Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-24-Speech-3-071"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030924.1.3-071"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Le Parlement européen, comme Valéry Giscard d’Estaing, souhaiterait que la prochaine Conférence intergouvernementale accepte quasiment tel quel le projet de la Convention, au motif que celle-ci aurait débattu ouvertement de toutes les propositions possibles et que ses conclusions refléteraient la volonté politique des citoyens.
Cette affirmation apparaît hautement contestable. Comme je l’ai indiqué dans l’opinion minoritaire jointe au rapport Gil-Robles-Tsatsos, la Convention n’était en réalité qu’un groupe de réflexion formé par le Conseil, qui n’était pas représentatif, n’avait pas de mandat décisionnel démocratique, et en plus a dépassé les termes de sa lettre de mission puisque, tout le monde le reconnaît maintenant, il ne lui a jamais été demandé de rédiger un projet de Constitution.
Par conséquent, est parfaitement légitime le souhait qu’expriment la plupart des gouvernements de tenir une "CIG authentique", c’est-à-dire qui non seulement mène une vraie discussion, mais aussi revienne au vrai mandat d’origine: comment combler le déficit démocratique? Les propositions supranationales de la Convention ne feraient que l’élargir encore. Au contraire, pour le faire disparaître, il faut mieux ancrer la construction européenne sur les démocraties nationales.
C’est la mission que doivent se donner, à la CIG, les gouvernements nationaux, représentants authentiques de leurs peuples."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Europa-Parlamentet ønsker i lighed med Valéry Giscard d'Estaing, at den kommende regeringskonference accepterer konventets udkast praktisk taget uændret med den begrundelse, at konventet åbent skulle have drøftet alle mulige løsninger, og at konventets konklusioner afspejler borgernes politiske vilje.
Denne påstand forekommer yderst tvivlsom. Som angivet i den minoritetsudtalelse, der er vedføjet Parlamentets betænkning, var konventet i virkeligheden kun en refleksionsgruppe, der blev nedsat af Rådet, som ikke var repræsentativ og ikke havde demokratisk beslutningsdygtighed. Ydermere overskred konventet grænserne for sine beføjelser, fordi det aldrig, hvilket alle erkender i dag, har fået til opgave at udarbejde et udkast til forfatning.
Det er følgelig helt legitimt, at de fleste regeringer udtrykker ønske om at afholde en virkelig regeringskonference, det vil sige en konference, der ikke blot giver plads til en virkelig drøftelse, men som også går tilbage til det oprindelige mandat, som gik ud på at undersøge, hvordan man kunne udbedre det demokratiske underskud. Konventets overnationale forslag vil kun gøre det endnu større. Hvis underskuddet skal mindskes, bør man i stedet sikre en bedre forankring af den europæiske integration i de nationale demokratier.
Det er det mål, som de nationale regeringer, der er de virkelige repræsentanter for deres folk, bør stille for regeringskonferencen."@da1
"Das Europäische Parlament wünscht, ebenso wie Valéry Giscard d'Estaing, dass die bevorstehende Regierungskonferenz die gegenwärtige Fassung des Konventsentwurfs faktisch unverändert annimmt, da der Konvent offen über alle denkbaren Vorschläge diskutiert habe und seine Schlussfolgerungen den politischen Willen der Bürger widerspiegeln würden.
Diese Behauptung halte ich für äußerst fragwürdig. Wie ich bereits in der Minderheitenansicht zum Bericht Gil-Robles-Tsatsos festgestellt habe, war der Konvent in Wirklichkeit lediglich eine vom Rat eingesetzte Arbeitsgruppe, die nicht repräsentativ war, kein demokratisches Beschlussmandat hatte und außerdem über die ihr aufgetragene Mission hinausgegangen ist, da, wie inzwischen jeder eingesteht, niemals von ihr verlangt worden war, einen Verfassungsentwurf auszuarbeiten.
Folglich ist der Wunsch der meisten Regierungen nach einer „echten Regierungskonferenz“ völlig legitim, also eine Konferenz, bei der nicht nur eine echte Debatte geführt wird, sondern die sich auch auf ihr ursprüngliches Mandat besinnt: wie soll das Demokratiedefizit beseitigt werden? Die supranationalen Vorschläge des Konvents würden dieses Defizit noch vergrößern. Wenn wir es allerdings beseitigen wollen, müssen wir den Aufbau Europas stärker in den nationalen Demokratien verankern.
Dieser Aufgabe müssen sich die nationalen Regierungen als wahre Vertreter ihrer Völker im Rahmen der Regierungskonferenz stellen."@de7
".
Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο συμμερίζεται την επιθυμία του κ. Valéry Giscard d'Estaing να εγκρίνει η επικείμενη Διακυβερνητική Διάσκεψη το σχέδιο Συντάγματος ουσιαστικά με την παρούσα μορφή του, με την ελπίδα ότι θα έχει συζητήσει ανοιχτά κάθε δυνατή πρόταση και ότι τα συμπεράσματά της θα αντικατοπτρίζουν τη βούληση των πολιτών.
Περί αυτού, ωστόσο, υπάρχουν σημαντικές αμφιβολίες. Όπως δήλωσα στην άποψη της μειοψηφίας που είναι προσαρτημένη στην έκθεση Gil-Robles/Τσάτσου, η Συνέλευση δεν ήταν παρά ένα εργαστήριο ιδεών που συστάθηκε από το Συμβούλιο. Δεν ήταν αντιπροσωπευτική και δεν είχε δημοκρατική εντολή λήψης αποφάσεων. Επιπλέον, υπερέβη την αποστολή της, καθώς ποτέ δεν της ζητήθηκε να συντάξει σχέδιο Συντάγματος. Όλοι πλέον το αναγνωρίζουν αυτό.
Κατά συνέπεια, η επιθυμία που εκφράζουν οι περισσότερες κυβερνήσεις για μια γνήσια Διακυβερνητική Διάσκεψη είναι απολύτως δικαιολογημένη. Ζητούν μια Διακυβερνητική Διάσκεψη στην οποία θα διεξαχθούν συζητήσεις με περιεχόμενο και η οποία θα ανταποκρίνεται στην αρχική εντολή, που ήταν η υπέρβαση του δημοκρατικού ελλείμματος. Οι υπερεθνικές προτάσεις της Συνέλευσης απλώς θα αυξήσουν ακόμη περισσότερο αυτό το έλλειμμα. Ο τρόπος υπέρβασης του προβλήματος είναι να διασφαλίσουμε πως η ευρωπαϊκή ολοκλήρωση θα είναι καλύτερα στερεωμένη στις εθνικές δημοκρατίες.
Οι εθνικές κυβερνήσεις είναι οι γνήσιοι εκπρόσωποι των λαών τους. Αυτό, επομένως, είναι το καθήκον που πρέπει να εκπληρώσουν σε αυτήν τη Διακυβερνητική Διάσκεψη."@el8
"The European Parliament joins with Mr Valéry Giscard d'Estaing in hoping that the forthcoming IGC accepts the Convention’s draft more or less in its present form. Parliament would hope that all the possible proposals would have been debated openly and that its conclusions would reflect the political will of the citizens.
There is considerable doubt surrounding all this, however. As I stated in the minority opinion attached to the Gil–Robles–Tsatsos report, the Convention was in fact nothing more than a think-tank set up by the Council. It was not representative and it did not have a democratic decision-making mandate. In addition, it exceeded its terms of reference, insofar as it was never asked to draw up a draft Constitution. This has now been universally recognised.
Accordingly, the wish expressed by most governments to have what they describe as a genuine IGC, is therefore fully justified. They are calling for an IGC where meaningful discussion takes place, and where the original mandate is addressed. This concerned how to overcome the democratic deficit. The supranational proposals of the Convention would simply increase it still further. The way to overcome this deficit is rather to ensure European integration is better anchored on national democracies.
National governments are the genuine representatives of their people. This therefore is the task they should set themselves at the IGC."@en3
"El Parlamento Europeo, al igual que Valéry Giscard d'Estaing, desearía que la próxima Conferencia Intergubernamental aceptase casi tal cual el proyecto de Convención, dado que ésta habría debatido abiertamente todas las propuestas posibles y sus conclusiones reflejarían la voluntad política de los ciudadanos.
Esta afirmación parece muy discutible. Como he indicado en la opinión minoritaria adjunta el informe Gil-Robles-Tsatsos, la Convención solo era en realidad un grupo de reflexión formado por el Consejo, que no era representativo, no tenía mandato democrático para la toma de decisiones y, además, rebasó los términos de su mandato, ya que, como todo el mundo reconoce ahora, nunca se le pidió que redactara un proyecto de Constitución.
Por consiguiente, es perfectamente legítimo el deseo expresado por la mayoría de los Gobiernos de celebrar una auténtica CIG, es decir, que no solo mantenga un auténtico debate, sino que retome también su auténtico mandato original: ¿cómo colmar el déficit democrático? Las propuestas supranacionales de la Convención no harían más que aumentarlo. Al contrario, para colmarlo, es mejor anclar la construcción europea en las democracias nacionales.
Los Gobiernos nacionales son los auténticos representantes de sus pueblos. Esta es por tanto la tarea que deberían proponerse en la CIG."@es12
"Euroopan parlamentti toivoo Valéry Giscard d'Estaingin tavoin, että tulevassa HVK:ssa hyväksytään valmistelukunnan esitys kutakuinkin nykyisen kaltaisena. Parlamentti toivoo, että kaikista mahdollisista ehdotuksista on keskusteltu avoimesti ja että valmistelukunnan päätelmät kuvastavat kansalaisten poliittista tahtoa.
Asiaa on kuitenkin syytä epäillä vahvasti. Kuten totesin Gil-Roblesin ja Tsatsosin mietintöön liitetyssä vähemmistöön jääneessä mielipiteessäni, valmistelukuntaa voidaan itse asiassa pitää pelkkänä neuvoston perustamana mietintäryhmänä. Se ei ollut edustava, eikä sillä ollut demokraattista päätöksentekovaltuutusta. Lisäksi se ylitti omat reunaehtonsa, koska sitä ei koskaan kehotettu laatimaan ehdotusta perustuslaillisesta sopimuksesta. Tämä on nykyään yleisesti tunnustettu asia.
Näin ollen useimpien hallitusten esittämä toive oikean HVK:n järjestämisestä on täysin oikeutettu. Ne vaativat sellaista HVK:ta, jossa käydään mielekästä keskustelua ja jossa pitäydytään alkuperäisessä valtuutuksessa, joka liittyy siihen, kuinka demokratiavaje voidaan korjata. Valmistelukunnan ylikansallisilla ehdotuksilla vain lisätään entisestään tätä vajetta. Vaje on korjattavissa pikemminkin sillä, että Euroopan yhdentyminen rakentuu selkeämmin kansallisten demokratioiden varaan.
Kansalliset hallitukset ovat kansansa todellisia edustajia. Näin ollen HVK:ssa niiden olisi otettava tehtäväkseen tämän asian edistäminen."@fi5
"Come Valéry Giscard d’Estaing, il Parlamento europeo si augura che l’imminente Conferenza intergovernativa approvi il progetto della Convenzione più o meno nella sua forma attuale, sperando che tutte le possibili proposte siano state discusse apertamente e le conclusioni riflettano la volontà politica dei cittadini.
Tuttavia, sussistono notevoli dubbi in merito a tale tesi. Come ho affermato nel parere della minoranza allegato alla relazione Gil-Robles/Tsatsos, la Convenzione in realtà non è stata altro che un gruppo di riflessione istituito dal Consiglio, non era rappresentativa, non aveva un mandato decisionale democratico e oltretutto ha superato i termini della sua missione, dal momento che non le è mai stato chiesto di redigere un progetto di Costituzione, il che è ora universalmente riconosciuto.
Di conseguenza, il desiderio espresso dalla maggioranza dei governi di organizzare una “autentica CIG” è pienamente legittimo. Essi chiedono una CIG in cui non solo si svolga una discussione significativa, ma si affronti anche il mandato originario, cioè il modo in cui colmare il
democratico. Le proposte soprannazionali della Convenzione non farebbero che aggravarlo ulteriormente. Per superare tale
occorre invece garantire che l’integrazione europea sia meglio ancorata alle democrazie nazionali.
Questa è la missione che i governi nazionali, veri rappresentanti dei loro popoli, devono impegnarsi a svolgere in sede di CIG."@it9
"The European Parliament joins with Mr Valéry Giscard d'Estaing in hoping that the forthcoming IGC accepts the Convention’s draft more or less in its present form. Parliament would hope that all the possible proposals would have been debated openly and that its conclusions would reflect the political will of the citizens.
There is considerable doubt surrounding all this, however. As I stated in the minority opinion attached to the Gil–Robles–Tsatsos report, the Convention was in fact nothing more than a think-tank set up by the Council. It was not representative and it did not have a democratic decision-making mandate. In addition, it exceeded its terms of reference, insofar as it was never asked to draw up a draft Constitution. This has now been universally recognised.
Accordingly, the wish expressed by most governments to have what they describe as a genuine IGC, is therefore fully justified. They are calling for an IGC where meaningful discussion takes place, and where the original mandate is addressed. This concerned how to overcome the democratic deficit. The supranational proposals of the Convention would simply increase it still further. The way to overcome this deficit is rather to ensure European integration is better anchored on national democracies.
National governments are the genuine representatives of their people. This therefore is the task they should set themselves at the IGC."@lv10
"Het Europees Parlement en Valéry Giscard d’Estaing willen dat de komende Intergouvernementele Conferentie de ontwerp-Grondwet vrijwel geheel ongewijzigd goedkeurt. De reden die zij daarvoor aanvoeren, is dat tijdens de Conventie alle mogelijke voorstellen openlijk zijn bediscussieerd en dat haar conclusies de politieke wil van de burgers weerspiegelen.
Deze bewering is hoogst aanvechtbaar. Zoals ik heb aangegeven in het minderheidsstandpunt bij het verslag-Gil-Robles/Tsatsos, vormde de Conventie in werkelijkheid slechts een denktank die door de Raad in het leven was geroepen. De Conventie was niet representatief, had geen democratisch besluitvormingsmandaat en is bovendien buiten haar boekje gegaan, omdat haar nooit gevraagd is een ontwerp-Grondwet op te stellen, wat nu door iedereen erkend wordt.
Dat de meeste regeringen de wens hebben uitgesproken een “authentieke IGC” te beleggen, is dan ook volledig gerechtvaardigd. Tijdens een dergelijke IGC wordt niet alleen echt gediscussieerd, maar begeeft men zich ook weer binnen de grenzen van het oorspronkelijke mandaat door te trachten een antwoord te geven op de vraag: hoe kan het democratisch tekort worden weggewerkt? Door de supranationale voorstellen van de Conventie wordt dit tekort alleen maar groter. Om het tekort weg te nemen, moet de opbouw van Europa juist beter in de nationale democratieën worden verankerd.
Dat is de opdracht die de nationale regeringen, de authentieke vertegenwoordigers van hun volken, zichzelf tijdens de IGC moeten geven."@nl2
"O Parlamento Europeu, bem como Valéry Giscard d'Estaing, desejaria que a próxima Conferência Intergovernamental (CIG) aceitasse praticamente tal e qual o projecto da Convenção com o argumento de que esta teria debatido abertamente todas as propostas possíveis e de que as suas conclusões reflectiriam a vontade política dos cidadãos.
Esta afirmação é altamente contestável. Como manifestei na opinião minoritária junta ao relatório Gil-Robles - Tsatsos, a Convenção não passava na prática de um grupo de reflexão formado pelo Conselho, que não era representativo, não possuía mandato decisional democrático, e que além disso ultrapassou os termos da missão que lhe foi confiada pois, como todos reconhecem agora, nunca lhe foi pedido que redigisse um projecto de Constituição.
Por conseguinte, é perfeitamente legítimo o desejo formulado pela maior parte dos governos de que se realize uma "CIG autêntica", isto é, que não só proceda a uma verdadeira discussão como também volte ao mandato de origem: como colmatar o défice democrático? As propostas supranacionais da Convenção só o alargariam ainda mais. Pelo contrário, para o fazer desaparecer, há que basear mais a construção europeia nas democracias nacionais.
Eis a missão que devem assumir, na CIG, os governos nacionais, representantes autênticos dos seus povos."@pt11
"Europaparlamentet hoppas i likhet med Valéry Giscard d'Estaing att den kommande regeringskonferensen skall godkänna konventets förslag mer eller mindre oförändrat. Parlamentet hoppas också att alla tänkbara förslag har diskuterats öppet och att konventets slutsatser återspeglar medborgarnas politiska vilja.
Men det råder en betydande osäkerhet kring detta. Konventet var i själva verket inget annat än en tankesmedja som inrättades av rådet, vilket jag påpekade i minoritetsyttrandet till Gil-Robles och Tsatsos betänkande. Konventet var inte representativt och det hade inget mandat att fatta demokratiska beslut. Dessutom har det överskridit sina befogenheter, eftersom det aldrig ombetts utarbeta ett förslag till fördrag. Detta är numera allmänt accepterat.
Den förhoppning som framförts av de flesta regeringar om att genomföra vad de beskriver som en äkta regeringskonferens, är därför fullt förståelig. De kräver en regeringskonferens där meningsfyllda diskussioner kan äga rum och där det ursprungliga mandatet kan behandlas. Detta mandat gällde hur man skulle komma till rätta med det demokratiska underskottet. Konventets överstatliga förslag skulle bara fördjupa det demokratiska underskottet. Det enda sättet att komma till rätta med detta underskott är i stället att se till att den europeiska integrationen är bättre förankrad i de nationella demokratierna.
De nationella regeringarna är sina respektive befolkningars sanna företrädare. Därför är detta det uppdrag de bör ge sig själva vid regeringskonferensen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"écrit."6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples