Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-24-Speech-3-030"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030924.1.3-030"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, in ten days' time yet another Intergovernmental Conference will get under way. The European Union seems to be in a state of permanent IGC. Over the last 16 years we have had the Single European Act, the Maastricht Treaty, the Amsterdam Treaty and, more recently, the Nice Treaty. In each case there has been an inevitable process of one-way integration, a sense that the European Union can only be successful if it acquires more and more power. And yet the peoples of Europe meanwhile have been increasingly registering their disillusionment with the European political process, through record low turnouts in European elections. There is a dilemma here for us and cause for concern.
This IGC is leading to something quite different from past treaties. It will seek for the first time to create a constitution for the European Union. The draft constitutional Treaty increases the centralising and integrating agenda which has been the hallmark of European development in recent years. We should be going back to first principles.
At Laeken, the Heads of State and Government called for better and clearer definitions of the EU's competences, simplification of legal instruments, greater democracy, greater transparency and efficiency and for European institutions to be brought closer to the citizens. It is all a far cry from what the Convention has proposed; and now we are being asked to ensure that the IGC does not undermine the Convention in any way. It is back to that same old message: Europe must deepen its integration or risk going backwards. It is time for a reality check and perhaps Sweden warned us of that.
The European Union is in real danger of moving way ahead of what the people of Europe want. For those like me and my party, who believe in membership of the European Union and in a Europe of nation states cooperating closely together, this rush to integration that is represented in the Convention paper risks a backlash from the electorate. I fear that Europe could be facing a crisis of legitimacy. First we were told by the British Government that there was no need for a constitution. Now in Britain we are told such a constitution is essential. Next we are told that the IGC was a mere tidying-up exercise. Then Mr Blair in the UK started signalling furiously that there were redline issues for him in the IGC – on tax, on defence and social security. But according to reports published over the weekend he has sold out on these as well.
My party has a simple and democratic answer to the twisting and tortured approach of the Prime Minister and his government to the IGC, and that is to give the British people a referendum. Let them decide whether this further leap forward towards a federal Europe is in fact what they want. If a referendum is good enough for the peoples of Ireland, Spain and other nations, then I believe it is good enough for the people of the United Kingdom and polls indicate that 80% of people in the UK want it.
The IGC will debate a fundamental shift in the power balance between nation states and the institutions of the European Union. I fear that railroading through a constitutional change of such magnitude at such a late stage in the enlargement process could lead to further disaffection and disillusionment amongst the people of the accession states and of the current 15.
Finally, we in this Parliament have a duty to represent the interests of our electors. By supporting the motion for a resolution in its unamended form we send a signal that the political élite knows what is best for our electors. That is a dangerous message in election year."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, om 10 dage starter en ny regeringskonference. EU lader til at være i en konstant tilstand af regeringskonference. I de seneste 16 år har vi haft den europæiske fælles akt, Maastricht-traktaten, Amsterdam-traktaten og senest Nice-traktaten. I hvert enkelt tilfælde har der været en uundgåelig proces med envejsintegration, en fornemmelse af, at EU kun kan lykkes, hvis det får mere og mere magt. Befolkningerne i Europa anfører alligevel i højere og højere grad deres lede ved den europæiske politiske proces ved rekordlav deltagelse i europæiske valg. Vi står her over for et dilemma og har grund til bekymring.
Denne regeringskonference fører til noget helt andet end de tidligere traktater. Den vil for første gang søge at skabe en forfatning for EU. Udkastet til en forfatningsmæssig traktat øger centraliserings- og integrationsdagsordenen, som har været kendetegnende for europæisk udvikling i de seneste år. Vi bør gå tilbage til de grundlæggende principper.
I Laeken opfordrede stats- og regeringscheferne til en bedre og klarere definition af kompetencen i EU, forenkling af retlige instrumenter, mere demokrati, mere gennemsigtighed og effektivitet, og at de europæiske institutioner bringes tættere på borgerne. Det ligger langt fra, hvad konventet har foreslået, og nu bliver vi bedt om at sikre, at regeringskonferencen ikke undergraver konventet på nogen måde. Det er den samme gamle sang: Europa skal forbedre integrationen, ellers er der risiko for, der sker tilbageskridt. Det er tid til at se på virkeligheden, og måske advarede Sverige os om det.
Der er stor risiko for, at EU bevæger sig meget længere fremad, end de europæiske borgere ønsker. For dem, der som mig og mit parti tror på medlemskab af EU og et Europa bestående af nationale stater i tæt samarbejde, risikerer dette hastværk mod integration, som konventet præsenterer, at give tilbageslag fra vælgernes side. Jeg er bange for, at Europa kan komme til at stå over for en legitimitetskrise. Først fortalte den britiske regering os, at der ikke var behov for en forfatning. Nu får vi i Storbritannien at vide, at en forfatning er nødvendig. Derefter får vi at vide, at regeringskonferencen udelukkende var en oprydningsøvelse. Så begyndte hr. Blair i Det Forenede Kongerige rasende at signalere, at der for ham var emner, der ikke var til diskussion på regeringskonferencen - om skat, forsvar og social sikring. Men ifølge forlydender, der er offentliggjort i weekenden, har han også givet køb på disse emner.
Mit parti har en enkel og demokratisk reaktion på premierministerens og hans regerings fordrejede og forvrængede forhold til regeringskonferencen, og det er at give det britiske folk en folkeafstemning. Lad dem beslutte, om dette yderligere spring mod et føderalt Europa i realiteten er det, de ønsker. Hvis en folkeafstemning er god nok for befolkningen i Irland, Spanien og andre lande, så mener jeg også, at det er godt nok for befolkningen i Det Forenede Kongerige, og meningsmålinger viser, at 80 % af befolkningen i Det Forenede Kongerige ønsker det.
Regeringskonferencen skal drøfte et fundamentalt skift i magtbalancen mellem nationale stater og institutionerne i EU. Jeg er bange for, at hvis en forfatningsmæssig ændring af en sådan størrelsesorden jaskes igennem på et så sent tidspunkt i udvidelsesprocessen, kan det føre til yderligere misstemning og desillusionering blandt befolkningen i ansøgerlandene og i de nuværende 15 medlemsstater.
Til sidst vil jeg gerne sige, at vi her i Parlamentet har pligt til at repræsentere vores vælgeres interesse. Ved at støtte beslutningsforslaget i den uændrede form sender vi et signal om, at den politiske elite ved, hvad der er bedst for vores vælgere. Det er et farligt signal i et valgår."@da1
"Herr Präsident, in zehn Tagen wird eine weitere Regierungskonferenz beginnen. In der Europäischen Union scheinen Regierungskonferenzen permanent an der Tagesordnung zu sein. In den letzten 16 Jahren hatten wir die Regierungskonferenzen zur Einheitlichen Europäischen Akte, zum Vertrag von Maastricht, zum Vertrag von Amsterdam und erst kürzlich zum Vertrag von Nizza. Immer war damit unweigerlich ein einseitiger Integrationsprozess und das Gefühl verbunden, dass die Europäische Union nur erfolgreich sein kann, wenn sie immer mehr Macht erhält. Die Völker Europas bringen inzwischen aber zunehmend ihre Enttäuschung über den politischen Prozess in Europa zum Ausdruck, indem sie für immer neue Negativrekorde bei der Wahlbeteiligung an den Europawahlen sorgen. Diese Entwicklung ist problematisch für uns und gibt Anlass zur Sorge.
Am Ende dieser Regierungskonferenz wird etwas stehen, das sich grundlegend von den früheren Verträgen unterscheidet. In dieser Konferenz wird zum ersten Mal der Versuch unternommen, Europa eine Verfassung zu geben. Durch den Vertragsentwurf für eine Verfassung erhält die Agenda der Zentralisierung und Integration noch mehr Gewicht, welche die Entwicklung Europas in den letzten Jahren gekennzeichnet hat. Wir sollten uns in Erinnerung rufen, worum es ursprünglich ging.
In Laeken wurde von den Staats- und Regierungschefs der Europäischen Union gefordert, die Kompetenzen der EU genauer und klarer festzulegen, die Rechtsinstrumente zu vereinfachen, mehr Demokratie einzuführen, Transparenz und Effizienz zu verbessern und die europäischen Organe den Bürgern näher zu bringen. Das alles unterscheidet sich grundlegend von dem, was vom Konvent vorgeschlagen wurde, und nun sollen wir dafür sorgen, dass die Vorschläge des Konvents in der Regierungskonferenz nicht untergraben werden. Wir hören also wieder einmal dieselbe alte Botschaft: Europa muss seine Integration vertiefen, wenn es keinen Rückschlag erleiden will. Es ist an der Zeit, den Wahrheitsgehalt dieser Botschaft zu überprüfen, und vielleicht ist uns dies durch die Volksabstimmung in Schweden klar geworden.
Die Europäische Union läuft Gefahr, sich völlig von dem zu entfernen, was die Bürger in Europa wollen. Diejenigen, die wie ich und meine Partei an die Mitgliedschaft in der Europäischen Union und an ein Europa der Nationalstaaten, die eng zusammenarbeiten, glauben, befürchten, dass diese überstürzte Integration, die im Verfassungsentwurf präsentiert wird, bei den Wählern auf Ablehnung stoßen wird. Ich sehe die Gefahr, dass Europa in eine Legitimitätskrise geraten könnte. Zuerst sagte uns die britische Regierung, dass keine Notwendigkeit bestehe, eine Verfassung einzuführen. Heute sagt man uns in Großbritannien, dass eine solche Verfassung von größter Bedeutung ist. Als Nächstes hörten wir, die Regierungskonferenz diene lediglich dazu, Ordnung zu schaffen. Später verkündete Herr Blair im Vereinigten Königreich plötzlich in heller Aufregung, bei der Regierungskonferenz gehe es seiner Ansicht nach um fundamentale Fragen, wie die Steuerpolitik, die Verteidigung und die soziale Sicherheit. Nach den Berichten vom Wochenende zu urteilen, ist er aber auch bei diesen Themen von seiner Position abgerückt.
Meine Partei hat eine einfache und demokratische Antwort auf den Zickzackkurs des Premierministers und seiner Regierung im Hinblick auf die Regierungskonferenz: Die britischen Bürger sollen in einer Volksabstimmung selbst entscheiden. Sie sollen entscheiden, ob dieser weitere gewaltige Schritt auf dem Weg zu einem föderalen Europa das ist, was sie wollen. Wenn die Bürger in Irland, Spanien und anderen Nationen ihre Meinung in einem Referendum äußern können, sollten auch die Bürger im Vereinigten Königreich diese Möglichkeit erhalten. Umfragen belegen, dass 80 % der Menschen im Vereinigten Königreich eine Volksabstimmung fordern.
Auf der Regierungskonferenz wird es um eine grundlegende Verschiebung des Kräftegleichgewichts zwischen den Nationalstaaten und den Organen der Europäischen Union gehen. Ich sehe die Gefahr, dass es zu einer noch stärkeren Entfremdung und Desillusionierung unter den Bürgern der Beitrittstaaten und der 15 derzeitigen Mitgliedstaaten kommen könnte, wenn wir eine konstitutionelle Änderung von so großer Tragweite in einer so späten Phase des Erweiterungsprozesses durchpeitschen.
Abschließend möchte ich darauf hinweisen, dass wir in diesem Parlament verpflichtet sind, die Interessen unserer Wähler zu vertreten. Durch die Unterstützung des Entschließungsantrags in unveränderter Form vermitteln wir die Botschaft, dass die politische Elite weiß, was das beste für unsere Wähler ist. Dies ist in einem Jahr, in dem Wahlen anstehen, eine gefährliche Botschaft."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, σε δέκα ημέρες θα ξεκινήσει άλλη μια Διακυβερνητική Διάσκεψη. Η Ευρωπαϊκή Ένωση φαίνεται ότι βρίσκεται σε κατάσταση μόνιμης ΔΚΔ. Κατά τη διάρκεια των τελευταίων 16 ετών, είχαμε την Ενιαία Ευρωπαϊκή Πράξη, τη Συνθήκη του Μάαστριχτ, τη Συνθήκη του Άμστερνταμ και, πιο πρόσφατα, τη Συνθήκη της Νίκαιας. Σε κάθε περίπτωση υπήρξε μια αναπόφευκτη διεργασία μονόδρομης ολοκλήρωσης, μια αίσθηση ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση μπορεί να επιτύχει μόνο εάν αποκτά όλο και περισσότερη εξουσία. Παρόλα αυτά, οι λαοί της Ευρώπης εκδηλώνουν εν τω μεταξύ όλο και περισσότερο την απογοήτευσή τους από την ευρωπαϊκή πολιτική διεργασία, μέσω ιστορικά χαμηλών ποσοστών συμμετοχής στις ευρωπαϊκές εκλογές. Υπάρχει εδώ ένα δίλημμα για εμάς και μια αιτία ανησυχίας.
Η ΔΚΔ οδηγεί σε κάτι αρκετά διαφορετικό από τις προηγούμενες Συνθήκες. Θα επιδιώξει για πρώτη φορά να δημιουργήσει ένα Σύνταγμα για την Ευρωπαϊκή Ένωση. Το σχέδιο Συνταγματικής Συνθήκης αυξάνει το πρόγραμμα του συγκεντρωτισμού και της ολοκλήρωσης που είναι το σήμα κατατεθέν της ευρωπαϊκής εξέλιξης τα τελευταία έτη. Πρέπει να επιστρέψουμε στις πρώτες αρχές.
Στο Λάκεν, οι αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεων ζήτησαν καλύτερους και πιο σαφείς ορισμούς των αρμοδιοτήτων της ΕΕ, απλοποίηση των νομικών μέσων, περισσότερη δημοκρατία, περισσότερη διαφάνεια και αποδοτικότητα και μεγαλύτερη προσέγγιση των ευρωπαϊκών θεσμικών οργάνων στους πολίτες. Όλα αυτά απέχουν πολύ από όσα έχει προτείνει η Συνέλευση· και μας ζητείται τώρα να διασφαλίσουμε ότι η ΔΚΔ δεν θα υπονομεύσει τη Συνέλευση καθ’ οιονδήποτε τρόπο. Επιστρέφουμε στο ίδιο παλιό μήνυμα: η Ευρώπη πρέπει να εμβαθύνει την ολοκλήρωσή της ή να διακινδυνεύσει να οπισθοδρομήσει. Είναι καιρός να δούμε την πραγματικότητα, και ίσως η Σουηδία μας προειδοποίησε για αυτό.
Η Ευρωπαϊκή Ένωση διατρέχει πραγματικό κίνδυνο να προχωρήσει πολύ πιο πέρα από ό,τι επιθυμεί ο λαός της Ευρώπης. Για όσους πιστεύουν, όπως εγώ και το κόμμα μου, στην ιδιότητα του μέλους της Ευρωπαϊκής Ένωσης και σε μια Ευρώπη εθνικών κρατών που θα συνεργάζονται στενά, αυτή η σπουδή προς την ολοκλήρωση που αντιπροσωπεύει το έγγραφο της Συνέλευσης διακινδυνεύει την αντίδραση του εκλογικού σώματος. Φοβούμαι ότι η Ευρώπη θα μπορούσε να αντιμετωπίσει μια κρίση νομιμότητας. Αρχικά, η βρετανική κυβέρνηση μας είπε ότι δεν είναι αναγκαίο κανένα Σύνταγμα. Τώρα, στη Βρετανία μας λένε ότι το Σύνταγμα αυτό είναι ουσιώδες. Στη συνέχεια, μας λένε ότι η ΔΚΔ ήταν απλώς μια άσκηση τακτοποίησης. Κατόπιν, ο κ. Μπλερ άρχισε να επισημαίνει μανιωδώς στο Ηνωμένο Βασίλειο ότι υπάρχουν σημαντικά για αυτόν ζητήματα στη ΔΚΔ – σχετικά με τη φορολογία, την άμυνα και την κοινωνική ασφάλιση. Όμως, σύμφωνα με άρθρα που δημοσιεύθηκαν κατά τη διάρκεια του Σαββατοκύριακου, τα έχει εξαντλήσει και αυτά ως επιχειρήματα.
Το κόμμα μου έχει μια απλή και δημοκρατική απάντηση για τη μπερδεμένη και εναλλασσόμενη προσέγγιση της ΔΚΔ από τον βρετανό πρωθυπουργό και την κυβέρνησή του και αυτή είναι να ζητηθεί η γνώμη του βρετανικού λαού μέσω δημοψηφίσματος. Ας αποφασίσει αυτός εάν το εν λόγω περαιτέρω άλμα προς μια ομοσπονδιακή Ευρώπη είναι πράγματι αυτό που επιθυμεί. Εάν το δημοψήφισμα είναι ικανοποιητικό για τους λαούς της Ιρλανδίας, της Ισπανίας και άλλων εθνών, τότε πιστεύω ότι είναι ικανοποιητικό και για τον λαό του Ηνωμένου Βασιλείου, και οι σφυγμομετρήσεις δείχνουν ότι το 80% του λαού του Ηνωμένου Βασιλείου το επιθυμεί.
Η ΔΚΔ θα συζητήσει μια θεμελιώδη αλλαγή της ισορροπίας των εξουσιών μεταξύ των εθνικών κρατών και των θεσμικών οργάνων της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Φοβούμαι ότι η βεβιασμένη προώθησή της μέσω μιας συνταγματικής αλλαγής τέτοιου μεγέθους σε τόσο προχωρημένο στάδιο της διαδικασίας διεύρυνσης θα μπορούσε να οδηγήσει σε περαιτέρω δυσαρέσκεια και απογοήτευση μεταξύ των λαών των υπό ένταξη χωρών και των σημερινών 15 κρατών μελών.
Τέλος, εμείς στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έχουμε καθήκον να εκπροσωπούμε τα συμφέροντα των ψηφοφόρων μας. Υποστηρίζοντας την πρόταση ψηφίσματος υπό τη μη τροποποιημένη μορφή της, στέλνουμε το μήνυμα ότι η πολιτική ελίτ γνωρίζει τι είναι καλύτερο για τους ψηφοφόρους μας. Αυτό είναι ένα επικίνδυνο μήνυμα σε ένα έτος εκλογών."@el8
"Señor Presidente, en un plazo de diez días se pondrá en marcha otra Conferencia Intergubernamental. Parece que la Unión Europea se encuentra en un estado de CIG permanente. En los últimos 16 años hemos tenido el Acta Única Europea, el Tratado de Maastricht, el Tratado de Ámsterdam y, más recientemente, el Tratado de Niza. En cada caso ha habido un proceso inevitable de integración en un solo sentido, la sensación de que la Unión Europea solo puede ser satisfactoria si adquiere más y más poder. Y sin embargo, mientras, los pueblos de Europa han expresado cada vez más desilusión con el proceso político europeo, con una participación cada vez más baja en las elecciones europeas. Para nosotros es un dilema y causa de preocupación.
Esta CIG nos llevará a algo bastante distinto de los tratados anteriores. Por primera vez se intentará crear una constitución para la Unión Europea. El proyecto de Tratado constitucional refuerza los planes de centralización e integración que ha sido el distintivo del desarrollo europeo en los últimos años. Deberíamos volver a los primeros principios.
En Laeken, los Jefes de Estado y de Gobierno pidieron una mejor definición, más clara, de las competencias de la UE, la simplificación de los instrumentos jurídicos, más democracia, más transparencia y eficiencia, y que las instituciones europeas se acercaran más a los ciudadanos. Todo queda muy lejos de lo que ha propuesto la Convención; y ahora se nos pide que aseguremos que la CIG no perjudique en nada a la Convención. Volvemos al mismo mensaje de siempre: Europa debe mejorar su integración o corre el riesgo de ir hacia atrás. Ha llegado el momento de estudiar la realidad, y quizás lo ocurrido en Suecia ha sido un aviso.
La Unión Europea corre el riesgo real de apartarse de lo que los ciudadanos de Europa quieren. Para los que, como yo y mi partido, creemos en la pertenencia a la Unión Europea y en una Europa de naciones que cooperan estrechamente, con estas ansias de integración que se reflejan en el documento de la Convención se corre el riesgo de una reacción contraria por parte del electorado. Temo que Europa llegue a experimentar una crisis de legitimidad. Primero el Gobierno británico nos dijo que no había necesidad de constitución. Ahora en Gran Bretaña nos dicen que esta constitución es esencial. Después nos dijeron que la CIG era un simple ejercicio de orden. Después el Sr. Blair en el Reino Unido empezó a señalar frenéticamente que para él había temas de vital importancia en la CIG: impuestos, defensa y seguridad social. Pero según los informes publicados durante el fin de semana también ha cambiado de opinión al respecto.
Mi partido tiene una respuesta simple y democrática al planteamiento retorcido y tortuoso del Primer Ministro y su Gobierno respecto a la CIG, y es ofrecer un referendo al pueblo británico. Permitámosles que decidan si realmente desean realizar este nuevo salto hacia una Europa federal. Si un referendo es suficientemente bueno para los ciudadanos de Irlanda, España y otros países, creo que también debe ser suficientemente bueno para los ciudadanos del Reino Unido, y las encuestas indican que un 80% de los ciudadanos del Reino Unido lo desean.
La CIG debatirá un cambio fundamental del equilibrio de poderes entre los Estados y las instituciones de la Unión Europea. Me temo que realizar con prisas un cambio constitucional de esta magnitud en una fase tan avanzada del proceso de ampliación puede llevarnos a crear rechazo y desilusión entre los ciudadanos de los Estados en vías de adhesión y de los 15 actuales.
Finalmente, en este Parlamento tenemos la obligación de representar los intereses de nuestros electores. Dando apoyo a la moción para una resolución en su forma original estamos enviando el mensaje de que la elite política sabe lo que es mejor para nuestros electores. Es un mensaje peligroso en un año de elecciones."@es12
"Arvoisa puhemies, kymmenen päivän päästä käynnistyy jälleen uusi hallitustenvälinen konferenssi. Euroopan unioni näyttää olevan yhtä jatkuvaa hallitustenvälistä konferenssia. Viimeisten 16 vuoden aikana olemme tehneet Euroopan yhtenäisasiakirjan, Maastrichtin sopimuksen, Amsterdamin sopimuksen ja äskettäin vielä Nizzan sopimuksen. Joka kerran on korostettu yksisuuntaisen yhdentymisprosessin välttämättömyyttä eli sitä, että Euroopan unioni voi menestyä vain, jos se saa yhä enemmän valtaa. Euroopan kansat ovat kuitenkin samanaikaisesti ilmaisseet yhä selvemmin pettymyksensä Euroopan unionin poliittiseen prosessiin äänestämällä ennätyksellisen harvalukuisesti eurooppalaisissa vaaleissa. Siinäpä meille vaikea pulma ja huolenaihe ratkaistavaksi.
Tulevassa hallitustenvälisessä konferenssissa valmistellaan asiakirjaa, joka eroaa edellisistä sopimuksista huomattavasti. Sen tavoitteena on ensimmäisen kerran luoda Euroopan unionille perustuslaki. Perustuslaillisen sopimuksen luonnoksessa lisätään keskitetysti ja yhdennetysti ratkaistavien asioiden määrää Euroopan viimeaikaiselle kehitykselle tyypilliseen tapaan. Meidän olisi kuitenkin syytä palauttaa mieliin alkuperäiset periaatteet.
Valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet vaativat Laekenin huippukokouksessa EU:n toimivaltuuksien määrittelemistä tarkemmin, oikeudellisten välineiden yksinkertaistamista, demokratian lujittamista, avoimuuden ja tehokkuuden lisäämistä ja Euroopan unionin toimielinten tuomista lähemmäs kansalaisia. Valmistelukunnan ehdotus on kaikkea muuta kuin tätä, ja silti meitä pyydetään nyt varmistamaan, ettei hallitustenvälinen konferenssi mitenkään horjuttaisi valmistelukunnan työtä. Viesti on sama vanha: Euroopan on syvennettävä yhdentymistään tai se uhkaa taantua. Nyt olisi jo aika varmistaa, onko todella näin. Ehkäpä Ruotsi antoi meille tästä varoituksen.
Euroopan unioni on todellisessa vaarassa ottaa paljon suuremman harppauksen kuin mitä Euroopan kansalaiset haluavat. Minä ja puolueeni, jotka kannatamme Euroopan unionin jäsenyyttä läheistä yhteistyötä tekevien kansallisvaltioiden unionissa, pelkäämme, että yhdentymisen kiirehtiminen valmistelukunnan laatimassa asiakirjassa aiotulla tavalla aiheuttaa äänestäjissä voimakkaan vastareaktion. Pelkään, että Eurooppa ajautuu legitimiteettikriisiin. Ensin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus sanoi, ettei perustuslaille ole tarvetta. Nyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa väitetään, että perustuslaki on välttämätön. Seuraavaksi meille kerrotaan, että hallitustenvälisessä konferenssissa vain hieman siistittiin tekstiä, vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Blair aluksi painokkaasti ilmoitti, että hallitustenvälisessä konferenssissa oli hänen mielestään vielä käsiteltävä kynnyskysymyksiä, kuten verotusta, puolustusta ja sosiaaliturvaa. Viikonlopun aikana julkaistujen raporttien mukaan hän on kuitenkin luopunut näistäkin ajatuksistaan.
Puolueeni ehdottaa yksinkertaista ja demokraattista tapaa ratkaista pääministerin ja hänen hallituksensa kiemurteleva ja sekava suhtautuminen hallitustenväliseen konferenssiin: järjestetään Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansanäänestys. Annetaan kansan kertoa, haluaako se todella ottaa tämän harppauksen kohti Euroopan liittovaltiota. Jos kansanäänestys kelpaa Irlannille, Espanjalle ja muille kansoille, uskon, että se kelpaa myös Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Mielipidetiedustelut kertovatkin, että 80 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisista toivoo sitä.
Hallitustenvälinen konferenssi käynnistää kansallisvaltioiden ja Euroopan unionin toimielinten välisten valtasuhteiden perinpohjaisen mullistuksen. Pelkään, että näin suuren perustuslaillisen muutoksen runnominen läpi näin myöhäisessä laajentumisprosessin vaiheessa synnyttää tulevien jäsenvaltioiden ja nykyisten jäsenvaltioiden kansalaisissa entistä enemmän tyytymättömyyttä ja pettymystä.
Meillä parlamentin jäsenillä on velvollisuus edustaa äänestäjiämme etua. Jos tuemme päätöslauselmaesitystä muuttamattomassa muodossaan, annamme viestin, jonka mukaan poliittinen eliitti tietää, mikä on äänestäjille parasta. Se on vaarallinen viesti vaalivuonna."@fi5
"Monsieur le Président, dans dix jours, une autre Conférence intergouvernementale débutera. L’Union européenne semble tenir des CIG en permanence. Ces 16 dernières années ont connu l’Acte unique européen, le traité de Maastricht, le traité d’Amsterdam et, plus récemment, le traité de Nice. Dans chaque cas, il y a eu un inévitable processus d’intégration à sens unique, le sentiment que l’Union européenne ne peut réussir que si elle acquiert de plus en plus de pouvoir. Et pourtant, pendant ce temps, les peuples d’Europe ont de plus en plus exprimé leur désillusion quant au processus politique européen, comme en témoignent les taux de participation aux élections européennes, historiquement bas. Nous sommes face à un dilemme et avons des raisons de nous inquiéter.
La CIG débouchera sur une chose différente des Traités précédents. Elle cherchera pour la première fois à établir une Constitution pour l’Union européenne. Le projet de traité constitutionnel augmente le programme de centralisation et d’intégration qui caractérise le développement européen de ces dernières années. Nous devrions en revenir à nos premiers principes.
À Laeken, les chefs d’État ou de gouvernement ont réclamé des définitions meilleures et plus claires des compétences de l’UE, une simplification des instruments juridiques, davantage de démocratie, davantage de transparence et d’efficacité, ainsi qu’un rapprochement des institutions européennes vers les citoyens. Tout cela est bien loin de ce que la Convention a proposé; et maintenant on nous demande de faire en sorte que la CIG ne sape la Convention en aucune façon. Nous en revenons à ce même vieux message: l’Europe doit approfondir son intégration sinon elle risque de régresser. Il est temps de redescendre sur terre et peut-être que la Suède nous en a avertis.
L’Union européenne court réellement le risque de s’éloigner de la volonté des citoyens européens. Pour ceux qui, comme moi et mon parti, croient en l’adhésion à l’Union européenne et en une Europe d’États-nations qui coopèrent étroitement, cette course à l’intégration qui est reflétée dans le texte de la Convention risque de connaître une réaction brutale de la part de l’électorat. Je crains que l’Europe ne soit confrontée à une crise de légitimité. D’abord, le gouvernement britannique nous a dit que nous n’avions pas besoin d’une Constitution. Aujourd’hui, en Grande-Bretagne, on nous dit que cette Constitution est essentielle. Ensuite, on nous a dit que la CIG ne visait qu’à remettre les choses en ordre. Puis M. Blair au Royaume-Uni a commencé à déclarer rageusement qu’il y avait certaines questions abordées à la CIG sur lesquelles il ne transigerait pas - les questions fiscales, la défense et la sécurité sociale. Mais selon des rapports publiés ce week-end, il a également renié ses principes à cet égard.
Mon parti a une réponse simple et démocratique à l’approche tordue et torturée du Premier ministre et de son gouvernement quant à la CIG: donner un référendum au peuple britannique. Laissez-les décider si ce pas de plus vers une Europe fédérale est réellement ce qu’ils veulent. Si un référendum est bon pour les citoyens irlandais, espagnols et d’autres nations, alors je pense qu’il est bon pour les citoyens du Royaume-Uni, et les sondages indiquent que 80% de la population britannique y est favorable.
La CIG discutera d’un changement fondamental dans l’équilibre des pouvoirs entre les États-nations et les institutions européennes. Je crains que se précipiter vers un changement constitutionnel d’une telle ampleur si tard dans le processus d’élargissement pourrait entraîner davantage de mécontentement et de désillusion parmi les citoyens des États adhérents et des 15 États membres actuels.
Enfin, il est de notre devoir, au sein de ce Parlement, de représenter les intérêts de nos électeurs. En soutenant la proposition de résolution dans sa forme non modifiée, le signal que nous envoyons sous-entend que l’élite politique sait ce qu’il y a de mieux pour nos électeurs. C’est un message dangereux lors d’une année d’élections."@fr6
"Signor Presidente, fra dieci giorni si aprirà l’ennesima Conferenza intergovernativa. L’Unione europea sembra essere in uno stato di CIG permanente. Nel corso degli ultimi 16 anni abbiamo avuto l’Atto unico europeo, il Trattato di Maastricht, il Trattato di Amsterdam e, più di recente, il Trattato di Nizza. In ciascun caso si è svolto un inevitabile processo di integrazione a senso unico, secondo il quale l’Unione europea può avere successo soltanto se acquisisce sempre più potere. Tuttavia, i popoli d’Europa nel frattempo si sono sentiti sempre più delusi dal processo politico europeo e lo hanno dimostrato registrando i minimi storici di affluenza alle urne nelle elezioni europee. Siamo di fronte a un dilemma e vi è motivo di preoccuparsi.
La CIG sta portando a qualcosa di molto diverso dai Trattati del passato. Per la prima volta cercherà di creare una Costituzione per l’Unione europea. Il progetto di Trattato costituzionale intensifica il programma di accentramento e integrazione che ha caratterizzato lo sviluppo europeo negli ultimi anni. Dovremmo tornare ai principi iniziali.
A Laeken, i capi di Stato e di governo hanno chiesto definizioni migliori e più chiare delle competenze dell’Unione, la semplificazione degli strumenti giuridici, maggiore democrazia, trasparenza ed efficienza e il ravvicinamento delle Istituzioni europee ai cittadini. C’è una bella differenza da ciò che ha proposto la Convenzione; ora ci viene chiesto di garantire che la CIG non comprometta in alcun modo la Convenzione. Si torna allo stesso vecchio messaggio: l’Europa deve approfondire la sua integrazione oppure rischia di fare passi indietro. E’ ora di confrontarsi con la realtà e forse la Svezia ha fornito un monito al riguardo.
L’Unione europea corre il rischio reale di spingersi ben oltre ciò che i popoli d’Europa desiderano. Per coloro che la pensano come me e come il mio partito, che credono nell’appartenenza all’Unione europea e in un’Europa di Stati nazione che agiscono in stretta cooperazione, questa corsa sfrenata verso l’integrazione che figura nel documento della Convenzione rischia di provocare una violenta reazione dell’elettorato. Temo che l’Europa possa trovarsi di fronte a una crisi di legittimità. In un primo tempo il governo britannico ha affermato che non c’era alcun bisogno di una costituzione. Ora nel Regno Unito ci sentiamo dire che tale costituzione è essenziale. Poi ci viene detto che la CIG è un semplice esercizio di rassettatura. Quindi il Primo Ministro Blair nel Regno Unito comincia a dichiarare infuriato che dovrà affrontare questioni decisive alla CIG: le imposte, la difesa e la sicurezza sociale. Tuttavia, secondo le relazioni pubblicate durante il fine settimana, si è tirato indietro anche su queste.
Il mio partito ha una risposta semplice e democratica all’approccio contorto e tormentato del Primo Ministro Blair e del suo governo nei confronti della CIG, e cioè concedere un
alla popolazione britannica. Lasciamo che siano i cittadini a decidere se questo ulteriore balzo verso un’Europa federale sia proprio ciò che vogliono. Se un
può andare bene per i cittadini dell’Irlanda, della Spagna e di altre nazioni, ritengo che lo stesso valga per i cittadini britannici, ed i sondaggi indicano che l’80 per cento della popolazione lo vuole.
La CIG esaminerà un cambiamento fondamentale nell’equilibrio di potere tra gli Stati nazionali e le Istituzioni dell’Unione europea. Temo che un’approvazione precipitosa di un cambiamento costituzionale di tale portata in una fase così avanzata del processo di allargamento possa provocare ulteriore malcontento e delusione tra le popolazioni degli Stati che aderiranno e degli attuali 15 Stati membri.
Infine, noi in seno al Parlamento abbiamo il dovere di rappresentare gli interessi dei nostri elettori. Sostenendo la proposta di risoluzione nella sua forma non modificata, trasmettiamo un segnale che lascia intendere che l’
politica sa che cosa sia meglio per i nostri elettori. Si tratta di un messaggio pericoloso nell’anno delle elezioni."@it9
"Mr President, in ten days' time yet another Intergovernmental Conference will get under way. The European Union seems to be in a state of permanent IGC. Over the last 16 years we have had the Single European Act, the Maastricht Treaty, the Amsterdam Treaty and, more recently, the Nice Treaty. In each case there has been an inevitable process of one-way integration, a sense that the European Union can only be successful if it acquires more and more power. And yet the peoples of Europe meanwhile have been increasingly registering their disillusionment with the European political process, through record low turnouts in European elections. There is a dilemma here for us and cause for concern.
This IGC is leading to something quite different from past treaties. It will seek for the first time to create a constitution for the European Union. The draft constitutional Treaty increases the centralising and integrating agenda which has been the hallmark of European development in recent years. We should be going back to first principles.
At Laeken, the Heads of State and Government called for better and clearer definitions of the EU's competences, simplification of legal instruments, greater democracy, greater transparency and efficiency and for European institutions to be brought closer to the citizens. It is all a far cry from what the Convention has proposed; and now we are being asked to ensure that the IGC does not undermine the Convention in any way. It is back to that same old message: Europe must deepen its integration or risk going backwards. It is time for a reality check and perhaps Sweden warned us of that.
The European Union is in real danger of moving way ahead of what the people of Europe want. For those like me and my party, who believe in membership of the European Union and in a Europe of nation states cooperating closely together, this rush to integration that is represented in the Convention paper risks a backlash from the electorate. I fear that Europe could be facing a crisis of legitimacy. First we were told by the British Government that there was no need for a constitution. Now in Britain we are told such a constitution is essential. Next we are told that the IGC was a mere tidying-up exercise. Then Mr Blair in the UK started signalling furiously that there were redline issues for him in the IGC – on tax, on defence and social security. But according to reports published over the weekend he has sold out on these as well.
My party has a simple and democratic answer to the twisting and tortured approach of the Prime Minister and his government to the IGC, and that is to give the British people a referendum. Let them decide whether this further leap forward towards a federal Europe is in fact what they want. If a referendum is good enough for the peoples of Ireland, Spain and other nations, then I believe it is good enough for the people of the United Kingdom and polls indicate that 80% of people in the UK want it.
The IGC will debate a fundamental shift in the power balance between nation states and the institutions of the European Union. I fear that railroading through a constitutional change of such magnitude at such a late stage in the enlargement process could lead to further disaffection and disillusionment amongst the people of the accession states and of the current 15.
Finally, we in this Parliament have a duty to represent the interests of our electors. By supporting the motion for a resolution in its unamended form we send a signal that the political élite knows what is best for our electors. That is a dangerous message in election year."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, over tien dagen gaat de zoveelste Intergouvernementele Conferentie van start. Het lijkt wel of in de Europese Unie voortdurend IGC’s worden gehouden. De afgelopen zestien jaar hebben we de Europese Akte gehad, het Verdrag van Maastricht, het Verdrag van Amsterdam en meer recentelijk het Verdrag van Nice. In elk van deze gevallen heeft zich een onvermijdelijk proces van eenzijdige integratie afgespeeld; men had het gevoel dat de Europese Unie alleen succesvol kon zijn als zij steeds meer macht kreeg. De volkeren van Europa laten ondertussen echter hun teleurstelling over het Europese politieke proces steeds duidelijker blijken door historisch lage opkomsten bij Europese verkiezingen. Dit stelt ons niet alleen voor een dilemma, maar is ook reden tot bezorgdheid.
Deze IGC gaat leiden tot iets compleet anders dan de vroegere Verdragen. Zij zal voor het eerst in de geschiedenis trachten een Grondwet op te stellen voor de Europese Unie. In de ontwerp-Grondwet worden centralisering en integratie, die de Europese ontwikkeling van de afgelopen jaren hebben gekenmerkt, verder versterkt. We zouden terug moeten grijpen op de grondbeginselen.
In Laken riepen staatshoofden en regeringsleiders op om de bevoegdheden van de EU beter en duidelijker te definiëren, juridische instrumenten te vereenvoudigen, meer democratie, transparantie en efficiëntie te bewerkstelligen en de Europese instellingen dichter bij de burger te brengen. Dit alles verhoudt zich als dag en nacht tot hetgeen de Conventie heeft voorgesteld; en nu wordt ons gevraagd te garanderen dat de IGC de Conventie op geen enkele manier ondermijnt. Het is weer hetzelfde liedje: Europa moet zijn integratie verder doorvoeren, anders dreigt het achterop te raken. Het is hoog tijd dat we wakker geschud worden en wellicht heeft Zweden ons daar opmerkzaam op gemaakt.
De Europese Unie dreigt veel te ver vooruit te gaan lopen op wat de bevolking van Europa wil. Voor degenen die geloven in het lidmaatschap van de Europese Unie en in een Europa van nauw samenwerkende natiestaten, zoals mijn partij en ik, draagt deze stroomversnelling richting integratie zoals voorgesteld in de tekst van de Conventie het risico in zich dat de kiezers zich gaan verzetten. Ik vrees dat Europa mogelijk een legitimiteitscrisis te wachten staat. Eerst kregen we van de Britse regering te horen dat een Grondwet niet nodig was. Nu wordt ons in Groot-Brittannië verteld dat een dergelijke Grondwet onontbeerlijk is. Daarna krijgen we te horen dat de IGC slechts de puntjes op de i zal zetten. Vervolgens begint de heer Blair in het Verenigd Koninkrijk met veel misbaar te verkondigen dat bepaalde kwesties onaanvaardbaar voor hem zijn in de IGC – op het gebied van belastingen, defensie en sociale zekerheid. Volgens berichten die in het weekend gepubliceerd zijn heeft hij zich echter ook over die bezwaren heen gezet.
Mijn fractie heeft een simpele en democratische oplossing voor de grillige en verkrampte manier waarop de IGC door de premier en zijn regering wordt benaderd, en dat is een referendum houden onder het Britse volk. Laat de burgers beslissen of deze volgende reuzensprong in de richting van een federalistisch Europa daadwerkelijk is wat zij willen. Als een referendum goed genoeg is voor de bevolking van Ierland, Spanje en andere landen, dan is het neem ik aan ook goed genoeg voor het volk van het Verenigd Koninkrijk, en opiniepeilingen wijzen uit dat 80 procent van de Britse bevolking voorstander is van een referendum.
De IGC zal debatteren over een fundamentele verschuiving in de machtsbalans tussen de lidstaten en de instellingen van de Europese Unie. Ik vrees dat het doordrukken van een constitutionele wijziging van dergelijke omvang in een zo laat stadium van het uitbreidingsproces zou kunnen leiden tot nog meer politieke onvrede en teleurstelling onder de bevolking van de toetredende landen en de huidige vijftien lidstaten.
Ten slotte nog dit: wij hebben in dit Parlement de verantwoordelijkheid de belangen van onze kiezers kenbaar te maken. Door de ontwerpresolutie ongewijzigd aan te nemen dragen we de boodschap uit dat de politieke elite het beste weet wat goed is voor onze kiezers. In verkiezingstijd is dat een riskante boodschap."@nl2
"Senhor Presidente, daqui a dez dias avançará mais uma Conferência Intergovernamental. A União Europeia parece estar num estado de CIG permanente. Ao longo dos últimos 16 anos tivemos o Acto Único Europeu, o Tratado de Maastricht, o Tratado de Amesterdão e, mais recentemente, o Tratado de Nice. Em cada caso houve um processo inevitável de integração de sentido único, uma sensação de que a União Europeia só pode ser bem sucedida se adquirir cada vez mais poder. E no entanto, os povos da Europa têm deixado entretanto registada, cada vez mais, a sua desilusão com o processo político europeu, através de uma afluência mais baixa do que nunca às urnas em eleições europeias. Há aqui um dilema para nós e um motivo de preocupação.
Esta CIG vai conduzir a algo bastante diferente dos Tratados passados. Ela procurará, pela primeira vez, criar uma Constituição para a União Europeia. O projecto de Tratado constitucional aumenta a agenda centralizadora e de integração que tem sido a marca do desenvolvimento europeu nos últimos anos. Devíamos voltar atrás, aos princípios iniciais.
Em Laeken, os Chefes de Estado e de Governo pediram definições melhores e mais claras das competências da UE, simplificação de instrumentos jurídicos, maior democracia, maior transparência e eficácia e uma maior aproximação das Instituições europeias aos cidadãos. É totalmente diferente do que foi proposto pela Convenção; e agora pedem-nos que asseguremos que a CIG não fragilize de modo nenhum a Convenção. Voltamos à mesma velha mensagem: a Europa tem de aprofundar a sua integração ou arrisca-se a andar para trás. É altura de se fazer um teste à realidade, e talvez a Suécia nos tenha avisado disso.
A União Europeia corre verdadeiramente o perigo de avançar muito para além do que os povos da Europa querem. Para aqueles que, como eu e o meu partido, acreditam na adesão à União Europeia e numa Europa de Estados-nações em estreita cooperação, esta corrida para a integração, representada no documento da Convenção, arrisca-se a provocar uma revolta por parte do eleitorado. Receio que a Europa possa estar a enfrentar uma crise de legitimidade. Primeiro, o Governo britânico disse-nos que não havia necessidade duma Constituição. Agora na Grã-Bretanha dizem-nos que tal Constituição é essencial. A seguir dizem-nos que a CIG era um mero exercício de arrumação. Depois, no Reino Unido, o Primeiro-Ministro Blair começou a chamar furiosamente a atenção para o facto de que, para ele, havia questões de risco na CIG - no que se refere a impostos, defesa e segurança social. Mas, de acordo com as notícias publicadas durante o fim-de-semana, ele também já abdicou dos seus princípios no que respeita a estes assuntos.
O meu grupo tem uma resposta simples e democrática à abordagem deformada e distorcida que o Primeiro-Ministro e o seu governo fazem da CIG, e essa resposta consiste em efectuar um referendo junto do povo britânico. Deixem-no decidir se mais este salto para diante, em direcção a uma Europa federal, é de facto o que ele quer. Se um referendo serve os povos da Irlanda, Espanha e outras nações, acredito que também sirva para o povo do Reino Unido, e as sondagens indicam que 80% dos cidadãos do Reino Unido o querem.
A CIG irá debater uma mudança fundamental no equilíbrio do poder entre os Estados-nações e as Instituições da União Europeia. Receio que impor à força uma mudança constitucional de tal magnitude numa fase tão tardia do processo de alargamento possa conduzir a um maior descontentamento e desilusão entre os povos dos países candidatos à adesão e dos actuais 15.
Por último, nós, neste Parlamento, temos um dever de representar os interesses dos nossos eleitores. Apoiando a proposta de resolução na sua forma inalterada, estamos a indicar que a elite política sabe o que é melhor para os nossos eleitores. Esta é uma mensagem perigosa em ano de eleições"@pt11
"Herr talman! Om tio dagar inleds en ny regeringskonferens. Europeiska unionen verkar ständigt sitta i regeringskonferens. Under de senaste 16 åren har vi haft Europeiska enhetsakten, Maastrichtfördraget, Amsterdamfördraget och nu senast Nicefördraget. I samtliga fall har det rört sig om en obeveklig process mot en ensidig integration, en uppfattning att Europeiska unionen bara kan bli framgångsrik om den får mer och mer makt. Och ändå har de europeiska folken samtidigt visat sin desillusion i fråga om den europeiska politiken genom rekordlågt valdeltagande i Europavalen. Detta är ett dilemma och en anledning till bekymmer för oss.
Den här regeringskonferensen leder till något helt annorlunda jämfört med tidigare fördrag. Man skall för första gången försöka att upprätta en konstitution för Europeiska unionen. Utkastet till konstitutionellt fördrag ökar den centralisering och integration som stått på dagordningen och varit ett kännetecken för den europeiska utvecklingen de senaste åren. Vi bör gå tillbaka till de första principerna.
I Laeken efterlyste stats- och regeringscheferna bättre och tydligare definitioner av EU:s befogenheter, en förenkling av rättsliga instrument, mer demokrati, större insyn och effektivitet och att de europeiska institutionerna skulle komma närmare medborgarna. Allt detta är långt från vad konventet har föreslagit och nu blir vi ombedda att se till att regeringskonferensen inte underminerar konventet i något avseende. Vi är tillbaka vid samma gamla budskap: Europa måste fördjupa sin integration, annars riskerar det att gå tillbaka. Det är tid för en utvärdering av verkligheten, och kanske Sverige varnade oss för det.
Europeiska unionen löper stor risk att gå långt i förhållande till vad Europas folk vill. För sådana som mig och mitt parti som tror på EU-medlemskapet och ett Europa bestående av nationalstater som har ett nära samarbete, riskerar forceringen av integration som konventets dokument är ett exempel på att mötas av en motreaktion från väljarna. Jag är rädd för att Europa kan komma att stå inför en legitimitetskris. Först sade den brittiska regeringen att det inte behövdes någon konstitution. Nu säger Förenade kungariket att det är nödvändigt med en sådan konstitution. Därefter säger man att regeringskonferensen bara var en tillställning ämnad att snygga upp. Sedan börjar Blair att i Förenade kungariket energiskt visa att det finns ytterst viktiga frågor för honom på regeringskonferensen: skattefrågor, försvarsfrågor och social trygghet. Men enligt de rapporter som publicerats under helgen har han gett upp även när det gäller detta.
Mitt parti har ett enkelt och demokratiskt svar på premiärministerns och hans regerings ombytliga och plågade inställning till regeringskonferensen, nämligen att hålla en folkomröstning för det brittiska folket. Låt dem avgöra om de verkligen vill ha detta språng mot ett federalt Europa. Om en folkomröstning duger för irländare, spanjorer och andra tycker jag att den duger även för invånarna i Förenade kungariket, och opinionsundersökningar visar att 80 procent av britterna vill ha en.
Regeringskonferensen kommer att diskutera en grundläggande förändring av maktbalansen mellan nationalstater och Europeiska unionens institutioner. Jag befarar att det faktum att en så viktig konstitutionell förändring drivs igenom i ett så sent skede av utvidgningsprocessen kan leda till ytterligare missnöje och desillusion bland folken i anslutningsländerna och i de nuvarande 15.
Slutligen har vi i parlamentet skyldighet att företräda våra väljares intressen. Genom att stödja resolutionsförslaget i dess oförändrade form sänder vi en signal att den politiska eliten vet vad som är bäst för våra väljare. Det är ett farligt budskap under ett valår."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples