Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-10-20-Speech-1-118"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20031020.8.1-118"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr Bowe, that was exactly the point I made! I put this in the bigger context of the responsibility we have under the Basel Convention – we have to be able to fulfil the requirements of that Convention. This is part of the much bigger picture.
You are right to point out the need for accurate information. That is why I have written to both the UK Government and authorities and also to the US, in order to gather the correct information. What I have been able to find out so far is that these 13 vessels are part of the national defence reserve fleet administered by the Department of Transportation, Maritime Administration (MARAD). I also understand that all these ships were built between 1945 and 1967, so are between 36 and 58 years old. They are estimated to contain in total 698 tonnes of PCBs and more than 3 300 tonnes of fuel oil, as well as substantial amounts of lead, cadmium and asbestos. These ships are owned by the United States military administration and are no longer in operation. MARAD has reported many of the ships to be in a deteriorating condition. Eleven of the 13 ships figure on their priority list of the 40 ships in the worst condition. That is what I have been able to find out so far. Let us wait until we have all the information.
In principle, I am not against the shipment of waste for the purpose of recycling. This is part of the existing legislation. But, at a time when we have fought so hard to clean up after the
and
accidents, along with other pollution accidents at sea, and when we are struggling to protect the marine environment, I do not see that this is the best way forward, when, apparently, there are recycling facilities in the United States.
This is what I have asked for. We should make sure that this is an absolutely safe operation before we embark on it. Is this wise overall? Is it common sense to do this, with the risks involved in towing these old ships – the oldest ships they have – containing so many dangerous substances?
Currently, we do not have a legal case against the United Kingdom. It is important to say that. We are looking at compliance with the existing directives that relate to Natura 2000, the Water Framework Directive and a number of other directives. Of course we will follow up the complaint we have received.
I am responding as the Environment Commissioner. Is this the best thing we can do at a time when we are trying to protect our seas, waters and marine environment? If we know that facilities exist, according to the proximity principle, in the United States, then why not send experts in the other direction. That seems less dangerous.
As yet we do not have a legal case. We have asked for more information. But I cannot hide my own views on this particular issue."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. Bowe, det var lige nøjagtig min pointe! Jeg sætter dette i en større sammenhæng vedrørende det ansvar, vi har i henhold til Basel-konventionen - vi skal kunne opfylde kravene i den konvention. Det er en del af det meget større billede.
De gør rigtigt i at pointere behovet for nøjagtige oplysninger. Det er grunden til, at jeg har skrevet til både regeringen og myndighederne i Det Forenede Kongerige og til USA for at indhente korrekte oplysninger. Det, jeg har kunnet finde ud af hidtil, er, at disse 13 fartøjer er en del af den nationale forsvarsreserveflåde under transportministeriet, Maritime Administration (MARAD). Jeg kan også forstå, at alle disse skibe blev bygget i perioden 1945-1967, så de er altså 36-58 år gamle. De vurderes at indeholde i alt 698 t pcb og over 3.300 t fuelolie samt store mængder bly, kadmium og asbest. Skibene ejes af militæret i USA og er ikke længere i brug. MARAD har rapporteret, at mange af skibene er forværret. 11 af de 13 skibe figurerer på deres prioriterede liste over 40 skibe i værst tilstand. Det er, hvad jeg har kunnet finde ud af hidtil. Lad os vente, indtil vi har alle oplysninger.
Jeg er principielt ikke imod overførsel af affald med henblik på genanvendelse. Dette er en del af den nuværende lovgivning. Men på et tidspunkt, hvor vi har kæmpet så hårdt for at rydde op efter ulykkerne med
og
samt andre forureningsulykker til havs, og hvor vi kæmper for at beskytte havmiljøet, kan jeg ikke se, at dette er den bedste vej fremad, når der tilsyneladende er genanvendelsesfaciliteter i USA.
Det er, hvad jeg har spurgt om. Vi bør sikre, at det er en helt og aldeles sikker operation, før vi kaster os ud i den. Er det overhovedet klogt? Er det fornuftigt at gøre det med de risici, der er forbundet med bugsering af gamle skibe - de ældste skibe, de har - der indeholder så mange farlige stoffer?
Vi har på nuværende tidspunkt ikke en sag mod Det Forenede Kongerige. Det er vigtigt at sige det. Vi ser på overholdelsen af de eksisterende direktiver, der vedrører Natura 2000, vandrammedirektivet og en række andre direktiver. Vi følger naturligvis op på de klager, vi har modtaget.
Jeg svarer som miljøkommissær. Er dette det bedste, vi kan gøre på et tidspunkt, hvor vi forsøger at beskytte havene, farvandene og havmiljøet? Hvis vi ved, at der findes faciliteter, i overensstemmelse med nærhedsprincippet, i USA, hvorfor så ikke sende eksperterne i den anden retning? Det synes mindre farligt.
Endnu har vi ikke en sag. Vi har anmodet om yderligere oplysninger. Men jeg kan ikke skjule mit eget syn på dette anliggende."@da1
".
Herr Bowe, genau darauf habe ich hingewiesen! Ich sehe diese Frage in dem weiteren Kontext unserer Verpflichtung im Rahmen des Baseler Übereinkommens – wir müssen in der Lage sein, den Anforderungen dieses Übereinkommens zu entsprechen. So sieht der größere Zusammenhang aus.
Sie verweisen mit Recht darauf, dass genaue Informationen notwendig sind. Daher habe ich mich mit Schreiben sowohl an die Behörden und die Regierung des Vereinigten Königreichs als auch die der USA gewandt und Auskunft verlangt. Bisher konnte ich herausfinden, dass diese 13 Schiffe zur im Rahmen der Landesverteidigung gebildeten Reserveflotte gehören und der Seeverwaltung des Verkehrsministeriums (MARAD) unterstehen. Meinen Informationen zufolge wurden alle diese Schiffe zwischen 1945 und 1967 gebaut und sind somit zwischen 36 und 58 Jahre alt. Sie enthalten neben erheblichen Mengen an Blei, Kadmium und Asbest insgesamt schätzungsweise 698 t PCB, und an Bord befinden sich über 3 300 t Heizöl. Diese Schiffe sind Eigentum der Militärverwaltung der Vereinigten Staaten und nicht mehr in Betrieb. Wie von der MARAD gemeldet wurde, verschlechtert sich der Zustand vieler dieser Schiffe stetig. Von den 13 Schiffen stehen 11 auf der Prioritätsliste der 40 am schlechtesten erhaltenen Schiffe. Dies konnte ich bisher herausfinden. Warten wir also ab, bis wir über sämtliche Informationen verfügen.
Generell bin ich nicht gegen die Verbringung von Abfällen zu Recyclingzwecken. Das ist Teil des bestehenden Rechts. Doch zu einem Zeitpunkt, da wir nach dem Untergang der „Prestige“ und der „Erika“ und anderen umweltverschmutzenden Unfällen auf See alle Hände voll zu tun hatten, um die betreffenden Küstenabschnitte zu reinigen, und wir uns generell für den Schutz der Meeresumwelt einsetzen, halte ich dies nicht für den besten Weg, wenn in den USA doch offenbar Recyclinganlagen vorhanden sind.
Genau danach habe ich mich erkundigt. Ehe wir so etwas machen, sollten wir sicherstellen, dass davon keinerlei Gefahren ausgehen. Ist dies vernünftig? Entspricht dies dem gesunden Menschenverstand angesichts der Risiken, die die Überführung dieser alten Schiffe – übrigens der ältesten Schiffe, die sie haben – mit so vielen gefährlichen Stoffen birgt?
Im Moment haben wir es nicht mit einer Klage gegen das Vereinigte Königreich zu tun. Darauf sei hingewiesen. Wir überprüfen die Einhaltung der bestehenden Richtlinien hinsichtlich des Schutzgebietsystems Natura 2000, der Wasserrahmenrichtlinie und einiger anderer Richtlinien. Natürlich werden wir der bei uns eingegangenen Beschwerde nachgehen.
Ich antworte hier in meiner Eigenschaft als Umweltkommissarin. Ist dies das Beste, was wir zu einem Zeitpunkt tun können, da wir unsere Meere, Gewässer und sonstige Meeresumwelt zu schützen versuchen? Wenn unseren Informationen zufolge die Einrichtungen vorhanden sind, warum sollten wir dann nicht gemäß dem Grundsatz der Nähe Fachleute in die andere Richtung senden, nämlich in die USA. Damit ist doch wohl weniger gefährlich.
Bisher geht es nicht um eine Klage. Wir haben um mehr Informationen ersucht. Aber mit meiner Meinung zu dieser Angelegenheit möchte ich auch nicht hinter dem Berg halten."@de7
"Κύριε Bowe, αυτό ακριβώς εννοούσα! Το έθεσα στο ευρύτερο πλαίσιο της ευθύνης που έχουμε βάσει της Σύμβασης της Βασιλείας –πρέπει να είμαστε σε θέση να πληρούμε τις απαιτήσεις αυτής της Σύμβασης. Αυτό είναι κομμάτι της πολύ μεγαλύτερης εικόνας.
Ορθώς επισημαίνετε την ανάγκη για ακριβείς πληροφορίες. Αυτός είναι ο λόγος που απευθύνθηκα γραπτώς τόσο στην κυβέρνηση και στις αρχές του Ηνωμένου Βασιλείου όσο και στις ΗΠΑ, προκειμένου να συλλέξω τις σωστές πληροφορίες. Αυτό που μπόρεσα να ανακαλύψω μέχρι στιγμής είναι ότι αυτά τα 13 πλοία αποτελούν μέρος του εθνικού αμυντικού στόλου υπό τη διοίκηση του Υπουργείου Μεταφορών και Θαλάσσιας Διοίκησης. (MARAD). Γνωρίζω επίσης ότι όλα αυτά τα πλοία κατασκευάστηκαν μεταξύ του 1945 και του 1967, οπότε είναι μεταξύ 36 και 58 ετών. Εκτιμάται ότι περιέχουν συνολικά 698 τόνους πολυχλωρυδιφαινυλίων και περισσότερους από 3 300 τόνους πετρελαίου, όπως και σημαντικές ποσότητες μολύβδου, καδμίου και αμίαντου. Αυτά τα πλοία ανήκαν στη στρατιωτική διοίκηση των Ηνωμένων Πολιτειών και δεν είναι πλέον λειτουργικά. Το MARAD αναφέρει ότι πολλά από τα πλοία βρίσκονται σε επιδεινούμενη κατάσταση. 11 από τα 13 πλοία βρίσκονται στη λίστα προτεραιότητας των 40 πλοίων που βρίσκονται στη χειρότερη κατάσταση. Αυτά μπόρεσα να ανακαλύψω μέχρι στιγμής. Ας περιμένουμε μέχρι να έχουμε όλα τα στοιχεία.
Καταρχήν, δεν είμαι εναντίον της αποστολής απορριμμάτων για τον σκοπό της ανακύκλωσης. Αυτό αποτελεί μέρος της υπάρχουσας νομοθεσίας. Αλλά, σε μια χρονική στιγμή που έχουμε πασχίσει τόσο σκληρά να καθαρίσουμε τις θάλασσές μας μετά τα ατυχήματα του Prestige και του Erika, μαζί με άλλα ατυχήματα θαλάσσιας ρύπανσης, και αγωνιζόμαστε να προστατεύσουμε το θαλάσσιο περιβάλλον, δεν πιστεύω ότι αυτός είναι ο καλύτερος δρόμος να προχωρήσουμε, όταν, προφανώς, υπάρχουν εγκαταστάσεις ανακύκλωσης στις Ηνωμένες Πολιτείες.
Αυτό ζήτησα. Προτού ξεκινήσουμε αυτή την επιχείρηση πρέπει να διασφαλίσουμε ότι θα είναι απόλυτα ασφαλής. Είναι συνετό από κάθε άποψη; Είναι λογικό να το πράξουμε γνωρίζοντας τους κινδύνους που συνεπάγεται η ρυμούλκηση αυτών των παλαιών πλοίων –των παλαιότερων πλοίων που έχουν οι Αμερικανοί– τα οποία περιέχουν τόσες πολλές επικίνδυνες ουσίες;
Επί του παρόντος, δεν έχουμε μια νομική υπόθεση εναντίον του Ηνωμένου Βασιλείου. Είναι σημαντικό να το πούμε αυτό. Εξετάζουμε τη συμμόρφωσή του με τις υπάρχουσες οδηγίες που σχετίζονται με το Natura 2000, την οδηγία πλαίσιο για τα ύδατα και μια σειρά άλλων οδηγιών. Φυσικά, θα εξετάσουμε την καταγγελία που λάβαμε.
Απαντώ με την ιδιότητα της Επιτρόπου για το Περιβάλλον. Είναι αυτό το καλύτερο που μπορούμε να κάνουμε σε μια χρονική στιγμή που προσπαθούμε να προστατεύσουμε τις θάλασσές μας, τα ύδατά μας και το θαλάσσιο περιβάλλον μας; Αν γνωρίζουμε ότι υπάρχουν οι εγκαταστάσεις, σύμφωνα με την αρχή της εγγύτητας, στις Ηνωμένες Πολιτείες, τότε γιατί να μην στείλουμε εμείς τους ειδικούς μας εκεί; Αυτό φαίνεται λιγότερο επικίνδυνο.
Μέχρι στιγμής δεν έχουμε μια νομική υπόθεση. Έχουμε ζητήσει περισσότερα στοιχεία. Αλλά δεν μπορώ να κρύψω τις προσωπικές μου απόψεις σχετικά με αυτό το συγκεκριμένο θέμα."@el8
".
Señor Bowe, eso es exactamente lo que yo he dicho. Lo he situado en el contexto más amplio de la responsabilidad que tenemos conforme al Convenio de Basilea: debemos ser capaces de cumplir los requisitos de dicho Convenio. Esto forma parte de un contexto mucho más amplio.
Está usted en lo cierto al señalar la necesidad de disponer de información exacta. Por este motivo he escrito al Gobierno y a las autoridades del Reino Unido y también a los Estados Unidos, con el fin de obtener la información correcta. Lo que he podido averiguar hasta el momento es que estos 13 barcos forman parte de la flota de reserva de la defensa nacional administrada por el Departamento de Transporte de la Administración Marítima de los Estados Unidos (MARAD). También entiendo que todos estos barcos se construyeron entre 1945 y 1967, así que tienen entre 36 y 58 años de edad. Se calcula que contienen en total 698 toneladas de PCB y más de 3 300 toneladas de fuel oil, además de una importante cantidad de plomo, cadmio y amianto. Estos barcos son propiedad de la administración militar de los Estados Unidos y ya no están en funcionamiento. La MARAD ha informado de que muchos de los barcos se hallan en franco estado de deterioro. Once de los 13 barcos constan en su lista prioritaria de los 40 barcos en peor estado. Esto es lo que he podido averiguar hasta el momento. Esperemos hasta que dispongamos de toda la información.
En un principio, no estoy en contra del traslado de residuos con fines de reciclado. Esto forma parte de la legislación vigente. Pero en un momento en que hemos luchado tan duramente en las tareas de limpieza tras los accidentes del
y el
además de otros accidentes contaminantes acaecidos en el mar, y en que estamos luchando para proteger el medio marino, no considero que esta sea la mejor forma de avanzar, ya que al parecer existen plantas de reciclado en los Estados Unidos.
Esto es lo que he pedido. Deberíamos asegurarnos de que se trata de una operación totalmente segura antes de embarcarnos en ella. ¿Es esto sensato en términos generales? ¿Tiene sentido hacer esto, con los riesgos que implica remolcar esos viejos barcos –los más viejos que poseen– que contienen tantas sustancias tóxicas?
Hasta ahora no hemos iniciado ninguna medida legal contra el Reino Unido. Es importante decirlo. Estamos observando el cumplimiento de las Directivas vigentes sobre Natura 2000, la Directiva marco sobre el agua y otras Directivas. Por supuesto haremos un seguimiento de la queja que hemos recibido.
Respondo en calidad de Comisaria de Medio Ambiente. ¿Es esto lo mejor que podemos hacer en un momento en el que tratamos de proteger nuestros mares, nuestras aguas y nuestro medio marino? Si sabemos que existen plantas en los Estados Unidos, conforme al principio de proximidad, ¿por qué no enviar a los expertos en la dirección opuesta? Eso parece menos peligroso.
Hasta el momento no se han iniciado medidas legales. Hemos solicitado más información, pero no puedo ocultar mi opinión sobre esta cuestión concreta."@es12
". – Hyvä Bowe, juuri tästä minä puhuin! Tarkastelin asiaa laajemmassa yhteydessä, suhteessa Baselin sopimuksen mukaisiin velvoitteisiimme – meidän on pystyttävä täyttämään Baselin sopimuksen vaatimukset. Tämä on osa laajempaa kokonaiskuvaa.
Olette oikeassa korostaessanne täsmällisten tietojen tarvetta. Juuri tästä syystä olen kirjoittanut Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja viranomaisille sekä Yhdysvaltoihin; saadakseni oikeaa tietoa. Tähän mennessä olen saanut selville, että nämä 13 alusta kuuluvat kansalliseen puolustusreservilaivastoon, jota hallinnoi liikenneministeriön merenkulkuhallinto (MARAD). Ymmärtääkseni kaikki nämä alukset on rakennettu vuosien 1945 ja 1967 välisenä aikana, joten ne ovat 36–58-vuotta vanhoja. Niiden arvioidaan sisältävän yhteensä 698 tonnia PCB:tä ja yli 3 300 tonnia polttoöljyä sekä merkittäviä määriä lyijyä, kadmiumia ja asbestia. Alukset omistaa Yhdysvaltojen sotilashallinto, eivätkä ne ole enää käytössä. MARAD on raportoinut useiden laivojen olevan rappeutuneita. Näistä 13:sta aluksesta yksitoista on 40:n huonoimmassa kunnossa olevan aluksen luettelossa. Tämän verran olen saanut selville tähän mennessä. Odottakaamme lisätietoja.
En vastusta periaatteessa jätteen kuljetuksia kierrätettäväksi. Nykyinen lainsäädäntömme kattaa tämänkin. Kuitenkaan nyt, kun olemme juuri taistelleet kovasti puhdistaaksemme
ja
sekä muiden tuhoisien onnettomuuksien jäljet ja kun ponnistelemme suojellaksemme meriympäristöä, en näe tätä parhaana tapana toimia, kun ilmeisesti Yhdysvalloissakin on kierrätysmahdollisuuksia.
Tätä minä olen pyytänyt. Meidän on oltava täysin varmoja operaation turvallisuudesta ennen sen käynnistämistä. Onko tämä kaiken kaikkiaan järkevää? Onko järkevää toimia näin, kun näiden vanhojen alusten – Yhdysvaltojen vanhimpien alusten – hinaamiseen liittyy tällaisia vaaroja ja kun alukset sisältävät niin paljon vaarallisia aineita?
Tällä hetkellä Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan ei ole aloitettu oikeustoimia. On tärkeää todeta tämä. Tarkastelemme nykyisten Natura 2000 -ohjelmaa koskevien direktiivien, vesialan puitedirektiivin ja lukuisten muiden direktiivien noudattamista. Käsittelemme luonnollisesti meille esitetyn valituksen.
Vastaan nyt ympäristöstä vastaavana komission jäsenenä. Onko tämä nyt parasta mitä voimme tehdä aikana, jolloin pyrimme suojelemaan meriämme, vesialueitamme ja meriympäristöä? Jos kerran romutusmahdollisuuksia on Yhdysvalloissa, miksi emme läheisyysperiaatteen mukaisesti pikemminkin lähettäisi sinne asiantuntijoita? Se vaikuttaisi vaarattomammalta.
Toistaiseksi oikeustoimia ei ole vireillä. Olemme pyytäneet lisätietoja. En kuitenkaan voi kieltää omaa näkemystäni tässä asiassa."@fi5
".
Monsieur Bowe, c’est exactement ce que j’ai voulu dire! J’ai situé ma remarque dans le contexte plus large de la responsabilité qui nous incombe en vertu de la Convention de Bâle - nous devons être à même de respecter les exigences de cette Convention. Cela s’inscrit dans un contexte beaucoup plus vaste.
Vous avez raison de souligner la nécessité d’une information précise. C’est pourquoi j’ai écrit au gouvernement et aux autorités britanniques, ainsi qu’aux États-Unis, afin de rassembler l’information correcte. Ce que j’ai pu apprendre jusqu’à présent, c’est que ces 13 navires font partie de la flotte de réserve de la défense nationale, administrée par l’administration maritime (MARAD), qui dépend du département des transports. J’ai aussi pu comprendre que tous ces navires ont été construits entre 1945 et 1967, et ont donc entre 36 et 58 ans. Ils contiennent environ un total de 698 tonnes de PCB et plus de 3 300 tonnes de fioul, ainsi que des quantités considérables de plomb, de cadmium et d’amiante. Ces navires appartiennent à l’administration militaire des États-Unis et ne sont plus en service. La MARAD a signalé que l’état de bon nombre de ces navires se détériorait. Onze des treize navires figurent sur leur liste prioritaire des 40 navires se trouvant dans le plus mauvais état. Voilà ce que j’ai pu découvrir jusqu’à présent. Attendons d’avoir toute l’information.
En principe, je ne suis pas contre le transport de déchets par voie maritime en vue de leur recyclage. Cela fait partie de la législation actuelle. Toutefois, après nous être tant démenés pour réparer les dégâts causés par les accidents du
et de l’
ainsi que par d’autres accidents ayant provoqué des pollutions en mer, et tandis que nous luttons pour protéger l’environnement marin, je ne pense pas que cela soit la meilleure façon de procéder, alors que des installations de recyclage existent manifestement aux États-Unis.
C’est ce que j’ai demandé. Nous devrions nous assurer que l’opération est totalement sûre avant de nous y embarquer. Est-ce sage dans l’ensemble? Est-il raisonnable de faire cela, avec les risques que présente le remorquage de ces vieux navires - les plus vieux qu’ils aient - contenant tant de substances dangereuses?
À l’heure actuelle, nous n’avons pas d’arguments juridiques contre le Royaume-Uni. Il est important de le dire. Nous étudions le respect des directives en vigueur relatives à Natura 2000, la directive-cadre sur l’eau et plusieurs autres directives. Nous donnerons bien entendu suite à la plainte que nous avons reçue.
Je réponds en tant que commissaire chargée de l’environnement. Est-ce la meilleure chose à faire, alors que nous tentons de protéger nos mers, nos eaux et notre environnement marin? Si nous savons que des installations existent aux États-Unis, alors, conformément au principe de proximité, pourquoi ne pas envoyer des experts dans l’autre direction? Cela me semble moins dangereux.
Nous n’avons, à ce jour, pas d’arguments juridiques. Nous avons demandé davantage d’informations. Mais je ne puis taire mon opinion personnelle sur cette question précise."@fr6
"Onorevole Bowe, il senso del mio intervento era appunto questo! Ho inquadrato la questione nel più ampio contesto delle responsabilità che ci spettano ai sensi della Convenzione di Basilea, di cui dobbiamo essere in grado di soddisfare i requisiti; tutto questo rientra perciò in un quadro assai più vasto.
Lei sottolinea giustamente che sono necessarie informazioni precise. Per tale motivo ho scritto al governo ed alle autorità del Regno Unito ed anche agli Stati Uniti allo scopo di ottenere dati corretti. Ecco quanto sono riuscita ad appurare finora: queste 13 navi fanno parte della flotta di riserva della difesa nazionale, gestita dal dipartimento dei Trasporti, Amministrazione marittima (MARAD); inoltre, tutte le navi sono state costruite fra il 1945 e il 1967, e quindi la loro età varia dai 36 ai 58 anni; si stima che contengano in totale 698 tonnellate di policlorodifenili, e più di 3 300 tonnellate di nafta, oltre a notevoli quantitativi di piombo, cadmio e amianto; si tratta di navi di proprietà dell’amministrazione militare degli Stati Uniti, non più operative; il MARAD riferisce che molte di esse sono in cattive condizioni e 11 su 13 figurano nell’elenco prioritario delle 40 navi in condizioni peggiori. Queste sono le notizie che ho potuto ottenere fino a questo momento. Attendiamo ora di avere un quadro completo.
In linea di principio non sono contraria al trasporto di rifiuti a scopo di riciclaggio, operazione che rientra nella legislazione vigente. Tuttavia, dopo aver combattuto un’aspra battaglia per ripulire l’ambiente in seguito ai naufragi dell’
e della
e ad altri incidenti che hanno inquinato il mare, e mentre ancora lottiamo per proteggere l’ambiente marino, non mi sembra questa la miglior via da seguire – dal momento che apparentemente esistono impianti di riciclaggio negli Stati Uniti.
Ecco quello che ho chiesto; dobbiamo verificare che quest’operazione sia assolutamente sicura, prima che abbia inizio. Si tratta nel complesso di un’iniziativa saggia? E’ sensato imbarcarsi in un’impresa simile con tutti i rischi connessi al rimorchio di queste vecchie navi – le più vecchie che gli americani abbiano – contenenti tante sostanze pericolose?
Al momento non abbiamo avviato alcuna azione legale contro il Regno Unito; è importante precisarlo. Stiamo verificando il rispetto delle vigenti direttive connesse a Natura 2000, della direttiva quadro sulle acque, e di numerose altre direttive. Naturalmente daremo seguito al reclamo che abbiamo ricevuto.
Rispondo in qualità di Commissario responsabile per l’ambiente. E’ veramente questa la miglior cosa da fare, nel momento in cui stiamo cercando di proteggere i nostri mari, le acque e l’ambiente marino? Se sappiamo che negli Stati Uniti esistono questi impianti, allora forse, in virtù del principio di prossimità, si potrebbero mandare gli esperti europei oltre Atlantico; sembra la soluzione meno pericolosa.
Per il momento non c’è ancora un’azione legale e abbiamo richiesto maggiori informazioni; non posso però celare le mie opinioni personali in merito."@it9
". – Mr Bowe, that was exactly the point I made! I put this in the bigger context of the responsibility we have under the Basel Convention – we have to be able to fulfil the requirements of that Convention. This is part of the much bigger picture.
You are right to point out the need for accurate information. That is why I have written to both the UK Government and authorities and also to the US, in order to gather the correct information. What I have been able to find out so far is that these 13 vessels are part of the national defence reserve fleet administered by the Department of Transportation, Maritime Administration (MARAD). I also understand that all these ships were built between 1945 and 1967, so are between 36 and 58 years old. They are estimated to contain in total 698 tonnes of PCBs and more than 3 300 tonnes of fuel oil, as well as substantial amounts of lead, cadmium and asbestos. These ships are owned by the United States military administration and are no longer in operation. MARAD has reported many of the ships to be in a deteriorating condition. Eleven of the 13 ships figure on their priority list of the 40 ships in the worst condition. That is what I have been able to find out so far. Let us wait until we have all the information.
In principle, I am not against the shipment of waste for the purpose of recycling. This is part of the existing legislation. But, at a time when we have fought so hard to clean up after the
and
accidents, along with other pollution accidents at sea, and when we are struggling to protect the marine environment, I do not see that this is the best way forward, when, apparently, there are recycling facilities in the United States.
This is what I have asked for. We should make sure that this is an absolutely safe operation before we embark on it. Is this wise overall? Is it common sense to do this, with the risks involved in towing these old ships – the oldest ships they have – containing so many dangerous substances?
Currently, we do not have a legal case against the United Kingdom. It is important to say that. We are looking at compliance with the existing directives that relate to Natura 2000, the Water Framework Directive and a number of other directives. Of course we will follow up the complaint we have received.
I am responding as the Environment Commissioner. Is this the best thing we can do at a time when we are trying to protect our seas, waters and marine environment? If we know that facilities exist, according to the proximity principle, in the United States, then why not send experts in the other direction. That seems less dangerous.
As yet we do not have a legal case. We have asked for more information. But I cannot hide my own views on this particular issue."@lv10
".
Mijnheer Bowe, dat is precies wat ik nu juist heb gezegd! Ik heb deze zaak in de bredere context geplaatst van onze verantwoordelijkheid in het kader van het Verdrag van Bazel – we moeten voldoen aan de voorwaarden van dit verdrag. Dit is slechts een onderdeel van het veel grotere geheel.
U hebt gelijk wanneer u wijst op de behoefte aan nauwkeurige informatie. Daarom heb ik naar de Britse regering en autoriteiten geschreven en ook naar die van de VS, om correcte informatie te verkrijgen. Wat ik tot nu toe te weten ben gekomen, is dat deze 13 schepen onderdeel uitmaken van de nationale defensiereservevloot die onder gezag staat van de Department of Transportation, Maritime Administration (MARAD). Ik heb ook begrepen dat al deze schepen tussen 1945 en 1967 zijn gebouwd en dus tussen de 36 en 58 jaar oud zijn. Naar schatting bevatten ze in totaal 698 ton PCB’s en meer dan 3300 ton stookolie, alsmede aanzienlijke hoeveelheden lood, cadmium en asbest. Deze schepen zijn eigendom van het defensieapparaat van de Verenigde Staten en zijn niet meer in gebruik. MARAD heeft gemeld dat de conditie van veel van deze schepen snel verslechtert. Elf van de dertien schepen staan op de prioriteitslijst van de 40 schepen die in de slechtste toestand verkeren. Dat ben ik tot dusverre te weten gekomen. Laten we wachten tot we over alle informatie beschikken.
Ik ben in principe niet tegen het vervoer van afval met hergebruik als doel. Dat is onderdeel van de bestaande wetgeving. Maar in deze tijd waarin we zo hard moeten werken om de gevolgen van de ongelukken met de
en de
alsmede andere vervuilingsincidenten op zee, te herstellen, en waarin we ons tot het uiterste inspannen om het mariene milieu te beschermen, lijkt me dit niet de juiste manier om te werk te gaan, vooral omdat er blijkbaar geschikte ontmantelingsfaciliteiten in de Verenigde Staten aanwezig zijn.
Dit is waar ik om heb gevraagd. We moeten zeker weten dat deze operatie absoluut veilig is voordat we eraan beginnen. Is het over de hele linie wijs om dit te doen? Is het logisch en verstandig om dit te doen, gezien alle risico’s die het slepen van deze schepen met zich meebrengt – de oudste schepen die ze hebben, en met zoveel gevaarlijke stoffen aan boord?
Momenteel is er nog geen grond voor een juridische procedure tegen het Verenigd Koninkrijk. Het is belangrijk om dat duidelijk te maken. We kijken of de bestaande wetgeving in het kader van Natura 2000, de kaderrichtlijn voor water en nog een aantal andere richtlijnen worden nageleefd. Natuurlijk zullen we ingaan op de klacht die we hebben ontvangen.
Ik reageer hier in mijn hoedanigheid van milieucommissaris. Is dit het beste wat we kunnen doen in een tijd waarin we trachten onze zeeën, onze wateren en het mariene milieu te beschermen? Als we weten dat de Verenigde Staten beschikken over de faciliteiten, waarom zouden we overeenkomstig het nabijheidsbeginsel dan geen experts naar de andere kant sturen? Dat lijkt toch minder gevaarlijk.
Tot nu toe is er geen grond voor een juridische procedure. We hebben om meer informatie gevraagd. Maar ik kan mijn persoonlijke standpunt in deze specifieke kwestie niet voor me houden."@nl2
".
Senhor Deputado Bowe, era exactamente aí que eu queria chegar! Enquadrei toda a situação no contexto mais alargado da responsabilidade que nos incumbe por força da Convenção de Basileia - temos de estar em posição de responder às exigências que decorrem da Convenção. Esta questão insere-se num quadro mais alargado.
O Senhor Deputado tem razão em referir a necessidade de uma informação rigorosa. Daí que tenha escrito não só ao Governo e às autoridades do Reino Unido como às autoridades americanas, de molde a reunir a devida informação. O que pude apurar até agora é que estes 13 navios fazem parte da Frota de Reserva Nacional de Defesa administrada pelo Departamento dos Transportes e Administração Marítima (MARAD). Soube também que todos estes navios foram construídos entre 1945 e 1967, tendo portanto entre os 36 e 58 anos. Estima-se que contenham, no total, 698 toneladas de PCB e mais 3 300 toneladas de combustível, assim como quantidades substanciais de chumbo, cádmio e asbestos. Estes navios são propriedade da Administração Militar dos EUA e já estão fora de serviço. O MARAD informou que muitos dos navios estavam em más condições. Onze dos treze navios figuram na sua lista de prioridades relativamente aos 40 navios que se encontram em piores condições. Foi isto o que pude apurar até agora. Esperemos então até dispormos de toda a informação.
Não sou , em princípio, contra a transferência de resíduos tendo em vista a sua reciclagem. Isso faz parte aliás da actual legislação. Mas, numa altura em que temos lutámos tanto por recuperar o nosso ambiente depois das catástrofes do
e do
e de outros acidentes que ocorrem no mar, numa altura, dizia, em que nos esforçamos tanto por proteger o nosso ambiente marinho, não vejo que esta seja a melhor forma de proceder, quando, aparentemente, existem instalações próprias de reciclagem nos Estados Unidos.
Essa foi a minha pergunta. Devemos garantir que se trata de uma operação absolutamente segura antes de entrar nela. Não será, de uma forma geral, uma atitude ajuizada? Garantir a segurança não será uma questão de senso comum mediante os riscos envolvidos no reboque destes navios antigos - os mais velhos que têm - contendo tantas substâncias perigosas?
Importa referir que não pusemos nenhuma acção contra o Reino Unido. Queremos averiguar a conformidade com as disposições das actuais directivas ligadas ao Natura 2000, a Directiva-quadro relativa à água e uma série de outras directivas. Obviamente que daremos seguimento à queixa que recebemos.
Respondo na qualidade de Comissário para o ambiente. Não será a melhor coisa a fazer numa época em que estamos a tentar proteger os nossos mares, águas e ambiente marinho? Se sabemos que existem estruturas adequadas nos Estados Unidos, então, de acordo com o princípio de proximidade, por que não fazer ao contrário, e mandar para lá os técnicos. Parece ser menos perigoso.
Até à data não existe qualquer acção judicial. Solicitámos apenas mais informação. Mas não posso esconder as minhas próprias opiniões sobre este assunto."@pt11
".
Herr Bowe, det var ju precis det jag gjorde! Jag satte in detta i ett större sammanhang där vi har ett ansvar enligt Baselkonventionen – vi måste kunna uppfylla konventionens krav. Detta ingår i den mycket större bilden.
Ni har rätt när ni pekar på behovet av korrekta uppgifter. Det är därför som jag har skrivit både till Förenade kungarikets regering och myndigheter och till Förenta staterna för att erhålla korrekta uppgifter. Det jag har kunnat få reda på så här långt är att dessa tretton fartyg ingår i det nationella försvarets reservflotta, som förvaltas av MARAD (Maritime Administration) inom transportdepartmentet. Jag har också förstått att samtliga dessa fartyg byggdes mellan 1945 och 1967 och alltså är mellan 36 och 58 år gamla. De beräknas innehålla totalt 698 ton PCB och över 3 300 ton brännolja samt betydande mängder bly, kadmium och asbest. Fartygen ägs av Förenta staternas militära administration och är inte längre i drift. MARAD har rapporterat att flera av fartygen är i dåligt skick. Elva av de tretton fartygen står med i deras prioritetsförteckning över de fyrtio fartyg som är i sämst skick. Det är vad jag har kunnat få reda på så här långt. Låt oss vänta tills vi har all information.
I princip är jag inte emot avfallstransporter i återvinningssyfte. Det ingår i den befintliga lagstiftningen. Men i ett läge när vi har kämpat så hårt för att sanera efter olyckorna med
och
och andra förorenande olyckor till havs och när vi kämpar för att skydda den marina miljön, då tycker jag inte att detta är den bästa vägen att gå när det uppenbarligen finns återvinningsanläggningar i Förenta staterna.
Det är vad jag har begärt. Vi bör se till att detta är en absolut säker operation innan vi sätter igång. Är det klokt totalt sett? Är det förnuftigt att göra detta, med de risker det innebär att bogsera dessa gamla fartyg – de äldsta de har – som innehåller så många farliga ämnen?
För närvarande saknas grund för ett rättsligt förfarande mot Förenade kungariket. Det är viktigt att klargöra det. Vi undersöker förenligheten med befintliga Natura 2000-direktiv, ramdirektivet om vatten och flera andra direktiv. Vi kommer givetvis att följa upp det klagomål vi har fått.
Jag svarar i egenskap av kommissionsledamot med ansvar för miljö. Är detta det bästa vi kan göra i ett läge när vi försöker skydda våra sjöar, vårt vatten och vår marina miljö? Om vi vet att det finns anläggningar i Förenta staterna, varför då inte i enlighet med närhetsprincipen sända sakkunniga i andra riktningen. Det framstår som mindre farligt.
Än så länge saknas grund för ett rättsligt förfarande. Vi har begärt mer information. Men jag kan inte dölja min egen åsikt i denna specifika fråga."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Erika"13,2,1,10,3,12,9,6
"Erika,"11
"Prestige"13,2,1,10,3,12,11,9,6
"Wallström,"5,8,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples