Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-03-Speech-3-131"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20030903.6.3-131"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Herr Präsident, Herr Ratspräsident, Herr Kommissar, Kolleginnen und Kollegen! Ich möchte mich dem anschließen, was der Herr Kommissar und der Ratspräsident zum Ausdruck gebracht haben, dass wir jetzt gemeinsame Anstrengungen unternehmen müssen, um zu einer Befriedung dieses Landes zu kommen und über diese Befriedung zur Stabilität in der gesamten Region! Viele europäische Regierungen, wie auch Mitglieder dieses Hauses, haben bezüglich des Irakkrieges unterschiedliche Auffassungen gehabt. Dies sollte jetzt keine Rolle mehr spielen, denn die Situation ist, wie sie ist, und die Suche nach Schuldigen bringt uns nicht weiter, sondern wir müssen jetzt Sorge dafür tragen, eine gemeinsame Strategie zu entwickeln, die uns hilft, das Problem von heute an in einer vernünftigen Weise zu lösen. Und wir müssen sehen, dass die zunehmende Zahl von terroristischen Aktionen im Irak zeigt, dass das Ende des Krieges nicht zu einer wirklichen Befriedung des Landes geführt hat und die Errichtung einer legitimen und akzeptierten irakischen Regierung noch in weiter Ferne ist. Die USA können dieses Ziel aus vielerlei Gründen mit den bisherigen Mitteln nicht erreichen. Darüber wird ja auch allenthalben diskutiert. Ich glaube, es ist richtig von Präsident Bush, jetzt eine UNO-Resolution über diese Frage zustande zu bringen. Ich möchte hier noch eine Zahl ins Spiel bringen. Die USA kostet ihr monatliches Engagement im Irak 4 Milliarden Dollar, das sind fast 50 Milliarden Dollar jährlich! Eine Unsumme angesichts eines ohnehin schon riesigen Haushaltsdefizits. Allein das macht schon fast zwangsläufig klar, dass man hier zusammenarbeiten muss. Wenn die Europäer jetzt zu einer gemeinsamen Sprache finden, ist auch der Zeitpunkt gekommen, sich hinzusetzen und zu versuchen, eine neue politische Zielsetzung zu erarbeiten, um auf dieser Grundlage deutlich zu machen, wo es von heute an hingehen soll, zu entscheiden, wer was im zivilen, im militärischen und im humanitären Bereich macht und so zu einer sinnvollen Aufgabenaufteilung zu gelangen. Ich meine, wenn die Europäer und die Amerikaner dies gemeinsam auf gleicher Augenhöhe und in Zusammenarbeit mit der UNO tun, Herr Kommissar, wird das Europäische Parlament sicherlich bereit sein, die Vorschläge der Kommission im budgetären Bereich zu akzeptieren und sie mit dem entsprechenden Mandat zur Geberkonferenz zu schicken. Ich möchte mich bei dieser Gelegenheit auch für die gute Arbeit, die die Mitarbeiter von ECHO im Irak leisten, bedanken. Ich glaube, dass auf einer solchen Grundlage eine echte Chance zur Befriedung der Region besteht und wir damit unseren Beitrag leisten können. Das ist unbedingt in unserem Interesse. Denn wenn die gesamte Region nicht befriedet werden kann, wird dies mittel- und langfristig auch für uns katastrophale Folgen haben. Herr Präsident, diese Überlegungen sollten aber auch für Afghanistan gelten, und ich meine, dass wir aus diesem Grunde versuchen sollten, über eine neue Petersberg-Konferenz eine wirkliche faire Machtbalance und eine gerechte Verteilung der Hilfsleistungen zuwege zu bringen, auch für die Paschtunen, um auch dort eine Befriedung zuwege zu bringen. Ich habe den Eindruck, dass es eine solche Strategie bislang in beiden Fällen, im Irak und in Afghanistan, nicht gibt. Deswegen sollten wir jetzt Luft holen, gemeinsam neu anfangen, um das Beste in unserem Interesse und im Interesse der Region zu leisten."@de7
lpv:spokenAs
lpv:translated text
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, hr. kommissær, kære kolleger, jeg vil gerne tilslutte mig det, kommissæren og rådsformanden gav udtryk for, nemlig at vi nu må gøre os fælles bestræbelser på at nå frem til en fredeliggørelse af dette land for gennem denne fredeliggørelse at opnå stabilitet i hele regionen! Mange europæiske regeringer, og også medlemmer af Parlamentet, har haft forskellige opfattelser i forbindelse med Irak-krigen. Det bør ikke længere spille en rolle, for situationen er, som den er, og søgningen efter skyldige fører os ikke videre, vi skal derimod fortsat sørge for at udvikle en fælles strategi, som hjælper os med at løse problemet fra i dag på en fornuftig måde. Og vi må indse, at det stigende antal terroraktioner i Irak viser, at afslutningen på krigen ikke har ført til en virkelig fredeliggørelse af landet, og at dannelsen af en lovlig og accepteret irakisk regering fortsat er langt væk. USA kan af mange forskellige grunde ikke nå dette mål med de hidtidige midler. Det diskuteres jo også overalt. Jeg mener, at det er rigtigt af præsident Bush, at han tilvejebringer en FN-resolution i dette spørgsmål nu. Jeg vil gerne bringe endnu et tal på bane her. USA's månedlige engagement i Irak koster landet 4 milliarder dollars, det er næsten 50 milliarder dollars om året! Et enormt beløb i betragtning af et i forvejen enormt budgetunderskud. Alene det gør det næsten automatisk klart, at man skal samarbejde her. Hvis europæerne finder frem til et fælles sprog nu, er tidspunktet også kommet til at sætte sig hen og forsøge at udarbejde en ny politisk målsætning for at understrege på det grundlag, hvor det skal gå henad fra i dag, til at afgøre, hvem der gør hvad på det civile, militære og humanitære område, og således komme frem til en fornuftig opgavefordeling. Jeg mener, at hvis europæerne og amerikanerne gør dette i fællesskab i samme øjenhøjde og i samarbejde med FN, hr. kommissær, vil Europa-Parlamentet sikkert være parat til at acceptere Kommissionens forslag på budgetområdet og sende dem til donorkonferencen med et passende mandat. Jeg vil ved denne lejlighed også gerne takke medarbejderne hos ECHO for det gode arbejde, de udfører i Irak. Jeg mener, at der er en reel chance for fredeliggørelse af regionen på et sådant grundlag, og at vi dermed kan yde vores bidrag. Det er ubetinget i vores interesse. For hvis den samlede region ikke kan fredeliggøres, vil det også have katastrofale følger for os på mellemlang og lang sigt. Hr. formand, disse overvejelser bør dog også gælde for Afghanistan, og jeg mener, at vi derfor bør forsøge at tilvejebringe en virkelig retfærdig magtbalance og en retfærdig fordeling af støtten gennem en ny Petersberg-konference, også for pashtun-befolkningen, for også at skabe en fredeliggørelse dér. Jeg har ikke indtryk af, at der hidtil har været en sådan strategi i nogen af de to tilfælde, i Irak og i Afghanistan. Derfor bør vi trække frisk luft, begynde på ny i fællesskab for at yde det bedste i vores interesse og i regionens interesse."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, θα συμφωνήσω με αυτό που είπαν ο Επίτροπος Patten και ο Προεδρεύων του Συμβουλίου, ότι πρέπει τώρα να προσπαθήσουμε μαζί να επιτύχουμε την ειρήνευση σε αυτήν τη χώρα που θα φέρει τη σταθερότητα σε ολόκληρη την περιοχή. Πολλές ευρωπαϊκές κυβερνήσεις, καθώς και μέλη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, είχαν διαφορετικές αντιλήψεις σχετικά με τον πόλεμο στο Ιράκ, αυτό όμως δεν θα πρέπει να παίζει πλέον ρόλο, γιατί η κατάσταση είναι αυτή που είναι και δεν πρόκειται να οδηγηθούμε πουθενά με την αναζήτηση υπευθύνων. Αντίθετα, πρέπει τώρα να φροντίσουμε να αναπτύξουμε μια κοινή στρατηγική που θα μας βοηθήσει να λύσουμε από τώρα και στο εξής το πρόβλημα με λογικό τρόπο. Επίσης, πρέπει να καταλάβουμε ότι ο αυξανόμενος αριθμός τρομοκρατικών ενεργειών στο Ιράκ δείχνει πως ο τερματισμός του πολέμου δεν έφερε πραγματική ειρήνευση στη χώρα και πως η σύσταση μιας νόμιμης και αποδεκτής ιρακινής κυβέρνησης είναι ακόμη πολύ μακριά. Για πολλούς λόγους, οι ΗΠΑ δεν είναι σε θέση να επιτύχουν με τα μέχρι σήμερα μέσα τον στόχο αυτόν. Άλλωστε, αυτό συζητείται παντού. Πιστεύω ότι ορθώς τώρα ο Πρόεδρος Μπους ζητά ένα ψήφισμα του ΟΗΕ για το θέμα αυτό. Θα ήθελα να αναφέρω εδώ έναν αριθμό: η δραστηριότητα των ΗΠΑ στο Ιράκ τους κοστίζει 4 δισ. δολάρια κάθε μήνα, δηλαδή σχεδόν 50 δισ. τον χρόνο! Το ποσόν αυτό είναι τεράστιο ενόψει του ούτως ή άλλως τεράστιου δημοσιονομικού ελλείμματος. Αυτό αρκεί για να καταστήσει σχεδόν αναγκαστικά σαφές ότι εδώ χρειάζεται συνεργασία. Εφόσον οι Ευρωπαίοι μπορούν να μιλήσουν τώρα με μια φωνή, είναι καιρός να προσπαθήσουν να επεξεργαστούν και μια νέα πολιτική στοχοθεσία προκειμένου να καταστήσουν σαφές σε αυτήν τη βάση τι πρέπει να γίνει από τώρα και στο εξής, να αποφασίσουν ποιος θα κάνει τι στον πολιτικό, στρατιωτικό και ανθρωπιστικό τομέα και να καταλήξουν έτσι σε μια λογική κατανομή καθηκόντων. Θεωρώ ότι, εάν οι Ευρωπαίοι και οι Αμερικανοί το κάνουν αυτό ισότιμα και σε συνεργασία με τον ΟΗΕ, τότε ασφαλώς το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θα είναι διατεθειμένο να εγκρίνει τις προτάσεις της Επιτροπής για τον δημοσιονομικό τομέα και να την στείλει στη διάσκεψη των δωρητριών χωρών με την ανάλογη εντολή. Με αυτήν την ευκαιρία, θα ήθελα επίσης να ευχαριστήσω και για την καλή τους εργασία τους συνεργάτες του ECHO στο Ιράκ. Πιστεύω ότι μας δίνει πραγματικά μια ελπίδα να συμβάλουμε κι εμείς στην ειρήνευση στην περιοχή, πράγμα που οπωσδήποτε είναι προς το συμφέρον μας, διότι, εάν δεν μπορέσει να επιβληθεί ειρήνη σε ολόκληρη την περιοχή, αυτό θα έχει μεσοπρόθεσμα και μακροπρόθεσμα καταστροφικές συνέπειες και για εμάς. Ωστόσο, κύριε Πρόεδρε, η ίδια συλλογιστική θα πρέπει να ισχύσει και για το Αφγανιστάν, και θεωρώ ότι για τον λόγο αυτόν πρέπει να προσπαθήσουμε να επιτύχουμε μέσω μιας νέας διάσκεψης Petersberg μια πραγματικά δίκαιη ισορροπία δυνάμεων και μια δίκαιη κατανομή της παρεχομένης βοήθειας, συμπεριλαμβανομένων και των Pathan, για να επικρατήσει και εκεί ειρήνη. Έχω την εντύπωση ότι μέχρι τώρα δεν υπάρχει τέτοια στρατηγική ούτε για το Ιράκ ούτε για το Αφγανιστάν. Γι’ αυτό πρέπει τώρα να πάρουμε μια βαθιά ανάσα, να κάνουμε μαζί μια νέα αρχή, προκειμένου να προσφέρουμε ό,τι καλύτερο προς το συμφέρον μας και προς το συμφέρον της περιοχής."@el8
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, I would like to express my agreement with the statements by Commissioner Patten and the President-in-Office of the Council, to the effect that we now need to make a joint effort to bring peace to Iraq and thereby stabilise the region as a whole. Not only many European governments, but also Members of this House, have had differences of opinion on the war in Iraq. The situation being what it is, these should now be set aside; we will make no progress by looking for culprits, and our concern must now rather be the development of a common strategy that will help us to resolve today’s problem in a sensible way. We must also see that what the increasing number of terrorist acts in Iraq demonstrates is that the end of the war has brought Iraq no real peace, and that the establishment of a legitimate and acceptable government there is still a long way off. For a variety of reasons – about which there is discussion everywhere – the USA cannot achieve this objective using the means it has employed so far. I believe that President Bush is right to call for a UN resolution on this subject now. It is at this point that I would like to introduce a figure into the proceedings. The USA reckons its monthly commitments in Iraq to be USD 4 billion, which amounts to almost USD 50 billion per annum, a fantastic sum when set against its budget deficit, which is in any case enormous. That alone can scarcely fail to make it clear the need for cooperation in this area. If Europeans can now speak with one voice, then the time is also ripe for us to sit down together and try to work out a new policy objective. This will make it possible to clarify where we go from here, to decide who does what in the civil, military and humanitarian spheres, and thus to divide up tasks in a sensible way. If Europe and the Americans can do this together on an equal footing and work together with the UN in doing so, then I am sure that Parliament would be prepared to accept the Commission’s budgetary proposals and forward them, together with its mandate, to the Donors’ Conference. I would also like to take this opportunity to thank the staff of ECHO in Iraq for the fine work they have done, which, I believe, gives us a real opportunity to contribute to peace in the region. There is no doubt that this is in our own interests, as there will be disastrous consequences in store for us too, in both the medium and long term, if it proves impossible to pacify the region as a whole. Considerations such as these should also, however, apply to Afghanistan, and I believe that we should therefore attempt, by means of a new Petersberg conference, to bring about a truly fair balance of power and the equitable distribution of aid, including to the Pathans, in order to establish peace there as well. I get the impression that in neither Iraq nor Afghanistan has such a strategy been in place before now. So now is the time for us to take a deep breath and make a new start together, doing our best in the region’s interests and in our own."@en3
"Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, señor Comisario, Señorías, quiero expresar mi acuerdo con las declaraciones realizadas por el Comisario Patten y el Presidente en ejercicio del Consejo, al efecto de que ahora necesitamos realizar un esfuerzo conjunto para llevar la paz al Iraq y estabilizar así la región en su conjunto. No solo muchos Gobiernos europeos, sino también diputados de esta Asamblea, han tenido opiniones diferentes sobre la guerra en el Iraq. Teniendo en cuenta la situación actual, estas deberían dejarse a un lado; no vamos a progresar buscando culpables, y nuestra preocupación debería ser más bien el desarrollo de una estrategia común que nos ayude a resolver el problema de hoy de manera adecuada. También debemos considerar que lo que demuestra el número cada vez mayor de atentados terroristas en el Iraq es que el fin de la guerra no ha proporcionado una paz real al Iraq, y que el establecimiento de un Gobierno legítimo y aceptable está todavía muy lejos. Por distintas razones –que se debaten en todas partes– los Estados Unidos no pueden alcanzar este objetivo con los medios que han empleado hasta ahora. Creo que el Presidente Bush hace bien en solicitar una resolución de las Naciones Unidas respecto al tema. Ahora quiero introducir una cifra en las actas. Los Estados Unidos estiman que sus compromisos mensuales en el Iraq ascienden a cuatro millardos de dólares, lo que supone casi cincuenta mil millones de dólares al año, una suma fantástica cuando se compara con su déficit presupuestario, que es enorme en cualquier caso. Solo eso no puede sino evidenciar la necesidad de cooperación en esta zona. Si ahora los europeos pueden hablar con una sola voz, entonces también es hora de que nos sentemos juntos e intentemos establecer un nuevo objetivo político. Esto hará posible aclarar el camino a seguir, decidir quién hace qué en las esferas civiles, militares y humanitarias, dividiendo así las tareas de modo apropiado. Si Europa y los norteamericanos pueden hacer esto juntos en pie de igualdad y trabajando junto con las Naciones Unidas, entonces estoy seguro de que el Parlamento estaría dispuesto a aceptar las propuestas presupuestarias de la Comisión y presentarlas, junto con su mandato, a la Conferencia de Donantes. También quiero aprovechar la oportunidad para agradecer al personal de ECHO en el Iraq el buen trabajo que ha llevado a cabo, que, en mi opinión, nos brinda una verdadera oportunidad para contribuir a la paz en la región. No hay duda de que esto redunda en nuestro propio interés, porque también habrá consecuencias desastrosas para nosotros, a medio y largo plazo, si se demuestra la imposibilidad de pacificar la región en su conjunto. Sin embargo, las consideraciones de este tipo también deberían aplicarse a Afganistán, y creo que deberíamos intentar, con una nueva conferencia de Petersberg, establecer un equilibrio de poderes justo y una distribución equitativa de la ayuda, incluyendo los pathanos, con el fin de establecer también allí la paz. Me da la impresión de que esta estrategia no se ha puesto en marcha ni en el Iraq ni en Afganistán hasta ahora. Así que ahora es cuando nos toca respirar hondo y empezar de nuevo juntos, haciéndolo lo mejor posible en interés de la región y en el nuestro propio. (Aplausos prolongados)"@es12
". Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kertoa olevani samaa mieltä komission jäsenen Pattenin ja neuvoston puheenjohtajan kanssa siitä, että meidän on nyt toimittava yhdessä rauhan palauttamiseksi Irakiin ja vakautettava sitä varten koko alue. Paitsi monilla Euroopan hallituksilla myös monilla parlamentin jäsenillä on ollut eriäviä mielipiteitä Irakin sodasta. Koska tilanne on mikä on, nämä erimielisyydet olisi nyt jätettävä syrjään, sillä emme pääse asiassa eteenpäin etsimällä syyllisiä. Meidän on pikemminkin keskityttävä kehittämään yhteinen strategia, jonka avulla tämänhetkiset ongelmat voidaan ratkaista järkevällä tavalla. Meidän on myös ymmärrettävä, että terrori-iskujen lisääntyminen Irakissa osoittaa, ettei sodan päättyminen ole tuonut Irakiin todellista rauhaa ja että legitiimi ja hyväksytty Irakin hallitus saa odottaa vielä syntymistään. Yhdysvallat ei voi monista syistä, joista käydään laajaa keskustelua, saavuttaa tavoitetta tähänastisilla keinoillaan. Presidentti Bush on mielestäni oikeassa, kun hän vaatii YK:ta laatimaan nyt asiasta päätöslauselman. Tässä vaiheessa haluan esittää vielä yhden luvun. Yhdysvallat arvioi osoittavansa kuukausittain neljä miljardia Yhdysvaltain dollaria Irakiin, mikä tekee vuositasolla 50� miljardia dollaria. Summa on valtaisa, kun otetaan huomioon Yhdysvaltain talouden alijäämä, joka sekin on huomattava. Jo pelkästään tämän perusteella on ilman muuta selvää, että alueella tarvitaan yhteistyötä. Jos Eurooppa pystyy nyt puhumaan yhdellä äänellä, meidän on myös aika kokoontua yhteen ja työstää uutta poliittista tavoitetta, jonka perusteella voidaan selkiyttää sitä, mihin olemme nyt menossa, päättää, kuka tekee ja mitä siviili- ja sotilastoimien sekä humanitaaristen toimien alalla, ja jakaa tehtävät järkevällä tavalla. Jos Eurooppa ja Yhdysvallat voivat tehdä tämän tasavertaisesti ja työskennellä yhdessä YK:ssa, olen varma, että parlamentti on valmis hyväksymään komission määrärahaehdotukset ja välittämään määrärahat ja niihin liittyvän toimeksiannon tuenantajien konferenssille. Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää ECHO:n Irakin henkilöstöä sen loistavasta työstä, jonka ansiosta voimme todella edistää rauhan saamista alueelle. Se on epäilemättä omien etujemme mukaista, sillä jos koko alueelle ei saada rauhaa, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutukset ovat tuhoisat myös meidän kannaltamme. Tällaista keskustelua olisi kuitenkin käytävä myös Afganistanista. Tämän vuoksi meidän olisikin mielestäni yritettävä uuden Petersbergin konferenssin yhteydessä saavuttaa todella oikeudenmukainen valtatasapaino ja varmistaa tasapuolinen tuen jako myös pataaneille, jotta Afganistaniinkin saataisiin rauha. Minulla on sellainen käsitys, ettei tällaista strategiaa ole sovellettu aikaisemmin Irakissa eikä Afganistanissa. Nyt meidän on siis syytä hengittää syvään, aloittaa uudelleen yhdessä ja tehdä parhaamme alueen etujen ja omien etujemme mukaisesti."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, je tiens à m’associer aux propos du commissaire Patten et du président en exercice du Conseil selon lesquels nous devons à présent entreprendre des efforts communs pour pacifier l’Irak et, partant, pour apporter la stabilité à l’ensemble de la région. De nombreux gouvernements européens, tout comme nombre de parlementaires européens, ont exprimé des points de vue divergents vis-à-vis de la guerre en Irak. La situation étant ce qu’elle est, ces dissensions devraient être mises de côté. Chercher des coupables ne nous mènera nulle part. À présent, nous devons plutôt nous efforcer de développer une stratégie commune qui nous permettra de résoudre le problème actuelle de manière raisonnable. Par ailleurs, nous ne pouvons nier que le nombre d’actes terroristes va croissant en Irak, ce qui indique que la fin de la guerre n’a pas entraîné une véritable pacification du pays et que la mise en place d’un gouvernement irakien légitime et reconnu n’est pas pour tout de suite. Pour de multiples raisons, les États-Unis ne peuvent atteindre cet objectif avec les moyens dont ils disposent actuellement. Les discussions vont d’ailleurs bon train à ce sujet. Je pense que le président Bush a raison de préparer une résolution de l’ONU sur ce point. Je voudrais à ce stade mentionner un chiffre. L’engagement des Américains en Irak leur coûte - ont-ils dit - 4 milliards de dollars par mois, soit près de 50 milliards de dollars par an, une somme invraisemblable compte tenu du déficit budgétaire déjà colossal du pays. Ce simple fait rend presque impérative la nécessité de collaborer dans cette région. Si les Européens parviennent à présent à parler d’une seule voix, le temps est venu de s’asseoir autour de la table et de tenter de fixer un nouvel objectif politique, de manière à faire clairement savoir, à partir de cela, vers quoi nous nous dirigeons; de décider ce que chacun doit entreprendre dans les domaines civil, militaire et humanitaire afin de se répartir les tâches de manière intelligente. Monsieur le Commissaire, je pense que, si les Européens et les Américains agissent de la sorte, en se parlant d’égal à égal et en collaborant avec l’ONU, le Parlement européen sera sans doute disposé à accepter les propositions budgétaires de la Commission et à dépêcher celle-ci à la conférence des donateurs avec un mandat budgétaire. Je tiens également à profiter de cette occasion pour remercier les collaborateurs du programme ECHO en Irak pour leur remarquable travail, qui - je le pense - nous offre une réelle opportunité de pacifier la région. C’est clairement dans notre intérêt. En effet, si l’ensemble de la région ne peut être pacifié, nous en subirions nous aussi, à moyen et à long terme, les terribles conséquences. Ces considérations devraient également valoir pour l’Afghanistan et je pense que nous devrions pour cela essayer d’instaurer, via une nouvelle conférence de Petersberg, un équilibre des pouvoirs ainsi qu’une répartition des aides véritablement équitables - également pour les Pachtounes -, de manière à pouvoir pacifier ce pays également. J’ai l’impression que, jusqu’ici, aucune stratégie de ce type n’a vu le jour, ni en Irak ni en Afghanistan. C’est la raison pour laquelle nous devrions à présent prendre une grande respiration et repartir ensemble sur de nouvelles bases, de manière à apporter la meilleure contribution possible, dans notre propre intérêt et dans celui de la région."@fr6
"Signor Presidente, signor Presidente in carica del Consiglio, signor Commissario, onorevoli colleghi, concordo con le dichiarazioni del Commissario Patten e del Presidente in carica del Consiglio, nel senso che dobbiamo ora compiere uno sforzo comune per portare la pace in Iraq e stabilizzare così la regione nel suo insieme. Non solo molti governi europei, ma anche i parlamentari europei hanno avuto divergenze d’opinione sulla guerra in Iraq. Data la situazione, tali divergenze devono ora essere messe da parte; non faremo alcun progresso andando a caccia di colpevoli e la nostra preoccupazione deve ora essere lo sviluppo di una strategia comune che ci permetta di risolvere i problemi attuali in modo ragionevole. Dobbiamo anche constatare che il crescente numero di attentati terroristici in Iraq dimostra che la fine della guerra non ha portato una pace reale in Iraq e che l’insediamento di un governo legittimo e riconosciuto in tale paese è ancora ben lontano. Per diversi motivi – sui quali sono in corso discussioni ovunque – gli Stati Uniti non riescono a realizzare questo obiettivo utilizzando gli strumenti impiegati finora. Credo che il Presidente Bush abbia ragione a chiedere una risoluzione dell’ONU in materia. A questo punto vorrei prendere in considerazione una cifra. Gli Stati Uniti spendono per il loro impegno in Iraq 4 miliardi di dollari al mese, il che significa quasi 50 miliardi di dollari all’anno, una cifra fantastica se paragonata al loro disavanzo di bilancio, che in ogni caso è già enorme. Si tratta di un dato che da solo inevitabilmente evidenzia la chiara necessità di cooperazione in questo ambito. Se gli europei sono ora in grado di parlare con una sola voce, è giunto il momento di sedersi insieme e cercare di definire un nuovo obiettivo programmatico. In tal modo si potrà chiarire la direzione che intendiamo seguire d’ora in poi, decidere chi fa che cosa in campo civile, militare e umanitario e quindi assegnare i compiti in modo assennato. Se l’Europa e gli americani riusciranno a farlo insieme su un piano paritario, cooperando con le Nazioni Unite, sono certo che il Parlamento sarà pronto ad accogliere le proposte di bilancio della Commissione e a trasmetterle, unitamente al suo mandato, alla conferenza dei donatori. Vorrei anche cogliere l’occasione per ringraziare il personale del programma ECHO in Iraq per l’ottimo lavoro svolto, che a mio parere ci offre un’opportunità reale di contribuire alla pace nella regione, cosa che è senza dubbio nel nostro interesse, in quanto le conseguenze per noi saranno disastrose, sia a medio che a lungo termine, se dovesse risultare impossibile pacificare l’intera regione. Considerazioni di questo tipo devono valere anche per l’Afghanistan e ritengo pertanto che dovremmo tentare, tramite una nuova conferenza di Petersberg, di trovare il giusto equilibrio di poteri e un’equa distribuzione degli aiuti, compresi quelli ai al fine di ristabilire la pace anche in tale paese. Ho l’impressione che né in Iraq né in Afghanistan sia finora stata adottata una strategia del genere. E’ quindi ora di tirare un profondo respiro e compiere insieme un nuovo inizio, facendo del nostro meglio nell’interesse della regione e nel nostro stesso interesse."@it9
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, I would like to express my agreement with the statements by Commissioner Patten and the President-in-Office of the Council, to the effect that we now need to make a joint effort to bring peace to Iraq and thereby stabilise the region as a whole. Not only many European governments, but also Members of this House, have had differences of opinion on the war in Iraq. The situation being what it is, these should now be set aside; we will make no progress by looking for culprits, and our concern must now rather be the development of a common strategy that will help us to resolve today’s problem in a sensible way. We must also see that what the increasing number of terrorist acts in Iraq demonstrates is that the end of the war has brought Iraq no real peace, and that the establishment of a legitimate and acceptable government there is still a long way off. For a variety of reasons – about which there is discussion everywhere – the USA cannot achieve this objective using the means it has employed so far. I believe that President Bush is right to call for a UN resolution on this subject now. It is at this point that I would like to introduce a figure into the proceedings. The USA reckons its monthly commitments in Iraq to be USD 4 billion, which amounts to almost USD 50 billion per annum, a fantastic sum when set against its budget deficit, which is in any case enormous. That alone can scarcely fail to make it clear the need for cooperation in this area. If Europeans can now speak with one voice, then the time is also ripe for us to sit down together and try to work out a new policy objective. This will make it possible to clarify where we go from here, to decide who does what in the civil, military and humanitarian spheres, and thus to divide up tasks in a sensible way. If Europe and the Americans can do this together on an equal footing and work together with the UN in doing so, then I am sure that Parliament would be prepared to accept the Commission’s budgetary proposals and forward them, together with its mandate, to the Donors’ Conference. I would also like to take this opportunity to thank the staff of ECHO in Iraq for the fine work they have done, which, I believe, gives us a real opportunity to contribute to peace in the region. There is no doubt that this is in our own interests, as there will be disastrous consequences in store for us too, in both the medium and long term, if it proves impossible to pacify the region as a whole. Considerations such as these should also, however, apply to Afghanistan, and I believe that we should therefore attempt, by means of a new Petersberg conference, to bring about a truly fair balance of power and the equitable distribution of aid, including to the Pathans, in order to establish peace there as well. I get the impression that in neither Iraq nor Afghanistan has such a strategy been in place before now. So now is the time for us to take a deep breath and make a new start together, doing our best in the region’s interests and in our own."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte voorzitter van de Raad, beste collega’s, ik wil mij aansluiten bij de woorden van de geachte commissaris en de voorzitter van de Raad, namelijk dat wij nu gemeenschappelijke inspanningen dienen te verrichten om vrede in dit land te bereiken en daarmee ook stabiliteit in de gehele regio. Veel Europese regeringen, net als veel leden van dit Parlement, stonden met betrekking tot de oorlog in Irak tegenover elkaar. Dit mag nu geen rol meer spelen, want de zaken liggen nu zoals zij liggen. We schieten er niets mee op om schuldigen aan te wijzen, maar dienen nu een gemeenschappelijke strategie te ontwikkelen die ons voortaan helpt om het probleem op een behoorlijke manier op te lossen. En we moeten onderkennen dat uit het toenemend aantal terroristische acties in Irak blijkt dat het einde van de oorlog niet tot werkelijke vrede heeft geleid en dat de oprichting van een wettige en geaccepteerde Iraakse regering nog in een ver verschiet ligt. De Verenigde Staten kunnen dit doel om vele redenen met de tot nu toe ingezette middelen niet bereiken. Daarover wordt ook allerwegen gediscussieerd. Naar mijn mening is het een juiste stap van president Bush om nu op te roepen tot een VN-resolutie over deze kwestie. Ik wil hier nog een cijfer aanstippen. Hun aanwezigheid in Irak kost de Verenigde Staten iedere maand vier miljard dollar. Dat is bijna vijftig miljard dollar per jaar! Een gigantisch bedrag in het licht van het toch al enorme begrotingstekort. Alleen al uit dat feit blijkt overduidelijk dat samenwerking noodzakelijk is. Als de Europeanen nu op één lijn komen te zitten, is ook het tijdstip aangebroken om samen te proberen een nieuwe politieke doelstelling te ontwikkelen. Op die basis kunnen we dan duidelijk maken welke kant het vanaf vandaag op moet gaan. Ook kunnen we dan beslissen wie wat doet op civiel, militair en humanitair terrein, om zo tot een zinvolle taakverdeling te komen. Als de Europeanen en Amerikanen dit samen op gelijkwaardige wijze en in samenwerking met de Verenigde Naties doen, mijnheer de commissaris, dan zal het Europees Parlement naar mijn mening vast en zeker bereid zijn om de voorstellen van de Commissie op budgettair terrein te aanvaarden en haar met een dienovereenkomstig mandaat naar de conferentie te sturen. Ik wil deze gelegenheid ook aangrijpen om mijn dank te betuigen voor het goede werk dat de medewerkers van ECHO in Irak verrichten. Ik denk dat dit ons een werkelijke kans biedt om vrede in de regio te stichten en dat wij daarmee onze bijdrage kunnen leveren. Dat is zonder meer in ons belang. Want als er geen vrede komt in de hele regio zal dit voor de lange en middellange termijn rampzalige gevolgen voor ons hebben. Mijnheer de Voorzitter, deze overwegingen dienen echter ook voor Afghanistan te gelden, en ik ben van mening dat wij daarom moeten proberen om via een nieuwe Petersberg-conferentie een waarlijk rechtvaardig machtsevenwicht, een eerlijke verdeling van de hulp en vrede tot stand te brengen, ook voor de Pathanen. Ik heb de indruk dat er van een dergelijke strategie tot nog toe noch in Irak noch in Afghanistan sprake is. Daarom moeten wij nu diep ademhalen en samen een nieuwe start maken om het beste te bereiken, in ons belang en in het belang van de regio."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, quero associar-me ao que o Comissário Patten e o Presidente em exercício do Conselho acabaram de dizer sobre a necessidade de realizarmos agora um esforço conjunto para levar a paz ao Iraque e, desse modo, estabilizar toda a região. Muitos Governos europeus, mas também muitos membros desta Assembleia tiveram divergências de opinião relativamente à guerra no Iraque. Sendo a situação como é, estas divergências deveriam agora ser postas de lado; procurar culpados não nos fará avançar, devendo antes a nossa preocupação ser agora a de desenvolver uma estratégia comum que nos ajude a resolver o problema actual de uma forma sensata. Temos de reconhecer também que o número crescente de acções terroristas no Iraque só demonstra que o fim da guerra não trouxe ao país uma paz verdadeira e que ainda há um longo caminho a percorrer até à instauração de um governo legítimo e aceitável. Por muitas e variadas razões - sobre as quais se discute por todo o lado -, os EUA não podem alcançar este objectivo com os meios que têm utilizado até agora. Penso que o Presidente Bush tem razão em exigir agora uma resolução das Nações Unidas sobre esta questão. Neste ponto, gostaria de trazer à colação um número. Os EUA avaliam o seu envolvimento mensal no Iraque em 4 mil milhões de dólares, o que significa perto de 50 mil milhões de dólares por ano, uma verba enorme quando comparada com o seu défice orçamental, já de si gigantesco. Isso, só por si, torna inevitavelmente evidente a necessidade de cooperação neste domínio. Se os Europeus podem agora falar a uma só voz, então chegou também o momento de nos sentarmos em conjunto e tentarmos estabelecer um novo objectivo político. Isso permitirá clarificar em que direcção vamos seguir a partir daqui, decidir quem faz o quê nos domínios civil, militar e humanitário e, desse modo, dividir tarefas de uma forma sensata. Se os Europeus e os Americanos conseguirem fazer isto em conjunto, em pé de igualdade e em colaboração com as Nações Unidas, estou certo de que o Parlamento Europeu estará disposto a aceitar as propostas orçamentais da Comissão e a remetê-las, com o correspondente mandato, à Conferência dos Doadores. Gostaria também de aproveitar esta ocasião para agradecer aos colaboradores do ECHO no Iraque o bom trabalho desenvolvido, que, creio, nos dá uma verdadeira oportunidade de contribuir para a paz na região. Não há qualquer espécie de dúvida de que isto é do nosso próprio interesse, pois, se não se conseguir pacificar a totalidade da região, as consequências serão desastrosas também para nós a médio e longo prazo. Reflexões como estas deveriam também, no entanto, aplicar-se ao Afeganistão, pelo que julgo que deveríamos tentar, mediante uma nova Conferência de Petersberg, concretizar um equilíbrio de poder verdadeiramente justo e uma distribuição equitativa das ajudas, inclusive aos Pashtuns, a fim de também ali se estabelecer a paz. Tenho a impressão de que uma estratégia destas nunca foi posta em prática até agora nem no Iraque, nem no Afeganistão. É altura, portanto, de respirar fundo e recomeçar em conjunto, fazendo o nosso melhor no interesse da região e no nosso próprio interesse."@pt11
"Herr talman, herr rådsordförande, herr kommissionär, mina damer och herrar! Jag ansluter mig till kommissionsledamot Pattens och rådsordförandens uttalanden som gick ut på att vi nu måste göra gemensamma ansträngningar för att skapa fred i Irak och därmed stabilisera regionen som helhet. Det är inte bara flera europeiska regeringar, utan också ledamöter här i kammaren, som har haft olika åsikter i fråga om Irakkriget. Med tanke på hur läget ser ut bör detta nu få stå tillbaka, för vi uppnår ingenting genom att söka efter skyldiga, utan nu måste vi snarare ägna oss åt att utveckla en gemensam strategi som hjälper oss att lösa dagens problem på ett vettigt sätt. Vi måste också inse att det ökande antalet terrorattacker i Irak visar att krigsslutet inte har skapat någon stabil fred i Irak och att vi fortfarande har långt till inrättandet av en legitim och acceptabel irakisk regering. Av flera skäl – som diskuteras överallt – kan USA inte nå detta mål med hjälp av de medel som hittills har använts. Jag menar att president Bush gör rätt i att efterlysa en FN-resolution i frågan nu. Det är i detta sammanhang jag vill infoga en siffra i resonemanget. USA uppskattar att engagemanget i Irak kostar dem 4 miljarder US-dollar i månaden, vilket motsvarar nästan 50 miljarder US-dollar om året, en svindlande summa med tanke på deras budgetunderskott som i alla hänseenden är enormt. Redan detta gör det uppenbart att det krävs samarbete på området. Om EU nu kan tala med en röst är tiden också mogen för oss att sätta oss ned tillsammans och försöka utarbeta en ny politisk målsättning. Detta kommer att göra det möjligt att reda ut i vilken riktning vi nu bör gå, att besluta vem som skall göra vad på det civila, militära och humanitära området och därmed att göra en meningsfull ansvarsfördelning. Om Europa och USA kan göra detta tillsammans på jämlik nivå och i samarbete med FN är jag säker på att parlamentet kommer att kunna godkänna kommissionens budgetförslag och sända dem med sitt mandat till givarkonferensen. Jag vill även ta tillfället i akt och tacka ECHO-personalen i Irak för deras goda arbetsinsatser, som jag menar ger oss ett bra tillfälle att bidra till att skapa fred i regionen. Det råder ingen tvekan om att detta också ligger i vårt eget intresse, eftersom det får katastrofala följder även för oss, både på medellång och lång sikt, om det skulle visa sig vara omöjligt att skapa fred i hela regionen. Synpunkter som dessa bör emellertid även gälla Afghanistan, och jag anser att vi, genom en ny Petersbergskonferens, bör försöka skapa en verkligt rättvis maktbalans och en rättvis fördelning av biståndsinsatserna, bland annat till pashtunerna, för att skapa fred även där. Jag har det intrycket att det hittills har saknats en sådan strategi både i Irak och i Afghanistan. Låt oss därför ta ett djupt andetag och tillsammans börja om från början för att göra vårt bästa både i regionens och i vårt eget intresse."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz
14http://purl.org/linkedpolitics/rdf/spokenAs.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph