Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-07-01-Speech-2-056"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030701.1.2-056"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". Signor Presidente, signor Primo Ministro, sarò brevissimo anche perché, come lei, Presidente, ha giustamente sottolineato in Parlamento, è ardente di passare a nuove attività. Ci sono due punti, tuttavia, che vorrei toccare, perché mi sembrano particolarmente importanti e completano gli interventi degli onorevoli parlamentari e la risposta del Primo Ministro Simitis.
Il primo riguarda l’immigrazione: io ho notato che questo punto ha attirato l’attenzione di un gran numero di parlamentari e mi preme perciò ribadire i principi di lungo periodo che la Commissione intende applicare in questo delicato e primario settore: in primo luogo, una forte e continua collaborazione con gli Stati terzi. La repressione non potrà, da sola, risolvere il problema dell’immigrazione clandestina: questo è un fatto certo, assodato ed è il principio della nostra azione; tuttavia i nostri
debbono collaborare responsabilmente per questa nostra azione. In secondo luogo: solidarietà fra gli Stati membri. Questo è un punto difficile per le differenze di percezione di sensibilità – che già il Primo Ministro greco ha messo in – ma dobbiamo ricordare che dopo Schengen il problema dell’immigrazione è un problema europeo, che dev’essere risolto, non può che essere risolto, in dimensione europea. Siamo uno spazio economico; dobbiamo apprendere a diventare uno spazio anche di libertà e di sicurezza: non vi è altra alternativa. In terzo luogo: bisogna favorire e semplificare l’immigrazione legale. L’Europa deve rimanere una terra di accoglienza, ma nel rigoroso rispetto della legge: nessuna tolleranza verso i nuovi mercanti di schiavi. Infine, non bisogna confondere fermezza con disumanità. I nostri valori di equilibrio e di rispetto vanno perseguiti senza eccezioni; è una questione di civiltà ed è una questione d’identità europea.
Seconda riflessione, altrettanto breve: l’onorevole Wurtz ha sollevato – mi sembra con molta opportunità, visto che è stato seguito da altri interventi – il problema del rapporto con gli Stati Uniti, della politica estera, del ruolo dell’Europa nel mondo. Vorrei spendere al riguardo una sola riflessione: l’incontro bilaterale con gli Stati Uniti, con il Presidente Bush, è stato di grande interesse, di grande cordialità e anche di esposizione chiara delle nostre posizioni. Un aspetto mi ha impressionato, e cioè: dove l’Europa può agire in modo unitario – come ha rilevato l’onorevole Maij-Weggen nel suo intervento – l’America è pronta ad ascoltarci, è pronta a seguirci. Vi posso testimoniare l’impressione che ha fatto sul Presidente Bush l’esposizione della nostra dimensione economica, del numero di cittadini dopo l’allargamento, delle caratteristiche dell’allargamento stesso, di come abbiamo condotto questo processo nel rispetto della democrazia, di come abbiamo condotto il processo di negoziazione: questo discutere con ogni singolo paese, con tutti i parlamenti, capitolo per capitolo, i pezzi, gli statuti della nostra democrazia, in modo da creare veramente una visione democratica comune. Questa è stata, questa è, una visione europea che nessuno ci può togliere; questo è un passo in avanti, è la via dell’espansione della democrazia che possiamo portare avanti nel mondo: su questo siamo assolutamente ascoltati perché nessuno ha fatto mai un esperimento del genere.
L’altro aspetto che ha impressionato e che impressiona è il ruolo dell’euro. Tanti dei problemi e degli aspetti che affrontiamo oggi derivano proprio dal fatto che l’euro sta cominciando a portare i suoi effetti e le sue conseguenze: come noi pensavamo, come molti scettici non credevano e come la realtà delle cose ci dimostra. Quando, com’è accaduto nel dibattito con gli Stati Uniti, rilevo che ben oltre la metà del commercio con la Russia e con altri paesi si svolge ormai in euro – che è una forza trascinante, che non potrà non toccare settori che ora sono fuori della sua sfera, come l’energia o altri settori, perché è la forza delle cose che ci porta verso questo livello – ebbene, in quei momenti l’Europa viene ascoltata, in quei momenti l’Europa è una realtà politica e non solo una realtà economica, anche se si tratta di aspetti puramente economici.
Infine, siamo stati ascoltati quando abbiamo esposto la strategia futura per i Balcani, per risolvere cioè in modo definitivo un problema alla cui soluzione gli Stati Uniti hanno tanto contribuito ma davanti al quale a un certo punto si sono fermati, perché altro non hanno potuto fare. A quel punto l’Europa ha offerto una soluzione definitiva: ha offerto la soluzione politica, la soluzione che chiude uno dei più gravi problemi della storia contemporanea.
Ecco, in questi momenti l’Europa è forte, nei momenti in cui fa sentire la propria voce, in quei problemi su cui abbiamo un’espressione unitaria. Per questo la Convenzione deve tener presenti questi fatti, deve spingere il discorso della decisione a maggioranza, deve fare in modo che l’Europa possa sempre di più parlare con una sola voce. E’ importante che sia emerso e sia accettato – anche se in un modo scherzoso, quasi con un sorriso – che né la saggezza della vecchia Europa, né l’ardore della giovane America sono, da sole, sufficienti per salvare la pace nel mondo: occorre l’una e occorre l’altra. E’ per questo che, a mio vedere, la garanzia della pace sta proprio in un rapporto stretto e forte con gli Stati Uniti: un rapporto, però, che possiamo tenere solo con dignità e con forza, e la dignità e la forza l’abbiamo nei settori in cui non vi è diritto di veto, in cui la nostra volontà si può formare come in tutti gli altri casi della democrazia.
Ecco, queste sono le osservazioni che volevo fare. E vorrei terminare con un ringraziamento, ancora una volta, a Kostas. Si legge nell’
di Sofocle: "Αρχή άνδρα δείκνυσι";. Non so se la mia reminiscenza, ormai lontana, del greco l’ha riportato bene, ma significa una cosa molto precisa: che l’esercizio del potere mette alla prova la natura di un uomo e, caro Presidente e Primo Ministro, la sua natura ha ben superato questa prova."@it9
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. premierminister, jeg vil udtale mig meget kortfattet, ikke mindst fordi De, hr. formand, er ivrig efter at komme videre til nye aktiviteter, hvilket De med rette har påpeget. Der er dog to emner, jeg gerne vil sætte fokus på, for jeg føler, at de er særlig vigtige og supplerer medlemmernes indlæg og premierminister Simitis' svar.
Det første vedrører indvandring. Jeg har bemærket, at dette spørgsmål har tiltrukket sig en lang række parlamentsmedlemmers opmærksomhed, og det er mig derfor magtpåliggende at understrege de langsigtede principper, som Kommissionen agter at anvende på dette følsomme nøgleområde. For det første kræves et tæt løbende samarbejde med tredjelandene. Vi kan ikke løse problemet med ulovlig indvandring blot ved at stramme grebet i denne ende. Det er en fastslået kendsgerning og grundlaget for vores initiativ, men vores partnere skal samarbejde med os om dette initiativ på en ansvarsbevidst måde. For det andet kræves solidaritet mellem medlemsstaterne. Det er problematisk på grund af de forskellige opfattelser, de forskellige holdninger - som den græske premierminister allerede har fremhævet - men vi må huske, at indvandringsproblemet efter Schengen er blevet et europæisk problem, der skal løses og kun kan løses i en europæisk sammenhæng. Vi befinder os i et økonomisk samarbejdsområde. Vi er nødt til også at blive et område med frihed og sikkerhed - der er intet alternativ. For det tredje er vi nødt til at lette og forenkle den lovlige indvandring. Europa skal fortsat være et sted, hvor fremmede er velkomne, men under nøje hensyntagen til loven. Vi kan ikke tolerere moderne slavehandel. Endelig må vi ikke forveksle strenghed med umenneskelighed. Vi skal hele tiden bestræbe os på at efterleve værdierne ligevægt og respekt. Det er et spørgsmål om civilisation og europæisk identitet.
Det andet emne vil jeg kommentere lige så kortfattet. Hr. Wurtz rejste spørgsmålet - tilsyneladende meget relevant, eftersom det blev berørt i andre indlæg - om relationerne med USA, udenrigspolitikken og Europas rolle på verdensarenaen. Jeg vil gerne komme med en enkelt bemærkning i den forbindelse. Det bilaterale møde med USA, med præsident Bush, var yderst interessant og præget af en meget venlig atmosfære, og begge parter gav klart udtryk for deres holdning. Jeg bemærkede en ting, nemlig at når Europa handler samlet - som fru Maij-Weggen sagde i sit indlæg - er USA klar til at lytte til os og følge os. Jeg kan bevidne, at præsident Bush var imponeret over vores redegørelse for Unionens økonomiske dimension, antallet af borgere efter udvidelsen, selve udvidelsens art, den måde, hvorpå vi har ført forhandlinger under behørig hensyntagen til demokratiet - den måde, hvorpå vi har ført drøftelser med hvert enkelt land, med alle parlamenterne, kapitel for kapitel, de enkelte komponenter, vores demokratiske lovgrundlag, med henblik på at skabe en ægte, fælles demokratisk vision. Det har været og er fortsat en europæisk vision, som ingen kan tage fra os. Det er fremskridt. Det er en måde at udvide demokratiet på, som vi kan arbejde for i verden. I den henseende lytter man til os med stor respekt, for ingen har nogensinde tidligere udført et eksperiment af denne type.
Den anden ting, der har gjort et varigt indtryk på præsident Bush, er euroens rolle. Mange af de spørgsmål, vi behandler i dag, skyldes netop, at vi er begyndt at se euroens virkninger. Det forventede vi, men mange skeptikere troede ikke, det ville ske. Sandheden springer én i øjnene. Når jeg som under drøftelserne med USA påpeger, at godt halvdelen af transaktionerne med Rusland og andre lande nu udføres i euro - for euroen er en drivkraft, og den vil helt sikkert blive anvendt i sektorer, der i øjeblikket ligger uden for dens anvendelsesområde, f.eks. energisektoren eller andre sektorer, fordi det er den vej, udviklingen går - så hyldes Europa, så er Europa en ægte politisk enhed og ikke kun en økonomisk enhed, selv om vi taler om forhold, der er udelukkende økonomiske.
Endelig blev vi hyldet, da vi beskrev den fremtidige strategi for Balkanlandene, der en gang for alle skal løse et problem, hvis løsning USA har bidraget meget til, indtil et vist punkt, hvor USA ikke kunne gå længere. Her er Europa kommet med den endelige løsning. Europa har givet den politiske løsning, som er løsningen på et af de alvorligste problemer i nyere tid.
I sådanne situationer har vi et stærkt Europa, når det lykkes at blive hørt i sager, hvor vi står sammen. Konventet skal derfor tage dette til efterretning og fremme flertalsafgørelser, så Europa altid kan tale med én stemme. Det er vigtigt, at det står klart og accepteres - omend muntert og med et skævt smil - at hverken det gamle Europas visdom eller USA's ungdommelige begejstring alene er tilstrækkeligt til at sikre verdensfreden: Begge dele er nødvendige. Derfor mener jeg, at garantien for fred netop ligger i et stærkt og tæt forhold til USA. Dette forhold kan dog kun opretholdes gennem værdighed og styrke, og vi har kun værdighed og styrke på de områder, hvor der ikke er vetoret, på de områder, hvor vi kan gøre vores vilje gældende, som i alle andre demokratier.
Der kan De se - det var de kommentarer, jeg havde. Til slut vil jeg gerne endnu en gang takke hr. Simitis. Sofokles'
indeholder sætningen: "
". Jeg ved ikke, om jeg husker helt korrekt på mit nu lidt rustne græsk, men det betyder noget meget præcist, nemlig at udøvelsen af magt sætter en mands natur på prøve. Hr. formand for Rådet - hr. premierminister - Deres natur har bestået prøven med udmærkelse."@da1
"Herr Präsident, Herr Ministerpräsident, ich werde mich sehr kurz fassen, auch weil es, wie Sie, Herr Präsident, zu Recht im Parlament hervorgehoben haben, dringend geboten ist, zu neuen Taten aufzubrechen. Gleichwohl gibt es zwei Punkte, auf die ich eingehen möchte, weil sie mir als besonders wichtig erscheinen und die Ausführungen der Damen und Herren Abgeordneten sowie die Antwort von Ministerpräsident Simitis ergänzen.
Der erste Punkt betrifft die Einwanderung. Ich habe festgestellt, dass dieses Thema die Aufmerksamkeit vieler EP-Mitglieder erregt hat, weshalb ich die langfristigen Grundsätze, welche die Kommission in diesem heiklen und essenziellen Bereich anzuwenden gedenkt, bekräftigen möchte. Erstens, eine enge und stetige Zusammenarbeit mit Drittstaaten. Mit repressiven Maßnahmen allein werden wir das Problem der illegalen Einwanderung nicht lösen können: Das ist eine gesicherte, fest stehende Tatsache und Grundsatz unseres Handelns, doch müssen unsere Partner bei unserem Vorgehen verantwortungsbewusst mit uns zusammenarbeiten. Zweitens, die Solidarität unter den Mitgliedstaaten. Das ist in Anbetracht der unterschiedlichen Auffassungen und Einstellungen – die vom griechischen Ministerpräsidenten bereits hervorgehoben wurden – ein schwieriger Punkt, doch müssen wir bedenken, dass das Einwanderungsproblem nach Schengen ein europäisches Problem geworden ist, das nur auf europäischer Ebene gelöst werden kann und muss. Wir sind ein Wirtschaftsraum: wir müssen es lernen, auch ein Freiheits- und Sicherheitsraum zu werden – es gibt keine Alternative. Drittens, die legale Einwanderung muss gefördert und vereinfacht werden. Europa muss ein Einwanderungsraum bleiben, jedoch unter strikter Wahrung des Gesetzes. Duldsamkeit gegenüber den neuen Sklavenhändlern darf es nicht geben. Und schließlich darf Entschlossenheit nicht mit Unmenschlichkeit verwechselt werden. Unsere Werte der Ausgewogenheit und des Respekts müssen ausnahmslos verfochten werden: das ist eine Frage der Zivilisation und der europäischen Identität.
Mein zweiter Punkt ist ebenso kurz. Herr Wurtz hat – wie ich finde, mit Fug und Recht, da ihm auch andere mit ihren Ausführungen gefolgt sind – das Problem des Verhältnisses zu den Vereinigten Staaten, der Außenpolitik und der Rolle Europas in der Welt angesprochen. Ich möchte nur eine Überlegung dazu anstellen. Das bilaterale Treffen mit den Vereinigten Staaten, mit Präsident Bush, war durch großes Interesse und große Herzlichkeit geprägt, und beide Seiten haben ihre Standpunkte klar dargelegt. Ein Aspekt hat mich dabei beeindruckt, nämlich dass, wenn – wie Frau Maij-Weggen in ihrem Redebeitrag hervorgehoben hat – Europa zu einheitlichem Handeln fähig ist, sind die USA bereit, uns zuzuhören und uns zu folgen. Ich kann Ihnen bezeugen, dass Präsident Bush beeindruckt war von der Darlegung der wirtschaftlichen Dimension der Union, der Zahl der EU-Bürger nach der Erweiterung, der Merkmale der Erweiterung selbst, der Art und Weise, wie wir diesen Prozess unter Wahrung der Demokratie geleitet und wie wir die Verhandlungen durchgeführt haben – diese mit jedem einzelnen Land, mit allen Parlamenten Kapitel für Kapitel geführte Diskussion über die Grundsätze, die Statuten unserer Demokratie, so dass wirklich eine gemeinsame demokratische Vision entsteht. Das war und ist eine europäische Vision, die uns niemand nehmen kann; das ist ein Schritt nach vorn, das ist der Weg zur Ausdehnung der Demokratie, den wir in der Welt voranbringen können: in dieser Hinsicht finden wir uneingeschränktes Gehör, denn niemand hat jemals zuvor ein solches Experiment durchgeführt.
Der andere Aspekt, der einen nachhaltigen Eindruck auf Präsident Bush hinterlassen hat, ist die Rolle des Euro. Viele der Probleme und Fragen, mit denen wir uns heute beschäftigen, resultieren just aus der Tatsache heraus, dass der Euro seine Wirkungen und Folgen zu entfalten beginnt. Wir hatten dies zwar erwartet, aber viele Skeptiker haben nicht daran geglaubt: die Realität liefert uns den Beweis. Wenn ich, wie in den Gesprächen mit den Vereinigten Staaten, darauf hinweise, dass mehr als 50 % des Handels mit Russland und anderen Ländern inzwischen in Euro abgewickelt werden – denn der Euro ist eine Zugkraft und wird unweigerlich Bereiche erfassen, die jetzt noch außerhalb seiner Einflusssphäre liegen, wie der Energiesektor und andere, denn es ist die Kraft der Dinge, die uns zu dieser Ebene führt –, dann hört man Europa zu, dann ist Europa eine politische und nicht nur eine wirtschaftliche Realität, auch wenn es sich um rein wirtschaftliche Aspekte handelt.
Und schließlich hat man uns auch zugehört, als wir die künftige Balkanstrategie darlegten, um endgültig ein Problem aus der Welt zu schaffen, zu dessen Lösung die USA viel beigetragen haben, vor dem sie dann aber an einer bestimmten Stelle stehen geblieben sind, weil sie nichts anderes tun konnten. An dieser Stelle hat Europa eine definitive Lösung angeboten: eine politische Lösung, die Lösung, die eines der schlimmsten Kapitel der modernen Geschichte abschließt.
In solchen Momenten also ist Europa stark, dann, wenn es seine Stimme hören lässt, bei den Problemen, zu denen wir geschlossen auftreten. Deshalb muss der Konvent diese Tatsachen berücksichtigen, muss er das Thema der Mehrheitsentscheidung forcieren und dafür Sorge tragen, dass Europa stets mit nur einer Stimme sprechen kann. Es ist wichtig, dass – wenn auch auf scherzhafte Weise und nahezu belächelt – deutlich geworden und akzeptiert worden ist, dass weder die Weisheit des alten Europa noch der Feuereifer des jungen Amerika allein genügen, um den Weltfrieden zu sichern: sie sind beide vonnöten. Und aus diesem Grunde hängt die Sicherung des Friedens meiner Ansicht nach just von engen und starken Beziehungen zu den Vereinigten Staaten ab. Diese Beziehungen können allerdings nur durch Würde und Stärke unterhalten werden, und Würde und Stärke besitzen wir in den Bereichen, in denen es kein Vetorecht gibt, in denen unsere Willensbildung wie in allen anderen demokratischen Foren erfolgen kann.
Das sind also die Bemerkungen, die ich anführen wollte. Und ich möchte mit einem nochmaligen Dank an Herrn Simitis schließen. In der
von Sophokles heißt es: „
“. Ich weiß nicht, ob meine – inzwischen ferne – Erinnerung an das Griechische das richtig wiedergegeben hat, doch es bedeutet etwa sehr Konkretes: dass die Ausübung der Macht die Natur eines Menschen auf die Probe stellt. Herr Ratspräsident – Herr Ministerpräsident – Ihre Natur hat diese Probe mit fliegenden Fahnen bestanden."@de7
".
Κύριε Πρόεδρε, κύριε πρωθυπουργέ, θα είμαι πολύ σύντομος, μεταξύ άλλων επειδή, όπως δικαίως υπογραμμίσατε στο Σώμα, κύριε Πρόεδρε, ανυπομονείτε να περάσετε σε νέες δραστηριότητες. Υπάρχουν, ωστόσο, δύο σημεία που θα ήθελα να θίξω, επειδή πιστεύω πως είναι ιδιαίτερα σημαντικά και συμπληρώνουν τις παρεμβάσεις των κκ. βουλευτών και την απάντηση του πρωθυπουργού κ. Σημίτη.
Το πρώτο αφορά τη μετανάστευση. Παρατήρησα ότι αυτό το θέμα προσέλκυσε την προσοχή μεγάλου αριθμού βουλευτών, γι’ αυτό και σπεύδω να τονίσω τις μακροπρόθεσμες αρχές που σκοπεύει η Επιτροπή να εφαρμόσει σε αυτόν τον λεπτό, πρωτεύοντα τομέα. Πρώτον, στενή και συνεχής συνεργασία με τις τρίτες χώρες. Δεν μπορούμε να λύσουμε το πρόβλημα της παράνομης μετανάστευσης απλώς και μόνο με την καταστολή: αυτό είναι βέβαιο και αποδεδειγμένο και αποτελεί τη βάση της πρωτοβουλίας μας, αλλά οι εταίροι μας θα πρέπει να συνεργαστούν υπεύθυνα σ’ αυτή την πρωτοβουλία. Δεύτερον, η αλληλεγγύη μεταξύ των κρατών μελών. Αυτό είναι ένα δύσκολο σημείο λόγω των διαφορετικών αντιλήψεων, των διαφορετικών νοοτροπιών –τις οποίες τόνισε ήδη ο πρωθυπουργός της Ελλάδας– αλλά πρέπει να θυμόμαστε ότι, μετά το Σένγκεν, το ζήτημα της μετανάστευσης έγινε ευρωπαϊκό ζήτημα, το οποίο πρέπει να επιλυθεί, το οποίο μπορεί να επιλυθεί μόνο σε ευρωπαϊκό πλαίσιο. Είμαστε ένας οικονομικός χώρος· πρέπει να μάθουμε να γίνουμε και ένας χώρος ελευθερίας και ασφάλειας: δεν υπάρχει άλλη εναλλακτική λύση. Τρίτον, είναι ανάγκη να διευκολύνουμε και να απλουστεύσουμε τη νόμιμη μετανάστευση. Η Ευρώπη πρέπει να παραμείνει τόπος υποδοχής, αλλά με αυστηρό σεβασμό του νόμου. Δεν μπορεί να υπάρχει καμία ανοχή έναντι των νέων δουλεμπόρων. Τέλος, δεν πρέπει να συγχέουμε την αυστηρότητα με την απανθρωπιά. Δεν πρέπει να αποκλίνουμε σε καμία περίπτωση από τις αρχές μας της ισορροπίας και του σεβασμού· πρόκειται για θέμα πολιτισμού και ευρωπαϊκής ταυτότητας.
Το δεύτερο σημείο που θέλω να θίξω είναι εξίσου σύντομο. Ο κ. Wurtz έθιξε –πολύ εύστοχα, από ό,τι φαίνεται, αφού επαναλήφθηκε και σε άλλες παρεμβάσεις– το θέμα των σχέσεων με τις Ηνωμένες Πολιτείες, της εξωτερικής πολιτικής και του ρόλου της Ευρώπης στην παγκόσμια σκηνή. Θα ήθελα να κάνω μία μόνο σχετική παρατήρηση: η διμερής συνάντηση με τις Ηνωμένες Πολιτείες, με τον Πρόεδρο Μπους, ήταν εξαιρετικά ενδιαφέρουσα και εξαιρετικά φιλική και τα δύο μέρη εξέθεσαν με σαφήνεια τις θέσεις τους. Με εντυπωσίασε μια πτυχή, συγκεκριμένα πως όταν η Ευρώπη μπορεί να δράσει ενιαία –όπως είπε στην παρέμβασή της η κ. Maij-Weggen– τότε οι Ηνωμένες Πολιτείες είναι πρόθυμες να μας ακούσουν και να μας ακολουθήσουν. Μπορώ να σας πιστοποιήσω πόσο εντυπωσιάστηκε ο κ. Μπους από την περιγραφή της οικονομικής διάστασης της Ένωσης, του αριθμού των πολιτών μετά τη διεύρυνση, της φύσης της ίδιας της διεύρυνσης, του τρόπου με τον οποίο διεξήχθη η διαδικασία της διαπραγμάτευσης με τον δέοντα σεβασμό στη δημοκρατία – πώς συζητήσαμε με κάθε μεμονωμένη χώρα, με όλα τα κοινοβούλια, κεφάλαιο προς κεφάλαιο, τις συνιστώσες, τα καταστατικά της δημοκρατίας μας, προκειμένου να δημιουργηθεί ένα πραγματικά κοινό δημοκρατικό όραμα. Ήταν και είναι ένα δημοκρατικό όραμα από το οποίο κανείς δεν μπορεί να μας απομακρύνει. Είναι πρόοδος, είναι ο τρόπος διεύρυνσης της δημοκρατίας που μπορούμε να ακολουθήσουμε στον κόσμο. Σε σχέση με αυτό το θέμα, μας ακούν με μεγάλο σεβασμό, επειδή κανείς δεν έχει κάνει ποτέ ένα πείραμα αυτού του είδους.
Η άλλη πτυχή που εντυπωσίασε και εντυπωσιάζει τον Πρόεδρο Μπους είναι ο ρόλος του ευρώ. Πάρα πολλά από τα θέματα και τα ζητήματα που αντιμετωπίζουμε σήμερα απορρέουν ακριβώς από το γεγονός ότι αρχίζουμε να βλέπουμε τα αποτελέσματα, τις συνέπειες του ευρώ. Εμείς το περιμέναμε αυτό, αλλά πολλοί σκεπτικιστές δεν πίστευαν ότι θα συνέβαινε: το μαρτυρεί τώρα η πραγματικότητα. Όταν, όπως συνέβη στη συζήτηση με τις Ηνωμένες Πολιτείες, επισημαίνω ότι πάνω από τις μισές συναλλαγές με τη Ρωσία και άλλες χώρες διεξάγονται τώρα σε ευρώ –διότι το ευρώ είναι κινητήρια δύναμη, είναι βέβαιο ότι θα επεκταθεί σε τομείς που βρίσκονται σήμερα εκτός της εμβέλειάς του, όπως η ενέργεια ή άλλοι τομείς, επειδή προς τα εκεί μας ωθεί η δυναμική των πραγμάτων– τότε η Ευρώπη εισακούγεται, τότε η Ευρώπη είναι μια πραγματικά πολιτική και όχι μόνο οικονομική οντότητα, ακόμη και αν μιλάμε για καθαρά οικονομικά θέματα.
Μας άκουσαν, τέλος, όταν εκθέσαμε τη μελλοντική στρατηγική για τα Βαλκάνια, για την οριστική δηλαδή επίλυση ενός προβλήματος στη λύση του οποίου συνέβαλαν σε μεγάλο βαθμό οι ΗΠΑ, παρόλο που σταμάτησαν σε ένα ορισμένο σημείο, επειδή δεν μπορούσαν να κάνουν τίποτε άλλο. Στο σημείο εκείνο, η Ευρώπη προσέφερε την οριστική λύση: προσέφερε την πολιτική λύση, τη λύση που κλείνει ένα από τα πιο σοβαρά προβλήματα της σύγχρονης ιστορίας.
Αυτές τις στιγμές είναι δυνατή η Ευρώπη, όταν καταφέρνει να κάνει τη φωνή της να ακουστεί, σε εκείνα τα θέματα για τα οποία είμαστε ενωμένοι. Να γιατί η Συνέλευση πρέπει να λάβει υπόψη της αυτά τα γεγονότα και να προωθήσει τη λήψη αποφάσεων με πλειοψηφία, για να δώσει στην Ευρώπη τη δυνατότητα να μιλάει πάντα με ενιαία φωνή. Είναι σημαντικό το ότι κατέστη σαφές και γίνεται αποδεκτό –αν και κάπως σαν αστεϊσμός, σχεδόν με χαμόγελο– ότι ούτε η σοφία της γηραιάς Ευρώπης ούτε το νεανικό σφρίγος των Ηνωμένων Πολιτειών είναι από μόνα τους αρκετά για να διασφαλίσουν την ειρήνη στον κόσμο: χρειάζονται και τα δύο. Γι’ αυτό, κατά τη γνώμη μου, η εγγύηση της ειρήνης έγκειται ακριβώς σε μια στενή και έντονη σχέση με τις Ηνωμένες Πολιτείες. Η σχέση αυτή, όμως, μπορεί να διατηρηθεί μόνο με αξιοπρέπεια και δύναμη, και έχουμε αξιοπρέπεια και δύναμη μόνο στους τομείς στους οποίους δεν υπάρχει δικαίωμα βέτο, στους οποίους η βούλησή μας μπορεί να διαμορφωθεί όπως σε όλες τις άλλες δημοκρατίες.
Αυτές είναι, λοιπόν, οι παρατηρήσεις που ήθελα να κάνω. Θα ήθελα να τελειώσω ευχαριστώντας για άλλη μια φορά τον κ. Σημίτη. Στην
του Σοφοκλή υπάρχει η φράση:
. Δεν ξέρω αν η μακρινή πλέον μνήμη μου των αρχαίων ελληνικών την αναπαρήγαγε με ακρίβεια, αλλά η σημασία της είναι πολύ ακριβής: ότι η άσκηση της εξουσίας δοκιμάζει τον χαρακτήρα του ανθρώπου. Κύριε Πρόεδρε –κύριε πρωθυπουργέ– ο δικός σας χαρακτήρας πέρασε τη δοκιμασία με επαίνους."@el8
".
Mr President, Prime Minister, I will be very brief, not least because, as you have rightly pointed out in the House, Mr President, you are anxious to move on to new activities. There are two points on which I would like to focus, however, for I feel that they are particularly important and supplement the Members’ speeches and Prime Minister Simitis’ response.
The first point concerns immigration. I have noted that this subject has attracted the attention of a large number of Members of Parliament and I am therefore anxious to stress the long-term principles which the Commission intends to apply in this sensitive, key area. Firstly, close, ongoing cooperation with third countries. We cannot solve the problem of illegal immigration just by clamping down at this end: that is a sure, confirmed fact and it is the basis of our initiative, but our partners will have to cooperate responsibly in this initiative of ours. Secondly, solidarity between Member States. This is a problematic point because of the different perceptions, the different attitudes – which the Greek Prime Minister has already highlighted – but we must remember that, after Schengen, the issue of immigration became a European issue, which must be resolved, which can only be resolved in a European context. We are an economic area: we have to learn to become an area of freedom and security too – there is no alternative. Thirdly, we need to facilitate and simplify legal immigration. Europe must continue to be a land which welcomes the stranger, but with strict regard for the law. There can be no tolerance of modern-day slave traders. Lastly, we must not confuse rigour with inhumanity. There must be no deviation from the pursuit of our values of equilibrium and respect: it is a question of civilisation and of European identity.
My second point is equally brief. Mr Wurtz raised the issue – most appropriately, it would appear, seeing as it was picked up on in other speeches – of relations with the United States, foreign policy and Europe’s role on the world stage. I would like to make just one point in this regard. The bilateral meeting with the United States, with President Bush, was extremely interesting and extremely friendly, and both parties outlined their positions clearly. I was struck by one aspect, namely that where Europe is able to act in a united fashion – as Mrs Maij-Weggen said in her speech – the United States is ready to listen to us and to follow us. I can bear witness to the way Mr Bush was impressed by our account of the economic dimension of the Union, of the number of citizens there will be following enlargement, of the nature of enlargement itself, of the way we have conducted the negotiation process with due regard for democracy – the way we have discussed with each individual country, with all the parliaments, chapter by chapter, the components, the statutes of our democracy, in order to create a genuinely shared democratic vision. This has been and continues to be a European vision that nobody can take away from us. This is progress. It is a way of extending democracy that we can pursue in the world. In this regard, we are listened to with great respect, for nobody has ever carried out an experiment of this kind.
The other thing which has made a lasting impression on President Bush is the role of the euro. So many of the issues and questions which we are addressing today derive precisely from the fact that we are starting to see the results, the effects of the euro. We expected this but many sceptics did not believe it would happen: the truth is plain to see. When, as in the discussion with the United States, I point out that well over half of transactions with Russia and other countries are now carried out in euros – for the euro is a driving force, it can only go on to be used in sectors currently outside its scope such as energy or other sectors because we are being carried that way by the momentum – then Europe is heeded, then Europe is a genuine political entity and not only an economic entity, even though we are talking about purely economic matters.
Lastly, we were heeded when we outlined the future strategy for the Balkans, to resolve once and for all an issue to the solution of which the United States has contributed greatly, although it stopped when it reached a certain point because it could go no further. At that point, Europe has put forward the definitive solution: it has provided the political solution, the solution which brings to a close one of the most serious issues of contemporary history.
At these times Europe is strong, when it succeeds in making its voice heard, in matters on which we stand united. That is why the Convention must take these facts into consideration, promoting majority decision-making in order to give Europe the ability always to speak with one voice. It is important that it has become clear and is being accepted – albeit in a light-hearted manner, with a half-smile – that neither the wisdom of Old Europe nor the youthful ardour of the United States is alone sufficient to save world peace: both are necessary. That is why, as I see it, the guarantee of peace lies precisely in a strong, close relationship with the United States. However, this relationship can only be maintained through dignity and strength, and we have dignity and strength only in those areas where there is no right of veto, in those areas in which we can establish our will, as happens in all other democracies.
There you are: these are the comments I wanted to make. I would like to end by thanking Mr Simitis once again. Sophocles’
contains the sentence, ‘
’. I do not know if my – now hazy – memory of Greek has reproduced it accurately, but it means something very precise: that the exercise of power puts a man’s nature to the test. Mr President-in-Office – Prime Minister – your nature has passed that test with flying colours."@en3
"Señor Presidente, señor Primer Ministro, seré brevísimo, entre otras cosas porque, como muy bien ha resaltado usted en el Parlamento, señor Presidente, es apremiante pasar a nuevas actividades. Sin embargo, hay dos puntos que quisiera tocar, porque me parecen especialmente importantes y completan las intervenciones de los diputados y la respuesta del Primer Ministro Simitis.
El primero tiene que ver con la inmigración. He observado que este punto ha llamado la atención de un gran número de diputados y, por ello, me urge ratificar los principios a largo plazo que la Comisión tiene previsto aplicar en este ámbito delicado y de importancia clave: en primer lugar, una estrecha y continua colaboración con los terceros Estados. La represión, por sí sola, no puede resolver el problema de la inmigración ilegal: es un fenómeno real y consolidado, y constituye la base de nuestra iniciativa; ahora bien, nuestros interlocutores deben colaborar de forma responsable en esta iniciativa nuestra. En segundo lugar está la solidaridad entre los Estados miembros. Se trata de un aspecto complicado por las diferencias de percepción y de sensibilidad –que ya ha destacado el Primer Ministro griego–, pero debemos recordar que, desde Schengen, el problema de la inmigración es un problema europeo, que debe resolverse, que no puede sino resolverse, en una dimensión europea. Somos un espacio económico; debemos aprender a ser también un espacio de libertad y de seguridad: no hay otra alternativa. En tercer lugar, hay que favorecer y simplificar la inmigración legal. Europa debe seguir siendo una tierra de acogida, pero dentro del riguroso respeto por la ley: no debe mostrarse ninguna tolerancia con los nuevos tratantes de esclavos. Por último, no hay que confundir firmeza con falta de humanidad. Nuestros valores de equilibrio y respeto deben abrazarse sin excepciones: es una cuestión de civilización y una cuestión de identidad europea.
Una segunda reflexión igualmente breve: el Sr. Wurtz ha planteado –creo que muy oportunamente, pues le han seguido otras intervenciones– el problema de la relación con los Estados Unidos, de la política exterior y del papel de Europa en el mundo. Quisiera hacer una sola reflexión al respecto: la reunión bilateral con los Estados Unidos, con el Presidente Bush, ha sido de gran interés, de gran cordialidad y también de exposición clara de nuestras posturas. Me impresionó un aspecto, y es el siguiente: en aquellos casos en que Europa pueda actuar unida –como ha destacado la Sra. Maij-Weggen en su intervención–, los Estados Unidos están dispuestos a escucharnos, están dispuestos a seguirnos. Puedo atestiguar ante ustedes la impresión que causó en el Presidente Bush la exposición de nuestra dimensión económica, del número de ciudadanos con que contaremos después de la ampliación, de las características de la propia ampliación, de cómo hemos conducido este proceso dentro del respeto por la democracia, de cómo hemos llevado el proceso de negociación: la manera en que hemos discutido con cada país, con todos los parlamentos, capítulo por capítulo, los fragmentos, los estatutos de nuestra democracia, a fin de crear realmente una visión democrática común. Ésta ha sido, ésta es, una visión europea que nadie nos puede quitar; es un paso adelante, es la senda para la expansión de la democracia por el mundo: en lo que a esto respecta, se nos escucha con gran respeto, porque nadie ha llevado a cabo jamás un experimento de esta naturaleza.
Otro aspecto que ha impresionado y que impresiona es el papel del euro. Muchos de los problemas y de los aspectos que afrontamos hoy se derivan precisamente del hecho de que el euro está empezando a tener sus efectos y sus consecuencias. Así lo esperábamos nosotros, aunque muchos escépticos pensaban lo contrario, pero la realidad ha demostrado que teníamos razón. Cuando, como sucedió en el debate con los Estados Unidos, indico que mucho más de la mitad del comercio con Rusia y con otros países tiene lugar ahora en euros –que constituye una fuerza irresistible que llegará inevitablemente a sectores que ahora se encuentran fuera de su esfera, como la energía, porque es la fuerza de las cosas la que nos empuja en esa dirección–, pues bien, en esos momentos Europa es escuchada, en esos momentos Europa es una realidad política y no sólo una realidad económica, aunque se trate de aspectos puramente económicos.
Por último, se nos ha escuchado cuando hemos expuesto la estrategia futura para los Balcanes, para resolver de forma definitiva un problema a cuya solución tanto contribuyeron los Estados Unidos pero, ante el cual, se pararon en un cierto punto porque no podían hacer nada más. En ese punto, Europa ha ofrecido una solución definitiva: ha ofrecido la solución política, la solución que cierra uno de los problemas más graves de la historia contemporánea.
Por eso, Europa es fuerte en estos momentos: es fuerte en los momentos en que hace que se escuche su voz acerca de problemas en los que permanecemos unidos. La Convención debe tener presentes estos hechos, debe fomentar la toma de decisiones por mayoría y debe lograr que Europa pueda hablar siempre con una sola voz. Es importante que quede claro y se acepte –aunque sea en forma de broma, casi con una sonrisa– que ni la sabiduría de la vieja Europa, ni el ardor de la joven América son suficientes, por sí solos, para salvaguardar la paz en el mundo: son necesarios la una y el otro. Por este motivo, en mi opinión, la garantía de la paz reside precisamente en una relación estrecha y sólida con los Estados Unidos: una relación, sin embargo, que sólo podemos mantener con dignidad y con fuerza, y la dignidad y la fuerza la tenemos en los ámbitos en los que no hay derecho de veto, en los que nuestra voluntad se puede formar como en todas las demás democracias.
Éstas son las observaciones que deseaba hacer. Y quisiera terminar mi intervención dándole las gracias, una vez más, a Kostas. En la
de Sófocles se dice lo siguiente: «Αρχή άνδρα δείκνυσι». No sé si con mi recuerdo, ya lejano, del griego lo he citado bien, pero significa una cosa muy precisa: que el ejercicio del poder pone a prueba la naturaleza del hombre, y estimados señor Presidente y señor Primer Ministro, su naturaleza ha superado bien esa prueba."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, puhun hyvin lyhyesti myös siksi, että, kuten te, arvoisa puhemies, olette perustellusti parlamentissa tähdentänyt, haluatte malttamattomasti uutta askaroitavaa. Haluaisin kuitenkin keskittyä kahteen seikkaan, sillä pidän niitä erityisen tärkeinä, ja ne täydentävät jäsenten puheenvuoroja ja pääministeri Simitisin vastausta.
Ensimmäinen seikka liittyy maahanmuuttoon. Olen huomannut, että sangen monien parlamentin jäsenten huomio kiinnittyi tähän aiheeseen, ja pidän siksi tärkeänä, että painotetaan niitä pitkän aikavälin periaatteita, joita komissio aikoo soveltaa tällä hankalalla ja keskeisellä alalla. Ensimmäinen niistä on tiivis, jatkuva yhteistyö kolmansien maiden kanssa. Emme voi ratkaista laittoman maahanmuuton ongelmaa yksinomaan tukahduttamalla sitä omalla alueellamme: se on varma, todennettu tosiasia, ja se on aloitteemme perusta, mutta kumppaniemme on tehtävä yhteistyötä vastuullisesti tämän aloitteemme hyväksi. Toinen periaate koskee jäsenmaiden välistä solidaarisuutta. Tämä on ongelmallinen kohta erilaisten käsitysten ja erilaisten asenteiden vuoksi. Nehän Kreikan pääministeri jo otti esiin, mutta meidän on muistettava, että Schengenin sopimuksen myötä maahanmuuttoasiasta tuli eurooppalainen kysymys, joka on ratkaistava ja joka on ratkaistavissa ainoastaan eurooppalaisessa yhteydessä. Muodostamme talousalueen, mutta meidän on opittava kehittymään myös vapauteen ja turvallisuuteen perustuvaksi alueeksi – vaihtoehtoa ei ole. Kolmas periaate on se, että meidän on helpotettava ja yksinkertaistettava laillista maahanmuuttoa. Euroopan on oltava jatkossakin muukalaisia vastaanottava maa, mutta sen on tapahduttava lakia tiukasti noudattaen. Nykyajan orjakauppiaita ei voida suvaita. Lopuksi toteaisin sen, ettemme saa sekoittaa tarkkuutta epäinhimillisyyteen. Tasapainon ja kunnioituksen arvoihimme on poikkeuksetta pyrittävä: kyse on sivilisaatiosta ja eurooppalaisesta identiteetistä.
Esitän myös toisen seikkani lyhyesti. Jäsen Wurtz otti esiin – mielestäni varsin asiaankuuluvasti, koska aiheeseen puututtiin muissa puheenvuoroissa – kysymyksen, joka koskee suhteita Yhdysvaltoihin, ulkopolitiikkaa ja Euroopan asemaa maailmanpolitiikassa. Haluan ottaa esiin tässä asiassa vain yhden seikan. Kahdenvälinen tapaaminen Yhdysvaltojen kanssa, Yhdysvaltojen presidentin Bushin kanssa oli erittäin mielenkiintoinen ja erittäin lämminhenkinen, ja kumpikin osapuoli ilmaisi kantansa selkeästi. Eräs seikka jäi mieleeni, nimittäin se, että Euroopan pystyessä toimimaan yksituumaisesti – kuten jäsen Maij-Weggen totesi puheenvuorossaan – Yhdysvallat on valmis kuuntelemaan meitä ja seuraamaan meitä. Voin omakohtaisesti vakuuttaa teille, että presidentti Bushiin teki vaikutuksen unionin taloudellisen laajuuden kertominen, kansalaisten lukumäärä laajentumisen jälkeen, laajentumisen luonne sinänsä ja neuvotteluprosessin toteutustapa, jossa otettiin asianmukaisesti huomioon demokraattisuus. Tällä tarkoitan sitä, kuinka keskustelimme kunkin maan ja kaikkien parlamenttien kanssa luku luvulta demokratiamme osatekijöistä ja säännöistä rakentaaksemme aidosti yhteisen demokraattisen näkemyksen. Tämä on ollut ja on edelleen eurooppalainen näkemys, jota kukaan ei voi viedä meiltä. Tämä merkitsee kehitystä. Tällä tavoin voidaan laajentaa demokratiaa, ja sitä voimme viedä kaikkialle maailmaan. Tältä osin meitä kuunnellaan hyvin kunnioittavasti, sillä kukaan ei ole koskaan aiemmin kokeillut mitään vastaavaa.
Toinen asia, joka teki lähtemättömän vaikutuksen presidentti Bushiin, on euron merkitys. Monet nykyisistä aiheistamme ja kysymyksistämme johtuvat nimenomaan siitä, että alamme nähdä euron tuloksia ja vaikutuksia. Odotimme tätä, mutta epäilijät eivät uskoneet sen voivan tapahtua: totuus on helppo nähdä. Vaikka seuraavassa kyse on puhtaasti taloudellisista asioista, Eurooppaa kuunnellaan ja Eurooppa on todellinen poliittinen voimatekijä, eikä pelkästään taloudellinen tekijä, kun otan esiin sen – kuten tein Yhdysvaltojen kanssa käydyissä keskusteluissa – että yli puolet Venäjän ja muiden maiden kanssa käydystä kaupasta tapahtuu tällä hetkellä euroissa. Euro on kantava voima, ja on väistämätöntä, että sitä käytetään tulevaisuudessa aloilla, jotka ovat tällä haavaa sen ulkopuolella, kuten esimerkiksi energia-alalla tai muilla aloilla, koska kehitys kulkee itsestään tähän suuntaan.
Lisäksi meitä kuunneltiin, kun esittelimme tulevan, Balkanin aluetta koskevan strategian, jolla pyritään ratkaisemaan lopullisesti kysymys, jonka ratkaisemiseen Yhdysvallat on suuresti myötävaikuttanut, vaikka Yhdysvallat pysähtyi tietyn vaiheen saavutettuaan, koska se ei voinut jatkaa eteenpäin. Tässä vaiheessa Eurooppa esitti lopullisen ratkaisun: se esitti poliittisen ratkaisun, jolla saatetaan päätökseen yksi nykyhistoriamme vakavimmista kysymyksistä.
Nykyään Eurooppa on vahva sen onnistuessa saamaan äänensä kuuluville niissä kysymyksissä, joissa olemme yksituumaisia. Tästä syystä valmistelukunnan on otettava nämä tosiseikat huomioon ja edistettävä enemmistöpäätöksiä, jotta Euroopalle annetaan mahdollisuus puhua aina yhdellä äänellä. On tärkeää, että on käynyt selväksi ja hyväksytään – vaikkakin leikkisästi hymyssä suin – että maailmanrauhan saavuttamiseen ei riitä yksin vanhan Euroopan viisaus sen paremmin kuin Yhdysvaltojen nuorekas into, vaan kumpaakin tarvitaan. Tämän vuoksi rauhan takeena on nähdäkseni nimenomaan vahva ja läheinen suhde Yhdysvaltoihin. Tämän suhteen ylläpitäminen edellyttää kuitenkin ehdottomasti arvokkuutta ja voimaa, ja meillä on arvokkuutta ja voimaa ainoastaan niillä aloilla, joilla ei ole veto-oikeutta, niillä aloilla, joilla tahtomme muotoutuu siten kuin kaikissa muissakin demokratioissa.
Juuri nämä kommentit halusin esittää teille. Haluan lopuksi kiittää Kostas Simitistä vielä kerran. Sofokleen Antigone sisältää seuraavan lauseen: "Αρχή άνδρα δείκνυσι." En tiedä, palautuiko se nykyään kreikan suhteen sumuisen muistini kätköistä oikeassa muodossa, mutta sen merkitys on hyvin täsmällinen: valta panee ihmisluonnon koetukselle. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja pääministeri, teidän luontonne on läpäissyt kokeen loisteliaasti."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Premier Ministre, je serai très bref, ne serait-ce que, comme vous l’avez fort justement souligné devant le Parlement, Monsieur le Président, parce qu’il vous tarde de passer à de nouvelles activités. Néanmoins, je voudrais aborder deux points qui me semblent particulièrement importants et qui complètent les interventions des députés et la réponse du Premier ministre, M. Simitis.
Le premier concerne l’immigration: j’ai noté que ce point a attiré l’attention d’un grand nombre de députés, c’est pourquoi je voudrais répéter les principes à long terme que la Commission entend appliquer dans ce secteur délicat et essentiel. Premièrement, une collaboration forte et continue avec les pays tiers. La répression ne peut résoudre à elle seule le problème de l’immigration clandestine: c’est un fait certain et confirmé, et c’est le début de notre action. Néanmoins, nos partenaires doivent collaborer de manière responsable à cette action qui est la nôtre. Deuxièmement, la solidarité entre les États membres. C’est un point difficile du fait des différences de perception et de sensibilité - déjà soulignées par le Premier ministre grec -, mais nous devons rappeler qu’après Schengen, le problème de l’immigration est devenu un problème européen, qui doit être réglé, qui ne peut être réglé qu’au niveau européen. Nous constituons un espace économique; nous devons apprendre à devenir aussi un espace de liberté et de sécurité: il n’y a pas d’alternative. Troisièmement, il faut favoriser et simplifier l’immigration légale. L’Europe doit rester une terre d’accueil, mais dans le respect rigoureux de la loi: aucune tolérance pour les nouveaux marchands d’esclaves. Enfin, il ne faut pas confondre fermeté et inhumanité. Nos valeurs d’équilibre et de respect doivent être perpétuées sans exception; c’est une question de civilisation et d’identité européenne.
Deuxième réflexion, tout aussi brève: M. Wurtz a soulevé - fort opportunément me semble-t-il, étant donné que le thème a été repris dans d’autres interventions - le problème de la relation avec les États-Unis, de la politique étrangère, du rôle de l’Europe dans le monde. Permettez-moi une seule réflexion à ce sujet: la rencontre bilatérale avec les États-Unis, avec le président Bush, a été très intéressante, très cordiale, elle a permis à chaque partie d’exposer clairement ses positions. J’ai été frappé par une chose, à savoir que, lorsque l’Europe peut agir de manière unie - comme Mme Maij-Weggen l’a remarqué dans son intervention-, l’Amérique est prête à nous écouter, elle est prête à nous suivre. Je peux vous dire que le président Bush a été impressionné par l’exposé de notre dimension économique, par le nombre de citoyens après l’élargissement, par les caractéristiques de l’élargissement lui-même, par la manière dont ce processus a été mené dans le respect de la démocratie, par notre manière de conduire le processus de négociation: cette discussion avec chaque pays, avec tous les parlements, chapitre par chapitre, sur les pans, les statuts de notre démocratie, de manière à créer véritablement une vision démocratique commune. Ce fut et c’est une vision européenne que personne ne peut nous contester. C’est un progrès, c’est une manière d’étendre la démocratie que nous pouvons poursuivre dans le monde. Nous sommes absolument écoutés sur ce point parce que personne n’a jamais fait une expérience de ce genre.
L’autre aspect qui a impressionné et qui impressionne, c’est le rôle de l’euro. Bon nombre des problèmes et des aspects que nous affrontons aujourd’hui découlent précisément du fait que l’euro commence à produire ses effets et ses conséquences: comme nous le pensions, comme de nombreux sceptiques n’y croyaient pas et comme la réalité des choses nous le montre. Lorsque, comme cela s’est passé dans le débat avec les États-Unis, je souligne que la moitié environ du commerce avec la Russie et avec d’autres pays s’effectue désormais en euro - qui est une force motrice, qui ne pourra pas ne pas toucher des secteurs actuellement situés hors de sa sphère, comme celui de l’énergie ou d’autres, parce que c’est la force des choses qui nous conduit vers ce niveau -, alors l’Europe est écoutée, alors l’Europe est une réalité politique et pas seulement une réalité économique, même si nous ne parlons que d’aspects purement économiques.
Enfin, on nous a écoutés quand nous avons exposé la stratégie future pour les Balkans, pour résoudre de manière définitive un problème que les États-Unis ont tellement contribué à résoudre, mais sur lequel ils se sont arrêtés à un certain moment parce qu’ils ne pouvaient faire plus. À ce moment, l’Europe a offert une solution définitive: elle a offert la solution politique, la solution qui clôt un des problèmes les plus graves de l’histoire contemporaine.
Voilà, dans ces moments-là, l’Europe est forte, lorsqu’elle fait entendre sa voix, sur les problèmes où nous nous exprimons dans l’unité. C’est pour cela que la Convention ne doit pas oublier ces faits, elle doit se faire le champion de la décision à la majorité, elle doit faire en sorte que l’Europe puisse toujours parler d’une seule voix. Il est important qu’il soit apparu et que l’on ait admis - même si cela s’est passé de manière amiable, presque avec le sourire - que ni la sagesse de la vieille Europe ni l’ardeur de la jeune Amérique ne suffisent, à elles seules, à sauver la paix dans le monde: il faut l’une et l’autre. C’est pour cela que, à mon avis, la garantie de la paix se trouve précisément dans un rapport étroit et fort avec les États-Unis: un rapport que nous devons entretenir seulement avec dignité et avec force. Cette dignité et cette force, nous les avons dans les secteurs qui ne sont pas soumis au droit de veto, où notre volonté peut se former, comme c’est le cas dans toutes les autres démocraties.
Telles sont les remarques que je voulais faire. Je voudrais terminer en remerciant M. Simitis, une fois de plus. Dans
de Sophocle, on peut lire: "Αρχή άνδρα δείκνυσι". Je ne suis pas sûr que ma connaissance du grec, désormais lointaine, m’ait permis de le reproduire avec fidélité, mais cela signifie une chose bien précise: l’exercice du pouvoir met la nature de l’homme à l’épreuve. Monsieur le Président et Premier ministre, votre nature a brillamment passé cette épreuve."@fr6
".
Mr President, Prime Minister, I will be very brief, not least because, as you have rightly pointed out in the House, Mr President, you are anxious to move on to new activities. There are two points on which I would like to focus, however, for I feel that they are particularly important and supplement the Members’ speeches and Prime Minister Simitis’ response.
The first point concerns immigration. I have noted that this subject has attracted the attention of a large number of Members of Parliament and I am therefore anxious to stress the long-term principles which the Commission intends to apply in this sensitive, key area. Firstly, close, ongoing cooperation with third countries. We cannot solve the problem of illegal immigration just by clamping down at this end: that is a sure, confirmed fact and it is the basis of our initiative, but our partners will have to cooperate responsibly in this initiative of ours. Secondly, solidarity between Member States. This is a problematic point because of the different perceptions, the different attitudes – which the Greek Prime Minister has already highlighted – but we must remember that, after Schengen, the issue of immigration became a European issue, which must be resolved, which can only be resolved in a European context. We are an economic area: we have to learn to become an area of freedom and security too – there is no alternative. Thirdly, we need to facilitate and simplify legal immigration. Europe must continue to be a land which welcomes the stranger, but with strict regard for the law. There can be no tolerance of modern-day slave traders. Lastly, we must not confuse rigour with inhumanity. There must be no deviation from the pursuit of our values of equilibrium and respect: it is a question of civilisation and of European identity.
My second point is equally brief. Mr Wurtz raised the issue – most appropriately, it would appear, seeing as it was picked up on in other speeches – of relations with the United States, foreign policy and Europe’s role on the world stage. I would like to make just one point in this regard. The bilateral meeting with the United States, with President Bush, was extremely interesting and extremely friendly, and both parties outlined their positions clearly. I was struck by one aspect, namely that where Europe is able to act in a united fashion – as Mrs Maij-Weggen said in her speech – the United States is ready to listen to us and to follow us. I can bear witness to the way Mr Bush was impressed by our account of the economic dimension of the Union, of the number of citizens there will be following enlargement, of the nature of enlargement itself, of the way we have conducted the negotiation process with due regard for democracy – the way we have discussed with each individual country, with all the parliaments, chapter by chapter, the components, the statutes of our democracy, in order to create a genuinely shared democratic vision. This has been and continues to be a European vision that nobody can take away from us. This is progress. It is a way of extending democracy that we can pursue in the world. In this regard, we are listened to with great respect, for nobody has ever carried out an experiment of this kind.
The other thing which has made a lasting impression on President Bush is the role of the euro. So many of the issues and questions which we are addressing today derive precisely from the fact that we are starting to see the results, the effects of the euro. We expected this but many sceptics did not believe it would happen: the truth is plain to see. When, as in the discussion with the United States, I point out that well over half of transactions with Russia and other countries are now carried out in euros – for the euro is a driving force, it can only go on to be used in sectors currently outside its scope such as energy or other sectors because we are being carried that way by the momentum – then Europe is heeded, then Europe is a genuine political entity and not only an economic entity, even though we are talking about purely economic matters.
Lastly, we were heeded when we outlined the future strategy for the Balkans, to resolve once and for all an issue to the solution of which the United States has contributed greatly, although it stopped when it reached a certain point because it could go no further. At that point, Europe has put forward the definitive solution: it has provided the political solution, the solution which brings to a close one of the most serious issues of contemporary history.
At these times Europe is strong, when it succeeds in making its voice heard, in matters on which we stand united. That is why the Convention must take these facts into consideration, promoting majority decision-making in order to give Europe the ability always to speak with one voice. It is important that it has become clear and is being accepted – albeit in a light-hearted manner, with a half-smile – that neither the wisdom of Old Europe nor the youthful ardour of the United States is alone sufficient to save world peace: both are necessary. That is why, as I see it, the guarantee of peace lies precisely in a strong, close relationship with the United States. However, this relationship can only be maintained through dignity and strength, and we have dignity and strength only in those areas where there is no right of veto, in those areas in which we can establish our will, as happens in all other democracies.
There you are: these are the comments I wanted to make. I would like to end by thanking Mr Simitis once again. Sophocles’
contains the sentence, ‘
’. I do not know if my – now hazy – memory of Greek has reproduced it accurately, but it means something very precise: that the exercise of power puts a man’s nature to the test. Mr President-in-Office – Prime Minister – your nature has passed that test with flying colours."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de eerste minister, ik zal het kort houden, ook omdat u, mijnheer de Voorzitter, terecht hebt opgemerkt dat het Parlement nog heel wat werk voor de boeg heeft. Ik wil echter kort ingaan op twee, voor mij zeer belangrijke vraagstukken en daarmee op de betogen van de afgevaardigden en het antwoord van eerste minister Simitis aanvullen.
Ten eerste de immigratie. Een groot aantal afgevaardigden heeft hier opmerkingen over gemaakt en daarom wil ik nogmaals de beginselen noemen die de Commissie van plan is te laten gelden op dit delicaat maar zeer belangrijk gebied. Eerste beginsel: er moet een continue en stevige samenwerking zijn met de derde landen. Repressie alleen zal het probleem van de illegale immigratie niet kunnen oplossen. Dat staat als een paal boven water, en daarop is ons optreden ook gebaseerd. Voor ons optreden is het noodzakelijk dat onze partners op verantwoorde wijze met ons meewerken. Tweede beginsel: er moet solidariteit bestaan onder de lidstaten. Dit is een moeilijk punt. Er zijn namelijk uiteenlopende opvattingen en gevoeligheden, zoals ook de Griekse premier, de heer Simitis, al zei. Wij mogen echter niet vergeten dat immigratie na Schengen een Europees probleem is geworden, een probleem dat enkel op Europese schaal kan worden opgelost. Wij zijn een economische ruimte en wij moeten nu leren hoe wij een ruimte van vrijheid en veiligheid kunnen worden. Er is geen alternatief. Derde beginsel: wij moeten legale immigratie bevorderen en vereenvoudigen. Europa moet een gastvrij stuk aarde blijven, een stuk aarde waar de wetten echter strikt worden gehandhaafd. Er mag niet de minste toegeeflijkheid zijn jegens nieuwe slavenhandelaren. Tot slot mag men standvastigheid niet verwarren met onmenselijkheid. Onze door evenwichtigheid en respect gekenmerkte waarden moeten altijd en overal worden nagestreefd. Dat is een kwestie van beschaving en een kwestie van onze Europese identiteit.
Mijn tweede opmerking is net zo kort. De heer Wurtz heeft - terecht zou ik zeggen, want na hem hebben anderen hetzelfde onderwerp aangesneden - gesproken over het probleem van de betrekkingen met de Verenigde Staten, het buitenlands beleid, de rol van Europa in de wereld. Ik wil daar slechts een kanttekening bij plaatsen. De bilaterale ontmoeting met de Verenigde Staten, met president Bush, was zeer interessant en hartelijk. Wij hebben onze standpunten duidelijk naar voren gebracht. Een ding heeft echter een grote indruk op mij gemaakt: daar waar wij als Europa - zoals ook mevrouw Maij-Weggen in haar opmerkingen duidelijk maakte - eensgezind optreden, is Amerika bereid om naar ons te luisteren en ons te volgen. Wij kunnen getuigen van de enorme indruk die wij op president Bush hebben gemaakt toen wij hem uitlegden wat de omvang is van onze economie, hoeveel inwoners wij na de uitbreiding zullen hebben, hoe die uitbreiding in zijn werk is gegaan, hoe wij dit proces hebben kunnen afsluiten met volledige inachtneming van de democratie, hoe wij hebben onderhandeld - hoe wij discussies hebben gevoerd met elk land apart, met alle parlementen, over elk hoofdstuk, over stukjes en beetjes, over de status van onze democratie - om een echte, gemeenschappelijk visie op de democratie te bewerkstelligen. Dat was en is een Europese visie, een visie die niemand ons kan afnemen. Dat is een stap vooruit en de weg tot de verspreiding van de democratie in heel de wereld. Als wij daarover spreken, luistert men naar ons. Dat lijdt geen enkele twijfel: niemand heeft ooit een dergelijk experiment gedaan.
Een ander aspect dat indruk heeft gemaakt - en nog steeds indruk maakt - was de rol van de euro. Talloze problemen en vraagstukken waar wij nu mee geconfronteerd worden, zijn een gevolg van het feit dat de euro vruchten begint af te werpen en effect begint te sorteren. Wij hadden dat verwacht, maar de talrijke sceptici hadden dat niet verwacht, en nu begint de realiteit ons gelijk te geven. Als ik, zoals ik in de besprekingen met de Verenigde Staten heb gedaan, zeg dat meer dan de helft van onze handel met Rusland en andere landen in euro’s plaatsvindt - de euro is een drijvende kracht en zal ook onvermijdelijk een weerslag hebben op de sectoren die buiten zijn bereik liggen, zoals energie, want het is de kracht van de realiteit die ons zover brengt - wel, dan luistert men naar Europa, dan is Europa niet slechts een economische realiteit maar een politieke realiteit, alhoewel het om zuiver economische zaken gaat.
Tot slot heeft men naar ons geluisterd toen wij de toekomstige strategie voor de Balkan uit de doeken deden, waarmee wij streven naar een definitieve oplossing van de problemen aldaar. De Verenigde Staten hadden daaraan aanvankelijk een belangrijke bijdrage geleverd, maar op een gegeven ogenblik zijn zij daarmee gestopt omdat zij niets meer konden doen. Toen kwam Europa met een definitieve oplossing. Europa heeft een politieke oplossing aangeboden, een oplossing waarmee een punt wordt gezet achter een van de grootste problemen uit de hedendaagse geschiedenis.
Wel, Europa is sterk op dergelijke momenten. Europa is sterk als het zijn eigen stem laat horen, als het een eensgezind standpunt heeft. Daarom moet de Conventie daarmee rekening houden en zover mogelijk gaan met de meerderheidsbesluiten. Zij moet ervoor zorgen dat Europa steeds vaker met één stem kan spreken. Gebleken is - en ook aanvaard, zij het dan schertsend of met een glimlach - dat noch het oude Europa met zijn wijsheid noch het jonge Amerika met zijn onstuimigheid volstaat om de wereldvrede te redden. Beide zijn nodig. Daarom moeten wij, als wij vrede willen garanderen, mijns inziens een nauwe band koesteren met de Verenigde Staten. Wij kunnen een dergelijke band echter alleen handhaven als wij waardigheid en kracht bezitten, en waardigheid en kracht bezitten wij daar waar geen vetorecht bestaat, daar waar onze wil op dezelfde manier tot stand kan komen als in de andere gevallen van de democratie.
Dat zijn de opmerkingen die ik wilde maken. Ik wil tot besluit nogmaals mijn dank betuigen aan Kostas. In
van
staat: Αρχή άνδρα δείκνυσι. Ik weet niet of ik dit correct heb gezegd, want het is al lang geleden dat ik oud Grieks heb gedaan, maar ik weet wel nog precies wat het betekent: de uitoefening van de macht stelt het karakter van een mens op de proef en, beste voorzitter en eerste minister, uw karakter heeft deze proef zonder meer doorstaan."@nl2
".
Senhor Presidente, Senhor Primeiro-Ministro, vou ser muito breve, até porque, como o Senhor Presidente correctamente salientou na Assembleia, é grande a ansiedade quanto a passar às novas actividades. Há, contudo, dois aspectos que gostaria de referir, pois considero que são particularmente importantes e complementam as intervenções dos senhores deputados e a resposta do Senhor Primeiro-Ministro Simitis.
O primeiro ponto respeita à imigração. Verifiquei que este ponto chamou a atenção de um grande número de deputados do Parlamento e, por isso, gostaria de reafirmar os princípios relativos ao longo prazo que a Comissão pretende aplicar nesta área delicada e central. Em primeiro lugar, uma estreita e contínua colaboração com os países terceiros. Não podemos resolver o problema da imigração ilegal limitando-nos a travá-la no ponto final do processo: este é um facto seguro e confirmado, e está na base da nossa iniciativa, mas os nossos parceiros terão de cooperar de modo responsável nesta nossa iniciativa. Em segundo lugar, solidariedade entre os Estados-Membros. Este é um ponto problemático, devido às diferentes percepções e atitudes – que o Senhor Primeiro-Ministro grego já salientou –, mas devemos ter presente que, depois de Schengen, a questão da imigração se tornou uma questão europeia, que tem de ser resolvida, que só pode ser resolvida num contexto europeu. Somos um espaço económico: temos de aprender a ser também um espaço de liberdade e de segurança – não há alternativa. Em terceiro lugar, temos de facilitar e simplificar a imigração legal. A Europa deve continuar a ser um espaço de acolhimento para os estrangeiros, mas no rigoroso respeito pela lei. Não pode haver qualquer complacência para com os novos mercadores de escravos. Finalmente, é preciso não confundir rigor com falta de humanidade. Não podemos desviar-nos do objectivo que são os nossos valores de equilíbrio e de respeito: é uma questão de civilização e de identidade europeia.
A minha segunda reflexão é igualmente breve: o senhor deputado Wurtz levantou a questão – com muita oportunidade, ao que parece, visto que foi seguido noutras intervenções – das relações com os Estados Unidos, da política externa e do papel da Europa no mundo. Gostaria de fazer apenas uma observação a este respeito. O encontro bilateral com os Estados Unidos, com o Presidente Bush, foi extremamente interessante e cordial, e ambas as partes expuseram com clareza as suas posições. Impressionou-me um aspecto, a saber, que, quando a Europa consegue agir de modo unitário – como salientou a senhora deputada Maij-Weggen na sua intervenção –, os Estados Unidos estão disponíveis para nos ouvirem e para nos seguirem. Posso dar testemunho do modo como o Presidente Bush ficou impressionado com a exposição por nós feita da dimensão económica da União, do número dos seus cidadãos após o alargamento, da natureza do próprio alargamento, de como conduzimos o processo de negociação no respeito pela democracia – de como discutimos com cada um dos países, com todos os parlamentos, capítulo a capítulo, os componentes, os estatutos da nossa democracia, a fim de criar uma visão democrática genuinamente partilhada. Esta foi e continua a ser uma visão europeia que ninguém nos pode negar. Isto é progresso. É uma via para o alargamento da democracia que podemos prosseguir no mundo. A este propósito, somos ouvidos com grande respeito, pois ninguém mais fez, jamais, uma experiência deste tipo.
O outro aspecto que impressionou vivamente o Presidente Bush é o papel do euro. Muitos dos problemas e das questões que estamos hoje a tratar decorrem, precisamente, do facto de estarmos agora a começar a ver os resultados, os efeitos do euro. Já o esperávamos, mas muitos cépticos não esperavam que viesse a acontecer: a realidade está à vista de todos. Quando, como aconteceu no debate com os Estados Unidos, refiro que muito mais de metade do comércio com a Rússia e com outros países se processa agora em euros – dado o seu poder de influência, o euro não poderá deixar de ser usado em sectores que estão actualmente fora do seu escopo, tais como a energia e outros sectores, pois é a própria força das circunstâncias que nos está a conduzir –, pois bem, a Europa é, então, ouvida com atenção, a Europa é, então, uma verdadeira entidade política e não apenas uma entidade económica, ainda que estejamos a falar sobre questões puramente económicas.
Finalmente, fomos ouvidos quando delineámos a futura estratégia para os Balcãs, para resolver, de uma vez por todas, uma questão para cuja solução os Estados Unidos muito contribuíram, mas face à qual se detiveram em determinado ponto, pois não foi possível irem mais longe. Nesse ponto, a Europa avançou a solução definitiva: apresentou a solução política, a solução que põe termo a um dos mais graves problemas da história contemporânea.
Nestes momentos a Europa é forte, nos momentos em que consegue fazer ouvir a sua voz, sobre questões em torno das quais estamos unidos. É por isso que a Convenção deve ter estes factos em consideração, promovendo a tomada de decisões por maioria, a fim de dar à Europa a capacidade de falar sempre com uma só voz. É importante que tenha ficado claro e que esteja a ser aceite – ainda que de modo tímido, com um meio sorriso – que nem a sabedoria da velha Europa nem o ardor juvenil dos Estados Unidos bastam, por si sós, para salvar a paz no mundo: são ambos necessários. É por isso que, a meu ver, a garantia da paz está, precisamente, numa forte e estreita relação com os Estados Unidos. Todavia, tal relação só é possível com dignidade e com força, e nós só temos dignidade e força nos sectores em que não há direito de veto, nas áreas em que a nossa vontade se pode formar como em todas as outras democracias.
Em suma, são estas as considerações que queria fazer. Gostaria de concluir agradecendo, uma vez mais, ao Senhor Primeiro-Ministro Simitis. Na
de Sófocles lê-se a frase "
". Não sei se as minhas reminiscências – já esbatidas – da língua grega a reproduziram correctamente, mas significa algo de muito preciso: que o exercício do poder põe à prova a natureza de um homem, e, Senhor Presidente em exercício – Senhor Primeiro-Ministro –, a sua natureza superou bem esta prova."@pt11
".
Herr talman, herr premiärminister! Jag skall fatta mig mycket kort, bland annat eftersom parlamentet som ni med rätta framhöll, herr talman, brinner av iver att övergå till annan verksamhet. Det finns emellertid två punkter som jag skulle vilja ta upp, eftersom jag tycker att de är speciellt viktiga och kompletterar inläggen från ledamöterna och svaret från premiärminister Simitis.
Den första gäller invandringen: jag har noterat att den här punkten har uppmärksammats av ett stort antal ledamöter och jag tycker därför att det är viktigt att åter slå fast de långsiktiga principer som kommissionen har för avsikt att tillämpa i denna känsliga och viktiga fråga. För det första ett starkt och kontinuerligt samarbete med tredje länder. Enbart repressiva åtgärder kan inte lösa problemet med den illegala invandringen: detta är ett etablerat faktum och den princip som styr vårt agerande, men våra partner måste ändå samarbeta på ett ansvarsfullt sätt. För det andra, solidaritet mellan medlemsstaterna. Detta är en svår fråga på grund av att vi upplever problemet på skilda sätt – vilket Greklands premiärminister redan har framhållit – men vi måste komma ihåg att invandringen efter Schengen har blivit en europeisk fråga, som måste lösas och inte kan lösas på annat sätt än på EU-nivå. Vi är ett ekonomiskt område. Nu måste vi lära oss att också bli ett område med frihet och säkerhet, det finns inga andra alternativ. För det tredje, vi måste främja och förenkla den lagliga invandringen. Europa måste förbli gästvänligt, men med rigorös respekt för lagen: ingen tolerans mot de nya slavhandlarna. Slutligen får vi inte blanda ihop fasthet med omänsklighet. Vi skall sträva efter våra värden balans och respekt utan undantag. Det är en fråga om civilisation och om europeisk identitet.
Min andra fundering är lika kort. Wurtz tog upp frågan om förhållandet till Förenta staterna, utrikespolitiken och Europas roll i världen – tydligen mycket lägligt, eftersom hans inlägg följdes av andra. Jag skulle bara vilja göra ett påpekande i fråga om detta. Det bilaterala mötet med Förenta staterna, med president Bush, var mycket intressant, mycket hjärtligt och vi klargjorde också våra ståndpunkter. En sak gjorde intryck på mig, nämligen att när Europa kan agera på ett enhetligt sätt – som Maij-Weggen framhöll i sitt inlägg – är Förenta staterna berett att lyssna på oss och följa oss. Jag kan vittna om hur imponerad president Bush blev av redogörelsen för vår ekonomiska dimension, antalet medborgare efter utvidgningen, utvidgningens utmärkande drag, att vi har styrt denna process på ett demokratiskt sätt och hur vi har bedrivit förhandlingarna: att vi har diskuterat med varje enskilt land, med alla parlamenten, kapitel för kapitel, de olika delarna, regler för vår demokrati, för att verkligen skapa en gemensam demokratisk vision. Detta har varit och är en europeisk vision som ingen kan ta ifrån oss. Detta är ett steg framåt, ett sätt att utvidga demokratin som vi kan göra gällande i världen. På denna punkt lyssnar man absolut på oss, för ingen har någonsin gjort något liknande.
Den andra frågan som har gett ett bestående intryck på president Bush är eurons roll. Många av de problem som vi har i dag bottnar just i att eurons effekter och konsekvenser börjar visa sig: precis som vi trodde, som många skeptiker inte trodde och som fakta visar. När jag som i diskussionen med Förenta staterna framhåller att mer än hälften av handeln med Ryssland och andra länder nu sker med euro – vilket är en medryckande kraft, som inte kan undvika att beröra sektorer som nu ligger utanför dess sfär, såsom energin och annat, eftersom det är omständigheterna som för oss dit – nå, då lyssnar man på Europa. I de stunderna är Europa en politisk realitet och inte bara en ekonomisk, även om det handlar om rent ekonomiska frågor.
Slutligen lyssnade man också på oss när vi lade fram vår framtida strategi för Balkan, det vill säga för att få en definitiv lösning på ett problem som Förenta staterna har bidragit mycket till att lösa, men där man gjorde halt vid en viss punkt, eftersom man inte kunde göra annat. På den punkten erbjöd Europa en slutgiltig lösning: vi erbjöd en politisk lösning, en lösning som sätter punkt för ett av de allvarligaste problemen i vår tids historia.
I dessa stunder är alltså Europa starkt, när vi gör vår röst hörd i de frågor där vi har en enhetlig linje. Därför måste konventet ta hänsyn till dessa faktum. Det måste driva på diskussionen om majoritetsbeslut och se till att Europa allt oftare kan tala med en enda röst. Det är viktigt att det har kommit fram och accepterats – om än skämtsamt, nästan med ett leende – att varken det gamla Europas klokhet eller det unga Förenta staternas glöd ensamt räcker till för att trygga världsfreden: vi behöver både det ena och det andra. Det är därför som garanten för fred, enligt min mening, just är intima och starka förbindelser med Förenta staterna. Dessa förbindelser kan vi dock bara upprätthålla med värdighet och styrka, och värdighet och styrka har vi på de områden där det inte finns någon vetorätt, där vår politiska vilja kan växa fram som i alla andra demokratiska sammanhang.
Det var detta jag ville påpeka. Jag skulle vilja sluta med att än en gång tacka Simitis. I Sofokles
kan man läsa: ”
”. Jag vet inte om jag kommer ihåg tillräckligt av mina studier i grekiska för länge sedan för att återge det rätt, men det är mycket träffsäkert: det betyder att maktutövning sätter en människas karaktär på prov, och käre ordförande och premiärminister, er karaktär har klarat detta prov med råge."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Antigone"13,1,2,10,3,7,9,6
"Antígona"12,11
"IT"8
"Prodi,"8,9
"Sofocles"2
"Αντιγόνη"8
"Αρχή άνδρα δείκνυσι"13,1,10,3,7,11
"“αρχή άνδρα δείκνυσι”"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples