Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-03-Speech-3-286"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030903.12.3-286"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, the role of NSAs – non-state actors – in helping development has been acknowledged and I agree with Commissioner Nielson in what he said. If you look at the United Nations, there are 72 000 registered NGOs drawing EUR 7 billion every year. Certainly, the NGOs have got their act together. They know what to do, where to go and source the founds.
On the other hand, private companies – and they are non-state actors too – do not enjoy the same status, privilege or funding. I am very much in favour of tilting the balance to established private corporations with a good track record in development and in developing countries, so that they may also receive aid that would be very well utilised.
We also have two categories that the EU has never considered. I know they are slightly off-track and perhaps Parliament has discussed this. One of them is service clubs, such as Rotary Clubs, which do a fantastic job at a very low cost. Others are missionaries, particularly in Africa. Very selective use of mission work in developing countries can bring substantial benefit to the very poorest in these countries for very low sums of money. I have personal experience of both Rotary Clubs and missionaries working in East Africa for very little money. They provide substantial support for local communities.
But today I am going to focus on accountability. It is known that a large percentage of money received by non-state actors, particularly NGOs, is spent on administration, including high salaries, first- or club-class fares, and bills for expensive hotels. There are so many seminars which now, with information technology, are totally unnecessary. Transparency International is supposed to monitor the role of such bodies, but it has not done the job it is supposed to have done.
I am pointing out these things for this Parliament and for Commissioner Nielson to put at the back of their minds because much has already been said and will be said. But I want to highlight one thing and I hope Commissioner Nielson will take note of this. Whenever the EU gives any aid to any poor country, please let us inform the population what we are doing: how much money we are giving for each sector and to which actors or players or stakeholders this money is being given. Because the poor will be the best invigilators, the best inspectors, the best reporters to our EU delegations if they find that this EU money is being misused. If money has been given to the government through budgets and not spent in an appropriate manner the people will know and will report. If money is given to NGOs and it is not utilised people will know. But if they do not know what the EU gives, for what sectors, there is no inspection, there is no vigilance and there is no feedback.
I want to say one last thing. There is aid fatigue and it is important that whatever the EU gives, which is very generous, it is spent well. I wish Commissioner Nielson much luck in what he is doing. He has my full support."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, de ikke-statslige aktørers rolle i udviklingsarbejde er anerkendt, og jeg kan tilslutte mig kommissær Nielsons synspunkter. Hvis man ser på FN, er der 72.000 registrerede ngo'er, der tegner sig for 7 milliarder euro om året. Ngo'erne ved præcis, hvad der skal gøres, hvor de skal henvende sig, og hvordan de skal få finansieret projekterne.
På den anden side har de private virksomheder - og de er også ikke-statslige aktører - ikke samme status, privilegier eller finansieringsmuligheder. Jeg er stor tilhænger af at rykke balancen til fordel for etablerede private virksomheder med gode resultater i forbindelse med udvikling og udviklingslande, således at de også kan modtage støtte, der kan udnyttes godt.
Vi har endvidere to kategorier, som EU aldrig har taget med i betragtning. Jeg ved, at de er lidt uden for de fastsatte rammer, og måske har Parlamentet drøftet dette. En af dem er klubber som f.eks. Rotary-klubber, der gør et fantastisk arbejde for ganske få midler. En anden kategori er missionærer, især i Afrika. Selektiv anvendelse af missionsarbejde i udviklingslande kan være til stor fordel for de fattigste i disse lande for meget beskedne midler. Jeg har personlig erfaring med både Rotary-klubber og missionærer, der arbejder for ganske få midler i i Østafrika. De giver betydelig støtte til lokalsamfundene.
Men i dag vil jeg fokusere på ansvar. Det er velkendt, at en stor procentdel af de midler, der modtages af ikke-statslige aktører, især ngo'er, bruges på administration, herunder høje lønninger, billetter på første klasse eller business-class, samt luksushoteller. Der afholdes mange seminarer, som nu - med informationsteknologien - er helt unødvendige. Det er meningen, at den internationale gennemsigtighed skal bidrage til overvågning af sådanne organer, men det har ikke fungeret optimalt.
Jeg fremhæver disse forhold for Parlamentet og kommissær Nielson for at minde dem om, at der allerede er sagt og vil blive sagt meget. Men jeg vil gerne fremhæve ét forhold, og jeg håber, at kommissær Nielson vil tage det til efterretning. Når EU giver støtte til et fattigt land, skal vi informere befolkningen om det, vi foretager os: hvor mange penge, vi giver til de pågældende sektorer, og til hvilke aktører eller involverede midlerne gives. For den fattige befolkning vil være de bedste observatører, de bedste inspektører og de bedste til at rapportere til vores EU-delegationer, hvis de finder ud af, at EU-midlerne misbruges. Hvis der gives penge til ngo'er, og de ikke udnyttes, vil det blive afsløret. Men hvis befolkningen ikke ved, hvad EU giver og til hvilke sektorer, er der ingen inspektion, ingen overvågning og inden tilbagemelding.
Jeg har en sidste bemærkning. Støttearbejdet halter lidt i øjeblikket, og det er vigtigt, at midlerne, uanset hvad EU giver - som er meget gavmildt - bruges optimalt. Jeg ønsker kommissær Nielson held og lykke med hans arbejde. Han har min fulde støtte."@da1
"Herr Präsident, die Rolle von NSA – regierungsunabhängigen Akteuren – bei der Unterstützung der Entwicklung ist anerkannt worden, und ich stimme Herrn Kommissar Nielson in dem, was er sagt, zu. Bei den Vereinten Nationen gibt es 72 000 registrierte NRO, die jährlich 7 Milliarden Euro erhalten. Die NRO haben sicherlich die Kurve gekriegt. Sie wissen, was sie zu tun haben, an wen sie sich für Gelder wenden müssen und woher sie diese beziehen.
Andererseits genießen private Unternehmen – diese sind ebenfalls regierungsunabhängige Akteure – nicht denselben Status, dieselben Privilegien und dieselbe finanzielle Unterstützung. Ich befürworte eine Verlagerung des Gleichgewichts auf etablierte private Gesellschaften mit guten Erfolgen in der Entwicklungsarbeit und in Entwicklungsländern sehr, damit auch diese Hilfen erhalten können, die sie sehr gut verwenden würden.
Wir haben auch zwei Kategorien, die die EU niemals in Betracht gezogen hat. Ich weiß, dass sie vielleicht ein bisschen abwegig sind und dass das Parlament dies eventuell bereits diskutiert hat. Eine von ihnen sind Dienstleistungsclubs, wie die Rotary Clubs, die mit sehr geringen Kosten eine fantastische Arbeit leisten. Andere sind Missionare, insbesondere in Afrika. Ein sehr selektiver Einsatz von Missionarsarbeit in Entwicklungsländern kann mit sehr wenig Geld wesentliche Vorteile für die ärmsten Menschen in diesen Ländern mit sich bringen. Ich selbst verfüge über persönliche Erfahrungen sowohl bei Rotary Clubs als auch bei Missionarsarbeit in Ostafrika für sehr wenig Geld. Beide unterstützen lokale Gemeinden enorm.
Heute möchte ich mich jedoch auf die Verantwortlichkeit konzentrieren. Es ist bekannt, dass ein großer Prozentsatz der Gelder, die regierungsunabhängige Akteure, insbesondere NRO erhalten, für Verwaltung ausgegeben wird, einschließlich hoher Gehälter, Erste-Klasse- oder Club-Tarife und Rechnungen für teure Hotels. Es gibt so viele Seminare, die jetzt, mit der Informationstechnologie, völlig überflüssig sind. Transparency International soll die Rolle solcher Einrichtungen überprüfen, hat aber seine Aufgabe nicht erledigt.
Ich weise auf diese Dinge hin, damit das Parlament und Herr Kommissar Nielson sie im Hinterkopf behalten, da dazu schon viel gesagt wurde und noch gesagt werden wird. Doch ich möchte einen Punkt hervorheben und hoffe, dass Herr Kommissar Nielson ihn zur Kenntnis nehmen wird. Lassen Sie uns bitte immer, wenn die EU irgendwelche Hilfen an irgendein armes Land zahlt, die Bevölkerung darüber informieren, wie viel Geld wir jedem einzelnen Bereich zuteilen und welche Akteure, Teilnehmer oder Interessenten dieses Geld erhalten. Denn arme Menschen werden die besten Überwacher, die besten Inspekteure und die besten Berichterstatter für unsere EU-Delegationen sein, wenn sie der Meinung sind, dass dieses EU-Geld falsch eingesetzt wird. Wenn die Regierung aus Haushalten Geld bekommen und nicht angemessen ausgegeben hat, werden die Menschen es wissen und Bericht erstatten. Wenn NRO Gelder erhalten und es nicht nutzen, werden die Menschen es ebenfalls erfahren. Aber wenn sie nicht wissen, welche Mittel die EU für welche Bereiche vergibt, dann gibt es keine Inspektion, keine Überwachung und keine Rückmeldungen.
Ich möchte noch einen letzten Punkt ansprechen. Angesichts der grassierenden Entwicklungshilfemüdigkeit, ist es wichtig, dass alle Mittel, die die EU sehr großzügig vergibt, gut verwendet werden. Ich wünsche Herrn Kommissar Nielson viel Glück bei seinen Unternehmungen. Er hat meine volle Unterstützung."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, ο ρόλος των ΜΚΦ –μη κρατικών φορέων– στην ενίσχυση της ανάπτυξης έχει αναγνωριστεί και συμφωνώ με τον Επίτροπο Nielson σε αυτά που είπε. Εάν κοιτάξετε τα Ηνωμένα Έθνη, υπάρχουν 72 000 εγγεγραμμένες ΜΚΟ που αποσπούν κάθε χρόνο 7 δισεκατομμύρια ευρώ. Φυσικά, οι ΜΚΟ πρέπει να δράσουν από κοινού. Ξέρουν τι να κάνουν, πού να πάνε και να αντλήσουν κεφάλαια.
Από την άλλη μεριά, οι ιδιωτικές εταιρείες –που είναι επίσης μη κρατικοί φορείς– δεν χαίρουν της ίδιας υπόστασης, προνομίου ή χρηματοδότησης. Είμαι υπέρ του να γείρει η ζυγαριά προς τις εδραιωμένες ιδιωτικές επιχειρήσεις με καλό ιστορικό, προϊστορία στην ανάπτυξη και τις αναπτυσσόμενες χώρες, έτσι ώστε να μπορούν επίσης να λάβουν βοήθεια που θα χρησιμοποιηθεί πολύ σωστά.
Έχουμε επίσης δύο κατηγορίες που δεν εξέτασε ποτέ η ΕΕ. Ξέρω ότι είναι ελαφρώς εκτός θέματος και ίσως το Κοινοβούλιο να έχει συζητήσει αυτό το θέμα. Μια από αυτές είναι οι σύλλογοι υπηρεσιών, όπως οι Ροταριανοί Όμιλοι, που κάνουν καταπληκτική δουλειά με πολύ χαμηλό κόστος. Άλλες είναι οι ιεραποστολές, ιδίως στην Αφρική. Η πολύ επιλεκτική χρήση ιεραποστολικής εργασίας σε αναπτυσσόμενες χώρες μπορεί να έχει ουσιαστικό όφελος στις πιο φτωχές από αυτές τις χώρες με πολύ χαμηλά χρηματικά ποσά. Έχω προσωπική εμπειρία από Ροταριανούς Ομίλους και ιεραποστολές που εργάζονται στην Ανατολική Αφρική για πολύ λίγα χρήματα. Παρέχουν ουσιαστική στήριξη στις τοπικές κοινότητες.
Όμως, σήμερα θα επικεντρωθώ στην ευθύνη. Είναι γνωστό ότι μεγάλο ποσοστό των χρημάτων που λαμβάνονται από μη κρατικούς φορείς, ιδίως ΜΚΟ, ξοδεύεται στη διοίκηση, περιλαμβανομένων υψηλών μισθών, εισιτηρίων πρώτης ή διακεκριμένης θέσης, και λογαριασμών για ακριβά ξενοδοχεία. Υπάρχουν τόσα πολλά σεμινάρια τα οποία τώρα, με την πληροφορική, είναι εντελώς περιττά. Η Διεθνής Διαφάνεια υποτίθεται ότι ελέγχει τον ρόλο αυτών των φορέων, αλλά δεν έχει κάνει τη δουλειά που θα έπρεπε.
Επισημαίνω αυτά τα πράγματα ώστε το Κοινοβούλιο και ο Επίτροπος Nielson να τα έχουν υπόψη τους γιατί πολλά έχουν ήδη ειπωθεί και θα ειπωθούν. Θέλω όμως να υπογραμμίσω ένα πράγμα και ελπίζω ότι ο Επίτροπος Nielson θα το σημειώσει. Κάθε φορά που η ΕΕ παρέχει οποιαδήποτε βοήθεια σε φτωχή χώρα, παρακαλούμε να μας επιτρέπετε να ενημερώνουμε τον πληθυσμό για το τι κάνουμε: πόσα χρήματα δίνουμε για κάθε τομέα και σε ποιους φορείς ή παράγοντες ή εμπλεκόμενους δίνονται αυτά τα χρήματα. Γιατί οι φτωχοί θα είναι οι καλύτεροι επιτηρητές, οι καλύτεροι επιθεωρητές, οι καλύτεροι ανταποκριτές στις αντιπροσωπείες της ΕΕ, εάν ανακαλύψουν ότι έχουν γίνει καταχρήσεις αυτών των χρημάτων. Εάν έχουν δοθεί χρήματα στην κυβέρνηση μέσω προϋπολογισμών και δεν δαπανήθηκαν με κατάλληλο τρόπο, οι άνθρωποι θα το ξέρουν και θα το αναφέρουν. Εάν έχουν δοθεί χρήματα σε ΜΚΟ και δεν χρησιμοποιούνται, οι άνθρωποι θα το ξέρουν. Αν όμως δεν ξέρουν τι δίνει η ΕΕ, για ποιους τομείς, δεν υπάρχει επίβλεψη, δεν υπάρχει επαγρύπνηση και δεν υπάρχει πληροφόρηση.
Θέλω να πω ένα τελευταίο πράγμα. Έχει επέλθει κορεσμός σε βοήθειες και είναι σημαντικό οτιδήποτε δίνει η ΕΕ, που είναι πολύ γενναιόδωρο, να ξοδεύεται σωστά. Εύχομαι καλή τύχη στον Επίτροπο Nielson για το έργο του. Έχει την πλήρη υποστήριξή μου."@el8
"Señor Presidente, se ha reconocido el papel de los agentes no estatales en la ayuda al desarrollo y estoy de acuerdo con lo que ha dicho el Comisario Nielson. Si observamos a las Naciones Unidas, tienen 72.000 ONG registradas que reciben 7 millardos de euros cada año. Es cierto que las ONG han sabido organizarse. Saben lo que quieren, dónde acudir y conseguir fondos.
Por otra parte, las empresas privadas –que también son agentes no estatales– no tienen la misma categoría, privilegio o financiación. Estoy muy a favor de inclinar la balanza a favor de las corporaciones privadas establecidas con una buena experiencia en el desarrollo y en los países en desarrollo, para que también ellas reciban una ayuda que sería muy bien utilizada.
También existen otras dos categorías que la UE no ha tenido nunca en cuenta. Sé que están un poco desfasadas y quizás el Parlamento ya lo ha debatido. Una de ellas es la de los clubes de servicios, como el Rotary Club, que realiza un trabajo fantástico a un coste muy bajo. Otro es el de los misioneros, especialmente en África. Un uso muy selectivo de las misiones en los países en desarrollo puede aportar beneficios considerables a los más pobres de dichos países a cambio de muy poco dinero. Tengo experiencia personal tanto con los Rotary Clubs como con los misioneros que trabajan en África oriental por muy poco dinero. Ofrecen una ayuda considerable a las comunidades locales.
Pero hoy voy a centrarme en la responsabilidad. Se sabe que un gran porcentaje del dinero que reciben los agentes no estatales, sobre todo las ONG, se invierte en administración, con salarios altos, billetes de primera clase y facturas de hoteles caros. Se celebran muchos seminarios que, en estos momentos, con la tecnología de la información, son totalmente innecesarios. Se supone que Transparency International controla el papel de dichos organismos, pero no ha hecho el trabajo que se supone que debía hacer.
Explico todo esto para que el Parlamento y el Comisario Nielson lo tengan presente porque ya se ha hablado mucho de ello y se seguirá hablando. Pero quiero subrayar algo y espero que el Comisario Nielson tomará nota de ello. Cuando la UE da una ayuda a un país pobre, por favor informemos a la población de lo que estamos haciendo: cuánto dinero damos para cada sector y qué actores o agentes o partes interesadas recibirán el dinero. Porque los pobres serán los mejores vigilantes, los mejores inspectores, los mejores informadores para nuestras delegaciones de la UE si saben que el dinero de la UE no se utiliza correctamente. Si se ha dado dinero al Gobierno a través de los presupuestos y no se gasta de forma adecuada, la gente lo sabrá y lo dirá. Si se da dinero a las ONG y no se utiliza, la gente lo sabrá. Pero si no saben qué ha dado la UE, y a qué sectores lo ha dado, no habrá inspección, no habrá vigilancia y no habrá información.
Y una última cosa. Hay señales de fatiga en el terreno de la ayuda, y es importante que lo que dé la UE, que es muy generosa, se gaste bien. Le deseo al Comisario Nielson mucha suerte en lo que está haciendo. Tiene todo mi apoyo."@es12
"Arvoisa puhemies, valtiosta riippumattomien toimijoiden merkitys kehitysyhteistyön edistämisessä on tunnustettu, ja olen samaa mieltä komission jäsenen Nielsonin kanssa. Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuuluu 72� 000 rekisteröityä valtiosta riippumatonta järjestöä, jotka saavat vuosittain käyttöönsä 7� miljardia euroa. Valtiosta riippumattomat järjestöt ovat toden totta saaneet toimintansa hallintaan. Niissä kyllä tiedetään, mitä on tehtävä, minne on mentävä ja miten varat on hankittava.
Toisaalta yksityisyrityksillä, jotka ovat niin ikään valtiosta riippumattomia toimijoita, ei ole samanlaista asemaa, erioikeuksia tai rahoitusmahdollisuuksia. Kannatan vankasti tasapainon kallistamista sellaisten toimintansa vakiinnuttaneiden yksityisyritysten suuntaan, joilla on moitteeton tausta kehitysyhteistyössä ja kehitysmaissa, niin että nekin voisivat saada avustuksia, jotka saataisiin näin hyödynnettyä erittäin hyvin.
On olemassa myös kaksi ryhmää, joita EU ei ole ottanut koskaan huomioon. Tiedän niiden olevan hieman kaukaa haettuja, ja ehkä parlamentissa on keskusteltukin tästä. Ensimmäinen ryhmä ovat palvelujärjestöt, kuten rotaryklubit, jotka saavat aikaan erinomaisia tuloksia hyvin pienillä kustannuksilla. Toinen ryhmä ovat etenkin Afrikassa toimivat lähetystyöntekijät. Jos kehitysmaissa tehtävää lähetystyötä hyödynnetään tarkasti valikoiden, näiden maiden köyhimpiä voidaan auttaa merkittävästi hyvin pienillä rahamäärillä. Minulla on henkilökohtaista kokemusta sekä rotaryklubeista että lähetystyöntekijöistä, jotka ovat toimineet Itä-Afrikassa erittäin pienten määrärahojen turvin. Nämä tahot tukevat paikallisia yhteisöjä merkittävällä tavalla.
Tänään aion kuitenkin keskittyä tilivelvollisuuteen. On tiedossa, että merkittävä osa valtiosta riippumattomien toimijoiden ja etenkin valtiosta riippumattomien järjestöjen vastaanottamasta rahamäärästä kuluu hallintoon. Näihin kuluihin sisältyy korkeita palkkoja, ensimmäisen luokan tai klubiluokan hintoja ja kalliiden hotellien laskuja. Nykyään järjestetään myös huomattava määrä seminaareja, jotka ovat käytössä olevan informaatioteknologian ansiosta täysin tarpeettomia. Transparency International -järjestön on määrä valvoa kyseisiä elimiä, mutta se ei ole suoriutunut tehtävästään suunnitellulla tavalla.
Huomautan näistä asioista parlamentille ja komission jäsenelle Nielsonille, jotta he tulisivat niistä tietoisiksi, sillä puhetta asiasta on ollut jo paljon, ja puhe jatkuu edelleen. Haluan kuitenkin korostaa yhtä seikkaa, ja toivon, että komission jäsen Nielson ottaa sen huomioon. EU:n antaessa mitä tahansa apua mille tahansa köyhälle maalle meidän on kerrottava kansalle, mitä olemme tekemässä. Meidän on kerrottava, kuinka paljon rahaa annetaan kullekin alalle ja mille toimijoille tai osapuolille tämä raha annetaan. Köyhät ihmiset ovat nimittäin EU:n lähetystöjen kannalta parhaita valvojia, tarkastajia ja raportoijia, sillä he huomaavat, jos EU:n varoja käytetään väärin. Jos rahaa annetaan hallitukselle talousarvioiden kautta mutta jos sitä ei tällöin käytetä tarkoituksenmukaisella tavalla, kansa tietää väärinkäytöksestä ja ilmoittaa siitä. Jos rahaa annetaan valtiosta riippumattomille järjestöille, eikä sitä hyödynnetä, kansa tietää silloinkin. Ellei kansa kuitenkaan tiedä, mitä EU antaa ja mille aloille, ei ole myöskään valvontaa, valppautta eikä palautetta.
Lopuksi haluan todeta vielä yhden asian. Avustustoimiin ollaan väsymässä, ja on tärkeää varmistaa, että mitä tahansa EU avokätisyydessään antaa, se käytetään tehokkaasti. Toivotan komission jäsenelle Nielsonille paljon onnea hänen toimiinsa. Tuen häntä täysin."@fi5
"Monsieur le Président, le rôle des ANE - les acteurs non étatiques - dans l’aide au développement a été reconnu et je suis d’accord avec ce que le commissaire Nielson a dit. Si vous considérez les Nations unies, vous pourrez constater qu’il y a 72 000 ONG enregistrées, lesquelles représentent 7 milliards d’euros par an. Les ONG se sont certainement ressaisies. Elles savent ce qu’elles doivent faire et où aller pour trouver des fonds.
D’autre part, les entreprises privées - et elles sont aussi des acteurs non étatiques - ne jouissent pas du même statut, des mêmes privilèges ou du même financement. Je suis très favorable au fait de faire pencher la balance en faveur des sociétés privées réalisant des opérations positives dans le cadre du développement et dans les pays en développement, de sorte qu’elles puissent aussi recevoir de l’aide qui serait très bien utilisée.
Il y a deux autres catégories que l’UE n’a jamais prises en considération. Je sais qu’elles sont quelque peu décentrées par rapport au sujet principal et peut-être que le Parlement en a déjà parlé. Je pense tout d’abord aux clubs philanthropiques tels que les clubs Rotary, qui font un travail fantastique à un coût très bas, et ensuite aux missionnaires, particulièrement en Afrique. Une utilisation très sélective des travaux des missionnaires dans les pays en développement peut apporter des bénéfices considérables aux personnes les plus pauvres de ces pays pour de très petites sommes d’argent. J’ai moi-même une expérience du travail tant des clubs Rotary que des missionnaires en Afrique de l’Est pour très peu d’argent. Ils apportent un soutien considérable aux communautés locales.
Mais aujourd’hui, je vais me concentrer sur la responsabilité. Chacun sait qu’une bonne partie de l’argent reçu par les acteurs non étatiques, particulièrement les ONG, est dépensée pour l’administration et, notamment, pour des salaires élevés, des billets de première classe ou de classe club, ainsi que des factures d’hôtels prestigieux. Avec la technologie de l’information dont nous disposons aujourd’hui, bon nombre de séminaires sont totalement inutiles.
est censée contrôler le rôle de ces organes, mais elle n’a pas réalisé le travail qu’elle était censée faire.
Je souligne ces éléments pour que ce Parlement et le commissaire Nielson les gardent à l’esprit parce que beaucoup a déjà été dit et sera dit. Mais je tiens à insister sur un élément et j’espère que le commissaire Nielson en tiendra compte. Quand l’UE fournit de l’aide à un pays pauvre, de grâce, permettez-nous d’informer la population de ce que nous faisons: les sommes que nous allouons à chaque secteur et à quels acteurs ou parties prenantes nous donnons cet argent. En effet, les pauvres seront les meilleurs surveillants, les meilleurs contrôleurs, les meilleurs rapporteurs à nos délégations de l’UE s’ils estiment que cet argent de l’UE est mal utilisé. Si de l’argent a été donné au gouvernement via des budgets et n’a pas été dépensé d’une manière appropriée, la population le saura et nous en fera part. Si de l’argent a été donné à des ONG et n’est pas utilisé, la population le saura. Mais s’ils ne savent pas ce que donne l’UE, pour quels secteurs, il n’y a pas de contrôle, pas de surveillance et pas de retour d’informations.
Je tiens à dire une dernière chose. Les donateurs se lassent et il est important que tous les dons de l’UE, qui sont très généreux, soient bien dépensés. Je souhaite bonne chance au commissaire Nielson dans son travail. Je le soutiens pleinement."@fr6
"Signor Presidente, il ruolo degli ANS – attori non statali – nel favorire lo sviluppo è stato riconosciuto, e concordo con quanto ha affermato il Commissario Nielson. Se esaminiamo le Nazioni Unite, vi sono 72 000 ONG accreditate che percepiscono 7 miliardi di euro all’anno. Di sicuro, le ONG si sono organizzate. Sanno che cosa fare, dove andare e reperire finanziamenti.
D’altro canto, le imprese private – che sono anch’esse attori non statali – non godono dello stesso
degli stessi privilegi o finanziamenti. Sono molto favorevole a far pendere la bilancia verso imprese private consolidate con una valida esperienza nel campo dello sviluppo e nei paesi in via di sviluppo, in modo che anch’esse possano beneficiare di aiuti che utilizzerebbero benissimo.
Vi sono inoltre due categorie che l’Unione europea non ha mai preso in considerazione. So che non rientriamo perfettamente nei canoni e forse il Parlamento ne ha già discusso. Una di esse è quella dei
che offrono servizi, come i
che svolgono un lavoro straordinario a costi bassissimi. L’altra è quella dei missionari, in particolare in Africa. Un ricorso molto selettivo al lavoro delle missioni nei paesi in via di sviluppo può apportare benefici sostanziali alle persone più povere in tali paesi con importi davvero esigui. Ho visto personalmente sia i
che i missionari lavorare in Africa orientale con pochissimi fondi. Essi forniscono un sostegno sostanziale alle comunità locali.
Tuttavia, oggi vorrei concentrarmi sul controllo democratico. E’ noto che una grande percentuale dei fondi percepiti da attori non statali, in particolare le ONG, viene spesa per l’amministrazione, compresi salari elevati, biglietti aerei di prima classe o classe
e fatture di alberghi costosi. Sono così numerosi i seminari che oggigiorno, con le tecnologie dell’informazione, sono totalmente inutili.
dovrebbe vigilare sul ruolo di tali organizzazioni, ma non ha svolto il lavoro come avrebbe dovuto.
Rilevo questi aspetti affinché il Parlamento e il Commissario Nielson li tengano a mente, perché molto è già stato detto e sarà detto. Voglio però evidenziare un aspetto e mi auguro che il Commissario Nielson ne prenda nota. Ogni volta che l’Unione europea concede aiuti a un paese povero, permetteteci di informare la popolazione di ciò che stiamo facendo: l’importo degli aiuti che stiamo fornendo per ogni settore e i soggetti od operatori o altri interessati che ricevono tali fondi. Perché i poveri saranno i migliori supervisori interni, i migliori ispettori, i migliori relatori per le nostre delegazioni, se scopriranno che i fondi europei vengono utilizzati in modo abusivo. Se si forniscono fondi ai governi tramite i bilanci e tali fondi non vengono spesi in modo adeguato, la popolazione lo saprà e lo riferirà. Se le ONG ricevono fondi e non li utilizzano, la popolazione lo saprà. Ma se non è a conoscenza di ciò che l’Unione europea fornisce, a favore di quali settori, non vi sarà controllo, non vi sarà vigilanza e non vi saranno riscontri.
Vorrei dire un’ultima cosa. Si compiono sforzi in termini di aiuti ed è importante che, a prescindere dall’importo fornito dall’Unione europea, che è molto generosa, i fondi siano ben spesi. Auguro molta fortuna al Commissario Nielson per ciò che sta facendo. Può contare sul mio pieno sostegno."@it9
"Mr President, the role of NSAs – non-state actors – in helping development has been acknowledged and I agree with Commissioner Nielson in what he said. If you look at the United Nations, there are 72 000 registered NGOs drawing EUR 7 billion every year. Certainly, the NGOs have got their act together. They know what to do, where to go and source the founds.
On the other hand, private companies – and they are non-state actors too – do not enjoy the same status, privilege or funding. I am very much in favour of tilting the balance to established private corporations with a good track record in development and in developing countries, so that they may also receive aid that would be very well utilised.
We also have two categories that the EU has never considered. I know they are slightly off-track and perhaps Parliament has discussed this. One of them is service clubs, such as Rotary Clubs, which do a fantastic job at a very low cost. Others are missionaries, particularly in Africa. Very selective use of mission work in developing countries can bring substantial benefit to the very poorest in these countries for very low sums of money. I have personal experience of both Rotary Clubs and missionaries working in East Africa for very little money. They provide substantial support for local communities.
But today I am going to focus on accountability. It is known that a large percentage of money received by non-state actors, particularly NGOs, is spent on administration, including high salaries, first- or club-class fares, and bills for expensive hotels. There are so many seminars which now, with information technology, are totally unnecessary. Transparency International is supposed to monitor the role of such bodies, but it has not done the job it is supposed to have done.
I am pointing out these things for this Parliament and for Commissioner Nielson to put at the back of their minds because much has already been said and will be said. But I want to highlight one thing and I hope Commissioner Nielson will take note of this. Whenever the EU gives any aid to any poor country, please let us inform the population what we are doing: how much money we are giving for each sector and to which actors or players or stakeholders this money is being given. Because the poor will be the best invigilators, the best inspectors, the best reporters to our EU delegations if they find that this EU money is being misused. If money has been given to the government through budgets and not spent in an appropriate manner the people will know and will report. If money is given to NGOs and it is not utilised people will know. But if they do not know what the EU gives, for what sectors, there is no inspection, there is no vigilance and there is no feedback.
I want to say one last thing. There is aid fatigue and it is important that whatever the EU gives, which is very generous, it is spent well. I wish Commissioner Nielson much luck in what he is doing. He has my full support."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de rol van niet-overheidsactoren bij ontwikkelingswerk wordt algemeen erkend, en ik ben het dan ook eens met commissaris Nielson. Bij de Verenigde Naties staan 72.000 NGO’s geregistreerd, die elk jaar alles bij elkaar zeven miljard euro ontvangen. De NGO’s weten hoe ze de zaken moeten aanpakken, bij wie ze moeten zijn en hoe ze aan middelen kunnen komen.
Particuliere ondernemingen – eveneens niet-overheidsactoren – genieten daarentegen niet dezelfde status, privileges of financiering. Naar mijn mening zouden vooral particuliere ondernemingen die een goede staat van dienst hebben op het gebied van ontwikkelingswerk en in ontwikkelingslanden meer steun moeten krijgen. Zij zouden dit geld zeker zinvol besteden.
Er zijn twee categorieën die de EU altijd buiten beschouwing laat. Ze zijn een beetje een verhaal apart; wellicht is dit in het Parlement ter sprake gekomen. Eén categorie vormen verenigingen voor het algemeen welzijn, zoals de Rotary Clubs, die met zeer weinig middelen zeer veel voor elkaar krijgen. De tweede categorie zijn de missionarissen, met name die in Afrika. Door de zeer zorgvuldige inzet van missiewerk kunnen met uiterst beperkte middelen de allerarmsten in ontwikkelingslanden geholpen worden. Ik heb met eigen ogen gezien hoe zowel de Rotary Clubs als missionarissen met zeer weinig middelen substantiële hulp verlenen aan lokale gemeenschappen in Oost-Afrika.
Ik wil het vandaag echter vooral hebben over de verantwoording van de uitgaven. We weten allemaal dat een groot deel van het geld dat niet-overheidsactoren, met name NGO’s, ontvangen, wordt uitgegeven aan administratie, hoge salarissen, eersteklas tickets en rekeningen van dure hotels. En dat terwijl tegenwoordig door de informatietechnologie veel congressen totaal overbodig zijn. Transparency International moet toezicht uitoefenen op dergelijke organisaties, maar heeft zich niet al te best van die taak gekweten.
Over dit onderwerp is al veel gezegd en er zal ook in de toekomst nog veel over gezegd worden. Ik hoop alleen dat het Parlement en commissaris Nielson mijn betoog bij de komende discussies in het achterhoofd houden. Eén punt wil ik er evenwel uitlichten, en ik hoop dat commissaris Nielson er kennis van neemt. Telkens als de EU hulp geeft aan een arm land zou zij de bevolking moeten vertellen waar zij mee bezig is: hoeveel geld krijgt iedere sector, en welke partijen of belanghebbenden krijgen dit geld. De armen zijn de beste toezichthouders, de beste controleurs en de beste rapporteurs die een EU-delegatie kan hebben wanneer zij ontdekken dat EU-geld oneigenlijk wordt gebruikt. Wanneer een regering begrotingssteun ontvangt en deze niet op de juiste wijze gebruikt zal de bevolking hier achter komen en de EU waarschuwen. Als NGO’s ontvangen middelen niet inzetten zal de bevolking op de hoogte zijn. Maar als de mensen niet weten hoeveel de EU heeft gegeven en aan welke sectoren, dan kan er geen sprake zijn van toezicht, waakzaamheid en feedback.
Nog een laatste opmerking. Er heerst donormoeheid. Daarom is het des te belangrijker dat de genereuze giften van de EU zinvol worden besteed. Ik wens commissaris Nielson veel succes bij zijn werk. Hij heeft in elk geval mijn volledige steun."@nl2
"Senhor Presidente, o papel dos INE - intervenientes não estatais - na ajuda ao desenvolvimento tem sido reconhecido e eu concordo com o que disse o Senhor Comissário Nielson. Se considerarmos as Nações Unidas, são 72 000 as ONG registadas, que recebem anualmente 7 mil milhões de euros. Não há dúvida que as ONG estão organizadas. Sabem o que devem fazer, onde recorrer para obter fundos.
Por outro lado, as empresas privadas - que também são intervenientes não estatais - não desfrutam do mesmo estatuto, do mesmo privilégio nem do mesmo financiamento. Sou decididamente a favor da ideia de conceder vantagens às empresas privadas já estabelecidas e com boas provas dadas em matéria de desenvolvimento e nos países em desenvolvimento, para que elas também possam receber ajuda que seria muito bem utilizada.
Temos também duas outras categorias de organizações que a UE nunca considerou. Sei que são um pouco diferentes do que é convencional e talvez o Parlamento já tenha discutido este assunto. Uma delas são os clubes que prestam serviço comunitário, como os
que fazem um trabalho fantástico com custos muito reduzidos. Outra são os missionários, especialmente em África. Uma utilização muito selectiva do trabalho das missões em países em desenvolvimento pode trazer benefícios consideráveis aos mais pobres desses países a troco de verbas diminutas. Tenho experiência pessoal do trabalho feito pelos
e pelos missionários na África Oriental por muito pouco dinheiro. Ambas as organizações prestam um apoio considerável às comunidades locais.
Mas hoje vou concentrar a minha intervenção sobre a responsabilidade democrática. É sabido que uma grande percentagem do dinheiro recebido pelos intervenientes não estatais, em especial as ONG, vai para gastos administrativos, de que fazem parte salários elevados, passagens em primeira classe ou
e contas de hotéis caros. Realizam-se imensos seminários que hoje em dia, com as tecnologias da informação, são totalmente desnecessários. A organização "Transparência Internacional" deve controlar, em princípio, o papel desses organismos, mas não tem desempenhado a tarefa que devia desempenhar.
Estou a chamar a atenção para estas coisas para que elas fiquem presentes no espírito deste Parlamento e do Senhor Comissário Nielson, porque já muita coisa foi dita e será dita. Mas há uma coisa que desejo destacar e espero que o Senhor Comissário Nielson tome nota dela. Sempre que a UE der ajuda a qualquer país pobre, informem, por favor, a população do que estamos a fazer: que quantia estamos a dar a cada sector e quais os intervenientes, ou actores, ou entidades interessadas a que vai ser entregue essa quantia. É que os pobres serão os melhores vigilantes, os melhores inspectores, os melhores informadores das delegações da UE, se souberem que este dinheiro da UE está a ser mal gasto. Se tiver sido entregue dinheiro ao governo através dos orçamentos e não tiver sido gasto de forma adequada, as pessoas vão saber e comunicam. Se for entregue dinheiro às ONG e não for utilizado, as pessoas vão saber. Mas se não souberem o que é que a UE dá, a que sectores, não há inspecção, não há vigilância e não há "feedback".
Desejo fazer ainda um último reparo. Existe uma coisa que se chama a fadiga da ajuda e é importante que o que a UE dá, seja o que for, que é muito generoso, seja bem gasto. Desejo boa sorte ao Senhor Comissário Nielson no que está a fazer. Tem todo o meu apoio."@pt11
"Herr talman! De icke-statliga aktörernas roll när det gäller att bidra till utvecklingen är erkänd, och jag håller med om det som kommissionsledamot Nielson sade. Om man ser på Förenta nationerna kan man konstatera att det finns 72 000 registrerade icke-statliga organisationer som varje år erhåller 7 miljarder euro. Visst har dessa organisationer ryckt upp sig. De vet vad de håller på med och vart de skall vända sig för att hämta medel.
Samtidigt ges företagen, vilka också är icke-statliga aktörer, inte samma ställning, privilegier eller finansiering. Jag förespråkar att man skall förskjuta balansen i riktning mot etablerade privata företag som har goda meriter på utvecklingsområdet och i utvecklingsländerna, så att även de kan erhålla stöd för nyttiga ändamål.
Det finns även två kategorier som EU aldrig har tagit i beaktande. Jag vet att de inte riktigt spelar i samma division, och det är möjligt att parlamentet redan har diskuterat detta. En av de kategorier jag tänker på är ideella föreningar såsom Rotary, vilka utför ett fantastiskt arbete till mycket låga kostnader. Den andra kategorin är missionärerna, framför allt i Afrika. Ett mycket selektivt utnyttjande av missionärsarbete i utvecklingsländerna kan medföra stora fördelar för de allra fattigaste i dessa länder till en mycket blygsam kostnad. Jag har personliga erfarenheter av både Rotary och missionärer som jobbar i Östafrika mot en mycket låg ersättning. De ger ett mycket viktigt stöd till de lokala samhällena.
Men i dag skall jag framför allt tala om ansvarsskyldighet. Det är känt att en stor del av de pengar som skickas till de icke-statliga aktörerna, framför allt de icke-statliga organisationerna, går till administration, inbegripet höga löner, resor i första klass eller affärsklass och dyra hotellnotor. Väldigt många seminarier har med dagens informationsteknik blivit helt överflödiga. Tanken är att Transparency International skall övervaka den roll som sådana organ spelar, men man har inte fullgjort sina uppgifter.
Jag påpekar bara dessa saker för parlamentet och kommissionsledamot Nielson så att de kan hålla dem i åtanke, för det har redan sagts en hel del och mycket återstår ännu att säga. Men jag vill understryka en sak, och jag hoppas att kommissionsledamot Nielson tar kännedom om detta. Låt oss informera befolkningen om den verksamhet vi bedriver varje gång vi betalar ut stöd till något fattigt land: information om hur mycket pengar vi ger till varje sektor och vilka aktörer eller intressegrupper som mottar stödet. De fattiga kommer att bli de bästa vakterna, de bästa inspektörerna och de bästa rapportörerna för våra delegationer om de upptäcker att dessa EU-medel missbrukas. Om pengar har betalats ut till regeringen genom en budget och dessa medel har använts på fel sätt kommer befolkningen att känna till detta och rapportera överträdelserna. Om pengar har betalats ut till icke-statliga organisationer utan att pengarna används kommer folk att känna till detta. Men om de saknar information om vilket stöd EU betalar ut och till vilka sektorer stödet går kommer det inte att bli fråga om inspektioner, vaksamhet eller återkoppling.
Jag vill säga en sista sak. Det finns en biståndströtthet, och det är mycket viktigt att alla bidrag från EU, vilka är mycket generösa, använts på ett förnuftigt sätt. Jag önskar kommissionsledamot Nielson lycka till med sitt arbete. Han har mitt fulla stöd."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"EN"8
"Khanbhai (PPE-DE )."8,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples