Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-18-Speech-3-078"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-06-18"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Säkerhetsstrategi för Europeiska unionen samt genomförandet av Förenta nationernas program för olaglig handel med handeldvapen och lätta vapen4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030618.7.3-078"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-06-18-Speech-3-0794
lpv:speaker	lp:Patten4
lpv:spoken text	". Mr President, over the last three or four years the High Representative and I have made speeches on this subject which I guess you could measure by the metre, and if you were to look at them, you would find that they were all remarkably similar and reflected the arguments which the High Representative has put again so forcefully and ably today. Above all, however, the EU can contribute to international security through its work in – and support for – multinational frameworks and disciplines that are increasingly necessary and important for managing the affairs of an interdependent world. I am thinking here of UN disarmament and non-proliferation Conventions; environmental Treaties such as the Kyoto Protocol on Climate Change; and, of course, the International Criminal Court. I could go on – but the point is clear. We cannot simply divide between our security interests on the one hand and our development and trade interests on the other. In order to prevent future violent conflicts we have to have policies on environmental degradation, poverty and global governance, AIDS, Justice and Home Affairs, nuclear safety, and so on. I think the point is clear. So the underlying conclusion is that effective multilateralism should be the motto on the European Union’s banner. That is the essence of our security strategy. I shall say a brief word about small arms and light weapons, because that too underlines the importance of practical and effective multilateralism. We are committed to combating the spread of small arms around the world. A code of conduct on arms exports was adopted five years ago, under which Member States set high common standards for the management of conventional arms transfers. The code has since established itself as a comprehensive international arms export regime. In a joint action covering small arms later in 1998 the EU pledged to promote a number of principles including commitments by all countries to supply small arms only to governments, and to import and hold arms exclusively for their legitimate security needs. The EU has set aside funds for the provision of financial and technical assistance to small arms programmes and projects around the world. I look forward to the publication of the document on security. As the High Representative said, this will be the beginning of a very important debate, and of course much of that debate will take place in these hallowed chambers. We look forward to hearing the contributions of honourable Members who have already made a significant contribution to the broader comprehension of security which is now shared throughout the EU. In many respects it is remarkable that the European Union has proceeded so far and so fast towards a Common Foreign and Security Policy, and towards a Security and Defence Policy without the benefit – until now – of a formal Security Strategy. The Commission very much welcomes the decision to rectify that omission and looks forward to the debates that will take place on the strategy document which is going to come forward shortly. On the defence and military side there has been impressive progress in creating European capacities that the Union is already beginning to put to use. As the High Representative has said, we need to be explicit about our strategic purposes, and the circumstances in which the European Union might deploy force. As I have said before and as he has said, we also have to challenge our colleagues in government and our electorates about the gap which exists between ambition and what people are prepared to pay, and what people are prepared to cooperate over. The Commission, as I have said before, is not a silent and disinterested onlooker in this debate. We have no direct role in defence and military matters, and even in the absence of my honourable friend Mr Van Orden, I repeat that we do not aspire to a direct role in defence and military matters. But whatever the EU does militarily – whether in conflict prevention, crisis management or post-conflict reconstruction – is inevitably part of a wider European strategy including many elements for which the Commission does indeed have the lead responsibility. The European Union needs a seamless approach, which is why the High Representative and I – with our respective services – have worked so closely together, and why I am pleased that the European Convention has proposed even closer integration in future. The real point I want to make, however, is that defence and military issues are only one dimension – and for the European Union still a relatively small dimension – of any 'Security Strategy' which is worthy of the name. In a sense, the EU itself – its creation, its development and its enlargement – can be seen as a European Security Strategy, and it has been a brilliantly effective one. The Union has provided the central economic and political organising principle for our continent over the last half century, helping to secure democracy and stability for countries emerging from dictatorship and oppression. Through the Wider Europe agenda, too, we seek to extend stability to our neighbours and the circle of friends around us. Perhaps the central element in any security strategy for Europe must be to ensure that the EU itself continues to prosper and to develop. Beyond that, the EU is a major contributor to international security in a host of different contexts: through, for example, our contribution to global trade. The EU has played a central role in the creation and development of the World Trade Organisation, and we are now engaged in the Doha Development Round. It would be hard to exaggerate the importance of that work for global security, because security and prosperity are so closely intertwined. We also contribute to global security through external development assistance. I have pointed out to the House before that we are responsible – the EU, the Commission and Member States – for about 55% of all such assistance worldwide, and for about two-thirds of all grant assistance. That is a vital contribution to security because poverty and inequality are not just moral issues but also security issues. Through our assistance, too, we work for human rights and for better governance. Again, these are security issues linked, for example, to the fight against terrorism, because inequality and oppression are the breeding ground of hatred, intolerance and violence."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, gennem de seneste tre til fire år har den højtstående repræsentant og jeg holdt timevis lange taler om dette emne, og hvis De granskede dem nøje, ville De opdage, at de er bemærkelsesværdigt ens og afspejler de samme argumenter, som den højtstående repræsentant i dag endnu en gang har leveret på overbevisende og eftertrykkelig vis. Frem for alt kan EU imidlertid bidrage til international sikkerhed gennem sit arbejde inden for samt sin støtte til multinationale strukturer og discipliner, der i stigende grad er nødvendige og vigtige for at forvalte sager i en indbyrdes afhængig verden. Her tænker jeg på FN's konventioner om nedrustning og ikkespredning, på miljøtraktater såsom Kyoto-protokollen om klimaændringer og selvfølgelig på Den Internationale Straffedomstol. Jeg kunne fortsætte, men jeg har fremsat min pointe. Vi kan ikke bare skelne mellem vores sikkerhedsmæssige interesser på den ene side og vores udviklings- og handelsmæssige interesser på den anden side. For at forhindre voldelige konflikter fremover er vi nødt til at have politikker vedrørende miljøødelæggelse, fattigdom og global samfundsforvaltning, aids, retlige og indre anliggender, nuklear sikkerhed og så videre. Mon ikke alle har forstået, hvad jeg mener. Den bagvedliggende konklusion er den, at effektiv multilateralisme skal være mottoet på EU's banner. Det er essensen af vores sikkerhedsstrategi. Jeg vil sige nogle få ord om håndvåben og lette våben, fordi det også understreger vigtigheden af en praktisk og effektiv multilateralisme. Vi har forpligtet os til at bekæmpe udbredelsen af håndvåben i verden. En adfærdskodeks for våbeneksport blev vedtaget for fem år siden, og i henhold til denne holder medlemsstaterne en høj fælles standard for forvaltning af overførslen af konventionelle våben. Denne kodeks har siden hen etableret sig som en omfattende international våbeneksportordning. I en fælles aktion vedrørende håndvåben senere i 1998 forpligtede EU sig til at fremme en række principper, herunder at alle lande forpligtede sig til kun at levere håndvåben til regeringer samt til kun at importere og ligge inde med våben til egne legitime sikkerhedsbehov. EU har afsat midler til finansiel og faglig bistand til håndvåbenprogrammer og -projekter rundt omkring i verden. Jeg ser frem til offentliggørelsen af dokumentet om sikkerhed. Som den højtstående repræsentant sagde, bliver det starten på en meget vigtig debat, og selvfølgelig vil en stor del af denne debat finde sted i dette hellige kammer. Vi ser frem til at høre bidragene fra de ærede medlemmer, der allerede har ydet et vigtigt bidrag til den bredere opfattelse af sikkerhed, der nu er udbredt i hele EU. Det er på mange måder bemærkelsesværdigt, at EU på kort tid er nået så langt hen imod en fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik samt en fælles sikkerheds- og forsvarspolitik uden fordelen - indtil videre - ved en formel sikkerhedsstrategi. Kommissionen glæder sig meget over beslutningen om at rette udeladelsen, og den ser frem til de nært forestående forhandlinger om strategidokumentet. Hvad angår forsvaret og militæret, er der gjort imponerende fremskridt i etableringen af den europæiske kapacitet, som EU allerede er begyndt at udnytte. Som den højtstående repræsentant har sagt, skal vi præcisere vores strategiske formål og de omstændigheder, under hvilke EU kan anvende magt. Som både han og jeg har sagt, er vi også nødt til at udfordre vores regeringskolleger og vores valgkredse med hensyn til den afstand, der findes mellem ambitionerne og det, som folk er villige til at betale, og det, som folk er villige til at samarbejde om. Som jeg tidligere har sagt, er Kommissionen ikke en tavs og uinteresseret tilskuer til denne debat. Vi spiller ingen direkte rolle i forsvarsanliggender og militære anliggender, og selv i min ærede vens, hr. Van Ordens, fravær vil jeg gentage, at vi ikke higer efter at få en direkte rolle i forsvarsanliggender og militære anliggender. Men uanset hvad EU gør på den militære front - det være sig konfliktforebyggelse, krisestyring eller postkonfliktgenopbygning - er det uundgåeligt en del af en mere vidtgående europæisk strategi med mange elementer, som Kommissionen bestemt har det overordnede ansvar for. EU har brug for et sømløst system, og det er grunden til, at den højtstående repræsentant og jeg samt vores respektive tjenestegrene har arbejdet så tæt sammen, og derfor er jeg tilfreds med, at EU-Konventet har foreslået et endnu tættere partnerskab fremover. Min virkelige pointe er imidlertid, at forsvarsanliggender og militære anliggender kun er én dimension - og for EU fortsat en relativt lille dimension - af enhver sikkerhedsstrategi, der er sit navn værdigt. I en vis forstand kan EU selv - dets skabelse, udvikling og udvidelse - ses som en europæisk sikkerhedsstrategi, og det har været en særdeles effektiv en af slagsen. EU har leveret det centrale økonomiske og politiske organisationsprincip for vores kontinent gennem mere end et halvt århundrede og medvirket til at sikre demokrati og stabilitet for lande, der bryder frem af diktatur og undertrykkelse. Gennem dagsordenen for et bredere Europa søger vi også at udvide stabiliteten til vores naboer og kredsen af venner omkring os. Måske skal man som det centrale element i enhver sikkerhedsstrategi for Europa sikre sig, at EU selv fortsætter sin fremgang og udvikling. Derudover yder EU et væsentligt bidrag til den internationale sikkerhed i en lang række forskellige sammenhænge - f.eks. via vores bidrag til den globale handel. EU har spillet en central rolle for oprettelsen og udviklingen af Verdenshandelsorganisationen, og nu deltager vi i Doha-udviklingsrunden. Det bliver svært at overdrive dette arbejdes betydning for den globale sikkerhed, fordi sikkerhed og velstand er så tæt forbundet. Vi bidrager også til den globale sikkerhed gennem udviklingsbistanden. Jeg har tidligere påpeget over for Parlamentet, at vi - EU, Kommissionen og medlemsstaterne - tegner os for omkring 55 % af den globale udviklingsbistand samt for ca. to tredjedele af al gavebistand. Det er et vigtigt bidrag til sikkerheden, for fattigdom og ulighed er ikke kun moralske spørgsmål, men også sikkerhedsspørgsmål. Gennem vores bistand arbejder vi også for menneskerettigheder og for bedre regeringsførelse. Det er atter sikkerhedsspørgsmål, der f.eks. står i forbindelse med bekæmpelsen af terrorismen, fordi ulighed og undertrykkelse udklægger had, intolerance og vold."@da1 "Herr Präsident! In den letzten drei oder vier Jahren haben der Hohe Vertreter und ich Reden zu diesem Thema gehalten, die man wohl nach Metern messen könnte, und bei näherem Hinsehen würde man feststellen, dass sie alle erstaunlich ähnlich waren und die Argumente enthielten, die der Hohe Vertreter heute wieder so überzeugend und kompetent dargelegt hat. Vor allem kann die EU jedoch dadurch zur internationalen Sicherheit beitragen, dass sie in multinationalen Gremien und Regelwerken, die für die Regelung des Geschehens in einer voneinander abhängigen Welt zunehmend notwendig und immer wichtiger werden, mitwirkt und sie unterstützt. Ich denke hier an die UNO-Konventionen zur Abrüstung und Nichtverbreitung; Umweltabkommen wie das Kyoto-Protokoll zum Klimawandel; und natürlich den Internationalen Strafgerichtshof. Ich könnte fortfahren – doch ist klar, worum es geht. Wir können nicht einfach einen Trennstrich zwischen unseren Sicherheitsinteressen einerseits und unseren Entwicklungs- und Handelsinteressen andererseits ziehen. Um gewalttätige Konflikte in Zukunft zu vermeiden, brauchen wir Strategien in Bezug auf Umweltzerstörung, Armut und globale Governance, AIDS, Justiz und Inneres, nukleare Sicherheit usw. Ich denke, das ist klar geworden. Die daraus zu ziehende Schlussfolgerung ist also, dass sich die Europäische Union einen wirksamen Multilateralismus als Motto auf die Fahne schreiben sollte. Das ist der Kern unserer Sicherheitsstrategie. Ich möchte noch kurz auf die kleinkalibrigen und leichten Waffen eingehen, denn auch dies unterstreicht die Bedeutung eines praktischen und wirksamen Multilateralismus. Wir haben es uns zur Aufgabe gemacht, die Verbreitung kleinkalibriger Waffen überall auf der Welt zu bekämpfen. Vor fünf Jahren wurde ein Verhaltenskodex für Waffenausfuhren angenommen, nach dem die Mitgliedstaaten hohe gemeinsame Standards für die Abwicklung des Transfers konventioneller Waffen festlegen. Seitdem hat sich der Kodex als ein umfassendes internationales System für Waffenausfuhren etabliert. In einer gemeinsamen Aktion hinsichtlich kleinkalibriger Waffen sagte die EU dann später im Jahr 1998 zu, eine Reihe von Grundsätzen zu fördern, darunter die von allen Ländern einzugehende Verpflichtung, kleinkalibrige Waffen nur an Regierungen zu liefern und Waffen ausschließlich für ihre legitimen Sicherheitsbedürfnisse einzuführen bzw. zu besitzen. Die EU hat Mittel für die Gewährung finanzieller und technischer Unterstützung für Programme und Projekte betreffend kleinkalibrige Waffen weltweit vorgesehen. Ich sehe der Veröffentlichung des Dokuments über Sicherheit mit Interesse entgegen. Wie der Hohe Vertreter sagte, wird dies der Beginn einer sehr wichtigen Debatte sein, und natürlich wird ein Großteil dieser Debatte in diesen ehrwürdigen Räumlichkeiten stattfinden. Wir freuen uns darauf, die Beiträge der Abgeordneten zu hören, die bereits entscheidend dazu beigetragen haben, dass in Bezug auf Sicherheit jetzt überall in der EU ein breiteres Verständnis herrscht. Es ist in vielerlei Hinsicht bemerkenswert, dass sich die Europäische Union so weit und so schnell auf eine Gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik und auf eine Sicherheits- und Verteidigungspolitik zubewegt hat, ohne bislang über den Vorteil einer formellen Sicherheitsstrategie zu verfügen. Die Kommission begrüßt die Entscheidung, diesen Mangel zu beheben, sehr und sieht den Aussprachen, die über das bald vorliegende Strategiedokument stattfinden werden, mit großer Erwartung entgegen. Im Bereich Verteidigung und Militär hat es beeindruckende Fortschritte bei der Schaffung europäischer Kapazitäten gegeben, die die Union bereits einzusetzen beginnt. Wie der Hohe Vertreter sagte, müssen wir unsere strategischen Zielsetzungen und die Umstände, unter denen die Europäische Union Kräfte einsetzen könnte, klar benennen. Wie ich zuvor sagte, und wie auch er sagte, müssen wir auch unsere Kollegen in den Regierungen und unsere Wähler mit der Kluft konfrontieren, die zwischen Ehrgeiz und dem, was die Menschen zu zahlen und was die Menschen mitzumachen bereit sind, besteht. Die Kommission ist, wie ich zuvor gesagt habe, kein stiller und desinteressierter Zuschauer in dieser Diskussion. Sie spielt keine direkte Rolle in verteidigungs- und militärpolitischen Fragen, und auch wenn mein verehrter Freund, Herr Van Orden, nicht anwesend ist, wiederhole ich, dass wir keine direkte Rolle in verteidigungs- und militärpolitischen Fragen anstreben. Was immer jedoch die EU militärisch unternimmt – sei es bei der Konfliktverhütung, der Krisenbewältigung oder dem Wiederaufbau nach Konflikten –, so ist dies unweigerlich Teil einer umfassenderen europäischen Strategie, die viele Elemente beinhaltet, für die die Kommission sehr wohl die führende Verantwortung hat. Die Europäische Union braucht eine nahtlose Herangehensweise, weshalb der Hohe Vertreter und ich – mit unseren jeweiligen Diensten – so eng zusammengearbeitet haben und weshalb es mich freut, dass der Europäische Konvent eine noch stärkere Integration für die Zukunft vorgeschlagen hat. Der eigentliche Punkt, auf den ich hinaus will, ist jedoch, dass verteidigungspolitische und militärische Fragen nur ein Aspekt – und für die Europäische Union noch ein relativ unbedeutender Aspekt – einer jeden „Sicherheitsstrategie“ sind, die einen solchen Namen verdient. In gewisser Hinsicht kann die EU selbst – ihre Entstehung, ihre Entwicklung und ihre Erweiterung – als eine europäische Sicherheitsstrategie angesehen werden, und zwar als eine unglaublich effiziente. Die Union hat während des letzten halben Jahrhunderts das zentrale wirtschaftliche und politische Organisationsprinzip für unseren Kontinent bereitgestellt und dazu beigetragen, den aus Diktatur und Unterdrückung hervorgegangenen Ländern Demokratie und Stabilität zu garantieren. Auch durch das Programm „Größeres Europa“ versuchen wir, die Stabilität auf unsere Nachbarn und den uns umgebenden Freundeskreis auszudehnen. Vielleicht muss das Kernstück jeder Sicherheitsstrategie für Europa darin bestehen, dafür zu sorgen, dass die EU selbst weiter gedeiht und sich weiter entwickelt. Darüber hinaus trägt die EU in einer Menge verschiedener Bereiche wesentlich zur internationalen Sicherheit bei: beispielsweise durch unseren Beitrag zum globalen Handel. Die EU hat bei der Gründung und der Entwicklung der Welthandelsorganisation eine zentrale Rolle gespielt, und wir sind jetzt in die Entwicklungsrunde von Doha eingebunden. Man kann die Bedeutung dieses Beitrags zur globalen Sicherheit gar nicht hoch genug einschätzen, denn Sicherheit und Wohlstand sind so eng miteinander verflochten. Wir tragen auch durch unsere externe Entwicklungshilfe zur globalen Sicherheit bei. Ich habe das Parlament zuvor darauf hingewiesen, dass wir – die EU, die Kommission und die Mitgliedstaaten – für etwa 55 % aller solcher Hilfen in der ganzen Welt und für etwa zwei Drittel aller Hilfen in Form von Zuschüssen verantwortlich sind. Dies ist ein entscheidender Beitrag zur Sicherheit, denn Armut und Ungleichheit sind nicht nur moralische Fragen, sondern auch Sicherheitsfragen. Durch unsere Hilfe wirken wir auch auf die Menschenrechte und eine bessere Governance hin. Auch dies sind Sicherheitsfragen, die beispielsweise mit der Terrorismusbekämpfung verbunden sind, denn Ungleichheit und Unterdrückung sind der Nährboden für Hass, Intoleranz und Gewalt."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, τα τελευταία τρία ή τέσσερα χρόνια, ο Ύπατος Εκπρόσωπος κι εγώ έχουμε εκφωνήσει εκτενέστατες ομιλίες για το θέμα αυτό και, αν τις εξετάζατε, θα ανακαλύπτατε ότι όλες μοιάζουν εξαιρετικά μεταξύ τους και ότι αντανακλούν τα επιχειρήματα που ο Ύπατος Εκπρόσωπος έθεσε και πάλι σήμερα τόσο δυναμικά. Πάνω από όλα, ωστόσο, η ΕΕ μπορεί να συμβάλει στη διεθνή ασφάλεια μέσω του έργου της –και της υποστήριξής της– σε πολυεθνικά πλαίσια και τομείς που είναι όλο και πιο απαραίτητοι και σημαντικοί για τη διαχείριση των υποθέσεων ενός ανεξάρτητου κόσμου. Αναφέρομαι στις Συνθήκες του ΟΗΕ για τον αφοπλισμό και τη μη διάδοση, στις περιβαλλοντικές συνθήκες όπως είναι το Πρωτόκολλο του Κυότο για την αλλαγή του κλίματος και, φυσικά, στο Διεθνές Ποινικό Δικαστήριο. Θα μπορούσα να συνεχίσω – αλλά το θέμα είναι σαφές. Δεν μπορούμε απλώς να διαχωρίζουμε τα συμφέροντά μας για την ασφάλεια από τη μια και τα αναπτυξιακά και εμπορικά μας συμφέροντα από την άλλη. Προκειμένου να αποτρέψουμε μελλοντικές βίαιες συγκρούσεις, πρέπει να διαθέτουμε πολιτικές για την επιδείνωση του περιβάλλοντος, τη φτώχεια και την παγκόσμια διακυβέρνηση, το AIDS, τη δικαιοσύνη και τις εσωτερικές υποθέσεις, την πυρηνική ασφάλεια, και ούτω καθεξής. Νομίζω πως αυτό είναι σαφές. Συνεπώς το συμπέρασμα που προκύπτει είναι ότι το έμβλημα στη σημαία της Ευρωπαϊκής Ένωσης πρέπει να είναι η αποτελεσματική πολυμερής προσέγγιση. Αυτή είναι η ουσία της στρατηγικής μας για την ασφάλεια. Θα πω δυο λόγια μόνο για τα όπλα και τον ελαφρύ οπλισμό, διότι και αυτά υπογραμμίζουν τη σημασία της πρακτικής και αποτελεσματικής πολυμερούς προσέγγισης. Έχουμε δεσμευθεί να καταπολεμήσουμε τη διάδοση των μικρών όπλων ανά τον κόσμο. Πριν από πέντε χρόνια, εγκρίθηκε ένας κώδικας συμπεριφοράς για τις εξαγωγές όπλων, σύμφωνα με τον οποίο τα κράτη μέλη θέτουν υψηλά κοινά πρότυπα για τη διαχείριση της μεταφοράς συμβατικών όπλων. Ο κώδικας από τότε εξελίχθηκε σε ένα συνολικό διεθνές καθεστώς εξαγωγών όπλων. Σε μια κοινή ενέργεια η οποία κάλυπτε τα μικρά όπλα, αργότερα το 1998, η ΕΕ υποσχέθηκε να προωθήσει μια σειρά αρχών, συμπεριλαμβανομένων δεσμεύσεων από όλες τις χώρες, για την προμήθεια μικρών όπλων μόνο σε κυβερνήσεις και για την εισαγωγή και κατοχή όπλων αποκλειστικά για τις νόμιμες ανάγκες της ασφάλειάς τους. Η ΕΕ διέθεσε κονδύλια για την παροχή οικονομικής και τεχνικής βοήθειας στα προγράμματα και τα σχέδια μικρών όπλων σε όλο τον κόσμο. Προσβλέπω στη δημοσίευση του κειμένου για την ασφάλεια. Όπως είπε ο Ύπατος Εκπρόσωπος, θα αποτελέσει την αρχή μιας πολύ σημαντικής συζήτησης και, φυσικά, μεγάλο μέρος αυτής της συζήτησης θα διεξαχθεί σε αυτήν την Αίθουσα. Αναμένουμε να ακούσουμε τη συμβολή των αξιότιμων βουλευτών οι οποίοι έχουν ήδη συμβάλει στην ευρύτερη κατανόηση της ασφάλειας, την οποία συμμερίζονται τώρα όλοι στην ΕΕ. Από πολλές πλευρές, είναι άξιο θαυμασμού το γεγονός ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση προχώρησε τόσο πολύ και τόσο γρήγορα προς μια κοινή εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφάλειας και προς μια πολιτική ασφάλειας και άμυνας χωρίς να επωφελείται –μέχρι τώρα– από μια επίσημη στρατηγική ασφάλειας. Η Επιτροπή χαιρετίζει ιδιαίτερα την απόφαση να διορθωθεί αυτή η παράλειψη και προσβλέπει στις συζητήσεις που θα διεξαχθούν για το κείμενο της στρατηγικής, το οποίο θα προταθεί σύντομα. Από την αμυντική και στρατιωτική πλευρά σημειώθηκε εντυπωσιακή πρόοδος στη δημιουργία των ευρωπαϊκών ικανοτήτων που η Ένωση ήδη αρχίζει να χρησιμοποιεί. Όπως έχει πει ο Ύπατος Εκπρόσωπος, πρέπει να είμαστε σαφείς στους στρατηγικούς στόχους μας και στις προϋποθέσεις υπό τις οποίες ενδέχεται να αναπτύξει δυνάμεις η Ευρωπαϊκή Ένωση. Όπως έχουμε πει παλαιότερα, τόσο εγώ όσο και ο Ύπατος Εκπρόσωπος, πρέπει να θέσουμε τους συναδέλφους μας στην κυβέρνηση και τους εκλογείς μας ενώπιον του χάσματος που υπάρχει μεταξύ της φιλοδοξίας και αυτού που είναι διατεθειμένοι να πληρώσουν οι πολίτες ή αυτού στο οποίο είναι πρόθυμοι να συνεργαστούν. Η Επιτροπή, όπως έχω πει παλαιότερα, δεν είναι σιωπηλός και αδιάφορος παρατηρητής στη συζήτηση αυτή. Δεν έχουμε άμεσο ρόλο στα αμυντικά και στρατιωτικά θέματα, και ακόμα και εν απουσία του αξιότιμου φίλου, μου κ. Van Orden, επαναλαμβάνω ότι δεν φιλοδοξούμε έναν άμεσο ρόλο στα αμυντικά και στρατιωτικά θέματα. Αλλά ό,τι κάνει η ΕΕ από στρατιωτική άποψη –στην πρόληψη συγκρούσεων, στη διαχείριση κρίσεων ή στη μεταπολεμική ανασυγκρότηση– αποτελεί αναπόφευκτα μέρος μιας ευρύτερης ευρωπαϊκής στρατηγικής που περιλαμβάνει πολλά στοιχεία για τα οποία η Επιτροπή όντως έχει την πρωταρχική ευθύνη. Η Ευρωπαϊκή Ένωση χρειάζεται μια ενιαία προσέγγιση, και αυτός είναι ο λόγος για τον οποίο συνεργαστήκαμε τόσο στενά ο Ύπατος Εκπρόσωπος και εγώ –με τις αντίστοιχες υπηρεσίες μας– και για τον οποίο χαίρομαι που η Ευρωπαϊκή Συνέλευση πρότεινε ακόμα μεγαλύτερη ολοκλήρωση στο μέλλον. Το σημείο που θέλω ουσιαστικά να θίξω, ωστόσο, είναι ότι τα αμυντικά και στρατιωτικά θέματα αποτελούν μία μόνο διάσταση –η οποία, για την Ευρωπαϊκή Ένωση, είναι σχετικά μικρή ακόμα– κάθε σωστής “στρατηγικής ασφάλειας”. Κατά μια έννοια, η ίδια η ΕΕ –η δημιουργία της, η ανάπτυξή της και η διεύρυνσή της– μπορεί να θεωρηθεί ως μια ευρωπαϊκή στρατηγική ασφάλειας, η οποία μάλιστα υπήρξε εξαιρετικά αποτελεσματική. Η Ένωση παρείχε την κεντρική οικονομική και πολιτική οργανωτική αρχή για την ήπειρό μας τα τελευταία πενήντα χρόνια, συμβάλλοντας στη διασφάλιση της δημοκρατίας και της σταθερότητας για χώρες οι οποίες εξήλθαν από τη δικτατορία και την καταπίεση. Μέσω της ατζέντας για την Ευρύτερη Ευρώπη, επίσης, επιδιώκουμε να επεκτείνουμε τη σταθερότητα στους γείτονές μας και στον κύκλο των φίλων γύρω μας. Ίσως το κεντρικό στοιχείο κάθε στρατηγικής ασφάλειας για την Ευρώπη να πρέπει να είναι η διασφάλιση του ότι η ίδια η ΕΕ συνεχίζει να ευημερεί και να αναπτύσσεται. Πέραν αυτού, η ΕΕ συμβάλλει ουσιαστικά στη διεθνή ασφάλεια σε ένα πλήθος διαφορετικών πλαισίων: μέσω, για παράδειγμα, της συμβολής μας στο παγκόσμιο εμπόριο. Η ΕΕ διαδραμάτισε κεντρικό ρόλο στη δημιουργία και την ανάπτυξη του Παγκοσμίου Οργανισμού Εμπορίου, ενώ τώρα συμμετέχουμε στον Αναπτυξιακό Γύρο της Ντόχα. Δύσκολα υπερβάλλει κανείς για τη σημασία αυτού του έργου για την παγκόσμια ασφάλεια, διότι η ασφάλεια και η ευημερία είναι στενά συνυφασμένες. Συμβάλλουμε επίσης στην παγκόσμια ασφάλεια μέσω της εξωτερικής αναπτυξιακής βοήθειας. Τόνισα και παλαιότερα στο Σώμα ότι είμαστε υπεύθυνοι –η ΕΕ, η Επιτροπή και τα κράτη μέλη– για το 55% περίπου όλης αυτής της βοήθειας παγκοσμίως και για τα δύο τρίτα περίπου όλης της δωρεάν βοήθειας. Αυτή είναι μια ουσιώδης συμβολή στην ασφάλεια, διότι η φτώχεια και η ανισότητα δεν αποτελούν μόνο ηθικά ζητήματα, αλλά και ζητήματα ασφάλειας. Μέσω της βοήθειάς μας, επίσης, εργαζόμαστε για τα ανθρώπινα δικαιώματα και για καλύτερη διακυβέρνηση. Και πάλι, αυτά είναι θέματα ασφάλειας τα οποία συνδέονται, για παράδειγμα, με την καταπολέμηση της τρομοκρατίας, διότι η ανισότητα και η καταπίεση αποτελούν πρόσφορο έδαφος για την ανάπτυξη μίσους, αδιαλλαξίας και βίας."@el8 "Señor Presidente, durante los últimos tres o cuatro años el Alto Representante y yo hemos hecho discursos sobre este tema que creo que ustedes podrían medir por metros, y si tuvieran que revisarlos, verían que todos son muy similares y reflejan los argumentos que el Alto Representante ha planteado de nuevo hoy con tanta energía y habilidad. Pero por encima de todo, la UE puede contribuir a la seguridad internacional a través de su labor y su ayuda a las disciplinas y los marcos multinacionales cada vez más necesarios e importantes para gestionar los asuntos de un mundo interdependiente. Estoy pensando en las convenciones de no proliferación y desarme de las Naciones Unidas; Tratados medioambientales como el Protocolo de Kioto sobre el cambio climático; y, por supuesto, la Corte Penal Internacional. Podría continuar. pero la cuestión está clara. No podemos separar nuestros intereses en materia de seguridad, por una parte, y nuestros intereses en materia de desarrollo y comercio, por otra. Para evitar posibles conflictos violentos en el futuro, debemos tener políticas sobre degradación medioambiental, pobreza y gobernanza a nivel mundial, sida, asuntos interiores y justicia, seguridad nuclear, etcétera. Creo que la cuestión está clara. De modo que la conclusión que podemos extraer es que el multilateralismo efectivo debería ser el lema de la bandera de la Unión Europea. Esta es la esencia de nuestra estrategia de seguridad. Diré unas pocas palabras sobre las armas pequeñas y ligeras, porque también esto subraya la importancia de un multilateralismo práctico y efectivo. Nos hemos comprometido a combatir la difusión de armas pequeñas en todo el mundo. Hace cinco años se adoptó un código de conducta sobre exportaciones de armas, con el cual los Estados miembros establecían unas normas comunes muy estrictas para la gestión de las transferencias de armas convencionales. Desde entonces el código se ha establecido como un régimen mundial e internacional de exportación de armas. En una acción conjunta relativa a las armas pequeñas, más adelante, en 1998, la UE luchó para promover determinados principios que incluían un compromiso por parte de todos los países de no suministrar armas pequeñas más que a los Gobiernos e importar y poseer armas exclusivamente para sus necesidades legítimas de seguridad. La UE ha reservado fondos para la prestación de ayuda financiera y técnica a programas y proyectos sobre armas pequeñas en todo el mundo. Espero la publicación del documento sobre seguridad. Como ha dicho el Alto Representante, será el principio de un debate muy importante, y por supuesto una gran parte de este debate tendrá lugar en estas veneradas cámaras. Esperamos escuchar las aportaciones de sus Señorías que ya han realizado una aportación importante para una comprensión más amplia de la seguridad que ahora es compartida en toda la UE. En muchos aspectos es remarcable que la Unión Europea haya llegado tan lejos y tan rápido a una Política Exterior y de Seguridad Común, y a una Política de Seguridad y Defensa sin el beneficio –por ahora– de una Estrategia de Seguridad formal. La Comisión acoge con gran satisfacción la decisión de subsanar esta omisión y espera los debates que se celebrarán sobre el documento de estrategia que se va a presentar en breve. En la vertiente de la defensa y militar, ha habido un progreso impresionante en la creación de capacidades europeas que la Unión ya está empezando a poner en uso. Como ha dicho el Alto Representante, debemos ser explícitos en cuanto a nuestros fines estratégicos, y las circunstancias en las que la Unión Europea podría desplegar la fuerza. Como he dicho antes y como también él ha dicho, debemos llamar asimismo la atención de nuestros colegas de los Gobiernos y nuestros electores sobre el abismo que existe entre la ambición y lo que los ciudadanos están dispuestos a pagar, y aquello en lo que los ciudadanos están dispuestos a cooperar. La Comisión, como he dicho antes, no es un espectador silencioso y desinteresado en este debate. No desempeñamos ningún papel directo en asuntos militares y de defensa e, incluso en ausencia de mi honorable amigo el Sr. Van Orden, repito que no aspiramos a desempeñar un papel directo en temas de defensa y militares. Pero haga lo que haga la UE militarmente –ya sea en la prevención de conflictos, en la gestión de crisis o en la reconstrucción después del conflicto–, es parte inevitable de una estrategia europea más amplia que incluye muchos elementos cuya principal responsabilidad sí recae en la Comisión. La Unión Europea necesita un planteamiento sin fisuras, que es el motivo por el que el Alto Representante y yo –con nuestros respectivos servicios– hemos trabajado juntos, y por el que me complace que la Convención Europea haya propuesto una integración aún más estrecha en el futuro. Pero lo que quiero decir en realidad es que los temas de defensa y militares son solo una dimensión –y para la Unión Europea sigue siendo una dimensión relativamente pequeña– de una «Estrategia de Seguridad» que sea digna de este nombre. En cierto modo, la propia UE –su creación, su desarrollo y su ampliación– se puede considerar una Estrategia de Seguridad Europea, y ha sido una estrategia brillante y eficaz. La Unión ha sido el principio organizador político y económico central de nuestro continente durante la última mitad de siglo, ayudando a asegurar la democracia y la estabilidad en aquellos países que salen de la dictadura y la opresión. A través de la agenda de la Gran Europa también queremos que la estabilidad llegue a nuestros vecinos y al círculo de amigos que nos rodea. Quizás el elemento central de toda estrategia de seguridad para Europa debe ser asegurarnos de que la propia UE sigue prosperando y desarrollándose. Más allá de esto, la UE es un factor importante de seguridad internacional en una serie de contextos distintos: por ejemplo, a través de nuestra contribución al comercio mundial. La UE ha desempeñado un papel central en la creación y el desarrollo de la Organización Mundial del Comercio, y ahora participamos de lleno en la Ronda del Desarrollo de Doha. Sería difícil exagerar la importancia de esta labor para la seguridad mundial, porque la seguridad y la prosperidad van estrechamente unidas. También contribuimos a la seguridad mundial mediante la ayuda exterior al desarrollo. Antes he indicado a la Cámara que somos responsables –la UE, la Comisión y los Estados miembros– de cerca del 55% de dicha ayuda en todo el mundo, y de unos dos tercios de todas las subvenciones. Es una contribución vital a la seguridad porque la pobreza y la desigualdad no son solo cuestiones morales, sino también cuestiones de seguridad. A través de nuestra ayuda también trabajamos por los derechos humanos y una mejor gobernanza. De nuevo, son temas de seguridad vinculados, por ejemplo, a la lucha contra el terrorismo, porque la desigualdad y la opresión son el caldo de cultivo del odio, la intolerancia y la violencia."@es12 ". Arvoisa puhemies, korkea edustaja ja minä olemme viimeisten kolmen tai neljän vuoden aikana pitäneet tästä aiheesta eräänlaisia maratonpuheita, jotka kaikki olivat hyvin samankaltaisia ja joissa toimme esiin ajatuksia, jotka korkea edustaja toi tänään uudelleen esiin niin voimakkaasti ja taitavasti. EU voi edistää kansainvälistä turvallisuutta ennen kaikkea työskentelemällä kansainvälisissä järjestelmissä ja tukemalla niitä, sillä erilaiset kansainväliset järjestelmät ovat yhä välttämättömämpiä ja tärkeämpiä välineitä maailmassa, jolle on ominaista keskinäinen riippuvuus. Tarkoitan YK:n aseistariisuntaa ja aseiden leviämisen estämistä koskevia yleissopimuksia, ympäristösopimuksia, kuten ilmastonmuutosta koskevaa Kioton pöytäkirjaa, ja tietenkin kansainvälistä rikostuomioistuinta. Voisin jatkaa luetteloa, mutta tämä riittää osoittamaan, mistä on kyse. Emme voi yksinkertaisesti erottaa toisistaan toisaalta turvallisuuttamme koskevia näkökohtia ja toisaalta kehitykseen ja kauppaan liittyviä etujamme. Estääksemme väkivaltaiset konfliktit tulevaisuudessa meillä on oltava keinot käsitellä ympäristön pilaantumista, köyhyyttä ja maailmanlaajuista hallintotapaa, aidsia, oikeus- ja sisäasioita, ydinturvallisuutta ja niin edelleen. Tämän osalta ei varmaan ole epäselvyyttä. Perusajatukseni on, että todellisen monenvälisyyden olisi oltava eräs Euroopan unionin tärkeimmistä toiminta-ajatuksista. Se on turvallisuusstrategiamme keskeinen tekijä. Sanon muutaman sanan pienaseista ja kevyistä aseista, koska myös tämän aiheen tarkasteleminen tuo esiin todellisen käytännön monenvälisyyden tärkeyden. Olemme sitoutuneet torjumaan pienaseiden leviämistä maailmassa. Aseiden vientiä koskevat käytännesäännöt annettiin viisi vuotta sitten. Jäsenvaltiot määrittelevät niissä tiukat yhteiset vaatimukset, joita on sovellettava tavanomaisten aseiden kaupan valvonnassa. Käytännesäännöistä on sittemmin muotoutunut laaja aseiden vientiä koskeva kansainvälinen järjestelmä. Pienaseet kattavassa yhteisessä toiminnassa EU sitoutui myöhemmin vuonna 1998 edistämään lukuisia periaatteita, joihin kuuluu muun muassa kaikkien maiden sitoutuminen toimittamaan pienaseita ainoastaan hallituksille ja tuomaan maahan ja pitämään aseita hallussaan ainoastaan perusteltuja turvallisuustarpeitaan varten. EU on osoittanut varoja taloudellisen ja teknisen tuen antamiseksi pienaseita koskeville ohjelmille ja hankkeille kaikkialla maailmassa. Odotan innokkaasti turvallisuusasiakirjan julkaisemista. Kuten korkea edustaja totesi, se on alku hyvin tärkeälle keskustelulle, joka käydään tietenkin suurelta osin näissä istuntosaleissa. Odotamme kuulevamme aiheesta parlamentin jäseniä, jotka ovat jo edistäneet merkittävästi turvallisuuskysymystä koskevaa laajempaa ymmärrystä kaikkialla EU:ssa. On monessa suhteessa merkillepantavaa, että Euroopan unioni on edennyt niin pitkälle ja niin nopeasti kohti yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja kohti turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, vaikka sillä ei ole ollut toistaiseksi virallista turvallisuusstrategiaa. Komissio pitää päätöstä korjata kyseinen puute hyvin tervetulleena ja odottaa pian laadittavasta strategia-asiakirjasta käytäviä keskusteluja. Puolustus- ja sotilaspolitiikan osalta on edistytty merkittävästi luotaessa Eurooppaan valmiuksia, joiden osalta unioni on jo aloittanut käytännön toimet. Kuten korkea edustaja on todennut, meidän on ilmaistava strategiset päämäärämme selkeästi. Meidän on ilmaistava selkeästi myös ne olosuhteet, joissa Euroopan unioni voi turvautua voimankäyttöön. Kuten olen todennut jo aikaisemmin ja kuten myös korkea edustaja on todennut, meidän on haastettava myös kollegamme hallituksessa ja vaalipiirimme poistamaan ristiriita vallitsevien pyrkimysten ja sen väliltä, mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan ja missä asioissa he ovat valmiita yhteistyöhön. Kuten olen todennut jo aikaisemmin, komissio ei ole tässä keskustelussa hiljainen ja välinpitämätön sivustakatsoja. Meillä ei ole mitään suoraa roolia puolustus- ja sotilaskysymyksissä. Vaikka ystäväni Van Orden ei ole läsnä, toistan, ettei tavoitteenamme ole suora osallistuminen puolustus- ja sotilasasioihin. Riippumatta siitä, mitä EU tekee sotilaallisesti konfliktien torjumisen, kriisinhallinnan tai konfliktinjälkeisen uudelleenrakentamisen aloilla tai jollain muulla alalla, sen toimet ovat kuitenkin väistämättä osa laajaa eurooppalaista strategiaa, jonka osalta päävastuu kuuluu todellakin monelta osin komissiolle. Euroopan unioni tarvitsee saumatonta lähestymistapaa, minkä vuoksi korkea edustaja ja minä olemme asioista vastaavien yksiköidemme kanssa työskennelleet tiiviisti yhdessä ja minkä vuoksi olen iloinen siitä, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä valmistelukunta on ehdottanut vieläkin tiiviimpää yhdentymistä tulevaisuudessa. Haluan erityisesti tuoda esiin sen, että puolustus- ja sotilaskysymykset ovat ainoastaan yksi ulottuvuus missä hyvänsä ”turvallisuusstrategia”-nimityksen ansaitsevassa strategiassa. Euroopan unionin kannalta tämä ulottuvuus on lisäksi suhteellisen vähämerkityksinen. Myös EU:ta itsessään – sen luomista, kehittämistä ja laajentumista – voidaan pitää eräänlaisena eurooppalaisena turvallisuusstrategiana, joka onkin ollut hyvin tehokas. EU on tarjonnut maanosallemme keskeisen taloudellisen ja poliittisen organisointiperiaatteen viimeisten 50 vuoden ajan ja turvannut osaltaan diktatuurista ja sorrosta nousevien maiden kehittymisen demokraattisiksi ja vakaiksi valtioiksi. Pyrimme myös ulottamaan vakauden naapureihimme ja ystäväpiiriin ympärillämme laajempaa Eurooppaa koskevan ohjelman avulla. Minkä hyvänsä Eurooppaa koskevan turvallisuusstrategian keskeisenä osana on ehkä oltava EU:n jatkuvan vaurauden ja kehittymisen takaaminen. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi EU edistää merkittävästi kansainvälistä turvallisuutta monissa eri yhteyksissä, muun muassa edistämällä maailmankauppaa. EU:lla on ollut keskeinen rooli WTO:n luomisessa ja kehittämisessä, ja olemme tällä hetkellä sitoutuneet Dohan kehitysohjelmaan. Olisi vaikeaa liioitella kyseisen työn merkitystä maailmanlaajuisen turvallisuuden kannalta, koska turvallisuus ja vauraus liittyvät niin läheisesti toisiinsa. Edistämme maailmanlaajuista turvallisuutta myös ulkoisen kehitysavun avulla. Olen kertonut parlamentille aikaisemmin, että meidän – EU:n, komission ja jäsenvaltioiden – osuus kaikesta tällaisesta avusta maailmassa on noin 55 prosenttia, ja osuutemme kaikesta avustuksesta on noin kaksi kolmasosaa. Tämä edistää turvallisuutta merkittävästi, koska köyhyys ja epätasa-arvo eivät ole ainoastaan moraalisia kysymyksiä, vaan ne vaikuttavat myös turvallisuuteemme. Avustustoiminnalla tuemme myös ihmisoikeuksia ja parempaa hallintotapaa. Nämä asiat ovat samalla muun muassa terrorismin torjuntaan liittyviä turvallisuuskysymyksiä, koska epätasa-arvo ja sorto muodostavat otollisen maaperän vihalle, suvaitsemattomuudelle ja väkivallalle."@fi5 ". Monsieur le Président, depuis ces trois ou quatre dernières années, le haut-représentant et moi-même faisons des discours sur ce sujet, lesquels, mis bout à bout, se mesureraient facilement en mètres. Et vous vous rendriez compte, en les examinant, que tous ces discours ont une étonnante ressemblance et qu’ils développent les arguments que le haut-représentant a répétés aujourd’hui avec tant de vigueur et d’habileté. Mais c’est surtout grâce au travail qu’elle fournit dans les structures et les disciplines multinationales - et au soutien qu’elle leur apporte - que l’UE peut contribuer à la sécurité internationale. Ces structures et disciplines sont de plus en plus nécessaires et prennent une importance croissante pour la gestion des affaires dans un monde interdépendant. Je pense ici plus particulièrement aux conventions des Nations unies sur le désarmement et la non-prolifération, aux traités environnementaux, tel que le protocole de Kyoto sur le changement climatique et, bien sûr, à la Cour pénale internationale. Je pourrais continuer, mais les choses sont claires. Nous ne pouvons pas nous contenter de faire la distinction entre nos intérêts en matière de sécurité, d’une part, et nos intérêts en matière de commerce et de développement, de l’autre. Afin d’éviter de nouveaux conflits violents, nous devons disposer de politiques dans le domaine de la dégradation de l’environnement, de la pauvreté et de la gouvernance mondiale, du sida, de la justice et des affaires intérieures, de la sécurité nucléaire, etc. Je pense que c’est clair. La conclusion à tirer de tout cela est qu’un multilatéralisme efficace doit être la devise de l’Union européenne. C’est l’essence de notre stratégie de sécurité. Permettez-moi de revenir brièvement sur la question des armes légères et des petites armes, car cette question souligne aussi l’importance d’adhérer à un multilatéralisme pratique et efficace. Nous nous sommes engagés à lutter contre la prolifération des petites armes dans le monde. Un code de conduite en matière d’exportation d’armements a été adopté il y a cinq ans, dans lequel les États membres ont instauré des normes communes élevées pour la gestion des transferts d’armes conventionnelles. Depuis son adoption, ce code est devenu la référence internationale en matière d’exportation d’armements. Fin 1998, l’UE a engagé une action commune en matière d’armes légères qui propose un ensemble d’objectifs, et notamment l’engagement de tous les pays de n’importer et ne détenir de petites armes que pour répondre à leurs besoins légitimes et de ne fournir d’armes légères qu’aux gouvernements. L’UE a prévu des fonds pour apporter une aide financière et technique aux programmes et aux projets relatifs aux petites armes dans le monde. J’attends avec impatience la publication du document sur la sécurité. Comme l’a déclaré le haut-représentant, ce document sera le point de départ d’un débat très important, qui se déroulera naturellement en grande partie au sein de ce noble hémicycle. Nous sommes impatients d’entendre les contributions des honorables députés, lesquels ont déjà permis d’élargir la dimension de la sécurité, dimension qui prévaut actuellement dans toute l’UE. À de nombreux égards, il est remarquable que l’Union européenne ait fait faire des progrès aussi rapides et aussi importants à sa politique étrangère et de sécurité commune et à sa politique de sécurité et de défense sans l’aide - jusqu’à présent - d’une stratégie de sécurité officielle. La Commission approuve pleinement la décision de réparer cette omission et attend avec impatience les débats qui se dérouleront sur le document stratégique qui sera présenté prochainement. La défense et les forces armées ont fait des progrès impressionnants grâce à la création de capacités européennes que l’Union commence déjà à utiliser. Comme l’a dit le haut-représentant, nos objectifs stratégiques doivent être explicites, ainsi que les circonstances dans lesquelles l’Union européenne peut avoir recours à la force. Comme le haut-représentant et moi-même l’avons déjà dit, nous devons également poser à nos collègues des gouvernements et à nos électeurs la question du fossé qui existe entre l’ambition et les moyens que les citoyens sont prêts à nous donner et les domaines où les personnes sont prêtes à coopérer. Comme je l’ai dit auparavant, la Commission n’est pas un témoin silencieux et désintéressé de ce débat. Nous n’avons aucun rôle direct dans les questions de défense et les questions militaires et, même en l’absence de mon ami M. Van Orden, je répète que nous ne désirons aucun rôle direct dans les questions de défense et les questions militaires. Mais quelle que soit l’action militaire effectuée par l’UE - qu’il s’agisse de la prévention des conflits, de la gestion des crises ou de la reconstruction de l’après-guerre -, elle fait inévitablement partie d’une stratégie européenne plus large qui fait appel à de nombreux éléments dont la Commission est effectivement la principale responsable. L’Union européenne a besoin d’une approche homogène: c’est la raison pour laquelle le haut-représentant et moi-même - dans nos services respectifs - avons travaillé en si étroite collaboration, et c’est aussi la raison pour laquelle je suis ravi que la Convention européenne ait proposé de renforcer l’intégration à l’avenir. J’en arrive au cœur du point que je souhaite réellement soulever, à savoir que les questions militaires et la défense ne sont qu’un volet de toute stratégie de sécurité digne de ce nom - et dans le cas de l’Union européenne, il s’agit encore d’une partie relativement minime. Dans un sens, l’UE elle-même - sa création, son développement et son élargissement - peut être considérée comme une stratégie de sécurité européenne, et elle s’est avérée être une stratégie éminemment efficace. Au cours des cinquante dernières années, l’Union a établi le pivot de l’organisation économique et politique de notre continent, aidant à assurer la démocratie et la stabilité des pays sortant de la dictature et de l’oppression. Nous cherchons aussi, par le biais du programme Grande Europe, à étendre la stabilité à nos voisins et au cercle de pays amis qui nous entourent. Peut-être l’élément central de toute stratégie européenne de sécurité doit-il être d’assurer que l’UE continue à prospérer et à se développer. Au-delà de cela, l’UE apporte une contribution importante à la sécurité internationale dans toute une série de contextes différents: par exemple par le biais de sa contribution au commerce mondial. L’UE a joué un rôle central dans la création et le développement de l’Organisation mondiale du commerce, et nous sommes à présent engagés dans le programme de Doha pour le développement. On pourrait difficilement exagérer l’importance de ce travail pour la sécurité dans le monde, parce que la sécurité et la prospérité sont très étroitement liées. Nous contribuons également à la sécurité mondiale grâce à l’aide extérieure au développement. J’ai déjà fait remarquer à l’Assemblée que l’aide apportée par l’UE, la Commission et les États membres représente environ 55% de l’ensemble de ce genre d’aide à travers le monde et environ les deux tiers de l’aide totale consentie. Cela représente une contribution vitale à la sécurité, car la pauvreté et les inégalités ont non seulement une dimension morale mais relèvent également de la sécurité. Notre aide contribue aussi au respect des droits de l’homme et à l’exercice d’une meilleure gouvernance. À nouveau, ce sont des questions de sécurité liées par exemple à la lutte contre le terrorisme, puisque les inégalités et l’oppression sont le ferment de la haine, de l’intolérance et de la violence."@fr6 "Signor Presidente, durante gli ultimi tre o quattro anni, l’Alto rappresentante ed io abbiamo fatto discorsi su questo argomento probabilmente misurabili a metri e, se doveste esaminarli, concludereste che sono tutti molto simili e riflettono le argomentazioni esposte con grande vigore e abilità anche oggi dall’Alto rappresentante. Soprattutto, tuttavia, l’Unione europea può contribuire alla sicurezza internazionale attraverso la sua opera – e il suo sostegno – nei contesti e nelle materie multinazionali, sempre più necessari e importanti per gestire le vicende di un mondo interdipendente. Mi riferisco alle convenzioni delle Nazioni Unite sul disarmo e la non proliferazione, ai trattati ambientali come il protocollo di Kyoto sul cambiamento climatico e, naturalmente, al Tribunale penale internazionale. Potrei proseguire, ma il punto è chiaro. Non possiamo semplicemente separare i nostri interessi in materia di sicurezza, da un lato, e i nostri interessi nel campo dello sviluppo e del commercio, dall’altro. Per prevenire futuri conflitti violenti, dobbiamo disporre di politiche sul degrado ambientale, la povertà e la globale, l’AIDS, la giustizia e gli affari interni, la sicurezza nucleare e così via. Penso che il punto sia chiaro. Pertanto, la conclusione di fondo è che il multilateralismo efficace dev’essere il motto sullo stendardo dell’Unione europea. Questa è l’essenza della nostra strategia di sicurezza. Vorrei spendere due parole sulle armi di piccolo calibro e gli armamenti leggeri, perché anche questo aspetto evidenzia l’importanza di un multilateralismo concreto ed efficace. Siamo impegnati nella lotta contro la diffusione di armi leggere nel mondo. Cinque anni fa è stato adottato un codice di condotta per le esportazioni di armi, nel quadro del quale gli Stati membri hanno fissato norme comuni rigorose per la gestione dei trasferimenti di armi convenzionali. Da allora, il codice si è affermato come un regime internazionale completo per le esportazioni di armi. In un’azione comune riguardante le armi leggere intrapresa nel 1998, dopo l’adozione del codice, l’Unione europea si è impegnata a promuovere alcuni principi, tra cui l’impegno di tutti i paesi a fornire armi leggere soltanto ai governi e ad importare e detenere armi esclusivamente per le loro legittime esigenze di sicurezza. L’Unione europea ha stanziato fondi per fornire assistenza tecnica e finanziaria a favore di programmi e progetti riguardanti le armi leggere nel mondo. Attendo fiducioso la pubblicazione del documento sulla sicurezza. Come ha affermato l’Alto rappresentante, sarà l’inizio di un dibattito molto importante e naturalmente gran parte di esso si svolgerà in queste aule solenni. Siamo ansiosi di ascoltare gli interventi degli onorevoli deputati che hanno già contribuito in modo significativo ad una più ampia comprensione della sicurezza, che è ora condivisa in tutta l’Unione europea. Per molti versi è straordinario che l’Unione europea si sia spinta così avanti e con tale rapidità verso una politica estera e di sicurezza comune e una politica di sicurezza e di difesa, senza avvalersi – finora – di una strategia di sicurezza ufficiale. La Commissione accoglie con grande favore la decisione di correggere questa lacuna e attende con fiducia il dibattito che si terrà sul documento strategico che sarà presentato entro breve. Sul versante militare e della difesa, si sono compiuti progressi formidabili nel creare le capacità europee che l’Unione sta già cominciando ad utilizzare. Come ha affermato l’Alto rappresentante, dobbiamo essere espliciti riguardo ai nostri obiettivi strategici e alle circostanze in cui l’Unione europea può ricorrere alla forza. Come abbiamo già affermato sia io che Javier Solana, dobbiamo anche confrontarci con i nostri colleghi in seno ai governi e con i nostri elettori in merito al divario presente tra le ambizioni e la disponibilità a erogare risorse finanziarie e a cooperare. La Commissione, come ho già affermato, non è uno spettatore silenzioso e disinteressato in questo dibattito. Non abbiamo un ruolo diretto nelle questioni di difesa e militari e, anche se in assenza del mio stimato amico, onorevole Van Orden, ripeto che non aspiriamo ad avere un ruolo diretto nelle questioni militari e di difesa. Tuttavia, qualsiasi cosa faccia l’Unione europea a livello militare – nella prevenzione dei conflitti, nella gestione delle crisi o nella ricostruzione postbellica – rientra inevitabilmente in una strategia europea più ampia, che comprende molti elementi riguardo ai quali la Commissione ha di fatto la responsabilità principale. L’Unione europea ha bisogno di un approccio congiunto, motivo per cui l’Alto rappresentante ed io – con i nostri rispettivi servizi – abbiamo operato in stretta collaborazione e sono lieto che la Convenzione europea abbia proposto un’integrazione ancora più stretta in futuro. Tuttavia, il vero aspetto che voglio evidenziare è che le questioni militari e di difesa sono solo una dimensione – e per l’Unione europea è ancora una dimensione relativamente modesta – di qualsiasi “strategia di sicurezza” degna di questo nome. In un certo senso, l’Unione stessa – la sua creazione, il suo sviluppo e il suo allargamento – può essere considerata come una strategia di sicurezza europea, ed è stata una strategia estremamente efficace. L’Unione ha fornito il principio organizzatore fondamentale per l’economia e la politica nel nostro continente durante l’ultimo mezzo secolo, contribuendo a garantire la democrazia e la stabilità per paesi emersi dalla dittatura e dall’oppressione. Anche attraverso l’agenda per un’Europa più ampia cerchiamo di estendere la stabilità ai nostri vicini e alla cerchia di amici attorno a noi. Forse l’elemento centrale di qualsiasi strategia di sicurezza per l’Europa dev’essere la garanzia che l’Europa stessa continui a prosperare e svilupparsi. Oltre a ciò, l’Unione europea contribuisce in modo significativo alla sicurezza internazionale in una serie di contesti diversi: attraverso, per esempio, il nostro contributo al commercio mondiale. L’Unione ha svolto un ruolo centrale nella creazione e nello sviluppo dell’Organizzazione mondiale del commercio e siamo ora impegnati nel ciclo di negoziati sullo sviluppo di Doha. E’ difficile esagerare l’importanza di tale lavoro per la sicurezza globale, perché la sicurezza e la prosperità sono strettamente intrecciate. Contribuiamo alla sicurezza globale anche attraverso l’assistenza esterna allo sviluppo. Ho già rilevato in Aula che siamo responsabili – l’Unione europea, la Commissione e gli Stati membri – di circa il 55 per cento di questo tipo di assistenza a livello mondiale, e di circa due terzi degli aiuti non rimborsabili. Si tratta di un contributo vitale alla sicurezza, perché la povertà e la diseguaglianza non sono solo questioni etiche, ma anche questioni di sicurezza. Attraverso la nostra assistenza interveniamo anche a favore dei diritti umani e di una migliore . Anche queste sono questioni di sicurezza legate, per esempio, alla lotta contro il terrorismo, perché l’ineguaglianza e l’oppressione sono il terreno di coltura dell’odio, dell’intolleranza e della violenza."@it9 ". Mr President, over the last three or four years the High Representative and I have made speeches on this subject which I guess you could measure by the metre, and if you were to look at them, you would find that they were all remarkably similar and reflected the arguments which the High Representative has put again so forcefully and ably today. Above all, however, the EU can contribute to international security through its work in – and support for – multinational frameworks and disciplines that are increasingly necessary and important for managing the affairs of an interdependent world. I am thinking here of UN disarmament and non-proliferation Conventions; environmental Treaties such as the Kyoto Protocol on Climate Change; and, of course, the International Criminal Court. I could go on – but the point is clear. We cannot simply divide between our security interests on the one hand and our development and trade interests on the other. In order to prevent future violent conflicts we have to have policies on environmental degradation, poverty and global governance, AIDS, Justice and Home Affairs, nuclear safety, and so on. I think the point is clear. So the underlying conclusion is that effective multilateralism should be the motto on the European Union’s banner. That is the essence of our security strategy. I shall say a brief word about small arms and light weapons, because that too underlines the importance of practical and effective multilateralism. We are committed to combating the spread of small arms around the world. A code of conduct on arms exports was adopted five years ago, under which Member States set high common standards for the management of conventional arms transfers. The code has since established itself as a comprehensive international arms export regime. In a joint action covering small arms later in 1998 the EU pledged to promote a number of principles including commitments by all countries to supply small arms only to governments, and to import and hold arms exclusively for their legitimate security needs. The EU has set aside funds for the provision of financial and technical assistance to small arms programmes and projects around the world. I look forward to the publication of the document on security. As the High Representative said, this will be the beginning of a very important debate, and of course much of that debate will take place in these hallowed chambers. We look forward to hearing the contributions of honourable Members who have already made a significant contribution to the broader comprehension of security which is now shared throughout the EU. In many respects it is remarkable that the European Union has proceeded so far and so fast towards a Common Foreign and Security Policy, and towards a Security and Defence Policy without the benefit – until now – of a formal Security Strategy. The Commission very much welcomes the decision to rectify that omission and looks forward to the debates that will take place on the strategy document which is going to come forward shortly. On the defence and military side there has been impressive progress in creating European capacities that the Union is already beginning to put to use. As the High Representative has said, we need to be explicit about our strategic purposes, and the circumstances in which the European Union might deploy force. As I have said before and as he has said, we also have to challenge our colleagues in government and our electorates about the gap which exists between ambition and what people are prepared to pay, and what people are prepared to cooperate over. The Commission, as I have said before, is not a silent and disinterested onlooker in this debate. We have no direct role in defence and military matters, and even in the absence of my honourable friend Mr Van Orden, I repeat that we do not aspire to a direct role in defence and military matters. But whatever the EU does militarily – whether in conflict prevention, crisis management or post-conflict reconstruction – is inevitably part of a wider European strategy including many elements for which the Commission does indeed have the lead responsibility. The European Union needs a seamless approach, which is why the High Representative and I – with our respective services – have worked so closely together, and why I am pleased that the European Convention has proposed even closer integration in future. The real point I want to make, however, is that defence and military issues are only one dimension – and for the European Union still a relatively small dimension – of any 'Security Strategy' which is worthy of the name. In a sense, the EU itself – its creation, its development and its enlargement – can be seen as a European Security Strategy, and it has been a brilliantly effective one. The Union has provided the central economic and political organising principle for our continent over the last half century, helping to secure democracy and stability for countries emerging from dictatorship and oppression. Through the Wider Europe agenda, too, we seek to extend stability to our neighbours and the circle of friends around us. Perhaps the central element in any security strategy for Europe must be to ensure that the EU itself continues to prosper and to develop. Beyond that, the EU is a major contributor to international security in a host of different contexts: through, for example, our contribution to global trade. The EU has played a central role in the creation and development of the World Trade Organisation, and we are now engaged in the Doha Development Round. It would be hard to exaggerate the importance of that work for global security, because security and prosperity are so closely intertwined. We also contribute to global security through external development assistance. I have pointed out to the House before that we are responsible – the EU, the Commission and Member States – for about 55% of all such assistance worldwide, and for about two-thirds of all grant assistance. That is a vital contribution to security because poverty and inequality are not just moral issues but also security issues. Through our assistance, too, we work for human rights and for better governance. Again, these are security issues linked, for example, to the fight against terrorism, because inequality and oppression are the breeding ground of hatred, intolerance and violence."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, gedurende de afgelopen drie of vier jaar hebben de Hoge Vertegenwoordiger en ik zoveel toespraken gehouden over dit onderwerp dat er meters boekenplank mee gevuld zouden kunnen worden. Als u ze bekijkt, dan zult u merken dat ze allemaal verdacht veel op elkaar lijken en allemaal de argumenten bevatten die de Hoge Vertegenwoordiger vandaag opnieuw zo overtuigend en bekwaam onder woorden heeft gebracht. Maar de EU kan bij uitstek bijdragen aan de internationale veiligheid via haar werk binnen – en steun voor – multinationale kaders en mechanismen die in toenemende mate nodig en belangrijk zijn bij het regelen van zaken in een wereld waarin iedereen van elkaar afhankelijk is. Ik denk hierbij bijvoorbeeld aan de VN-verdragen op het gebied van ontwapening en non-proliferatie; milieuverdragen, zoals het Protocol van Kyoto inzake klimaatverandering; en uiteraard het Internationaal Strafhof. Ik zou zo nog even door kunnen gaan, maar het principe lijkt me duidelijk. We kunnen simpelweg geen onderscheid maken tussen onze veiligheidsbelangen aan de ene kant en onze ontwikkelings- en handelsbelangen aan de andere kant. Om gewelddadige conflicten in de toekomst te voorkomen hebben we behoefte aan beleid op het gebied van milieuvervuiling, armoede en wereldwijd bestuur, aids, justitie en binnenlandse zaken, nucleaire veiligheid enzovoorts. Ik denk dat dit punt duidelijk is. De onderliggende conclusie is dus dat het motto op de vlag van de Europese Unie ‘effectief multilateralisme’ moet zijn. Dat is immers de essentie van onze veiligheidsstrategie. Ik zal nu kort iets zeggen over kleine en lichte wapens omdat ook op dat terrein het belang van praktisch en effectief multilateralisme nog eens wordt onderstreept. Wij maken ons hard voor de strijd tegen kleine wapens overal ter wereld. Vijf jaar geleden werd er een gedragscode voor de export van wapens aangenomen waarin de lidstaten hoge gemeenschappelijke eisen stelden aan het beleid met betrekking tot de levering van conventionele wapens. Die code heeft zich sindsdien ontwikkeld tot een allesomvattend internationaal stelsel voor de wapenexport. Bij een gezamenlijke actie op het terrein van kleine wapens later in 1998 beloofde de EU een aantal principes te bevorderen, waaronder het verkrijgen van toezeggingen van alle landen om alleen nog kleine wapens te leveren aan regeringen en om wapens alleen nog te importeren en te bezitten voor hun eigen legitieme veiligheidsbehoeften. De EU heeft middelen gereserveerd voor het verlenen van financiële en technische steun aan programma’s voor kleine wapens en projecten overal ter wereld. Ik kijk uit naar de publicatie van dit document over veiligheid. Zoals de Hoge Vertegenwoordiger al heeft gezegd, wordt dit het begin van een zeer belangrijk debat dat uiteraard voor een groot deel in deze gewijde vergaderzalen zal plaatsvinden. We zijn benieuwd naar de bijdragen van de afgevaardigden, die al zo’n belangrijke bijdrage hebben geleverd aan een beter begrip van het concept veiligheid, dat nu overal in de EU is doorgedrongen. Het is in vele opzichten opmerkelijk dat de Europese Unie in zo’n korte tijd al zo ver is gekomen op weg naar een gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid en naar een veiligheids- en defensiebeleid, zonder dat zij daarbij – althans tot nu toe - kon beschikken over een formele veiligheidsstrategie. De Commissie juicht de beslissing toe om die tekortkoming recht te zetten en kijkt uit naar de debatten die zullen plaatsvinden naar aanleiding van het strategische document dat binnenkort zal verschijnen. Op militair en defensieterrein is indrukwekkende vooruitgang geboekt bij het opzetten van een Europese capaciteit die de Unie ook al begint te benutten. Zoals de Hoge Vertegenwoordiger heeft gezegd, moeten we duidelijk zijn over onze strategische doelen en de omstandigheden waaronder de Europese Unie over zou kunnen gaan tot het gebruik van geweld. Zoals hij en ik al eerder hebben aangegeven, moeten we ook onze collega’s in de regeringen en onze electoraten bewust maken van de kloof die er bestaat tussen enerzijds onze ambitie en anderzijds de middelen en de mate van samenwerking die de mensen hiervoor over hebben. De Commissie is, zoals ik al heb gezegd, geen stille en belangeloze toeschouwer bij dit debat. We spelen geen directe rol in militaire en defensiezaken. Hoewel de heer Van Orden afwezig is, wil ik hier toch herhalen ik dat we een dergelijke directe rol ook niet nastreven. Maar wat de EU ook doet op militair gebied – of het nu om conflictpreventie gaat, crisismanagement of naoorlogse wederopbouw – het maakt onherroepelijk deel uit van een bredere Europese strategie die veel elementen omvat waarvoor de Commissie wel de uiteindelijke verantwoordelijkheid draagt. De Europese Unie heeft behoefte aan een naadloze benadering en daarom hebben de Hoge Vertegenwoordiger en ik – met onze respectievelijke diensten – ook zo nauw samengewerkt en om die reden ben ik ook blij dat de Europese Conventie heeft voorgesteld om in de toekomst nog nauwer te gaan samenwerken. Het eigenlijke punt dat ik echter wilde maken is dat militaire en defensiezaken slechts één aspect zijn – en voor de Europese Unie nog steeds een relatief klein aspect – van iedere veiligheidsstrategie die deze naam verdient. In zekere zin kan de EU zelf – haar oprichting, ontwikkeling en uitbreiding – gezien worden als een Europese veiligheidsstrategie en een strategie die bovendien uiterst effectief is geweest. De Unie is in de afgelopen halve eeuw het centrale economische en politieke beginsel gebleken voor de organisatie van ons werelddeel en zij heeft op die manier bijgedragen aan het veiligstellen van democratie en stabiliteit in landen die zich ontworsteld hadden aan dictators en onderdrukking. Ook in het kader van de grotere Europese nabuurschap proberen we stabiliteit uit te breiden naar onze buurlanden en de vrienden om ons heen. Misschien moet het centrale element in iedere veiligheidsstrategie voor Europa wel zijn dat we ervoor zorgen dat de EU zelf blijft bloeien en zich blijft ontwikkelen. Daarnaast draagt de EU ook in een reeks verschillende verbanden in belangrijke mate bij aan de internationale veiligheid: bijvoorbeeld door middel van ons aandeel in de wereldhandel. De EU heeft een centrale rol gespeeld bij het opzetten en ontwikkelen van de Wereldhandelsorganisatie en we zijn nu betrokken bij de ontwikkelingsronde van Doha. Het belang van dat werk voor de wereldwijde veiligheid kan nooit voldoende worden benadrukt, omdat veiligheid en voorspoed nu eenmaal volledig met elkaar verweven zijn. Verder dragen we bij aan wereldwijde veiligheid via externe ontwikkelingshulp. Ik heb het Parlement er al eerder op gewezen dat wij – de EU, de Commissie en de lidstaten – verantwoordelijk zijn voor zo’n 55 procent van alle wereldwijd geboden hulp en voor zo’n tweederde van alle financiële ondersteuning. Dat is een cruciale bijdrage aan veiligheid omdat armoede en ongelijkheid niet alleen morele kwesties zijn, maar net zo goed veiligheidskwesties. Via onze hulp werken we ook aan mensenrechten en beter bestuur. Ook dit zijn veiligheidskwesties die bijvoorbeeld samenhangen met de strijd tegen het terrorisme, aangezien ongelijkheid en onderdrukking een voedingsbodem zijn voor haat, intolerantie en geweld."@nl2 "Senhor Presidente, ao longo dos últimos três ou quatro anos, o Senhor Alto Representante e eu próprio tivemos ocasião de proferir discursos a este respeito, que, imagino, possam medir-se a metro, e se se derem ao trabalho de os reler repararão que todos são extremamente semelhantes, reflectindo o que o Senhor Alto Representante voltou ainda hoje a expor, de forma vigorosa e hábil. No entanto, a UE pode, acima de tudo, contribuir para a segurança internacional através do seu trabalho em fóruns e organizações internacionais – e do seu apoio aos mesmos –, que são cada vez mais necessários e importantes na gestão das questões que se colocam a um mundo interdependente. Refiro-me aqui às Convenções da ONU em matéria de desarmamento e de não proliferação; a Tratados como o Protocolo de Quioto sobre as Alterações Climáticas e, evidentemente, ao Tribunal Penal Internacional. Poderia prosseguir a enumeração, mas penso ter sido claro. Não podemos, simplesmente, separar os nossos interesses de segurança e os nossos interesses nos domínios do desenvolvimento e do comércio. Para prevenir, de futuro, conflitos violentos precisamos de dispor de políticas em matéria de degradação do ambiente, pobreza e governança mundial, SIDA, Justiça e Assuntos Internos, segurança nuclear e outros. Penso ter sido claro. Por isso, chego à conclusão de que o mote a esgrimir pela União Europeia é o multilateralismo eficaz. É essa a essência da nossa estratégia de segurança. Gostaria de dizer umas breves palavras sobre as armas de ligeiras e de pequeno porte, porque também neste caso está patente a importância de um multilateralismo pragmático e eficaz. Estamos empenhados em combater a disseminação das armas de pequeno porte em todo o mundo. Foi adoptado, há cinco anos, um código de conduta sobre a exportação de armas de pequeno porte, ao abrigo do qual os Estados-Membros estabeleceram elevadas normas comuns de gestão das transferências de armas convencionais. Desde então, o Código afirmou-se como um regime internacional e abrangente de exportação de armamento. Mais tarde, em 1998, numa acção comum que abarcava as armas de pequeno porte, a UE prometeu promover um certo número de princípios, incluindo o compromisso da parte de todos os países de apenas fornecerem armas de pequeno porte a governos e de importarem e deterem armas exclusivamente para as suas necessidades legítimas de segurança. A UE destinou fundos para o fornecimento de assistência financeira e técnica aos programas e projectos relacionados com armas ligeiras em todo o mundo. Aguardo com expectativa a publicação do documento sobre segurança. Tal como o afirmou o Senhor Alto Representante, será o início de um debate de extrema importância, e, evidentemente, grande parte desse debate terá lugar nestas Câmaras solenes. Aguardamos com expectativa poder ouvir os contributos dos senhores deputados, que deram já contributos significativos para um entendimento mais amplo da segurança que agora é partilhado em toda a UE. É, em muitos aspectos, notável que a União Europeia tenha conseguido progredir, até à data e de forma tão rápida, rumo a uma Política Externa e de Segurança Comum e a uma Política de Segurança e Defesa Comum sem o sustentáculo – até agora – de uma Estratégia de Segurança formal. A Comissão regozija-se muito com a decisão de colmatar essa lacuna e aguarda com expectativa os debates que terão lugar sobre o documento de estratégia que, muito em breve, será apresentado. No campo militar e da defesa, registaram-se progressos consideráveis no que respeita à criação de capacidades europeias, que a União está já a começar a aplicar no terreno. Como o afirmou o Senhor Alto Representante, é preciso que sejamos explícitos quanto aos objectivos estratégicos e às circunstâncias em que a União Europeia poderá mobilizar forças. Como já anteriormente o afirmei, assim como o Senhor Alto Representante, teremos também de desafiar os nossos colegas nos nossos governos, bem como os nossos eleitorados, chamando a atenção para o fosso que existe entre a ambição e o que as pessoas estão preparadas para pagar, e o que as pessoas estão preparadas para fazer através da cooperação. Como referi, a Comissão não é um observador externo, silencioso e desinteressado deste debate. Não temos uma intervenção directa em matéria militar e de defesa e, mesmo na ausência do meu distinto amigo, o senhor deputado Van Orden, reitero que não aspiramos a um papel directo em assuntos militares e de defesa. Seja qual for a natureza do que a UE vier a fazer em termos militares – quer no campo da prevenção de conflitos, quer no da gestão de crises, quer ainda no da reconstrução pós-conflito –, fará inevitavelmente parte de uma estratégia europeia mais alargada, incluindo muitos aspectos relativamente aos quais a Comissão detém, efectivamente, a responsabilidade principal. A União Europeia necessita de uma abordagem uniforme, razão pela qual o Senhor Alto Representante e eu próprio – juntamente com os nossos serviços – temos vindo a trabalhar de forma tão próxima, e motivo pelo qual me congratulo com o facto de a Convenção Europeia ter proposto uma integração ainda maior de futuro. Mas, o verdadeiro argumento que aqui quero defender é que as questões militares e de defesa são apenas uma das dimensões – e para a União Europeia uma dimensão ainda relativamente pequena – de qualquer 'Estratégia de Segurança' digna desse nome. De certa forma, a própria UE – a sua criação, o seu desenvolvimento e o seu alargamento – pode ser vista como uma Estratégia Europeia de Segurança, e tem sido absolutamente eficaz. A União proporcionou ao nosso continente um princípio organizativo económico e político crucial nos últimos cinquenta anos, ajudando a garantir a democracia e a estabilidade em países que se libertam da ditadura e da opressão. Também através da Agenda para uma Europa Alargada procuramos estender a estabilidade aos nossos vizinhos e ao nosso círculo de amigos. Talvez o elemento central de qualquer estratégia de segurança para a Europa passe por garantir que a própria UE continue a prosperar e a desenvolver-se. Para além disso, a UE é um dos principais contribuintes para a segurança internacional, numa série de contextos diferentes: por exemplo, através do nosso contributo para o comércio mundial. A UE desempenhou um papel fundamental na criação e desenvolvimento da Organização Mundial de Comércio, e estamos agora empenhados na Ronda do Desenvolvimento de Doha. Seria difícil exagerar a importância desse trabalho para a segurança mundial, já que a segurança e a prosperidade estão intimamente interligadas. Contribuímos ainda para a segurança mundial através da assistência externa ao desenvolvimento. Já antes salientei, aqui nesta Assembleia, que somos responsáveis – a UE, a Comissão e os Estados-Membros – por cerca de 55% de toda essa ajuda a nível mundial e por cerca de dois terços de toda a ajuda concedida. Trata-se de um contributo fundamental para a segurança, pois a pobreza e a desigualdade não são apenas questões mortais, mas também de segurança. Através da nossa ajuda, trabalhamos também em prol dos direitos humanos e de uma melhor governança. Mais uma vez, estas são questões ligadas à segurança, por exemplo, no que respeita à luta contra o terrorismo, visto que a desigualdade e a opressão são terreno fértil para o ódio, a intolerância e a violência."@pt11 ". Herr talman! Under de senaste tre eller fyra åren har den höge representanten och jag hållit tal i denna fråga som jag skulle tro att man kan mäta i meter, och om ni går igenom dem så skulle ni komma fram till att de är påfallande lika och återger de argument som den höge representanten återigen har framfört med sådan kraft och skicklighet i dag. EU kan dock framförallt bidra till internationell säkerhet genom sitt arbete i – och stöd för – multinationella regelverk och ordningar som blir allt mer nödvändiga och viktiga för att hantera en värld som präglas av ömsesidigt beroende. Jag tänker på FN:s konventioner för avrustning och icke-spridning, miljöfördrag som till exempel Kyotoprotokollet om klimatförändring och, naturligtvis, Internationella brottmålsdomstolen. Jag skulle kunna fortsätta – men jag tror att poängen är tydlig. Vi kan inte dra en enkel skiljelinje mellan våra säkerhetsintressen å ena sidan och våra intressen av utveckling och handel å den andra. För att förhindra framtida våldsamma konflikter måste vi ha program för miljöförstöring, fattigdom och globala styrelseformer, aids, rättsliga och inrikes frågor, kärnkraftssäkerhet, och så vidare. Jag tror att poängen är tydlig. Så slutsatsen av allt detta är att effektiv multilateralism bör vara mottot på Europeiska unionens fana. Det är själva kärnan i vår säkerhetsstrategi. Jag skall säga några ord om handeldvapen och lätta vapen, för det visar också på betydelsen av en praktisk och effektiv multilateralism. Vi har åtagit oss att bekämpa spridningen av handeldvapen över hela världen. En uppförandekod för vapenexport antogs för fem år sedan, enligt vilken medlemsstaterna införde höga gemensamma normer för handel med konventionella vapen. Sedan dess har koden etablerats som ett omfattande internationellt system för kontroll av vapenexport. I en gemensam åtgärd för handeldvapen senare under 1998 förpliktigade sig EU att verka för ett antal principer, däribland åtaganden från alla länder att leverera handeldvapen endast till regeringar, och att endast importera och inneha vapen för sina legitima säkerhetsbehov. EU har anslagit medel för ekonomiskt och tekniskt bistånd till program och projekt för handeldvapen över hela världen. Jag ser fram emot offentliggörandet av dokumentet om säkerhet. Det kommer, som den höge representanten sade, att bli inledningen till en mycket viktig debatt, och mycket av den debatten kommer naturligtvis att äga rum i dessa vördnadsbjudande salar. Vi ser fram emot att få höra bidragen från de ärade ledamöterna, som redan har lämnat ett betydelsefullt bidrag till den större förståelse av säkerhet, som nu är gemensam för hela EU. Det är på många sätt anmärkningsvärt att Europeiska unionen har rört sig så långt och så snabbt i riktning mot en gemensam utrikes- och säkerhetspolitik, och mot en säkerhets- och försvarspolitik, utan – ända tills nu – en formell säkerhetsstrategi. Kommissionen välkomnar mycket varmt beslutet att rätta till den försummelsen och ser fram emot debatterna om det strategidokument som kommer att läggas fram inom kort. På försvarssidan och den militära sidan har det gjorts imponerande framsteg för att skapa en europeisk kapacitet som unionen redan har börjat använda. Vi måste, som den höge representanten har sagt, vara tydliga i fråga om våra strategiska avsikter och under vilka omständigheter Europeiska unionen kan komma att använda maktmedel. Som jag har sagt tidigare och som han har sagt, måste vi även utmana våra kolleger i regeringar och vår väljarkår när det gäller den klyfta som finns mellan ambitionerna och vad människor är beredda att betala, och vad människor är beredda att samarbeta om. Kommissionen är, som jag tidigare har sagt, inte en tyst och opartisk åskådare i denna debatt. Vi har inte någon direkt roll i försvarsfrågor och militära frågor och jag upprepar, till och med i min ärade vän Van Ordens frånvaro, att vi inte strävar efter en direkt roll i försvarsfrågor och militära frågor. Men vad EU än gör militärt – oavsett om det gäller konfliktförebyggande, krishantering eller återuppbyggnad efter konflikter – är det oundvikligen en del av en bredare europeisk strategi, som omfattar många element för vilka kommissionen faktiskt har huvudansvaret. Europeiska unionen behöver en helgjuten strategi och det är anledningen till att den höge representanten och jag – med våra respektive avdelningar – har arbetat så nära tillsammans, och till att det gläder mig att konventet för EU:s framtid har föreslagit en än närmare integration i framtiden. Vad jag verkligen vill ha sagt är emellertid att försvarsfrågor och militära frågor bara är en aspekt – och för Europeiska unionen fortfarande en relativt liten aspekt – av varje ”säkerhetsstrategi” värd namnet. EU – dess tillkomst, utveckling och utvidgning – kan på sätt och vis betraktas som en säkerhetsstrategi och en fantastiskt framgångsrik sådan. Unionen har stått för den centrala ekonomiska och politiska organiserande principen för vår kontinent under det senaste halvseklet, och bidragit till att befästa demokrati och stabilitet för länder som tagit sig ur från diktatur och förtryck. Genom agendan för ett utvidgat Europa försöker vi också utvidga stabiliteten till våra grannländer och den vidare ringen av vänner runt oss. Det är möjligt att det centrala inslaget i varje säkerhetsstrategi för Europa måste vara att se till att EU själv fortsätter att blomstra och utvecklas. Utöver det lämnar EU viktiga bidrag till internationell säkerhet i en mängd olika sammanhang, till exempel genom vårt bidrag till global handel. EU har spelat en central roll för Världshandelsorganisationens tillkomst och utveckling och vi är nu engagerade i den utvecklingsrunda som man enades om i Doha. Det skulle vara svårt att överdriva det arbetets betydelse för global säkerhet, för säkerhet och välstånd är så intimt sammanflätade. Vi bidrar även till global säkerhet genom utvecklingsbistånd. Jag har tidigare påpekat för kammaren att vi – EU, kommissionen och medlemsstaterna – svarar för omkring 55 procent av allt sådant bistånd över hela världen, och för omkring två tredjedelar av allt beviljat stöd. Detta är ett väsentligt bidrag till säkerheten, för fattigdom och ojämlikhet är inte enbart moraliska frågor utan även säkerhetsfrågor. Vi arbetar för mänskliga rättigheter och för bättre styrelseformer även genom vårt bistånd. Återigen är detta säkerhetsfrågor kopplade, till exempel, till kampen mot terrorism, för ojämlikhet och förtryck är grogrunden för hat, intolerans och våld."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(ΕΝ)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Commission"10,3 "Patten,"5,8,10,3 "governance"9 "komissio"5 "Επιτροπή."8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph