Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-04-Speech-4-176"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-09-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Afstemning4
dcterms:Language	"pt"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030904.5.4-176"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-09-04-Speech-4-1774
lpv:speaker	lp:José Ribeiro E Castro4
lpv:spoken text	". Sem prejuízo de a colega relatora ter sabido avançar algumas pistas interessantes quanto valiosas ao desafio de “como ajudar os países em desenvolvimento a beneficiarem do comércio” vi-me constrangido a abster-me. A constatação de que a chave para o desenvolvimento consiste na liberalização do comércio, ao contrário de dever merecer aplauso entusiástico ou ataque violento – o que só redunda em querelas ideológicas de efeito temporário – deve ser apenas ponto de partida e facto de referência. Por isso, partindo desta realidade insofismável, o melhor é associar algumas obrigações nas relações comerciais apoiadas com os PVD. Ou seja, é preferível condicionar os apoios da União e/ou dos Estados-Membros aos agentes económicos que estabeleçam relações comerciais com os PVD – seja na aquisição de matérias primas, seja na venda de bens ou serviços – à promoção de vantagens imediatas, concomitantes, que se concretizem, por exemplo, na transferência obrigatória de tecnologias, no reforço das capacidades locais, no fornecimento de medicamentos, na construção de infra-estruturas básicas, na prestação de serviços para a diminuição de custos de gestão do serviço da dívida, etc. Procurar alterar a realidade “económica” à força de imposições legislativas, diz-nos a História que se tem mostrado pouco eficaz."@pt11
lpv:spokenAs	member; Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs (2002-01-17--2004-07-19)14 member; UEN (1999-11-17--2004-07-19)14 substitute; AFCO (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Members from the European Parliament to the Joint Parliamentary Assembly of the Agreement between the African, Caribbean and Pacific States and the European Union (ACP-EU) (2002-02-06--2004-07-19)14 unknown; Partido Popular (1999-11-17--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Selv om ordføreren har foreslået nogle både interessante og værdifulde strategier til at imødegå udfordringen om, "hvordan udviklingslandene kan hjælpes til at få udbytte af handel", har jeg set mig nødsaget til at undlade at stemme. Konstateringen af, at nøglen til udvikling ligger i en liberalisering af handelen, bør kun være et udgangs- eller referencepunkt og fortjener ikke hverken entusiastisk bifald eller voldsom fordømmelse, for det vil blot føre til ideologiske stridigheder af kortvarig betydning. Det er derfor med udgangspunkt i de faktiske forhold bedre at knytte nogle forpligtelser til de støttede handelsforbindelser med udviklingslandene. Det er bedre at knytte EU's og/eller medlemsstaternes bistand til de økonomiske aktører, der etablerer handelsrelationer med udviklingslandene – hvad enten der er tale om indkøb af råvarer eller salg af varer og tjenesteydelser – og sideløbende med den umiddelbare indtjening forpligter sig til f.eks. at overføre teknologi, styrke lokal produktionskapacitet, levere lægemidler, opbygge grundlæggende infrastruktur, erlægge tjenesteydelser til mindskelse af omkostningerne ved gældsforvaltningen osv. Historien viser, at forsøg på at ændre den "økonomiske" virkelighed gennem lovindgreb har vist sig lidet effektive."@da1 ". Obwohl es der Berichterstatterin gelungen ist, mehrere interessante und wertvolle Strategien in Bezug auf die Herausforderung, „wie den Entwicklungsländern geholfen werden kann, damit sie vom Handel profitieren“ vorzuschlagen, sah ich mich zur Stimmenthaltung gezwungen. Die Feststellung, der Schlüssel für die Entwicklung liege in der Liberalisierung des Handels, darf egal, ob man ihr enthusiastisch Beifall zollt oder sie ablehnt (was jeweils nur zu ideologischen Querelen von vorübergehender Wirkung führt) lediglich ein Ausgangs- und Bezugspunkt sein. Deshalb ist es ausgehend von dieser unstrittigen Realität am besten, in die Handelsbeziehungen mit den Entwicklungsländern einige Verpflichtungen einzubinden. Es ist also besser, die Hilfen der Union und/oder der Mitgliedstaaten für Wirtschaftsakteure, die beim Kauf von Rohstoffen oder beim Verkauf von Waren oder Dienstleistungen Handelbeziehungen zu den Entwicklungsländern herstellen, an Bedingungen zu knüpfen. Diese Bedingungen würden die Gewährung unmittelbarer Vorteile beinhalten, wie z. B. einen obligatorischen Technologietransfer, die Stärkung der lokalen Kapazitäten, die Lieferung von Arzneimitteln, den Aufbau der grundlegenden Infrastruktur, die Erbringung von Dienstleistungen zur Verringerung der Kosten des Schuldendienstes usw. Die Geschichte lehrt uns, dass der Versuch, das „Wirtschaftsklima“ mit Macht durch legislative Auflagen zu verändern, kaum Wirkung zeigt."@de7 ". Αν και η εισηγήτρια μπόρεσε να προτείνει αρκετές ενδιαφέρουσες και πολύτιμες στρατηγικές που να ανταποκρίνονται στην πρόκληση “να βοηθήσουμε τις αναπτυσσόμενες χώρες να επωφεληθούν από τις εμπορικές συναλλαγές”, αισθάνθηκα την υποχρέωση να απέχω από την ψηφοφορία. Η παρατήρηση ότι το κλειδί για την ανάπτυξη βρίσκεται στην απελευθέρωση του εμπορίου θα έπρεπε, αντί να κερδίσει τα ενθουσιώδη χειροκροτήματα ή τη βίαιη καταδίκη (που και τα δύο δεν οδηγούν παρά σε ιδεολογικούς καυγάδες με βραχυπρόθεσμα αποτελέσματα) να είναι απλά το σημείο εκκίνησης και το πλαίσιο αναφοράς. Δεδομένης αυτής της αναπόφευκτης αλήθειας, επομένως, η καλύτερη προσέγγιση είναι να συνδέσουμε ορισμένες υποχρεώσεις με τις εμπορικές σχέσεις που διατηρούμε με τις αναπτυσσόμενες χώρες. Με άλλα λόγια, είναι προτιμότερο να επιβάλλονται όροι για την βοήθεια που προσφέρει η ΕΕ και/ή τα κράτη μέλη της στους οικονομικούς εκείνους φορείς οι οποίοι, αποκτώντας πρώτες ύλες ή πουλώντας αγαθά και υπηρεσίες, δημιουργούν εμπορικές σχέσεις με τις αναπτυσσόμενες χώρες. Οι όροι αυτοί θα πρέπει να περιλαμβάνουν την παροχή άμεσων παρεπόμενων ωφελειών, οι οποίες μπορεί να είναι, σε πρακτικούς όρους, η υποχρεωτική μεταφορά τεχνολογίας, η ενίσχυση της τοπικής ικανότητας, η παροχή φαρμάκων, η οικοδόμηση βασικών υποδομών, η παροχή υπηρεσιών για τη μείωση του κόστους διαχείρισης των δανείων, και άλλοι. Η ιστορία μας λέει ότι το να προσπαθούμε να αλλάξουμε το “οικονομικό” κλίμα επιβάλλοντας νομοθετικούς περιορισμούς έχει μικρό αποτέλεσμα."@el8 ". Although the rapporteur was able to propose several interesting and valuable strategies in response to the challenge of ‘assisting developing countries to benefit from trade’, I felt obliged to abstain from voting. The observation that the key to development lies in liberalising trade should, rather than earning enthusiastic applause or violent condemnation (both of which lead only to ideological squabbles with short-term effects), be nothing more than a point of departure and a frame of reference. Given this inescapable truth, therefore, the best approach is to link certain obligations into trading relationships maintained with developing countries. In other words, it is better to impose conditions on aid offered by the EU and/or its Member States to those economic agents who, by acquiring raw materials or by selling goods and services, establish trading relationships with developing countries. These conditions would involve providing instant attendant benefits, which might consist, in practical terms, of obligatory technology transfers, building local capacity, providing medicines, building basic infrastructure, providing services to help reduce the costs of managing debts, and the like. History tells us that attempting to change the ‘economic’ climate by imposing legislative restrictions has little effect."@en3 ". Sin negar que la ponente ha sabido avanzar algunas pistas interesantes y valiosas para el desafío de «cómo ayudar a los países en desarrollo a beneficiarse del comercio», me he visto obligado a abstenerme. La constatación de que la clave para el desarrollo consiste en la liberalización del comercio, en lugar de merecer un aplauso entusiasta ni un ataque violento –lo que solo redunda en disputas ideológicas de efecto temporal– debe constituir únicamente un punto de partida y un hecho de referencia. Por ello, partiendo de esta realidad evidente, lo mejor es asociar algunas obligaciones a las relaciones comerciales apoyadas con los países en vías de desarrollo. Es decir, es preferible condicionar las ayudas de la Unión y/o de los Estados miembros a los agentes económicos que establezcan relaciones comerciales con los países en vías de desarrollo –ya sea para la adquisición de materias primas o para la venta de bienes o servicios– a la promoción de ventajas inmediatas, concomitantes, que se concreten, por ejemplo, en la transferencia obligatoria de tecnologías, en el refuerzo de las capacidades locales, en el suministro de medicamentos, en la construcción de infraestructuras básicas, en la prestación de servicios para la reducción de los costes de gestión del pago de la deuda, etc. La historia nos demuestra que intentar modificar la realidad «económica» a fuerza de imposiciones legislativas resulta poco eficaz."@es12 ". Vaikka esittelijä kykeni esittämään useita mielenkiintoisia ja arvokkaita strategioita "kehitysmaiden auttamiseksi hyötymään kaupasta", tunsin velvollisuudekseni äänestää tyhjää. Huomiota, että kauppa on kehityksen avain, ei pitäisi tervehtiä innokkain suosionosoituksin tai kiivain moittein (jotka molemmat johtavat vain vaikutuksiltaan lyhytaikaiseen, ideologiseen kinasteluun), vaan sitä olisi pidettävä pelkästään lähtökohtana ja viitekehyksenä. Tämän eittämättömän tosiasian vuoksi paras lähestymistapa on siten sitoa kehitysmaiden kanssa ylläpidettävät kauppasuhteet tiettyihin velvoitteisiin. Toisin sanoen on parempi asettaa taloudellisille toimijoille, jotka luovat kauppasuhteita kehitysmaihin hankkimalla raaka-aineita tai myymällä tuotteita ja palveluja, ehtoja, jotka niiden on täytettävä EU:n ja/tai sen jäsenvaltioiden myöntämää tukea saadakseen. Ehtoja olisivat sellaisten välittömien, kauppaan liittyvien etujen tarjoaminen, joita käytännössä voisivat olla esimerkiksi pakolliset teknologian siirrot, paikallisten valmiuksien kehittäminen, lääkkeet, perusinfrastruktuurin rakentaminen ja velanhoitokustannusten vähentämiseen tähtäävien palvelujen tarjoaminen. Historia opettaa, että yritys muuttaa taloudellista ilmastoa lainsäädännöllisiä rajoitteita asettamalla ei yleensä tuota tulosta."@fi5 ". Bien que le rapporteur ait pu proposer plusieurs stratégies intéressantes et de grande valeur en réponse au défi de savoir "Comment aider les pays en développement à tirer parti du commerce", je me suis senti obligé de m’abstenir de voter. L’observation selon laquelle la clé du développement se trouve dans la libéralisation du commerce devrait, plutôt que d’entraîner des applaudissements enthousiastes ou des violentes condamnations (les deux n’entraînant que des disputes idéologiques avec des effets à court terme), constituer tout au plus un point de départ et un cadre de référence. Étant donné cette vérité indéniable, la meilleure approche consiste donc à coupler les relations commerciales maintenues avec les pays en développement à certaines obligations. Autrement dit, il vaut mieux imposer des conditions sur l’aide fournie par l’UE et/ou ses États membres à ces agents économiques qui, en achetant des matières premières ou en vendant des biens et services, établissent des relations commerciales avec les pays en développement. Ces conditions impliqueraient l’obtention de bénéfices connexes immédiats. En pratique, il pourrait s’agir de transferts de technologies obligatoires, de l’établissement d’une capacité locale, d’une fourniture de médicaments, de la construction d’une infrastructure de base, de la prestation de services visant à réduire les coûts de gestion de la dette, etc. L’histoire nous dit qu’il est peu efficace d’essayer de changer le climat "économique" en imposant des restrictions législatives."@fr6 ". Pur non negando che la relatrice abbia saputo proporre alcune interessanti quanto valide strategie nella sfida rappresentata dall’“aiutare i paesi in via di sviluppo a beneficiare degli scambi”, mi sono visto costretto ad astenermi. La constatazione che la chiave per lo sviluppo consiste nella liberalizzazione del commercio non dovrebbe guadagnarsi entusiastici applausi né violenti attacchi, che portano esclusivamente a discussioni ideologiche che lasciano il tempo che trovano. Tale constatazione deve invece rappresentare semplicemente un punto di partenza e un elemento di riferimento. Perciò, partendo da questa ineludibile verità, la cosa migliore è subordinare le relazioni commerciali con i paesi in via di sviluppo al rispetto di taluni obblighi. E’ dunque preferibile condizionare l’operato degli attori economici che stabiliscono relazioni commerciali con i paesi in via di sviluppo (sia per l’acquisto di materie prime che per la vendita di beni e servizi) al rispetto di talune condizioni quale la promozione di vantaggi immediati che si concretizzino, ad esempio, nel trasferimento obbligatorio di tecnologie, nel rinforzo delle tecnologie, nel rinforzo delle capacità locali, nella fornitura di medicinali, nella costruzione di infrastrutture di base, nella prestazione di servizi volti alla diminuzione dei costi di gestione del servizio del debito pubblico, eccetera. La storia ci insegna che cercare di modificare la realtà “economica” per mezzo di imposizioni legislative è poco efficace."@it9 ". Although the rapporteur was able to propose several interesting and valuable strategies in response to the challenge of ‘assisting developing countries to benefit from trade’, I felt obliged to abstain from voting. The observation that the key to development lies in liberalising trade should, rather than earning enthusiastic applause or violent condemnation (both of which lead only to ideological squabbles with short-term effects), be nothing more than a point of departure and a frame of reference. Given this inescapable truth, therefore, the best approach is to link certain obligations into trading relationships maintained with developing countries. In other words, it is better to impose conditions on aid offered by the EU and/or its Member States to those economic agents who, by acquiring raw materials or by selling goods and services, establish trading relationships with developing countries. These conditions would involve providing instant attendant benefits, which might consist, in practical terms, of obligatory technology transfers, building local capacity, providing medicines, building basic infrastructure, providing services to help reduce the costs of managing debts, and the like. History tells us that attempting to change the ‘economic’ climate by imposing legislative restrictions has little effect."@lv10 "De rapporteur heeft een aantal interessante en waardevolle ideeën uitgewerkt om een antwoord te kunnen geven op de vraag “hoe we de zich ontwikkelende landen kunnen helpen meer profijt van de handel te trekken”. Ik heb me desalniettemin verplicht gevoeld me van stemming te onthouden. De vaststelling dat de liberalisering van de handel de beste manier is ontwikkeling te realiseren dient een uitgangspunt te zijn en niet meer dan dat. We moeten dat idee gewoon als gegeven aanvaarden en er verder geen ruzie over maken – dat leidt alleen maar tot ideologische meningsverschillen die op den duur niets opleveren. Het is veel belangrijker dat we voor de handelsbetrekkingen met de ontwikkelingslanden een aantal dwingende regels opstellen. We zouden er dus beter aan doen voorwaarden te stellen aan de hulp die de Unie en/of de lidstaten geven aan de economische subjecten die handelsbetrekkingen met de ontwikkelingslanden onderhouden, of het nu gaat om de aankoop van grondstoffen of het leveren van goederen of diensten. Zulke ondernemingen zouden in ruil voor hulp verplicht moeten worden gesteld iets voor de zich ontwikkelende landen te doen – door de overdracht van technologie, door het uitbreiden van plaatselijke kennis en kunde, door de levering van medicijnen, door de aanleg van fundamentele infrastructuur, door de levering van diensten voor het verminderen van de beheerskosten van de rentebetaling over schulden, enzovoorts. De geschiedenis heeft ons geleerd dat het weinig oplevert als je de economische werkelijkheid via de oplegging van wetgeving probeert te veranderen."@nl2 ". Trots att föredraganden föreslog flera intressanta och värdefulla strategier som svar på utmaningen att ”att hjälpa utvecklingsländerna att dra nytta av handeln”, ansåg jag mig tvungen att lägga ned min röst. Iakttagelsen att en avreglering av handeln är nyckeln till utveckling borde inte vara något annat än en utgångspunkt och en referensram, snarare än något som skördar entusiastiska applåder eller våldsamma fördömanden (vilka båda två bara leder till ideologiskt käbbel med kortsiktiga effekter). Den bästa strategin, mot bakgrund av denna obestridliga sanning, är därför att förena affärsförbindelser med utvecklingsländer med vissa förpliktelser. Det är, med andra ord, bättre att införa villkor för det bistånd som EU och/eller dess medlemsstater ger de ekonomiska aktörer som genom att förvärva råvaror eller genom att sälja varor och tjänster upprättar affärsförbindelser med utvecklingsländer. Dessa villkor skulle inbegripa omedelbara fördelar för deltagarna, vilka, i praktiken, skulle kunna bestå av obligatorisk tekniköverföring, uppbyggnad av lokal kapacitet, tillhandahållande av läkemedel, uppbyggnad av grundläggande infrastruktur, tillhandahållande av tjänster för att minska kostnaderna för skuldförvaltning och liknande. Historien lär oss att det inte är effektivt att försöka förändra det ”ekonomiska klimatet” genom att införa restriktioner lagstiftningsvägen."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"PT"8 "Ribeiro e Castro (UEN ),"8,11 "por escrito"11 "γραπτώς"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph