Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-23-Speech-2-021"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030923.2.2-021"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". Mr President, on behalf of the Commission, I wish to begin by thanking Mrs McCarthy, the rapporteur on this complex and technical but important matter, for her excellent work on this report. I should also like to thank the rapporteurs of the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport and the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, who have also made a major contribution to Parliament's work on this issue.
Let me explain what I mean by that remark. Unlike many other fields, that of patents is unusual in that, as a result of the existence of the European Patent Convention and the creation of the European Patent Office, there is already a supranational patent system in place which covers the whole of the European Union and indeed beyond. This system can be operated independently of the Community's legislative process.
If we fail in our efforts to achieve harmonisation of patent law relating to computer-implemented inventions in the European Union, we may well be confronted with a renegotiation of the European Patent Convention. The process of renegotiating the European Patent Convention would not require any contribution from this Parliament.
The situation is clear: there is a single objective but a choice of means. Either we proceed using the Community method or we take a back seat and watch while Member States proceed by means of an intergovernmental treaty. It is clear that proceeding via this Parliament would give European citizens a greater say in patent legislation, an area which is so crucial to our economy.
Computers are becoming ever more ubiquitous in our everyday lives and, quite apart from the box that sits in almost all our offices and quite a few of our bedrooms, microchips are now commonplace in everyday gadgets, such as electric razors, cars and microwave ovens. The question of how to define the patentability of computer-implemented inventions is thus becoming steadily more important, especially as such inventions are estimated to cover 15% of new patent applications. Indeed, the potential patentability of computer-implemented inventions is already accepted in current European Patent Office practice. The proposed directive does not aim to abolish this practice or extend it to cover the patenting of pure computer programs, as many opponents of the directive have claimed. The directive is not intended to cover the patenting of pure computer programs. Indeed, many have - falsely - claimed that the directive introduces for the first time the notion of patentability of software inventions in the European Union's patent practice. That is not the case.
I am, therefore, all the more pleased that the rapporteur has been able to steer past these misconceptions and produce a highly constructive report which seeks to build on the objective of the Commission set out in its original proposal, namely to clarify the scope of patentability of inventions, which incorporates software, and to harmonise across the European Union, on the basis of existing practice, the proposal which seeks to achieve harmonisation and clarification. However, nothing will become patentable which is not already patentable.
It is in this spirit that the Commission would welcome the amendments to the text proposed in the report by Mrs McCarthy as a further step to clarifying that objective.
Opponents of the directive have mounted a very vocal and, at times, even personal campaign based on half-truths and misconceptions which play on legitimate concerns over competitiveness, especially for smaller firms. But the fact is that the proposal does not introduce software patents and will not have all the terrible effects that the prophets of doom would have you believe. It is a prudent, cautious measure which will clarify and, if anything, tighten the rules which already exist.
I am aware that a large number of amendments to the McCarthy report have been tabled, many of which seek to reintroduce ideas and themes already considered and rejected by the committee during the preparation of the report. There are some interesting points but, in the main, I am afraid that the majority of those amendments will be unacceptable to the Commission.
I am very concerned about this situation: many of these amendments are fundamental. There is a very real prospect that the proposal will fail if Parliament chooses to accept them. If that were to happen, I fear two possible consequences, neither of which, I suspect, has been foreseen by some Members of Parliament and neither of which would advance the objectives which seem to lie behind a number of the new amendments.
Firstly, in the complete absence of harmonisation at Community level, the European Patent Office and the various national patent offices would be free to continue their current practice of issuing patents for software-implemented inventions which may blur or even cross the line in undermining the exclusion from patentability of software as such under Article 52 of the European Patent Convention. The result would be not only continued legal uncertainty and divergence for inventors, but also a roll-back of the position adopted by almost everyone in this Chamber and, above all, the Commission itself, namely to maintain the exclusion of pure software from patentability. We do not want that. The proposal rejects that.
Secondly, in the absence of harmonisation at Community level, Member States are very likely to pursue harmonisation at European level instead."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil gerne på Kommissionens vegne begynde med at takke fru McCarthy, ordføreren for denne komplicerede og tekniske, men yderst vigtige sag, for hendes udmærkede arbejde med denne betænkning. Jeg vil også gerne takke ordførerne for Udvalget om Kultur, Ungdom, Uddannelse, Medier og Sport og Udvalget om Industripolitik, Eksterne Økonomiske Forbindelser, Forskning og Energi, der også har ydet et væsentligt bidrag til Parlamentets arbejde med denne sag.
Lad mig forklare, hvad jeg mener med den bemærkning. I modsætning til mange andre områder er patentområdet usædvanligt ved som et resultat af eksistensen af den europæiske patentkonvention og oprettelsen af Den Europæiske Patentmyndighed allerede at have et overnationalt patentsystem på plads, der dækker hele EU og faktisk rækker endnu videre. Systemet kan drives uafhængigt af Fællesskabets lovgivningsproces.
Hvis vi ikke får held med vores bestræbelser på at nå harmonisering af patentlovgivningen for computerimplementerede opfindelser i EU, kan vi let risikere at blive udsat for genforhandling af den europæiske patentkonvention. Processen med at genforhandle den europæiske patentkonvention kræver ikke noget bidrag fra Parlamentet.
Situationen er klar. Der findes et enkelt mål, men man kan vælge forskellige midler. Enten går vi videre under anvendelse af fællesskabsmetoden, eller også læner vi os tilbage og ser, hvordan medlemsstaterne går frem ved hjælp af en traktat mellem regeringer. Det er klart, at det vil give de europæiske borgere større indflydelse på patentlovgivningen, et område, der er så afgørende vigtigt for vores økonomi, hvis man via Europa-Parlamentet kan give Europas borgere en større indflydelse på patentlovgivningen.
Computere bliver mere og mere udbredte i vores dagligliv, og rent bortset fra den kasse, der befinder sig i næsten alle vores kontorer og en hel del af vores soveværelser, bliver mikrochips nu almindelige i hverdagens indretninger såsom elektriske barbermaskiner, biler og mikroovne. Spørgsmålet om, hvordan vi skal definere patenterbarheden af computerimplementerede opfindelser, bliver således vigtigere og vigtigere, særlig eftersom sådanne opfindelser formodes at dække 15 % af de nye patentansøgninger. Faktisk bliver den mulige patenterbarhed af computerimplementerede opfindelser allerede accepteret i Den Europæiske Patentmyndigheds nuværende praksis. Direktivforslaget sigter ikke mod at afskaffe denne praksis eller at udstrække den til at dække patenteringen af rene computerprogrammer, som mange modstandere af direktivet har påstået. Direktivet har ikke til formål at dække patenteringen af rene computerprogrammer. Faktisk har mange - fejlagtigt - påstået, at direktivet for første gang indfører idéen om patenterbarhed for softwareopfindelser i EU's patentpraksis. Det er ikke tilfældet.
Jeg er derfor så meget mere glad for, at ordføreren har været i stand til at styre uden om disse fejlopfattelser og fremlægge en yderst konstruktiv betænkning, der har til formål at bygge på det mål, Kommissionen har formuleret i sit oprindelige forslag, nemlig at klarlægge omfanget af patenterbarheden af opfindelser, der inkorporerer software, og harmonisere de forslag, der søger harmonisering og klarhed i hele EU, på basis af eksisterende praksis. Men intet vil blive patenterbart, som ikke allerede er det.
Det er i denne ånd, at Kommissionen glæder sig over de ændringsforslag til teksten, som er stillet i fru McCarthys betænkning, som et yderligere skridt på vejen til at tydeliggøre dette mål.
Modstandere af direktivet har startet en yderst højrøstet og undertiden ligefrem personlig kampagne baseret på halve sandheder og fejlopfattelser, der spiller på legitim bekymring for konkurrenceevnen, særlig for mindre virksomheder. Men det forholder sig faktisk sådan, at dette forslag ikke indfører softwarepatenter og derfor ikke vil få de skrækkelige virkninger, som dommedagsprofeterne vil have Dem til at tro. Det er en klog og forsigtig foranstaltning, som vil tydeliggøre og om noget stramme de allerede eksisterende regler.
Jeg er opmærksom på, at der er blevet stillet et stort antal ændringsforslag til McCarthy-betænkningen, hvoraf mange har til formål at genindføre idéer og temaer, der allerede er overvejet og afvist af udvalget under udarbejdelsen af denne betænkning. Der er nogle interessante punkter, men alt i alt er jeg bange for, at de fleste af disse ændringsforslag vil være uacceptable for Kommissionen.
Jeg er meget bekymret over situationen, for mange af disse ændringsforslag er af afgørende betydning. Der er en yderst reel udsigt til, at forslaget vil falde, hvis Parlamentet vælger at acceptere dem. Hvis det skulle ske, frygter jeg to mulige konsekvenser, hvoraf jeg ikke tror, nogen har været forudset af parlamentsmedlemmerne, og som ikke vil fremme de mål, der synes at ligge bag et antal af de nye ændringsforslag.
For det første vil Den Europæiske Patentmyndighed og de forskellige nationale patentkontorer - da der ikke findes nogen harmonisering på fællesskabsplan - frit kunne fortsætte deres nuværende praksis med at udstede patenter for softwareimplementerede opfindelser, hvilket kan sløre om ikke overskride grænsen for, hvad der er acceptabelt, ved at underminere udelukkelsen fra patenterbarhed af software som sådan under artikel 52 i den europæiske patentkonvention. Resultatet vil blive ikke blot fortsat juridisk usikkerhed og forskelligartethed for opfindere, men også et tilbagetog fra den holdning, der blev vedtaget af næsten alle her i salen og frem for alt af selve Kommissionen, nemlig at vi bør opretholde udelukkelsen af ren software fra patenterbarhed. Det ønsker vi ikke. Forslaget afviser dette.
For det andet vil medlemsstaterne, da der ikke findes nogen harmonisering på fællesskabsplan, højst sandsynligt forfølge harmonisering på europæisk niveau i stedet, hvis der ikke sker en harmonisering på fællesskabsniveau."@da1
".
Herr Präsident! Im Namen der Kommission möchte ich als Erstes Frau McCarthy, der Berichterstatterin zu dieser komplexen und fachspezifischen, aber wichtigen Angelegenheit, für ihre ausgezeichnete Arbeit an diesem Bericht danken. Außerdem möchte ich den Berichterstattern des Ausschusses für Kultur, Jugend, Bildung, Medien und Sport sowie des Ausschusses für Industrie, Außenhandel, Forschung und Energie danken, die ebenfalls einen wesentlichen Beitrag zur Arbeit des Parlaments an diesem Thema geleistet haben.
Lassen Sie mich erklären, was ich mit dieser Bemerkung meine. Im Gegensatz zu vielen anderen Bereichen ist der Patentbereich insoweit ungewöhnlich, als mit dem Europäischen Patentübereinkommen und der Einrichtung des Europäischen Patentamts bereits ein supranationales Patentsystem besteht, das die gesamte Europäische Union abdeckt und noch darüber hinausgeht. Dieses System kann unabhängig vom Gesetzgebungsprozess der Gemeinschaft betrieben werden.
Wenn unsere Bemühungen um eine Harmonisierung des Patentrechts bezüglich computerimplementierter Erfindungen in der Europäischen Union scheitern, könnte es gut passieren, dass eine Neuverhandlung des Europäischen Patentübereinkommens ansteht. Bei einer Neuverhandlung des Europäischen Patentübereinkommens wäre keinerlei Beteiligung dieses Parlaments erforderlich.
Die Sache ist vollkommen klar: Es gibt ein einziges Ziel, aber wir haben die Wahl der Mittel. Entweder verfolgen wir weiterhin die Gemeinschaftsmethode oder wir setzen uns in die letzte Reihe und schauen zu, wie die Mitgliedstaaten die Angelegenheit mit einem Regierungsabkommen regeln. Es liegt auf der Hand, dass bei einem Vorgehen unter Einbeziehung dieses Parlaments die Bürger Europas mehr Mitsprache beim Patentrecht hätten, einem Bereich, der für unsere Wirtschaft von so großer Bedeutung ist.
Computer sind aus unserem Alltag nicht mehr wegzudenken, und ganz abgesehen von dem Kasten, der sich in fast all unseren Büros und vielen unserer Schlafzimmer befindet, haben Mikrochips mittlerweile auch in Alltagsgeräten, wie z. B. Elektrorasierern, Autos und Mikrowellenherden einen festen Platz. Daher gewinnt die Frage, wie die Patentierbarkeit computerimplementierter Erfindungen zu definieren ist, ständig an Bedeutung, insbesondere da solche Erfindungen schätzungsweise 15 % der neuen Patentanmeldungen ausmachen. In der aktuellen Praxis des Europäischen Patentamts wird die potenzielle Patentierbarkeit computerimplementierter Erfindungen sogar bereits akzeptiert. Das Ziel der vorgeschlagenen Richtlinie besteht nicht darin, diese Praxis abzuschaffen oder sie auf die Patentierbarkeit von reinen Computerprogrammen zu erweitern, wie viele Gegner der Richtlinie behaupten. In dieser Richtlinie soll es nicht um die Patentierbarkeit von reinen Computerprogrammen gehen. Ebenso falsch sind die vielfach geäußerten Behauptungen, dass mit der Richtlinie zum ersten Mal eine Patentierbarkeit von Softwareerfindungen in die Patentpraxis der Europäischen Union aufgenommen wird. Das ist nicht der Fall.
Daher bin ich umso mehr erfreut, dass es der Berichterstatterin gelungen ist, an diesen falschen Vorstellungen vorbeizusteuern und einen äußerst konstruktiven Bericht auszuarbeiten, in dem angestrebt wird, auf dem im ursprünglichen Vorschlag dargelegten Ziel der Kommission aufzubauen. Dieses Ziel besteht darin, den Umfang der Patentierbarkeit von Erfindungen, die Software mit einschließen, klarzustellen sowie auf Grundlage der bestehenden Praxis den Vorschlag – der eine Harmonisierung und Klarstellung anstrebt – innerhalb der Europäischen Union zu harmonisieren. Es wird jedoch nichts patentierbar werden, was nicht schon jetzt patentierbar ist.
In diesem Sinne würde die Kommission die im Bericht von Frau McCarthy vorgeschlagenen Änderungsanträge zum Text als einen weiteren Schritt zur Herausarbeitung dieses Ziels begrüßen.
Die Gegner der Richtlinie haben eine sehr lautstarke und zuweilen sogar persönliche Kampagne gestartet, die auf Halbwahrheiten und falschen Vorstellungen beruht, mit denen legitime Bedenken bezüglich der Wettbewerbsfähigkeit, insbesondere für kleinere Firmen, ausgenutzt werden. Tatsache ist jedoch, dass mit dem Vorschlag keine Softwarepatente eingeführt werden und dass er nicht all die schrecklichen Auswirkungen haben wird, die die Schwarzseher glauben machen wollen. Es handelt sich um eine kluge, vorsichtige Maßnahme, durch die die bereits bestehenden Bestimmungen klarer gefasst und eher verschärft werden.
Ich weiß, dass zum Bericht McCarthy viele Änderungsanträge eingebracht wurden. Viele davon sollen Gedanken und Themen auf den Tisch bringen, die während der Erarbeitung des Berichts vom Ausschuss bereits geprüft und abgelehnt worden waren. Einige Punkte sind zwar interessant, aber leider kann die Kommission die meisten dieser Änderungsanträge nicht akzeptieren.
Diese Situation beunruhigt mich sehr: Viele dieser Änderungsanträge sind grundlegender Art. Es besteht die äußerst reale Aussicht, dass der Vorschlag scheitern wird, wenn das Parlament sich entschließt, sie anzunehmen. In diesem Fall befürchte ich zwei mögliche Konsequenzen, an die vermutlich einige Abgeordnete nicht gedacht haben und von denen keine die Ziele fördern würde, die offenbar hinter einigen neuen Änderungsanträgen stehen.
Erstens könnten ohne jegliche Harmonisierung auf Gemeinschaftsebene das Europäische Patentamt und die verschiedenen nationalen Patentämter ihre derzeitige Praxis der Erteilung von Patenten für softwareimplementierte Erfindungen ungehindert fortsetzen, wodurch der nach Artikel 52 des Europäischen Patentübereinkommens bestehende Ausschluss der Software von der Patentierbarkeit als solcher verwischt oder sogar eine Grenze überschritten werden könnte. Als Resultat käme es nicht nur zu einer anhaltenden Rechtsunsicherheit und Divergenz für Erfinder, sondern auch zu einer Zurücknahme des von beinahe jedem in diesem Parlament und vor allem von der Kommission selbst vertretenen Standpunkts, wonach reine Software weiterhin von der Patentierbarkeit ausgeschlossen bleiben soll. Das wollen wir nicht. Im Vorschlag wird das abgelehnt.
Zweitens werden die Mitgliedstaaten ohne Harmonisierung auf Gemeinschaftsebene statt dessen sehr wahrscheinlich eine Harmonisierung auf europäischer Ebene anstreben."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, εξ ονόματος της Επιτροπής, θέλω να ξεκινήσω ευχαριστώντας την κ. McCarthy, την εισηγήτρια αυτού του περίπλοκου και τεχνικού, αλλά σημαντικού, θέματος, για την εξαιρετική δουλειά που έκανε στην έκθεση αυτή. Θα ήθελα επίσης να ευχαριστήσω τους εισηγητές της Επιτροπής Πολιτισμού, Νεότητας, Παιδείας, Μέσων Ενημέρωσης και Αθλητισμού και της Επιτροπής Βιομηχανίας, Εξωτερικού Εμπορίου, Έρευνας και Ενέργειας, οι οποίοι συνέβαλαν επίσης σημαντικά στο έργο του Κοινοβουλίου για αυτό το θέμα.
Επιτρέψτε μου να εξηγήσω τι εννοώ με την παρατήρηση αυτή. Αντίθετα από ό,τι συμβαίνει σε πολλούς άλλους τομείς, ο τομέας των διπλωμάτων ευρεσιτεχνίας είναι ιδιόμορφος ως προς το ότι, λόγω της ύπαρξης της Σύμβασης για το Ευρωπαϊκό Δίπλωμα Ευρεσιτεχνίας και της δημιουργίας του Ευρωπαϊκού Γραφείου Διπλωμάτων Ευρεσιτεχνίας, υπάρχει ήδη ένα υπερεθνικό σύστημα διπλωμάτων ευρεσιτεχνίας το οποίο καλύπτει ολόκληρη την Ευρωπαϊκή Ένωση και φτάνει πολύ πέρα από αυτήν. Το σύστημα αυτό μπορεί να λειτουργεί ανεξάρτητα από τη νομοθετική διαδικασία της Κοινότητας.
Αν αποτύχουμε στις προσπάθειές μας για εναρμόνιση της νομοθεσίας περί ευρεσιτεχνίας όσον αφορά στις εφευρέσεις που εφαρμόζονται σε ηλεκτρονικό υπολογιστή στην Ευρωπαϊκή Ένωση, είναι πολύ πιθανό να βρεθούμε αντιμέτωποι με μια επαναδιαπραγμάτευση της Σύμβασης για το Ευρωπαϊκό Δίπλωμα Ευρεσιτεχνίας. Στη διαδικασία επαναδιαπραγμάτευσης της Σύμβασης για το Ευρωπαϊκό Δίπλωμα Ευρεσιτεχνίας δεν θα είναι απαραίτητη η συμβολή του Κοινοβουλίου.
Η κατάσταση είναι ξεκάθαρη: ο στόχος είναι μόνον ένας, αλλά υπάρχει επιλογή μέσων. Είτε θα προχωρήσουμε χρησιμοποιώντας την κοινοτική μέθοδο είτε θα μείνουμε θεατές να παρακολουθούμε τα κράτη μέλη να προχωρούν μέσω μιας διακυβερνητικής συνθήκης. Είναι σαφές ότι αν προχωρήσουμε μέσω του Κοινοβουλίου, οι ευρωπαίοι πολίτες θα έχουν μεγαλύτερο λόγο στη νομοθεσία περί ευρεσιτεχνίας, έναν τομέα ο οποίος είναι τόσο κρίσιμος για την οικονομία μας.
Η παρουσία των υπολογιστών στην καθημερινή ζωή μας γίνεται κάθε μέρα και πιο έντονη και, πέρα από το κουτί που βρίσκεται σε όλα σχεδόν τα γραφεία μας και σε αρκετά υπνοδωμάτιά μας, τα μικροτσίπ είναι πια πολύ συνηθισμένα σε καθημερινές μικροσυσκευές, όπως οι ξυριστικές μηχανές, τα αυτοκίνητα και οι φούρνοι μικροκυμάτων. Το ερώτημα πώς ορίζεται η δυνατότητα κατοχύρωσης με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας των εφευρέσεων που εφαρμόζονται σε υπολογιστή γίνεται επομένως όλο και πιο σημαντικό, ιδιαίτερα καθώς εκτιμάται ότι το 15% των νέων αιτήσεων για δίπλωμα ευρεσιτεχνίας αφορά τέτοιου είδους εφευρέσεις. Πράγματι, η ενδεχόμενη δυνατότητα κατοχύρωσης με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας των εφευρέσεων που εφαρμόζονται σε υπολογιστή είναι ήδη αποδεκτή στην τρέχουσα πρακτική του Ευρωπαϊκού Γραφείου Διπλωμάτων Ευρεσιτεχνίας. Η προτεινόμενη οδηγία δεν στοχεύει στην κατάργηση αυτής της πρακτικής ή στην επέκτασή της ώστε να καλύπτει την κατοχύρωση με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας αμιγών προγραμμάτων ηλεκτρονικών υπολογιστών, όπως έχουν ισχυριστεί πολλοί πολέμιοι της οδηγίας. Η οδηγία δεν στοχεύει στην κατοχύρωση με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας αμιγών προγραμμάτων ηλεκτρονικών υπολογιστών. Πράγματι, πολλοί ισχυρίστηκαν –εσφαλμένα– ότι η οδηγία εισάγει για πρώτη φορά στην πρακτική χορήγησης διπλωμάτων ευρεσιτεχνίας της Ευρωπαϊκής Ένωσης την έννοια της δυνατότητας κατοχύρωσης με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας εφευρέσεων λογισμικού. Αυτό δεν ισχύει.
Χαίρομαι, επομένως, ιδιαίτερα διότι η εισηγήτρια μπόρεσε να ξεπεράσει αυτές τις παρανοήσεις και να παρουσιάσει μια πολύ εποικοδομητική έκθεση η οποία προσπαθεί να ενισχύσει τον στόχο που έθεσε η Επιτροπή στην αρχική της πρόταση, δηλαδή να αποσαφηνίσει το εύρος της δυνατότητας κατοχύρωσης με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας εφευρέσεων, κάτι που περιλαμβάνει το λογισμικό, και να εναρμονίσει σε όλη την Ευρωπαϊκή Ένωση, στη βάση της ακολουθούμενης πρακτικής, την πρόταση η οποία επιδιώκει να επιτύχει την εναρμόνιση και την αποσαφήνιση. Ωστόσο, τίποτα το οποίο δεν κατοχυρώνεται ήδη με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας δεν πρόκειται να αποκτήσει δυνατότητα κατοχύρωσης με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας.
Στο πνεύμα αυτό, η Επιτροπή επικροτεί τις τροπολογίες στο κείμενο που προτείνει η έκθεση της κ. McCarthy ως ένα περαιτέρω βήμα στην αποσαφήνιση του στόχου αυτού.
Οι πολέμιοι της οδηγίας οργάνωσαν μια πολύ ηχηρή και, συχνά, πολύ προσωπική εκστρατεία βασισμένη σε μισές αλήθειες και παρανοήσεις η οποία χρησιμοποιεί θεμιτές ανησυχίες σχετικά με την ανταγωνιστικότητα, ιδιαίτερα των μικρότερων επιχειρήσεων. Γεγονός είναι όμως ότι η πρόταση δεν εισάγει διπλώματα ευρεσιτεχνίας λογισμικού και δεν θα έχει όλα τα φοβερά αποτελέσματα που θέλουν να σας κάνουν να πιστέψετε οι Κασσάνδρες. Είναι ένα συνετό, προσεκτικό μέτρο το οποίο θα αποσαφηνίσει και, αν μη τι άλλο, θα καταστήσει αυστηρότερους τους κανόνες που ισχύουν ήδη.
Γνωρίζω ότι έχει κατατεθεί μεγάλος αριθμός τροπολογιών στην έκθεση McCarthy, πολλές από τις οποίες επιδιώκουν να επανεισαγάγουν ιδέες και θέματα τα οποία έχει ήδη εξετάσει και απορρίψει η επιτροπή κατά την εκπόνηση της έκθεσης. Υπάρχουν ορισμένα ενδιαφέροντα σημεία αλλά, γενικά, φοβάμαι ότι η πλειονότητα των τροπολογιών αυτών δεν θα γίνει δεκτή από την Επιτροπή.
Με ανησυχεί πολύ αυτή η κατάσταση: πολλές από αυτές τις τροπολογίες είναι θεμελιώδεις. Αν το Κοινοβούλιο επιλέξει να τις δεχτεί, υπάρχει σοβαρό ενδεχόμενο να εκπέσει η πρόταση. Αν συμβεί αυτό, φοβάμαι ότι θα υπάρξουν δύο πιθανές συνέπειες. Υποψιάζομαι ότι καμία από τις δύο δεν έχει προβλεφθεί από ορισμένα μέλη του Κοινοβουλίου και καμία από τις δύο δεν προωθεί τους στόχους οι οποίοι φαίνεται ότι βρίσκονται πίσω από κάποιες από τις νέες τροπολογίες.
Κατά πρώτον, λόγω της απόλυτης απουσίας εναρμόνισης σε κοινοτικό επίπεδο, το Ευρωπαϊκό Γραφείο Διπλωμάτων Ευρεσιτεχνίας και τα διάφορα εθνικά γραφεία διπλωμάτων ευρεσιτεχνίας θα είναι ελεύθερα να συνεχίσουν την υφιστάμενη πρακτική της έκδοσης διπλωμάτων ευρεσιτεχνίας για εφευρέσεις που εφαρμόζονται σε λογισμικό κάτι το οποίο μπορεί να δημιουργήσει σύγχυση ή και να υπερβεί τα όρια και να υπονομεύσει τον αποκλεισμό του λογισμικού από τη δυνατότητα κατοχύρωσης με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας σύμφωνα με το άρθρο 52 της Σύμβασης για το Ευρωπαϊκό Δίπλωμα Ευρεσιτεχνίας. Το αποτέλεσμα θα είναι όχι μόνο συνεχιζόμενη νομική αβεβαιότητα και αποκλίσεις για τους εφευρέτες, αλλά και οπισθοχώρηση από τη θέση που ενέκριναν σχεδόν όλοι στο Σώμα και, κυρίως, η ίδια η Επιτροπή, δηλαδή τη διατήρηση του αποκλεισμού του αμιγούς λογισμικού από τη δυνατότητα κατοχύρωσης με δίπλωμα ευρεσιτεχνίας. Δεν το θέλουμε αυτό. Η πρόταση το απορρίπτει.
Κατά δεύτερον, λόγω της απουσίας εναρμόνισης σε κοινοτικό επίπεδο, είναι πολύ πιθανό τα κράτη μέλη να επιδιώξουν αντ’ αυτού την εναρμόνιση σε ευρωπαϊκό επίπεδο."@el8
".
Señor Presidente, en nombre de la Comisión quiero empezar dando las gracias a la Sra. McCarthy, la ponente en este asunto complejo y técnico, pero importante, por su excelente labor en este informe. También quiero agradecer a los ponentes de la Comisión de Cultura, Juventud, Educación, Medios de Comunicación y Deportes y de la Comisión de Industria, Comercio Exterior, Investigación y Energía, que han efectuado asimismo una contribución significativa al trabajo del Parlamento en este asunto.
Permítanme explicar qué quiero decir con esa afirmación. A diferencia de otros muchos campos, el de las patentes es inusual por cuanto, dada la existencia de la Convención Europea de Patentes y la creación de la Oficina Europea de Patentes, ya está establecido un sistema de patentes supranacional que cubre la totalidad de la Unión Europea y más. Este sistema puede funcionar con independencia del proceso legislativo comunitario.
Si fracasamos en nuestro esfuerzo por conseguir la armonización de la legislación sobre patentes relacionada con las invenciones implementadas en ordenador en la Unión Europea, bien pudiera ocurrir que nos tengamos que enfrentar a una renegociación de la Convención Europea de Patentes. El proceso de volver a negociar la Convención Europea de Patentes no exigiría ninguna contribución por parte de este Parlamento.
La situación está clara: existe un único objetivo, pero una diversidad de medios. O bien actuamos con arreglo al método comunitario o nos sentamos en la fila de atrás y contemplamos cómo avanzan los Estados miembros, utilizando un tratado intergubernamental. Es evidente que tomar la vía de este Parlamento proporcionaría a los ciudadanos europeos un mayor peso en la legislación sobre patentes, un campo que es esencial para nuestra economía.
Los ordenadores se están convirtiendo cada vez en más omnipresentes en nuestras vidas cotidianas y, al margen de la caja que se encuentra en casi todo nuestros despachos y en bastantes de nuestros dormitorios, los microchips son algo corriente en los aparatos cotidianos, como las maquinillas de afeitar eléctricas, los coches o los hornos de microondas. La cuestión de cómo definir la patentabilidad de las invenciones implementadas en ordenador va adquiriendo gradualmente mayor importancia, sobre todo porque tales invenciones se estima que representarán el 15% de las nuevas solicitudes de patentes. De hecho, la patentabilidad potencial de las invenciones implementadas en ordenador ya está admitida en la práctica actual de la Oficina Europea de Patentes. La Directiva propuesta no pretende abolir esta práctica o ampliarla para que cubra la patente de meros programas de ordenador, tal como han proclamado muchos enemigos de la Directiva. La Directiva no pretende amparar la patente de meros programas de ordenador. De hecho, muchos han proclamado –erróneamente– que la Directiva introduce por primera vez el concepto de la patentabilidad de las invenciones de software en la práctica de la Unión Europea en materia de patentes. No es el caso.
Por consiguiente, me complace tanto más que la ponente haya sido capaz de eludir estas ideas erróneas y presentar un informe altamente constructivo que intenta acercarse al objetivo de la Comisión fijado en su propuesta original, a saber, el de clarificar el alcance de la patentabilidad de las invenciones, que incorpora el software, y de armonizar en toda la Unión Europea, sobre la base de la práctica existente, la propuesta que pretende conseguir armonización y clarificación. Sin embargo, nada va a ser patentable que no sea ya susceptible de serlo.
Dentro de este espíritu, la Comisión acoge con beneplácito las enmiendas al texto propuesto en el informe por la Sra. McCarthy como un avance más para clarificar ese objetivo.
Los opositores de la Directiva han articulado una campaña muy ruidosa y, en ocasiones, incluso personal, basada en medias verdades y conceptos erróneos que atañen a las inquietudes legítimas acerca de la competitividad, sobre todo para las pequeñas empresas. Pero el hecho es que la propuesta no plantea la patente del software y no tendrá los efectos terribles que esos agoreros tratan de hacernos creer. Se trata de una medida prudente y cauta que vendrá a clarificar y, en todo caso, a fortalecer las leyes que ya existen.
Soy consciente de que se ha presentado un gran número de enmiendas al informe de la Sra. McCarthy, muchas de las cuales tratan de volver a plantear ideas y conceptos ya estudiados y rechazados por la comisión durante la fase de elaboración del informe. Hay algunos aspectos interesantes pero, por lo general, me temo que la mayoría de esas enmiendas devendrán en inaceptables para la Comisión.
Me preocupa sobremanera esta situación: muchas de estas enmiendas son de carácter fundamental. Existe una posibilidad muy real de que la propuesta fracase en el caso de que el Parlamento opte por aceptarlas. Si ocurriera tal cosa, temo dos posibles consecuencias, ninguna de las cuales, sospecho, ha sido prevista por algunos diputados del Parlamento y ninguna de las cuales favorecería los objetivos que parecen esconderse tras algunas de las nuevas enmiendas.
En primer lugar, en ausencia total de armonización en el ámbito comunitario, la Oficina Europea de Patentes y los diferentes organismos de patentes nacionales tendrían libertad para continuar su práctica actual de emitir patentes a favor de invenciones implementadas en ordenador que podrían difuminar o incluso traspasar la línea de minar la posibilidad de excluir de la patentabilidad al software como tal de acuerdo con el artículo 52 de la Convención Europea de Patentes. El resultado no solo sería el mantenimiento de la incertidumbre legal y la divergencia para los inventores, sino también una renuncia a la postura adoptada por casi todo el mundo en esta Cámara y, sobre todo, la propia Comisión, que es la de mantener excluido el software puro de la patentabilidad. No queremos eso. La propuesta lo rechaza.
En segundo lugar, en ausencia de armonización en el ámbito comunitario, es muy probable que los Estados miembros busquen en su lugar la armonización en el contexto europeo."@es12
".
Arvoisa puhemies, aluksi haluan komission puolesta kiittää jäsen McCarthya, tämän mutkikkaan ja teknisen mutta tärkeän aiheen esittelijää, hänen erinomaisesta työskentelystään mietinnön parissa. Haluan kiittää myös kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan sekä teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan esittelijöitä, sillä heilläkin on ollut merkittävä osuus asian parissa tehdyssä parlamentin työssä.
Haluan selittää, mitä tarkoitan tällä huomautuksella. Patenttiala poikkeaa monista muista aloista siinä, että Euroopan patenttiyleissopimuksen ja Euroopan patenttiviraston ansiosta käytössä on jo ylikansallinen patenttijärjestelmä, joka kattaa koko Euroopan unionin ja itse asiassa vielä sitäkin laajemman alueen. Tätä järjestelmää voidaan hoitaa riippumatta yhteisön lainsäädäntöprosessista.
Jos emme onnistu yhdenmukaistamaan tietokoneella toteutettuja keksintöjä koskevaa Euroopan unionin patenttilainsäädäntöä, saatamme joutua neuvottelemaan Euroopan patenttisopimuksen uudelleen. Euroopan patenttisopimuksen uudelleenneuvotteluprosessi ei edellyttäisi Euroopan parlamentin osallistumista.
Tilanne on selkeä: tavoitteita on vain yksi, mutta keinoja on monta. Sovellamme joko yhteisön menettelyä tai siirrymme taka-alalle katsomaan, kun jäsenvaltiot toimivat hallitustenvälisen sopimuksen pohjalta. On selvää, että Euroopan parlamentin kautta tapahtuva toiminta lisäisi Euroopan kansalaisten sananvaltaa patenttilainsäädännön alalla, joka on erittäin oleellinen taloutemme kannalta.
Tietokoneet ovat yhä enemmän läsnä jokapäiväisessä elämässämme: tuo laatikko on lähestulkoon kaikissa toimistoissamme ja myös melko monissa makuuhuoneissamme, mutta sen lisäksi mikrosiruja on nykyään päivittäin käyttämissämme laitteissa, kuten partakoneissa, autoissa ja mikroaaltouuneissa. Yhä tärkeämmäksi tulee kysymys siitä, miten pitäisi määritellä tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuus, varsinkin kun tällaisten keksintöjen arvioidaan kattavan nykyään 15� prosenttia uusista patenttihakemuksista. Tietokoneella toteutettujen keksintöjen mahdollinen patentoitavuus on todellakin jo hyväksytty Euroopan patenttiviraston nykyisessä käytännössä. Ehdotetun direktiivin tavoitteena ei ole poistaa tätä käytäntöä eikä laajentaa sen soveltamisalaa tietokoneohjelmien patentointiin sellaisenaan, kuten monet direktiivin vastustajat ovat väittäneet. Puhtaita tietokoneohjelmia ei ole tarkoitus sisällyttää direktiivin soveltamisalaan. Monet ovat todellakin – virheellisesti – väittäneet, että direktiivin vaikutuksesta ohjelmistojen patentoitavuus otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön Euroopan unionin patenttikäytännössä. Se ei pidä paikkaansa.
Olen siksi erittäin tyytyväinen, että esittelijä on pystynyt luopumaan näistä harhakäsityksistä ja laatimaan erittäin myönteisen mietinnön, joka perustuu komission alkuperäisessä ehdotuksessa esitettyyn tavoitteeseen, nimittäin pyrkimykseen selkiyttää myös ohjelmistot käsittävien keksintöjen patentoitavuuden soveltamisalaa ja yhdenmukaistaa Euroopan unionin käytäntöjä nykyisen tilanteen perusteella. Ehdotuksen tavoitteena on yhdenmukaisuus ja selkeys. Jatkossa ei kuitenkaan tehdä patentoitavaksi mitään sellaista, joka ei jo olisi patentoitavissa.
Tämän huomioon ottaen komissio katsoo, että McCarthyn mietinnössä tekstiin ehdotetut tarkistukset selventävät tätä tavoitetta.
Direktiivin vastustajat ovat aloittaneet hyvin äänekkään ja toisinaan jopa henkilökohtaisen kampanjan, joka perustuu puolitotuuksiin ja harhakäsityksiin etenkin pienten yritysten kilpailukykyyn liittyvistä perustelluista huolista. Totuus on kuitenkin se, ettei ehdotuksessa esitetä ohjelmistopatenttien käyttöönottoa eikä ehdotuksella ole niin kamalia vaikutuksia kuin maailmanlopunennustajat uskottelevat teille. Se on harkittu, varovainen toimenpide, jonka avulla selkiytetään ja pikemminkin tiukennetaan jo olemassa olevia sääntöjä.
Tiedän, että McCarthyn mietintöön on esitetty paljon tarkistuksia ja että monissa niistä ehdotetaan uudestaan ajatuksia ja aiheita, joita valiokunta on jo harkinnut ja jotka se on hylännyt mietinnön valmisteluvaiheessa. Tarkistusten joukossa on joitakin mielenkiintoisia asioita, mutta pelkään, ettei komissio voi kaiken kaikkiaan hyväksyä niistä kovinkaan monta.
Olen erittäin huolissani tästä tilanteesta: monet tarkistuksista ovat periaatteellisia. Ehdotus voi hyvinkin kaatua, jos parlamentti päättää hyväksyä tarkistukset. Jos näin käy, pelkään, että sillä on kaksi mahdollista seurausta, joista kumpaakaan jotkin parlamentin jäsenet eivät luullakseni ole ottaneet huomioon ja joista kumpikaan ei edistäisi tavoitteita, joihin jotkin uusista tarkistuksista nähtävästi perustuvat.
Ensinnäkin, jos yhteisön tasolla ei toteutettaisi minkäänlaista yhdenmukaistamista, Euroopan patenttivirasto ja kansalliset patenttivirastot voisivat vapaasti jatkaa nykyistä käytäntöään ja myöntää patentteja sellaisille ohjelmistojen avulla toteutetuille keksinnöille, joiden myötä raja voi hämärtyä tai jopa ylittyä, jos ne heikentävät käsitystä siitä, etteivät ohjelmistot sellaisenaan ole Euroopan patenttiyleissopimuksen 52� artiklan mukaan patentoitavissa. Tämä aiheuttaisi keksijöille jatkuvaa oikeudellista epävarmuutta ja käytäntöjen kirjavuutta. Lisäksi tällöin laiminlyötäisiin lähes kaikkien parlamentin jäsenten ja ennen kaikkea komission hyväksymää kantaa, jonka mukaan on säilytettävä rajoitus, joka estää varsinaisten ohjelmistojen patentoitavuuden. Sitä emme halua. Tämä mahdollisuus torjutaan ehdotuksessa.
Toiseksi, jos yhteisön tasolla ei toteuteta minkäänlaista yhdenmukaistamista, jäsenvaltiot pyrkivät sen sijasta hyvin todennäköisesti yhdenmukaistamiseen Euroopan tasolla."@fi5
".
Monsieur le Président, au nom de la Commission, je veux commencer par remercier Mme McCarthy, rapporteur dans ce dossier complexe et technique mais important, pour son excellent travail sur ce rapport. Je voudrais également remercier les rapporteurs de la commission de la culture, de la jeunesse, de l’éducation, des médias et des sports et de la commission de l’industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l’énergie, qui ont aussi apporté une contribution majeure aux travaux du Parlement sur cette question.
Permettez-moi d’expliquer ce que je veux dire par cette remarque. Contrairement à d’autres domaines, celui des brevets fait exception en la matière: du fait de l’existence de la Convention sur le brevet européen et de la création de l’Office européen des brevets, il existe déjà un système supranational des brevets qui couvre l’ensemble de l’Union européenne et même davantage. Ce système peut être géré indépendamment du processus législatif de la Communauté.
Si nous échouons dans nos efforts visant à réaliser l’harmonisation de la législation sur les brevets relative aux inventions mises en œuvre par ordinateur dans l’Union européenne, nous pourrions nous trouver contraints de renégocier la Convention sur le brevet européen. Or le processus de renégociation de la Convention sur le brevet européen n’exigerait aucune contribution de ce Parlement.
La situation est claire: il n’y a qu’un seul objectif, mais nous avons le choix des moyens. Soit nous procédons en appliquant la méthode communautaire, soit nous adoptons un profil bas en nous contentant d’observer les États membres procéder par le biais d’un traité intergouvernemental. Il est clair que procéder via ce Parlement augmenterait l’influence des citoyens européens sur la législation relative aux brevets, un domaine qui est si crucial pour notre économie.
Les ordinateurs sont de plus en plus présents dans notre vie quotidienne et, outre la boîte que l’on trouve dans presque tous nos bureaux et dans pas mal de nos salons, l’on trouve désormais des micropuces dans tous les appareils que nous utilisons tous les jours, du rasoir électrique au four à micro-ondes en passant par l’automobile. La question de savoir comment définir la brevetabilité des inventions mises en œuvre par ordinateur devient donc de plus en plus importante, d’autant que l’on estime que ce type d’invention représente 15% des nouvelles demandes de brevet. En fait, la brevetabilité potentielle des inventions mises en œuvre par ordinateur est déjà acceptée dans la pratique actuelle de l’Office européen des brevets. La directive proposée ne vise pas à abolir cette pratique ou à l’étendre à la protection de simples programmes d’ordinateurs par un brevet, comme beaucoup d’opposants à la directive l’ont affirmé. La directive n’a pas pour but de couvrir la brevetabilité de simples programmes d’ordinateurs. En effet, beaucoup ont prétendu à tort que la directive introduit pour la première fois la notion de brevetabilité des logiciels dans la pratique de l’Union européenne en matière de brevets. Cela n’est pas le cas.
Je suis donc d’autant plus heureux que le rapporteur ait pu éviter ces idées fausses et produire un rapport extrêmement constructif qui cherche à s’appuyer sur l’objectif de la Commission exposé dans la proposition originale, à savoir clarifier le champ d’application de la brevetabilité des inventions - qui inclut les logiciels - et harmoniser dans toute l’Union européenne, sur la base de la pratique existante, la proposition qui vise à réaliser l’harmonisation et la clarification. De façon générale, rien ne sera brevetable qui ne le soit déjà.
C’est dans cet esprit que la Commission saluerait les amendements au texte proposés dans le rapport de Mme McCarthy en tant que contribution à la clarification de cet objectif.
Les opposants à la directive ont monté une campagne très bruyante et parfois même personnelle, basée sur des demi-vérités et des idées fausses qui jouent sur des préoccupations légitimes de compétitivité, surtout pour les plus petites entreprises. Mais le fait est que la proposition n’introduit pas de brevets sur les logiciels et qu’elle n’aura pas les terribles effets auxquels les prophètes de mauvais augure voudraient vous faire croire. Il s’agit d’une mesure prudente, de précaution, qui clarifiera et, éventuellement, renforcera les règles qui existent déjà.
Je sais parfaitement qu’un grand nombre d’amendements au rapport McCarthy ont été présentés, dont beaucoup tentent de réintroduire des idées et des thèmes déjà examinés et rejetés par la commission pendant la préparation du rapport. Certains points sont intéressants mais, dans l’ensemble, je crains que la majorité de ces amendements ne soit inacceptable pour la Commission.
Je suis très préoccupé par cette situation: nombre de ces amendements sont fondamentaux. Il y a une forte probabilité pour que la proposition échoue si le Parlement choisit de les accepter. Si cela devait arriver, je redoute deux conséquences possibles, dont aucune, me semble-t-il, n’a été prévue par certains députés de ce Parlement et dont aucune ne ferait avancer les objectifs qui paraissent être à la base de plusieurs nouveaux amendements.
Premièrement, en l’absence complète d’harmonisation au niveau de la Communauté, l’Office européen des brevets et les divers offices nationaux de brevets seraient libres de continuer leur pratique actuelle de délivrance de brevets pour des inventions mises en œuvre par ordinateur, ce qui pourrait brouiller, ou même franchir la limite en dérogeant à l’exclusion de la brevetabilité des logiciels en tant que tels en vertu de l’article 52 de la Convention sur le brevet européen. Il en résulterait, pour les inventeurs, non seulement une incertitude juridique et une divergence permanentes, mais aussi un retour en arrière par rapport à la position adoptée par la plupart des membres de cette Assemblée et, surtout, par la Commission elle-même, à savoir le maintien de l’exclusion de la brevetabilité des logiciels purs et simples. Nous refusons cela, la proposition le rejette.
Deuxièmement, en l’absence d’harmonisation au niveau communautaire, il est très probable qu’à la place les États membres poursuivront l’harmonisation au niveau européen."@fr6
"Signor Presidente, a nome della Commissione desidero iniziare ringraziando l’onorevole McCarthy, che in qualità di relatrice si è occupata di una materia molto complessa e tecnica, ma importante, per l’ottimo lavoro svolto. Vorrei estendere i ringraziamenti anche ai relatori della commissione per la cultura, la gioventù, l’istruzione, i mezzi d’informazione e lo sport e della commissione per l’industria, il commercio estero, la ricerca e l’energia, per il considerevole contributo fornito ai lavori del Parlamento in materia.
Consentitemi di spiegare il significato di questa osservazione. A differenza di molti altri settori, quello dei brevetti è anomalo nel senso che, a seguito dell’esistenza della Convenzione sul brevetto europeo e della creazione dell’Ufficio europeo dei brevetti, esiste già un sistema sopranazionale dei brevetti che riguarda tutta l’Unione europea e oltre. Tale sistema può essere gestito indipendentemente dal processo legislativo comunitario.
Se non riusciremo nel tentativo di conseguire l’armonizzazione della normativa in materia di brevetti relativi alle invenzioni attuate per mezzo di elaboratori elettronici nell’Unione europea, è probabile che si debba procedere a una rinegoziazione della Convenzione sul brevetto europeo. Si tratterebbe di un processo nel quale non sarebbe richiesta la partecipazione del Parlamento.
La situazione è chiara: l’obiettivo è uno solo, ma i mezzi per conseguirlo sono molti. O procediamo seguendo il metodo comunitario o restiamo a guardare mentre gli Stati membri procedono attraverso un trattato intergovernativo. E’ chiaro che, se si interviene per via parlamentare, i cittadini europei avranno maggiore voce in capitolo sulla normativa in materia di brevetti, che costituisce un settore fondamentale per la nostra economia.
I
stanno diventando sempre più onnipresenti nella nostra vita quotidiana e, a parte gli apparecchi elettronici che si trovano in quasi tutti gli uffici e, anche se in minor misura, nelle case, i
sono ormai comunemente presenti in oggetti di uso quotidiano quali rasoi elettrici, automobili e forni a microonde. Per questo motivo, sta assumendo crescente importanza stabilire in quali termini si debba definire la brevettabilità delle invenzioni attuate per mezzo di elaboratori elettronici, tenuto conto soprattutto che si calcola che tali invenzioni rappresentino il 15 per cento delle nuove domande di brevetto. In realtà, la potenziale brevettabilità delle invenzioni in questione è già accettata nell’attuale prassi dell’Ufficio europeo dei brevetti. La proposta di direttiva non mira ad abolire tale prassi o ad estenderla al rilascio di brevetti per i programmi per
in quanto tali, come molti di coloro che si oppongono alla direttiva hanno sostenuto. Non si intende far rientrare nel campo di applicazione della direttiva la concessione di brevetti per detti programmi. Molti hanno falsamente sostenuto che la direttiva introduce per la prima volta il concetto di brevettabilità delle invenzioni relative al
nella prassi seguita dall’Unione europea per il rilascio di brevetti. Non è affatto vero.
Sono pertanto ancor più soddisfatto che la relatrice sia riuscita a superare tali malintesi ed abbia prodotto un documento estremamente costruttivo che si propone di perseguire l’obiettivo della Commissione indicato nella proposta originaria, vale a dire chiarire l’ambito di brevettabilità delle invenzioni, che comprende il
e far applicare in tutta l’Unione europea, sulla base della prassi esistente, la proposta volta ad ottenere un’armonizzazione e un chiarimento in materia. Tuttavia, nulla che non sia già brevettabile diventerà brevettabile.
In questo spirito la Commissione accoglierebbe con favore gli emendamenti al testo proposti nella relazione dell’onorevole McCarthy quale ulteriore sforzo per chiarire tale obiettivo.
Gli oppositori della direttiva hanno montato una campagna molto accesa e, in taluni casi, addirittura personale sulla base di mezze verità e di malintesi che fanno leva sulle legittime preoccupazioni per quanto riguarda la competitività, soprattutto per le imprese più piccole. Il fatto è tuttavia che la proposta non introduce i brevetti sul
e non avrà tutti i terribili effetti che i profeti di sventura vogliono far credere. Si tratta di una misura prudente e cauta che chiarirà e, se non altro, rafforzerà le norme già esistenti.
Sono consapevole che è stato presentato un gran numero di emendamenti alla relazione McCarthy, molti dei quali mirano a reintrodurre idee e temi già valutati e respinti dalla commissione durante la preparazione della relazione. Vi sono alcuni punti interessanti, ma nel complesso temo che la maggioranza degli emendamenti non potrà essere accettata dalla Commissione.
Sono molto preoccupato per questa situazione, in quanto molti di tali emendamenti sono fondamentali. Esiste una possibilità molto concreta che la proposta fallisca se il Parlamento decide di approvarli. In tal caso, temo due possibili conseguenze, nessuna delle quali, presumo, è stata prevista da alcuni deputati e nessuna delle quali consentirebbe di conseguire gli obiettivi che sembrano essere alla base di alcuni dei nuovi emendamenti.
Innanzi tutto, in una situazione di totale mancanza di armonizzazione a livello comunitario, l’Ufficio europeo dei brevetti e i vari uffici nazionali dei brevetti sarebbero liberi di continuare a seguire la prassi attuale di rilasciare brevetti per invenzioni attuate per mezzo di elaboratori elettronici, con il rischio che in questo modo non sia più chiaramente distinguibile e venga superato il limite tracciato per escludere dalla brevettabilità il
in quanto tale ai sensi dell’articolo 52 della Convenzione sul brevetto europeo. La conseguenza sarebbe non solo una continua incertezza giuridica e una divergenza di interpretazioni per gli inventori, ma anche un rovesciamento della posizione adottata da quasi tutti in Aula e, soprattutto, dalla stessa Commissione, ossia mantenere l’esclusione del
in quanto tale dall’ambito della brevettabilità. Non vogliamo che ciò accada e la proposta respinge tale ipotesi.
In secondo luogo, in mancanza di armonizzazione a livello comunitario, è molto probabile che gli Stati membri cerchino di ottenere invece un’armonizzazione a livello europeo."@it9
". Mr President, on behalf of the Commission, I wish to begin by thanking Mrs McCarthy, the rapporteur on this complex and technical but important matter, for her excellent work on this report. I should also like to thank the rapporteurs of the Committee on Culture, Youth, Education, the Media and Sport and the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, who have also made a major contribution to Parliament's work on this issue.
Let me explain what I mean by that remark. Unlike many other fields, that of patents is unusual in that, as a result of the existence of the European Patent Convention and the creation of the European Patent Office, there is already a supranational patent system in place which covers the whole of the European Union and indeed beyond. This system can be operated independently of the Community's legislative process.
If we fail in our efforts to achieve harmonisation of patent law relating to computer-implemented inventions in the European Union, we may well be confronted with a renegotiation of the European Patent Convention. The process of renegotiating the European Patent Convention would not require any contribution from this Parliament.
The situation is clear: there is a single objective but a choice of means. Either we proceed using the Community method or we take a back seat and watch while Member States proceed by means of an intergovernmental treaty. It is clear that proceeding via this Parliament would give European citizens a greater say in patent legislation, an area which is so crucial to our economy.
Computers are becoming ever more ubiquitous in our everyday lives and, quite apart from the box that sits in almost all our offices and quite a few of our bedrooms, microchips are now commonplace in everyday gadgets, such as electric razors, cars and microwave ovens. The question of how to define the patentability of computer-implemented inventions is thus becoming steadily more important, especially as such inventions are estimated to cover 15% of new patent applications. Indeed, the potential patentability of computer-implemented inventions is already accepted in current European Patent Office practice. The proposed directive does not aim to abolish this practice or extend it to cover the patenting of pure computer programs, as many opponents of the directive have claimed. The directive is not intended to cover the patenting of pure computer programs. Indeed, many have - falsely - claimed that the directive introduces for the first time the notion of patentability of software inventions in the European Union's patent practice. That is not the case.
I am, therefore, all the more pleased that the rapporteur has been able to steer past these misconceptions and produce a highly constructive report which seeks to build on the objective of the Commission set out in its original proposal, namely to clarify the scope of patentability of inventions, which incorporates software, and to harmonise across the European Union, on the basis of existing practice, the proposal which seeks to achieve harmonisation and clarification. However, nothing will become patentable which is not already patentable.
It is in this spirit that the Commission would welcome the amendments to the text proposed in the report by Mrs McCarthy as a further step to clarifying that objective.
Opponents of the directive have mounted a very vocal and, at times, even personal campaign based on half-truths and misconceptions which play on legitimate concerns over competitiveness, especially for smaller firms. But the fact is that the proposal does not introduce software patents and will not have all the terrible effects that the prophets of doom would have you believe. It is a prudent, cautious measure which will clarify and, if anything, tighten the rules which already exist.
I am aware that a large number of amendments to the McCarthy report have been tabled, many of which seek to reintroduce ideas and themes already considered and rejected by the committee during the preparation of the report. There are some interesting points but, in the main, I am afraid that the majority of those amendments will be unacceptable to the Commission.
I am very concerned about this situation: many of these amendments are fundamental. There is a very real prospect that the proposal will fail if Parliament chooses to accept them. If that were to happen, I fear two possible consequences, neither of which, I suspect, has been foreseen by some Members of Parliament and neither of which would advance the objectives which seem to lie behind a number of the new amendments.
Firstly, in the complete absence of harmonisation at Community level, the European Patent Office and the various national patent offices would be free to continue their current practice of issuing patents for software-implemented inventions which may blur or even cross the line in undermining the exclusion from patentability of software as such under Article 52 of the European Patent Convention. The result would be not only continued legal uncertainty and divergence for inventors, but also a roll-back of the position adopted by almost everyone in this Chamber and, above all, the Commission itself, namely to maintain the exclusion of pure software from patentability. We do not want that. The proposal rejects that.
Secondly, in the absence of harmonisation at Community level, Member States are very likely to pursue harmonisation at European level instead."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, namens de Commissie wil ik beginnen met mevrouw McCarthy, de rapporteur over deze gecompliceerde en technische maar zeer belangrijke zaak, te bedanken voor haar uitstekende werk aan dit verslag. Ik zou ook de rapporteurs van de Commissie cultuur, jeugd, onderwijs, media en sport en de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie willen bedanken voor de belangrijke bijdrage die zij aan het werk van het Parlement in deze kwestie hebben geleverd.
Laat mij deze opmerking toelichten. Het terrein van octrooiregelingen is anders dan andere terreinen, omdat er dankzij het bestaan van een Europees Octrooiverdrag en de oprichting van een Europees Octrooibureau reeds sprake is van een functionerend supranationaal octrooistelsel dat in de gehele Europese Unie en ook daarbuiten geldig is. Dit stelsel functioneert onafhankelijk van de wetgevingsprocessen in de Gemeenschap.
Mochten onze inspanningen om de octrooiwetgeving ten aanzien van in computers geïmplementeerde uitvindingen te harmoniseren mislukken, dan zouden we wel eens te maken kunnen krijgen met een herziening van het Europees Octrooiverdrag. Dit proces van herziening zou zonder enige inmenging van dit Parlement kunnen plaatsvinden.
De situatie is duidelijk: er is maar één doelstelling maar er zijn meerdere middelen. Of we kiezen voor de communautaire methode, of we doen een stap terug en kijken toe hoe de lidstaten onderling een intergouvernementeel verdrag sluiten. Maar als we de weg van dit Parlement kiezen heeft de Europese burger uiteindelijk duidelijk meer te zeggen over de octrooiwetgeving, een onderwerp dat zo cruciaal is voor onze economie.
Computers zijn bijna overal in ons dagelijks leven aanwezig, en microchips vinden we tegenwoordig lang niet alleen in de schermen die we bijna allemaal in onze kantoren, en ook vaak in onze slaapkamers hebben staan. We vinden ze ook in alledaagse apparaten en machines, zoals elektrische scheerapparaten, auto's en magnetrons. De vraag over hoe we de octrooieerbaarheid van in computers geïmplementeerde uitvindingen moeten vastleggen wordt dus steeds belangrijker, zeker wanneer men bedenkt dat dergelijke uitvindingen 15 procent van de nieuwe octrooiaanvragen voor hun rekening nemen. De potentiële octrooieerbaarheid van in computers geïmplementeerde uitvindingen is reeds in de dagelijkse praktijk van het Europees Octrooibureau geaccepteerd. De voorgestelde richtlijn is niet bedoeld om deze praktijk af te schaffen of om haar toepassingsgebied zodanig uit te breiden dat pure computerprogramma's er ook onder vallen, zoals veel tegenstanders van de richtlijn hebben beweerd. De richtlijn is niet gericht op de mogelijke octrooiering van pure computerprogrammatuur. Velen hebben – eveneens ten onrechte – beweerd dat deze richtlijn voor het eerst het concept van octrooieerbaarheid van software-uitvindingen introduceert in de octrooipraktijk van de Europese Unie. Dit is echter niet het geval.
Des te verheugder ben ik daarom dat de rapporteur deze misvattingen heeft gelaten voor wat zij zijn en een zeer constructief verslag heeft geproduceerd dat voortbouwt op de doelstelling die de Commissie in haar oorspronkelijke voorstel heeft geformuleerd, namelijk helderheid creëren over het toepassingsgebied van de octrooieerbaarheid van uitvindingen, waaronder ook software, en harmonisering doorvoeren in de gehele Europese Unie op basis van bestaande praktijken; een voorstel gericht op harmonisering en verheldering dus. Niets zal echter octrooibaar worden als het dat momenteel ook niet is.
Tegen deze achtergrond is de Commissie ingenomen met de amendementen op de tekst die mevrouw McCarthy in haar verslag voorstelt om deze doelstelling te verhelderen.
Tegenstanders van de richtlijn hebben een zeer luidruchtige en zo nu en dan zelfs persoonlijke campagne gevoerd die gebaseerd was op halve waarheden en misvattingen die inspeelden op de gerechtvaardigde bezorgdheid over de concurrentiekracht van met name kleinere ondernemingen. Maar het feit blijft dat er met het voorstel geen softwareoctrooien worden geïntroduceerd en dat het geenszins de verschrikkelijke effecten zal hebben die door de onheilsprofeten zijn voorspeld. Het gaat om een weloverwogen, voorzichtige maatregel waarmee de reeds bestaande regels verhelderd en in het uiterste geval aangescherpt zullen worden.
Ik ben mij ervan bewust dat er een groot aantal amendementen op het verslag-McCarthy zijn ingediend, waarvan vele als doel hadden ideeën en onderwerpen aan het verslag toe te voegen die reeds bij de voorbereiding van het verslag door de commissie zijn overwogen en verworpen. Hoewel er een aantal interessante punten worden genoemd, vrees ik over het geheel genomen dat de meerderheid van deze amendementen voor de Commissie niet aanvaardbaar zullen zijn.
Veel van de amendementen zijn fundamenteel van aard en daar maak ik mij ernstig zorgen over. Als het Parlement deze amendementen accepteert is er namelijk een zeer reële kans dat het voorstel het niet zal halen. Als dit zou gebeuren, vrees ik twee mogelijke gevolgen, die geen van beide door bepaalde parlementsleden zijn voorzien en die, zo vermoed ik, geen van beide doelstellingen die kennelijk achter een aantal van de nieuwe amendementen schuilgaan ten goede zullen komen.
Ten eerste zouden bij een volledig ontbreken van harmonisering op communautair niveau, het Europees Octrooibureau en de diverse nationale octrooibureaus over alle vrijheid beschikken om hun huidige praktijken voort te zetten en zo octrooien toe te kennen aan in software geïmplementeerde uitvindingen, waarbij het risico bestaat dat de scheidslijn met echte software, welke volgens artikel 52 van het Europese Octrooiverdrag van octrooiregelingen is uitgesloten, zou komen te vervagen of zelfs overschreden zou worden. Het resultaat zou niet alleen zijn dat de rechtsonzekerheid en -ongelijkheid voor uitvinders zou voortduren. Het zou ook een gevoelige klap betekenen voor het idee dat door bijna iedereen in dit Parlement en bovenal door de Commissie zelf wordt aangehangen, namelijk dat de uitsluiting van octrooieerbaarheid van pure software gehandhaafd moet blijven. Want dat willen we. En het voorstel voorziet daarin.
Ten tweede is het bij afwezigheid van harmonisering op communautair niveau zeer waarschijnlijk dat de lidstaten harmonisering op Europees niveau gaan nastreven."@nl2
"Senhor Presidente, em nome da Comissão, gostaria de começar por agradecer à senhora deputada McCarthy, relatora para este assunto complexo e técnico, mas importante, o excelente trabalho que fez ao elaborar este relatório. Gostaria igualmente de agradecer aos relatores da Comissão para a Cultura, a Juventude, a Educação, os Meios de Comunicação e os Desportos, e da Comissão da Indústria, do Comércio Externo, da Investigação e da Energia, que deram também um contributo importante para o trabalho do Parlamento sobre esta questão.
Permitam-me que explique o que quero dizer com esta observação. Ao contrário do que se passa em muitos outros domínios, o das patentes é invulgar pelo facto de, em consequência de existir uma Convenção sobre a Patente Europeia e de ter sido criado um Instituto Europeu de Patentes, já haver um sistema de patentes supranacional que abrange toda a União Europeia e mesmo outros países. Este sistema pode funcionar independentemente do processo legislativo da Comunidade.
Se não conseguirmos assegurar a harmonização, na União Europeia, da legislação em matéria de patentes relativa a inventos que implicam programas de computador, é muito possível que nos vejamos confrontados com a necessidade de renegociar a Convenção sobre a Patente Europeia. O processo da renegociação dessa Convenção não exigirá qualquer participação deste Parlamento.
A situação é clara: o objectivo é só um, mas são vários os meios de o realizarmos. Ou o fazemos utilizando o método comunitário, ou nos colocamos em segundo plano e ficamos a assistir enquanto os Estados-Membros vão para a frente no contexto de um tratado intergovernamental. É evidente que agirmos através deste Parlamento dará aos cidadãos europeus uma maior oportunidade de manifestarem as suas opiniões relativamente à legislação em matéria de patentes, uma área tão importante para a nossa economia.
Os computadores estão a tornar-se cada vez mais omnipresentes no nosso quotidiano e, para além da máquina que temos em quase todos os nossos gabinetes e em muitos dos nossos quartos de dormir, os
são agora comuns em aparelhos que utilizamos diariamente, tais como máquinas de barbear eléctricas, automóveis e fornos de micro-ondas. Por conseguinte, a questão da definição da patenteabilidade dos inventos que implicam programas de computador está a tornar-se cada vez mais importante, especialmente porque se calcula que esses inventos representam 15% dos novos pedidos de patentes. Com efeito, a patenteabilidade potencial dos inventos que implicam programas de computador já é aceite, na prática, pelo Instituto Europeu de Patentes. A directiva proposta não pretende abolir essa prática nem alargá-la de modo a abranger o registo de patentes de programas de computador puros. Com efeito, muitas pessoas têm afirmado, erradamente, que a directiva introduz, pela primeira vez, a noção de patenteabilidade de inventos relacionados com programas de computador nas práticas da União Europeia relativas a patentes. Não é verdade.
Por conseguinte, é com grande satisfação que constato que a relatora conseguiu superar esses equívocos e produzir um relatório altamente construtivo que procura reforçar o objectivo apresentado pela Comissão na sua proposta original, nomeadamente, esclarecer o âmbito da patenteabilidade de inventos que incorporem programa de computador e, com base nas práticas existentes, harmonizar em toda a União Europeia uma proposta que visa alcançar a harmonização e esclarecer. No entanto, não passará a ser possível patentear nada que não seja já patenteável.
É neste espírito que a Comissão saúda as alterações ao texto propostas no relatório da senhora deputada McCarthy como mais um passo no sentido de esclarecer o objectivo visado.
Aqueles que se opõem à directiva montaram uma campanha muito eloquente e por vezes, mesmo, pessoal, baseada em meias-verdades e equívocos, que procura tirar partido de preocupações legítimas quanto à competitividade, especialmente no que se refere às pequenas empresas. Mas a verdade é que a proposta não introduz patentes para programas de computador e não irá ter todos os efeitos terríveis que os profetas da desgraça nos querem fazer crer. É uma medida prudente e cautelosa que irá esclarecer e, quando muito, tornar mais rigorosas as regras que já existem.
Estou ciente de que foi apresentado um elevado número de alterações ao relatório da senhora deputada McCarthy, muitas das quais procuram introduzir novamente ideias e temas que já foram examinados e rejeitados pela comissão na fase de preparação do relatório. São focados alguns pontos interessantes mas, de um modo geral, lamento que a maioria das alterações apresentadas não podem ser aceites pela Comissão.
Esta situação preocupa-me muito: muitas das alterações são fundamentais. Há uma probabilidade muito real de a proposta não ir para a frente se o Parlamento decidir aceitá-las. Se isso acontecer, receio duas consequências possíveis, nenhuma das quais, creio, foi prevista por alguns deputados deste Parlamento, e nenhuma das quais contribui para a consecução dos objectivos que parecem estar por detrás de algumas das novas alterações.
Em primeiro lugar, se não houver nenhuma harmonização a nível comunitário, o Instituto Europeu de Patentes e os vários institutos nacionais de patentes poderão continuar a utilizar livremente a sua prática actual de emitir patentes para inventos que implicam programas de computador, patentes essas que desvirtuam ou constituem até uma violação da exclusão de patenteabilidade dos programas de computador prevista no artigo 52º da Convenção sobre a Patente Europeia. Daí resultará não só a manutenção de uma situação de incerteza jurídica e divergência para os inventores, mas também um retrocesso em relação à posição adoptada por quase todas as pessoas nesta Assembleia, e, acima de tudo, pela própria Comissão, que consiste, concretamente, em continuar a excluir da patenteabilidade o
(programas de computador) puro. Não queremos que isso aconteça. A proposta rejeita-o.
Em segundo lugar, na ausência de harmonização a nível comunitário, os Estados-Membros irão, provavelmente, em vez disso, procurar assegurar a harmonização a nível europeu."@pt11
".
Herr talman! Jag vill på kommissionens vägnar börja med att tacka McCarthy, som har varit föredragande för den här komplicerade och tekniska men viktiga frågan, för hennes utmärkta arbete med detta betänkande. Jag vill också tacka föredragandena från utskottet för kultur, ungdomsfrågor, utbildning, medier och idrott samt utskottet för industrifrågor, utrikeshandel, forskning och energi, vilka också har bidragit stort till parlamentets arbete med den här frågan.
Låt mig förklara vad jag menar med den anmärkningen. Inom patentområdet, till skillnad från många andra områden, är det till följd av att Europeiska patentkonventionen finns och inrättandet av Europeiska patentverket ovanligt att det redan finns ett gällande överstatligt patentsystem som omfattar hela Europeiska unionen och även andra länder. Detta system fungerar oberoende av gemenskapens lagstiftningsprocess.
Om vi misslyckas i våra ansträngningar att nå harmonisering av patentlagstiftning om datorrelaterade uppfinningar i Europeiska unionen kan vi mycket väl ställas inför en omförhandling av Europeiska patentkonventionen. Denna process att omförhandla Europeiska patentkonventionen skulle inte kräva parlamentets deltagande.
Situationen är klar: det finns ett enda mål, men olika medel att välja mellan. Antingen går vi vidare genom att tillämpa gemenskapsmetoden eller så håller vi oss i bakgrunden och ser på medan medlemsstaterna fortsätter med hjälp av ett mellanstatligt avtal. Om vi går vidare genom parlamentet står det klart att de europeiska medborgarna skulle få mer att säga till om när det gäller patentlagstiftning, ett område som är så centralt för vår ekonomi.
Datorer blir allt vanligare i vardagslivet, och bortsett från den låda som finns på alla kontor och i en hel del av våra sovrum är nu mikrochips en vardaglig företeelse i vanliga apparater, såsom elektriska rakapparater, bilar och mikrovågsugnar. Frågan om hur patenterbarhet för datorrelaterade uppfinningar skall definieras blir således allt viktigare, i synnerhet eftersom man uppskattar att 15 procent av alla nya patentansökningar rör sådana uppfinningar. Patentering av datorrelaterade uppfinningar godtas redan i Europeiska patentverkets nuvarande praxis. Det föreslagna direktivet syftar inte till att avskaffa denna praxis eller utvidga den till att omfatta patentering av rena datorprogram, som många motståndare till direktivet har hävdat. Avsikten med direktivet är inte att det skall omfatta patentering av rena datorprogram. Många har dessutom – felaktigt – hävdat att begreppet patenterbarhet av mjukvarurelaterade uppfinningar för första gången införs i Europeiska unionens patentpraxis i och med det här direktivet. Så är inte fallet.
Därför gläder det mig desto mer att föredraganden har varit kapabel att undvika dessa missuppfattningar och utarbeta ett mycket konstruktivt betänkande som bygger på de mål som kommissionen fastställde i sitt ursprungliga förslag, nämligen att klargöra räckvidden av patenterbarhet av uppfinningar, som inbegriper mjukvaror, och harmonisera och klargöra bestämmelserna i Europeiska unionen på grundval av befintliga förfaranden. Dock kommer ingenting som inte redan är patenterbart att bli det.
Det är i den andan som kommissionen välkomnar ändringsförslagen till den text som föreslås i McCarthys betänkande som ett ytterligare steg att klargöra det målet.
Motståndarna till detta direktiv har iscensatt en mycket högljudd och stundtals till och med personlig kampanj som bygger på halvsanningar och missuppfattningar som spelar på den befogade oron över konkurrenskraften, särskilt för mindre företag. Men faktum är att förslaget inte leder till att mjukvarupatent införs, och det kommer inte att få alla de hemska följder som domedagsprofeterna vill att man skall tro. Det är en klok och försiktig åtgärd som kommer att klargöra och, om något, skärpa de bestämmelser som redan finns.
Jag är medveten om att ett stort antal ändringsförslag har lagts fram till McCarthybetänkandet, och många av dem syftar till att återinföra idéer och frågor som utskottet redan har övervägt och avvisat under utarbetandet av betänkandet. Det finns några intressanta punkter, men på det hela taget är jag rädd att kommissionen inte kan godta de flesta av dessa ändringsförslag.
Jag är mycket oroad över den här situationen: många av dessa ändringsförslag är principiella. Det finns en mycket reell risk för att förslaget kommer att stranda om parlamentet väljer att anta dem. Om det blir så fruktar jag två möjliga konsekvenser, och ingen av dem, misstänker jag, har förutsetts av några av parlamentets ledamöter, och ingen av dem skulle heller bidra till att vi kommer närmare de mål som förefaller ligga bakom ett antal av de nya ändringsförslagen.
För det första, om det inte fanns någon som helst harmonisering på gemenskapsnivå skulle det stå Europeiska patentverket och de nationella patentverken fritt att fortsätta tillämpa sin nuvarande praxis att utfärda patent för mjukvarurelaterade uppfinningar. Bestämmelsen att mjukvara som sådan inte är patenterbar enligt artikel 52 i Europeiska patentkonventionen skulle på så vis suddas ut, gränserna skulle överskridas och undantaget skulle undergrävas. Resultatet skulle inte bara bli en fortsatt rättslig osäkerhet och skillnader för uppfinnare, utan nästan alla i parlamentet, och framför allt kommissionen själv, skulle backa tillbaka från den ståndpunkt som vi har intagit, nämligen att ren mjukvara fortfarande skall uteslutas från patentbarhet. Det är inte vad vi vill. I förslaget förkastar vi den tanken.
För det andra, om det inte finns harmonisering på gemenskapsnivå kommer medlemsstaterna med all sannolikhet att försöka nå harmonisering på europeisk nivå i stället."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bolkestein,"8,10,3
"Commission"10,3
"micro-chips"11
"software"11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples