Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-23-Speech-2-006"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030923.1.2-006"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Herr Präsident! Dem Europäischen Parlament empfehle ich im Namen des Ausschusses für Wirtschaft und Währung, Herrn Jean-Claude Trichet als geeigneten Kandidaten für das Amt des Präsidenten der Europäischen Zentralbank zu bestätigen. Der Kandidat hat dem Ausschuss schriftlich und mündlich zu Fragen und Antworten in einem Bestätigungsverfahren zur Verfügung gestanden. Er hat die Mitglieder des Ausschusses überzeugt, und zwar in Bezug auf seine persönliche Integrität und seine professionelle Kompetenz, aber auch hinsichtlich seiner Vorstellungen zur Wirtschafts- und Währungspolitik in der Euro-Zone. Gleichzeitig hat er sich gegenüber der Forderung nach mehr Transparenz und demokratischer Rechenschaftspflichtigkeit der Europäischen Zentralbank offen gezeigt.
Die Europäische Zentralbank ist fünf Jahre nach der Gründung erwachsen geworden. Ihre politische, ökonomische, finanzielle, organisatorische und personelle Unabhängigkeit ist garantiert und wird auch durch den Entwurf des Verfassungsvertrages nicht in Frage gestellt. Das hohe Maß an Unabhängigkeit, die größer ist als die der amerikanischen Notenbank, überträgt der EZB ein hohes Maß an Verantwortung für die gesamtwirtschaftliche und soziale Entwicklung. Dies erfordert höchstmögliche Transparenz aus demokratischen und integrationspolitischen Gründen. Von daher gehört die Transparenz von Entscheidung und Entscheidungshintergründen zur Rolle der Europäischen Zentralbank. Dieses Bemühen um Transparenz findet seinen Ausdruck in dem vierteljährlichen monetären Dialog mit dem Europäischen Parlament, in den regelmäßigen Veröffentlichungen und Entscheidungen, aber auch in den Berichten, Konferenzen und der halbjährlich veröffentlichten Inflationsprognose. Damit hat in Europa eine Art Kulturrevolution stattgefunden. Die Kultur der nationalen Zentralbanken in Europa nämlich kannte diese Form von Transparenz nicht. Die Transparenz liegt übrigens auch im Interesse der EZB, weil sie als noch junge Institution im besonderen Maße auf die Schaffung und Festigung ihrer Legitimation, Glaubwürdigkeit und Vertrauenswürdigkeit als europäische Autorität angewiesen ist.
Schließlich spiegelt sich im Geldwesen eines Volkes alles wider, was dieses Volk will, erleidet, ist. So sagte es Europas bedeutender Ökonom Josef Schumpeter. Ich halte es für richtig, dass nach der heutigen Diskussionslage der Maastricht-Vertrag voll in den Entwurf des europäischen Verfassungsvertrages übernommen worden ist. Die Rolle der Zentralbanken hat in den Jahrhunderten ihrer Existenz Wandlungen durchgemacht, von ihrer privaten Organisationsform in der Geschichte bis zu ihrem wechselvollen Status in den USA und dem Konzept der Bekämpfung der Inflation und Durchsetzung einer unabhängigen Notenbank. Heute mag es zu früh für Antworten auf neue Herausforderungen sein. Es geht darum, die Rolle der Zentralbank in einer globalisierten Welt zu definieren, die von Handel, Verkehr und internationalen Finanzmärkten beherrscht wird. Das bedeutet nicht nur dynamische Märkte, sondern auch mehr und höhere Risiken für die internationale Finanzstabilität.
Welche Rolle also sollen und können Zentralbanken spielen, um zu Finanzstabilität beizutragen, um Finanzkrisen zu vermeiden, zu helfen? Ist die EZB gerüstet für eine Rolle des
? Ist diese gewollt? Mit dem Euro hat Europa auch an internationaler Bedeutung gewonnen. Die EZB wird eine zunehmend größere Rolle bei der Definition und Durchführung geeigneter Politiken für die Weltwirtschaft spielen müssen. Wir sind besorgt über das dramatische Ungleichgewicht der US-Wirtschaft und die Gefahren, die sich daraus mittel- bis langfristig für alle anderen Teile der Welt ergeben können.
Viele Fragen zur künftigen Politik der EZB sind mit dem Amtsantritt des neuen Präsidenten verbunden. Die Frage nach der Definition von Preisstabilität gehört genauso dazu wie die Frage nach den geldpolitischen Instrumenten. Die Bewahrung von Preisstabilität als vorrangiges Ziel darf die EZB nicht dazu bringen, die Unterstützung von Wachstum und Beschäftigung aus ihrem Handlungskatalog auszublenden. Geldpolitik ist nicht neutral, von daher muss sich die EZB als makroökonomischer Akteur an der Koordinierung europäischer Politiken beteiligen. Die Bereitschaft zu einer Ex-post-Koordinierung reicht dazu nicht aus. Hierzu wird entschieden werden müssen; vom neuen Präsidenten müssen Impulse kommen. Das Europäische Parlament erwartet auch weitere Handlungsschritte in Richtung höherer Transparenz, von der Veröffentlichung summarischer Beschlussprotokolle mit Argumenten für und gegen getroffene Entscheidungen bis zu anonymisierten Abstimmungsergebnissen im EZB-Rat. Wichtig ist eine offene und transparente Geldpolitik, die Zugang zu den Entscheidungsgrundlagen als Selbstverständlichkeit begreift, in unser aller Interesse und im Interesse des Gemeinwohls. Der künftige Präsident kann auf der erfolgreichen Arbeit des ersten EZB-Präsidenten Wim Duisenberg aufbauen. Die Abgeordneten des Europäischen Parlaments sind zuversichtlich, dass er sich neuen Herausforderungen stellen wird und in der Lage sein wird, richtige Antworten zu finden."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, på vegne af Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål anbefaler jeg Europa-Parlamentet at bekræfte hr. Jean-Claude Trichet som egnet kandidat til posten som formand for Den Europæiske Centralbank. Kandidaten har stået til rådighed for udvalget i forbindelse med skriftlige og mundtlige spørgsmål og svar i en bekræftelsesprocedure. Han har overbevist medlemmerne af udvalget, og det med hensyn til hans personlige integritet og hans professionelle kompetence, men også hvad angår hans forestillinger om den økonomiske og monetære politik i euroområdet. Samtidig har han vist sig at være åben over for kravet om mere gennemsigtighed og demokratisk ansvarlighed i Den Europæiske Centralbank.
Den Europæiske Centralbank er blevet voksen fem år efter grundlæggelsen. Bankens politiske, økonomiske, finansielle, organisatoriske og personalemæssige uafhængighed er garanteret, og det sættes der heller ikke spørgsmålstegn ved i udkastet til forfatningstraktaten. Den høje grad af uafhængighed, som er større end den amerikanske nationalbanks, overdrager en høj grad af ansvar til ECB for den fælles økonomiske og sociale udvikling. Det kræver så stor gennemsigtighed som muligt af demokratiske og integrationspolitiske grunde. Derfor hører gennemsigtighed i beslutningerne og i baggrunden for beslutningerne med til Den Europæiske Centralbanks rolle. Bestræbelserne på at opnå gennemsigtighed kommer til udtryk i den kvartalsvise monetære dialog med Europa-Parlamentet, i de regelmæssige offentliggørelser og beslutninger, men også i beretningerne, på konferencerne og i inflationsprognosen, som offentliggøres hvert halve år. Dermed har der fundet en slags kulturrevolution sted i Europa. Kulturen i de nationale centralbanker i Europa var nemlig ikke kendetegnet ved denne form for gennemsigtighed. Gennemsigtigheden er i øvrigt også i ECB's interesse, fordi den som stadig ung institution i særlig grad er henvist til skabelsen og fastholdelsen af sin legitimation, troværdighed og pålidelighed som europæisk autoritet.
Endelig afspejler der sig i en befolknings pengevæsen alt det, som denne befolkning ønsker, lider, er. Sådan sagde Europas mest betydende økonom, Josef Schumpeter. Jeg mener, at det er rigtigt, at Maastricht-traktaten, som forhandlingerne står i dag, er blevet medtaget fuldt ud i udkastet til den europæiske forfatningstraktat. Centralbankernes rolle har undergået en forvandling i de århundreder, hvor de har eksisteret, fra en privat organisationsform i historien til deres omskiftelige status i USA og konceptet om bekæmpelse af inflationen og rollen som en uafhængig seddelbank. I dag kan det være for tidligt med svar på nye udfordringer. Det handler om at definere centralbankens rolle i en globaliseret verden, som beherskes af handel, transport og internationale finansmarkeder. Det betyder ikke kun dynamiske markeder, men også flere og større risici for den internationale finansielle stabilitet.
Hvilken rolle skal og kan centralbankerne spille for at bidrage til den finansielle stabilitet, for at undgå finansielle kriser, for at hjælpe? Er ECB rustet til en rolle som
? Er det et ønske? Med euroen har Europa også vundet international betydning. ECB vil skulle spille en større og større rolle ved definitionen og gennemførelsen af egnede politikker for verdensøkonomien. Vi er bekymrede over den dramatiske uligevægt i den amerikanske økonomi og over de farer, som kan blive et resultat på mellemlang til lang sigt for alle andre dele af verden.
Mange spørgsmål om ECB's fremtidige politik er forbundet med den nye formands indtræden i embedet. Spørgsmålet om en definition af prisstabiliteten hører lige så meget hertil som spørgsmålet om de pengepolitiske instrumenter. Bevarelsen af prisstabilitet som højest prioriteret mål må ikke foranledige ECB til at udviske støtten til vækst og beskæftigelse fra sit handlingskatalog. Pengepolitik er ikke neutral, derfor skal ECB deltage som makroøkonomisk aktør i koordineringen af europæiske politikker. Viljen til en
koordinering er ikke tilstrækkelig i denne forbindelse. Det skal der træffes afgørelse om, der skal komme nye impulser fra formanden. Europa-Parlamentet forventer også yderligere skridt i retning af større gennemsigtighed, fra offentliggørelsen af summariske beslutningsprotokoller med argumenter for og imod de trufne beslutninger til anonyme afstemningsresultater i ECB's Styrelsesråd. Det er vigtigt med en åben og gennemsigtig pengepolitik, som opfatter adgangen til beslutningsgrundlaget som en selvfølge, i vores alle sammens interesse og i offentlighedens interesse. Den fremtidige formand kan bygge på det vellykkede arbejde, som den første ECB-formand, Wim Duisenberg, har udført. Europa-Parlamentets medlemmer er fortrøstningsfulde med hensyn til, at han vil stille sig selv nye udfordringer og vil være i stand til at finde rigtige svar."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, συνιστώ στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο εξ ονόματος της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής να επιβεβαιώσει ότι ο κ. Jean-Claude Trichet είναι ο κατάλληλος υποψήφιος για το αξίωμα του Προέδρου της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας. Ο υποψήφιος υπέβαλε γραπτή δήλωση και έδωσε προφορικές εξηγήσεις στην επιτροπή στο πλαίσιο της διαδικασίας επιβεβαίωσης. Έπεισε τα μέλη της επιτροπής τόσο για την προσωπική του ακεραιότητα και την επαγγελματική του επάρκεια, όσο και για τις απόψεις του σχετικά με την οικονομική και νομισματική πολιτική της ευρωζώνης. Παράλληλα, φάνηκε ανοιχτός στο αίτημα για περισσότερη διαφάνεια και δημοκρατική υποχρέωση λογοδοσίας της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας.
Η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα έχει πλέον ενηλικιωθεί, αφού πέρασαν πέντε χρόνια από την ίδρυσή της. Η πολιτική, οικονομική, δημοσιονομική, οργανωτική και προσωπική ανεξαρτησία της είναι εξασφαλισμένη και δεν αμφισβητείται από το σχέδιο της συνταγματικής συνθήκης. Ο υψηλός βαθμός ανεξαρτησίας της, που είναι μεγαλύτερο από εκείνον της αμερικανικής Κεντρικής Τράπεζας, δημιουργεί στην ΕΚΤ μεγάλη ευθύνη για τη μακροοικονομική και κοινωνική ανάπτυξη, πράγμα που απαιτεί τη μέγιστη δυνατή διαφάνεια για λόγους δημοκρατίας και πολιτικής ολοκλήρωσης. Ως εκ τούτου, ο ρόλος της ΕΚΤ προϋποθέτει διαφάνεια ως προς τις αποφάσεις και τους λόγους που οδηγούν σε αυτές. Αυτή η προσπάθεια για ύπαρξη διαφάνειας αντικατοπτρίζεται στον τριμηνιαίο νομισματικό διάλογο με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, στις τακτικές δημοσιεύσεις και αποφάσεις, αλλά και στις εκθέσεις, τις διασκέψεις και τις προβλέψεις σχετικά με τον πληθωρισμό που δημοσιεύονται σε εξάμηνη βάση. Στην Ευρώπη έγινε λοιπόν ένα είδος επανάστασης στην κουλτούρα των εθνικών κεντρικών τραπεζών, που δεν διέθεταν αυτήν τη μορφή διαφάνειας. Άλλωστε, η διαφάνεια είναι και προς το συμφέρον της ΕΚΤ, καθώς εξαρτάται σε μεγάλο βαθμό από τη δημιουργία και την παγίωση της νομιμοποίησης και της αξιοπιστίας της ως ευρωπαϊκής αρχής, επειδή είναι ένας νέος ακόμα θεσμός.
Τελικά, το νομισματικό σύστημα ενός λαού απεικονίζει το τι θέλει αυτός ο λαός, από τι υποφέρει και πώς είναι, όπως είπε ο κορυφαίος ευρωπαίος οικονομολόγος Josef Schumpeter. Προσωπικά θεωρώ ότι, στην παρούσα φάση της συζήτησης, ήταν σωστό το ότι η Συνθήκη του Μάαστριχτ ενσωματώθηκε ακέραια στο σχέδιο της ευρωπαϊκής συνταγματικής συνθήκης. Ο ρόλος των κεντρικών τραπεζών υπέστη ριζικές μεταβολές με το πέρασμα των αιώνων, από την ιστορική ιδιωτική μορφή οργάνωσής τους μέχρι τις αλλαγές του καθεστώτος τους στις ΗΠΑ, τη σύλληψη της καταπολέμησης του πληθωρισμού και της υιοθέτησης του ρόλου ανεξάρτητης κεντρικής τράπεζας. Σήμερα είναι ίσως ακόμα πολύ νωρίς για να δοθεί απάντηση σε νέες προκλήσεις. Το ζητούμενο είναι να οριστεί ο ρόλος της Κεντρικής Τράπεζας στο πλαίσιο της παγκοσμιοποίησης, καθώς ο κόσμος κυριαρχείται από το εμπόριο, τις συναλλαγές και τις διεθνείς χρηματαγορές. Αυτό δεν σημαίνει μόνο δυναμικές αγορές, αλλά και μεγαλύτερους και περισσότερους κινδύνους για τη διεθνή χρηματοοικονομική σταθερότητα.
Ποιος είναι επομένως ο ρόλος που πρέπει και μπορούν να διαδραματίσουν οι κεντρικές τράπεζες για να συμβάλουν στην οικονομική σταθερότητα και στην αποφυγή οικονομικών κρίσεων; Έχει η ΕΚΤ τα απαραίτητα εφόδια για να παίξει τον ρόλο ενός
; Θέλει να το κάνει; Με το ευρώ, η Ευρώπη απέκτησε και διεθνώς μεγαλύτερη σημασία. Η ΕΚΤ θα πρέπει να διαδραματίζει ολοένα μεγαλύτερο ρόλο στη διατύπωση και την υλοποίηση κατάλληλων πολιτικών στην παγκόσμια οικονομίας. Ανησυχούμε για τη δραματική ανισορροπία της οικονομίας των ΗΠΑ και τους κινδύνους που μπορεί να προκύψουν μεσοπρόθεσμα και μακροπρόθεσμα εξαιτίας της σε όλον τον υπόλοιπο κόσμο.
Με την ανάληψη του αξιώματος από τον νέο Πρόεδρο συνδέονται πολλά ζητήματα που αφορούν την μελλοντική πολιτική της ΕΚΤ. Σε αυτά συγκαταλέγονται τόσο ο ορισμός της σταθερότητας των τιμών όσο και το θέμα των μέσων άσκησης της νομισματικής πολιτικής. Το ότι η σταθερότητα των τιμών παραμένει στόχος πρώτης προτεραιότητας δεν πρέπει να ωθήσει την ΕΚΤ να διαγράψει από τον κατάλογο των καθηκόντων της την υποστήριξη της ανάπτυξης και της απασχόλησης. Η νομισματική πολιτική δεν είναι ουδέτερη και συνεπώς η ΕΚΤ πρέπει να συμμετέχει ως μακροοικονομικός παράγων στον συντονισμό των ευρωπαϊκών πολιτικών. Γι’ αυτό δεν είναι αρκετή η προθυμία για έναν εκ των υστέρων συντονισμό, παρά πρέπει να ληφθούν αποφάσεις και να δοθεί νέα ώθηση από τον νέο Πρόεδρο. Ακόμη, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο περιμένει περαιτέρω μέτρα για την αύξηση της διαφάνειας, από τη δημοσίευση συνοπτικών πρακτικών που θα περιλαμβάνουν τα επιχειρήματα υπέρ και κατά των ειλημμένων αποφάσεων μέχρι την κοινοποίηση, ανωνύμως, των αποτελεσμάτων των ψηφοφοριών στο Διοικητικό Συμβούλιο της ΕΚΤ. Είναι σημαντικό να υπάρχει μια ανοιχτή και διαφανής νομισματική πολιτική που θα θεωρεί αυτονόητη την πρόσβαση στη διαδικασία λήψης αποφάσεων, προς το συμφέρον όλων μας και για το κοινό καλό. Ο μελλοντικός Πρόεδρος μπορεί να στηριχθεί στο επιτυχημένο έργο του πρώτου Προέδρου της ΕΚΤ Wim Duisenberg. Τα μέλη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου αισιοδοξούν ότι ο νέος Πρόεδρος θα αντιμετωπίσει τις προκλήσεις και θα είναι σε θέση να βρει τις σωστές απαντήσεις."@el8
".
Mr President, on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs, I recommend that Parliament confirm the appointment of Mr Jean-Claude Trichet as the appropriate candidate for the office of President of the European Central Bank. The nominee has submitted a written statement and has given oral explanations to the committee in the course of a confirmation process. He has convinced the members of the committee not only of his personal integrity and professional competence, but also of his views on economic and monetary policy in the Eurozone. At the same time, he has shown that he is receptive to the demand for more transparency and democratic accountability for the European Central Bank.
Five years after its foundation, the European Central Bank has come of age. Its independence – in political, economic, financial, organisational and staffing terms – is guaranteed and is not challenged by the draft Treaty establishing a Constitution for Europe. Its high measure of independence, which exceeds that of America’s Federal Reserve, means that the ECB has a high measure of responsibility for macroeconomic and social development. This requires the greatest possible transparency in the interests of democracy and integration policy. For this reason, the transparency of decisions and the decision-making procedure is integral to the European Central Bank’s role. This effort to achieve transparency is reflected in the quarterly monetary dialogue with the European Parliament, in the regular publications and decisions, but also in reports, conferences and the inflation forecasts that are published every six months. A kind of cultural revolution has thus taken place in Europe. The culture of the national central banks in Europe did not have this kind of transparency. Incidentally, transparency is also in the ECB’s interests because it is still a new institution, and is thus especially reliant on establishing and consolidating its legitimacy, credibility and trustworthiness as a European authority.
Ultimately, a nation’s monetary system reflects all that the nation stands for and all that it aspires to and endures, to quote Europe’s leading economist Josef Schumpeter. I believe that at the current stage of the debate, incorporating the Maastricht Treaty in its entirety into the draft Treaty establishing a Constitution for Europe was the right step. Over their centuries of existence, the role of the central banks has undergone radical change, starting with their private form of organisation in history to their changing status in the USA, the concept of combating inflation, and the role of an independent issuing bank. It may be too early to find answers to new challenges today. The task is to define the role of the Central Bank in a globalised world dominated by trade, commerce and international financial markets. That means not only dynamic markets, but also more and higher risks to international financial stability.
What role, then, can and should central banks play in order to contribute to financial stability, to avoid financial crises and to provide assistance? Is the ECB equipped for a role as a lender of last resort? Is this what we want? The euro has enhanced Europe’s international status as well. The ECB will have to play an ever greater role in defining and implementing appropriate policies for the global economy. We are concerned about the dramatic imbalance in the US economy and the risks that may arise for every other part of the world in the mid to long term as a result.
Many issues relating to the ECB’s future policy are tied in with the appointment of its new President. They include the definition of price stability as much as the issue of monetary policy instruments. Maintaining price stability as the primary goal must not result in the ECB removing support for growth and employment from its list of tasks. Monetary policy is not neutral, so the ECB must play a role, as a macroeconomic actor, in coordinating European policies. This is where willingness to engage in ex-post coordination is not enough. Decisions will have to be taken on this issue, and fresh impetus must come from the new President. The European Parliament expects other measures towards greater transparency as well, from the publication of summary reports of decisions, with arguments for and against the decisions adopted, to the (anonymous) results of voting in the ECB Governing Council. What is important is an open and transparent monetary policy in which access to the decision-making process is a given, because this is in all our interests and in the interest of the common good. The future President is able to build on the successful work undertaken by the first ECB President, Wim Duisenberg. The Members of the European Parliament are confident that he will face up to the new challenges and be able to find the right solutions."@en3
".
Señor Presidente, en nombre de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios, recomiendo que el Parlamento confirme el nombramiento del Sr. Jean-Claude Trichet como candidato adecuado para el puesto de Presidente del Banco Central Europeo. El candidato nominado ha presentado una declaración por escrito y ha dado explicaciones orales a dicha comisión en el curso del proceso de confirmación. Ha convencido a los miembros de dicha comisión no solo de su integridad personal y competencia profesional, sino también de sus visión de la política económica y monetaria en la Eurozona. Al mismo tiempo, ha demostrado ser receptivo a las exigencias de una mayor transparencia y responsabilidad democrática en el seno del Banco Central Europeo.
Cinco años después de su fundación, el Banco Central Europeo ya es mayor de edad. Su independencia –en términos políticos, económicos, financieros, organizativos y de personal– está garantizada y no está cuestionada por el Tratado que establece la Constitución para Europa. Su alto grado de independencia, que supera al de la Reserva Federal de los Estados Unidos, significa que el BCE tiene una gran responsabilidad en el desarrollo macroeconómico y social. Ello requiere la mayor transparencia posible en interés de la democracia y de la política de integración. Por ello, la transparencia de las decisiones y del procedimiento de toma de decisiones es parte integral del papel del Banco Central Europeo. Este esfuerzo para lograr la transparencia se refleja en el diálogo monetario trimestral con el Parlamento Europeo, en las publicaciones y decisiones ordinarias, pero también en los informes, las conferencias y las previsiones sobre la inflación que se publican cada seis meses. Así pues, en Europa ha tenido lugar una especie de revolución cultural. La cultura de los bancos centrales nacionales en Europa no contaba con este tipo de transparencia. Por cierto, la transparencia también va en interés del BCE porque es todavía una institución nueva, y por lo tanto, se basa especialmente en el establecimiento y la consolidación de su legitimidad, la credibilidad y confianza como autoridad europea.
En última instancia, el sistema monetario de una nación refleja todo lo que defiende esa nación y todo a lo que aspira y mantiene, si se me permite citar al renombrado economista europeo Josef Schumpeter. Creo que en la fase actual del debate, la incorporación del Tratado de Maastricht en su totalidad en el borrador del Tratado que establece la Constitución para Europa era el paso más adecuado. A lo largo de los siglos de su existencia, el papel de los bancos centrales ha sufrido un cambio radical, comenzando por su forma de organización privada en la historia, pasando por su cambio de estatus en los Estados Unidos, el concepto de lucha contra la inflación, hasta llegar a su papel de banco emisor independiente. Quizás sea demasiado pronto para encontrar respuesta a los retos actuales. La tarea que debemos emprender es definir el papel del Banco Central en un mundo globalizado dominado por el comercio y los mercados financieros internacionales. Ello implica mercados dinámicos, pero también riesgos cada vez mayores para la estabilidad financiera internacional.
¿Qué papel pueden y deben desempeñar, pues, los bancos centrales para contribuir a la estabilidad financiera, evitar las crisis financieras y proporcionar asistencia? ¿Está preparado el BCE para el papel de prestamista en última instancia? ¿Es esto lo que queremos? El euro también ha mejorado la posición internacional de Europa. El BCE tendrá que desempeñar un papel cada vez mayor en la definición y aplicación de las políticas apropiadas para una economía globalizada. Estamos preocupados por el gran desequilibrio de la economía estadounidense y los riesgos que pudiera entrañar para cualquier otra parte del mundo a medio plazo.
Muchas cuestiones relacionadas con la futura política del BCE están ligadas al nombramiento de su nuevo Presidente. Entre ellas se encuentra la definición de la estabilidad de precios, así como la cuestión de los instrumentos de la política monetaria. El mantenimiento de la estabilidad de los precios como objetivo primordial no debe conducir a que el BCE retire su apoyo al crecimiento y al empleo en su lista de tareas. La política monetaria no es neutral, por lo que el BCE debe desempeñar un papel, como actor macroeconómico, en la coordinación de las políticas europeas. En este sentido, la simple voluntad de contar con una coordinación posterior no es suficiente. Tendrán que tomarse decisiones en este tema, y el nuevo Presidente debe aportar ese nuevo ímpetu. El Parlamento Europeo también espera otras medidas hacia una mayor transparencia, desde la publicación de informes resumen sobre decisiones, con argumentos a favor y en contra de las decisiones adoptadas, hasta los resultados (anónimos) de las votaciones dentro del Consejo de Gobierno del BCE. Lo verdaderamente importante es contar con una política monetaria abierta y transparente en la que el acceso al proceso de toma de decisiones sea un hecho, ya que ello revierte en nuestro propio interés y en interés del bien común. El futuro Presidente es capaz de trabajar a partir del exitoso trabajo realizado por el primer Presidente del BCE, Win Duisenberg. Los eurodiputados confiamos en que será capaz de enfrentarse a los nuevos retos y encontrar las soluciones más acertadas."@es12
".
Arvoisa puhemies, talous- ja raha-asioiden valiokunnan nimissä suosittelen, että parlamentti vahvistaisi Jean-Claude Trichet'n nimittämisen soveliaaksi ehdokkaaksi Euroopan keskuspankin puheenjohtajan tehtävään. Ehdokas on toimittanut kirjallisen lausuman ja antanut suullisen selonteon valiokunnalle vahvistamismenettelyn mukaisesti. Hän on saanut valiokunnan jäsenet vakuuttuneiksi paitsi henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja ammattipätevyydestään myös euroalueen talous- ja rahapolitiikkaa koskevista näkemyksistään. Hän on lisäksi osoittanut suhtautuvansa avomielisesti vaatimukseen siitä, että Euroopan keskuspankki toimisi avoimemmin ja sillä olisi suurempi selontekovelvollisuus.
Euroopan keskuspankki perustettiin viisi vuotta sitten, ja se on nyt vakiinnuttanut asemansa. Se on ehdottoman riippumaton niin poliittisesti, taloudellisesti, rahoituksellisesti, organisatorisesti kuin henkilöstöasioissakin, eikä tähän kajota Euroopan perustuslaista tehdyssä sopimusluonnoksessa. Koska Euroopan keskuspankin asema on erittäin riippumaton, jopa suuremmassa määrin kuin Yhdysvaltain keskuspankin asema, sillä on suuri vastuu makrotaloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä. Tämä edellyttää demokratian ja yhdentymispolitiikan nimissä mahdollisimman suurta avoimuutta. Siksi päätösten ja päätöksenteon avoimuus on keskeisen tärkeätä keskuspankin aseman kannalta. Tästä pyrkimyksestä avoimuuteen ovat osoituksena neljännesvuosittain järjestettävä keskustelu rahapolitiikasta Euroopan parlamentin kanssa, säännölliset julkaisut ja päätökset sekä raportit, konferenssit ja puolivuosittain julkaistavat inflaatioennusteet. Euroopassa on siis tapahtunut eräänlainen kulttuurivallankumous, sillä tällainen avoimuus ei aiemmin kuulunut kansallisten keskuspankkien toimintatapoihin. Avoimuus on samalla myös Euroopan keskuspankin omien etujen mukaista, sillä uutena instituutiona sille on erityisen tärkeätä lunastaa ja vahvistaa itselleen oikeutus, uskottavuus ja luotettavuus eurooppalaisena päätöksentekijänä.
Lisäksi voidaan vielä todeta johtavan eurooppalaisen taloustieteilijän Josef� Schumpeterin sanoin, että kansakunnan rahajärjestelmä on osoitus kaikesta siitä, mitä kansakunta pohjimmiltaan edustaa, tavoittelee ja kestää. Pohdinnan tässä vaiheessa oli mielestäni oikea teko sisällyttää Maastrichtin sopimus kokonaisuudessaan Euroopan perustuslaista tehtyyn sopimusluonnokseen. Kansallisten keskuspankkien asema on niiden satojen vuosien olemassaolon aikana muuttunut perusteellisesti: aluksi ne olivat täysin yksityisiä, kunnes niiden asema alkoi muuttua Yhdysvalloissa inflaation torjunnan käsitteen ja riippumattoman emissiopankin tehtävien myötä. Nyt on ehkä vielä liian aikaista löytää ratkaisuja uusiin haasteisiin. On ensin määriteltävä keskuspankin asema globaalistuneessa maailmassa, jota hallitsevat kaupankäynti ja kansainväliset rahoitusmarkkinat. Tämä ei merkitse ainoastaan dynaamisia markkinoita, vaan sitä, että kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuu entistä enemmän ja entistä suurempia uhkia.
Millä tavoin keskuspankit siis voisivat ja kuinka niiden pitäisi toimia edistääkseen rahoitusjärjestelmän vakautta, välttääkseen rahoituskriisejä ja antaakseen taloudellista tukea? Onko EKP:llä valmiudet antaa hätärahoitusta ("lender of last resort")? Sitäkö siis haluamme? Euron kohennettua Euroopan kansainvälistä asemaa EKP:n on nyt entistä selkeämmin pyrittävä laatimaan ja toteuttamaan maailmanlaajuisen talouden kannalta sopivaa politiikkaa. Olemme huolissamme Yhdysvaltain talouden vakavasta epätasapainosta ja siitä maailman muille alueille keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä mahdollisesti aiheutuvista riskeistä.
Monet EKP:n tulevaan toimintapolitiikkaan liittyvät kysymykset, kuten hintatason vakauden määritteleminen ja kysymys rahapolitiikan välineistä, ovat sidoksissa sen uuden puheenjohtajan nimittämiseen. Hintatason vakauden ylläpitämisen ensisijaisuudesta huolimatta EKP:n ei pidä luopua kasvun ja työllisyyden tukemisesta. Koska rahapolitiikka ei ole neutraalia, EKP:n on makrotalouden tekijänä oltava mukana koordinoimassa alan toimia Euroopassa. Halukkuus osallistua koordinointiin jälkikäteen ei tässä riitä, vaan päätöksiä on tehtävä tuoreeltaan, ja uudelta puheenjohtajalta kaivataan aloitteellisuutta. Euroopan parlamentti edellyttää myös muita toimia avoimuuden edistämiseksi, kuten tehtyjä päätöksiä koskevia selvityksiä, joista käyvät ilmi niiden puolesta ja vastaan esitetyt mielipiteet, sekä EKP:n neuvoston (nimettömiä) äänestystuloksia. Tärkeintä on avoin ja seurattavissa oleva rahapolitiikka, jossa oikeus tutustua päätöksenteon perusteisiin on itsestäänselvyys, sillä se on meidän kaikkien etujen ja yhteisen edun mukaista. Tuleva puheenjohtaja voi hyödyntää EKP:n ensimmäisen puheenjohtajan Wim Duisenbergin ansiokkaan työn tuloksia. Euroopan parlamentin jäsenet ovat varmoja siitä, että Jean-Claude Trichet kykenee vastaaman uusiin haasteisiin ja löytämään oikeat ratkaisut."@fi5
".
Monsieur le Président, au nom de la commission économique et monétaire, je recommande au Parlement de confirmer la nomination de M. Jean-Claude Trichet en tant que candidat approprié pour la fonction de président de la Banque centrale européenne. Le candidat a soumis une déclaration écrite et a fourni des explications orales devant la commission au cours du processus de confirmation. Il a convaincu les membres de la commission non seulement de son intégrité personnelle et de ses compétences professionnelles, mais également de ses positions sur la politique économique et monétaire dans la zone euro. Parallèlement, il s’est montré réceptif quant à l’exigence de plus de transparence et de responsabilité démocratique pour la Banque centrale européenne.
Cinq ans après sa fondation, la Banque centrale européenne est arrivée à maturité. Son indépendance - sur les plans politique, économique, financier, organisationnel et en termes de personnel - est garantie et nullement remise en cause dans le projet de traité instituant une Constitution pour l’Europe. Son niveau élevé d’indépendance, supérieur à celui de la Réserve fédérale américaine, signifie que la BCE a des responsabilités tout aussi élevées en matière de développement macroéconomique et social. Cette situation exige la plus grande transparence possible dans l’intérêt de la démocratie et de la politique d’intégration. C’est pourquoi la transparence des décisions et de la procédure décisionnelle fait partie intégrante du rôle de la Banque centrale européenne. Ces efforts visant à garantir la transparence se reflètent dans le dialogue monétaire trimestriel avec le Parlement européen, dans les publications et décisions régulières, mais également dans des rapports, des conférences et les prévisions sur l’inflation, publiées tous les six mois. Une espèce de révolution culturelle a donc eu lieu en Europe. La culture des banques centrales en Europe ne connaissait pas une telle transparence. À ce propos, la transparence est également dans l’intérêt de la BCE, car elle est encore une jeune institution et, dès lors, elle dépend encore tout particulièrement de l’établissement et de la consolidation de sa légitimité, de sa crédibilité et de la confiance qu’elle inspire en tant qu’autorité européenne.
Finalement, le système monétaire d’une nation reflète tout ce que la nation défend, tout ce à quoi elle aspire et tout ce qu’elle endure, pour citer le célèbre économiste européen, M. Josef Schumpeter. Je crois qu’à ce niveau du débat, incorporer le traité de Maastricht dans son intégralité au projet de Traité constitutionnel était le bon choix. Au cours de leurs siècles d’existence, le rôle des banques centrales a connu des changements radicaux, en commençant par leur forme d’organisation privée jusqu’à la modification de leur statut aux USA, en passant par le concept de lutte contre l’inflation et le rôle d’une banque émettrice indépendante. Il est peut-être trop tôt pour trouver des réponses aux nouveaux défis d’aujourd’hui. Il convient de définir le rôle de la Banque centrale dans un monde globalisé dominé par les échanges, le commerce et les marchés financiers internationaux. Cela ne signifie pas seulement des marchés dynamiques, mais également des risques plus nombreux et plus élevés pour la stabilité financière internationale.
Quel rôle, dès lors, peuvent et doivent jouer les banques centrales afin de contribuer à la stabilité financière, d’éviter les crises financières et d’apporter leur concours? La BCE est-elle équipée pour jouer un rôle de prêteur en dernier ressort? Est-ce là ce que nous souhaitons? L’euro a également amélioré le statut international de l’Europe. La BCE devra jouer un rôle de plus en plus important dans la définition et la mise en œuvre de politiques appropriées pour l’économie mondiale. Nous sommes préoccupés par le déséquilibre énorme dans l’économie des USA et par les risques qui pourraient surgir en conséquence dans n’importe quel autre endroit du monde à moyen ou à long terme.
De nombreuses questions relatives à la politique à venir de la BCE sont liées à la nomination de son nouveau président. Elles comprennent la définition de la stabilité des prix ainsi que la question des instruments de politique monétaire. Le maintien de la stabilité des prix en tant qu’objectif premier ne doit pas entraîner la suppression du soutien à la croissance et à l’emploi de la liste des tâches de la BCE. La politique monétaire n’est pas neutre et la BCE doit donc jouer un rôle, en tant qu’acteur macroéconomique, dans la coordination des politiques européennes. C’est ici que la volonté de s’engager dans une coordination
ne suffit pas. Des décisions devront être prises en la matière, et une nouvelle impulsion devra être donnée par le nouveau président. Le Parlement européen attend d’autres mesures visant une plus grande transparence également, de la publication des rapports succincts sur les décisions, avec des arguments pour et contre les décisions adoptées, aux résultats (anonymes) des votes au sein du Conseil des gouverneurs de la BCE. Ce qui importe, c’est une politique monétaire ouverte et transparente dans laquelle l’accès au processus décisionnel est accordé, car c’est dans notre intérêt à tous et dans l’intérêt du bien commun. Le futur Président est capable de bâtir à partir du travail remarquable entrepris par le premier président de la BCE, M. Wim Duisenberg. Les députés du Parlement européen ont confiance dans le fait qu’il sera capable de relever tous ces nouveaux défis et de trouver les bonnes solutions."@fr6
".
Signor Presidente, a nome della commissione per i problemi economici e monetari, raccomando al Parlamento di confermare la nomina di Jean-Claude Trichet in quanto candidato idoneo alla carica di Presidente della Banca centrale europea. Il candidato ha presentato una dichiarazione scritta e ha fornito spiegazioni orali in sede di commissione per i problemi economici e monetari, ai fini dell’esame del Parlamento. Egli ha convinto i membri della commissione non solo per la sua integrità e per la sua competenza personali, ma anche per le sue posizioni sulla politica economica e monetaria nell’area dell’euro. Allo stesso tempo il candidato si è dimostrato disposto ad accogliere la richiesta di aumentare la trasparenza e la responsabilità democratica della Banca centrale europea.
A cinque anni dalla sua istituzione la Banca centrale europea è diventata adulta. La sua indipendenza, in termini politici, economici, finanziari, organizzativi e di personale – è garantita e resta immutata nel progetto di Trattato che istituisce una Costituzione per l’Europa. L’alto grado di indipendenza, che è superiore a quello della
americana, significa che la BCE ha un alto livello di responsabilità sullo sviluppo macroeconomico e sociale. Tale sviluppo richiede la maggior trasparenza possibile nell’interesse della democrazia e della politica di integrazione. Per tale motivo la trasparenza delle decisioni e della procedura decisionale è essenziale per il ruolo della Banca centrale europea. Questo sforzo di trasparenza si riflette nel dialogo monetario trimestrale con il Parlamento europeo, in pubblicazioni e decisioni periodiche, ma anche in relazioni e conferenze nonché nelle previsioni di inflazione che vengono pubblicate ogni sei mesi. In Europa si è svolta quindi una sorta di rivoluzione culturale. La cultura delle banche centrali nazionali non conosceva una trasparenza del genere. Tra parentesi la trasparenza è anche negli interessi della BCE perché è ancora un’Istituzione recente che, proprio per questo, ha particolare bisogno di fondare e consolidare la sua legittimazione, credibilità e affidabilità quale autorità europea.
In definitiva il sistema monetario di uno Stato riflette tutto quello che esso rappresenta, tutte le sue aspirazioni e i suoi problemi, per citare l’illustre economista europeo Josef Schumpeter. Credo che nell’attuale fase del dibattito, inserire integralmente il Trattato di Maastricht nel progetto di Trattato che istituisce una Costituzione per l’Europa sia il passo giusto. Nel corso dei secoli il ruolo delle banche centrali ha subito cambiamenti radicali: storicamente le banche centrali sono nate come organizzazioni di tipo privato, poi hanno acquisito uno
misto negli USA, quindi sono state investite del compito di combattere l’inflazione e sono diventate banche di emissione indipendenti. Occorre definire il ruolo della Banca centrale in un mondo globalizzato dominato dal commercio, dagli scambi e dai mercati finanziari internazionali. Questo significa non solo mercati dinamici, ma anche più numerosi ed elevati rischi per la stabilità finanziaria internazionale.
Allora quale ruolo le banche centrali potrebbero e dovrebbero avere per contribuire alla stabilità finanziaria, per evitare le crisi finanziarie e fornire assistenza? La BCE ha gli strumenti per essere un
un prestatore di ultima istanza? E’ quello che vogliamo? L’euro ha certamente migliorato la posizione internazionale dell’Europa. La BCE dovrà svolgere un ruolo sempre più determinante nel definire e applicare politiche appropriate per l’economia globale. Siamo preoccupati per il drammatico squilibrio dell’economia statunitense e per i rischi che possono derivarne a medio e lungo termine per tutte le altre parti del mondo.
Molte questioni relative alla futura politica della BCE sono condizionate dalla nomina del nuovo Presidente. Tali questioni includono la definizione della stabilità dei prezzi nonché la questione degli strumenti della politica monetaria. Il mantenimento della stabilità dei prezzi quale obiettivo primario non deve indurre la BCE a togliere dal novero dei suoi compiti il sostegno alla crescita e all’occupazione. La politica monetaria non è neutrale, pertanto la BCE deve partecipare attivamente al coordinamento delle politiche europee, quale attore macroeconomico. Ecco perché la volontà di avviare un coordinamento
non è sufficiente. Occorrerà prendere decisioni in proposito e deve arrivare un nuovo impulso dal neopresidente. Il Parlamento europeo inoltre si aspetta altre misure per accrescere la trasparenza, come la pubblicazione delle relazioni di sintesi delle decisioni, con le argomentazioni pro e contro le decisioni adottate, o l’esito (anonimo) delle votazioni in seno al Consiglio direttivo. E’ di capitale importanza una politica monetaria aperta e trasparente in cui l’accesso al processo decisionale sia un dato di fatto, perché è assolutamente nel nostro interesse e nell’interesse del bene comune. Il futuro Presidente può costruire sul buon lavoro svolto dal primo Presidente della BCE, Wim Duisemberg. I deputati al Parlamento europeo confidano nel fatto che egli affronterà le nuove sfide e sarà in grado di trovare le soluzioni giuste."@it9
".
Mr President, on behalf of the Committee on Economic and Monetary Affairs, I recommend that Parliament confirm the appointment of Mr Jean-Claude Trichet as the appropriate candidate for the office of President of the European Central Bank. The nominee has submitted a written statement and has given oral explanations to the committee in the course of a confirmation process. He has convinced the members of the committee not only of his personal integrity and professional competence, but also of his views on economic and monetary policy in the Eurozone. At the same time, he has shown that he is receptive to the demand for more transparency and democratic accountability for the European Central Bank.
Five years after its foundation, the European Central Bank has come of age. Its independence – in political, economic, financial, organisational and staffing terms – is guaranteed and is not challenged by the draft Treaty establishing a Constitution for Europe. Its high measure of independence, which exceeds that of America’s Federal Reserve, means that the ECB has a high measure of responsibility for macroeconomic and social development. This requires the greatest possible transparency in the interests of democracy and integration policy. For this reason, the transparency of decisions and the decision-making procedure is integral to the European Central Bank’s role. This effort to achieve transparency is reflected in the quarterly monetary dialogue with the European Parliament, in the regular publications and decisions, but also in reports, conferences and the inflation forecasts that are published every six months. A kind of cultural revolution has thus taken place in Europe. The culture of the national central banks in Europe did not have this kind of transparency. Incidentally, transparency is also in the ECB’s interests because it is still a new institution, and is thus especially reliant on establishing and consolidating its legitimacy, credibility and trustworthiness as a European authority.
Ultimately, a nation’s monetary system reflects all that the nation stands for and all that it aspires to and endures, to quote Europe’s leading economist Josef Schumpeter. I believe that at the current stage of the debate, incorporating the Maastricht Treaty in its entirety into the draft Treaty establishing a Constitution for Europe was the right step. Over their centuries of existence, the role of the central banks has undergone radical change, starting with their private form of organisation in history to their changing status in the USA, the concept of combating inflation, and the role of an independent issuing bank. It may be too early to find answers to new challenges today. The task is to define the role of the Central Bank in a globalised world dominated by trade, commerce and international financial markets. That means not only dynamic markets, but also more and higher risks to international financial stability.
What role, then, can and should central banks play in order to contribute to financial stability, to avoid financial crises and to provide assistance? Is the ECB equipped for a role as a lender of last resort? Is this what we want? The euro has enhanced Europe’s international status as well. The ECB will have to play an ever greater role in defining and implementing appropriate policies for the global economy. We are concerned about the dramatic imbalance in the US economy and the risks that may arise for every other part of the world in the mid to long term as a result.
Many issues relating to the ECB’s future policy are tied in with the appointment of its new President. They include the definition of price stability as much as the issue of monetary policy instruments. Maintaining price stability as the primary goal must not result in the ECB removing support for growth and employment from its list of tasks. Monetary policy is not neutral, so the ECB must play a role, as a macroeconomic actor, in coordinating European policies. This is where willingness to engage in ex-post coordination is not enough. Decisions will have to be taken on this issue, and fresh impetus must come from the new President. The European Parliament expects other measures towards greater transparency as well, from the publication of summary reports of decisions, with arguments for and against the decisions adopted, to the (anonymous) results of voting in the ECB Governing Council. What is important is an open and transparent monetary policy in which access to the decision-making process is a given, because this is in all our interests and in the interest of the common good. The future President is able to build on the successful work undertaken by the first ECB President, Wim Duisenberg. The Members of the European Parliament are confident that he will face up to the new challenges and be able to find the right solutions."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, namens de Economische en Monetaire Commissie beveel ik het Europees Parlement aan de benoeming van de heer Jean-Claude Trichet als geschikte kandidaat voor het ambt van president van de Europese Centrale Bank te bevestigen. De kandidaat heeft in een bevestigingsprocedure zowel schriftelijke als mondelinge vragen van de commissie beantwoord. Hij heeft de leden van de commissie overtuigd van zijn persoonlijke integriteit en zijn professionele bekwaamheid, alsook van zijn ideeën over het economisch en monetair beleid in de eurozone. Tegelijk heeft hij zich ontvankelijk getoond voor onze wens van meer transparantie en democratische verantwoordingsplicht van de Europese Centrale Bank.
De Europese Centrale Bank is vijf jaar na oprichting volwassen geworden. De politieke, economische, financiële, organisatorische en personele onafhankelijkheid van de ECB is gewaarborgd, ook in het Ontwerpverdrag voor de Europese Grondwet. De onafhankelijkheid van de Europese Centrale Bank is groot, zelfs groter dan die van de Amerikaanse Federal Reserve. Dit maakt de Europese Centrale Bank in hoge mate verantwoordelijk voor de macro-economische en sociale ontwikkeling in de lidstaten. Om redenen van democratie en integratiebeleid is een zo groot mogelijke transparantie noodzakelijk. Daarom moet de Europese Centrale Bank de transparantie van de besluitvorming en de besluitvormingsprocedure bevorderen. De ECB probeert deze transparantie al op verschillende manieren te bereiken in bijvoorbeeld de driemaandelijkse monetaire dialoog met het Europees Parlement, de regelmatige publicaties en besluiten evenals de verslagen, conferenties en de halfjaarlijkse inflatieprognose die de Europese Centrale Bank bekendmaakt. Hiermee heeft er in Europa een soort cultuuromslag plaatsgevonden, want de cultuur van de nationale centrale banken in Europa kende deze vorm van transparantie niet. Transparantie is overigens ook in het belang van de Europese Centrale Bank, omdat deze een nog jonge instelling is. Dit houdt in dat hij zijn bestaansrecht, geloofwaardigheid en betrouwbaarheid als Europese autoriteit nog moet verwerven en versterken, en daarvan ook afhankelijk is.
Tenslotte weerspiegelt het monetaire systeem van een volk alles waarvoor een volk staat, waarnaar het streeft en wat het ondergaat, zo zei de belangrijke Europese econoom Josef Schumpeter. Ik vind het goed dat op grond van de huidige discussie het Verdrag van Maastricht volledig in het Ontwerpverdrag voor de Europese Grondwet is overgenomen. De centrale banken, die in het verleden particuliere organisaties waren, kennen een bewogen geschiedenis. In Amerika ontpopte de centrale bank zich tot een instelling met een wisselende status. In de loop der tijd ontstond het concept van de bestrijding van inflatie en van de onafhankelijke centrale bank. Het is nu misschien te vroeg om te reageren op nieuwe uitdagingen, maar het is belangrijk dat we de taak van de centrale bank definiëren in een geglobaliseerde wereld. De centrale bank moet namelijk in die wereld opereren, waarin handel, verkeer en internationale financiële markten de toon aangeven. De globalisering leidt niet alleen tot dynamische markten, maar ook tot meer en hogere risico’s voor de internationale financiële stabiliteit.
Welke taak moeten en kunnen centrale banken dus hebben om aan financiële stabiliteit bij te dragen, financiële crises te vermijden en bijstand te verlenen? Heeft de ECB voldoende middelen voor een rol als geldschieter in geval van nood? En willen we die ook? Met de komst van de euro is de betekenis van Europa op het internationale toneel vergroot. De ECB zal een steeds grotere rol moeten gaan spelen bij het opstellen en uitvoeren van gepast beleid voor de wereldeconomie. We maken ons zorgen over de dramatische onevenwichtigheden in de Amerikaanse economie en over de dreiging die daarvan uitgaat op de middellange tot lange termijn voor de rest van de wereld.
De ambtsaanvaarding van de nieuwe president brengt veel vragen met zich mee over het toekomstige beleid van de ECB. De definitie van prijsstabiliteit hoort daar evengoed bij als de kwestie van de monetaire instrumenten. Het behoud van prijsstabiliteit als belangrijkste doelstelling mag er niet toe leiden dat de ECB de bevordering van economische groei en werkgelegenheid verwaarloost. Monetair beleid is niet neutraal, daarom moet de ECB als macro-economische actor betrokken zijn bij de afstemming van de beleidsplannen van de verschillende lidstaten. De bereidheid tot coördinatie ex-post volstaat niet. Hierover moeten besluiten worden genomen waarbij de nieuwe president een stimulerende rol moet spelen. Het Europees Parlement verwacht ook verdere stappen in de richting van een grotere transparantie. De ECB moet meer publiceren, hierbij denk ik bijvoorbeeld aan beknopte notulen inzake besluitvorming met argumenten voor en tegen genomen beslissingen evenals geanonimiseerde resultaten van stemmingen in de Raad van Bestuur van de ECB. Een open en transparant monetair beleid dat toegang tot de basis van besluitvorming als vanzelfsprekend ziet, is belangrijk. Dit is in het belang van ons afgevaardigden en in het algemeen belang. De nieuwe president kan op het succesvolle werk van de eerste ECB-president Wim Duisenberg voortbouwen. De leden van het Europees Parlement hebben er vertrouwen in dat de heer Trichet nieuwe uitdagingen aan zal gaan en in staat zal zijn goede oplossingen aan te dragen."@nl2
"Senhor Presidente, recomendo ao Parlamento, em nome da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários, que confirme a nomeação do Senhor Jean-Claude Trichet como o candidato indicado para o cargo de Presidente do Banco Central Europeu. O candidato apresentou uma declaração por escrito e deu explicações orais à comissão no decorrer de um processo de confirmação. Convenceu os membros da comissão não só no que diz respeito à sua integridade pessoal e à sua competência profissional, mas também no que concerne às suas ideias sobre a política económica e monetária na zona euro. Mostrou, simultaneamente, que está receptivo à exigência de maior transparência e responsabilidade democrática por parte do Banco Central Europeu.
O Banco Central Europeu atingiu, agora, a maturidade, cinco anos depois da sua criação. A sua independência – em termos políticos, económicos, financeiros, organizacionais e de recursos humanos – está garantida e não será posta em causa pelo projecto do Tratado que estabelece uma Constituição para a Europa. O seu elevado grau de independência, superior ao da Reserva Federal Americana, significa que o BCE tem um elevado grau de responsabilidade na evolução macro-económica e social. Tal exige a maior transparência possível, no interesse da democracia e da política de integração. Por esta razão, a transparência das decisões e dos processos de tomada de decisão faz parte integrante do papel do Banco Central Europeu. Este esforço por alcançar a transparência reflecte-se no diálogo monetário trimestral com o Parlamento Europeu, nas publicações e nas decisões periódicas, mas também nos relatórios, nas conferências e na previsão da inflação, publicada semestralmente. Ocorreu, assim, uma espécie de revolução cultural na Europa. A cultura dos bancos centrais nacionais na Europa não tinha este tipo de transparência. Aliás, a transparência também é do interesse do BCE, visto que este ainda é uma instituição recente, dependendo, portanto, particularmente da criação e da consolidação da sua legitimidade, credibilidade e fidedignidade, enquanto autoridade europeia.
Afinal, o sistema monetário de uma nação reflecte tudo o que este representa e tudo aquilo a que ela aspira e suporta, para citar um economista europeu muito importante, Josef Schumpeter. Penso que, na fase actual do debate, a inclusão da totalidade do Tratado de Maastricht no projecto de Tratado que estabelece uma Constituição para a Europa foi um passo correcto. O papel dos bancos centrais passou por uma mudança radical, ao longo dos séculos da sua existência, desde a sua forma privada de organização na história até à sua mudança de estatuto nos EUA, ao conceito de combate à inflação e ao papel de um banco emissor independente. É possível que ainda seja demasiado cedo para encontrar, hoje, respostas aos novos desafios. A tarefa consiste em definir o papel do Banco Central num mundo globalizado, dominado pelo negócio, pelo comércio e pelos mercados financeiros internacionais. Isto significa não só mercados dinâmicos, mas também riscos acrescidos e maiores para a estabilidade financeira internacional.
Sendo assim, que papel podem e devem desempenhar os bancos centrais para contribuirem para a estabilidade financeira, para evitarem as crises financeiras e para prestarem ajuda? O BCE está apetrechado para desempenhar um papel de mutuante de último recurso? É isto que pretendemos? O euro realçou o estatuto internacional da Europa. O BCE terá de desempenhar um papel cada vez maior na definição e na implementação de políticas adequadas à economia global. Estamos preocupados com o desequilíbrio dramático na economia dos EUA e com os riscos que tal pode implicar para qualquer outra parte do mundo, a médio e longo prazo.
Muitas das questões relacionadas com a futura política do BCE estão ligadas à nomeação do seu novo Presidente. Elas incluem a definição da estabilidade dos preços, assim como a questão dos instrumentos da política monetária. A manutenção da estabilidade dos preços como objectivo prioritário não pode levar a que o BCE retire o apoio ao crescimento e ao emprego da sua lista de tarefas. A política monetária não é neutra; por conseguinte, o BCE, enquanto agente macro-económico, tem de desempenhar um papel na coordenação das políticas europeias. Neste sentido, a disponibilidade para se empenhar numa coordenação retroactiva não é suficiente. Terão de ser tomadas decisões sobre esta questão e o novo impulso tem de vir do novo Presidente. O Parlamento Europeu espera igualmente outras medidas no sentido de uma maior transparência, desde a publicação de relatórios sumários de decisões que incluam os argumentos a favor e contra as decisões adoptadas até aos resultados (anónimos) da votação no Conselho de Governadores do BCE. O que é importante é que exista uma política monetária aberta e transparente, na qual o acesso aos processos de tomada de decisões seja um dado adquirido, porque isto é de todo o interesse para nós e para o bem comum. O futuro Presidente pode basear-se no trabalho bem sucedido do primeiro Presidente do BCE, Wim Duisenberg. Os deputados do Parlamento Europeu estão confiantes de que irá enfrentar os novos desafios e de que será capaz de encontrar as soluções certas."@pt11
".
Herr talman! På utskottet för ekonomi och valutafrågors vägnar rekommenderar jag att parlamentet bekräftar nomineringen av Jean-Claude Trichet som lämplig kandidat till posten som ordförande i Europeiska centralbanken. Kandidaten har lämnat in en skriftlig förklaring och gett muntliga förklaringar i utskottet under loppet av en bekräftelseprocess. Han har inte bara övertygat ledamöterna av utskottet om sin personliga integritet och yrkeskompetens, utan även i fråga om sina åsikter om ekonomisk och monetär politik i euroområdet. På samma gång har han visat att han är mottaglig för kravet på större öppenhet i och demokratisk ansvarighet för Europeiska centralbanken.
Fem år efter sitt grundande har Europeiska centralbanken blivit myndig. Dess oberoende – i politiska, ekonomiska, finansiella, organisatoriska och personalrelaterade termer – garanteras, och bestrids inte, av utkastet till fördrag om upprättande av en konstitution för Europa. Dess stora mått av oberoende, som överstiger Federal Reserves i Förenta staterna, betyder att ECB har ett stort mått av ansvar för den makroekonomiska och sociala utvecklingen. Detta nödvändiggör största möjliga öppenhet i demokratins och integrationspolitikens intresse. Av detta skäl är öppenhet i beslut och beslutsprocessen en självklar del av Europeiska centralbankens roll. Denna strävan att uppnå öppenhet återspeglas i den kvartalsvisa monetära dialogen med Europaparlamentet, i de regelbundna publikationerna och besluten, men även i rapporter, konferenser och de inflationsprognoser som offentliggörs var sjätte månad. Ett slags kulturrevolution har alltså ägt rum i Europa. Kulturen inom de nationella centralbankerna i Europa präglades inte av detta slags öppenhet. För övrigt ligger öppenhet även i ECB:s intresse, eftersom det fortfarande är en ny institution, som därför är särskilt mån om att grundlägga och befästa sin legitimitet, trovärdighet och pålitlighet som europeisk myndighet.
När allt kommer omkring återspeglar en nations monetära system allt nationen står för och allt den strävar efter och utstår, för att citera Europas ledande ekonom, Josef Schumpeter. Jag anser att det i debattens nuvarande skede var rätt steg att införliva Maastrichtfördraget i dess helhet i utkastet till fördrag om upprättande av en konstitution för Europa. Under de århundraden de har funnits har centralbankernas roll genomgått en radikal förändring, med början i deras privata organisationsform i det förflutna till deras nya status i Förenta staterna, principen att bekämpa inflation och rollen av en oberoende utställande bank. Det är i dag kanske för tidigt att finna svar på nya utmaningar. Uppgiften är att definiera centralbankens roll i en globaliserad värld som domineras av handel, affärer och internationella finansmarknader. Det betyder inte bara dynamiska marknader, utan även fler och större risker för den internationella finansiella stabiliteten.
Vilken roll kan och bör då centralbanker spela för att bidra till finansiell stabilitet, undvika finansiella kriser och tillhandahålla stöd? Är ECB rustat för en roll som långivare i sista hand? Är detta vad vi vill? Euron har även höjt Europas internationella status. ECB måste spela en ständigt större roll i fråga om att fastställa och genomföra lämpliga åtgärder för den globala ekonomin. Vi är bekymrade över den dramatiska obalansen i Förenta staternas ekonomi och de risker som kan uppstå för övriga världen på medellång till lång sikt till följd av den.
Många frågor som gäller ECB:s framtida politik hänger ihop med nomineringen av dess nye ordförande. De omfattar definitionen av prisstabilitet lika mycket som frågan om penningpolitiska instrument. Viljan att behålla prisstabilitet som det viktigaste målet får inte leda till att ECB stryker stöd för tillväxt och sysselsättning från sin lista över uppgifter. Penningpolitiken är inte neutral, så ECB måste spela en roll, som makroekonomisk aktör, i fråga om att samordna europeisk politik. Detta är ett område där villighet att ägna sig åt samordning i efterhand inte är tillräckligt. Beslut måste fattas i denna fråga, och ny drivkraft måste komma från den nye ordföranden. Europaparlamentet förväntar sig även andra åtgärder i riktning mot större öppenhet, från offentliggörandet av sammanfattande rapporter om beslut, med argument för och emot de beslut som antagits, till (de anonyma) omröstningsresultaten i ECB-rådet. Vad som är viktigt är en öppen och genomblickbar penningpolitik i vilken insyn i beslutsprocessen är en självklarhet, för detta är i allas våra intressen och i allmänhetens intresse. Den blivande ordföranden kan bygga vidare på det framgångsrika arbete som utförts av ECB:s förste ordförande, Wim Duisenberg. Europaparlamentets ledamöter är säkra på att han kommer att ta itu med de nya utmaningarna och kunna finna de rätta lösningarna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Federal"9
"ast"8
"ender of"8
"esort"8
"l"8
"r"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples