Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-30-Speech-1-070"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-06-30"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Offentlig kontraktindgåelse4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030630.10.1-070"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-06-30-Speech-1-0714
lpv:speaker	lp:Bolkestein4
lpv:spoken text	". Mr President, I am happy that these two issues have now entered their second reading, as a quick but thorough examination is necessary to avoid the dangers of the proposals not being adopted before the end of this legislature. In respect of social award criteria, we should also keep in mind that the common positions already clarify that such criteria may be used where they meet the same conditions as environmental award criteria. However, these amendments to the utilities directive would permit social award criteria to be used to meet social policy objectives concerning the behaviour or the social responsibility of the tenderer, rather than the intrinsic qualities of the product or service in question. This could lead to the award of contracts on the basis of considerations which have nothing to do with the principal of better value for money. On the amendments aimed at favouring small and medium enterprises, I should like to stress that information available to us does not show that SMEs currently encounter any major difficulty in gaining access to public tenders. Their European federation even told us that they would not support any positive discrimination in favour of SMEs vis-à-vis big enterprises. In general, we should all be careful not to introduce changes which might lead to national preferences which are incompatible with Community law and which might end up protecting economic interests. Let me draw the attention of Parliament to the sensitive issue of thresholds, which may be the one where our divergence of views may be very hard to reconcile. My aim is to ensure effective competition at European level. If we increase the thresholds, not only would we breach our international obligations, but we would also reduce efficiencies. If we raise the thresholds we do not necessarily simplify life for local authorities, which are in any case subject to an obligation of adequate publicity under the current case-law of the European Court of Justice. That is why the Commission cannot accept those amendments. In line with the interinstitutional agreement on better regulation we have recently reached, we all share the three objectives on modernising, simplifying and increasing the flexibility of the current rules. It is in this spirit that I have some reluctance in accepting some further amendments relating to different subjects such as e-auctions, framework agreements, dynamic purchasing systems, the competitive dialogue and the choice between separate or joint awarding of contracts for design and execution of works contracts. In fact, I fear that these amendments would multiply or complicate procedures unnecessarily or impose certain choices at Community level where the necessary flexibility could be better assured by making such choices possible at the national level. I should now like to say something on some central issues specific to the utilities directive. Concerning the amendments to the mechanism for exempting contracting entities from the directive – Article 30 of the common position – let me stress that the common position is based on two principles, legal certainty and real, effective liberalisation. The Commission is therefore of the opinion that the presence of genuine competition should be established by a known procedure. Otherwise, neither contracting entities nor interested suppliers would be sure of their legal position. The Commission is also opposed to other initiatives regarding specific sectors, which would permit exclusion on the basis of free access alone, irrespective of whether or not this results in effective and real competition. For essentially the same reasons, the Commission cannot accept the proposed changes concerning postal services. Finally, concerning the 'intra-group' exception of Article 23, the Commission already made it clear that it has major difficulties in accepting the extension of this exclusion to works and supply contracts. It does not however, want to make the directive less flexible than it already is. For that reason, the Commission can accept the fact that the extension to works and supplies contracts should be eliminated, but not that contracting entities should be deprived of the existing flexibility for services. In concluding I repeat that I am confident that by focusing on our main common goals to modernise, simplify and ensure an effective use of public money, we can provide a happy ending to the long saga of this reform to public procurement rules. This result is impatiently awaited by European enterprises, public authorities and contracting entities. It will be of great benefit to the European economy as a whole. Finally, may I point out that the Commission's opinion on the individual amendments has been provided in writing. Our common task and aim is to modernise and simplify public procurement rules and in this respect I believe that the texts agreed upon in Council already strike a fair balance among the different interests at stake. Indeed, although there are a few issues that the Commission considers less than ideal, overall these common positions clearly represent an advance compared to the current legislation. When I look at the substance of most of the amendments tabled to date by Parliament I feel even more convinced of what I said just now. I am therefore fairly optimistic that the vote due to take place later this week will preserve our chances of closing this file in a way that is satisfactory to all three institutions, indeed, in my view quite a number of amendments are already incorporated in one form or another in the common positions. I refer for example to the social aspects – other than social award criteria – where I understand that the main concern of this Parliament is to clarify that both contracting authorities and bidders respect the obligations laid down in social legislation. That concern was also explicitly debated with Council. It is therefore in my view appropriately reflected in the recitals of the current text. I am ready to accept that it should be mandatory for contracting authorities and entities to indicate where information on the applicable social, fiscal and environmental obligations may be obtained. Equally, with some redrafting, the Commission could accept Amendment No 29 to the public sector – or classic – directive and Amendment No 26 to the utilities directive, which emphasise certain possibilities which already exist in the social field. As for the environmental aspects and in general on the issue of award criteria, the amendments which Parliament has tabled clearly show some differing views. I am ready, as always, to debate further this interesting issue with Parliament through answers to questions, though in respect of the real aim of public procurement rules, as interpreted and confirmed by the European Court of Justice. Indeed, I have no doubt that we all agree that our priority is to make public procurement rules a simplified tool for public bodies to spend taxpayers' money as well as possible. These differences of views have often meant that conflicting amendments have been adopted in the Committee on Legal Affairs and the Internal Market which, if accepted, would make legislation incoherent. We should perhaps all keep in mind our common stated goal of 'better regulation'. This inconsistency is well illustrated by the amendments to the utilities directive concerning award criteria. Let us start by looking at how the common positions deal with this issue. In full accordance with the current state of jurisprudence, the common positions already clarify that environmental characteristics may be used as award criteria and that it is not necessary to show that each and every award criterion taking individually provides an economic benefit for the contracting authorities or entities. It is sufficient that, taken as a whole, the award criteria meet their proper function: to allow an objective evaluation and comparison of the intrinsic qualities of the product or service and the award of the contract to the most economically advantageous tender. It is, therefore, with some concern that I see amendments to the utilities directive that would go well beyond this. The effect of such amendments would be to allow vague, immeasurable elements, for the benefit of civil society in the broadest sense, to be used as award criteria. That would not only prevent award criteria from playing their proper role, but also introduce an unacceptable degree of arbitrary choice, or perhaps even discrimination to the detriment of potential contractors."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, det glæder mig, at disse to spørgsmål nu er nået til andenbehandlingen, da en hurtig og grundig undersøgelse er nødvendig for at undgå risikoen for ikke at få vedtaget forslagene inden afslutningen på denne folkerepræsentation. Hvad angår de sociale tildelingskriterier, skal vi også huske på, at de fælles holdninger allerede præciserer, at sådanne kriterier kan bruges, hvor de opfylder de samme betingelser som miljømæssige tildelingskriterier. Disse ændringsforslag til forsyningsvirksomhedsdirektivet vil imidlertid gøre det muligt at anvende sociale tildelingskriterier for opfyldelse af de socialpolitiske mål vedrørende tilbudsgiverens opførsel eller sociale ansvar i stedet for produktets eller tjenesteydelsens indre kvalitet. Det kunne betyde, at kontrakttildelingen vil finde sted på baggrund af hensyn, der ikke har noget at gøre med princippet om at få mest muligt for pengene. Med hensyn til ændringsforslagene til fordel for de små og mellemstore virksomheder vil jeg understrege, at det ikke fremgår af de tilgængelige oplysninger, at de små og mellemstore virksomheder har særligt store problemer med at få adgang til offentlige licitationer. Deres europæiske forbund fortalte os tilmed, at de ikke vil støtte positiv diskrimination af små og mellemstore virksomheder i forhold til store virksomheder. Generelt set skal vi alle passe på med ikke at indføre ændringer, der de facto kan føre til nationale præferencer, der er uforenelige med fællesskabsbestemmelserne, og som kunne ende med at beskytte økonomiske interesser. Jeg vil gerne henlede Parlamentets opmærksomhed på det følsomme spørgsmål om tærskelværdier, hvor det kan blive meget vanskeligt at afstemme vores forskellige synspunkter. Jeg ønsker at sikre reelle konkurrencevilkår på fællesskabsniveau. Hvis vi hæver tærskelværdierne, vil vi ikke blot svigte vores internationale forpligtelser, men vi vil samtidig reducere effektiviteten. Hvis vi hæver tærskelværdierne, gør vi ikke nødvendigvis livet enklere for de lokale myndigheder, der under alle omstændigheder er forpligtet til at give passende information ifølge gældende retspraksis fra EF-Domstolen. Derfor kan Kommissionen ikke acceptere disse ændringsforslag. I overensstemmelse med den nyligt indgåede interinstitutionelle aftale om bedre lovgivning har vi alle som fælles mål at gøre de gældende regler mere enkle, moderne og fleksible. Det er i denne ånd, at jeg er utilbøjelig til at acceptere flere ændringsforslag vedrørende forskellige emner såsom netauktioner, rammeaftaler, dynamiske indkøbssystemer, den konkurrenceprægede dialog og valget mellem separat eller fælles tildeling af kontrakter for arbejdets udførelse og projektering. Jeg er faktisk bange for, at disse ændringsforslag vil forøge eller komplicere procedurerne unødvendigt eller pålægge visse valg på fællesskabsniveau, hvor den nødvendige fleksibilitet bedre kunne sikres ved indførelse af sådanne valgmuligheder på nationalt plan. Nu vil jeg gerne sige noget om nogle centrale spørgsmål vedrørende forsyningsvirksomhedsdirektivet. Hvad angår ændringsforslagene til mekanismen til at fritage ordregiverne fra direktivet - artikel 30 i den fælles holdning - vil jeg understrege, at den fælles holdning er baseret på de to principper om retssikkerhed og en virkelig liberalisering. Kommissionen mener derfor, at den ægte konkurrence skal sikres gennem en velkendt procedure. Ellers vil hverken ordregiverne eller de interesserede leverandører være sikre på deres retsstilling. Kommissionen er også imod andre initiativer vedrørende specifikke sektorer, der ville muliggøre udelukkelse alene på baggrund af fri adgang, uanset om det resulterer i en egentlig og virkelig konkurrence eller ej. Af stort set samme grunde kan Kommissionen ikke acceptere de foreslåede ændringer vedrørende posttjenester. Endelig, hvad angår "den interne undtagelse" i artikel 23, har Kommissionen allerede gjort det klart, at den har meget svært ved at acceptere en udvidelse af denne udelukkelse til entreprise- og indkøbskontrakter. Den ønsker imidlertid ikke at gøre direktivet mindre fleksibelt, end det allerede er. Derfor kan Kommissionen acceptere det faktum, at udvidelsen til entreprise- og indkøbskontrakter skal elimineres, men ikke, at ordregiverne skal fratages den eksisterende fleksibilitet vedrørende tjenesteydelser. Afslutningsvis vil jeg gentage, at jeg er overbevist om, at vi ved at koncentrere vores primære fælles mål om at modernisere, forenkle og effektivisere brugen af offentlige midler kan få en lykkelig slutning på den lange saga om reformeringen af bestemmelserne vedrørende offentlige indkøbsaftaler. Resultatet afventes med spænding af de europæiske virksomheder, offentlige myndigheder og ordregivere. Det vil være til stor gavn for den europæiske økonomi i almindelighed. Endelig vil jeg påpege, at Kommissionens udtalelse om de enkelte ændringsforslag foreligger på skrift. Det er vores fælles opgave og mål at modernisere og forenkle bestemmelserne vedrørende offentlige indkøbsaftaler, og i den henseende synes jeg, at de tekster, som Rådet er blevet enig om, rammer en rimelig balance mellem de forskellige interesser, der står på spil. Skønt der er nogle få punkter, som Kommissionen langtfra finder ideelle, repræsenterer de fælles holdninger generelt et fremskridt i forhold til den aktuelle lovgivning. Når jeg ser på indholdet af de fleste ændringsforslag, som Parlamentet hidtil har fremsat, føler jeg mig endnu mere overbevist om det, jeg netop har sagt. Jeg tror derfor fortsat på, at afstemningen senere på ugen vil bevare vores chancer for at afslutte denne sag på en måde, der er tilfredsstillende for alle tre institutioner, og efter min mening er en række ændringsforslag allerede på en eller anden måde indarbejdet i de fælles holdninger. Jeg tænker f.eks. på de sociale aspekter - ud over de sociale kriterier for tildeling af kontrakter - hvor jeg kan forstå, at Parlamentet finder det meget vigtigt at præcisere, at både de ordregivende myndigheder og tilbudsgiverne respekterer forpligtelserne i den sociale lovgivning. Dette anliggende blev også diskuteret indgående med Rådet. Det er derfor efter min mening medtaget på passende vis i betragtningerne i den aktuelle tekst. Jeg er villig til at acceptere, at det skal være obligatorisk for ordregivende myndigheder og sammenslutninger at indikere, hvor der kan indhentes oplysninger om sociale, skattemæssige og miljømæssige forpligtelser. Med nogle få redaktionelle ændringer kan Kommissionen også acceptere ændringsforslag 29 til direktivet om den offentlige sektor - eller det klassiske direktiv - og ændringsforslag 26 til forsyningsvirksomhedsdirektivet, der understreger visse muligheder, der allerede findes på det sociale område. Hvad angår de miljømæssige aspekter og spørgsmålet om tildelingskriterier i almindelighed, indeholder ændringsforslagene fra Parlamentet klart divergerende standpunkter. Jeg er som altid klar til at diskutere dette interessante spørgsmål yderligere med Parlamentet ved at besvare spørgsmål og med behørig hensyntagen til bestemmelserne vedrørende offentlige indkøbsaftaler, sådan som de fortolkes og bekræftes af EF-Domstolen. Jeg er sikker på, at vi alle er enige om at gøre bestemmelserne vedrørende offentlige indkøbsaftaler til et enkelt redskab, som offentlige foretagender kan benytte til at bruge skatteydernes penge bedst muligt. Disse forskellige synspunkter har ofte betydet, at Udvalget om Retlige Anliggender og det Indre Marked har vedtaget modstridende ændringer, der vil gøre lovgivningen usammenhængende, hvis de accepteres. Vi skal måske alle have vores fælles erklærede målsætning om en bedre lovgivning for øje. Denne inkonsekvens illustreres godt af ændringsforslagene til forsyningsvirksomhedsdirektivet vedrørende tildelingskriterier. Lad os starte med at se på, hvordan spørgsmålet behandles i de fælles holdninger. I fuld overensstemmelse med den aktuelle retsvidenskab præciserer de fælles holdninger allerede, at miljømæssige karakteristika kan anvendes som tildelingskriterier, og at det ikke er nødvendigt at vise, at det enkelte tildelingskriterium udgør en økonomisk fordel for de ordregivende myndigheder eller sammenslutninger. Det er nok, at tildelingskriterierne som helhed opfylder deres reelle formål om at tillade en objektiv evaluering og sammenligning af produktets eller tjenestens indre kvalitet, og at kontrakten gives til det økonomisk set mest fordelagtige tilbud. Det bekymrer mig derfor noget, at nogle af ændringsforslagene til forsyningsvirksomhedsdirektivet er mere vidtrækkende end som så. Med sådanne ændringsforslag vil vage og umålelige elementer til fordel for det civile samfund i bredeste forstand kunne anvendes som tildelingskriterier. Det vil ikke blot betyde, at tildelingskriterierne ikke kommer til at spille den rolle, der tilkommer dem, men det vil samtidig indføre en uacceptabel grad af vilkårlighed eller måske sågar diskrimination på bekostning af potentielle ordretagere."@da1 "Herr Präsident! Ich freue mich, dass diese beiden Dokumente nunmehr in Zweiter Lesung behandelt werden, weil ihre schnelle, aber gründliche Prüfung notwendig ist, um die Vorschläge noch in dieser Legislaturperiode verabschieden zu können. Hinsichtlich der sozialen Vergabekriterien sollten wir auch berücksichtigen, dass in den Gemeinsamen Standpunkten bereits klargestellt ist, dass solche Kriterien angewendet werden können, wenn sie denselben Bedingungen entsprechen wie die Kriterien für die Vergabe nach Umwelteigenschaften. Diese Änderungsanträge zur Sektorenrichtlinie würden jedoch die Möglichkeit eröffnen, soziale Vergabekriterien zur Umsetzung sozialpolitischer Zielsetzungen in Bezug auf das Verhalten oder die soziale Verantwortung des Bieters zu nutzen, anstatt die spezifischen Eigenschaften des entsprechenden Produkts oder der Dienstleistung zu betrachten. Dies könnte dazu führen, dass Verträge anhand von Überlegungen vergeben werden, die mit dem Prinzip des wirtschaftlich günstigsten Angebots nichts zu tun haben. Bezüglich der auf die Förderung kleiner und mittlerer Unternehmen abzielenden Änderungsanträge möchte ich hervorheben, dass unserem Kenntnisstand zufolge KMU derzeit keine großen Schwierigkeiten haben, Zugang zu öffentlichen Ausschreibungen zu erhalten. Der europäische Verband hat uns sogar gesagt, dass er eine Bevorzugung von KMU gegenüber großen Unternehmen nicht befürworten würde. Generell sollten wir alle darauf bedacht sein, keine Veränderungen vorzunehmen, die de facto zu nationalen Präferenzen führen könnten, die mit dem Gemeinschaftsrecht unvereinbar sind und letztendlich dem Schutz wirtschaftlicher Interessen dienen. Gestatten Sie mir, die Aufmerksamkeit des Parlaments auf das heikle Thema der Schwellen zu lenken, bei dem unsere unterschiedlichen Meinungen wohl nur sehr schwer in Einklang zu bringen sein werden. Ich möchte einen effektiven Wettbewerb in Europa gewährleisten. Wenn wir die Schwellen anheben, verletzen wir nicht nur unsere internationalen Verpflichtungen, sondern würden auch die Effizienz verringern. Eine Anhebung der Schwellen macht den örtlichen Behörden die Arbeit nicht unbedingt leichter, haben sie doch in jedem Falle nach gegenwärtiger Rechtsprechung des Europäischen Gerichtshofs die Pflicht zur angemessenen Bekanntmachung. Deshalb kann die Kommission diese Änderungsanträge nicht akzeptieren. Gemäß der kürzlich erzielten interinstitutionellen Vereinbarung über bessere Regulierung unterstützen wir alle die drei Zielsetzungen Modernisierung, Vereinfachung und Erhöhung der Flexibilität der gegenwärtigen Vorschriften. Von daher zögere ich, verschiedene weitere Änderungsanträge zu unterschiedlichen Themen zu akzeptieren, darunter elektronische Auktionen, Rahmenvereinbarungen, dynamische Beschaffungssysteme, den wettbewerblichen Dialog und die Wahl zwischen getrennter und gemeinsamer Vergabe von Aufträgen für die Planung und Ausführung von Bauleistungen. Ich befürchte sogar, dass diese Änderungsanträge Verfahren unnötigerweise vervielfachen oder komplizieren bzw. auf Gemeinschaftsebene bestimmte Weichenstellungen aufzwingen würden, während sich die erforderliche Flexibilität besser erreichen ließe, wenn darüber auf nationaler Ebene entschieden wird. Ich komme nun zu einigen zentralen Punkten speziell der Sektorenrichtlinie. Zu den Änderungsanträgen bezüglich des Mechanismus zur Freistellung von Auftraggebern von der Richtlinie – Artikel 30 des Gemeinsamen Standpunkts – möchte ich betonen, dass der Gemeinsame Standpunkt auf zwei Prinzipien beruht, auf Rechtssicherheit und realer, effektiver Liberalisierung. Deshalb ist die Kommission der Auffassung, dass das Vorliegen eines tatsächlichen Wettbewerbs durch ein bekanntes Verfahren festgestellt werden sollte. Ansonsten besteht weder für Auftraggeber noch für interessierte Wirtschaftsteilnehmer Rechtssicherheit. Die Kommission lehnt auch andere Initiativen für spezifische Sektoren ab, die einen Ausschluss allein auf Grund des freien Zugangs ermöglichen würden, unabhängig davon, ob dies zu einem effektiven und realen Wettbewerb führt oder nicht. Aus im Wesentlichen denselben Gründen kann die Kommission die in Bezug auf die Postdienste vorgeschlagenen Änderungen nicht akzeptieren. Schließlich hat die Kommission im Hinblick auf die für verbundene Unternehmen geltende Ausnahme von Artikel 23 bereits deutlich gemacht, dass sie große Schwierigkeiten hat, die Erweiterung dieser Ausnahme auf Bau- und Lieferaufträge zu akzeptieren. Sie möchte jedoch nicht die derzeitige Flexibilität der Richtlinie einschränken. Aus diesem Grunde kann die Kommission die Tatsache akzeptieren, dass die Erweiterung auf Bau- und Lieferaufträge abgeschafft wird, jedoch nicht, dass den Auftraggebern die derzeitige Flexibilität bei Dienstleistungen genommen wird. Lassen Sie mich am Schluss meiner Ausführungen wiederholen, ich bin überzeugt davon, dass wir durch die Konzentration auf unsere wichtigsten gemeinsamen Zielsetzungen Modernisierung, Vereinfachung und Gewährleistung eines effektiven Einsatzes von Steuergeldern die lange Geschichte dieser Reform der Vorschriften für die Vergabe öffentlicher Aufträge erfolgreich abschließen können. Die Unternehmen, staatlichen Behörden und Vergabestellen in Europa erwarten dieses Ergebnis mit Ungeduld. Es wird für die europäische Wirtschaft insgesamt sehr nützlich sein. Ich darf abschließend darauf hinweisen, dass die Stellungnahme der Kommission zu den einzelnen Änderungsanträgen schriftlich vorliegt. Die Modernisierung und Vereinfachung der Regeln für die Vergabe öffentlicher Aufträge sind unsere gemeinsame Aufgabe und unser Ziel, und ich glaube, dass die im Rat angenommenen Texte in der Tat bereits die Interessen aller Betroffenen in fairer Weise berücksichtigen. Obwohl es einige Punkte gibt, die aus Sicht der Kommission nicht ideal gelöst sind, stellen diese Gemeinsamen Standpunkte insgesamt im Vergleich zur gegenwärtigen Regelung zweifelsohne einen Fortschritt dar. Der Inhalt der meisten bisher vom Parlament vorgelegten Änderungsanträge bestärkt mich in dieser Auffassung. Deshalb bin ich recht optimistisch, dass die in dieser Woche vorgesehene Abstimmung gute Chancen bietet, dieses Thema in einer für alle drei Institutionen befriedigenden Art und Weise abzuschließen, nach meinem Dafürhalten sind sogar eine ganze Reihe von Änderungsanträgen bereits in der einen oder anderen Form in den Gemeinsamen Standpunkten enthalten. Ich verweise hier zum Beispiel auf die sozialen Aspekte – außer den sozialen Zuschlagskriterien – wo es Hauptanliegen des Parlaments ist klarzustellen, dass sowohl öffentliche Auftraggeber als auch Bieter die sozialrechtlichen Bestimmungen respektieren. Diese Problematik ist auch ausdrücklich mit dem Rat diskutiert worden. Sie schlägt sich deshalb meiner Ansicht nach in den Erwägungsgründen des vorliegenden Textes angemessen nieder. Ich bin bereit zu akzeptieren, dass Vergabebehörden und -stellen die Pflicht haben sollten anzugeben, woher Informationen über geltende soziale, steuerliche und Umweltanforderungen bezogen werden können. Ebenso könnte die Kommission, mit gewissen Umformulierungen, Änderungsantrag 29 bezüglich des öffentlichen Sektors – oder klassisch – Richtlinie und Änderungsantrag 26 zur Sektorenrichtlinie akzeptieren, die bestimmte Möglichkeiten hervorheben, die im gesellschaftlichen Bereich bereits vorhanden sind. Hinsichtlich der Umweltaspekte und der Vergabekriterien ganz allgemein weisen die vom Parlament vorgelegten Änderungsanträge eindeutig abweichende Ansichten auf. Ich bin wie stets bereit, dieses interessante Thema weiter mit dem Parlament zu erörtern, indem ich entsprechende Fragen beantworte, allerdings hinsichtlich des eigentlichen Ziels der Richtlinien für die Vergabe öffentlicher Aufträge, wie vom Europäischen Gerichtshof interpretiert und bestätigt. Ich zweifle indes nicht daran, dass wir alle einer Meinung sind, was das vorrangige Ziel anbetrifft, nämlich die Vorschriften für die Vergabe öffentlicher Aufträge zu einem für die öffentlichen Stellen einfach zu handhabenden Instrument zu gestalten, um das Geld des Steuerzahlers so sinnvoll wie möglich einzusetzen. Diese unterschiedlichen Ansichten haben in vielen Fällen im Ausschuss für Recht und Binnenmarkt zur Annahme widersprüchlicher Änderungsanträge geführt, was zur Folge hätte, dass die Vorschriften in sich nicht schlüssig wären, wenn man diese so akzeptiert. Vielleicht sollten wir alle unser gemeinsam erklärtes Ziel einer „besseren Regulierung“ im Auge behalten. Besonders deutlich wird diese Widersprüchlichkeit in den Änderungsanträgen zur Sektorenrichtlinie in Bezug auf die Vergabekriterien. Lassen Sie uns zunächst prüfen, was in den Gemeinsamen Standpunkten dazu gesagt wird. In völliger Übereinstimmung mit dem gegenwärtigen Stand der Rechtsprechung erläutern bereits die Gemeinsamen Standpunkte, dass Umwelteigenschaften als Kriterien für die Vergabe herangezogen werden können, und dass nicht nachgewiesen werden muss, dass jedes einzelne Vergabekriterium für sich genommen den öffentlichen Auftraggebern oder Vergabestellen einen wirtschaftlichen Nutzen bringt. Es reicht aus, dass die Vergabekriterien insgesamt ihrer Funktion gerecht werden, nämlich eine objektive Bewertung und einen Vergleich der dem Produkt oder der Dienstleistung innewohnenden Eigenschaften sowie den Zuschlag für das wirtschaftlich günstigste Angebot zu ermöglichen. Deshalb betrachte ich Änderungsanträge zur Sektorenrichtlinie, die weit über dieses Ziel hinausgehen, mit einer gewissen Skepsis. Solche Änderungsanträge hätten zur Folge, dass vage, unmessbare Elemente, die der Zivilgesellschaft im weitesten Sinne nutzen, als Vergabekriterien herangezogen werden. In der Folge könnten nicht nur die Vergabekriterien nicht mehr ihrer eigentlichen Rolle gerecht werden, sondern es würde auch in unakzeptablem Maße Willkür oder vielleicht sogar Diskriminierung zum Nachteil potenzieller Auftragnehmer Tür und Tor geöffnet."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, είμαι ευτυχής για το γεγονός ότι τα δύο αυτά θέματα έχουν μπει στη διαδικασία της δεύτερης ανάγνωσης, καθώς η γρήγορη αλλά λεπτομερής εξέτασή τους είναι αναγκαία για να αποφευχθεί ο κίνδυνος να μην εγκριθούν οι προτάσεις πριν από τη λήξη της θητείας του παρόντος νομοθετικού σώματος. Όσον αφορά τα κοινωνικά κριτήρια ανάθεσης, πρέπει επίσης να έχουμε υπόψη μας ότι οι κοινές θέσεις ήδη διευκρινίζουν ότι αυτά τα κριτήρια μπορούν να χρησιμοποιούνται, εφόσον πληρούν τους ίδιους όρους με τα περιβαλλοντικά κριτήρια ανάθεσης. Ωστόσο, οι εν λόγω τροπολογίες της οδηγίας περί επιχειρήσεων κοινής ωφέλειας θα επέτρεπαν τη χρήση των κοινωνικών κριτηρίων ανάθεσης για την επίτευξη των στόχων της κοινωνικής πολιτικής που αφορούν τη συμπεριφορά ή την κοινωνική ευθύνη του υποβάλλοντος προσφορά, ενώ θα παραγνωριζόταν η πραγματική ποιότητα του εν λόγω προϊόντος ή υπηρεσίας. Αυτό θα είχε ως αποτέλεσμα τη σύναψη συμβάσεων βάσει συλλογιστικής που δεν έχει καμία σχέση με την αρχή της πραγματικής ποιότητας. Σχετικά με τις τροπολογίες οι οποίες έχουν ως στόχο να ευνοηθούν οι μικρομεσαίες επιχειρήσεις, θα ήθελα να τονίσω ότι οι πληροφορίες που διαθέτουμε δεν περιέχουν ενδείξεις ότι οι ΜΜΕ, επί του παρόντος, αντιμετωπίζουν σοβαρό πρόβλημα όσον αφορά την πρόσβαση στις δημόσιες προσφορές. Μάλιστα, η ευρωπαϊκή ομοσπονδία τους μας πληροφόρησε ότι δεν θα στηρίξει οποιεσδήποτε διακρίσεις υπέρ των ΜΜΕ και εις βάρος των μεγάλων επιχειρήσεων. Γενικά, πρέπει όλοι να προσέξουμε να μην εισαγάγουμε αλλαγές οι οποίες θα οδηγούσαν de facto σε εθνικές προτιμήσεις, ασυμβίβαστες με το κοινοτικό δίκαιο, και οι οποίες τελικά θα προστάτευαν οικονομικά συμφέροντα. Θα ήθελα να επιστήσω την προσοχή του Κοινοβουλίου στο λεπτό θέμα των κατώτατων ορίων, όπου η διάσταση απόψεων μπορεί να είναι πολύ δύσκολο να ξεπεραστεί. Στόχος μου είναι να διασφαλίσω ουσιαστικό ανταγωνισμό σε ευρωπαϊκό επίπεδο. Εάν αυξήσουμε τα κατώτατα όρια, όχι μόνο θα αθετήσουμε τις διεθνείς μας υποχρεώσεις, αλλά και θα μειώσουμε την αποδοτικότητα. Εάν αυξήσουμε τα κατώτατα όρια, δεν θα διευκολύνουμε κατ’ ανάγκη τις τοπικές αρχές, οι οποίες, εν πάση περιπτώσει, υπόκεινται στην υποχρέωση επαρκούς δημοσιότητας, σύμφωνα με την υφιστάμενη νομολογία του Ευρωπαϊκού Δικαστηρίου. Γι’ αυτό και η Επιτροπή δεν μπορεί να δεχτεί τις εν λόγω τροπολογίες. Σύμφωνα με την πρόσφατη διοργανική συμφωνία για καλύτερη ρύθμιση, έχουμε όλοι τρεις κοινούς στόχους: τον εκσυγχρονισμό, την απλοποίηση και την ενίσχυση της ευελιξίας των υφιστάμενων κανόνων. Στο πλαίσιο αυτό, έχω κάποια απροθυμία να δεχτώ ορισμένες περαιτέρω τροπολογίες οι οποίες αφορούν διάφορα θέματα, όπως οι ηλεκτρονικοί πλειστηριασμοί, οι συμφωνίες πλαίσιο, τα δυναμικά συστήματα αγορών, ο ανταγωνιστικός διάλογος και η επιλογή ανάμεσα στη χωριστή ή την από κοινού σύναψη συμβάσεων για τη μελέτη και τον σχεδιασμό έργων. Μάλιστα, φοβάμαι ότι οι εν λόγω τροπολογίες θα πολλαπλασίαζαν ή θα περιέπλεκαν άσκοπα τις διαδικασίες ή θα επέβαλλαν ορισμένες επιλογές σε κοινοτικό επίπεδο, ενώ η αναγκαία ευελιξία θα διασφαλιζόταν πιο αποτελεσματικά, εάν αυτές οι επιλογές γίνονταν σε εθνικό επίπεδο. Θα ήθελα τώρα να μιλήσω για ορισμένα κεντρικά θέματα που αφορούν την οδηγία περί επιχειρήσεων κοινής ωφέλειας. Όσον αφορά τις τροπολογίες στον μηχανισμό εξαίρεσης των αναθετόντων φορέων από την οδηγία –άρθρο 30 της κοινής θέσης– θα ήθελα να τονίσω ότι η κοινή θέση βασίζεται σε δύο αρχές: τη νομική ασφάλεια και την πραγματική, ουσιαστική ελευθέρωση. Επομένως, η Επιτροπή είναι της γνώμης ότι η ύπαρξη ουσιαστικού ανταγωνισμού πρέπει να διασφαλίζεται από μια γνωστή διαδικασία. Διαφορετικά, ούτε οι αναθέτοντες φορείς ούτε οι ενδιαφερόμενοι προμηθευτές δεν θα μπορούν να είναι σίγουροι για το νομικό τους καθεστώς. Η Επιτροπή αντιτίθεται και σε άλλες πρωτοβουλίες οι οποίες αφορούν συγκεκριμένους τομείς και οι οποίες θα επέτρεπαν τον αποκλεισμό βάσει της ελεύθερης πρόσβασης και μόνο, ανεξάρτητα από το εάν αυτό έχει ως αποτέλεσμα τον πραγματικό, ουσιαστικό ανταγωνισμό. Για τους ίδιους βασικά λόγους, η Επιτροπή δεν μπορεί να δεχτεί τις προτεινόμενες αλλαγές σχετικά με τις ταχυδρομικές υπηρεσίες. Τέλος, όσον αφορά την εξαίρεση “εντός του ομίλου” του άρθρου 23, η Επιτροπή κατέστησε ήδη σαφές ότι δυσκολεύεται σε μεγάλο βαθμό να δεχτεί την επέκταση αυτού του αποκλεισμού στις συμβάσεις έργων και προμηθειών. Ωστόσο, δεν επιθυμεί να καταστήσει την οδηγία λιγότερο ευέλικτη από ό,τι ήδη είναι. Γι’ αυτόν τον λόγο, η Επιτροπή μπορεί να δέχεται ότι η επέκταση στις συμβάσεις έργων και προμηθειών πρέπει να καταργηθεί, αλλά δεν δέχεται ότι οι αναθέτοντες φορείς πρέπει να χάσουν την ευελιξία που έχουν όσον αφορά τις υπηρεσίες. Συμπερασματικά, επαναλαμβάνω ότι αισιοδοξώ ότι, εστιάζοντας στους βασικούς κοινούς μας στόχους, δηλαδή τον εκσυγχρονισμό, την απλοποίηση και τη διασφάλιση της αποτελεσματικής αξιοποίησης του δημοσίου χρήματος, μπορούμε να δώσουμε ευτυχές τέλος στο μεγάλο έπος της αναθεώρησης των κανόνων περί δημοσίων συμβάσεων. Το αποτέλεσμα αυτό αναμένουν με ανυπομονησία οι ευρωπαϊκές επιχειρήσεις, οι δημόσιες αρχές και οι αναθέτοντες φορείς, ενώ θα ωφελήσει σημαντικά ολόκληρη την ευρωπαϊκή οικονομία. Τέλος, θα ήθελα να επισημάνω ότι η θέση της Επιτροπής επί των μεμονωμένων τροπολογιών έχει διαβιβαστεί εγγράφως. Το κοινό μας καθήκον και στόχος είναι ο εκσυγχρονισμός και η απλοποίηση των κανόνων περί δημοσίων συμβάσεων, και, από αυτήν την άποψη, πιστεύω ότι τα κείμενα για τα οποία συμφώνησε το Συμβούλιο επιτυγχάνουν ήδη μια ισορροπία μεταξύ των διαφόρων ομάδων συμφερόντων. Πράγματι, μολονότι υπάρχουν ορισμένα θέματα τα οποία η Επιτροπή δεν θεωρεί ακριβώς ιδανικά, γενικά οι κοινές αυτές θέσεις αποτελούν σαφώς μια εξέλιξη σε σύγκριση με την ισχύουσα νομοθεσία. Εξετάζοντας την ουσία των περισσότερων τροπολογιών που έχει καταθέσει έως τώρα το Κοινοβούλιο, αισθάνομαι ακόμα πιο σίγουρος για όσα δήλωσα μόλις τώρα. Επομένως, αισιοδοξώ ότι η ψηφοφορία που θα λάβει χώρα μέσα στην εβδομάδα θα διατηρήσει τις πιθανότητες που έχουμε να κλείσουμε αυτόν τον φάκελο με τρόπο που θα ικανοποιεί και τα τρία θεσμικά όργανα· μάλιστα, κατά τη γνώμη μου, αρκετές τροπολογίες έχουν ήδη ενσωματωθεί στις κοινές θέσεις με τον ένα ή τον άλλο τρόπο. Αναφέρομαι, για παράδειγμα, στις κοινωνικές πτυχές –εκτός από τα κοινωνικά κριτήρια ανάθεσης– όπου, όπως αντιλαμβάνομαι, η βασική μέριμνα του Κοινοβουλίου είναι να διευκρινίσει ότι τόσο οι αναθέτοντες φορείς όσο και οι υποβάλλοντες προσφορά οφείλουν να εκπληρώνουν τις υποχρεώσεις που ορίζει η κοινωνική νομοθεσία. Η μέριμνα αυτή αποτέλεσε αντικείμενο ανοικτής συζήτησης και με το Συμβούλιο. Επομένως, κατά τη γνώμη μου, αντικατοπτρίζεται ορθά στις αιτιολογικές σκέψεις του τωρινού κειμένου. Είμαι έτοιμος να δεχτώ ότι οι αναθέτοντες φορείς πρέπει να υποχρεούνται να υποδεικνύουν πού μπορούν να ληφθούν πληροφορίες για τις προς εκπλήρωση κοινωνικές, δημοσιονομικές και περιβαλλοντικές υποχρεώσεις. Ομοίως, η Επιτροπή θα μπορούσε να δεχτεί, με κάποια ανασύνταξη, την τροπολογία αριθ. 29 της οδηγίας περί δημοσίου τομέα –ή κλασικής οδηγίας– και την τροπολογία αριθ. 26 της οδηγίας περί επιχειρήσεων κοινής ωφέλειας, οι οποίες δίνουν έμφαση σε ορισμένες δυνατότητες που ήδη υπάρχουν στον κοινωνικό τομέα. Όσον αφορά τις περιβαλλοντικές πτυχές και, γενικότερα, το θέμα των κριτηρίων ανάθεσης, οι τροπολογίες που έχει καταθέσει το Κοινοβούλιο φανερώνουν καθαρά διάσταση απόψεων. Είμαι έτοιμος, όπως πάντα, να συζητήσω περαιτέρω για αυτό το ενδιαφέρον θέμα με το Κοινοβούλιο με απαντήσεις σε ερωτήσεις, σε συνάρτηση, βέβαια, με τον πραγματικό στόχο των κανόνων περί δημοσίων συμβάσεων, όπως ερμηνεύεται και επιβεβαιώνεται από το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο. Μάλιστα, δεν έχω καμία αμφιβολία ότι όλοι συμφωνούμε πως η προτεραιότητά μας είναι να καταστήσουμε τους κανόνες περί δημοσίων συμβάσεων ένα απλοποιημένο εργαλείο, με το οποίο οι δημόσιοι φορείς θα μπορούν να δαπανούν τα χρήματα των φορολογουμένων με τον πλέον πρόσφορο τρόπο. Αυτή η διάσταση απόψεων σημαίνει συχνά ότι η Επιτροπή Νομικών Θεμάτων και Εσωτερικής Αγοράς έχει εγκρίνει αντικρουόμενες τροπολογίες, οι οποίες, εάν γίνονταν δεκτές, θα είχαν ως αποτέλεσμα μια μη συνεκτική νομοθεσία. Πρέπει, ίσως, να έχουμε όλοι υπόψη μας τον κοινό δηλωμένο μας στόχο, που είναι η καλύτερη ρύθμιση. Αυτή η ασυνέπεια φαίνεται καθαρά από τις τροπολογίες της οδηγίας περί επιχειρήσεων κοινής ωφέλειας οι οποίες αφορούν τα κριτήρια ανάθεσης. Ας εξετάσουμε, καταρχάς, τον τρόπο με τον οποίο οι κοινές θέσεις αντιμετωπίζουν το θέμα. Σε πλήρη συμφωνία με την υφιστάμενη νομολογία, οι κοινές θέσεις διευκρινίζουν ήδη ότι τα περιβαλλοντικά χαρακτηριστικά μπορούν να χρησιμοποιούνται ως κριτήρια ανάθεσης, και ότι δεν είναι αναγκαίο να καταδεικνύεται ότι κάθε μεμονωμένο κριτήριο ανάθεσης αποφέρει οικονομικά οφέλη στους αναθέτοντες φορείς. Αρκεί τα κριτήρια ανάθεσης, στο σύνολό τους, να επιτυγχάνουν τον βασικό τους στόχο, δηλαδή να επιτρέπουν την αντικειμενική αξιολόγηση και σύγκριση της πραγματικής ποιότητας των προϊόντων ή υπηρεσιών, καθώς και τη σύναψη της σύμβασης βάσει της πλέον συμφέρουσας από οικονομική άποψη προσφοράς. Επομένως, διαπιστώνω με κάποια ανησυχία ότι υπάρχουν τροπολογίες της οδηγίας περί επιχειρήσεων κοινής ωφέλειας οι οποίες υπερβαίνουν κατά πολύ αυτό το όριο. Οι τροπολογίες αυτές θα είχαν ως αποτέλεσμα να μπορούν να χρησιμοποιούνται ως κριτήρια ανάθεσης αόριστα, μη μετρήσιμα στοιχεία, προς όφελος της κοινωνίας των πολιτών με την ευρύτερη έννοια. Αυτό όχι μόνο θα απέτρεπε τα κριτήρια ανάθεσης από το να διαδραματίζουν τον πρωταρχικό τους ρόλο, αλλά και θα είχε ως αποτέλεσμα έναν απαράδεκτο βαθμό αυθαίρετης επιλογής ή ακόμα και διακρίσεων εις βάρος πιθανών αναδόχων."@el8 ". Señor Presidente, me alegro de que estas dos cuestiones hayan llegado a la segunda lectura, pues es necesario un examen rápido pero profundo para evitar el peligro de que no se aprueben las dos propuestas antes de que termine esta legislatura. Con respecto a los criterios sociales de adjudicación, también deberíamos tener en cuenta que las posiciones comunes ya especifican que estos criterios puedan utilizarse cuando cumplen las mismas condiciones que los criterios ambientales. Sin embargo, estas enmiendas a la Directiva de servicios públicos permitirían utilizar criterios sociales de adjudicación para cumplir objetivos de política social relativos al comportamiento o a la responsabilidad social del licitador, en lugar de las cualidades intrínsecas del producto o servicio en cuestión. Esto podría contribuir a que se adjudicaran contratos sobre la base de consideraciones que no tienen nada que ver con el principio de la mejor relación calidad/precio. En cuanto a las enmiendas destinadas a favorecer a las pequeñas y medianas empresas, quisiera recalcar que la información de que disponemos no demuestra que actualmente las PYME tengan grandes dificultades para acceder a los concursos públicos. Su federación europea incluso nos contó que no respaldarían ninguna discriminación positiva a favor de las PYME frente a las grandes empresas. En general, todos deberíamos tener cuidado y no introducir cambios que de hecho pudieran propiciar preferencias nacionales que son incompatibles con el derecho comunitario y que podrían acabar protegiendo intereses económicos. Permítame llamar la atención del Parlamento sobre la delicada cuestión de los umbrales, que quizá sea la única en que va a ser muy difícil reconciliar nuestras diferencias de opinión. Mi propósito es garantizar una competencia eficaz a escala europea. Si subimos los umbrales, no solo incumpliríamos nuestras obligaciones internacionales, sino que también reduciríamos las eficiencias. Si aumentamos los umbrales no simplificamos necesariamente la vida de las autoridades locales, que en cualquier caso están sujetas a una obligación de publicidad suficiente de acuerdo con la jurisprudencia del Tribunal de Justicia Europeo. De ahí que la Comisión no pueda aceptar esas enmiendas. De conformidad con el acuerdo interinstitucional sobre una normativa mejor suscrito hace poco, todos compartimos los tres objetivos de modernización, simplificación y aumento de la flexibilidad de las normas actuales. En este sentido soy un poco reticente a aceptar más enmiendas relativas a las diferentes cuestiones, como las subastas electrónicas, acuerdos marco, sistemas de compra dinámica, el diálogo competitivo y las posibilidades de elegir entre una adjudicación de contratos separada o conjunta para el proyecto y ejecución de contratos de obras. De hecho, me temo que estas enmiendas multiplicarían o complicarían innecesariamente los procedimientos, o que impondrían ciertas opciones de ámbito comunitario en que la flexibilidad necesaria podría garantizarse mejor permitiendo estas opciones a escala nacional. Ahora quisiera decir algo sobre ciertas cuestiones básicas específicas de la Directiva sobre servicios públicos. En cuanto a las enmiendas al mecanismo de exención de las entidades adjudicadoras de la Directiva –artículo 30 de la Posición Común–, permítame hacer hincapié en que la Posición Común se basa en dos principios: seguridad jurídica y liberalización efectiva. Por lo tanto, la Comisión opina que la existencia de una competencia genuina debería establecerse mediante un procedimiento conocido. De lo contrario, ni las entidades adjudicadoras ni los proveedores interesados estarían seguros de su posición jurídica. La Comisión también se opone a otras iniciativas relacionadas con sectores específicos, que permitirían la exclusión sobre la base tan solo del libre acceso, independientemente de si da lugar o no a una competencia efectiva y real. Básicamente por los mismos motivos, la Comisión no puede aceptar los cambios propuestos con respecto a los servicios postales. Por último, en cuanto a la excepción de «intragrupo» del artículo 23, la Comisión ya ha dejado claro que tiene grandes dificultades para aceptar la ampliación de esta exclusión a los contratos de obras y suministro. Ahora bien, no quiere que esta Directiva resulte menos flexible de lo que es. Por este motivo, la Comisión puede aceptar que se suprima la ampliación a los contratos de obras y suministro, pero no que las entidades adjudicadoras deban verse privadas de la actual flexibilidad de los servicios. Para concluir, repito que confío en que al centrarnos en nuestros principales objetivos comunes de modernizar, simplificar y asegurar un uso eficaz del dinero público, podemos dar un final feliz a la larga saga de esta reforma de las normas de adjudicación de contratos públicos. Las empresas, las autoridades públicas y los poderes adjudicadores europeos esperan impacientemente este resultado. Será muy beneficioso para el conjunto de la economía europea. Por último, quisiera decir que la opinión de la Comisión sobre las distintas enmiendas ha sido facilitada por escrito. Nuestra tarea y objetivo comunes es modernizar y simplificar las normas de adjudicación de contratos públicos y a este respecto me parece que en los textos acordados en el Consejo ya existe un equilibrio justo entre los diferentes intereses en juego. En efecto, aunque hay unas pocas cuestiones que a la Comisión no le parecen del todo ideales, en general estas posiciones comunes representan a todas luces un avance con respecto a la legislación vigente. Cuando me fijo en el fondo de la mayoría de las enmiendas presentadas hasta la fecha por el Parlamento, estoy aún más convencido de lo que acabo de decir. Por lo tanto, soy optimista y pienso que la votación que debe celebrarse esta misma semana mantendrá nuestras posibilidades de cerrar este asunto de forma satisfactoria para las tres instituciones; en efecto, creo que en las posiciones comunes ya se han incorporado bastantes enmiendas en una forma u otra. Me refiero, por ejemplo, a los aspectos sociales –distintos de los criterios sociales de adjudicación–, con respecto a los cuales entiendo que el principal interés de este Parlamento es aclarar que tanto las autoridades adjudicadoras como los licitantes respetan las obligaciones establecidas en la legislación social. Este interés también se ha discutido explícitamente con el Consejo. Por lo tanto, en mi opinión queda bien reflejado en los considerandos del texto actual. Estoy dispuesto a aceptar que las autoridades adjudicadoras estén obligadas a indicar dónde puede obtenerse información sobre obligaciones vigentes de índole social, fiscal y ambiental. De la misma manera, con algún cambio de redacción, la Comisión podría aceptar la enmienda 29 a la Directiva de contratos públicos, o Directiva clásica, y la enmienda 26 a la Directiva de servicios públicos, que hace hincapié en ciertas posibilidades ya existentes en el ámbito social. En relación con los aspectos ambientales y, en general, con la cuestión de los criterios de adjudicación, las enmiendas que ha presentado el Parlamento reflejan claramente algunas opiniones divergentes. Como siempre, estoy dispuesto a debatir más a fondo esta interesante cuestión con el Parlamento, respondiendo a preguntas, si bien respetando el verdadero objetivo de las normas de adjudicación de contratos públicos, tal y como las ha interpretado y confirmado el Tribunal de Justicia Europeo. De hecho, no albergo ninguna duda de que todos estamos de acuerdo en que nuestra prioridad es simplificar las normas de adjudicación de contratos públicos para que los organismos públicos gasten el dinero de los contribuyentes de la mejor forma posible. Estas diferencias de opinión se han traducido a menudo en la aprobación de enmiendas contradictorias en la Comisión de Asuntos Jurídicos y Mercado Interior que, si se aceptan, harían que la legislación resultara incoherente. Quizá deberíamos tener en mente nuestro objetivo común ya expresado de una «normativa mejor». Un ejemplo de esta incoherencia son las enmiendas a la Directiva sobre servicios públicos relativas a los criterios de adjudicación. Empecemos por examinar cómo plantean esta cuestión las posiciones comunes. En plena consonancia con la jurisprudencia actual, las posiciones comunes ya han dejado claro que las características ambientales pueden valer como criterios de adjudicación y que no es necesario demostrar que todos y cada uno de los criterios de adjudicación proporcionan una ventaja a los poderes adjudicadores. Basta con que, en su conjunto, los criterios de adjudicación desempeñen la función que les corresponde: permitir una evaluación y comparación objetivas de las cualidades intrínsecas del producto o servicio y la adjudicación del contrato a la oferta más ventajosa en términos económicos. Por lo tanto, me preocupa que haya enmiendas a la Directiva sobre servicios públicos que van mucho más allá. Estas enmiendas tendrían el efecto de permitir que se utilizaran elementos inconmensurables y vagos como criterios de adjudicación, en beneficio de la sociedad civil en el sentido más amplio. Esto no solo impediría que los criterios de adjudicación desempeñaran la función que les corresponde, sino que introduciría un grado inaceptable de opciones arbitrarias, o quizá incluso la discriminación en detrimento de posibles contratistas."@es12 ". Arvoisa puhemies, olen iloinen, että nämä kaksi asiaa ovat nyt toisessa käsittelyssä, sillä pikainen mutta kuitenkin perusteellinen tarkastelu on välttämätöntä, jotta voimme välttää vaarat, joita voi aiheutua, jos ehdotuksia ei hyväksytä ennen tämän vaalikauden päättymistä. Meidän olisi lisäksi pidettävä mielessä, että yhteisissä kannoissa selvitetään jo nyt, että sosiaalisia sopimuksentekoperusteita voidaan soveltaa, jos ne täyttävät samat edellytykset kuin ympäristövaatimusten täyttämiseen liittyvät perusteet. Nämä alakohtaiseen direktiiviin tehdyt tarkistukset mahdollistaisivat kuitenkin sosiaalisten perusteiden käytön, jotta voidaan saavuttaa sosiaalipoliittiset tavoitteet, jotka koskevat tarjoajan toimintaa tai sosiaalista vastuuta eikä kyseessä olevan tuotteen tai palvelun todellisia ominaisuuksia. Tästä saattaisi seurata, että sopimuksia myönnettäisiin sellaisten näkökohtien perusteella, joilla ei ole mitään tekemistä hintalaatusuhteeltaan parhaan tarjouksen periaatteen kanssa. Niiden tarkistusten osalta, joissa pienet ja keskisuuret yritykset pyritään asettamaan etusijalle, haluaisin korostaa, ettei saatavillamme olevista tiedoista käy ilmi, että pk-yrityksillä olisi tällä hetkellä mitään suuria vaikeuksia osallistua julkisiin tarjouksiin. Niitä edustavalta eurooppalaiselta liitolta saimme jopa kuulla, ettei se kannata pk-yrityksiä suosivaa suurten yritysten positiivista syrjintää. Meidän kaikkien pitäisi yleensäkin varoa toteuttamasta muutoksia, jotka saattaisivat tosiasiassa luoda kansallisia etuuksia, jotka ovat ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa ja jotka saattaisivat johtaa taloudellisten etujen suojeluun. Haluaisin kiinnittää parlamentin huomion kynnysarvoja koskevaan arkaluonteiseen kysymykseen, jossa eriävät näkemyksemme saattavat olla erittäin vaikeasti sovitettavissa yhteen. Tavoitteenani on varmistaa tehokas Euroopan laajuinen kilpailu. Jos korotamme kynnysarvoja, rikomme kansainvälisiä velvoitteitamme ja heikennämme samalla suorituskykyämme. Kynnysarvojen korottaminen ei välttämättä helpota paikallisten viranomaisten työtä, sillä niiden on joka tapauksessa noudatettava asianmukaisen julkisuuden velvoitetta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen nykyisen oikeuskäytännön mukaisesti. Tästä syystä komissio ei voi hyväksyä kyseisiä tarkistuksia. Taannoin tekemämme lainsäädännön parantamista koskevan toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti meillä kaikilla on kolme tavoitetta: nykyisten sääntöjen nykyaikaistaminen, yksinkertaistaminen ja suurempi joustavuus. Sopimuksen perusajatuksen vuoksi en ole kovin halukas hyväksymään muutamaa muuta tarkistusta, jotka liittyvät erilaisiin asioihin, kuten sähköisiin huutokauppoihin, puitesopimuksiin, dynaamisiin hankintajärjestelmiin, kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn ja siihen, tehdäänkö rakennusurakan suunnittelua ja toteutusta koskevat sopimukset kummastakin erikseen vai molemmista yhdessä. Oikeastaan pelkään, että nämä tarkistukset turhaan moninkertaistaisivat tai hankaloittaisivat menettelyjä tai mahdollistaisivat tiettyjä vaihtoehtoja yhteisön tasolla, vaikka tarvittava joustavuus voitaisiin varmistaa paremmin tarjoamalla tällaisia vaihtoehtoja kansallisella tasolla. Seuraavaksi haluaisin sanoa jotakin muutamasta nimenomaan alakohtaiseen direktiiviin liittyvästä keskeisestä asiasta. Niiden tarkistusten osalta, joita on tehty menetelmään, jolla hankintayksiköitä vapautetaan direktiivin soveltamisalasta – siis yhteisen kannan 30 artiklaan – haluaisin painottaa, että yhteinen kanta perustuu kahteen periaatteeseen: oikeusvarmuuteen ja todelliseen, tehokkaaseen vapauttamiseen. Komissio on siksi sitä mieltä, että todellinen kilpailu pitäisi toteuttaa jo tunnetulla menettelyllä. Muutoin hankintayksiköt ja kiinnostuneet tavarantoimittajat eivät vo olla varmoja oikeudellisesta asemastaan. Komissio vastustaa myös muita tiettyihin aloihin liittyviä aloitteita, joiden myötä mahdollistettaisiin poissulkeminen pelkästään vapaan markkinoille pääsyn perusteella riippumatta siitä, edistääkö se tehokasta ja todellista kilpailua. Pääasiassa samoista syistä komissio ei voi hyväksyä postipalveluihin ehdotettuja muutoksia. Yhteisen kannan 23 artiklaan sisältyvän "intra-group" -poikkeuksen yhteydessä komissio on tehnyt jo selväksi, että sen on erittäin vaikea hyväksyä poikkeuksen laajentamista rakennusurakoita ja tavarahankintoja koskeviin sopimuksiin. Se ei kuitenkaan halua vähentää direktiivin joustavuutta. Tästä syystä komissio voi hyväksyä sen, että laajentaminen rakennusurakoita ja tavarahankintoja koskeviin sopimuksiin poistetaan mutta ei sitä, että hankintayksiköiltä riistetään nykyinen joustavuus palvelujen kohdalla. Lopuksi toistan, että uskon, että keskittämällä yhteiset päätavoitteemme nykyaikaistamiseen, yksinkertaistamiseen ja julkisten varojen käytön tehostamiseen voimme saattaa tämän julkisia hankintoja koskevien sääntöjen pitkän tarinan onnelliseen päätökseen. Eurooppalaiset yritykset, julkiset viranomaiset ja hankintayksiköt ovat odottaneet tätä tulosta malttamattomina. Siitä on suurta hyötyä koko Euroopan taloudelle. Haluaisin vielä huomauttaa, että komission kanta yksittäisiin tarkistuksiin on toimitettu kirjallisesti. Yhteisenä tehtävänämme ja tavoitteenamme on nykyaikaistaa ja yksinkertaistaa julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, ja neuvoston hyväksymissä teksteissä otetaan mielestäni jo oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti huomioon asiaan liittyvät erilaiset edut ja tavoitteet. Vaikka kaikki kohdat eivät olekaan komission mielestä täysin onnistuneita, yhteiset kannat ovat kaiken kaikkiaan todellakin selkeä edistys nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna. Tarkastellessani useimpien parlamentin tähän mennessä esittämien tarkistusten sisältöä olen yhä vakuuttuneempi äskeisestä toteamuksestani. Suhtaudun siksi varsin toiveikkaasti siihen, että myöhemmin tällä viikolla toimitettava äänestys säilyttää mahdollisuutemme saattaa tämä asia kaikkia kolmea toimielintä tyydyttävään päätökseen. Itse asiassa melko monet tarkistukset on nähdäkseni jo sisällytetty jossakin muodossa yhteisiin kantoihin. Tarkoitan esimerkiksi sosiaalisia näkökohtia – muita kuin sosiaalisia sopimuksentekoperusteita – joiden kohdalla Euroopan parlamentin ensisijaisena tavoitteena on ymmärtääkseni selventää, että sekä hankintaviranomaiset että tarjouksen tekijät noudattavat sosiaalilainsäädäntöä. Tästä asiasta keskusteltiinkin avoimesti neuvoston kanssa, ja se on otettu mielestäni asianmukaisesti huomioon nykyisen tekstin johdanto-osan kappaleissa. Olen valmis hyväksymään, että hankintaviranomaisten ja -yksiköiden velvollisuutena on ilmoittaa, mistä voi hankkia tietoa sovellettavista yhteiskuntaan, veroasioihin ja ympäristöön liittyvistä velvoitteista. Jos tarkistuksia hieman muokattaisiin, komissio voisi hyväksyä myös julkista sektoria koskevaan – eli "klassiseen" – direktiiviin tehdyn tarkistuksen 29 sekä alakohtaiseen direktiiviin tehdyn tarkistuksen 26, joissa korostetaan tiettyjä sosiaalialalla jo olemassa olevia mahdollisuuksia. Ympäristönäkökohtien ja yleensä sopimuksen myöntämisperusteiden kohdalla parlamentin esittämissä tarkistuksissa on selvästi joitakin eriäviä näkemyksiä. Olen tapani mukaan valmis keskustelemaan parlamentin kanssa lisää tästä mielenkiintoisesta asiasta vastaamalla kysymyksiin mutta noudattaen kuitenkin julkisia hankintoja koskevien sääntöjen todellista tavoitetta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan ja vahvistuksen mukaisesti. En itse asiassa lainkaan epäile, ettemmekö olisi kaikki samaa mieltä siitä, että ensisijaisena tavoitteenamme on tehdä julkisia hankintoja koskevista säännöistä yksinkertaistettu väline, jonka avulla julkiset toimielimet voivat käyttää veronmaksajien rahat mahdollisimman hyvin. Nämä näkemyserot ovat usein tarkoittaneet, että oikeudellisten ja sisä-markkinoiden valiokunnassa on hyväksytty ristiriitaisia tarkistuksia, jotka tekisivät lainsäädännöstä epäjohdonmukaisen, mikäli ne hyväksyttäisiin. Meidän kaikkien olisi ehkä syytä pitää mielessä yhteinen tavoitteemme, joka on lainsäädännön laadun parantaminen. Tämä ristiriitaisuus tulee selvästi esiin alakohtaiseen direktiiviin tehdyissä sopimuksentekoperusteita koskevissa tarkistuksissa. Tarkastellaanpa ensin, mitä yhteisissä kannoissa todetaan asiasta. Yhteisissä kannoissa selvitetään täysin nykyisen oikeuskäytännön mukaisesti, että ympäristöominaisuuksia voidaan käyttää sopimuksentekoperusteena ja ettei ole välttämätöntä osoittaa, että jokaisesta yksilöllisesti tarkastellusta sopimuksentekoperusteesta on hankintaviranomaisille tai -yksiköille taloudellista hyötyä. Riittää, kun myöntämisperusteet kokonaisuudessaan täyttävät todellisen tehtävänsä eli mahdollistavat tuotteen tai palvelun todellisten ominaisuuksien objektiivisen arvioinnin ja vertailun sekä sopimuksen myöntämisen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen tehneelle. Olen siksi hieman huolissani siitä, että alakohtaiseen direktiiviin tehdyissä tarkistuksissa saatetaan hyvinkin mennä tätä pitemmälle. Tällaisten tarkistusten vuoksi epämääräisiä, rajattomia tekijöitä voitaisiin käyttää sopimuksentekoperusteina laajasti tulkitun kansalaisyhteiskunnan hyödyksi. Tällöin sopimuksentekoperusteet eivät täyttäisi todellista tehtäväänsä, ja päätös olisi liian mielivaltainen tai kenties jopa syrjivä mahdollisia urakoitsijoita kohtaan."@fi5 ". Monsieur le Président, je suis heureux que ces deux dossiers soient à présent abordés en deuxième lecture, étant donné qu’un examen rapide et approfondi est nécessaire pour éviter de risquer que ces propositions ne soient pas adoptées avant la fin de cette législature. En ce qui concerne les critères d’attribution sociaux, nous devrions garder à l’esprit que les positions communes précisent déjà que de tels critères peuvent être utilisés là où ils satisfont aux mêmes conditions que les critères d’attribution environnementaux. Toutefois, ces amendements à la directive sur les services publics permettraient que des critères d’attribution sociaux soient utilisés pour satisfaire à des objectifs de politique sociale concernant le comportement ou la responsabilité sociale du soumissionnaire, plutôt que les qualités intrinsèques du produit ou du service en question. Cela pourraient aboutir à des passations de marchés sur la base de considérations qui sont sans rapport avec le principe de meilleure valeur pour l’argent. Concernant les amendements destinés à favoriser les petites et moyennes entreprises, je voudrais souligner que les informations dont nous disposons ne montrent pas que les PME rencontrent à l’heure actuelle des difficultés importantes pour ce qui est d’obtenir l’accès à des offres. Leur fédération européenne nous a même dit qu’elle n’encouragerait aucune discrimination positive en faveur des PME par rapport aux grosses entreprises. En général, nous devrions tous veiller à ne pas introduire des modifications qui pourraient engendrer de fait des préférences nationales incompatibles avec la législation communautaire et qui pourraient aboutir à la protection d’intérêts nationaux. Permettez-moi d’attirer l’attention du Parlement sur la question sensible des seuils, qui peut être celle où nos divergences de vue risquent d’être très difficiles à concilier. Mon objectif est de garantir une concurrence efficace au niveau européen. Si nous augmentons les seuils, non seulement nous ne respectons pas nos obligations internationales, mais nous réduisons également la rentabilité. Si nous relevons les seuils, nous ne simplifions pas nécessairement la vie des autorités locales, qui sont en toute circonstance soumises à une obligation de publicité adéquate conformément à la jurisprudence actuelle de la Cour de justice des Communautés européennes. C’est la raison pour laquelle la Commission ne peux pas accepter ces amendements. Conformément à l’accord interinstitutionnel sur la meilleure réglementation auquel nous sommes récemment parvenus, nous partagions tous trois objectifs sur la modernisation, la simplification et l’augmentation de le flexibilité des règles actuelles. C’est dans cet esprit que j’ai quelques réticences à accepter d’autres amendements liés à différents sujets, tels que les ventes aux enchères électroniques, les accords-cadres, les systèmes d’acquisition dynamique, le dialogue compétitif et le choix entre une attribution commune ou séparée des marchés publics pour la conception et l’exécution des travaux. En fait, je crains que ces amendements multiplient ou compliquent les procédures de manière inutile ou encore imposent certains choix au niveau communautaire, où la flexibilité nécessaire pourrait être mieux assurée en rendant ces choix possibles au niveau national. Je voudrais à présent dire un mot sur certaines questions centrales en rapport avec la directive sur les services publics. En ce qui concerne les amendements au mécanisme permettant d’éviter que les entités adjudicatrices soient soumises à la directive - article 30 de la position commune -, permettez-moi de souligner que la position commune est basée sur deux principes: la sécurité juridique et la libéralisation réelle et effective. La Commission est dès lors d’avis que la présence d’une concurrence véritable devrait être établie par une procédure connue. Sans cela, ni les entités adjudicatrices ni les fournisseurs intéressés ne seraient sûrs de leur position juridique. La Commission est également opposée à d’autres initiatives relatives à des secteurs spécifiques, qui permettraient une exclusion sur la seule base d’un libre accès, sans savoir si cela entraînera ou non une concurrence effective et réelle. Pour les mêmes raisons essentiellement, la Commission ne peut pas accepter les modifications proposées en matière de services postaux. Enfin, en ce qui concerne l’exception "’intragroupe" de l’article 23, la Commission a déjà précisé qu’elle a des difficultés sérieuses à accepter l’extension de cette exclusion pour des marchés publics de travaux et de fournitures. Elle ne tient toutefois pas à rendre la directive moins flexible qu’elle ne l’est déjà. C’est pour cette raison que la Commission peut accepter le fait que l’extension aux marchés publics de travaux et de fournitures devrait être supprimée, mais pas que les entités adjudicatrices devraient se voir privées de la flexibilité existante pour les services. Pour conclure, je répète que je suis sûr qu’en nous concentrant sur nos principaux objectifs en vue de moderniser, simplifier et garantir une utilisation efficace des deniers publics, nous pouvons garantir une fin heureuse à la longue saga qu’a été cette réforme sur la passation des marchés publics. Ce résultat est attendu avec impatience par les entreprises européennes, les autorités publiques et les entités adjudicatrices. Elle sera d’un grand apport pour l’économie européenne dans son ensemble. Enfin, puis-je souligner que l’avis de la Commission sur les amendements individuels a été fournie par écrit. Notre tâche et notre objectif communs visent à moderniser et à simplifier les règles de passation des marchés publics et, dans ce domaine, je pense que les textes sur lesquels le Conseil s’est mis d’accord concilient déjà de manière équitable les différents intérêts en jeu. En effet, bien qu’il existe certaines questions que la Commission considère comme moins qu’idéales, dans l’ensemble, ces deux positions communes constituent clairement une avancée par rapport à la législation actuelle. Quand j’examine le contenu de la plupart des amendements déposés jusqu’à présent par le Parlement, je suis encore plus convaincu de ce que je viens de dire à l’instant. Je suis dès lors assez optimiste quant au fait que le vote qui aura lieu cette semaine préservera nos chances de clôturer ce dossier d’une manière satisfaisante pour nos trois institutions. En effet, toute une série d’amendements sont à mon sens déjà inclus sous une forme ou sous une autre dans les positions communes. Je fais par exemple référence aux aspects sociaux - autres que les critères d’attribution sociaux -, où je peux comprendre que la principale inquiétude de ce Parlement soit de clarifier le fait que tant les pouvoirs adjudicateurs que les soumissionnaires respectent bien les obligations stipulées par la législation sociale. Cette préoccupation a également été débattue explicitement avec le Conseil. À mon sens, elle est dès lors reflétée de manière appropriée dans les considérants du texte actuel. Je suis prêt à accepter le fait qu’il devrait être obligatoire pour les pouvoirs et les entités adjudicateurs d’indiquer où les informations sur les obligations sociales, fiscales et environnementales en vigueur peuvent être obtenues. De même, et moyennant certaines reformulations, la Commission pourrait accepter l’amendement 29 à la directive sur le secteur public - ou classique - et l’amendement 26 à la directive sur les services publics, lesquels soulignent certaines possibilités qui existent déjà dans le domaine social. En ce qui concerne les aspects environnementaux, et en général la question des critères d’attribution, les amendements déposés par le Parlement montrent clairement des divergences de vue. Je suis prêt, comme à mon habitude, à poursuivre le débat sur cette question intéressante avec le Parlement en répondant aux questions qui me sont posées, tout en respectant cependant le véritable objectif des règles de passation des marchés publics, tel qu’interprété et confirmé par la Cour de justice des Communautés européennes. En effet, je ne doute pas que nous serons tous d’accord sur le fait que notre priorité consiste à faire des règles de passation des marchés publics un outil simplifié permettant aux organismes publics de dépenser l’argent du contribuable au mieux. Ces différences d’opinion ont souvent signifié que des amendements conflictuels ont été adoptés au sein de la commission juridique et du marché intérieur et qu’ils rendraient la législation incohérente, s’ils étaient acceptés. Nous devrions peut-être garder à l’esprit l’objectif de "meilleure réglementation" que nous avons formulé. Cette incohérence est bien illustrée par les amendements à la directive sur les services publics concernant les critères d’attribution. Commençons par regarder la manière dont les positions communes envisagent la question. Conformément à l’état actuel de la jurisprudence, les positions communes précisent déjà que les caractéristiques environnementales peuvent être utilisées comme critères d’attribution, et qu’il n’est pas nécessaire de démontrer que chaque critère d’attribution distinct apporte un avantage économique pour les pouvoirs ou entités adjudicateurs. Il suffit que, dans l’ensemble, les critères d’attribution remplissent leur propre fonction: permettre une évaluation et une comparaison objectives des qualités intrinsèques du produit ou du service, ainsi que l’attribution du contrat à l’offre la plus économiquement avantageuse. J’ai dès lors quelques inquiétudes quand je vois des amendements à la directive sur les services publics aller au-delà de cela. La conséquence de tels amendements permettrait que des éléments vagues, immesurables, soient utilisés au bénéfice de la société civile au sens large comme critères d’attribution. Cela empêcherait non seulement les critères d’attribution de jouer leur rôle adéquat, mais cela introduirait en outre un niveau inacceptable de choix arbitraire, ou peut-être même une discrimination au détriment des contractants potentiels."@fr6 ". Signor Presidente, sono lieto che queste due questioni siano ora passate in seconda lettura, in quanto occorre un esame veloce e approfondito per scongiurare il rischio che le proposte non vengano adottate prima della fine della legislatura. In merito ai criteri sociali di valutazione, dovremmo inoltre tenere presente che le posizioni comuni chiariscono già che tali criteri possono essere utilizzati laddove soddisfano le stesse condizioni dei criteri ambientali di aggiudicazione. Tuttavia, tali emendamenti relativi alla direttiva sulle aziende di servizio pubblico consentirebbero di utilizzare i criteri sociali per conseguire obiettivi di politica sociale sulla condotta o sulla responsabilità sociale dell’offerente, invece di vertere sulle qualità intrinseche del prodotto o del servizio in questione. In questo modo, si potrebbe arrivare ad una situazione in cui i contratti potrebbero essere attribuiti sulla base di considerazioni che non hanno nulla a che vedere con il principio volto ad assicurare il miglior rapporto prezzo-qualità. Quanto agli emendamenti atti a favorire le piccole e medie imprese, desidero sottolineare che, in base alle informazioni in nostro possesso, non rileviamo alcuna particolare difficoltà per le PMI nell’accesso agli appalti pubblici. La Federazione europea delle PMI ci ha persino fatto sapere che non sottoscriverà alcuna discriminazione positiva a favore delle PMI nei confronti delle grandi imprese. In generale, dobbiamo stare attenti a non introdurre modifiche che potrebbero di fatto creare preferenze nazionali incompatibili con la legislazione comunitaria e che potrebbero finire per tutelare interessi economici particolari. Consentitemi di attirare l’attenzione dell’Assemblea sulla delicata questione delle soglie, un punto su cui potrebbe essere molto difficile conciliare le nostre divergenze di vedute. Il mio obiettivo è quello di assicurare una concorrenza effettiva a livello europeo. Se alzassimo le soglie, non solo violeremmo i nostri obblighi internazionali, ma ridurremmo altresì l’efficienza. Alzando le soglie non semplifichiamo necessariamente la vita alle autorità locali, che in ogni caso sono soggette all’obbligo della pubblicità adeguata ai sensi del diritto consuetudinario della Corte europea di giustizia. Pertanto la Commissione non può accogliere questi emendamenti. In linea con l’accordo interistituzionale che abbiamo recentemente raggiunto sul miglioramento della legislazione, condividiamo tutti e tre gli obiettivi, ossia la modernizzazione, la semplificazione e la maggiore flessibilità delle norme in vigore. E’ in questo spirito che provo una certa riluttanza ad accettare alcuni ulteriori emendamenti su vari temi, quali le aste elettroniche, gli accordi quadro, i sistemi dinamici di acquisizione, il dialogo competitivo e la scelta tra l’aggiudicazione separata o congiunta dei contratti per la definizione e l’esecuzione di contratti d’opera. In realtà, temo che questi emendamenti moltiplicherebbero o complicherebbero inutilmente le procedure, o potrebbero imporre determinate scelte a livello comunitario laddove la necessaria flessibilità potrebbe essere meglio garantita demandando tali scelte a livello nazionale. Desidero ora formulare alcune osservazioni su temi fondamentali che riguardano in maniera particolare la direttiva sulle aziende di pubblico servizio. In merito agli emendamenti sul meccanismo di esenzione delle entità aggiudicatrici dalla direttiva – articolo 30 della posizione comune – desidero sottolineare che la posizione comune si basa su due principi: la certezza giuridica e la liberalizzazione reale ed effettiva. La Commissione è quindi del parere che la presenza di una concorrenza autentica debba essere stabilita secondo una procedura nota. Altrimenti, né le entità aggiudicatrici né i fornitori interessati sarebbero certi della propria posizione giuridica. La Commissione è inoltre contraria ad altre iniziative in settori specifici, che consentirebbero l’esclusione solo in base alla libertà di accesso a prescindere dal fatto che possa portare ad una vera e propria concorrenza. Sostanzialmente per lo stesso motivo la Commissione non può accogliere le modifiche proposte in merito ai servizi postali. Infine, in quanto all’eccezione “intergruppo” dell’articolo 23, la Commissione ha già chiarito che ritiene molto difficile poter accettare l’estensione di tale deroga ai contratti d’opera o di fornitura. Non vuole tuttavia rendere la direttiva meno flessibile di quanto sia già. Per tale ragione la Commissione acconsente ad eliminare tale estensione, ma non accetta che le entità aggiudicatrici debbano essere private della flessibilità di cui attualmente godono per i servizi. Per concludere, ribadisco che sono fiducioso: concentrandoci sui nostri principali obiettivi comuni, ossia modernizzare, semplificare e garantire un uso efficiente del denaro pubblico, possiamo assicurare un esito positivo alla lunga saga di questa riforma delle norme sugli appalti pubblici. Le imprese, le amministrazioni e le entità aggiudicatrici europee stanno aspettando impazientemente e questa normativa sarà di grande beneficio all’economia europea nel suo complesso. Infine, desidero sottolineare che l’opinione della Commissione sui singoli emendamenti è disponibile per iscritto. Il nostro compito e obiettivo comune consiste nell’aggiornare e nel semplificare le norme sull’aggiudicazione degli appalti pubblici e in tale ambito credo che i testi concordati in sede di Consiglio costituiscano un buon equilibrio tra i diversi interessi in gioco. Sebbene permangano alcune questioni che la Commissione non ritiene del tutto soddisfacenti, nel complesso le posizioni comuni rappresentano certamente un passo avanti rispetto alla legislazione in vigore. Guardando ai contenuti della maggior parte degli emendamenti presentati finora dal Parlamento, sono sempre più convinto di quello che ho appena affermato. Sono pertanto abbastanza ottimista sul fatto che la votazione prevista per la fine della settimana ci consentirà di chiudere la questione in maniera soddisfacente per tutte e tre le Istituzioni; in realtà, ritengo che svariati emendamenti siano già stati incorporati in un modo o nell’altro nelle posizioni comuni. Mi riferisco, ad esempio, agli aspetti sociali – a parte i criteri sociali di aggiudicazione – su cui mi sembra che fondamentalmente il Parlamento voglia assicurarsi che sia le amministrazioni aggiudicatrici che gli offerenti rispettino gli obblighi previsti dalla legislazione sociale. Tale punto è stato espressamente discusso anche in seno al Consiglio e quindi, a mio giudizio, è stato integrato in maniera appropriata nel preambolo del testo nella sua versione attuale. Sono disposto ad accettare che sia fatto obbligo alle amministrazioni e alle entità aggiudicatrici di indicare dove sia possibile ottenere informazioni sugli obblighi sociali, fiscali e ambientali applicabili. Allo stesso modo, apportando alcune modifiche nella formulazione, la Commissione può accogliere l’emendamento n. 29 relativo alla direttiva sul settore pubblico – o direttiva classica – e l’emendamento n. 26 sulla direttiva in materia di aziende di servizio pubblico, il quale mette in luce determinate possibilità che già esistono in ambito sociale. Per quanto concerne gli aspetti ambientali e in generale in merito ai criteri di aggiudicazione, gli emendamenti presentati dal Parlamento mostrano chiaramente che esistono visioni divergenti. Come sempre sono disponibile a discutere ulteriormente questa interessante questione con l’Assemblea attraverso le risposte alle interrogazioni, ma sempre nel rispetto del vero obiettivo delle norme sugli appalti pubblici, interpretate e confermate dalla Corte europea di giustizia. Infatti siamo certamente unanimi nel convenire che la priorità è quella di rendere tali norme uno strumento semplificato in modo che gli organismi pubblici possano spendere al meglio il denaro dei contribuenti. Queste divergenze di opinione spesso hanno portato la commissione giuridica e per il mercato interno ad adottare emendamenti contrastanti che, se accolti, avrebbero reso incoerente la normativa. Forse dovremmo ricordarci tutti il nostro dichiarato obiettivo comune che è quello di migliorare la normativa. Tale incongruenza è ben illustrata dagli emendamenti relativi alla direttiva sulle aziende di servizio pubblico in merito ai criteri di aggiudicazione. Bisogna innanzitutto guardare al modo in cui le posizioni comuni affrontano la questione. Nel pieno rispetto della giurisprudenza vigente, le posizioni comuni chiariscono già che le caratteristiche ambientali possono essere utilizzate come criteri di valutazione e che non è necessario dimostrare che ogni singolo criterio implichi un beneficio economico per le amministrazioni o le entità aggiudicatrici. E’ sufficiente che nel complesso i criteri di aggiudicazione svolgano la propria funzione: consentire una valutazione e un raffronto oggettivi delle qualità intrinseche del prodotto o del servizio e attribuire il contratto in base all’offerta che risulta economicamente più vantaggiosa. E’ quindi con una certa preoccupazione che guardo agli emendamenti sulle aziende di servizio pubblico, in quanto vanno ben al di là del campo di applicazione. Questi emendamenti avrebbero l’effetto di introdurre come criteri di valutazione degli elementi vaghi e non misurabili a vantaggio della società civile in senso lato. In questo modo, non solo si impedirebbe ai criteri di assolvere debitamente alla propria funzione, ma si introdurrebbe altresì una possibilità inammissibile di scelta arbitraria, o forse persino di discriminazione a scapito dei potenziali contraenti."@it9 ". Mr President, I am happy that these two issues have now entered their second reading, as a quick but thorough examination is necessary to avoid the dangers of the proposals not being adopted before the end of this legislature. In respect of social award criteria, we should also keep in mind that the common positions already clarify that such criteria may be used where they meet the same conditions as environmental award criteria. However, these amendments to the utilities directive would permit social award criteria to be used to meet social policy objectives concerning the behaviour or the social responsibility of the tenderer, rather than the intrinsic qualities of the product or service in question. This could lead to the award of contracts on the basis of considerations which have nothing to do with the principal of better value for money. On the amendments aimed at favouring small and medium enterprises, I should like to stress that information available to us does not show that SMEs currently encounter any major difficulty in gaining access to public tenders. Their European federation even told us that they would not support any positive discrimination in favour of SMEs vis-à-vis big enterprises. In general, we should all be careful not to introduce changes which might lead to national preferences which are incompatible with Community law and which might end up protecting economic interests. Let me draw the attention of Parliament to the sensitive issue of thresholds, which may be the one where our divergence of views may be very hard to reconcile. My aim is to ensure effective competition at European level. If we increase the thresholds, not only would we breach our international obligations, but we would also reduce efficiencies. If we raise the thresholds we do not necessarily simplify life for local authorities, which are in any case subject to an obligation of adequate publicity under the current case-law of the European Court of Justice. That is why the Commission cannot accept those amendments. In line with the interinstitutional agreement on better regulation we have recently reached, we all share the three objectives on modernising, simplifying and increasing the flexibility of the current rules. It is in this spirit that I have some reluctance in accepting some further amendments relating to different subjects such as e-auctions, framework agreements, dynamic purchasing systems, the competitive dialogue and the choice between separate or joint awarding of contracts for design and execution of works contracts. In fact, I fear that these amendments would multiply or complicate procedures unnecessarily or impose certain choices at Community level where the necessary flexibility could be better assured by making such choices possible at the national level. I should now like to say something on some central issues specific to the utilities directive. Concerning the amendments to the mechanism for exempting contracting entities from the directive – Article 30 of the common position – let me stress that the common position is based on two principles, legal certainty and real, effective liberalisation. The Commission is therefore of the opinion that the presence of genuine competition should be established by a known procedure. Otherwise, neither contracting entities nor interested suppliers would be sure of their legal position. The Commission is also opposed to other initiatives regarding specific sectors, which would permit exclusion on the basis of free access alone, irrespective of whether or not this results in effective and real competition. For essentially the same reasons, the Commission cannot accept the proposed changes concerning postal services. Finally, concerning the 'intra-group' exception of Article 23, the Commission already made it clear that it has major difficulties in accepting the extension of this exclusion to works and supply contracts. It does not however, want to make the directive less flexible than it already is. For that reason, the Commission can accept the fact that the extension to works and supplies contracts should be eliminated, but not that contracting entities should be deprived of the existing flexibility for services. In concluding I repeat that I am confident that by focusing on our main common goals to modernise, simplify and ensure an effective use of public money, we can provide a happy ending to the long saga of this reform to public procurement rules. This result is impatiently awaited by European enterprises, public authorities and contracting entities. It will be of great benefit to the European economy as a whole. Finally, may I point out that the Commission's opinion on the individual amendments has been provided in writing. Our common task and aim is to modernise and simplify public procurement rules and in this respect I believe that the texts agreed upon in Council already strike a fair balance among the different interests at stake. Indeed, although there are a few issues that the Commission considers less than ideal, overall these common positions clearly represent an advance compared to the current legislation. When I look at the substance of most of the amendments tabled to date by Parliament I feel even more convinced of what I said just now. I am therefore fairly optimistic that the vote due to take place later this week will preserve our chances of closing this file in a way that is satisfactory to all three institutions, indeed, in my view quite a number of amendments are already incorporated in one form or another in the common positions. I refer for example to the social aspects – other than social award criteria – where I understand that the main concern of this Parliament is to clarify that both contracting authorities and bidders respect the obligations laid down in social legislation. That concern was also explicitly debated with Council. It is therefore in my view appropriately reflected in the recitals of the current text. I am ready to accept that it should be mandatory for contracting authorities and entities to indicate where information on the applicable social, fiscal and environmental obligations may be obtained. Equally, with some redrafting, the Commission could accept Amendment No 29 to the public sector – or classic – directive and Amendment No 26 to the utilities directive, which emphasise certain possibilities which already exist in the social field. As for the environmental aspects and in general on the issue of award criteria, the amendments which Parliament has tabled clearly show some differing views. I am ready, as always, to debate further this interesting issue with Parliament through answers to questions, though in respect of the real aim of public procurement rules, as interpreted and confirmed by the European Court of Justice. Indeed, I have no doubt that we all agree that our priority is to make public procurement rules a simplified tool for public bodies to spend taxpayers' money as well as possible. These differences of views have often meant that conflicting amendments have been adopted in the Committee on Legal Affairs and the Internal Market which, if accepted, would make legislation incoherent. We should perhaps all keep in mind our common stated goal of 'better regulation'. This inconsistency is well illustrated by the amendments to the utilities directive concerning award criteria. Let us start by looking at how the common positions deal with this issue. In full accordance with the current state of jurisprudence, the common positions already clarify that environmental characteristics may be used as award criteria and that it is not necessary to show that each and every award criterion taking individually provides an economic benefit for the contracting authorities or entities. It is sufficient that, taken as a whole, the award criteria meet their proper function: to allow an objective evaluation and comparison of the intrinsic qualities of the product or service and the award of the contract to the most economically advantageous tender. It is, therefore, with some concern that I see amendments to the utilities directive that would go well beyond this. The effect of such amendments would be to allow vague, immeasurable elements, for the benefit of civil society in the broadest sense, to be used as award criteria. That would not only prevent award criteria from playing their proper role, but also introduce an unacceptable degree of arbitrary choice, or perhaps even discrimination to the detriment of potential contractors."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, ik ben blij dat deze twee kwesties nu in de tweede lezing zijn aanbeland, aangezien het noodzakelijk is deze voorstellen snel maar grondig te onderzoeken om de gevaren te omzeilen die ontstaan als ze niet worden aangenomen voor de zittingsperiode van dit Parlement ten einde loopt. Met betrekking tot de sociale gunningscriteria moeten we tevens in ons achterhoofd houden dat in de gemeenschappelijke standpunten al duidelijk wordt gesteld dat dergelijke criteria gebruikt mogen worden wanneer zij aan dezelfde voorwaarden voldoen als de gunningscriteria op milieugebied. Deze amendementen op de richtlijn nutsbedrijven zouden echter mogelijk maken dat sociale gunningscriteria gebruikt worden om sociale beleidsdoelstellingen te bereiken die betrekking hebben op het gedrag of de sociale verantwoordelijkheid van de inschrijver in plaats van op de intrinsieke kwaliteiten van het product of de dienst waar het om gaat. Dit zou tot gevolg kunnen hebben dat contracten gegund worden op basis van overwegingen die niets te maken hebben met het principe van ‘meer waar voor ons geld’. Naar aanleiding van de amendementen die tot doel hebben kleine en middelgrote ondernemingen te steunen wil ik benadrukken dat wij niet over informatie beschikken waaruit zou blijken dat bedrijven uit het midden- en kleinbedrijf nu met grote problemen kampen bij het verkrijgen van toegang tot openbare aanbestedingen. Hun Europese organisatie heeft ons zelfs verteld dat zij geen voorstander is van positieve discriminatie van het MKB ten opzichte van grote ondernemingen. Over het algemeen moeten we ervoor waken dat we wijzigingen introduceren die in de praktijk zouden kunnen leiden tot nationale voorkeuren die onverenigbaar zijn met het Gemeenschapsrecht en die de bescherming van bepaalde economische belangen tot gevolg zouden kunnen hebben. Ik wil de aandacht van het Parlement graag vestigen op de gevoelige kwestie van de drempelbedragen. Met betrekking tot die kwestie zou het wel eens zeer moeilijk kunnen worden om onze uiteenlopende meningen op één lijn te krijgen. Mijn doel is ervoor te zorgen dat er effectieve concurrentie ontstaat op Europees niveau. Als we de drempelbedragen verhogen, zouden we niet alleen in strijd met onze internationale verplichtingen handelen, maar zouden we ook de efficiëntie van onze maatregelen verkleinen. Door de drempelwaarden te verhogen maken we het leven van de lokale autoriteiten er niet per se eenvoudiger op. Zij zijn namelijk onder de huidige jurisprudentie van het Europese Hof van Justitie sowieso gebonden aan de verplichting voldoende openbaarheid te waarborgen. Daarom kan de Commissie deze amendementen niet accepteren. Overeenkomstig de interinstitutionele overeenkomst inzake de verbetering van de regelgeving die we onlangs hebben gesloten, hebben we met zijn allen dezelfde drie doelen voor ogen, namelijk het moderniseren, het vereenvoudigen en het vergroten van de flexibiliteit van de huidige regels. Vanuit dat oogpunt ben ik er wat huiverig voor andere amendementen te accepteren die betrekking hebben op allerlei onderwerpen zoals elektronische veilingen, raamovereenkomsten, dynamische aankoopsystemen, de concurrentiegerichte dialoog en de keuze tussen gesplitste of globale gunning van opdrachten voor het ontwerpen en uitvoeren van werken. Ik vrees eigenlijk dat deze amendementen tot een onnodige toename van het aantal procedures of de complexiteit ervan zal leiden of dat hierdoor bepaalde keuzen op het niveau van de Gemeenschap worden opgelegd, terwijl de noodzakelijke flexibiliteit beter gewaarborgd zou worden door dergelijke keuzen juist op nationaal niveau mogelijk te maken. Ik wil nu iets zeggen dat specifiek betrekking heeft op enkele centrale kwesties in de richtlijn nutsbedrijven. Ten aanzien van de amendementen op het mechanisme waarmee aanbestedende diensten uitgezonderd kunnen worden van deze richtlijn – artikel 30 van het gemeenschappelijk standpunt – wil ik graag benadrukken dat het gemeenschappelijk standpunt gebaseerd is op twee principes: rechtszekerheid en daadwerkelijke, effectieve liberalisering. De Commissie is derhalve van mening dat echte concurrentie moet worden bevorderd door middel van een reeds bestaande procedure. Anders zouden noch de aanbestedende diensten, noch de geïnteresseerde aanbieders zeker zijn van hun juridische positie. De Commissie verzet zich ook tegen andere initiatieven die betrekking hebben op specifieke sectoren en die uitzonderingen zouden toestaan alleen op basis van vrije markttoegang, ongeacht of deze toegang al dan niet tot effectieve en daadwerkelijke concurrentie leidt. De Commissie kan, in principe om dezelfde redenen, de voorgestelde wijzingen met betrekking tot de postdiensten niet accepteren. Tot slot heeft de Commissie met betrekking tot de uitzondering aangaande verbonden ondernemingen uit artikel 23 reeds kenbaar gemaakt dat zij grote moeite heeft met uitbreiding van deze uitzonderingsbepaling naar opdrachten voor werken en leveringen. Zij wil de richtlijn echter niet minder flexibel maken dan hij al is. Daarom kan de Commissie accepteren dat deze uitbreiding naar opdrachten voor werken en leveringen wordt geschrapt, maar niet dat aanbestedende diensten de huidige flexibiliteit met betrekking tot opdrachten voor diensten wordt ontzegd. Ik herhaal tot besluit dat ik ervan overtuigd ben dat we door ons te concentreren op onze belangrijkste gemeenschappelijke doelstellingen – het moderniseren, vereenvoudigen en zorgdragen voor een effectief gebruik van overheidsgeld – deze lange saga over de hervorming van de regels voor het plaatsen van overheidsopdrachten een goede afloop kunnen geven. Europese ondernemingen, overheden en aanbestedende diensten wachten allemaal met smart op een positief resultaat. De Europese economie als geheel zal hier aanmerkelijk van profiteren. Tot slot wil ik u erop wijzen dat het standpunt van de Commissie ten aanzien van de afzonderlijke amendementen schriftelijk is verstrekt. Het is onze gemeenschappelijke taak en doelstelling de regels omtrent het plaatsen van overheidsopdrachten te moderniseren en te vereenvoudigen en ik denk dat in de teksten waarover door de Raad overeenstemming is bereikt een goed evenwicht is gevonden tussen de verschillende belangen die in dezen een rol spelen. Hoewel er een paar punten zijn die de Commissie niet geheel ideaal acht, zijn deze gemeenschappelijke standpunten over het algemeen toch zeker een vooruitgang in vergelijking met de huidige wetgeving. Als ik kijk naar de inhoud van de meeste amendementen die het Parlement tot nu toe heeft ingediend, dan raak ik nog meer overtuigd van hetgeen ik zojuist heb gezegd. Ik ben er dan ook redelijk optimistisch over gestemd dat bij de stemming die voor later deze week gepland staat de kans zal blijven bestaan dit dossier af te sluiten op een manier die alle drie de instellingen tot tevredenheid stemt. Ik ben zelfs van mening dat een aantal van de amendementen reeds in een of andere vorm besloten ligt in de gemeenschappelijke standpunten. Ik doel dan bijvoorbeeld op de sociale aspecten – los van de sociale gunningscriteria – waarbij ik begrijp dat de belangrijkste zorg van dit Parlement is dat verduidelijkt moet worden dat zowel de aanbestedende diensten als de bieders de verplichtingen dienen te eerbiedigen die in de sociale wetgeving zijn opgenomen. Over die zorg is ook expliciet gedebatteerd met de Raad en naar mijn mening komt die dan ook op de juiste manier aan de orde in de overwegingen van de huidige tekst. Ik ben bereid te accepteren dat aanbestedende diensten verplicht moeten worden aan te geven waar informatie over de geldende sociale, fiscale en milieutechnische verplichtingen verkregen kan worden. De Commissie zou eveneens, met enige aanpassingen, amendement 29 op de – klassieke – richtlijn voor de publieke sector en amendement 26 op de richtlijn nutsbedrijven kunnen accepteren, aangezien daarin bepaalde reeds bestaande mogelijkheden op het sociale vlak worden benadrukt. Wat de milieuaspecten en de gunningscriteria in het algemeen betreft, blijkt uit de amendementen die het Parlement heeft ingediend duidelijk dat de meningen over deze punten verdeeld zijn. Ik ben, zoals altijd, bereid nader over deze interessante kwestie in debat te treden met het Parlement door antwoord te geven op uw vragen, maar wel met in het achterhoofd het daadwerkelijke doel van de regels voor het plaatsen van overheidsopdrachten, zoals geïnterpreteerd en bevestigd door het Europese Hof van Justitie. Ik ben ervan overtuigd dat we het er allemaal over eens zijn dat onze prioriteit moet zijn dat we via de regels voor het plaatsen van overheidsopdrachten onze overheidsorganen een vereenvoudigd instrument moeten bieden om het belastinggeld van onze burgers op een zo goed mogelijke manier te besteden. Deze verdeelde meningen hebben er vaak toe geleid dat in de Commissie juridische zaken en interne markt tegenstrijdige amendementen zijn aangenomen, die, als de Commissie ze zou accepteren, inconsistente wetgeving tot gevolg zouden hebben. We zouden dan ook misschien allemaal ons gemeenschappelijk verwoorde doel van “betere regelgeving” in ons achterhoofd moeten houden. Deze inconsistentie blijkt met name uit die amendementen op de richtlijn nutsbedrijven die betrekking hebben op de gunningscriteria. Laten we eerst eens kijken hoe deze kwesties in de gemeenschappelijke standpunten worden behandeld. Volledig in lijn met de huidige jurisprudentie wordt in de gemeenschappelijke standpunten reeds verhelderd dat milieukenmerken gebruikt mogen worden als gunningscriteria en dat het niet noodzakelijk is aan te tonen dat ieder gunningscriterium afzonderlijk economisch voordelig is voor de aanbestedende dienst. Het volstaat dat de gunningscriteria bij elkaar genomen hun eigenlijke functie vervullen: zij moeten een objectieve beoordeling en vergelijking van de intrinsieke kwaliteiten van de producten of diensten mogelijk maken en de gunning van de opdracht aan de economisch voordeligste inschrijving waarborgen. Ik kijk dan ook met enige zorg naar amendementen op de richtlijn nutsbedrijven die veel verder gaan dan dat. Het gevolg van dergelijke amendementen zou zijn dat er vage, onmeetbare elementen in de wetgeving worden opgenomen, ten behoeve van de maatschappij in de breedste zin van het woord, en dat die elementen gebruikt kunnen worden als gunningscriteria. Dat zou niet alleen verhinderen dat de gunningscriteria hun eigenlijke rol vervullen, maar zou ook een onacceptabele mate van arbitraire keuzevrijheid introduceren en misschien zelfs leiden tot discriminatie van hen die de opdracht eventueel gaan uitvoeren."@nl2 "Senhor Presidente, congratulo-me com o facto de estes dois temas terem agora chegado à fase de segunda leitura, visto que uma análise rápida, mas ponderada, é necessária para evitar o perigo de a proposta não ser adoptada antes do final desta legislatura. No que se refere aos critérios sociais, deveremos igualmente ter presente que as posições comuns já determinam que esses critérios possam ser utilizados sempre que cumpram as mesmas condições que os critérios de adjudicação ambientais. No entanto, estas alterações à Directiva relativa à adjudicação de contratos no sector da água, da energia e dos transportes e dos serviços postais permitiriam que os critérios de adjudicação sociais fossem usados para cumprir os objectivos de política social que se prendem com o comportamento ou responsabilidade social do proponente, em vez de visarem as qualidades intrínsecas do produto ou do serviço em questão. Isso poderia conduzir à adjudicação de contratos com base em considerações que nada têm a ver com princípio da proposta economicamente mais favorável. Quanto às alterações que visam favorecer as pequenas e médias empresas, gostaria de salientar que a informação disponível não demonstra que, actualmente, as PME encontrem qualquer dificuldade de monta em matéria de acesso aos concursos públicos. A sua federação europeia afirmou-nos, inclusivamente, que não apoiaria qualquer medida de discriminação positiva que favoreça as PME em detrimento das grandes empresas. De um modo geral, todos deveremos usar de precaução para não introduzir alterações que possam conduzir a preferências nacionais, as quais são incompatíveis com a legislação comunitária e poderão acabar por proteger interesses económicos. Permitam-me que chame a atenção do Parlamento para a questão delicada dos limiares, aspecto em que, talvez, a nossa divergência de opiniões poderá ser muito difícil de conciliar. O meu objectivo é garantir uma concorrência efectiva a nível europeu. Se aumentarmos os limiares, não só violamos as nossas obrigações internacionais, como prejudicaríamos a eficácia. Se aumentarmos os limiares não simplificaremos necessariamente a vida às autoridades locais, que, seja como for, estão sujeitas à obrigatoriedade de uma publicidade adequada, ao abrigo da actual jurisprudência do Tribunal de Justiça Europeu. Razão pela qual a Comissão não pode aceitar essas alterações. Em consonância com o Acordo Interinstitucional sobre uma melhor legislação, que recentemente acordámos, todos nós partilhamos os três objectivos da modernização, simplificação e flexibilidade das actuais normas. É com este espírito que sinto uma certa relutância em aceitar mais alterações relativas a diferentes assuntos, tais como os leilões electrónicos, acordos-quadro, sistemas de aquisição dinâmicos, diálogo concorrencial e a escolha entre a adjudicação separada ou conjunta de contratos para a execução e a concepção. De facto, receio que estas alterações possam multiplicar ou complicar desnecessariamente os procedimentos, ou impor determinadas escolhas a nível comunitário, quando a necessária flexibilidade poderá ser mais bem assegurada se essas escolhas forem possíveis a nível nacional. Gostaria agora de dizer algumas palavras a respeito de determinadas questões centrais específicas da Directiva relativa à adjudicação de contratos no sector da água, da energia e dos transportes e dos serviços postais. No que se refere às alterações ao mecanismo que isenta as autoridades adjudicantes da aplicação da Directiva – artigo 30º da posição comum –, permitam-me que saliente que a posição comum assenta em dois princípios, o da certeza jurídica e o da liberalização efectiva e real. A Comissão é, por isso, da opinião de que a presença de uma concorrência genuína deve ser garantida por um procedimento conhecido. Caso contrário, nem as entidades adjudicantes, nem os fornecedores interessados estariam seguros da sua posição jurídica. A Comissão opõe-se também a outras iniciativas relativas a sectores específicos, que permitiriam a exclusão apenas com base no livre acesso, independentemente de isso resultar ou não numa concorrência real. Essencialmente pelas mesmas razões, a Comissão não pode aceitar as alterações propostas relativamente aos serviços postais. Por último, no que se refere à excepção do 'intra-grupo' ao artigo 23º, a Comissão já deixou claro que tem grande dificuldade em aceitar a extensão desta exclusão a contratos de obras públicas e fornecimentos. No entanto, não pretende tornar a Directiva menos flexível do que já é. Por essa razão, a Comissão pode aceitar o facto de esta extensão às obras públicas e fornecimentos ser eliminada, mas não que as entidades adjudicantes devam ser privadas da flexibilidade existente para os serviços. Para concluir, repito que estou confiante que, centrando-nos nos nossos principais objectivos comuns de modernização, simplificação e de uma utilização eficaz dos dinheiros públicos, podemos dar um final feliz à longa saga desta reforma das regras dos contratos de direito público. Este resultado é impacientemente aguardado pelas empresas europeias, as autoridades públicas e as entidades adjudicantes. Será um grande benefício para a economia europeia no seu conjunto. Por último, saliento que a opinião da Comissão sobre as diversas alterações foi transmitira por escrito. A nossa tarefa e objectivo comuns são a modernização e a simplificação das regras que regem os contratos de direito públicos e, a este respeito, considero que os textos acordados no Conselho conseguem já um equilíbrio justo entre os diferentes interesses em causa. Na verdade, embora existam alguns aspectos que a Comissão considera não serem os ideais, de um modo geral, estas posições comuns representam de facto um avanço quando comparadas com a actual legislação. Olhando para a essência da maioria das alterações apresentadas até à data pelo Parlamento, fico ainda mais convencido do que acabo de dizer. Estou, por isso, bastante optimista de que a votação, que deverá ter lugar no final desta semana, continua a permitir-nos acreditar nas nossas hipóteses de encerrar este dossiê de forma satisfatória para as três Instituições. Na realidade, a meu ver, há um certo número de alterações que já foram incorporadas numa ou noutra das posições comuns. Refiro-me, por exemplo, aos aspectos sociais – que não os critérios sociais de adjudicação – relativamente aos quais, creio, a principal preocupação do Parlamento é deixar claro que ambas as partes, autoridades adjudicantes e proponentes, devem respeitar as obrigações estipuladas na legislação social. Esta preocupação também foi explicitamente debatida com o Conselho. Por isso, a meu ver, está adequadamente reflectida nos considerandos do actual texto. Estou disposto a aceitar que se imponha às autoridades e entidades adjudicantes a obrigatoriedade de indicarem onde podem obter-se as informações sobre as obrigações aplicáveis em matéria social, fiscal e ambiental. De igual modo, com algumas alterações na redacção, a Comissão poderá aceitar a alteração 29 à Directiva relativa ao sector público – ou clássica – e a alteração 26 à directiva relativa à adjudicação de contratos no sector da água, da energia e dos transportes e dos serviços postais, que salienta certas possibilidades que já existem no domínio social. Quanto aos aspectos ambientais e, em geral, às questões dos critérios de adjudicação, as alterações que o Parlamento apresentou mostram claramente algumas diferenças de pontos de vista. Estou disposto, como sempre, a debater mais aprofundadamente esta questão interessante com o Parlamento mediante as respostas às perguntas, embora no respeito pelo objectivo concreto das regras dos contratos de direito público, tal como interpretadas e confirmadas pelo Tribunal de Justiça Europeu. Na verdade, não tenho dúvida de que todos concordamos que a nossa prioridade é tornar as regras dos contratos de direito público num instrumento simplificado para que as entidades públicas gastem o dinheiro dos contribuintes da forma mais correcta possível. Estas diferenças de pontos de vista têm, frequentemente, conduzido a que alterações contraditórias sejam adoptadas pela Comissão dos Assuntos Jurídicos e de Mercado Interno, as quais, caso adoptadas, tornam a legislação incoerente. Deveríamos talvez, todos nós, ter presente o nosso objectivo comum e proclamado de uma 'regulamentação melhor'. Esta inconsistência está bem patente nas alterações sobre os critérios de adjudicação apresentadas à Directiva relativa à adjudicação de contratos no sector da água, da energia e dos transportes e dos serviços postais. Comecemos por nos deter nas posições comuns relacionadas com esta questão. Em total harmonia com o estado actual da jurisprudência, as posições comuns já especificam que as características ambientais podem ser utilizadas como critério de adjudicação e que não é necessário mostrar que cada critério de adjudicação, tomado individualmente, proporcione um benefício económico às autoridades ou entidades adjudicantes. É suficiente que, no seu conjunto, os critérios de adjudicação cumpram a sua função: permitir uma avaliação objectiva e uma comparação das qualidades intrínsecas do produto ou do serviço e a adjudicação do contrato à proposta economicamente mais vantajosa. É, por isso, com alguma preocupação que vejo alterações à Directiva relativa à adjudicação de contratos no sector da água, da energia e dos transportes e dos serviços postais que vão muito para além destes aspectos. As consequências dessas alterações seriam permitir que elementos vagos e não quantificáveis, para benefício da sociedade civil no seu sentido mais lato, fossem utilizados como critérios de adjudicação. Essa situação não só impediria que os critérios cumprissem os seus objectivos, como introduziria também um grau inaceitável de arbitrariedade na escolha, ou mesmo, quem sabe, de discriminação em detrimento de potenciais adjudicatários."@pt11 ". Herr talman! Jag är glad att dessa två frågor nu tas upp i andra behandlingen, då det fordras en snabb men grundlig granskning för att undvika risken att förslagen inte antas innan denna mandatperiod är över. Beträffande socialt motiverade tilldelningsgrunder bör vi även tänka på att de gemensamma ståndpunkterna redan klargör att sådana grunder får användas när de uppfyller samma krav som miljömässigt motiverade tilldelningsgrunder. Men dessa ändringsförslag till direktivet om olika specialsektorer skulle tillåta att sociala tilldelningsgrunder används för att uppfylla mål på det sociala området avseende anbudsgivarnas uppträdande eller sociala ansvar snarare än den ifrågavarande produktens eller tjänstens reella kvaliteter. Detta kan bara leda till att avtal skrivs på grundval av överväganden som inte har med principen om förhållandet mellan kvalitet och pris att göra. När det gäller de ändringsförslag som syftar till att gynna små och medelstora företag vill jag understryka att den information vi har tillgång till inte visar att små och medelstora företag för närvarande har några större svårigheter att delta i offentliga anbudsförfaranden. Deras europeiska sammanslutning har även informerat oss att de inte skulle stödja en positiv diskriminering till förmån för små och medelstora företag gentemot stora företag. I allmänhet bör vi vara försiktiga och inte genomföra förändringar som kan leda till nationella preferenser, vilka är oförenliga med gemenskapsrätten och kan leda till att ekonomiska intressen skyddas. Låt mig uppmärksamma parlamentet på den känsliga frågan om tröskelvärden, vilket kanske är den fråga där det kan bli mycket svårt att överbrygga våra meningsskiljaktigheter. Mitt mål är att säkerställa en effektiv konkurrens på europeisk nivå. Om vi höjer tröskelvärdena skulle vi inte bara bryta mot våra internationella åtaganden, utan vi skulle även försämra effektiviteten. Om vi höjer tröskelvärdena innebär det inte nödvändigtvis att vi gör livet lättare för de lokala myndigheterna, vilka hur som helst är underkastade ett krav på en adekvat publicitet enligt EG-domstolens gällande rättspraxis. Det är anledningen till att kommissionen inte kan acceptera de ändringsförslagen. I överensstämmelse med det interinstitutionella avtal om regelförenkling som vi nyligen har slutit, delar vi alla de tre målen att modernisera, förenkla och göra de nuvarande bestämmelserna mer flexibla. Det är i denna anda som jag hyser en viss motvilja mot att acceptera några av ändringsförslagen i olika frågor som till exempel elektroniska auktioner, ramavtal, dynamiska inköpssystem, den konkurrenspräglade dialogen och valet mellan gemensam och separat upphandling av kontrakt för projektering eller utförande av byggentreprenad. Jag fruktar i själva verket att dessa ändringsförslag i onödan skulle öka eller komplicera förfaranden eller tvinga fram vissa val på gemenskapsnivå även om den nödvändiga flexibiliteten bättre skulle tryggas genom att sådana val görs möjliga på nationell nivå. Jag skall nu säga några ord om ett par centrala frågor i direktivet om olika specialsektorer. Beträffande ändringsförslagen till mekanismen för att undanta upphandlande enheter från direktivet – artikel 30 i den gemensamma ståndpunkten – vill jag understryka att den gemensamma ståndpunkten bygger på två principer, nämligen rättslig säkerhet och en reell, effektiv avreglering. Kommissionen anser därför att det bör finnas ett erkänt förfarande för att fastställa att det verkligen råder verklig konkurrens. I annat fall kan varken de upphandlande enheterna eller de intresserade leverantörerna vara säkra på sin rättsliga ställning. Kommissionen motsätter sig även andra initiativ beträffande specialsektorer som skulle tillåta undantag endast på grundval av fritt tillträde, oavsett om detta resulterar i en effektiv och reell konkurrens. Av i huvudsak samma skäl kan kommissionen inte acceptera de föreslagna ändringarna för posttjänster. Slutligen har kommissionen när det gäller det ”gruppöverskridande” undantaget i artikel 23 redan klargjort att vi har mycket svårt att acceptera utvidgningen av detta undantag till att gälla även kontrakt för entreprenader och leveranser. Kommissionen önskar dock inte göra direktivet mindre flexibelt än det redan är. Av den anledningen kan kommissionen acceptera det faktum att utvidgningen till kontrakt för entreprenader och leveranser bör elimineras, men inte att upphandlande enheter skall berövas den befintliga flexibiliteten för tjänster. Jag upprepar avslutningsvis att jag är förvissad om att vi, genom att fokusera på våra gemensamma mål att modernisera, förenkla och se till att offentliga medel används effektivt, kan ge den långa historien om denna reform av bestämmelserna för offentlig upphandling ett lyckligt slut. Företag, offentliga myndigheter och upphandlande enheter i Europa väntar otåligt på detta resultat. Det kommer att bli till stor fördel för den europeiska ekonomin som helhet. Låt mig till sist påpeka att kommissionens kommentarer om de enskilda ändringsförslagen har lämnats in i skriftlig form. Vår gemensamma uppgift och vårt gemensamma mål är att modernisera och förenkla bestämmelserna för offentlig upphandling, och i det avseendet anser jag att de dokument rådet har enats om redan har funnit en rättvis balans mellan olika intressen. Även om det finns några få frågor där kommissionen anser lösningarna vara mindre lyckade så utgör dessa gemensamma ståndpunkter på det hela taget ett tydligt framsteg jämfört med den nuvarande lagstiftningen. Jag blir ännu mer övertygad om vad jag sade alldeles nyss när jag ser på innehållet i de flesta av de ändringsförslag som hittills har lagts fram av parlamentet. Jag är därför tämligen optimistisk och tror att den omröstning som kommer att äga rum senare i veckan kommer att bevara våra möjligheter att avsluta frågan på ett sätt som är tillfredsställande för alla tre institutionerna. Jag anser faktiskt att ett betydande antal ändringsförslag redan har införlivats i de gemensamma ståndpunkterna i en eller annan form. Jag syftar till exempel på de sociala aspekterna – där jag förstår att parlamentet i första hand önskar klargöra att både upphandlande myndigheter och anbudsgivare skall uppfylla kraven i sociallagstiftningen. Frågan diskuterades också uttryckligen med rådet och jag anser därför att den behandlas på ett lämpligt sätt i skälen i det nuvarande dokumentet. Jag är beredd att acceptera att det bör vara obligatoriskt för upphandlande myndigheter och organ att ange var det går att få information om tillämpliga sociala och finanspolitiska krav och miljökrav. Likaså kan kommissionen, med en viss omarbetning, acceptera ändringsförslag 29 till direktivet för den offentliga sektorn – eller det traditionella direktivet – och ändringsförslag 26 till direktivet om olika specialsektorer, vilka lyfter fram vissa redan existerande möjligheter på det sociala området. När det gäller miljöaspekter och frågan om tilldelningsgrunderna på det hela taget visar de ändringsförslag som parlamentet har lagt fram tydligt några avvikande uppfattningar. Jag är, som alltid, beredd att närmare diskutera denna intressanta fråga med parlamentet, dock med hänsyn till det verkliga syftet med regler för offentlig upphandling, såsom dessa har tolkats och bekräftats av EG-domstolen. Jag hyser inga tvivel om att vi alla är överens om att vi först och främst bör se till att bestämmelserna för offentlig upphandling blir ett förenklat verktyg för offentliga organ för att använda skattebetalarnas pengar så bra som möjligt. Dessa meningsskiljaktigheter har ofta medfört att motstridiga ändringsförslag har antagits i utskottet för rättsliga frågor och den inre marknaden, vilket, om de accepterades, skulle göra lagstiftningen inkonsekvent. Vi borde kanske alla hålla vårt gemensamma mål om ”förenklade regler” i åtanke. Denna inkonsekvens illustreras av ändringsförslagen till direktivet om olika specialsektorer när det gäller tilldelningsgrunder. Låt oss börja med att titta på hur de gemensamma ståndpunkterna behandlar denna fråga. Helt i linje med rättsvetenskapens nuvarande ståndpunkt klargör de gemensamma ståndpunkterna att miljöegenskaper får användas som tilldelningsgrund och att det inte är nödvändigt att visa att varje enskild tilldelningsgrund var och en för sig erbjuder en ekonomisk fördel för de upphandlande myndigheterna eller organen. Det är tillräckligt att tilldelningsgrunderna som helhet fyller sin avsedda funktion: att möjliggöra en objektiv värdering och jämförelse av produktens eller tjänstens reella kvaliteter och teckna avtal med det ekonomiskt mest fördelaktiga anbudet. Det är därför med en viss oro som jag ser på de ändringsförslag till direktivet om olika specialsektorer som vill gå betydligt längre än så. Konsekvenserna av sådana ändringsförslag skulle vara att tillåta att vaga, omätbara faktorer, till fördel för det civila samhället i dess bredaste betydelse, används som tilldelningsgrund. Det skulle inte bara hindra tilldelningsgrunderna från att spela sin avsedda roll, utan även medföra en oacceptabel grad av godtycklighet, eller kanske till och med diskriminering till förfång för potentiella entreprenörer."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Bolkestein,"10,3 "Commission"10,3 "de facto"13,10,3,11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph