Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-04-Speech-4-211"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030904.6.4-211"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Mr President, firstly, a general remark: as I see it, in the way we are conducting this debate we are behaving like generals fighting a war that has already been fought. Personally, I share the view that it was quite some time before the EU got to the point where these rules were being clearly applied. But we have been doing this for some time now and this fact needs to be clarified. I would also add that the political need for discussion and energy to be injected into the subject has more to do with what to do now than with the starting-point of the discussion which related to the actual administration of the customs regime.
As a member of the Commission I do not recognise anything in our discussions or handling of this in the Commission that resembles what some have said here about questioning the unity of the Commission in relation to this issue. This has never been a divisive issue inside the Commission. Others have mentioned that Member States have to agree. That is absolutely correct.
Mrs Sandbæk asked why the Commission has not officially informed Member States about this and what it is going to do. I will repeat what I said in my first contribution to this debate, namely that following the confirmation received from Israel that its customs authorities certified goods coming from the settlements as being of Israeli origin, the Commission published a notice to the importers in the Official Journal in November 2001 in order to inform them of the situation. So almost two years ago the Commission did what Mrs Sandbæk asked. This is one element on which I based my first remarks. It sounds as if this debate is about a war that was waged some time ago.
In February this year – which was the time that the last internal Member States customs authorities met on this issue – about EUR 100 000 had been collected as permanent duties on these product categories from the beginning of 2003. We expect new figures to be available at the end of this month when the next meeting takes place. The amount of guarantees taken on these products by EU customs authorities at that time was as much as EUR 1.7 million.
When we are certain that the goods are coming from settlements, duties are applied immediately by Member States. Where there is any doubt, or where there is unclear or insufficient information about this from the Israeli authorities, we also apply duties after having checked as far as we can. This is being regularly reviewed within our Member States through the Customs Committee, which will meet again at the end of this month. This is something which is not just handled by putting a notice in the Official Journal; it is an active, ongoing process.
Finally, Mr Gahler asked about the modalities and principles of assessing the accumulation, and how much processing is necessary before it becomes an Israeli product. This is not the only place in the world where we have to decide on these matters. We follow general principles and criteria as regards how much processing is necessary before the origin of a product is decided. There is no special rule for Israel on this point."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil starte med en generel bemærkning. Sådan som jeg ser det, fører vi disse forhandlinger som generaler, der udkæmper en allerede overstået kamp. Jeg er enig i, at der gik et stykke tid, inden EU nåede frem til en korrekt anvendelse af reglerne. Men det skal understreges, at reglerne nu er blevet overholdt i et stykke tid. Jeg vil også tilføje, at det politiske behov for at bruge mere tid og energi på emnet mere handler om, hvad man nu skal gøre, end om udgangspunktet for diskussionen, der handlede om forvaltningen af toldregimet.
Som medlem af Kommissionen genkender jeg ikke noget fra Kommissionens diskussioner om eller håndtering af sagen, der ligner noget af det, der er blevet sagt i dag om manglende enighed i Kommissionen vedrørende denne sag. Det har aldrig været et kontroversielt spørgsmål i Kommissionen. Andre har nævnt, at medlemsstaterne skal være enige. Det er helt rigtigt.
Fru Sandbæk spurgte, hvorfor Kommissionen ikke officielt har informeret medlemsstaterne om dette, samt hvad den agter at gøre. Jeg vil gentage, hvad jeg sagde under mit første bidrag til denne forhandling, nemlig at Kommissionen, efter at Israel bekræftede, at dets toldmyndigheder attesterede varer fra bosættelserne som værende af israelsk oprindelse, udsendte en meddelelse til importørerne i De Europæiske Fællesskabers Tidende i november 2001 for at informere dem om situationen. Det er således næsten to år siden, Kommissionen gjorde, hvad fru Sandbæk har bedt om. Det er et element, som jeg baserede mine første bemærkninger på. Det lyder til, at denne forhandling handler om en krig, der blev udkæmpet for et stykke tid siden.
I februar i år - hvor medlemsstaternes interne toldmyndigheder sidst behandlede dette spørgsmål - var der opkrævet 100.000 euro som permanente toldafgifter på disse produktkategorier siden starten af 2003. Vi forventer at få adgang til nye tal ved udgangen af denne måned, når det næste møde finder sted. Dengang havde EU's toldmyndigheder garantier for disse produkter på hele 1,7 millioner euro.
Når vi er sikre på, at varerne stammer fra bosættelser, opkræver medlemsstaterne straks told af dem. Hvis der er tvivl, eller hvis der foreligger uklare eller utilstrækkelige oplysninger fra de israelske myndigheder, opkræver vi også told, når vi har kontrolleret, hvad vi kan. Det revideres regelmæssigt af medlemsstaterne i toldudvalget, der holder møde igen sidst på måneden. Det er noget, der ikke blot sker gennem en meddelelse i De Europæiske Fællesskabers Tidende. Det er en aktiv og vedvarende proces.
Endelig spurgte hr. Gahler til modaliteter og principper for vurdering af akkumulationen samt om, hvor meget forarbejdning der skal til, før noget bliver til et israelsk produkt. Det er ikke det eneste sted i verden, hvor vi skal træffe sådanne afgørelser. Vi følger generelle principper og kriterier vedrørende forarbejdede produkters oprindelse. Der findes ingen særregel for Israel."@da1
". −
Herr Präsident, zunächst eine allgemeine Bemerkung: Aus meiner Sicht benehmen wir uns in dieser Debatte wie Generäle, die einen bereits beendeten Krieg führen. Persönlich teile ich die Auffassung, dass ziemlich viel Zeit vergangen ist, bis die EU an den Punkt gelangte, da diese Regeln eindeutig angewendet werden. Doch seit einer Weile tun wir das nun, und dieser Fakt muss klar herausgestellt werden. Ich möchte auch hinzufügen, dass die politische Notwendigkeit der Diskussion und die Energie, die auf den Gegenstand verwandt wird, eher mit der Frage zu tun haben, was jetzt zu tun sei, als mit dem Ausgangspunkt der Diskussion, bei dem es um die eigentliche Abwicklung des Zollregimes ging.
Als Mitglied der Kommission kann ich in unseren Diskussionen oder im Umgang mit diesem Problem in der Kommission nichts von dem erkennen, was einige Redner hier über die fragliche Geschlossenheit der Kommission in dieser Frage äußerten. Es gab zu diesem Problem in der Kommission nie Uneinigkeit. Andere sagten, die Mitgliedstaaten müssten zustimmen. Das ist völlig korrekt.
Frau Sandbæk stellte die Frage, warum die Kommission die Mitgliedstaaten nicht offiziell darüber informiert habe und was sie zu tun gedenke. Ich will das wiederholen, was ich in meinem ersten Beitrag zu dieser Aussprache sagte, nämlich dass die Kommission nach Erhalt der Bestätigung von Israel, seine Zollbehörden hätten Waren aus den Siedlungsgebieten als solche israelischen Ursprungs zertifiziert, im November 2001 im Amtsblatt eine Mitteilung an die Importeure veröffentlichte, um sie über die Situation in Kenntnis zu setzen. Die Kommission tat also bereits vor fast zwei Jahren, was Frau Sandbæk jetzt fordert. Dies ist ein Beispiel für meine eingangs gemachte Bemerkung. Es hört sich so an, als gehe es in dieser Debatte um einen Krieg, der schon vor einiger Zeit geführt wurde.
Im Februar dieses Jahres – zur Zeit des letzten Treffens der Zollverwaltungen der Mitgliedstaaten zu diesem Thema – waren seit Anfang 2003 etwa 100 000 Euro als feste Zölle auf diese Warengruppen erhoben worden. Wir erwarten neue Zahlen Ende dieses Monats, wenn das nächste Treffen stattfindet. Der Bürgschaftsumfang, der bei diesen Produkten durch die EU-Zollbehörden festgestellt wurde, betrug zu diesem Zeitpunkt immerhin 1,7 Mio. Euro.
Wenn wir sicher sind, dass die Waren aus Siedlungsgebieten kommen, werden von den Mitgliedstaaten unverzüglich Zölle erhoben. Wo es irgendwelche Zweifel gibt oder die Informationen seitens der israelischen Behörden unklar oder unzureichend sind, wenden wir nach der Überprüfung, soweit sie uns möglich ist, ebenfalls Zölle an. Innerhalb unserer Mitgliedstaaten wird das regelmäßig durch den Zollausschuss überprüft, der Ende dieses Monats wieder zusammentritt. Das ist etwas, worüber nicht einfach bloß im Amtsblatt berichtet wird; das ist ein aktiver, ständiger Prozess.
Schließlich fragte Herr Gahler nach den Modalitäten und Prinzipien der Bewertung der Akkumulation und danach, welcher Grad an Verarbeitung notwendig ist, bevor etwas ein israelisches Produkt wird. Dies ist nicht der einzige Ort in der Welt, wo wir über so etwas zu entscheiden haben. In der Frage, wie viel Verarbeitung nötig ist, bevor über die Herkunft eines Produkts entschieden wird, folgen wir allgemeinen Prinzipien und Kriterien. In diesem Punkt gibt es keine besonderen Regeln für Israel."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κατά πρώτον, μια γενική παρατήρηση: κατά τη γνώμη μου, έτσι όπως διεξάγουμε τη συζήτηση συμπεριφερόμαστε σαν στρατηγοί που διεξάγουν ένα πόλεμο ο οποίος έχει ήδη γίνει. Προσωπικά, συμμερίζομαι την άποψη ότι πέρασε καιρός μέχρις ότου η ΕΕ να φτάσει στο σημείο να εφαρμόζει σαφώς τους κανονισμούς αυτούς. Όμως αυτό κάναμε για πολύ καιρό τώρα και το γεγονός αυτό πρέπει να αποσαφηνιστεί. Θα πρόσθετα επίσης ότι η πολιτική ανάγκη να αναλωθεί συζήτηση και ενέργεια για το θέμα έχει να κάνει περισσότερο με το τι πρέπει να γίνει τώρα από ό,τι με το σημείο που ξεκινήσαμε τη συζήτηση που σχετιζόταν με την πραγματική διαχείριση του τελωνειακού καθεστώτος.
Ως μέλος της Επιτροπής δεν βλέπω κάτι στις συζητήσεις μας ή στον τρόπο χειρισμού του θέματος από την Επιτροπή που να θυμίζει αυτό που κάποιοι είπαν εδώ για αμφισβήτηση της ενότητας της Επιτροπής σε σχέση με το θέμα. Το θέμα αυτό ουδέποτε προκάλεσε διχασμό στην Επιτροπή. Κάποιοι άλλοι ανέφεραν ότι τα κράτη μέλη πρέπει να συμφωνήσουν. Αυτό είναι απολύτως σωστό.
Η κ. Sandbæk ρώτησε γιατί δεν ενημέρωσε επίσημα η Επιτροπή τα κράτη μέλη για το θέμα και τι προτίθεται να κάνει. Θα επαναλάβω αυτά που είπα κατά την πρωτολογία μου, δηλαδή ότι κατόπιν της επιβεβαίωσης που λάβαμε από το Ισραήλ ότι οι τελωνιακές αρχές του πιστοποιούσαν αγαθά τα οποία προέρχονταν από τους οικισμούς ως ισραηλινής προέλευσης, η Επιτροπή εξέδωσε ανακοίνωση προς τους εισαγωγείς στην Επίσημη Εφημερίδα, το Νοέμβριο του 2001, ώστε να τους ενημερώσει για την κατάσταση. Επομένως, πριν από σχεδόν δύο χρόνια η Επιτροπή έκανε αυτό που ζήτησε η κ. Sandbæk. Αυτό είναι ένα στοιχείο στο οποίο βάσισα τις πρώτες μου παρατηρήσεις. Η συζήτηση αυτή μοιάζει να αφορά έναν πόλεμο ο οποίος κρίθηκε πριν από καιρό.
Φέτος τον Φεβρουάριο –κατά την τελευταία εσωτερική συνάντηση των τελωνειακών αρχών των κρατών μελών για το θέμα– είχαν εισπραχθεί από τις αρχές του 2003 περίπου 100 000 ευρώ ως διαρκείς δασμοί για αυτές τις κατηγορίες προϊόντων. Αναμένουμε να είναι διαθέσιμα νέα στοιχεία στα τέλη του μήνα όταν θα διεξαχθεί η επόμενη συνάντηση. Το ποσό των εγγυήσεων που ελήφθησαν για τα προϊόντα αυτά από τις τελωνιακές αρχές της ΕΕ το διάστημα αυτό ήταν περίπου 1,7 εκατομμύρια ευρώ.
Όταν είμαστε βέβαιοι ότι τα αγαθά προέρχονται από τους οικισμούς εποίκων, οι δασμοί επιβάλλονται απευθείας από τα κράτη μέλη. Όταν υπάρχει αμφιβολία, ή όταν δεν υπάρχει σαφής ή επαρκής πληροφόρηση για αυτό από τις ισραηλινές αρχές, επίσης επιβάλλουμε δασμούς αφού ελέγξουμε όσο περισσότερο μπορούμε. Αυτό επανεξετάζεται τακτικά στα κράτη μέλη μέσω της Τελωνειακής Επιτροπής, η οποία θα συνέλθει και πάλι στο τέλος του μήνα. Αυτό δεν είναι κάτι το οποίο μπορεί να χειριστεί κανείς βάζοντας απλώς μια ανακοίνωση στην Επίσημη Εφημερίδα· είναι μια ενεργός και συνεχιζόμενη διαδικασία.
Τέλος, ο κ. Gahler ρώτησε για τις λεπτομέρειες και τις αρχές της εκτίμησης της συσσώρευσης και για το πόση επεξεργασία είναι απαραίτητη για να γίνει προϊόν του Ισραήλ. Δεν είμαστε οι μόνοι σε όλο τον κόσμο που πρέπει να αποφασίσουμε για αυτά τα θέματα. Ακολουθούμε γενικές αρχές και κριτήρια όσον αφορά το πόση επεξεργασία είναι απαραίτητη προτού αποφασιστεί η προέλευση ενός προϊόντος. Δεν υπάρχει ειδικός κανόνας για το Ισραήλ στο σημείο αυτό."@el8
".
Señor Presidente, en primer lugar, quisiera hacer un comentario general: tal y como yo lo veo, la forma en que estamos llevando a cabo este debate se asemeja a la de unos generales haciendo una guerra que ya se ha librado. Personalmente, comparto la opinión de que la UE tardó bastante tiempo en conseguir que estas normas se aplicaran con claridad. Sin embargo, ya hace tiempo que lo hacemos y es necesario dejar claro este hecho. También quisiera añadir que la necesidad política de debate y la energía que se vaya a dedicar al tema tienen más que ver con lo que se debe hacer a partir de ahora que con el punto de partida del debate, que estaba relacionado con la administración real del régimen aduanero.
En mi calidad de miembro de la Comisión, no reconozco ninguna cuestión en nuestros debates o en nuestro tratamiento de esta cuestión en la Comisión que se parezca a lo que algunos han dicho aquí al poner en duda la unidad de la Comisión a este respecto. Esta cuestión nunca ha creado divisiones en el seno de la Comisión. Otros oradores han dicho que los Estados miembros deben ponerse de acuerdo. Eso es absolutamente correcto.
La Sra. Sandbæk ha preguntado por qué la Comisión no ha informado oficialmente a los Estados miembros sobre esto y qué va a hacer. Voy a repetir lo que ya he dicho en mi primera intervención en este debate, a saber, que tras la confirmación recibida de Israel de que sus autoridades aduaneras certificaban como bienes de origen israelí algunos productos procedentes de los asentamientos, la Comisión publicó una notificación a los importadores en el Diario Oficial de noviembre de 2001 con el fin de informarles de la situación. Por lo tanto, la Comisión hizo hace casi dos años lo que pide la Sra. Sandbæk. Este es un elemento en el que he basado mis comentarios de apertura. Parece como si este debate tratara sobre una guerra que se hizo hace tiempo.
En febrero de este año –la última vez en que se reunieron las autoridades aduaneras internas de los Estados miembros para tratar este asunto– se habían cobrado unos 100 000 euros en concepto de derechos permanentes sobre esas categorías de productos desde el comienzo de 2003. Esperamos disponer de nuevas cifras al final de este mes, cuando se celebre la próxima reunión. El importe de las garantías recibidas por esos productos por las autoridades aduaneras comunitarias en esa fecha ascendía a la nada despreciable cantidad de 1,7 millones de euros.
Cuando estamos seguros de que los productos proceden de asentamientos, los Estados miembros aplican inmediatamente los derechos. Cuando hay alguna duda o cuando la información recibida de las autoridades israelíes al respecto es poco clara o insuficiente, también aplicamos derechos después de haber realizado todas las comprobaciones que podemos. Este sistema se está revisando periódicamente dentro de nuestros Estados miembros a través del Comité Aduanero, que volverá a reunirse a finales de mes. No se trata de un tema que se trate simplemente poniendo una notificación en el Diario Oficial, sino que se trata de un proceso activo y continuo.
Por último, el Sr. Gahler ha preguntado sobre las modalidades y principios para calcular la acumulación, y cuánto procesamiento es necesario para que un producto se convierta en un producto israelí. Israel no es el único lugar del mundo en el que hemos tenido que decidir sobre estas cuestiones. Seguimos principios y criterios generales en lo que respecta a la cantidad de procesamiento necesario para determinar el origen de un producto. No hay ninguna norma específica para Israel a este respecto."@es12
".
Arvoisa puhemies, esitän ensiksi yleisen huomion. Mielestäni tapamme käydä tätä keskustelua muistuttaa sellaisten kenraalien käyttäytymistä, jotka käyvät jo aikaisemmin sodittua sotaa. Henkilökohtaisesti olen samaa mieltä siitä, että kesti melko kauan, ennen kuin EU pääsi siihen tilanteeseen, että näitä sääntöjä alettiin soveltamaan selkeästi. Olemme kuitenkin tehneet niin jo jonkin aikaa, ja tämä asia on nyt tehtävä selväksi. Haluaisin myös lisätä, että poliittinen tarve keskustella tästä ja käyttää energiaa tähän aiheeseen liittyy pikemminkin siihen, mitä nyt on tehtävä, kuin keskustelun lähtökohtaan, joka koski tullimenettelyn tosiasiallista hallinnointia.
Komission jäsenenä en myönnä havainneeni keskusteluissamme tai tämän asian käsittelyssä komissiossa mitään sellaista, mikä asettaisi komission yksimielisyyden tässä asiassa kyseenalaiseksi, mitä jotkut täällä ovat väittäneet. Tämä asia ei ole koskaan aiheuttanut erimielisyyttä komissiossa. Jotkut puhujat ovat maininneet, että jäsenvaltioiden on oltava yhtä mieltä. Se on aivan totta.
Jäsen Sandbæk kysyi, miksi komissio ei ole virallisesti ilmoittanut jäsenvaltioille tästä asiasta ja mitä komissio aikoo tehdä. Toistan sen, mitä sanoin jo tämän keskustelun ensimmäisessä puheenvuorossani. Nimittäin, että sen jälkeen, kun Israel vahvisti, että sen tulliviranomaiset ilmoittavat siirtokunnista peräisin olevat tuotteet Israelista peräisin olevina tuotteina, komissio julkaisi marraskuussa 2001 ilmestyneessä virallisessa lehdessä maahantuojille ilmoituksen, jossa niille tiedotettiin tilanteesta. Siis lähes kaksi vuotta sitten komissio teki sen, mitä jäsen Sandbæk pyysi. Tämä on yksi asia, jolle perustin ensimmäiset huomioni. Kuulostaa siltä, että nyt keskustellaan sodasta,, joka käytiin jo jokin aika sitten.
Tämän vuoden helmikuussa, jolloin jäsenvaltioiden tulliviranomaiset tapasivat viimeksi ja käsittelivät tätä asiaa, näistä tuoteryhmistä oli peritty noin 100 000 euroa kiinteitä tullimaksuja vuoden 2003 alusta. Odotamme uusien lukujen olevan käytettävissämme tämän kuun lopussa, jolloin seuraava kokous pidetään. EU:n tulliviranomaiset olivat tuolloin kantaneet näistä tuotteista vakuuksia 1,7 miljoonaa euroa.
Kun olemme varmoja, että tuotteet ovat lähtöisin siirtokunnista, jäsenvaltiot soveltavat tulleja välittömästi. Kun asiassa on epäselvyyttä tai kun Israelin viranomaiset antavat epäselkeitä tai riittämättömiä tietoja asiasta, selvitämme asian mahdollisimman tarkoin, minkä jälkeen sovellamme tuotteisiin tulleja. Jäsenvaltiot tarkastelevat tätä tilannetta säännöllisesti tullikomitean välityksellä. Se kokoontuu taas tämän kuun lopussa. Tätä kysymystä ei hoideta vain panemalla ilmoitus viralliseen lehteen, vaan kyseessä on aktiivinen, jatkuva prosessi.
Lopuksi käsittelisin parlamentin jäsenen Gahlerin kysymyksiä tuotteen ja sen ainesten alkuperän määrittelemisen yksityiskohdista ja periaatteista sekä siitä kuinka paljon käsittelyä tarvitaan, jotta tuotteesta tulee israelilainen. Tämä ei ole ainoa paikka maailmassa, jossa näistä asioista on päätettävä. Noudatamme yleisiä periaatteita ja perusteita sen suhteen, kuinka paljon käsittelyä tarvitaan ennen tuotteen alkuperän määrittelemistä. Tässä asiassa ei ole erityistä sääntöä Israelia varten."@fi5
"Monsieur le Président, tout d’abord, une remarque générale: tel que je vois les choses, de la façon dont nous conduisons ce débat, nous nous comportons comme les généraux d’une guerre qui a déjà été livrée. Je pense personnellement que l’UE a mis du temps avant d’appliquer ces règles avec clarté. Mais nous le faisons depuis un certain temps maintenant et ce fait a besoin d’être clarifié. Je voudrais également ajouter que, sur le plan politique, le volume de discussion et l’énergie à investir sur le sujet porte davantage sur ce qu’il convient de faire maintenant que sur le point de départ de la discussion, qui était la véritable administration du régime douanier.
En tant que membre de la Commission, je tiens à déclarer que les discussions au sein de la Commission ou la façon dont nous gérons la question n’ont rien à voir avec les propos tenus par certains députés qui mettent en doute l’unité de la Commission sur le sujet. Ce sujet n’a jamais divisé la Commission. D’autres ont mentionné que les États membres devaient se mettre d’accord. C’est tout à fait exact.
Mme Sandbæk a demandé pourquoi la Commission n’avait pas officiellement informé les États membres à ce sujet et ce qu’elle allait faire. Je répéterai ce que j’ai dit dans ma première intervention, à savoir qu’après avoir reçu d’Israël une confirmation selon laquelle ses autorités douanières certifiaient des produits provenant des colonies comme étant des produits d’origine israélienne, la Commission a publié, en novembre 2001, dans le Journal officiel une note à l’intention des importateurs afin de les informer de la situation. Il y a donc à peu près deux ans que la Commission a fait ce que Mme Sandbæk demande. Ceci est un élément sur lequel j’ai basé mes premières remarques. On a l’impression que ce débat porte sur une guerre qui a été livrée il y a longtemps.
En février de cette année - époque à laquelle les autorités douanières intérieures des États membres se sont réunies pour la dernière fois sur le sujet - près de 100 000 euros avaient été perçus au titre de droits permanents sur les catégories de produits en question depuis le début de 2003. De nouveaux chiffres devraient être disponibles à la fin du mois, lorsque se tiendra la prochaine réunion. Le montant des garanties prélevées sur ces produits par les autorités douanières de l’UE s’élevait à l’époque à 1,7 million d’euros.
Lorsque nous sommes sûrs que les produits proviennent des colonies, les taxes sont appliquées immédiatement par les États membres. Lorsqu’il y a un doute ou lorsque les informations données par les autorités israéliennes manquent de clarté ou sont insuffisantes, nous appliquons également la taxe après avoir effectué toutes les vérifications possibles. Cette question est régulièrement réexaminée au sein de nos États membres par le biais du comité des douanes, qui se réunira à nouveau à la fin de ce mois. Nous ne traitons pas ce problème en nous contentant de publier une note au Journal officiel; il s’agit d’un processus actif et en évolution continue.
Pour finir, M. Gahler s’interrogeait sur les modalités et les principes d’évaluation de l’accumulation ainsi que sur le niveau de transformation nécessaire pour qu’un produit devienne un produit israélien. Cela n’est pas le seul endroit au monde où nous devons prendre des décisions sur ces questions. Nous suivons les principes et les critères généraux concernant le degré de transformation nécessaire avant de décider de l’origine d’un produit. Il n’y a pas de règle particulière pour Israël sur ce point."@fr6
"Signor Presidente, anzitutto faccio un’osservazione di carattere generale: a giudicare da come stiamo conducendo la discussione, sembriamo generali che si cimentano in una guerra già combattuta. Personalmente sono dell’avviso che ci sia voluto tempo prima che l’UE arrivasse alla chiara applicazione di queste norme. Questa è però la realtà da tempo e ciò va puntualizzato. Vorrei aggiungere che l’esigenza politica di discutere e l’energia da infondere nella problematica hanno più a che fare con il prossimo passo che con il punto di partenza della discussione, relativo all’effettiva amministrazione del regime doganale.
Come Commissario, non ravviso nulla nella discussione o nella gestione del caso in Commissione che confermi le parole di chi ha qui messo in dubbio l’unità dell’Esecutivo in proposito. La questione non ha mai causato discordia in seno alla Commissione. Altri hanno sostenuto che gli Stati membri devono mettersi d’accordo e questo è perfettamente giusto.
L’onorevole Sandbæk chiede come mai la Commissione non abbia informato ufficialmente gli Stati membri di quanto stava accadendo. Ribadisco quanto già detto nel mio primo intervento durante il dibattito, ovvero che, a seguito della conferma ricevuta da Israele secondo cui le autorità doganali avrebbero certificato merci degli insediamenti come aventi origine in Israele, la Commissione ha pubblicato nella Gazzetta ufficiale del novembre 2001 un avviso destinato agli importatori per informarli della situazione. Pertanto già due anni fa circa la Commissione aveva fatto quanto chiesto dall’onorevole Sandbæk. Questo è un elemento su cui mi sono basato per le mie prime osservazioni. Sembra dunque che la discussione riguardi una guerra combattuta parecchio tempo fa.
Nel febbraio di quest’anno, cioè proprio all’epoca dell’ultima riunione interna a proposito delle autorità doganali degli Stati membri, i dazi permanenti riscossi per queste categorie di prodotto sin dall’inizio del 2003 erano circa 100 000 euro. Prevediamo che le nuove cifre saranno disponibili alla fine del mese, cioè quando si terrà la prossima riunione. Il totale delle garanzie riscosse su questi prodotti dalle autorità doganali dell’UE ammontava all’epoca a ben 1,7 milioni di euro.
Una volta certi che le merci provengano dagli insediamenti, gli Stati membri applicano immediatamente i dazi. Quando sussiste un dubbio o le informazioni delle autorità israeliane sono poco chiare o insufficienti, applichiamo comunque i dazi dopo aver effettuato tutte le verifiche possibili. Il tutto è oggetto di un regolare riesame da parte degli Stati membri mediante il comitato delle dogane, che si riunirà di nuovo alla fine del mese. La questione viene dunque gestita non pubblicando semplicemente un avviso nella Gazzetta ufficiale, ma seguendo una procedura continua ed attiva.
Infine, l’onorevole Gahler ha chiesto quali siano le modalità e i principi per valutare il cumulo e che lavorazione sia necessaria perché un prodotto diventi israeliano. Questa non è l’unica zona del mondo per cui dobbiamo prendere decisioni del genere. Ai fini della definizione dell’origine di un prodotto seguiamo i criteri e i principi fondamentali relativi al tipo di lavorazione necessaria e in proposito non esiste una regola particolare per Israele."@it9
".
Mr President, firstly, a general remark: as I see it, in the way we are conducting this debate we are behaving like generals fighting a war that has already been fought. Personally, I share the view that it was quite some time before the EU got to the point where these rules were being clearly applied. But we have been doing this for some time now and this fact needs to be clarified. I would also add that the political need for discussion and energy to be injected into the subject has more to do with what to do now than with the starting-point of the discussion which related to the actual administration of the customs regime.
As a member of the Commission I do not recognise anything in our discussions or handling of this in the Commission that resembles what some have said here about questioning the unity of the Commission in relation to this issue. This has never been a divisive issue inside the Commission. Others have mentioned that Member States have to agree. That is absolutely correct.
Mrs Sandbæk asked why the Commission has not officially informed Member States about this and what it is going to do. I will repeat what I said in my first contribution to this debate, namely that following the confirmation received from Israel that its customs authorities certified goods coming from the settlements as being of Israeli origin, the Commission published a notice to the importers in the Official Journal in November 2001 in order to inform them of the situation. So almost two years ago the Commission did what Mrs Sandbæk asked. This is one element on which I based my first remarks. It sounds as if this debate is about a war that was waged some time ago.
In February this year – which was the time that the last internal Member States customs authorities met on this issue – about EUR 100 000 had been collected as permanent duties on these product categories from the beginning of 2003. We expect new figures to be available at the end of this month when the next meeting takes place. The amount of guarantees taken on these products by EU customs authorities at that time was as much as EUR 1.7 million.
When we are certain that the goods are coming from settlements, duties are applied immediately by Member States. Where there is any doubt, or where there is unclear or insufficient information about this from the Israeli authorities, we also apply duties after having checked as far as we can. This is being regularly reviewed within our Member States through the Customs Committee, which will meet again at the end of this month. This is something which is not just handled by putting a notice in the Official Journal; it is an active, ongoing process.
Finally, Mr Gahler asked about the modalities and principles of assessing the accumulation, and how much processing is necessary before it becomes an Israeli product. This is not the only place in the world where we have to decide on these matters. We follow general principles and criteria as regards how much processing is necessary before the origin of a product is decided. There is no special rule for Israel on this point."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, eerst een algemene opmerking: naar mijn idee voeren we dit debat zoals generaals een reeds gevochten oorlog voeren. Persoonlijk deel ik de mening dat het even geduurd heeft voor de EU zover was dat deze regels duidelijk toegepast werden. Maar we doen dat nu al enige tijd, en dit feit verdient opheldering. Ik zou daaraan toe willen voegen dat de politieke behoefte aan discussie en energie die aan het onderwerp besteed moet worden, meer te maken heeft met de vraag “wat doen we nu?”, dan met het uitgangspunt van de discussie, die ging over de feitelijke toepassing van het douanestelsel.
Als lid van de Commissie kan ik mij niet voorstellen dat onze besprekingen over dit onderwerp de indruk gewekt hebben dat de Commissie op dit punt niet eensgezind is, zoals sommigen hebben gesuggereerd. Dit is binnen de Commissie nooit een twistpunt geweest. Anderen hebben gesteld dat lidstaten het ermee eens moeten zijn. Dat is volstrekt juist.
Mevrouw Sandbæk vroeg zich af waarom de Commissie de lidstaten hierover niet officieel geïnformeerd heeft en wat de Commissie nu gaat doen. Ik herhaal wat ik in mijn eerste bijdrage aan dit debat heb gezegd: volgend op de verklaring van Israël dat zijn douaneautoriteiten goederen die afkomstig zijn uit de nederzettingen opgaven als van Israëlische herkomst, heeft de Commissie in november 2001 de importeurs hierover in het Publicatieblad geïnformeerd. De Commissie heeft dus twee jaar geleden al gedaan waar mevrouw Sandbæk om vroeg. Dat is een van de aanleidingen voor mijn eerste opmerkingen. Het klinkt alsof dit debat gaat over een oorlog die al enige tijd geleden bevochten is.
In februari van dit jaar – toen de interne douaneautoriteiten van de lidstaten voor de laatste keer vergaderden over dit onderwerp – was ongeveer 100.000 euro binnengekomen aan permanente invoerrechten over die productcategorieën sinds het begin van 2003. We verwachten nieuwe cijfers tegen het eind van deze maand, als de volgende vergadering plaatsvindt. Het bedrag aan garanties dat de douaneautoriteiten van de Europese Unie over deze producten hadden ontvangen beliep destijds 1,7 miljoen euro.
Als we zeker weten dat goederen afkomstig zijn uit nederzettingen, leggen de lidstaten direct invoerrechten op. In geval van twijfel of onduidelijke dan wel onvoldoende informatie hierover van de Israëlische autoriteiten, leggen we ook invoerrechten op, nadat we de herkomst zoveel mogelijk hebben achterhaald. Dit wordt vanuit de lidstaten regelmatig besproken via het douanecomité, dat eind deze maand weer bijeen zal komen. Dit is iets wat niet wordt afgedaan met een kennisgeving in het Publicatieblad; het is een actief, continu proces.
Ten slotte, de heer Gahler vroeg naar de modaliteiten en de uitgangspunten voor het beoordelen van de accumulatie, en hoeveel verwerking nodig is voordat iets een Israëlisch product wordt. Israël is niet het enige land ter wereld waar we over zulke dingen moeten besluiten. We gaan te werk volgens algemene principes en criteria over hoeveel verwerking nodig is voordat de herkomst van een product kan worden vastgesteld. Er bestaat op dit punt geen speciale regel voor Israël."@nl2
"Senhor Presidente, em primeiro lugar, um comentário geral: a meu ver, a julgar pela forma como estamos a conduzir este debate, comportamo-nos como generais, batendo-se numa guerra que já acabou. Pessoalmente, partilho da opinião de que foi necessário muito tempo até que a UE conseguisse a aplicação efectiva destas regras. Mas há muito que o fazemos, e isso tem de ser clarificado. Gostaria ainda de acrescentar que a necessidade política de debate, assim como a energia a injectar nesta questão, têm mais a ver com o que se impõe que façamos agora do que com o início da discussão, que se prendia com a administração efectiva do regime aduaneiro.
Na qualidade de membro da Comissão não reconheço, nas nossas discussões ou na forma como abordamos estas questões, nada que possa parecer-se com o que alguns dos oradores aqui referiram quando questionaram a unidade da Comissão nesta matéria. Esta nunca foi uma questão que dividisse a Comissão. Outros oradores referiram-se ao facto de ter de existir consentimento da parte dos Estados-Membros. É absolutamente correcto.
A senhora deputada Sandbæk perguntou por que razão a Comissão não informou oficialmente os Estados-Membros desta questão e daquilo que tenciona fazer. Repito o que disse na minha primeira intervenção neste debate, a saber, que na sequência da confirmação, por parte de Israel, de que as suas autoridades alfandegárias certificam produtos originários dos colonatos como sendo de origem israelita, a Comissão publicou um aviso aos importadores no Jornal Oficial, em Novembro de 2001, a fim de os alertar para a situação. Assim sendo, há praticamente dois anos que a Comissão fez o que a senhora deputada Sandbæk agora pede. Este foi um dos elementos em que baseei os meus primeiros comentários. Este debate parece dizer respeito a uma guerra que já foi travada há algum tempo.
Em Fevereiro deste ano – altura em que as autoridades alfandegárias internas dos Estados-Membros se reuniram pela última vez a este respeito – tinham sido cobrados, desde o início de 2003, direitos permanentes sobre estas categorias de produtos no valor de cerca de 100 000 euros. Aguardamos novos dados, que estarão disponíveis em finais deste mês, altura em que terá lugar a próxima reunião. O montante das garantias obtidas sobre estes produtos por parte das autoridades alfandegárias da UE, na altura, era de cerca de 1,7 milhões de euros.
Quando existe a certeza de que os produtos são originários dos colonatos, os Estados-Membros cobram de imediato direitos. Sempre que existem dúvidas, ou sempre que as autoridades israelitas fornecem informação inconcludente ou insuficiente, cobramos igualmente direitos, após ter conduzido, até onde nos foi possível, a verificação. Esta questão é regularmente acompanhada nos nossos Estados-Membros por intermédio do Comité Aduaneiro, que voltará a reunir-se no final deste mês. Trata-se de algo que não pode ser tratado apenas, mediante a publicação de um aviso no Jornal Oficial; trata-se de um processo activo e contínuo.
Por último, o senhor deputado Gahler inquiriu acerca das modalidades e princípios da avaliação da acumulação e ainda sobre a quantidade transformação necessária para se considerar um produto israelita. Não é o único lugar do mundo onde se tem de decidir sobre estas questões. Seguimos princípios e critérios gerais no que se refere à quantidade de transformação necessária para se decidir da origem de um produto. Não existem, de momento, regras especiais para Israel."@pt11
".
Herr talman! Jag vill börja med att göra en allmän kommentar: vårt sätt att föra denna debatt gör att vi beter oss som generaler som utkämpar ett krig som redan har utkämpats, som jag ser det. Personligen delar jag åsikten att det dröjde rätt länge innan EU kom till den punkten att dessa regler tydligt tillämpades. Men vi har gjort detta ganska länge nu, och detta faktum måste klargöras. Jag skulle också vilja lägga till att det politiska behovet av att diskutera och ingjuta energi i frågan har mer att göra med vad vi måste göra nu, än med utgångspunkten för diskussionen, som handlade om den faktiska förvaltningen av tullsystemet.
Som ledamot av kommissionen känner jag inte igen något i kommissionens diskussioner eller åtgärder beträffande den här frågan som liknar vad somliga här har sagt om ifrågasättandet av kommissionens enighet i förhållande till frågan. Detta har aldrig varit någon splittrande fråga i kommissionen. Andra har nämnt att medlemsstaterna måste vara överens. Det är helt korrekt.
Sandbæk frågade varför kommissionen inte officiellt har informerat medlemsstaterna om detta, och vad den kommer att göra. Jag upprepar vad jag sade i mitt första bidrag i den här debatten, nämligen att efter det att Israel bekräftat att dess tullmyndigheter utfärdade intyg för varor från bosättningar såsom av israeliskt ursprung, offentliggjorde kommissionen ett meddelande till importörerna i Europeiska unionens officiella tidning i november 2001 för att informera dem om situationen. Så för nästan två år sedan gjorde kommissionen vad Sandbæk begärde. Detta är en faktor som mina första kommentarer var uppbyggda kring. Det låter som om denna debatt handlar om ett krig som utkämpades för rätt länge sedan.
I februari i år – vilket var den tidpunkt då de sista interna tullmyndigheterna i medlemsstaterna möttes i frågan – hade omkring 100 000 euro indrivits som permanenta tullavgifter för dessa produktkategorier från början av 2003. Vi förväntar oss att nya siffror skall finnas tillgängliga i slutet av den här månaden, då nästa möte äger rum. Det garantibelopp som EU:s tullmyndigheter tagit för dessa produkter vid den tidpunkten var så mycket som 1,7 miljoner euro.
När vi är säkra på att varorna kommer från bosättningar tillämpar medlemsstaterna omedelbart tullavgifter. I de fall där det råder något tvivel, eller där de israeliska myndigheternas information om detta är oklar eller otillräcklig, tillämpar vi också tullavgifter efter att ha kontrollerat saken så noga vi kan. Detta ses över regelbundet i våra medlemsstater genom tullkommittén, som kommer att sammanträda igen i slutet av den här månaden. Detta är något som vi inte bara hanterar genom att införa ett meddelande i EUT; det är en aktiv kontinuerlig process.
Gahler frågade slutligen om villkoren och principerna för att bedöma anhopningen, och hur mycket behandling som krävs innan det blir en israelisk produkt. Det här är inte den enda plats i världen där vi måste fatta beslut om dessa frågor. Vi följer allmänna principer och kriterier beträffande hur mycket behandling som krävs innan en produkts ursprung fastställs. Det finns ingen särskild regel för Israel på den punkten."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"8,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples