Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-23-Speech-2-311"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030923.10.2-311"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Mr President, as I said to the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs on 9 September 2003, and in accordance with the messages I received from Members of Parliament on that occasion, the Commission is pursuing its negotiations with the American authorities which receive passenger name record data transferred from the European Union with a view to obtaining improved undertakings on four major issues.
Regarding passenger consent, which was mentioned by some Members as a possible way out - at least in the short term - this would not, in our view, constitute a legally-secure, longer-term solution. First, making consent unambiguous would prove very burdensome in practice. Second, the result would be a transfer of data that – despite being legal in the EU – would still lack any significant protection on the American side. Therefore, securing the best possible undertakings from the United States on the way in which they will treat the data collected from EU citizens is much to be preferred.
The oral question submitted by Mrs Boogerd-Quaak also refers to what should happen if an adequacy finding cannot be reached by the end of the year. She proposes to stop the data transfers that are not in accordance with the principles of non-discrimination, prior informed consent and an efficient appeals procedure, and to begin immediate negotiations on an international agreement with the United States. These measures reflect to some extent the options for possible courses of action that I outlined in my meeting with the LIBE Committee earlier this month.
However, as I stressed then, we should be very prudent not to shoot ourselves in the foot. Enforcement action may be superficially attractive, but it is not clear that its consequences would be those that we seek. Therefore, let us cross that bridge when we come to it. Political judgments will have to be exercised at the right moment. It is clear that the course we shall follow will fully involve the Parliament and the Council.
I am sure we can all agree on the need to unite to combat terrorism. But we equally agree on the need to avoid security concerns becoming an excuse for dismantling our civil rights and liberties. I should like to assure the House that the Commission will continue to devote its unstinting efforts to finding an agreed solution with the United States on this important but also very delicate issue. The solution needs to be found as a matter of urgency, and must respect the law on both sides of the Atlantic.
First, I will touch upon purpose limitation. So far, the United States has refused to limit its use of passenger name record data to the fight against terrorism. The Americans also want to cover other serious domestic criminal offences. So far, they have not been prepared to further narrow these down.
Second, as far as the scope of the data required is concerned, the United States requires 39 different PNR elements, which it is hard to regard as necessary for or proportionate to the purpose. The Commission is seeking a reduction in the list of 39 data elements from the United States.
Thirdly, the data storage periods are still far too long. Mrs Boogerd-Quaak has stressed that they last six to seven years.
Fourth, American undertakings are insufficiently legally-binding, since the available extra-judicial redress mechanisms are not fully independent. Therefore we must insist that rights are, to the greatest possible extent, legally-binding and thus actionable before American courts.
Currently, we are working with the target date of Christmas 2003, the date that I set when I last spoke to the LIBE Committee. Ideally, an adequacy decision should be well on track by that time. An adequacy decision will only be possible, however, if the United States is ready to improve significantly its undertakings.
I must be frank with the House and say that I am not confident that we shall be able to secure the necessary significant improvements in order for the Commission to be able to make an adequacy finding. However, progress in the United States' commitments is in any case necessary for any kind of solution, whatever its legal form - be it an adequacy finding or, if supported by the European Parliament, a bilateral international agreement.
The most recent step in our negotiations with the United States was the meeting which I held yesterday with Under Secretary Asa Hutchinson of the US Department of Homeland Security - he is the number two person in that department. That was a useful meeting in which we discussed all the main issues and agreed to put our officials to work to make further efforts to find a solution in the coming weeks. When I am in Washington in mid-October I expect to meet with senior Homeland Security officials, including, hopefully, Secretary Tom Ridge. I emphasised to Mr Hutchinson yesterday the urgency of finding a solution – and of course I also referred to the serious concern with which PNR transfers are viewed in this Parliament.
I find it difficult to accept any remark that the Commission is tolerating the situation and not doing its job as Guardian of the Treaties. As far as the Data Protection Directive is concerned, applying the law is a job for the Member States and their data protection authorities. The Commission's immediate role is to ensure that it is the Member States that respect the directive, not the airlines. But the problem, in any case, is not one that we can solve via purely intra-European means. We have a conflict of laws with the United States and that is the heart of the matter. In my talks with the United States authorities, I hope to be firm. But being entirely inflexible on the European side will not necessarily obtain more flexibility from our counterparts."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, som jeg sagde til Udvalget om Borgernes Friheder og Rettigheder og Retlige og Indre Anliggender den 9. september 2003, og i overensstemmelse med de meddelelser, jeg modtog fra parlamentsmedlemmerne ved den lejlighed, forhandler Kommissionen med de amerikanske myndigheder, der får overført passagerlister fra EU, med henblik på at skaffe forbedrede tilsagn i fire vigtige spørgsmål.
For så vidt angår samtykke fra passagererne, som nogle medlemmer nævnte som en mulig løsning - i det mindste på kort sigt - vil det efter vores mening ikke være en juridisk sikker løsning på lang sigt. For det første kan det vise sig meget vanskeligt i praksis at gøre et samtykke utvetydigt. For det andet vil resultatet være en dataoverførsel, der - skønt den er lovlig i EU - fortsat vil mangle en betydelig beskyttelse på amerikansk side. Derfor vil det klart være at foretrække, at man sikrer de bedst mulige tilsagn fra USA om deres behandling af indsamlede data om EU-borgere.
I den mundtlige forespørgsel fra fru Boogerd-Quaak nævnes det også, hvad der skal ske, hvis ikke der konstateres et tilstrækkeligt beskyttelsesniveau inden årets udgang. Hun foreslår, at man standser alle dataoverførsler, der ikke er i overensstemmelse med principperne om ikke-diskrimination, forudgående informeret samtykke og en hurtig og effektiv retshjælp, samt at der øjeblikkeligt indledes forhandlinger om en lovformelig, international aftale med USA. Disse foranstaltninger afspejler i en vis grad de reaktionsmuligheder, som jeg skitserede på mit møde med Udvalget om Borgernes Friheder og Rettigheder og Retlige og Indre Anliggender tidligere på måneden.
Ved den lejlighed understregede jeg imidlertid, at vi skal være meget påpasselige med ikke at skyde os selv i foden. Håndhævelsesforanstaltninger kan virke meget attraktive på overfladen, men det er ikke sikkert, at de har de ønskede konsekvenser. Lad os derfor ikke tage bekymringerne på forskud. De politiske vurderinger skal foretages på det rigtige tidspunkt. Det er klart, at vores kurs fuldt ud skal inddrage Parlamentet og Rådet.
Vi kan sikkert alle blive enige om behovet for at stå sammen i kampen mod terrorismen. Men vi er også enige om behovet for at undgå, at sikkerhedsmæssige bekymringer bliver en undskyldning for en tilsidesættelse af vores borgerlige rettigheder og friheder. Jeg vil gerne forsikre Parlamentet om, at Kommissionen vil fortsætte sit utrættelige arbejde for at finde en løsning i fællesskab med USA på dette vigtige, men også meget følsomme område. Løsningen skal findes snarest muligt, og den skal respektere lovgivningen på begge sider af Atlanterhavet.
Jeg vil først komme ind på formålsbegrænsning. Hidtil har USA nægtet at begrænse brugen af passagerlisterne til terrorbekæmpelse. Amerikanerne ønsker også at dække andre alvorlige indenlandske strafbare handlinger. Hidtil har de ikke været villige til at indskrænke dem.
For det andet kræver USA, for så vidt angår anvendelsesområdet for de krævede data, 39 forskellige PNR-elementer, hvilket ikke står i et fornuftigt forhold til formålet. Kommissionen forsøger at få reduceret USA's liste med 39 dataelementer.
For det tredje er datalagringsperioderne fortsat alt for lange. Fru Boogerd-Quaak har pointeret, at data gemmes i seks til syv år.
For det fjerde er de amerikanske tilsagn ikke tilstrækkeligt juridisk bindende, da de tilgængelige udenretslige regresordninger ikke er helt uafhængige. Vi må derfor insistere på, at rettigheder i videst mulige omfang er juridisk bindende og dermed kan anfægtes ved de amerikanske domstole.
I øjeblikket arbejder vi med en tidsfrist frem til julen 2003, hvilket er det tidspunkt, jeg fastsatte, da jeg sidst talte med Udvalget om Borgernes Friheder og Rettigheder og Retlige og Indre Anliggender. Ideelt set skulle en beslutning om et tilstrækkeligt beskyttelsesniveau være godt på vej til den tid. Det vil imidlertid kun være muligt at træffe en sådan beslutning, hvis USA er villig til at forbedre sine tilsagn i betydelig grad.
Jeg vil være ærlig over for Europa-Parlamentet og sige, at jeg ikke føler mig overbevist om, at det vil lykkes os at sikre de nødvendige markante forbedringer, så Kommissionen kan konstatere et passende beskyttelsesniveau. Under alle omstændigheder er en udvikling i USA's forpligtelser en forudsætning for enhver form for løsning, uanset dens retlige form - det være sig i form af et tilstrækkeligt beskyttelsesniveau eller, hvis Europa-Parlamentet støtter det, en international bilateral aftale.
Det seneste skridt i vores forhandlinger med USA var det møde, jeg holdt i går med viceminister Asa Hutchinson fra det amerikanske ministerium for indre sikkerhed. Han er næstkommanderende i dette ministerium. Det var et udbytterigt møde, hvor vi diskuterede alle de væsentlige spørgsmål og blev enige om at sætte vores tjenestemænd til at gøre en ekstra indsats for at finde en løsning i de kommende uger. Når jeg tager til Washington i midten af oktober måned, regner jeg med at mødes med højtstående embedsmænd fra ministeriet for indre sikkerhed, herunder forhåbentlig ministeren, Tom Ridge. I går understregede jeg over for hr. Hutchinson nødvendigheden af at finde en løsning - ligesom jeg selvfølgelig også nævnte Parlamentets alvorlige bekymring over håndteringen af passageroplysninger.
Jeg har svært ved at acceptere bemærkninger om, at Kommissionen tolererer situationen og ikke lever op til sit job som traktaternes vogter. For så vidt angår direktivet om beskyttelse af personoplysninger, er det medlemsstaternes og deres databeskyttelsesmyndigheders opgave at anvende loven. Det er Kommissionens umiddelbare opgave at sikre, at det er medlemsstaterne, der overholder direktivet, ikke luftfartsselskaberne. Men under alle omstændigheder er det ikke et problem, vi kan løse alene fra EU' side. Vi har en lovkonflikt med USA, og det er sagens kerne. Jeg håber på at kunne optræde bestemt i mine samtaler med de amerikanske myndigheder. Men det er ikke nødvendigvis ved at være helt urokkelig, at EU skaber større fleksibilitet hos vores modparter."@da1
".
Herr Präsident, wie ich bereits am 9. September 2003 gegenüber dem Ausschuss für die Freiheiten und Rechte der Bürger, Justiz und innere Angelegenheiten und unter Berücksichtigung der Mitteilungen, die ich zu diesem Zeitpunkt von Abgeordneten des Parlaments erhielt, zum Ausdruck brachte, setzt die Kommission ihre Verhandlungen mit den US-Behörden, die personenbezogene Daten aus der Europäischen Union erhalten, fort und strebt Verbesserungen in vier wichtigen Bereichen an.
Was die Zustimmung der Passagiere betrifft, die von einigen Abgeordneten als möglicher, zumindest kurzfristiger Ausweg erwähnt wurde, so stellt sie unserer Meinung nach keine auf lange Sicht sichere rechtliche Lösung dar. Erstens wäre die Einholung einer eindeutigen Zustimmung in der Praxis sehr aufwendig. Zweitens hätte dies einen Transfer von Daten zum Ergebnis, der zwar in der EU legal wäre, aber in den USA nicht den erforderlichen Schutz genießen würde. Deshalb ziehen wir als Lösung verbindliche Zusagen seitens der USA bezüglich der Art und Weise, in der sie mit den über EU-Bürger erfassten Daten umgehen werden, grundsätzlich vor.
In ihrer mündlichen Anfrage geht Frau Boogerd-Quaak auch darauf ein, was passieren soll, wenn eine entsprechende Überprüfung bestätigt, dass bis Ende des Jahres kein angemessener Schutz gewährleistet werden kann. Sie schlägt vor, Datentransfers einzustellen, die nicht dem Grundsatz der Nichtdiskriminierung, der vorherigen bewussten Zustimmung und wirksamer Einspruchsverfahren entsprechen, und unverzüglich Verhandlungen über ein internationales Abkommen mit den USA aufzunehmen. Diese Maßnahmen widerspiegeln bis zu einem gewissen Grad die Optionen für unser weiteres Vorgehen, die ich bei meinem Treffen mit dem LIBE-Ausschuss Anfang September dargelegt habe.
Wie ich jedoch schon damals betonte, müssen wir aufpassen, dass wir uns nicht ins eigene Fleisch schneiden. Maßnahmen zur Durchsetzung unserer Forderungen mögen auf den ersten Blick verlockend sein, aber sie könnten unerwünschte Konsequenzen haben. Also alles zu seiner Zeit. Wir müssen unser politisches Urteil genau im richtigen Augenblick fällen. Klar ist, dass wir unser Vorgehen mit dem Parlament und dem Rat abstimmen werden.
Ich bin sicher, wir alle sind uns einig, dass wir den Terrorismus gemeinsam bekämpfen müssen. Wir sind uns aber auch darin einig, dass wir verhindern müssen, dass Sicherheitsbelange als Vorwand für den Abbau unserer bürgerlichen Rechte und Freiheiten genutzt werden. Ich möchte dem Haus versichern, dass sich die Kommission auch weiterhin konsequent um eine einvernehmliche Lösung mit den USA in dieser wichtigen, aber auch sehr heiklen Angelegenheit bemühen wird. Wir müssen dringend eine Lösung finden, die das Gesetz auf beiden Seiten des Atlantiks respektiert.
Erstens geht es um die Einschränkung des Verwendungszwecks. Bisher weigern sich die USA, die Verwendung personenbezogener Daten auf den Kampf gegen den Terrorismus zu beschränken. Die Amerikaner wollen sie auch zur Bekämpfung anderer schwerer Straftaten im Land heranziehen. Sie waren bisher nicht bereit, eine weitere Einschränkung vorzunehmen.
Zweitens fordern die USA die Bereitstellung von 39 verschiedenen Fluggastdatenelementen, und es ist schwierig, diese als notwendig und als für den Zweck angemessen zu betrachten. Die Kommission strebt eine Verringerung der Zahl der 39 Datenelemente seitens der USA an.
Drittens sind die Speicherfristen noch immer viel zu lang. Frau Boogerd-Quaak stellte fest, dass diese bis zu sechs oder sieben Jahren betragen können.
Viertens sind die amerikanischen Zusagen nicht ausreichend rechtsverbindlich, da bei den außergerichtlichen Einspruchsmöglichkeiten keine völlige Unabhängigkeit gewährleistet werden kann. Deshalb müssen wir darauf bestehen, dass die Rechte weitestgehend rechtsverbindlichen Charakter tragen und daher bei amerikanischen Gerichten eingeklagt werden können.
Wir gehen derzeit von Weihnachten 2003 als Termin aus. Diesen Termin habe ich festgelegt, als ich das letzte Mal mit dem Ausschuss für die Freiheiten und Rechte der Bürger, Justiz und innere Angelegenheiten sprach. Zu hoffen wäre, dass bis dahin eine Entscheidung über die Angemessenheit gefasst wird. Eine solche Entscheidung ist jedoch nur dann möglich, wenn die USA bereit sind, ihre Zusagen wesentlich zu verbessern.
Offen gestanden, bin ich wenig zuversichtlich und fürchte, dass wir nicht in der Lage sein werden, die erforderlichen signifikanten Verbesserungen zu erreichen, die notwendig sind, damit die Kommission zu dem Schluss gelangen kann, dass die Daten angemessen geschützt sind. Für jedwede Art der Lösung ist es notwendig, dass hinsichtlich der Zusagen der USA Fortschritte erzielt werden, ganz gleich, welche rechtliche Form diese Lösung letztlich annimmt – sei es eine Entscheidung auf Angemessenheit des Datenschutzes oder, sofern die Unterstützung des Europäischen Parlaments vorliegt, ein bilaterales internationales Abkommen.
Der jüngste Schritt in unseren Verhandlungen mit den USA war mein gestriges Zusammentreffen mit Asa Hutchinson, Unterstaatssekretär und Nummer Zwei im amerikanischen Ministerium für Heimatschutz. Es handelte sich um eine nützliche Beratung, bei der wir alle wichtigen Fragen diskutierten und übereinkamen, unsere jeweiligen Apparate in Bewegung zu setzen, damit in den nächsten Wochen eine Lösung gefunden werden kann. Ich hoffe, dass ich bei meinem für Mitte Oktober geplanten Besuch in Washington mit führenden Vertretern des Ministeriums für Heimatschutz zusammentreffen werde, darunter hoffentlich auch mit Tom Ridge, dem zuständigen Minister. Ich habe gestern gegenüber Herrn Hutchinson die Dringlichkeit unterstrichen, mit der eine Lösung gefunden werden muss. Natürlich habe ich auch auf die ernsthaften Bedenken verwiesen, die dieses Parlament in Bezug auf die Weiterleitung von personenbezogenen Fluggastdaten hegt.
Es fällt mir schwer, dahingehende Bemerkungen, die Kommission toleriere die Situation und komme ihrer Aufgabe als Hüterin der Verträge nicht nach, zu akzeptieren. Was die Datenschutzrichtlinie betrifft, so ist die Durchsetzung der Regelungen Aufgabe der Mitgliedstaaten und ihrer Datenschutzbehörden. Die unmittelbare Aufgabe der Kommission besteht darin, dafür zur sorgen, dass die Mitgliedstaaten die Richtlinie einhalten und nicht die Fluggesellschaften. Doch dieses Problem lässt sich ohnehin nicht mit rein innereuropäischen Mitteln lösen. Wir haben es hier mit einem Widerspruch zwischen den gesetzlichen Regelungen der EU und der USA zu tun. Das ist der Kern dieser Sache. Ich versuche, bei meinen Gesprächen mit den US-Behörden hart zu bleiben. Doch durch völlige Inflexibilität auf europäischer Seite erreichen wir nicht unbedingt mehr Flexibilität bei unseren Partnern."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, όπως είπα στην Επιτροπή Ελευθεριών και Δικαιωμάτων των Πολιτών, Δικαιοσύνης και Εσωτερικών Υποθέσεων στις 9 Σεπτεμβρίου 2003, και σύμφωνα με τα μηνύματα που έλαβα τότε από βουλευτές, η Επιτροπή συνεχίζει τις διαπραγματεύσεις της με τις αμερικανικές αρχές που λαμβάνουν προσωπικά δεδομένα επιβατών τα οποία διαβιβάζονται από την Ευρωπαϊκή Ένωση προκειμένου να επιτύχουν βελτιωμένες δεσμεύσεις σε τέσσερα βασικά ζητήματα.
Όσον αφορά τη συγκατάθεση των επιβατών, την οποία ανέφεραν κάποιοι βουλευτές ως πιθανή διέξοδο –τουλάχιστον βραχυπρόθεσμα– δεν θα πρέπει, κατά την άποψή μας, να αποτελέσει μια νομικά ασφαλή, πιο μακροπρόθεσμη λύση. Πρώτον, θα αποδειχθεί πολύ δύσκολο στην πράξη να καταστήσουμε τη συγκατάθεση απερίφραστη. Δεύτερον, το αποτέλεσμα θα είναι η μεταβίβαση δεδομένων, η οποία –παρά το γεγονός ότι είναι νόμιμη στην ΕΕ– και πάλι δεν θα έχει σημαντική προστασία στην αμερικανική πλευρά. Επομένως, είναι σαφώς προτιμότερο να διασφαλίσουμε την καλύτερη δυνατή δέσμευση από τις Ηνωμένες Πολιτείες όσον αφορά τον τρόπο με τον οποίο επεξεργάζονται τα δεδομένα που συλλέγουν από τους πολίτες της ΕΕ.
Η προφορική ερώτηση που υπέβαλε η κ. Boogerd-Quaak αναφέρεται επίσης στο τι θα συμβεί αν δεν μπορέσουμε να καταλήξουμε σε διαπίστωση επάρκειας έως τα τέλη του έτους. Προτείνει να σταματήσει η μεταβίβαση δεδομένων που δεν είναι σύμφωνη με τις αρχές της απαγόρευσης των διακρίσεων, της προηγούμενης συναίνεσης μετά από ενημέρωση και μιας αποτελεσματικής διαδικασίας προσφυγής και να ξεκινήσουν άμεσες διαπραγματεύσεις για μια διεθνή συμφωνία με τις Ηνωμένες Πολιτείες. Αυτά τα μέτρα αντανακλούν σε κάποιο βαθμό τις επιλογές δράσης που περιέγραψα στη συνάντησή μου με την Επιτροπή Ελευθεριών και Δικαιωμάτων των Πολιτών, Δικαιοσύνης και Εσωτερικών Υποθέσεων στις αρχές του μήνα.
Ωστόσο, όπως τόνισα τότε, θα πρέπει να είμαστε πολύ προσεκτικοί να μην κάνουμε λάθος κινήσεις. Η δράση επιβολής μπορεί να είναι ελκυστική επιφανειακά, αλλά δεν είναι σίγουρο ότι οι συνέπειές της θα είναι αυτές που επιδιώκουμε. Επομένως, ας πάρουμε αυτή την απόφαση όταν έρθει η ώρα. Οι πολιτικές αποφάσεις θα πρέπει να αναληφθούν την κατάλληλη στιγμή. Είναι σαφές ότι η πορεία που θα ακολουθήσουμε θα εμπλέκει πλήρως το Κοινοβούλιο και το Συμβούλιο.
Είμαι σίγουρος ότι μπορούμε όλοι να συμφωνήσουμε στην ανάγκη να ενωθούμε για να καταπολεμήσουμε την τρομοκρατία. Συμφωνούμε όμως εξίσου στην ανάγκη να μην αφήσουμε τις ανησυχίες για την ασφάλεια να αποτελέσουν πρόσχημα για την αποκαθήλωση των πολιτικών μας δικαιωμάτων και ελευθεριών. Θα ήθελα να διαβεβαιώσω το Σώμα ότι η Επιτροπή θα συνεχίσει την άοκνη προσπάθεια για την εξεύρεση λύσης σε συμφωνία με τις Ηνωμένες Πολιτείες για αυτό το σημαντικό αλλά και πολύ λεπτό ζήτημα. Είναι επείγον να βρεθεί λύση η οποία θα πρέπει να σέβεται το δίκαιο και των δύο πλευρών του Ατλαντικού.
Κατά πρώτον, θα αναφερθώ στον περιορισμό του σκοπού. Μέχρι τώρα, οι Ηνωμένες Πολιτείες έχουν αρνηθεί να περιορίσουν τη χρήση των προσωπικών δεδομένων επιβατών στην καταπολέμηση της τρομοκρατίας. Οι Αμερικανοί θέλουν να καλύψουν και άλλα σοβαρά εσωτερικά ποινικά αδικήματα. Μέχρι τώρα, δεν είναι έτοιμοι να τα περιορίσουν περαιτέρω.
Κατά δεύτερον, όσον αφορά το εύρος των απαιτούμενων δεδομένων, οι Ηνωμένες Πολιτείες απαιτούν 39 διαφορετικά στοιχεία προσωπικών δεδομένων επιβατών, κάτι το οποίο δύσκολα μπορεί να θεωρηθεί απαραίτητο ή ανάλογο με τον επιδιωκόμενο σκοπό. Η Επιτροπή προσπαθεί να επιτύχει περιστολή του καταλόγου των 39 στοιχείων δεδομένων από τις Ηνωμένες Πολιτείες.
Κατά τρίτον, οι περίοδοι φύλαξης των δεδομένων συνεχίζουν να είναι πολύ μεγάλες. Η κ. Boogerd-Quaak τόνισε ότι διαρκούν έξι με επτά χρόνια.
Κατά τέταρτον, οι αμερικανικές δεσμεύσεις δεν είναι επαρκώς νομικά δεσμευτικές, αφού οι διαθέσιμοι μηχανισμοί εξωδικαστικών προσφυγών δεν είναι απολύτως ανεξάρτητοι. Πρέπει επομένως να επιμείνουμε ότι τα δικαιώματα είναι, στο μεγαλύτερο δυνατό βαθμό, νομικά δεσμευτικά και επομένως επιδεκτικά προσφυγής ενώπιον των αμερικανικών δικαστηρίων.
Επί του παρόντος, εργαζόμαστε με στόχο τα Χριστούγεννα του 2003, την ημερομηνία που έθεσα την πρώτη φορά που μίλησα στην Επιτροπή Ελευθεριών και Δικαιωμάτων των Πολιτών, Δικαιοσύνης και Εσωτερικών Υποθέσεων. Ιδανικά, θα πρέπει να έχει δρομολογηθεί μέχρι τότε μια απόφαση επάρκειας. Μια απόφαση επάρκειας θα είναι, ωστόσο, πιθανή μόνο αν οι Ηνωμένες Πολιτείες είναι έτοιμες να βελτιώσουν σημαντικά τις δεσμεύσεις τους.
Πρέπει να είμαι ειλικρινής με το Σώμα και να πω ότι δεν είμαι βέβαιος αν θα μπορέσουμε να εξασφαλίσουμε τις απαραίτητες σημαντικές βελτιώσεις προκειμένου να μπορέσει η Επιτροπή να καταλήξει σε διαπίστωση επάρκειας. Ωστόσο, σε κάθε περίπτωση, είναι απαραίτητο να σημειωθεί πρόοδος στις δεσμεύσεις των Ηνωμένων Πολιτειών για κάθε είδους λύση, όποια κι αν είναι η νομική της μορφή – είτε πρόκειται για διαπίστωση επάρκειας είτε, αν υποστηριχθεί από το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, για μια διμερή διεθνή συμφωνία.
Το πιο πρόσφατο βήμα στις διαπραγματεύσεις με τις Ηνωμένες Πολιτείες ήταν η συνάντηση που είχα χθες με τον Υφυπουργό Εσωτερικής Ασφάλειας Asa Hutchinson – είναι ο νούμερο δύο στο αντίστοιχο Υπουργείο. Ήταν μια χρήσιμη συνάντηση, στην οποία συζητήσαμε όλα τα βασικά θέματα και συμφωνήσαμε να βάλουμε τα στελέχη μας να εργαστούν ώστε να γίνουν περαιτέρω προσπάθειες εξεύρεσης λύσης στις επόμενες εβδομάδες. Όταν θα πάω στην Ουάσινγκτον στα μέσα Οκτωβρίου, περιμένω να συναντηθώ με ανώτερους αξιωματούχους της Εσωτερικής Ασφάλειας, συμπεριλαμβανομένου, ελπίζω, του Υπουργού Tom Ridge. Τόνισα στον κ. Hutchinson χθες ότι επείγει να βρεθεί λύση – και φυσικά αναφέρθηκα και στην σοβαρή ανησυχία που προκαλούν στο Κοινοβούλιο οι μεταβιβάσεις προσωπικών δεδομένων επιβατών.
Δυσκολεύομαι να δεχτώ οιοδήποτε σχόλιο για το ότι η Επιτροπή ανέχεται αυτή την κατάσταση και δεν επιτελεί το έργο της ως θεματοφύλακας των Συνθηκών. Όσον αφορά την οδηγία για την προστασία των δεδομένων, η εφαρμογή του νόμου είναι αρμοδιότητα των κρατών μελών και των αρχών προστασίας δεδομένων τους. Ο άμεσος ρόλος της Επιτροπής είναι να διασφαλίσει ότι σέβονται την οδηγία τα κράτη μέλη και όχι οι αεροπορικές εταιρίες. Το πρόβλημα όμως, σε κάθε περίπτωση, δεν μπορεί να επιλυθεί με αμιγώς ενδο-ευρωπαϊκά μέσα. Υπάρχει σύγκρουση νόμων με τις Ηνωμένες Πολιτείες και αυτή είναι η ουσία του θέματος. Στις συνομιλίες μου με τις αρχές των Ηνωμένων Πολιτειών, ελπίζω να είμαι αυστηρός. Αλλά το να μην έχει απολύτως καμία ευελιξία η ευρωπαϊκή πλευρά δεν σημαίνει απαραίτητα ότι θα επιτύχουμε μεγαλύτερη ευελιξία από τους συνομιλητές μας."@el8
".
Señor Presidente, tal como he dicho a la Comisión de Libertades y Derechos de los Ciudadanos, Justicia y Asuntos Interiores el 9 de septiembre de 2003, y de acuerdo con los mensajes que he recibido de los diputados en esa ocasión, la Comisión prosigue sus negociaciones con las autoridades estadounidenses que reciben los datos personales de los pasajeros transmitidos desde la Unión Europea con el fin de obtener mejores compromisos en cuatro cuestiones principales.
Respecto al consentimiento de los pasajeros, que han mencionado algunos diputados –al menos a corto plazo– no va a representar, a nuestro juicio, una solución segura desde el punto de vista legal a largo plazo. Primero, lograr que el consentimiento sea inequívoco va a resultar una tarea muy ardua en la práctica. Segundo, el resultado será una cesión de datos que –a pesar de ser legal en la Unión Europea– carecerá de toda protección significativa en el lado estadounidense. Por consiguiente, es mucho mejor asegurar compromisos óptimos por parte de los Estados Unidos sobre la forma en que tratarán los datos recogidos de ciudadanos de la Unión Europea.
La pregunta oral de la Sra. Boogerd-Quaak también se refiere a qué es lo que ocurriría si no se lograra llegar a una constatación sobre el grado de adecuación a finales de este año. Propone interrumpir las cesiones de datos que no sean conformes con los principios de la no discriminación, consentimiento previo informado y un procedimiento de recurso eficaz, e iniciar negociaciones sin demora sobre un acuerdo internacional con los Estados Unidos. Estas medidas reflejan hasta cierto punto las opciones existentes para posibles medidas que he subrayado en mi reunión con la Comisión de Libertades y Derechos de los Ciudadanos, Justicia y Asuntos Interiores a principios de este mes.
Sin embargo, tal como destaqué en ese momento, hemos de ser extremadamente prudentes de que no vayamos a hacer algo que se vuelva en contra nuestra. La acción legal puede parecer atractiva en principio, pero no está claro que sus consecuencias sean las que queremos. Por lo tanto, crucemos el puente cuando lleguemos a él. Los juicios políticos deberán realizarse en el momento oportuno. Está claro que el curso que debemos seguir implicará plenamente al Parlamento y al Consejo.
Estoy seguro de que todos podemos estar de acuerdo en que es necesario unirnos para luchar contra el terrorismo. Pero también estamos de acuerdo en que hay que evitar que la preocupación por la seguridad sea una excusa para desmantelar nuestros derechos civiles y libertades. Quiero asegurar a la Asamblea que la Comisión seguirá sin escatimar esfuerzos para hallar una solución acordada con los Estados Unidos sobre esta importante pero tan delicada cuestión. Urge encontrar la solución, y ésta debe respetar la ley a ambos lados del Atlántico.
En primer lugar, voy a tratar el uso restringido. Hasta ahora, los Estados Unidos se han negado a restringir el uso de los datos personales de los pasajeros a la lucha contra el terrorismo. Los estadounidenses también quieren cubrir otros delitos penales internos graves. Hasta la fecha, no han estado dispuestos a limitar más estos últimos.
En segundo lugar, en lo que se refiere al alcance de los datos requeridos, los Estados Unidos solicitan 39 elementos diferentes de datos personales, lo que resulta difícil considerar necesario o proporcionado para el uso previsto. La Comisión pretende que los Estados Unidos reduzcan la lista de 39 elementos.
En tercer lugar, los períodos de conservación de los datos siguen siendo demasiado largos. La Sra. Boogerd-Quaak ha destacado que tienen una duración de seis a siete años.
En cuarto lugar, los compromisos estadounidenses no son suficientemente vinculantes desde el puntos de vista legal, debido a que los mecanismos de reparación extrajudicial disponibles no son totalmente independientes. Por consiguiente, hemos de insistir en que los derechos son, en la mayor medida de lo posible, de obligado cumplimiento y, por lo tanto, pueden reclamarse ante los tribunales estadounidenses.
Actualmente, estamos trabajando con un plazo límite para la Navidad de 2003, el plazo que fijé cuando hablé por última vez con la Comisión de Libertades y Derechos de los Ciudadanos, Justicia y Asuntos Interiores. Lo ideal es que para entonces estuviera bien encauzada una decisión adecuada. Sin embargo, solo será posible una decisión adecuada si los Estados Unidos están dispuestos a mejorar significativamente sus compromisos.
He de ser franco con la Asamblea y decir que no confío en que podamos asegurar las mejoras significativas necesarias para que la Comisión pueda efectuar una constatación sobre el grado de adecuación. Sin embargo, el avance en los compromisos de los Estados Unidos es, en todo caso, necesario para cualquier tipo de solución, independientemente de su forma legal, ya sea una constatación sobre el grado de adecuación o, si cuenta con el apoyo del Parlamento Europeo, un acuerdo internacional bilateral.
El último paso dado en nuestras negociaciones con los Estados Unidos ha sido la reunión que he mantenido ayer con el subsecretario del Departamento de Seguridad Nacional estadounidense; es el número dos de ese departamento. Fue una reunión muy útil, en la que tratamos todas las cuestiones principales y acordamos poner a trabajar a nuestros funcionarios para aunar esfuerzos a fin de encontrar una solución en las próximas semanas. Cuando viaje a Washington a mediados de octubre espero poder reunirme con funcionarios superiores encargados de la Seguridad Nacional, incluyendo, esperemos, al Secretario Tom Ridge. Ayer subrayé al Sr. Hutchinson la urgencia de hallar una solución, y naturalmente también me referí a la gran preocupación que el Parlamento siente respecto a la transferencia de datos personales.
Me resulta difícil aceptar cualquier observación que se haga de que la Comisión tolera la situación y no cumple su papel de guardiana de los Tratados. En lo que se refiere a la Directiva de protección de datos, la aplicación de la ley es tarea de los Estados miembros y sus autoridades competentes de protección de datos. La función inmediata de la Comisión es asegurar que son los Estados miembros quienes cumplen la Directiva, no las compañías aéreas. Pero, en cualquier caso, no se trata de un problema que pueda solucionarse simplemente con medios intraeuropeos. Tenemos un conflicto jurídico con los Estados Unidos y éste es el quid de la cuestión. En mis conversaciones con las autoridades estadounidenses, espero ser firme. Pero si del lado europeo se es totalmente inflexible, no por ello se va a obtener necesariamente más flexibilidad por parte de nuestros interlocutores."@es12
".
Arvoisa puhemies, kuten totesin kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle 9.� syyskuuta 2003 tuolloin parlamentin jäseniltä saamieni viestien mukaisesti, komissio jatkaa neuvottelujaan Yhdysvaltojen niiden viranomaisten kanssa, jotka ottavat vastaan Euroopan unionista välitettyjä matkustajatietoja, ja pyrkii näin varmistamaan tiukemmat sitoumukset neljässä keskeisessä kysymyksessä.
Joidenkin jäsenten mielestä matkustajien antama suostumus olisi mahdollinen ratkaisu ainakin lyhyellä aikavälillä. Meidän mielestämme se ei ole oikeudellisesti pitävä eikä pitkän aikavälin ratkaisu. Ensinnäkin suostumuksen tekeminen yksiselitteiseksi osoittautuisi käytännössä erittäin hankalaksi. Toiseksi se johtaisi tiedonsiirtoon, joka – huolimatta siitä, että se olisi laillista EU:ssa – jäisi Yhdysvalloissa ilman merkittävää suojaa. Näin ollen selvästi parempi vaihtoehto on pyrkiä varmistamaan, että Yhdysvallat antaa mahdollisimman selvät sitoumukset siitä, miten se aikoo käsitellä EU:n kansalaisista kerättyjä tietoja.
Jäsen Boogerd-Quaakin esittämässä suullisessa kysymyksessä viitataan myös siihen, mitä tapahtuu, jos toteamusta henkilötietojen riittävästä suojasta ei voida tehdä vuoden loppuun mennessä. Hän ehdottaa, että syrjimättömyysperiaatetta loukkaava tietojen välittäminen lopetetaan, samoin kuin tietojen välittäminen ilman matkustajien ennen lentoa antamaa suostumusta ja ilman tehokkaita muutoksenhakukeinoja, ja että Yhdysvaltojen kanssa aloitetaan välittömästi neuvottelut kansainvälisestä sopimuksesta. Nämä toimenpiteet vastaavat jossain määrin niitä vaihtoehtoisia toimintamalleja, joita hahmottelin tavatessani kansalaisoikeuksien ja -vapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan aiemmin tässä kuussa.
Kuten totesin silloinkin, meidän on kuitenkin varottava kaivamasta maata omien jalkojemme alta. Pakkotoimenpiteet saattavat olla ensi näkemältä houkutteleva ajatus, mutta epävarmaa on, päästäisiinkö niiden avulla tavoittelemaamme päämäärään. Niinpä meidän on käytävä sillan yli, kun saavumme sen eteen. Poliittista arvostelukykyä on käytettävä oikealla hetkellä. On selvää, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat toimintamallissamme täysipainoisesti mukana.
Terrorismin torjunnan tarpeellisuudesta olemme varmasti kaikki yhtä mieltä. Olemme kuitenkin samalla tavoin yhtä mieltä siitä, ettei turvallisuuskysymyksiä saa käyttää verukkeena kansalaisoikeutemme ja -vapautemme heikentämiseen. Haluaisin vakuuttaa parlamentille, että komissio jatkaa määrätietoisia toimiaan löytääkseen Yhdysvaltojen kanssa sopuratkaisun tähän tärkeään mutta myös varsin arkaluonteiseen ongelmaan. Ratkaisu on löydettävä nopeasti, ja sen on oltava oikeussääntöjen mukainen Atlantin kummallakin puolella.
Ensiksi haluaisin käsitellä käyttötarkoituksiin sovellettavia rajoituksia. Toistaiseksi Yhdysvallat on kieltäytynyt rajoittamasta matkustajatietojen käyttämistä terrorismin torjuntaan. Yhdysvaltalaiset haluavat, että tietoja voidaan käyttää myös muunlaisten vakavien maan sisäisten rikosten yhteydessä. Toistaiseksi Yhdysvallat ei ole ollut valmis kaventamaan tätä soveltamisalaa.
Toiseksi vaadittujen tietojen kattavuudesta muistuttaisin, että Yhdysvallat edellyttää 39:ää erilaista matkustajatietojen ryhmää, mitä on vaikea pitää tarpeellisena ja oikeasuhtaisena tavoiteltuun päämäärään nähden. Komission tavoitteena on saada Yhdysvallat supistamaan tätä 39� tietoryhmää sisältävää luetteloa.
Kolmanneksi tietojen säilytysajat ovat edelleen aivan liian pitkät. Jäsen Boogerd-Quaakin mukaan tietoja säilytetään kuudesta seitsemään vuotta.
Neljänneksi Yhdysvaltojen tekemät sitoumukset eivät ole oikeudellisesti tarpeeksi sitovia, koska käytettävissä olevat oikeuden ulkopuoliset muutoksenhakukeinot eivät ole täysin riippumattomia. Tämän vuoksi meidän on vaadittava, että oikeudet ovat mahdollisimman suurelta osin oikeudellisesti sitovia ja että niiden loukkauksia vastaan voidaan nostaa kanne Yhdysvaltojen tuomioistuimissa.
Tällä hetkellä tavoiteajankohtanamme on vuoden� 2003 joulukuu. Tämän tavoitteen asetin puhuessani viimeksi kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa. Ihannetilanteessa suojan riittävyyttä koskevan päätöksen pitäisi olla tuolloin hyvällä mallilla. Tämä päätös voidaan kuitenkin tehdä ainoastaan, jos Yhdysvallat on valmis tiukentamaan sitoumuksiaan huomattavasti.
Minun on puhuttava parlamentille suoraan ja todettava, etten ole varma, voimmeko saavuttaa tarvittavat merkittävät parannukset, jotta komissio voisi tehdä toteamuksen tietosuojan riittävyydestä. Mikä tahansa ratkaisu sen oikeudellisesta muodosta riippumatta – olipa se sitten toteamus tietosuojan riittävyydestä tai kahdenvälinen kansainvälinen sopimus, jos Euroopan parlamentti antaa sille tukensa – edellyttää kuitenkin, että Yhdysvallat tiukentaa sitoumuksiaan.
Uusin edistysaskel neuvotteluissamme Yhdysvaltojen kanssa otettiin eilen, jolloin tapasin Yhdysvaltojen sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön alivaltiosihteerin Asa Hutchinsonin, joka on kyseisen ministeriön kakkosmies. Tuon hyödyllisen tapaamisen aikana keskustelimme kaikista keskeisistä kysymyksistä ja sovimme, että panisimme virkamiehemme töihin ratkaisun löytämiseksi tulevina viikkoina. Toivon, että vieraillessani lokakuun puolessavälissä Washingtonissa tapaisin sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön korkeita virkamiehiä ja toivottavasti myös ministeri Tom Ridgen. Eilen korostin Asa� Hutchinsonille, että ratkaisu on löydettävä nopeasti – ja viittasin tietenkin myös siihen, miten suurta huolestuneisuutta matkustajatietojen välittäminen tässä parlamentissa herättää.
Minun on vaikea hyväksyä huomautuksia, joiden mukaan komissio sietää tilannetta eikä huolehdi tehtävästään perussopimusten vartijana. Tietosuojadirektiivin osalta oikeussääntöjen soveltaminen on jäsenvaltioiden ja niiden tietosuojaviranomaisten tehtävä. Komission välittömänä tehtävänä on huolehtia siitä, että direktiiviä noudattavat nimenomaan jäsenvaltiot eivätkä lentoyhtiöt. Joka tapauksessa tämänkaltaista ongelmaa emme kuitenkaan pysty ratkaisemaan yksinomaan Euroopan sisäisin keinoin. Oikeussääntömme ovat ristiriidassa Yhdysvaltojen oikeussääntöjen kanssa, ja tässä on asian ydin. Tavoitteeni on pysyä tiukkana Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa käymissäni neuvotteluissa. Täysin joustamaton asenne eurooppalaisten puolelta ei kuitenkaan välttämättä saa kumppaneitamme toimimaan joustavammin."@fi5
".
Monsieur le Président, comme je l’ai dit en commission des libertés et des droits des citoyens, de la justice et des affaires intérieures le 9 septembre 2003 et conformément aux messages qui m’ont été transmis par les députés à cette occasion, la Commission poursuit les négociations avec les autorités des États-Unis qui reçoivent des données à caractère personnel sur les passagers (PNR) depuis l’Union européenne afin de parvenir à améliorer les engagements sur quatre points principaux.
En ce qui concerne le consentement des passagers, mentionné par certains députés comme possible voie de sortie du problème - à tout le moins à court terme -, il ne constituera pas, selon nous, de solution juridiquement sûre à long terme. En premier lieu, rendre le consentement libre de toute ambiguïté sera très fastidieux dans la pratique. En deuxième lieu, il en résulterait une transmission des données qui - malgré son caractère légal aux États-Unis - ne disposerait toujours d’aucune protection significative du côté américain. C’est pourquoi garantir les meilleurs engagements possibles de la part des États-Unis quant au traitement des données collectées auprès des citoyens de l’UE doit certainement lui être préféré.
La question orale posée par Mme Boogerd-Quaak fait également référence à ce qui devrait arriver si l’on ne parvient pas à un résultat adéquat à la fin de l’année. Elle propose de mettre un terme aux transmissions de données qui ne sont pas conformes aux principes de non discrimination, qui n’ont pas fait l’objet d’un consentement préalable et qui ne bénéficient pas de procédures de recours efficaces pour entamer immédiatement des négociations sur un accord international avec les États-Unis. Ces mesures reflètent, dans une certaine mesure, les options possibles pour entreprendre une action que j’ai exposées lors de ma réunion avec la commission des libertés et des droits des citoyens ce mois-ci.
Néanmoins, comme je l’ai souligné alors, nous devrions nous montrer très prudents et ne pas scier la branche sur laquelle nous nous trouvons. Les mesures coercitives peuvent sembler attirantes de prime abord, mais il reste à démontrer qu’elles auraient les conséquences recherchées. C’est pourquoi nous ne devons pas mettre la charrue avant les bœufs. Les jugements politiques devront être mis en pratique au bon moment. Il ne fait aucun doute que la voie que nous allons suivre impliquera pleinement le Parlement et le Conseil.
Je suis certain que nous pouvons tous tomber d’accord sur la nécessité de nous unir pour combattre le terrorisme, mais nous sommes tous d’accord également sur la nécessité d’éviter que les préoccupations sécuritaires deviennent une excuse pour démanteler nos libertés et nos droits civils. Je tiens à assurer à l’Assemblée que la Commission continuera à ne pas ménager ses efforts afin de trouver une solution négociée avec les États-Unis sur cette question importante, mais aussi très délicate. Il est urgent de trouver une solution qui respecte le droit des deux côtés de l’Atlantique.
Premièrement, je me pencherai sur la limitation à une finalité spécifique. Jusqu’ici, les États-Unis ont refusé de limiter leur utilisation des données à caractère personnel sur les passagers à la lutte contre le terrorisme. Les États-Unis veulent également couvrir d’autres crimes commis sur leur territoire. Jusqu’à présent, ils ne sont pas disposés à limiter davantage leur utilisation.
Deuxièmement, en ce qui concerne la portée des données requises, les États-Unis demandent 39 éléments de PNR différents. Il est difficile de les considérer nécessaires ou proportionnels à l’objectif poursuivi. La Commission cherche à réduire la liste des 39 éléments des États-Unis.
Troisièmement, les périodes de stockage des données sont encore trop longues. Mme Boogerd-Quaak a souligné qu’elles durent de six à sept années.
Quatrièmement, les engagements américains ne sont pas suffisamment contraignants car les mécanismes de réparation extrajudiciaire disponibles ne sont pas pleinement indépendants. C’est pourquoi nous devons insister sur le fait que les droits sont, dans la mesure la plus large possible, juridiquement contraignants et, partant, qu’on peut les faire valoir devant les cours des États-Unis.
À l’heure actuelle, nous nous sommes fixés comme objectif la date de Noël 2003, comme je l’ai dit lors de ma dernière intervention en commission des libertés et des droits des citoyens. Idéalement, une décision adéquate devrait être en bonne voie à ce moment-là. Une décision sur le caractère adéquat ne sera toutefois possible que si les États-Unis sont disposés à améliorer leurs engagements de manière significative.
Je me dois d’être franc avec cette Assemblée et de dire que je ne suis pas sûr que nous soyons en mesure de garantir des améliorations significatives et nécessaires permettant à la Commission de parvenir à une conclusion sur le caractère adéquat. Cependant, il est nécessaire que les États-Unis améliorent leurs engagements si nous voulons trouver une solution, quelle que soit sa forme juridique - qu’il s’agisse d’une décision de conformité ou, si le Parlement européen soutient cette option, un accord international bilatéral.
L’étape la plus récente dans nos négociations avec les États-Unis a été la réunion que j’ai eue hier avec M. Asa Hutchinson, le sous-secrétaire d’État à la sécurité intérieure des États-Unis - il est la deuxième personne la plus importante de ce département. La réunion s’est avérée utile, nous avons discuté de toutes les questions principales et avons décidé de mettre nos fonctionnaires au travail afin de déployer davantage d’efforts en vue de trouver une solution dans les semaines à venir. Lorsque je me rendrai à Washington à la mi-octobre, j’ai l’intention de rencontrer des hauts fonctionnaires du département d’État à la sécurité intérieure, y compris - je l’espère - M. le secrétaire Tom Ridge. J’ai souligné à M. Hutchinson hier l’urgence de trouver une solution - et j’ai bien entendu aussi fait référence aux graves préoccupations que suscitent les transmissions de PNR dans ce Parlement.
Il m’est difficile d’accepter les remarques qui prétendent que la Commission tolère la situation et qu’elle manque à ses devoirs de gardienne des Traités. Pour ce qui est de la directive sur la protection des données, l’application des lois est du ressort des États membres et de leurs autorités de protection des données. Le rôle immédiat de la Commission est de s’assurer que l’État membre, non les compagnies aériennes, respecte bien la directive. Toutefois, le problème, en tous les cas, ne peut être résolu par des moyens purement intraeuropéens. Le cœur du problème est un conflit de droit avec les États-Unis. Lors de mes pourparlers avec les autorités des États-Unis, j’espère faire preuve de fermeté. Cependant, se montrer complètement inflexible du côté européen n’entraînera pas nécessairement plus de flexibilité de la part de la partie adverse."@fr6
".
Signor Presidente, come ho dichiarato alla commissione per le libertà e i diritti dei cittadini, la giustizia e gli affari interni il 9 settembre 2003, la Commissione sta negoziando con le autorità statunitensi che ricevono i dati personali dei passeggeri trasferiti dall’Unione europea al fine di ottenere migliori risultati su quattro argomenti principali.
Quanto al consenso dei passeggeri, citato da alcuni deputati come una potenziale scappatoia – almeno a breve termine – non lo riteniamo una soluzione giuridicamente sicura e valida nel lungo periodo. Prima di tutto, affrancare il consenso dalle possibili ambiguità si rivelerebbe, nella pratica, molto arduo. In secondo luogo, il risultato sarebbe un trasferimento di dati che – seppure legale nell’UE – sarebbe comunque privo di significativa protezione da parte americana. Pertanto, è di gran lunga preferibile assicurare il massimo impegno da parte degli Stati Uniti sul trattamento dei dati relativi ai cittadini dell’Unione.
L’interrogazione orale presentata dall’onorevole Boogerd-Quaak menziona anche cosa dovrebbe accadere qualora per la fine dell’anno la verifica delle norme e delle condizioni di protezione dei dati non raggiungesse risultati adeguati. La onorevole deputata propone di vietare ogni trasferimento di dati che non sia conforme ai principi di non discriminazione, del consenso informato dei passeggeri e di un efficace diritto di ricorso. L’onorevole Boogerd-Quaak propone inoltre di avviare immediatamente i negoziati per un accordo internazionale con gli Stati Uniti. Tali misure riflettono in parte le possibili alternative di azione da me indicate nel corso dell’incontro con la commissione per le libertà e i diritti dei cittadini, la giustizia e gli affari interni all’inizio di questo mese.
Tuttavia, come ho sottolineato in quell’occasione, dovremmo stare ben attenti a non darci la zappa sui piedi. Un’azione decisa potrebbe apparire auspicabile, ma non è detto che sortisca l’effetto desiderato. Affrontiamo, perciò, la questione quando sarà il momento. I giudizi politici devono essere espressi al momento opportuno. E’ chiaro che l’
che seguiremo coinvolgerà il Parlamento ed il Consiglio.
Sono sicuro che possiamo convenire tutti sull’esigenza di unirci nella lotta al terrorismo. Tuttavia dobbiamo convenire anche sulla necessità di evitare che le preoccupazioni legate alla sicurezza diventino un pretesto per smantellare i nostri diritti civili e la nostra libertà. Mi preme assicurare a quest’Assemblea che la Commissione continuerà tenacemente a profondere tutto il suo impegno nella ricerca di una soluzione condivisa anche dagli Stati Uniti su tale questione importante ma molto delicata. La soluzione deve essere trovata con urgenza, e nel rispetto della legge su entrambe le sponde dell’Atlantico.
Prima di tutto, citerò la restrizione dell’utilizzo dei dati personali a una precisa finalità. Finora gli Stati Uniti hanno rifiutato di limitare l’utilizzo dei dati personali dei passeggeri alla lotta al terrorismo, poiché intendono servirsene anche per perseguire gli autori di altri gravi reati a livello nazionale. Per il momento gli americani non si sono dimostrati disponibili a limitare ulteriormente lo scopo di tali informazioni.
In secondo luogo ci riferiamo all’estensione dei dati richiesti. Gli Stati Uniti richiedono il trasferimento di 39 diversi elementi relativi ai dati personali, che riuscirebbe difficile giustificare come necessari o quanto meno proporzionati allo scopo. La Commissione sta cercando di ottenere dagli Stati Uniti una riduzione del numero degli elementi annoverati nell’elenco.
In terzo luogo, i periodi di conservazione dei dati sono ancora eccessivamente lunghi. L’onorevole Boogerd-Quaak ha sottolineato che durano da sei a sette anni.
Quarto, le iniziative americane non si configurano giuridicamente come un vincolo sufficiente, dal momento che i meccanismi di riequilibrio extragiudiziale non sono del tutto indipendenti. Dobbiamo quindi insistere sul fatto che i diritti sono, nella misura più ampia possibile, giuridicamente vincolanti e in quanto tali impugnabili davanti a un tribunale statunitense.
Il traguardo che attualmente ci poniamo è quello del Natale 2003, data da me fissata nel corso del mio ultimo discorso alla commissione per le libertà e i diritti dei cittadini, la giustizia e gli affari interni. Per quella data, idealmente, dovrebbe essere stata ormai adottata una decisione sull’adeguata protezione dei dati; tuttavia, una simile decisione sarà possibile solo se gli Stati Uniti saranno pronti ad adeguare consistentemente le loro richieste.
Ad essere franco con quest’Assemblea, devo dire che non sono affatto sicuro che saremo capaci di garantire i notevoli miglioramenti necessari affinché la Commissione possa verificare l’adeguatezza delle norme e delle condizioni di protezione dei dati. Tuttavia, è comunque necessario il rinnovato impegno degli Stati Uniti per qualsiasi tipo di soluzione, indipendentemente dalla sua forma giuridica – sia essa una verifica dell’adeguata protezione dei dati o, se sostenuto dal Parlamento europeo, un accordo internazionale bilaterale.
L’ultimo sviluppo nei negoziati con gli Stati Uniti è stato il mio incontro di ieri con il Sottosegretario alla sicurezza nazionale degli Stati Uniti Asa Hutchinson – in pratica il numero due del Dipartimento. Nel corso dell’incontro, che è stato proficuo, abbiamo discusso tutti i punti principali e concordato di esortare i rispettivi funzionari a impegnarsi ulteriormente per trovare una soluzione nelle prossime settimane. Per la metà di ottobre è fissato il mio viaggio a Washington per incontrare gli alti funzionari della sicurezza interna, compreso, si spera, il Segretario di Stato Tom Ridge. Ieri ho già ribadito al Sottosegretario Hutchinson quanto sia urgente trovare una soluzione – e naturalmente ho fatto altresì riferimento alle serie preoccupazioni espresse da questo Parlamento nei confronti dei trasferimenti di dati personali.
Mi riesce difficile accettare la critica secondo cui la Commissione tollera la situazione e non ottempera al suo dovere di custode dei Trattati. Per quanto riguarda la direttiva sulla protezione dei dati personali, la sua applicazione è demandata ai paesi membri ed alle relative autorità competenti per la protezione dei dati personali. Il ruolo della Commissione nell’immediato è di assicurare che a rispettare la direttiva siano gli Stati membri, non le compagnie aeree. In ogni caso, tuttavia, non è un problema che è possibile affrontare esclusivamente con strumenti interni all’Europa. Ci troviamo di fronte a un conflitto giuridico con gli Stati Uniti, questo è il nocciolo del problema. Mi auguro di mostrare fermezza nelle discussioni con gli Stati Uniti. D’altronde, una rigida inflessibilità da parte europea non comporterà necessariamente una maggiore flessibilità della controparte."@it9
".
Mr President, as I said to the Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs on 9 September 2003, and in accordance with the messages I received from Members of Parliament on that occasion, the Commission is pursuing its negotiations with the American authorities which receive passenger name record data transferred from the European Union with a view to obtaining improved undertakings on four major issues.
Regarding passenger consent, which was mentioned by some Members as a possible way out - at least in the short term - this would not, in our view, constitute a legally-secure, longer-term solution. First, making consent unambiguous would prove very burdensome in practice. Second, the result would be a transfer of data that – despite being legal in the EU – would still lack any significant protection on the American side. Therefore, securing the best possible undertakings from the United States on the way in which they will treat the data collected from EU citizens is much to be preferred.
The oral question submitted by Mrs Boogerd-Quaak also refers to what should happen if an adequacy finding cannot be reached by the end of the year. She proposes to stop the data transfers that are not in accordance with the principles of non-discrimination, prior informed consent and an efficient appeals procedure, and to begin immediate negotiations on an international agreement with the United States. These measures reflect to some extent the options for possible courses of action that I outlined in my meeting with the LIBE Committee earlier this month.
However, as I stressed then, we should be very prudent not to shoot ourselves in the foot. Enforcement action may be superficially attractive, but it is not clear that its consequences would be those that we seek. Therefore, let us cross that bridge when we come to it. Political judgments will have to be exercised at the right moment. It is clear that the course we shall follow will fully involve the Parliament and the Council.
I am sure we can all agree on the need to unite to combat terrorism. But we equally agree on the need to avoid security concerns becoming an excuse for dismantling our civil rights and liberties. I should like to assure the House that the Commission will continue to devote its unstinting efforts to finding an agreed solution with the United States on this important but also very delicate issue. The solution needs to be found as a matter of urgency, and must respect the law on both sides of the Atlantic.
First, I will touch upon purpose limitation. So far, the United States has refused to limit its use of passenger name record data to the fight against terrorism. The Americans also want to cover other serious domestic criminal offences. So far, they have not been prepared to further narrow these down.
Second, as far as the scope of the data required is concerned, the United States requires 39 different PNR elements, which it is hard to regard as necessary for or proportionate to the purpose. The Commission is seeking a reduction in the list of 39 data elements from the United States.
Thirdly, the data storage periods are still far too long. Mrs Boogerd-Quaak has stressed that they last six to seven years.
Fourth, American undertakings are insufficiently legally-binding, since the available extra-judicial redress mechanisms are not fully independent. Therefore we must insist that rights are, to the greatest possible extent, legally-binding and thus actionable before American courts.
Currently, we are working with the target date of Christmas 2003, the date that I set when I last spoke to the LIBE Committee. Ideally, an adequacy decision should be well on track by that time. An adequacy decision will only be possible, however, if the United States is ready to improve significantly its undertakings.
I must be frank with the House and say that I am not confident that we shall be able to secure the necessary significant improvements in order for the Commission to be able to make an adequacy finding. However, progress in the United States' commitments is in any case necessary for any kind of solution, whatever its legal form - be it an adequacy finding or, if supported by the European Parliament, a bilateral international agreement.
The most recent step in our negotiations with the United States was the meeting which I held yesterday with Under Secretary Asa Hutchinson of the US Department of Homeland Security - he is the number two person in that department. That was a useful meeting in which we discussed all the main issues and agreed to put our officials to work to make further efforts to find a solution in the coming weeks. When I am in Washington in mid-October I expect to meet with senior Homeland Security officials, including, hopefully, Secretary Tom Ridge. I emphasised to Mr Hutchinson yesterday the urgency of finding a solution – and of course I also referred to the serious concern with which PNR transfers are viewed in this Parliament.
I find it difficult to accept any remark that the Commission is tolerating the situation and not doing its job as Guardian of the Treaties. As far as the Data Protection Directive is concerned, applying the law is a job for the Member States and their data protection authorities. The Commission's immediate role is to ensure that it is the Member States that respect the directive, not the airlines. But the problem, in any case, is not one that we can solve via purely intra-European means. We have a conflict of laws with the United States and that is the heart of the matter. In my talks with the United States authorities, I hope to be firm. But being entirely inflexible on the European side will not necessarily obtain more flexibility from our counterparts."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, zoals ik op 9 september 2003 tegen de Commissie vrijheden en rechten van de burger, justitie en binnenlandse zaken heb gezegd, en in overeenstemming met de berichten die ik bij die gelegenheid heb ontvangen van de afgevaardigden, voert de Commissie onderhandelingen met die Amerikaanse autoriteiten die passagiersgegevens ontvangen van de Europese Unie, teneinde betere garanties te verkrijgen over vier belangrijke kwesties.
Het verkrijgen van toestemming van de passagiers, dat door enkele afgevaardigden genoemd werd als een mogelijke uitweg – althans voor de korte termijn – zou naar onze mening geen rechtszekere oplossing opleveren op de langere termijn. Ten eerste zal in de praktijk blijken dat het zeer lastig is om de toestemming waterdicht te maken. Ten tweede zou het resultaat zijn dat er een gegevensoverdracht plaatsvindt die – hoewel wettelijk toegestaan in de EU – aan Amerikaanse zijde nog steeds op belangrijke punten onvoldoende beschermd wordt. Daarom is het zonder meer te verkiezen om zo goed mogelijke garanties van de Verenigde Staten te verkrijgen met betrekking tot de manier waarop zij omgaan met de gegevens die zij over burgers uit de EU verzamelen.
In haar mondelinge vraag gaat mevrouw Boogerd-Quaak ook in op wat er zou moeten gebeuren als er voor het einde van het jaar geen overeenstemming bereikt kan worden over een passend beschermingsniveau. Zij stelt voor om indien de gegevensoverdracht niet voldoet aan de beginselen van non-discriminatie, goede informatie aan de passagiers vooraf en een doeltreffende beroepsprocedure, deze stop te zetten en onmiddellijk onderhandelingen te openen over een internationaal akkoord met de Verenigde Staten. Deze maatregelen weerspiegelen tot op zekere hoogte de opties voor mogelijke acties die ik eerder deze maand uiteen heb gezet tijdens de vergadering met de Commissie vrijheden en rechten van de burger, justitie en binnenlandse zaken.
Toch zullen we, zoals ik toen ook benadrukt heb, zeer goed moeten uitkijken dat we onszelf niet in de voet schieten. Handhavende actie mag op het eerste gezicht aantrekkelijk lijken, toch is het niet zeker dat de uiteindelijke gevolgen daarvan zullen zijn wat ons voor ogen stond. Laten we ons daar dus over buigen als het zover is. Politieke afwegingen moeten op het juiste moment worden gemaakt. Het is duidelijk dat het Parlement en de Raad volledig betrokken zullen worden bij de koers die we gaan volgen.
Ik weet zeker dat we het allemaal eens zijn over de noodzaak het terrorisme eensgezind te bestrijden. Tegelijkertijd zijn we overtuigd van de noodzaak te voorkomen dat veiligheidsoverwegingen een excuus worden voor het ondergraven van onze burgerrechten en burgerlijke vrijheden. Ik wil het Parlement ervan verzekeren dat de Commissie zich onverminderd blijft inzetten voor het bereiken van overeenstemming met de Verenigde Staten over dit belangrijke maar tegelijkertijd zeer gevoelige onderwerp. Die oplossing moet dringend worden gevonden en moet aan beide kanten van de Atlantische Oceaan voldoen aan de wet.
Ten eerste zal ik ingaan op het specificiteitsbeginsel. Tot nog toe hebben de Verenigde Staten geweigerd het gebruik van de persoonlijke gegevens van luchtvaartpassagiers te beperken tot de strijd tegen het terrorisme. De Amerikanen willen deze ook gebruiken in geval van andere ernstige binnenlandse misdrijven. Tot nu toe zijn ze niet bereid gebleken deze misdrijven verder te specificeren.
Ten tweede, wat betreft de reikwijdte van de vereiste gegevens, vragen de Verenigde Staten om 39 verschillende persoonlijke gegevens. Het is moeilijk een dergelijke hoeveelheid te beschouwen als noodzakelijk voor of in verhouding staand tot het doel. De Commissie wil dat de Verenigde Staten de lijst met 39 persoonlijke gegevens inkorten.
Ten derde zijn de bewaarperioden voor de gegevens nog steeds veel te lang. Mevrouw Boogerd-Quaak heeft benadrukt dat deze periode nu zes of zeven jaar is.
Ten vierde zijn de Amerikaanse garanties onvoldoende wettelijk bindend, aangezien de buitengerechtelijke mechanismen voor geschillenoplossing niet volledig onafhankelijk zijn. We moeten er dan ook op aandringen dat rechten, zoveel mogelijk, wettelijk bindend zijn en dus door Amerikaanse gerechtshoven kunnen worden bevestigd.
Op het moment werken we met Kerstmis 2003 als streefdatum, de datum die ik ook heb genoemd tijdens mijn laatste vergadering met de Commissie vrijheden en rechten van de burger, justitie en binnenlandse zaken. Idealiter moet een beslissing over de vraag of de garanties al dan niet een passend beschermingsniveau bieden tegen die tijd binnen bereik zijn. Een dergelijke beslissing is echter alleen mogelijk als de Verenigde Staten bereid zijn hun garanties aanmerkelijk te verbeteren.
Ik zal eerlijk zijn tegen het Parlement en zeggen dat ik er weinig vertrouwen in heb dat we in staat zullen zijn die noodzakelijke substantiële verbeteringen, naar aanleiding waarvan de Commissie een beslissing kan nemen, ook daadwerkelijk in de wacht te slepen. Toch is er hoe dan ook vooruitgang nodig met betrekking tot de toezeggingen van de Verenigde Staten om tot een oplossing te komen, in wat voor wettelijke vorm dan ook – een passend beschermingsniveau of, mits gesteund door het Europees Parlement – een bilaterale internationale overeenkomst.
De meest recente stap in onze onderhandelingen met de Verenigde Staten was het onderhoud dat ik gisteren heb gehad met staatssecretaris Asa Hutchinson van het Amerikaanse ministerie van Binnenlandse Veiligheid, de nummer twee van dat ministerie. Het was een nuttig gesprek waarin we over alle belangrijke kwesties hebben gesproken en hebben besloten onze functionarissen de opdracht te geven zich in te spannen om in de komende weken een oplossing te proberen te vinden. Als ik half oktober in Washington ben, verwacht ik een ontmoeting te hebben met hoge functionarissen van het ministerie van Binnenlandse Veiligheid en, hopelijk, met minister Tom Ridge. Ik heb tegenover de heer Hutchinson gisteren benadrukt dat we dringend een oplossing moeten vinden – en ik heb uiteraard ook verwezen naar de ernstige bedenkingen die er in dit Parlement bestaan ten aanzien van het overdragen van persoonsgegevens.
Ik vind het moeilijk om opmerkingen te accepteren dat de Commissie deze situatie maar zou blijven tolereren en haar werk als hoedster van de Verdragen niet zou doen. Wat de richtlijn gegevensbescherming betreft, blijft het toepassen van de wet de taak van de lidstaten en hun gegevensbeschermingsautoriteiten. De Commissie heeft niet tot taak ervoor te zorgen dat de luchtvaartmaatschappijen de richtlijn naleven, maar dat de lidstaten dit doen. Het probleem is echter sowieso niet alleen met intra-Europese middelen op te lossen. De wetgeving in de EU botst met die in de Verenigde Staten en dat is de kern van de zaak. Ik hoop voet bij stuk te houden tijdens mijn gesprekken met de Amerikaanse autoriteiten. Maar als we ons aan de Europese zijde volledig onbuigzaam opstellen, dan betekent dat niet dat we automatisch meer flexibiliteit van onze onderhandelingspartner mogen verwachten."@nl2
"Senhor Presidente, como comuniquei em 9 de Setembro de 2003 à Comissão das Liberdades e dos Direitos dos Cidadãos, da Justiça e dos Assuntos Internos, e em conformidade com as mensagens que na ocasião recebi de senhores deputados, a Comissão está a prosseguir as negociações com as autoridades americanas que recebem dados de códigos de registo de reservas transferidos da União Europeia, na mira de obter compromissos melhorados em quatro questões fundamentais.
No que toca ao consentimento dos passageiros, que alguns senhores deputados apontaram como uma saída possível – pelo menos, a curto prazo -, não constitui, a nosso ver, uma solução de longo prazo capaz de garantir a segurança jurídica. Primeiro, assegurar o carácter inequívoco do consentimento revelar-se-ia na prática muito oneroso. Segundo, o resultado seria uma transferência de dados que – apesar de ser legal na UE – continuaria a ser desprovida de qualquer protecção significativa do lado americano. Como tal, é preferível obter dos Estados Unidos os melhores compromissos possíveis quanto ao tratamento a dar aos elementos colhidos de cidadãos da UE.
A pergunta oral apresentada pela senhora deputada Boogerd-Quaak refere-se, ainda, ao que deverá suceder caso não seja possível chegar a um juízo de adequação até ao fim do ano. A senhora deputada propõe que se proíbam as transferências de dados não conformes com os princípios da não discriminação, do consentimento informado prévio e da disponibilidade de um procedimento eficaz de recurso, e que se iniciem imediatamente negociações para a celebração de um acordo internacional com os Estados Unidos. Tais medidas reflectem, em certa medida, as opções em matéria de linhas de actuação a seguir que eu apontei na minha reunião com a Comissão LIBE, já este mês.
Todavia, como frisei na altura, devemos usar de muita prudência, para não nos sair o tiro pela culatra. As acções de aplicação da lei podem ser sedutoras à partida, mas não é líquido que produzam as consequências que desejamos. Por conseguinte, deixemos a questão para quando ela se levantar. As decisões políticas terão de ser tomadas no momento próprio. É óbvio que o Parlamento e o Conselho participarão plenamente na definição do rumo a seguir.
Estou certo de que todos concordamos na necessidade de nos unirmos no combate contra o terrorismo. Mas concordamos, igualmente, na necessidade de evitar que as preocupações em matéria de segurança sirvam de pretexto para desmantelar os nossos direitos e liberdades civis. Gostaria de assegurar ao Parlamento que a Comissão continuará a não regatear esforços na busca de um consenso com os Estados Unidos nesta questão importante, mas também muito delicada. A solução tem de ser alcançada com urgência e tem de respeitar a lei de ambas as margens do Atlântico.
Em primeiro lugar, citarei a da limitação da respectiva utilização. Até à data, os Estados Unidos têm-se recusado a restringir o uso da informação constante dos códigos de registo de reservas ao combate contra o terrorismo. Os americanos pretendem estendê-la, igualmente, a outras infracções criminais graves, de âmbito doméstico. Até à data, não se dispuseram a reduzir o leque das mesmas.
Segundo, no que toca à gama de dados exigidos, os Estados Unidos exigem 39 elementos distintos, que dificilmente podem ser considerados necessários ou proporcionados ao objectivo. A Comissão está a tentar conseguir dos Estados Unidos uma redução da lista de 39 elementos.
Em terceiro lugar, os períodos de retenção de dados continuam a ser claramente excessivos. A senhora deputada Boogerd-Quaak sublinhou que atingem seis a sete anos.
Quarto, os compromissos americanos não são suficientemente vinculativos, uma vez que os mecanismos extra-judiciais de recurso disponíveis não são totalmente independentes. Consequentemente, temos de exigir que os direitos sejam, na medida do máximo possível, vinculativos e, por conseguinte, accionáveis perante os tribunais americanos.
Actualmente, estamos a trabalhar com o objectivo temporal do Natal de 2003, a data que apontei quando do meu último contacto com a Comissão LIBE. Correndo tudo pelo melhor, por essa altura um juízo de adequação deverá estar bem encaminhado. Um tal juízo só será possível, todavia, se os Estados Unidos estiverem prontos a melhorar significativamente os seus compromissos.
Tenho de ser franco com a Câmara e admitir que não estou confiante em que sejamos capazes de garantir os melhoramentos significativos necessários para que a Comissão possa emitir um juízo de adequação. Todavia, a posição dos Estados Unidos quanto aos compromissos a assumir terá, em qualquer caso, de conhecer progressos para que se alcance alguma solução, qualquer que seja a sua forma jurídica – juízo de adequação ou, se tiver o apoio do Parlamento Europeu, acordo internacional bilateral.
O passo mais recente nas nossas negociações com os Estados Unidos foi a reunião que ontem mantive com o Sub-secretário Asa Hutchinson, do Departamento de Segurança Interna dos EUA – o Sub-secretário é o número dois do departamento em causa. Foi uma reunião útil, em que debatemos todas as principais questões envolvidas e acordámos em pôr os nossos funcionários a trabalhar em novos esforços no sentido de se chegar a uma solução nas próximas semanas. Quando me deslocar a Washington, em meados de Outubro, espero avistar-me com dirigentes de cúpula da Segurança Interna, incluindo, esperemos, o Secretário Tom Ridge. Ontem, frisei ao senhor Hutchinson a urgência de se encontrar uma solução – e, naturalmente, aludi também à grande preocupação com que as transferências de dados são encaradas neste Parlamento.
Tenho dificuldade em aceitar reparos no sentido de que a Comissão toleraria a situação e não cumpriria as suas obrigações como guardiã dos Tratados. No que respeita à directiva relativa à protecção de dados, a aplicação da lei é da competência dos Estados-Membros e das respectivas autoridades de protecção de dados. O papel imediato da Comissão é assegurar o acatamento da directiva pelos Estados-Membros, e não pelas companhias áereas. Mas, em qualquer caso, não se trata de um problema que possamos resolver recorrendo exclusivamente a meios intra-europeus. Há um conflito de normas com os Estados Unidos e é aí que reside o âmago da questão. Nas minhas conversações com as autoridades americanas, espero ser firme. Mas uma atitude de intransigência absoluta do lado europeu não garante, necessariamente, uma maior transigência da parte dos nossos homólogos."@pt11
".
Herr talman! Som jag sade till utskottet för medborgerliga fri- och rättigheter samt rättsliga och inrikes frågor den 9 september 2003, och i enlighet med det budskap som jag fick från parlamentsledamöterna vid det tillfället, genomför kommissionen förhandlingar med Förenta staternas myndigheter, vilka får tillgång till personuppgifter som finns lagrade i de datoriserade bokningssystemen från Europeiska unionen. Syftet är att förbättra garantierna på fyra viktiga områden.
När det gäller frågan om att passagerarna skall godkänna överföring av uppgifter, vilket några av ledamöterna nämnde som en möjlig utväg – åtminstone på kort sikt – är detta enligt vår åsikt inte en rättsligt säker, långsiktig lösning. För det första skulle det vara mycket besvärligt i praktiken att göra ett sådant godkännande otvetydigt. För det andra skulle resultatet bli en överföring av uppgifter som – trots att den är laglig inom EU – fortfarande inte skulle medföra något större skydd på den amerikanska sidan. Att säkra bästa möjliga garantier från Förenta staterna om hur de kommer att behandla de uppgifter som samlats in från EU-medborgare är därför absolut att föredra.
I sin muntliga fråga hänvisar Boogerd-Quaak också till vad som skulle hända om ett konstaterande om adekvat skydd inte kan nås till årsslutet. Hon föreslår att de överföringar av uppgifter som inte sker enligt principerna för icke-diskriminering stoppas, att passagerarna informeras i samband med biljettköpet och att de ger sitt godkännande, ett effektivt förfarande för att anföra besvär, och att kommissionen omedelbart skall inleda förhandlingar om ett internationellt avtal med Förenta staterna. Dessa åtgärder överensstämmer i viss utsträckning med de alternativ för möjliga tillvägagångssätt som jag i stora drag talade med utskottet för medborgerliga fri- och rättigheter samt rättsliga och inrikes frågor om tidigare under månaden.
Vi måste dock, som jag betonade då, vara mycket försiktiga, så att vi inte biter oss i tummen. Framtvingade åtgärder kan vara lockande ytligt sett, men det är inte säkert att de skulle få de följder som vi vill. Låt oss därför ta itu med det problemet när det uppstår. Politiska bedömningar måste göras vid rätt tidpunkt. Parlamentet och rådet kommer naturligtvis att vara fullständigt delaktiga i det tillvägagångssätt som vi kommer att följa.
Jag är säker på att vi alla är överens om att vi måste gå samman för att bekämpa terrorismen. Men vi är lika överens om att det är viktigt att undvika att oron för säkerheten blir en ursäkt för att rasera våra civila fri- och rättigheter. Jag försäkrar kammaren om att kommissionen även i fortsättningen kommer att anstränga sig till det yttersta för att enas om en lösning med Förenta staterna om den här viktiga, men också mycket känsliga, frågan. Det är bråttom att finna en lösning, och den måste vara laglig på båda sidor om Atlanten.
Jag kommer att börja med att ta upp målet för begränsning. Hittills har Förenta staterna vägrat begränsa användningen av flygbolagens personuppgifter till kampen mot terrorismen. Amerikanerna vill också att andra allvarliga inrikes brott skall omfattas. Hittills har de inte varit beredda att ytterligare begränsa dessa.
För det andra och när det gäller omfånget av de uppgifter som krävs, vill Förenta staterna ha 39 olika uppgifter avseende passagerarlistor, vilket är svårt att se som nödvändigt eller proportionerligt för ändamålet. Kommissionen vill att Förenta staterna kortar ned listans 39 uppgifter.
För det tredje är lagringstiden för uppgifterna fortfarande för lång. Boogerd-Quaak betonade att uppgifterna lagras i sex till sju år.
För det fjärde är Förenta staternas garantier inte tillräckligt rättsligt bindande, eftersom de tillgängliga utomrättsliga mekanismerna för gottgörande inte är helt oberoende. Därför måste vi insistera på att rättigheterna i största möjliga utsträckning skall vara rättsligt bindande och således vara åtalbara i Förenta staternas domstolar.
Vi arbetar för närvarande med måldatumet julen 2003, det datum jag fastställde när jag senast talade med utskottet för medborgerliga fri- och rättigheter samt rättsliga och inrikes frågor. Det idealiska skulle vara att ett beslut om adekvat skydd är på god väg till dess. Ett beslut om adekvat skydd kommer emellertid endast att vara möjligt om man från Förenta staternas sida är beredd att betydligt förbättra sina garantier.
Jag måste vara uppriktig mot kammaren och säga att jag inte är säker på att vi kommer att kunna säkra de nödvändiga och betydande förbättringar som krävs för att kommissionen skall kunna konstatera att adekvat skydd finns. Om vi skall kunna komma fram till någon slags lösning är det hur som helst nödvändigt att det sker någon utveckling när det gäller Förenta staternas garantier, vilken juridisk form de än har – vare sig det blir ett konstaterande av adekvat skydd eller, om Europaparlamentet stöder det, ett bilateralt internationellt avtal.
Det senaste steget i våra förhandlingar med Förenta staterna var mitt möte i går med biträdande ministern Asa Hutchinson från det amerikanska ministeriet med ansvar för intern säkerhet – han innehar den näst högsta posten i det ministeriet. Det var ett givande möte under vilket vi diskuterade alla huvudfrågor, och vi kom överens om att sätta våra tjänstemän i arbete för att göra ytterligare ansträngningar för att finna en lösning under de kommande veckorna. När jag reser till Washington i mitten av oktober räknar jag med att sammanträffa med överordnade tjänstemän från ministeriet med ansvar för intern säkerhet, däribland förhoppningsvis minister Tom Ridge. Under gårdagens möte med Hutchinson poängterade jag att det är brådskande att finna en lösning – och naturligtvis hänvisade jag också till att parlamentet ser med stor oro på överföring av uppgifter från passagerarlistor.
Jag har svårt att godta kommentarerna om att kommissionen tolererar situationen och inte gör sitt arbete som fördragens väktare. När det gäller direktivet om skydd av uppgifter är det medlemsstaternas och deras dataskyddsmyndigheters uppgift att tillämpa det. Kommissionens närmaste funktion är att se till att medlemsstaterna följer direktivet, inte att flygbolagen gör det. Hur som helst kan vi inte lösa det här problemet med enbart inomeuropeiska medel. Vår lagstiftning strider mot Förenta staternas, och det är kärnpunkten. Jag hoppas kunna vara fast i mina samtal med Förenta staternas myndigheter. Men om Europeiska unionen intar en fullständigt orubblig ståndpunkt kommer våra motparter naturligtvis inte att bli mer flexibla."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bolkestein,"8,10,3
"Commission"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples