Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-23-Speech-2-095"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030923.4.2-095"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Segui a linha do relator por considerar que a iniciativa austríaca possui, de facto, alcance limitado. O relator observa que este regulamento teria aplicação apenas na Suíça, condição manifestamente insuficiente para que se mostre justificada a elaboração de tal instrumento jurídico. Ao mesmo tempo, o carácter estanque da proposta não prevê mecanismos de reavaliação que permitam o acréscimo ou a dedução de países à lista de “Estados Seguros” o que poderia conduzir à paralisia
do sistema preconizado, sem que daí resultasse qualquer benefício, quer para quem apresente um pedido de asilo, quer para quem aplique o Direito.
O relator comenta que esta proposta da Áustria teria subjacente um problema de “aumento dramático” de pedidos de asilo neste país, o que seria de lamentar. Mas, aqui, ao contrário do relator, devo dizer que considero normal e até positivo que um Estado-Membro procure fazer valer os seus direitos e resolver os seus problemas concretos ainda que, por vezes, possa contradizer o conceito abstracto de “interesse comunitário” que, em matéria de segurança e justiça é, bastas vezes, etéreo.
Apoio também o relator na opinião de que o conceito de Estados terceiros seguros europeus não deve ser objecto de um regulamento à parte, mas ser alvo de abordagem global no quadro da directiva sobre política de asilo."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Jeg har fulgt ordførerens holdning, fordi jeg mener, at det østrigske initiativ faktisk kun har en begrænset rækkevidde. Ordføreren påpeger, at denne forordning kun ville finde anvendelse i Schweiz, en klart utilstrækkelig betingelse for at begrunde udarbejdelse af et sådant retsinstrument. Forslagets statiske karakter lægger ikke op til revurderingsmekanismer, der kan tilføje eller fjerne lande fra listen over "sikre stater", hvilket kunne betyde en lammelse af den påtænkte ordning allerede fra begyndelsen, uden at det betød nogen fordel for hverken den, der begærer asyl, eller den, der skal behandle sagen.
Ordføreren bemærker, at en af de vigtigste årsager til det østrigske forslag, er en "drastisk stigning" i antallet af asylansøgere i landet, hvilket må beklages. Til forskel fra ordføreren finder jeg det dog ikke blot normalt, men også positivt, at en medlemsstat søger at hævde sine rettigheder og løse sine konkrete problemer, selv om det måske kan komme på tværs af det abstrakte begreb "Fællesskabets interesse", hvilket dog, når det drejer sig om sikkerhed og retfærdighed, sædvanligvis er temmelig indholdsløst.
Jeg støtter også ordføreren, når han mener, at sikre europæiske tredjelande ikke bør være genstand for en særskilt forordning, men bør indgå i en samlet tilgang i forbindelse med direktivet om asylpolitik."@da1
".
Ich teile die Argumente des Berichterstatters, da meines Erachtens der Geltungsbereich der österreichischen Initiative in der Tat begrenzt ist. Der Berichterstatter merkt an, dass diese Verordnung nur für die Schweiz gelten würde, was als Rechtfertigung für die Ausarbeitung eines solchen Rechtsinstruments eindeutig nicht genügt. Gleichzeitig ist der Vorschlag unflexibel, denn er sieht keinen Mechanismus für eine Revision oder Ergänzung der Liste „sicherer Staaten“ vor. Das könnte zur Folge haben, dass das vorgeschlagene System von Beginn an blockiert ist und keinen Nutzen bringt, weder für die Asylbewerber noch für diejenigen, die das Recht umsetzen.
Der Berichterstatter stellt fest, dass der Vorschlag Österreichs das Problem „des dramatischen Anstiegs von Asylanträgen“ in diesem Land nach sich ziehen könnte, was bedauerlich ist. Hier aber muss ich im Gegensatz zum Berichterstatter sagen, dass ich es für normal, ja sogar begrüßenswert halte, wenn ein Mitgliedstaat versucht, seine Rechte geltend zu machen und seine konkreten Probleme zu lösen, auch wenn dies bisweilen dem abstrakten Grundsatz des „gemeinsamen Interesses“ zuwiderläuft, was im Bereich Sicherheit und Recht sehr häufig geschieht.
Ich teile auch die Meinung des Berichterstatters, dass das Konzept der „sicheren europäischen Drittstaaten“ nicht Gegenstand einer gesonderten Verordnung sein, sondern in Verbindung mit dem umfassenden Ansatz im Rahmen der Richtlinie über die Asylpolitik behandelt werden sollte."@de7
".
Συμφωνώ με τα επιχειρήματα του εισηγητή, καθώς πιστεύω ότι το πεδίο εφαρμογής της αυστριακής πρωτοβουλίας είναι όντως εξαιρετικά περιορισμένο. Ο εισηγητής παρατηρεί ότι αυτός ο κανονισμός θα ίσχυε μόνο για την περίπτωση της Ελβετίας, γεγονός που αποτελεί εμφανώς ανεπαρκή αιτιολόγηση για την ψήφιση ενός τέτοιου νομικού μέσου. Παράλληλα, η έλλειψη ευελιξίας που χαρακτηρίζει την πρόταση δεν επιτρέπει τη δημιουργία μηχανισμών αναθεώρησης του καταλόγου των “ασφαλών χωρών”, με την προσθήκη ή διαγραφή χωρών. Κάτι τέτοιο είναι πιθανόν ότι θα οδηγούσε εξαρχής το προτεινόμενο σύστημα σε παράλυση, χωρίς να προκύπτουν οφέλη από αυτό, είτε για όσους υποβάλλουν αίτηση χορήγησης ασύλου είτε για όσους εφαρμόζουν τη σχετική νομοθεσία.
Ο εισηγητής επισημαίνει ότι ένα από τα κίνητρα της πρότασης της Αυστρίας είναι το πρόβλημα της “σημαντικής αύξησης” των αιτήσεων χορήγησης ασύλου στην εν λόγω χώρα, πράγμα που θεωρώ λυπηρό. Σε αυτό το σημείο, ωστόσο, διαχωρίζω τη θέση μου από αυτήν του εισηγητή, δεδομένου ότι οφείλω να δηλώσω ότι θεωρώ φυσιολογικό, και μάλιστα θετικό, να προσπαθεί ένα κράτος μέλος να ασκήσει τα δικαιώματά του και να λύσει τα συγκεκριμένα προβλήματα που αντιμετωπίζει, ακόμα και αν αυτό, κατά καιρούς, ενδέχεται να έρχεται σε σύγκρουση με την αφηρημένη αρχή του “κοινοτικού συμφέροντος”, η οποία είναι πολύ συχνά ασαφής όσον αφορά τους τομείς της ασφάλειας και της δικαιοσύνης.
Συμφωνώ επίσης με την πρόταση του εισηγητή ότι η έννοια των ασφαλών τρίτων ευρωπαϊκών χωρών δεν πρέπει να αντιμετωπιστεί από έναν ξεχωριστό κανονισμό, αλλά στο πλαίσιο της συνολικής προσέγγισης που προβλέπεται στο πλαίσιο της οδηγίας σχετικά με την πολιτική ασύλου."@el8
".
I support the rapporteur’s arguments, since I believe that the scope of the Austrian initiative is indeed limited. The rapporteur observes that this regulation would only apply to Switzerland, which is clearly insufficient justification for drawing up such a legal instrument. At the same time, the inflexible nature of the proposal makes no provision for mechanisms allowing the list of ‘safe states’ to be revised and countries added or removed. That might lead to the proposed system being paralysed
without any benefits flowing from it, either for those making asylum applications or for those implementing the law.
The rapporteur notes that underlying this Austrian proposal is the problem of a ‘dramatic increase’ in applications for asylum in that country, which is regrettable. Here, however, is where I part company with the rapporteur, since I have to say that I consider it normal and even positive for a Member State to try to exercise its rights and solve its specific problems even if, at times, this might breach the abstract principle of ‘Community interest’, which is very often elusive when it comes to security and justice.
I also support the rapporteur’s contention that the concept of safe third European states should not be targeted by a separate regulation, but should rather be dealt with as part of the comprehensive approach established by the framework of the Directive on asylum policy."@en3
".
Apoyo los argumentos del ponente, pues creo que el alcance de la iniciativa austriaca es en efecto limitado. El ponente observa que este Reglamento solo se aplicaría a Suiza, una condición claramente insuficiente para concebir tal instrumento legal. Al mismo tiempo, el carácter inflexible de la propuesta no prevé mecanismos para que se revise la lista de «Estados seguros» y se añadan o quiten países. Ello podría conducir a una paralización
del sistema propuesto, sin que aportara beneficio alguno, ni para los solicitantes de asilo ni para los que aplican la ley.
El ponente observa que en la propuesta de Austria subyace el problema de un «espectacular aumento» de las solicitudes de asilo en dicho país, lo cual es lamentable. Sin embargo, en este punto, a diferencia del ponente, he de decir que considero normal e incluso positivo que un Estado miembro intente ejercer sus derechos y resolver sus problemas específicos aunque, a veces, pueda contradecir el principio abstracto del «interés comunitario», que a menudo es muy esquivo en relación con la seguridad y la justicia.
Asimismo apoyo la opinión del ponente de que el concepto de terceros Estados europeos seguros no debería ser objeto de un Reglamento aparte, sino que más bien debería tratarse en el marco de un enfoque amplio establecido en la Directiva sobre la política de asilo."@es12
".
Kannatan esittelijän perusteita, sillä Itävallan aloitteen soveltamisala on mielestäni todellakin rajoitettu. Esittelijä toteaa, että asetus koskisi ainoastaan Sveitsiä, mikä on selvästikin riittämätön peruste laatia tällainen oikeudellinen väline. Samaan aikaan ehdotuksessa ei sen joustamattoman luonteen vuoksi ole mitenkään varauduttu keinoihin tarkistaa turvallisten valtioiden luetteloa ja lisätä tai poistaa siitä valtioita. Tämä saattaa johtaa ehdotetun järjestelmän lamaantumiseen heti alusta alkaen niin, ettei siitä olisi mitään hyötyä niille, jotka jättävät turvapaikkahakemuksia, eikä niille, jotka panevat lakia täytäntöön.
Esittelijä huomauttaa, että Itävallan ehdotuksen taustalla on turvapaikkahakemusten määrän "odottamaton lisääntyminen" maassa, mikä on valitettavaa. Tämän jälkeen näkemykseni kuitenkin erkanevat esittelijän näkemyksistä. Mielestäni on normaalia ja jopa myönteistä, että jäsenvaltio yrittää käyttää oikeuksiaan ja ratkaista täsmällisiä ongelmiaan, vaikka tämä toisinaan rikkoisikin "yhteisön edun" abstraktia käsitettä, joka on hyvin usein vaikeasti määriteltävissä turvallisuutta ja oikeutta koskevissa asioissa.
Tuen myös esittelijän näkemystä siitä, ettei turvallisten eurooppalaisten kolmansien valtioiden käsitettä olisi käsiteltävä erillisessä asetuksessa vaan pikemminkin osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka on määritelty turvapaikkapolitiikkaa koskevassa direktiivissä."@fi5
".
Je soutiens les arguments du rapporteur car je crois que le champ d’application de l’initiative autrichienne est effectivement restreint. Le rapporteur fait remarquer que ce règlement s’appliquerait uniquement à la Suisse, ce qui justifie de manière clairement insuffisante l’établissement d’un tel instrument juridique. Dans le même temps, la nature inflexible de la proposition ne prévoit aucun mécanisme permettant de réviser la liste des "États sûrs" et d’ajouter ou de supprimer des pays. Ceci pourrait entraîner la paralysie du système
sans procurer aucun bénéfice à ceux qui demandent l’asile ou ceux qui mettent la loi en application.
Le rapporteur fait observer que le problème sous-jacent à cette proposition autrichienne est celui d’une "augmentation spectaculaire" des demandes d’asile dans ce pays, ce qui est regrettable. Toutefois, c’est sur ce point que je suis en désaccord avec le rapporteur car je dois dire que je considère comme normal et même positif pour un État membre d’essayer de faire valoir ses droits et de résoudre ses problèmes spécifiques, même si cela peut parfois aller à l’encontre du principe abstrait de "l’intérêt communautaire", qui est très souvent évasif lorsqu’il est question de sécurité et de justice.
Je soutiens également l’assertion du rapporteur selon laquelle le concept des États tiers européens sûrs ne devrait pas être visé par un règlement séparé, mais devrait plutôt être considéré au sein d’une approche globale établie par le cadre de la directive sur la politique d’asile."@fr6
"Condivido la linea del relatore nel ritenere che la proposta austriaca possiede, in effetti, portata limitata. Il relatore rileva che il presente regolamento avrebbe applicazione solo in Svizzera, condizione ovviamente insufficiente per giustificare l’elaborazione di un tale strumento giuridico. Allo stesso tempo il carattere rigido della proposta, che non prevede meccanismi di revisione che permettano di aggiungere o di eliminare paesi dalla lista degli “Stati sicuri”, potrebbe condurre fin dall’inizio alla paralisi del sistema prefigurato, senza che ne risultasse alcun beneficio né per chi presenta domanda di asilo, né per chi applica la legge.
Il relatore riferisce che alla base della proposta dell’Austria vi è un problema di “aumento drammatico” delle richieste di asilo nel paese, e che ciò sarebbe da deplorare. Ma in questo caso, contrariamente al relatore, devo dire che considero normale e perfino positivo che uno Stato membro cerchi di far valere i propri diritti e di risolvere i propri problemi concreti, anche se a volte ciò può essere in contraddizione col concetto astratto di “interesse comunitario”, che in materia di sicurezza e giustizia è spesso sfuggente.
Condivido il parere del relatore anche sul fatto che il concetto di Stati terzi sicuri non debba essere oggetto di un regolamento a parte, bensì di un approccio globale nel quadro della direttiva sulla politica di asilo."@it9
".
I support the rapporteur’s arguments, since I believe that the scope of the Austrian initiative is indeed limited. The rapporteur observes that this regulation would only apply to Switzerland, which is clearly insufficient justification for drawing up such a legal instrument. At the same time, the inflexible nature of the proposal makes no provision for mechanisms allowing the list of ‘safe states’ to be revised and countries added or removed. That might lead to the proposed system being paralysed
without any benefits flowing from it, either for those making asylum applications or for those implementing the law.
The rapporteur notes that underlying this Austrian proposal is the problem of a ‘dramatic increase’ in applications for asylum in that country, which is regrettable. Here, however, is where I part company with the rapporteur, since I have to say that I consider it normal and even positive for a Member State to try to exercise its rights and solve its specific problems even if, at times, this might breach the abstract principle of ‘Community interest’, which is very often elusive when it comes to security and justice.
I also support the rapporteur’s contention that the concept of safe third European states should not be targeted by a separate regulation, but should rather be dealt with as part of the comprehensive approach established by the framework of the Directive on asylum policy."@lv10
".
Met de rapporteur ben ik van mening dat het Oostenrijks initiatief een beperkte draagwijdte heeft. De rapporteur stelt vast dat deze verordening alleen op Zwitserland van toepassing zou zijn, hetgeen duidelijk onvoldoende is als rechtvaardiging voor een dergelijk rechtsinstrument. Tegelijkertijd sluit het onbuigzame karakter van het voorstel een herziening van de lijst met “veilige landen” uit. Daar het dus onmogelijk is landen te schrappen of toe te voegen zou dat vanaf het begin het voorgestelde systeem kunnen verlammen, zonder dat de asielzoeker of de desbetreffende overheid daar enig voordeel bij heeft.
De rapporteur merkt op dat het achterliggende probleem van het voorstel de “dramatische toename” van de asielaanvragen in Oostenrijk is, hetgeen de rapporteur betreurt. In tegenstelling tot de rapporteur vind ik het normaal en zelfs positief dat een lidstaat probeert zijn rechten te doen gelden en zijn concrete problemen op te lossen, hoewel dat soms in tegenspraak kan zijn met het abstracte concept “communautair belang” dat op het vlak van veiligheid en justitie heel vaak ongrijpbaar is.
Ik ben het ook eens met de rapporteur dat het concept veilige Europese derde landen niet in een afzonderlijke verordening geregeld moet worden, maar zijn plaats moet vinden in het algemene kader dat de richtlijn betreffende het asielbeleid biedt."@nl2
".
Jag stöder föredragandens argument, eftersom jag anser att räckvidden för det österrikiska initiativet verkligen är begränsad. Föredraganden påpekar att denna förordning endast skulle tillämpas på Schweiz, vilket uppenbarligen inte räcker som motivering för att utarbeta ett sådant rättsinstrument. Samtidigt innebär förslagets stela karaktär att det inte finns någon mekanism som gör det möjligt att granska förteckningen över ”säkra stater” och lägga till eller ta bort stater. Detta kan leda till att det föreslagna systemet paralyseras redan från
starten utan att ge några fördelar, vare sig för de som söker asyl eller för de som skall tillämpa lagen.
Föredraganden påpekar att det bakom detta österrikiska förslag finns ett problem med en ”dramatisk ökning” av antalet asylansökningar i det landet, vilket är beklagligt. Här har jag emellertid en annan uppfattning än föredraganden, eftersom jag måste säga att jag anser det vara normalt och till och med positivt att en medlemsstat försöker utöva sina rättigheter och lösa sina särskilda problem, även om det kan strida mot den abstrakta principen om ”gemenskapsintresse”, som ofta är mycket svår att få grepp om när det handlar om säkerhet och rättvisa.
Jag stöder även föredragandens uppfattning att begreppet säkra europeiska tredje länder inte bör göras till föremål för en särskild förordning, utan bör behandlas som en del av den övergripande strategi som införs genom direktivet om asylpolitik."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples