Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-03-Speech-3-159"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-09-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Menneskerettigheder4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030903.7.3-159"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-09-03-Speech-3-1604
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". Mr President, I wish to begin by paying tribute to Mr van den Bos for his excellent report. The engagement of the European Parliament on human rights issues serves as a critical stimulus to EU policy, and there is much food for thought in this latest publication. The Commission will, as usual, respond in writing to all the recommendations addressed to it in this report. Finally, I would make two remarks. The first is about children in conflicts, an issue which has already been commented on. We are trying to do everything possible to change the situation, but it is extremely difficult in the northern part of Uganda to get into contact with the Lord's Resistance Army. It is almost impossible to do anything meaningful on the ground, because there is no society surrounding the conflict as a basis for action. There is nothing but the conflict. However, in post-conflict cases – for example, Sierra Leone – we have been quite successful in the resocialisation of children and other related work. The other point I would make relates to torture. We can support rehabilitation centres. This is also an instrument that keeps the public aware of the issue of torture. The documentation coming from these centres is the most necessary element in our attempt to address the problem we are up against and deal with the terrible regimes that carry out torture. So there is more to it than the primary objective of helping the victims of torture. Establishing facts, which is the secondary output of these activities in rehabilitation centres, is also a powerful instrument which we are pleased to be funding, and we will continue to be an active donor in this area, which definitely strengthens efforts to which we have to give high priority. I thank you again for this comprehensive report. We will do everything possible to respond in a very direct manner. First, some remarks on the principal themes of the report – freedom of thought, conscience and religion. We tried to work on these issues in several different ways. First, through efforts in international fora. With EU support, Ireland tabled the resolution on the Elimination of All Forms of Religious Intolerance at the UN Commission on Human Rights and the Third Committee of the UN General Assembly, which urges states to guarantee freedom of thought, conscience, religion and belief, facilitate worship and combat intolerance. The EU’s statement on human rights in the world at the last CHR highlighted concerns relating to religious freedom or freedom of expression in 12 countries, including China and Iran. Second, thorough dialogue with third countries. Dedicated human rights dialogues offer a particularly valuable opportunity to address the issue. In evaluating the dialogue with Iran, for example, the General Affairs and External Relations Council of 18 March 2003 underscored its concern at discrimination against religious minorities – particularly Baha’is – and the need for more progress as regards freedom of opinion and expression. Corporal punishment and the abhorrent condemnation to stoning, pronounced in the name of Sharia, have also been the cause of in-depth debates with representatives of the Iranian Government, judiciary and clergy. Thus far, the EU has noted with satisfaction that the de facto moratorium on stoning is still a reality. I hope further results will be achieved with our Iranian partners. Freedom of expression will form the main subject for discussion at the next round-table under the human rights dialogue on 15 and 16 September 2003. Thirdly, the European Initiative for Democracy and Human Rights offers concrete support to projects in this field. It has supported campaigns to promote freedom of expression – for example, a continuing project in the ASEAN countries, – and freedom of expression has been identified as a priority for 11 EIDHR focus countries in 2002 and 2003. The Commission is also making significant efforts to establish a solid basis for effective intercultural dialogue, not least in the Mediterranean – a focus for the new neighbourhood policy – with the imminent report of the High-level Advisory Group and the proposal for a Euro-Mediterranean Foundation. I noted the rapporteur's reference to the Cotonou Agreement. This is a good, relevant reference. The Cotonou Agreement shows that a comprehensive system can be negotiated with as many as 77 countries, but it also illustrates that there are some challenges and real problems to be dealt with. However, the system is interesting. I agree with Mr van den Bos. Turning now to the human rights clause, I am pleased that Parliament’s report emphasises the potential for the clause to induce positive change in the human rights situation in third countries. That is precisely the goal of recent innovations. Last May saw the launch of the first working group dedicated to governance and human rights in the context of the Cooperation Agreement with Bangladesh, with the inaugural meeting tackling a wide variety of issues, including the death penalty and the judicial system. The Commission communication on Reinvigorating EU actions on Human Rights and democratisation with Mediterranean partners offers the potential for similar initiatives in the framework of the Mediterranean Association Agreements, with a range of initiatives – such as the systematic inclusion of human rights and democracy issues in the meetings of the Association Councils and National Action Plans on human rights – designed to effect change on the basis of the clause. Turning to the UN Commission on Human Rights, the human rights clause not only constitutes a commitment to human rights in a domestic context, it also pledges the EU and third states to the promotion and protection of human rights in the international arena. This leads me to the UN Commission on Human Rights. Mr van den Bos’ report acknowledges the high degree of congruence between the priorities identified by the European Parliament for the 59th session of the CHR and the action undertaken there by the EU. That is heartening, as the EU’s voice is immeasurably strengthened when its institutions speak with one voice. However, I share the concern articulated in the report about the direction of the CHR and the need to make every effort to ensure that it addresses human rights violations effectively. The EU has its work cut out: only 47 States have issued a standing invitation to the CHR’s thematic procedures – 28 of which are EU Member States, accession states or candidate countries. Moreover, 80 states have not ratified all 6 major international human rights instruments. The EU has made a good start in efforts to improve the impact of its actions at the CHR; for example, this year’s session saw earlier finalisation of draft EU initiatives allowing more scope for effective lobbying of third countries. EIDHR funding has also played its part, with recent projects bolstering the work of the human rights treaty bodies and that of several UN rapporteurs. These efforts will continue in the knowledge that it is only by marshalling all the resources at the EU’s disposal – political, diplomatic and financial – that we will really be able to effect the necessary change."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil gerne begynde med at takke hr. van den Bos for den udmærkede betænkning. Europa-Parlamentets engagement i menneskerettighedsspørgsmål tjener som et kritisk incitament til EU-politik, og der er meget at tænke over i den seneste betænkning. Kommissionen vil som sædvanlig svare skriftligt på alle henstillinger i betænkningen. Til slut har jeg to kommentarer. Den første drejer sig om børn i konflikter, et emne, der allerede er blevet kommenteret. Vi gør alt, hvad vi kan, for at ændre situationen, men i den nordlige del af Uganda er det yderst vanskeligt at komme i kontakt med Lord's Resistance Army. Det er næsten umuligt at gøre noget meningsfuldt i det område, da der ikke er noget samfund omkring konflikten, der kan danne grundlag for handling. Der er intet ud over konflikten. Men i tilfælde, hvor der tidligere har været en konflikt - f.eks. i Sierra Leone - har vi haft nogen succes med resocialisering af børn og andre lignende tiltag. Min anden kommentar handler om tortur. Vi kan støtte rehabiliteringscentre. Det er desuden et instrument, som fastholder offentlighedens opmærksomhed om tortur. Den dokumentation, der fremlægges fra disse centre, er det vigtigste element i vores forsøg på at tage fat på det problem, vi står over for, og beskæftige os med de forfærdelige regimer, som bruger tortur. Så der ligger mere bag end det primære mål om at hjælpe ofrene for tortur. Påvisning af fakta, som er det sekundære resultat af disse aktiviteter på rehabiliteringscentrene, er også et væsentligt instrument, som vi med glæde finansierer, og vi vil fortsat være en aktiv donor på dette område, hvilket afgjort styrker de bestræbelser, som vi har givet høj prioritet. Jeg takker igen for den omfattende betænkning. Vi vil gøre, hvad vi kan, for at reagere på en meget direkte måde. Først har jeg nogle kommentarer til de vigtigste spørgsmål i betænkningen - tankefrihed, samvittighedsfrihed og religionsfrihed. Vi har forsøgt at arbejde med disse spørgsmål på forskellige måder. For det første i internationale fora. Med EU's støtte fremlagde Irland beslutningen om bekæmpelse af alle former for religiøs intolerance for FN's Menneskerettighedskommission og for Tredje Udvalg under FN's generalforsamling, som tilskynder staterne til at garantere tankefrihed, samvittighedsfrihed, religionsfrihed og trosfrihed, lette religionsudøvelse og bekæmpe intolerance. EU's udtalelser om menneskerettigheder i verden ved sidste samling i FN's Menneskerettighedskommission fremhævede bekymringer i forbindelse med religionsfrihed eller ytringsfrihed i 12 lande, herunder Kina og Iran. For det andet gennem dialog med tredjelande. Dedikerede menneskerettighedsdialoger giver en særdeles værdifuld lejlighed til at tale om dette emne. Ved vurderingen af dialogen med Iran understregede Rådet (almindelige anliggender og eksterne forbindelser) f.eks. den 18. marts 2003 sin bekymring vedrørende forskelsbehandling af religiøse mindretal - især bahaier - samt behovet for fremskridt med hensyn til menings- og ytringsfrihed. Korporlig afstraffelse og den kraftige fordømmelse af stening, udtalt i forbindelse med sharia-lovgivningen, har også været baggrunden for dybdegående drøftelser med repræsentanter fra den iranske regering, domstolene og præsteskabet. Indtil videre har EU med tilfredshed noteret sig, at de facto-stoppet for idømmelse af dødsstraf ved stening stadig er en realitet. Jeg håber, at der kan opnås yderligere resultater med vores iranske partnere. Ytringsfrihed vil være det vigtigste emne ved næste rundbordsdrøftelse om menneskerettigheder den 15. og 16. september 2003. For det tredje støtter Det Europæiske Initiativ for Demokrati og Menneskerettigheder (EIDHR) konkret projekter inden for dette område. Det har støttet kampagner til fremme af ytringsfrihed - f.eks. et fortsat projekt i ASEAN-landene - og ytringsfrihed er anført som et prioriteret emne for 11 EIDHR-fokuslande i 2002 og 2003. Kommissionen bestræber sig desuden på at skabe en solid basis for en effektiv interkulturel dialog, ikke mindst i Middelhavsområdet - et fokusområde i forbindelse med den nye naboskabspolitik - med den nært forestående rapport fra vismandsgruppen samt forslaget om en Euro-Middelhavs-fond. Jeg bemærkede mig ordførerens henvisning til Cotonou-aftalen. Det er en god og relevant henvisning. Cotonou-aftalen illustrerer, at et omfattende system kan forhandles med helt op til 77 lande, men det viser også, at der er visse udfordringer og reelle problemer, der skal løses. Men systemet er interessant. Jeg er enig med hr. van den Bos. Med hensyn til menneskerettighedsklausulen er jeg glad for, at Parlamentets betænkning understreger muligheden for at klausulen kan foranledige til en positiv ændring af menneskerettighedssituationen i tredjelande. Det er lige præcis målet med de seneste nyskabelser. I maj blev den første arbejdsgruppe nedsat, der skal tage sig af forvaltning og menneskerettigheder i forbindelse med samarbejdsaftalen med Bangladesh, hvor åbningsmødet drejede sig om en lang række emner, herunder dødsstraf og retssystem. Kommissionens meddelelse om styrkelse af EU's aktioner for menneskerettigheder og demokratisering med partnere i Middelhavsområdet giver mulighed for lignende initiativer inden for rammerne af Middelhavs-associeringsaftalerne med en række initiativer - f.eks. den systematiske indarbejdelse af menneskerettigheds- og demokratispørgsmål ved møderne i Associeringsrådene og i nationale handlingsplaner om menneskerettigheder - med det formål at opnå ændringer på baggrund af klausulen. Hvad angår FN's Menneskerettighedskommission, så udgør menneskerettighedsklausulen ikke kun en forpligtelse til menneskerettigheder i en national sammenhæng, den pålægger desuden EU og tredjelande at fremme og beskytte menneskerettighederne internationalt. Det fører mig frem til FN's Menneskerettighedskommission. Hr. van den Bos' betænkning anerkender den høje grad af overensstemmelse mellem rækkefølgen, som Parlamentet har anført i forbindelse med den 59. samling i FN's Menneskerettighedskommission, og de foranstaltninger, EU har truffet i den forbindelse. Det er opmuntrende, da EU's stemme styrkes uendelig meget, når dens institutioner taler med én stemme. Jeg deler dog den bekymring, der gives udtryk for i betænkningen, om Menneskerettighedskommissionens intentioner og behovet for på alle måder at sikre, at den effektivt griber ind over for menneskerettighedskrænkelser. EU har meget arbejde foran sig: Kun 47 stater har udsendt en permanent invitation til Menneskerettighedskommissionens tematiske procedurer - 28 heraf er medlemsstater i EU, tiltrædelseslande eller kandidatlande. 80 Stater har endvidere ikke ratificeret alle seks vigtige internationale menneskerettighedsinstrumenter. EU er kommet godt i gang i bestræbelserne på at forbedre påvirkningen af dens foranstaltninger i Menneskerettighedskommissionen. Foreløbige EU-initiativer blev således hurtigere gennemført i dette års samling, hvilket gav større mulighed for effektiv lobbyisme fra tredjelande. Finansiering af Det Europæiske Initiativ for Demokrati og Menneskerettigheder har også spillet sin rolle, idet de seneste projekter har styrket menneskerettighedsorganernes arbejde, og det samme har adskillige FN-rapportører. Disse bestræbelser vil fortsætte i erkendelse af, at det kun er ved at målrette alle de ressourcer, EU har til sin rådighed - politiske, diplomatiske og finansielle - at vi virkelig vil være i stand til at gennemføre den nødvendige ændring."@da1 "Herr Präsident! Zu Beginn meiner Ausführungen möchte ich Herrn van den Bos zu seinem ausgezeichneten Bericht beglückwünschen. Das Engagement des Europäischen Parlaments in Menschenrechtsfragen ist eine entscheidende Triebkraft der Politik der EU, und dieser jüngste Bericht enthält viele Anregungen. Wie üblich wird die Kommission zu allen an sie gerichteten Empfehlungen schriftlich Stellung nehmen. Gestatten Sie mir abschließend noch zwei Bemerkungen. Die erste bezieht sich auf die Teilnahme von Kindern an bewaffneten Konflikten, ein Thema, auf das bereits eingegangen worden ist. Wir tun alles in unserer Macht Stehende, um Abhilfe zu schaffen, aber es ist außerordentlich schwierig, im Norden Ugandas mit der Widerstandsarmee des Herrn Kontakt aufzunehmen. Es ist fast unmöglich, vor Ort etwas auszurichten, weil es um diesen Konflikt herum keine Gesellschaft gibt, die als Basis für Aktionen dienen kann. Es gibt dort nur den Konflikt. Wo dieser jedoch vorüber ist – zum Beispiel in Sierra Leone – sind wir bei der Resozialisierung der Kinder und anderen, damit in Zusammenhang stehenden Maßnahmen recht erfolgreich. Meine zweite Bemerkung bezieht sich auf die Folter. Wir können Rehabilitationszentren unterstützen. Dies ist gleichzeitig ein Instrument, das Thema Folter im Bewusstsein der Öffentlichkeit wach zu halten. Die von diesen Zentren erstellten Dokumentationen sind wichtigster Bestandteil unserer Bemühungen, zur Lösung des Problems beizutragen und uns mit Schreckensregimes, die Folter anwenden, auseinander zu setzen. Es geht also um mehr als das primäre Ziel, Folteropfern zu helfen. Das Festhalten von Fakten, ein Nebeneffekt der Arbeit in den Rehabilitationszentren, ist ebenfalls ein starkes Instrument, das wir gern finanzieren. Wir werden weiterhin in diesem Bereich als Geber aktiv sein, womit auf jeden Fall Bemühungen unterstützt werden, denen wir hohe Priorität einräumen müssen. Ich danke Ihnen noch einmal für diesen umfassenden Bericht. Wir werden alles daran setzen, sehr unmittelbar darauf zu reagieren. Gestatten Sie mir zunächst einige Bemerkungen zu den Grundthemen des Berichts – Gedanken-, Gewissens- und Religionsfreiheit. Wir haben uns auf verschiedene Weise mit diesen Themen beschäftigt. Erstens, durch Bemühungen in internationalen Foren. Mit Unterstützung der EU hat Irland bei der UN-Menschenrechtskommission und dem Dritten Ausschuss der UN-Generalversammlung die Resolution zur Beseitigung aller Formen von religiöser Intoleranz eingereicht, in der die Staaten eindringlich aufgefordert werden, Gedanken-, Gewissens-, Religions- und Glaubensfreiheit zu gewährleisten, die Religionsausübung zu erleichtern und Intoleranz zu bekämpfen. Die auf der letzten Tagung der UN-Menschenrechtskommission von der EU abgegebene Erklärung zu den Menschenrechten weltweit zeigt Besorgnis hinsichtlich der Religions- oder Meinungsfreiheit in 12 Ländern, darunter China und Iran. Zweitens, der intensive Dialog mit Drittstaaten. Dialoge zu Menschenrechtsfragen sind eine sehr gute Möglichkeit, dieses Thema anzugehen. So hat zum Beispiel der Rat Allgemeine Angelegenheiten und Außenbeziehungen vom 18. März 2003 in der Bewertung des Dialogs mit dem Iran seine Besorgnis bezüglich der Diskriminierung religiöser Minderheiten – insbesondere der Bahai – zum Ausdruck gebracht und auf die Notwendigkeit weiterer Fortschritte in Fragen des Rechts auf freie Meinungsäußerung verwiesen. Die Prügelstrafe und die Verhängung der abscheulichen Steinigungsurteile im Namen der Scharia sind ebenfalls Gegenstand ausführlicher Gespräche mit Vertretern der iranischen Regierung, Justiz und Geistlichkeit gewesen. Die EU hat mit Genugtuung zur Kenntnis genommen, dass das de facto bestehende Moratorium in Bezug auf Steinigungen andauert. Ich hoffe, dass weitere Ergebnisse mit unseren iranischen Partnern erzielt werden. Beim nächsten Rundtischgespräch im Rahmen des Menschenrechtsdialogs am 15. und 16. September 2003 wird das Recht auf freie Meinungsäußerung im Mittelpunkt der Diskussion stehen. Drittens, die Europäische Initiative für Demokratie und Menschenrechte bietet Projekten in diesem Bereich konkrete Hilfe an. Sie hat Kampagnen zur Förderung der Meinungsfreiheit unterstützt – zum Beispiel ein laufendes Projekt in den ASEAN-Staaten – und für 11 Schwerpunktländer der Europäischen Initiative für Demokratie und Menschenrechte 2002 und 2003 die Meinungsfreiheit zur Priorität erklärt. Auch die Kommission unternimmt erhebliche Anstrengungen, eine solide Grundlage für einen effektiven interkulturellen Dialog zu schaffen, nicht zuletzt im Mittelmeerraum – einem Schwerpunkt der neuen Nachbarschaftspolitik. Hierzu gehören der bevorstehende Bericht der hochrangigen Beratungsgruppe und der Vorschlag einer Europa-Mittelmeer-Stiftung. Der Berichterstatter hat das Abkommen von Cotonou erwähnt. Das ist ein guter, treffender Verweis. Das Abkommen von Cotonou zeigt, dass ein umfassendes System mit 77 Ländern aushandelbar ist, macht allerdings auch deutlich, dass dabei schwierige Aufgaben und reale Probleme zu bewältigen sind. Auf jeden Fall aber ist es ein interessantes System. Hierin stimme ich mit Herrn van den Bos überein. Ich komme nun zur Menschenrechtsklausel und freue mich, dass der Bericht des Parlaments die Eignung der Klausel für die Herbeiführung positiver Veränderungen der Menschenrechtssituation in Drittstaaten hervorhebt. Genau dies ist das Ziel der jüngsten Schritte. Im Mai diesen Jahres wurde die erste Arbeitsgruppe zu Governance und Menschenrechten im Zusammenhang mit dem Kooperationsabkommen mit Bangladesch gebildet, auf deren erstem Treffen eine Vielzahl von Themen einschließlich der Todesstrafe und des Rechtssystems zur Sprache kamen. Die Mitteilung der Kommission zur Intensivierung der EU-Maßnahmen für die Mittelmeer-Partnerländer in den Bereichen Menschenrechte und Demokratisierung bietet das Potenzial für ähnliche Initiativen im Rahmen der Assoziierungsabkommen im Mittelmeerraum mit einer Reihe von Initiativen – wie der systematischen Aufnahme von Fragen der Menschenrechte und Demokratie in die Zusammenkünfte der Assoziationsräte und die Nationalen Aktionspläne zu Menschenrechten – um auf Grund dieser Klausel eine Veränderung herbeizuführen. Was die UN-Menschenrechtskommission betrifft, stellt die Menschenrechtsklausel nicht nur ein Bekenntnis zu Menschenrechten in den einzelnen Ländern dar, sie verpflichtet die EU und Drittstaaten auch zur Förderung und zum Schutz der Menschenrechte im internationalen Rahmen. Damit komme ich zur UN-Menschenrechtskommission. Der Bericht von Herrn van den Bos verweist auf das hohe Maß an Übereinstimmung zwischen den vom Europäischen Parlament für die 59. Tagung der UN-Menschenrechtskommission festgelegten Prioritäten und den dort von der EU unternommenen Schritten. Das ist erfreulich, da das Gewicht der EU entscheidend gestärkt wird, wenn ihre Institutionen mit einer Stimme sprechen. Ich teile jedoch die im Bericht geäußerte Besorgnis angesichts der Richtung der UN-Menschenrechtskommission und der Notwendigkeit, darauf hinzuwirken, dass sie sich effektiv mit Menschenrechtsverletzungen auseinander setzt. Die EU hat alle Hände voll zu tun: Nur 47 Staaten haben eine ständige Einladung zu den thematischen Verfahren der UN-Menschenrechtskommission ausgesprochen – darunter 28 EU-Mitgliedstaaten, Beitrittsländer bzw. beitrittswillige Staaten. Zudem haben 80 Staaten noch nicht alle sechs wichtigen internationalen Menschenrechtsinstrumente ratifiziert. Die EU hat erfolgreich damit begonnen, die Wirkung ihrer Aktionen bei der UN-Menschenrechtskommission zu verbessern; so wurde zum Beispiel auf der diesjährigen Tagung der Entwurf der EU-Initiativen früher abgeschlossen, wodurch mehr Raum für eine effektive Lobbyarbeit mit Drittstaaten blieb. Die Mittel der Europäischen Initiative für Demokratie und Menschenrechte sind hier ebenfalls zu erwähnen, da jüngste Projekte die Arbeit der Organe des Menschenrechtsabkommens sowie verschiedener UN-Sonderberichterstatter unterstützten. Diese Bemühungen werden fortgesetzt in dem Wissen, dass die EU nur unter Aufbietung aller verfügbaren politischen, diplomatischen und finanziellen Ressourcen in der Lage sein wird, den notwendigen Wandel tatsächlich herbeizuführen."@de7 ". Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να ξεκινήσω, απονέμοντας εύσημα στον κ. van den Bos για την εξαίρετη έκθεσή του. Η δέσμευση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στα θέματα των ανθρωπίνων δικαιωμάτων χρησιμεύει ως αποφασιστικό κίνητρο για την ευρωπαϊκή πολιτική, ενώ η πρόσφατη αυτή δημοσίευση περιέχει πολλά ερεθίσματα για σκέψη. Η Επιτροπή θα απαντήσει, ως συνήθως, γραπτώς στις συστάσεις που απευθύνει η εν λόγω έκθεση. Τέλος, θα ήθελα να κάνω δύο παρατηρήσεις. Η πρώτη αφορά τα παιδιά στις συρράξεις, ένα θέμα που σχολιάσθηκε ήδη. Καταβάλλουμε κάθε δυνατή προσπάθεια να αλλάξει η κατάσταση· είναι, ωστόσο, εξαιρετικά δύσκολο στο βόρειο τμήμα της Ουγκάντα να έρθουμε σε επαφή με τις ανταρτικές δυνάμεις του Απελευθερωτικού Στρατού του Κυρίου. Είναι σχεδόν αδύνατον να γίνει κάτι ουσιαστικό επιτόπου, διότι δεν υφίσταται κοινωνία που να περιβάλλει τη σύρραξη, η οποία θα χρησίμευε ως βάση για δράση. Δεν υπάρχει τίποτα πέραν της σύρραξης. Εντούτοις, σε μεταπολεμικές περιπτώσεις –στη Σιέρα Λεόνε, για παράδειγμα– σημειώσαμε αρκετή επιτυχία στην επανένταξη των παιδιών στην κοινωνία και σε άλλες συναφείς δραστηριότητες. Το άλλο σημείο που θα ήθελα να θίξω συνδέεται με τα βασανιστήρια. Αυτό που μπορούμε να κάνουμε είναι να στηρίξουμε τα κέντρα αποκατάστασης. Τα κέντρα αυτά αποτελούν, επίσης, μέσο για την ευαισθητοποίηση του κοινού στο θέμα των βασανιστηρίων. Η τεκμηρίωση που προέρχεται από τα κέντρα αυτά είναι το πιο αναγκαίο στοιχείο στην προσπάθειά μας να αντιμετωπίσουμε το πρόβλημα και τα τρομακτικά καθεστώτα τα οποία πραγματοποιούν βασανιστήρια. Εξυπηρετούν, συνεπώς, και άλλους στόχους, πέρα από τον πρωταρχικό σκοπό της παροχής βοήθειας στα θύματα βασανιστηρίων. Η τεκμηρίωση των γεγονότων, που αποτελεί τη δευτερεύουσα προσφορά αυτών των δραστηριοτήτων στα κέντρα αποκατάστασης, είναι, ομοίως, ένα ισχυρό εργαλείο, το οποίο ευχαρίστως χρηματοδοτούμε, ενώ θα συνεχίσουμε ενεργά τις δωρεές στον τομέα αυτόν, ο οποίος σαφώς ενισχύει τις προσπάθειες που πρέπει να καταλάβουν υψηλή θέση στις προτεραιότητές μας. Σας ευχαριστώ και πάλι για την ολοκληρωμένη σας έκθεση. Θα κάνουμε ό,τι είναι δυνατόν, προκειμένου να ανταποκριθούμε κατά τρόπο πολύ άμεσο. Καταρχάς, μερικές παρατηρήσεις για το κύριο θέμα της έκθεσης, την ελευθερία σκέψης, συνείδησης και θρησκείας. Καταβάλαμε προσπάθειες να εργαστούμε επί των θεμάτων αυτών με πολλούς διαφορετικούς τρόπους. Πρώτον, μέσω προσπαθειών σε διεθνή φόρα. Με τη στήριξη της ΕΕ, η Ιρλανδία κατέθεσε το ψήφισμα για την εξάλειψη κάθε μορφής θρησκευτικής μισαλλοδοξίας στην Επιτροπή Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων του ΟΗΕ και την τρίτη επιτροπή της Γενικής Συνέλευσης του ΟΗΕ, το οποίο ζητά από τα κράτη να εγγυηθούν την ελευθερία σκέψης, συνείδησης και θρησκείας, να διευκολύνουν την άσκηση λατρείας και να καταπολεμήσουν τη μισαλλοδοξία. Η δήλωση της ΕΕ σχετικά με τα ανθρώπινα δικαιώματα στον κόσμο κατά την τελευταία σύνοδο της Επιτροπής Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων του ΟΗΕ υπογράμμισε τις ανησυχίες όσον αφορά τη θρησκευτική ελευθερία και την ελευθερία της έκφρασης σε 12 χώρες, μεταξύ των οποίων η Κίνα και το Ιράν. Δεύτερον, εμπεριστατωμένος διάλογος με τρίτες χώρες. Ο διάλογος με αποκλειστικό θέμα τα ανθρώπινα δικαιώματα προσφέρει μια ιδιαίτερα πολύτιμη ευκαιρία να αντιμετωπιστεί το πρόβλημα. Αξιολογώντας, για παράδειγμα, τον διάλογο με το Ιράν, το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων και Εξωτερικών Σχέσεων, στις 18 Μαρτίου, τόνισε την ανησυχία του για τις διακρίσεις σε βάρος θρησκευτικών μειονοτήτων –ιδίως των Μπαχάι– και την ανάγκη να σημειωθεί μεγαλύτερη πρόοδος όσον αφορά την ελευθερία γνώμης και έκφρασης. Οι σωματικές ποινές και η αποτροπιαστική καταδίκη σε λιθοβολισμό, που απαγγέλλεται στο όνομα του νόμου της σαρία, προκάλεσαν επίσης ενδελεχείς συζητήσεις με εκπροσώπους της ιρανικής κυβέρνησης, του δικαστικού σώματος και του κλήρου. Μέχρι τούδε, όπως διαπιστώνει με ικανοποίηση η ΕΕ, το de facto μορατόριουμ για τον λιθοβολισμό είναι ακόμα πραγματικότητα. Ελπίζω να επιτευχθούν επιπρόσθετα αποτελέσματα με τους ιρανούς εταίρους μας. Η ελευθερία της έκφρασης θα αποτελέσει το κύριο θέμα συζήτησης στην επόμενη στρογγυλή τράπεζα στο πλαίσιο του διαλόγου για τα ανθρώπινα δικαιώματα στις 15 και 16 Σεπτεμβρίου 2003. Τρίτον, η ευρωπαϊκή πρωτοβουλία για τη δημοκρατία και τα δικαιώματα του ανθρώπου (EIDHR) προσφέρει συγκεκριμένη υποστήριξη σε προγράμματα στον τομέα αυτόν. Με την υποστήριξή της πραγματοποιήθηκαν εκστρατείες για την προώθηση της ελευθερίας έκφρασης –για παράδειγμα, ένα συνεχιζόμενο πρόγραμμα στις χώρες της Ένωσης Κρατών Νοτιοανατολικής Ασίας (ASEAN)– και η ελευθερία της έκφρασης αναγνωρίστηκε ως προτεραιότητα για τις 11 χώρες στις οποίες επικεντρώθηκε η χρηματοδότηση της EIDHR τα έτη 2002 και 2003. Η Επιτροπή καταβάλλει ακόμα σοβαρές προσπάθειες να τεθούν γερές βάσεις για την ανάπτυξη αποτελεσματικού διαπολιτισμικού διαλόγου, κυρίως στη Μεσόγειο –μια από τις περιοχές στις οποίες επικεντρώνεται η νέα πολιτική γειτονίας– με την επικείμενη έκθεση της Συμβουλευτικής Ομάδας Υψηλού Επιπέδου και με την πρόταση για ένα Ευρωμεσογειακό Ίδρυμα. Επισήμανα την αναφορά του κ. εισηγητή στη Συμφωνία του Κοτονού. Αποτελεί καλή αναφορά, σχετική με το θέμα. Η Συμφωνία του Κοτονού καταδεικνύει ότι μπορούμε να διαπραγματευτούμε ένα ολοκληρωμένο σύστημα ακόμα και με 77 χώρες, αλλά και ότι υφίστανται ορισμένες προκλήσεις και πραγματικά προβλήματα, τα οποία χρειάζεται να αντιμετωπιστούν. Παρόλα αυτά, το σύστημα είναι ενδιαφέρον. Συμφωνώ με τον κ. van den Bos. Περνώντας τώρα στη ρήτρα περί ανθρωπίνων δικαιωμάτων, χαίρομαι που η έκθεση του Κοινοβουλίου δίνει έμφαση στις δυνατότητες της ρήτρας να επιφέρει θετικές αλλαγές στην κατάσταση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων σε τρίτες χώρες. Αυτός ακριβώς είναι ο στόχος των πρόσφατων καινοτομιών. Τον περασμένο Μάιο, δημιουργήθηκε η πρώτη ομάδα εργασίας με αποκλειστικό θέμα τη διακυβέρνηση και τα ανθρώπινα δικαιώματα, στο πλαίσιο της Συμφωνίας Συνεργασίας με το Μπαγκλαντές, ενώ στην εναρκτήρια συνάντηση συζητήθηκε ευρύ φάσμα θεμάτων, μεταξύ άλλων η θανατική ποινή και το δικαστικό σύστημα. Η ανακοίνωση της Επιτροπής σχετικά με την τόνωση των δράσεων της ΕΕ για τα ανθρώπινα δικαιώματα και τον εκδημοκρατισμό με τους μεσογειακούς εταίρους προσφέρει το δυναμικό για παρόμοιες πρωτοβουλίες στο πλαίσιο των Μεσογειακών Συμφωνιών Σύνδεσης, ενώ έχει προσδιορισθεί σειρά πρωτοβουλιών –όπως η συστηματική συμπερίληψη των θεμάτων των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και της δημοκρατίας στις συναντήσεις των Συμβουλίων Σύνδεσης και στα Εθνικά Σχέδια Δράσης για τα ανθρώπινα δικαιώματα– οι οποίες έχουν σχεδιαστεί έτσι, ώστε να επιφέρουν αλλαγές επί τη βάση της ρήτρας. Περνώντας στην Επιτροπή Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων του ΟΗΕ, η ρήτρα περί ανθρωπίνων δικαιωμάτων όχι μόνο συνιστά δέσμευση στον σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων σε εσωτερικό επίπεδο, αλλά και δεσμεύει τα κράτη μέλη και τα τρίτα κράτη στην προώθηση και προστασία των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στον διεθνή στίβο. Με αυτή την παρατήρηση, έρχομαι στην Επιτροπή Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων του ΟΗΕ. Η έκθεση του κ. van den Bos αναγνωρίζει τον υψηλό βαθμό συμφωνίας μεταξύ των προτεραιοτήτων που προσδιορίσθηκαν από το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο για την 59η σύνοδο της Επιτροπής Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων του ΟΗΕ και της δράσης που ανέλαβε κατά τη σύνοδο η ΕΕ. Το γεγονός αυτό είναι ενθαρρυντικό, καθώς η φωνή της ΕΕ ενισχύεται απείρως, όταν τα θεσμικά όργανα μιλούν με ενιαία φωνή. Εντούτοις, συμμερίζομαι την ανησυχία που αρθρώνει η έκθεση σχετικά με την κατεύθυνση της Επιτροπής και την ανάγκη να καταβληθεί κάθε δυνατή προσπάθεια, ώστε να εξασφαλίσουμε ότι αντιμετωπίζει αποτελεσματικά τις παραβιάσεις των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Το έργο της ΕΕ θα είναι δύσκολο: μόνο 47 κράτη έχουν απευθύνει μόνιμη πρόσκληση στις θεματικές διαδικασίες της Επιτροπής Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων του ΟΗΕ, 28 από τα οποία είναι κράτη μέλη, υπό ένταξη ή υποψήφιες χώρες της ΕΕ. Επιπλέον, 80 κράτη δεν έχουν κυρώσει και τα 6 διεθνή νομικά κείμενα για τα δικαιώματα του ανθρώπου. Η ΕΕ πραγματοποίησε καλή αρχή στην προσπάθεια να αυξήσει τον αντίκτυπο που έχουν οι δράσεις της στην Επιτροπή Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων του ΟΗΕ. Για παράδειγμα, στη φετινή σύνοδο οριστικοποιήθηκε νωρίτερα το σχέδιο πρωτοβουλιών της ΕΕ, αφήνοντας μεγαλύτερο περιθώριο για αποτελεσματική άσκηση πιέσεων στις τρίτες χώρες. Η χρηματοδότηση της EIDHR έπαιξε, επίσης, ρόλο, καθώς τα πρόσφατα προγράμματα ενίσχυσαν το έργο των οργάνων των συνθηκών για τα ανθρώπινα δικαιώματα και αρκετών εισηγητών του ΟΗΕ. Οι προσπάθειες αυτές θα συνεχιστούν, καθώς γνωρίζουμε ότι μόνο με τη σύμπραξη όλων των δυνάμεων που έχει στη διάθεσή της η ΕΕ –πολιτικών, διπλωματικών και χρηματοδοτικών– θα μπορέσουμε πραγματικά να επιφέρουμε τις απαραίτητες αλλαγές."@el8 ". Señor Presidente, quisiera empezar felicitando al Sr. Van den Bos por su excelente informe. El compromiso del Parlamento Europeo en los temas relacionados con los derechos humanos sirve de estímulo esencial para la política de la UE, y esta última publicación nos da mucho que pensar. Como siempre, la Comisión responderá por escrito a todas las recomendaciones que se le formulan en este informe. Finalmente, quisiera hacer dos observaciones. La primera se refiere a la situación de los niños en los conflictos, un tema que ya se ha comentado. Estamos intentando hacer todo lo posible por cambiar la situación, pero es muy difícil en el norte de Uganda entrar en contacto con el Ejército de la Resistencia del Señor. Es casi imposible hacer algo significativo sobre el terreno, porque no existe ninguna sociedad alrededor del conflicto para basar en ella la acción. Allí no queda nada más que el conflicto. Sin embargo, en los casos posconflicto –por ejemplo, Sierra Leone– hemos tenido bastante éxito en la resocialización de los niños y otros trabajos relacionados. El otro punto que quería comentar se refiere a la tortura. Podemos apoyar los centros de rehabilitación. También es un instrumento que hace que la población siga siendo consciente del problema de la tortura. La documentación que proviene de estos centros es el elemento más necesario en nuestro intento de resolver el problema a que nos enfrentamos y negociar con los terribles regímenes que torturan. De modo que se trata de algo más que el objetivo principal de ayudar a las víctimas de la tortura. Establecer los hechos, que es el resultado secundario de estas actividades en los centros de rehabilitación, también es un instrumento poderoso que nos complace financiar, y seguiremos siendo donantes activos en este ámbito, lo que en definitiva refuerza la lucha a la que tenemos que otorgar gran prioridad. Muchas gracias de nuevo por este informe tan completo. Haremos todo lo posible para responder de forma muy directa. En primer lugar, algunas observaciones sobre los temas principales del informe: libertad de pensamiento, de conciencia y de religión. Hemos intentado trabajar sobre estos temas de diversas formas. En primer lugar, a través de los foros internacionales. Con el apoyo de la UE, Irlanda presentó la resolución sobre la Eliminación de Todas las Formas de Intolerancia Religiosa en la Comisión de Derechos Humanos de las Naciones Unidas y el Tercer Comité de la Asamblea General de las Naciones Unidas, que insta a los Estados a garantizar la libertad de pensamiento, de conciencia, de religión y de creencia, a facilitar el culto y combatir la intolerancia. La declaración de la UE sobre los derechos humanos en el mundo, en la última reunión de la Comisión de Derechos Humanos, subrayaba los problemas relacionados con la libertad religiosa o la libertad de expresión en 12 países, entre ellos China y el Irán. En segundo lugar, un diálogo profundo con terceros países. Los diálogos sobre los derechos humanos constituyen una oportunidad especialmente valiosa para tratar el tema. Al evaluar el diálogo con el Irán, por ejemplo, el Consejo de Asuntos Generales y Relaciones Exteriores de 18 de marzo de 2003 hizo hincapié en su preocupación por la discriminación contra las minorías religiosas –especialmente los bahais– y la necesidad de avanzar más en relación con la libertad de opinión y de expresión. El castigo corporal y la horrible condena a la lapidación, pronunciada en nombre de la también han sido objeto de profundos debates con los representantes del gobierno iraní y con el poder judicial y religioso de este país. Hasta el momento, la UE ha observado con satisfacción que la moratoria de facto de la lapidación sigue siendo una realidad. Espero que se conseguirán nuevos resultados con nuestros socios iraníes. La libertad de expresión será el tema principal de debate en la próxima mesa redonda del diálogo sobre derechos humanos de los días 15 y 16 de septiembre de 2003. En tercer lugar, la Iniciativa Europea para la Democracia y los Derechos Humanos ofrece un apoyo concreto a los proyectos en este sentido. Ha apoyado campañas para promover la libertad de expresión –por ejemplo, un proyecto continuado en los países de la ASEAN– y la libertad de expresión se ha considerado también una prioridad en los 11 países en los que se ha centrado esta Iniciativa Europea en 2002 y 2003. La Comisión también está realizando esfuerzos considerables para establecer una base sólida para un diálogo intercultural eficaz, especialmente en el Mediterráneo –la nueva política de vecindad– con el informe inminente del Grupo consultivo de alto nivel y la propuesta de una Fundación Euromediterránea. Tomo nota de la referencia que hace el ponente al Acuerdo de Cotonú. Es una referencia buena y pertinente. El Acuerdo de Cotonú demuestra que se puede negociar un sistema global con 77 países, pero también pone de manifiesto que existen algunos obstáculos y problemas reales que hay que resolver. Sin embargo, el sistema es interesante. Estoy de acuerdo con el Sr. Van den Bos. Volviendo a la cláusula sobre derechos humanos, me complace que el informe del Parlamento ponga de manifiesto el potencial de esta cláusula para inducir un cambio positivo en la situación de los derechos humanos en terceros países. Este es precisamente el objetivo de las últimas innovaciones. El mes de mayo pasado se inició el primer grupo de trabajo dedicado a la gobernanza y a los derechos humanos en el contexto del Acuerdo de Cooperación con Bangladesh, en cuya reunión inaugural se trataron una amplia variedad de temas entre los cuales se encontraban la pena de muerte y el sistema judicial. La comunicación de la Comisión sobre el impulso a las iniciativas de la UE en el ámbito de los Derechos Humanos y la democratización en colaboración con los socios mediterráneos ofrece un potencial de iniciativas similares en el marco de los Acuerdos de Asociación Euromediterráneos, con una gama de iniciativas –como la inclusión sistemática de los derechos humanos y la democracia en las reuniones de los Consejos de Asociación y los Planes de Acción Nacionales sobre derechos humanos– pensadas para realizar cambios basados en dicha cláusula. Volviendo a la Comisión de Derechos Humanos de las Naciones Unidas, la cláusula sobre derechos humanos no solo constituye un compromiso para con los derechos humanos en un contexto nacional, sino que también insta a la UE y a terceros países a promover y proteger los derechos humanos en la arena internacional. Y esto me lleva a la Comisión de Derechos Humanos de las Naciones Unidas. El informe del Sr. Van den Bos reconoce el alto grado de coherencia entre las prioridades identificadas por el Parlamento Europeo para la 59ª sesión de la Comisión de Derechos Humanos y las acciones llevadas a cabo por la UE. Resulta alentador, porque la voz de la UE se ve muy potenciada cuando sus instituciones hablan con una sola voz. Sin embargo, comparto la preocupación que se articula en el informe sobre la dirección que va a tomar la Comisión de Derechos Humanos y la necesidad de hacer todo lo posible para asegurar que trate con eficacia las violaciones de los derechos humanos. El trabajo de la UE no se ha valorado: solo 47 Estados han emitido una invitación firme a los procedimientos temáticos de la Comisión de Derechos Humanos; 28 de ellos son Estados miembros de la UE, países en vías de adhesión o países candidatos. Además, 80 Estados no han ratificado ninguno de los 6 principales instrumentos internacionales sobre derechos humanos. La UE ha empezado bien en su esfuerzo por mejorar el impacto de sus acciones en la Comisión de Derechos Humanos; por ejemplo, en la sesión de este año se concluyó antes el proyecto de iniciativas de la UE que permitirán un mayor alcance para presionar con eficacia a terceros países. La financiación de la Iniciativa Europea para la Democracia y los Derechos Humanos también ha desempeñado su parte, con proyectos recientes para fomentar el trabajo de los organismos del tratado de los derechos humanos y el de los diversos ponentes de las Naciones Unidas. Estos esfuerzos continuarán a sabiendas de que solo si ponemos todos los recursos a disposición de la UE –políticos, diplomáticos y financieros– podremos realizar los cambios necesarios."@es12 ". Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijä van den Bosia hänen erinomaisesta mietinnöstään. Ihmisoikeuskysymyksiä koskeva Euroopan parlamentin sitoumus on ratkaiseva kannustin EU:n politiikalle, ja tämä viimeinen asiakirja antaa paljon ajattelemisen aihetta. Komissio vastaa tavalliseen tapaansa kirjallisesti kaikkiin sille tässä mietinnössä annettuihin suosituksiin. Lopuksi haluaisin esittää kaksi huomautusta. Ensimmäinen huomautus koskee konfliktialueiden lapsia, kysymystä, jota on jo kommentoitu. Yritämme tehdä kaikkemme tilanteen muuttamiseksi, mutta Pohjois-Ugandassa on äärimmäisen vaikeaa päästä yhteyteen Lord's Resistance Armyn kanssa. On lähes mahdotonta tehdä mitään merkittävää kentällä, koska konfliktin ympärillä ei ole toimivaa yhteiskuntaa, johon EU:n toiminta voisi perustua. Koko maa on yhtä konfliktia. Konfliktien jälkeisissä tilanteissa – esimerkiksi Sierra Leonessa – olemme kuitenkin onnistuneet melko hyvin lasten sopeuttamisessa takaisin yhteiskuntaan ja muissa siihen liittyvissä toimissa. Toinen kommentti, jonka haluan esittää, liittyy kidutukseen. Voimme tukea kuntoutuskeskuksia, joiden avulla kansa pidetään tietoisena kidutuksesta. Näistä kuntoutuskeskuksista saatavat tiedot ovat tärkein osatekijä, kun yritämme käsitellä edessämme olevaa ongelmaa ja tulla toimeen kidutusta harjoittavien hirmuhallitusten kanssa. Näin ollen asiaan liittyy muutakin kuin ensisijainen tavoite, joka on kidutuksen uhrien auttaminen. Tosiseikkojen selvittäminen on toinen keskeinen asia, joka näillä kuntoutuskeskuksissa toteutettavilla toimilla saavutetaan ja jota meillä on ilo rahoittaa. Jatkamme tämän alan aktiivista rahoitusta, ja tällä tavoin lujitamme varmasti toimia, jotka meidän on pantava etusijalle. Kiitän teitä vielä tästä kattavasta mietinnöstä. Teemme kaikkemme vastataksemme erittäin suoralla tavalla. Aluksi haluaisin esittää joitakin huomioita mietinnön keskeisistä aiheista – ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaudesta. Yritimme käsitellä näitä kysymyksiä usein eri tavoin. Ensinnäkin pyrimme toimimaan kansainvälisillä foorumeilla. EU:n tuella Irlanti esitti YK:n ihmisoikeustoimikunnassa ja YK:n yleiskokouksen kolmannessa komiteassa uskontoon perustuvan kaikkinaisen suvaitsemattomuuden poistamista koskevan päätöslauselman, jossa valtioita kehotetaan takaamaan ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapauden sekä helpottamaan jumalanpalveluksessa käyntiä ja torjumaan suvaitsemattomuutta. Ihmisoikeuksia maailmassa koskevassa lausunnossa, jonka se esitti YK:n ihmisoikeustoimikunnan edellisessä kokouksessa, EU korosti olevansa huolissaan uskonnon- tai sananvapaudesta 12� maassa, muun muassa Kiinassa ja Iranissa. Toiseksi haluan esittää huomioita kolmansien maiden kanssa käytävästä kattavasta vuoropuhelusta. Ihmisoikeuksia koskevat vuoropuhelut antavat erinomaisen mahdollisuuden ihmisoikeuksien käsittelyyn. Arvioidessaan Iranin kanssa käytävää vuoropuhelua 18.� maaliskuuta 2003 pitämässään istunnossa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto muun muassa korosti olevansa huolestunut uskonnollisiin vähemmistöihin – erityisesti Bahai-uskonlahkoon – kohdistuvasta syrjinnästä sekä pitävänsä tarpeellisena, että mielipiteenvapauden ja sananvapauden alalla tapahtuu lisäedistystä. Sharia-lain nojalla määrätyistä ruumiillisista rangaistuksista ja kuvottavista kivitystuomioista keskusteltiin syvällisesti myös Iranin hallituksen, oikeusviranomaisten ja papiston edustajien kanssa. Toistaiseksi EU on pannut tyytyväisenä merkille, että kivitystuomioiden täytäntöönpano on de facto keskeytetty. Toivon että saavutamme lisätuloksia iranilaisten kumppaniemme kanssa. Sananvapaus on keskeinen aihe seuraavassa ihmisoikeusvuoropuheluun liittyvässä pyöreän pöydän tapaamisessa, joka järjestetään 15. ja 16.� syyskuuta 2003. Kolmanneksi haluan todeta, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalla eurooppalaisella aloitteella (EIDHR) tarjotaan konkreettista tukea tämän alan hankkeisiin. Aloitteella on tuettu kampanjoita sananvapauden edistämiseksi – esimerkiksi ASEAN-maita koskevaa jatkuvaa hanketta – ja 11 EIDHR:n kohdemaan on määritetty vuosien 2002 ja 2003 ensisijaiseksi tavoitteeksi. Komissio toteuttaa myös merkittäviä toimenpiteitä laatiakseen tukevan perustan todelliselle kulttuurienväliselle vuoropuhelulle erityisesti Välimeren alueella – joka on uuden naapuruuspolitiikan keskus. Tähän liittyvät myös lähiaikoina julkaistava korkean tason neuvoa-antavan komitean kertomus sekä ehdotus Euro–Välimeri-säätiön perustamisesta. Huomasin esittelijän viitanneen Cotonoun sopimukseen. Tämä on hyvä ja olennainen viittaus. Cotonoun sopimus osoittaa, että kattavasta järjestelmästä voidaan neuvotella jopa 77� maan kanssa, mutta se osoittaa myös, että edessä on vielä joitakin haasteita ja todellisia ongelmia. Järjestelmä on kuitenkin kiinnostava. Olen samaa mieltä esittelijä van den Bosin kanssa. Olen tyytyväinen siihen, että parlamentin mietinnössä korostetaan ihmisoikeuslausekkeen mahdollisuuksia saada aikaan myönteisiä muutoksia ihmisoikeustilanteeseen EU:n ulkopuolissa maissa. Juuri tämä on viimeaikaisten innovaatioiden tarkoitus. Viime toukokuussa aloitti Bangladeshin kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen yhteydessä toimintansa ensimmäinen hallintotapaa ja ihmisoikeuksia käsittelevä työryhmä, ja jo avauskokouksessa käsiteltiin monia kysymyksiä, kuten kuolemantuomiota ja oikeusjärjestelmää. Komission tiedonanto Välimeren kumppanimaiden kanssa toteutettavien, ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyvien EU:n toimien lujittamisesta tarjoaa Välimeren alueen valtioiden assosiaatiosopimusten yhteydessä mahdollisuuden monille samankaltaisille aloitteille, jotka liittyvät esimerkiksi ihmisoikeus- ja demokratiakysymysten järjestelmälliseen sisällyttämiseen assosiaationeuvostojen kokousten esityslistalle ja ihmisoikeuksia koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin, joilla on tarkoitus muuttaa lausekkeen perustaa. YK:n ihmisoikeustoimikunnan osalta ihmisoikeuslauseke ei ole pelkästään sitoumus ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sen omalla alueella, vaan se velvoittaa EU:n ja kolmannet valtiot edistämään ja suojaamaan ihmisoikeuksia myös kansainvälisesti. Tämä saa minut käsittelemään YK:n ihmisoikeustoimikuntaa. Van den Bosin mietinnössä myönnetään, että Euroopan parlamentin YK:n ihmisoikeustoimikunnan 59.� istuntoa varten yksilöimät painopisteet ja EU:n käynnistämät toimenpiteet ovat keskenään erittäin pitkälti yhdenmukaisia. Tämä on rohkaisevaa, koska EU:n ääni on huomattavasti kuuluvampi, kun sen toimielimet puhuvat yhdellä äänellä. Jaan kuitenkin mietinnössä selvästi ilmaistun huolen, joka koskee YK:n ihmisoikeustoimikunnan toiminnan suuntaa ja tarvetta tehdä kaikki mahdollinen sen varmistamiseksi, että YK:n ihmisoikeustoimikunta puuttuu ihmisoikeusrikkomuksiin tehokkaasti. EU:lla on vielä tekemistä: vain 47 valtiota on esittänyt pysyvän kutsun YK:n ihmisoikeustoimikunnalle temaattisten menettelyiden täytäntöön panemiseksi – näistä maista 28 on EU:n jäsenvaltioita, unioniin liittyviä valtioita tai ehdokasmaita. Lisäksi 80 valtiota ei ole ratifioinut kaikkia kuutta keskeistä kansainvälistä välinettä ihmisoikeuksien toteuttamiseksi. EU on aloittanut onnistuneesti toimenpiteet parantaakseen YK:n ihmisoikeustoimikunnassa toteuttamiensa toimien vaikutuksia; esimerkiksi tämän vuoden istunnossa saatiin aikaisemmassa vaiheessa valmiiksi luonnoksia EU:n aloitteiksi, joilla annettiin enemmän liikkumatilaa pyrkimyksille vaikuttaa kolmansien maiden kantoihin. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen yhteydessä myönnetyllä rahoituksella on myös ollut oma osansa, sillä sen avulla on toteutettu hankkeita, joilla on tuettu vakiintuneiden ihmisoikeusjärjestöjen sekä useiden YK:n raportoijien toimintaa. Näitä toimenpiteitä jatketaan tietoisena siitä, että voimme todella saada aikaan tarvittavan muutoksen ainoastaan siten, että hyödynnämme kaikkia EU:n käytössä olevia voimavaroja – niin poliittisia, diplomaattisia kuin taloudellisiakin voimavaroja."@fi5 ". Monsieur le Président, je voudrais commencer par remercier M. van den Bos pour son excellent rapport. L’engagement du Parlement européen en matière de droits de l’homme donne une impulsion critique à la politique de l’UE et il y a matière à réfléchir dans cette dernière publication. Comme il est d’usage, la Commission répondra par écrit aux recommandations qui lui sont adressées dans ce rapport. Je terminerai par deux remarques. La première concerne les enfants impliqués dans les conflits, une question qui a déjà fait l’objet de commentaires. Nous tentons de faire tout ce qui est en notre pouvoir afin de mettre un terme à cette situation, mais il s’avère extrêmement difficile d’entrer en contact avec l’Armée de résistance du Seigneur dans le nord de l’Ouganda. Il est pratiquement impossible de faire quoi que ce soit de significatif sur le terrain car aucune société n’entoure le conflit et ne peut être utilisée comme base pour notre action. Il n’y a que le conflit. Cependant, généralement, après les conflits - par exemple en Sierra Leone -, nous avons relativement bien réussi à resocialiser les enfants et à réaliser d’autres actions similaires. Mon autre remarque concerne la torture. Nous pouvons soutenir les centres de réhabilitation. Il s’agit également d’un instrument permettant d’informer la population sur la question de la torture. La documentation provenant de ces centres est l’élément le plus essentiel dans notre tentative de résoudre le problème auquel nous sommes confrontés et de faire face aux terribles régimes qui pratiquent la torture. Cela va donc plus loin que la seule aide aux victimes de la torture. L’établissement des faits, qui découle également de ces activités dans les centres de réhabilitation, constitue aussi un instrument puissant que nous sommes heureux de financer. Nous continuerons à être des donateurs actifs dans ce domaine car cela renforce vraiment les efforts auxquels nous devons accorder la plus haute priorité. Je vous remercie encore pour ce rapport très complet. Nous ferons tout ce qui est en notre pouvoir pour y répondre de manière très directe. Tout d’abord, quelques remarques concernant les thèmes principaux du rapport - la liberté de pensée, de conscience et de religion. Nous avons tenté de travailler sur ces questions de diverses manières. Premièrement, via des efforts au sein des forums internationaux. Avec le soutien de l’UE, l’Irlande a déposé la résolution sur l’élimination de toutes les formes d’intolérance religieuse devant la Commission des droits de l’homme des Nations unies et la Troisième Commission de l’Assemblée générale des Nations unies, qui exhorte les États à garantir la liberté de pensée, de conscience, de religion et de conviction, à faciliter la pratique des cultes et à lutter contre l’intolérance. La déclaration faite par l’UE sur les droits de l’homme dans le monde lors de la dernière session de la Commission des droits de l’homme des Nations unies soulignait certaines inquiétudes relatives à la liberté de religion ou d’expression dans 12 pays, y compris la Chine et l’Iran. Deuxièmement, via un dialogue avec les pays tiers. Les dialogues consacrés aux droits de l’homme constituent une occasion particulièrement précieuse d’aborder le problème. Dans son évaluation du dialogue avec l’Iran, par exemple, le Conseil "Affaires générales et relations extérieures" du 18 mars 2003 a souligné son inquiétude quant aux discriminations dont sont victimes les minorités religieuses, notamment les Bahaïs, ainsi que la nécessité de progrès supplémentaires en matière de liberté d’opinion et d’expression. Les châtiments corporels et les odieuses condamnations à la mort par lapidation, prononcées au nom de la charia, ont également fait l’objet de discussions approfondies avec des représentants du gouvernement, du pouvoir judiciaire et du clergé iraniens. À ce jour, l’UE note avec satisfaction que le moratoire de fait sur la lapidation est toujours une réalité. J’espère que nous parviendrons à de nouveaux résultats avec nos partenaires iraniens. La liberté d’expression sera le principal sujet de discussion lors de la prochaine table ronde dans le cadre du dialogue sur les droits de l’homme les 15 et 16 septembre 2003. Troisièmement, l’Initiative européenne pour la démocratie et la protection des droits de l’homme apporte un soutien concret à des projets dans ce domaine. Elle soutient des campagnes visant à promouvoir la liberté d’expression - par exemple, un projet de longue haleine dans les pays de l’ASEAN - et la liberté d’expression a été identifiée comme une priorité pour 11 pays ciblés par l’IEDDH pour 2002 et 2003. La Commission déploie également des efforts significatifs afin d’établir une base solide aux fins d’un dialogue interculturel efficace, notamment dans la zone méditerranéenne - à laquelle s’attache tout particulièrement la nouvelle politique de voisinage - avec le rapport imminent du groupe des sages et la proposition de création d’une Fondation euro-méditerranéenne. J’ai pris bonne note de la référence à l’accord de Cotonou faite par le rapporteur. Cette référence est très opportune. L’accord de Cotonou montre qu’un système global peut être négocié avec 77 pays, mais aussi que certains défis doivent être relevés et que de réels problèmes doivent être résolus. Cependant, le système est intéressant. Je suis d’accord avec M. van den Bos. Concernant la clause de respect des droits de l’homme, je me réjouis que le rapport du Parlement mette l’accent sur le fait qu’une telle clause puisse être à l’origine de changements positifs eu égard à la situation des droits de l’homme dans les pays tiers. Tel est précisément l’objectif d’innovations récentes. En mai dernier, le premier groupe de travail consacré à la gouvernance et aux droits de l’homme a été lancé dans le cadre de l’accord de coopération avec le Bangladesh et sa réunion inaugurale a abordé de nombreuses questions, dont la peine de mort et le système judiciaire. La communication de la Commission intitulée "Donner une nouvelle impulsion aux actions menées par l’Union européenne dans le domaine des droits de l’homme et de la démocratisation, en coopération avec les partenaires méditerranéens - orientations stratégiques" ouvre la voie à des initiatives similaires dans le cadre des accords d’association euro-méditerranéens, une série d’initiatives - telles que l’inclusion systématique des questions de droits de l’homme et de démocratie dans les réunions des Conseils d’association et dans les plans d’action nationaux sur les droits de l’homme - ayant été conçues afin d’apporter des changements sur la base de cette clause. Eu égard à la Commission des droits de l’homme des Nations unies, non seulement la clause de respect des droits de l’homme constitue un engagement en faveur des droits de l’homme dans un contexte national, mais elle signifie aussi que l’UE et les pays tiers s’engagent à promouvoir et protéger les droits de l’homme dans l’arène internationale. Cela m’amène à la Commission des droits de l’homme des Nations unies. Le rapport de M. van den Bos reconnaît le haut degré de congruence entre les priorités identifiées par le Parlement pour la 59e session de la Commission des droits de l’homme et l’action entreprise par l’UE. C’est encourageant car l’influence de l’UE est infiniment plus forte lorsque ses institutions parlent d’une seule voix. Cependant, je partage l’inquiétude formulée dans le rapport concernant la direction de la Commission des droits de l’homme et la nécessité de consentir un maximum d’efforts afin qu’elle réponde aux violations des droits de l’homme de manière efficace. L’UE n’a pas de temps à perdre: seuls 47 États ont délivré des invitations permanentes aux procédures thématiques de la Commission des droits de l’homme - dont 28 États membres, pays adhérents et candidats à l’adhésion à l’UE. En outre, 80 États n’ont pas ratifié l’ensemble des 6 instruments internationaux majeurs en matière de droits de l’homme. L’UE a pris un bon départ du point de vue de ses efforts visant à améliorer l’impact de ses actions au sein de la Commission des droits de l’homme; par exemple, la session de cette année a vu la finalisation précoce des projets d’initiatives européennes permettant de faire davantage pression sur les pays tiers. Le financement au titre de l’IEDDH a également joué un rôle, des projets récents ayant soutenu les travaux des organes créés en vertu d’instruments internationaux relatifs aux droits de l’homme et ceux de plusieurs rapporteurs des Nations unies. Ces efforts se poursuivront. Ce n’est qu’en rassemblant toutes les ressources dont dispose l’UE - les ressources politiques, diplomatiques et financières - que nous pourrons réellement aboutir aux changements nécessaires."@fr6 ". Signor Presidente, vorrei cominciare congratulandomi con l’onorevole van den Bos per l’ottima relazione. L’impegno del Parlamento europeo in materia di diritti umani serve da stimolo critico per la politica dell’Unione e quest’ultima pubblicazione è ricca di argomenti di riflessione. La Commissione come sempre risponderà per iscritto a tutte le raccomandazioni formulate nella relazione. Vorrei infine fare due osservazioni. La prima riguarda i bambini nelle situazioni di conflitto, una questione già trattata. Stiamo cercando di fare tutto il possibile per cambiare la situazione, ma è estremamente difficile nella zona settentrionale dell’Uganda entrare in contatto con la . E’ quasi impossibile fare qualcosa di significativo sul campo, perché non esiste una società sulla quale basare l’azione. Non vi è altro che conflitto. Tuttavia, nelle situazioni post-conflitto – per esempio in Sierra Leone – abbiamo ottenuto risultati molto positivi nella risocializzazione dei bambini e in altre attività collegate. L’altra questione cui vorrei accennare riguarda la tortura. Possiamo sostenere i centri di riabilitazione. Anche questo è uno strumento per tenere i cittadini informati in merito alla questione della tortura. La documentazione fornita da tali centri è un elemento essenziale nel nostro tentativo di affrontare il problema rappresentato dalla tortura e i terribili regimi che la praticano. Pertanto, vi è ben altro da fare, oltre all’obiettivo primario di aiutare le vittime della tortura. L’accertamento dei fatti, che è il prodotto secondario delle attività dei centri di riabilitazione, è anch’esso un potente strumento che siamo lieti di finanziare; continueremo ad essere un donatore attivo in questo campo, che indubbiamente rafforza gli sforzi ai quali dobbiamo dare alta priorità. Vi ringrazio di nuovo per la relazione esauriente. Faremo tutto il possibile per rispondere in modo molto diretto. Innanzi tutto, alcune osservazioni sui temi principali della relazione – libertà di pensiero, di coscienza e di religione. Abbiamo cercato di lavorare su questi argomenti in vari modi. In primo luogo, impegnandoci nelle sedi internazionali. Con il sostegno dell’Unione europea, l’Irlanda ha presentato alla Commissione delle Nazioni Unite per i diritti dell’uomo e alla terza commissione dell’Assemblea generale dell’ONU la risoluzione sull’eliminazione di tutte le forme d’intolleranza fondate sulla religione, che esorta gli Stati a garantire la libertà di pensiero, di coscienza, di religione e di credo, agevolare il culto e combattere l’intolleranza. Nella dichiarazione sui diritti umani nel mondo all’ultima riunione della Commissione per i diritti dell’uomo l’Unione europea ha espresso preoccupazione riguardo alla libertà di religione o di espressione in 12 paesi, tra cui la Cina e l’Iran. In secondo luogo, un dialogo approfondito con i paesi terzi. I dialoghi specifici sui diritti umani offrono un’opportunità particolarmente preziosa di affrontare la questione. Nel valutare il dialogo con l’Iran, per esempio, il Consiglio “Affari generali e Relazioni esterne” del 18 marzo 2003 ha sottolineato la sua preoccupazione per le pratiche discriminatorie contro le minoranze religiose – in particolare quella e la necessità di compiere progressi riguardo alla libertà di opinione e di espressione. Le punizioni corporali e l’aberrante condanna a morte tramite lapidazione, pronunciata in nome della sono anch’esse state oggetto di discussioni approfondite con i rappresentanti del governo iraniano e le autorità giudiziarie e religiose. L’Unione europea ha preso atto con soddisfazione che la moratoria sulla pratica della lapidazione continua ad essere una realtà. Mi auguro che raggiungeremo ulteriori risultati con i nostri iraniani. La libertà di espressione sarà il principale argomento di discussione alla prossima tavola rotonda nel quadro del dialogo sui diritti umani il 15 e 16 settembre 2003. In terzo luogo, l’iniziativa europea per la democrazia e la tutela dei diritti umani offre un sostegno concreto ai progetti in questo campo. Ha finanziato campagne volte a promuovere la libertà di espressione, per esempio un progetto tuttora in corso nei paesi ANSEA, e la libertà di espressione è stata individuata come priorità per 11 paesi beneficiari dell’IEDTDU nel 2002 e 2003. La Commissione sta anche compiendo sforzi significativi per definire una solida base per un dialogo interculturale efficace, non ultimo nel Mediterraneo – un obiettivo della nuova politica di vicinato – con l’imminente relazione del gruppo consultivo di alto livello e la proposta di una fondazione euromediterranea. Ho preso nota del riferimento fatto dal relatore all’accordo di Cotonou. E’ un buon riferimento, pertinente. L’accordo di Cotonou dimostra che è possibile negoziare un sistema completo con 77 paesi, ma rivela anche che esistono sfide e problemi reali da affrontare. Tuttavia, è un sistema interessante. Concordo con l’onorevole van den Bos. Passando ora alla clausola di rispetto dei diritti dell’uomo, sono lieto che la relazione del Parlamento dia risalto al potenziale della clausola di indurre un cambiamento concreto della situazione dei diritti umani nei paesi terzi. Questo è precisamente l’obiettivo delle recenti innovazioni. Nel maggio scorso è stato creato il primo gruppo di lavoro sulla e i diritti umani nel contesto dell’accordo di cooperazione con il Bangladesh e nella riunione inaugurale è stata affrontata un’ampia serie di questioni, tra cui la pena di morte e il sistema giudiziario. La comunicazione della Commissione “Imprimere un nuovo impulso alle azioni dell’UE coi mediterranei nel campo dei diritti umani e della democratizzazione” presenta il potenziale per azioni analoghe nel quadro degli accordi di associazione euromediterranei, con una serie di iniziative – come l’inclusione sistematica delle questioni relative ai diritti umani e alla democrazia nelle riunioni dei consigli di associazione e nei piani d’azione nazionali sui diritti umani – volte ad introdurre un cambiamento sulla base di tale clausola. Per quanto riguarda la Commissione delle Nazioni Unite per i diritti dell’uomo, la clausola non solo costituisce un impegno a favore dei diritti umani in un contesto nazionale, ma impegna anche l’Unione europea e i paesi terzi a promuovere e tutelare i diritti umani in ambito internazionale. Ciò mi porta alla Commissione delle Nazioni Unite per i diritti dell’uomo. La relazione dell’onorevole van den Bos riconosce l’alto livello di congruenza tra le priorità individuate dal Parlamento europeo per la 59a seduta della Commissione ONU e l’azione intrapresa dall’Unione in tale sede. Ciò è incoraggiante, in quanto l’influenza dell’Unione europea è oltremodo rafforzata quando le sue Istituzioni esprimono una sola voce. Tuttavia, condivido la preoccupazione espressa nella relazione in merito alla direzione della Commissione ONU e la necessità di compiere ogni sforzo possibile per garantire che essa affronti con efficacia le violazioni dei diritti umani. L’Unione europea ha un bel da fare: soltanto 47 Stati hanno esteso un invito permanente per le procedure tematiche della Commissione ONU, 28 dei quali sono Stati membri dell’Unione, Stati in via di adesione o paesi candidati. Inoltre, 80 Stati non hanno ratificato tutti e sei gli strumenti internazionali in materia di diritti umani. L’Unione europea ha compiuto un buon inizio con sforzi volti a migliorare l’impatto delle sue azioni presso la Commissione ONU; per esempio, la seduta di quest’anno ha visto la messa a punto anticipata di progetti di iniziative dell’Unione europea che prevedono maggiori margini d’azione per esercitare pressioni efficaci nei paesi terzi. Il finanziamento a titolo dell’IEDTDU ha anch’esso svolto un ruolo di rilievo, con recenti progetti a sostegno del lavoro degli organismi previsti dal trattato sui diritti umani e di diversi relatori delle Nazioni Unite. Questi sforzi proseguiranno, ben sapendo che soltanto mobilizzando tutte le risorse a disposizione dell’Unione – politiche, diplomatiche e finanziarie – saremo realmente in grado di indurre i necessari cambiamenti."@it9 ". Mr President, I wish to begin by paying tribute to Mr van den Bos for his excellent report. The engagement of the European Parliament on human rights issues serves as a critical stimulus to EU policy, and there is much food for thought in this latest publication. The Commission will, as usual, respond in writing to all the recommendations addressed to it in this report. Finally, I would make two remarks. The first is about children in conflicts, an issue which has already been commented on. We are trying to do everything possible to change the situation, but it is extremely difficult in the northern part of Uganda to get into contact with the Lord's Resistance Army. It is almost impossible to do anything meaningful on the ground, because there is no society surrounding the conflict as a basis for action. There is nothing but the conflict. However, in post-conflict cases – for example, Sierra Leone – we have been quite successful in the resocialisation of children and other related work. The other point I would make relates to torture. We can support rehabilitation centres. This is also an instrument that keeps the public aware of the issue of torture. The documentation coming from these centres is the most necessary element in our attempt to address the problem we are up against and deal with the terrible regimes that carry out torture. So there is more to it than the primary objective of helping the victims of torture. Establishing facts, which is the secondary output of these activities in rehabilitation centres, is also a powerful instrument which we are pleased to be funding, and we will continue to be an active donor in this area, which definitely strengthens efforts to which we have to give high priority. I thank you again for this comprehensive report. We will do everything possible to respond in a very direct manner. First, some remarks on the principal themes of the report – freedom of thought, conscience and religion. We tried to work on these issues in several different ways. First, through efforts in international fora. With EU support, Ireland tabled the resolution on the Elimination of All Forms of Religious Intolerance at the UN Commission on Human Rights and the Third Committee of the UN General Assembly, which urges states to guarantee freedom of thought, conscience, religion and belief, facilitate worship and combat intolerance. The EU’s statement on human rights in the world at the last CHR highlighted concerns relating to religious freedom or freedom of expression in 12 countries, including China and Iran. Second, thorough dialogue with third countries. Dedicated human rights dialogues offer a particularly valuable opportunity to address the issue. In evaluating the dialogue with Iran, for example, the General Affairs and External Relations Council of 18 March 2003 underscored its concern at discrimination against religious minorities – particularly Baha’is – and the need for more progress as regards freedom of opinion and expression. Corporal punishment and the abhorrent condemnation to stoning, pronounced in the name of Sharia, have also been the cause of in-depth debates with representatives of the Iranian Government, judiciary and clergy. Thus far, the EU has noted with satisfaction that the de facto moratorium on stoning is still a reality. I hope further results will be achieved with our Iranian partners. Freedom of expression will form the main subject for discussion at the next round-table under the human rights dialogue on 15 and 16 September 2003. Thirdly, the European Initiative for Democracy and Human Rights offers concrete support to projects in this field. It has supported campaigns to promote freedom of expression – for example, a continuing project in the ASEAN countries, – and freedom of expression has been identified as a priority for 11 EIDHR focus countries in 2002 and 2003. The Commission is also making significant efforts to establish a solid basis for effective intercultural dialogue, not least in the Mediterranean – a focus for the new neighbourhood policy – with the imminent report of the High-level Advisory Group and the proposal for a Euro-Mediterranean Foundation. I noted the rapporteur's reference to the Cotonou Agreement. This is a good, relevant reference. The Cotonou Agreement shows that a comprehensive system can be negotiated with as many as 77 countries, but it also illustrates that there are some challenges and real problems to be dealt with. However, the system is interesting. I agree with Mr van den Bos. Turning now to the human rights clause, I am pleased that Parliament’s report emphasises the potential for the clause to induce positive change in the human rights situation in third countries. That is precisely the goal of recent innovations. Last May saw the launch of the first working group dedicated to governance and human rights in the context of the Cooperation Agreement with Bangladesh, with the inaugural meeting tackling a wide variety of issues, including the death penalty and the judicial system. The Commission communication on Reinvigorating EU actions on Human Rights and democratisation with Mediterranean partners offers the potential for similar initiatives in the framework of the Mediterranean Association Agreements, with a range of initiatives – such as the systematic inclusion of human rights and democracy issues in the meetings of the Association Councils and National Action Plans on human rights – designed to effect change on the basis of the clause. Turning to the UN Commission on Human Rights, the human rights clause not only constitutes a commitment to human rights in a domestic context, it also pledges the EU and third states to the promotion and protection of human rights in the international arena. This leads me to the UN Commission on Human Rights. Mr van den Bos’ report acknowledges the high degree of congruence between the priorities identified by the European Parliament for the 59th session of the CHR and the action undertaken there by the EU. That is heartening, as the EU’s voice is immeasurably strengthened when its institutions speak with one voice. However, I share the concern articulated in the report about the direction of the CHR and the need to make every effort to ensure that it addresses human rights violations effectively. The EU has its work cut out: only 47 States have issued a standing invitation to the CHR’s thematic procedures – 28 of which are EU Member States, accession states or candidate countries. Moreover, 80 states have not ratified all 6 major international human rights instruments. The EU has made a good start in efforts to improve the impact of its actions at the CHR; for example, this year’s session saw earlier finalisation of draft EU initiatives allowing more scope for effective lobbying of third countries. EIDHR funding has also played its part, with recent projects bolstering the work of the human rights treaty bodies and that of several UN rapporteurs. These efforts will continue in the knowledge that it is only by marshalling all the resources at the EU’s disposal – political, diplomatic and financial – that we will really be able to effect the necessary change."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, om te beginnen alle lof voor het voortreffelijke verslag van de heer Van den Bos. De betrokkenheid van het Europees Parlement op het gebied van mensenrechtenkwesties dient als een kritische stimulus voor het EU-beleid en deze publicatie bevat veel stof tot nadenken. De Commissie zal zoals gewoonlijk schriftelijk reageren op de aanbevelingen die zijn vervat in dit verslag. Nog twee laatste opmerkingen. De eerste betreft kinderen in gewapende conflicten, een kwestie waar al meer over is gezegd. We proberen al het mogelijke te doen om de situatie te veranderen, maar het is bijzonder moeilijk in contact te komen met het Verzetsleger van de Heer in het noorden van Oeganda. Het is zo goed als onmogelijk ter plaatse iets zinvols te doen, omdat er rond het conflict geen sprake is van een maatschappij die als uitgangspunt kan dienen voor actie. Naast het conflict is er niets. In postconflictsituaties - bijvoorbeeld in Sierra Leone - is er echter veel bereikt op het gebied van de reïntegratie van kinderen en aanverwante zaken. Het andere punt betreft foltering. We kunnen rehabilitatiecentra steunen. Deze centra zijn ook een instrument om het publiek bewust te maken van het probleem. De documentatie afkomstig van deze centra vormt het meest essentiële element van onze inspanningen ten aanzien van dit probleem en de vreselijke regimes die martelpraktijken toepassen. Het gaat niet alleen om de primaire doelstelling de slachtoffers van martelingen te helpen. De vaststelling van feiten, een secundair resultaat van de activiteiten in deze rehabilitatiecentra, is ook een krachtig instrument dat we graag financieren en we zullen op dit terrein als donor actief blijven, hetgeen de inspanningen waaraan wij prioriteit hebben gegeven zeker ten goede zal komen. Ik dank u nogmaals voor dit uitgebreide verslag. We zullen al het mogelijke doen om op een zeer directe wijze te reageren. Ten eerste enkele opmerkingen over de hoofdthema’s van het verslag - vrijheid van gedachte, geweten en godsdienst. We hebben geprobeerd deze thema’s op verschillende manieren uit te werken. Ten eerste, via inspanningen in internationale fora. Ierland heeft met Europese steun de resolutie over de uitbanning van alle vormen van intolerantie op grond van godsdienst ingediend bij de VN-Mensenrechtencommissie en de Derde Commissie van de Algemene Vergadering van de VN. In deze resolutie worden landen opgeroepen de vrijheid van gedachte, geweten en godsdienst te garanderen, godsdienstuitoefening mogelijk te maken en intolerantie te bestrijden. Tijdens de laatste zitting van de VN-Mensenrechtencommissie heeft de EU in haar verklaring over de mensenrechten in de wereld haar bezorgdheid geuit over de vrijheid van godsdienst of vrijheid van meningsuiting in twaalf landen, waaronder China en Iran. Ten tweede, een uitgebreide dialoog met derde landen. Specifieke mensenrechtendialogen bieden een bijzonder waardevolle gelegenheid om deze kwestie aan te pakken. Op 18 maart 2003, tijdens de evaluatie van de dialoog met Iran, heeft de Raad Algemene Zaken en Externe Betrekkingen bijvoorbeeld zijn bezorgdheid geuit over de discriminatie van religieuze minderheden - met name Baha’is - en de behoefte benadrukt aan meer voortgang ten aanzien van de vrijheid van meningsuiting. De lijfstraffen en de afschuwelijke stenigingspraktijken in naam van de sharia hebben ook tot diepgaande debatten geleid met vertegenwoordigers van de regering, justitie en de geestelijkheid in Iran. Tot dusverre heeft de EU tot haar tevredenheid gemerkt dat het feitelijke moratorium op de doodstraf door steniging nog steeds van kracht is. Ik hoop dat we tot verdere resultaten zullen komen met onze Iraanse partners. De vrijheid van meningsuiting vormt het hoofdthema tijdens de volgende rondetafelconferentie in het kader van de mensenrechtendialoog op 15 en 16 september 2003. Ten derde biedt het Europees initiatief voor democratie en mensenrechten concrete steun voor projecten op dit terrein, zoals campagnes om de vrijheid van meningsuiting te bevorderen, waaronder een doorlopend project in de ASEAN-landen. Ook is vrijheid van meningsuiting in 2002 en 2003 voor elf EIDHR-doellanden als prioriteit aangemerkt. Door middel van het komende verslag van de adviesgroep op hoog niveau en het voorstel voor een Euro-mediterrane Stichting doet de Commissie er bovendien veel aan om een solide basis te leggen voor een effectieve interculturele dialoog, niet in de laatste plaats in het Middellandse-Zeegebied - een doelstelling van het nieuwe buurlandenbeleid. Ik heb nota genomen van de verwijzing van de rapporteur naar de Overeenkomst van Cotonou. Het is een goede, relevante verwijzing. De Overeenkomst van Cotonou toont aan dat er een uitgebreid systeem met wel 77 landen kan worden overeengekomen, maar ook dat er sprake is van enkele uitdagingen en wezenlijke problemen. Maar ik ben het met de heer Van den Bos eens dat het een interessant systeem is. Wat betreft de mensenrechtenclausule ben ik blij dat in het verslag van het Parlement wordt benadrukt dat de clausule tot een positieve verandering in de mensenrechtensituatie in derde landen kan leiden. Dat is nu net het doel van de recente vernieuwingen. Afgelopen mei is in het kader van de samenwerkingsovereenkomst met Bangladesh de eerste werkgroep op het gebied van governance en mensenrechten van start gegaan met een openingsvergadering gewijd aan diverse kwesties, waaronder de doodstraf en het rechtssysteem. De mededeling van de Commissie ‘Een nieuwe impuls voor EU-maatregelen inzake mensenrechten en democratisering met mediterrane partners’ biedt de mogelijkheid tot vergelijkbare initiatieven in het kader van de mediterrane associatieovereenkomsten, door middel van een reeks initiatieven - zoals het systematisch opnemen van mensenrechten- en democratiseringskwesties in de agenda van vergaderingen van de Associatieraden en in de nationale actieplannen inzake mensenrechten - die op grond van de clausule tot veranderingen moeten leiden. Wat de VN-Mensenrechtencommissie betreft: de mensenrechtenclausule is niet alleen een toezegging ten aanzien van de mensenrechten in intern verband, maar is ook een toezegging van de EU en derde landen op het gebied van de bevordering en bescherming van de mensenrechten in internationaal verband. Dit brengt me bij de VN-Mensenrechtencommissie. De heer Van den Bos geeft in zijn verslag aan dat er een hoge mate van overeenstemming bestaat tussen de prioriteiten die het Europees Parlement heeft geformuleerd voor de 59e zitting van de VN-Mensenrechtencommissie en de actie die de EU op dat terrein onderneemt. Dat is bemoedigend, aangezien de stem van de EU enorm aan kracht wint als haar instellingen zich eensgezind opstellen. Ik deel de bezorgdheid die in het verslag wordt geuit ten aanzien van de richting die de VN-Mensenrechtencommissie op gaat en ben het ermee eens dat alles in het werk moet worden gesteld om schendingen van de mensenrechten effectief te kunnen aanpakken. De EU weet wat haar te doen staat: slechts 47 landen zijn ingegaan op de staande uitnodiging voor deelname aan de thematische procedures van de VN-Mensenrechtencommissie; 28 van deze landen zijn EU-lidstaten, toetredende landen of kandidaat-lidstaten. Bovendien hebben tachtig landen niet alle zes voornaamste internationale mensenrechteninstrumenten geratificeerd. De EU heeft een goed begin gemaakt door te proberen het effect van haar acties in de VN-Mensenrechtencommissie te verbeteren; tijdens de zitting van dit jaar is bijvoorbeeld een aantal EU-ontwerpinitiatieven eerder afgerond, waardoor er meer ruimte was voor het effectief bewerken van derde landen. De EIDHR-financiering heeft ook een rol gespeeld, met recente projecten ter ondersteuning van het werk van de verdragsorganen voor mensenrechten en dat van verschillende VN-rapporteurs. Deze inspanningen zullen worden gecontinueerd in de wetenschap dat we alleen door bundeling van alle politieke, diplomatieke en financiële middelen die de EU tot haar beschikking heeft, werkelijk in staat zullen zijn de nodige veranderingen tot stand te brengen."@nl2 "Senhor Presidente, desejo começar por prestar homenagem ao senhor deputado van den Bos pelo seu excelente relatório. O empenhamento do Parlamento Europeu nas questões relativas aos direitos humanos serve de estímulo crítico à política da UE e esta última publicação oferece-nos muito material para reflexão. Como de costume, a Comissão responderá por escrito a todas as recomendações contidas neste relatório que lhe são dirigidas. Para terminar, gostaria de fazer duas observações. A primeira diz respeito às crianças envolvidas em conflitos, uma questão de que já se falou. Estamos a tentar fazer tudo o que for possível para modificar a situação, mas é extremamente difícil entrar em contacto com o chamado "Lord’s Resistance Army" (Exército da Resistência do Senhor) na região norte do Uganda. É praticamente impossível fazer algo de significativo no terreno, porque não existe uma sociedade em torno do conflito que sirva de base de actuação. Não existe nada para além do conflito. No entanto, em casos pós-conflito - na Serra Leoa, por exemplo - fomos bastante bem sucedidos na reinserção social das crianças e noutras actividades conexas. O outro aspecto de que gostaria de tratar tem a ver com a tortura. Podemos apoiar centros de reabilitação. Esse é também um instrumento que mantém a opinião pública consciente da questão da tortura. A documentação proveniente desses centros é o elemento mais necessário na nossa tentativa de tratar do problema contra o qual lutamos e de lidar com os terríveis regimes que praticam a tortura. Há, pois, outras questões envolvidas, para além do objectivo primordial de ajudar as vítimas da tortura. O estabelecimento dos factos, que é o segundo resultado mais importante das actividades desenvolvidas em centros de reabilitação, também é um instrumento poderoso que nos apraz financiar, e vamos continuar a ser um doador activo neste domínio que, definitivamente, intensifica esforços a que temos de atribuir uma elevada prioridade. Agradeço uma vez mais este relatório exaustivo. Faremos tudo o que estiver ao nosso alcance para lhe responder de forma muito directa. Para começar, algumas observações sobre os temas principais do relatório - liberdade de pensamento, de consciência e de religião. Tentámos trabalhar sobre estas questões de diversas maneiras. Em primeiro lugar, através de esforços desenvolvidos em foros internacionais. Com o apoio da UE, a Irlanda apresentou a resolução sobre a Eliminação de Todas as Formas de Intolerância Religiosa na Comissão dos Direitos do Homem das Nações Unidas e na Terceira Comissão da Assembleia Geral da ONU, resolução que exorta os Estados a garantirem liberdade de pensamento, consciência, religião e crença, a facilitarem o culto e a combaterem a intolerância. A declaração da UE sobre direitos humanos na última CDH pôs em destaque as preocupações relativas à liberdade de religião ou à liberdade de expressão em 12 países, entre os quais figuravam a China e o Irão. Em segundo lugar, através do diálogo com países terceiros. Diálogos específicos sobre os direitos humanos oferecem uma oportunidade particularmente apreciável para nos debruçarmos sobre esta questão. Na avaliação do diálogo com o Irão, por exemplo, o Conselho "Assuntos Gerais e Relações Externas" de 18 de Março de 2003 sublinhou a sua preocupação com a discriminação das minorias religiosas - em especial os Baha’is - e a necessidade de um maior progresso em termos de liberdade de opinião e de expressão. Os castigos corporais e a hedionda condenação à lapidação, pronunciada em nome da também foram motivo de debates aprofundados com representantes do Governo, do poder judicial e do clero iranianos. Até agora, a UE regista com satisfação que a moratória relativa à lapidação continua a ser uma realidade. Espero que se alcancem mais resultados junto dos nossos parceiros iranianos. A liberdade de expressão constituirá o principal tema de discussão na próxima mesa redonda a realizar no âmbito do diálogo sobre direitos humanos, a 15 e 16 de Setembro de 2003. Em terceiro lugar, a Iniciativa Europeia para a Democracia e os Direitos do Homem oferece apoio concreto a projectos neste domínio. Apoiou campanhas de promoção da liberdade de expressão - por exemplo, um projecto ainda em curso nos países da ASEAN - e a liberdade de expressão foi identificada como uma das prioridades para 11 países focais da IEDDH em 2002 e 2003. A Comissão também está a desenvolver importantes esforços com vista ao estabelecimento de uma base sólida para um diálogo intercultural eficaz, sobretudo no Mediterrâneo - um ponto de incidência para a política "Novos Vizinhos" - com o notável relatório do Grupo Consultivo de Alto Nível e a proposta de criação de uma Fundação Euromediterrânica. Registei a referência feita pelo relator ao Acordo de Cotonou. Trata-se de uma referência positiva e relevante. O Acordo de Cotonou demonstra que é possível negociar um sistema abrangente com 77 países, mas documenta também a existência de alguns desafios e problemas reais com que é preciso lidar. O sistema é, porém, interessante. Estou de acordo com o senhor deputado van den Bos. Passando agora à cláusula sobre os direitos humanos, apraz-me que o relatório do Parlamento sublinhe que a cláusula tem o potencial de induzir uma mudança positiva na situação dos direitos humanos em países terceiros. É esse precisamente o objectivo de recentes inovações. No passado mês de Maio assistimos à entrada em funções do primeiro grupo de trabalho dedicado à governança e aos direitos humanos no contexto do Acordo de Cooperação com o Bangladesh, tendo a reunião inaugural abordado uma vasta gama de questões, entre as quais a pena de morte e o sistema judiciário. A comunicação da Comissão sobre a Revitalização das acções da UE em matéria de Direitos Humanos e democratização junto dos parceiros mediterrânicos oferece o potencial para iniciativas semelhantes no quadro dos Acordos de Associação Mediterrânicos, com um leque de iniciativas - como sejam a inclusão sistemática das questões relativas aos direitos humanos e à democracia nas reuniões dos Conselhos de Associação e Planos da Acção Nacionais sobre direitos humanos - destinadas a operar mudanças com base na referida cláusula. Passando à Comissão dos Direitos do Homem das Nações Unidas, a cláusula sobre os direitos humanos não constitui apenas um compromisso relativo aos direitos humanos num contexto interno; também compromete solenemente a UE e países terceiros a promover e proteger os direitos humanos na cena internacional. Este assunto leva-me a falar da Comissão dos Direitos do Homem das Nações Unidas. O relatório do senhor deputado van den Bos reconhece o elevado grau de coerência que existe entre as prioridades identificadas pelo Parlamento Europeu para a 59ª sessão da Comissão dos Direitos do Homem e a acção ali desenvolvida pela UE. Esse reconhecimento é animador, pois a voz da UE sai incomensuravelmente reforçada quando as suas Instituições falam a uma só voz. No entanto, partilho da preocupação articulada no relatório acerca do rumo seguido pela CDH e acerca da necessidade de essa comissão envidar todos os esforços para garantir que tratará eficazmente das violações dos direitos humanos. A UE tem muito trabalho pela frente: apenas 47 Estados emitiram um convite permanente para acolher os procedimentos temáticos da CDH - 28 dos quais são Estados-Membros da UE, países da adesão ou países candidatos. Além disso, 80 Estados não ratificaram todos os 6 principais instrumentos internacionais relativos aos direitos humanos. A UE começou bem no que respeita a esforços para melhorar o impacto das suas acções na CDH; por exemplo, na sessão deste ano os projectos de iniciativas da UE foram ultimados mais cedo, deixando mais espaço de manobra para a acção eficaz de grupos de interesses junto de países terceiros. O financiamento da IEDDH também desempenhou o seu papel, com projectos recentes a reforçarem o trabalho dos organismos ligados ao tratado relativo aos direitos humanos e o de vários relatores das Nações Unidas. Estes esforços prosseguirão, pois é sabido que só com a conjugação de todos os recursos que a UE tem à sua disposição - políticos, diplomáticos e financeiros - poderemos realmente efectuar as transformações necessárias."@pt11 ". Herr talman! Jag vill börja med att ge ett erkännande åt Van den Bos för hans utmärkta betänkande. Europaparlamentets engagemang för mänskliga rättigheter är en livsviktig drivfjäder för EU:s politik, och det finns många tänkvärda inslag i detta dokument. Kommissionen kommer som vanligt att bemöta alla rekommendationer som är riktade till den skriftligen. Slutligen vill jag anföra två kommentarer. Den första kommentaren gäller barn i konfliktsituationer, en fråga som redan har berörts. Vi försöker göra allt som står i vår makt för att ändra den rådande situationen, men det är ytterst svårt att komma i kontakt med Guds motståndsarmé i norra delarna av Uganda. Det är nära nog omöjligt att åstadkomma någonting meningsfullt på fältet eftersom det inte finns något samhälle utanför konflikten som kan tjäna som en utgångspunkt för åtgärder. Konflikten dominerar hela landet. Men på platser där konflikten är avslutad, såsom i Sierra Leone, har vi lyckats tämligen väl med att återanpassa barnen till samhället och liknande insatser. Den andra kommentaren från min sida har att göra med tortyr. Vi kan ge stöd till rehabiliteringscenter. Med hjälp av detta instrument kan man också fortsätta att fästa allmänhetens uppmärksamhet på tortyrfrågan. Den dokumentation vi får från dessa centrer är ett oundgängligt element i våra försök att ta gripa oss an de problem vi står inför och ta itu med de fruktansvärda regimer som utövar tortyr. Så det handlar inte bara om att hjälpa dem som har utsatts för tortyr. Insamlandet av fakta är ett sekundärt resultat av denna verksamhet i rehabiliteringscentren, och även detta är ett kraftfullt instrument som vi är stolta över att finansiera. Vi kommer även fortsättningsvis att vara en aktiv givare av stöd på detta område, eftersom det utan tvekan ger mer kraft åt de insatser vi måste prioritera högt. Jag vill än en gång tacka er för detta uttömmande betänkande. Vi kommer att anstränga oss till vårt yttersta för att komma med ett direkt gensvar. Till att börja med har jag några kommentarer som gäller betänkandets huvudteman – tankefrihet, samvetsfrihet och religionsfrihet. Vi har försökt att arbeta med dessa frågor på många olika sätt, först och främst genom vårt arbete inom internationella forum. Irland lade med stöd från EU fram en resolution om att undanröja alla former av religiös intolerans i FN:s kommission för de mänskliga rättigheterna och i generalförsamlingens tredje utskott, där man uppmanar alla stater att garantera tankefrihet, samvetsfrihet och religionsfrihet, underlätta deltagande i gudstjänster och bekämpa intolerans. Det uttalande som EU gjorde om mänskliga rättigheter i världen vid det senaste mötet i kommissionen om de mänskliga rättigheterna understryker de problem som finns i tolv länder, däribland Kina och Iran, när det gäller religionsfrihet eller yttrandefrihet. För det andra måste vi föra en grundlig dialog med tredje länder. Dialoger med särskild fokus på mänskliga rättigheter är ett synnerligen värdefullt tillfälle att ta upp denna fråga. Som exempel kan nämnas att rådet (allmänna frågor och yttre förbindelser) den 18 mars 2003, i samband med utvärderingen av dialogen med Iran, betonade problemen med diskriminering av religiösa minoriteter, framför allt bahai-anhängare, och framhävde behovet av framsteg på områdena åsiktsfrihet och yttrandefrihet. Även utdömandet av kroppsstraff och de förhatliga steningsdomarna i sharians namn har varit föremål för ingående diskussioner tillsammans med företrädare för Irans regering, domarkår och prästerskap. Europeiska unionen har med glädje kunnat konstatera att de facto-moratoriet för stening fortfarande gäller. Jag hoppas att vi kommer att göra fler framsteg tillsammans med våra iranska motparter. Yttrandefriheten är den fråga som kommer att tas upp till diskussion under nästa rundabordssamtal inom ramen för dialogen om mänskliga rättigheter den 15 och 16 september 2003. För det tredje ger det europeiska initiativet för demokrati och mänskliga rättigheter ett konkret stöd till olika projekt på området. Man har givit stöd till kampanjer som syftar till att främja yttrandefrihet – till exempel ett fortlöpande projekt i Asean-länderna –, och yttrandefriheten är även en av de frågor som prioriteras av EIHDR inom de elva länder som man koncentrerar uppmärksamheten till under 2002 och 2003. Kommissionen gör även omfattande insatser för att skapa en gedigen grund för att få till stånd en effektiv dialog, inte minst i Medelhavsområdet – ett av målområdena för den nya grannskapspolitiken – inför den förestående rapporten från rådgivande arbetsgruppen på hög nivå och Europa-Medelhavsstiftelsen. Jag noterade att föredraganden hänvisade till Cotonouavtalet. Denna hänvisning är verkligen på sin plats. Cotonouavtalet är ett bevis på att det är möjligt att förhandla fram ett omfattande system med så många som 77 länder, men samtidigt visar avtalet att det finns konkreta problem och utmaningar att ta itu med. Systemet är emellertid intressant. Jag håller med. Jag skall nu övergå till människorättsklausulen. Jag är glad över att parlamentet i sitt betänkande betonar klausulens utsikter att framkalla en positiv förändring av människorättssituationen i tredje land. Det är också syftet med de nyheter som har införts under den senaste tiden. I maj förra året inrättades den första arbetsgruppen för styrelsefrågor och mänskliga rättigheter inom ramen för samarbetsavtalet med Bangladesh, där man under det första mötet tog upp en rad olika frågor såsom dödsstraffet och rättsväsendet. Kommissionens meddelande om stärkande av EU:s åtgärder för mänskliga rättigheter och demokratisering i samarbete med Medelhavsparterna skapar förutsättningar för liknande initiativ inom ramen för associeringsavtalen med Medelhavsländerna, där man kan ta upp en rad frågor – såsom ett systematiskt medtagande av mänskliga rättigheter och demokratifrågor på associeringsrådens dagordning och i de nationella handlingsplanerna för mänskliga rättigheter – med syfte att åstadkomma förändringar med stöd av klausulen. För att övergå till FN:s kommission för de mänskliga rättigheterna medför klausulen inte bara ett engagemang i mänskliga rättigheter på nationell nivå utan förpliktigar även EU och tredje länder att främja och skydda mänskliga rättigheter på den internationella arenan. Med detta kommer jag in på FN:s kommission för de mänskliga rättigheterna. Van den Bos tillstår i sitt betänkande att det finns en hög grad av överensstämmelse mellan de prioriteringar som Europaparlamentet har identifierat inför UNCHR:s 59:e session och EU:s åtgärder inom detta forum. Detta är glädjande med tanke på att EU:s inflytande blir oerhört mycket större om man lyckas tala med en mun. Jag delar emellertid de farhågor som framförs i betänkandet om UNCHR:s inriktning och behovet av att anstränga sig till det yttersta för att se till att kränkningar av de mänskliga rättigheterna behandlas på ett effektivt sätt. EU har händerna fulla: endast 47 stater har utfärdat en stående inbjudan till UNCHR:s tematiska förfaranden – varav 28 är EU:s medlemsstater, anslutningsländer eller kandidatländer. Dessutom har 80 stater ännu inte ratificerat alla de sex viktigaste människorättsinstrumenten. EU har fått en god start i sina ansträngningar för att förbättra genomslagskraften hos de åtgärder man vidtar inom UNCHR. Under årets session lyckades man till exempel att slutföra utkasten till EU:s initiativ i ett tidigare skede, vilket innebar ett större utrymme att bedriva lobbyverksamhet visavi tredje land. Även finansieringen från EIDHR har spelat en viktig roll, och den sista tiden har man drivit projekt med syfte att stödja det arbete som bedrivs av människorättsorganisationer och flera FN-rapportörer. Dessa insatser kommer att fortlöpa med vetskapen att det bara är möjligt att åstadkomma de nödvändiga förändringarna om man samordnar alla resurser som står till EU:s förfogande."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3 "Lord’s Resistance Army"9 "Nielson,"10,3 "Sharia"11 "ad hoc"9 "baha’i"9 "de facto"11,9 "governance"9 "partner"9 "sharia"12,9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph