Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-30-Speech-1-060"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030630.9.1-060"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, le rapport que nous examinons aujourd’hui est essentiel à l’harmonisation des marchés financiers, puisqu’il va permettre aux titres d’être émis à la cotation sur tous les marchés européens. Mais il est également essentiel, car il offre une garantie d’information uniforme nécessaire à la transparence et à la sécurité des marchés et donc à leur bon fonctionnement. Il vise aussi à garantir une bonne information de tous les acteurs sur les titres cotés.
Le compromis de la présidence grecque est sans doute un point d’équilibre que l’on peut saluer, dans la mesure où il permet de concilier les différentes approches européennes de la régulation des marchés. Mais lorsque j’entends ma collègue britannique plaider en faveur du régime des langues, il me vient une certaine suspicion. En effet, je comprends qu’un Hollandais, un Français ou un Italien puisse plaider pour un régime des langues qui ne soit pas une protection des marchés; dans la bouche d’une Londonienne, j’imagine une conception différente de la protection des marchés.
Plus sérieusement, à ce stade des travaux parlementaires, je voudrais aborder deux questions qui, me semble-t-il, ne sont pas des points de détail, mais restent bien des questions essentielles. La première, c’est le choix de l’autorité compétente pour les convertibles, en clair, essentiellement les eurobonds. Il me semble qu’en laissant aux entreprises le choix de l’autorité compétente, nous encourageons le moins-disant réglementaire. Les entreprises émettrices iront naturellement vers les autorités les moins regardantes. Nous prenons donc le risque de fragiliser les marchés. J’ai accepté la différence établie entre les dettes et le capital. En effet, les petits investisseurs ne sont pas concernés par les obligations. Nous pouvons donc tolérer une moindre rigueur. En revanche, il me semble inacceptable d’accepter le libre choix pour les convertibles. Ceux-ci donnent accès au capital d’une entreprise et constituent l’une des deux formes d’augmentation du capital. En outre, ces titres ont vocation à être détenus par le public et le seront de plus en plus à l’avenir. Sur ce point, le compromis de la présidence semble satisfaisant.
Seconde difficulté: la délégation de compétences par l’autorité. Dans les États où cette délégation existe, les bourses auxquelles ces tâches sont déléguées sont bien souvent devenues des entités privées à but lucratif. Elles sont donc de fait juge et partie lors de l’examen des prospectus. Cela pose indéniablement des problèmes en matière de qualité de l’examen du prospectus et de possibles distorsions de concurrence. La période de huit ans prévue dans le paquet de la présidence pour que les États membres se mettent en conformité avec cette réalité industrielle me paraît être vraiment le maximum acceptable. Cela devrait permettre de mettre fin à cette délégation. Ces deux questions restent essentielles. Quelques autres détails mériteraient d’être également évoqués ici: la possibilité pour les PME ou les personnes physiques considérées comme des investisseurs qualifiés de renoncer à ce statut; le fait que si une autorité compétente n’a pas examiné un prospectus dans le délai imparti, celui-ci soit considéré comme adopté; le problème des langues, que j’ai brièvement évoqué.
En résumé, je souhaite, Monsieur le Président, que le Parlement vote le compromis de la présidence grecque, qui est une solution mutuellement acceptable."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, den betænkning, vi behandler i dag, er central for harmoniseringen af de finansielle markeder, eftersom den vil gøre det muligt at udstede værdipapirer, som noteres på børslisterne på alle de europæiske markeder. Men den er også central, fordi den yder garanti for ensartet information, som er nødvendig for gennemsigtigheden og sikkerheden på markederne og derfor for, at de fungerer, som de skal. Den sigter også mod at sikre en ordentlig information fra alle aktører om de udstedte værdipapirer.
Kompromiset fra det græske formandskab er uden tvivl en prisværdig balance, som gør det muligt at forsone de forskellige europæiske tiltag til regulering af markederne. Når jeg hører min britiske kollega tale til fordel for sprogordningen, bliver jeg imidlertid en smule mistroisk, for mens jeg godt kan forstå, at en hollænder, en franskmand eller en italiener kan tale for en sprogordning, som ikke er designet til at beskytte markederne, forestiller jeg mig, at der er en anden opfattelse af markedsbeskyttelse, når det kommer fra en londoner.
Noget mere alvorligt er, at jeg på dette stadie af Europa-Parlamentets arbejde gerne vil komme ind på to spørgsmål, som i mine øjne ikke er detailspørgsmål, men fortsat klart er centrale. Det første er valget af den kompetente myndighed til konvertible obligationer, kort sagt hovedsageligt eurobonds. Det forekommer mig, at vi ved at overlade valget af den kompetente myndighed til virksomhederne opmuntrer til at vælge den lavestbydende regulator. De udstedende virksomheder vil naturligvis søge mod de mindst kontrollerende myndigheder. Vi løber altså den risiko at destabilisere markederne. Jeg accepterer den opdeling, der er mellem gæld og kapital. Faktisk er de små investorer ikke interesseret i obligationer. Vi kan således tolerere en mindre grad af rigorisme. Til gengæld forekommer det mig uacceptabelt at acceptere det frie valg for de konvertible obligationer. Disse giver adgang til en virksomheds kapital og udgør den ene af to former for kapitalforhøjelse. Desuden er disse værdipapirer kaldet til at være ejet af offentligheden og bliver det mere og mere i fremtiden. På dette punkt forekommer formandskabets kompromis tilfredsstillende.
En anden vanskelig ting er myndighedens uddelegering af ansvarsområder. I de medlemsstater, hvor denne uddelegering findes, er de børser, som disse opgaver er delegeret til, ofte blevet private, kommercielle enheder. De er således reelt dommere i deres egen sag ved behandlingen af prospekter. Dette skaber unægteligt problemer med hensyn til kvaliteten af behandlingen af prospektet og eventuel konkurrenceforvridning. Den periode på otte år, som er fastsat i formandskabets pakke for at bringe medlemsstaterne i overensstemmelse med denne industrielle virkelighed, forekommer mig virkelig at være den længst mulige tidsfrist, der kan accepteres. Dette burde gøre det muligt at sætte en stopper for denne form for uddelegering. Det er fortsat to centrale spørgsmål. Der er et par andre detaljer, som kunne fortjene også at blive nævnt her, nemlig muligheden for at give afkald på denne statut for de SMV'er eller fysiske personer, som betragtes som kvalificerede investorer, det faktum, at et prospekt, hvis en kompetent myndighed ikke har behandlet det inden for den fastsatte frist, betragtes som vedtaget, og problemet med sprogene, som jeg kort har nævnt.
Kort sagt ønsker jeg, hr. formand, at Parlamentet stemmer for det græske formandskabs kompromis, som er en gensidigt acceptabel løsning."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Der Bericht, den wir heute erörtern, hat wesentliche Bedeutung für die Harmonisierung der Finanzmärkte, da er es ermöglichen wird, dass die Wertpapiere auf allen europäischen Märkten gehandelt werden können. Aber er ist auch wichtig, weil er eine Garantie für eine einheitliche Information bietet, die für die Transparenz und die Sicherheit der Märkte und damit für ihr reibungsloses Funktionieren notwendig ist. Er soll auch die zuverlässige Information aller Akteure über alle gehandelten Wertpapiere sicherstellen.
Der Kompromiss des griechischen Ratsvorsitzes zielt unbestreitbar auf Ausgewogenheit, was insofern zu begrüßen ist, als er ermöglicht, die unterschiedlichen europäischen Ansätze bei der Regulierung der Märkte miteinander zu vereinbaren. Aber wenn ich höre, wie meine britische Kollegin für die Sprachenregelung eintritt, habe ich einen gewissen Verdacht. Ich verstehe, dass ein Holländer, ein Franzose oder ein Italiener für eine Sprachenregelung plädieren kann, die nicht auf den Schutz der Märkte hinausläuft; kommt dies jedoch von einer Londonerin, so vermute ich, dass eine andere Auffassung vom Schutz der Märkte dahinter steckt.
Spaß beiseite, in dieser Phase der Beratungen des Parlaments möchte ich zwei Fragen ansprechen, die meines Erachtens keine Detailfragen sind, sondern wirklich große Bedeutung haben. Die erste betrifft die Wahl der zuständigen Behörde für Wandelobligationen, konkret im Wesentlichen die Eurobonds. Überlässt man den Unternehmen die Wahl der Behörde, so unterstützen wir, scheint es mir, die Tendenz zur geringst möglichen Regulierung. Die emittierenden Unternehmen würden sich natürlich an die am wenigsten strengen Behörden wenden. Wir riskieren also eine Schwächung der Märkte. Ich war damit einverstanden, zwischen Schulden und Kapital zu unterscheiden. Die Kleinanleger sind von den Schuldverschreibungen nicht betroffen. Wir können also weniger Strenge tolerieren. Dagegen können wir die freie Wahl bei Wandelobligationen wohl kaum billigen. Diese ermöglichen den Zugang zum Kapital eines Unternehmens und stellen eine der beiden Formen der Kapitalerhöhung dar. Überdies sind diese Wertpapiere dazu bestimmt, vom breiten Publikum gehalten zu werden und dies wird in Zukunft immer mehr der Fall sein. In diesem Punkt ist der Kompromiss des Ratsvorsitzes wohl zufrieden stellend.
Zweite Schwierigkeit: die Delegierung der Zuständigkeiten durch die Behörde. In den Mitgliedstaaten, in denen diese Delegierung besteht, sind die Börsen, denen diese Aufgaben übertragen werden, häufig private, auf Gewinn ausgerichtete Einrichtungen geworden. Sie sind bei der Prüfung des Prospekts also Richter in eigener Sache. Dies führt unweigerlich zu Problemen in Hinblick auf die Qualität der Prüfung des Prospekts und mögliche Wettbewerbsverzerrungen. Der Zeitraum von acht Jahren, der in dem Paket des Ratsvorsitzes vorgesehen ist, damit die Mitgliedstaaten sich an diese wirtschaftlichen Gegebenheiten anpassen, erscheint mir wirklich das Höchstmaß des Akzeptablen zu sein. Dies dürfte es ermöglichen, die Delegierung zu beenden. Diese beiden Fragen sind weiterhin wichtig. Einige weitere Details sollten hier ebenfalls erwähnt werden: die Möglichkeit für KMU oder natürliche Personen, die als qualifizierte Anleger betrachtet werden, auf diesen Status zu verzichten; die Tatsache, dass ein Prospekt als gebilligt gilt, wenn eine zuständige Behörde ihn nicht innerhalb der festgelegten Frist geprüft hat; das Sprachenproblem, auf das ich kurz eingegangen bin.
Zusammenfassend gesagt, plädiere ich dafür, dass das Parlament für den Kompromiss des griechischen Ratsvorsitzes stimmt, der eine für alle Seiten akzeptable Lösung darstellt."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, η έκθεση που εξετάζουμε σήμερα είναι ουσιαστικής σημασίας για την εναρμόνιση των κεφαλαιαγορών, εφόσον θα επιτρέψει τη διαπραγμάτευση των κινητών αξιών σε όλες τις ευρωπαϊκές χρηματαγορές. Είναι, επίσης, ουσιαστικής σημασίας, επειδή προσφέρει ενιαία διασφάλιση της πληροφόρησης που είναι απαραίτητη για τη διαφάνεια και την ασφάλεια των αγορών και, επομένως, τη σωστή λειτουργία τους. Έχει ως στόχο, επίσης, να εγγυηθεί τη σωστή πληροφόρηση όλων των παραγόντων σχετικά με τις εισηγμένες κινητές αξίες.
Δεν υπάρχει αμφιβολία ότι ο συμβιβασμός της ελληνικής Προεδρίας αποτελεί αξιέπαινο σημείο ισορροπίας το οποίο επιτρέπει τη συμφιλίωση των διαφορετικών ευρωπαϊκών τρόπων ρύθμισης των αγορών. Όταν, όμως, ακούω τον βρετανό συνάδελφό μου να υπερασπίζεται το καθεστώς των γλωσσών, μου γεννάται μια μικρή υποψία. Πράγματι, καταλαβαίνω ότι ένας Ολλανδός, ένας Γάλλος ή ένας Ιταλός μπορούν υπερασπιστούν το καθεστώς των γλωσσών το οποίο δεν αποτελεί προστασία για τις αγορές, αλλά φαντάζομαι μια διαφορετική έννοια της προστασίας της αγοράς όταν το γλωσσικό καθεστώς υπερασπίζεται ένας Λονδρέζος.
Με μεγαλύτερη σοβαρότητα τώρα, σε αυτό το στάδιο των κοινοβουλευτικών εργασιών, θα ήθελα να θίξω τα δύο ερωτήματα που πιστεύω ότι δεν είναι απλώς λεπτομέρειες, αλλά ερωτήματα ουσιαστικής σημασίας. Το πρώτο αφορά την επιλογή της αρμόδιας αρχής για τα μετατρέψιμα ομόλογα, ουσιαστικά, δηλαδή, τα ευρω-ομόλογα. Μου φαίνεται ότι αφήνοντας στις επιχειρήσεις την ευχέρεια επιλογής της αρμόδιας αρχής, ενθαρρύνουμε την όσο το δυνατόν πιο χαλαρή ρύθμιση. Οι εκδίδουσες επιχειρήσεις θα στραφούν φυσικά προς τις λιγότερο φειδωλές αρχές. Διατρέχουμε, επομένως, τον κίνδυνο να αποδυναμωθούν οι αγορές. Δέχομαι την καθιερωμένη διαφορά μεταξύ χρέους και κεφαλαίου. Πράγματι, τα ομόλογα δεν αφορούν τους μικροεπενδυτές. Μπορούμε, επομένως, να ανεχτούμε λίγη περισσότερη ελαστικότητα. Αντίθετα, θεωρώ απαράδεκτο να δεχτώ την ελεύθερη επιλογή για τα μετατρέψιμα ομόλογα, τα οποία δίνουν πρόσβαση στο κεφάλαιο της επιχείρησης και αποτελούν μία εκ των δύο μορφών αύξησης του κεφαλαίου. Επιπλέον, αυτοί οι τίτλοι τείνουν να περνούν στα χέρια του κοινού και αυτό θα συμβαίνει όλο και συχνότερα στο μέλλον. Σε αυτό το σημείο, ο συμβιβασμός της προεδρίας φαίνεται ικανοποιητικός.
Δεύτερη δυσκολία: η μεταβίβαση των εξουσιών από την αρμόδια αρχή. Στα κράτη όπου ισχύει αυτή η μεταβίβαση, τα χρηματιστήρια στα οποία μεταβιβάζονται οι εν λόγω υποχρεώσεις αρκετά συχνά καθίστανται ιδιωτικές οντότητες κερδοσκοπικού χαρακτήρα. Γίνονται, επομένως, εκ των πραγμάτων, κριτής και κρινόμενος της εξέτασης του ενημερωτικού δελτίου. Αυτό θέτει αναντιρρήτως προβλήματα όσον αφορά την ποιότητα της εξέτασης του ενημερωτικού δελτίου και των πιθανών στρεβλώσεων του ανταγωνισμού. Η περίοδος των οκτώ ετών, την οποία προβλέπει το πακέτο της Προεδρίας για να ευθυγραμμιστούν τα κράτη μέλη με αυτήν την πραγματικότητα του κόσμου των επιχειρήσεων, μου φαίνεται ότι είναι, πραγματικά, το μέγιστο αποδεκτό. Αυτό θα πρέπει να θέσει τέλος στην εν λόγω μεταβίβαση. Τα δύο ερωτήματα παραμένουν ουσιαστικής σημασίας. Σε αυτό το σημείο, θα μπορούσαμε να επικαλεστούμε και ορισμένες άλλες αξιόλογες λεπτομέρειες: τη δυνατότητα για τις ΜΜΕ ή τα φυσικά πρόσωπα που θεωρούνται ισχυροί επενδυτές να εναντιωθούν σε αυτήν την κατάσταση, το γεγονός ότι, εάν μια αρμόδια αρχή δεν έχει εξετάσει ένα ενημερωτικό φυλλάδιο μέσα στην καθορισμένη προθεσμία, αυτό θεωρείται ήδη εγκεκριμένο, και το πρόβλημα των γλωσσών, το οποίο προανέφερα εν συντομία.
Συνοψίζοντας, επιθυμώ, κύριε Πρόεδρε, το Κοινοβούλιο να υπερψηφίσει τον συμβιβασμό της ελληνικής Προεδρίας, ο οποίος είναι μια αμοιβαία αποδεκτή λύση."@el8
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the report being debated today is vital for harmonising financial markets, since it will allow securities to be quoted on the stock exchange lists of all European markets. It is also vital, however, as it guarantees a uniform standard of information. This is necessary if markets are to be transparent and secure, and therefore if they are to function properly. This report also sets out to guarantee that all parties are given full information on the securities quoted.
There is no doubt that the Greek Presidency’s compromise represents a laudable balance which allows the different European approaches to market regulation to be reconciled. When I hear my fellow Member from Britain make the case for the language regime, however, a flicker of suspicion stirs within me. For while I can understand that a Dutchman, a Frenchman or an Italian might make the case for a language regime which is not designed to protect markets, I imagine a different concept of market protection when I hear it from the mouth of a Londoner.
More seriously, at this stage in the Parliamentary process, I would like to discuss two matters which, I feel, are not minor details but remain pressing questions. The first is the choice of competent authority for convertible bonds, by which I basically mean Eurobonds. I feel that if we leave the choice of competent authority to companies, we encourage the lowest-bidding regulator. The issuing companies will naturally gravitate towards the least parsimonious authorities. We therefore risk weakening the markets. I accept the distinction established between debt and capital. Small investors, indeed, are not concerned with bonds. We can thus tolerate a lesser degree of rigour. On the other hand, I find it unacceptable to admit free choice for bonds. They allow access to a company’s capital and are one of the two forms of new equity issue. Moreover, these equities are liable to be held by the public, and this will increasingly be the case in future. On this point, the Presidency’s compromise appears satisfactory.
The second problem is the delegation of powers by the authority. In the Member States where such delegation exists, the stock exchanges to which these tasks are delegated have very often become private profit-making organisations. They are thus
both judge and judged after the prospectuses have been inspected. That poses undeniable problems relating to the quality of scrutiny of the prospectus and possible distortions of competition. I feel that the eight-year period allowed in the Presidency’s package for the Member States to come into line with this reality of business life really is the longest acceptable time limit. It should allow us to put an end to this type of delegation. These two questions remain pressing. A few other details might be worth mentioning here: the possibility of SMEs or natural persons considered as qualified investors opting out of this statute; the fact that if a competent authority has not scrutinised a prospectus within the prescribed time limit, that prospectus is approved; the problem of languages, which I have mentioned briefly.
To sum up, Mr President, I hope that Parliament votes in favour of the Greek Presidency’s compromise, a solution which is acceptable to all concerned."@en3
"Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, el informe que estamos examinando es fundamental para la armonización de los mercados financieros, pues permitirá que los valores emitidos coticen en todos los mercados europeos. Pero también resulta fundamental porque ofrece una garantía de información uniforme que es necesaria para la transparencia y la seguridad de los mercados y, por ende, para su buen funcionamiento. Asimismo pretende garantizar una buena información sobre los valores cotizados para todas las partes.
El compromiso de la Presidencia griega es sin duda un punto de equilibrio del que cabe felicitarse, en la medida en que permite reconciliar los distintos planteamientos europeos de la regulación de los mercados. Pero cuando escucho a una diputada británica abogar a favor del régimen lingüístico, abrigo una cierta sospecha. Comprendo que un neerlandés, un francés o un italiano pueda abogar por un régimen lingüístico que no esté concebido para la protección de los mercados, pero en boca de una londinense, pienso en una concepción diferente de la protección de los mercados.
Hablando ahora ya en serio, me gustaría abordar en esta fase de los trabajos parlamentarios dos cuestiones que, en mi opinión, no son puntos de detalle, sino que siguen siendo cuestiones fundamentales. La primera es la elección de la autoridad competente para los valores convertibles, en concreto, sobre todo las obligaciones denominadas en euros. Me parece que si dejamos que las empresas elijan la autoridad competente, estimularemos la reglamentación menos rígida. Lógicamente, las empresas emisoras acudirán a las autoridades menos estrictas. Así pues, corremos el riesgo de debilitar los mercados. Yo he aceptado la diferencia establecida entre las deudas y el capital, pues en realidad, los pequeños inversores no se ven afectados por las obligaciones. Por ello podemos tolerar un menor rigor. En cambio me parece inaceptable admitir la libre elección para los valores convertibles. Estos valores dan acceso al capital de una empresa y constituyen una de las formas de aumentar el capital. Además, estos títulos suelen estar en poder del público y esta tendencia se intensificará en el futuro. Sobre este punto, el compromiso propuesto por la Presidencia parece satisfactorio.
La segunda dificultad reside en la delegación de competencias por parte de la autoridad. En los Estados miembros en los que existe dicha delegación, los mercados de valores a los que se delegan estas tareas a menudo se han convertido en entidades privadas con fines de lucro. Así pues, de hecho son juez y parte a la hora de examinar los prospectos. Sin duda esto plantea problemas por lo que se refiere a la calidad del examen del prospecto y a posibles distorsiones de la competencia. El período de ocho años contemplado en el paquete de la Presidencia para que los Estados miembros se ajusten a esta realidad industrial me parece realmente el máximo admisible. Dicho período debería permitir poner fin a esta delegación de competencias. Estas dos cuestiones siguen siendo fundamentales. Aquí deberíamos mencionar igualmente algunos otros detalles, como la posibilidad de que las PYME o las personas físicas consideradas inversores cualificados puedan renunciar a esta condición; el hecho de que si una autoridad competente no ha examinado un prospecto en el plazo establecido, se considere aceptado; el problema de las lenguas, que ya he evocado brevemente.
En resumen, señor Presidente, deseo que el Parlamento vote a favor del compromiso de la Presidencia griega, que constituye una solución aceptable para todas las partes implicadas."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tänään keskustelun aiheena olevalla mietinnöllä on ratkaiseva merkitys rahoitusmarkkinoiden yhdenmukaistamisessa, sillä siinä mahdollistetaan arvopapereiden noteeraus kaikkien eurooppalaisten markkinoiden pörssilistoilla. Se on kuitenkin erityisen tärkeä myös siksi, että siinä taataan yhdenmukainen tiedotuksen taso. Tämä on välttämätöntä, jotta markkinat ovat avoimet ja turvalliset ja jotta ne toimivat moitteettomasti. Mietinnössä pyritään lisäksi varmistamaan, että kaikki osapuolet saavat kaikki tarvittavat tiedot noteeratuista arvopapereista.
On selvää, että puheenjohtajavaltio Kreikan kompromissi on kiitettävän tasapainoinen, sillä siinä sovitetaan erilaiset eurooppalaiset lähestymistavat markkinoiden sääntelyyn. Kuultuani brittikollegani puhuvan kielijärjestelmän puolesta mieleeni hiipii kuitenkin epäilys. Ymmärrän kyllä, että alankomaalainen, ranskalainen tai italialainen saattaisi kannattaa kielijärjestelmää, jonka tarkoituksena ei ole suojella markkinoita, mutta kun kuulen ajatuksen lontoolaisen suusta, markkinoiden suojelu saa erilaisen sisällön.
Tässä vaiheessa parlamentin käsittelyä haluaisin vakavasti puhuen tarkastella kahta asiaa, jotka eivät ole mielestäni pieniä yksityiskohtia vaan merkittäviä kysymyksiä. Ensimmäinen niistä on toimivaltaisen viranomaisen valinta muunnettavien velkakirjojen kohdalla, ja tarkoitan niillä pääasiassa euro-obligaatioita. Minusta tuntuu, että teemme palveluksen kaikkein vähiten tarjoavalle sääntelyviranomaiselle, jos annamme yritysten vapaasti valita toimivaltaisen viranomaisen. Liikkeeseen laskevat yritykset hakeutuvat luonnollisesti vähiten kitsaiden viranomaisten luo. Markkinat ovat näin ollen vaarassa heikentyä. Hyväksyn velan ja pääoman välillä tehdyn eron. Piensijoittajat eivät ole todellakaan tekemisissä obligaatioiden kanssa. Voimme siksi suhtautua heihin hieman suopeammin. Toisaalta en voi hyväksyä valinnanvapautta muunnettavien velkakirjojen kohdalla. Ne mahdollistavat yrityksen pääoman käytön ja ovat toinen kahdesta osakepääoman hankintamuodosta. Tällaisia osakkeita on sitä paitsi todennäköisesti myös tavallisilla kansalaisilla, ja tämä suuntaus voimistuu tulevaisuudessa. Tässä kohtaa puheenjohtajan kompromissi vaikuttaa tyydyttävältä.
Toinen ongelma on viranomaisten toimivallan siirtäminen. Niissä jäsenvaltioissa, joissa tällainen toimivallan siirto on mahdollista, pörsseistä, joille tehtäviä siirretään, on hyvin usein tullut yksityisiä, voittoa tavoittelevia yhteisöjä. Ne ovat näin ollen tosiasiassa sekä tuomareita että osapuolia sen jälkeen, kun esite on tarkastettu. Se heikentää epäilemättä esitteiden tarkastuksen laatua ja vääristää mahdollisesti kilpailua. Minusta tuntuu, että puheenjohtajan kompromississa myönnetty kahdeksan vuoden jakso, jonka aikana jäsenvaliot voivat sopeutua näihin talouselämän realiteetteihin, on todellakin pisin hyväksyttävissä oleva määräaika. Meillä pitäisi näin olla mahdollisuus lopettaa tällainen tehtävien siirto. Nämä ovat kaksi kiireellistä kysymystä. Tässä yhteydessä lienee syytä mainita muutama muukin seikka: kokeneina sijoittajina pidettävien pk-yritysten tai luonnollisten henkilöiden mahdollisuus jättäytyä tämän säädöksen ulkopuolelle, se tosiasia, että esite katsotaan hyväksytyksi, jos toimivaltainen viranomainen ei ole tarkastanut sitä säädetyssä määräajassa, sekä kieliongelma, josta mainitsinkin jo lyhyesti.
Lopuksi esitän toiveen, että parlamentti äänestää puheenjohtajavaltio Kreikan esittämän kompromissin puolesta, sillä kaikki asianosaiset voivat hyväksyä tämän ratkaisun."@fi5
"Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, la relazione oggi in esame è essenziale sia per l’armonizzazione dei mercati finanziari – poiché permetterà l’emissione di titoli e la loro quotazione su tutti i mercati europei – sia come garanzia di un’offerta uniforme di informazioni, necessaria alla trasparenza e alla sicurezza dei mercati e quindi al loro buon funzionamento. La relazione mira altresì a garantire a tutti i soggetti interessati un’adeguata informazione sui titoli quotati.
Il compromesso raggiunto dalla Presidenza greca è indubbiamente un punto d’equilibrio che possiamo accogliere con favore, nella misura in cui consente di conciliare i diversi approcci europei sulla regolamentazione dei mercati. Tuttavia, l’intervento della mia collega britannica che si schiera a favore del regime linguistico suscita in me una certa diffidenza. Posso capire che un olandese, un francese o un italiano propugnino un regime linguistico che non favorisca la protezione dei mercati; ma da una londinese mi aspetterei un concetto diverso di protezione dei mercati.
Più seriamente, in questa fase dei lavori parlamentari vorrei affrontare due questioni che, a mio avviso, non rientrano tra i dettagli ma rappresentano problemi essenziali. La prima riguarda la scelta dell’autorità competente per le obbligazioni convertibili, essenzialmente le eurobbligazioni. A mio avviso, lasciando alle imprese la scelta dell’autorità competente, incoraggiamo un minor rigore normativo; le imprese emittenti si rivolgeranno ovviamente alle autorità meno severe. Corriamo dunque il rischio di indebolire i mercati. Ho accettato la differenza che è stata fissata tra debito e capitale. In effetti, i piccoli investitori non si interessano di obbligazioni; possiamo perciò tollerare un minor rigore. D’altro canto, mi sembra inaccettabile l’idea della libera scelta per i titoli convertibili, che danno accesso al capitale di un’impresa e costituiscono uno dei due strumenti per aumentare il capitale. Inoltre, questi titoli tendono ad essere detenuti dal pubblico e lo saranno ancora di più in futuro. Su questo punto, il compromesso raggiunto dalla Presidenza mi sembra soddisfacente.
Seconda difficoltà: la delega delle competenze da parte dell’autorità. Negli Stati membri in cui tale delega esiste, gli organi di borsa a cui vengono delegati tali compiti sono spesso diventati enti privati a fini di lucro; al momento di esaminare il prospetto quindi, essi sono di fatto giudici e parti in causa, il che pone innegabilmente dei problemi in materia di qualità dell’esame del prospetto e di potenziali distorsioni della concorrenza. Il periodo di otto anni previsto dal pacchetto della Presidenza affinché gli Stati membri si adeguino a questa realtà della vita economica mi sembra il massimo accettabile e dovrebbe consentire di eliminare la delega. Queste due questioni mantengono grande urgenza. In questa sede varrebbe forse la pena di ricordare altri particolari: la possibilità per le PMI o per le persone fisiche considerate investitori qualificati di rinunciare a questo statuto; il mancato esame del prospetto da parte dell’autorità competente entro i termini fissati, che ne implica l’approvazione; il problema del regime linguistico, che ho brevemente menzionato.
In sintesi, signor Presidente, auspico che il Parlamento voti a favore del compromesso raggiunto dalla Presidenza greca, che rappresenta una soluzione accettabile per tutti."@it9
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the report being debated today is vital for harmonising financial markets, since it will allow securities to be quoted on the stock exchange lists of all European markets. It is also vital, however, as it guarantees a uniform standard of information. This is necessary if markets are to be transparent and secure, and therefore if they are to function properly. This report also sets out to guarantee that all parties are given full information on the securities quoted.
There is no doubt that the Greek Presidency’s compromise represents a laudable balance which allows the different European approaches to market regulation to be reconciled. When I hear my fellow Member from Britain make the case for the language regime, however, a flicker of suspicion stirs within me. For while I can understand that a Dutchman, a Frenchman or an Italian might make the case for a language regime which is not designed to protect markets, I imagine a different concept of market protection when I hear it from the mouth of a Londoner.
More seriously, at this stage in the Parliamentary process, I would like to discuss two matters which, I feel, are not minor details but remain pressing questions. The first is the choice of competent authority for convertible bonds, by which I basically mean Eurobonds. I feel that if we leave the choice of competent authority to companies, we encourage the lowest-bidding regulator. The issuing companies will naturally gravitate towards the least parsimonious authorities. We therefore risk weakening the markets. I accept the distinction established between debt and capital. Small investors, indeed, are not concerned with bonds. We can thus tolerate a lesser degree of rigour. On the other hand, I find it unacceptable to admit free choice for bonds. They allow access to a company’s capital and are one of the two forms of new equity issue. Moreover, these equities are liable to be held by the public, and this will increasingly be the case in future. On this point, the Presidency’s compromise appears satisfactory.
The second problem is the delegation of powers by the authority. In the Member States where such delegation exists, the stock exchanges to which these tasks are delegated have very often become private profit-making organisations. They are thus
both judge and judged after the prospectuses have been inspected. That poses undeniable problems relating to the quality of scrutiny of the prospectus and possible distortions of competition. I feel that the eight-year period allowed in the Presidency’s package for the Member States to come into line with this reality of business life really is the longest acceptable time limit. It should allow us to put an end to this type of delegation. These two questions remain pressing. A few other details might be worth mentioning here: the possibility of SMEs or natural persons considered as qualified investors opting out of this statute; the fact that if a competent authority has not scrutinised a prospectus within the prescribed time limit, that prospectus is approved; the problem of languages, which I have mentioned briefly.
To sum up, Mr President, I hope that Parliament votes in favour of the Greek Presidency’s compromise, a solution which is acceptable to all concerned."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte collega’s, het verslag waar wij ons vandaag over buigen is van essentieel belang voor de harmonisering van de financiële markten. Het zal er namelijk voor zorgen dat effecten op alle Europese markten naar de beurs gebracht zullen kunnen worden. Maar het belang ervan is ook gelegen in het feit dat het een garantie biedt voor uniforme informatie. Dit is noodzakelijk voor de transparantie en de zekerheid op de markten en dus voor het goed functioneren ervan. Ook heeft dit verslag tot doel om goede informatie te garanderen over alle spelers die betrokken zijn bij de genoteerde effecten.
Het lijdt geen twijfel dat het Griekse voorzitterschap met zijn compromis een prijzenswaardig evenwicht heeft gevonden waardoor de verschillende manieren waarop in Europa de regulering van de markten wordt aangepakt met elkaar in overeenstemming kunnen worden gebracht. Maar wanneer ik mijn Britse collega een pleidooi voor het talenregime hoor houden krijg ik enigszins argwaan. Dat een Nederlander, een Fransman of een Italiaan kan pleiten voor een talenregime dat niet wordt aangewend om markten te beschermen, dat kan ik begrijpen, maar wanneer ik zo’n pleidooi uit de mond van iemand uit Londen hoor, stel ik me toch iets heel anders voor bij de notie ‘bescherming van de markten’.
Maar zonder gekheid, in dit stadium van de parlementaire procedure, zou ik twee kwesties willen aansnijden die volgens mij geen kleinigheden zijn, maar zaken van essentieel belang. De eerste betreft de keuze van de bevoegde autoriteit voor de converteerbare obligaties, waarmee ik in feite de euro-obligaties bedoel. Als we de keuze van de bevoegde autoriteit overlaten aan de bedrijven zelf, dan werken we volgens mij in de hand dat ze naar de laagstbiedende regelgevende instantie gaan. Een uitgevend bedrijf zal van nature voor de minst veeleisende autoriteit kiezen. Zo lopen we dus het risico de markt te verzwakken. Ik heb me erbij neergelegd dat er een verschil is tussen de regels aan de schuldzijde en die aan de vermogenszijde. Kleine investeerders hebben ook eigenlijk niet met obligaties te maken en daarom kunnen we minder strikt zijn. Een vrije keuze voor converteerbare obligaties lijkt me echter onaanvaardbaar. Deze geven toegang tot het vermogen van een bedrijf en vertegenwoordigen een van de twee vormen van kapitaalvermeerdering. Bovendien kunnen deze effecten worden aangeboden aan het publiek en dat zal in de toekomst steeds meer gebeuren. Het compromis van het voorzitterschap lijkt op dit punt te voldoen.
De tweede moeilijkheid is gelegen in het delegeren van bevoegdheden door de autoriteit. In staten waar zo’n delegatie bestaat, zijn de beurzen waaraan die taken gedelegeerd worden dikwijls private instanties met winstoogmerk. Zij zijn daardoor dus de facto zowel arbiter als partij bij de analyse van het prospectus. Vanzelfsprekend leidt dat tot een mindere objectiviteit van het onderzoek en mogelijk tot concurrentievervalsing. De periode waarin de lidstaten de tijd krijgen om zich te kunnen aanpassen aan de nieuwe situatie mag mijns inziens echt niet langer zijn dan de acht jaar waarin het voorzitterschap in zijn voorstellen voorziet. Dan kan er een eind gemaakt worden aan dat delegeren. Deze twee kwesties blijven van cruciaal belang. Enkele andere details zouden niet onvermeld mogen blijven: de mogelijkheid voor kleine en middelgrote ondernemingen of natuurlijke personen die als gekwalificeerde belegger worden beschouwd om af te zien van die status; het feit dat als de bevoegde autoriteit een prospectus niet binnen de gestelde tijd heeft onderzocht, de aanvraag wordt geacht te zijn goedgekeurd; het talenprobleem, dat ik kort genoemd heb.
Samenvattend hoop ik, mijnheer de Voorzitter, dat het Parlement voor het compromis van het Grieks voorzitterschap stemt, daar dit voor alle partijen een aanvaardbare oplossing biedt."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, caros colegas, o relatório hoje em apreciação é fundamental para a harmonização dos mercados financeiros, pois vai permitir que os títulos sejam cotados em todos os mercados europeus. Mas é também fundamental porque oferece uma garantia de informação uniforme, necessária à transparência e à segurança dos mercados e, portanto, ao seu bom funcionamento. Além disso, visa garantir uma boa informação de todos os actores sobre os títulos cotados.
O compromisso da Presidência grega representa sem dúvida um ponto de equilíbrio que podemos saudar, na medida em que permite conciliar as diferentes abordagens europeias da regulação dos mercados. Mas quando ouço a minha colega britânica defender o regime linguístico, não posso deixar de ficar desconfiado. Com efeito, compreendo que um Holandês, um Francês ou um Italiano possam defender um regime das línguas que não seja uma protecção dos mercados; mas na boca de uma londrina, imagino uma concepção diferente da protecção dos mercados.
Falando sério, neste fase dos trabalhos parlamentares, gostaria de abordar duas questões que, em minha opinião, não são simples pormenores, mas sim questões essenciais. A primeira é a da escolha da autoridade competente para as obrigações convertíveis, essencialmente os
. Parece-me que, ao deixar às empresas a escolha da autoridade competente, estaremos a encorajar a regulamentação pelo baixo. As empresas emissoras irão evidentemente escolher as autoridades menos rigorosas. Corremos portanto o risco de fragilizar os mercados. Aceitei a diferença estabelecida entre as dívidas e o capital. Com efeito, os pequenos investidores não são abrangidos pelas obrigações. Podemos portanto tolerar um menor rigor. Em contrapartida, parece-me impossível aceitar a livre escola para as obrigações convertíveis. Estas dão acesso ao capital de uma empresa e constituem uma das duas formas de aumento de capital. Além disso, esses títulos têm vocação para serem detidos pelo público e sê-lo-ão cada vez mais no futuro. Relativamente a este ponto, o compromisso da Presidência parece satisfatório.
Segunda dificuldade: a delegação de competências pela autoridade. Nos Estados onde essa delegação existe, as bolsas a que essas tarefas são delegadas tornaram-se muitas vezes entidades privadas com fins lucrativos. São portanto na prática juiz em causa própria na apreciação dos prospectos, o que levanta inegavelmente problemas em matéria de qualidade da apreciação dos prospectos e possíveis distorções de concorrência. O período de 8 anos previsto no pacote da Presidência para que os Estados-Membros se conformem a esta realidade da vida empresarial parece-me ser, de facto, o máximo aceitável. Deverá permitir-nos pôr fim a essa delegação. Estas duas questões são essenciais. Alguns outros pormenores deveriam também ser referidos aqui: a possibilidade de as PME ou as pessoas físicas consideradas investidores qualificados renunciarem a esse estatuto; o facto de, se uma autoridade competente não tiver apreciado um prospecto no prazo previsto, este ser considerado aprovado; o problema das línguas, que referi muito rapidamente.
Em resumo, Senhor Presidente, espero que o Parlamento aprove o compromisso da Presidência grega, que constitui uma solução mutuamente aceitável."@pt11
"Herr talman, herr kommissionär, mina damer och herrar! Det betänkande vi i dag granskar är grundläggande för harmoniseringen av finansmarknaderna eftersom det kommer att göra det möjligt att notera värdepapper på samtliga europeiska marknader. Men det är också grundläggande eftersom det erbjuder en enhetlig informationsgaranti som är nödvändig för öppenheten och säkerheten på marknaderna och alltså för att de skall fungera bra. Det syftar även till att ge alla aktörer bra information om de noterade värdepapperen.
Det grekiska ordförandeskapets kompromiss är utan tvekan en balanserad lösning som vi kan välkomna eftersom den gör det möjligt att förena de olika europeiska synsätten på hur marknaden skall regleras. Men när jag hör min brittiska kollega förespråka systemet med språk blir jag lite misstänksam. Jag förstår att en holländare, en fransman eller en italienare kan förespråka ett språksystem som inte skyddar marknaderna; från en Londonbo förväntar jag mig något annat när det gäller skydd av marknaderna.
På detta stadium i parlamentsarbetet skulle jag mer seriöst vilja ta upp två frågor som jag inte anser är detaljer utan verkligt grundläggande frågor. Den första är valet av behörig myndighet för konvertiblerna, i klartext det vi kallar eurobonds. Jag tycker det verkar som att vi uppmuntrar den som lägger det lägsta budet när det gäller regler om vi låter företagen välja behörig myndighet. De emitterande företagen kommer självfallet att vända sig till de myndigheter som kontrollerar minst. Vi tar alltså risken att ytterligare försvaga marknaderna. Jag har accepterat den skillnad som gjorts mellan skulder och kapital. Småinvesterarna berörs ju inte av obligationerna. Vi kan alltså tolerera en mindre stramhet. Det förefaller mig däremot oacceptabelt att acceptera fritt val för konvertiblerna. De ger tillgång till ett företags kapital och utgör en av två former för att öka kapitalet. Dessa värdepapper skall dessutom innehas av allmänheten och detta kommer att ske i allt större utsträckning i framtiden. På den punkten förefaller ordförandeskapets kompromiss tillfredsställande.
Den andra svårigheten gäller myndighetens delegering av behörighet. I de stater där denna delegering förekommer har de börser till vilka dessa uppgifter delegerats ofta blivit privata vinstdrivande enheter. De är därför faktiskt part i målet när prospekten granskas. Det kan inte förnekas att detta leder till problem när det gäller kvaliteten i granskningen av prospekten och eventuella snedvridningar av konkurrensen. Åttaårsperioden som anges i ordförandeskapets paket för att staterna skall anpassa sig till denna verklighet i näringslivet, förefaller mig verkligen vara den längsta möjliga tidsgräns som kan accepteras. Den bör göra det möjligt att få slut på denna delegering. Dessa två frågor är fortfarande grundläggande. Några andra detaljer skulle också förtjäna att tas upp här, nämligen möjligheten för små och medelstora företag eller fysiska personer som betraktas som kvalificerade investerare att avstå från denna stadga, det faktum att ett prospekt avses vara antaget om en behörig myndighet inte har granskat prospektet inom föreskriven tid och slutligen språkproblemet som kort tagits upp.
Sammanfattningsvis, herr talman, hoppas jag att parlamentet röstar för det grekiska ordförandeskapets kompromiss, som är en ömsesidigt godtagbar lösning."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"de facto"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples