Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-07-01-Speech-2-018"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030701.1.2-018"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, the Athens Accession Treaty signed on 16 April was a historic landmark in the history of Europe. Since the fall of the Berlin Wall my party has been consistent and determined in its support for the enlargement of the Union, and we unreservedly welcome the positive results of the referendums that have already taken place in many of the accession states.
However, we are less supportive of the presidency in other respects. On Iraq, the damage to transatlantic relations arising from the 'gang of four' summit, attended by Germany, France, Belgium and Luxembourg, also severely undermined NATO. At a time when many of our citizens in Europe are facing economic stagnation and deflation, there has sadly been little progress in advancing the Lisbon agenda of economic structural reform. Instead, we have seen that we again prefer to devote most of our time to institutional reform, whilst persuading ourselves that this is the sort of progress that European citizens are crying out for. I doubt it. The presidency conclusions begin by stating that the Convention was successful in bringing our Union closer to its citizens, strengthening our Union's democratic character, enhancing our Union's ability to act as a coherent and unified force in the international system. I fear that such warm, optimistic rhetoric is little more than that.
The results of the Convention's work have again shown the inability of a European political elite to reflect the real concerns of the people of Europe. We are asked to believe that what our citizens really want is an EU with a legal personality, a legally binding Charter of Fundamental Rights, the removal of the pillar structure, an extension of majority voting, an EU president and foreign minister, common asylum and immigration policies and a European public prosecutor – in short, that people want a fundamental change in the relationship between the Union and its people.
The British Prime Minister's now infamous view that the Convention is merely a tidying-up exercise has attracted derision from Eurosceptic and Europhile alike. I repeat today that the people of the United Kingdom have a right to a referendum on this constitutional treaty, just as other Member States intend to do. If the governments of the Union really wish to bring their citizens closer to the Union, then it is in their interests and those of their people to ensure that referendums are held in order to legitimise what is being proposed in their name.
My party believes in a different kind of Europe: a Europe where the nation state is the fundamental building block of cooperation and intergovernmentalism is preferable to one-way integration, which I fear is being reinforced by the Convention. It is a different kind of Europe to the integrationist agenda, but it is no less European for that. I wish the Convention had chosen this route. I hope that the governments of the Union look afresh at the results of the Convention when the Intergovernmental Conference begins its work.
Finally, I noted that the presidency adds that the accession countries will participate in the Intergovernmental Conference on an equal footing with current Member States. I hope that means that they will be given the same voting rights as Member States. It would be outrageous for the IGC to conclude a new constitutional structure for Europe just weeks in advance of accession and try to present this as a done deal. No democrat should put up with that."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, tiltrædelsestraktaten, der blev underskrevet i Athen den 16. april, var en væsentlig begivenhed i Europas historie. Siden Berlinmurens fald har mit parti konsekvent og beslutsomt støttet udvidelsen af Unionen, og vi glæder os uden forbehold over det positive resultat af de folkeafstemninger, der allerede har fundet sted i mange af tiltrædelseslandene.
Men vi er mindre positive over for formandskabet i andre henseender. Hvad angår Irak, underminerede skaden på de transatlantiske relationer på grund af firebandens topmøde, hvor Tyskland, Frankrig, Belgien og Luxembourg deltog, også i alvorlig grad NATO. På et tidspunkt, hvor mange af vores borgere i Europa står over for økonomisk stagnation og deflation, er der sket sørgeligt få fremskridt i retning af at fremme Lissabon-dagsordenen om reformer af den økonomiske struktur. I stedet har vi set, at vi igen foretrækker at bruge det meste af tiden på reform af institutionerne, mens vi overbeviser os selv om, at det er den slags fremskridt, Europas borgere råber på. Det tvivler jeg på. Formandskabets konklusioner begynder med at sige, at konventet var en succes ved at bringe Unionen tættere på borgerne, styrke Unionens demokratiske karakter og forbedre dens evne til at handle som en koordineret og forenet kraft i det internationale system. Jeg frygter, at en sådan varm og optimistisk retorik ikke er meget andet end just det.
Resultaterne af konventets arbejde har igen vist den europæiske politiske elites manglende evne til at give svar på det, der virkelig bekymrer befolkningen i Europa. Man beder os om at tro, at det, vores borgere ønsker, er et EU med egen juridisk status, et juridisk bindende charter om grundlæggende rettigheder, fjernelse af søjlestrukturen, en udvidelse af flertalsafgørelser, en EU-præsident og EU-udenrigsminister, fælles asyl- og indvandringspolitik og en offentlig anklager for Europa - kort sagt, at folk ønsker en fundamental ændring af forholdet mellem Unionen og dens befolkning.
Den britiske premierministers nu berygtede synspunkt, at konventet simpelthen er et oprydningshold, har fremkaldt hånlatter både fra euroskeptikere og eurofile. Jeg gentager i dag, at befolkningen i Det Forenede Kongerige har ret til at afholde en folkeafstemning om denne forfatningstraktat, ligesom andre medlemsstater agter at gøre. Hvis Unionens regeringer virkelig ønsker at bringe deres borgere tættere på Unionen, så er det i deres og deres befolkningers interesse at sikre, at der afholdes folkeafstemninger for at legitimere det, der foreslås i befolkningernes navn.
Mit parti tror på et andet Europa, hvor nationalstaten er hjørnestenen for samarbejdet, og hvor samarbejdet mellem regeringerne er at foretrække frem for en integration, der kun går én vej, hvilket jeg frygter styrkes af konventet. Det er en anden slags Europa end det, integrationisterne ønsker, men det er ikke desto mindre et Europa. Jeg ville ønske, at konventet havde valgt den vej. Jeg håber, at Unionens regeringer vil se på resultaterne af konventet endnu en gang, når regeringskonferencen begynder sit arbejde.
Endelig har jeg noteret mig, at formandskabet tilføjer, at tiltrædelseslandene vil deltage i regeringskonferencen på lige fod med de nuværende medlemsstater. Jeg håber, det betyder, at de vil få samme stemmeret som medlemsstaterne. Det ville være skandaløst, hvis regeringskonferencen afsluttede arbejdet med en ny forfatningsstruktur for Europa kun nogle få uger før tiltrædelsen og så forsøgte at fremlægge dette som et fait accompli. Det bør ingen demokrat finde sig i."@da1
"Herr Präsident, der am 16. April in Athen unterzeichnete Beitrittsvertrag stellt einen Meilenstein in der Geschichte Europas dar. Seit dem Fall der Berliner Mauer setzt sich meine Partei konsequent und entschlossen für die Erweiterung der Union ein, und wir begrüßen vorbehaltlos die positiven Ergebnisse der Referenden, die in etlichen Beitrittsstaaten stattgefunden haben.
In Bezug auf andere Aspekte fällt unsere Unterstützung für den Ratsvorsitz allerdings weniger einhellig aus. In der Irakfrage hat der dem transatlantischen Verhältnis durch den Gipfel der „Viererbande“, an dem Deutschland, Frankreich, Belgien und Luxemburg teilgenommen haben, zugefügte Schaden auch die NATO ernsthaft unterminiert. Zu einer Zeit, da sich viele unserer Bürger mit wirtschaftlicher Stagnation und Deflation konfrontiert sehen, konnten hinsichtlich der von der Lissabonner Agenda vorgesehenen wirtschaftlichen Strukturreformen kaum Fortschritte erzielt werden. Stattdessen widmen wir uns offenbar vorzugsweise der institutionellen Reform und reden uns ein, dass dies die Art von Fortschritten ist, die die europäischen Bürger dringend fordern. Das bezweifle ich. In seinen Schlussfolgerungen stellt der Ratsvorsitz eingangs fest, dass der Konvent unsere Union den Bürgern erfolgreich näher gebracht, den demokratischen Charakter unserer Union weiter ausgeprägt und die Fähigkeit unserer Union, als einheitliche und geeinte Kraft in der internationalen Arena aufzutreten, gestärkt hat. Ich fürchte, bei diesen warmherzigen und optimistischen Worten ist es auch geblieben.
Die Ergebnisse der Arbeit des Konvents beweisen ein weiteres Mal, dass die europäische politische Elite unfähig ist, auf die wahren Sorgen der Bürger Europas einzugehen. Man will uns glauben machen, dass unsere Bürger allen Ernstes eine EU mit einer Rechtspersönlichkeit haben wollen, eine rechtsverbindliche Charta der Grundrechte, die Abschaffung der Säulenstruktur, die Ausdehnung von Mehrheitsentscheidungen, einen EU-Präsidenten und -Außenminister, eine gemeinsame Asyl- und Einwanderungspolitik sowie eine europäische Staatsanwaltschaft – kurz gesagt, dass die Bürger eine grundlegende Veränderung des Verhältnisses zwischen der Union und ihren Bürgern wollen.
Der inzwischen berüchtigte Ausspruch des britischen Premierministers, der Konvent nehme nur noch einige kleine abschließende Nachbesserungen vor, hat ihm den Spott sowohl von Europabefürwortern als auch Europagegnern eingebracht. Ich wiederhole heute, dass die Bürger des Vereinigten Königreichs ein Recht auf ein Referendum zu diesem Verfassungsvertrag haben, wie es auch in anderen Mitgliedstaaten vorgesehen ist. Wenn die Regierungen der Union diese ihren Bürgern wirklich näher bringen wollen, dann ist die Durchführung von Referenden sowohl in ihrem Interesse als auch in dem ihrer Bürger, um das, was in ihrem Namen vorgeschlagen wird, zu legitimieren.
Meine Partei glaubt an eine andere Art von Europa: ein Europa, in dem die Nationalstaaten das Fundament der Zusammenarbeit bilden und in dem die Zwischenstaatlichkeit einer einseitigen Integration, die der Konvent meines Erachtens zu verstärken versucht, vorzuziehen ist. Dieses Europa unterscheidet sich von der integrationsorientierten Agenda und ist dennoch nicht weniger europäisch. Ich wünschte, der Konvent hätte diesen Weg eingeschlagen. Ich hoffe, die Union wird sich noch einmal mit den Ergebnissen des Konvents auseinander setzen, wenn die Regierungskonferenz ihre Arbeit aufnimmt.
Ich stelle fest, dass der Ratsvorsitz ferner erklärt, dass die Beitrittsländer gleichberechtigt an der Regierungskonferenz teilnehmen werden. Ich hoffe, das bedeutet, dass sie die gleichen Stimmrechte wie die jetzigen Mitgliedstaaten haben werden. Es wäre ungeheuerlich, wenn die Regierungskonferenz nur wenige Wochen vor dem Beitritt eine neue Verfassungsstruktur für Europa beschließen und als abgemachte Sache präsentieren würde. Damit könnte sich kein Demokrat einverstanden erklären."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η Συνθήκη Προσχώρησης της Αθήνας, η οποία υπογράφηκε στις 16 Απριλίου, ήταν ιστορικό ορόσημο για την Ιστορία της Ευρώπης. Μετά την πτώση του Τείχους του Βερολίνου, το κόμμα μου παρείχε με συνέπεια και αποφασιστικότητα τη στήριξή του για τη διεύρυνση της Ένωσης, οπότε χαιρετίζουμε ανεπιφύλακτα τα θετικά αποτελέσματα των δημοψηφισμάτων που έχουν ήδη διεξαχθεί σε πολλά από τα κράτη ένταξης.
Ωστόσο, παρέχουμε μικρότερη στήριξη στην Προεδρία από άλλες απόψεις. Όσον αφορά το Ιράκ, η ζημία που υπέστησαν οι διατλαντικές σχέσεις από τη διάσκεψη της “συμμορίας των τεσσάρων”, στην οποία έλαβαν μέρος η Γερμανία, η Γαλλία, το Βέλγιο και το Λουξεμβούργο, υπονόμευσε επίσης σοβαρά το ΝΑΤΟ. Τη στιγμή που πολλοί από τους πολίτες μας στην Ευρώπη αντιμετωπίζουν την οικονομική στασιμότητα και τον αποπληθωρισμό, σημειώθηκε δυστυχώς μικρή πρόοδος στην προώθηση της ημερήσιας διάταξης της Λισαβόνας σχετικά με την οικονομική διαρθρωτική μεταρρύθμιση. Αντίθετα, διαπιστώνουμε ότι προτιμούμε και πάλι να αφιερώσουμε το μεγαλύτερο μέρος του χρόνου μας στη διαρθρωτική μεταρρύθμιση, ενώ πείθουμε τον εαυτό μας ότι αυτή είναι η πρόοδος την οποία ζητούν οι ευρωπαίοι πολίτες. Αμφιβάλλω. Τα συμπεράσματα της Προεδρίας ξεκινούν με τη δήλωση ότι η Συνέλευση κατάφερε να φέρει τους πολίτες της πιο κοντά στην Ένωση, να ενισχύσει τον δημοκρατικό χαρακτήρα της Ένωσης, να αυξήσει την ικανότητα της Ένωσης να ενεργεί ως συνεπής και ενωμένη δύναμη στο διεθνές σύστημα. Φοβούμαι ότι μια τέτοια θερμή, αισιόδοξη ρητορική απαιτεί κάτι περισσότερο από αυτό.
Τα αποτελέσματα του έργου της Συνέλευσης έχουν αποδείξει για άλλη μια φορά την ανικανότητα της ευρωπαϊκής πολιτικής ελίτ να ασχοληθεί με τις πραγματικές ανησυχίες του λαού της Ευρώπης. Μας ζητούν να πιστέψουμε ότι αυτό που θέλουν πραγματικά οι πολίτες μας είναι μια ΕΕ με νομική προσωπικότητα, έναν νομικά δεσμευτικό Χάρτη Θεμελιωδών Δικαιωμάτων, την κατάργηση της δομής των πυλώνων, την επέκταση της ψηφοφορίας με πλειοψηφία, έναν Πρόεδρο της ΕΕ και έναν Υπουργό Εξωτερικών, κοινές πολιτικές για το άσυλο και τη μετανάστευση, και έναν ευρωπαίο εισαγγελέα – εν συντομία, ο κόσμος επιθυμεί την ουσιαστική αλλαγή των σχέσεων μεταξύ της Ένωσης και του λαού της.
Η περίφημη άποψη του βρετανού πρωθυπουργού ότι η Συνέλευση είναι απλώς μια άσκηση τακτοποίησης έχει προκαλέσει τη θυμηδία τόσο των ευρωσκεπτικιστών όσο και των φιλοευρωπαίων. Επαναλαμβάνω σήμερα ότι ο λαός του Ηνωμένου Βασιλείου έχει το δικαίωμα δημοψηφίσματος σχετικά με αυτήν τη συνταγματική συνθήκη, όπως ακριβώς σκοπεύουν να πράξουν άλλα κράτη μέλη. Εάν οι κυβερνήσεις της Ένωσης επιθυμούν πραγματικά να φέρουν τους πολίτες τους πιο κοντά στην Ένωση, τότε είναι προς το συμφέρον τους και το συμφέρον των λαών τους να διασφαλίσουν τη διενέργεια δημοψηφισμάτων, προκειμένου να νομιμοποιήσουν ό,τι προτείνεται εξ ονόματός τους.
Το κόμμα μου πιστεύει σε μια διαφορετική Ευρώπη: μια Ευρώπη όπου το εθνικό κράτος είναι ο θεμελιώδης λίθος της συνεργασίας και ο διακυβερνητισμός είναι προτιμότερος από τον μονόδρομο της ολοκλήρωσης, ο οποίος φοβούμαι ότι ενισχύεται από τη Συνέλευση. Είναι μια διαφορετική Ευρώπη από αυτήν της ατζέντας της ολοκλήρωσης, αλλά δεν παύει λόγω αυτού να είναι Ευρώπη. Μακάρι να είχε επιλέξει η Συνέλευση αυτήν την οδό. Ελπίζω ότι οι κυβερνήσεις της Ένωσης θα εξετάσουν εκ νέου τα αποτελέσματα της Συνέλευσης, όταν η Διακυβερνητική Διάσκεψη ξεκινήσει το έργο της.
Τέλος, παρατήρησα ότι η Προεδρία προσθέτει πως οι χώρες ένταξης θα συμμετέχουν στη Διακυβερνητική Διάσκεψη επί ίσοις όροις με τα σημερινά κράτη μέλη. Ελπίζω ότι αυτό σημαίνει πως θα τους δοθούν τα ίδια δικαιώματα ψήφου με τα κράτη μέλη. Θα ήταν σκανδαλώδες να καταλήξει η ΔΚΔ σε μια νέα συνταγματική διάθρωση για την Ευρώπη λίγες μόλις εβδομάδες πριν από την προσχώρηση και να προσπαθήσει να το παρουσιάσει αυτό ως τετελεσμένο γεγονός. Κανένας δημοκράτης δεν πρέπει να ανεχθεί κάτι τέτοιο."@el8
"Señor Presidente, el Tratado de Adhesión de Atenas firmado el 16 de abril fue un hito en la historia de Europa. Desde la caída del Muro de Berlín, mi partido ha apoyado en todo momento y con determinación la ampliación de la Unión Europea, y hemos acogido sin reservas los resultados positivos de los referendos que se han celebrado ya en muchos de los países candidatos.
Ahora bien, no apoyamos tanto a la Presidencia en otros aspectos. Respecto al Iraq, el daño causado a las relaciones transatlánticas por la cumbre de la «banda de los cuatro», a la que asistieron Alemania, Francia, Bélgica y Luxemburgo, supuso también un duro varapalo para la OTAN. En un momento en que muchos de nuestros ciudadanos europeos se enfrentan al estancamiento económico y a la deflación, se ha producido una lamentable falta de progreso en el programa de Lisboa para la reforma económica estructural. En su lugar, hemos comprobado de nuevo que preferimos dedicar la mayor parte de nuestro tiempo a la reforma institucional, mientras nos convencemos a nosotros mismos de que ese es el tipo de progreso que los ciudadanos europeos demandan. Pero yo tengo mis dudas. Las conclusiones de la Presidencia empiezan por decir que la Convención ha conseguido acercar la Unión a sus ciudadanos, fortalecer el carácter democrático de nuestra Unión y mejorar su capacidad de actuar como una fuerza coherente y unificada en el plano internacional. Me temo que esa retórica tan entusiasta y optimista es poco más que eso.
Los resultados del trabajo de la Convención han vuelto a demostrar la incapacidad de los dirigentes políticos europeos para reflejar las verdaderas preocupaciones de los ciudadanos europeos. Se nos pide que creamos que lo que nuestros ciudadanos realmente quieren es una UE con personalidad jurídica, una Carta de los Derechos Fundamentales legalmente vinculante, la eliminación de la estructura de pilares, la ampliación de la votación por mayoría, un Presidente y un Ministro de Asuntos Exteriores para la UE, unas políticas comunes de asilo e inmigración y un fiscal general europeo; en resumen, que desean un cambio fundamental en la relación entre la Unión y sus ciudadanos.
Las ya famosas declaraciones del Primer Ministro británico en el sentido de que la Convención es una mera tarea de poner las cosas en orden, ha sido objeto de mofas por parte tanto de los euroescépticos como de los eurófilos. I repeat today that the people of the United Kingdom have a right to a referendum on this constitutional treaty, just as other Member States intend to do. If the governments of the Union really wish to bring their citizens closer to the Union, then it is in their interests and those of their people to ensure that referendums are held in order to legitimise what is being proposed in their name.
Mi partido cree en un modelo diferente de Europa: una Europa donde el Estado nacional sea elemento fundamental de la cooperación y en donde el intergubernamentalismo tenga preferencia sobre la integración unidireccional, que me temo que se está viendo reforzada por la Convención. Es un modelo de Europa diferente del plan integracionista, pero no por ello es menos europeo. Ojalá la Convención hubiera tomado este rumbo. Espero que los Gobiernos de la Unión reconsideren los resultados de la Convención cuando la Conferencia Intergubernamental comience su trabajo.
Por último, he escuchado a la Presidencia añadir que los países candidatos participarán en la Conferencia Intergubernamental en pie de igualdad con los actuales Estados miembros. Espero que eso signifique que tengan los mismos derechos de voto que los Estados miembros. Sería indignante que la CIG propusiera una nueva estructura constitucional para Europa justo unas semanas antes de la adhesión y tratara de presentarla como un hecho consumado. No democrat should put up with that."@es12
"Arvoisa puhemies, 16. huhtikuuta allekirjoitettu Ateenan liittymissopimus on merkittävä virstanpylväs Euroopan historiassa. Berliinin muurin murtumisesta lähtien puolueeni on tukenut johdonmukaisesti ja päättäväisesti unionin laajentumista. Olemme varauksettoman tyytyväisiä kansanäänestysten myönteisiin tuloksiin monissa ehdokasvaltioissa.
Emme kuitenkaan tue puheenjohtajavaltiota yhtälailla muissa asioissa. Irakin kriisin aikaan "neljän koplan" huippukokous, johon osallistuivat Saksa, Ranska, Belgia ja Luxemburg, vahingoitti transatlanttisia suhteita ja kyseenalaisti rankasti Naton. Samalla kun monet Euroopan kansalaiset joutuvat selviämään talouden lamasta ja deflaatiosta, talouden rakenneuudistusta koskevissa Lissabonin tavoitteissa on edistytty valitettavan vähän. Sen sijaan on saatu todeta, että meistä on edelleen parempi kuluttaa suurin osa ajasta toimielinrakenteen uusitukseen, ja samalla vakuutamme itsellemme, että juuri tällaista edistystä Euroopan kansalaiset kaipaavat. Epäilen vahvasti. Puheenjohtajan päätelmien alussa todetaan, että valmistelukunta onnistui tuomaan unionia lähemmäs kansalaisia, lujittamaan unionin demokraattista luonnetta sekä parantamaan unionin kykyä toimia johdonmukaisena ja yhtenäisenä vaikuttajana kansainvälisessä järjestelmässä. Pelkäänpä, että näin lämminhenkinen ja optimistinen retoriikka pitää sisällään hiukan enemmän.
Valmistelukunnan työn tulokset ovat osoittaneet jälleen, ettei Euroopan poliittinen eliitti kykene vastaamaan Euroopan kansalaisten todellisiin huoliin. Meille uskotellaan, että kansalaiset haluavat todella tehdä unionista oikeushenkilön ja perusoikeuskirjasta oikeudellisesti sitovan, poistaa pilarirakenteen, laajentaa enemmistöpäätöksentekoa, perustaa unionin presidentin ja ulkoministerin virat, laatia yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan sekä perustaa Euroopan syyttäjäviranomaisen – että ihmiset lyhyesti sanottuna tahtovat perustavanlaatuisen muutoksen unionin ja kansan välisissä suhteissa.
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin nyttemmin epäsuosittu kanta, jonka mukaan valmistelukunta tekee vain "järjestelytyötä", on saanut osakseen pilkkaa yhtälailla euroskeptikkojen kuin liittovaltiokehityksen kannattajien taholta. Toistan nyt, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilla on oikeus antaa äänensä perustuslaista tehdystä sopimuksesta kansanäänestyksessä, jollaisen muutkin jäsenvaltiot aikovat järjestää. Jos jäsenvaltioiden hallitukset haluavat todella tuoda kansalaiset lähemmäs unionia, on sekä hallitusten että kansalaisten edun mukaista varmistaa, että järjestetään kansanäänestykset, joissa hyväksytään niiden nimissä tehdyt ehdotukset.
Puolueeni uskoo erilaiseen Eurooppaan, jossa kansallisvaltio on yhteistyön perusta ja jossa hallitusten välisyyttä pidetään parempana kuin yksisuuntaista yhdentymistä, jota pelkään valmistelukunnan vahvistavan. Kyseessä on erilainen Eurooppa, kuin yhdentymiskehityksen ajajat puoltavat, mutta se ei ole yhtään vähemmän eurooppalainen. Toivoin, että valmistelukunta olisi valinnut tämän tien. Toivon nyt, että jäsenvaltioiden hallitukset tarkastelevat valmistelukunnan työn tuloksia uudelleen, kun hallitustenvälinen konferenssi aloittaa työnsä.
Panin merkille puheenjohtajan lisäävän, että ehdokasmaat osallistuvat hallitustenväliseen konferenssiin tasavertaisina nykyisten jäsenvaltioiden kanssa. Toivottavasti tämä tarkoittaa, että niille annetaan yhtäläinen äänioikeus kuin jäsenvaltioille. Olisi pöyristyttävää, jos HVK:ssa päätettäisiin Euroopan unionin uudesta perustuslaillisesta rakenteesta vain muutamaa viikkoa ennen uusien maiden liittymistä, ja päätös esitettäisiin yhteisesti sovittuna. Yksikään demokraatti ei saisi sulattaa tätä."@fi5
"Monsieur le Président, le traité d’adhésion signé à Athènes le 16 avril est un jalon dans l’histoire de l’Europe. Depuis la chute du mur de Berlin, mon parti a soutenu de manière constante et déterminée l’élargissement de l’Union, et nous saluons sans réserve les résultats positifs des référendums qui ont déjà eu lieu dans nombre des pays candidats à l’adhésion.
Toutefois, nous soutenons moins la présidence sur d’autres points. Sur la question irakienne, les dommages causés aux relations transatlantiques par le sommet de la "bande des quatre" auquel l’Allemagne, la France, la Belgique et le Luxembourg ont participé, ont également gravement ébranlé l’OTAN. À l’heure où nombre de nos concitoyens européens connaissent le statu quo économique et la déflation, nous déplorons le peu d’avancées dans l’agenda de Lisbonne pour la réforme structurelle économique. En lieu et place, nous avons observé que nous préférons à nouveau passer le plus clair de notre temps sur la réforme institutionnelle, tout en nous persuadant qu’il s’agit là du type d’avancées que les citoyens européens réclament avec insistance. J’en doute. Les conclusions de la présidence commencent par affirmer que la Convention a été un succès pour ce qui est de rapprocher l’Union de ses citoyens, de renforcer le caractère démocratique de l’Union et d’accroître notre capacité à agir en tant que force cohérente et unifiée dans le cadre du système international. Je crains que ce ne soit guère plus qu’un discours très optimiste et enthousiaste.
Les résultats des travaux de la Convention ont à nouveau montré l’incapacité de l’élite politique européenne à refléter les préoccupations réelles des Européens. On nous demande de croire que ce que nos citoyens veulent vraiment, c’est une Union européenne avec une personnalité juridique, une Charte des droits fondamentaux juridiquement contraignante, la suppression des piliers, une extension du vote à la majorité, un président et un ministre des affaires étrangères de l’UE, des politiques communes d’asile et d’immigration et un procureur européen - en résumé, que les citoyens veulent un changement radical dans la relation entre l’Union et ses citoyens.
Les eurosceptiques tout comme les europhiles ont tourné en dérision l’opinion tristement célèbre aujourd’hui du Premier ministre britannique, selon qui la Convention n’est qu’un simple exercice de remise en ordre. Je répète aujourd’hui que les citoyens du Royaume-Uni ont le droit de procéder à un référendum sur ce Traité constitutionnel, tout comme les autres États membres comptent le faire. Si les gouvernements de l’Union souhaitent vraiment rapprocher les citoyens de l’Union, il est dans leur intérêt et celui de leurs citoyens de s’assurer que des référendums sont organisés pour légitimer ce que l’on propose en leur nom.
Mon parti croit en une autre Europe: une Europe au sein de laquelle l’État-nation est le fondement principal de la coopération et où l’intergouvernementalisme est préférable à l’intégration unilatérale, qui se trouve, je le crains, renforcée par la Convention. Il s’agit d’une Europe différente de celle envisagée par l’agenda intégrationniste, mais elle n’est pas moins Europe pour autant. J’aurais souhaité que la Convention choisisse cette voie. J’espère que les gouvernements de l’Union porteront un regard neuf sur les résultats de la Convention lorsque la Conférence intergouvernementale commencera ses travaux.
Enfin, j’ai remarqué que la présidence ajoute que les pays candidats à l’adhésion participeront à la Conférence intergouvernementale sur un pied d’égalité avec les autres États membres. J’espère que cela signifie qu’ils auront les mêmes droits de vote que les États membres. Il serait scandaleux que la CIG conclue une nouvelle structure constitutionnelle pour l’Europe quelques semaines avant l’adhésion et essaie de la présenter comme un fait accompli. Aucun démocrate ne devrait s’accommoder de cela."@fr6
"Signor Presidente, il trattato di adesione di Atene firmato il 16 aprile è stato una pietra miliare nella storia europea. Dalla caduta del muro di Berlino il mio partito è stato coerente e determinato nel sostenere l’allargamento dell’Unione e accogliamo con favore e senza riserve i risultati positivi dei
già svolti in molti degli Stati aderenti.
Tuttavia, su altri punti siamo meno solidali con la Presidenza. Riguardo all’Iraq, il danno arrecato alle relazioni transatlantiche a seguito del vertice della “banda dei quattro”, cui hanno partecipato la Germania, la Francia, il Belgio e il Lussemburgo, ha minato gravemente anche la NATO. In un momento in cui molti dei cittadini europei stanno affrontando una situazione di stagnazione economica e di deflazione, purtroppo sono stati compiuti scarsi progressi nell’attuazione dell’agenda di Lisbona sulla riforma economica strutturale. Al contrario, abbiamo constatato che ancora una volta preferiamo dedicare la maggior parte del tempo alla riforma istituzionale, convincendoci che questo è il tipo di progresso che i cittadini europei chiedono a gran voce. Ne dubito. Le conclusioni della Presidenza cominciano affermando che la Convenzione ha conseguito l’obiettivo di avvicinare l’Unione ai cittadini, rafforzare il carattere democratico dell’Unione, potenziare la capacità della nostra Unione di agire come una forza coerente e unita sulla scena internazionale. Temo che questa retorica calorosa e ottimistica non sia molto più di questo.
I risultati del lavoro della Convenzione hanno ancora una volta mostrato l’incapacità di una
politica europea di riflettere le reali preoccupazioni dei cittadini d’Europa. Ci viene chiesto di credere che ciò che davvero vogliono i cittadini sia un’Unione europea dotata di personalità giuridica, una Carta dei diritti fondamentali giuridicamente vincolante, l’eliminazione della struttura dei pilastri, un’estensione del voto a maggioranza, un Presidente e un ministro degli Esteri dell’Unione europea, politiche comuni in materia di asilo e immigrazione e un pubblico ministero europeo – in breve, che la popolazione voglia un cambiamento fondamentale del rapporto con l’Unione.
Il famigerato parere del Primo Ministro britannico secondo cui la Convenzione è puramente un esercizio di riordino ha suscitato la derisione sia degli euroscettici che degli euroentusiasti. Oggi ripeto che i cittadini del Regno Unito hanno il diritto di pronunciarsi mediante un
sul Trattato costituzionale, proprio come altri Stati membri intendono fare. Se i governi dell’Unione desiderano veramente avvicinare l’Unione ai cittadini, è nel loro interesse e in quello della popolazione garantire che si svolgano
al fine di legittimare ciò che si sta proponendo a loro nome.
Il mio partito crede in un’Europa di tipo diverso: un’Europa in cui lo Stato nazionale è l’elemento basilare della cooperazione e l’intergovernalismo è preferibile all’integrazione a senso unico, che temo sia rafforzata dalla Convenzione. E’ un tipo diverso di Europa rispetto all’agenda integrazionista, ma non per questo meno europea. Vorrei che la Convenzione avesse scelto questa direzione. Spero che i governi dell’Unione analizzino da capo i risultati della Convenzione quando la Conferenza intergovernativa inizierà i lavori.
Infine, la Presidenza aggiunge che gli Stati aderenti parteciperanno pienamente alla Conferenza intergovernativa in condizioni di parità rispetto agli attuali Stati membri. Spero che ciò significhi che avranno gli stessi diritti di voto degli Stati membri. Sarebbe oltraggioso se la CIG concludesse una nuova struttura costituzionale per l’Europa poche settimane prima dell’adesione e cercasse di presentarlo come un fatto compiuto. Non sarebbe accettabile per nessun democratico."@it9
"Mr President, the Athens Accession Treaty signed on 16 April was a historic landmark in the history of Europe. Since the fall of the Berlin Wall my party has been consistent and determined in its support for the enlargement of the Union, and we unreservedly welcome the positive results of the referendums that have already taken place in many of the accession states.
However, we are less supportive of the presidency in other respects. On Iraq, the damage to transatlantic relations arising from the 'gang of four' summit, attended by Germany, France, Belgium and Luxembourg, also severely undermined NATO. At a time when many of our citizens in Europe are facing economic stagnation and deflation, there has sadly been little progress in advancing the Lisbon agenda of economic structural reform. Instead, we have seen that we again prefer to devote most of our time to institutional reform, whilst persuading ourselves that this is the sort of progress that European citizens are crying out for. I doubt it. The presidency conclusions begin by stating that the Convention was successful in bringing our Union closer to its citizens, strengthening our Union's democratic character, enhancing our Union's ability to act as a coherent and unified force in the international system. I fear that such warm, optimistic rhetoric is little more than that.
The results of the Convention's work have again shown the inability of a European political elite to reflect the real concerns of the people of Europe. We are asked to believe that what our citizens really want is an EU with a legal personality, a legally binding Charter of Fundamental Rights, the removal of the pillar structure, an extension of majority voting, an EU president and foreign minister, common asylum and immigration policies and a European public prosecutor – in short, that people want a fundamental change in the relationship between the Union and its people.
The British Prime Minister's now infamous view that the Convention is merely a tidying-up exercise has attracted derision from Eurosceptic and Europhile alike. I repeat today that the people of the United Kingdom have a right to a referendum on this constitutional treaty, just as other Member States intend to do. If the governments of the Union really wish to bring their citizens closer to the Union, then it is in their interests and those of their people to ensure that referendums are held in order to legitimise what is being proposed in their name.
My party believes in a different kind of Europe: a Europe where the nation state is the fundamental building block of cooperation and intergovernmentalism is preferable to one-way integration, which I fear is being reinforced by the Convention. It is a different kind of Europe to the integrationist agenda, but it is no less European for that. I wish the Convention had chosen this route. I hope that the governments of the Union look afresh at the results of the Convention when the Intergovernmental Conference begins its work.
Finally, I noted that the presidency adds that the accession countries will participate in the Intergovernmental Conference on an equal footing with current Member States. I hope that means that they will be given the same voting rights as Member States. It would be outrageous for the IGC to conclude a new constitutional structure for Europe just weeks in advance of accession and try to present this as a done deal. No democrat should put up with that."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het toetredingsverdrag dat op 16 april in Athene werd getekend, vormt een mijlpaal in de geschiedenis van Europa. Sinds de val van de Berlijnse muur heeft mijn partij op consequente en vastbesloten wijze gepleit voor de uitbreiding van de Unie en we zijn dan ook zeer ingenomen met de positieve uitkomst van de referenda die reeds in vele van de toetredende landen zijn gehouden.
Op andere punten zijn wij echter minder lovend over het voorzitterschap. In de kwestie-Irak heeft de schade die in de trans-Atlantische betrekkingen is ontstaan als gevolg van de bijeenkomst van de 'bende van vier' - Duitsland, Frankrijk, België en Luxemburg - ook de positie van de NAVO ernstig ondermijnd. In een tijd waarin vele Europese burgers te maken hebben met economische stagnatie en deflatie, is er bitter weinig vooruitgang geboekt in de uitvoering van de Lissabon-agenda inzake economische structurele hervormingen. In plaats daarvan is wederom gebleken dat we het merendeel van onze tijd wensen te besteden aan institutionele hervormingen, onszelf wijsmakend dat dit het soort vooruitgang is waar de Europese burger om staat te springen. Ik heb daar mijn twijfels over. De conclusies van het voorzitterschap beginnen met de stelling dat de Conventie erin is geslaagd onze Unie dichterbij de burger te brengen, het democratisch gehalte van de Unie te verhogen en de capaciteit van onze Unie om in het internationale bestel op te treden als verenigde en eensgezinde kracht, te versterken. Ik vrees dat zulke enthousiaste, optimistische retoriek ook niet veel meer is dan dat: retoriek.
De resultaten van het werk van de Conventie heeft eens te meer het onvermogen van de Europese politieke elite aan het licht gebracht om de werkelijke belangen van de burgers van Europa te behartigen. Wij worden geacht te geloven dat wat onze burgers werkelijk willen een EU met rechtspersoonlijkheid en met een juridisch bindend handvest van grondrechten is; dat zij de afschaffing van de pijlerstructuur en een uitbreiding van de stemming bij meerderheid willen; en een EU-president en een EU-minister van buitenlandse zaken; een gemeenschappelijk asiel- en immigratiebeleid en een Europese openbare aanklager. Kortom, dat de burgers willen dat de verhouding tussen de Unie en haar bevolking grondig wordt gewijzigd.
De inmiddels beruchte opvatting van de Britse premier dat de Conventie niet meer is dan een schoonmaakactie, heeft hoon gewekt onder zowel eurosceptici als eurofielen. Ik zeg hier vandaag opnieuw dat de bevolking van het Verenigd Koninkrijk recht heeft op een referendum over dit grondwetsverdrag, zoals andere lidstaten ook van plan zijn een referendum te houden. Als de regeringen van de Unie hun burgers werkelijk dichterbij de Unie willen brengen, dan is het in hun eigen belang en dat van hun burgers om referenda te organiseren zodat datgene wat in hun naam wordt voorgesteld een legitieme grondslag krijgt.
Mijn partij gelooft in een ander soort Europa: een Europa waarin de natiestaten de fundamentele bouwstenen zijn van samenwerking. Mijn partij gelooft dat intergouvernementalisme veruit te verkiezen is boven de eenzijdige integratie die door de Conventie, vrees ik, alleen maar wordt bevorderd. Ons Europa is niet het soort Europa dat de voorstanders van integratie voor ogen staat, maar dat maakt het niet minder Europees. Ik had gewild dat de Conventie deze benadering had gekozen. Ik hoop dat de regeringen van de Unie in staat zullen zijn om de resultaten van de Conventie met een frisse blik te bekijken wanneer de Intergouvernementele Conferentie van start gaat.
Tot slot zag ik dat het voorzitterschap heeft vermeld dat de toetredende landen op gelijke voet met de huidige lidstaten kunnen deelnemen aan de Intergouvernementele Conferentie. Hopelijk betekent dit dat ze hetzelfde stemrecht zullen krijgen als de lidstaten. Het zou van den zotte zijn om slechts weken voor de toetreding van de nieuwe lidstaten een nieuwe grondwetsstructuur voor Europa erdoor te drijven op de IGC en deze vervolgens te presenteren als een uitgemaakte zaak. Geen enkele democraat kan dit accepteren."@nl2
"Senhor Presidente, o Tratado de Adesão de Atenas, assinado a 16 de Abril, foi uma data histórica para a Europa. Desde a queda do muro de Berlim que o meu partido tem prestado um apoio constante e determinado ao alargamento da União e congratulamo-nos sem reservas com os resultados positivos dos referendos realizados já em muitos dos Estados candidatos à adesão.
Porém, no que se refere a outros aspectos, o nosso apoio à Presidência é mais reservado. Relativamente à questão do Iraque, os prejuízos causados à relação transatlântica pela cimeira do “Bando dos quatro”, em que participaram a Alemanha, a França, a Bélgica e o Luxemburgo, minaram também a NATO. Num momento em que muitos dos nossos cidadãos da Europa estão a braços com a estagnação e a deflação, infelizmente, fizeram-se muito poucos progressos no domínio da aplicação da agenda de reformas económicas estruturais de Lisboa. Em vez disso, verifica-se que preferimos mais uma vez dedicar a maior parte do nosso tempo à reforma institucional, convencendo-nos de que são esses os progressos que os cidadãos europeus reclamam. Mas duvido que assim seja. Afirma-se nas conclusões da Presidência que a Convenção foi bem sucedida, aproximando a União dos seus cidadãos, reforçando o carácter democrático da União e reforçando a capacidade de a União agir como uma força coerente e unificada do sistema internacional, mas receio que essa retórica entusiástica e optimista não passe disso mesmo, de retórica.
Os resultados do trabalho da Convenção demonstraram mais uma vez a incapacidade da elite política europeia para reflectir as preocupações concretas da população da Europa. Pedem-nos para acreditar que o que os nossos cidadãos desejam realmente é uma UE com personalidade jurídica, uma Carta dos Direitos Fundamentais juridicamente vinculativa, a eliminação da estrutura de pilares, a extensão da votação por maioria qualificada, um presidente e um Ministro dos Negócios Estrangeiros da UE, políticas comuns de imigração e asilo e um Procurador da República Europeu – em suma, que as pessoas querem uma alteração fundamental da relação entre a União e o seu povo.
A opinião agora tão atacada do Primeiro-Ministro britânico de que a Convenção não passa de um “trabalho de arranjo final” foi ridicularizada tanto pelos eurocépticos, como pelos eurófilos. Repito hoje que o povo do Reino Unido tem o direito de se pronunciar num referendo a este Tratado Constitucional, tal como outros Estados-Membros o tencionam fazer. Se os Governos da União querem realmente aproximar os seus cidadãos da União, é do seu interesse, tal como do desses cidadãos, garantir que sejam organizados referendos para legitimar as propostas apresentadas em seu nome.
O meu partido defende uma Europa diferente: uma Europa em que o Estado-nação é a pedra angular da cooperação e do integovernamentalismo é preferível à integração unilateral que, como o receio, será reforçada pela Convenção. Uma Europa diferente da agenda integracionista, mas que nem por isso é menos europeia. Oxalá a Convenção tivesse seguido por esse caminho. Espero que os Governos da União revejam os resultados da Convenção quando começarem os trabalhos da Conferência Intergovernamental.
Finalmente, tomei nota de que a Presidência acrescenta que os países candidatos à adesão participarão na Conferência Intergovernamental em pé de igualdade com os actuais Estados-Membros. Espero que isso signifique que terão o mesmo direito de voto que os Estados-Membros. Seria escandaloso que a CIG aprovasse uma nova estrutura institucional da Europa poucas semanas antes da data da adesão e que a tentasse apresentar como um facto consumado, o que nenhum verdadeiro democrata poderia aceitar."@pt11
"Herr talman! Det anslutningsfördrag som undertecknades i Aten den 16 april var en historisk milstolpe i Europas historia. Sedan Berlinmurens fall har mitt parti varit konsekvent och beslutsamt i sitt stöd till utvidgningen av EU och vi välkomnar reservationslöst de positiva resultaten av de folkomröstningar som redan ägt rum i många av de anslutande staterna.
Vi är dock mindre stödjande för ordförandeskapet i andra avseenden. När det gäller Irak så blev även Nato allvarligt undergrävt genom de skador på de transatlantiska förbindelserna som härrörde från toppmötet med ”de fyras gäng”, Tyskland, Frankrike, Belgien och Luxemburg. Vid en tidpunkt då många av våra medborgare i Europa står inför ekonomisk stagnation och deflation så har det varit ledsamt få framsteg i att skynda på Lissabonavtalet om ekonomisk stukturreform. Vi har i stället upplevt att vi återigen hellre ägnar det mesta av vår tid till institutionella reformer och samtidigt övertygar oss själva om att det här är den sorts framsteg som europeiska medborgare skriker efter. Det betvivlar jag. Ordförandeskapets slutsatser börjar med ett konstaterande av att konventet lyckats föra vår union närmare medborgarna, förstärka vår unions demokratiska egenskaper, öka vår unions förmåga att agera som en sammanhängande och enhetlig kraft i det internationella systemet. Jag är rädd för att sådan varm, optimistisk retorik är så mycket annat än just det.
Resultaten av konventets arbete har återigen visat en europeisk politisk elits oförmåga att återge vad den europeiska befolkningen verkligen bryr sig om. Vi uppmanas att tro att vad våra medborgare verkligen vill är ett EU med en juridisk personlighet, en juridiskt bindande stadga om grundläggande rättigheter, att pelarstrukturen tas bort, en utökning av majoritetsomröstning, en president och utrikesminister för EU, gemensam asyl- och invandringspolitik och en europeisk allmän åklagare – kort sagt, att folk vill ha en grundläggande förändring i förhållandet mellan unionen och dess befolkning.
Den brittiske premiärministerns nu ökända synpunkt att konventet bara är en liten tillsnyggning har hånats av både EU-skeptiker och EU-anhängare. Jag upprepar i dag att Förenade kungarikets befolkning har rätt att folkomrösta om det här konstitutionella fördraget, precis som andra medlemsstater avser att göra. Om EU:s regeringar verkligen vill föra sina medborgare närmare unionen så är det i deras och deras befolknings intresse att de ser till att folkomröstningar hålls för att rättfärdiga det som föreslås i deras namn.
Mitt parti tror på ett annat slags Europa: ett Europa där nationsstaten är den grundläggande byggstenen i samarbetet och samverkan mellan staterna är att föredra framför envägsintegrering, vilket jag fruktar kommer att förstärkas genom konventet. Det är ett annat slags Europa än integrationisternas men det är inte mindre europeiskt för det. Jag önskar att konventet hade valt den vägen. Jag hoppas att EU:s regeringar tar sig en ny titt på resultaten av konventet när regeringskonferensen börjar sitt arbete.
Slutligen så har jag noterat att ordförandeskapet tillägger att anslutningsländerna kommer att delta i regeringskonferensen på lika villkor som de nuvarande medlemsstaterna. Jag hoppas att de kommer att få samma rösträtt som medlemsstaterna. Det vore upprörande för regeringskonferensen att slutföra en ny grundlagsstruktur för Europa bara några veckor före anslutningen och försöka lägga fram det som en avslutad affär. Ingen demokrat skulle tillåta det."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples