Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-09-01-Speech-1-075"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-09-01"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Kesän helleaallon seuraukset4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030901.5.1-075"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-09-01-Speech-1-0764
lpv:speaker	lp:Barnier4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, merci à chacune et à chacun d’entre vous de votre attention, de votre présence et, pour ceux qui se sont exprimés, de leurs questions, de leurs observations. Je voudrais dire en particulier à M. Lage et à ses collègues portugais que j’ai été très sensible à leurs remerciements. Pour autant, j’ai le sentiment de n’avoir fait que mon travail, comme Mme Diamantopoulou et M. Vitorino lorsqu’ils ont également effectué des visites au Portugal, pour exprimer la solidarité européenne avec des mots, avec de la compassion, mais aussi et encore avec des actes concrets, même si je comprends qu’ils peuvent parfois paraître insuffisants. En tout cas, je vous remercie de votre appréciation. Au sujet de la prévention, nombre d’entre vous ont naturellement évoqué la première des préventions qui est en effet de maintenir dans les territoires des hommes et des femmes pour y travailler, pour y vivre. Mme Grossetête a parlé de désertification, comme M. Vallvé, M. Fiori, M. Maat ou M. Figueiredo. Ce n’est pas le moment d’évoquer les différents aspects de la politique agricole commune, mais quelles que soient ses imperfections ou ses insuffisances et au-delà des orientations nouvelles de cette PAC dont j’ai dit moi-même qu’elle allait mieux prendre en compte les exigences environnementales - c’est en tout cas ce que propose M. Fischler - il faut dire franchement que si la politique agricole commune n’avait pas existé, alors c’en serait fini de beaucoup de régions où il reste encore des agriculteurs. J’ajouterai que si l’on veut maintenir des activités, pas seulement agricoles ou forestières, mais des activités dans les zones rurales où le risque de désertification existe, il faut également une politique de soutien régional. Et cela plaide, même si elle doit évoluer, pour une nouvelle politique régionale qui intéresse l’ensemble des territoires européens. Mme Roth-Behrendt et M. Moreira Da Silva, comme beaucoup d’entre vous, ont évoqué la grande question globale de Kyoto, de l’effet de serre, du réchauffement de la planète. J’ai moi-même dit ma conviction sur ce sujet. Il n’y a pas de hasard. Si des tempêtes de plus en plus violentes se produisent, si la canicule s’aggrave, si le réchauffement de la planète produit cette canicule, et s’il y a, du coup, des incendies, des inondations, et - on va probablement le constater dans les prochaines semaines - des catastrophes nouvelles liées aux pluies, aux orages, aux érosions, ce n’est pas un hasard. Je crois donc qu’il existe à cet égard une responsabilité commune, communautaire, de l’Union européenne à appliquer de façon irréprochable, je l’ai dit tout à l’heure, le protocole de Kyoto, et à amener un maximum de pays, y compris la Russie, à adhérer à ce protocole visant à organiser la prévention globale. Au-delà des efforts que nous devons faire pour réduire les émissions de gaz à effet de serre, il y a naturellement toutes les autres politiques qui, de mon point de vue - je le dis à M. Turmes parce que je suis d’accord avec lui - doivent être conduites avec cette exigence transversale. Cela vaut en effet pour les politiques que nous soutenons à travers les Fonds structurels, ou les fonds pour les transports. Je suis personnellement soucieux que l’on rééquilibre davantage la politique des transports européenne vers le rail. Je rappelle d’ailleurs que, dans le cadre du Fonds de cohésion dont j’ai la responsabilité, la moitié des crédits sont affectés à l’environnement, l’autre moitié aux transports. Dans ce cadre, je vais être attentif aux nouveaux pays qui vont entrer dans l’Union, Monsieur Turmes, parce qu’il faut éviter que ces pays, qui sont en pleine reconstruction, fassent les mêmes erreurs que celles que nous avons faites en matière de transport après la guerre: faire passer des lignes à haute tension n’importe où, construire des routes au milieu des villes, faire surtout des routes et des autoroutes, du béton, plutôt que de développer le transport par rail. Je vous promets que dans le futur Fonds de cohésion, nous allons veiller à ce meilleur équilibre. Vous avez, Monsieur Turmes, oublié un sujet auquel je suis attentif aussi, qui est celui des transports collectifs urbains. À travers le Fonds de cohésion, nous allons aider des villes à aménager ces transports collectifs, Varsovie et d’autres villes. Je voudrais que, dans ces villes, on fasse une meilleure et une plus grande place aux transports collectifs urbains. Je redis que dans la future politique régionale à laquelle je réfléchis, mon intention est de rendre obligatoire cette prévention contre les risques dans toutes les régions européennes qui seront aidées. Mme Ainardi, Mme Keppelhoff-Wiechert ont évoqué la politique agricole commune au sujet de la sécheresse, et je répète aussi que nous ferons preuve, comme M. Fischler l’a démontré, de beaucoup de souplesse et de flexibilité au titre de la PAC pour aider, au-delà et aux côtés des gouvernements nationaux, les agriculteurs très gravement touchés actuellement. Mme Ries a évoqué l’éducation. C’est un sujet qu’on n’a pas non plus le temps de détailler maintenant, mais je pense qu’une forme de prévention en matière d’environnement consiste à bien faire comprendre les enjeux et à éduquer, pour limiter autant que possible non seulement les actes délibérés ou criminels mais également les actes d’imprudence. Je voudrais soutenir M. Berthu, qui a évoqué la nécessité de développer le programme de recherche. C’est aussi l’intention de mon collègue M. Busquin de développer dans ce domaine l’effort de recherche qui est insuffisant en Europe. Comme M. Colom i Naval l’a dit, l’effort de recherche est d’autant plus nécessaire, s’agissant de cette canicule et de ce réchauffement, qu’on connaît depuis une dizaine d’années, les années 1990-2000, les années les plus chaudes depuis mille ans. Il est donc nécessaire de développer la compréhension des phénomènes pour les combattre le plus efficacement possible. J’ai répondu à M. Fiori sur la sécheresse. Il invitait la Commission à se saisir de la question de la coordination des ressources hydrauliques. Je veux bien tout ce qu’on veut. Le problème, c’est qu’en matière d’aménagement des territoires ou de ressources hydrauliques, il y a beaucoup de compétences qui ne sont pas des compétences communautaires, mais des compétences nationales voire régionales. Enfin, M. Lipietz a suggéré un livre vert sur la protection des personnes âgées contre les accidents climatiques. Je trouve cette suggestion intéressante, au moins pour voir ce qui s’est passé dans tous les pays et peut-être avoir une sorte de photographie de cette crise, de la manière dont on y a répondu dans tel ou tel pays et pour faire un échange de bonnes pratiques. Je transmettrai cette suggestion à mon collègue David Byrne. Je dirais à M. Turmes que la lettre dont il a parlé, adressée à M. Prodi, fera l’objet d’un examen très attentif, non seulement du président de la Commission mais de tous les commissaires qui s’intéressent à ce sujet et en particulier de celui qui vient de s’exprimer devant vous. M. Coelho a évoqué la rapidité du versement. Mercredi dernier, en même temps que j’ai proposé ces 31,6 millions, Mme Schreyer a proposé la procédure nécessaire pour que les deux branches de l’autorité budgétaire, le Parlement européen et le Conseil, puissent se prononcer très rapidement, sans doute avant la fin de ce mois, de telle sorte que l’argent soit versé effectivement, globalement, au Portugal au mois d’octobre. Il sera donc utilisable dès le mois d’octobre. Je me suis entretenu avec la ministre portugaise des Finances jeudi, qui prépare la répartition de ces sommes pour soutenir ou rembourser des dépenses de première urgence. Encore une fois, j’ai moi aussi été très frappé par la solidarité, la générosité, la mobilisation de la population portugaise, mais aussi des habitants d’autres régions, d’autres pays et, comme M. Coelho l’a dit, pas seulement de pays de l’Union européenne. On a parlé de la Suisse. Le Maroc est également intervenu pour contribuer aux secours. Je trouve cela formidable et il fallait le signaler. M. Figueiredo et Mme Ferrer ont évoqué, comme beaucoup d’entre vous, la restauration forestière, qui prendra du temps. Cela prend plus de temps quand il s’agit de chênes-lièges - 40 ans - que de sapins. Il est très frappant, quand on survole les surfaces brûlées, de voir la quantité des routes forestières. On voit bien qu’il s’agissait d’une véritable activité économique avec des gens qui vivaient de l’exploitation forestière. Pendant le temps de la reforestation, il faut que ces gens vivent et ne soient pas obligés de partir. Cela oblige à créer des emplois, sans doute dans d’autres secteurs, pour que les gens ne soient pas tentés de partir. En tout cas, je confirme que les fonds structurels pourront être utilisés, redéployés à cette fin. Plusieurs d’entre vous ont évoqué, Mme Redondo Jiménez, M. Martin, Mme Ferrer, M. Savary, M. Vallvé, avec une certaine véhémence, les mesures de prévention et de protection, en regrettant les modifications proposées par la Commission à propos de . Je voudrais éviter la polémique et surtout des malentendus et rappeler ou dire avec beaucoup de force que ces mesures de protection et de prévention nécessaires sont toujours et restent toujours possibles au titre des programmes de développement rural. Le nouveau règlement vient donc en complément et en addition. Ce que la Commission a cherché à faire, même s’il y a eu visiblement un malentendu, c’est d’éviter des chevauchements ou des redondances entre les règlements. Mme Wallström, d’ailleurs, doit rencontrer très prochainement la commission de l’environnement et s’expliquera à ce sujet. Je veux également dire - MM. Rovsing et Hugues Martin ont évoqué cette question - que lorsqu’on parle de reforestation, il peut s’agir de régions qui ont été dévastées soit par des incendies, soit par des tempêtes. J’ai le souvenir de zones de notre région, l’Aquitaine, avec des milliers d’hectares de bois couchés par la tempête. Il faut donc procéder à la reforestation avec des méthodes différentes et en tenant compte de ce qui s’est passé. Je songe notamment, comme vous l’avez dit, Monsieur Rovsing, aux zones pare-feu. Je vous donne l’indication chiffrée suivante: 10% des dépenses au titre du développement rural pour la période 2000-2006 vont aux mesures concernant la forêt et une grande partie de cet argent est consacrée au boisement. Donc, il y a de l’argent. Ce n’est pas l’argent qui manque. La capacité de prendre en compte toutes ces initiatives existe et je répète que, s’agissant des Fonds structurels dont j’ai la responsabilité directe, ou s’agissant de la formation et de Mme Diamantopoulou ou du développement rural et de M. Fischler, nous pourrons accepter avec beaucoup de souplesse toutes les propositions de redéploiement ou de reprogrammation, comme d’ailleurs le Portugal a d’ores et déjà proposé de le faire à hauteur de 182 millions d’euros. M. Ribeiro e Castro, Mme Bastos à l’instant, M. Cunha ont regretté qu’on ne soit pas allé au-delà de 31,6 millions. Moi-même, j’ai dit l’autre jour que cette somme n’était sans doute pas à la hauteur des besoins. Je répète qu’elle est affectée entièrement à des mesures d’urgence qui, sans le Fonds de solidarité, n’auraient jamais été soutenues. Si cette catastrophe du Portugal s’était produite il y a deux ans, l’enveloppe n’était pas de 31,6 millions, mais de zéro. Comme M. Savary l’a rappelé tout à l’heure, en raison de la gravité des inondations, nous avons recréé ce Fonds de solidarité autrefois supprimé, qui n’était que de quelques dizaines de millions d’euros, nous l’avons recréé à hauteur d’un milliard d’euros, ce qui est tout de même un vrai progrès. Cela dit, je ne peux pas faire autrement que d’appliquer des critères qui ont été approuvés par le Parlement et le Conseil, tout en observant d’ailleurs que les critères que j’avais initialement proposés étaient sensiblement différents. Nous appliquons ces critères de la manière la plus impartiale et la plus objective et ce sont les mêmes critères qui sont utilisés dans le cas d’inondations en Allemagne, en Autriche, en République tchèque, ou au Portugal. Je dis à Mme Bastos que je ne considère pas que ces critères soient définitivement bons ou idéaux. Je considère au contraire que le rôle de la Commission sera, au bout de deux ans de fonctionnement du Fonds, de faire une évaluation et probablement de proposer des adaptations ou des modifications. Je remercie Mme Ries de son appréciation sur la question de la protection civile et je ferai part à Mme Wallström du soutien de son groupe à cette idée d’une force européenne de protection civile. Je dirai à M. Mayol i Raynal, qui n’est plus là, que j’ai été très intéressé par cette idée, si j’ai bien compris, de cycloroute européenne. Il se trouve que je m’intéresse de très près et depuis très longtemps à la question des pistes cyclables et je dirai à Mme de Palacio la détermination qui s’exprime à cet égard au niveau du Parlement européen."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, mine damer og herrer, jeg vil gerne rette en tak til Dem alle for Deres opmærksomhed og tilstedeværelse, og jeg vil takke alle, som har udtalt sig, for de spørgsmål og bemærkninger, De har bragt frem. Henvendt til hr. Lage og hans portugisiske kolleger, vil jeg gerne sige, at jeg i høj grad påskønner deres tak. Jeg føler dog blot, jeg har gjort mit arbejde, ganske som fru Diamantopoulou og hr. Vitorino, som ligeledes har besøgt Portugal for at udtrykke medfølelse, for i ord, men også, og ikke mindst, i konkret handling at give udtryk for EU's solidaritet, om end jeg har forståelse for, at både ord og handlinger undertiden kan forekomme utilstrækkelige. Under alle omstændigheder vil jeg takke Dem for de anerkendende ord. Hvad angår forebyggelse, har mange af Dem været inde på, at den bedste forebyggelse består i at sikre, at de pågældende områder fortsat er beboet, at mennesker arbejder der og lever der. Fru Grossetête talte om affolkning. Det samme gjorde hr.Vallvé, hr. Fiori, hr. Maat og hr. Figueiredo. Det er ikke det rette tidspunkt at komme ind på de forskellige aspekter af den fælles landbrugspolitik. Men uanset dens mangler og utilstrækkelighed og uden at komme nærmere ind på de nye retningslinjer for den fælles landbrugspolitik, som - det er i alt fald, hvad hr. Fischler foreslår - i højere grad vil tage hensyn til miljøaspektet, hvilket jeg selv har påpeget, så må vi ærligt sige, at uden den fælles landbrugspolitik ville mange regioner, hvor der stadig findes landmænd, ikke have overlevet. Jeg vil tilføje, at der, hvis man vil bevare erhvervsaktiviteten, ikke kun landbrug og skovbrug, men erhvervsaktivitet i landbrugsområder, som er truet af affolkning, er behov for en regional bistandspolitik. Det taler for en ny regionalpolitik, om end den bør udvikles, som omfatter alle dele af Europa. Fru Roth-Behrendt og hr. Moreira Da Silva nævnte, som mange andre, det store, overordnede spørgsmål, som er genstand for Kyoto-protokollen, nemlig drivhuseffekten og klodens opvarmning. Jeg gav også selv udtryk for min holdning hertil i mit indledende indlæg. Det er ikke et spørgsmål om tilfældigheder. Når vi oplever stadig voldsommere storme, når varmegraderne når nye ekstremer, når opvarmningen af kloden forårsager disse ekstremer, og når der pludselig opstår brande, oversvømmelser og - hvilket vi sandsynligvis vil opleve i den nærmeste fremtid - nye katastrofer på grund af regn, uvejr og erosion, ja, så skyldes det ikke tilfældigheder. Jeg mener derfor, at vi i EU, i Fællesskabet, har et fælles ansvar for, som jeg sagde tidligere, at gennemføre Kyoto-protokollen til punkt og prikke og bevæge så mange lande som muligt, herunder Rusland, til at tilslutte sig protokollen, som netop tager sigte på at tilrettelægge forebyggelsen på det globale plan. Ud over den indsats, vi bør gøre for at reducere udledningen af drivhusgasser, er der naturligvis alle de øvrige politikker, og de bør efter min opfattelse - og det siger jeg henvendt til hr. Turmes, da jeg tilslutter mig, hvad han sagde - føres under hensyntagen til dette tværgående perspektiv. Det gælder således de politikker, vi støtter via strukturfondene eller transportfondene. Personligt er jeg meget opmærksom på, at der sker en yderligere afbalancering af den europæiske transportpolitik til fordel for jernbanerne. Jeg erindrer i øvrigt om, at halvdelen af bevillingerne under Samhørighedsfonden, som jeg har ansvaret for, går til miljøet, den anden halvdel til transportområdet. Jeg vil i denne forbindelse være opmærksom på de nye lande, der tiltræder Unionen, hr. Turmes. Disse lande, som befinder sig midt i en omstruktureringsproces, må ikke begå de fejl, vi begik på transportområdet efter krigen, såsom at tillade højspændingslinjer hvor som helst, at anlægge veje midt i byerne, at prioritere anlæggelse af veje, og ikke mindst motorveje, at prioritere beton i stedet for videre udvikling af jernbanetransporten. Jeg kan love, at vi i forbindelse med den fremtidige Samhørighedsfond vil sikre en bedre balance på dette felt. De glemte et enkelt emne, hr. Turmes, som jeg også er meget opmærksom på, nemlig den kollektive transport i byerne. Vi vil via Samhørighedsfonden bistå byerne, eksempelvis Warszava, med at etablere kollektiv transport. Jeg så gerne, man i byerne gav mere og bedre plads til den kollektive transport. Jeg gentager, at jeg i forbindelse med den fremtidige regionalpolitik, som jeg arbejder med, agter at gøre denne form for forebyggelse af risici obligatorisk i alle europæiske regioner, som modtager støtte. Fru Ainardi og fru Keppelhoff-Wiechert nævnte den fælles landbrugspolitik i forbindelse med tørken, og jeg gentager, at vi vil udvise betydelig smidighed og fleksibilitet, hr. Fischler har allerede demonstreret dette, når det drejer sig om under den fælles landbrugspolitik, som supplement til og i samarbejde med de nationale regeringer, at støtte de landmænd, som i øjeblikket er særdeles hårdt ramt af tørken. Fru Ries nævnte uddannelsesområdet. Det er et emne, vi heller ikke kan komme nærmere ind på i denne debat, men det er min opfattelse, at en del af den forebyggende indsats, når det gælder miljøet, netop består i at skabe forståelse for de udfordringer, vi står over for, og uddanne, så vi i videst mulige omfang begrænser ikke blot forsætlige eller kriminelle handlinger, men også uagtsomme handlinger. Jeg vil gerne støtte hr. Berthu, som omtalte behovet for udvikling af forskningsprogrammet. Min kollega, hr. Busquin, har også til hensigt at styrke forskningsindsatsen på dette felt, da den europæiske forskningsindsats her er utilstrækkelig. Som påpeget af hr. Colom i Naval er det ikke mindst nødvendigt at styrke forskningsindsatsen, når det gælder de ekstreme varmegrader og klodens opvarmning, i betragtning af at vi det seneste tiår, årene 1990-2000, har oplevet de varmeste år i 1000 år. Der er behov for at skabe øget forståelse for disse fænomener for at kunne bekæmpe dem så effektivt som muligt. Jeg har besvaret hr. Fioris spørgsmål om tørken. Hr. Fiori opfordrede Kommissionen til at tage spørgsmålet om koordinering af vandressourcerne op. Jeg er parat til at gå så langt, man er indstillet på. Problemet er, at der, når det gælder fysisk planlægning og vandressourcer, er mange spørgsmål, som ikke henhører under Fællesskabets kompetence, men er spørgsmål, som hører hjemme på nationalt eller regionalt plan. Endelig foreslog hr. Lipietz, at der blev udarbejdet en grønbog om beskyttelse af ældre mod klimarelaterede risici. Forslaget er interessant. Det ville efter min opfattelse være interessant at se, hvad der er sket i de forskellige lande, og måske få en slags billede af krisen og af, hvordan man har reageret herpå i de enkelte lande, således at der kan ske en udveksling af bedste praksis. Jeg vil lade forslaget gå videre til min kollega David Byrne. Jeg vil sige til hr. Turmes, at det brev, han omtalte, som er sendt til hr. Prodi, vil blive læst grundigt, ikke blot af kommissionsformanden, men af alle kommissærer, som beskæftiger sig med dette emne, ikke mindst taleren, som hermed slutter sit indlæg. Hr. Coelho talte om hurtig udbetaling. I onsdags, samtidig med at jeg stillede forslag om de førnævnte bevillinger på 31,6 millioner, stillede fru Schreyer forslag om anvendelse af den procedure, der er påkrævet, for at budgetmyndighedens to grene, Europa-Parlamentet og Rådet, hurtigt kan træffe en afgørelse. En sådan skulle foreligge inden udgangen af denne måned, således at midlerne alle kommer til udbetaling til Portugal i oktober. Midlerne vil således være tilgængelige allerede i oktober måned. Jeg talte i torsdags med den portugisiske finansminister, som forbereder fordelingen af disse beløb, således at udgifter til nødhjælpsindsatsen enten støttes eller godtgøres. Lad mig understrege igen, at det har gjort stort indtryk på mig at se den solidaritet, den generøsitet, den brede mobilisering, der har kendetegnet både den portugisiske befolkning og dem, som bor i andre regioner, i andre lande, herunder, som påpeget af hr. Coelho, også lande uden for EU. Schweiz har været nævnt. Marokko har ligeledes bidraget til nødhjælpsindsatsen. Det er enestående og fortjener at blive nævnt. Hr. Figueiredo og fru Ferrer nævnte som adskillige andre retableringen af skovene, som vil tage tid. Det vil tage længere tid, når det drejer sig om korkeg - 40 år - end når det drejer sig om gran og fyr. Flyver man hen over de afbrændte områder, kan man ikke undgå at bemærke de mange skovveje. Det er tydeligt, at der var tale om erhvervsmæssig udnyttelse af skovene. Folk levede af skovbrug. Det må sikres, at folk har noget at leve af, mens retableringen af skovene pågår, så de ikke tvinges til at forlade områderne. Der må således skabes beskæftigelsesmuligheder, utvivlsomt inden for andre sektorer, således at indbyggerne ikke fristes til at forlade områderne. Jeg kan under alle omstændigheder bekræfte, at strukturfondsmidler vil kunne anvendes og omplaceres med dette sigte. Flere af Dem, fru Redondo Jiménez, hr. Martin, fru Ferrer, hr. Savary, hr. Vallvé, har med engagement talt om forebyggende og beskyttende foranstaltninger og har beklaget de ændringer, Kommissionen har foreslået i forbindelse med Forest Focus-forordningen. Jeg vil gerne undgå enhver form for polemik og ikke mindst enhver form for misforståelse og erindre om, eller rettere kraftigt understrege, at de omhandlede, helt nødvendige beskyttende og forebyggende foranstaltninger fortsat kan og også fremover vil kunne gennemføres under programmerne til udvikling af landdistrikterne. Den nye Forest Focus-forordning skal således ses som et supplement og et tillæg hertil. Det har været Kommissionens hensigt, selv om der tydeligvis har været misforståelser, at undgå sammenfald eller redundans de to forordninger imellem. Fru Wallström mødes i øvrigt inden for den nærmeste fremtid med Miljøudvalget og vil da redegøre for dette forhold. Jeg vil også gerne sige - hr. Rovsing og Hugues Martin rejste dette spørgsmål - at der, når man taler om genplantning af skov, kan være tale om områder, der har været hærget enten af brande eller af storme. Jeg erindrer, hvorledes vi i dele af vores region, Aquitaine, oplevede, at tusindvis af hektar skov blev fældet af uvejret. Genplantningen bør iværksættes under anvendelse af forskellige metoder og under hensyntagen til de begivenheder, der har foranlediget denne. Jeg tænker ikke mindst på anlæggelse af brandbælter, som De omtalte, hr. Rovsing. Jeg kan oplyse følgende: 10 % af udbetalingerne under programmerne til udvikling af landdistrikterne i perioden 2000-2006 vil gå til foranstaltninger, som vedrører skovene, og en stor del af disse midler vil blive anvendt til genplantning af skov. Der er således midler til rådighed. Der mangler ikke penge. Der er kapacitet til at indarbejde disse mange initiativer. Og jeg gentager, at vi, når det gælder strukturfondene, som jeg har det direkte ansvar for, eller når det gælder uddannelse, som er fru Diamantopoulous område, eller udvikling af landdistrikterne, som henhører under hr. Fischlers ansvarsområde, med stor smidighed kan godkende forslag om omplacering af midler eller ændring af programmeringen, sådan som Portugal i øvrigt allerede har anmodet om for et beløb på 182 millioner euro. Hr. Ribeiro e Castro, fru Bastos, for et øjeblik siden, og hr. Cunha beklagede, at vi ikke er gået længere end de 31,6 millioner. Jeg udtalte selv forleden, at beløbet givetvis ikke stod mål med behovet. Jeg gentager, at beløbet udelukkende er bevilget til nødhjælpsforanstaltninger, hvortil der slet ikke var ydet bistand, hvis ikke vi havde haft solidaritetsfonden. Var katastrofen i Portugal indtruffet for to år siden, ville rammebevillingen ikke have lydt på 31,6 millioner, men nul. Som hr. Savary påpegede for et øjeblik siden, genetablerede vi som følge af de voldsomme oversvømmelser solidaritetsfonden, som ellers var nedlagt, og som kun havde rådet over få millioner euro. Vi genetablerede fonden, og bevillingsrammen lyder nu på 1 milliard euro, hvilket trods alt betegner et reelt fremskridt. Når dette er sagt, skal det tilføjes, at jeg kun kan anvende de kriterier, der er godkendt af Europa-Parlamentet og Rådet, og jeg bemærker, at de kriterier, jeg oprindeligt havde foreslået, var væsentligt anderledes. Vi anvender de gældende kriterier så upartisk og objektivt som muligt, og det er de samme kriterier, der har været anvendt i forbindelse med oversvømmelserne i Tyskland, Østrig og Den Tjekkiske Republik og nu i Portugal. Fru Bastos, jeg betragter ikke disse kriterier som definitivt gode eller ideelle. Til gengæld ser jeg det som Kommissionens rolle, når solidaritetsfonden har fungeret i to år, at foretage en evaluering og sandsynligvis foreslå justeringer eller ændringer. Tak til fru Ries for bemærkningerne om civilbeskyttelse. Jeg vil lade fru Wallström vide, at Deres gruppe støtter tanken om en europæisk styrke til beskyttelse af civilbefolkningen. Til hr. Mayol i Raynal, som ikke længere er til stede, vil jeg sige, at jeg fandt hans tanker om, hvis jeg forstod ham ret, etablering af en europæisk hovedfærdselsåre for cyklister interessante. Jeg er selv meget engageret i spørgsmålet om cykelstier, og har været det længe, og jeg skal orientere fru de Palacio om Europa-Parlamentets holdning til dette spørgsmål."@da1 ". Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordnete! Ich danke Ihnen allen für Ihre Aufmerksamkeit, für Ihre Anwesenheit und denjenigen, die das Wort ergriffen haben, für ihre Fragen und Bemerkungen. Insbesondere möchte ich Herrn Lage und seinen portugiesischen Kollegen sagen, dass mich ihr Dank sehr berührt hat. Dabei habe ich das Gefühl, nur meine Arbeit getan zu haben, ebenso wie Frau Diamantopoulou und Herr Vitorino, die ebenfalls nach Portugal gereist sind, um die europäische Solidarität mit Worten, mit Mitgefühl, aber auch mit konkreten Taten zum Ausdruck zu bringen, wenngleich diese verständlicherweise vielfach ungenügend zu sein scheinen. Jedenfalls danke ich Ihnen für Ihre Würdigung. Zum Thema Prävention haben viele von Ihnen natürlich die erste aller Präventionsmaßnahmen erwähnt, die darin besteht, in den Territorien Männer und Frauen zu halten, die dort arbeiten und leben. Frau Grossetête sprach von Verödung, wie auch Herr Vallvé, Herr Fiori, Herr Maat und Herr Figueiredo. Das ist nicht der richtige Zeitpunkt, um auf die verschiedenen Aspekte der gemeinsamen Agrarpolitik einzugehen, aber trotz all ihrer Unvollkommenheiten und Unzulänglichkeiten und abgesehen von den neuen Leitlinien dieser GAP, von der ich selbst gesagt habe, dass sie die Umwelterfordernisse besser berücksichtigen wird – zumindest schlägt das Herr Fischler vor – muss man ehrlich sagen, dass ohne die gemeinsame Agrarpolitik viele Regionen, in denen heute noch Landwirte leben, nicht überlebt hätten. Lassen Sie mich hinzufügen, dass, wenn man auch andere Wirtschaftstätigkeiten neben der Agrar- und Forstwirtschaft in den ländlichen Gebieten, die von Verödung bedroht sind, aufrechterhalten will, man auch eine Politik der Regionalförderung betreiben muss. Und das spricht für eine neue Regionalpolitik, die alle europäischen Territorien angeht, selbst wenn sie sich noch entwickeln muss. Frau Roth-Behrendt und Herr Moreira Da Silva und viele andere haben die große globale Frage von Kyoto angesprochen, den Treibhauseffekt und die Erderwärmung. Ich selbst habe in dieser Frage auch meine Überzeugung zum Ausdruck gebracht. Zufälle gibt es nicht. Wenn immer heftigere Stürme auftreten, wenn die Hitze zunimmt, wenn die Erderwärmung diese Hitze hervorbringt und es plötzlich zu Bränden und Überschwemmungen und – wie wir wahrscheinlich in den nächsten Wochen merken werden – zu neuen Katastrophen im Zusammenhang mit Regen, Gewittern, Erdrutschen kommt, so ist das kein Zufall. Meiner Meinung nach besteht hier eine gemeinsame, eine gemeinschaftliche Verantwortung der Europäischen Union, das Kyoto-Protokoll, wie ich vorhin schon sagte, korrekt umzusetzen und möglichst viele Länder, einschließlich Russland, dafür zu gewinnen, diesem Protokoll, das die globale Prävention organisieren soll, beizutreten. Über die Anstrengungen hinaus, die wir für die Reduzierung der Treibhausgasemissionen unternehmen müssen, gibt es natürlich noch all die anderen Politiken, die meiner Meinung nach – hier wende ich mich an Herrn Turmes, denn da teile ich seine Auffassung – ausgehend von diesem bereichsübergreifenden Ansatz umgesetzt werden müssen. Das gilt für die Politiken, die wir über die Strukturfonds oder die Fonds für das Verkehrswesen fördern. Ich persönlich bin darauf bedacht, dass die europäische Verkehrspolitik stärker auf die Schiene ausgerichtet wird. Im Übrigen möchte ich daran erinnern, dass im Rahmen des Kohäsionsfonds, für den ich verantwortlich bin, die Hälfte der Mittel für die Umwelt aufgewandt wird und die andere Hälfte für den Verkehr. In diesem Zusammenhang werde ich den neuen Ländern, die der EU beitreten, große Aufmerksamkeit schenken, Herr Turmes, denn man muss vermeiden, dass diese Länder, die sich im Umbau befinden, die gleichen Fehler machen wie wir sie im Verkehrsbereich nach dem Krieg gemacht haben: Errichtung von Hochspannungsleitungen an jedem beliebigen Ort, Bau von Straßen mitten durch die Städte, Vorrang für Straßen und Autobahnen aus Beton anstelle der Entwicklung des Schienenverkehrs. Ich verspreche Ihnen, dass wir im Rahmen des künftigen Kohäsionsfonds auf diese bessere Ausgewogenheit achten werden. Sie haben noch einen Punkt vergessen, Herr Turmes, der mir auch sehr am Herzen liegt, die Frage des städtischen Personennahverkehrs. Mit Hilfe des Kohäsionsfonds werden wir die Städte dabei unterstützen, diesen Personennahverkehr auszubauen, sei es in Warschau oder anderswo. Ich möchte, dass in diesen Städten der Personennahverkehr mehr und besser berücksichtigt wird. Ich wiederhole nochmals, dass ich in der künftigen Regionalpolitik, über die ich nachdenke, die Absicht habe, diese Risikoprävention in allen geförderten europäischen Regionen zwingend vorzuschreiben. Frau Ainardi und Frau Keppelhoff-Wiechert haben die gemeinsame Agrarpolitik im Zusammenhang mit der Trockenheit angesprochen, und ich möchte auch wiederholen, dass wir, wie Herr Fischler dargelegt hat, in der GAP sehr flexibel vorgehen, um neben den nationalen Regierungen und zusätzlich zu diesen den derzeit schwer getroffenen Landwirten zu helfen. Frau Ries sprach von Erziehung. Auf dieses Thema können wir jetzt nicht im Detail eingehen, aber ich glaube, eine Form der Prävention im Umweltbereich besteht darin, durch Aufklärung und Erziehung nicht nur vorsätzliche oder kriminelle Handlungen, sondern auch unvorsichtige Handlungen weitgehend einzuschränken. Ich möchte Herrn Berthu beipflichten, der von der Notwendigkeit sprach, das Forschungsprogramm zu entwickeln. Das ist auch die Absicht meines Kollegen Busquin, auf diesem Gebiet die bislang unzureichende Forschungstätigkeit in Europa weiterzuentwickeln. Wie Herr Colom i Naval sagte, sind Forschungsanstrengungen gerade im Zusammenhang mit dieser Hitzewelle und dieser Erwärmung erforderlich, die seit etwa zehn Jahren, in den Jahren 1990-2000, die die heißesten seit eintausend Jahren waren, zu beobachten waren. Man muss also das Verständnis für diese Phänomene entwickeln, um sie möglichst wirksam bekämpfen zu können. Herr Fiori hat zum Thema Trockenheit bereits eine Antwort erhalten. Er hat die Kommission aufgefordert, sich der Frage der Koordinierung der Wasserressourcen anzunehmen. Ich bin gern dazu bereit. Das Problem ist lediglich, dass auf dem Gebiet der Raumplanung und der Wasserressourcen viele Zuständigkeiten nicht auf Gemeinschaftsebene, sondern auf nationaler oder gar regionaler Ebene angesiedelt sind. Schließlich hat Herr Lipietz angeregt, ein Grünbuch über den Schutz alter Menschen gegen klimabedingte Unfälle herauszugeben. Ich finde diesen Vorschlag interessant, zumindest um zu untersuchen, was in allen Ländern geschehen ist und vielleicht eine Art Momentaufnahme von dieser Krise zu erhalten und von der Art und Weise, wie man in den einzelnen Ländern darauf reagiert hat, und um gute Praktiken auszutauschen. Ich werde diese Anregung meinem Kollegen David Byrne übermitteln. Herrn Turmes kann ich sagen, dass der von ihm erwähnte Brief an Herrn Prodi aufmerksam geprüft werden wird, nicht nur durch den Kommissionspräsidenten, sondern durch alle Kommissionsmitglieder, die sich für dieses Thema interessieren, vor allem durch den Kommissar, der hier vor Ihnen steht. Herr Coelho hat auf die zügige Auszahlung der Gelder verwiesen. Letzten Mittwoch, während ich diese 31,6 Millionen vorgeschlagen habe, leitete Frau Schreyer das erforderliche Verfahren ein, damit die beiden Zweige der Haushaltsbehörde, das Europäische Parlament und der Rat, sich schnellstmöglich, zweifellos noch vor Ende des Monats, äußern können, so dass das Geld wirklich in voller Höhe im Oktober in Portugal eingehen kann. Es wird also bereits im Oktober verfügbar sein. Ich habe am Donnerstag mit der portugiesischen Finanzministerin gesprochen, die die Verteilung dieser Mittel vorbereitet, um die allernotwendigsten Ausgaben zu unterstützen oder zu erstatten. Ich sage es nochmals, auch ich war erstaunt über die Solidarität, die Großzügigkeit, die Mobilisierung der portugiesischen Bevölkerung, aber auch der Bewohner anderer Regionen und anderer Länder, wie Herr Coelho gesagt hat, nicht nur von EU-Ländern. Die Schweiz wurde bereits erwähnt. Auch Marokko hat sich an den Hilfeleistungen beteiligt. Ich finde das großartig, und das muss hervorgehoben werden. Herr Figueiredo und Frau Ferrer haben wie viele andere von Ihnen die Wiederaufforstung erwähnt, die lange dauern wird. Bei Korkeichen dauert das noch länger – 40 Jahre – als bei Tannen. Es ist erstaunlich, wenn man über die verbrannten Flächen fliegt, wie viele Forststraßen es gibt. Man sieht deutlich, dass es sich um eine echte Wirtschaftstätigkeit handelte, mit Leuten, die von der Forstwirtschaft lebten. Während der Zeit der Wiederaufforstung müssen diese Menschen leben und dürfen nicht gezwungen werden, von dort wegzugehen. Es müssen also Arbeitsplätze geschaffen werden, zweifellos in anderen Sektoren, damit die Leute nicht in die Versuchung geraten, wegzugehen. Jedenfalls kann ich bestätigen, dass die Strukturfonds für diesen Zweck verwendet und umgewidmet werden können. Mehrere von Ihnen haben die Vorbeugungs- und Schutzmaßnahmen angesprochen, Frau Redondo Jiménez, Herr Martin, Frau Ferrer, Herr Savary und Herr Vallvé mit einer gewissen Heftigkeit, und die von der Kommission vorgeschlagenen Maßnahmen im Zusammenhang mit bedauert. Ich möchte jede Polemik und vor allem Missverständnisse vermeiden und daran erinnern bzw. entschieden feststellen, dass diese notwendigen Schutz- und Vorbeugungsmaßnahmen im Rahmen der Programme für die Entwicklung des ländlichen Raums immer möglich sind und immer möglich sein werden. Die neue Verordnung ist also eine zusätzliche Ergänzung. Ziel der Kommission war es, selbst wenn es da sichtlich zu einem Missverständnis gekommen ist, Überschneidungen oder Redundanzen zwischen den Verordnungen zu vermeiden. Frau Wallström wird übrigens in Bälde mit dem Umweltausschuss zusammentreffen und hierzu Erläuterungen geben. Zu der von Herrn Rovsing und Herrn Hugues Martin angeschnittenen Frage möchte ich auch sagen, dass es sich, wenn von Wiederaufforstung die Rede ist, um Regionen handeln kann, die entweder durch Brände oder durch Stürme verwüstet wurden. Ich erinnere mich in unserer Region, der Aquitaine, an Zonen, in denen auf Tausenden von Hektar die Bäume durch den Sturm niedergemäht wurden. Man muss also die Wiederaufforstung mit unterschiedlichen Methoden in Angriff nehmen und dem Rechnung tragen, was dort geschehen ist. Ich denke besonders, wie Sie gesagt haben, Herr Rovsing, an die Feuerschneisen. Dazu kann ich folgende Zahl nennen: 10 % der Ausgaben für die Entwicklung des ländlichen Raums im Zeitraum 2000-2006 fließen in Maßnahmen, die den Wald betreffen, und ein großer Teil dieser Mittel wird für die Aufforstung ausgegeben. Geld ist also da. An Geld fehlt es nicht. Wir verfügen über die Kapazität, all diese Initiativen zu berücksichtigen, und ich wiederhole, dass wir bei den Strukturfonds, für die ich unmittelbar verantwortlich bin, oder bei der Berufsbildung unter Frau Diamantopoulou oder der ländlichen Entwicklung unter Herrn Fischler alle Vorschläge für die Umwidmung oder Neuzuweisung der Mittel sehr flexibel akzeptieren können, wie es übrigens Portugal bereits in Höhe von 182 Mio. Euro vorgeschlagen hat. Herr Ribeiro e Castro, vor wenigen Minuten Frau Bastos und Herr Cunha haben ihr Bedauern darüber geäußert, dass wir nicht über 31,6 Mio. hinausgegangen sind. Ich habe bereits unlängst gesagt, dass dieser Betrag gewiss nicht dem Bedarf entspricht. Ich möchte wiederholen, dass er ausschließlich für Sofortmaßnahmen aufgewendet wird, die ohne den Solidaritätsfonds niemals gefördert worden wären. Wenn diese Katastrophe in Portugal vor zwei Jahren passiert wäre, hätte es nicht 31,6 Millionen gegeben, sondern gar nichts. Herr Savary hat vorhin daran erinnert, dass wir diesen zuvor abgeschafften Solidaritätsfonds, der nur mit weniger als 100 Mio. ausgestattet war, aufgrund der schweren Überschwemmungen neu geschaffen und mit einer Milliarde Euro ausgestattet haben, was immerhin ein echter Fortschritt ist. Ich kann nichts anderes tun als die Kriterien anzuwenden, die vom Parlament und vom Rat gebilligt wurden, wobei ich anmerken möchte, dass die Kriterien, die ich ursprünglich vorgeschlagen hatte, deutlich anders aussahen. Wir wenden diese Kriterien völlig unparteiisch und objektiv an. Und bei den Überschwemmungen in Deutschland, in Österreich, in der Tschechischen Republik oder in Portugal gelten die gleichen Kriterien. Ich möchte Frau Bastos sagen, dass ich diese Kriterien nicht für wirklich gut oder ideal halte. Meiner Meinung nach wird die Rolle der Kommission darin bestehen, nach zweijährigem Funktionieren des Fonds eine Bewertung vorzunehmen und voraussichtlich Anpassungen oder Veränderungen vorzuschlagen. Ich danke Frau Ries für ihre Einschätzung in der Frage des Katastrophenschutzes, und ich werde Frau Wallström mitteilen, dass ihre Fraktion diese Idee einer europäischen Zivilschutztruppe unterstützt. Herrn Mayol i Raynal, der leider nicht mehr anwesend ist, möchte ich sagen, dass ich diese Idee eines europäischen Radweges, wenn ich richtig verstanden habe, sehr interessant finde. Für die Frage der Radwege interessiere ich mich schon seit langem sehr, und ich werde Frau Palacio darüber berichten, welch entschlossene Haltung es hierzu im Europäischen Parlament gibt."@de7 ") Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, σας ευχαριστώ όλους για την προσοχή σας, την παρουσία σας και όσους έλαβαν τον λόγο για τις ερωτήσεις και τις παρατηρήσεις τους. Ειδικότερα, θα ήθελα να πω στον κ. Lage και στους πορτογάλους συναδέλφους του ότι με άγγιξαν ιδιαίτερα οι ευχαριστίες τους. Ωστόσο, έχω την αίσθηση ότι έκανα απλώς το καθήκον μου, όπως η κ. Διαμαντοπούλου και ο κ. Vitorino όταν επισκέφτηκαν επίσης την Πορτογαλία, προκειμένου να εκφράσουν την ευρωπαϊκή αλληλεγγύη με λέξεις, με συμπόνια, αλλά επίσης και με συγκεκριμένες πράξεις, ακόμα και εάν καταλαβαίνω ότι μπορεί μερικές φορές να μην φαίνονται αρκετές. Όπως και να έχει, σας ευχαριστώ για την εκτίμηση που εκφράσατε στο πρόσωπό μου. Στο θέμα της πρόληψης, πολλοί από εσάς αναφέρθηκαν, φυσικά, στην πιο σημαντική πρόληψη, που είναι πράγματι η διατήρηση στις εν λόγω περιοχές ανδρών και γυναικών για να ζήσουν και να εργαστούν. Η κ. Grossetête μίλησε για απερήμωση. Το ίδιο και ο κ. Vallvé, ο κ. Fiori, ο κ. Maat και ο κ. Figueiredo. Δεν είναι τώρα η κατάλληλη στιγμή να μιλήσουμε για τις διάφορες πτυχές της κοινής γεωργικής πολιτικής, αλλά όποιες και εάν είναι οι ατέλειες ή οι ανεπάρκειές της και πέρα από τους νέους προσανατολισμούς αυτής της ΚΓΠ, για την οποία ο ίδιος είπα ότι θα λαμβάνει καλύτερα υπόψη τις περιβαλλοντικές απαιτήσεις –αυτό προτείνει, εν πάση περιπτώσει, ο κ. Fischler– πρέπει να πούμε ειλικρινά ότι εάν δεν υπήρχε η κοινή γεωργική πολιτική, πολλές περιφέρειες όπου μένουν ακόμα γεωργοί θα είχαν σβήσει. Θα ήθελα να προσθέσω ότι εάν θέλουμε να διατηρήσουμε, όχι μόνο γεωργικές ή δασοκομικές, αλλά γενικά δραστηριότητες στις αγροτικές περιοχές όπου υπάρχει κίνδυνος απερήμωσης, είναι επίσης αναγκαία μια πολιτική περιφερειακής στήριξης. Και αυτό, παρά το γεγονός ότι χρειάζεται να εξελιχθεί, συνηγορεί υπέρ μιας νέας περιφερειακής πολιτικής που να αφορά το σύνολο των ευρωπαϊκών περιφερειών. Η κ. Roth-Behrendt και ο κ. Moreira Da Silva αναφέρθηκαν, όπως και πολλοί από εσάς, στο μεγάλο παγκόσμιο θέμα του Κυότο, του φαινομένου του θερμοκηπίου και της θέρμανσης του πλανήτη. Έχω εκφράσει και ο ίδιος την πεποίθησή μου επ’ αυτού του θέματος. Τίποτα δεν είναι τυχαίο. Εάν ξεσπούν όλο και πιο ορμητικές καταιγίδες, εάν ο καύσωνας επιδεινώνεται, εάν η θέρμανση του πλανήτη προκαλεί αυτόν τον καύσωνα και εάν υπάρχουν, κατά συνέπεια, πυρκαγιές, πλημμύρες και –όπως θα δούμε πιθανότατα κατά τις επόμενες βδομάδες– νέες καταστροφές που συνδέονται με τις βροχές, τις καταιγίδες και τις διαβρώσεις, δεν είναι τυχαίο. Πιστεύω, λοιπόν, ότι υπάρχει εν προκειμένω μια κοινή, κοινοτική ευθύνη της Ευρωπαϊκής Ένωσης να εφαρμόσει κατά άμεμπτο τρόπο, όπως είπα νωρίτερα, το πρωτόκολλο του Κυότο και να ωθήσει όσο το δυνατόν περισσότερες χώρες, συμπεριλαμβανομένης της Ρωσίας, να προσχωρήσουν σε αυτό το πρωτόκολλο που αποσκοπεί στην οργάνωση της παγκόσμιας πρόληψης. Εκτός από τις προσπάθειες που πρέπει να καταβάλουμε προκειμένου να μειώσουμε τις εκπομπές αερίων που προκαλούν το φαινόμενο του θερμοκηπίου, υπάρχουν φυσικά και όλες οι άλλες πολιτικές που, κατά την άποψή μου –το λέω αυτό στον κ. Turmes, γιατί συμφωνώ μαζί του– θα πρέπει να διεξαχθούν με αυτήν την απαίτηση. Αυτό ισχύει πράγματι για τις πολιτικές που υποστηρίζουμε μέσω των διαρθρωτικών ταμείων ή των πόρων για τις μεταφορές. Προσωπικά, με απασχολεί να επανεξισορροπήσουμε περισσότερο την ευρωπαϊκή πολιτική μεταφορών, δίνοντας περισσότερο βάρος στους σιδηροδρόμους. Εξάλλου, υπενθυμίζω ότι, στο πλαίσιο του Ταμείου Συνοχής, του οποίου έχω την ευθύνη, οι μισές πιστώσεις διατίθενται για το περιβάλλον και οι άλλες μισές για τις μεταφορές. Σε αυτό το πλαίσιο, θα δώσω μεγάλη προσοχή στις νέες χώρες που θα προσχωρήσουν στην Ένωση, κύριε Turmes, γιατί δεν θα πρέπει αυτές οι χώρες, που βρίσκονται σε πλήρη ανοικοδόμηση, να κάνουν τα ίδια λάθη που κάναμε εμείς στο θέμα των μεταφορών μετά τον πόλεμο: να περάσουν γραμμές υψηλής τάσης σε οποιοδήποτε σημείο, να κατασκευάσουν δρόμους στο κέντρο των πόλεων, να κατασκευάσουν κυρίως δρόμους και αυτοκινητόδρομους από μπετόν αντί να αναπτύξουν τις σιδηροδρομικές μεταφορές. Σας υπόσχομαι ότι στο μελλοντικό Ταμείο Συνοχής, θα μεριμνήσουμε για αυτήν την καλύτερη ισορροπία. Ξεχάσατε, κύριε Turmes, ένα θέμα στο οποίο δίνω επίσης προσοχή, το θέμα των αστικών μαζικών συγκοινωνιών. Μέσω του Ταμείου Συνοχής, θα βοηθήσουμε ορισμένες πόλεις, τη Βαρσοβία και άλλες, να διευθετήσουν αυτές τις μαζικές συγκοινωνίες. Θα ήθελα, σε αυτές τις πόλεις, να αναπτυχθούν καλύτερα και ευρύτερα οι αστικές μαζικές συγκοινωνίες. Επαναλαμβάνω ότι στη μελλοντική περιφερειακή πολιτική την οποία επεξεργάζομαι στο μυαλό μου, η πρόθεσή μου είναι να καταστεί υποχρεωτική αυτή η πρόληψη των κινδύνων σε όλες τις ευρωπαϊκές περιφέρειες που θα τύχουν βοήθειας. Η κ. Ainardi και η κ. Keppelhoff-Wiechert αναφέρθηκαν στην κοινή γεωργική πολιτική σε σχέση με το ζήτημα της ξηρασίας και επαναλαμβάνω επίσης ότι θα επιδείξουμε, όπως κατέδειξε ο κ. Fischler, μεγάλη ελαστικότητα και ευελιξία στο πλαίσιο της ΚΓΠ για να βοηθήσουμε, ξεχωριστά και σε συνεργασία με τις εθνικές κυβερνήσεις, τους γεωργούς που πλήττονται σήμερα πολύ σοβαρά. Η κ. Ries αναφέρθηκε στην εκπαίδευση. Ο χρόνος δεν μου επιτρέπει να αναλύσω διεξοδικά αυτό το θέμα τώρα, αλλά πιστεύω ότι μια μορφή πρόληψης σε θέματα περιβάλλοντος συνίσταται στην καλύτερη ενημέρωση για τους κινδύνους και στην εκπαίδευση των ανθρώπων, ώστε να περιοριστούν όσο το δυνατόν όχι μόνο οι προμελετημένες ή εγκληματικές πράξεις, αλλά και οι πράξεις εξ αμελείας. Θα ήθελα να υποστηρίξω τον κ. Berthu, που μίλησε για την αναγκαιότητα ανάπτυξης του προγράμματος έρευνας. Η πρόθεση του συναδέλφου μου κ. Busquin είναι επίσης να αναπτυχθούν σε αυτόν τον τομέα οι ερευνητικές προσπάθειες που είναι ανεπαρκείς στην Ευρώπη. Όπως είπε ο κ. Colom i Naval, οι ερευνητικές προσπάθειες είναι ακόμα πιο απαραίτητες όσον αφορά αυτόν τον καύσωνα και την περιβαλλοντική θέρμανση, δεδομένου ότι η τελευταία δεκαετία, η δεκαετία 1990-2000, ήταν η πιο ζεστή εδώ και μια χιλιετία. Επομένως, είναι απαραίτητο να αναπτυχθεί η κατανόηση αυτών των φαινομένων, προκειμένου να τα καταπολεμήσουμε όσο το δυνατόν αποτελεσματικότερα. Απάντησα στον κ. Fiori σε σχέση με την ξηρασία. Καλούσε την Επιτροπή να επιληφθεί του ζητήματος του συντονισμού των υδάτινων πόρων. Εννοείται ότι θέλω ό,τι θέλουμε όλοι μας. Το πρόβλημα είναι ότι, στο θέμα της χωροταξίας ή των υδάτινων πόρων, υπάρχουν πολλές αρμοδιότητες που δεν είναι κοινοτικές, αλλά εθνικές ή ακόμα και περιφερειακές. Τέλος, ο κ. Lipietz πρότεινε μια Πράσινη Βίβλο για την προστασία των ηλικιωμένων από ατυχήματα που σχετίζονται με το κλίμα. Βρίσκω αυτή την πρόταση ενδιαφέρουσα, τουλάχιστον για να δούμε τι συνέβη σε όλες τις χώρες και ίσως για να φωτογραφίσουμε κατά κάποιον τρόπο αυτή την κρίση, τον τρόπο αντίδρασης σε κάθε χώρα και να προβούμε σε ανταλλαγή ορθών πρακτικών. Θα μεταφέρω αυτή την πρόταση στον συνάδελφό μου κ. Byrne. Θα ήθελα να διαβεβαιώσω τον κ. Turmes ότι η επιστολή, για την οποία μίλησε και η οποία απευθυνόταν στον κ. Πρόντι, θα αποτελέσει αντικείμενο πολύ σχολαστικής έρευνας, όχι μόνο από τον Πρόεδρο της Επιτροπής, αλλά και από όλους τους Επιτρόπους που ενδιαφέρονται για αυτό το θέμα και ιδιαίτερα από εμένα τον ίδιο. Ο κ. Coelho έθιξε το ζήτημα της ταχύτητας της καταβολής των χρημάτων. Την περασμένη Τετάρτη, την ίδια στιγμή που πρότεινα αυτά τα 31,6 εκατομμύρια, η κ. Schreyer πρότεινε την απαραίτητη διαδικασία ώστε τα δύο σκέλη της αρμόδιας για τον προϋπολογισμό αρχής, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και το Συμβούλιο, να μπορέσουν να αποφανθούν πολύ γρήγορα, ίσως πριν από το τέλος αυτού του μήνα, ούτως ώστε τα χρήματα να καταβληθούν πραγματικά, στο σύνολό τους, στην Πορτογαλία τον Οκτώβριο. Θα μπορούν, λοιπόν, να χρησιμοποιηθούν ήδη από τον Οκτώβριο. Την Πέμπτη συνομίλησα με την Υπουργό Οικονομικών της Πορτογαλίας, η οποία προετοιμάζει την κατανομή αυτών των ποσών για τη στήριξη ή την επιστροφή των δαπανών έκτακτης ανάγκης. Για άλλη μια φορά, εντυπωσιάστηκα και εγώ από την αλληλεγγύη, τη γενναιοδωρία, την κινητοποίηση του πληθυσμού της Πορτογαλίας, αλλά και των κατοίκων άλλων περιοχών, άλλων χωρών και, όπως είπε ο κ. Coelho, όχι μόνο χωρών της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Αναφέρθηκε η Ελβετία, αλλά παρενέβη και το Μαρόκο για να συνεισφέρει στη βοήθεια. Το βρίσκω αυτό καταπληκτικό και έπρεπε να το επισημάνω. Ο κ. Figueiredo και η κ. Ferrer αναφέρθηκαν, όπως πολλοί από εσάς, στην αποκατάσταση των δασών, που θα πάρει χρόνο. Χρειάζεται περισσότερος χρόνος όταν πρόκειται για φελλόδρυες –40 έτη– από ό,τι όταν πρόκειται για έλατα. Κατάπληξη προκαλεί, όταν πετάμε πάνω από τις καμένες εκτάσεις, η θέα της ποσότητας των δασικών οδών. Βλέπουμε καθαρά ότι επρόκειτο για μια πραγματική οικονομική δραστηριότητα με ανθρώπους που ζούσαν από τη δασική εκμετάλλευση. Κατά τη διάρκεια της αναδάσωσης, αυτοί οι άνθρωποι πρέπει να ζήσουν και να μην αναγκαστούν να φύγουν. Γι’ αυτό επιβάλλεται να δημιουργηθούν θέσεις εργασίας, ίσως σε άλλους τομείς, ώστε οι άνθρωποι αυτοί να μην μπουν στον πειρασμό να φύγουν. Σε κάθε περίπτωση, επιβεβαιώνω ότι τα διαρθρωτικά ταμεία θα μπορούν να χρησιμοποιηθούν, να επαναδιατεθούν γι’ αυτόν τον σκοπό. Αρκετοί από εσάς, όπως η κ. Redondo Jiménez, ο κ. Martin, η κ. Ferrer, ο κ. Savary και ο κ. Vallvé, αναφέρθηκαν με κάποια σφοδρότητα στα μέτρα πρόληψης και προστασίας, εκφράζοντας τη λύπη τους για τις τροποποιήσεις που πρότεινε η Επιτροπή με το . Θα ήθελα να αποφύγω την πολεμική και ιδίως τις παρεξηγήσεις και να υπενθυμίσω ή να υπογραμμίσω ότι τα απαραίτητα αυτά μέτρα πρόληψης και προστασίας χρηματοδοτούνται και θα συνεχίσουν να χρηματοδοτούνται στο πλαίσιο των προγραμμάτων ανάπτυξης της υπαίθρου. Ο νέος κανονισμός πρέπει, επομένως, να θεωρηθεί συμπλήρωμα και προσθήκη. Αυτό που προσπάθησε να κάνει η Επιτροπή, έστω και εάν υπήρξε προφανώς παρεξήγηση, ήταν να αποφύγει τις περιττολογίες ή τις επικαλύψεις μεταξύ των κανονισμών. Εξάλλου, η κ. Wallström πρόκειται να συναντήσει πολύ σύντομα την Επιτροπή Περιβάλλοντος και να δώσει διευκρινίσεις για αυτό το θέμα. Θέλω επίσης να πω –οι κκ. Rovsing και Hugues Martin έκαναν λόγο για αυτό το ζήτημα– ότι, όταν μιλάμε για αναδάσωση, μπορεί να πρόκειται για περιοχές που επλήγησαν είτε από πυρκαγιές είτε από θύελλες. Θυμάμαι ζώνες της περιφέρειάς μας, της Ακουιτανίας, με χιλιάδες εκτάρια δασικών εκτάσεων ισοπεδωμένα από τους θυελλώδεις ανέμους. Πρέπει, λοιπόν, να προχωρήσουμε στην αναδάσωση με διαφορετικές μεθόδους και λαμβάνοντας υπόψη το τι έχει συμβεί. Αναφέρομαι κυρίως, όπως είπατε, κύριε Rovsing, στις αντιπυρικές ζώνες. Σας δίνω το εξής ενδεικτικό στατιστικό δεδομένο: το 10% των δαπανών για την ανάπτυξη της υπαίθρου για την περίοδο 2000-2006 διατίθεται για τα μέτρα που αφορούν το δάσος και μεγάλο μέρος των χρημάτων αυτών είναι αφιερωμένο στη δενδροφύτευση. Επομένως, χρήματα υπάρχουν. Αυτό που λείπει δεν είναι τα χρήματα. Η δυνατότητα να υλοποιηθούν όλες αυτές οι πρωτοβουλίες υπάρχει και επαναλαμβάνω ότι, είτε πρόκειται για τα διαρθρωτικά ταμεία, των οποίων έχω την άμεση αρμοδιότητα, είτε πρόκειται για την κατάρτιση και την κ. Διαμαντοπούλου ή για την ανάπτυξη της υπαίθρου και τον κ. Fischler, μπορούμε να δεχτούμε με μεγάλη ελαστικότητα όλες τις προτάσεις επαναδιάθεσης και επαναπρογραμματισμού, όπως άλλωστε έχει ήδη προτείνει να κάνει η Πορτογαλία για ποσό ύψους 182 εκατομμυρίων ευρώ. Ο κ. Ribeiro e Castro, η κ. Bastos πριν από ένα λεπτό και ο κ. Cunha εξέφρασαν τη λύπη τους που δεν υπερβήκαμε τα 31,6 εκατομμύρια. Και εγώ ο ίδιος είπα τις προάλλες ότι αυτό το ποσό ίσως και να μην ήταν στο ύψος των αναγκών. Επαναλαμβάνω ότι προορίζεται στο σύνολό του για μέτρα έκτακτης ανάγκης, τα οποία, χωρίς το Ταμείο Αλληλεγγύης, δεν θα είχαν τύχει ποτέ παρόμοιας υποστήριξης. Εάν αυτή η καταστροφή στην Πορτογαλία είχε γίνει πριν από δύο χρόνια, το κονδύλιο δεν θα ήταν 31,6 εκατομμύρια, αλλά μηδέν. Όπως μας υπενθύμισε πριν από λίγο ο κ. Savary, λόγω της σοβαρότητας των πλημμύρων, επανιδρύσαμε αυτό το Ταμείο Αλληλεγγύης, που είχε άλλοτε καταργηθεί και που ανερχόταν μόνο σε μερικές δεκάδες εκατομμύρια ευρώ· το επανιδρύσαμε με ένα δισεκατομμύριο ευρώ, κάτι που αποτελεί τελικά πραγματική πρόοδο. Τούτου λεχθέντος, δεν μπορώ να κάνω τίποτα άλλο παρά να εφαρμόσω τα κριτήρια που εγκρίθηκαν από το Κοινοβούλιο και το Συμβούλιο, επισημαίνοντας ωστόσο ότι τα κριτήρια που είχα προτείνει αρχικά ήταν αισθητά διαφορετικά. Εφαρμόζουμε αυτά τα κριτήρια με τον πιο αμερόληπτο και αντικειμενικό τρόπο και είναι τα ίδια κριτήρια που χρησιμοποιούνται σε περίπτωση πλημμύρων στη Γερμανία, στην Αυστρία, στη Δημοκρατία της Τσεχίας ή στην Πορτογαλία. Θα ήθελα να πω στην κ. Bastos ότι δεν θεωρώ αυτά τα κριτήρια αμετακλήτως καλά ή ιδανικά. Αντιθέτως, θεωρώ ότι ο ρόλος της Επιτροπής θα είναι, έπειτα από δύο χρόνια λειτουργίας του Ταμείου, να προβεί σε αξιολόγηση και πιθανότατα να προτείνει προσαρμογές ή τροποποιήσεις. Ευχαριστώ την κ. Ries για τα σχόλιά της σε σχέση με το θέμα της πολιτικής προστασίας και θα ήθελα να ανακοινώσω στην κ. Wallström την υποστήριξη αυτής της ιδέας της ευρωπαϊκής δύναμης πολιτικής προστασίας από την ομάδα της. Θα ήθελα να εκφράσω στον κ. Mayol i Raynal, που δεν είναι πια εδώ, το έντονο ενδιαφέρον μου για αυτή την ιδέα, εάν κατάλαβα καλά, του ευρωπαϊκού ποδηλατοδρόμου. Τυχαίνει να ενδιαφέρομαι άμεσα και εδώ και πολύ καιρό για το θέμα των ποδηλατικών λωρίδων και θα ήθελα να μεταφέρω στην κ. de Palacio την αποφασιστικότητα που εκφράζεται σχετικά με αυτό το θέμα στο επίπεδο του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου."@el8 ". Mr President, ladies and gentlemen, thank you all of you for your attention and for being here today and, to those who took the floor, for their questions and observations. I should like to say in particular to Mr Lage and his fellow Portuguese Members that I was very touched by their words of thanks. Nevertheless, I feel that I was only doing my job, as were Mrs Diamantopoulou and Mr Vitorino when they also visited Portugal to express European solidarity by offering words and compassion, but also through tangible action, even though I understand that this can sometimes seem insufficient. In any case, I should like to thank you for your comments. On the subject of prevention, a number of you obviously mentioned the best prevention method, which is of course to keep men and women in the areas concerned to live and work there. Mrs Grossetête spoke about desertification, as did Mr Vallvé, Mr Fiori, Mr Maat and Mr Figueiredo. Now is not the time to mention the different aspects of the common agricultural policy, but whatever its imperfections and shortcomings and leaving aside the new course set by the CAP – and I have said myself that it would be better for doing what Mr Fischler in any case proposes and taking environmental requirements into account – it has to be said quite frankly that if the common agricultural policy had not existed, it would have spelt the end for many regions where there are still farmers today. I would add that if we wish to maintain these activities, not only agriculture or forestry, but activities in rural areas where desertification is a real risk, we also need a regional support policy. And this mitigates in favour of the idea, even if it needs to evolve further, of a new regional policy which is of interest to all the regions of Europe. Mrs Roth-Behrendt and Mr Moreira Da Silva mentioned, as many of you did, the great international issue of Kyoto, the greenhouse effect and global warming. I myself have said what I think on this subject. Chance has nothing to do with it. If we experience increasingly violent storms, if temperatures continue to rise, if global warming causes the increase in temperatures and if, all of a sudden, there are fires, floods and – as we will probably see over the next few weeks – further disasters due to rain, storms and erosion, it is no coincidence. I therefore believe that the European Union has a joint, Community-wide responsibility to apply the Kyoto Protocol to the letter, as I said earlier, and to persuade as many countries as possible, including Russia, to ratify this protocol, which seeks to organise prevention at global level. Over and above the efforts that we need to make to reduce greenhouse gas emissions, there are clearly all of our other policies which, as I see it – I am saying this to Mr Turmes because I agree with him – need to be implemented with this in mind. This applies too to the policies that we support through the Structural Funds or the funds for transport. Personally I am anxious for us to tip the balance of European transport policy more towards rail. Moreover, I would remind you that under the Cohesion Fund, for which I am responsible, half of the appropriations are allocated to the environment and the other half to transport. In this context I am going to pay close attention to the new countries that are entering the Union, Mr Turmes, because we have to avoid these countries, where reconstruction is in full swing, making the same mistakes that we have made on transport since the war: erecting high-voltage power lines in any old place, constructing roads in the middle of cities, building mainly roads and motorways, with more and more concrete, rather than developing rail transport. I promise you that in the new Cohesion Fund we are going to ensure that we strike a better balance. You forgot one subject, Mr Turmes, that is also a particular concern of mine, and that is urban public transport. Through the Cohesion Fund we are going to help cities, Warsaw and others, to provide this public transport. I would like these cities to make more space for urban public transport and to give it better support. I would repeat that in the future regional policy, which I am reflecting on at the moment, my intention is to make this kind of risk prevention compulsory in all of the European regions that are in receipt of aid. Mrs Ainardi and Mrs Keppelhoff-Wiechert mentioned the common agricultural policy in connection with the drought and I would also repeat that, as Mr Fischler has demonstrated, we will show a great deal of flexibility under the CAP so as to help farmers that are very seriously affected at the present time, working alongside and in addition to national governments. Mrs Ries mentioned education. Time does not allow me to go into detail now, but I think that where the environment is concerned one form of prevention is to explain properly what is at stake and to educate people, so as to limit as far as possible not only deliberate or criminal acts but also acts of carelessness. I should like to support Mr Berthu, who mentioned the need to develop the research programme. My colleague, Mr Busquin, also intends to increase the research effort in this field, as it is insufficient in Europe. As Mr Colom i Naval said, the research effort is all the more necessary where this heatwave and global warming are concerned in the light of the fact that the last decade, from 1990 to 2000, has seen the hottest years for a thousand years. It is therefore necessary to increase our understanding of these phenomena so as to combat them as effectively as possible. I have responded to Mr Fiori's comments on drought. He invited the Commission to consider the issue of coordinating water resources. That is fine by me. The problem is that responsibility for planning and water resources does not lie entirely at Community level, but is shared with national and regional bodies. Finally, Mr Lipietz suggested a Green Paper on protecting the older generation from climate-related accidents. I think this is an interesting idea, at least to see what has happened in all of the countries and perhaps gain a kind of overview of this crisis, of the way in which different countries responded to it, and so as to exchange good practice. I will pass on this suggestion to my colleague David Byrne. I would say to Mr Turmes that the letter that he mentioned, which was sent to Mr Prodi, will be scrutinised very carefully, not only by the President of the Commission but also by all of the commissioners who are interested in this subject and in particular by the one who has just addressed you. Mr Coelho mentioned the speed of payment. Last Wednesday, at the same time as I proposed these 31.6 million, Mrs Schreyer proposed the procedure necessary for the two arms of the budgetary authority, the European Parliament and the Council, to be able to make a decision very quickly, no doubt before the end of this month, so that the money is actually paid, in full, to Portugal in October. It will therefore be usable from October. On Thursday I met the Portuguese Finance Minister, who is making preparations to distribute this money to support or reimburse emergency expenditure. Once again, I too was very struck by the solidarity, generosity and proactive response of the people of Portugal, but also of the inhabitants of other regions, other countries and, as Mr Coelho said, not only countries in the European Union. Switzerland was mentioned. Morocco has also contributed to the relief effort. I think this is excellent and it needed to be pointed out. Like many of you, Mr Figueiredo and Mrs Ferrer mentioned the restoration of the forests, which will take time. It will take more time where cork oaks are concerned – 40 years – than for fir trees. It is very striking when you fly over the scorched bare earth to see the number of forest roads. You can clearly see that this was a site of genuine economic activity with people who lived from forestry development. During the time that reforestation takes, these people need to live and must not be forced to leave. Jobs will therefore have to be created, no doubt in other sectors, so that the people are not tempted to leave. In any case, I can confirm that it will be possible to use the Structural Funds and redeploy them to this end. Several of you, including Mrs Redondo Jiménez, Mr Martin, Mrs Ferrer, Mr Savary and Mr Vallvé, made rather forcible comments about prevention and protection measures and expressed regret for the amendments proposed by the Commission in 'Forest Focus'. I should like to avoid controversy and especially misunderstandings and remind you or tell you very strongly that the necessary protection and prevention measures are still and will continue to be funded under the rural development programmes. The new 'Forest Focus' Regulation is to be seen as complementing and supplementing these. What the Commission has sought to do, even though there has clearly been a misunderstanding, is to avoid overlaps or redundancies between the regulations. Mrs Wallström, I might add, will be meeting the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy very soon and will explain this to them. I also wish to say – Messrs Rovsing and Hugues Martin mentioned this issue – that when we talk about reforestation, we may be referring to regions that have been ravaged by fires or to those that have been devastated by storms. I remember seeing parts of our region, Aquitaine, with thousands of hectares of trees blown down by the storms. Different reforestation methods therefore need to be adopted taking into account what has happened. I am thinking in particular, as you said, Mr Rovsing, of firebreak areas. Let me give you the following statistic: 10% of expenditure under rural development for the period 2000 to 2006 is going to forest-related measures and a large proportion of this money is devoted to afforestation. The money is, therefore, there. It is not the money that is lacking. We have the capacity to pay for all of these initiatives and I would repeat that where the structural funds are concerned, for which I have direct responsibility, or training under Mrs Diamantopoulou or rural development under Mr Fischler, we will be able to show a great deal of flexibility and accept all proposals to redeploy or reprogramme funds, as Portugal has by the way already proposed doing to the tune of EUR 182 million. Mr Ribeiro e Castro, Mrs Bastos just a moment ago and Mr Cunha expressed regret that the figure was no higher than 31.6 million. I myself said the other day that this amount was undoubtedly not enough to meet existing needs. I would repeat that it is earmarked entirely for emergency measures, which would never have been supported were it not for the Solidarity Fund. If this catastrophe had happened in Portugal two years ago, the amount would not have been 31.6 million but zero. As Mr Savary reminded us just now, it was because the floods were so serious that we resurrected this Solidarity Fund, which had been abolished in the past. The old Fund consisted of just a few dozen million euro; we have recreated it with a billion euro, which does constitute real progress. Having said that, all I can do is apply the criteria that were approved by Parliament and the Council, while observing, I might add, that the criteria that I initially proposed were substantially different. We apply these criteria with the utmost impartiality and objectivity and it is the same criteria that are used for floods in Germany, Austria and the Czech Republic as for Portugal. I would say to Mrs Bastos that I do not consider these criteria to be definitively good or ideal. On the contrary, I see the Commission's role as being to carry out an evaluation, once the Fund has been up and running for two years, and probably to propose changes or modifications. I would like to thank Mrs Ries for her comments on the issue of civil protection and I will pass on her group's support for this idea of a European civil protection force to Mrs Wallström. I will say to Mr Mayol i Raynal, who is no longer present, that I was very interested in his idea, if I understood correctly, of a European cycle route. As it happens, I have a longstanding and keen interest in the provision of cycle tracks and I will tell Mrs de Palacio that the European Parliament is determined to see progress made here."@en3 ". Señor Presidente, Señorías, gracias a todos por su atención, por su presencia hoy aquí y, a los que han intervenido, por sus preguntas y observaciones. Quiero decir en particular al Sr. Lage y a sus colegas portugueses que aprecio mucho sus palabras de agradecimiento. Sin embargo, tengo la impresión de no haber hecho más que mi trabajo, al igual que la Sra. Diamantopoulou y el Sr. Vitorino, que también visitaron Portugal para expresar la solidaridad europea con palabras, con compasión, pero también con hechos concretos, aunque comprendo que a veces puedan parecer insuficientes. En todo caso, les doy las gracias por sus comentarios. Por lo que se refiere a la prevención, muchos de ustedes han mencionado naturalmente la mejor forma de prevención, que es, en efecto, mantener en las zonas afectadas a hombres y mujeres que trabajen y vivan en ellas. La Sra. Grossetête ha hablado de la desertización, al igual que los Sres. Vallvé, Fiori, Maat o Figueiredo. No es momento de abordar los distintos aspectos de la política agrícola común, pero cualesquiera que sean sus imperfecciones o insuficiencias y dejando a un lado el nuevo rumbo tomado por la PAC, –yo mismo he dicho que sería preferible hacer lo que el Sr. Fischler propone y tener en cuenta las exigencias medioambientales–, hay que decir francamente que, si la política agrícola común no hubiera existido, habría sido el fin de muchas regiones en las que todavía quedan agricultores. A eso añadiré que, si se quieren mantener actividades, y no sólo agrícolas y forestales, en las zonas rurales con riesgo de desertización, se necesitará también una política de apoyo regional. Lo cual aboga a favor de la idea de una nueva política regional, aunque todavía tenga que perfilarse mejor, que interese a todas la regiones de Europa. La Sra. Roth-Behrendt y el Sr. Moreira Da Silva, como muchos de ustedes, han mencionado la gran cuestión global de Kioto, el efecto invernadero, el calentamiento del planeta. Yo mismo he dicho lo que pensaba sobre este tema. No hay casualidades. No es casual que se produzcan temporales cada vez más violentos, que las temperaturas sigan subiendo, que el calentamiento del planeta produzca ese aumento de las temperaturas y que, de pronto, haya incendios, inundaciones y –probablemente lo observaremos en las próximas semanas– nuevas catástrofes producidas por las lluvias, las tormentas, la erosión. Creo, pues, que la Unión Europea tiene una responsabilidad común, comunitaria, de aplicar al pié de la letra el Protocolo de Kioto, como ya dije antes, y de convencer al mayor número de países, entre ellos Rusia, de ratificar este Protocolo que trata de organizar la prevención a escala mundial. Aparte de los esfuerzos que tengamos que hacer para reducir las emisiones de gases con efecto invernadero, están naturalmente todas las demás políticas que, desde mi punto de vista –se lo digo al Sr. Turmes porque estoy de acuerdo con él–, tienen que aplicarse teniendo esto en cuenta. Lo mismo puede decirse de las políticas que apoyamos a través de los Fondos Estructurales, o de los fondos para los transportes. Personalmente, deseo que la política de transportes europea se inclina más a favor del ferrocarril. Por otra parte, les recuerdo que, en el Fondo de Cohesión del cual soy responsable, la mitad de los créditos se han asignado al medio ambiente, y la otra mitad a los transportes. En este contexto, estaré atento a los nuevos países que van a ingresar en la Unión, señor Turmes, porque tenemos que evitar que esos países, que están en plena reconstrucción, cometan los mismos errores que nosotros cometimos en materia de transporte después de la guerra: pasar líneas de alta tensión por cualquier sitio, construir carreteras en medio de las ciudades, construir grandes carreteras y autopistas cada vez con más hormigón, en vez de desarrollar el transporte por ferrocarril. Les prometo que en el futuro Fondo de Cohesión vamos a asegurar un equilibrio mejor. Ha olvidado usted, señor Turmes, un tema que también me preocupa: el transporte público en las ciudades. A través del Fondo de Cohesión, vamos a ayudar a las ciudades a ordenar el transporte público, en Varsovia y otras ciudades. Quisiera que esas ciudades dedicaran un mayor espacio y prestaran un mayor apoyo al transporte colectivo urbano. Repito que en la futura política regional sobre la que reflexiono en este momento, mi intención es hacer obligatorio este tipo de prevención de riesgos en todas las regiones europeas que reciban ayudas. La Sra. Ainardi y la Sra. Keppelhoff-Wiechert han hablado de la política agrícola común en relación con la sequía, y quiero decirles que también nosotros, como ya ha hecho el Sr. Fischler, mostraremos una gran flexibilidad con la PAC para ayudar a los agricultores tan gravemente afectados actualmente, en paralelo y como complemento a las ayudas que reciban de los gobiernos nacionales. La Sra. Ries ha hablado de la educación. No tengo tiempo ahora para entrar en detalles, pero pienso que una forma de prevención en materia de medio ambiente consiste en explicar bien lo que está en juego y en educar a los ciudadanos, para evitar en lo posible no sólo los actos deliberados o criminales, sino también los actos de imprudencia. Quiero expresar mi apoyo al Sr. Berthu, que mencionó la necesidad de ampliar el programa de investigación. Mi colega, el Sr. Busquin, tiene también la intención de aumentar las investigaciones en este campo, que son insuficientes en Europa. Como ha dicho el Sr. Colom i Naval, el esfuerzo de investigación es tanto más necesario, en lo que se refiere a la ola de calor y al calentamiento del planeta, cuanto que en el último decenio, de 1990 a 2000, hemos vivido los años más cálidos del último milenio. Es necesario, pues, que lleguemos a conocer mejor estos fenómenos para combatirlos lo más eficazmente posible. He respondido a los comentarios del Sr. Fiori sobre la sequía. Él ha pedido a la Comisión que se haga cargo de la coordinación de los recursos hidráulicos. Me parece estupendo. El problema es que, en materia de ordenación del territorio o de recursos hidráulicos, muchas competencias no son comunitarias, sino nacionales e incluso regionales. Por último, el Sr. Lipietz ha sugerido la elaboración de un Libro Verde sobre la protección de las personas de edad avanzada contra los accidentes climáticos. Me parece una sugerencia interesante, al menos para saber lo que ha pasado en todos los países, y obtener un panorama general de esta crisis, del modo en que se ha respondido a ella en diferentes países, además de compartir buenas prácticas. Transmitiré esta sugerencia a mi colega David Byrne. He de decir al Sr. Turmes que la carta mencionada por él y dirigida al Sr. Prodi será objeto de un examen muy atento, no sólo por parte del Presidente de la Comisión, sino de todos los comisarios que se ocupan de este tema y en particular del que acaba de dirigirse a ustedes. El Sr. Coelho ha mencionado la rapidez del pago. El pasado miércoles, al mismo tiempo que yo proponía esos 31,6 millones de euros, la Sra. Schreyer proponía el procedimiento necesario para que las dos ramas de la autoridad presupuestaria, el Parlamento Europeo y el Consejo, puedan pronunciarse muy rápidamente, sin duda antes de final de mes, para que puedan transferirse todos los fondos a Portugal en el mes de octubre. Podrán utilizarse, por tanto, a partir del mes de octubre. El jueves me entrevisté con la Ministra de Economía portuguesa, que prepara la distribución de estos fondos para ayudas o reembolso de gastos de primera necesidad. Una vez más, me ha sorprendido mucho la solidaridad, la generosidad y la movilización de la población portuguesa, pero también de los habitantes de otras regiones, de otros países y, como nos ha recordado el Sr. Coelho, no sólo de países de la Unión Europea. Se ha mencionado a Suiza. Marruecos ha contribuido también a las actividades de ayuda. Me parece algo fantástico, y tenía que decirlo. La Sra. Figueiredo y la Sra. Ferrer han mencionado, como muchos de ustedes, la recuperación de los bosques, que llevará su tiempo. Lleva más tiempo cuando se trata de alcornoques –40 años– que de abetos. Es sorprendente ver, cuando se sobrevuelan las superficies quemadas, la cantidad de pistas forestales existentes. Se ve claro que se trataba de una auténtica actividad económica con personas que vivían de la explotación forestal. Durante el tiempo que lleve la reforestación, es necesario que esas personas vivan sin verse obligadas a marcharse a otro lugar, lo cual obliga a crear puestos de trabajo, sin duda en otros sectores, para que puedan quedarse. En todo caso, confirmo que los Fondos Estructurales podrán utilizarse y reprogramarse para este fin. Varios de ustedes, la Sra. Redondo Jiménez, el Sr. Martin, la Sra. Ferrer, el Sr. Savary y el Sr. Vallvé han hablado con cierta vehemencia de las medidas de prevención y protección, lamentando las modificaciones propuestas por la Comisión a propósito de . Quiero evitar la polémica y sobre todo los malentendidos y recordar o decir con toda firmeza que las necesarias medidas de protección y de prevención son y seguirán siendo financiadas en el marco de los programas de desarrollo rural. El nuevo Reglamento es, pues, un complemento, un añadido. Lo que la Comisión ha intentado hacer, aunque está claro que ha habido un malentendido, es evitar superposiciones o redundancias entre reglamentos. Por otra parte, la Sra. Wallström se reunirá en breve con la Comisión de Medio Ambiente y se explicará al respecto. Quiero decir asimismo –los Sres. Rovsing y Hugues Martin han planteado esta cuestión– que, al hablar de reforestación, podemos referirnos a regiones que han sido devastadas tanto por incendios como por temporales. Recuerdo haber visto zonas de nuestra región, Aquitania, con miles de hectáreas de árboles derrumbados por las tormentas. Así pues, tienen que adoptarse diferentes métodos de reforestación teniendo en cuenta lo sucedido. Estoy pensando, sobre todo, en las zonas cortafuegos que ha mencionado el Sr. Rovsing. Les daré la siguiente estadística: el 10% del gasto en concepto de desarrollo rural para el período 2000-2006 se destina a medidas forestales y gran parte de ese dinero se consagra a la repoblación. Por lo tanto, sí que hay dinero. No es dinero lo que falta. Podemos pagar todas estas iniciativas y repito que, en lo que se refiere a los Fondos Estructurales, que son de mi responsabilidad directa, o en lo que se refiere a la formación y la Sra. Diamantopoulou, o al desarrollo rural y el Sr. Fischler, podremos aceptar con gran flexibilidad todas las propuestas de reprogramación o reasignación, como ya ha propuesto Portugal por un importe de 182 millones de euros. El Sr. Ribeiro e Castro, la Sra. Bastos hace un momento y el Sr. Cunha, han lamentado que no se haya ido más allá de 31,6 millones de euros. Yo mismo dije el otro día que sin duda esa cifra no está a la altura de las necesidades. Repito que se asigna íntegramente a medidas de emergencia que, sin el Fondo de Solidaridad, nunca habrían recibido ayuda. Si esta catástrofe de Portugal se hubiera producido hace dos años, la dotación no habría sido de 31,6 millones, sino de cero euros. Como el Sr. Savary ha recordado hace un momento, la gravedad de las inundaciones nos llevó a reintroducir este Fondo de Solidaridad antaño suprimido. El antiguo Fondo estaba dotado de varias decenas de millones de euros, y lo volvimos a constituir con una dotación de mil millones de euros, lo cual representa todo un progreso. Dicho esto, todo lo que puedo hacer es aplicar los criterios que han sido aprobados por el Parlamento y el Consejo, aunque he de recordar que los que había propuesto inicialmente eran sensiblemente diferentes. Aplicamos estos criterios del modo más imparcial y objetivo posible, y se utilizan los mismos criterios en el caso de las inundaciones en Alemania, Austria, República Checa que en el caso de Portugal. Diré a la Sra. Bastos que no creo que esos criterios sean definitivamente buenos o ideales. Al contrario, considero que el papel de la Comisión es evaluar el funcionamiento del Fondo al cabo de dos años y, probablemente, proponer adaptaciones o modificaciones. Agradezco a la Sra. Ries sus comentarios sobre la cuestión de la protección civil y transmitiré a la Sra. Wallström el apoyo de su Grupo a la idea de crear una fuerza europea de protección civil. Le diré al Sr. Mayol i Raynal, que ya no está aquí, que me ha interesado mucho su idea, si he entendido bien, de una ciclopista europea. Desde hace tiempo me interesa personalmente el tema de los carriles para bicicletas, y comunicaré a la Sra. de Palacio la determinación del Parlamento Europeo a que se hagan progresos en este terreno."@es12 ". Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän teitä kaikkia mielenkiinnostanne, läsnäolostanne sekä kysymyksiä ja huomautuksia esittäneitä puheenvuoroistaan. Erityisesti parlamentin jäsenelle Lagelle ja hänen portugalilaisille kollegoilleen haluan sanoa, että arvostan heidän kiitoksiaan. Minulla on kuitenkin tunne, että olen vain tehnyt työtäni, kuten komission jäsenet Diamantopoulou ja Vitorinokin vieraillessaan Portugalissa ja ilmaistessaan eurooppalaista yhteisvastuuta sanoin ja myötätunnolla mutta myös konkreettisin teoin. Ymmärrän kyllä, että teot voivat toisinaan vaikuttaa riittämättömiltä. Kiitän teitä joka tapauksessa arvostuksestanne. Luonnollisesti monet teistä ovat maininneet ehkäisevistä toimista ensimmäisen, joka on se, että miehet ja naiset pysyvät alueella, työskentelevät ja asuvat siellä. Jäsen Grossetête puhui autioitumisesta, niin myös jäsenet Vallvé, Fiori, Maat ja Figueiredo. Nyt ei ole oikea aika keskustella yhteisen maatalouspolitiikan eri näkökohdista, mutta olivatpa sen puutteet tai riittämättömyydet mitkä tahansa, myös YMP:n uusien suuntaviivojen jälkeen, joista olen itsekin todennut, että niissä otetaan paremmin huomioon ympäristövaatimukset – näin ainakin komission jäsen Fischler on ehdottanut – on kuitenkin todettava, että ilman yhteistä maatalouspolitiikkaa monet alueet, joilla vielä on maanviljelijöitä, olisivat jo autioituneet. Haluan vielä lisätä, että jos autioitumisen uhkaamilla maaseutualueilla halutaan säilyttää muutakin toimintaa kuin pelkästään maan- ja metsänviljelyä, tarvitaan myös alueellista tukipolitiikkaa. Tämä puoltaa sellaista uutta aluepolitiikkaa, jota toki on kehitettävä edelleen, joka koskee kaikkia Euroopan alueita. Monet teistä, kuten jäsen Roth-Behrendt ja jäsen Moreira Da Silva, viittasivat Kiotossa käsiteltyyn maailmanlaajuiseen kysymykseen, kasvihuoneilmiöön, ja maapallon lämpenemiseen. Olen itsekin esittänyt kantani asiasta. Ei ole kyse sattumasta. Yhä rajummat myrskyt, yhä voimakkaammat helleaallot, se, että maapallon lämpeneminen aiheuttaa näitä helleaaltoja, metsäpalot, tulvat ja – saamme todennäköisesti todeta lähiviikkoina – yhä uudet sateisiin, ukkosiin ja eroosioon liittyvät katastrofit eivät ole sattumaa. Katson, että tämän osalta on olemassa yhteinen yhteisön vastuu, Euroopan unionin vastuu, soveltaa moitteettomasti, kuten äsken totesin, Kioton pöytäkirjaa ja saada mahdollisimman suuri määrä valtioita, Venäjä mukaan luettuna, liittymään pöytäkirjaan, jolla pyritään järjestämään maailmanlaajuista ehkäisyä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi toteutettavien toimien lisäksi tämä vaatimus on mielestäni luonnollisesti otettava huomioon kaikkien muidenkin politiikan alojen täytäntöönpanossa – olen tästä samaa mieltä jäsen Turmesin. Tämä koskee rakennerahastojen sekä liikennerahastojen kautta tukemaamme politiikkaa. Itse kannan huolta siitä, että eurooppalaista liikennepolitiikkaa tasapainotettaisiin yhä enemmän rautatieliikenteen puolelle. Lisäksi muistutan, että koheesiorahastosta, jonka toiminnasta itse vastaan, puolet määrärahoista osoitetaan ympäristöä ja puolet liikennettä koskeviin hankkeisiin. Tässä yhteydessä tarkastelen erityisen huolellisesti unioniin liittyviä uusia jäsenvaltioita, hyvä jäsen Turmes, koska on estettävä näitä jälleenrakennusvaiheessa olevia maita tekemästä samoja virheitä kuin me olemme tehneet liikenteen alalla sotien jälkeen: me vedimme voimalinjoja minne tahansa, rakensimme teitä keskelle kaupunkeja, rakensimme nimenomaan teitä ja moottoriteitä betonista sen sijaan että olisimme kehittäneet rautatieliikennettä. Takaan teille, että uudessa koheesiorahastossa me valvomme tarkemmin tätä tasapainoa. Hyvä jäsen Turmes, te unohditte yhden seikan, joka on mielestäni otettava huomioon, nimittäin kaupunkien julkisen liikenteen. Koheesiorahaston avulla aiomme auttaa Varsovaa ja muitakin kaupunkeja parantamaan julkista liikennettä. Toivoisin, että näissä kaupungeissa julkista liikennettä kehitettäisiin paremmaksi ja laajemmaksi. Toistan vielä, että tulevassa aluepolitiikassa, jota parhaillaan tarkastelen, aikomukseni on saattaa pakolliseksi riskien ehkäiseminen kaikilla tuetuilla eurooppalaisilla alueilla. Jäsenet Ainardi ja Keppelhoff-Wiechert viittasivat yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuivuuden yhteydessä ja toistan tässäkin, että olemme osoittaneet suurta joustavuutta, kuten komission jäsen Fischler totesi, yhteisen maatalouspolitiikan soveltamisessa auttaaksemme kansallisten hallitusten kanssa ja niiden lisäksi nyt vakavassa tilanteessa olevia maanviljelijöitä. Jäsen Ries puhui koulutuksesta. Tähänkään aiheeseen meillä ei ole aikaa paneutua tarkemmin juuri nyt, mutta nähdäkseni ympäristötuhojen ehkäiseminen merkitsee sitä, että haasteet tehdään selviksi ja että annetaan tietoa sekä tahallisten ja rikollisten toimien että tahattomien haitallisten toimien ehkäisemiseksi. Olen samaa mieltä jäsen Berthun kanssa tarpeesta kehittää tutkimusohjelmaa. Myös kollegani Busquin pyrkii kehittämään Euroopassa tällä hetkellä riittämätöntä tutkimustoimintaa. Kuten jäsen Colom i Naval totesi, tutkimustoiminta on yhä tärkeämpää, sillä helleaallot ja lämpeneminen ovat jatkuneet vuosikymmenen, vuodesta 1990 vuoteen 2000, jotka ovat olleet lämpimimpiä vuosia tuhanteen vuoteen. On siis tarpeen tutkia näitä ilmiöitä niiden torjumiseksi mahdollisimman tehokkaasti. Vastasin jäsen Fiorille kuivuudesta. Hän kehotti komissiota käsittelemään vesivarojen koordinointia. Ei minulla ole mitään sitä vastaan. Ongelma on siinä, että toimivaltaa kaavoituksessa ja vesivarojen hallinnassa on monella tasolla, mutta ei yhteisön tasolla, vaan ainoastaan kansallisella ja alueellisella tasolla. Lopuksi jäsen Lipietz ehdotti vihreän kirjan laatimista iäkkäiden henkilöiden suojelemisesta ilmaston aiheuttamilta vaaroilta. Minusta ehdotus on mielenkiintoinen, ainakin koska näin saataisiin käsitys siitä, mitä kaikissa valtioissa on tapahtunut ja kenties jonkinlainen kokonaiskuva kriisistä ja siitä, kuinka siihen on eri valtioissa vastattu, ja voitaisiin vaihtaa hyviä käytäntöjä. Välitän ehdotuksen komission jäsenelle David Byrnelle. Jäsen Turmesille vastaan, että hänen mainitsemansa komission puheenjohtajalle Prodille osoitettu kirje tutkitaan hyvin huolellisesti. Näin tekevät sekä komission puheenjohtaja että kaikki muutkin komission jäsenet, jotka käsittelevät kyseistä alaa, varsinkin minä. Jäsen Coelho mainitsi maksujen nopeuden. Viime keskiviikkona samaan aikaan kun ehdotin 31,6 miljoonan euron määrärahoja, komission jäsen Schreyer ehdotti tarvittavaa menettelyä, jotta molemmat budjettivallan käyttäjät, Euroopan parlamentti ja neuvosto voisivat ilmaista kantansa mahdollisimman nopeasti, epäilemättä jo ennen tämän kuun loppua. Näin rahat voitaisiin tosiasiassa suorittaa Portugalille lokakuussa. Ne olisivat siis käytettävissä lokakuusta alkaen. Keskustelin torstaina Portugalin valtiovarainministerin kanssa, joka valmistelee varojen jakamista kiireellisimpien menojen tukemiseen tai takaisinmaksuun. Olin jälleen kerran otettu portugalilaisten yhteisvastuullisuudesta, anteliaisuudesta ja toimekkuudesta. Tämä koskee kuitenkin myös muiden alueiden ja maiden asukkaita, ja kuten Coelho totesi, muitakin kuin Euroopan unionin jäsenvaltioita. On mainittu muun muassa Sveitsi. Myös Marokko on osallistunut aputoimiin. Minusta tämä on upeaa, ja se on huomattava. Parlamentin jäsenet Figueiredo ja Ferrer, kuten monet muutkin teistä, puhuivat metsien uudelleen istuttamisesta, joka vie paljon aikaa. Korkkitammien osalta se vie vielä enemmän aikaa – 40 vuotta – kuin kuusien osalta. Lennettäessä yli palaneiden alueiden on hätkähdyttävää nähdä metsäteiden määrä. On selvästi havaittavissa, että kyseessä oli todellinen taloudellinen toiminta, että ihmiset elivät metsänhoidosta. Metsien uudelleen istuttamisen ja kasvattamisen aikanakin näiden ihmisten on elettävä, eikä heidän pidä joutua muuttamaan. Tämä edellyttää työpaikkojen luomista, epäilemättä muilla aloilla, jotta ihmiset eivät joutuisi lähtemään. Joka tapauksessa vakuutan teille, että rakennerahastoihin voidaan turvautua tässä tarkoituksessa. Monet teistä, kuten Redondo Jiménez, Martin, Ferrer, Savary ja Vallvé ovat suhteellisen kiihkeästi puhuneet ehkäisevistä ja suojelevista toimenpiteistä ja pahoitelleet komission Forest Focus -ehdotukseen esittämiä muutoksia. Haluaisin välttää polemiikkia ja etenkin väärinkäsityksiä ja muistuttaa painokkaasti, että tarvittavat suojelu- ja ehkäisytoimenpiteet ovat ja tulevat edelleen olemaan mahdollisia maaseudun kehittämisohjelmissa. Uusi Forest Focus -asetus on siis täydentävä lisä. Komissio on pyrkinyt välttämään päällekkäisyyksiä ja toistoa asetusten välillä, vaikka tämä onkin selvästi käsitetty väärin. Komission jäsen Wallström sitä paitsi tapaa lähiaikoina ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan selvittääkseen asiaa. Haluan myös todeta, että puhuttaessa uudelleenmetsittämisestä – jäsenet Rovsing ja Hugues Martin käsittelivät tätä – kyse voi olla joko metsäpalojen tai myrskyjen tuhoamista alueista. Muistan alueita Akvitaniassa, joissa myrsky kaatoi tuhansia hehtaareja metsää. Uudelleenmetsittämisen menetelmät voivat siis olla erilaisia riippuen siitä, mitä on tapahtunut. Minäkin tarkoitan erityisesti, kuten totesitte jäsen Rovsing, palonkatkaisulinjoja. Kerron teille muutamia lukuja: 10 prosenttia maaseudun kehittämismenoista vuosina 2000–2006 on osoitettu metsiä koskeviin toimenpiteisiin, ja suuri osa tästä metsittämiseen. Rahaa siis on. Rahasta ei ole puutetta. On olemassa kapasiteettia ottaa huomioon kaikki nämä aloitteet ja toistan vielä, että mitä tulee rakennerahastoihin, joista minä vastaan, tai komission jäsenen Diamantopouloun vastuulla olevaan koulutukseen tai komission jäsenen Fischlerin vastuulla olevaan maaseudun kehittämiseen, meillä on paljon joustovaraa hyväksyä määrärahojen uudelleenjakoa tai ohjelmasuunnitelman muuttamista koskevia ehdotuksia. Portugali onkin jo ehdottanut 182 miljoonan euron uudelleenjakoa. Jäsenet Ribeiro e Castro, Bastos juuri äsken ja Cunha pahoittelivat, ettei määrärahoja ole kuin 31,6 miljoonaa euroa. Totesin itsekin hiljattain, ettei määrä todennäköisesti kata tarpeita. Toistan vielä, että määrä on osoitettu kokonaisuudessaan hätätoimenpiteisiin, joita ei ilman solidaarisuusrahastoa olisi lainkaan tuettu. Jos tämä katastrofi Portugalissa olisi tapahtunut pari vuotta sitten, määrärahat eivät olisi olleet 31,6 miljoonaa euroa, vaan niitä ei olisi ollut lainkaan. Kuten Savary äsken muistutti, perustimme uudelleen jo lakkautetun solidaarisuusrahaston vakavien tulvien vuoksi. Solidaarisuusrahaston varat olivat ennen vain joitakin kymmeniä miljoonia euroja, uudelleen perustettaessa sille kuitenkin osoitettiin miljardin euron määrärahat, mikä on kuitenkin todellista edistystä. Näin ollen en todellakaan voi tehdä muuta kuin soveltaa parlamentin ja neuvoston hyväksymiä edellytyksiä. Huomautan kuitenkin, että alun perin ehdottamani edellytykset olivat huomattavan erilaisia. Sovellamme edellytyksiä mahdollisimman puolueettomasti ja objektiivisesti. Edellytykset ovat samat, joita sovellettiin Saksan, Itävallan ja Tšekin tulvien yhteydessä ja Portugalissa. Jäsen Bastosille vastaan, etten katso edellytysten olevan välttämättä oikeita tai parhaita mahdollisia. Katson pikemminkin, että komission tehtävä on rahaston toimittua kaksi vuotta arvioida sen toimintaa ja todennäköisesti ehdottaa mukautuksia tai muutoksia. Kiitän jäsen Riesiä hänen pelastuspalvelua koskevasta kannastaan ja kerron komission jäsenelle Wallströmille hänen ryhmänsä ehdotuksesta, joka koskee eurooppalaisen pelastuspalveluryhmän perustamista. Jäsen Mayol i Raynalille, joka ei enää ole paikalla, haluan sanoa olevani hyvin kiinnostunut hänen ajatuksestaan, joka, jos oikein ymmärsin, koski eurooppalaista pyörätieverkostoa. Olen sattumalta hyvin kiinnostunut pyöräteistä, ja ollut sitä jo kauan, ja kerron komission jäsenelle de Palaciolle Euroopan parlamentin määrätietoisesta kannasta tässä asiassa."@fi5 "Signor Presidente, onorevoli deputati, vi ringrazio per la vostra attenzione, per la vostra presenza e mi rivolgo ora a coloro che sono intervenuti per le vostre domande e le vostre osservazioni. Vorrei dire soprattutto all’onorevole Lage e ai suoi colleghi portoghesi che ho apprezzato molto i loro ringraziamenti. Credo però di aver fatto soltanto il mio dovere, come del resto i Commissari Diamantopoulou e Vitorino; anch’essi si sono recati in Portogallo per esprimere la solidarietà europea con la propria partecipazione, ma anche e soprattutto con azioni concrete, benché mi renda conto che talvolta queste ultime possono sembrare insufficienti. In ogni caso vi ringrazio per l’apprezzamento. Per quanto riguarda la prevenzione, molti di voi hanno ovviamente ricordato la prima delle prevenzioni, che è in effetti quella di far sì che il territorio sia popolato da uomini e donne che vi lavorano e vi abitano. L’onorevole Grossetête ha parlato di desertificazione, come del resto gli onorevoli Vallvé, Fiori, Maat e Figueiredo. Non è il momento di evocare i diversi aspetti della politica agricola comune, ma, quali che siano le sue imperfezioni o le sue carenze, e al di là dei nuovi orientamenti di questa PAC – io stesso credo che essa dovrebbe tenere in maggiore considerazione le esigenze ambientali, come propone il Commissario Fischler – bisogna dire francamente che se la politica agricola comune non esistesse, per molte regioni ancor oggi popolate da agricoltori sarebbe già suonata l’ora della fine. Aggiungerei che, se si vogliono mantenere alcune attività – non soltanto agricole o forestali – nelle zone rurali a rischio di desertificazione, serve comunque una politica di sostegno regionale. E ciò depone a favore di una nuova politica regionale che, sebbene in evoluzione, interessa l’insieme dei territori europei. Gli onorevoli Roth-Behrendt e Moreira Da Silva, come molti di voi, hanno ricordato la grande questione globale di Kyoto, dell’effetto serra, del riscaldamento del pianeta. Anch’io ho espresso la mia convinzione personale in materia. Non è una coincidenza; se scoppiano tempeste sempre più violente, se le temperature si fanno sempre più canicolari, se il riscaldamento del pianeta provoca queste temperature e se improvvisamente ci sono incendi, inondazioni e – come constateremo probabilmente nelle prossime settimane – nuove catastrofi legate alle piogge, ai temporali, alle erosioni, non è un caso. Credo che in materia ci sia la responsabilità comune, comunitaria, dell’Unione europea di applicare in maniera irreprensibile – l’ho appena detto – il protocollo di Kyoto e di convincere il maggior numero di paesi, Russia compresa, ad aderire a questa convenzione che mira ad organizzare la prevenzione globale. Al di là degli sforzi da compiere per ridurre le emissioni dei gas a effetto serra, ci sono naturalmente tutte le altre politiche che, dal mio punto di vista – lo dico all’onorevole Turmes perché concordo con lui – devono essere portate avanti con questa esigenza trasversale. Questo vale in effetti per le politiche che sosteniamo attraverso i Fondi strutturali o i fondi per i trasporti. Personalmente sono favorevole a reindirizzare la politica dei trasporti verso la ferrovia. Ricordo d’altronde che nel quadro del Fondo di coesione, di cui sono responsabile, metà degli stanziamenti sono destinati all’ambiente, l’altra metà ai trasporti. In tale contesto, seguirò con attenzione i nuovi paesi che entreranno a far parte dell’Unione, onorevole Turmes, perché bisogna evitare che tali paesi, ancora in piena ricostruzione, ripetano gli stessi errori che abbiamo commesso in materia di trasporti nel dopoguerra: far passare linee di alta tensione senza una precisa programmazione, costruire strade in mezzo alle città, privilegiare lo sviluppo delle strade e delle autostrade, del cemento insomma, piuttosto che del trasporto su rotaia. Vi prometto che nel futuro Fondo di coesione vigileremo per garantire un migliore equilibrio in materia. Onorevole Turmes, lei ha dimenticato un altro argomento che mi sta a cuore: quello dei trasporti urbani collettivi. Attraverso il Fondo di coesione, aiuteremo alcune città – Varsavia ed altre – a realizzare i trasporti collettivi. Vorrei che, in queste città, si riservasse un posto migliore e più ampio ai trasporti urbani collettivi. Lo ripeto: nella futura politica regionale da me concepita intendo rendere obbligatoria la prevenzione contro i rischi in tutte le regioni europee che beneficeranno di aiuti. Gli onorevoli Ainardi e Keppelhoff-Wiechert hanno ricordato la politica agricola comune in rapporto alla siccità, e vorrei ribadire che, come ha dimostrato il Commissario Fischler, daremo prova di grande flessibilità nell’ambito della PAC per aiutare, al di là e a fianco dei governi nazionali, gli agricoltori che sono stati più colpiti dalle più recenti calamità. L’onorevole Ries ha parlato di informazione. E’ un tema che adesso non abbiamo più il tempo di trattare nei dettagli, ma credo che una forma di prevenzione in materia di ambiente consista nel far capire chiaramente la posta in gioco e nell’educare, per limitare il più possibile non solo le azioni deliberate o criminali ma anche gli atti di incoscienza. Condivido l’opinione dell’onorevole Berthu, che ha ricordato la necessità di sviluppare il programma di ricerca. Anche il mio collega, Commissario Busquin, intende sviluppare l’attività di ricerca in questo settore, che in Europa è insufficiente. Come ha detto l’onorevole Colom i Naval, tale attività è sempre più necessaria in considerazione delle temperature canicolari e del riscaldamento del pianeta che conosciamo ormai da una decina d’anni, quelli tra il 1990 e il 2000, il decennio più caldo degli ultimi dieci secoli. E’ quindi necessario comprendere i fenomeni per combatterli nel modo più efficace possibile. Ho risposto all’onorevole Fiori in merito alla siccità. Egli ha chiesto alla Commissione di occuparsi del coordinamento delle risorse idriche. Sono d’accordo. Il problema è che, in materia di assetto del territorio o di risorse idriche, molte competenze non sono comunitarie ma nazionali o addirittura regionali. Infine, l’onorevole Lipietz ha proposto un Libro verde sulla protezione degli anziani dai rischi climatici; questo suggerimento mi sembra molto interessante, giacché consentirebbe se non altro di accertare la situazione in tutti i paesi ed ottenere un’immagine completa di questa crisi, per capire quali sono state le reazioni dei vari paesi e fare uno scambio di buone prassi. Trasmetterò questo suggerimento al mio collega, il Commissario David Byrne. Vorrei dire adesso all’onorevole Turmes che la lettera di cui ha parlato, indirizzata al Presidente della Commissione Prodi, sarà oggetto di un attento esame, non soltanto da parte del Presidente della Commissione ma di tutti i Commissari che si occupano della materia, e in particolare di colui che vi ha appena parlato. L’onorevole Coelho ha menzionato la rapidità con cui è stato effettuato il versamento. Mercoledì scorso, mentre proponevo questi 31,6 milioni di euro, il Commissario, signora Schreyer, ha proposto la procedura necessaria affinché i due rami dell’autorità di bilancio, Parlamento europeo e Consiglio, possano pronunciarsi molto rapidamente, certamente prima della fine del mese, in modo tale che la somma venga effettivamente versata per intero al Portogallo nel mese d’ottobre. I fondi saranno quindi utilizzabili a partire dal mese di ottobre. Giovedì scorso ho parlato con il ministro portoghese delle Finanze, che si occupa della ripartizione di questi stanziamenti per sostenere o rimborsare le spese più urgenti. Ancora una volta, io stesso sono rimasto assai colpito dalla solidarietà, dalla generosità e dalla mobilitazione della popolazione portoghese, ma anche degli abitanti di altre regioni, di altri paesi e, come ha detto l’onorevole Coelho, non soltanto di paesi dell’Unione europea. E’ stata ricordata la Svizzera. Anche il Marocco è intervenuto per contribuire ai soccorsi; mi sembra straordinario ed è stato giusto sottolinearlo. L’onorevole Figueiredo e l’onorevole Ferrer hanno menzionato, come molti di voi, il riassetto delle foreste, che richiederà del tempo. Servirà ancora più tempo per le querce da sughero – 40 anni – e per gli abeti. E’ sorprendente, quando si sorvolano le distese bruciate, vedere la quantità di strade che attraversano le foreste; è evidente che in quelle zone ferveva una vera e propria attività economica con persone che vivevano grazie allo sfruttamento delle foreste. Durante il periodo della riforestazione è necessario che gli abitanti di queste aree possano vivere, senza essere costretti a partire; si dovranno creare evidentemente in altri settori posti di lavoro, affinché la gente non abbia la tentazione di andarsene. In ogni caso confermo che si potranno utilizzare, e stanziare nuovamente a questo scopo, i Fondi strutturali. Molti di voi, tra cui gli onorevoli Redondo Jiménez, Martin, Ferrer, Savary e Vallvé, hanno ricordato con una certa veemenza le misure di prevenzione e di tutela, esprimendo rammarico per le modifiche proposte dalla Commissione in merito a Forest Focus. Vorrei evitare polemiche e malintesi e ricordare, o comunque ribadire, che queste necessarie misure di protezione e prevenzione sono e rimangono possibili nell’ambito dei programmi di sviluppo rurale. Il nuovo regolamento Forest Focus giunge dunque quale complemento e integrazione. Quello che la Commissione ha cercato di fare, sebbene evidentemente sia stata fraintesa, è di evitare sovrapposizioni o ridondanze tra i regolamenti. In ogni caso il Commissario, signora Wallström, si riunirà presto con la commissione per l’ambiente ed illustrerà la nostra posizione in materia. Voglio dire altresì – gli onorevoli Rovsing e Hugues Martin hanno sollevato la questione – che quando si parla di riforestazione ci si può riferire a regioni che sono state devastate da incendi o tempeste. Penso per esempio ad alcune parti della nostra regione, l’Aquitania, con migliaia di ettari di bosco sconvolti dalla tempesta. E’ quindi opportuno procedere alla riforestazione con metodi diversi e tenendo conto di quanto è successo. Penso soprattutto, come lei stesso ha detto, onorevole Rovsing, a zone atte a contrastare la propagazione delle fiamme. Fornirò soltanto una cifra: il 10 per cento delle spese nell’ambito dello sviluppo rurale per il periodo 2000-2006 va alle misure forestali e gran parte di questi fondi sono riservati all’imboschimento. Ci sono quindi fondi disponibili; non sono i soldi a mancare. E’ possibile tener conto di tutte queste iniziative e ripeto che, trattandosi dei Fondi strutturali di cui sono il diretto responsabile, o trattandosi della formazione e del Commissario Diamantopoulou o dello sviluppo rurale e del Commissario Fischler, potremo accettare con molta flessibilità tutte le proposte di nuovi stanziamenti o di nuova programmazione, come del resto il Portogallo ha proposto fin d’ora per un importo di circa 182 milioni di euro. Gli onorevoli Ribeiro e Castro, Cunha, e poco fa l’onorevole Bastos, hanno espresso il loro rammarico perché non sono stati superati i 31,6 milioni di euro; io stesso ho detto l’altro giorno che questa somma non era certo sufficiente a coprire tutti i bisogni. Lo ripeto: essa è destinata interamente a misure urgenti che, senza il Fondo di solidarietà, non sarebbero mai state sostenute. Se la catastrofe del Portogallo si fosse verificata due anni fa, lo stanziamento non sarebbe stato pari a 31,6 milioni di euro ma a zero. Come ha appena ricordato l’onorevole Savary, a causa della gravità delle inondazioni abbiamo ricreato questo Fondo di solidarietà che era stato soppresso. Il precedente fondo si limitava a poche decine di milioni di euro, mentre ora ha una dotazione di un miliardo di euro, cosa che costituisce un effettivo progresso. Detto questo, non posso fare a meno di applicare i criteri che sono stati approvati dal Parlamento e dal Consiglio, pur osservando che quelli da me inizialmente proposti erano notevolmente diversi. Questi criteri, gli stessi utilizzati per le inondazioni in Germania, in Austria, nella Repubblica ceca o in Portogallo, vengono da noi applicati nel modo più imparziale e più obiettivo possibile. Vorrei dire all’onorevole Bastos che non li ritengo perfetti o ideali. Credo piuttosto che il ruolo della Commissione sarà, dopo due anni di funzionamento del Fondo, quello di valutare e probabilmente di proporre adeguamenti o modifiche. Ringrazio l’onorevole Ries per il suo apprezzamento sul tema della protezione civile; informerò il Commissario Wallström del sostegno che il suo gruppo offre all’idea di un corpo europeo di protezione civile. Vorrei dire all’onorevole Mayol i Raynal, che non è più in Aula, che sono molto interessato all’idea di una pista ciclabile europea, se ho capito bene il suo intervento. La questione delle piste ciclabili mi interessa molto e da lungo tempo; comunicherò al Commissario de Palacio la determinazione espressa in proposito all’interno del Parlamento europeo."@it9 ". Mr President, ladies and gentlemen, thank you all of you for your attention and for being here today and, to those who took the floor, for their questions and observations. I should like to say in particular to Mr Lage and his fellow Portuguese Members that I was very touched by their words of thanks. Nevertheless, I feel that I was only doing my job, as were Mrs Diamantopoulou and Mr Vitorino when they also visited Portugal to express European solidarity by offering words and compassion, but also through tangible action, even though I understand that this can sometimes seem insufficient. In any case, I should like to thank you for your comments. On the subject of prevention, a number of you obviously mentioned the best prevention method, which is of course to keep men and women in the areas concerned to live and work there. Mrs Grossetête spoke about desertification, as did Mr Vallvé, Mr Fiori, Mr Maat and Mr Figueiredo. Now is not the time to mention the different aspects of the common agricultural policy, but whatever its imperfections and shortcomings and leaving aside the new course set by the CAP – and I have said myself that it would be better for doing what Mr Fischler in any case proposes and taking environmental requirements into account – it has to be said quite frankly that if the common agricultural policy had not existed, it would have spelt the end for many regions where there are still farmers today. I would add that if we wish to maintain these activities, not only agriculture or forestry, but activities in rural areas where desertification is a real risk, we also need a regional support policy. And this mitigates in favour of the idea, even if it needs to evolve further, of a new regional policy which is of interest to all the regions of Europe. Mrs Roth-Behrendt and Mr Moreira Da Silva mentioned, as many of you did, the great international issue of Kyoto, the greenhouse effect and global warming. I myself have said what I think on this subject. Chance has nothing to do with it. If we experience increasingly violent storms, if temperatures continue to rise, if global warming causes the increase in temperatures and if, all of a sudden, there are fires, floods and – as we will probably see over the next few weeks – further disasters due to rain, storms and erosion, it is no coincidence. I therefore believe that the European Union has a joint, Community-wide responsibility to apply the Kyoto Protocol to the letter, as I said earlier, and to persuade as many countries as possible, including Russia, to ratify this protocol, which seeks to organise prevention at global level. Over and above the efforts that we need to make to reduce greenhouse gas emissions, there are clearly all of our other policies which, as I see it – I am saying this to Mr Turmes because I agree with him – need to be implemented with this in mind. This applies too to the policies that we support through the Structural Funds or the funds for transport. Personally I am anxious for us to tip the balance of European transport policy more towards rail. Moreover, I would remind you that under the Cohesion Fund, for which I am responsible, half of the appropriations are allocated to the environment and the other half to transport. In this context I am going to pay close attention to the new countries that are entering the Union, Mr Turmes, because we have to avoid these countries, where reconstruction is in full swing, making the same mistakes that we have made on transport since the war: erecting high-voltage power lines in any old place, constructing roads in the middle of cities, building mainly roads and motorways, with more and more concrete, rather than developing rail transport. I promise you that in the new Cohesion Fund we are going to ensure that we strike a better balance. You forgot one subject, Mr Turmes, that is also a particular concern of mine, and that is urban public transport. Through the Cohesion Fund we are going to help cities, Warsaw and others, to provide this public transport. I would like these cities to make more space for urban public transport and to give it better support. I would repeat that in the future regional policy, which I am reflecting on at the moment, my intention is to make this kind of risk prevention compulsory in all of the European regions that are in receipt of aid. Mrs Ainardi and Mrs Keppelhoff-Wiechert mentioned the common agricultural policy in connection with the drought and I would also repeat that, as Mr Fischler has demonstrated, we will show a great deal of flexibility under the CAP so as to help farmers that are very seriously affected at the present time, working alongside and in addition to national governments. Mrs Ries mentioned education. Time does not allow me to go into detail now, but I think that where the environment is concerned one form of prevention is to explain properly what is at stake and to educate people, so as to limit as far as possible not only deliberate or criminal acts but also acts of carelessness. I should like to support Mr Berthu, who mentioned the need to develop the research programme. My colleague, Mr Busquin, also intends to increase the research effort in this field, as it is insufficient in Europe. As Mr Colom i Naval said, the research effort is all the more necessary where this heatwave and global warming are concerned in the light of the fact that the last decade, from 1990 to 2000, has seen the hottest years for a thousand years. It is therefore necessary to increase our understanding of these phenomena so as to combat them as effectively as possible. I have responded to Mr Fiori's comments on drought. He invited the Commission to consider the issue of coordinating water resources. That is fine by me. The problem is that responsibility for planning and water resources does not lie entirely at Community level, but is shared with national and regional bodies. Finally, Mr Lipietz suggested a Green Paper on protecting the older generation from climate-related accidents. I think this is an interesting idea, at least to see what has happened in all of the countries and perhaps gain a kind of overview of this crisis, of the way in which different countries responded to it, and so as to exchange good practice. I will pass on this suggestion to my colleague David Byrne. I would say to Mr Turmes that the letter that he mentioned, which was sent to Mr Prodi, will be scrutinised very carefully, not only by the President of the Commission but also by all of the commissioners who are interested in this subject and in particular by the one who has just addressed you. Mr Coelho mentioned the speed of payment. Last Wednesday, at the same time as I proposed these 31.6 million, Mrs Schreyer proposed the procedure necessary for the two arms of the budgetary authority, the European Parliament and the Council, to be able to make a decision very quickly, no doubt before the end of this month, so that the money is actually paid, in full, to Portugal in October. It will therefore be usable from October. On Thursday I met the Portuguese Finance Minister, who is making preparations to distribute this money to support or reimburse emergency expenditure. Once again, I too was very struck by the solidarity, generosity and proactive response of the people of Portugal, but also of the inhabitants of other regions, other countries and, as Mr Coelho said, not only countries in the European Union. Switzerland was mentioned. Morocco has also contributed to the relief effort. I think this is excellent and it needed to be pointed out. Like many of you, Mr Figueiredo and Mrs Ferrer mentioned the restoration of the forests, which will take time. It will take more time where cork oaks are concerned – 40 years – than for fir trees. It is very striking when you fly over the scorched bare earth to see the number of forest roads. You can clearly see that this was a site of genuine economic activity with people who lived from forestry development. During the time that reforestation takes, these people need to live and must not be forced to leave. Jobs will therefore have to be created, no doubt in other sectors, so that the people are not tempted to leave. In any case, I can confirm that it will be possible to use the Structural Funds and redeploy them to this end. Several of you, including Mrs Redondo Jiménez, Mr Martin, Mrs Ferrer, Mr Savary and Mr Vallvé, made rather forcible comments about prevention and protection measures and expressed regret for the amendments proposed by the Commission in 'Forest Focus'. I should like to avoid controversy and especially misunderstandings and remind you or tell you very strongly that the necessary protection and prevention measures are still and will continue to be funded under the rural development programmes. The new 'Forest Focus' Regulation is to be seen as complementing and supplementing these. What the Commission has sought to do, even though there has clearly been a misunderstanding, is to avoid overlaps or redundancies between the regulations. Mrs Wallström, I might add, will be meeting the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy very soon and will explain this to them. I also wish to say – Messrs Rovsing and Hugues Martin mentioned this issue – that when we talk about reforestation, we may be referring to regions that have been ravaged by fires or to those that have been devastated by storms. I remember seeing parts of our region, Aquitaine, with thousands of hectares of trees blown down by the storms. Different reforestation methods therefore need to be adopted taking into account what has happened. I am thinking in particular, as you said, Mr Rovsing, of firebreak areas. Let me give you the following statistic: 10% of expenditure under rural development for the period 2000 to 2006 is going to forest-related measures and a large proportion of this money is devoted to afforestation. The money is, therefore, there. It is not the money that is lacking. We have the capacity to pay for all of these initiatives and I would repeat that where the structural funds are concerned, for which I have direct responsibility, or training under Mrs Diamantopoulou or rural development under Mr Fischler, we will be able to show a great deal of flexibility and accept all proposals to redeploy or reprogramme funds, as Portugal has by the way already proposed doing to the tune of EUR 182 million. Mr Ribeiro e Castro, Mrs Bastos just a moment ago and Mr Cunha expressed regret that the figure was no higher than 31.6 million. I myself said the other day that this amount was undoubtedly not enough to meet existing needs. I would repeat that it is earmarked entirely for emergency measures, which would never have been supported were it not for the Solidarity Fund. If this catastrophe had happened in Portugal two years ago, the amount would not have been 31.6 million but zero. As Mr Savary reminded us just now, it was because the floods were so serious that we resurrected this Solidarity Fund, which had been abolished in the past. The old Fund consisted of just a few dozen million euro; we have recreated it with a billion euro, which does constitute real progress. Having said that, all I can do is apply the criteria that were approved by Parliament and the Council, while observing, I might add, that the criteria that I initially proposed were substantially different. We apply these criteria with the utmost impartiality and objectivity and it is the same criteria that are used for floods in Germany, Austria and the Czech Republic as for Portugal. I would say to Mrs Bastos that I do not consider these criteria to be definitively good or ideal. On the contrary, I see the Commission's role as being to carry out an evaluation, once the Fund has been up and running for two years, and probably to propose changes or modifications. I would like to thank Mrs Ries for her comments on the issue of civil protection and I will pass on her group's support for this idea of a European civil protection force to Mrs Wallström. I will say to Mr Mayol i Raynal, who is no longer present, that I was very interested in his idea, if I understood correctly, of a European cycle route. As it happens, I have a longstanding and keen interest in the provision of cycle tracks and I will tell Mrs de Palacio that the European Parliament is determined to see progress made here."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, geachte dames en heren afgevaardigden, ik dank de aanwezigen voor hun aandacht en degenen die het woord hebben gevoerd voor hun vragen, opmerkingen en commentaar. Ik zou met name tegen de heer Lage en zijn Portugese collega’s willen zeggen dat ik hun dankbetuigingen zeer waardeer, al heb ik het gevoel niet meer dan mijn werk te hebben gedaan, zoals mevrouw Diamantopoulou en de heer Vitorino deden toen zij een bezoek brachten aan Portugal. Daar hebben zij onze Europese solidariteit uitgesproken en gezegd dat Portugal met woord en, vooral ook, daad zal worden bijgestaan. Er zullen concrete maatregelen worden getroffen, al begrijp ik dat die soms niet altijd even toereikend zullen lijken. In ieder geval dank ik u voor uw waardering. Ten aanzien van het onderwerp preventie heeft een aantal afgevaardigden onder u gepleit voor wat vanzelfsprekend de beste preventie methode is, namelijk ervoor te zorgen dat mannen en vrouwen in de betreffende gebieden kunnen blijven wonen en werken. Mevrouw Grossetête had het over woestijnvorming, evenals de heren Vallvé, Fiori, Maat en Figueiredo. Dit is niet het moment om de verschillende aspecten van het gemeenschappelijk landbouwbeleid ter sprake te brengen, maar ondanks de tekortkomingen en gebreken en daarbovenop de nieuwe oriëntaties ten aanzien van dit gemeenschappelijk landbouwbeleid, waarover ik reeds verklaard heb dat hierin beter rekening gehouden zou moeten worden met de milieueisen – dat is in ieder geval wat de heer Fischler voorstelt – gebiedt de eerlijkheid mij te zeggen dat als het gemeenschappelijk landbouwbeleid er niet geweest zou zijn, dat het einde zou hebben betekend van veel regio’s waar nu nog steeds boerenbedrijven bestaan. Ik wil hieraan toevoegen dat als men deze activiteiten wil voortzetten, niet alleen landbouw of bosbouw, maar activiteiten in het algemeen in de plattelandsgebieden waar woestijnvorming een reëel gevaar is, een regionaal steunbeleid evenzeer onontbeerlijk is. En dat pleit voor een nieuw regionaal beleid, zelfs al moet het nog nader ontwikkeld worden, dat in het belang is van alle Europese gebieden. Mevrouw Roth-Behrendt, de heer Moreira Da Silva en vele anderen onder u hebben het gehad over het grote mondiale vraagstuk omtrent Kyoto, het broeikaseffect, de opwarming van de planeet. Ik heb mijn opvatting over dit onderwerp niet onder stoelen of banken gestoken. Er mag niets aan het toeval overgelaten worden. Als we kijken naar de klimatologische ontwikkelingen kunnen we niet meer van toeval spreken. Ik heb het dan over de stormen die steeds meer in kracht toenemen, de steeds erger wordende hitte, de opwarming van de planeet die de hoge temperaturen veroorzaakt, de bosbranden en overstromingen die plotseling de kop opsteken en – daar zullen we de komende weken waarschijnlijk mee te maken krijgen – de rampen die verband houden met regen, onweer en erosie. Ik ben van mening dat de Europese Unie in dit opzicht een gemeenschappelijke, communautaire verantwoordelijkheid heeft om het Protocol van Kyoto naar de letter toe te passen, en om zoveel mogelijk landen, met inbegrip van Rusland, ertoe te brengen zich te houden aan het Protocol waarbij we ons richten op mondiale preventie. Naast de maatregelen die we moeten nemen om de uitstoot van broeikasgassen terug te dringen, zijn er natuurlijk alle andere beleidsvormen die – en ik richt mij nu tot de heer Turmes omdat het ik het met hem eens ben – ten uitvoer moeten worden gelegd met dit in gedachten. Dat geldt voor het beleid dat wij voeren met betrekking tot de Structuurfondsen of de fondsen voor het vervoer. Persoonlijk vind ik het uitermate belangrijk dat wij de balans in het Europees vervoersbeleid laten doorslaan in de richting van het spoor. Overigens wijs ik erop dat in het kader van het Cohesiefonds, waar ik verantwoordelijk voor ben, de helft van de kredieten is uitgetrokken voor het milieu en de andere helft voor het vervoer. In dat kader zal ik de verrichtingen van de landen die tot de Europese Unie zullen toetreden nauwlettend volgen, mijnheer Turmes, omdat we moeten voorkomen dat deze landen, die zich nog in de herstructureringsfase bevinden, dezelfde fouten maken als wij na de oorlog op transportgebied hebben gemaakt. Ik doel daarbij op de aanleg van hoogspanningslijnen zonder rekening te houden met de omgeving, de aanleg van wegen dwars door steden en bovenal de prioriteit die werd verleend aan de aanleg van betonnen wegen en snelwegen in plaats van aan de ontwikkeling van het vervoer per spoor. Ik beloof u dat wij in het toekomstige Cohesiefonds meer zullen letten op een beter evenwicht. U heeft, mijnheer Turmes, een onderwerp vergeten waarmee ook ik me bezighoud, te weten het openbaar vervoer in de steden. Via het Cohesiefonds gaan wij steden zoals Warschau en andere steden ondersteunen met de inrichting van het openbaar vervoer. Ik zou willen dat er in de steden betere en meer aandacht wordt geschonken aan het stedelijk openbaar vervoer. Ik zeg nogmaals dat ik er in het toekomstige regionale beleid waar ik over sprak, naar streef de preventie van risico’s in alle Europese regio’s die steun zullen ontvangen, verplicht te stellen. Mevrouw Ainardi en mevrouw Keppelhoff-Wiechert spraken in verband met het gemeenschappelijk landbouwbeleid over de droogte. Nogmaals, we zullen in het GLB, zoals commissaris Fischler al heeft laten zien, veel soepelheid betrachten wat betreft het beschikbaar stellen van hulp aan de boeren die op het moment buitengewoon zwaar getroffen zijn, in aanvulling op de steun van en in samenwerking met de nationale regeringen. Mevrouw Ries heeft enkele aspecten op het vlak van educatie aangesneden. Er is onvoldoende tijd om gedetailleerd hierop in te gaan, maar één vorm van preventie is mijns inziens: uitleggen wat er op het spel staat en mensen opvoeden om aldus niet alleen opzettelijke of criminele handelingen maar ook achteloosheid zoveel mogelijk te voorkomen. Ik ben het eens met de heer Berthu, die de noodzaak aangaf een onderzoeksprogramma te ontwikkelen. Mijn collega, de heer Busquin, is eveneens van plan de onderzoeksinspanningen op dit gebied te vergroten, want die zijn in Europa ontoereikend. Zoals de heer Colom i Naval al aangaf, zijn onderzoeksinspanningen in verband met de hitte en opwarming des te noodzakelijker aangezien zich in het laatste decennium, de periode 1990-2000, de warmste jaren sinds duizend jaar hebben voorgedaan. Het is dus noodzakelijk meer kennis op te doen over deze verschijnselen om ze zo doelmatig mogelijk te kunnen bestrijden. Ik heb al gereageerd op de opmerkingen van de heer Fiori inzake de droogte. Hij vroeg de Commissie zich bezig te houden met de coördinatie van de watervoorraad. Ik weet heel goed wat iedereen wil, maar het probleem is dat er wat betreft de inrichting van gebieden en de planning van de watervoorraad veel niet-communautaire bevoegdheden bestaan, zoals nationale of regionale bevoegdheden. Ten slotte kwam de heer Lipietz met een voorstel voor een groenboek over de bescherming van ouderen tegen klimaatgerelateerde ongevallen. Ik vind dat een interessant voorstel, in elk geval om een beeld te scheppen van wat zich in alle landen heeft afgespeeld en misschien om een soort overzicht te krijgen van deze crisis, alsmede van de manier hoe erop gereageerd is door de verschillende landen. Op basis daarvan zouden we kunnen komen tot een uitwisseling van ‘beste praktijken’. Ik zal mijn collega David Byrne van dit voorstel in kennis stellen. Tegen de heer Turmes wil ik zeggen dat de brief waarover hij sprak en die gericht was aan de heer Prodi, zorgvuldig bekeken zal worden, niet alleen door de voorzitter van de Commissie maar door alle commissarissen die in het onderwerp geïnteresseerd zijn en met name door degene zojuist het woord heeft gevoerd. De heer Coelho heeft erop aangedrongen de middelen spoedig ter beschikking te stellen. Vorige week woensdag, op dezelfde dag waarop ik kwam met het voorstel van 31,6 miljoen, stelde mevrouw Schreyer de noodzakelijke procedure voor die de twee takken van de begrotingsautoriteit, het Europees Parlement en de Raad, in staat stelt op zeer korte termijn, waarschijnlijk nog voor het einde van deze maand, een besluit te nemen dat ertoe strekt dat het geld effectief en in zijn totaliteit aan Portugal wordt overgemaakt in de maand oktober. De middelen komen dus per oktober beschikbaar. Ik heb donderdag een onderhoud gehad met de Portugese minister van Financiën die zich bezighoudt met de verdeling van de bedragen voor de betaling of vergoeding van de meest urgente kosten. Nogmaals, ik ben diep getroffen door de solidariteit, de generositeit en de hulp niet alleen afkomstig van de Portugese bevolking, maar uit alle windstreken. En zoals de heer Coelho al zei, gaat het daarbij niet alleen om landen van de Europese Unie. Zo heeft Zwitserland een bijdrage geleverd en ook Marokko heeft zich niet onbetuigd gelaten. Ik vind dat fantastisch en het mag niet onvermeld blijven. De heer Figueiredo en mevrouw Ferrer hebben opgeroepen, zoals zo velen onder u, de bossen te herstellen. Daar zal enige tijd overheen gaan. Bij kurkeiken zal het herstel langer vergen dan bij sparren, namelijk 40 jaar. Als men over de verbrande gebieden heen vliegt is het verrassend om te zien hoeveel wegen er eigenlijk door de bossen lopen. Er is goed te zien dat de mensen die leven van de bosbouw zorgden voor heel wat economische bedrijvigheid. Gedurende de herbebossing moet ervoor gezorgd worden dat deze mensen in hun levensonderhoud kunnen voorzien en niet in de verleiding komen te verhuizen. Er moeten dus banen worden geschapen, ongetwijfeld in andere bedrijfstakken, om te voorkomen dat de mensen wegtrekken. In ieder geval bevestig ik dat er een beroep gedaan zal kunnen worden op de Structuurfondsen die voor dit doel herschikt kunnen worden. Enkelen onder u, mevrouw Redondo Jiménez, de heer Martin, mevrouw Ferrer, de heer Savary en de heer Vallvé, dringen er met klem op aan preventie- en beschermingsmaatregelen te treffen en geven daarbij uiting aan hun ongenoegen over de wijzigingen die de Commissie in heeft voorgesteld. Om een polemiek en vooral misverstanden te voorkomen zou ik u eraan willen herinneren, dan wel er nadrukkelijk op willen wijzen, dat de noodzakelijke beschermings- en preventiemaatregelen nog steeds gefinancierd kunnen worden uit hoofde van de programma’s voor plattelandsontwikkeling en dat dit ook zo zal blijven. De nieuwe verordening zal dus fungeren als aanvulling. Wat de Commissie heeft pogen te doen – al bestaan hier blijkbaar misverstanden over – is te voorkomen dat de verordeningen overlappen of overtollige bepalingen bevatten. Mevrouw Wallström zal trouwens zeer binnenkort in overleg treden met de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid en bij die gelegenheid zal zij meer uitleg verschaffen hieromtrent. In antwoord op de vragen van de heren Rovsing en Hugues Martin wil ik voorts zeggen dat het bij herbebossing kan gaan over regio’s die verwoest zijn door bosbranden of door stormen. Ik heb delen gezien van onze regio Aquitanië, waar duizenden hectares bos geveld zijn door de stormen. Herbebossing moet derhalve op verschillende manieren aangepakt worden afhankelijk van de oorzaak. Ik denk hierbij met name, mijnheer Rovsing, aan zones met brandgangen. Ik geef u het volgende statistische cijfer: 10 procent van de kosten voor plattelandsontwikkeling over de periode 2000-2006 gaat naar maatregelen ten behoeve van bossen en een groot deel van dat geld is uitgetrokken voor bosaanplant. Geld is er dus; daar is geen gebrek aan. Wij beschikken over de capaciteit om al deze initiatieven te financieren. Ik zou dan ook willen herhalen dat wij – als het gaat om de Structuurfondsen, waarvoor ik directe verantwoordelijkheid heb, of om onderwijs, waarvoor mevrouw Diamantopoulou verantwoordelijk is of om plattelandsontwikkeling, hetgeen tot de portefeuille van de heer Fischler behoort – zeer flexibel kunnen zijn en alle voorstellen voor het herschikken of herprogrammeren van fondsen kunnen goedkeuren. Ik wijs in dit verband op het voorstel een bedrag ter hoogte van 182 miljoen euro uit te trekken voor Portugal. De heer Ribeiro e Castro, mevrouw Bastos zojuist en de heer Cunha hebben hun ongenoegen geuit over de gestelde limiet van 31,6 miljoen. Zelf heb ik onlangs te kennen gegeven dat dit bedrag ongetwijfeld te laag is om alle behoeften te lenigen. Ik herhaal dat deze middelen volledig bestemd zijn voor spoedeisende maatregelen die nooit getroffen hadden kunnen worden zonder het Solidariteitsfonds. Had de ramp in Portugal zich twee jaar geleden voorgedaan, dan zouden de kredieten geen 31,6 miljoen maar nul hebben bedragen. Inhakend op wat de heer Savary zo-even zei, wil ik verklaren dat wij na de ernstige overstromingen het Solidariteitsfonds opnieuw hebben opgebouwd. Het oude Fonds bestond slechts uit enkele tientallen miljoenen euro’s; wij hebben het opnieuw opgebouwd tot een hoogte van een miljard euro, al met al een hele verbetering. Dit gezegd hebbende, kan ik niet anders dan de criteria toepassen die door het Parlement en de Raad zijn goedgekeurd, waarbij ik er overigens op wijs dat de criteria die ik aanvankelijk had voorgesteld daar aanmerkelijk van verschillen. Wij hanteren de criteria op de meest onpartijdige en objectieve wijze. Dezelfde criteria die nu voor Portugal worden gebruikt zijn toegepast bij de overstromingen in Duitsland, Oostenrijk en de Republiek Tsjechië. Tegen mevrouw Bastos wil ik zeggen dat ik alleen criteria in overweging neem die volkomen in orde zijn bevonden. Wel vind ik dat de Commissie, als het Fonds twee jaar gefunctioneerd heeft, met een evaluatie en eventuele wijzigingen en aanpassingen moet komen. Ik bedank mevrouw Ries voor haar commentaar over de kwestie inzake de civiele bescherming en ik zal mevrouw Wallström op de hoogte stellen van de steun die haar fractie geeft aan het idee van een Europese civiele beschermingsmacht. De heer Mayol i Raynal, die reeds vertrokken is, wilde ik duidelijk maken dat ik bijzonder gecharmeerd ben van, als ik het goed begrepen heb, het idee voor een Europese fietsroute. Ik ben zeer geïnteresseerd in dit soort plannen voor fietsroutes en ik zal aan mevrouw De Palacio doorgeven hoezeer het Europees Parlement hieraan hecht."@nl2 "Senhor Presidente, Senhores Deputados, obrigado a todos pela vossa atenção, pela vossa presença e, para aqueles que usaram da palavra, pelas questões e achegas aqui apresentadas. Gostaria de dizer, designadamente ao senhor deputado Carlos Lage e aos seus colegas portugueses, que fiquei muito sensibilizado com as vossas palavras de agradecimento. Todavia, sinto que cumpri apenas o meu dever, tal como os Senhores Comissários Anna Diamantopoulou e António Vitorino, que também visitaram Portugal e manifestaram a solidariedade europeia por meio de palavras e gestos de simpatia, naturalmente, mas também mediante acções concretas, que, como facilmente se compreende, podem parecer, por vezes, insuficientes. De qualquer forma, obrigado pela vossa amabilidade. Falando agora de prevenção, muitos deputados referiram que a melhor forma de prevenir é, naturalmente, manter homens e mulheres a trabalhar e a viver nessas áreas. A senhora deputada Grossetête falou em desertificação, assim como os senhores deputados Vallvé, Fiori, Maat e Figueiredo. Não é altura para abordar aqui os diferentes aspectos da política agrícola comum (PAC), mas sejam quais forem as suas imperfeições ou insuficiências, e para além das novas orientações dessa PAC, a respeito da qual eu próprio disse que ia tomar mais em consideração as necessidades ambientais, que é, aliás, o que o Senhor Comissário Fischler propõe, é preciso dizer claramente que, se a política agrícola comum não existisse, isso representaria o fim de muitas regiões onde hoje ainda encontramos agricultores. Devo acrescentar que, para mantermos actividades, não só agrícolas como florestais, nas zonas rurais em que existe um verdadeiro risco de desertificação, é também necessário termos uma política de apoio regional. Ora, isto abona a favor de uma nova política regional que abranja todos os territórios europeus, mesmo que, futuramente, seja necessário revê-la. Os senhores deputados Roth-Behrendt e Moreira da Silva, além de muitos outros, referiram a grande questão internacional de Quioto, isto é, o efeito de estufa e o aquecimento global do planeta. Pessoalmente, já disse o que pensava sobre o assunto. Nada acontece por acaso. Se as tempestades se tornam cada vez mais violentas, se a temperatura continua a subir, se o aquecimento global do planeta provoca altas temperaturas e se há, por isso, incêndios, inundações e, como talvez possamos constatar nas próximas semanas, novas catástrofes ligadas às chuvas, tempestades ou erosão, nada disso é mero acaso. Entendo, portanto, que a União Europeia tem, em relação a esta questão, uma responsabilidade comum, uma responsabilidade comunitária, de aplicar à letra, como disse há pouco, o Protocolo de Quioto, e de convencer o maior número possível de países, inclusive a Rússia, a ratificarem esse protocolo, com vista à organização de uma prevenção a nível mundial. Para além dos esforços que devemos fazer no sentido de reduzir as emissões de gases com efeito de estufa, temos, naturalmente, de implementar todas as outras políticas que, em meu entender, e aqui concordo com o senhor deputado Turmes, devem ter presente esse aspecto. Isto aplica-se também às políticas que apoiamos através dos Fundos Estruturais ou dos fundos para os transportes. Pessoalmente, considero importante que haja um reajustamento da política europeia dos transportes a favor do caminho-de-ferro. Gostaria de lembrar, aliás, que, no âmbito do Fundo de Coesão, de que sou responsável, metade das dotações é afectada ao ambiente, e a outra metade, aos transportes. Neste contexto, Senhor Deputado Turmes, prestarei especial atenção aos novos países que vão entrar na União, pois é preciso evitar que esses países, que estão em plena reconstrução, cometam os mesmos erros que nós cometemos em matéria de transportes, no período do pós-guerra, como, por exemplo, linhas de alta tensão a passarem num qualquer lugar, construção de estradas no meio das cidades e, sobretudo, abertura de estradas e auto-estradas, isto é, cada vez mais betão, em vez do desenvolvimento do transporte ferroviário. Podem estar certos de que, no futuro Fundo de Coesão, tudo faremos para que haja um maior equilíbrio. Um dos assuntos que o senhor deputado Claude Turmes se esqueceu de referir, e que considero particularmente importante, é o dos transportes públicos urbanos. Através do Fundo de Coesão, vamos ajudar algumas cidades, nomeadamente Varsóvia, a organizarem os seus transportes públicos. Espero que, nessas cidades, se reserve um espaço maior aos transportes públicos urbanos e se lhes dê maior apoio. Volto a dizer que, na futura política regional, que tenho, neste momento, entre mãos, a minha intenção é tornar obrigatória a prevenção contra aquele tipo de situações em todas as regiões europeias que beneficiarem de ajuda. As senhoras deputadas Ainardi e Keppelhoff-Wiechert referiram a política agrícola comum a respeito da seca. Em relação a essa matéria, volto a dizer que, tal como frisou o Senhor Comissário Franz Fischler, seremos extremamente flexíveis no que diga respeito à PAC no sentido de, juntamente com os governos nacionais, prestarmos também a nossa ajuda aos agricultores mais gravemente atingidos. A senhora deputada Frédérique Ries falou de educação. Embora eu não tenha tempo de explanar aqui o assunto, considero que uma das formas de prevenção em matéria de ambiente consiste em explicar o que está realmente em jogo e em educar as pessoas, de modo a limitar, o mais possível, não só os actos deliberados ou criminosos mas também os gestos de imprudência. Gostaria de dizer que concordo com o senhor deputado Berthu, quando refere a necessidade de desenvolver o programa de investigação. A intenção do Senhor Comissário Philippe Busquin é precisamente desenvolver o esforço de investigação neste domínio, pois é insuficiente na Europa. Como disse o senhor deputado Colom i Naval, relativamente a esta vaga de calor e ao aquecimento global do planeta, o esforço de investigação é tanto mais necessário quanto é certo que a década que acabámos de atravessar, de 1990 a 2000, registou os anos mais quentes dos últimos mil anos. É, pois, necessário aprofundar a compreensão destes fenómenos para os combater o mais eficazmente possível. Eu respondi ao senhor deputado Fiori sobre a questão da seca. O senhor deputado instou a Comissão a debruçar-se sobre a questão da coordenação dos recursos hídricos. Pessoalmente, não tenho nada a objectar. O problema é que a responsabilidade em matéria de ordenamento do território e de recursos hídricos não cabe apenas à Comunidade mas também aos órgãos nacionais e regionais. Por último, o senhor deputado Lipietz propôs um Livro Verde sobre a protecção das pessoas idosas contra os acidentes climáticos. Eu considero a proposta interessante, porque, pelo menos, podemos ver o que se passou nos diferentes países e traçar, talvez, um quadro geral desta crise e das respostas que cada um encontrou, partindo daí para um intercâmbio de boas práticas. A sua proposta, Senhor Deputado, será transmitida ao meu colega David Byrne. Gostaria de dizer ao senhor deputado Turmes que a carta de que falou, enviada a Romano Prodi, será objecto de uma análise atenta, não só por parte do Presidente da Comissão como de todos os Comissários que se interessam por esta questão, nos quais eu me incluo. O senhor deputado Carlos Coelho referiu a prontidão do pagamento das ajudas. Na passada quarta-feira, enquanto eu propunha estes 31,6 milhões, a Senhora Comissária Michaele Schreyer avançava com o procedimento necessário para que os dois ramos da autoridade orçamental, o Parlamento Europeu e o Conselho, pudessem pronunciar-se muito rapidamente, sem dúvida, antes do fim do mês, de modo a permitir que a verba fosse efectivamente paga a Portugal, na sua totalidade, em Outubro. Essa verba pode, portanto, ser utilizada a partir de Outubro. Entretanto, na passada quinta-feira, falei com a Ministra portuguesa das Finanças, que está a estudar a distribuição dessas somas para assumir ou reembolsar as despesas de carácter urgente. Devo dizer, uma vez mais, que fiquei deveras impressionado com a solidariedade, a generosidade e a mobilização da população portuguesa, bem como dos habitantes de outras regiões e de outros países, aliás, não só da União Europeia, como referiu o senhor deputado Carlos Coelho, ao citar o caso da Suíça. Refira-se também a participação de Marrocos nas acções de socorros. Considero isto algo de extraordinário, e por isso aqui fica assinalado. As senhoras deputadas Figueiredo e Ferrer falaram, como muito outros aqui presentes, da reposição florestal, que será longa, sobretudo a reposição dos sobreiros, que requer 40 anos, mais tempo, de facto, que a dos pinheiros. É realmente impressionante a quantidade de estradas florestais que é possível observar, quando se sobrevoam as áreas ardidas. Vê-se claramente que se tratava de uma verdadeira actividade económica e de pessoas que viviam da exploração florestal. Durante a fase de reflorestação, é preciso que essas pessoas continuem a viver e não sejam obrigadas a partir. Isso implica, portanto, criar empregos, sem dúvida, em outros sectores, para que as pessoas não sejam tentadas a partir. De qualquer forma, posso, desde já, garantir que será possível utilizar os Fundos Estruturais e canalizá-los para esse fim. Os senhores deputados Redondo Jiménez, Hugues Martin, Ferrer, Savary e Vallvé, entre outros, fizeram algumas observações muito pertinentes sobre as medidas de prevenção e de protecção, lamentando as modificações propostas pela Comissão no programa Forest Focus. Gostaria de evitar a polémica e sobretudo os mal-entendidos, e ainda lembrar ou frisar bem que quaisquer medidas de protecção e de prevenção são e serão sempre financiadas através dos programas de desenvolvimento rural. O novo Regulamento Forest Focus deve, portanto, ser visto como um complemento a juntar a esses programas. O que a Comissão procurou fazer, embora isso tenha provocado, obviamente, um mal-entendido, foi evitar sobreposições ou redundâncias entre os regulamentos. Devo acrescentar que a Senhora Comissária Wallström reunirá muito brevemente com a Comissão do Ambiente, da Saúde Pública e da Defesa do Consumidor, e, nessa altura, poderá prestar-lhes todos os esclarecimentos necessários. Relativamente à questão referida pelos senhores deputados Rovsing e Hugues Martin, gostaria de precisar que, quando falamos de reflorestação, podemos estar a referir-nos a regiões devastadas quer por incêndios, quer por tempestades. Lembro-me de zonas da nossa região, a Aquitânia, com milhares de hectares de árvores tombadas pela tempestade. É, pois, necessário, adoptar diferentes métodos de reflorestação, em função do caso. Estou a pensar, nomeadamente, Senhor Deputado Rovsing, nas áreas corta-fogos, que há pouco referiu. Vejamos os seguintes números: 10% das despesas abrangidas pelo desenvolvimento rural, para o período 2000-2006, destinam-se a medidas relacionadas com a floresta, e grande parte dessa verba é consagrada à reflorestação. Portanto, há dinheiro. Dinheiro não falta. Nós temos meios para fazer face a todas estas iniciativas, e repito que, em relação aos Fundos Estruturais, de que sou directamente responsável, ou em relação à formação, a cargo da Senhora Comissária Diamantopoulou, ou ao desenvolvimento rural, da responsabilidade do Senhor Comissário Fischler, poderemos ser bastante flexíveis e aceitar as diferentes propostas de redistribuição e de reprogramação de verbas, como, aliás, Portugal já propôs que se fizesse, para um valor de 182 milhões de euros, concretamente. Os senhores deputados Ribeiro e Castro, Regina Bastos, agora mesmo, e Arlindo Cunha lamentaram que não se tivesse ultrapassado os 31,6 milhões. Eu próprio disse, há dias, que a soma não satisfazia plenamente as necessidades existentes. Gostaria de precisar, uma vez mais, que essa quantia se destina exclusivamente a medidas de emergência, que, sem o Fundo de Solidariedade, nunca teriam sido tomadas. Se a catástrofe que se abateu sobre Portugal tivesse ocorrido há dois anos, a verba não teria sido 31,6 milhões, mas zero. Como há pouco referiu o senhor deputado Savary, só perante a gravidade das inundações é que recriámos o Fundo de Solidariedade, que havia sido suprimido. O antigo Fundo era apenas de umas escassas dezenas de milhões de euros, e nós recriámo-lo elevando-o para mil milhões de euros, o que representa, de facto, um avanço indiscutível. Dito isto, não posso deixar de aplicar os critérios aprovados pelo Parlamento e pelo Conselho, e aproveito, aliás, para acrescentar que os critérios que eu, inicialmente, tinha proposto eram bastante diferentes. Nós procedemos de modo absolutamente imparcial e objectivo, sendo os critérios aplicados a Portugal exactamente os mesmos já utilizados no caso de inundações na Alemanha, na Áustria e na República Checa. Gostaria de dizer à senhora deputada Regina Bastos que não os considero absolutamente bons ou ideais. Penso, inclusivamente, que, após dois anos de funcionamento do Fundo, a Comissão deverá proceder a uma avaliação e propor eventuais adaptações ou modificações. Agradeço à senhora deputada Ries as suas observações sobre a questão da protecção civil e informarei a Senhora Comissária Wallström do apoio do seu grupo a essa ideia de uma força europeia de protecção civil. Gostaria de dizer ao senhor deputado Mayol i Raynal, neste momento, já ausente, que considero essa ideia de uma rede europeia cicloviária, se bem entendi, muito interessante. Acontece que estou, desde há muito tempo, profundamente ligado à questão das pistas cicláveis e informarei a Senhora Comissária de Palacio da determinação manifestada pelo Parlamento Europeu em relação a essa matéria."@pt11 ". Herr talman, kära ledamöter! Tack till er alla för er uppmärksamhet och er närvaro och, till er som uttalat er, för era frågor och iakttagelser. Jag vill särskilt säga till Lage och hans portugisiska kolleger att jag verkligen blev gripen av deras tack. Likväl tycker jag att jag bara gjorde mitt jobb, liksom Diamantopoulou och Vitorino när också de besökte Portugal för att uttrycka den europeiska solidariteten i ord och medkänsla, men också genom konkret handlande, även om jag förstår att detta ibland kan förefalla otillräckligt. Jag vill hur som helst tacka för era synpunkter. När det gäller förebyggande insatser har många av er naturligt nog nämnt den bästa metoden, som naturligtvis är att få män och kvinnor att stanna kvar och leva och arbeta i områdena. Grossetête talade om ökenspridning, liksom Vallvé, Fiori, Maat och Figueiredo. Detta är inte rätt tillfälle att nämna de olika aspekterna av den gemensamma jordbrukspolitiken. Oavsett dess brister eller tillkortakommanden, och utöver de nya GJP-riktlinjerna – och jag har själv sagt att den gemensamma jordbrukspolitiken hade varit bättre om man gjort som Fischler föreslår och tagit med miljökraven i beräkningen – måste man dock rent ut sagt säga att om den gemensamma jordbrukspolitiken inte funnits skulle det ha inneburit slutet för många regioner där det i dag fortfarande finns jordbrukare. Jag vill tillägga att om man vill bevara dessa verksamheter, inte enbart inom jord- och skogsbruk, utan verksamhet inom landsbygdsområden där ökenspridning är ett reellt hot, behöver vi också en regionalstödspolitik. Detta talar för en ny regionalpolitik som är av intresse för alla Europas regioner, även om den måste utvecklas ytterligare. Roth-Behrendt och Moreira Da Silva nämnde, i likhet med många av er, den stora globala frågan om Kyoto, växthuseffekten och den globala uppvärmningen. Jag har själv sagt vad jag tycker i ämnet. Tillfälligheter har inget med det att göra. Om vi upplever allt våldsammare oväder, om temperaturen fortsätter stiga, om den globala uppvärmningen ligger bakom dessa ökade temperaturer, och om det, helt plötsligt, uppstår bränder, översvämningar, och – vilket vi troligen får se de närmsta veckorna – nya katastrofer orsakade av regn, åskväder och erosion, så är det inte någon slump. Jag menar därför att Europeiska unionen har ett samlat gemenskapsansvar att tillämpa Kyoto-protokollet till punkt och pricka, som jag sade tidigare, och att övertala så många länder som möjligt, inklusive Ryssland, att ratificera detta protokoll, som syftar till att organisera förebyggande insatser på det globala planet. Förutom de ansträngningar vi måste göra för att minska utsläppen av växthusgaser finns naturligtvis alla våra övriga politikområden som, enligt min uppfattning – jag säger detta till Turmes eftersom jag håller med honom – bör genomföras med detta i åtanke. Det gäller även de politikområden som vi stöder genom strukturfonderna eller transportfonderna. Personligen är jag mån om att den europeiska transportpolitiken väger över till järnvägens fördel. Jag vill för övrigt påminna er om att inom ramen för Sammanhållningsfonden, som jag ansvarar för, är hälften av anslagen avdelade för miljön och den andra hälften för transporter. I detta sammanhang kommer jag, herr Turmes, att noggrant uppmärksamma de nya länder som ansluter sig till Europeiska unionen, eftersom vi måste förhindra att dessa länder, som är under kraftig återuppbyggnad, begår samma misstag som vi på transportområdet efter kriget, som att dra högspänningsledningar var som helst, bygga vägar rakt genom städer, i första hand anlägga vägar och motorvägar, med mer och mer betong, i stället för att utveckla järnvägstransporter. Jag kan lova att vi kommer att se till att uppnå en bättre jämvikt i den framtida Sammanhållningsfonden. Ni glömde ett ämne, herr Turmes, som jag också särskilt månar om, och det är stadskollektivtrafik. Genom Sammanhållningsfonden skall vi hjälpa städer, Warszawa och andra, att erbjuda denna kollektivtrafik. Jag skulle vilja att man i dessa städer gav mer utrymme och ökat stöd åt stadskollektivtrafiken. Jag skulle vilja upprepa att jag i den framtida regionalpolitiken, vilken jag för närvarande funderar över, avser att göra detta slags riskförebyggande obligatoriskt i alla europeiska regioner som tar emot stöd. Ainardi och Keppelhoff-Wiechert tog upp den gemensamma jordbrukspolitiken i samband med torkan och jag vill också upprepa att vi, vilket Fischler har visat, kommer att visa prov på stor flexibilitet inom GJP för att tillsammans med och som ett komplement till de nationella regeringarna bistå de jordbrukare som för närvarande är mycket hårt drabbade. Ries nämnde utbildning. Tiden tillåter inte att jag går in på detaljerna här och nu, men jag anser att en form av förebyggande arbete på miljöområdet är att förklara vad som står på spel och utbilda människor, för att i så stor utsträckning som möjligt begränsa inte bara överlagda eller kriminella handlingar, utan även handlingar som grundar sig på rent oförstånd. Jag skulle vilja ge mitt stöd till Berthu, som nämnde behovet av att utveckla forskningsprogrammet. Min kollega Busquin avser också att öka forskningen på detta område, eftersom den är otillräcklig inom Europa. Som Colom i Naval sade är forskningsinsatsen än mer nödvändig när det gäller värmeböljan och den globala uppvärmningen mot bakgrund av det faktum att man under det senaste årtiondet, från 1990 till 2000, har upplevt de varmaste åren på tusen år. Det är följaktligen nödvändigt att öka vår förståelse för dessa företeelser för att kunna bekämpa dem så effektivt som möjligt. Jag har svarat på Fioris synpunkter om torkan. Han uppmanade kommissionen att beakta frågan om samordnade vattenresurser. Det är okej för min del. Problemet är att ansvaret för planering och för vattenresurserna inte helt ligger på gemenskapsnivå, utan delas med nationella och regionala organ. Slutligen föreslog Lipietz en grönbok om skydd för äldre personer mot klimatrelaterade olyckor. Detta är en intressant tanke tycker jag, inte minst för att kunna se vad som har hänt i alla länderna och kanske få en sorts överblick över krisen, av hur olika länder reagerade på den, och för att kunna utbyta kunskap om god praxis. Jag kommer att föra detta förslag vidare till min kollega David Byrne. Till herr Turmes skulle jag vilja säga att den skrivelse han nämnde, som sänts till Prodi, kommer att granskas mycket noggrant, inte enbart av kommissionens ordförande utan även av alla kommissionsledamöter som intresserar sig för denna fråga och särskilt av den kommissionsledamot som nyss talat inför er. Coelho nämnde utbetalningshastigheten. Förra onsdagen, samtidigt som jag föreslog de 31,6 miljonerna, lade Schreyer fram förslag beträffande det nödvändiga förfarandet för att de två delarna av budgetmyndigheten, Europaparlamentet och rådet, mycket snabbt skall kunna fatta ett beslut, utan tvekan före denna månads utgång, så att pengarna verkligen betalas, i sin helhet, till Portugal under oktober månad. De kommer sålunda att kunna användas i oktober. I torsdags mötte jag den portugisiske finansministern som förbereder fördelningen av dessa pengar för att ge bidrag till eller återbetala utgifter för nödläget. Återigen var även jag väldigt tagen av det portugisiska folkets, men också andra regioners invånares och andra länders solidaritet, generositet och proaktiva agerande och, som Coelho sade, inte bara EU-länder. Schweiz har nämnts. Marocko har också bidragit till hjälpinsatserna. Jag tycker att detta är utmärkt och att det behövde påpekas. Liksom många av er, har Figueiredo och Ferrer nämnt det tidskrävande återställandet av skogen. När det gäller korkekar kommer det att ta längre tid – 40 år – än för barrträd. När man flyger över den utbrända bara jorden slås man av mängden skogsvägar. Man ser tydligt att människor som levde av skogsnäringen här verkligen drev en ekonomisk verksamhet. Under den tid som återväxten av skogen tar måste dessa människor överleva och inte tvingas ge sig iväg. Arbetstillfällen måste därmed skapas, utan tvekan inom andra sektorer, för att människor inte skall frestas att flytta. Hur som helst kan jag bekräfta att strukturfonderna kommer att kunna användas och omstruktureras för detta ändamål. Många av er, däribland Redondo Jiménez, Martin, Ferrer, Savary och Vallvé, har uttalat er ganska övertygande om de förebyggande åtgärderna och skyddsåtgärderna, och beklagat de ändringar kommissionen föreslagit genom . Jag vill gärna undvika polemik och i synnerhet missförstånd, och påminna er om eller mycket kraftfullt betona för er att de nödvändiga skyddsåtgärderna och förebyggande åtgärderna alltjämt är och förblir finansierade genom programmen för landsbygdsutveckling. Den nya förordningen skall ses som ett komplement och ett tillägg till dessa. Det kommissionen har försökt göra, även om det tydligen uppkommit ett missförstånd, är att undvika förordningar som delvis sammanfaller eller är överflödiga. Wallström skall, vill jag lägga till, för övrigt mycket snart träffa utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor och då förklara denna fråga för dem. Jag vill också säga – Rovsing och Hugues Martin har tagit upp denna fråga – att när vi talar om återväxt av skog menar vi regioner som förstörts antingen av bränder eller av stormar. Jag minns åsynen av delar av vår region, Aquitaine, där stormar vält omkull tusentals hektar skog. Olika metoder för återväxt av skog behöver sålunda införas med beaktande av vad som har inträffat. Jag tänker särskilt på områden med brandgator, vilket ni nämnde, Rovsing. Låt mig nämna följande statistik: 10 procent av utgifterna för landsbygdsutveckling för perioden 2000–2006 går till skogsrelaterade åtgärder, och en stor del av dessa pengar har avsatts till skogsplantering. Det finns alltså pengar. Det är inte pengar som saknas. Vi har kapaciteten att finansiera alla dessa initiativ, och jag vill upprepa att när det gäller strukturfonderna, som jag är direkt ansvarig för, eller utbildning som Diamantopoulou ansvarar för eller landsbygdsutveckling som Fischler ansvarar för, kommer vi att kunna uppvisa stor flexibilitet och godkänna alla förslag till omstrukturering eller omprogrammering av stöden, vilket Portugal för övrigt redan föreslagit gällande ett belopp på 182 miljoner euro. Ribeiro e Castro, Bastos nyligen och Cunha beklagade att summan inte var högre än 31,6 miljoner. Häromdagen påpekade jag själv att denna summa utan tvekan inte är tillräcklig för att möta behoven. Jag upprepar att pengarna har öronmärkts för nödåtgärder som aldrig skulle ha fått stöd om det inte varit för solidaritetsfonden. Om denna katastrof i Portugal inträffat för två år sedan hade summan inte varit 31,6 miljoner, utan noll. Som Savary nyss erinrade om var det på grund av de omfattande översvämningarna som den tidigare avvecklade solidaritetsfonden återupprättades. Den gamla fonden bestod bara av några dussintals miljoner euro; vi har nu återskapat den till ett belopp på en miljard euro, vilket innebär ett verkligt framsteg. Med detta sagt kan jag bara tillämpa de kriterier som Europaparlamentet och rådet godkänt även om jag, vill jag tillägga, kan notera att de kriterier som jag ursprungligen föreslog var helt annorlunda. Vi tillämpar dessa kriterier med största opartiskhet och objektivitet, och det är samma kriterier som används vid översvämningar i Tyskland, Österrike och i Republiken Tjeckien som i Portugal. Till Bastos vill jag säga att jag inte betraktar dessa kriterier som avgjort goda eller idealiska. Tvärtom anser jag att kommissionens roll är att göra en utvärdering när fonden varit i bruk i två år, och sannolikt föreslå förändringar. Jag vill tacka Ries för hennes synpunkter när det gäller civilförsvarsfrågan, och jag skall förmedla hennes grupps stöd för idén om en europeisk civilförsvarsstyrka till Wallström. Till Mayol i Raynal, som inte längre är närvarande, vill jag säga att jag blev mycket intresserad av hans idé som, om jag förstod det hela rätt, handlar om en europeisk cykelväg. Det råkar vara så att jag sedan länge varit en ivrig förespråkare för införandet av cykelvägar, och jag skall berätta för de Palacio att Europaparlamentet är angeläget om att se framsteg på detta område."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(FR"8 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Barnier,"8,6 "Commission"6 "Forest Focus"13,8,2,12,7,6 "Επιτροπή."8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph