Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-02-Speech-2-196"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030902.9.2-196"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Monsieur le Président, en vue de la cinquième conférence ministérielle de l’Organisation mondiale du commerce qui se tiendra la semaine prochaine à Cancun, au Mexique, et où nous nous rendrons, Franz Fischler et moi-même, pour négocier au nom de l’Union, la Commission a eu cet après-midi un échange de vues sur l’état de la préparation de cette conférence dont je voudrais vous faire part en quelques mots avant de répondre à telle ou telle de vos observations.
Comme vous le savez, la réussite du cycle de négociations commerciales lancé il y a maintenant plus de 18 mois à Doha reste la priorité de l’Union européenne en matière commerciale. Nous en attendons de consolider la croissance en Europe, grâce à une plus grande ouverture aux échanges de biens, de services et aux investissements sur la base de règles du jeu qui seraient renforcées pour encadrer cette ouverture. Mais, tout aussi important, nous cherchons à améliorer l’intégration des pays en voie de développement dans le système commercial global, pour qu’ils puissent bénéficier de l’ouverture des échanges, profiter davantage des bénéfices de la mondialisation tout en remédiant à ses effets néfastes, et il y en a!
La barre - nous allons pouvoir en juger in fine, à la fin de ce programme de négociations - a été placée assez haut. Que nous faut-il comme résultats à Cancun pour assurer la réussite de ce cycle de négociations que nous avons baptisé à Doha "le programme pour le développement"? C’est ce que nous allons examiner ensemble, entre membres de l’Organisation mondiale du commerce, à Cancun, la semaine prochaine, en procédant en quelque sorte à une revue à mi-parcours dont le véritable enjeu est finalement de savoir si oui ou non nous parviendrons à boucler les négociations d’ici à la fin de l’année prochaine, comme nous l’avions décidé il y a maintenant 18 mois. Au fond, c’est en effet bien la question à laquelle nous allons, ensemble, essayer de répondre à Cancun. Et pour répondre oui, nous confirmons d’abord que l’échéance de cette négociation est effectivement la fin 2004.
Pour répondre oui, nous devrons pouvoir constater, à Cancun, l’accomplissement de 50% de la négociation sur l’ensemble des sujets. Il ne s’agit en effet pas d’une négociation où on traite les sujets les uns après les autres, où on se met d’accord sur un sujet avant de passer au suivant, mais d’une négociation globale sur une vingtaine de sujets qui constituent en quelque sorte le point d’équilibre entre les points offensifs et les points défensifs des uns et des autres.
Donc, la question de Cancun est: avons-nous accompli à peu près la moitié du chemin sur l’ensemble des négociations et en sommes-nous suffisamment convaincus pour maintenir l’échéance finale à la fin de l’année prochaine? Notre souci à nous, Européens, dans cette revue à mi-parcours, est de voir se confirmer cet équilibre, qui était celui du programme d’origine, entre, d’une part, l’ouverture des marchés et, d’autre part, le renforcement des règles du jeu commercial. Nous sommes très attachés à cet équilibre qui, politiquement, est essentiel pour nous, puisqu’il correspond à notre propre système économique, c’est-à-dire un système ouvert aux échanges, mais encadré par des règles traduisant des préoccupations à caractère social, sanitaire et environnemental. Cette marque qui est celle de l’Union européenne dans la négociation doit être préservée. Pour cela, il est important de progresser à un rythme comparable sur l’ensemble des sujets abordés dans le cadre de la négociation.
Où en est-on de ce point de vue? Les dernières semaines ont vu clairement une accélération de l’activité à Genève. Il est clair que la perspective de la réunion de la semaine prochaine a d’ores et déjà donné un coup de fouet à une négociation qui a, de temps en temps, tendance à se ralentir. Le président du Conseil général de l’Organisation mondiale du commerce, l’ambassadeur qui préside à Genève ce qu’on appelle le Conseil général de l’OMC, a mis sur la table un projet de déclaration finale qui va constituer la base de travail pour les négociateurs au niveau ministériel qui se réunissent à Cancun.
Nous l’avons, Franz Fischler et moi-même, d’ores et déjà dit à plusieurs reprises: ce projet ne nous enthousiasme pas. Le projet de déclaration nous pose ici et là des problèmes sérieux, mais il a l’avantage d’exister et d’être clairement structuré. Il y a, je le répète, des choses qui ne vont pas. Aussi bien sur l’agriculture que sur les tarifs industriels, ou sur l’environnement, ou sur les indications géographiques, ce texte comporte, à nos yeux, des déséquilibres. Il en comporte d’ailleurs aussi aux yeux d’autres membres de l’OMC, mais comme le dit avec humour le porte-parole de l’Organisation mondiale du commerce, il faut bien que les ministres aient quelque chose à faire à Cancun. En tant que négociateurs des Quinze, nous continuerons à nous battre en faveur d’un résultat équilibré entre l’ouverture des marchés et la définition des règles permettant de mieux intégrer la dimension du développement dans tous les sujets.
On nous demande souvent si nous sommes optimistes ou pessimistes concernant les chances de succès de Cancun. Franz Fischler et moi-même - et c’est la réponse que je voudrais apporter à cette question que vous ne nous avez d’ailleurs pas encore posée - ne sommes ni l’un ni l’autre. Nous sommes des négociateurs au service de l’Union qui nous a confié un mandat. Ce mandat marque les limites de ce que nous pouvons accepter et, comme d’habitude, nous vous rendrons compte de l’évolution des débats, déjà sur place même. Nous serons en effet accompagnés de nos autorités politiques, à savoir le Conseil de ministres de l’Union et le Parlement européen, ainsi que des représentants d’autres parties prenantes. Nous aurons donc l’occasion, sur place, de mesurer précisément où on en est, mais que les choses soient claires: nous avons été formellement mandatés à la suite de débats qui ont eu lieu à la fois au Conseil de ministres et au Parlement européen, et cela dans les mois que nous venons de vivre. C’est donc sur la base de ce mandat que Franz Fischler et moi-même agirons.
Je ferai un dernier point pour souligner que nous partons à la fin de la semaine à Cancun avec une bonne nouvelle en poche: l’accord qui a été trouvé le week-end dernier concernant l’accès aux médicaments. Cet accord déroge en quelque sorte pour la première fois à la réglementation actuelle sur les brevets pour permettre aux pays qui en ont besoin d’importer des médicaments génériques. Cet accord montre que l’Organisation mondiale du commerce est capable de répondre aux besoins des pays en voie de développement. Il confirme concrètement - ce n’est plus simplement un projet, ou un discours, ou une vision - que la mondialisation peut et doit être couplée avec du développement. Cet accord enfin, qui n’est qu’une petite partie de l’énorme problème de l’accès des pays pauvres aux médicaments, marque néanmoins un pas en avant que je souhaiterais saluer devant vous au nom de l’Union. Pour le reste, nous savons où nous en sommes sur les différents sujets et nous agirons, comme je viens de le dire, sur la base du mandat que vous nous avez confié."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, med henblik på den femte ministerkonference i Verdenshandelsorganisationen, som finder sted i næste uge i Cancún, Mexico, og som Franz Fischler og jeg selv deltager i for at forhandle på vegne af Unionen, har Kommissionen i eftermiddag drøftet den nuværende status for forberedelserne til konferencen, hvilket jeg gerne kort vil indvie Dem i, før jeg svarer på Deres bemærkninger.
Som De ved, er succes med handelsrunden, som blev indledt for nu mere end 18 måneder siden i Doha, fortsat EU's øverste prioritet på handelsområdet. Vi forventer at konsolidere væksten i Europa ved hjælp af større åbenhed i handelen med varer, tjenesteydelser og investeringer på grundlag af spilleregler, som skal styrkes for at regulere denne åbning. Men lige så vigtigt er det, at vi forsøger at øge udviklingslandenes integration i den globale handelsordning, for at de kan få glæde af frihandelen, få større udbytte af fordelene ved globaliseringen og samtidig undgå de skadelige virkninger af den, og tro mig, de findes.
Målene, som vi vil få lejlighed til at bedømme til slut, ved udgangen af dette forhandlingsprogram, er sat temmelig højt. Hvilke resultater har vi brug for i Cancún for at sikre, at denne forhandlingsrunde, som vi i Doha døbte "udviklingsprogrammet", bliver en succes? Det er, hvad vi sammen skal finde frem til blandt medlemmerne i Verdenshandelsorganisationen i Cancún i næste uge ved hjælp af en slags midtvejsrevision, hvis egentlige formål er at finde ud af, hvorvidt vi kan nå frem til at afslutte forhandlingerne inden udgangen af næste år, som vi besluttede for nu 18 måneder siden, eller ej. Det er grundlæggende det spørgsmål, vi i fællesskab skal forsøge at svare på i Cancún. Og for at svare ja skal vi først stadfæste, at fristen for forhandlingen faktisk er udgangen af 2004.
For at svare ja, skal vi i Cancún kunne pege på, at 50 % af forhandlingerne på alle områder er overstået. Det drejer sig ikke om en forhandling, hvor man behandler et emne ad gangen, hvor man bliver enige om ét emne, før man går videre til det næste, men om en global forhandling om ca. 20 emner, som på sin vis er en balance mellem punkter, som de forskellige sider enten ønsker at forsvare eller angribe.
Spørgsmålet i Cancún er således, om vi har tilbagelagt ca. halvdelen af vejen i de samlede forhandlinger, og om vi er tilstrækkeligt overbevist herom til at fastholde, at den endelige afslutning skal ligge ved udgangen af næste år. Vores ønske, det europæiske ønske ved denne midtvejsrevision, er at se denne balance etablere sig, balancen fra det oprindelige program mellem på den ene side åbningen af markederne og på den anden skærpelsen af handelsspillets regler. Vi er meget opsatte på at opnå en sådan balance, som politisk set er helt central for os, eftersom den svarer til vores eget økonomiske system, det vil sige et system, som er åbent for handel, men reguleret af regler, der er udtryk for tanker af social, sundhedsmæssig og miljømæssig karakter. Dette varemærke, som er EU's i forhandlingerne, skal bevares. Derfor er det vigtigt at forhandle i et tempo, som er sammenligneligt for alle de emner, der tages op i løbet af forhandlingerne.
Hvor langt er vi nået i den henseende? De sidste uger er der konstateret en klart øget aktivitet i Genève. Det er tydeligt, at perspektivet om mødet i næste uge nu har givet et spark til en forhandling, som fra tid til anden har haft tendens til at gå lidt i stå. Formanden for WTO's Generelle Råd, den ambassadør, som leder det, man kalder WTO's Generelle Råd i Genève, har stillet et forslag til sluterklæring, som vil være arbejdsgrundlaget for de forhandlere på ministerniveau, der mødes i Cancún.
Kommissær Fischler og jeg har allerede sagt ved flere lejligheder, at vi ikke er begejstrede for dette forslag. Forslaget til erklæring rejser her og der nogle alvorlige problemer for os, men det har den fordel, at det findes, og at det er klart struktureret. Jeg gentager, at der er ting, som ikke fungerer. Både hvad angår landbrug og industritariffer, eller miljø, eller geografiske betegnelser, indeholder forslaget i vores øjne nogle ubalancer. Det gør det i øvrigt også i andre WTO-medlemmers øjne, men som talsmanden for WTO humoristisk har sagt, så skal ministrene også have noget at lave i Cancún. Som forhandlere for De 15 fortsætter vi med at kæmpe for et resultat, der skaber balance mellem åbningen af markederne og fastlæggelsen af nogle regler, som giver mulighed for bedre at integrere den dimension, der hedder udvikling, på alle områder.
Vi bliver ofte spurgt, om vi er optimister eller pessimister, hvad angår chancerne for succes i Cancún. Det er et spørgsmål, som De i øvrigt ikke har stillet endnu, men svaret er, at kommissær Fischler og jeg hverken er det ene eller det andet. Vi er forhandlere for Unionen, som har betroet os et mandat. Dette mandat sætter grænserne for, hvad vi kan acceptere, og vi vil som sædvanlig holde Dem orienteret om udviklingen i forhandlingerne, mens de foregår og på stedet. Vi bliver ledsaget af vores politiske myndigheder, nemlig EU's Ministerråd og Europa-Parlamentet, samt repræsentanter for andre involverede parter. Vi får således lejlighed til på stedet at vurdere præcist, hvor vi står, men lad os få én ting på det rene. Vi har fået et formelt mandat efter forhandlinger i både Ministerrådet og Europa-Parlamentet inden for de seneste måneder. Det er således på baggrund af dette mandat, at kommissær Fischler og jeg vil handle.
Jeg vil slutte af med at understrege, at vi tager af sted til Cancún sidst på ugen med en god nyhed i lommen, nemlig aftalen, som blev indgået sidste weekend, om adgang til medicin. Denne aftale afviger på sin vis for første gang fra den nuværende patentlovgivning for at give de lande, som har brug for det, mulighed for at importere generiske lægemidler. Aftalen viser, at WTO kan opfylde udviklingslandenes behov. Det er ikke længere blot et forslag, en diskurs eller en vision, men en konkret bekræftelse på, at globaliseringen kan og skal kædes sammen med udvikling. Og endelig markerer aftalen, som kun er en lille del af det kolossale problem med de fattige landes adgang til lægemidler, trods alt et skridt fremad, som jeg gerne vil byde velkommen på vegne af Unionen med Dem som vidner. Hvad resten angår, så ved vi, hvor vi står i de forskellige emner, og vi handler, som jeg netop har sagt, på baggrund af det mandat, som De har betroet os."@da1
"Herr Präsident, mit Blick auf die nächste Woche in Cancun, Mexiko, stattfindende fünfte Ministerkonferenz der Welthandelsorganisation, an der Franz Fischler und ich teilnehmen werden, um im Namen der Union zu verhandeln, hatte die Kommission heute Nachmittag einen Meinungsaustausch über den Stand der Vorbereitungen für diese Konferenz, über den ich kurz berichten möchte, ehe ich auf einige Ihrer Anmerkungen eingehen werde.
Wie Sie wissen, bleibt der erfolgreiche Abschluss der nunmehr vor 18 Monaten in Doha eingeleiteten Runde von Handelsgesprächen das Hauptziel der Europäischen Union im handelspolitischen Bereich. Wir erwarten uns davon eine Konsolidierung des Wachstums in Europa dank einer größeren Öffnung für den Handel mit Gütern und Dienstleistungen sowie für Investitionen auf der Grundlage von verstärkten Spielregeln, die diese Öffnung flankieren. Doch, was gleichermaßen wichtig ist, versuchen wir ebenfalls, die Einbeziehung der Entwicklungsländer in das weltweite Handelssystem zu verbessern, damit sie von der Öffnung des Handels profitieren können und stärker in den Genuss der Vorteile der Globalisierung kommen, wobei gleichzeitig deren nachteilige Auswirkungen, von denen es ja wahrlich einige gibt, abgeschwächt werden sollen.
Die Latte liegt ziemlich hoch – was wir am Ende des Verhandlungsprogramms beurteilen werden können. Was für Ergebnisse brauchen wir in Cancun, um den Erfolg dieser Verhandlungsrunde, die in Doha die Bezeichnung „Entwicklungsprogramm“ erhalten hat, zu gewährleisten? Dies werden wir gemeinsam mit allen Mitgliedern der Welthandelsorganisation nächste Woche in Cancun ermitteln, indem wir eine Art Halbzeitbewertung vornehmen, bei der es letztlich um die Feststellung geht, ob es uns gelingen wird, die Verhandlungen bis Ende nächsten Jahres abzuschließen, wie wir uns das vor 18 Monaten vorgenommen hatten. Im Grunde genommen ist dies die Frage, die wir alle zusammen in Cancun versuchen werden zu beantworten. Um mit Ja antworten zu können, muss zunächst bekräftigt werden, dass der Endtermin für diese Verhandlungen tatsächlich Ende 2004 ist.
Um mit Ja antworten zu können, müssen wir in Cancun feststellen, dass die Verhandlungen über alle Themen zu 50 % abgeschlossen sind. Dann es handelt sich nicht um eine Verhandlungsrunde, bei der die Themen nacheinander abgehandelt werden, bei der man sich zu einem Thema einigt, ehe zum nächsten übergegangen wird, sondern um Gesamtverhandlungen über etwa 20 Themen, die sozusagen den Ausgleichspunkt zwischen den offensiven und den defensiven Punkten der Beteiligten darstellen.
Die Frage in Cancun lautet also: haben wir in etwa die Hälfte des Weges des Gesamtverhandlungen zurückgelegt und sind wir hinreichend überzeugt, den Endtermin Ende nächsten Jahres einhalten zu können? Unser Bestreben als Europäer besteht darin, dass bei dieser Halbzeitbewertung das im ursprünglichen Programm erreichte Gleichgewicht zwischen Marktöffnung und Verstärkung der kommerziellen Spielregeln bestätigt wird. Auf dieses Gleichgewicht, das für uns politisch wesentlich ist, legen wir großen Wert, denn es entspricht unserem Wirtschaftssystem, d. h. einem System mit ungehindertem Handel, der jedoch durch Regeln flankiert ist, die soziale, gesundheitliche und ökologische Anliegen berücksichtigen. Dieses Ziel, das sich die Europäische Union für diese Verhandlungen gesteckt hat, muss erhalten bleiben. Dazu ist es erforderlich, dass bei allen zur Verhandlung stehenden Themen in vergleichbarem Tempo Fortschritte erzielt werden.
Wie ist der Stand in dieser Hinsicht? In den letzten Wochen ist es eindeutig zu einer Beschleunigung der Arbeiten in Genf gekommen. Die Perspektive der Tagung in der nächsten Woche hat den Verhandlungen, die ab und zu dazu neigen, sich zu verlangsamen, zweifelsohne einen Schub verliehen. Der Präsident des WTO-Generalrates, d. h. der Botschafter, der in Genf in dem so genannten Generalrat der WTO den Vorsitz führt, hat den Entwurf einer Abschlusserklärung vorgelegt, der die Arbeitsgrundlage für die Verhandlungsführer auf Ministerebene bilden soll, die in Cancun tagen werden.
Franz Fischler und ich haben bereits wiederholt gesagt, dass wir von diesem Entwurf nicht begeistert sind. Der Erklärungsentwurf wirft für uns in mehrerlei Hinsicht ernste Probleme auf, doch hat er den Vorteil, dass es ihn gibt und dass er klar gegliedert ist. Allerdings enthält er, wie bereits gesagt, Dinge, die nicht akzeptabel sind. Sowohl zur Landwirtschaft als auch zu den Industriezöllen, zur Umwelt, zu den geografischen Angaben enthält der Text unserer Meinung nach Unausgewogenheiten. Dies ist auch die Auffassung anderer WTO-Mitglieder. Doch wie der Sprecher der WTO mit Humor bemerkte, brauchen die Minister in Cancun unbedingt etwas zu tun. Als Verhandlungsführer der Fünfzehn werden wir uns weiterhin für ein ausgewogenes Ergebnis zwischen der Öffnung der Märkte und der Festlegung von Regeln einsetzen, die eine bessere Einbeziehung der Entwicklungsdimension in alle Themenbereiche ermöglichen.
Wir werden oft gefragt, ob wir die Erfolgschancen für Cancun optimistisch oder pessimistisch beurteilen. Franz Fischler und ich – so möchte ich auf diese Frage antworten, die Sie uns allerdings noch nicht gestellt haben – tun weder das eine noch das andere. Wir sind Verhandlungsführer im Dienste der Union, die uns ein Mandat erteilt hat. In diesem Mandat sind die Grenzen dafür festgelegt, was wir akzeptieren können, und wie üblich berichten wir Ihnen bereits an Ort und Stelle über den Verlauf der Beratungen. Denn wir werden begleitet von unseren übergeordneten politischen Instanzen, d. h. dem Ministerrat der Union und dem Europäischen Parlament, sowie von Vertretern anderer betroffener Einrichtungen. Wir werden also an Ort und Stelle Gelegenheit haben, genau zu ermitteln, wo wir stehen. Doch eines ist klar: wir haben nach den in den vergangenen Monaten sowohl im Ministerrat als auch im Europäischen Parlament durchgeführten Diskussionen ein förmliches Mandat erhalten, und auf dieser Grundlage werden Franz Fischler und ich handeln.
Abschließend möchte ich noch hervorheben, dass wir nächste Woche mit einer guten Nachricht nach Cancun fahren werden, d. h. letztes Wochenende wurde eine Einigung hinsichtlich des Zugangs zu Arzneimitteln erzielt. Diese Vereinbarung ermöglicht sozusagen zum ersten Mal, von der gegenwärtigen Patentgesetzgebung abzuweichen, damit Länder in dringenden Fällen generische Arzneimittel importieren können. Diese Vereinbarung zeigt, dass die Welthandelsorganisation in der Lage ist, den Bedürfnissen der Entwicklungsländer nachzukommen. Sie belegt konkret, denn es handelt sich nicht mehr nur um einen Entwurf, um schöne Worte oder eine Zukunftsvision, dass Globalisierung mit Entwicklung in Übereinstimmung gebracht werden kann und muss. Es handelt sich zwar nur um die Lösung für einen kleinen Teil des riesigen Problems des Zugangs der armen Länder zu Medikamenten, doch stellt die Vereinbarung nichtsdestoweniger einen Schritt nach vorn dar, den ich hier im Namen der Union begrüßen möchte. Ansonsten wissen wir, wo wir bei den einzelnen Themen stehen, und wir werden, wie gesagt, auf der Grundlage des Mandats, das Sie uns erteilt haben, handeln."@de7
"Mr President, as Commissioner Fischler and I will be attending the fifth World Trade Organisation Ministerial Conference at Cancún, in Mexico, next week, in order to negotiate on the EU’s behalf, the Commission had a discussion this afternoon on the current state of preparations for this conference. I would like to say a few words to you about this, and then reply to any comments you may have to make.
As you know, the success of the round of trade negotiations launched at Doha, eighteen months ago now, is still the European Union’s primary concern as regards trade. It is our expectation that greater openness to trade in goods and services and to investments will consolidate growth in Europe on the basis of the ground rules, which are to be strengthened in order to provide a framework for this greater openness. What is also important, though, is that we are seeking to better involve developing countries in the world trade system, in order that they may benefit from the opening up of commerce and enjoy more of the benefits of globalisation, the harmful effects of which – and these do, emphatically, exist – will at the same time be alleviated.
As we will be able to finally judge at the end of this programme of negotiations, the hurdles have been set fairly high. What sort of results do we need from Cancún to ensure the success of this negotiating round, which, at Doha, we called the ‘development programme’? That is what we, members of the World Trade Organisation, are going to consider together at Cancún next week, when we proceed with a sort of mid-term review in which what really matters is that we will at last know whether or not we will manage to wind up the negotiations between now and the end of next year, as we decided 18 months ago now. That, basically, is the question that we are going to try to answer in Cancún, and if we are to answer in the affirmative, we first confirm that these negotiations are subject to a deadline of the end of 2004.
If our answer is to be in the affirmative, we will, in Cancún, have to be able to point to the completion of 50% of the negotiations across the board. The fact is that these are not negotiations in which subjects are dealt with one after the other, with one being agreed on before moving on to the next; rather, these are wide-ranging negotiations on some twenty subjects which can be said to represent a balance between points that opposing sides wish either to defend or to attack.
The issue at Cancún is, then, whether, as regards these negotiations as a whole, we have covered about half the road, and whether we are sufficiently convinced of that to leave the final deadline of the end of next year unchanged. Our concern, the European concern, is that this mid-term review will see the confirmation of this balance, as envisaged in the original programme, between the opening up of markets on the one hand and the strengthening of trade ground rules on the other. We are very attached to this balance, and, in political terms, we see it as essential, corresponding as it does to our own economic system, by which I mean one that is open to trade, but bounded by a framework of rules reflecting social, health and environmental concerns. This characterises the European Union in these negotiations, and it must be retained. For that purpose, it is important that we make progress at a tempo comparable to that of the subjects raised in the course of negotiations as a whole.
Looked at from this angle, where do we stand? It has been clear over the past weeks that things have been speeding up in Geneva. It is apparent that the prospect of the meeting next week has already given a boost to negotiations that were occasionally tending to slow down. The President of the General Council of the World Trade Organisation, the ambassador who chairs what is termed the WTO’s General Council in Geneva, has put on the table a draft final statement which will serve as the basis on which the negotiators at ministerial level meeting in Cancún will work.
Commissioner Fischler and I have already said on many occasions that we are not enthusiastic about this draft. We see various points in the draft statement as being seriously problematic, but it is a good thing that it actually exists and is clearly set out. Some things in it, I repeat, are not acceptable. Whether on agriculture, on industrial tariffs, whether on the environment or on geographical descriptions, we see this text as unbalanced, and so, I might add, do the other members of the WTO, but, as the WTO spokesman so humorously said, the ministers need something to do at Cancún. As negotiators on behalf of the Fifteen, we will continue to fight for a result that strikes a balance between the opening up of markets and the laying down of rules making it possible to give the developmental dimension a more prominent place in all subject areas.
We are often asked whether we are optimistic or pessimistic about Cancún’s chances of success. You have not yet asked this, but I would like to say to you that Commissioner Fischler and I are neither the one nor the other. We are negotiating on behalf of the EU, which has mandated us to do so. Its mandate sets limits to what we can accept, and, as is customary, we will give you an account of the progress of the debates, as things happen and on the spot. We will be accompanied by those who actually have political authority over us, namely the EU’s Council of Ministers and the European Parliament, as well as by representatives of other parties involved. We will therefore have the chance, on the spot, to evaluate precisely where we have got to, but let us be clear in our own minds about the fact that we have been formally mandated following debates held over recent months, both in the Council of Ministers and in Parliament. Commissioner Fischler and I will therefore take this mandate as the basis for what we do.
I will conclude by emphasising that we will be taking with us good news when we set off for Cancún at the end of the week, and by that I mean the agreement reached last weekend on access to medicines. It may be said that this agreement derogates for the first time from current patent regulations in order to allow countries in need of them to import generic medicines. This agreement shows that the World Trade Organisation is capable of responding to the needs of developing countries. This is no longer merely a project, a speech, or a vision, but tangible confirmation that globalisation can, and must, go hand in hand with development. To sum up, although this agreement is only a small part of the enormous problem of poorer countries’ access to medicines, it nonetheless marks a forward step, and, with you as my witnesses, I welcome it on behalf of the EU. Apart from that, we know where we stand on the various subjects and, as I have just said, we will act on the basis of the mandate you have given us."@en3
".
Señor Presidente, con vistas a la Quinta Conferencia Ministerial de la Organización Mundial del Comercio que se celebrará la próxima semana en Cancún, México, y a la que asistiremos el Comisario Fischler y yo mismo para negociar en nombre de la Unión, la Comisión ha mantenido esta tarde un intercambio de puntos de vista sobre el estado de la preparación de dicha Conferencia, una cuestión de la que quiero informarles en pocas palabras antes de responder a sus observaciones.
Como saben, el éxito de la ronda de negociaciones comerciales lanzado iniciada hace ahora más de 18 meses en Doha sigue siendo la prioridad de la Unión Europea en materia comercial. Esperamos consolidar el crecimiento en Europa a través de una mayor apertura al intercambio de bienes y servicios y a las inversiones, y aplicando unas reglas del juego reforzadas para crear un marco que permita esa mayor apertura. Pero lo que es igualmente importante, queremos mejorar la integración de los países en desarrollo en el sistema de comercio mundial, para que puedan beneficiarse de la apertura de los mercados y aprovechar más los beneficios de la globalización al mismo tiempo que se remedian sus efectos nefastos, ¡y los hay!
Hemos puesto el listón bastante alto, como podremos juzgarlo al final, al término de este programa de negociaciones. ¿Qué tipo de resultados tenemos que obtener en Cancún para garantizar el éxito de esta ronda de negociaciones que bautizamos en Doha como «programa para el desarrollo»? Eso es lo que vamos a examinar juntos, los miembros de la Organización Mundial del Comercio, en Cancún la semana próxima, cuando procedamos a realizar una revisión intermedia cuya verdadera baza es saber si conseguiremos o no cerrar las negociaciones de aquí a finales del año que viene, como decidimos hace ahora 18 meses. Esa es, en el fondo, la pregunta que, juntos, intentaremos responder en Cancún. Y para responder afirmativamente, confirmamos primero que el plazo de la negociación es efectivamente finales de 2004.
Para responder afirmativamente, tendremos que comprobar, en Cancún, que se ha cerrado el 50% de la negociación en todos los temas. En efecto, no se trata de una negociación en la que se traten los temas unos después de otros, en la que no se pase a un tema antes de llegar a un acuerdo sobre el anterior, sino de una negociación global sobre una veintena de temas que constituyen de algún modo un equilibrio entre los argumentos a favor y en contra de unos y otros.
Por tanto, la pregunta de Cancún es: ¿hemos recorrido más o menos la mitad del camino en el conjunto de las negociaciones y estamos suficientemente convencidos de eso para mantener sin cambios el plazo de las negociaciones a finales del año que viene? Nuestro deseo como europeos es que, en esta revisión intermedia, se confirme el equilibrio, como preveía el programa inicial, entre, por una parte, la apertura de los mercados y, por otra, el reforzamiento de las reglas del juego comercial. Estamos muy apegados a ese equilibrio, que consideramos esencial para nosotros en términos políticos, puesto que corresponde a nuestro propio sistema económico, es decir a un sistema abierto al comercio, pero encuadrado por normas que reflejan consideraciones de carácter social, sanitario y medioambiental. Este sello de la Unión Europea en la negociación debe mantenerse, para lo cual es importante progresar a un ritmo comparable en todos los temas abordados en la negociación.
Visto desde ese ángulo, ¿dónde nos encontramos? En las últimas semanas las cosas se han acelerado claramente en Ginebra. Está claro que la perspectiva de la reunión de la semana que viene ha dado un empujón a una negociación que, de vez en cuando, tiende a bajar la marcha. El Presidente del Consejo General de la Organización Mundial del Comercio, el embajador que preside en Ginebra el denominado Consejo General de la OMC, ha puesto sobre la mesa un proyecto de declaración final que va a constituir la base de trabajo para los negociadores a nivel ministerial que se reúnan en Cancún.
Tanto el Comisario Fischler como yo mismo hemos dicho ya en varias ocasiones que este proyecto no nos entusiasma. El proyecto de declaración nos plantea aquí y allá serios problemas, pero tiene la ventaja de existir y estar claramente estructurado. Hay, repito, cosas que no son aceptables. Tanto con respecto a la agricultura como a las tarifas industriales, o al medio ambiente, o a las indicaciones geográficas, este texto contiene, a nuestro entender, desequilibrios. Lo mismo opinan otros miembros de la OMC, pero como dice con humor el portavoz de la Organización Mundial del Comercio, es necesario que los ministros tengan algo que hacer en Cancún. Como negociadores de los Quince, seguiremos luchando por un resultado equilibrado entre la apertura de los mercados y la adopción de unas normas que permitan integrar mejor la dimensión del desarrollo en todos los temas.
A menudo se nos pregunta si somos optimistas o pesimistas con respecto a las posibilidades de éxito en Cancún. Ustedes todavía no lo han preguntado, pero quiero decirles que tanto el Comisario Fischler como yo mismo no somos ni lo uno ni lo otro. Somos negociadores al servicio de la Unión, que nos ha confiado un mandato. Ese mandato marca los límites de lo que podemos aceptar y, como de costumbre, les daremos cuenta de la evolución de los debates, ya
. En efecto, estaremos acompañados de nuestras autoridades políticas, a saber, el Consejo de Ministros de la Unión Europea y el Parlamento Europeo, así como de representantes de otras partes. Por tanto, tendremos ocasión de evaluar de primera mano los progresos hechos, pero dejemos las cosas claras: hemos recibido formalmente este mandato después de los debates celebrados en los últimos meses en el Consejo de Ministros y en el Parlamento Europeo. Por tanto, es sobre la base de ese mandato que actuaremos el Comisario Fischler y yo mismo.
Terminaré destacando que cuando viajemos a finales de esta semana a Cancún, llevaremos con nosotros buenas noticias: el acuerdo alcanzado el pasado fin de semana sobre el acceso a los medicamentos. Este acuerdo constituye de algún modo una excepción, por vez primera, a la reglamentación actual sobre patentes, para que los países que lo necesiten puedan importar medicamentos genéricos. Este acuerdo demuestra que la Organización Mundial del Comercio es capaz de responder a las necesidades de los países en desarrollo. Ya no es simplemente un proyecto, un discurso o una visión, sino la prueba tangible de que la globalización puede y debe ir pareja con el desarrollo. Resumiendo, aunque este acuerdo es sólo una pequeña parte del enorme problema del acceso de los países más pobres a los medicamentos, representa un paso adelante que quiero celebrar en nombre de la Unión Europea. Aparte de eso, sabemos dónde estamos con respecto a los distintos temas y actuaremos, como acabo de decir, sobre la base del mandato que nos han confiado."@es12
"Arvoisa puhemies, osallistumme komission jäsenen Fischlerin kanssa ensi viikolla Maailman kauppajärjestön viidenteen ministerikokoukseen Cancunissa Meksikossa, jossa neuvottelemme Euroopan unionin puolesta. Tätä silmällä pitäen komissio keskusteli tänään iltapäivällä kokouksen valmistelujen etenemisestä. Kerron teille tästä hieman, ja sen jälkeen voin vastata kysymyksiin, joita haluatte mahdollisesti esittää.
Kuten tiedätte, puolitoista vuotta sitten Dohassa käynnistetyn kauppaneuvottelukierroksen onnistuminen on edelleen Euroopan unionin ensisijainen tavoite kaupan alalla. Odotamme, että Euroopan talouskasvu voimistuu tavara- ja palvelukaupan sekä investointien avautuessa yhteisten perussääntöjen ansiosta, joita vahvistetaan avoimuuden lisäämiseksi. Samoin on tärkeää, että pyrimme ottamaan kehitysmaat paremmin mukaan maailman kauppajärjestelmään, jotta ne hyötyvät kaupan vapautumisesta ja globalisaatiosta. Samalla lievennetään haittavaikutuksia, joita globalisaatiolla varmasti on.
Kuten voimme aikanaan neuvotteluohjelman lopuksi todeta, rima on asetettu melko korkealle. Mitä tuloksia Cancunissa on saavutettava, jotta varmistetaan Dohassa kehitysohjelmaksi nimetyn neuvottelukierroksen onnistuminen? Tätä me Maailman kauppajärjestön jäsenet pohdimme yhdessä Cancunissa ensi viikolla, kun teemme eräänlaisen väliarvioinnin, jossa on kaikkein tärkeintä saada viimein selville, onnistummeko päättämään neuvottelut ensi vuoden loppuun mennessä, kuten puolitoista vuotta sitten sovittiin. Cancunissa etsitään vastausta pääasiassa tähän kysymykseen. Jos vastaus on myöntävä, vahvistuu ensinnäkin, että neuvottelut päätetään määräajassa eli vuoden� 2004 loppuun mennessä.
Jotta vastaus olisi myöntävä, meidän on voitava todeta Cancunissa, että 50� prosenttia kaikista neuvoteltavista kysymyksistä on ratkaistu. Neuvottelut eivät etene todellisuudessa siten, että kysymyksiä käsiteltäisiin yksitellen ja että yhdestä sovittaisiin ennen seuraavaan siirtymistä. Neuvotteluja käydään pikemminkin kokonaisvaltaisesti noin kahdestakymmenestä kysymyksestä, jotka ilmentävät tasapainoa vastakkaisten osapuolten hyökkäys- ja puolustusasemien välillä.
Cancunissa kysytään siis, olemmeko kaiken kaikkiaan suunnilleen näiden neuvottelujen puolivälissä ja olemmeko riittävän vakuuttuneita asiasta, niin ettei lopullista määräaikaa – ensi vuoden loppua – tarvitse muuttaa. Unionia kiinnostaa erityisesti se, että väliarvioinnin myötä markkinoiden avautumisen ja kaupan perussääntöjen lujittumisen välinen tasapaino lujittuu alkuperäisen ohjelman mukaisesti. Olemme sitoutuneet vahvasti tähän tasapainoon, ja se on mielestämme poliittisesti hyvin tärkeä, sillä se vastaa omaa talousjärjestelmäämme: kauppa on vapaata, ja sitä säännellään sosiaalisia, terveydellisiä ja ympäristöllisiä kysymyksiä koskevilla säännöillä. Tämä on luonteenomaista Euroopan unionille näissä neuvotteluissa, ja tästä on pidettävä kiinni. Siksi neuvotteluissa on tärkeää edetä sellaista vauhtia, joka on kokonaisuutena sopiva neuvottelujen aikana esiin nousseiden kysymysten kannalta.
Missä tältä kannalta katsottuna oikein mennään? Viime viikkojen aikana on käynyt selväksi, että asiat ovat vauhdittuneet Genevessä. Ensi viikon kokous on jo nyt vilkastuttanut selvästi neuvotteluja, joilla on ollut silloin tällöin taipumusta hidastua. Maailman kauppajärjestön yleisneuvoston puheenjohtajana Genevessä toimiva suurlähettiläs on esittänyt luonnoksen lopulliseksi lausunnoksi, joka toimii Cancunin ministeritason neuvottelijoiden työn pohjana.
Komission jäsen Fischler ja minä olemme ilmoittaneet useaan otteeseen, ettemme ole kovin tyytyväisiä luonnokseen. Meidän mielestämme lausuntoluonnoksessa on monia erittäin ongelmallisia kohtia. On kuitenkin hyvä, että se on olemassa ja esitetty selkeästi. Toistan, ettei kaikkia kohtia voida hyväksyä. Meidän mielestämme tekstissä on puutteita maatalouden, teollisuustullien sekä ympäristön ja maantieteellisten merkintöjen osalta. Lisää vielä, että muut WTO:n jäsenet ovat samaa mieltä, mutta kuten WTO:n edustaja vitsaili, ministereillä on oltava jotain tekemistä Cancunissa. Viittätoista jäsenvaltiota edustavina neuvottelijoina yritämme edelleen päästä markkinoiden avaamisen ja sääntöjen määrittämisen kannalta tasapainoiseen tulokseen, jonka ansiosta kehityskysymykset saisivat näkyvämmän aseman kaikissa neuvoteltavissa asioissa.
Meiltä on usein kysytty, olemmeko optimistisia vai pessimistisiä Cancunin onnistumismahdollisuuksien suhteen. Te ette ole vielä tätä kysyneet, mutta haluaisin kertoa teille, ettemme ole komission jäsenen Fischlerin kanssa kumpaakaan. Neuvottelemme Euroopan unionin puolesta, ja se on meidän tehtävämme. Toimeksiannossa on asetettu rajat sille, mitä voimme hyväksyä, ja kuten tapana on, teemme teille selonteon neuvottelujen edistymisestä jo paikan päältä. Mukanamme on edustajia unionin ministerineuvostosta ja Euroopan parlamentista, joilla on poliittinen valta meihin nähden. Lisäksi mukaan tulee muiden asianosaisten edustajia. Meillä on siis tilaisuus arvioida paikan päällä tarkkaan, miten meille on käynyt. Tehtäköön kuitenkin selväksi, että meille on annettu virallinen toimeksianto ministerineuvostossa ja parlamentissa viime kuukausina pidettyjen kokousten perusteella. Komission jäsen Fischler ja minä teemme siis kaiken toimeksiantomme mukaisesti.
Puheenvuoroni päätteeksi haluaisin korostaa, että meillä on hyviä uutisia vietäväksi Cancuniin ensi viikon lopulla. Tällä tarkoitan viime viikonloppuna solmittua sopimusta lääkkeiden käyttöoikeudesta. Voidaan sanoa, että sopimuksen myötä poiketaan ensimmäistä kertaa voimassa olevista patenttisäännöksistä sallimalla geneeristen lääkkeiden tuonti niitä tarvitseviin maihin. Sopimus osoittaa, että Maailman kauppajärjestö pystyy vastaamaan kehitysmaiden tarpeisiin. Sopimus ei ole enää pelkkä hanke, puhe tai tavoite vaan todellinen vahvistus sille, että globalisaatio voi – ja sen täytyy – kulkea käsi kädessä kehityksen kanssa. Vaikka sopimus onkin vain pieni osa köyhien maiden valtavan suurta ongelmaa, joka koske lääkkeiden saatavuutta, se on kuitenkin edistysaskel. Totean teidän läsnä ollessanne olevamme Euroopan unionin puolesta tyytyväisiä sopimukseen. Muissa asioissa tiedämme hyvin asemamme, ja kuten juuri totesin, toimimme teidän antamanne toimeksiannon mukaisesti."@fi5
"Signor Presidente, la settimana prossima il Commissario Fischler ed io parteciperemo alla quinta conferenza ministeriale dell’Organizzazione mondiale del commercio che si terrà a Cancún, in Messico, in qualità di negoziatori per conto dell’Unione europea. Oggi pomeriggio la Commissione ha discusso dello stato dei preparativi della conferenza. Ve ne riferirò brevemente e poi replicherò alle eventuali osservazioni che vorrete fare.
Come sapete, il successo del
di negoziati commerciali avviato a Doha ormai diciotto mesi fa è tuttora l’obiettivo prioritario dell’Unione europea nel settore commerciale. Ci aspettiamo che una maggiore apertura del commercio di beni e servizi e degli investimenti possa consolidare la crescita in Europa sulla base delle regole del sistema, che dovranno essere rafforzate per collocare tale maggiore apertura in un preciso quadro normativo. Un altro fattore importante, però, è il nostro impegno volto ad assicurare una migliore partecipazione dei paesi in via di sviluppo al sistema commerciale mondiale, affinché essi possano beneficiare dell’apertura dei commerci e profittare maggiormente dei vantaggi della globalizzazione, i cui effetti negativi – che certamente esistono – saranno nel contempo ridotti.
Come potremo definitivamente constatare solo alla conclusione di questo ciclo di trattative, gli obiettivi fissati sono alquanto ambiziosi. Che tipo di risultati dovremo ottenere a Cancún per poter garantire il successo di questo
negoziale, che a Doha abbiamo chiamato “programma di sviluppo”? Questo è l’interrogativo che noi e gli altri membri dell’Organizzazione mondiale del commercio affronteremo insieme a Cancún la settimana prossima, quando procederemo ad una sorta di valutazione intermedia che ci consentirà di sapere finalmente se riusciremo a concludere i negoziati tra ora e la fine del prossimo anno, come deciso diciotto mesi fa. Questo è, dunque, in buona sostanza il quesito cui cercheremo di dare una risposta a Cancún; se la risposta sarà affermativa, confermeremo immediatamente che il termine ultimo per la scadenza dei negoziati sarà la fine del 2004.
Se la risposta sarà affermativa, a Cancún dovremo riuscire a concludere il 50 per cento dei negoziati. Resta il fatto che le materie oggetto di trattativa non sono affrontate l’una dopo l’altra, nel senso che non è necessario trovare l’accordo su un punto per poter passare a quello successivo; si tratta piuttosto di negoziati ad ampio raggio su una ventina di temi che, si può ben dire, rappresentano il punto di equilibrio tra le posizioni che le diverse parti negoziali intendono o difendere o attaccare.
Pertanto, a Cancún si tratterà di valutare se, considerando i negoziati nel loro complesso, avremo percorso almeno metà della strada e se saremo abbastanza certi da poter confermare la fine del prossimo anno come scadenza finale del
negoziale. La nostra preoccupazione, la preoccupazione europea è che dalla valutazione intermedia esca una conferma dell’equilibrio di cui parlavo prima, come previsto dal programma originario, tra l’apertura dei mercati, da un lato, e il rafforzamento delle norme fondamentali del commercio, dall’altro. Noi teniamo molto a questo equilibrio poiché riteniamo che esso sia essenziale dal punto di vista politico, dato che è in linea con il nostro sistema economico, un sistema aperto ai commerci ma allo stesso tempo ancorato in un quadro normativo che tiene conto delle esigenze di tipo sociale, sanitario e ambientale. Questo è l’elemento distintivo della posizione assunta dall’Unione europea nelle trattative, e va conservato. A tale scopo è importante che compiamo progressi ad una velocità pari a quella con cui le varie tematiche saranno affrontate nel corso dei negoziati nel loro complesso.
Valutando la situazione in tale ottica, a che punto siamo? Nelle scorse settimane si è capito chiaramente che a Ginevra questo processo ha avuto un’accelerazione. E’ evidente che la prospettiva della riunione della settimana prossima ha già impresso maggiore slancio a negoziati che magari tendevano ad un certo rallentamento. Il Presidente del Consiglio generale dell’Organizzazione mondiale del commercio, l’ambasciatore che presiede quello che viene chiamato il Consiglio generale dell’OMC a Ginevra, ha presentato una bozza di dichiarazione finale che servirà da base di riferimento su cui lavoreranno i negoziatori a livello ministeriale nella riunione di Cancún.
Il Commissario Fischler ed io abbiamo già avuto modo di dire, in numerose occasioni, che quella bozza non ci convince del tutto. Riteniamo che molti dei punti in essa contenuti siano estremamente problematici; è tuttavia un bene che essa ci sia e sia strutturata con chiarezza. Ribadisco che alcune sue parti non sono accettabili: che si tratti di questioni afferenti all’agricoltura, alle tariffe industriali, all’ambiente o alle indicazioni geografiche, giudichiamo quel testo non equilibrato – un parere che, mi permetto di aggiungere, è condiviso dagli altri membri dell’OMC. Tuttavia, come ha spiritosamente osservato il portavoce dell’Organizzazione, a Cancún i ministri dovranno pur avere qualcosa da fare. Nella nostra qualità di negoziatori a nome dei Quindici, continueremo ad impegnarci per ottenere un risultato tale che possa costituire un punto di equilibrio tra l’apertura dei mercati e la fissazione di norme che consentano di dare alla dimensione dello sviluppo un ruolo più rilevante in tutti i settori tematici affrontati.
Spesso ci viene chiesto se siamo ottimisti o pessimisti sulle possibilità di successo di Cancún. Voi non ce lo avete ancora domandato, ma vorrei dirvi ugualmente che il Commissario Fischler ed io non siamo né ottimisti né pessimisti. Noi negoziamo a nome dell’Unione europea, che ce ne ha dato mandato. Tale mandato fissa dei limiti a ciò che possiamo accettare e, come di consueto, vi terremo al corrente dell’andamento delle discussioni in tempo reale. Insieme con noi ci saranno coloro che hanno un’autorità politica nei nostri confronti, ovvero il Consiglio dei ministri e il Parlamento europeo, nonché i rappresentanti delle altre parti interessate. Avremo quindi l’opportunità di valutare esattamente
a che punto siamo arrivati; dev’essere chiaro, tuttavia, che il nostro mandato è stato formalmente definito sulla scorta delle discussioni svoltesi nei mesi scorsi sia in seno al Consiglio dei ministri, sia in Parlamento. Pertanto, il Commissario Fischler ed io ci avvarremo di tale mandato come base di riferimento per la nostra azione.
Concludo il mio intervento ricordando che, quando partiremo per Cancún alla fine della settimana prossima, porteremo con noi una buona notizia, ovvero l’accordo raggiunto lo scorso fine settimana sull’accesso ai farmaci. Si può a ragione affermare che quell’accordo rappresenta la prima deroga alle vigenti norme in materia di brevetti e ha lo scopo di consentire ai paesi che ne hanno necessità di importare farmaci generici. L’accordo dimostra dunque che l’Organizzazione mondiale del commercio è capace di dare risposte ai bisogni dei paesi in via di sviluppo. Non si tratta più di un semplice progetto, di mere parole o di un sogno; si tratta piuttosto di una conferma tangibile del fatto che la globalizzazione può, anzi, deve andare di pari passo con lo sviluppo. Sintetizzando possiamo dire che l’accordo, pur riguardando solo una piccola parte del grandissimo problema dell’accesso ai farmaci da parte dei paesi più poveri, rappresenta non di meno un passo in avanti, un passo che – voi mi siete testimoni – accolgo con favore a nome dell’Unione europea. Per il resto, noi sappiamo qual è la nostra posizione sui vari temi in discussione e, come ho appena detto, agiremo sulla base del mandato che ci avete conferito."@it9
"Mr President, as Commissioner Fischler and I will be attending the fifth World Trade Organisation Ministerial Conference at Cancún, in Mexico, next week, in order to negotiate on the EU’s behalf, the Commission had a discussion this afternoon on the current state of preparations for this conference. I would like to say a few words to you about this, and then reply to any comments you may have to make.
As you know, the success of the round of trade negotiations launched at Doha, eighteen months ago now, is still the European Union’s primary concern as regards trade. It is our expectation that greater openness to trade in goods and services and to investments will consolidate growth in Europe on the basis of the ground rules, which are to be strengthened in order to provide a framework for this greater openness. What is also important, though, is that we are seeking to better involve developing countries in the world trade system, in order that they may benefit from the opening up of commerce and enjoy more of the benefits of globalisation, the harmful effects of which – and these do, emphatically, exist – will at the same time be alleviated.
As we will be able to finally judge at the end of this programme of negotiations, the hurdles have been set fairly high. What sort of results do we need from Cancún to ensure the success of this negotiating round, which, at Doha, we called the ‘development programme’? That is what we, members of the World Trade Organisation, are going to consider together at Cancún next week, when we proceed with a sort of mid-term review in which what really matters is that we will at last know whether or not we will manage to wind up the negotiations between now and the end of next year, as we decided 18 months ago now. That, basically, is the question that we are going to try to answer in Cancún, and if we are to answer in the affirmative, we first confirm that these negotiations are subject to a deadline of the end of 2004.
If our answer is to be in the affirmative, we will, in Cancún, have to be able to point to the completion of 50% of the negotiations across the board. The fact is that these are not negotiations in which subjects are dealt with one after the other, with one being agreed on before moving on to the next; rather, these are wide-ranging negotiations on some twenty subjects which can be said to represent a balance between points that opposing sides wish either to defend or to attack.
The issue at Cancún is, then, whether, as regards these negotiations as a whole, we have covered about half the road, and whether we are sufficiently convinced of that to leave the final deadline of the end of next year unchanged. Our concern, the European concern, is that this mid-term review will see the confirmation of this balance, as envisaged in the original programme, between the opening up of markets on the one hand and the strengthening of trade ground rules on the other. We are very attached to this balance, and, in political terms, we see it as essential, corresponding as it does to our own economic system, by which I mean one that is open to trade, but bounded by a framework of rules reflecting social, health and environmental concerns. This characterises the European Union in these negotiations, and it must be retained. For that purpose, it is important that we make progress at a tempo comparable to that of the subjects raised in the course of negotiations as a whole.
Looked at from this angle, where do we stand? It has been clear over the past weeks that things have been speeding up in Geneva. It is apparent that the prospect of the meeting next week has already given a boost to negotiations that were occasionally tending to slow down. The President of the General Council of the World Trade Organisation, the ambassador who chairs what is termed the WTO’s General Council in Geneva, has put on the table a draft final statement which will serve as the basis on which the negotiators at ministerial level meeting in Cancún will work.
Commissioner Fischler and I have already said on many occasions that we are not enthusiastic about this draft. We see various points in the draft statement as being seriously problematic, but it is a good thing that it actually exists and is clearly set out. Some things in it, I repeat, are not acceptable. Whether on agriculture, on industrial tariffs, whether on the environment or on geographical descriptions, we see this text as unbalanced, and so, I might add, do the other members of the WTO, but, as the WTO spokesman so humorously said, the ministers need something to do at Cancún. As negotiators on behalf of the Fifteen, we will continue to fight for a result that strikes a balance between the opening up of markets and the laying down of rules making it possible to give the developmental dimension a more prominent place in all subject areas.
We are often asked whether we are optimistic or pessimistic about Cancún’s chances of success. You have not yet asked this, but I would like to say to you that Commissioner Fischler and I are neither the one nor the other. We are negotiating on behalf of the EU, which has mandated us to do so. Its mandate sets limits to what we can accept, and, as is customary, we will give you an account of the progress of the debates, as things happen and on the spot. We will be accompanied by those who actually have political authority over us, namely the EU’s Council of Ministers and the European Parliament, as well as by representatives of other parties involved. We will therefore have the chance, on the spot, to evaluate precisely where we have got to, but let us be clear in our own minds about the fact that we have been formally mandated following debates held over recent months, both in the Council of Ministers and in Parliament. Commissioner Fischler and I will therefore take this mandate as the basis for what we do.
I will conclude by emphasising that we will be taking with us good news when we set off for Cancún at the end of the week, and by that I mean the agreement reached last weekend on access to medicines. It may be said that this agreement derogates for the first time from current patent regulations in order to allow countries in need of them to import generic medicines. This agreement shows that the World Trade Organisation is capable of responding to the needs of developing countries. This is no longer merely a project, a speech, or a vision, but tangible confirmation that globalisation can, and must, go hand in hand with development. To sum up, although this agreement is only a small part of the enormous problem of poorer countries’ access to medicines, it nonetheless marks a forward step, and, with you as my witnesses, I welcome it on behalf of the EU. Apart from that, we know where we stand on the various subjects and, as I have just said, we will act on the basis of the mandate you have given us."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, volgende week wordt in het Mexicaanse Cancun de vijfde ministerconferentie van de Wereldhandelsorganisatie (WTO) gehouden. De heer Franz Fischler en ik gaan erheen om namens de Unie te onderhandelen. De Commissie heeft vanmiddag van gedachten gewisseld over de stand van zaken met betrekking tot de voorbereidingen van die conferentie en ik zou u daarvan kort op de hoogte willen brengen alvorens antwoord te geven op eventuele opmerkingen van uw kant.
Zoals u weet, is de Europese Unie er veel aan gelegen dat de handelsronde, die 18 maanden geleden in Doha van start ging, een succes wordt. Wij verwachten dat meer vrijheid voor handel in goederen, diensten en investeringen de groei in Europa zal bevorderen. Een en ander dient wel te geschieden op basis van fundamentele regels, die versterkt moeten worden om de toegenomen vrijheid van een kader te voorzien. We vinden het overigens even belangrijk om de ontwikkelingslanden beter in het wereldhandelssysteem te integreren, zodat ook zij van de vrije handel kunnen profiteren. Zij moeten meer merken van de positieve effecten die de mondialisering biedt, terwijl de nadelige effecten ervan – die er absoluut ook zijn – worden verminderd.
De lat ligt tamelijk hoog – we zullen aan het eind van dit onderhandelingsprogramma de balans kunnen opmaken. Welke resultaten moet Cancun opleveren voor het welslagen van deze onderhandelingscyclus, die we in Doha “ontwikkelingsprogramma” hebben genoemd? Dat gaan we samen, als leden van de WTO, volgende week in Cancun uitzoeken. We zullen een soort van tussentijdse evaluatie houden, waarvan de inzet is om uiteindelijk te weten te komen of het wel of niet zal lukken om vóór eind volgend jaar de onderhandelingen af te sluiten, zoals we nu 18 maanden terug besloten hebben. In Cancun gaan we proberen die vraag met ‘ja’ te beantwoorden. Als dat lukt, bevestigen we eerst dat de onderhandelingen vóór eind 2004 moeten zijn afgerond.
Mocht het antwoord positief zijn, dan zullen we in Cancun moeten kunnen vaststellen dat het onderhandelingstraject over de gehele linie voor 50 procent is afgerond. We moeten namelijk beseffen dat de onderhandelingen niet berusten op de chronologische afwikkeling van onderwerpen. De onderhandelingen zijn in brede zin opgezet waarbij zo’n twintig onderwerpen ter tafel komen. Ten aanzien van die onderwerpen is er sprake van een evenwicht tussen punten die de onderhandelingspartijen of willen verdedigen, of willen aanvallen.
We zullen ons in Cancun afvragen of het onderhandelingstraject inderdaad voor de helft is afgelegd en of we voldoende overtuigd zijn van elkaars goede wil om de einddatum van eind volgend jaar te kunnen handhaven. Wij in Europa hechten eraan dat de tussentijdse evaluatie het evenwicht zal bevestigen zoals dat is voorzien in het oorspronkelijke programma. Is er inderdaad sprake van evenwicht tussen een openstelling van de markten enerzijds en een versterking van de fundamentele handelsregels anderzijds. Wij achten dit evenwicht politiek gezien van vitaal belang, omdat het strookt met ons eigen economische systeem. Dat systeem wordt gekenmerkt door vrije handel die beteugeld wordt door regels die zijn ingegeven door overwegingen op sociaal gebied en op het gebied van de volksgezondheid en milieu. Het karakteriseert de Europese Unie in deze onderhandelingen en dat moeten we bestendigen. Het is dan ook belangrijk dat in de loop van de onderhandelingen de vorderingen gelijke tred houden met de behandeling van de onderwerpen als een geheel.
Hoe staan we ervoor vanuit deze optiek? Het is duidelijk dat de afgelopen weken in Genève de zaken in een stroomversnelling zijn geraakt. Het vooruitzicht op de bijeenkomst van volgende week heeft het onderhandelingstempo, dat aanvankelijk leek in te zakken, flink opgevoerd. De voorzitter van de Algemene Raad van de Wereldhandelsorganisatie heeft een ontwerp-slotverklaring op tafel gelegd op basis waarvan de vertegenwoordigers op ministerieel niveau de onderhandelingen in Cancun zullen ingaan.
De heer Franz Fischler en ik hebben al meerdere malen gezegd dat wij niet staan te juichen bij dit ontwerp. Het stelt ons op sommige punten voor reële problemen, maar het is goed dat het er überhaupt is en dat het helder van opzet is. Nogmaals, er zijn dingen die anders moeten. Zowel op het gebied van de landbouw, als van de industrietarieven, het milieu en de plaatsaanduidingen is deze tekst onzes inziens niet helemaal in evenwicht. Ook andere leden van de WTO denken er zo over, maar zoals de woordvoerder van de WTO geestig opmerkte, de ministers moeten wel wat te doen hebben in Cancun. Als onderhandelaars voor de Unie zullen wij voortgaan met onze pogingen een resultaat uit de wacht te slepen dat recht doet aan het evenwicht tussen openstelling van de markten en de vaststelling van regels teneinde de ontwikkelingsdimensie een meer prominente plaats te geven binnen de onderhavige terreinen.
Ons wordt vaak gevraagd of we optimistisch of pessimistisch zijn over de kans dat Cancun een succes wordt. Ons antwoord op deze vraag – die u ons overigens nog niet hebt gesteld – is ‘geen van beide’. Als onderhandelaars staan wij in dienst van de Unie die ons een mandaat heeft gegeven. In dat mandaat zijn de grenzen aangegeven tot waar wij akkoord mee kunnen gaan en zoals altijd brengen we u ter plekke al verslag uit over het verloop van de debatten. We zullen vergezeld worden door instellingen die in feite over meer bevoegdheden beschikken dan wij, zoals de Raad van ministers van de Unie en het Europees Parlement, en door vertegenwoordigers van andere partijen. We zullen dus ter plekke kunnen bepalen hoe de zaken ervoor staan, maar het moge duidelijk zijn dat wij een officieel mandaat hebben gekregen nadat de afgelopen maanden debatten zijn gevoerd in zowel de Raad van ministers als het Europees Parlement. Op basis van dat mandaat zullen de heer Franz Fischler en ik dus te werk gaan.
Tot slot wil ik nog benadrukken dat we eind deze week met goed nieuws naar Cancun vertrekken, namelijk met de overeenkomst die afgelopen weekend is bereikt over de toegang tot geneesmiddelen. Die overeenkomst kan beschouwd worden als de eerste keer dat wordt afgeweken van de huidige octrooiwetgeving om landen die dat nodig hebben de mogelijkheid te geven generieke medicijnen in te voeren. Deze overeenkomst laat zien dat de Wereldhandelsorganisatie in staat is om in te gaan op de behoeften van ontwikkelingslanden. Het vormt een concreet bewijs – het is namelijk niet slechts een plan, een pleidooi of een ideaal – dat de mondialisering samen kan en moet gaan met ontwikkelingssamenwerking. Tenslotte zetten we met dit akkoord, al is het maar een kleine deeloplossing voor het enorme probleem van de toegang van arme landen tot medicijnen, toch een stap vooruit waarover ik tegenover u, in naam van de Unie mijn blijdschap over zou willen uitspreken. Voor het overige weten we waar we bij de verschillende onderwerpen aan toe zijn en zullen we – zoals ik zojuist al zei – te werk gaan vanuit het mandaat dat u ons hebt verleend."@nl2
"Senhor Comissário, sendo que eu e o senhor Comissário Fischler estaremos presentes na Quinta Conferência Ministerial da Organização Mundial do Comércio a realizar na próxima semana em Cancun, no México, a fim de participar nas negociações em nome da UE, a Comissão reuniu esta tarde com o objectivo de avaliar os preparativos em curso para a referida conferência. Gostaria de dizer algumas palavras sobre o assunto e, em seguida, responder a quaisquer observações que os senhores deputados queiram fazer.
Como sabem, o sucesso da ronda de negociações comerciais, lançado em Doha faz agora 18 meses, continua a ser a prioridade da Comissão em matéria comercial. Esperamos que uma maior abertura à troca de bens e serviços e aos investimentos venha a consolidar o crescimento na Europa, com base em regras de jogo que deverão ser reforçadas com vista a um enquadramento desta maior abertura. No entanto, afigura-se-nos igualmente importante procurar uma maior integração dos países em desenvolvimento no sistema mundial do comércio para que possam beneficiar da abertura do comércio e usufruir mais dos benefícios da globalização, reduzindo simultaneamente os respectivos efeitos negativos - pois é um facto que existem!
Como poderemos, definitivamente, ajuizar no final deste programa de negociações, a fasquia fixada foi muito alta. Que espécie de resultados precisamos de obter em Cancun que garantam o sucesso desta ronda de negociações, a que chamámos em Doha, o "Programa para o desenvolvimento"? É o que nós, membros da Organização Mundial do Comércio, vamos considerar em conjunto, na próxima semana, em Cancun, quando procedermos a uma espécie de revisão intercalar cujo desafio principal é apurar se conseguiremos ou não concluir as negociações até ao final do ano, segundo a nossa decisão de há 18 meses atrás. Basicamente, é essa a questão a que tentaremos responder em Cancun, e a respondermos afirmativamente, confirmamos em primeiro lugar que o prazo final destas negociações será em finais de 2004.
Se a nossa resposta for afirmativa, teremos, em Cancun, de poder concluir 50% das negociações relativamente a todos os assuntos em geral. A verdade é que estas não são negociações em que as matérias são tratadas uma após a outra, em que se chega a um acordo sobre um determinado assunto antes de passar ao seguinte. São, ao invés negociações globais sobre uma vintena de assuntos que representam, por assim dizer, o equilíbrio entre questões que lados opostos querem defender ou atacar.
A questão em Cancun é pois saber se, no que se refere ao conjunto das negociações, já percorremos perto de metade do caminho e se estamos suficientemente convictos disso de forma a manter o prazo último para finais do próximo ano? A nossa preocupação, a preocupação dos europeus, é que esta revisão intercalar reconheça a confirmação deste equilíbrio, tal como considerado no programa original, entre a abertura dos mercados por um lado, e o reforço das regras de jogo no plano comercial, por outro. Este equilíbrio é-nos muito caro, e em termos políticos, consideramo-lo essencial, na medida em que corresponde ao nosso próprio sistema económico, quero eu dizer, um sistema aberto às trocas comerciais, mas enquadrado por regras que reflectem preocupações de ordem social, sanitária e ambiental. Esta perspectiva caracteriza a União Europeia nestas negociações e deverá ser preservada. Para isso, é importante que avancemos a um ritmo comparável no conjunto das matérias abordadas no curso das negociações.
Vendo as coisas por este prisma, em que ponto estamos? Durante as últimas semanas tornou-se visível que as coisas aceleraram em Genebra. É óbvio que a perspectiva da reunião da próxima semana já deu um impulso às negociações, cujo ritmo, de quando em vez, tendia a abrandar. O Presidente do Conselho Geral da Organização Mundial do Comércio, o embaixador que preside ao que chamamos de Conselho Geral da OMC em Genebra, apresentou um projecto de declaração final que servirá de base de trabalho para os negociadores que se reunirão, a nível ministerial, em Cancun.
O Senhor Comissário Fischler e eu próprio, já afirmámos por diversas vezes que este projecto não nos entusiasma grandemente. O projecto de declaração coloca-nos vários problemas graves, mas o facto de existir e de estar claramente estruturado não deixa de ser um elemento positivo. Há aspectos, volto a dizer, que não são aceitáveis. Seja no que se refere à agricultura, às tarifas industriais, ou ainda em relação ao ambiente ou indicações geográficas, o texto apresenta, na nossa opinião, desequilíbrios, assim como, acrescentaria, na opinião de outros membros da OMC. No entanto, como diz com humor o porta-voz da Organização Mundial do Comércio, os ministros precisam de ter alguma coisa para fazer em Cancun! Enquanto negociadores ao serviço dos Quinze, continuaremos a lutar por um resultado equilibrado entre a abertura dos mercados e a definição de regras que viabilize uma maior integração da dimensão do desenvolvimento em todas as matérias consideradas.
Perguntam-nos muitas vezes se somos optimistas ou pessimistas sobre as possibilidades de sucesso de Cancun. Os senhores deputados ainda não o perguntaram, mas gostaria de lhes dizer que tanto o Senhor Comissário Fischler como eu não somos nem uma coisa nem outra. O nosso papel é negociar em nome da UE que nos constituiu seus mandatários. O seu mandato estabelece os limites daquilo que podemos aceitar e, como é habitual, prestar-lhes-emos contas da evolução dos debates, à medida que as coisas sucedem no terreno. Seremos acompanhados por aqueles que têm efectivamente autoridade política sobre nós, especificamente, o Conselho de Ministros da UE e o Parlamento Europeu, assim como por representantes de outras partes envolvidas. Teremos portanto a oportunidade de, no terreno, avaliar precisamente em que ponto estamos, mas que fique bem claro para todos que fomos oficialmente mandatados na sequência de debates realizados ao longo dos últimos meses, quer no Conselho de Ministros, quer no Parlamento Europeu. É, por conseguinte, com base nesse mandato que o Senhor Comissário Fischler e eu desenvolveremos o nosso trabalho.
Terminaria salientado que levamos para Cancun, no final da semana, boas notícias; refiro-me ao acordo alcançado na semana passada sobre o acesso aos medicamentos. Pode dizer-se que este acordo estabelece pela primeira vez uma derrogação à actual regulamentação sobre patentes, por forma a dar aos países carenciados de medicamentos a possibilidade de importar medicamentos genéricos. Este acordo mostra que a Organização Mundial do Comércio é capaz de responder às necessidades dos países em desenvolvimento. Não é mais um mero projecto, um discurso, ou uma visão, mas sim uma confirmação tangível de que a globalização pode, e tem de, andar a par e passo com o desenvolvimento. Em suma, embora este acordo se limite a cobrir uma pequena parte do enorme problema do acesso dos países mais pobres aos medicamentos, não deixa no entanto de representar um passo em frente, que saúdo, diante de vós, em nome da UE. Aparte isso, sabemos onde nos posicionamos relativamente às várias matérias e, como acabei de dizer, actuaremos com base no mandato que nos foi confiado."@pt11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples