Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-24-Speech-3-277"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030924.8.3-277"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Arvoisa puhemies, kiitän kollega van Velzeniä ansiokkaasta työstä ja hänen tarmokkuudestaan neuvotteluissa neuvoston edustajien kanssa kompromissitarkistuksia valmisteltaessa. Lisäksi heti alkuun haluan myös kiittää komissiota ja komission jäsen Liikasta hänen asiantuntemuksestaan ja panoksestaan tämän direktiivin aikaansaamiseksi.
Kannatan esittelijän yhdessä neuvoston kanssa saavuttamia kompromissiesityksiä, sillä näin säästyttäisiin kivuliaalta ja aina riskialttiilta sovittelukomitean käsittelyltä. Euroopan parlamentti haluaa tämän direktiivin nopeasti jäsenvaltioiden toimeenpantavaksi, sillä toteutuessaan sen edut kansalaisten ja yritysten kannalta ovat kiistattomat. Todellinen vapaa liikkuvuus ei toteudu Euroopassa ennen kuin kansalaisilla ja yrityksillä on selvät sävelet siitä, mitä asiakirjoja on mistäkin saatavilla ja mihin hintaan. Harmonisointia kaivataan tälläkin sektorilla.
Kompromissitarkistuksissa otetaan muun muassa kantaa julkisten asiakirjojen saatavuuteen, mahdollisuuksien mukaan myös sähköisessä muodossa. Olen kollega van Velzenin kanssa samaa mieltä siitä, että olisi paljon loogisempaa ja reaalisempaa puhua julkisesta tiedosta kuin asiakirjoista. Kaikkia asiakirjoja ei enää paineta yksinomaan paperille. Erilaiset sähköiset julkaisun muodot yleistyvät kovaa vauhtia ja arkistoja pidetään entistä enemmän sähköisessä muodossa.
On erittäin tärkeää, että julkinen sektori näyttää mallia matkallamme tietoyhteiskuntaan. Monet julkiset asiakirjat ovat
sitä järkevää ja mielekästä sisältöä, josta varsinkin langattomien palveluiden yhteydessä usein niin paljon puhutaan. Erilaiset kaavakkeet ja lomakkeet on laitettava internetiin. Kyllä käyttäjiä sitten ilmaantuu eri sovelluksille, 3G:lle, 4G:lle tai 5G:lle, kun mielekästä sisältöä löytyy. Pelkkä hauskojen kuvien tilaaminen kännykkään ei enää jaksa ainakaan minua innostaa.
Toinen kiistanalainen kysymys on ollut se, kuinka paljon julkiset tahot saavat palveluistaan laskuttaa vai saadaanko rahaa periä ollenkaan. Olen alusta alkaen ajanut sitä linjaa, jonka mukaan julkiset asiakirjat kuuluvat yleishyödyllisinä palveluina kaikille. Verovaroin ylläpidettävät virastot ja laitokset ovat velvollisia tekemään sitä työtä, jota varten ne alunperin perustettiinkin – palvelemaan rahoittajaomistajiaan eli veronmaksajia. Peruspalveluista, materiaaleista ja aineistoista on asiantuntijaorganisaatioiden kuitenkin voitava periä kulunsa pois eli se kohtuullinen korvaus.
Maksullisuuskysymyksen luonne muuttuu toiseksi, kun aletaan puhua yksittäisille asiakkaille tai tässä tapauksessa kansalaisille tuotettavista räätälöidyistä palveluista. Nämä ovat tyypillisiä maksupalveluja, joista julkisen sektorin on voitava myös periä korvausta. Räätälöity palvelu voi sisältää suunnittelu- ja valmistelutyötä esimerkiksi kartan tuottamiseksi vaikkapa autosuunnistuskilpailuun, kuten komission jäsen tuossa mainitsikin.
Myös perustietojen yhdistely asiakkaan erikseen toivomalla tavalla, esimerkiksi tilastokatsauksen laadinta, on räätälöity palvelu. Tällöin on kohtuullista, että asiantuntijatyötä tekevä viranomaistaho perii normaalien markkinatalouden lakien mukaiset korvaukset palveluistaan. Asiantuntijaorganisaatioiden osaamisen ylläpitäminen, kehitystyö ja uuden tekniikan kehittäminen on mahdollistettava joko verovaroista tai näistä maksullisista palveluista, räätälöidyistä töistä. Monissa jäsenvaltioissa useat erityisosaamisen lajit ovat julkisen sektorin instituutioiden hallussa, muun muassa historiallisista ja kulttuurillisista syistä.
Vielä lopuksi: tämä on ala, joka vie meitä eteenpäin kohti Lissabonin strategian toteutumista. Minä vuonna, sitä me emme kukaan tiedä, mutta tämä on yksi pieni askel sitä kohti."@fi5
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil gerne takke min kollega, hr. van Velzen, for hans prisværdige arbejde og hans energi i forhandlingerne med Rådets repræsentanter i forbindelse med udarbejdelsen af udkast til kompromisændringsforslag. Indledningsvis vil jeg også gerne takke Kommissionen samt kommissær Liikanen for hans ekspertise og bidrag, som muliggjorde udarbejdelsen af dette direktiv.
Jeg støtter de kompromisændringsforslag, som ordføreren er nået frem til i samarbejde med Rådet, fordi vi derved undgår den møjsommelige og altid risikable forhandling i Forligsudvalget. Europa-Parlamentet opfordrer medlemsstaterne til hurtigt at gennemføre dette direktiv, da det utvivlsomt vil gavne befolkningen og erhvervslivet. Fuldstændig fri mobilitet i EU bliver ikke en realitet, før borgerne og virksomhederne har en klar idé om, hvilke dokumenter er tilgængelige hvor og til hvilken pris. Der er også brug for harmonisering på dette område.
Kompromisændringsforslagene handler bl.a. om offentlige dokumenters tilgængelighed, om muligt via elektroniske medier. Jeg er enig med hr. van Velzen i, at det ville være langt mere logisk og realistisk at tale om offentlige informationer frem for offentlige dokumenter. Ikke alle dokumenter er i papirform mere. Forskellige elektroniske udgivelsesformater er hurtigt ved at blive mere almindelige, og mange registre er nu elektroniske.
Det er meget vigtigt, at den offentlige sektor er et godt eksempel på vejen mod informationssamfundet. Mange offentlige dokumenter består frem for alt af det intelligente og relevante indhold, der omtales så ofte, især i forbindelse med trådløse tjenester. De forskellige formater skal være tilgængelige på internettet. Brugere vil helt sikkert være interesserede i de forskellige applikationer, f.eks. 3G, 4G eller 5G, hvis der er tale om relevant indhold. Jeg kan i hvert fald ikke længere begejstres af blot at bestille sjove billeder til min mobiltelefon.
Et andet kontroversielt spørgsmål har været, hvor meget offentlige myndigheder kan tage sig betalt for deres tjenester, eller hvorvidt de kan kræve betaling overhovedet. Lige fra begyndelsen har jeg fremmet en politik, hvor offentlige dokumenter anvendes universelt og tilhører alle. Organer og institutioner, som finansieres via skatten, er forpligtet til at udføre deres grundlæggende opgave, nemlig at yde en service til dem, der ejer og finansierer dem, det vil sige skatteyderne. Med hensyn til grundlæggende tjenester, materialer og data skal specialorganisationer dog have mulighed for at dække eventuelle omkostninger via et rimeligt gebyr.
Spørgsmålet om gebyrer får et nyt aspekt, når det drejer sig om tilpassede tjenester til specifikke kunder eller, i dette tilfælde, almindelige borgere. Disse er typiske gebyrberettigede tjenester, som den offentlige sektor også skal have mulighed for at kræve betaling for. En tilpasset tjeneste kunne være forberedelse og design af f.eks. et kort til bilorienteringsløb, som Kommissæren nævnte.
Indsamling af grundlæggende data i henhold til en individuel kundes ønsker, f.eks. indsamling af statistik, er en tilpasset tjeneste. I sådanne tilfælde er det kun rimeligt, at det officielle organ, der udfører specialarbejdet, tager betaling for udførte tjenester i overensstemmelse med almindelig markedsøkonomisk praksis. Vedligeholdelse af organisationers specialviden, udviklingsarbejde og udvikling af ny teknologi skal kunne gennemføres enten via skattepengene eller disse gebyrberettigede tjenester - tilpassede opgaver. I mange medlemsstater håndteres en del specialviden f.eks. af offentlige institutioner af historiske eller kulturelle årsager.
En sidste bemærkning: Dette er et område, som vil fremme gennemførelsen af Lissabon-strategien. Præcis hvornår det sker, er der ingen, der ved, men det er et lille skridt i den rigtige retning."@da1
"Herr Präsident, ich möchte meinem Kollegen, Herrn van Velzen, für seine beachtliche Arbeit und seine Energie in den Verhandlungen mit den Vertretern des Rates bei der Ausarbeitung der Kompromissanträge danken. Außerdem möchte ich gleich zu Beginn auch der Kommission und Herrn Kommissar Liikanen für seine Sachkenntnis und seinen Beitrag am Zustandekommen dieser Richtlinie danken.
Ich begrüße die Kompromissvorschläge, die vom Berichterstatter gemeinsam mit dem Rat erarbeitet wurden, da uns so die mühsame und stets riskante Debatte im Vermittlungsausschuss erspart bleibt. Das Europäische Parlament wünscht, dass die Mitgliedstaaten diese Richtlinie möglichst schnell umsetzen, da ihr Nutzen für die Öffentlichkeit und die Wirtschaft, wenn sie denn in Kraft ist, unbestreitbar sein wird. Eine echte und ungehinderte Freizügigkeit in Europa kann nicht entstehen, solange seine Bürger und Unternehmen keine klaren Vorstellungen davon haben, welche Dokumente wo verfügbar sind und zu welchen Kosten. Auch in diesem Bereich bedarf es einer Harmonisierung.
Die Kompromissvorschläge nehmen unter anderem Stellung zur Frage des Zugangs zu öffentlichen Dokumenten, wenn möglich auf elektronischem Wege. Ich stimme mit Herrn van Velzen darin überein, dass es viel logischer und realistischer wäre, von öffentlichen Informationen anstatt von öffentlichen Dokumenten zu sprechen. Nicht mehr alle Dokumente werden ausschließlich auf Papier gedruckt. Verschiedene elektronische Formate von Veröffentlichungen breiten sich schnell aus, und Datenbestände werden stärker als in der Vergangenheit in elektronischer Form vorgehalten.
Es ist von großer Wichtigkeit, dass der öffentliche Sektor ein gutes Beispiel auf dem Weg zur Informationsgesellschaft gibt. Viele öffentliche Dokumente enthalten
jene intelligenten und bedeutsamen
Inhalte, über die, insbesondere im Zusammenhang mit den drahtlosen Diensten, so viel gesprochen wird. Die verschiedenen Formulare müssen im Internet abrufbar sein. Die Internetnutzer werden dann definitiv auf die unterschiedlichen Anwendungen, 3G, 4G oder 5G, zugreifen, vorausgesetzt, diese enthalten bedeutsame
Inhalte. Ich zumindest kann keine Begeisterung mehr dafür aufbringen, einfach nur mehr oder weniger amüsante Bildchen für mein Mobiltelefon herunter zu laden.
Ein weiterer strittiger Punkt war die Frage, inwieweit öffentliche Stellen für ihre Dienstleistungen Gebühren erheben dürfen bzw. ob sie überhaupt Geld verlangen können. Ich habe mich von Anfang an für eine Politik ausgesprochen, wonach öffentliche Dokumente dem Allgemeingebrauch unterliegen und allen gehören. Behörden und Einrichtungen werden aus Steuergeldern bezahlt, und sie sind verpflichtet, den Job zu tun, für den sie einmal eingerichtet wurden, nämlich denjenigen Dienstleistungen zur Verfügung zu stellen, denen sie gehören und die sie finanzieren, den Steuerzahlern. Die spezialisierten Einrichtungen müssen jedoch das Recht haben, ihre Kosten für das Bereitstellen der grundlegenden Dienstleistungen, Materialien und Daten zu decken und dafür eine angemessene Gebühr zu verlangen.
Die Frage der Gebührenerhebung gewinnt einen neuen Aspekt, wenn wir anfangen, über kundengebundene
Dienstleistungen zu sprechen, über Leistungen, die für individuelle Kunden erbracht werden oder, in diesem Falle, für gewöhnliche Bürger. Das sind typische kostenpflichtige Dienstleistungen, für die der öffentliche Sektor auch das Recht haben muss, Gebühren zu verlangen. Eine kundengebundene
Dienstleistung könnte Entwurfs- und Vorbereitungsarbeiten umfassen, um z. B. Karten, möglicherweise für eine Orientierungsfahrt, wie sie der Kommissar erwähnt hat, herzustellen.
Das Zusammenstellen von grundlegenden Informationen, so wie es der einzelne Kunde wünscht, beispielsweise das Erarbeiten von Statistiken, ist eine kundengebundene Dienstleistung. In einem solchen Fall ist es nur angemessen, dass die öffentliche Stelle, die diese qualifizierte Arbeit leistet, für die von ihr erbrachte Dienstleistung eine Gebühr erhebt, die sie nach den üblichen Gesetzen der Marktwirtschaft berechnet. Die Bereitstellung des Know-hows von Spezialeinrichtungen, die Entwicklungsarbeit und die Entwicklung neuer Technologien müssen durch die Möglichkeit, Einnahmen zu erzielen, möglich gemacht werden, entweder mit Hilfe von Steuergeldern oder eben durch solche gebührenpflichtigen Dienstleistungen – jene kundengebundenen Aufgaben. In vielen Mitgliedstaaten befindet sich, aus historischen oder auch kulturellen Gründen, Spezialwissen vielerlei Art im Besitz öffentlicher Stellen.
Ein abschließendes Wort: Es handelt sich hier um einen Bereich, der uns in Richtung auf die Umsetzung der Strategie von Lissabon voranbringen wird. In welchem Jahr das geschieht, das weiß keiner von uns, aber es ist ein kleiner Schritt in diese Richtung."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να ευχαριστήσω τον συνάδελφο, κ. Van Velzen, για την εξαίρετη εργασία του και για τον δυναμισμό που επέδειξε στις διαπραγματεύσεις με τους εκπροσώπους του Συμβουλίου κατά την κατάρτιση των συμβιβαστικών τροπολογιών. Επιπλέον, θα ήθελα –ευθύς εξαρχής– να ευχαριστήσω επίσης την Επιτροπή και τον Επίτροπο κ. Liikanen για την πραγματογνωμοσύνη του και για τη συμβολή του, χωρίς τις οποίες δεν θα ήταν εφικτή η υλοποίηση της οδηγίας αυτής.
Υποστηρίζω τις συμβιβαστικές προτάσεις στις οποίες κατέληξαν ο εισηγητής σε συμφωνία με το Συμβούλιο, καθώς έτσι αποφεύγουμε την επίπονη και πάντοτε επικίνδυνη εξέταση από την Επιτροπή Συνδιαλλαγής. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο επιθυμεί την ταχεία εφαρμογή της οδηγίας αυτής από τα κράτη μέλη, καθώς η εφαρμογή της θα αποφέρει αδιαφιλονίκητα οφέλη τόσο στους πολίτες όσο και στις επιχειρήσεις. Η πραγματική ελεύθερη κυκλοφορία στην Ευρώπη δεν μπορεί να επιτευχθεί, εάν οι πολίτες και οι επιχειρήσεις δεν έχουν σαφή γνώση για το ποια έγγραφα διατίθενται που και σε ποια τιμή. Η εναρμόνιση είναι απαραίτητη και στον συγκεκριμένο τομέα.
Οι συμβιβαστικές τροπολογίες αφορούν, μεταξύ άλλων, την πρόσβαση στα δημόσια έγγραφα ακόμη και σε ηλεκτρονική μορφή, εάν υφίσταται η δυνατότητα. Συμφωνώ με τον κ.Van Velzen ότι θα ήταν λογικότερο και πιο ρεαλιστικό να αναφερόμαστε σε δημόσιες πληροφορίες παρά σε έγγραφα, καθώς δεν εκτυπώνονται πλέον όλα τα έγγραφα αποκλειστικά σε χαρτί. Διαφορετικές ηλεκτρονικές μορφές έκδοσης διαδίδονται με ταχύτατους ρυθμούς και η τήρηση αρχείων πραγματοποιείται όλο και περισσότερο σε ηλεκτρονική μορφή.
Είναι ιδιαίτερα σημαντικό ο δημόσιος τομέας να αποτελεί πρότυπο στο ταξίδι μας προς την κοινωνία της πληροφορίας. Πολλά δημόσια έγγραφα συνιστούν το κατεξοχήν ευφυές και κατάλληλο περιεχόμενο στο οποίο τόσο συχνά αναφερόμαστε, ιδιαίτερα στο πλαίσιο των ασύρματων υπηρεσιών. Διαφορετικοί τύποι εντύπων διατίθενται στο Διαδίκτυο. Βέβαια, μόλις βρεθεί το κατάλληλο περιεχόμενο, εμφανίζονται και οι χρήστες των διαφορετικών εφαρμογών, 3G, 4G ή 5G. Η απλή παραγγελία εύθυμων εικόνων για το κινητό μου τηλέφωνο δεν είναι ικανή πλέον να με ενθουσιάσει.
Ένα δεύτερο αμφιλεγόμενο θέμα αφορά το ποσό που μπορούν να χρεώνουν οι δημόσιοι φορείς για τις υπηρεσίες τους ή εάν μπορούν να ζητούν χρήματα γενικότερα. Ανέκαθεν θεωρούσα ότι τα δημόσια έγγραφα έχουν καθολική χρήση και ανήκουν σε όλους. Οι αρχές και οι υπηρεσίες που συντηρούνται από τους φόρους είναι υποχρεωμένες να παράγουν το έργο για το οποίο θεσπίστηκαν εξαρχής – να εξυπηρετούν τους ιδιοκτήτες και χρηματοδότες τους, ήτοι τους φορολογουμένους. Όσον αφορά όμως τις βασικές υπηρεσίες, το υλικό ή τα έγγραφα τεκμηρίωσης, οι εξειδικευμένοι οργανισμοί μπορούν να πληρώνονται, ούτως ώστε να καλύπτουν τα έξοδά τους, μπορούν δηλαδή να επιβάλλουν μια χαμηλή χρέωση.
Το ζήτημα εάν θα πρέπει να χρεώνονται οι υπηρεσίες αποκτά νέα έκφανση, από τη στιγμή που αναφερόμαστε στην παροχή υπηρεσιών οι οποίες προσαρμόζονται στα μέτρα του εκάστοτε πελάτη ή, εν προκειμένω, του απλού πολίτη. Στην περίπτωση αυτή, πρόκειται για χαρακτηριστικές υπηρεσίες επί πληρωμή, για τις οποίες ο δημόσιος τομέας μπορεί επίσης να ζητήσει πληρωμή. Οι υπηρεσίες που προσαρμόζονται στις μεμονωμένες ανάγκες μπορεί να περιλαμβάνουν, για παράδειγμα, τον σχεδιασμό και την προπαρασκευαστική διαδικασία για τη δημιουργία ενός χάρτη, προκειμένου να χρησιμοποιηθεί, φέρ’ ειπείν, σε αγώνες “τρόφυ” αυτοκινήτων, όπως ανέφερε ο Επίτροπος.
Η προσαρμογή των βασικών πληροφοριών στις επιθυμίες του μεμονωμένου πελάτη, όπως για παράδειγμα η κατάρτιση μιας στατιστικής έκθεσης, συνιστά προσαρμοσμένη υπηρεσία. Εν προκειμένω, είναι απόλυτα εύλογο ο φορέας της δημόσιας αρχής που αναλαμβάνει την ειδική εργασία να χρεώνει για τις παρεχόμενες υπηρεσίες του ένα αντίτιμο, με βάση τους φυσικούς νόμους της οικονομίας της αγοράς. Η διατήρηση της τεχνογνωσίας των εξειδικευμένων οργανισμών, το αναπτυξιακό τους έργο και η ανάπτυξη νέας τεχνολογίας πρέπει να μπορούν να υλοποιούνται από τα έσοδα που προκύπτουν είτε από τους φόρους είτε από τις προαναφερθείσες πληρωτέες υπηρεσίες, δηλαδή τις προσαρμοσμένες εργασίες. Σε πολλά κράτη μέλη, πολλοί τύποι ειδικής τεχνογνωσίας βρίσκονται στη διάθεση δημοσίων οργανισμών, για λόγους ιστορικούς ή πολιτιστικούς, για παράδειγμα.
Εν κατακλείδι: πρόκειται για έναν τομέα που θα μας οδηγήσει περαιτέρω προς την υλοποίηση της στρατηγικής της Λισαβόνας. Ποιο έτος θα υλοποιηθεί η στρατηγική, κανείς δεν γνωρίζει· ωστόσο, τούτο είναι ένα μικρό βήμα προς την κατεύθυνση αυτή."@el8
"Mr President, I wish to thank my colleague, Mr van Velzen, for his commendable work and his energy in the negotiations he had with representatives of the Council when drafting the compromise amendments. Furthermore, at the very start I also want to thank the Commission and Commissioner Liikanen for his expertise and contribution, which made it possible to bring this Directive into existence.
I support the compromise proposals reached by the rapporteur in conjunction with the Council, because that way we would be spared the laborious and always risky Conciliation Committee debate. The European Parliament wants the Member States to implement this directive swiftly, as, when they do, its benefits for the public and business will be indisputable. Genuine free mobility in Europe will not come about until its citizens and companies have clear ideas about what documents are available where and at what cost. Harmonisation is needed in this area too.
The compromise amendments take a stand on
the availability of public documents, where possible through electronic means. I agree with Mr van Velzen that it would be a lot more logical and realistic to speak about public information rather than documents. Not all documents are printed exclusively on paper anymore. Various electronic publishing formats are rapidly becoming more common and records are being kept in electronic format more than before.
It is very important that the public sector sets a good example as we journey towards the information society. Many public documents consist
of that intelligent and meaningful content which is so much spoken about, especially in connection with wireless services. The various forms have to be available on the Internet. Users will therefore definitely come along for different applications, for 3G, 4G or 5G, when there is meaningful content. I, at least, can no longer get enthusiastic about ordering merely amusing images for my cell phone.
Another controversial issue has been how much public agencies can charge for their services, or whether they can demand money at all. Right from the outset I have promoted the policy whereby public documents are of universal use and belong to everyone. Agencies and institutions paid for out of taxes are obliged to do the job they were originally set up to do, which is to provide a service for those who own and finance them, the taxpayers. For basic services, materials and data, however, specialist organisations must be able to recover their costs and make a reasonable charge.
The question of whether a charge should be made takes on a new aspect when we start talking about customised services produced for individual customers or, in this case, ordinary citizens. These are typical chargeable services, for which the public sector also has to be able to demand payment. A customised service could include design and preparation work to produce a map, for example, perhaps for a car orienteering competition, as the Commissioner mentioned.
Compiling basic data the way an individual customer wants it, the compilation of statistics for example, is a customised service. In such a case it is only reasonable that the official body undertaking the specialist work should charge for services rendered in accordance with normal market economy legislation. The upkeep of specialist organisation know-how, development work and developing new technology must be made possible out of revenue either on taxes or these chargeable services – customised tasks. In many Member States many kinds of specialist know-how are in the hands of public institutions, for historical or cultural reasons, for example.
A final word: this is an area which will take us on towards the implementation of the Lisbon strategy. In which year that will happen none of us know, but this is one small step in that direction."@en3
"Señor Presidente, quiero agradecer a mi colega, al Sr. van Velzen, su encomiable trabajo y la energía que ha dedicado a negociar con los representantes del Consejo cuando se elaboraron las enmiendas de transacción. Además, para empezar también quiero dar las gracias a la Comisión y al Comisario Liikanen por su experiencia y contribución, que han posibilitado la existencia de esta Directiva.
Apoyo las propuestas de compromiso alcanzadas por el ponente con el Consejo, porque de esta forma nos ahorraremos el farragoso y siempre arriesgado debate del Comité de Conciliación. El Parlamento Europeo quiere que los Estados miembros apliquen rápidamente esta Directiva, pues cuando lo hagan sus beneficios para el público y para las empresas serán irrefutables. El auténtico libre movimiento por Europa no será real hasta que sus ciudadanos y empresas sepan bien qué documentos están disponibles, dónde y a qué precio. La armonización también es necesaria en este ámbito.
Las enmiendas de transacción adoptan una postura en materia de, entre otras cosas, la disponibilidad de documentos públicos, cuando sea posible por medios electrónicos. Estoy de acuerdo con el Sr. van Velzen de que sería mucho más lógico y real hablar de información pública en lugar de documentos. No todos los documentos se imprimen exclusivamente en papel. Hay varios formatos de edición electrónicos que son cada vez más comunes y más que nunca se guardan registros en formato electrónico.
Es muy importante que el sector público establezca un buen ejemplo a medida que avanzamos hacia la sociedad de la información. Muchos documentos públicos consisten por excelencia en ese contenido inteligente y elocuente del que tanto se habla, especialmente en relación con los servicios inalámbricos. Los formularios deben estar disponibles en Internet. Por lo tanto, los usuarios irán a por diferentes solicitudes, 3G, 4G o 5G, cuando el contenido sea significativo. A mí al menos ya no me entusiasma meramente pedir divertidas imágenes para mi teléfono celular.
Otra cuestión controvertida ha sido cuánto pueden cobrar los organismos públicos por sus servicios o si realmente pueden pedir dinero. Desde el principio he promovido la política de que los documentos públicos sean de uso universal y pertenezcan a todos. Los organismos y las instituciones pagadas con los impuestos están obligados a hacer el trabajo para el que fueron creados, que es prestar un servicio a sus dueños y a quienes les financian, los contribuyentes. Sin embargo, en cuanto a los servicios básicos, materiales y datos, las organizaciones especialistas deben poder recuperar el coste que suponen y establecer un cobro razonable.
La cuestión de si deberían o no cobrarse incluye un nuevo aspecto cuando hablamos de los servicios personalizados para clientes particulares o, en este caso, ciudadanos de a pie. Existen servicios que normalmente suelen cobrarse, y por ellos el sector público también debe poder pedir un precio. Un servicio personalizado podría incluir el trabajo de diseño y preparación para producir un mapa, por ejemplo, quizá para una competición de orientación de coches, como ha mencionado el Comisario.
Recopilar datos básicos de la forma en que quiere un cliente particular, la recopilación de estadísticas, por ejemplo, es un servicio personalizado. En tal caso lo únicamente razonable es que el organismo oficial que va a hacer el trabajo especializado cobre por los servicios prestados de acuerdo con la legislación de la economía del mercado normal. Es preciso que se pueda mantener los conocimientos técnicos de organizaciones especializadas, realizar el trabajo de desarrollo y desarrollar nueva tecnología con los ingresos obtenidos a través de los impuestos o con estos servicios cobrables, las tareas personalizadas. En muchos Estados miembros, varios tipos de conocimientos especializados están ahora en manos de instituciones públicas, por motivos históricos o culturales, por ejemplo.
Una última palabra: esta área nos llevará a la aplicación de la estrategia de Lisboa. Nadie sabe en qué año será eso, pero es un pequeño paso en esa dirección."@es12
"Monsieur le Président, je tiens à remercier M. van Velzen pour son excellent travail et pour le dynamisme dont il a fait preuve dans le cadre des négociations avec les représentants du Conseil, lors de l’élaboration des amendements de compromis. Je tiens également à remercier d’emblée la Commission ainsi que le commissaire Liikanen pour sa compétence et sa contribution, qui ont permis à cette directive de voir le jour.
Je soutiens les propositions de compromis dégagées par le rapporteur et le Conseil, car elles nous épargneraient le débat laborieux et toujours risqué au sein du comité de conciliation. Le Parlement européen souhaite que les États membres mettent rapidement en œuvre cette directive, car, lorsqu’ils le feront, ses avantages pour les citoyens et les entreprises seront indéniables. La véritable liberté de mouvement ne sera pas une réalité en Europe tant que les citoyens et les entreprises ne sauront pas clairement quels documents sont disponibles, à quel endroit et à quel prix. Une harmonisation est souhaitable dans ce secteur également.
Les amendements de compromis prennent notamment position sur l’accessibilité des documents du secteur public, si possible sous forme électronique également. Je partage l’avis de M. van Velzen lorsqu’il affirme qu’il serait beaucoup plus logique et réaliste de parler d’informations publiques plutôt que de documents. Tous les documents ne sont plus imprimés exclusivement sur papier. Différents formats électroniques de publication se diffusent rapidement et les archives sont davantage gérées sous forme électronique.
Il est particulièrement important que le secteur public montre l’exemple dans le périple nous menant à la société de l’information. De nombreux documents du secteur public sont, par excellence, ceux présentant le contenu intelligent et utile dont on parle si fréquemment, en particulier dans le cadre des services mobiles. Les différents formulaires doivent être disponibles sur l’internet. Si un contenu utile voit le jour, des utilisateurs s’intéresseront à diverses applications, à la troisième, la quatrième ou la cinquième génération. En ce qui me concerne, je ne parviens plus à m’enthousiasmer à l’idée de télécharger des images amusantes pour mon téléphone portable.
Un autre point controversé portait sur ce que les pouvoirs publics peuvent facturer pour leurs services ou si ils peuvent exiger de l’argent ou non. Dès le début, j’ai défendu la politique selon laquelle les documents du secteur public sont d’un usage universel et appartiennent à tout le monde. Les administrations et les institutions financées par les impôts doivent accomplir la mission pour laquelle elles ont initialement été créées - fournir un service à ceux à qui elles appartiennent et qui les financent, à savoir les contribuables. Les organisations spécialisées doivent toutefois pouvoir recouvrer leurs coûts ou percevoir une participation modeste pour les services de base, la documentation et les données.
La question de savoir si une participation doit être perçue prend un autre aspect lorsque l’on commence à parler de services sur mesure pour les clients particuliers, c’est-à-dire les citoyens, en l’occurrence. Il s’agit par excellence de services payants pour lesquels le secteur public doit aussi pouvoir demander une participation. Un service sur mesure peut comporter un travail de conception et de préparation, l’élaboration d’une carte dans le cadre d’une compétition automobile par exemple, comme l’a expliqué le commissaire.
Compiler des informations de base selon les désirs précis d’un client particulier, comme la collecte de statistiques, par exemple, est un service sur mesure. Dans ce cas, il est raisonnable que l’organisme officiel réalisant un travail spécialisé perçoive pour ses services une rémunération conforme aux règles habituelles de l’économie de marché. La mise à jour des connaissances, le travail de développement et la mise au point de nouvelles techniques par les organisations spécialisées doivent être rendus possibles par les revenus tirés soit des impôts soit de ces services payants - les travaux sur mesure. Dans beaucoup d’États membres, de nombreux types de savoir-faire spécialisés sont détenus par des institutions du secteur public, pour des raisons historiques et culturelles, par exemple.
Pour conclure, c’est là un domaine qui nous permettra de progresser sur la voie de la mise en œuvre de la stratégie de Lisbonne. Nul d’entre nous ne peut dire en quelle année nous y parviendrons, mais c’est un petit pas dans la bonne direction."@fr6
"Signor Presidente, desidero ringraziare il mio collega, l’onorevole van Velzen, per l’ammirevole lavoro e il suo impegno nei negoziati con i rappresentanti del Consiglio nel corso della stesura degli emendamenti di compromesso. Vorrei inoltre ringraziare innanzi tutto la Commissione e il Commissario Liikanen per la sua competenza e il suo contributo, che hanno reso possibile la realizzazione di questa direttiva.
Appoggio le proposte di compromesso raggiunte dal relatore insieme al Consiglio, grazie alle quali si potrà evitare il dibattito laborioso e sempre rischioso in seno al Comitato di conciliazione. Il Parlamento europeo desidera che gli Stati membri attuino la direttiva in tempi rapidi, poiché, così facendo, i vantaggi per il servizio pubblico e le società saranno indiscutibili. Non può esservi alcuna autentica libera circolazione in Europa fino a quando i cittadini e le imprese non avranno un quadro chiaro di quali documenti sono disponibili, dove e a quale prezzo. L’armonizzazione è necessaria anche in quest’ambito.
Gli emendamenti di compromesso assumono una posizione, tra l’altro, sulla disponibilità di documenti pubblici, ove possibile per via elettronica. Concordo con l’onorevole van Velzen che sarebbe certo più logico e realistico parlare di informazione pubblica piuttosto che di documenti. Non tutti i documenti vengono più stampati esclusivamente su carta. Vari formati di pubblicazione elettronica prendono piede sempre più velocemente e i dati vengono archiviati in formato elettronico molto più che in passato.
E’ essenziale che il settore pubblico dia il buon esempio nell’evoluzione verso la società dell’informazione. Numerosi documenti pubblici sono costituiti per eccellenza da quel contenuto intelligente e importante di cui si parla tanto, specialmente in relazione ai servizi mobili. I differenti formati devono essere disponibili su
. Ci saranno sicuramente utenti per le diverse applicazioni, i servizi 3G, 4G o 5G, se il contenuto è importante. Personalmente, almeno, non mi diverto più a ordinare solo immagini divertenti per il mio telefono cellulare.
Un’altra questione controversa riguarda quanto gli enti pubblici possano far pagare i propri servizi o se possano addirittura chiedere un corrispettivo in denaro. Sin dall’inizio ho caldeggiato una politica per cui i documenti pubblici sono di uso universale e appartengono a tutti. Gli enti e le istituzioni pubbliche finanziati con le imposte hanno l’obbligo di svolgere il lavoro per cui sono stati originariamente creati, ovvero fornire un servizio a chi li detiene e li finanza, i contribuenti. Per quanto riguarda servizi, materiali e dati, ad ogni modo, le organizzazioni specializzate devono potere recuperare i costi ed esigere un prezzo ragionevole.
La questione dell’eventuale applicazione di un costo assume un altro aspetto quando si parla di servizi personalizzati per singoli clienti oppure, in questo caso, comuni cittadini. Si tratta di tipici servizi a pagamento, per i quali anche il settore pubblico deve poter chiedere un corrispettivo. Un servizio personalizzato è, ad esempio, la progettazione e la preparazione di una mappa, magari per una gara automobilistica di orientamento, come ha suggerito il signor Commissario.
La compilazione di dati di base secondo le richieste del cliente, ad esempio l’elaborazione di statistiche, è un servizio personalizzato. In un caso del genere è più che logico che l’ente ufficiale che svolge il lavoro specializzato richieda un corrispettivo per i servizi resi, conformemente alla normale legislazione dell’economia di mercato. Il mantenimento del
delle organizzazioni specializzate, il lavoro di sviluppo e lo studio di nuove tecnologie deve essere reso possibile da introiti sia sotto forma di tasse sia di servizi a pagamento – servizi personalizzati. In molti Stati membri, varie forme di
specialistico sono nelle mani di istituzioni pubbliche, ad esempio per ragioni storiche o culturali.
Un’ultima osservazione: è un ambito che ci condurrà all’attuazione della strategia di Lisbona; nessuno di noi è in grado di dire in quale anno ciò avverrà, ma questo è un piccolo passo in quella direzione."@it9
"Mr President, I wish to thank my colleague, Mr van Velzen, for his commendable work and his energy in the negotiations he had with representatives of the Council when drafting the compromise amendments. Furthermore, at the very start I also want to thank the Commission and Commissioner Liikanen for his expertise and contribution, which made it possible to bring this Directive into existence.
I support the compromise proposals reached by the rapporteur in conjunction with the Council, because that way we would be spared the laborious and always risky Conciliation Committee debate. The European Parliament wants the Member States to implement this directive swiftly, as, when they do, its benefits for the public and business will be indisputable. Genuine free mobility in Europe will not come about until its citizens and companies have clear ideas about what documents are available where and at what cost. Harmonisation is needed in this area too.
The compromise amendments take a stand on
the availability of public documents, where possible through electronic means. I agree with Mr van Velzen that it would be a lot more logical and realistic to speak about public information rather than documents. Not all documents are printed exclusively on paper anymore. Various electronic publishing formats are rapidly becoming more common and records are being kept in electronic format more than before.
It is very important that the public sector sets a good example as we journey towards the information society. Many public documents consist
of that intelligent and meaningful content which is so much spoken about, especially in connection with wireless services. The various forms have to be available on the Internet. Users will therefore definitely come along for different applications, for 3G, 4G or 5G, when there is meaningful content. I, at least, can no longer get enthusiastic about ordering merely amusing images for my cell phone.
Another controversial issue has been how much public agencies can charge for their services, or whether they can demand money at all. Right from the outset I have promoted the policy whereby public documents are of universal use and belong to everyone. Agencies and institutions paid for out of taxes are obliged to do the job they were originally set up to do, which is to provide a service for those who own and finance them, the taxpayers. For basic services, materials and data, however, specialist organisations must be able to recover their costs and make a reasonable charge.
The question of whether a charge should be made takes on a new aspect when we start talking about customised services produced for individual customers or, in this case, ordinary citizens. These are typical chargeable services, for which the public sector also has to be able to demand payment. A customised service could include design and preparation work to produce a map, for example, perhaps for a car orienteering competition, as the Commissioner mentioned.
Compiling basic data the way an individual customer wants it, the compilation of statistics for example, is a customised service. In such a case it is only reasonable that the official body undertaking the specialist work should charge for services rendered in accordance with normal market economy legislation. The upkeep of specialist organisation know-how, development work and developing new technology must be made possible out of revenue either on taxes or these chargeable services – customised tasks. In many Member States many kinds of specialist know-how are in the hands of public institutions, for historical or cultural reasons, for example.
A final word: this is an area which will take us on towards the implementation of the Lisbon strategy. In which year that will happen none of us know, but this is one small step in that direction."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijn dank aan collega Van Velzen voor zijn verdienstelijke werk en zijn daadkrachtige optreden in de onderhandelingen met de vertegenwoordigers van de Raad bij het opstellen van compromisamendementen. Bovendien wil ik meteen in het begin ook de Commissie bedanken, alsmede commissaris Liikanen voor zijn deskundigheid en inzet om deze richtlijn tot stand te brengen.
Ik steun de compromisvoorstellen die de rapporteur samen met de Raad heeft bereikt, want zo wordt de moeizame en altijd risicovolle behandeling door het bemiddelingscomité voorkomen. Het Europees Parlement wil dat deze richtlijn snel door de lidstaten wordt geïmplementeerd, want de voordelen ervan voor de burgers en ondernemingen staan buiten kijf. Werkelijk vrij verkeer wordt in Europa niet gerealiseerd voordat het de burgers en ondernemingen duidelijk is welke documenten waar verkrijgbaar zijn en tegen welke prijs. Ook in deze sector is behoefte aan harmonisatie.
In de compromisamendementen wordt een standpunt ingenomen ten aanzien van onder meer de beschikbaarheid van overheidsdocumenten, zo mogelijk ook in elektronische vorm. Ik ben het met collega Van Velzen eens dat het veel logischer en realistischer is te spreken over overheidsinformatie dan over documenten. Niet alle documenten worden alleen nog op papier gedrukt. Verschillende vormen van elektronische publicaties worden in snel tempo algemener en archieven worden steeds meer in elektronische vorm bijgehouden.
Het is van groot belang dat de publieke sector het goede voorbeeld geeft op onze weg naar de informatiemaatschappij. Veel overheidsdocumenten bieden bij uitstek de verstandige en zinvolle content waarover vooral in verband met draadloze diensten zo vaak wordt gesproken. Allerlei formulieren moeten op internet worden gezet. Er komen vanzelf gebruikers voor verschillende toepassingen, voor de derde, vierde of vijfde generatie, als er zinvolle content te vinden is. Alleen het oproepen van grappige plaatjes op de mobiele telefoon interesseert mij in ieder geval niet meer.
Een andere controversiële vraag is hoeveel de overheidsinstellingen voor hun diensten in rekening mogen brengen en of er überhaupt geld voor gevraagd mag worden. Ik ben van meet af aan van mening geweest dat overheidsdocumenten, als diensten van algemeen nut, iedereen toebehoren. Met belastinggeld gefinancierde bureaus en instellingen zijn verplicht het werk te doen waarvoor zij oorspronkelijk zijn opgericht, namelijk het bedienen van hun financiers en eigenaren, ofwel de belastingbetalers. Organisaties van deskundigen moeten voor hun kosten voor basisdiensten en materialen natuurlijk wel een redelijke vergoeding kunnen krijgen.
De aard van het kostenvraagstuk wordt anders wanneer wij spreken over diensten die speciaal voor afzonderlijke klanten, of in dit geval burgers, worden geleverd. Dat zijn typische diensten waarvoor men moet betalen, dus waarvoor de overheidssector ook een vergoeding moet kunnen innen. Een maatwerkdienst kan plannings- en voorbereidend werk inhouden, zoals het zojuist door de commissaris genoemde vervaardigen van digitale plattegronden voor mobiele toepassingen, bijvoorbeeld een koerswedstrijd voor auto's.
Ook het combineren van gegevens op een bepaalde, door de klant gewenste manier, bijvoorbeeld het opstellen van een statistisch overzicht, is een speciale maatwerkdienst. Dan is het redelijk dat een overheidsinstelling die deskundig werk verricht voor haar diensten vergoedingen krijgt, overeenkomstig de normale wetgeving voor de markteconomie. Het op peil houden van de knowhow van organisaties van deskundigen, innovatie en het ontwikkelen van nieuwe technologie moet mogelijk worden gemaakt met belastinggeld of met de opbrengst van betaalde maatwerkdienstverlening. In veel lidstaten zijn veel specialistische diensten in handen van overheidsinstellingen, bijvoorbeeld om historische of culturele redenen.
Ten slotte nog dit: dit is een sector die ons dichterbij de uitvoering van de Lissabon-strategie brengt. In welk jaar die wordt gerealiseerd, weet niemand, maar dit is één kleine stap in die richting."@nl2
"Senhor Presidente, gostaria de agradecer ao meu colega, o senhor deputado van Velzen, o seu trabalho louvável e a energia que empregou nas negociações que teve com representantes do Conselho, aquando da elaboração das alterações de compromisso. Além disso, quero desde já agradecer também à Comissão e ao Senhor Comissário Liikanen a sua experiência e contribuição, que tornaram possível criar esta Directiva.
Apoio as propostas de compromisso conseguidas pelo relator, conjuntamente com o Conselho, porque dessa forma evitaríamos o difícil e sempre arriscado debate em sede de Comité de Conciliação. O Parlamento Europeu quer que os Estados-Membros implementem esta directiva rapidamente, já que, quando o fizerem, haverá benefícios indiscutíveis para o público e para as empresas. Não será possível termos uma mobilidade total e genuína na Europa, enquanto os cidadãos e as empresas não tiverem ideias claras sobre quais os documentos que estão disponíveis, onde e a que preço. Também nesta área é necessária harmonização.
As alterações de compromisso tomam posição sobre, entre outros temas, a disponibilidade dos documentos públicos, sempre que possível através de meios electrónicos. Concordo com o senhor deputado van Velzen que seria muito mais lógico e realista falar de informação pública em vez de documentos. Hoje em dia, nem todos os documentos são publicados exclusivamente em papel. Diversos formatos de publicação electrónica estão rapidamente a tornar-se mais comuns e os registos em formato electrónico são também mais frequentes do que anteriormente.
É muito importante que o sector público dê um bom exemplo, à medida que caminhamos para a sociedade da informação. Muitos documentos públicos consistem, sobretudo, nesses conteúdos inteligentes e significativos de que tanto se fala, especialmente em relação aos serviços sem fios. As suas diversas formas têm que estar disponíveis na Internet. Os utilizadores irão certamente optar por aplicações diferentes, de terceira, quarta ou quinta geração, quando houver conteúdos significativos. Eu, pelo menos, já não me entusiasmo com a perspectiva de mandar vir apenas imagens divertidas para o meu telemóvel.
Outra questão controversa tem sido a quantia que as agências públicas podem cobrar pelos seus serviços, ou se podem mesmo pedir dinheiro. Logo desde o início, defendi a política de que os documentos públicos devem ser de utilização universal e pertencer a todos. As agências e instituições pagas através dos impostos são obrigadas a fazer o trabalho para que foram originalmente criadas, que é o de fornecerem um serviço àqueles a quem pertencem e que as financiam, os contribuintes. No entanto, para os serviços básicos, materiais e dados, as organizações especialistas devem poder recuperar os custos e cobrar um preço razoável.
A questão de saber se se deve ou não estabelecer um preço assume um novo aspecto, quando começamos a falar de serviços personalizados produzidos para clientes individuais ou, neste caso, para cidadãos comuns. Trata-se de serviços que devem ser pagos, e para os quais o sector público tem também que poder exigir pagamento. Um serviço personalizado poderá incluir a concepção e o trabalho de preparação para elaborar um mapa, por exemplo, talvez para uma prova de orientação em automóvel, como o Senhor Comissário mencionou.
A compilação de dados básicos sob a forma que um cliente individual pretende, por exemplo, a compilação de estatísticas, é um serviço personalizado. Neste caso, é razoável que o organismo oficial encarregado do trabalho especialista cobre os serviços prestados, de acordo com a legislação normal da economia de mercado. A manutenção do saber-fazer das organizações especialistas, o trabalho de desenvolvimento e o desenvolvimento de novas tecnologias devem ser possíveis a partir de receitas quer dos impostos quer desses serviços pagos – as tarefas personalizadas. Em muitos Estados-Membros muitos tipos de saber-fazer especializado estão nas mãos de instituições públicas, por razões históricas e culturais, por exemplo.
Uma última palavra: esta é uma área que nos irá conduzir à implementação da estratégia de Lisboa. Em que ano isso acontecerá nenhum de nós sabe, mas este é um pequeno passo nessa direcção."@pt11
"Herr talman! Jag vill tacka min kollega van Velzen för hans värdefulla arbete och för hans kraftfulla sätt att förhandla med företrädarna för rådet när utkasten till kompromisserna om ändringsförslag utarbetades. Dessutom vill jag tacka kommissionen och kommissionsledamot Liikanen för hans sakkunskap och hans bidrag som har gjort det möjligt att ro detta direktiv i land.
Jag stöder de kompromissförslag som föredraganden har uppnått i samverkan med rådet, eftersom vi på så sätt skulle besparas den mödosamma och alltid riskabla debatten i förlikningskommittén. Europaparlamentet vill att medlemsstaterna snabbt skall genomföra detta direktiv, eftersom fördelarna för allmänheten och företagen kommer att vara obestridliga när det är gjort. Verklig fri rörlighet i Europa kommer inte att uppnås förrän medborgarna och företagen får klart för sig vilka handlingar som är tillgängliga och till vilken kostnad. Harmonisering behövs även på detta område.
Kompromisserna om ändringsförslag bygger bland annat på tillgången till offentliga handlingar, om möjligt på elektronisk väg. Jag håller med van Velzen om att det vore mycket mer logiskt och realistiskt att tala om offentlig information än om offentliga handlingar. Alla handlingar är inte längre bara tryckta på papper. Olika elektroniska publiceringsformat blir allt vanligare och register upprättas oftare än förr i elektroniskt format.
Det är mycket viktigt att den offentliga sektorn föregår med gott exempel när vi kommer närmare informationssamhället. Många offentliga handlingar består i första hand av det intelligenta och meningsfulla innehåll som det talas så mycket om, i synnerhet i samband med trådlösa tjänster. De olika typerna måste vara tillgängliga på Internet. Användarna kommer därför definitivt att kräva olika tillämpningar, för G3, G4 eller G5, när det finns ett meningsfullt innehåll. Jag kan i alla fall inte längre känna mig entusiastisk över att bara ladda ner roliga bilder till min mobil.
Ytterligare en kontroversiell fråga har gällt hur mycket offentliga organ kan kräva för sina tjänster, eller om de överhuvudtaget kan kräva någon betalning. Från första början har jag stött en politik som innebär att offentliga handlingar skall kunna användas av alla och tillhöra alla. Organisationer och institutioner som bekostas med skattemedel är skyldiga att utföra det arbete som de ursprungligen inrättades för, nämligen tillhandahålla tjänster till de personer som äger och finansierar dem, det vill säga skattebetalarna. Vad gäller grundläggande service, material och uppgifter måste specialorganisationerna kunna få ersättning för sina kostnader och ta ut en skälig avgift.
Frågan om huruvida en avgift skall tas ut kommer i en ny dager när vi börjar tala om specialbeställda tjänster för enskilda kunder eller, i det här fallet, vanliga medborgare. Då är det fråga om typiska betaltjänster för vilka den offentliga sektorn också måste kunna begära ersättning. En skräddarsydd tjänst skulle kunna omfatta utformning och förberedelsearbete till exempel, som kommissionsledamoten nämnde, för en karta som skall användas för en bilorienteringstävling.
Att sammanställa grundläggande uppgifter i enlighet med en enskild kunds önskemål, till exempel att sammanställa statistik, är en skräddarsydd tjänst. I ett sådant fall är det rimligt att den officiella organisationen som åtar sig specialarbetet tar betalt för utförda tjänster i enlighet med normal marknadsekonomisk lagstiftning. Det måste bli möjligt att vidmakthålla den kunskap som finns hos specialorganisationer, utvecklingsarbete och utvecklandet av ny teknik med hjälp av intäkter som antingen kommer från skatter eller från dessa betaltjänster – specialbeställda uppdrag. I flera medlemsstater finns många sorters kunskaper i de offentliga institutionerna, till exempel av historiska eller kulturella skäl.
En sista punkt: Det här är ett område som kommer att leda fram till genomförandet av Lissabonstrategin. Ingen av oss vet vilket år det kommer att äga rum, men detta är ett litet steg i rätt riktning."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"inter alia"10,3
"par excellence"5,10,3,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples