Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-03-Speech-3-285"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030903.12.3-285"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
There are many different aspects to the discussion on the role of non-state actors. One is that we deliberately played up expectations, especially in the ACP countries following the Cotonou Agreement, making an interesting breakthrough in giving them a role in the debate over country strategies and also starting a new activity of being able to fund the different non-state actors in these countries more directly. But these activities of NGOs and so on in our partner countries are not something we run or organise. It depends on the political situation, the level of democratisation, the character of the society. In some countries these things are very new. That is why the feedback of how successful this inclusiveness has been is somewhat mixed. We are pushing for it, but I cannot accept that the Commission can or should be made responsible for how successfully this can be done in another country. It is not our country. There is a limit to our powers.
I am quite optimistic. We have compared our attempts to the somewhat similar ones to broaden participation in the discussions in the poverty reduction strategy paper process, handled by the World Bank with the same countries in most cases. When we compare the achievement of involving civil society, we have had much more success.
This should not be seen as a civil society beauty contest between the Commission and the World Bank. It is of more interest that both urge the partner countries to do the same thing. The partner countries could then see that different partners in development work would actually like civil society in these countries to be more involved.
Civil society relations with NGOs in a European context are a somewhat different story. Mr Howitt wrote something in the explanatory statement that I disagree with. It is simply wrong. He says that the organisations themselves complain that any consultation they enjoy is entirely ad hoc and that the Commission can be accused of only consulting when it wants to legitimise its own perspective. I have checked whether the new umbrella organisation of development NGOs agrees with this description of the relationship. It does not. So what Mr Howitt has presented here is not what I have heard from the same NGOs. Of course both the NGOs and Mr Howitt could be wrong. I do not claim that one of them must be right.
In my view, today we are in a constructive phase of the discussions. My preference is to put the emphasis on an exchange of substance rather than formalising things between us. This is well understood. The hard-core of cooperation – the funding and administrative working relationship – is better than it has been for many years. It is possible to keep it that way. What is most interesting in terms of the funding aspect is that the NGO budget of EUR 200 million per year is only a small part of the total activity that we are funding through NGOs. The total amount of money per year going through NGOs is closer to EUR 1.5 billion – food aid, food security, part of the humanitarian aid for NGOs, and a great volume of project implementation work where we use different NGOs in the field. This should be given more attention. The EUR 200 million budget is so heavily in demand that we have an impossible situation if all of the discussion is concentrated there, especially in view of the ten new Member States that will join the EU. We should take care to provide good opportunities for NGOs in those countries to get in on the action. The EUR 200 million budget for NGOs should be looked at with a view to making sure that civil society in the new Member States does not feel marginalised because of stiff competition for that specific budget.
I look forward to continuing the discussion, not only with Parliament and Mr Howitt, but also with the NGO community."@en3
|
| lpv:translated text |
"Der er mange forskellige aspekter i drøftelsen af ikke-statslige aktørers rolle. Et aspekt er, at vi med overlæg øgede forventningerne, især i AVS-landene efter Cotonou-aftalen, og opnåede et interessant gennembrud ved at give dem en rolle i forhandlingen om landestrategier og ved at gøre en ny indsats for at finansiere de forskellige ikke-statslige aktører i disse lande mere direkte. Men ngo'ernes og andres aktiviteter på dette område i vores egne partnerlande er ikke noget, som vi kører eller organiserer. Det afhænger af den politiske situation, demokratiseringsniveauet og samfundet. I nogle lande er disse forhold meget nye. Derfor har tilbagemeldingen om resultatet af denne integration været noget blandet. Vi opfordrer til bedre tilbagemelding, men jeg kan ikke acceptere, at Kommissionen kan eller skal gøres ansvarlig for resultatet af bestræbelserne i et andet land. Det er ikke vores land. Der er grænser for, hvad vi kan gøre.
Jeg er ret optimistisk. Vi har sammenlignet vores forsøg med lignende forsøg på at åbne op for bredere deltagelse i drøftelserne vedrørende landestrategidokumenterne om bekæmpelse af fattigdom, som Verdensbanken har gennemført i samarbejde med de samme lande i langt de fleste tilfælde. Når vi sammenligner med inddragelsen af det civile samfund, har vi opnået langt bedre resultater.
Det skal ikke opfattes som en konkurrence mellem Kommissionen og Verdensbanken i forbindelse med det civile samfund. Det er langt vigtigere, at begge parter opfordrer partnerlandene til at gøre det samme. Partnerlandene kan således se, at de forskellige partnere i udviklingsarbejdet faktisk gerne så større inddragelse af det civile samfund i udviklingsarbejdet.
Det civile samfunds forbindelser med ngo'er i en europæisk sammenhæng er en noget anden historie. Hr. Howitt skrev noget i sin begrundelse, som jeg er uenig i. Det er simpelthen ikke korrekt. Han hævder, at organisationerne klager over, at de udelukkende høres på ad hoc-basis, samt at Kommissionen kun gennemfører høringer, når den ønsker at få sit eget perspektiv legitimiseret. Jeg har undersøgt, hvorvidt den nye paraplyorganisation for udviklingsorganisationer er enig i denne beskrivelse af forholdet. Det er den ikke. Hr. Howitts beskrivelse er således ikke identisk med beskrivelsen fra de samme ngo'er. Både ngo'erne og hr. Howitt kan naturligvis tage fejl. Jeg kræver ikke, at en af parterne skal have ret.
Efter min opfattelse befinder vi os i dag i en konstruktiv fase af drøftelserne. Jeg vil foretrække at lægge vægt på en fornuftig udveksling i stedet for at formalisere forholdet mellem os. Det er til at forstå. Det vanskelige punkt i samarbejdet - finansieringen og det administrative arbejdsforhold - er bedre end det har været i årevis, og det kan det blive ved med at være. Mere interessant i forbindelse med finansieringen er at, NGO-budgettet med 200 millioner euro om året kun er en lille del af de samlede aktiviteter, som vi finansierer gennem ngo'er. Det samlede årlige beløb, der går igennem ngo'er er tæt på 1,5 milliarder euro - fødevarehjælp, fødevaresikkerhed, en del af den humanitære hjælp til ngo'er og omfattende gennemførelse af projekter, hvor vi benytter forskellige ngo'er i det pågældende område. Det skal der fokuseres mere på. Budgettet på 200 millioner euro er så efterspurgt, at vi vil stå over for en umulig situation, hvis hele diskussionen koncentreres dér, især i lyset af tiltrædelsen af de 10 nye medlemsstater. Vi skal gøre en indsats for at skabe gode muligheder for ngo'er i disse lande, så de kan få en andel. Budgettet på 200 millioner euro for ngo'er skal forvaltes, så det sikres, at det civile samfund i de nye medlemsstater ikke føler sig marginaliseret på grund af stor konkurrence om det specifikke budget.
Jeg ser frem til at fortsætte diskussionen, ikke blot med Parlamentet og hr. Howitt, men også med ngo'erne."@da1
".
Es gibt viele verschiedene Aspekte in der Diskussion zur Rolle der regierungsunabhängigen Akteure. Einer besteht darin, dass wir die Erwartungen ganz bewusst hochgeschraubt haben, insbesondere nach dem Cotonou-Abkommen bei den AKP-Ländern, und dabei einen interessanten Durchbruch geschafft haben, indem wir ihnen eine Rolle in der Diskussion zu den Länderstrategien gegeben haben und auch, indem wir neue Möglichkeiten zur direkteren Finanzierung der verschiedenen regierungsunabhängigen Akteure in diesen Ländern eingeführt haben. Doch diese Finanzierungsmöglichkeiten von NRO etc. in unseren Partnerländern werden nicht von uns geleitet oder organisiert. Dies hängt von der politischen Lage, dem Niveau der Demokratisierung, dem Charakter der Gesellschaft ab. In manchen Ländern sind diese Dinge sehr neu. Aus diesem Grunde sind die Meldungen über den Erfolg dieser Mitwirkung ziemlich gemischt. Wir setzen uns dafür ein, aber ich kann nicht akzeptieren, dass die Kommission dafür verantwortlich gemacht werden kann oder sollte, mit welchem Erfolg dies in einem anderen Land erreicht werden kann. Es ist nicht unser Land. Unsere Kräfte sind begrenzt.
Ich bin ziemlich optimistisch. Wir haben unsere Versuche mit ähnlichen verglichen, in denen die Mitwirkung an den Diskussionen im Entwicklungsprozess des Strategiepapiers zur Armutsbekämpfung ausgeweitet werden sollte, den die Weltbank in den meisten Fällen auf dieselben Länder bezogen hat. Wenn wir damit das Ergebnis der Einbeziehung der Zivilgesellschaft vergleichen, haben wir wesentlich mehr Erfolg gehabt.
Dies sollte nicht als Schönheitswettbewerb der Zivilgesellschaft zwischen der Kommission und der Weltbank angesehen werden. Es ist von größerem Interesse, dass beide den Partnerländern dieselben Dinge dringend ans Herz legen. Die Partnerländer könnten dann sehen, dass verschiedene Partner in der Entwicklungsarbeit eine stärkere Einbeziehung der Zivilgesellschaft in diesen Ländern befürworten.
Die Beziehungen der Zivilgesellschaft zu den NRO in einem europäischen Kontext sind eine etwas andere Geschichte. Herr Howitt hat in der Begründung etwas geschrieben, dem ich nicht zustimme. Es ist einfach falsch. Er sagt, dass die Organisationen selbst sich darüber beklagen, dass jegliche Konsultation nur Ad hoc stattfindet und dass der Kommission vorgeworfen werden kann, nur dann eine Konsultation durchzuführen, wenn sie ihre eigene Sichtweise legitimieren will. Ich habe überprüft, ob der neue Dachverband von in der Entwicklung tätigen NRO dieser Beschreibung des Verhältnisses zustimmt – das tut er nicht. Demnach entspricht das, was Herr Howitt hier vorgestellt hat, nicht dem, was ich von denselben NRO gehört habe. Natürlich könnten sowohl die NRO als auch Herr Howitt Unrecht haben – ich behaupte nicht, dass einer von ihnen Recht haben muss.
Meiner Ansicht nach befinden wir uns heute in einer konstruktiven Phase der Diskussionen. Ich möchte lieber einen Austausch von wesentlichen Inhalten betonen, als Dinge zwischen uns zu formalisieren. Das ist richtig verstanden. Der harte Kern der Zusammenarbeit – die Beziehung zwischen Finanzierung und Verwaltungsarbeit – ist besser als er seit langem war. Es ist möglich, dies so aufrechtzuerhalten. Am interessantesten in Bezug auf den Aspekt der Finanzierung ist die Tatsache, dass der NRO-Haushalt von 200 Millionen Euro pro Jahr nur einen kleinen Teil aller Tätigkeiten ausmacht, die wir durch NRO finanzieren. Die Gesamtsumme an Geldern, die jährlich durch NRO fließen, kommt 1,5 Milliarden Euro näher – Nahrungsmittelhilfe, Lebensmittelsicherheit, Teil der humanitären Hilfe für NRO und ein großer Teil der Projektarbeit, bei der wir in dem jeweiligen Gebiet verschiedene NRO einsetzen. Dies sollte stärker beachtet werden. Der Haushalt von 200 Millionen Euro ist so sehr gefragt, dass wir uns in einer unmöglichen Lage befinden, wenn die gesamte Diskussion auf diesem Gebiet stattfindet, insbesondere in Bezug auf die zehn neuen Mitgliedstaaten, die der EU beitreten werden. Wir sollten dafür sorgen, dass NRO in diesen Ländern gute Möglichkeiten zur Teilnahme erhalten. Der Haushalt von 200 Millionen Euro für NRO sollte mit dem Ziel betrachtet werden, zu gewährleisten, dass die Zivilgesellschaft in den neuen Mitgliedstaaten sich nicht an den Rand gedrängt fühlt, da bei diesem speziellen Haushalt große Konkurrenz herrscht.
Ich freue mich auf eine Fortsetzung der Diskussion, nicht nur mit dem Parlament und Herrn Howitt, sondern auch mit der Gemeinschaft der NRO."@de7
".
Υπάρχουν πολλές διαφορετικές πτυχές στη συζήτηση για τον ρόλο των μη κρατικών φορέων. Μία είναι ότι εσκεμμένα υπερβάλαμε στις προσδοκίες, ειδικά με τις χώρες ΑΚΕ μετά τη Συμφωνία του Κοτονού, καθώς προβήκαμε σε μια ενδιαφέρουσα καινοτομία δίνοντάς τους ρόλο στη συζήτηση για τις στρατηγικές χωρών και ξεκινώντας μια νέα δραστηριότητα με τη δυνατότητα να χρηματοδοτούμε πιο άμεσα τους διάφορους μη κρατικούς φορείς σε αυτές τις χώρες. Όμως, αυτές οι δραστηριότητες των ΜΚΟ και άλλων στις χώρες εταίρους μας δεν είναι κάτι που διευθύνουμε ή διοργανώνουμε. Εξαρτάται από την πολιτική κατάσταση, το επίπεδο εκδημοκρατισμού, τον χαρακτήρα της κοινωνίας. Σε ορισμένες χώρες, τα πράγματα αυτά είναι πολύ καινούργια. Για τον λόγο αυτόν, είναι κάπως συγκεχυμένες οι πληροφορίες για το πόσο επιτυχής ήταν αυτή η συμμετοχή. Ασκούμε σχετική πίεση, αλλά δεν μπορώ να δεχτώ ότι η Επιτροπή μπορεί ή θα έπρεπε να καταστεί υπεύθυνη για το πόσο επιτυχημένα μπορεί να γίνει αυτό σε μια άλλη χώρα. Δεν πρόκειται για τη χώρα μας. Υπάρχει όριο στις εξουσίες μας.
Είμαι αρκετά αισιόδοξος. Έχουμε συγκρίνει τις προσπάθειές μας με τις αντίστοιχες προσπάθειες για διεύρυνση της συμμετοχής στις συζητήσεις για τη διαδικασία εγγράφων στρατηγικής για μείωση της φτώχειας, που χειρίζεται η Παγκόσμια Τράπεζα με τις ίδιες χώρες στις περισσότερες περιπτώσεις. Εάν συγκρίνουμε την επίτευξη της ανάμιξης της κοινωνίας των πολιτών, είχαμε πολύ περισσότερη επιτυχία.
Αυτό δεν θα πρέπει να θεωρηθεί διαγωνισμός ομορφιάς της κοινωνίας των πολιτών ανάμεσα στην Επιτροπή και την Παγκόσμια Τράπεζα. Είναι πιο συμφέρον και οι δύο να παροτρύνουν τις χώρες εταίρους να κάνουν το ίδιο. Οι χώρες εταίροι θα μπορούσαν τότε να δουν ότι διαφορετικοί εταίροι στο αναπτυξιακό έργο θα ήθελαν πράγματι να συμμετέχει περισσότερο η κοινωνία των πολιτών σε αυτές τις χώρες.
Οι σχέσεις της κοινωνίας των πολιτών με τις ΜΚΟ σε ευρωπαϊκό πλαίσιο είναι μια κάπως διαφορετική ιστορία. Ο κ. Howitt έγραψε κάτι στην επεξηγηματική δήλωση με το οποίο διαφωνώ. Απλώς είναι λάθος. Λέει ότι οι ίδιες οι οργανώσεις παραπονιούνται ότι οποιαδήποτε διαβούλευση απολαμβάνουν είναι εντελώς ad hoc και ότι η Επιτροπή μπορεί να κατηγορηθεί ότι διαβουλεύεται μόνο όταν επιθυμεί να νομιμοποιήσει τη δική της άποψη. Έλεγξα εάν η νέα κεντρική συντονιστική οργάνωση αναπτυξιακών ΜΚΟ συμφωνεί με αυτή την περιγραφή της σχέσης. Δεν συμφωνεί. Άρα αυτά που παρουσίασε εδώ ο κ. Howitt δεν είναι αυτά που άκουσα από τις ίδιες ΜΚΟ. Φυσικά και οι ΜΚΟ και ο κ. Howitt θα μπορούσαν να κάνουν λάθος. Δεν ισχυρίζομαι ότι ένας από αυτούς πρέπει να έχει δίκιο.
Κατά τη γνώμη μου, σήμερα βρισκόμαστε σε μια εποικοδομητική φάση των συζητήσεων. Προτιμώ να δοθεί έμφαση σε μια ανταλλαγή ουσίας αντί για την επισημοποίηση των πραγμάτων μεταξύ μας. Αυτό είναι κατανοητό. Ο πυρήνας της συνεργασίας –η σχέση χρηματοδότησης και διοικητικής εργασίας– είναι καλύτερος από ό,τι ήταν εδώ και πολλά χρόνια. Είναι δυνατόν να διατηρηθεί έτσι. Αυτό που είναι πολύ ενδιαφέρον από την άποψη της χρηματοδότησης είναι ότι ο προϋπολογισμός των ΜΚΟ 200 εκατομμυρίων ευρώ ανά έτος είναι μόνο ένα μικρό μέρος της συνολικής δραστηριότητας που χρηματοδοτούμε μέσω των ΜΚΟ. Το συνολικό ποσό των χρημάτων ανά έτος που περνάει μέσω ΜΚΟ είναι πιο κοντά στο 1,5 δισεκατομμύριο ευρώ – επισιτιστική βοήθεια, ασφάλεια τροφίμων, μέρος της ανθρωπιστικής βοήθειας για τις ΜΚΟ, και μεγάλος όγκος εργασίας για την εφαρμογή προγραμμάτων όπου χρησιμοποιούμε διαφορετικές ΜΚΟ στην πράξη. Θα πρέπει να δοθεί περισσότερη προσοχή σε αυτό. Υπάρχει τόσο έντονη ζήτηση για τον προϋπολογισμό των 200 εκατομμυρίων ευρώ ώστε θα έχουμε μια απερίγραπτη κατάσταση εάν όλη η συζήτηση επικεντρωθεί εκεί, ιδίως ενόψει της εισόδου των δέκα νέων μελών της ΕΕ. Θα πρέπει να φροντίσουμε να παρέχουμε καλές ευκαιρίες για τις ΜΚΟ στις χώρες αυτές ώστε να συμμετάσχουν στις δραστηριότητες. Ο προϋπολογισμός 200 εκατομμυρίων ευρώ για τις ΜΚΟ θα πρέπει να εξεταστεί με σκοπό να εξασφαλιστεί ότι η κοινωνία των πολιτών στα νέα κράτη μέλη δεν θα νιώθει περιθωριοποιημένη λόγω του σκληρού ανταγωνισμού γι’ αυτόν τον συγκεκριμένο προϋπολογισμό.
Ανυπομονώ να συνεχιστεί η συζήτηση, όχι μόνο με το Κοινοβούλιο και τον κ. Howitt, αλλά και με την κοινότητα των ΜΚΟ."@el8
".
Hay muchos aspectos distintos en el debate sobre el papel de los agentes no estatales. Uno de ellos es que deliberadamente exageramos las expectativas, sobre todo en los países ACP después del Acuerdo de Cotonú, con un avance interesante al darles un papel en el debate sobre las estrategias nacionales y también empezando una nueva actividad destinada a financiar a los diferentes agentes no estatales en estos países más directamente. Pero estas actividades de las ONG y demás en nuestros países socios no son algo que gestionemos u organicemos nosotros. Depende de la situación política, el nivel de democratización, el carácter de la sociedad. En algunos países estas cosas son muy nuevas. Por este motivo la información sobre el éxito de esta inclusión se ha distorsionado en cierta medida. Estamos luchando por ello, pero no puedo aceptar que la Comisión pueda o deba ser responsable del éxito con que se pueda llevar a cabo en otro país. No es nuestro país. Nuestros poderes tienen un límite.
Soy bastante optimista. Hemos comparado nuestros intentos con otros en cierto modo similares para ampliar la participación en los debates del proceso de elaboración del documento de estrategia de reducción de la pobreza, gestionado por el Banco Mundial junto con los propios países en la mayoría de los casos. Si lo comparamos con la implicación de la sociedad civil, hemos tenido mucho más éxito.
Esto no debería considerarse un concurso de belleza de la sociedad civil entre la Comisión y el Banco Mundial. Es mucho más interesante que ambos insten a los países socios a hacer lo mismo. Los países socios podrían ver entonces que los diversos socios en la labor de desarrollo quieren realmente que la sociedad civil de estos países se implique más.
Las relaciones de la sociedad civil con las ONG en el contexto europeo son una historia algo distinta. El Sr. Howitt señala en la exposición de motivos algo con lo que no estoy de acuerdo. Sencillamente no es cierto. Dice que las propias organizaciones se quejan de que las consultas que se les hacen son totalmente ad hoc y que se puede acusar a la Comisión de consultar solo cuando quiere legitimizar su propia perspectiva. He comprobado si la nueva organización central de las ONG para el desarrollo está de acuerdo con esta descripción de la relación. Y no lo está. De modo que lo que el Sr. Howitt ha presentado aquí no es lo que he escuchado de las propias ONG. Por supuesto, tanto las ONG como el Sr. Howitt pueden equivocarse. Yo no digo que una de las dos partes deba tener razón.
En mi opinión, nos encontramos en una fase constructiva del debate. Y prefiero hacer hincapié en un intercambio de sustancia más bien que en la formalización de las cosas entre nosotros. Esto queda claro. El núcleo duro de la cooperación –la relación de trabajo administrativo y la financiación– es mejor de lo que ha sido en muchos años. Y se puede mantener así. Lo más interesante en términos de financiación es que el presupuesto de las ONG de 200 millones de euros anuales es solo una pequeña parte de la actividad total que estamos financiando a través de las ONG. El importe total anual que se va a través de las ONG es de casi 1,5 millardos de euros: ayuda alimenticia, seguridad alimentaria, parte de la ayuda humanitaria para las ONG, y un gran volumen del trabajo de implementación de proyectos donde utilizamos a diversas ONG sobre el terreno. Deberíamos prestar más atención a este tema. El presupuesto de 200 millones de euros está tan solicitado que nos encontramos en una situación imposible si todo el debate se centra en esto, sobre todo de cara a los diez nuevos Estados miembros que se unirán a la UE. Deberíamos ocuparnos de ofrecer buenas oportunidades a las ONG de estos países para que puedan pasar a la acción. El presupuesto de 200 millones de euros para las ONG debería verse como una posibilidad de asegurar que la sociedad civil de los nuevos Estados miembros no quede marginada a causa de la competencia por este proyecto específico.
Me gustaría continuar el debate, no solo con el Parlamento y el Sr. Howitt, sino también con la comunidad de ONG."@es12
"Valtiosta riippumattomien toimijoiden asemaa koskevassa keskustelussa on monta eri puolta. Yksi niistä on, että nostatimme Cotonoun sopimuksen jälkeen tietoisesti odotuksia erityisesti AKT-maissa, ja saimme aikaan kiintoisan läpimurron antamalla näille maille roolin keskustelussa, jota käytiin maakohtaisista strategioista. Ryhdyimme myös uusiin toimiin, joiden ansiosta tuli mahdolliseksi rahoittaa entistä suoremmin erilaisia valtiosta riippumattomia toimijoita näissä maissa. Valtiosta riippumattomien järjestöjen ja muiden tahojen toiminnan ylläpitäminen ja organisoiminen kumppanimaissamme ei ole kuitenkaan meidän tehtävämme. Se riippuu poliittisesta tilanteesta, demokratisoitumisen etenemisestä ja yhteiskunnan luonteesta. Joissakin maissa nämä asiat ovat vielä hyvin uusia. Siksi osallistumisen tuloksellisuudesta saatu palaute on ollut hieman sekalaista. Toimimme asian hyväksi, mutta emme voi hyväksyä, että komissio voidaan tai että se pitäisi saattaa vastuuseen siitä, miten onnistuneesti tavoite voidaan saavuttaa toisessa maassa. Kyse ei ole omasta maastamme, ja toimivaltamme on rajallinen.
Olen kuitenkin varsin toiveikas. Olemme verranneet toimiamme kutakuinkin samankaltaisiin pyrkimyksiin, joiden tarkoituksena on ollut laajentaa keskusteluihin osallistumista laadittaessa köyhyyden vähentämistä koskevaa strategia-asiakirjaa. Asian käsittelijänä on ollut Maailmanpankki, ja suurimmassa osassa tapauksista toimet ovat koskeneet samoja maita. Jos verrataan kansalaisyhteiskunnan osallistumisen toteutumista, olemme onnistuneet huomattavasti paremmin.
Tilannetta ei saada kokea kansalaisyhteiskuntaa koskevana, komission ja Maailmanpankin välisenä kauneuskilpailuna. Tarkoituksenmukaisempaa on, että molemmat kehottavat kumppanimaita toimimaan samalla tavoin. Kumppanimaissa voitaisiin näin nähdä, että kehitysyhteistyökumppanit haluavat kansalaisyhteiskunnan osallistuvan tiivimmin näissä maissa.
Kansalaisyhteiskunnan suhteet eurooppalaisiin valtiosta riippumattomiin järjestöihin ovat jokseenkin erilainen tapaus. Olen eri mieltä parlamentin jäsenen Howittin kanssa yhdestä seikasta, josta hän kirjoittaa mietintönsä perusteluissa ja joka ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Jäsen Howitt toteaa järjestöjen itsensä valittavan, että niitä kuullaan vain tapauskohtaisesti ja että komissio kuulee järjestöjä vain niissä tapauksissa, joissa se haluaa legitimoida oman näkökulmansa. Tarkistin, ollaanko valtiosta riippumattomien kehitysyhteistyöjärjestöjen uudessa kattojärjestössä samaa mieltä kyseisistä suhteista. Näin ei ole. Jäsen Howittin mietinnössään esittämä näkemys ei näin ollen vastaa sitä, mitä olen kuullut samoilta valtiosta riippumattomilta järjestöiltä. Voi toki olla, että sekä kyseiset järjestöt että jäsen Howitt ovat väärässä. En väitä, että jommankumman olisi oltava oikeassa.
Nähdäkseni olemme keskusteluissa tänään rakentavassa vaiheessa. Välillämme on mielestäni korostettava ensisijaisesti sisällön vaihtoa, ei asioiden muodollistamista. Tämä on ymmärretty hyvin. Yhteistyön ydin eli rahoitus ja hallinnolliset suhteet ovat paremmalla tolalla kuin moniin vuosiin, ja tilanne on myös mahdollista säilyttää nykyisen kaltaisena. Rahoituksen osalta mielenkiintoisinta on, että valtiosta riippumattomia järjestöjä koskeva vuosittainen 200� miljoonan euron talousarvio muodostaa vain pienen osan kaikesta toiminnasta, jota rahoitamme valtiosta riippumattomien järjestöjen kautta. Järjestöjen kautta kulkeva rahamäärä on kaikkiaan lähes 1,5� miljardia euroa, mihin kuuluu elintarvikeapua, elitarviketurvaa, osa valtiosta riippumattomille järjestöille suunnatusta humanitaarisesta avusta sekä suuri määrä hankkeiden täytäntöönpanoon liittyvää työtä, jossa hyödynnämme kullakin alueella toimivia valtiosta riippumattomia järjestöjä. Tähän olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. 200� miljoonan euron talousarvio on niin raskaasti kuormitettu, että tilanteesta tulee mahdoton, jos keskustelussa keskitytään vain siihen. Näin on etenkin, kun otetaan huomioon Euroopan unioniin liittyvät kymmenen uutta jäsenvaltiota. Meidän on huolehdittava siitä, että valtiosta riippumattomille järjestöille taataan noissa maissa asianmukaiset edellytykset päästä mukaan toimintaan. Valtiosta riippumattomia järjestöjä koskevaa 200� miljoonan euron talousarviota käsiteltäessä on varmistettava, etteivät uusien jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskunnat tunne jäävänsä ulkopuolelle ankarassa kilpailussa, jota määrärahoista käydään.
Odotan innolla keskustelun jatkumista paitsi parlamentin ja sen jäsenen Howittin, myös valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa."@fi5
".
La discussion sur le rôle des acteurs non étatiques comporte de nombreux aspects. L’un de ces aspects est que nous avons délibérément insisté sur les attentes, particulièrement dans les pays ACP après l’accord de Cotonou, réalisant un progrès intéressant en leur donnant un rôle à jouer dans le débat sur les stratégies des pays et aussi en démarrant une nouvelle activité pour être capable de financer les différents acteurs non étatiques dans ces pays de manière plus directe. Mais nous ne dirigeons ni n’organisons ces activités des ONG et autres dans nos pays partenaires. Cela dépend de la situation politique, du niveau de démocratisation, du caractère de la société. Dans certains pays, ce sont des choses nouvelles. C’est pourquoi les réactions quant au degré de réussite de cette inclusivité ont été quelque peu mitigées. Nous l’encourageons, mais je ne peux accepter que la Commission puisse ou doive être rendue responsable du degré de réussite dans un autre pays. Ce n’est pas notre pays. Nos pouvoirs ont des limites.
Je suis plutôt optimiste. Nous avons comparé nos tentatives à celles, relativement similaires, qui visaient à élargir la participation aux discussions dans le processus du cadre de stratégie de lutte contre la pauvreté, présenté par la Banque mondiale avec les mêmes pays dans la plupart des cas. En comparant la réussite en ce qui concerne l’implication de la société civile, nous avons rencontré davantage de succès.
Cela ne devrait pas être considéré comme un concours de beauté de la société civile entre la Commission et la Banque mondiale. Il est plus intéressant que les deux encouragent les pays partenaires à faire la même chose. Les pays partenaires pourraient alors constater que différents partenaires dans le travail de développement apprécieraient en fait que la société civile dans ces pays soit davantage impliquée.
Les relations entre la société civile et les ONG dans un contexte européen sont une autre histoire. M. Howitt a écrit quelque chose dans l’exposé des motifs que je ne partage pas du tout. C’est tout simplement faux. Il dit que les organisations elles-mêmes se plaignent que la consultation à leur égard s’organise uniquement sur une base ad hoc et que la Commission peut être accusée de ne les consulter que pour légitimer son propre point de vue. J’ai vérifié si la nouvelle structure de regroupement d’ONG de développement était d’accord avec cette description de la relation. Ce n’est pas le cas. Donc, ce que M. Howitt nous présente ici ne correspond pas à ce que j’ai entendu de la part de ces mêmes ONG. Bien entendu, tant les ONG que M. Howitt peuvent se tromper. Je ne prétends pas que l’un des deux doit avoir raison.
À mon sens, nous sommes aujourd’hui dans une phase constructive des discussions. Je préfère mettre l’accent sur un échange concret plutôt que d’officialiser les choses entre nous. Ceci est bien clair. Le noyau dur de la coopération - la relation entre le financement et le travail administratif - se porte mieux qu’il ne l’a fait pendant de nombreuses années. Il est possible de maintenir cette situation. Ce qui est le plus intéressant en ce qui concerne l’aspect du financement est que le budget des ONG de 200 millions d’euros par an n’est qu’une petite partie de l’activité totale que nous finançons via les ONG. La somme totale qui passe par les ONG chaque année avoisine 1,5 milliard d’euros - aide alimentaire, sécurité alimentaire, une partie de l’aide humanitaire pour les ONG, ainsi qu’un large volume de travaux de mise en application de projets pour lesquels nous utilisons différentes ONG dans le domaine. Il conviendrait d’y accorder davantage d’attention. Le budget de 200 millions d’euros est si lourdement en demande que nous nous trouvons dans une situation impossible si toutes les discussions se concentrent là-dessus, particulièrement à la lumière de l’adhésion à l’UE des dix nouveaux États membres. Nous devrions faire en sorte de donner de bonnes opportunités aux ONG de ces pays de participer à l’action. Le budget de 200 millions d’euros pour les ONG devrait être examiné dans l’intention de s’assurer que la société civile des nouveaux États membres ne se sente pas marginalisée à cause d’une concurrence rude pour ce budget en particulier.
J’ai hâte de poursuivre cette discussion, pas seulement avec ce Parlement et M. Howitt, mais aussi avec la communauté des ONG."@fr6
".
La discussione del ruolo degli attori non statali presenta molti aspetti diversi. Uno di essi è che abbiamo intenzionalmente suscitato aspettative, soprattutto nei paesi ACP in seguito all’accordo di Cotonou, introducendo un’interessante innovazione, cioè conferendo a tali paesi un ruolo nel dibattito sulle strategie nazionali e anche cominciando una nuova attività che permette di finanziare in modo più diretto i diversi attori non statali in tali paesi. Tuttavia, le attività delle ONG, eccetera, nei paesi
non sono gestite od organizzate da noi. Molto dipende dalla situazione politica, dal livello di democratizzazione, dal carattere della società. In alcuni paesi queste iniziative sono nuovissime. Questo è il motivo per cui le reazioni riguardanti il livello di successo raggiunto da questo insieme di fattori sono miste. Stiamo facendo ogni sforzo in proposito, ma non posso accettare che la Commissione possa o debba essere considerata responsabile della riuscita o meno di questo processo in un altro paese. Non si tratta del nostro paese. I nostri poteri sono limitati.
Sono piuttosto ottimista. Abbiamo confrontato i nostri tentativi con quelli più o meno simili di ampliare la partecipazione alla discussione nel processo previsto dal documento sulla strategia di riduzione della povertà, in gran parte dei casi gestito dalla Banca mondiale con gli stessi paesi. Se confrontiamo i risultati conseguiti in termini di partecipazione della società civile, abbiamo ottenuto un successo di gran lunga maggiore.
Non dobbiamo considerarlo come un concorso di bellezza tra la Commissione e la Banca mondiale per la società civile. E’ più importante che entrambe esortino i paesi
a fare la stessa cosa. In tal modo, i paesi
potranno comprendere che
diversi nel lavoro di sviluppo aspirano realmente a una maggiore partecipazione della società civile in tali paesi.
Le relazioni tra la società civile e le ONG in un contesto europeo sono un discorso un po’ diverso. L’onorevole Howitt ha scritto una cosa nella motivazione su cui non sono d’accordo. E’ semplicemente falsa. Afferma che le organizzazione si lamentano del fatto che vengono consultate solamente
e che la Commissione può essere accusata di rivolgersi a loro soltanto quando vuole legittimare la propria prospettiva. Ho verificato se la nuova organizzazione ombrello delle ONG attive nel campo dello sviluppo è d’accordo su questa descrizione contenuta nella relazione. Non lo è. Ciò che l’onorevole Howitt ha esposto in questa sede non corrisponde quindi a ciò che ho sentito affermare dalle stesse ONG. Naturalmente, potrebbero avere torto sia le ONG che l’onorevole Howitt. Non sto affermando che uno dei due debba necessariamente avere ragione.
A mio parere, oggi siamo in una fase costruttiva della discussione. Preferisco porre l’accento su uno scambio di sostanza, anziché formalizzare le cose tra noi. Questo è facilmente comprensibile. Il nucleo duro della cooperazione – le relazioni di lavoro a livello di finanziamento e amministrazione – è migliore di quanto non fosse da anni. E’ possibile mantenerlo tale. L’aspetto più interessante in termini di finanziamento è che il bilancio per le ONG di 200 milioni di euro all’anno costituisce solo una piccola parte dell’attività totale che finanziamo attraverso le ONG. L’importo totale annuo destinato alle ONG è più vicino a 1,5 miliardi di euro – aiuti alimentari, sicurezza alimentare, parte degli aiuti umanitari per le ONG e una gran mole di attività di attuazione di progetti in cui facciamo ricorso a varie ONG sul campo. Questo aspetto dovrebbe ricevere maggiore attenzione. La dotazione di 200 milioni di euro è talmente scarsa che ci troveremo in una situazione impossibile se l’intera discussione si concentrerà su questo punto, soprattutto in vista dell’adesione all’Unione dei dieci nuovi Stati membri. Dobbiamo badare ad offrire alle ONG presenti in tali paesi buone opportunità d’intervento. Il bilancio di 200 milioni di euro a favore delle ONG dev’essere esaminato nell’ottica di garantire che la società civile nei nuovi Stati membri non si senta emarginata a causa della dura concorrenza per tale bilancio specifico.
Attendo fiducioso di proseguire la discussione, non solo con il Parlamento e l’onorevole Howitt, ma anche con la comunità delle ONG."@it9
".
There are many different aspects to the discussion on the role of non-state actors. One is that we deliberately played up expectations, especially in the ACP countries following the Cotonou Agreement, making an interesting breakthrough in giving them a role in the debate over country strategies and also starting a new activity of being able to fund the different non-state actors in these countries more directly. But these activities of NGOs and so on in our partner countries are not something we run or organise. It depends on the political situation, the level of democratisation, the character of the society. In some countries these things are very new. That is why the feedback of how successful this inclusiveness has been is somewhat mixed. We are pushing for it, but I cannot accept that the Commission can or should be made responsible for how successfully this can be done in another country. It is not our country. There is a limit to our powers.
I am quite optimistic. We have compared our attempts to the somewhat similar ones to broaden participation in the discussions in the poverty reduction strategy paper process, handled by the World Bank with the same countries in most cases. When we compare the achievement of involving civil society, we have had much more success.
This should not be seen as a civil society beauty contest between the Commission and the World Bank. It is of more interest that both urge the partner countries to do the same thing. The partner countries could then see that different partners in development work would actually like civil society in these countries to be more involved.
Civil society relations with NGOs in a European context are a somewhat different story. Mr Howitt wrote something in the explanatory statement that I disagree with. It is simply wrong. He says that the organisations themselves complain that any consultation they enjoy is entirely ad hoc and that the Commission can be accused of only consulting when it wants to legitimise its own perspective. I have checked whether the new umbrella organisation of development NGOs agrees with this description of the relationship. It does not. So what Mr Howitt has presented here is not what I have heard from the same NGOs. Of course both the NGOs and Mr Howitt could be wrong. I do not claim that one of them must be right.
In my view, today we are in a constructive phase of the discussions. My preference is to put the emphasis on an exchange of substance rather than formalising things between us. This is well understood. The hard-core of cooperation – the funding and administrative working relationship – is better than it has been for many years. It is possible to keep it that way. What is most interesting in terms of the funding aspect is that the NGO budget of EUR 200 million per year is only a small part of the total activity that we are funding through NGOs. The total amount of money per year going through NGOs is closer to EUR 1.5 billion – food aid, food security, part of the humanitarian aid for NGOs, and a great volume of project implementation work where we use different NGOs in the field. This should be given more attention. The EUR 200 million budget is so heavily in demand that we have an impossible situation if all of the discussion is concentrated there, especially in view of the ten new Member States that will join the EU. We should take care to provide good opportunities for NGOs in those countries to get in on the action. The EUR 200 million budget for NGOs should be looked at with a view to making sure that civil society in the new Member States does not feel marginalised because of stiff competition for that specific budget.
I look forward to continuing the discussion, not only with Parliament and Mr Howitt, but also with the NGO community."@lv10
".
De discussie over de rol van niet-overheidsactoren kent vele aspecten. We hebben bewust verwachtingen gewekt, met name in de ACS-landen na de Cotonou-Overeenkomst, waar we hun voor het eerst een rol toebedeelden bij de discussie over landenstrategieën en een instrument in het leven riepen waarmee we de verschillende niet-overheidsactoren in de betreffende landen directer financieel kunnen steunen. Wij hebben echter geen controle over de activiteiten van NGO’s en dergelijke in onze partnerlanden. Die zijn afhankelijk van de politieke situatie, de mate van democratisering en de aard van de samenleving. In een aantal landen zijn dit geheel nieuwe dingen. Daarom kunnen we niet goed aangeven hoe effectief deze totaalaanpak is. We oefenen dan wel druk uit, maar je mag de Commissie niet verantwoordelijk houden voor de mate van succes in andere landen. Die landen zijn niet van ons, en dus hebben we slechts beperkte mogelijkheden om dingen gedaan te krijgen.
Ik ben relatief optimistisch. Wat betreft de te volgen strategie in de armoedebestrijding hebben we onze pogingen om deelname van niet-overheidsactoren aan dat debat te verhogen vergeleken met die van de Wereldbank, die veelal in dezelfde landen op dit vlak actief was. Daaruit bleek dat onze inspanningen om het maatschappelijke middenveld hierbij te betrekken meer vrucht hebben afgeworpen.
Deze vergelijking is niet bedoeld als schoonheidswedstrijd tussen de Commissie en de Wereldbank. Het is belangrijker dat beide partijen er bij de partnerlanden op aandringen ons voorbeeld te volgen. Als verschillende partijen die actief zijn op het gebied van ontwikkelingssamenwerking aangeven dat niet-gouvernementele organisaties meer bij het overleg betrokken dienen te worden, komt de boodschap bij de partnerlanden wellicht beter over.
In een Europese context hebben maatschappelijke belangenorganisaties een iets andere relatie met NGO’s dan buiten de EU. Ik kan mij dan ook niet vinden in een uitspraak van de heer Howitt in zijn toelichting. Volgens hem klagen de organisaties dat zij niet structureel geraadpleegd worden en alleen bij het overleg betrokken worden wanneer het de Commissie uitkomt, namelijk wanneer zij haar eigen standpunt bekrachtigd wil zien. Ik heb de nieuwe overkoepelende organisatie van NGO’s op het vlak van ontwikkelingssamenwerking gevraagd of zij deze relatie net zo ziet. Dat is niet het geval. Wat de heer Howitt zei komt dus niet overeen met wat diezelfde NGO’s mij hebben verteld. Het kan natuurlijk ook zo zijn dat zowel de NGO’s als de heer Howitt het bij het verkeerde eind hebben. Wie er gelijk heeft, en of een van de partijen gelijk heeft, kan ik niet beoordelen.
Naar mijn mening bevinden wij ons op dit moment in een constructieve fase van de discussie. Vanzelfsprekend concentreer ik me liever op de inhoudelijke discussie dan op formaliteiten. Onze samenwerking verloopt op hoofdlijnen – qua financiering en administratieve afhandeling – beter dan de afgelopen jaren. Dit kan zo blijven. Belangrijk om te vermelden is dat de 200 miljoen euro die in de begroting voor NGO’s worden uitgetrokken slechts een klein deel vormen van de totale middelen die we via NGO’s ter beschikking stellen. Onze bijdrage die jaarlijks via NGO’s wordt uitgekeerd voor voedselhulp, voedselveiligheid, humanitaire hulp voor NGO’s en het voeren van een groot aantal acties ter plekke in samenwerking met verschillende NGO’s beloopt circa anderhalf miljard euro. We moeten hier meer aandacht aan schenken. Er wordt een dermate groot beroep gedaan op ons budget van 200 miljoen euro dat de situatie onhoudbaar dreigt te worden als alle aandacht hiernaar uitgaat, vooral gezien de toetreding van de tien nieuwe lidstaten tot de EU. We moeten in deze landen goede voorwaarden scheppen voor NGO’s, zodat zij aan acties mee kunnen doen. Met een begroting van 200 miljoen euro voor NGO’s moeten we ervoor zorgen dat belangenorganisaties in de nieuwe lidstaten niet het gevoel krijgen dat ze gemarginaliseerd worden als ze straks moeten meedingen naar middelen uit deze begroting.
Ik zie uit naar het vervolg van dit debat, niet alleen met het Parlement en de heer Howitt, maar ook met de NGO’s."@nl2
"O debate sobre o papel dos intervenientes não estatais engloba muitos aspectos diferentes. Um deles é que nós, deliberadamente, tivemos em atenção as expectativas, em especial nos países ACP a seguir ao Acordo de Cotonou, tomando a iniciativa interessante de lhes atribuir um papel no debate relativo às estratégias nacionais e dando também início a uma nova actividade, a de conseguir financiar mais directamente os diferentes intervenientes não estatais nesses países. Mas estas actividades de ONG e outras instituições nos países nossos parceiros não são uma coisa dirigida ou organizada por nós. É algo que depende da situação política, do nível de democratização, do carácter da sociedade. Em determinados países estas coisas são muito recentes. É por isso que as reacções em termos do maior ou menor êxito desta inclusão têm sido diversificadas. Nós estamos a impulsionar a iniciativa, mas não posso aceitar que a Comissão seja ou deva ser responsabilizada pelo maior ou menor êxito que essa iniciativa tenha noutro país. Não é o nosso país. Há um limite para o que podemos fazer.
Estou bastante optimista. Comparámos as nossas tentativas com outras algo semelhantes cujo objectivo era alargar a participação nas discussões no processo do documento de estratégia para a redução da pobreza, tentativas essas da iniciativa do Banco Mundial, na maior parte dos casos junto dos mesmos países. Quando comparamos o êxito da participação da sociedade civil, concluímos que fomos muito mais bem sucedidos.
Isto não deverá ser visto como um concurso de beleza da sociedade civil entre a Comissão e o Banco Mundial. Tem mais interesse que ambas as instituições exortem os países parceiros a fazerem a mesma coisa. Dessa forma os países parceiros veriam que parceiros diferentes no trabalho ligado ao desenvolvimento gostariam realmente que houvesse uma maior participação da sociedade civil desses países.
As relações da sociedade civil com as ONG num contexto europeu são uma história um tanto diferente. O senhor deputado Howitt escreveu na sua exposição de motivos uma coisa de que discordo, que está pura e simplesmente errada. Diz ele que as próprias organizações se queixam de que qualquer consulta que lhes seja feita é feita numa base inteiramente "ad hoc" e que a Comissão pode ser acusada de só as consultar quando quer legitimar a sua própria perspectiva. Fui averiguar se o novo organismo de ligação das ONG de desenvolvimento concorda com esta descrição da relação. Não concorda. Portanto, o que o senhor deputado Howitt aqui apresentou não corresponde ao que ouvi da parte das mesmas ONG. É claro que tanto as ONG como o senhor deputado Howitt podem estar enganados. Não estou aqui a afirmar que um deles tem de ter razão.
A meu ver, encontramo-nos hoje numa fase construtiva das discussões. A minha preferência vai para que se coloque a ênfase num intercâmbio da substância, em vez de formalizarmos as coisas entre nós. Isso compreende-se bem. O cerne da cooperação - o financiamento e a relação de trabalho a nível administrativo - é melhor do que tem sido ao longo de muitos anos. É possível conservá-la assim. O mais interessante de tudo no que respeita ao aspecto do financiamento é que o orçamento das ONG de 200 milhões de euros por ano é apenas uma pequena parte da actividade total que financiamos através das ONG. O montante total canalizado anualmente através das ONG anda mais perto de 1,5 mil milhões de euros - ajuda alimentar, segurança alimentar, parte da ajuda humanitária para as ONG e um grande volume de trabalho de execução de projectos, no qual utilizamos diferentes ONG no terreno. Há que dar mais atenção a este aspecto. Os 200 milhões de euros do orçamento são alvo de tantas solicitações, que ficamos perante uma situação impossível se todas as discussões se concentrarem aí, especialmente tendo em vista os dez novos Estados-Membros que vão aderir à UE. Temos de ter o cuidado de proporcionar boas oportunidades para que ONG desses países entrem também em acção. Há que olhar para o orçamento de 200 milhões de euros destinado às ONG tendo em vista assegurar que a sociedade civil dos novos Estados-Membros não se sinta marginalizada devido à forte concorrência que existe para beneficiar desse orçamento específico.
Aguardo com o maior interesse a continuação desta discussão, não apenas com o Parlamento e o senhor deputado Howitt, mas também com a comunidade das ONG."@pt11
".
Diskussionen om de icke-statliga aktörernas roll omfattar många olika aspekter. En aspekt är att vi medvetet stegrade förväntningarna, framför allt i AVS-länderna efter Cotonouavtalet, när vi gjorde ett genombrott vad gäller att ge dem en roll i debatten om landstrategier och att starta en ny verksamhet för att på ett mer direkt sätt finansiera olika icke-statliga aktörer i dessa länder. Men dessa icke-statliga verksamheter i våra partnerländer är inte någonting som vi leder eller organiserar. Det beror på den politiska situationen, demokratiseringsnivån och typen av samhälle. I vissa länder är detta någonting helt nytt. Därför är återkopplingen om hur framgångsrikt detta deltagande har varit något varierad. Vi arbetar på saken, men jag kan inte godta att kommissionen kan eller bör ansvara för hur framgångsrika dessa satsningar är i andra länder. Det är inte våra länder det är fråga om. Det finns en gräns även för våra befogenheter.
Jag är ganska optimistisk. Vi har jämfört våra insatser med andra liknande för att bredda deltagandet i diskussionerna inom ramen för den process med anledning av strategidokumentet om fattigdomsminskning som leds av Världsbanken tillsammans med motsvarande länder. När vi jämför våra landvinningar när det gäller att involvera det civila samhället med denna process kan vi konstatera att vi har varit mycket mer framgångsrika.
Detta skall inte uppfattas som en skönhetstävling för det civila samhället mellan kommissionen och Världsbanken. Det är viktigare att vi båda uppmanar partnerländerna att göra detsamma. Partnerländerna kan sedan märka att de olika parterna inom utvecklingsarbetet faktiskt skulle önska att det civila samhället var mer involverat.
Det civila samhällets förbindelser med icke-statliga organisationer i ett europeiskt sammanhang är en något annan historia. Howitt skrev en sak i sin motivering som jag inte kan hålla med om. Det är helt enkelt fel. Han säger att organisationerna själva klagar på att samrådet med dem helt och hållet är av tillfällig natur och att kommissionen kan anklagas för att använda sig av samrådsförfarandet endast när man önskar berättiga sitt eget perspektiv. Jag har kontrollerat om den nya paraplyorganisationen för icke-statliga organisationer på utvecklingsområdet håller med om denna beskrivning av förhållandet. Det gör den inte. Så det som Howitt skriver i sitt dokument stämmer inte med det som samma organisationer har berättat för mig. Naturligtvis kan både de icke-statliga organisationerna och Howitt ha fel. Jag hävdar inte att bara en av dem kan ha rätt.
Enligt min mening befinner vi oss i dag i ett konstruktivt skede av diskussionerna. Jag skulle föredra att betona utbytet av sakinnehåll snarare än att formalisera förhållandet mellan oss. Det talar för sig själv. Kärnan i samarbetet – förhållandet mellan finansieringen och det administrativa arbetet – är bättre än på många år. Det går att fortsätta på det sättet. Det mest intressanta vad gäller finansieringsaspekten är att budgeten för de icke-statliga organisationerna som uppgår till 200 miljoner euro per år endast utgör en liten del av summan av de verksamheter vi finansierar genom dessa organisationer. Det totala belopp som årligen passerar genom de icke-statliga organisationerna är snarare 1,5 miljarder euro – livsmedelsstöd, livsmedelssäkerhet, en del av de icke-statliga organisationernas humanitära bistånd, och en stor mängd arbete med att genomföra projekt där vi använder oss av olika organisationer på fältet. Detta förtjänar mer uppmärksamhet. Budgeten på 200 miljoner euro är så eftertraktad att vi skulle hamna i en omöjlig situation om hela diskussionen förlades hit, särskilt mot bakgrund av att tio nya medlemsstater snart kommer att ansluta sig till unionen. Vi borde vara noga med att skapa goda förutsättningar för de icke-statliga organisationer som är verksamma i dessa länder så att de kan delta i arbetet. Budgeten på 200 miljoner euro för de icke-statliga organisationerna bör ses över med syfte att skapa garantier för att det civila samhället i de nya medlemsstaterna inte känner sig marginaliserat på grund av den hårda konkurrens som råder om denna budget.
Jag ser fram mot att fortsätta diskussionen, inte bara med parlamentet och Howitt, utan även med de icke-statliga organisationerna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"EN"8
"Nielson,"8,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples