Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-23-Speech-2-277"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030923.8.2-277"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να συγχαρώ και να ευχαριστήσω τον κ. Andersson. Η έκθεση που αφορά τις επαρκείς και βιώσιμες συντάξεις αγγίζει ένα από τα πλέον καυτά θέματα στα χέρια όλων των κυβερνήσεων.
Η μεταρρύθμιση σε κάθε χώρα είναι φυσικά μια εθνική αρμοδιότητα, αλλά θα έλεγα ότι κλείνουμε τα μάτια αν δεν δούμε την ευρωπαϊκή διάσταση και την ανάγκη συνεργασίας, όχι μόνο γιατί υπάρχει πολύ στενή οικονομική εξάρτηση ανάμεσα στις οικονομίες των κρατών μελών, αλλά και γιατί η ανάλυση μας έχει οδηγήσει σε συμπεράσματα που πείθουν ότι τα αίτια της κρίσης των συνταξιοδοτικών συστημάτων είναι ακριβώς τα ίδια σε όλες τις χώρες. Είναι το δημογραφικό, η επιμήκυνση του προσδόκιμου ζωής, τα νέα μοντέλα εργασίας, τα νέα μοντέλα οικογένειας.
Η χρησιμοποίηση της ανοιχτής μεθόδου συνεργασίας ήταν η πρώτη σημαντική προσπάθεια σε ευρωπαϊκό επίπεδο να συνεργαστούν οι χώρες μεταξύ τους. Συμφωνήσαμε σε τρεις άξονες. Ο πρώτος αφορούσε την οικονομική βιωσιμότητα των συνταξιοδοτικών συστημάτων. Ο δεύτερος, την επάρκεια των συντάξεων, δηλαδή την αξιοπρεπή διαβίωση των συνταξιούχων, κάτι στο οποίο επιμένει στην έκθεσή του ο κ. Andersson. Και ο τρίτος είναι η προσαρμοστικότητα των συνταξιοδοτικών συστημάτων, ώστε να λαμβάνουν υπόψη τους τις αλλαγές.
Είναι σημαντική η αναφορά που γίνεται στην έκθεση για τη σχέση ανάμεσα στα συνταξιοδοτικά συστήματα και την αγορά εργασίας, και θα εξηγήσω πώς η Επιτροπή, με μια σειρά από πρωτοβουλίες, ανταποκρίνεται στα αιτήματα της έκθεσης.
Πρώτον, στο θέμα της αύξησης της πραγματικής ηλικίας συνταξιοδότησης. Είναι σαφές ότι από τη μία πλευρά είναι σημαντικό και απαραίτητο να αλλάξει το όριο ηλικίας, για λόγους βιωσιμότητας, από την άλλη πλευρά αυτό δεν μπορεί να γίνει μόνο του και χωρίς να συνοδεύεται από πολιτικές απασχόλησης οι οποίες θα βοηθούν τον ηλικιωμένο εργαζόμενο να μείνει στην αγορά εργασίας, διότι σήμερα λόγω της κουλτούρας που υπάρχει στην αγορά εργασίας, της πραγματικότητας που υπήρχε επί πολλά χρόνια, είναι πολύ δύσκολο για ηλικιωμένους άνεργους άνω των 55 ετών να βρουν εύκολα εργασία. Στο πλαίσιο αυτό, τόσο η ευρωπαϊκή στρατηγική για την απασχόληση όσο και το Ευρωπαϊκό Κοινωνικό Ταμείο καλούνται να διαδραματίσουν σημαντικό ρόλο.
Δεύτερο σημαντικό θέμα είναι ότι η Επιτροπή, μετά από την εντολή του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου, συνεχίζει την εφαρμογή της μεθόδου συντονισμού. Το 2005 θα πάμε σε μια νέα έκθεση για την παρακολούθηση των συστημάτων, ενώ η Επιτροπή Κοινωνικής Προστασίας θα εξετάσει τη συμβολή των κοινωνικών συστημάτων στην παράταση του επαγγελματικού βίου.
Τέλος, παρακολουθούμε συνεχώς τους δείκτες για τους οποίους έχουμε δεσμευθεί στη Βαρκελώνη και έχουμε συμφωνήσει στην ανάγκη να αυξηθεί η πραγματική ηλικία συνταξιοδότησης κατά 5 έτη έως το 2010.
Δεν επαναλαμβάνω τα όσα είπε ο κ. Andersson για τη διάσταση του φύλου. Η διάσταση του φύλου είναι σημαντικότατη στα συνταξιοδοτικά συστήματα, και ιδιαίτερα στον ιδιωτικό τομέα. Θα ήθελα να σας υπενθυμίσω, κύριοι βουλευτές, ότι στον ιδιωτικό τομέα δεν υπάρχει ίση αντιμετώπιση ανδρών και γυναικών, ενώ λαμβάνεται κυρίως υπόψη το κριτήριο του φύλου για τον υπολογισμό των συντάξεων.
Δύο ακόμη σημεία: το θέμα της διεύρυνσης όπου έχουμε συνεχή επικοινωνία με τα νέα κράτη μέλη, ώστε να μπορέσουν να ενταχθούν, και το θέμα της κινητικότητας. Η έκθεση αναφέρεται αναλυτικά στο πώς θα ξεπεράσουμε τα εμπόδια που υπάρχουν στην αγορά εργασίας στην Ευρώπη και την κινητικότητα, θέμα για το οποίο έχουμε καταθέσει ένα δεκαετές σχέδιο δράσης."@el8
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil gerne komplimentere og takke hr. Andersson. Betænkningen om tilstrækkelige og bæredygtige pensioner omhandler et af de mest brændende emner, som alle regeringer er nødt til at tage sig af.
Reformerne i de enkelte lande hører naturligvis under den nationale kompetence, men jeg vil mene, at vi lukker øjnene for problemet, hvis vi ikke ser på den europæiske dimension og nødvendigheden af et samarbejde, ikke kun fordi medlemsstaternes økonomier er tæt forbundne, men også fordi vores analyse af problemet har ført til den konklusion, at årsagerne til pensionssystemernes krise er nøjagtig de samme i alle landene. Det er den demografiske situation, den højere forventede levealder, de nye arbejdsmønstre og de nye familiemønstre.
Anvendelsen af den åbne koordinationsmetode var det første vigtige forsøg på et samarbejde på europæisk plan mellem landene. Her var vi enige om tre indfaldsvinkler. Den første drejede sig om pensionssystemernes økonomiske bæredygtighed. Den anden om pensionernes tilstrækkelighed, det vil sige værdige levevilkår for pensionisterne, som er noget, hr. Andersson insisterer på i sin betænkning. Og den tredje er pensionssystemernes tilpasningsevne, så de tager højde for ændringerne.
En vigtig ting i betænkningen er dens omtale af forholdet mellem pensionssystemerne og arbejdsmarkedet, og jeg vil gøre rede for, hvordan Kommissionen med en række initiativer lever op til betænkningens krav.
For det første, vedrørende forhøjelsen af den reelle pensionsalder, er det klart, at det på den ene side af hensyn til bæredygtigheden er vigtigt og nødvendigt at ændre aldersgrænsen, men på den anden side kan det ikke stå alene uden at være ledsaget af beskæftigelsespolitikker, som kan hjælpe ældre arbejdstagere med at blive på arbejdsmarkedet, for i dag er det meget svært for ældre arbejdstagere over 55 år at finde arbejde på grund af den kultur, der er på arbejdsmarkedet, og de forhold, der har været i mange år. I denne forbindelse har både den europæiske strategi for beskæftigelsen og Den Europæiske Socialfond en vigtig rolle at spille.
En anden vigtig ting er, at Kommissionen, efter mandat fra Det Europæiske Råd, fortsætter med at anvende koordinationsmetoden. I 2005 kommer vi med en ny rapport om overvågningen af systemerne, og Udvalget for Social Beskyttelse vil undersøge de sociale systemers bidrag til, at arbejdstagerne bliver længere på arbejdsmarkedet.
Endelig overvåger vi hele tiden de indikatorer, som vi bandt os til i Barcelona, og vi har erklæret os enige i nødvendigheden af at hæve den reelle pensionsalder med fem år inden 2010.
Jeg skal undlade at gentage, hvad hr. Andersson sagde om kønsaspektet. Kønsaspektet har meget stor betydning i pensionssystemerne, især i den private sektor. Jeg vil gerne gøre opmærksom på, at der i den private sektor ikke findes ligebehandling af mænd og kvinder, idet der hovedsagelig tages højde for kønskriteriet ved pensionsberegningen.
To ting mere: Udvidelsen, hvor vi hele tiden kommunikerer med de nye medlemsstater, så de kan inddrages, og mobilitetsspørgsmålet. Betænkningen analyserer, hvordan vi kan overvinde hindringerne på arbejdsmarkedet i Europa, samt mobiliteten, et spørgsmål, som vi har forelagt en tiårig handlingsplan for."@da1
"Herr Präsident! Ich möchte Herrn Andersson gratulieren und ihm danken. Der Bericht über angemessene und nachhaltige Renten berührt eines der brennendsten Themen, mit denen sich alle Regierungen beschäftigen.
Reformen fallen in jedem Land selbstverständlich unter die nationale Verantwortung, doch würde ich sagen, dass wir unsere Augen verschließen, wenn wir nicht die europäische Dimension sowie die Notwendigkeit der Zusammenarbeit erkennen würden, und zwar nicht nur, weil eine sehr enge wirtschaftliche Abhängigkeit zwischen den Ökonomien der Mitgliedstaaten besteht, sondern auch weil unsere Analyse zu überzeugenden Schlussfolgerungen geführt hat, wonach die Ursachen für die Krise der Rentensysteme in allen Ländern genau die gleichen sind. Dies sind demografische Elemente, höhere Lebenserwartung, die neuen Beschäftigungs- sowie die neuen Familienmodelle.
Die Anwendung der offenen Koordinierungsmethode stellte den ersten wichtigen auf europäischer Ebene unternommenen Versuch dar, dass die Länder untereinander kooperieren. Wir haben uns auf drei grundsätzliche Ziele geeinigt. Das erste betraf die wirtschaftliche Tragfähigkeit der Rentensysteme. Bei dem zweiten ging es um angemessene Renten, das heißt um einen würdigen Lebensstandard der Rentner, etwas, worauf Herr Andersson in seinem Bericht insistiert. Und das dritte besteht in der Anpassungsfähigkeit der Rentensysteme, wodurch sichergestellt werden soll, dass sie Veränderungen berücksichtigen.
Der im Bericht vorgenommene Bezug auf die Verbindung zwischen den Rentensystemen und dem Arbeitsmarkt ist wichtig, und ich werde im Folgenden erklären, wie die Kommission mit einer Reihe von Initiativen die im Bericht gestellten Forderungen erfüllt.
Erstens, die Frage der Anhebung des tatsächlichen Rentenalters. Es besteht kein Zweifel, dass es einerseits wichtig und notwendig ist, die Altersgrenze aus Gründen der Nachhaltigkeit zu verändern, und dies andererseits nicht für sich allein geschehen kann, ohne flankierende beschäftigungspolitische Maßnahmen, die älteren Menschen helfen werden, auf dem Arbeitsmarkt zu verbleiben, da es heute wegen der auf dem Arbeitsmarkt herrschenden Kultur, wegen der seit vielen Jahren existierenden Realität, für ältere Menschen über 55 sehr schwierig ist, leicht Arbeit zu finden. Deshalb sind sowohl die Europäische Beschäftigungsstrategie als auch der Europäische Sozialfonds aufgefordert, eine bedeutende Rolle zu spielen.
Das zweite wichtige Thema besteht darin, dass die Kommission im Auftrag des Europäischen Rates die Umsetzung der Koordinierungsmethode fortsetzt. Im Jahre 2005 werden wir einen neuen Bericht über die Überwachung der Systeme haben, während der Ausschuss für Sozialschutz den Beitrag der Sozialsysteme zur Verlängerung des Arbeitslebens prüfen wird.
Schließlich überwachen wir kontinuierlich die Indikatoren, zu denen wir uns in Barcelona verpflichtet haben, und wir sind uns darin einig, dass es notwendig ist, das tatsächliche Rentenalter bis 2010 um fünf Jahre anzuheben.
Nun zu dem, was Herr Andersson über die geschlechterspezifische Dimension gesagt hat. Die geschlechterspezifische Dimension spielt in den Rentensystemen, insbesondere im privaten Sektor, eine äußerst wichtige Rolle. Ich möchte Sie daran erinnern, meine Damen und Herren, dass Männer und Frauen im privaten Sektor nicht gleich behandelt werden, während das Geschlechterkriterium hauptsächlich bei der Berechnung der Renten berücksichtigt wird.
Zwei weitere Punkte: das Thema Erweiterung, bezüglich dessen wir ständig mit den neuen Mitgliedstaaten kommunizieren, so dass auch sie das Thema Mobilität integrieren können. Der Bericht geht detailliert darauf ein, wie wir die auf dem europäischen Arbeitsmarkt und hinsichtlich der Mobilität bestehenden Hindernisse beseitigen können, ein Thema, zu dem wir einen Zehnjahres-Aktionsplan erarbeitet haben."@de7
".
Mr President, I should like to congratulate and thank Mr Andersson. The report on adequate and sustainable pensions touches on one of the most burning issues in the hands of all the governments.
Reforms in each country are, of course, a national responsibility, but I would say that we are turning a blind eye if we fail to look at the European dimension and the need for cooperation, not only because there is a very close economic dependency between the economies of the Member States, but also because our analysis has resulted in convincing conclusions that the causes of the crisis in the pension systems are precisely the same in all the countries. They are demographics, longer life expectancy, the new working models and the new family models.
Using the open method of cooperation was the first important attempt made at European level for the countries to cooperate with each other. We agreed on three lines of approach. The first concerned the economic viability of the pension systems. The second concerned adequate pensions, meaning a dignified standard of living for pensioners, which is something Mr Andersson insists on in his report. And the third is the adaptability of the pension systems, so that they take account of changes.
The reference in the report to the link between pension systems and the labour market is important, and I shall explain how the Commission is meeting the demands made in the report with a series of initiatives.
First, the question of increasing the actual retirement age. It is clear, on the one hand, that it is important and necessary to change the age limit, for reasons of sustainability and, on the other hand, that this cannot be done on its own, without flanking employment policies which will help elderly workers to remain in the labour market, because today, due to the culture which exists in the labour market, the reality which has existed for many years, it is very difficult for elderly workers over 55 years of age to find work easily. Within this framework, both the European strategy on employment and the European Social Fund are being called on to play an important role.
The second important issue is that the Commission, on the orders of the European Council, is continuing to apply the coordination method. In 2005, we shall move to a new report on the monitoring of the systems, while the Social Protection Committee will examine the contribution of social systems to the extension of working life.
Finally, we are constantly monitoring the indicators to which we committed in Barcelona and we have agreed on the need to increase the actual retirement age by five years by 2010.
To come back to what Mr Andersson said about the gender dimension. The gender dimension is most important in pension systems, especially in the private sector. I should like to remind you, ladies and gentlemen, that in the private sector there is no equal treatment of men and women, while account is mainly taken of the gender criterion when calculating pensions.
Two more points: the issue of enlargement, on which we have constant communication with the Member States, so that they can also integrate the issue of mobility. The report refers in detail to how we can overcome the obstacles which exist in the labour market in Europe and with mobility, which is an issue for which we have drawn up a ten-year action plan."@en3
".
Señor Presidente, me gustaría felicitar y dar las gracias al Sr. Andersson. El informe sobre la adecuación y sostenibilidad de las pensiones aborda uno de los problemas más candentes que tienen en sus manos todos los Gobiernos.
Las reformas llevadas a cabo a nivel nacional son, desde luego, responsabilidad de cada país, pero yo diría que cometemos un error si no consideramos la dimensión europea y la necesidad de cooperación, no tan solo porque existe una dependencia económica muy estrecha entre las economías de los Estados miembros, sino también porque nuestro análisis ha arrojado conclusiones convincentes que señalan que las causas de la crisis de los regímenes de pensiones son precisamente las mismas en todos los países. Estas causas son: la evolución demográfica, la mayor esperanza de vida, los nuevos modelos de trabajo y los nuevos modelos familiares.
El empleo del método abierto de cooperación constituyó la primera tentativa importante a escala europea para que los países cooperaran entre sí. Acordamos un triple enfoque. El primero se refería a la viabilidad económica de los regímenes de pensiones. El segundo se refería a la adecuación de las pensiones, lo que implica un nivel de vida digno para los pensionistas, cosa en la que el Sr. Andersson insiste en su informe. Y el tercero es la adaptabilidad de los regímenes de pensiones para responder a los cambios.
La referencia que figura en el informe al vínculo existente entre los regímenes de pensiones y el mercado de trabajo es importante, y ahora explicaré la forma en que la Comisión satisface las exigencias expuestas en el informe mediante una serie de iniciativas.
En primer lugar tenemos la cuestión del aumento la edad real de jubilación. Resulta evidente, por una parte, que es importante y necesario modificar el límite de edad por motivos de sostenibilidad y, por otra, que esta medida no puede adoptarse por sí sola, sin políticas de empleo concomitantes que ayuden a los trabajadores de mayor edad a mantenerse en el mercado laboral, ya que en la actualidad, debido a la cultura que existe en el mercado de trabajo, cuya realidad existe desde hace muchos años, resulta muy difícil para los trabajadores de más de 55 años encontrar trabajo. En este contexto, tanto la estrategia europea de empleo como el Fondo Social Europeo deben desempeñar un importante papel.
La segunda cuestión importante es que la Comisión sigue aplicando el método de coordinación por mandato del Consejo Europeo. En 2005 elaboraremos un nuevo informe sobre el seguimiento de los regímenes, mientras que el Comité de Protección Social examinará la contribución de los regímenes de seguridad social para alargar la vida laboral.
Por último, realizamos constantemente un seguimiento de los indicadores que adoptamos en Barcelona y hemos decidido que es necesario aumentar la edad real de jubilación en cinco años de aquí a 2010.
Volviendo a lo que el Sr. Andersson ha dicho sobre la dimensión de género. La dimensión de género reviste una gran importancia en los regímenes de pensiones, en particular en el sector privado. Me gustaría recordar a sus Señorías que en el sector privado no existe igualdad de trato para hombres y mujeres, y que a la hora de calcular las pensiones se tiene en cuenta sobre todo el criterio de género.
Otras dos cuestiones: la cuestión de la ampliación, sobre la cual mantenemos una comunicación constante con los Estados miembros a fin de poder integrar igualmente el problema de la movilidad. El informe indica claramente la forma en que podemos superar los obstáculos que existen en el mercado laboral europeo y que plantea la movilidad, cuestión para la que hemos elaborado un plan de acción de diez años."@es12
".
Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella ja kiittää jäsen Anderssonia. Riittäviä ja kestäviä eläkkeitä koskeva mietintö koskettaa erästä kaikkein polttavinta hallitusten käsiteltävänä olevaa kysymystä.
Yksittäisissä maissa tehtävät uudistukset ovat tietenkin jäsenvaltioiden vastuulla, mutta haluaisin sanoa, että olemme sokeita, ellemme ota huomioon eurooppalaista ulottuvuutta ja tarvetta tehdä yhteistyötä. Se on tärkeää paitsi jäsenvaltioidemme talouksien läheisen riippuvuussuhteen takia myös siksi, että analyysimme sai meidän vakuuttuneiksi siitä, että eläkejärjestelmien kriisin syyt ovat täsmälleen samat kaikissa valtioissa. Ne ovat väestönkehitys, odotetun eliniän pidentyminen, uudet työskentelymallit ja uudet perhemuodot.
Avoin yhteistyömenetelmä oli ensimmäinen tärkeä Euroopan tasolla tehty yritys saada maat tekemään yhteistyötä keskenään. Sovimme kolmeen tavoitteeseen perustuvasta lähestymistavasta. Ensimmäinen tavoite koski eläkejärjestelmien rahoituksellista kestävyyttä. Toinen tavoite liittyi eläkkeiden riittävyyteen, millä tarkoitetaan eläkeläisten kohtuullista elintasoa, jota jäsen Andersson vaatii mietinnössään. Kolmas tavoite koski eläkejärjestelmien mukauttamista muutoksiin.
Mietinnössä esitetty viittaus eläkejärjestelmien ja työmarkkinoiden väliseen yhteyteen on tärkeä, ja haluan selventää, miten komissio aikoo vastata mietinnössä esitettyihin vaatimuksiin eri aloitteilla.
Tarkastelen ensiksi tosiasiallisen eläkeiän nostamista koskevaa kysymystä. Toisaalta on tärkeää ja välttämätöntä muuttaa ikärajaa eläkkeiden kestävyyteen liittyvien syiden takia, ja toisaalta tätä on mahdoton toteuttaa erillään ilman rinnakkaisia työllisyyspolitiikoita, joilla autetaan iäkkäitä työntekijöitä pysymään työmarkkinoilla, sillä nykyään yli 55-vuotiaiden on hyvin vaikeaa löytää nopeasti työtä, mikä johtuu työmarkkinoilla jo useita vuosia vallinneesta kulttuurista. Tässä tehtävässä sekä eurooppalainen työllisyysstrategia että Euroopan sosiaalirahasto ovat tärkeässä asemassa.
Toinen tärkeä näkökohta liittyy siihen, että komissio jatkaa Eurooppa-neuvoston määräämän koordinointimenetelmän soveltamista. Vuonna� 2005 laadimme uuden raportin järjestelmien seurannasta, ja työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan on määrä tarkastella sosiaaliturvajärjestelmien vaikutusta työelämän pidentämiseen.
Näin voimme seurata jatkuvasti Barcelonassa määriteltyjä indikaattoreita, ja olemme sopineet, että nostamme tosiasiallista eläkeikää viidellä vuodella vuoteen� 2010 mennessä.
Palaan nyt siihen, mitä jäsen Andersson sanoi sukupuoliulottuvuudesta. Sukupuoliulottuvuudella on tärkeä merkitys eläkejärjestelmissä, etenkin yksityissektorilla. Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin muistuttaa teitä siitä, että yksityissektorilla miehet ja naiset eivät saa yhtäläistä kohtelua, sillä eläkkeiden laskennassa huomiota kiinnitetään etenkin sukupuoleen.
Haluan kiinnittää huomiota vielä kahteen asiaan ja ensinnäkin laajentumiseen, josta käymme jatkuvaa vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa, jotta ne voivat varautua myös liikkuvuutta koskevaan kysymykseen. Raportissa esitetään yksityiskohtaisesti, miten voimme torjua Euroopan työmarkkinoihin ja liikkuvuuteen liittyvät esteet, ja olemme laatineet tästä aiheesta kymmenvuotisen toimintasuunnitelman."@fi5
".
Monsieur le Président, je voudrais féliciter et remercier M. Andersson. Le rapport sur les pensions viables et adéquates aborde l’une des questions les plus épineuses auxquelles sont confrontés l’ensemble des gouvernements.
Les réformes engagées dans chaque pays sont, bien entendu, du ressort des États membres, mais je voudrais néanmoins dire que nous ferions preuve de négligence si nous ignorions la dimension européenne et le besoin de coopération, non seulement parce qu’il existe une dépendance économique étroite entre les économies des États membres, mais aussi parce qu’il ressort clairement de notre analyse que les causes de la crise des systèmes de pensions sont exactement les mêmes dans tous les pays. Elles sont liées à des caractéristiques démographiques, à une plus grande espérance de vie, aux nouveaux schémas de travail et aux nouveaux modèles familiaux.
Le recours à la méthode ouverte de coopération constitue la première tentative importante, au niveau européen, d’instaurer une coopération entre les États membres. Nous avons défini trois approches communes. La première concerne la viabilité économique des systèmes de pensions. La seconde s’intéresse à l’adéquation des pensions, à savoir la garantie d’un niveau de vie digne pour les personnes retraitées, point sur lequel M. Andersson insiste dans son rapport. La troisième approche concerne l’adaptabilité des systèmes de pensions, afin que ceux-ci puissent tenir compte des changements.
La mention, dans le rapport, du lien entre les systèmes de pensions et le marché de l’emploi est importante et j’expliquerai comment la Commission répond aux exigences formulées dans le rapport par l’intermédiaire d’une série d’initiatives.
Abordons tout d’abord la question du relèvement de l’âge effectif de départ à la retraite. Il semble évident, d’une part, qu’une modification de la limite d’âge est importante et nécessaire pour des raisons de viabilité et, d’autre part, que ce seul changement ne sera pas suffisant et qu’il devra être accompagné de mesures politiques d’accompagnement visant à aider les travailleurs plus âgés à conserver leur place sur le marché de l’emploi. En effet, en raison de la culture actuelle du marché de l’emploi, cette réalité qui existe depuis de nombreuses années, il est devenu très difficile aux personnes de plus de 55 ans de trouver facilement du travail. Dans ce cadre, la stratégie européenne pour l’emploi et le Fonds social européen sont appelés à jouer un rôle important.
Le deuxième point important est que la Commission maintienne, sur l’ordre du Conseil européen, l’application de la méthode de coordination. En 2005, nous rédigerons un nouveau rapport sur le suivi des systèmes et le comité de la protection sociale examinera la contribution des systèmes sociaux à l’extension de la vie active.
Enfin, nous analysons en permanence les indicateurs entérinés à Barcelone et nous nous sommes entendus sur la nécessité de relever de cinq ans l’âge effectif de départ à la retraite à l’horizon 2010.
Pour en revenir aux propos de M. Andersson sur la dimension de genre, je voudrais dire que celle-ci est d’une extrême importance dans les systèmes de pensions, en particulier dans le secteur privé. Je voudrais vous rappeler, Mesdames et Messieurs, qu’il n’existe aucune égalité de traitement des hommes et des femmes dans le secteur privé alors que la dimension de genre est le principal critère utilisé pour calculer les pensions.
Deux autres points: la question de l’élargissement, à propos de laquelle nous nous entretenons en permanence avec les États membres afin qu’ils puissent également intégrer le thème de la mobilité. Le rapport explique en détail comment nous pouvons surmonter les obstacles qui existent sur le marché de l’emploi et en matière de mobilité, une question pour laquelle nous avons mis en place un plan d’action de dix ans."@fr6
".
Signor Presidente, desidero ringraziare nonché congratularmi con l’onorevole Andersson, poiché la sua relazione sulle pensioni adeguate e sostenibili tocca una delle problematiche più scottanti con cui sono alle prese tutti i governi.
La riforma del sistema pensionistico in ciascuno Stato membro naturalmente è di competenza nazionale. Ciononostante, saremmo ciechi se non considerassimo la dimensione europea o ignorassimo l’esigenza di cooperazione. In realtà, non solo si impone un coordinamento, stante la stretta interdipendenza tra le economie dei paesi membri, ma appare tanto più necessario alla luce di una disamina che ha consentito di trarre conclusioni inoppugnabili sulle radici comuni a tutti gli Stati membri della crisi che ha colpito i sistemi pensionistici. Tali fattori sono la connotazione demografica del fenomeno, il protrarsi della vita media, i nuovi modelli occupazionali, le nuove fisionomie della famiglia.
Con il metodo aperto di coordinamento abbiamo assistito per la prima volta ad uno sforzo significativo di cooperazione a livello comunitario tra gli Stati membri. Si è potuto convenire su tre assi. Il primo riguardava la sostenibilità dei sistemi pensionistici. Il secondo era costituito dalla congruità delle pensioni, vale a dire la possibilità per il pensionato di condurre una vita dignitosa, caposaldo peraltro sottolineato a più riprese dalla relazione Andersson, e da ultimo l’adattabilità dei regimi pensionistici che permette di tener conto dei cambiamenti.
La relazione identifica un nesso di grande rilevanza tra i sistemi pensionistici e il mercato del lavoro. Mi si consenta ora di spiegare come la Commissione intende rispondere alle richieste che figurano nella relazione, attraverso un novero di iniziative.
In primo luogo, a proposito dell’innalzamento dell’età pensionabile effettiva, è palese che occorre modificare il limite d’età, per motivi che attengono alla sostenibilità. D’altro lato ciò non è praticabile in mancanza di politiche occupazionali che consentano ai lavoratori più anziani di rimanere sul mercato del lavoro. Oggigiorno, infatti, i lavoratori al di sopra dei 55 anni si scontrano con difficoltà insormontabili per trovare una nuova occupazione e ciò è ascrivibile ad una certa cultura sul mercato del lavoro nonché alla realtà imperante ormai da anni. In tali circostanze, la strategia europea dell’occupazione e il Fondo sociale europeo devono svolgere un ruolo determinante.
In secondo luogo, va rilevato che la Commissione, con il mandato conferitole dal Consiglio europeo, seguita a far ricorso al metodo del coordinamento. Nel 2005, procederemo alla stesura di una relazione che illustrerà l’evoluzione dei sistemi pensionistici e contestualmente il comitato per la protezione sociale passerà al vaglio i suddetti regimi in merito al contributo offerto al prolungamento della vita lavorativa.
Infine, vengono verificati su base costante gli indicatori su cui abbiamo assunto impegni a Barcellona e si è altresì convenuto sulla necessità di innalzare entro il 2010 l’età pensionabile effettiva di cinque anni.
Per ritornare ora a quanto dichiarato dall’onorevole Andersson, la dimensione di genere è un fattore quantomai rilevante nei regimi pensionistici, precipuamente nel settore privato. Permettetemi di rammentarvi, onorevoli deputati, che non è garantito alcun trattamento paritario per donne e uomini nel settore privato, mentre perlopiù si considera il criterio del genere nel calcolo delle pensioni.
Due osservazioni, in ultimo. Quanto all’allargamento, si è aperto un dialogo costante con i nuovi paesi membri, suscettibile di includere anche il tema della mobilità. La relazione esamina analiticamente le possibilità di appianare le difficoltà che persistono nel mercato occupazionale europeo e in relazione alla mobilità, tematica in merito alla quale abbiamo presentato un piano d’azione decennale."@it9
".
Mr President, I should like to congratulate and thank Mr Andersson. The report on adequate and sustainable pensions touches on one of the most burning issues in the hands of all the governments.
Reforms in each country are, of course, a national responsibility, but I would say that we are turning a blind eye if we fail to look at the European dimension and the need for cooperation, not only because there is a very close economic dependency between the economies of the Member States, but also because our analysis has resulted in convincing conclusions that the causes of the crisis in the pension systems are precisely the same in all the countries. They are demographics, longer life expectancy, the new working models and the new family models.
Using the open method of cooperation was the first important attempt made at European level for the countries to cooperate with each other. We agreed on three lines of approach. The first concerned the economic viability of the pension systems. The second concerned adequate pensions, meaning a dignified standard of living for pensioners, which is something Mr Andersson insists on in his report. And the third is the adaptability of the pension systems, so that they take account of changes.
The reference in the report to the link between pension systems and the labour market is important, and I shall explain how the Commission is meeting the demands made in the report with a series of initiatives.
First, the question of increasing the actual retirement age. It is clear, on the one hand, that it is important and necessary to change the age limit, for reasons of sustainability and, on the other hand, that this cannot be done on its own, without flanking employment policies which will help elderly workers to remain in the labour market, because today, due to the culture which exists in the labour market, the reality which has existed for many years, it is very difficult for elderly workers over 55 years of age to find work easily. Within this framework, both the European strategy on employment and the European Social Fund are being called on to play an important role.
The second important issue is that the Commission, on the orders of the European Council, is continuing to apply the coordination method. In 2005, we shall move to a new report on the monitoring of the systems, while the Social Protection Committee will examine the contribution of social systems to the extension of working life.
Finally, we are constantly monitoring the indicators to which we committed in Barcelona and we have agreed on the need to increase the actual retirement age by five years by 2010.
To come back to what Mr Andersson said about the gender dimension. The gender dimension is most important in pension systems, especially in the private sector. I should like to remind you, ladies and gentlemen, that in the private sector there is no equal treatment of men and women, while account is mainly taken of the gender criterion when calculating pensions.
Two more points: the issue of enlargement, on which we have constant communication with the Member States, so that they can also integrate the issue of mobility. The report refers in detail to how we can overcome the obstacles which exist in the labour market in Europe and with mobility, which is an issue for which we have drawn up a ten-year action plan."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, ik wil de heer Andersson gelukwensen en danken voor zijn verslag. Toereikende en betaalbare pensioenen zijn één van de heikelste problemen waarmee onze regeringen worstelen.
Uiteraard zijn de lidstaten verantwoordelijk voor hervormingen op dit gebied. We mogen echter niet blind zijn voor de Europese dimensie van het probleem. We moeten samenwerken, niet alleen omdat onze economieën onderling sterk verweven zijn, maar ook omdat uit onze analyse is gebleken dat de redenen voor de crisis van het pensioenstelsel overal dezelfde zijn: de bevolkingsevolutie, gestegen levensverwachting, nieuwe arbeidsmodellen en nieuwe gezinssamenstellingen.
Het toepassen van de open coördinatiemethode is een eerste belangrijke inspanning van de lidstaten om op Europees niveau samen te werken. We zijn het eens over drie prioriteiten. Ten eerste de betaalbaarheid van de pensioenstelsels. Ten tweede de toereikendheid van de pensioenen, het garanderen van een behoorlijk levenspeil, waar de rapporteur in zijn verslag veel belang aan hecht. De derde prioriteit betreft het aanpassen van de pensioenstelsels aan gewijzigde omstandigheden.
Het verslag verwijst ook naar het verband tussen pensioenen en de arbeidsmarkt en ik wil u uitleggen met welke initiatieven de Commissie hierop een antwoord formuleert.
Eerst iets over de verhoging van de pensioenleeftijd. Ten eerste moet de leeftijdgrens veranderen om de pensioenen betaalbaar te houden, maar dat vereist wel een beleid dat ouderen aan het werk houdt. Vanwege de bestaande cultuur op de arbeidsmarkt, een situatie die met de jaren is gegroeid, hebben werknemers ouder dan 55 jaar veel moeite om nog een baan te vinden. Zowel de Europese werkgelegenheidsstrategie als het Europees Sociaal Fonds moeten hierin een stimulerende rol spelen.
Een tweede belangrijke punt is dat de Commissie in opdracht van de Raad de coördinatiemethode blijft toepassen. In 2005 komt er een nieuw rapport over de follow-up van de pensioenstelsels, terwijl het Comité Sociale Bescherming zal onderzoeken welke rol sociale stelsels kunnen spelen in de arbeidsverlenging.
Tenslotte volgen wij permanent de indicatoren waartoe we ons in Barcelona hebben verbonden en zijn we overeengekomen dat de reële pensioenleeftijd tegen 2010 met vijf jaar moet zijn opgetrokken.
Een opmerking over wat de heer Andersson heeft gezegd over de genderdimensie. Deze speelt een zeer belangrijke rol in de pensioenstelsels, vooral in het bedrijfsleven. Ik wil u eraan herinneren dat mannen en vrouwen in de particuliere sector niet gelijk behandeld worden, terwijl het gendercriterium voornamelijk in aanmerking wordt genomen bij de berekening van de pensioenen.
Dan nog twee dingen: de uitbreiding, een onderwerp waarover we voortdurend in gesprek zijn met de nieuwe lidstaten, zodat zij ook kunnen integreren, en de beroepsmobiliteit. Het verslag gaat gedetailleerd in op het wegwerken van hinderpalen voor mobiliteit op de Europese arbeidsmarkt en hiervoor hebben we een actieplan van tien jaar opgesteld."@nl2
".
Senhor Presidente, gostaria de felicitar o senhor deputado Andersson e de lhe apresentar os meus agradecimentos. O relatório sobre pensões adequadas e sustentáveis aborda uma das questões mais candentes nas mãos de todos os governos.
As reformas a realizar em cada país são, evidentemente, uma responsabilidade nacional, mas eu diria que estaremos a fazer de cegos se não formos capazes de olhar para a dimensão europeia e para a necessidade de cooperação, não só porque existe uma dependência económica muito estreita entre as economias dos Estados-Membros, mas também porque a nossa análise nos levou a concluir de forma convincente que as causas da crise existente nos sistemas de pensões são exactamente as mesmas em todos os países. São elas a demografia, o aumento da esperança de vida, as novas formas de emprego e os novos modelos de família.
A utilização do método aberto de cooperação foi a primeira tentativa importante realizada a nível europeu para levar os países a cooperarem entre si. Chegámos a acordo sobre três grandes linhas de abordagem. A primeira dizia respeito à viabilidade económica dos sistemas de pensões. A segunda dizia respeito a pensões adequadas, ou seja, um nível de vida dignificante para os pensionistas, como insiste o senhor deputado Andersson no seu relatório. A terceira diz respeito à adaptabilidade dos sistemas de pensões de modo a poderem ter em conta as mudanças.
É importante a referência feita no relatório ao elo existente entre sistemas de pensões e mercado de trabalho, e passo a explicar a maneira como a Comissão está a responder aos pedidos formulados no relatório, através de uma série de iniciativas.
Em primeiro lugar, temos a questão do aumento da idade de reforma efectiva. Está claro, por um lado, que é importante e necessário alterar o limite de idade por razões que se prendem com a sustentabilidade e, por outro lado, isto não pode ser feito de forma independente, sem ser acompanhado por políticas de emprego que ajudem os trabalhadores mais idosos a permanecerem mais tempo no mercado de trabalho, porque hoje em dia, devido à cultura existente no mercado de trabalho e à realidade que existiu durante muitos anos, os trabalhadores com mais de 55 anos de idade têm muita dificuldade em encontrar trabalho. Nestas condições, tanto a estratégia europeia para o emprego como o Fundo Social Europeu estão a ser chamados a desempenhar um papel importante.
A segunda questão importante é que a Comissão, mandatada pelo Conselho Europeu, continua a aplicar o método aberto de coordenação. Em 2005, passaremos para um novo relatório sobre o acompanhamento dos sistemas, enquanto por sua vez o Comité de Protecção Social fará uma análise do contributo dos sistemas sociais para o prolongamento da vida activa.
Por último, acompanhamos em permanência os indicadores sobre os quais assumimos um compromisso em Barcelona, e chegámos a acordo sobre a necessidade de aumentar em cinco anos a idade de reforma efectiva até 2010.
Voltando agora ao que disse o senhor deputado Andersson a respeito da dimensão relativa à igualdade de oportunidades, considero que esta dimensão assume enorme importância nos sistemas de pensões, especialmente no sector privado. Gostaria de lhes lembrar, Senhoras e Senhores, que não existe igualdade de tratamento para homens e mulheres no sector privado, embora o sexo seja um dos principais critérios tidos em consideração no cálculo das pensões.
Ainda dois pontos: a questão do alargamento, sobre a qual estamos permanentemente em comunicação com os Estados-Membros, para que possam integrar também a questão da mobilidade. O relatório refere-se circunstanciadamente ao modo como podemos superar os obstáculos existentes na Europa ao nível do mercado de emprego e da mobilidade, uma questão que é objecto de um plano de acção decenal por nós elaborado."@pt11
".
Herr talman! Jag vill gratulera och tacka Andersson. Betänkandet om tillräckliga och stabila pensioner rör en av de mest aktuella frågorna för alla regeringar.
Reformer i varje medlemsstat är naturligtvis ett nationellt ansvar, men jag skulle säga att vi blundar om vi inte beaktar den europeiska dimensionen och behovet av samarbete, inte bara för att det finns ett mycket nära ekonomiskt beroende mellan medlemsstaternas ekonomier, utan även för att vår analys har lett till övertygande slutsatser om att orsakerna till krisen i pensionssystemen är exakt likadan i alla medlemsstaterna. Orsakerna är den demografiska utvecklingen, längre sannolik livslängd, de nya sysselsättningsmönstren och familjemönstren.
Tillämpningen av den öppna samordningsmetoden var det första allvarliga försöket som gjordes på europeisk nivå för att medlemsstaterna skulle samarbeta med varandra. Vi enades om tre tillvägagångssätt. Det första rörde den ekonomiska genomförbarheten av pensionssystemen. Det andra berörde tillräckliga pensioner, som innebär en värdig levnadsstandard för pensionärer, vilket är något som Andersson betonar i sitt betänkande. Och det tredje är pensionssystemens anpassningsförmåga, så att hänsyn tas till förändringar.
Den hänvisning som görs i betänkandet till sambandet mellan pensionssystem och arbetsmarknaden är viktig, och jag kommer att förklara hur kommissionen kommer att infria de krav som ställs i betänkandet med en rad initiativ.
För det första har vi frågan om en höjning av den nuvarande pensionsåldern. Å ena sidan står det klart att det är viktigt och nödvändigt att ändra åldersgränsen av hållbarhetsskäl, och å andra sidan kan detta inte göras enskilt, utan att man kompletterar med sysselsättningspolitik för att hjälpa äldre arbetstagare att stanna kvar på arbetsmarknaden, eftersom det i dag, på grund av den kultur som råder på arbetsmarknaden, en realitet som har funnits i många år, är mycket svårt för äldre arbetstagare över 55 år att finna arbete på ett smidigt sätt. Inom den här ramen kommer såväl den europeiska sysselsättningsstrategin som Europeiska socialfonden att spela en viktig roll.
Den andra viktiga frågan är att kommissionen på uppdrag av Europeiska rådet fortsätter att tillämpa den öppna samordningsmetoden. År 2005 kommer vi att gå över till en ny rapport om kontroll av systemen, medan kommittén för socialt skydd kommer att undersöka hur systemen för social trygghet bidrar till att förlänga arbetslivet.
Slutligen kontrollerar vi ständigt de indikatorer som vi åtog oss i Barcelona, och vi är överens om att det är nödvändigt att höja den nuvarande pensionsåldern med fem år till år 2010.
Jag vill återkomma till vad Andersson sade om könsdimensionen. Den är ytterst viktig i pensionssystemen, särskilt inom den privata sektorn. Jag vill påminna er, ärade ledamöter, om att det inte råder jämställdhet mellan kvinnor och män inom den privata sektorn, samtidigt som hänsyn till könskriteriet huvudsakligen tas i beräkningarna av pensioner.
Två ytterligare punkter: När det gäller frågan om utvidgningen står vi i ständig kontakt med medlemsstaterna, så att de också kan integrera rörlighetsfrågan. I vår rapport anger vi i detalj hur vi kan övervinna de hinder som finns på arbetsmarknaden i Europa och hindren för rörligheten. Vi har utarbetat en tioårig handlingsplan om den här frågan."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples