Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-03-Speech-3-007"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030903.1.3-007"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Mr President, developments in Cuba have taken a very negative turn with the large-scale arrest of dissidents in March 2003 and the execution of three people convicted of hijacking a ferry at the beginning of April 2003.
According to a recent statement from Havana, it seems that in future the Cuban Government will only accept aid from the Commission and the EU Member States that is channelled through UN agencies, NGOs, foundations, solidarity movements, autonomous regions and local governments. Furthermore, the Cuban Government will apparently refuse to negotiate directly with the Member States and the Commission on development cooperation themes, programmes and projects and will only agree to deal with NGOs on such issues. However, as the Commission has worked mainly with NGOs and independent technical assistance teams in the past anyway – and with good results – there is no reason to believe that the same cannot continue in the future. The only thing we need to ensure is that the visibility of Community operations is maintained and also that monitoring of such operations by EU bodies can continue.
Finally, I was informed that the European Initiative for Democracy and Human Rights is not currently funding projects in Cuba.
I will try to deal as directly as possible with the seven questions raised by Mr Brok.
The Commission is monitoring the growth of internal opposition. I met a group of the most well-known Cuban dissidents during my visit to Havana in March 2003. The recent EU decision to invite dissidents to national day festivities, as the Commission did on 9 May 2003, recognises the role of the internal opposition. I must also add that regular meetings with opposition groups in Cuba have taken place at the initiative of Member States in Havana.
The Member States and the Commission have established a Human Rights Working Group in Havana to follow human rights issues in Cuba, including the matter of political prisoners. The Commission is regularly informed of detention conditions through this working group and through bilateral contacts with family members of those imprisoned, as well as with local human rights groups. The European Union has repeatedly called for an immediate release of all political prisoners and has appealed to the Cuban authorities that, in the meantime, the prisoners do not suffer unduly and are not exposed to inhumane treatment.
Repression in Cuba has received a prompt, firm and sustained reaction from the Union. Last July it re-evaluated the common position on Cuba, six months ahead of schedule. This re-evaluation reaffirmed that constructive engagement remains the basis of EU policy towards Cuba. The EU intends to continue its dialogue with Havana to promote political, economic and civil rights reforms and is willing to provide aid whenever possible via non-governmental organisations in order to promote democratisation and improve living standards for ordinary Cubans. I believe that the common position is the best policy instrument we now have for Cuba. It is a coherent policy document and should, therefore, be maintained in its present form. Based on it, political dialogue with the government and the opposition needs to be strengthened, as well as the promotion of human rights, pluralist democracy and an open economic system.
The Commission regrets the decision of the Cuban Government to withdraw its application for accession to the Cotonou Agreement. Cuba is the only Caribbean, and practically the only developing, country in the world with which the Commission has not been able to sign a cooperation agreement. Membership of the Cotonou Agreement would have provided the right framework to develop a structured dialogue with the Cuban authorities and to improve the delivery of aid to that country.
The Commission is positive about the operation of our new delegation in Havana. Our presence in Cuba is more important today than ever. The main tasks of the delegation are not only to assist with the implementation of aid programmes and projects, but also to promote a political dialogue with the Cuban authorities and civil society, to monitor human rights issues and to protect the interests of the Member States in terms of trade and investments.
As a result of the events that have taken place recently, the Commission Delegation in Havana will have to focus its attention in the future more on monitoring the human rights situation in Cuba, on trying to promote a political dialogue and on looking after the trade interests of the EU Member States. This is a heavy and difficult agenda to pursue, but it is essential if we wish to promote political and economic changes in Cuba.
The latest evaluation of the common position encourages the strengthening of EU development cooperation in Cuba in areas that promote the transition to pluralist democracy and respect for human rights, that improve the living standards of the population of Cuba and promote sustainable economic growth. The common position states that funding should only be channelled through governmental institutions if it directly benefits the population or if it promotes a meaningful contribution towards economic reform and a more open economy in Cuba. Commission projects have been undertaken in this context."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, udviklingen på Cuba har taget en yderst negativ drejning med de mange arrestationer af dissidenter i marts 2003 og henrettelsen af tre personer dømt for at kapre en færge i begyndelsen af april 2003.
Ifølge den seneste erklæring fra Havana vil den cubanske regering fremover tilsyneladende kun acceptere bistand fra Kommissionen og medlemsstaterne, hvis den kanaliseres via FN-agenturer, ngo'er, fonde, solidaritetsbevægelser, autonome regioner og kommunale selvstyrer. Desuden nægter den cubanske regering tilsyneladende at forhandle direkte med medlemsstaterne og Kommissionen om spørgsmål, programmer og projekter vedrørende udviklingssamarbejdet og vil kun samarbejde med ngo'er. Da Kommissionen tidligere alligevel hovedsagelig har samarbejdet med ngo'er og uafhængige grupper for teknisk bistand - og med gode resultater - er der ingen grund til at tro, at det ikke fortsætter i fremtiden. Vi skal bare sikre, at Fællesskabets operationer forbliver synlige, og at overvågningen af EU-organernes operationer fortsætter.
Endelig er jeg blevet oplyst, at det europæiske initiativ for demokrati og menneskerettigheder i øjeblikket ikke yder bistand til projekter på Cuba.
Jeg vil forsøge at besvare de syv spørgsmål fra hr. Brok så direkte som muligt.
Kommissionen følger den voksende interne opposition nøje. Under mit besøg i Havana i marts 2003 mødtes jeg med en gruppe af de mest kendte cubanske dissidenter. Med den seneste EU-beslutning om at invitere dissidenter til nationaldagen, som Kommissionen gjorde den 9. maj 2003, anerkender vi, at den interne opposition spiller en vigtig rolle. Jeg må også tilføje, at regelmæssige møder med oppositionsgrupper på Cuba har fundet sted i Havana på initiativ af flere medlemsstater.
Medlemsstaterne og Kommissionen har etableret en arbejdsgruppe for menneskerettigheder i Havana, som skal følge op på menneskerettighedsspørgsmål på Cuba, herunder sagen om politiske fanger. Kommissionen modtager regelmæssigt oplysninger om arrestforholdene via denne arbejdsgruppe og bilaterale kontakter med de fængsledes familiemedlemmer samt med lokale menneskerettighedsgrupper. EU har gentagne gange krævet øjeblikkelig løsladelse af alle politiske fanger og har appelleret til de cubanske myndigheder om, at fangerne i mellemtiden ikke udsættes for unødvendige lidelser eller umenneskelig behandling.
Undertrykkelsen på Cuba har fremkaldt en prompte, fast og vedholdende reaktion fra Unionen. Sidste juli blev den fælles holdning til Cuba revurderet, hvilket var seks måneder tidligere end planlagt. Denne revurdering bekræftede, at et konstruktivt engagement fortsat er grundlaget for EU's politik over for Cuba. EU agter at fortsætte dialogen med Havana for at fremme reformen af politiske og økonomiske rettigheder og borgerrettigheder og er indstillet på til enhver tid at yde støtte via ngo'er for at fremme demokratiseringen og forbedre levestandarden for almindelige cubanere. Jeg mener, at den fælles holdning er vores bedste politiske instrument, når det gælder Cuba. Det er en sammenhængende politik, som bør fastholdes i sin nuværende form. Med udgangspunkt i den fælles holdning skal vi styrke den politiske dialog med regeringen og oppositionen og fremme menneskerettigheder, pluralistisk demokrati og et åbent økonomisk system.
Kommissionen beklager den cubanske regerings beslutning om at trække sin ansøgning om tiltrædelse af Cotonou-aftalen tilbage. Cuba er det eneste caribiske land, og stort set det eneste udviklingsland i verden, som Kommissionen ikke har været i stand til at indgå en samarbejdsaftale med. Tiltrædelsen af Cotonou-aftalen ville have skabt de rigtige rammer for en struktureret dialog med de cubanske myndigheder og for en mere effektiv fordeling af bistand til landet.
Kommissionen er positiv over for arbejdet i vores nye delegation i Havana. Vores tilstedeværelse på Cuba er vigtigere nu end nogensinde. Delegationens hovedopgave er ikke kun at hjælpe med gennemførelsen af bistandsprogrammer og -projekter, men også at fremme den politiske dialog med de cubanske myndigheder og civilsamfundet, at overvåge menneskerettighedsspørgsmål og beskytte medlemsstaternes handels- og investeringsinteresser.
Som følge af de seneste begivenheder er Kommissionens delegation i Havana nu nødt til fremover at koncentrere sig mere om at overvåge menneskerettighedssituationen på Cuba, fremme den politiske dialog og beskytte medlemsstaternes handelsinteresser. Det er en krævende og kompliceret dagsorden, men også afgørende, hvis vi ønsker politiske og økonomiske forandringer på Cuba.
Med den seneste evaluering af den fælles holdning tilskyndes der til en styrkelse af udviklingssamarbejdet mellem EU og Cuba med henblik på at fremme overgangen til et pluralistisk demokrati og respekten for menneskerettigheder, at forbedre den cubanske befolknings levestandard samt at fremme bæredygtig økonomisk vækst. I den fælles holdning fastslås det, at bistand kun skal kanaliseres via statslige instanser, hvis den gavner befolkningen direkte, eller hvis den er et hensigtsmæssigt bidrag til økonomisk reform og en mere åben økonomi på Cuba. På den baggrund har Kommissionen iværksat adskillige projekter."@da1
"Herr Präsident, mit der Verhaftung zahlreicher Dissidenten im März dieses Jahres und der Hinrichtung von drei Personen Anfang April 2003, die wegen der Entführung einer Fähre zum Tode verurteilt worden waren, haben die Entwicklungen in Kuba eine sehr negative Wende genommen.
Einer jüngsten Erklärung aus Havanna zufolge beabsichtigt die kubanische Regierung, Finanzhilfen der Kommission und der EU-Mitgliedstaaten künftig nur noch dann anzunehmen, wenn diese über UN-Agenturen, NRO, Stiftungen, Solidaritätsbewegungen, autonome Regionen und lokale Gebietskörperschaften erfolgen. Außerdem will die kubanische Regierung anscheinend nicht mehr direkt mit den Mitgliedstaaten und der Kommission über Inhalte, Programme und Projekte der Entwicklungszusammenarbeit sprechen und darüber nur noch mit NRO verhandeln. Da die Kommission in der Vergangenheit ohnehin bereits überwiegend mit NRO und unabhängigen technischen Unterstützungsteams zusammengearbeitet und dabei gute Erfahrungen gemacht hat, ist nicht zu befürchten, dass diese Zusammenarbeit zukünftig nicht fortgesetzt werden kann. Wir müssen dabei nur sicherstellen, dass die Maßnahmen der Gemeinschaft weiterhin als solche erkennbar bleiben und dass deren Überwachung durch EU-Einrichtungen auch künftig gewährleistet ist.
Zum Schluss möchte ich noch auf die Europäische Initiative zur Förderung der Demokratisierung und zum Schutz der Menschenrechte eingehen. Nach den mir vorliegenden Informationen werden durch diese Initiative derzeit keine Projekte in Kuba finanziert.
Ich werde versuchen, so direkt wie möglich auf die sieben Fragen einzugehen, die von Herrn Brok gestellt wurden.
Die Kommission beobachtet die wachsende Opposition in Kuba sehr aufmerksam. Während meines Besuchs in Havanna im März dieses Jahres habe ich mit einer Gruppe der bekanntesten kubanischen Dissidenten Gespräche geführt. Mit der kürzlich getroffenen Entscheidung der EU, kubanische Dissidenten zu Feierlichkeiten an Nationalfeiertagen einzuladen, wie die Kommission dies am 9. Mai 2003 getan hat, wird die Rolle der internen Opposition anerkannt. Ich möchte außerdem darauf hinweisen, dass in Havanna auf Initiative der Mitgliedstaaten regelmäßige Treffen mit oppositionellen Gruppen in Kuba stattgefunden haben.
Die Mitgliedstaaten und die Kommission haben in Havanna eine Arbeitsgruppe „Menschenrechte“ eingerichtet, die sich mit Menschenrechtsproblemen in Kuba und der Situation der politischen Gefangenen befasst. Die Kommission wird über diese Arbeitsgruppe, über bilaterale Kontakte mit Familienangehörigen der Inhaftierten und über lokale Menschenrechtsgruppen regelmäßig über die Haftbedingungen informiert. Die Europäische Union hat wiederholt die unverzügliche Freilassung aller politischen Gefangenen gefordert und an die kubanischen Behörden appelliert, die Gefangenen in der Zwischenzeit nicht unangemessen leiden zu lassen und sie keiner unmenschlichen Behandlung auszusetzen.
Die Union hat umgehend, unmissverständlich und unermüdlich auf die Repression in Kuba reagiert. Im Juli vergangenen Jahres wurde der gemeinsame Standpunkt zu Kuba bereits sechs Monate vor der planmäßigen Überprüfung überarbeitet. Im neuen Gemeinsamen Standpunkt wurde bekräftigt, dass das konstruktive Engagement nach wie vor die Grundlage für die Politik der EU gegenüber Kuba bildet. Die EU beabsichtigt, ihren Dialog mit Havanna fortzusetzen, um Reformen im Bereich der Politik, der Wirtschaft und der Bürgerrechte zu fördern. Sie ist außerdem bereit, soweit dies möglich ist, über Nichtregierungsorganisationen Hilfe bereitzustellen, um die Demokratisierung voranzutreiben und den Lebensstandard der kubanischen Bevölkerung zu verbessern. Ich halte den Gemeinsamen Standpunkt für das beste politische Instrument, das wir derzeit in Bezug auf Kuba haben. Er ist ein kohärentes politisches Dokument und sollte daher in seiner gegenwärtigen Form beibehalten werden. Auf der Grundlage dieses Gemeinsamen Standpunkts muss der politische Dialog mit der Regierung und der Opposition ebenso gestärkt werden wie die Förderung der Menschenrechte, einer pluralistischen Demokratie und eines offenen Wirtschaftssystems.
Die Kommission bedauert die Entscheidung der kubanischen Regierung, ihren Beitrittsantrag zum Abkommen von Cotonou zurückzuziehen. Kuba ist der einzige karibische Staat und praktisch das einzige Entwicklungsland der Welt, mit dem die Kommission kein Kooperationsabkommen schließen konnte. Durch den Beitritt zum Abkommen von Cotonou wäre ein geeigneter Rahmen zur Entwicklung eines systematischen Dialogs mit den kubanischen Behörden und zur Verbesserung der Hilfeleistungen für dieses Land geschaffen worden.
Die Kommission setzt große Erwartungen in die Arbeit unserer neuen Delegation in Havanna. Unsere Präsenz in Kuba ist heute wichtiger denn je. Die zentralen Aufgaben der Delegation bestehen nicht nur darin, die Umsetzung von Hilfsprogrammen und Projekten zu unterstützen, sondern auch in der Förderung des politischen Dialogs mit den kubanischen Behörden und der Zivilgesellschaft, der Beobachtung der Menschenrechtslage und dem Schutz der Interessen der Mitgliedstaaten in den Bereichen Handel und Investitionen.
Nach den jüngsten Ereignissen wird die Delegation der Kommission in Havanna künftig ihre Aufmerksamkeit noch stärker darauf konzentrieren müssen, die Menschenrechtssituation in Kuba aufmerksam zu verfolgen, den politischen Dialog, soweit dies möglich ist, zu fördern und die Handelsinteressen der EU-Mitgliedstaaten im Blick zu behalten. Diese Aufgaben sind keineswegs leicht zu bewältigen, sie sind jedoch von grundlegender Bedeutung, wenn wir den politischen und wirtschaftlichen Wandel in Kuba vorantreiben wollen.
In der jüngsten Überprüfung des Gemeinsamen Standpunkts wird angeregt, die EU-Entwicklungszusammenarbeit in Kuba in den Bereichen zu stärken, durch die der Übergang zu einer pluralistischen Demokratie sowie die Achtung der Menschenrechte, die Verbesserung des Lebensstandards der kubanischen Bevölkerung und die Förderung eines nachhaltigen Wirtschaftswachstums unterstützt werden. Im Gemeinsamen Standpunkt wurde festgelegt, dass nur dann eine finanzielle Förderung über staatliche Institutionen erfolgen soll, wenn diese direkt der Bevölkerung zugute kommt oder einen wichtigen Beitrag zur Reform und stärkeren Öffnung der kubanischen Wirtschaft leistet. Bei den Projekten der Kommission wurde dies berücksichtigt."@de7
".
Κύριε Πρόεδρε, οι εξελίξεις στην Κούβα έχουν λάβει πολύ αρνητική τροπή με τις μαζικές συλλήψεις αντιφρονούντων τον Μάρτιο του 2003 και την εκτέλεση τριών ανθρώπων που είχαν καταδικαστεί για πειρατεία ενός οχηματαγωγού πλοίου στις αρχές Απριλίου του 2003.
Σύμφωνα με πρόσφατη δήλωση της Αβάνας, φαίνεται ότι στο μέλλον η κουβανική κυβέρνηση θα δέχεται από την Επιτροπή και τα κράτη μέλη της ΕΕ μόνο τη βοήθεια που θα διοχετεύεται μέσω οργανισμών του ΟΗΕ, ΜΚΟ, ιδρυμάτων, κινημάτων αλληλεγγύης, αυτόνομων περιοχών και τοπικών κυβερνήσεων. Επιπλέον, η κουβανική κυβέρνηση προφανώς θα αρνηθεί να διαπραγματευτεί απευθείας με τα κράτη μέλη και την Επιτροπή επί θεμάτων, προγραμμάτων και σχεδίων αναπτυξιακής συνεργασίας και θα συμφωνήσει να έχει επαφές για τέτοια θέματα μόνο με ΜΚΟ. Παρόλα αυτά, καθώς η Επιτροπή έχει ούτως ή άλλως συνεργαστεί στο παρελθόν κυρίως με ΜΚΟ και ανεξάρτητες ομάδες τεχνικής βοήθειας –και με καλά αποτελέσματα– δεν υπάρχει κανένας λόγος να μην μπορέσει να συνεχιστεί το ίδιο στο μέλλον. Το μόνο που χρειάζεται να εξασφαλίσουμε είναι ότι θα διατηρηθεί η ορατότητα των κοινοτικών δράσεων, καθώς και ότι η παρακολούθηση των δράσεων αυτών από τα όργανα της ΕΕ μπορεί να συνεχιστεί.
Πληροφορήθηκα, τέλος, ότι η Ευρωπαϊκή Πρωτοβουλία για τη Δημοκρατία και τα Ανθρώπινα Δικαιώματα δεν χρηματοδοτεί επί του παρόντος προγράμματα στην Κούβα.
Θα προσπαθήσω να αναφερθώ όσο το δυνατόν πιο άμεσα στα επτά θέματα που έθιξε ο κ. Brok.
Η Επιτροπή παρακολουθεί την ανάπτυξη της εσωτερικής αντιπολίτευσης. Κατά τη διάρκεια της επίσκεψής μου στην Αβάνα τον Μάρτιο του 2003, συναντήθηκα με ομάδα αποτελούμενη από τους πιο γνωστούς Κουβανούς αντιφρονούντες. Η πρόσφατη απόφαση της ΕΕ να προσκαλούνται αντιφρονούντες σε επετειακές εορταστικές εκδηλώσεις, όπως το έπραξε η Επιτροπή στις 9 Μαΐου 2003, αναγνωρίζει τον ρόλο της εσωτερικής αντιπολίτευσης. Οφείλω, επίσης, να προσθέσω ότι, κατόπιν πρωτοβουλίας κρατών μελών, πραγματοποιούνται στην Αβάνα τακτικές συναντήσεις με ομάδες της αντιπολίτευσης στην Κούβα.
Τα κράτη μέλη και η Επιτροπή συνέστησαν στην Αβάνα μια Ομάδα Εργασίας για τα Ανθρώπινα Δικαιώματα, προκειμένου να παρακολουθεί τα θέματα που άπτονται των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, συμπεριλαμβανομένου του ζητήματος των πολιτικών κρατουμένων. Η Επιτροπή ενημερώνεται τακτικά για τις συνθήκες κράτησης μέσω αυτής της ομάδας εργασίας και μέσω διμερών επαφών με μέλη των οικογενειών των κρατουμένων, καθώς και με τοπικές ομάδες που ασχολούνται με τα ανθρώπινα δικαιώματα. Η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει επανειλημμένα απευθύνει έκκληση για άμεση απελευθέρωση όλων των πολιτικών κρατουμένων και έχει ζητήσει, εν τω μεταξύ, από τις κουβανικές αρχές να μην υποφέρουν αδικαιολόγητα και να μην εκτίθενται σε απάνθρωπη μεταχείριση οι κρατούμενοι.
Η αντίδραση της Ένωσης στην καταστολή που υφίσταται στην Κούβα υπήρξε άμεση, αποφασιστική και αδιάλειπτη. Τον περασμένο Ιούλιο, η Ένωση επανεξέτασε την κοινή θέση σχετικά με την Κούβα, έξι μήνες πριν από τον προγραμματισμένο χρόνο. Η επανεξέταση αυτή επαναβεβαίωσε ότι η εποικοδομητική σύναψη σχέσεων παραμένει η βάση της κοινοτικής πολιτικής απέναντι στην Κούβα. Η ΕΕ προτίθεται να συνεχίσει τον διάλογο με την Αβάνα, ώστε να προωθηθούν πολιτικές και οικονομικές μεταρρυθμίσεις, καθώς και μεταρρυθμίσεις όσον αφορά τα πολιτικά δικαιώματα, ενώ είναι πρόθυμη να παράσχει βοήθεια, όποτε αυτό είναι δυνατόν, μέσω μη κυβερνητικών οργανώσεων, ώστε να προωθήσει τον εκδημοκρατισμό και να βελτιώσει τις συνθήκες ζωής για τους απλούς κουβανούς πολίτες. Πιστεύω ότι η κοινή θέση αποτελεί το καλύτερο πολιτικό εργαλείο που διαθέτουμε σήμερα για την Κούβα. Είναι ένα συνεκτικό πολιτικό έγγραφο και πρέπει, επομένως, να διατηρηθεί στην παρούσα μορφή του. Σε αυτή τη βάση, πρέπει να ενισχυθεί ο πολιτικός διάλογος με την κυβέρνηση και την αντιπολίτευση, καθώς και η προώθηση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, της πλουραλιστικής δημοκρατίας και ενός ανοικτού οικονομικού συστήματος.
Η Επιτροπή εκφράζει τη λύπη της για την απόφαση της κουβανικής κυβέρνησης να αποσύρει το αίτημα προσχώρησης στη Συμφωνία του Κοτονού. Η Κούβα είναι η μόνη χώρα της Καραϊβικής, και ουσιαστικά η μόνη αναπτυσσόμενη χώρα στον κόσμο, με την οποία η Επιτροπή δεν έχει καταφέρει να υπογράψει συμφωνία συνεργασίας. Η συμμετοχή στη Συμφωνία του Κοτονού θα προσέφερε το κατάλληλο πλαίσιο για την ανάπτυξη ενός διαρθρωμένου διαλόγου με τις κουβανικές αρχές και τη βελτίωση της αποστολής βοήθειας στη χώρα αυτή.
Η Επιτροπή αξιολογεί θετικά τη λειτουργία της νέας μας αντιπροσωπείας στην Αβάνα. Η παρουσία μας στην Κούβα είναι σήμερα πιο σημαντική παρά ποτέ. Τα κύρια καθήκοντα της αντιπροσωπείας δεν είναι μόνο η συνδρομή στην εφαρμογή των προγραμμάτων και σχεδίων παροχής βοήθειας, αλλά και η προώθηση ενός πολιτικού διαλόγου με τις κουβανικές αρχές και την κοινωνία των πολιτών, η παρακολούθηση των θεμάτων που άπτονται του σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και η προστασία των συμφερόντων των κρατών μελών, όσον αφορά το εμπόριο και τις επενδύσεις.
Ως αποτέλεσμα των πρόσφατων γεγονότων, η Αντιπροσωπεία της Επιτροπής στην Αβάνα είναι υποχρεωμένη να εστιάσει στο μέλλον την προσοχή της στην παρακολούθηση της κατάστασης των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στην Κούβα, στην προσπάθεια να προωθηθεί πολιτικός διάλογος και στην υπεράσπιση των εμπορικών συμφερόντων των κρατών μελών της ΕΕ. Η επίτευξη αυτών των στόχων αποτελεί βαρύ και δύσκολο φορτίο, ζωτικής, ωστόσο, σημασίας, εάν θέλουμε να προωθήσουμε πολιτικές και οικονομικές αλλαγές στην Κούβα.
Η τελευταία αξιολόγηση της κοινής θέσης ενθαρρύνει την ενίσχυση της αναπτυξιακής συνεργασίας της ΕΕ με την Κούβα σε τομείς που προωθούν τη μετάβαση στην πλουραλιστική δημοκρατία και τον σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, που βελτιώνουν τους όρους διαβίωσης του πληθυσμού της Κούβας και προωθούν τη βιώσιμη οικονομική ανάπτυξη. Η κοινή θέση αναφέρει ότι η χρηματοδότηση πρέπει να διοχετεύεται μέσω κυβερνητικών οργάνων μόνον αν ωφελεί άμεσα τον πληθυσμό ή αν προωθεί μια ουσιαστική συνεισφορά προς την κατεύθυνση της οικονομικής μεταρρύθμισης και μιας περισσότερο ανοικτής οικονομίας στην Κούβα. Σε αυτό το πλαίσιο, έχει ξεκινήσει η εφαρμογή προγραμμάτων της Επιτροπής."@el8
".
Señor Presidente, los acontecimientos en Cuba han tomado un rumbo muy negativo con la detención a gran escala de disidentes en marzo de 2003 y la ejecución de tres personas acusadas de secuestrar un trasbordador a principios de abril de 2003.
Según una reciente declaración de la Habana, parece ser que, en el futuro, el Gobierno cubano aceptará únicamente ayuda de la Comisión y de los Estados miembros de la UE que se canalice a través de organismos de las Naciones Unidas, ONG, fundaciones, movimientos solidarios, regiones autónomas y administraciones locales. Además, el Gobierno cubano rechazará aparentemente la negociación directa con los Estados miembros y la Comisión sobre temas, programas y proyectos relacionados con la cooperación al desarrollo y sólo consentirá en hablar de estas cuestiones con las ONG. Ahora bien, hasta ahora la Comisión ha trabajado principalmente con ONG y equipos independientes de asistencia técnica –y con buenos resultados–, razón por la cual no hay motivos para creer que las cosas vayan a cambiar en el futuro. Lo único que tenemos que asegurar es que se mantenga la visibilidad de las actividades de la Comunidad y que los organismos de la UE puedan seguir supervisando esas actividades.
Por último, he sido informado de que la Iniciativa Europea para la Democracia y los Derechos Humanos no está financiando proyectos en Cuba actualmente.
Trataré de responder lo más directamente posible a las siete preguntas planteadas por el Sr. Brok.
La Comisión se mantiene informada del crecimiento de la oposición interna. En mi visita a la Habana en marzo de 2003, me reuní con un grupo de conocidos disidentes cubanos. La reciente decisión de la UE de invitar a disidentes a la celebración de las fiestas nacionales, como hizo la Comisión el 9 de mayo de 2003, es un reconocimiento del papel de la oposición interna. Tengo también que añadir que las reuniones periódicas con los grupos de la oposición en Cuba han tenido lugar por iniciativa de los Estados miembros en la Habana.
Los Estados miembros y la Comisión han creado un Grupo de Trabajo sobre Derechos Humanos en la Habana que se ocupa de cuestiones relacionadas con los derechos humanos en Cuba, como el problema de los presos políticos. La Comisión es informada periódicamente de las condiciones de los detenidos a través de ese grupo de trabajo y a través de contactos bilaterales con los familiares de los presos, así como con grupos locales de defensa de los derechos humanos. La Unión Europea ha pedido repetidamente la liberación inmediata de todos los presos políticos y ha instado a las autoridades cubanas a que, mientras tanto, los presos no sufran indebidamente ni sean objeto de un trato inhumano.
La represión en Cuba ha provocado una reacción rápida, firme y sostenida de la Unión. El pasado mes de julio volvió a evaluar la posición común frente a Cuba, seis meses antes de la fecha prevista y reafirmó que la intervención constructiva sigue siendo la base de la política de la UE frente a Cuba. La UE pretende mantener su diálogo con la Habana para promover reformas políticas, económicas y civiles y está dispuesta a ofrecer ayuda siempre que sea posible a través de organizaciones no gubernamentales para promover la democratización y mejorar el nivel de vida de los cubanos. Creo que la posición común es el mejor instrumento político que tenemos ahora para Cuba. Es un documento político coherente y, por tanto, debe mantenerse en su versión actual. Sobre esa base, tiene que intensificarse el diálogo político con el gobierno y la oposición, así como la promoción de los derechos humanos, el pluralismo democrático y un sistema económico abierto.
La Comisión lamenta la decisión del Gobierno cubano de retirar su solicitud de adhesión al Acuerdo de Cotonou. Cuba es el único país caribeño, y prácticamente el único país en vías de desarrollo del mundo, con el que la Comisión no ha podido firmar un acuerdo de cooperación. Su adhesión al Acuerdo de Cotonú habría proporcionado el marco adecuado para mantener un diálogo estructurado con las autoridades cubanas y mejorar la ayuda que recibe ese país.
La Comisión es optimista respecto al funcionamiento de nuestra nueva delegación en la Habana. Nuestra presencia en Cuba es ahora más importante que nunca. Las principales tareas de la delegación no consisten sólo en ayudar a ejecutar los programas y proyectos de ayuda, sino también en promover un diálogo político con las autoridades cubanas y la sociedad civil, vigilar la situación de los derechos humanos y proteger los intereses de los Estados miembros en términos de comercio e inversiones.
A raíz de los sucesos que han tenido lugar recientemente, la Delegación de la Comisión en la Habana tendrá que centrar más su atención en la vigilancia de la situación de los derechos humanos en Cuba, en los intentos de promover un diálogo político y en la defensa de los intereses comerciales de los Estados miembros de la UE. Se trata de un programa de trabajo muy cargado y difícil, pero fundamental si queremos promover cambios políticos y económicos en Cuba.
En la última evaluación de la posición común se recomienda reforzar la cooperación al desarrollo de la UE con Cuba en ámbitos que fomenten la transición a una democracia pluralista y el respeto a los derechos humanos, que mejoren el nivel de vida de la población cubana y que favorezcan un crecimiento económico sostenible. La posición común establece que la financiación debe canalizarse exclusivamente a través de instituciones gubernamentales siempre que beneficie directamente a la población o suponga una contribución interesante a la reforma económica y a una economía más abierta en Cuba. En ese contexto se han emprendido algunos proyectos de la Comisión."@es12
".
Arvoisa puhemies, Kuuban tilanteessa tapahtui hyvin valitettava käänne, kun useita toisinajattelijoita pidätettiin maaliskuussa 2003 ja kolme matkustajalaivan kaappauksesta tuomittua teloitettiin huhtikuun 2003 alussa.
Yhteisen kannan viimeisimmän arvioinnin mukaan EU:n kannattaa vahvistaa kehitysyhteistyötä Kuubassa alueilla, joilla edistetään siirtymistä kohti moniarvoista demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, parannetaan Kuuban väestön elintasoa ja edistetään kestävää talouskasvua. Yhteisen kannan mukaan rahoitus olisi toimitettava hallituksen elinten kautta vain, jos väestö hyötyy siitä suoraan tai sillä edistetään merkittävästi Kuuban talouden avautumista ja uudistumista. Komissio on tehnyt aiheeseen liittyviä aloitteita.
Havannan äskettäisen ilmoituksen mukaan näyttää siltä, että jatkossa Kuuban hallitus ottaa vastaan avustuksia komissiolta ja jäsenvaltioilta vain, jos ne kanavoidaan YK:n lähetystöjen tai hallituksista riippumattomien organisaatioiden, säätiöiden, solidaarisuusliikkeiden, itsehallintoalueiden tai paikallishallintojen kautta. Lisäksi Kuuban hallitus kieltäytyy neuvottelemasta suoraan jäsenvaltioiden ja komission kanssa kehitysyhteistyöhön liittyvistä aiheista, ohjelmista ja hankkeista. Se suostuu neuvottelemaan tällaista kysymyksistä vain hallituksista riippumattomien järjestöjen kanssa. Koska komissio on jo aikaisemminkin toiminut pääosin kansalaisjärjestöjen ja itsenäisten avustusryhmien kautta hyvin tuloksin, en näe syytä käytännön muuttamiseen. Meidän on ainoastaan taattava, että yhteisön toimien näkyvyys pystytään säilyttämään ja EU:n toimielimet voivat yhä valvoa niitä.
Lopuksi totean, että minulle ilmoitettiin, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta ei tällä hetkellä rahoiteta Kuubaan liittyviä toimia.
Aion käsitellä jäsen Brokin esittämää seitsemää kysymystä mahdollisimman avoimesti.
Komissio tarkkailee kansallisen opposition voimistumista. Tapasin ryhmän tunnetuimpia kuubalaisia toisinajattelijoita Havannan vierailuni aikana maaliskuussa 2003. EU:n viimeaikainen päätös kutsua toisinajattelijoita kansallispäivän juhlallisuuksiin, kuten komissio teki 9.� toukokuuta 2003, on osoitus kansallisen opposition aseman tunnustamisesta. Haluan lisätä, että oppositioryhmien kanssa pidettävät säännölliset tapaamiset Kuubassa ovat toteutuneet jäsenvaltioiden aloitteesta.
Jäsenvaltiot ja komissio ovat perustaneet Havannaan ihmisoikeustyöryhmän seuraamaan Kuuban ihmisoikeusasioita ja myös poliittisten vankien kysymystä. Työryhmä, vangittujen perheenjäsenet ja paikalliset ihmisoikeusryhmittymät kertovat komissiolle säännöllisesti vankilaoloista. Euroopan unioni on toistuvasti vaatinut poliittisten vankien välitöntä vapauttamista sekä vedonnut Kuuban viranomaisiin, jotta vangit eivät sillä välin kärsisi tarpeettomasti eikä heitä kohdeltaisi epäinhimillisesti.
Kuuban harjoittama sorto saanut unionin toimimaan pikaisesti ja tiukasti. Viime heinäkuussa, kuusi viikkoa ennen määräaikaa, se arvioi uudelleen Kuubaa koskevan yhteisen kannan. Uudelleenarviointi vahvisti, että rakentava sitoutuminen on edelleen EU:n Kuuban politiikan pohjana. EU aikoo jatkaa vuoropuhelua Havannan kanssa edistääkseen poliittisia ja taloudellisia uudistuksia sekä kansalaisoikeuksiin liittyviä uudistuksia. EU on halukas tarjoamaan apuaan aina, kun se on mahdollista kansalaisjärjestöjen välityksellä, jotta se voi edistää maan demokratisoitumista ja tavallisten kuubalaisten elintasoa. Mielestäni yhteinen kanta on nyt paras väline Kuuban suhteissamme. Asiakirja on yhtenäinen strategia-asiakirja, ja se tulisi säilyttää tässä muodossaan. Sen mukaan olisi lisättävä Kuuban johdon ja opposition kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua, edistettävä ihmisoikeuksia sekä vahvistettava moniarvoista demokratiaa ja avointa talousjärjestelmää.
Komissio pahoittelee Kuuban johdon päätöstä perua hakemus Cotonoun sopimukseen liittymisestä. Kuuba on Karibian alueen maista, ja käytännössä myös kehitysmaista ainoa maa, jonka kanssa komissio ei ole allekirjoittanut yhteistyösopimusta. Cotonoun sopimukseen liittyminen olisi tarjonnut oikeanlaiset puitteet organisoidulle vuoropuhelulle Kuuban virkavallan kanssa ja edistänyt avun toimittamista maahan.
Komissio on tyytyväinen Havannan uuteen lähetystöön. Läsnäolomme Kuubassa on juuri nyt tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Lähetystö ei ainoastaan vastaa avustusohjelmien ja avustusprojektien toimeenpanosta vaan myös edistää poliittista vuoropuhelua Kuuban viranomaisten ja kansan kanssa sekä suojelee jäsenvaltioiden etua kaupan ja sijoitustoiminnan aloilla.
Viimeisimpien tapahtumien vuoksi komission Havannan lähetystön on keskityttävä jatkossa entistä enemmän Kuuban ihmisoikeustilanteen tarkkailuun, poliittisen vuoropuhelun edistämiseen ja EU:n jäsenvaltioiden kaupallisten etujen turvaamiseen. Tämä on raskas ja vaativa tehtävä, mutta välttämätön, jos haluamme edistää Kuuban poliittisia ja taloudellisia muutoksia."@fi5
".
Monsieur le Président, la situation s’est fortement détériorée à Cuba avec l’arrestation de nombreux dissidents en mars 2003 et l’exécution de trois personnes accusées d’avoir détourné un ferry début avril 2003.
Selon une déclaration récente de La Havane, il semble qu’à l’avenir, le gouvernement cubain acceptera l’aide de la Commission et des États membres de l’UE uniquement si elle passe par les agences des Nations unies, les ONG, les fondations, les mouvements de solidarité, les régions autonomes ou les gouvernements locaux. En outre, le gouvernement cubain refusera apparemment de négocier directement avec les États membres et la Commission sur des questions, des programmes et des projets d’aide au développement et acceptera uniquement de traiter avec les ONG sur ces sujets. Cependant, étant donné que la Commission a travaillé principalement avec des ONG et des équipes d’assistance technique indépendantes par le passé - ce qui a débouché sur des résultats positifs -, il n’y a aucune raison de croire que cela ne pourra pas continuer à l’avenir. Les seules choses que nous devons garantir sont le maintien de la visibilité des actions de la Communauté et la poursuite du contrôle de ces actions par les organes de l’UE.
Enfin, on m’a informé que l’Initiative européenne pour les droits de l’homme et la démocratie ne finançait actuellement aucun projet à Cuba.
Je tenterai de répondre aussi directement que possible aux sept questions soulevées par M. Brok.
La Commission surveille l’évolution de l’opposition interne. J’ai rencontré quelques uns des dissidents cubains les plus connus lors de ma visite à La Havane en mars 2003. La décision prise récemment par l’UE d’inviter les dissidents aux festivités de la fête nationale - la Commission l’a fait le 9 mai 2003 - reconnaît le rôle de l’opposition interne. Je dois également ajouter que des réunions ont lieu régulièrement à La Havane avec des groupes d’opposition cubains à l’initiative de certains États membres.
Les États membres et la Commission ont établi un groupe de travail "droits de l’homme" à La Havane, dont la tâche est de suivre la situation des droits de l’homme à Cuba, y compris les questions relatives aux prisonniers politiques. La Commission est informée régulièrement des conditions de détention par ce groupe de travail et via des contacts bilatéraux avec les membres des familles des personnes incarcérées ainsi qu’avec des groupes locaux de défense des droits de l’homme. L’Union européenne a demandé à plusieurs reprises la libération immédiate de tous les prisonniers politiques et a prié les autorités cubaines de veiller à ce que, dans l’attente de cette libération, les prisonniers ne soient pas exposés à des souffrances excessives ni soumis à des traitements inhumains.
L’Union a réagi de manière prompte, ferme et soutenue à la répression menée à Cuba. En juillet dernier, elle a réévalué sa position commune sur Cuba, six mois plus tôt que prévu. Cette réévaluation a confirmé que l’engagement constructif restait à la base de la politique communautaire à l’égard de Cuba. L’UE a l’intention de poursuivre son dialogue avec La Havane pour promouvoir les réformes sur le plan politique, économique et des droits civils et souhaite fournir une aide via des organisations non gouvernementales chaque fois que cela est possible afin d’encourager la démocratisation et d’améliorer le niveau de vie de la population. Je suis convaincu que la position commune constitue le meilleur instrument politique dont nous disposons actuellement à l’égard de Cuba. Il s’agit d’un document politique cohérent qui devrait dès lors être conservé sous sa forme actuelle. Sur la base de celui-ci, le dialogue politique avec le gouvernement et l’opposition doit être renforcé, tout comme la promotion des droits de l’homme, d’une démocratie pluraliste et d’un système économique ouvert.
La Commission regrette la décision du gouvernement cubain de retirer sa demande d’adhésion à l’accord de Cotonou. Cuba est le seul pays des Caraïbes, et pour ainsi dire le seul pays en développement du monde, avec lequel la Commission n’a pas pu signer d’accord de coopération. L’adhésion à l’accord de Cotonou aurait fourni un cadre adéquat pour développer un dialogue structuré avec les autorités cubaines et pour améliorer la fourniture d’aide à ce pays.
La Commission est satisfaite du fonctionnement de sa nouvelle délégation à La Havane. Notre présence à Cuba est plus importante aujourd’hui que jamais. Les tâches principales de la délégation consistent non seulement à aider à la mise en œuvre de programmes d’aide et de projets mais aussi à promouvoir un dialogue politique avec les autorités cubaines et la société civile, à surveiller la situation des droits de l’homme et à protéger les intérêts des États membres en termes de commerce et d’investissements.
À la suite des événements récents, la délégation de la Commission à La Havane devra, à l’avenir, se concentrer davantage sur la surveillance de la situation des droits de l’homme à Cuba, la promotion d’un dialogue politique et la protection des intérêts commerciaux des États membres de l’UE. Voilà un programme lourd et difficile à mettre en œuvre, mais essentiel si nous voulons promouvoir les changements politiques et économiques à Cuba.
La dernière évaluation de la position commune encourage le renforcement de la coopération au développement de l’UE à Cuba dans des domaines favorisant la transition vers une démocratie pluraliste et le respect des droits de l’homme, améliorant le niveau de vie de la population cubaine et promouvant une croissance économique durable. La position commune stipule que le financement ne doit passer par des institutions gouvernementales que s’il profite directement à la population ou s’il contribue sensiblement aux réformes économiques et à l’ouverture de l’économie cubaine. La Commission a entrepris ses projets dans ce contexte."@fr6
".
Signor Presidente, a Cuba la situazione ha subito un netto peggioramento da quando, nel mese di marzo del 2003, sono stati effettuati arresti di dissidenti su vasta scala e, all’inizio di aprile del 2003, è stata eseguita la condanna a morte di tre persone accusate di aver sequestrato un traghetto.
Secondo una recente dichiarazione dell’Avana, pare che in futuro il governo cubano accetterà aiuti dalla Commissione e dagli Stati membri dell’Unione solo se erogati tramite agenzie ONU, ONG, fondazioni, movimenti di solidarietà, regioni autonome e amministrazioni locali. Sembra inoltre che il governo cubano si rifiuterà di negoziare direttamente con gli Stati membri e con la Commissione su argomenti, programmi e progetti relativi alla cooperazione allo sviluppo e sarà disposto ad affrontare tali questioni solo con le ONG. Tuttavia, poiché in passato la Commissione ha comunque lavorato soprattutto con le ONG e con i gruppi di assistenza tecnica indipendenti – e con buoni risultati – non c’è motivo di credere che non si possa continuare nello stesso modo anche in futuro. L’unica cosa che dobbiamo garantire è che la visibilità delle operazioni comunitarie venga mantenuta ed anche che gli organi dell’Unione europea possano continuare a controllare tali operazioni.
Infine, mi è stato comunicato che l’Iniziativa europea per la democrazia e i diritti umani attualmente non sta finanziando progetti a Cuba.
Cercherò di rispondere quanto più precisamente possibile ai sette punti sollevati dall’onorevole Brok.
La Commissione sta seguendo la crescita dell’opposizione interna. Ho incontrato un gruppo dei dissidenti cubani più noti quando mi sono recato all’Avana lo scorso mese di marzo. La recente decisione dell’Unione europea di invitare dissidenti alla celebrazione delle feste nazionali, come ha fatto la Commissione il 9 maggio 2003, riconosce il ruolo dell’opposizione interna. Devo inoltre aggiungere che, su iniziativa degli Stati membri, all’Avana si sono tenuti incontri regolari con gruppi dell’opposizione di Cuba.
Gli Stati membri e la Commissione hanno istituito un gruppo di lavoro per i diritti umani all’Avana al fine di seguire le questioni relative ai diritti umani a Cuba, tra cui quella riguardante i prigionieri politici. La Commissione viene regolarmente informata delle condizioni di detenzione tramite questo gruppo di lavoro e i contatti bilaterali con i familiari dei detenuti, nonché con i gruppi per i diritti umani locali. L’Unione europea ha ripetutamente sollecitato il rilascio di tutti i detenuti politici e ha esortato le autorità cubane affinché, nel frattempo, i detenuti non siano sottoposti a inutili sofferenze e a trattamenti inumani.
L’Unione ha reagito in maniera immediata, ferma e determinata alla repressione attuata a Cuba. Lo scorso mese di luglio essa ha rivisto la posizione comune su Cuba, sei mesi prima del previsto. Questo nuovo esame ha ribadito che un impegno costruttivo continua a costituire la base della politica dell’Unione europea nei confronti di Cuba. L’UE intende proseguire il dialogo con l’Avana per promuovere le riforme sui diritti politici, economici e civili e, qualora sia possibile, fornire aiuto tramite organizzazioni non governative al fine di promuovere la democratizzazione e migliorare il tenore di vita dei cubani. Credo che la posizione comune sia il miglior strumento politico che abbiamo ora a disposizione per Cuba. Si tratta di un documento politico coerente e, pertanto, andrebbe mantenuto nella sua forma attuale. In base ad esso, occorre rafforzare il dialogo politico con il governo e l’opposizione, nonché promuovere i diritti umani, la democrazia pluralistica e un sistema economico aperto.
La Commissione deplora la decisione del governo cubano di ritirare la propria richiesta di adesione all’accordo di Cotonou. Cuba è l’unico paese caraibico, e praticamente l’unico paese in via di sviluppo al mondo, con cui la Commissione non è riuscita a sottoscrivere un accordo di cooperazione. L’adesione all’accordo di Cotonou avrebbe fornito il giusto quadro entro cui sviluppare un dialogo strutturato con le autorità cubane e promuovere l’invio di aiuti al paese.
La Commissione è ottimista sull’attività della nostra nuova delegazione all’Avana. La nostra presenza a Cuba è oggi più importante che mai. I compiti principali della delegazione non consistono semplicemente nel contribuire all’attuazione dei programmi e dei progetti finalizzati agli aiuti, ma anche nel promuovere un dialogo politico con le autorità cubane e la società civile, nel monitorare le questioni relative ai diritti umani e nel proteggere gli interessi degli Stati membri in termini di commercio e di investimenti.
Alla luce degli ultimi eventi, in futuro la delegazione della Commissione all’Avana dovrà dedicarsi maggiormente a controllare la situazione dei diritti umani a Cuba, a cercare di promuovere un dialogo politico e a curare gli interessi commerciali degli Stati membri dell’Unione. Si tratta di un’agenda molto impegnativa e difficile da rispettare, ma è indispensabile se vogliamo promuovere cambiamenti politici ed economici a Cuba.
L’ultimo esame della posizione comune incoraggia il rafforzamento della cooperazione comunitaria allo sviluppo a Cuba in settori che promuovano la transizione ad una democrazia pluralistica e il rispetto dei diritti umani, che migliorino il tenore di vita della popolazione cubana e promuovano una crescita economica sostenibile. La posizione comune stabilisce che i finanziamenti saranno erogati attraverso istituzioni governative soltanto qualora sia assicurato un vantaggio immediato per la popolazione cubana o un contributo significativo all’apertura e alla riforma economiche a Cuba. I progetti della Commissione sono stati avviati in tale contesto."@it9
".
Mr President, developments in Cuba have taken a very negative turn with the large-scale arrest of dissidents in March 2003 and the execution of three people convicted of hijacking a ferry at the beginning of April 2003.
According to a recent statement from Havana, it seems that in future the Cuban Government will only accept aid from the Commission and the EU Member States that is channelled through UN agencies, NGOs, foundations, solidarity movements, autonomous regions and local governments. Furthermore, the Cuban Government will apparently refuse to negotiate directly with the Member States and the Commission on development cooperation themes, programmes and projects and will only agree to deal with NGOs on such issues. However, as the Commission has worked mainly with NGOs and independent technical assistance teams in the past anyway – and with good results – there is no reason to believe that the same cannot continue in the future. The only thing we need to ensure is that the visibility of Community operations is maintained and also that monitoring of such operations by EU bodies can continue.
Finally, I was informed that the European Initiative for Democracy and Human Rights is not currently funding projects in Cuba.
I will try to deal as directly as possible with the seven questions raised by Mr Brok.
The Commission is monitoring the growth of internal opposition. I met a group of the most well-known Cuban dissidents during my visit to Havana in March 2003. The recent EU decision to invite dissidents to national day festivities, as the Commission did on 9 May 2003, recognises the role of the internal opposition. I must also add that regular meetings with opposition groups in Cuba have taken place at the initiative of Member States in Havana.
The Member States and the Commission have established a Human Rights Working Group in Havana to follow human rights issues in Cuba, including the matter of political prisoners. The Commission is regularly informed of detention conditions through this working group and through bilateral contacts with family members of those imprisoned, as well as with local human rights groups. The European Union has repeatedly called for an immediate release of all political prisoners and has appealed to the Cuban authorities that, in the meantime, the prisoners do not suffer unduly and are not exposed to inhumane treatment.
Repression in Cuba has received a prompt, firm and sustained reaction from the Union. Last July it re-evaluated the common position on Cuba, six months ahead of schedule. This re-evaluation reaffirmed that constructive engagement remains the basis of EU policy towards Cuba. The EU intends to continue its dialogue with Havana to promote political, economic and civil rights reforms and is willing to provide aid whenever possible via non-governmental organisations in order to promote democratisation and improve living standards for ordinary Cubans. I believe that the common position is the best policy instrument we now have for Cuba. It is a coherent policy document and should, therefore, be maintained in its present form. Based on it, political dialogue with the government and the opposition needs to be strengthened, as well as the promotion of human rights, pluralist democracy and an open economic system.
The Commission regrets the decision of the Cuban Government to withdraw its application for accession to the Cotonou Agreement. Cuba is the only Caribbean, and practically the only developing, country in the world with which the Commission has not been able to sign a cooperation agreement. Membership of the Cotonou Agreement would have provided the right framework to develop a structured dialogue with the Cuban authorities and to improve the delivery of aid to that country.
The Commission is positive about the operation of our new delegation in Havana. Our presence in Cuba is more important today than ever. The main tasks of the delegation are not only to assist with the implementation of aid programmes and projects, but also to promote a political dialogue with the Cuban authorities and civil society, to monitor human rights issues and to protect the interests of the Member States in terms of trade and investments.
As a result of the events that have taken place recently, the Commission Delegation in Havana will have to focus its attention in the future more on monitoring the human rights situation in Cuba, on trying to promote a political dialogue and on looking after the trade interests of the EU Member States. This is a heavy and difficult agenda to pursue, but it is essential if we wish to promote political and economic changes in Cuba.
The latest evaluation of the common position encourages the strengthening of EU development cooperation in Cuba in areas that promote the transition to pluralist democracy and respect for human rights, that improve the living standards of the population of Cuba and promote sustainable economic growth. The common position states that funding should only be channelled through governmental institutions if it directly benefits the population or if it promotes a meaningful contribution towards economic reform and a more open economy in Cuba. Commission projects have been undertaken in this context."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, de situatie in Cuba ontwikkelt zich sterk ten negatieve na de arrestaties van dissidenten in maart van dit jaar en de executie begin april 2003 van drie mensen die beschuldigd werden van het kapen van een veerboot.
Zoals uit een recente verklaring van Havana kan worden opgemaakt, zal de Cubaanse regering in de toekomst waarschijnlijk alleen nog hulp van de Commissie en de EU-lidstaten accepteren wanneer deze via VN-instellingen, niet-gouvernementele organisaties, stichtingen, solidariteitsorganisaties, autonome regio’s en plaatselijke bestuurslichamen wordt doorgegeven. De Cubaanse regering zal, zoals het nu lijkt, weigeren om rechtstreeks met lidstaten en de Commissie te onderhandelen over ontwikkelingshulp en daarmee samenhangende onderwerpen, programma’s en projecten. De regering zal dan alleen bereid zijn om hierover met niet-gouvernementele organisaties te onderhandelen. Aangezien de Commissie in het verleden echter hoofdzakelijk met niet-gouvernementele organisaties en onafhankelijke technische ondersteuningsteams heeft gewerkt, en met goed resultaat, is er geen reden aan te nemen dat dit in de toekomst anders zal worden. Er dient alleen voor gezorgd te worden dat de activiteiten van de Gemeenschap zichtbaar blijven en dat hierop ook door de betreffende EU-organen kan worden toegezien.
Ten slotte is mij medegedeeld dat in het kader van het Europees initiatief voor democratie en mensenrechten momenteel geen projecten in Cuba worden ondersteund.
Ik wil proberen zo openhartig mogelijk antwoord te geven op de zeven vragen die de heer Brok heeft opgeworpen.
De Commissie heeft goed zicht op de groei van de binnenlandse oppositie. Tijdens mijn bezoek aan Havana in maart van dit jaar heb ik een aantal van de bekendste Cubaanse dissidenten ontmoet. De recente beslissing van de Europese Unie om dissidenten uit te nodigen tijdens nationale feestdagen, zoals de Commissie reeds deed op 9 mei 2003, betekent de erkenning van de rol van de binnenlandse oppositie. Daar moet ik tevens aan toevoegen dat er in Havana op initiatief van verschillende lidstaten op regelmatige basis ontmoetingen plaatsvinden met Cubaanse oppositiegroepen.
De lidstaten en de Commissie hebben in Havana een werkgroep mensenrechten, de Human Rights Working Group, ingesteld die zich buigt over mensenrechtenkwesties in Cuba, onder andere over de zaak van de politieke gevangenen. De Commissie wordt regelmatig op de hoogte gehouden van de omstandigheden in de gevangenissen, niet alleen door deze werkgroep maar ook via bilaterale contacten met familieleden van de gevangenen en met plaatselijke mensenrechtengroeperingen. De Europese Unie heeft regelmatig opgeroepen tot onmiddellijke vrijlating van alle politieke gevangenen en heeft een beroep gedaan op de Cubaanse autoriteiten ervoor te zorgen dat de gevangenen in de tussentijd niet te veel lijden en niet worden blootgesteld aan onmenselijke behandelingen.
De Unie heeft direct, resoluut en steeds opnieuw gereageerd op de onderdrukking in Cuba. In juli van dit jaar is het gemeenschappelijk standpunt inzake Cuba herzien, zes maanden eerder dan gepland. Uit deze herziening is naar voren gekomen dat het beleid van de EU ten aanzien van Cuba gebaseerd blijft op constructieve betrokkenheid. De EU wil de dialoog met Havana voortzetten, om politieke en economische hervormingen en aanpassing van burgerrechten te bevorderen. Daarnaast is zij bereid om waar mogelijk via niet-gouvernementele organisaties steun te verlenen om het democratiseringsproces te bespoedigen en de levensstandaard van gewone Cubanen te verbeteren. Mijns inziens is ons gemeenschappelijk standpunt het beste beleidsinstrument voor Cuba waarover we momenteel beschikken. Het is een coherent beleidsdocument en het moet daarom in zijn huidige vorm behouden blijven. Het dient als basis voor de noodzakelijke intensivering van de politieke dialoog met de regering en de oppositie en de bevordering van de mensenrechten, een pluralistische democratie en een open economie.
De Commissie betreurt de beslissing van de Cubaanse regering om haar aanvraag voor toetreding tot de Cotonou-Overeenkomst in te trekken. Cuba is daarmee het enige Caribische ontwikkelingsland en eigenlijk het enige ontwikkelingsland ter wereld waarmee de Commissie nog geen samenwerkingsovereenkomst heeft kunnen sluiten. Toetreding tot de Cotonou-Overeenkomst zou de juiste randvoorwaarden hebben geschapen voor het aangaan van een gestructureerde dialoog met de Cubaanse autoriteiten en het verbeteren van de hulpverlening aan Cuba.
De Commissie is positief over de werkzaamheden van onze nieuwe delegatie in Havana. Onze aanwezigheid in Cuba is momenteel belangrijker dan ooit tevoren. De hoofdtaken van de delegatie omvatten niet alleen de ondersteuning bij de uitvoering van hulpprogramma’s en -projecten, maar ook de bevordering van een politieke dialoog met de Cubaanse autoriteiten en maatschappelijke organisaties, het volgen van mensenrechtenkwesties en de bescherming van de belangen van de lidstaten ten aanzien van handel en investeringen.
Als gevolg van de recente gebeurtenissen zal de delegatie van de Commissie in Havana zich in de toekomst sterker moeten richten op het volgen van de mensenrechtensituatie in Cuba, op de bevordering van een politieke dialoog en op de bescherming van de handelsbelangen van de EU-lidstaten. Dit is weliswaar een zware verantwoordelijkheid die de nodige problemen met zich meebrengt, maar het is essentieel om de politieke en economische hervormingen in Cuba te stimuleren.
In de laatste herziening van het gemeenschappelijk standpunt wordt de ontwikkelingshulp van de EU versterkt op terreinen die voor Cuba een stimulans zijn voor de overgang naar een pluralistische democratie en het respecteren van de mensenrechten, en op terreinen die de levensstandaard van de bevolking van Cuba verbeteren en zorgen voor duurzame economische groei. In het gemeenschappelijk standpunt is vastgelegd dat financiële steun alleen via officiële instanties doorgesluisd mag worden wanneer de steun rechtstreeks ten goede komt aan de bevolking of wanneer er een zinvolle bijdrage mee wordt geleverd aan economische hervormingen of een vrijere Cubaanse economie. De projecten van de Commissie hebben in een dergelijke context plaatsgevonden."@nl2
"Senhor Presidente, a evolução dos acontecimentos em Cuba fez uma inflexão muito negativa com a detenção em larga escala de dissidentes, ocorrida em Março do corrente ano, e com a execução de três pessoas condenadas pelo desvio de um
em princípios de Abril passado.
De acordo com uma declaração recente emanada de Havana, parece que, de futuro, o Governo cubano só aceitará ajuda da Comissão e dos Estados-Membros da UE que seja canalizada através de agências das Nações Unidas, ONG, fundações, movimentos de solidariedade, regiões autónomas e governos locais. Para além disso, o Governo cubano recusar-se-á, ao que parece, a negociar directamente com os Estados-Membros e a Comissão sobre temas, programas e projectos relativos à cooperação para o desenvolvimento e só concordará em negociar sobre essas questões com ONG. No entanto, como a Comissão, de qualquer forma, trabalhou no passado principalmente com ONG e equipas de assistência técnica independentes – e com bons resultados -, não há motivos para considerar que não se possa continuar a seguir a mesma linha no futuro. A única coisa que precisamos de garantir é a manutenção da visibilidade das acções comunitárias e a continuação do acompanhamento dessas acções por parte de organismos da UE.
Por último, fui informado que a Iniciativa Europeia para a Democracia e os Direitos Humanos não está neste momento a financiar projectos em Cuba.
Tentarei abordar da forma mais directa possível as sete questões levantadas pelo senhor deputado Brok.
A Comissão está a acompanhar o crescimento da oposição interna. Avistei-me com um grupo dos mais conhecidos dissidentes cubanos durante a visita que fiz a Havana no passado mês de Março. A recente decisão da UE de convidar dissidentes para as comemorações do dia nacional, como a Comissão fez no dia 9 de Maio deste ano, significa o reconhecimento do papel da oposição interna. Devo acrescentar também que se realizaram encontros regulares em Cuba com grupos da oposição por iniciativa de alguns Estados-Membros em Havana.
Os Estados-Membros e a Comissão criaram em Havana um Grupo de Trabalho para os Direitos Humanos que acompanha as questões relativas aos direitos humanos em Cuba, incluindo o problema dos presos políticos. A Comissão é informada regularmente acerca das condições de detenção por intermédio deste grupo de trabalho e através de contactos bilaterais com familiares dos presos e também com grupos locais de defesa dos direitos humanos. A União Europeia tem solicitado repetidamente a libertação imediata de todos os presos políticos e tem apelado às autoridades cubanas no sentido de os presos, entretanto, não serem vítimas de injustiças nem submetidos a um tratamento desumano.
A repressão praticada em Cuba tem suscitado uma reacção pronta, firme e sustentada por parte da União, que, no passado mês de Julho, reavaliou a posição comum sobre Cuba, seis meses antes da data prevista. Nesta reavaliação foi reafirmado que a base da política da UE em relação a Cuba continua a ser a ligação construtiva. A UE tenciona prosseguir o seu diálogo com Havana com o objectivo de promover reformas políticas, económicas e dos direitos civis e está disposta a fornecer ajuda, sempre que possível, através de organizações não governamentais, a fim de promover a democratização e melhorar o nível de vida dos cidadãos comuns cubanos. Estou convencido de que a posição comum é o melhor instrumento de política de que presentemente dispomos para Cuba. É um documento de política coerente, pelo que deverá ser mantido na sua forma actual. É necessário reforçar, com base nesse documento, o diálogo político com o governo e a oposição, tal como é necessário reforçar a promoção dos direitos humanos, a democracia pluralista e um sistema económico aberto.
A Comissão lamenta a decisão do Governo cubano de retirar a sua candidatura de adesão ao Acordo de Cotonou. Cuba é o único país das Caraíbas e, praticamente, o único país em desenvolvimento do mundo com o qual a Comissão não conseguiu assinar um acordo de cooperação. A adesão ao Acordo de Cotonou teria proporcionado o quadro certo para o desenvolvimento de um diálogo estruturado com as autoridades cubanas e para a melhoria da concessão de ajuda àquele país.
A Comissão tem uma atitude positiva acerca do funcionamento da nossa nova delegação em Havana. A nossa presença em Cuba é hoje mais importante do que nunca. As principais tarefas da delegação são não só colaborar na execução de programas e projectos de ajuda, mas também promover um diálogo político com as autoridades cubanas e a sociedade civil, acompanhar as questões relativas aos direitos humanos e proteger os interesses dos Estados-Membros em termos de comércio e de investimentos.
Em consequência dos acontecimentos recentemente ocorridos, a Delegação da Comissão em Havana terá, no futuro, de concentrar mais a sua atenção no acompanhamento da situação dos direitos humanos em Cuba, na tentativa de promover um diálogo político e na protecção dos interesses comerciais dos Estados-Membros da UE. É uma agenda complicada e difícil de concretizar, mas é essencial, se desejarmos promover mudanças políticas e económicas em Cuba.
A mais recente avaliação da posição comum incentiva o reforço da cooperação para o desenvolvimento da UE em Cuba, em áreas que promovam a transição para a democracia pluralista e o respeito pelos direitos humanos, que melhorem o nível de vida da população cubana e promovam o crescimento económico sustentável. A posição comum declara que o financiamento só deverá ser canalizado através de instituições governamentais se beneficiar directamente a população ou se contribuir de forma significativa para a reforma económica e para uma economia mais aberta em Cuba. Foi neste contexto que foram empreendidos projectos da Comissão."@pt11
".
Herr talman! Utvecklingen på Kuba har försämrats allvarligt efter de omfattande arresteringarna av oliktänkande under mars 2003 och avrättningen av tre personer som dömts för att ha kapat en färja i början av april 2003.
Enligt ett uttalande som nyligen gjordes från Havanna förefaller det som om den kubanska regeringen i framtiden kommer att godta stöd från kommissionen och EU:s medlemsstater endast om det kanaliseras genom FN:s organ, icke-statliga organisationer, självständiga regioner och lokala regeringar. Dessutom tycks den kubanska regeringen vägra att förhandla direkt med medlemsstaterna och kommissionen om frågor som gäller utvecklingssamarbete, utvecklingsprogram och utvecklingsprojekt, där förhandlingarna i stället uteslutande kommer att föras med icke-statliga organisationer. Men eftersom kommissionen tidigare hur som helst har samarbetat med framför allt icke-statliga organisationer och oberoende tekniska stödgrupper, och det med gott resultat, finns det ingen anledning att tro att detta samarbete inte kan fortsätta i framtiden. Det enda vi måste se till är att gemenskapens insatser även fortsättningsvis sker öppet och att EU:s organ kan fortsätta att övervaka sådana insatser.
Slutligen fick jag veta att Europeiska initiativet för demokrati och mänskliga rättigheter för närvarande inte finansierar några projekt på Kuba.
Jag skall försöka att behandla de sju frågor som Brok ställde på ett så konkret sätt som möjligt.
Kommissionen övervakar framväxten av intern opposition. Under mitt besök i Havanna i mars 2003 träffade jag en grupp av de mest välkända kubanska dissidenterna. Det beslut som EU nyligen fattade om att liksom den 9 maj 2003 bjuda in dissidenter till firandet av Europadagen är ett erkännande av den interna oppositionens betydelse. Jag vill även tillägga att det på medlemsstaternas initiativ har hållits regelbundet återkommande möten med Kubas oppositionsgrupper i Havanna.
Medlemsstaterna och kommissionen har inrättat en arbetsgrupp för mänskliga rättigheter i Havanna för att följa människorättsfrågorna på Kuba, däribland frågan om politiska fångar. Genom denna arbetsgrupp, genom bilaterala kontakter med de fängslades familjemedlemmar och genom lokala människorättsorganisationer informeras kommissionen regelbundet om förhållandena i fängelserna. Europeiska unionen har vid upprepade tillfällen begärt ett omedelbart frisläppande av alla politiska fångar, och fram till detta frisläppande har man vädjat till de kubanska myndigheterna att inte låta fångarna lida i onödan och att inte utsätta dem för omänsklig behandling.
Förtrycket på Kuba har varit föremål för omedelbara, bestämda och oavbrutna reaktioner från unionens sida. I juli gjordes en utvärdering av Europeiska unionens ståndpunkt om Kuba sex månader före tidsschemat. Genom denna utvärdering bekräftade man att ett konstruktivt engagemang fortfarande skall ligga till grund för EU:s Kubapolitik. EU har för avsikt att fortsätta sin dialog med Havanna för att främja reformer av de politiska, ekonomiska och medborgerliga rättigheterna, och när så är möjligt skall man genom icke-statliga organisationer tillhandahålla stöd för att främja demokratiseringen och förbättra levnadsstandarden för vanliga kubaner. Jag anser att den gemensamma ståndpunkten är det bästa politiska instrument vi för närvarande har till vårt förfogande när det gäller Kuba. Det är ett samordnat policydokument som för den skull bör bibehållas i sin nuvarande form. Utifrån detta dokument måste man förbättra den politiska dialogen med regeringen och oppositionen och främja mänskliga rättigheter, en pluralistisk demokrati och ett öppet ekonomiskt system.
Kommissionen beklagar den kubanska regeringens beslut att dra tillbaka sin ansökan om anslutning till Cotonouavtalet. Kuba är det enda av de västindiska länderna och så gott som det enda landet i världen som kommissionen inte har lyckats underteckna ett samarbetsavtal med. En anslutning till Cotonouavtalet hade inneburit en ram inom vilken man hade kunnat utveckla en strukturerad dialog med de kubanska myndigheterna och förbättra stödet till landet.
Kommissionen anser att vår nya delegation i Havanna fungerar väl. Vår närvaro i Kuba är viktigare i dag än någonsin tidigare. Delegationens huvuduppgift är inte bara att hjälpa till med genomförandet av stödprogram och stödprojekt, utan även att främja en politisk dialog med de kubanska myndigheterna och det civila samhället, att övervaka människorättsfrågor och tillvarata medlemsstaternas intressen i fråga om handel och investeringar.
Efter den senaste tidens händelser måste kommissionens delegation i Havanna i framtiden ägna mer uppmärksamhet åt att övervaka människorättssituationen i Kuba, försöka främja en politisk dialog och hävda medlemsstaternas handelsintressen. Dessa uppgifter är både omfattande och svåra, men nödvändiga om vi vill främja politiska och ekonomiska förändringar på Kuba.
Den senaste utvecklingen av den gemensamma ståndpunkten stimulerar ett intensifierat utvecklingssamarbete mellan EU och Kuba på de områden som främjar övergången till en pluralistisk demokrati och respekt för mänskliga rättigheter, som förbättrar levnadsstandarden för Kubas befolkning och främjar en hållbar ekonomisk tillväxt. I den gemensamma ståndpunkten säger man att medlen skall kanaliseras genom de statliga organisationerna endast om de direkt gynnar befolkningen eller om de innebär ett meningsfullt bidrag för att åstadkomma ekonomiska reformer och en mer öppen kubansk ekonomi. På detta område har kommissionen tagit initiativ till olika projekt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples