Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-18-Speech-3-044"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-06-18"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Mellanöstern4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030618.6.3-044"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-06-18-Speech-3-0454
lpv:speaker	lp:Patten4
lpv:spoken text	". Mr President, the High Representative has just eloquently demonstrated how close hope and despair are in the Middle East. Following the presentation of the Roadmap and the Sharm-el-Sheikh and Aqaba Summits, there seemed to be a much better chance for peace Alas, the ongoing violence is again putting this at serious risk. We, the European Union – and much more so the peoples in the Middle East – cannot afford to lose the opportunity for peace which has been created by the Roadmap, small though it may be. There is another area where we in the European Union will need to step up our efforts: the request of the Roadmap for all Arab states to cut off public and private funding for the groups engaged in violence and terror. We discussed this point at the Euro-Mediterranean meeting on Crete. We encouraged Arab states to channel aid funds through the single account of the Palestinian Authority Ministry of Finance. But we should use our partnership with Arab countries to address this extremely important point. There are, however, issues that need to be dealt with urgently in the context of the Roadmap and together with the United States: for example, the rapidly expanding settlement activities and the so-called security wall which is biting into the West Bank. Both undermine the envisaged two-State solution. Equally worrying is the worsening humanitarian situation which is compounded by restrictions on humanitarian access. These new measures have a negative impact on the operation of international donors and will make it increasingly difficult, if not impossible, to undertake humanitarian and development tasks. We welcome, however, confidence-building measures on the Israeli side such as the removal of so-called illegal settlement outposts, the lifting of curfews, the release of prisoners and the provision of more work permits for Palestinians. Additional proactive measures would help win the hearts and minds of the population and would reduce the attraction and influence of those who are so bitterly opposed to peace. As I said before, we are willing to help but it is up to the Israeli and Palestinian parties to take the first step. Without their political will and commitment nothing will change. The killing will go on. Let me just say a few additional words, following what the High Representative said about Iran and our relationship with Iran. I welcome, as you did Mr President, a delegation from the Parliament in Iran to the official gallery here today. I too have enjoyed discussions with them this week and, indeed, enjoyed discussions with them in Tehran. Over the last year and more, we have made it clear to our interlocutors in Iran that we want to develop a sophisticated, comprehensive relationship with them; which recognises that Iran is a great pre-Islamic civilisation; which recognises Iran's enormous geo-strategic importance in the region and, indeed, in the world; and which recognises that the outcome of the debate on democracy in Iran is important not just for the region but for all of us. It is a genuine debate and we watch it and listen to it with considerable interest. We have started, as the House knows, a series of discussions with Iran. We have three tracks of discussions: one on human rights, one on political issues such as the use, manufacture and proliferation of weapons of mass destruction, and the third on trade and cooperation. We have had two rounds of talks on the first two of those issues, three rounds of talks on the first two, and four rounds of talks on trade and cooperation. The Council has always made it absolutely clear that progress on each of those tracks is interlinked, that we cannot make progress in one area without being able to demonstrate that we are making progress in others. We can point to some progress. We cannot, alas, point to as much progress as a result of the human rights dialogue as we would like, though we welcome, for instance, the agreement to allow thematic UN rapporteurs to return to Iran. There has been considerable progress on the trade and cooperation agenda where there have been very good and thorough discussions on both sides. Now more than ever it is crucial that the Roadmap should be implemented without being taken hostage by extremists who do not want peace. Despite the violence of last week I hope that Palestinians and Israelis, with support from the international community, will generate sufficient confidence to allow them to move forward. I have to say that, on political issues, and in particular on the issue to which the High Representative drew attention – nuclear matters and the transparency surrounding Iran's nuclear programme – we have not enjoyed the progress that we would have like to have seen. This is not a new point for us. Every meeting I have had with any Iranian official – every meeting – has involved a call for Iran to sign the additional Protocol to the International Atomic Energy Agency. It was a point that the High Representative and I made when we went to Tehran in the immediate aftermath of 11 September. It was a point which, again, I made on a recent and extremely valuable visit to Tehran. So this is not an issue to which the European Union has come recently. It is not a question of us parroting other peoples' concerns. These are real concerns for us and we want to see them addressed. Iran is a sovereign nation and it makes its own decisions but I hope it will make decisions which will make it easier for it to get on with Europe, for it to get on with the rest of the world and for Europe to get on with Iran. That is what we would like to see but this has to be a two-way process of engagement. There has to be a recognition in Iran that when we talk about weapons of mass destruction we are deadly serious, not perhaps as deadly as the weapons, but certainly profoundly serious about what we want to see as the outcome. We also need to reflect now on how we in the European Union could help on this. I can see several areas where the European Union and the Commission, in particular, could make a useful contribution: First we ought to continue supporting Palestinian institution-building and reform, as we have already done with a successful record in the past. Secondly, we should contribute to the Roadmap’s monitoring process and put pressure on Arab States to help dry up funds to extremist groups and to close the offices of those groups. We should also press Israel to moderate its responses to the unspeakably atrocious suicide bombings which many Arab leaders have themselves condemned. We will continue our concrete support to the reform process and will also assist the new Palestinian cabinet in achieving its ambitious goals. In 2003, the Community will provide a EUR 132 million support package for Palestinian institutional reform and respond to the deterioration of the economic and humanitarian situation. But clearly, the reform needs to go further in other areas as well: one that I have particularly pressed on Palestinian officials, even this week, is the judiciary. We would also like to see elections held by the end of the first phase of the Roadmap. The Commission has done a lot of work with the Palestinian authority, especially with the Finance Minister, Salam Fayyad, which I am pleased to say has led to a successful reform process. This is by no means completed, and we therefore continue working closely with the Palestinian authority on reform conditions for our support during this year. Minister Fayyad has confirmed that with our latest help he has succeeded in consolidating public-sector revenues and there is much greater budgetary transparency with monthly budget execution reports available, even on the Internet. The reforms, together with external financial assistance, have allowed him to increase expenditure in Gaza and West Bank since the beginning of the year by meeting arrears and salary payments. Boosting aggregate demand was, in his view, the most important contribution that could be made at this stage to alleviating the severe constraints on the Palestinian economy. As a possible next step, easing restrictions on freedom of movement, including to Jordan and Egypt, would greatly help to revive economic activity. Further progress is needed. Next week, the European Union-Palestinian Joint Committee will be discussing all these issues. We will also explore ways and means of making better use of the Interim Association Agreement. As a member of the Quartet, the European Union will need to look at the monitoring mechanism. All Quartet partners should be able to contribute. The Commission is certainly ready to support this important work through our experience and activities in reform and institution-building, but also in the areas of economic and humanitarian issues."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, den højtstående repræsentant har netop med stor veltalenhed forklaret, hvor lille afstanden er mellem håb og fortvivlelse i Mellemøsten. Efter præsentationen af køreplanen og topmøderne i Sharm el Sheikh og Aqaba syntes der at være langt større chancer for fred, men desværre bringer de vedvarende uroligheder freden i alvorlig fare. Vi, EU - og i langt højere grad befolkningerne i Mellemøsten - har ikke råd til at miste den mulighed for fred, der er skabt med køreplanerne, uanset hvor lille den måtte forekomme. EU skal også intensivere indsatsen for at få de arabiske stater til at følge opfordringen i køreplanen om at standse offentlig og privat støtte til de grupper, der beskæftiger sig med vold og terror. Vi diskuterede dette punkt på Euro-Middelhavs-mødet på Kreta. Vi opfordrede de arabiske stater til at kanalisere bistandsmidler via den fælles konto, som Den Palæstinensiske Myndigheds finansministerium har. Men vi skal bruge vores partnerskab med de arabiske lande til at gøre noget ved dette meget vigtige punkt. Det er imidlertid et spørgsmål, der skal hastebehandles inden for rammerne af køreplanen og i samarbejde med USA. Det gælder f.eks. de hurtigt voksende bosættelsesaktiviteter og den såkaldte sikkerhedsmur, der skærer sig ind i Vestbredden. Begge disse punkter underminerer den foreslåede tostatsløsning. Det er også bekymrende, at der sker en forværring af den humanitære situation, der yderligere vanskeliggøres af restriktioner vedrørende det humanitære virke. Disse nye foranstaltninger har en negativ indvirkning på de internationale donorers indsats, og det vil gøre det vanskeligere, om ikke umuligt, at udføre humanitære og udviklingsmæssige opgaver. Vi glæder os imidlertid over tillidsskabende foranstaltninger fra israelsk side såsom fjernelse af de såkaldt ulovlige bosættelsesforposter, ophævelse af udgangsforbud, frigivelse af fanger og udstedelse af flere arbejdstilladelser til palæstinensere. Yderligere proaktive foranstaltninger vil medvirke til at vinde befolkningens hjerter og sind og mindske opbakningen til de kræfter, der kæmper bittert imod en fredsløsning. Som jeg sagde tidligere, er vi villige til at hjælpe, men det er op til israelerne og palæstinenserne at tage det første skridt. Uden deres politiske vilje og engagement sker der ingen ændringer, og drabene vil fortsætte. Jeg har nogle enkelte kommentarer til den højtstående repræsentants bemærkninger om Iran og vores forhold til Iran. Ligesom Dem, hr. formand, vil jeg også byde delegationen fra Irans parlament velkommen i den officielle loge. Jeg har også haft fornøjelsen af at tale med Dem i løbet af ugen samt tidligere i Teheran. I over et år har vi gjort det klart for vores samtalepartnere i Iran, at vi ønsker at udvikle et sofistikeret og omfattende forhold til dem, hvor vi anerkender, at Iran er en stor præislamisk civilisation, hvor vi anerkender Irans enorme geostrategiske betydning for regionen såvel som for resten af verden, og hvor vi anerkender, at resultatet af debatten om demokrati i Iran er vigtig ikke blot for regionen, men for os alle. Det er en ægte debat, og vi følger den og lytter med stor interesse til den. Som medlemmerne af Europa-Parlamentet ved, har vi indledt en række samtaler med Iran. Vi følger tre spor under disse samtaler - et om menneskerettigheder, et om politiske spørgsmål såsom brug, fremstilling og spredning af masseødelæggelsesvåben samt et om handel og samarbejde. Vi har haft to samtalerunder om de første to emner, tre samtalerunder om de første to og fire samtalerunder om handel og samarbejde. Rådet har hele tiden gjort det helt klart, at fremskridt inden for hvert af disse spor er indbyrdes afhængige, og at vi ikke kan gøre fremskridt på det ene område uden at kunne påvise, at vi også gør fremskridt på de andre områder. Vi kan påpege nogen udvikling. Vi kan imidlertid ikke pege på de store resultater som følge af menneskerettighedsdialogen, som vi gerne ville have haft, skønt vi f.eks. glæder os over aftalen om at lade de tematiske FN-rapportører vende tilbage til Iran. Der er gjort betydelige fremskridt vedrørende dagsordenen for handel og samarbejde, hvor der har været gode og grundige diskussioner på begge sider. Det er mere afgørende end nogensinde tidligere, at køreplanen gennemføres, uden at den tages som gidsel af ekstremister, der ikke ønsker fred. Trods sidste uges uroligheder håber jeg, at palæstinenserne og israelerne med støtte fra det internationale samfund vil skabe tilstrækkelig tillid til, at de kan komme videre. Jeg er nødt til at sige, at hvad angår politiske spørgsmål og i særdeleshed det spørgsmål, som den højtstående repræsentant kom ind på - nukleare spørgsmål og gennemsigtigheden af Irans kerneenergiprogram - er der ikke sket de ønskede fremskridt. Det er ikke et nyt punkt for os. Under alle de møder, jeg har haft med en iransk embedsmand - hvert eneste møde - er Iran blevet opfordret til at underskrive tillægsprotokollen til Den Internationale Atomenergiorganisation. Det var et punkt, som den højtstående repræsentant og jeg kom ind på, da vi besøgte Teheran umiddelbart efter den 11. september. Jeg kom atter ind på dette emne under et meget værdifuldt besøg i Teheran for nylig. Så det er ikke et spørgsmål, som EU først for nylig har taget op. Der er ikke tale om, at vi blot taler andre efter munden. Der er tale om ægte interesse fra vores side, og vi ønsker at gøre noget ved det. Iran er en suveræn nation, der træffer sine egne beslutninger, men jeg håber, at man vil træffe beslutninger, der sikrer landet et bedre forhold til Europa og resten af verden. Det er vores ønske, men der skal være tale om et dobbeltrettet engagement. Iran skal anerkende, at vi er dødsensalvorlige, når vi taler om masseødelæggelsesvåben, måske ikke lige så dødelige som våbnene, men bestemt dybt alvorlige med hensyn til, hvad vi ønsker at se som resultat. Vi er også nødt til at overveje, hvad EU kan gøre for at hjælpe. Jeg kan se flere områder, hvor EU og specielt Kommissionen kan yde et nyttigt bidrag. For det første bør vi fortsat støtte den palæstinensiske institutionsopbygning og reform, sådan som vi allerede tidligere har gjort med succes. For det andet skal vi bidrage til køreplanens overvågningsproces og lægge pres på de arabiske stater for at få standset finansieringen af ekstremistiske grupper og lukke disse gruppers kontorer. Vi skal også presse Israel til at moderere sine reaktioner på de ubeskriveligt grusomme selvmordsbomber, som også mange arabiske ledere har fordømt. Vi vil fortsætte vores konkrete støtte til reformprocessen, og vi vil også hjælpe det nye palæstinensiske kabinet med at opfylde dets ambitiøse mål. I 2003 vil EU stille en støttepakke på 130 millioner euro til rådighed for den palæstinensiske institutionelle reform og reagere på forringelsen af den økonomiske og humanitære situation. Men reformen skal selvfølgelig også gå videre på andre områder. Så sent som i denne uge har jeg kraftigt opfordret de palæstinensiske tjenestemænd til at gøre noget ved den dømmende magt. Men vi vil også gerne have valg ved afslutningen på køreplanens første fase. Kommissionen har arbejdet meget sammen med Den Palæstinensiske Myndighed og i særdeleshed med finansministeren Salam Fayyad, og det har heldigvis ført til en vellykket reformproces. Arbejdet er på ingen måde færdiggjort, og vi arbejder derfor fortsat tæt sammen med Den Palæstinensiske Myndighed om reformbetingelserne for vores støtte i indeværende år. Finansminister Fayyad har bekræftet, at det med vores seneste hjælp er lykkedes ham at konsolidere indtægterne fra den offentlige sektor, og der er langt større budgetgennemsigtighed med månedlige budgetgennemførelsesrapporter, der tilmed kan ses på internettet. Reformerne har sammen med ekstern finansiel bistand givet ham mulighed for at øge udgifterne i Gaza og på Vestbredden siden årets begyndelse og dermed betale restancer og lønninger. Efter hans mening var det vigtigste, han på daværende tidspunkt kunne gøre for at løsne de snærende bånd på den palæstinensiske økonomi, at øge den samlede efterspørgsel. Et muligt næste skridt med en slækkelse af begrænsningerne i den frie bevægelighed til bl.a. Jordan og Egypten vil i høj grad kunne være medvirkende til at sætte skub i den økonomiske aktivitet. Der er behov for yderligere fremskridt. I næste uge vil Den Blandede Kommission EU-Palæstina diskutere alle disse spørgsmål. Vi vil også undersøge, hvordan vi bedre kan udnytte interimsassocieringsaftalen. Som medlem af kvartetten skal EU se på overvågningsmekanismen. Alle kvartettens deltagere skal kunne bidrage. Kommissionen er bestemt villig til at støtte dette vigtige arbejde med vores ekspertise og aktiviteter inden for institutionsopbygning, men også hvad angår økonomiske og humanitære spørgsmål."@da1 "Herr Präsident! Der Hohe Vertreter hat gerade eloquent dargelegt, wie eng Hoffnung und Verzweiflung im Nahen Osten beieinander liegen. Nach der Vorlage der Road Map und den Gipfeltreffen von Scharm el Scheich und Akaba schienen die Chancen für Frieden deutlich gestiegen zu sein. Doch leider wird er durch die anhaltende Gewalt wieder ernsthaft in Gefahr gebracht. Unsere Europäische Union – und erst recht die Völker im Nahen Osten – können es sich nicht leisten, die durch die Road Map geschaffene Chance für Frieden nicht zu nutzen, so klein sie auch sein mag. Es gibt noch ein anderes Gebiet, auf dem die Europäische Union ihre Bemühungen wird verstärken müssen: die Forderung der Road Map an alle arabischen Staaten, die öffentliche und private Finanzierung von in Gewalt und Terror verwickelten Gruppen zu unterbinden. Wir haben diesen Punkt auf der Europa-Mittelmeer-Konferenz auf Kreta erörtert. Wir haben den arabischen Staaten geraten, Hilfsgelder über das einheitliche Konto des Finanzministeriums der Palästinensischen Behörde abzuwickeln. Wir sollten unsere Partnerschaft mit den arabischen Ländern dazu nutzen, um dieses äußerst wichtige Thema anzugehen. Es gibt allerdings Fragen, die im Zusammenhang mit der Road Map und gemeinsam mit den Vereinigten Staaten dringend behandelt werden müssen. Dazu gehören die sich rasch ausweitenden Siedlungsaktivitäten und der so genannte Schutzwall, der in das Westjordanland hineinragt. Beides untergräbt die angestrebte Zwei-Staaten-Lösung. Ebenso Besorgnis erregend ist die immer schlechter werdende humanitäre Lage, die durch Beschränkungen des Zugangs für humanitäre Hilfe noch verschlimmert wird. Diese neuen Maßnahmen haben negative Auswirkungen auf die Unternehmungen der internationalen Geber und werden es zunehmend erschweren oder gar unmöglich machen, humanitäre oder entwicklungspolitische Aufgaben wahrzunehmen. Wir begrüßen indes die vertrauensbildenden Maßnahmen auf israelischer Seite, wie zum Beispiel die Beseitigung der so genannten illegalen Siedlungs-Außenposten, die Aufhebung der Ausgangssperren, die Freilassung von Gefangenen und die Erteilung von mehr Arbeitserlaubnissen für Palästinenser. Zusätzliche positive Maßnahmen würden dazu beitragen, die Bevölkerung für sich zu gewinnen, und würden die Anziehungskraft und den Einfluss derer, die den Frieden so energisch ablehnen, schwinden lassen. Wie ich bereits sagte, sind wir bereit zu helfen, allerdings ist es an den Israelis und den Palästinensern, den ersten Schritt zu tun. Ohne ihren politischen Willen und ihr Engagement wird sich nichts ändern. Das Töten wird weitergehen. Lassen Sie mich noch einige ergänzende Bemerkungen zu dem machen, was der Hohe Vertreter zum Iran und unserem Verhältnis zum Iran sagte. Ebenso wie Sie, Herr Präsident, heiße auch ich hier und heute eine Delegation des iranischen Parlaments auf der Ehrentribüne willkommen. Auch ich hatte das Vergnügen, mit ihnen diese Woche Gespräche zu führen, so wie ich bereits in Teheran Gelegenheit dazu hatte. Seit nunmehr über einem Jahr machen wir unseren Gesprächspartnern im Iran deutlich, dass wir mit ihnen differenzierte, umfassende Beziehungen aufbauen wollen; die anerkennen, dass der Iran eine große vorislamische Zivilisation ist; die anerkennen, dass der Iran eine enorme geostrategische Bedeutung für die Region und sogar für die Welt hat; und die anerkennen, dass der Ausgang der Demokratiedebatte im Iran nicht nur für die Region, sondern für uns alle von Bedeutung ist. Es handelt sich um eine echte Debatte, und wir verfolgen sie mit sehr großem Interesse. Wie dem Parlament bekannt ist, haben wir eine Reihe von Gesprächen mit dem Iran in Angriff genommen. Wir haben drei Gesprächsschienen: eine betrifft die Menschenrechte, eine politische Fragen wie die Verwendung, Herstellung und Verbreitung von Massenvernichtungswaffen, und eine den Handel und die Zusammenarbeit. Wir hatten drei Gesprächsrunden zu den ersten beiden dieser Fragen und vier Gesprächsrunden zum Handel und zur Zusammenarbeit. Der Rat hat immer ausdrücklich klargestellt, dass Fortschritte auf jeder dieser Schienen miteinander verknüpft sind und dass wir nicht auf einem Gebiet Fortschritte machen können, ohne nachweisen zu können, dass wir auch auf anderen Gebieten vorankommen. Wir können auf einige Fortschritte verweisen. Leider können wir nicht auf so viele Fortschritte als Folge des Menschenrechtsdialogs verweisen, wie wir gerne würden, auch wenn wir beispielsweise die Einwilligung, den thematischen UN-Berichterstattern die Rückkehr in den Iran zu erlauben, begrüßen. Es hat beachtliche Fortschritte im Bereich Handel und Zusammenarbeit gegeben, wo eingehende und klärende Gespräche zwischen beiden Seiten stattgefunden haben. Es kommt jetzt mehr denn je darauf an, dass die Road Map umgesetzt wird, ohne dass sie zu einer Geisel in den Händen von Extremisten wird, die keinen Frieden wollen. Trotz der Gewalt der letzten Woche hoffe ich, dass Palästinenser und Israelis mit Unterstützung der internationalen Gemeinschaft genug Vertrauen aufbauen werden, um voranschreiten zu können. Ich muss sagen, dass wir in politischen Fragen, insbesondere in der Frage, auf die der Hohe Vertreter hingewiesen hat – Atomfragen und die Transparenz in Bezug auf das iranische Atomprogramm – nicht die Fortschritte erzielt haben, die wir uns gewünscht hätten. Das ist für uns nichts Neues. Wann ich auch immer mit welchem iranischen Vertreter zusammentraf – egal, bei welchem Treffen –, jedes Mal wurde der Iran aufgefordert, das Zusatzprotokoll der Internationalen Atomenergie-Organisation zu unterzeichnen. Auf diesen Punkt haben der Hohe Vertreter und ich hingewiesen, als wir unmittelbar nach dem 11. September nach Teheran fuhren. Auf diesen Punkt habe ich abermals bei einem kürzlich erfolgten und außerordentlich wertvollen Besuch in Teheran hingewiesen. Dies ist also kein Thema, auf das die Europäische Union erst vor kurzem gekommen ist. Es geht uns nicht darum, die Anliegen anderer Menschen nachzuplappern. Das sind uns wirkliche Anliegen, und wir möchten, dass sie angegangen werden. Der Iran ist eine souveräne Nation und trifft eigene Entscheidungen, jedoch hoffe ich, dass das Land Entscheidungen trifft, die es ihm erleichtern werden, mit Europa zurechtzukommen, mit der übrigen Welt zurechtzukommen, und die es Europa leichter machen werden, mit dem Iran zurechtzukommen. Das ist es, was wir gerne sehen würden, doch hier ist ein Engagement in beide Richtungen erforderlich. Im Iran muss erkannt werden, dass wir es, wenn wir über Massenvernichtungswaffen sprechen, todernst meinen, vielleicht nicht so ernst, wie diese Waffen es sind, dass wir aber sehr klare Vorstellungen haben, wie das Ergebnis aussehen soll. Wir müssen uns jetzt auch überlegen, wie die Europäische Union in dieser Frage helfen kann. Ich sehe einige Bereiche, in denen die Europäische Union, und insbesondere die Kommission, einen nützlichen Beitrag leisten könnten: Zunächst sollten wir den Aufbau von Institutionen und die Reformen in Palästina weiter unterstützen, so wie wir es bereits in der Vergangenheit mit Erfolg getan haben. Zweitens sollten wir uns in die Beobachtung des Road Map-Prozesses einbringen und auf die arabischen Staaten Druck ausüben, damit sie Geldquellen extremistischer Gruppierungen austrocknen und die Büros solcher Gruppierungen schließen. Wir sollten auch Israel dazu drängen, seine Antworten auf die beispiellos scheußlichen Selbstmordattentate, die viele arabische Führer selbst verurteilt haben, zu mäßigen. Wir werden unsere konkrete Unterstützung des Reformprozesses fortsetzen und auch dem neuen palästinensischen Kabinett beim Erreichen seiner ehrgeizigen Ziele zur Seite stehen. Im Jahr 2003 wird die Gemeinschaft ein Unterstützungspaket in Höhe von 132 Millionen Euro für die institutionelle Reform in Palästina zur Verfügung stellen und auf die Verschlechterung der wirtschaftlichen und humanitären Lage reagieren. Natürlich muss die Reform auch in anderen Bereichen weitergehen: Einer davon, den ich gegenüber palästinensischen Vertretern bereits diese Woche besonders angemahnt habe, ist die Justiz. Zudem würden wir gerne sehen, dass bis zum Abschluss der ersten Phase der Road Map Wahlen stattfinden. Die Kommission hat mit der Palästinensischen Behörde, vor allem mit Finanzminister Salam Fayyad, vieles getan, was erfreulicherweise zu einem erfolgreichen Reformprozess geführt hat. Dieser ist keineswegs abgeschlossen, und deshalb arbeiten wir weiterhin in enger Abstimmung mit der Palästinensischen Behörde an den im Reformbereich erforderlichen Voraussetzungen für unsere diesjährige Unterstützung. Minister Fayyad hat bestätigt, dass es ihm mit unserer jüngsten Hilfe gelungen ist, die Einnahmen des öffentlichen Sektors zu konsolidieren und die Haushaltstransparenz deutlich zu erhöhen, indem monatliche Haushaltsberichte zur Verfügung gestellt wurden, die sogar im Internet abrufbar sind. Aufgrund der Reformen sowie mit finanzieller Unterstützung von außen war es ihm möglich, die Ausgaben im Gazastreifen und im Westjordanland seit Anfang des Jahres zu erhöhen und Rückstände und Gehaltszahlungen zu begleichen. Seiner Ansicht nach war die Ankurbelung der Gesamtnachfrage der wichtigste Beitrag, der zu diesem Zeitpunkt gemacht werden konnte, um die großen Probleme der palästinensischen Wirtschaft zu lindern. Als möglicher nächster Schritt würde eine Lockerung der Einschränkungen der Bewegungsfreiheit, einschließlich für Jordanien und Ägypten, in hohem Maße zu einer Belebung der Wirtschaftstätigkeit beitragen. Es sind weitere Fortschritte erforderlich. Nächste Woche wird sich der Gemischte Ausschuss Europäische Union-Palästina mit all diesen Fragen befassen. Wir werden auch nach Mitteln und Wegen suchen, um das Interimsassoziationsabkommen besser zu nutzen. Als Mitglied des Quartetts wird die Europäische Union auf die Überwachungsmechanismen achten müssen. Alle Partner des Quartetts sollten zu einem Beitrag in der Lage sein. Die Kommission ist selbstverständlich bereit, diese wichtige Arbeit durch unsere Erfahrungen und Tätigkeiten im Bereich Reformen und Institutionsaufbau, aber auch in wirtschaftlichen und humanitären Fragen zu unterstützen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, ο Ύπατος Εκπρόσωπος μόλις απέδειξε εύγλωττα πόσο κοντά βρίσκονται η ελπίδα και η απελπισία στη Μέση Ανατολή. Μετά την παρουσίαση του οδικού χάρτη και μετά τις Συνόδους του Σαρμ Ελ Σεΐχ και της Άκαμπα, φάνηκε ότι υπήρχε μεγαλύτερη ευκαιρία για την ειρήνη. Δυστυχώς, η συνεχιζόμενη βία θέτει και πάλι την ειρήνη σε σοβαρό κίνδυνο. Εμείς, η Ευρωπαϊκή Ένωση –και ακόμη περισσότερο οι λαοί της Μέσης Ανατολής– δεν έχουμε το περιθώριο να χάσουμε την ευκαιρία για ειρήνευση την οποία δημιούργησε ο οδικός χάρτης, όσο μικρή κι αν είναι. Υπάρχει άλλος ένας τομέας στον οποίο εμείς, στην Ευρωπαϊκή Ένωση, πρέπει να επιταχύνουμε τις προσπάθειές μας: η απαίτηση του οδικού χάρτη να διακόψουν όλα τα αραβικά κράτη τη δημόσια και ιδιωτική χρηματοδότηση των ομάδων που επιδίδονται σε πράξεις βίας και τρομοκρατίας. Συζητήσαμε το σημείο αυτό στην Ευρω-μεσογειακή διάσκεψη της Κρήτης. Ενθαρρύναμε τα αραβικά κράτη να διοχετεύσουν τη χρηματοδότηση μέσω του μοναδικού λογαριασμού του υπουργείου Οικονομικών της Παλαιστινιακής Αρχής. Πρέπει όμως να χρησιμοποιήσουμε την εταιρική σχέση μας με τις αραβικές χώρες για να επιληφθούμε αυτού του εξαιρετικά σημαντικού σημείου. Υπάρχουν, ωστόσο, κάποια θέματα τα οποία απαιτούν επείγοντα χειρισμό στο πλαίσιο του οδικού χάρτη και σε συνεργασία με τις Ηνωμένες Πολιτείες: για παράδειγμα, οι ταχύτατα επεκτεινόμενες δραστηριότητες οικισμών και το αποκαλούμενο τείχος ασφαλείας, το οποίο εισέρχεται στη Δυτική Όχθη. Και τα δύο υπονομεύουν την λύση που μελετούν οι δύο χώρες. Εξίσου ανησυχητική είναι η επιδεινούμενη ανθρωπιστική κατάσταση, η οποία χειροτερεύει εξαιτίας περιορισμών στην ανθρωπιστική πρόσβαση. Αυτά τα νέα μέτρα έχουν αρνητικό αντίκτυπο στη λειτουργία των διεθνών δωρητών και θα καταστήσουν όλο και πιο δύσκολη, αν όχι αδύνατη, την ανάληψη ανθρωπιστικού και αναπτυξιακού έργου. Χαιρετίζουμε, ωστόσο, τα μέτρα οικοδόμησης εμπιστοσύνης από την ισραηλινή πλευρά, όπως είναι η απομάκρυνση των αποκαλούμενων παράνομων προκεχωρημένων οικισμών, η άρση της απαγόρευσης κυκλοφορίας, η απελευθέρωση κρατουμένων και η παροχή περισσότερων αδειών εργασίας σε Παλαιστίνιους. Περαιτέρω προληπτικά μέτρα θα κερδίσουν την καρδιά και του νου των ανθρώπων, και θα μειώσουν τη γοητεία και την επιρροή εκείνων που εναντιώνονται τόσο λυσσαλέα στην ειρήνη. Όπως είπα πριν, είμαστε πρόθυμοι να βοηθήσουμε, αλλά εναπόκειται στους Ισραηλινούς και τους Παλαιστίνιους να κάνουν το πρώτο βήμα. Χωρίς τη δική τους πολιτική βούληση και δέσμευση, δεν θα αλλάξει τίποτα. Οι σκοτωμοί θα συνεχιστούν. Επιτρέψτε μου μερικά τελευταία λόγια, σε συνέχεια αυτού που είπε ο Ύπατος Εκπρόσωπος για το Ιράν και τη σχέση μας με τη χώρα αυτή. Καλωσορίζω, όπως κι εσείς, κύριε Πρόεδρε, μια αντιπροσωπεία του Κοινοβουλίου του Ιράν στο θεωρείο των επισήμων σήμερα. Και εγώ απόλαυσα τις συζητήσεις μαζί τους αυτήν την εβδομάδα και, σίγουρα, απόλαυσα τις συζητήσεις μαζί τους στην Τεχεράνη. Εδώ και περισσότερο από έναν χρόνο, καθιστούμε σαφές στους συνομιλητές μας στο Ιράν ότι θέλουμε να αναπτύξουμε μια πολύπλευρη, σφαιρική σχέση μαζί τους· μια σχέση η οποία αναγνωρίζει ότι το Ιράν είναι ένας μεγάλος προ-ισλαμικός πολιτισμός· μια σχέση η οποία αναγνωρίζει την τεράστια γεωστρατηγική σημασία του Ιράν στην περιοχή, αλλά και στον κόσμο, και η οποία αναγνωρίζει ότι το αποτέλεσμα της συζήτησης για τη δημοκρατία στο Ιράν είναι σημαντικό, όχι μόνο για την περιοχή, αλλά για όλους μας. Είναι μια ειλικρινής συζήτηση, την οποία παρακολουθούμε και ακούμε με μεγάλο ενδιαφέρον. Ξεκινήσαμε, όπως γνωρίζει το Σώμα, μια σειρά συνομιλιών με το Ιράν. Έχουμε τριών ειδών συνομιλίες: μία για τα ανθρώπινα δικαιώματα, μία για πολιτικά θέματα όπως η χρήση, η κατασκευή και η διάδοση όπλων μαζικής καταστροφής και μια τρίτη για το εμπόριο και τη συνεργασία. Πραγματοποιήσαμε δύο γύρους συνομιλιών για τα δύο πρώτα από αυτά τα θέματα, τρεις γύρους συνομιλιών για τα δύο πρώτα, και τέσσερις γύρους συνομιλιών για το εμπόριο και τη συνεργασία. Το Συμβούλιο καθιστούσε πάντα απολύτως σαφές ότι η πρόοδος σε κάθε ένα από αυτά τα θέματα είναι αλληλένδετη, ότι δεν μπορούμε να σημειώνουμε πρόοδο σε έναν τομέα χωρίς να μπορούμε να δείχνουμε ότι σημειώνουμε πρόοδο στους άλλους. Μπορούμε να επιδείξουμε κάποια πρόοδο. Δεν μπορούμε, δυστυχώς, να επιδείξουμε όση πρόοδο θα θέλαμε στο θέμα του διαλόγου για τα ανθρώπινα δικαιώματα, αν και επικροτούμε, για παράδειγμα, τη συμφωνία να επιτραπεί η επιστροφή στο Ιράν θεματικών εισηγητών του ΟΗΕ. Υπήρξε σημαντική πρόοδος στην ατζέντα για το εμπόριο και τη συνεργασία, όπου διεξήχθησαν πολύ καλές και συστηματικές συζητήσεις και από τις δύο πλευρές. Τώρα, είναι περισσότερο σημαντικό παρά ποτέ να εφαρμοστεί ο οδικός χάρτης χωρίς να γίνει όμηρος των εξτρεμιστών, οι οποίοι δεν θέλουν την ειρήνη. Παρά τη βία της περασμένης εβδομάδας, ελπίζω ότι Παλαιστίνιοι και Ισραηλινοί θα αποκτήσουν, με την υποστήριξη της διεθνούς κοινότητας, αρκετή εμπιστοσύνη ώστε να μπορέσουν να προχωρήσουν. Πρέπει να πω ότι, στα πολιτικά θέματα, και ιδιαίτερα στο θέμα στο οποίο επέστησε την προσοχή ο Ύπατος Εκπρόσωπος –τα πυρηνικά ζητήματα και τη διαφάνεια γύρω από το πυρηνικό πρόγραμμα του Ιράν– δεν σημειώσαμε την πρόοδο που θα θέλαμε. Αυτό δεν αποτελεί νέο σημείο για εμάς. Σε κάθε συνάντηση που είχα με ιρανούς αξιωματούχους –σε συνάντηση– ζητούσα από το Ιράν να υπογράψει το συμπληρωματικό Πρωτόκολλο του Διεθνούς Οργανισμού Ατομικής Ενέργειας. Ήταν ένα σημείο το οποίο θίξαμε ο Ύπατος Εκπρόσωπος και εγώ όταν μεταβήκαμε στην Τεχεράνη αμέσως μετά την 11η Σεπτεμβρίου. Ήταν ένα σημείο το οποίο, και πάλι, έθιξα, σε μια πρόσφατη και εξαιρετικά πολύτιμη επίσκεψη στην Τεχεράνη. Επομένως, αυτό δεν αποτελεί θέμα το οποίο η Ευρωπαϊκή Ένωση συνάντησε πρόσφατα. Δεν τίθεται θέμα για εμάς να παπαγαλίζουμε τις ανησυχίες άλλων. Τρέφουμε πραγματικές ανησυχίες και θέλουμε να τις δούμε να εξαφανίζονται. Το Ιράν είναι ένα κυρίαρχο έθνος και λαμβάνει τις αποφάσεις του, αλλά ελπίζω ότι θα λάβει αποφάσεις οι οποίες θα το διευκολύνουν να προχωρήσει στις σχέσεις του με την Ευρώπη, τις σχέσεις του με τον υπόλοιπο κόσμο και θα διευκολύνουν την Ευρώπη να προχωρήσει στις σχέσεις της με το Ιράν. Αυτό θα θέλαμε να δούμε, αλλά αυτή πρέπει να είναι μια διαδικασία δέσμευσης διπλής κατεύθυνσης. Πρέπει να αναγνωρίσει το Ιράν πως, όταν μιλάμε για όπλα μαζικής καταστροφής, είμαστε απολύτως σοβαροί, ίσως όχι όσο απόλυτα είναι τα όπλα, αλλά σίγουρα εξαιρετικά σοβαροί για το αποτέλεσμα στο οποίο θέλουμε να φθάσουμε. Πρέπει τώρα να εξετάσουμε πώς εμείς, στην Ευρωπαϊκή Ένωση, μπορούμε να βοηθήσουμε σε αυτό. Μπορώ να δω αρκετούς τομείς όπου η Ευρωπαϊκή Ένωση και η Επιτροπή, ιδιαίτερα, θα μπορούσαν να συμβάλουν κατά τρόπο χρήσιμο: Πρώτον, οφείλουμε να συνεχίσουμε να υποστηρίζουμε τη δημιουργία θεσμών και τη μεταρρύθμιση στην Παλαιστίνη, όπως έχουμε ήδη κάνει με επιτυχία στο παρελθόν. Δεύτερον, πρέπει να συμβάλουμε στη διαδικασία παρακολούθησης του οδικού χάρτη και να ασκήσουμε πίεση στα αραβικά κράτη να βοηθήσουν ώστε να σταματήσει η χρηματοδότηση των ομάδων εξτρεμιστών και να κλείσουν τα γραφεία των ομάδων αυτών. Πρέπει επίσης να πιέσουμε το Ισραήλ ώστε να μετριάσει τις αντιδράσεις του στους απερίγραπτα φρικτούς βομβαρδισμούς τους οποίους έχουν επίσης καταδικάσει πολλοί άραβες ηγέτες. Θα συνεχίσουμε να στηρίζουμε έμπρακτα τη μεταρρυθμιστική διαδικασία και θα συνδράμουμε το νέο παλαιστινιακό υπουργικό συμβούλιο στην επίτευξη των φιλόδοξων στόχων του. Το 2003, η Κοινότητα θα παράσχει πακέτο στήριξης ύψους 132 εκατομμυρίων ευρώ για τη θεσμική μεταρρύθμιση της Παλαιστίνης και θα λάβει μέτρα για την αντιμετώπιση της επιδεινούμενης οικονομικής και ανθρωπιστικής κατάστασης. Σαφώς όμως, η μεταρρύθμιση πρέπει να προχωρήσει περαιτέρω και σε άλλους τομείς: ένας τομέας για τον οποίο έχω πιέσει ιδιαίτερα τους παλαιστίνιους αξιωματούχους, ακόμα και αυτήν την εβδομάδα, είναι ο τομέας της δικαιοσύνης. Θα θέλαμε επίσης να δούμε τη διεξαγωγή εκλογών στα τέλη της πρώτης φάσης του οδικού χάρτη. Η Επιτροπή συνεργάστηκε πολύ με τις παλαιστινιακές αρχές, ιδιαίτερα με τον υπουργό οικονομικών, Σαλάμ Φαγιάντ, συνεργασία η οποία με χαρά λέω ότι οδήγησε σε μια επιτυχή διαδικασία μεταρρύθμισης. Σε καμία περίπτωση, δεν έχει ολοκληρωθεί, και επομένως συνεχίζουμε να συνεργαζόμαστε στενά με τις παλαιστινιακές αρχές σχετικά με τις προϋποθέσεις μεταρρύθμισης για την υποστήριξή μας κατά τη διάρκεια αυτού του έτους. Ο υπουργός Φαγιάντ επιβεβαίωσε ότι, με την τελευταία μας βοήθεια, πέτυχε να ενοποιήσει τα έσοδα του δημόσιου τομέα και ότι υπάρχει πολύ μεγαλύτερη δημοσιονομική διαφάνεια με διαθέσιμες μηνιαίες εκθέσεις εκτέλεσης του προϋπολογισμού, ακόμα και στο Διαδίκτυο. Οι μεταρρυθμίσεις, σε συνδυασμό με την εξωτερική οικονομική συνδρομή, του επέτρεψαν να αυξήσει τις δαπάνες στη Γάζα και τη Δυτική Όχθη από τις αρχές του έτους, εξοφλώντας καθυστερούμενες οφειλές και καταβολές μισθών. Η ενίσχυση της συνολικής ζήτησης ήταν, κατά την άποψή του, η πιο σημαντική συμβολή που μπορούσε να γίνει σε αυτό το στάδιο προκειμένου να χαλαρώσουν οι σοβαροί περιορισμοί στην παλαιστινιακή οικονομία. Ως πιθανό επόμενο βήμα, η χαλάρωση των περιορισμών στην ελεύθερη κυκλοφορία επίσης προς την Ιορδανία και την Αίγυπτο θα βοηθούσε πολύ στην αναζωογόνηση της οικονομικής δραστηριότητας. Χρειάζεται περαιτέρω πρόοδος. Την επόμενη εβδομάδα, η Κοινή Επιτροπή Ευρωπαϊκής Ένωσης-Παλαιστίνης θα συζητήσει όλα αυτά τα θέματα. Θα διερευνήσουμε επίσης τρόπους και μέσα για την καλύτερη αξιοποίηση της Προσωρινής Συμφωνίάς Σύνδεσης. Ως μέλος της Τετραμερούς, η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να εξετάσει τον μηχανισμό παρακολούθησης. Όλα τα μέλη της Τετραμερούς πρέπει να έχουν τη δυνατότητα να συμβάλουν. Η Επιτροπή είναι σίγουρα έτοιμη να στηρίξει αυτό το σημαντικό έργο μέσω της εμπειρίας και της δράσης μας στη μεταρρύθμιση και τη δημιουργία θεσμών, αλλά και σε τομείς που άπτονται οικονομικών και ανθρωπιστικών θεμάτων."@el8 "Señor Presidente, el Alto Representante acaba de demostrar de forma elocuente cómo en Oriente Próximo entre la esperanza y la desesperación no hay más que un paso. Después de la presentación de la «Hoja de Ruta» y de las Cumbres de Sharm El Sheik y Aqaba, parecía que la paz tenía mejores oportunidades. Pero la violencia que no cesa vuelve a poner todo en grave peligro. Aquí, en la Unión Europea –y aún menos los ciudadanos de Oriente Próximo– no podemos permitirnos perder la oportunidad de paz que se había creado con la «Hoja de Ruta», por pequeña que fuera. Existe otro ámbito en el que la Unión Europea deberá redoblar sus esfuerzos: la exigencia de la «Hoja de Ruta» de que todos los Estados árabes suspendan la financiación pública y privada de los grupos implicados en la violencia y el terror. Discutimos este tema en la reunión euromediterránea de Creta. Instamos a los Estados árabes a canalizar los fondos de ayuda a través de una sola cuenta del Ministerio de Hacienda palestino. Pero deberíamos utilizar nuestra asociación con los países árabes para abordar este punto de extrema importancia. Sin embargo, hay otros temas que deben resolverse urgentemente en el contexto de la «Hoja de Ruta» y junto con los Estados Unidos: por ejemplo, los asentamientos que se expanden rápidamente y el denominado muro de seguridad que está invadiendo Cisjordania. Ambos socavan la pretendida solución de dos Estados. Igualmente preocupante es el deterioro de la situación humanitaria, que se añade a las restricciones al acceso de la ayuda humanitaria. Estas nuevas medidas tienen un efecto negativo en el funcionamiento de los donantes internacionales y hará que sea aún más difícil, sino imposible, llevar a cabo las tareas humanitarias y de desarrollo. Sin embargo, agradecemos las medidas de creación de la confianza en el lado israelí, como el desmantelamiento de los denominados asentamientos ilegales, el levantamiento del toque de queda, la liberación de prisioneros y la concesión de más permisos de trabajo a los palestinos. Otras medidas activas adicionales ayudarían a abrir el corazón y la mente de la población y reducirían el atractivo y la influencia de quienes tan amargamente se oponen a la paz. Como he dicho antes, queremos ayudar, pero corresponde a las partes israelí y palestina dar el primer paso. Sin su voluntad política y su compromiso no cambiará nada. Las matanzas continuarán. Permítanme añadir unas breves palabras en la estela de lo que ha dicho el Alto Representante sobre el Irán y nuestras relaciones con este país. Igual que usted, señor Presidente, doy la bienvenida a la delegación del Parlamento del Irán que se encuentra hoy en la tribuna oficial Yo también he tenido el placer de hablar con ellos esta semana y, de hecho, también pude conversar con ellos en Teherán. Este último año, y desde hace más tiempo, hemos dejado claro a nuestros interlocutores en el Irán que queremos desarrollar una relación sofisticada y amplia con ellos; en la que se reconozca que el Irán es una gran civilización; que tiene una gran importancia geoestratégica en la región y, de hecho, en el mundo; y que el resultado del debate sobre la democracia en el Irán es importante no solo para la región, sino para todos nosotros. Es un debate auténtico y queremos observar y escuchar con gran interés. Como la Cámara sabe, hemos iniciado una serie de conversaciones con el Irán. Hay tres grandes temas de debate en marcha: uno sobre derechos humanos, otro sobre temas políticos como el uso, la fabricación y la proliferación de armas de destrucción masiva, y el tercero sobre comercio y cooperación. Hemos celebrado dos rondas de conversaciones sobre los dos primeros temas, tres rondas de conversaciones sobre los dos primeros, y cuatro rondas de conversaciones sobre comercio y cooperación. El Consejo siempre ha dejado absolutamente claro que el progreso en cada uno de estos temas está interrelacionado con los demás, que no podemos progresar en un aspecto si no podemos demostrar que progresamos en los demás. Podemos señalar cierto progreso. Pero por desgracia no podemos señalar todo el progreso que quisiéramos a raíz del diálogo sobre derechos humanos, aunque agradecemos, por ejemplo, el acuerdo que permitirá a los ponentes temáticos de las Naciones Unidas regresar al Irán. Ha habido un progreso considerable en las conversaciones sobre comercio y cooperación, donde ha habido discusiones muy buenas y cabales por ambas partes. Ahora más que nunca es esencial que la «Hoja de Ruta» se aplique sin convertirse en rehén de los extremistas que no quieren la paz. A pesar de la violencia de la última semana, espero que palestinos e israelíes, con el apoyo de la comunidad internacional, generen la confianza suficiente para poder seguir adelante. Debo decir que, en cuanto a las cuestiones políticas, y en concreto en el tema apuntado por el Alto Representante –asuntos nucleares y transparencia del programa nuclear iraní– no hemos visto el progreso que nos gustaría ver. No es nada nuevo para nosotros. En todas las reuniones que he celebrado con algún funcionario iraní –en todas las reuniones– se ha hecho un llamamiento para que el Irán firme el Protocolo adicional del Organismo Internacional de la Energía Atómica. Esta cuestión la planteamos el Alto Representante y yo cuando fuimos a Teherán inmediatamente después del 11 de septiembre. Era un punto que, de nuevo, saqué a la luz en una reciente y muy útil visita a Teherán. O sea que no es un tema que la Unión Europea haya puesto sobre la mesa hace poco. No es que estemos repitiendo como loros las preocupaciones de otras personas. Son temas que realmente nos preocupan y queremos que se aborden. El Irán es una nación soberana y toma sus propias decisiones, pero espero que tome decisiones que le hagan más fácil seguir trabajando con Europa, seguir trabajando con el resto del mundo y que Europa siga trabajando con el Irán. Esto es lo que quisiéramos ver, pero tiene que ser un proceso de compromiso en ambas direcciones. Irán tiene que comprender que cuando hablamos de armas de destrucción masiva somos mortalmente serios, quizás no tan mortales como las armas, pero con toda seguridad profundamente serios en cuanto al resultado que queremos ver. También debemos reflexionar ahora sobre la forma en que la Unión Europea puede ayudarles en ello. Veo diversos ámbitos en los que la Unión Europea y la Comisión, en concreto, podrían aportar algo útil: En primer lugar, deberíamos seguir apoyando la reforma y la creación de instituciones palestinas, como ya hemos hecho en el pasado con buenos resultados. En segundo lugar, deberíamos contribuir al proceso de seguimiento de la «Hoja de Ruta» y presionar a los Estados árabes para que ayuden a cerrar el grifo de la financiación de los grupos extremistas y clausurar las oficinas de estos grupos. También deberíamos presionar a Israel para que modere sus respuestas a la indecible atrocidad de los atentados suicidas, que muchos líderes árabes han condenado. Seguiremos dando nuestro apoyo concreto al proceso de reforma y también ayudaremos al nuevo gabinete palestino a conseguir sus ambiciosos objetivos. En 2003, la Comunidad aportará un paquete de ayuda de 132 millones de euros para la reforma institucional palestina y responderá al deterioro de la situación económica y humanitaria. Pero es evidente que la reforma debe avanzar también en otros ámbitos: uno de ellos, sobre el que he presionado especialmente a los funcionarios palestinos esta misma semana, es el judicial. También quisiéramos que se celebren elecciones antes de que termine la primera fase de la «Hoja de Ruta». La Comisión ha colaborado mucho con las autoridades palestinas, sobre todo con el Ministro de Finanzas, Salam Fayyad, y me complace anunciar que ello ha comportado un proceso de reforma satisfactorio. Todavía no ha finalizado, en absoluto, y por lo tanto, seguiremos trabajando de cerca con las autoridades palestinas en cuanto a las condiciones que debe cumplir la reforma para recibir nuestro apoyo durante este año. El Ministro Fayyad ha confirmado que con nuestra ayuda más reciente ha conseguido consolidar los ingresos del sector público y que ahora la transparencia presupuestaria es mucho mayor, y que dispone de informes mensuales de ejecución presupuestaria, incluso a través de Internet. Las reformas, junto con la ayuda financiera exterior, le han permitido aumentar el gasto en Gaza y Cisjordania desde principios de este año, pudiendo pagar los salarios y los atrasos. En su opinión, impulsar el conjunto de la demanda era la contribución más importante que se podía hacer en esta fase para aliviar los graves condicionamientos que sufre la economía palestina. Como posible paso siguiente, la suavización de las restricciones a la libre circulación, inclusive a Jordania y Egipto, ayudaría en gran manera a recuperar la actividad económica. Es necesario seguir avanzando. La semana que viene, el Comité Mixto Unión Europea-Palestina abordará todos estos temas. También exploraremos las formas y los medios para hacer un mejor uso del Acuerdo de Asociación Provisional. Como miembro del «Cuarteto», la Unión Europea necesitará examinar el mecanismo de seguimiento. Todos los miembros del «Cuarteto» deberían tener la posibilidad de poner algo de su parte. No cabe duda de que la Comisión está dispuesta a colaborar en esta importante labor con nuestra experiencia y nuestras actividades a favor de la reforma y la creación de instituciones, pero también en el ámbito económico y en los temas humanitarios."@es12 ". Arvoisa puhemies, korkea edustaja esitti juuri vakuuttavasti, miten lähellä toivo ja epätoivo ovat toisiaan Lähi-idässä. Rauhansuunnitelman esittämisen sekä Sharm el Sheikhin ja Akaban huippukokousten jälkeen mahdollisuudet rauhan saavuttamiseen näyttivät parantuneet huomattavasti. Valitettavasti tämänhetkiset väkivaltaisuudet vaarantavat tilanteen jälleen kerran. Meillä Euroopan unionissa ei – eikä etenkään Lähi-idän kansoilla – ole varaa menettää rauhansuunnitelman tuomaa rauhan mahdollisuutta, vaikka tuo mahdollisuus olisikin pieni. Rauhansuunnitelmassa kaikille arabivaltioille esitetty vaatimus väkivaltaan ja terrorismiin syyllistyneille ryhmille suunnatun julkisen ja yksityisen rahoituksen lopettamisesta on myös kysymys, jonka osalta Euroopan unionin on tehostettava toimiaan. Keskustelimme aiheesta Euro–Välimeri-alueen kokouksessa Kreetalla ja kehotimme arabivaltioita kanavoimaan avustuksensa yhdelle ainoalle palestiinalaishallinnon valtionvarainministeriön tilille. Meidän on hyödynnettävä kumppanuuttamme arabivaltioiden kanssa tämän äärimmäisen tärkeän kysymyksen käsittelemiseksi On kuitenkin kysymyksiä, jotka on käsiteltävä mitä pikimmin rauhansuunnitelman yhteydessä ja yhdessä Yhdysvaltojen kanssa. Niihin kuuluvat esimerkiksi nopeasti laajenevat asutustoimet ja niin sanottu turva-aita, joka leikkaa Länsirantaa. Molemmat heikentävät mahdollisuuksia kahden valtion rinnakkaiseloa koskevan ratkaisun toteutumiseksi. Yhtä suuri huolenaihe on huononeva humanitaarinen tilanne, jota heikentävät humanitaarisen avun alueelle pääsyä koskevat rajoitukset. Näillä uusilla toimenpiteillä on kielteinen vaikutus kansainvälisten lahjoittajien toimintaan, ja ne tekevät humanitaarisiin toimiin ja kehitystyöhön liittyvien tavoitteiden saavuttamisen yhä vaikeammaksi, ellei mahdottomaksi. Olemme kuitenkin tyytyväisiä Israelin toteuttamiin luottamusta edistäviin toimiin, kuten niin sanottujen laittomien siirtokuntien purkamiseen, ulkonaliikkumiskieltojen poistamiseen, vankien vapauttamiseen ja uusien työlupien myöntämiseen palestiinalaisille. Uudet ennakoivat toimenpiteet auttaisivat voittamaan kansan sydämen ja mielen rauhansuunnitelman puolelle ja vähentäisivät niiden tahojen vetovoimaa ja vaikutusta, jotka ovat niin katkeralla tavalla rauhaa vastaan. Kuten totesin aiemmin, haluamme auttaa, mutta israelilaisten ja palestiinalaisten on otettava ensimmäinen askel. Ilman heidän poliittista tahtoaan mikään ei muutu vaan tappaminen jatkuu edelleen. Lisään vielä muutaman sanan siihen, mitä korkea edustaja sanoi Iranista ja meidän suhteestamme siihen. Arvoisan puhemiehen tavoin toivotan Iranin parlamentin valtuuskunnan tervetulleeksi virkamieslehterillemme tänään. Olen itsekin käynyt antoisia keskusteluja heidän kanssaan tällä viikolla, ja Teheranissa käymämme keskustelut ovat olleet niin ikään hyvin antoisia. Viime vuoden aikana ja pidempäänkin olemme tehneet iranilaisille neuvottelukumppaneillemme selväksi, että haluamme kehittää heidän kanssaan sivistyneet, kokonaisvaltaiset suhteet, joiden myötä tunnustetaan, että Iran on suurenmoinen esi-islamilainen sivilisaatio, että Iranilla on valtava geostrateginen merkitys alueella ja koko maailmassa ja että Iranin demokratiaa koskeva keskustelu ei ole tärkeä ainoastaan alueen itsensä vaan meidän kaikkien kannalta. Kyseessä on vilpitön keskustelu, jota me seuraamme ja kuuntelemme huomattavalla mielenkiinnolla. Kuten parlamentti tietää, olemme aloittaneet Iranin kanssa sarjan keskusteluja. Meneillään on kolmenlaisia keskusteluja, joissa käsitellään ensinnäkin ihmisoikeuksia, toiseksi poliittisia kysymyksiä – kuten joukkotuhoaseiden käyttöä, valmistusta ja levittämistä – ja kolmanneksi kauppaa ja yhteistyötä. Olemme käyneet kaksi keskustelukierrosta kahden ensimmäisen aiheen osalta, kolme kierrosta kahden ensimmäisen osalta ja neljä keskustelukierrosta kaupan ja yhteistyön osalta. Neuvosto on tehnyt koko ajan täysin selväksi, että kaikki aiheet ovat menestyksen suhteen yhteydessä toisiinsa ja että emme näin ollen voi edistyä yhdellä alalla kykenemättä osoittamaan, että edistystä tapahtuu myös muilla aloilla. Pystymme osoittamaan, että edistystä on tapahtunut jonkin verran. Ihmisoikeuskeskustelun osalta emme voi valitettavasti kuitenkaan osoittaa edistystä tapahtuneen niin paljon kuin olisimme halunneet, vaikka olemmekin tyytyväisiä esimerkiksi sopimukseen, jonka myötä YK:n ihmisoikeustarkkailijat ovat päässeet palaamaan Iraniin. Kauppaa ja yhteistyötä koskevan asialistan osalta on saavutettu huomattavaa edistymistä keskustelujen muodostuttua molempien osapuolten kannalta hyviksi ja perusteellisiksi. Nyt on tärkeämpää kuin koskaan panna rauhansuunnitelma täytäntöön joutumatta rauhaa vieroksuvien ääriryhmien panttivangeiksi. Viimeviikkoisista väkivaltaisuuksista huolimatta toivon, että palestiinalaiset ja israelilaiset pystyvät kansainvälisen yhteisön avustuksella saamaan aikaan luottamuksen, joka mahdollistaa prosessin etenemisen. Minun on todettava, että poliittisten kysymysten osalta ja etenkin ydinasekysymyksen ja Iranin ydinaseohjelmaan liittyvän avoimuuden, joihin korkea edustaja jo kiinnitti huomiota, osalta menestys on jäänyt vaatimattomammaksi kuin olisimme halunneet. Tämä aihe ei ole meille uusi. Jokaisessa tapaamisessa – joka ikisessä tapaamisessa – joka minulla on ollut kenen tahansa iranilaisvirkamiehen kanssa olen kehottanut Irania allekirjoittamaan Kansainvälisen atomienergiajärjestön lisäpöytäkirjan. Tämän kysymyksen nostimme esiin käydessämme korkean edustajan kanssa Teheranissa syyskuun 11. päivän tapahtumien välittömissä jälkimainingeissa. Saman kysymyksen nostin jälleen esiin, kun tein hiljattain äärimmäisen hyödyllisen vierailun Teheraniin. Kyseessä ei siis ole aihe, jonka Euroopan unioni olisi keksinyt vastikään. Kyse ei ole siitä, että matkisimme muiden ihmisten huolestuneisuutta. Nämä ovat meille todellisia huolenaiheita, ja haluamme huolehtia siitä, että niitä käsitellään. Iran on itsenäinen valtio ja tekee itse omat päätöksensä, mutta toivon, että se tekee päätöksiä, jotka helpottavat sen kanssakäymistä niin Euroopan kuin muunkin maailman kanssa sekä Euroopan kanssakäymistä Iranin kanssa. Tätä haluamme, mutta sitoutumisen on oltava molemminpuolista. Iranilaisten on tiedostettava, että puhuessamme joukkotuhoaseista lähestymistapamme on kuolemanvakava – ei ehkä yhtä kuolemanvakava kuin aseet itse mutta joka tapauksessa hyvin vakava sen suhteen, millaiseksi haluamme lopputuloksen muodostuvan. Meidän on myös pohdittava, miten me Euroopan unionissa voisimme toimia tilanteen hyväksi. Nähdäkseni on monia aloja, joilla Euroopan unioni ja etenkin komissio voisivat olla hyödyksi: Ensinnäkin meidän on jatkettava palestiinalaisten instituutioiden luomisen ja uudistamisen tukemista, kuten olemme jo menestyksekkäästi tehneetkin. Toiseksi meidän on edistettävä rauhansuunnitelman seurantaprosessia ja painostettava arabivaltioita estämään ääriryhmien varainkeruu ja sulkemaan kyseisten ryhmien toimistot. Meidän on myös painostettava Israelia lieventämään vastatoimiaan sanoinkuvaamattoman julmiin itsemurhaiskuihin, jotka monet arabijohtajistakin ovat tuominneet. Jatkamme uudistusprosessin konkreettista tukemista ja avustamme Palestiinan uutta hallitusta saavuttamaan kunnianhimoiset tavoitteensa. Vuonna 2003 yhteisö myöntää 132 miljoonan euron tukipaketin Palestiinassa toteutettavaa institutionaalista uudistusta varten ja ryhtyy toimiin taloudellisen ja humanitaarisen tilanteen huonontumista vastaan. Uudistuksen on kuitenkin selkeästi edettävä myös muilla aloilla: eräs kysymys, jota olen tälläkin viikolla erityisesti korostanut palestiinalaisviranomaisille, on oikeuslaitos. Haluaisimme myös, että vaalit järjestettäisiin ennen rauhansuunnitelman ensimmäisen vaiheen päättymistä. Komissio on tehnyt paljon työtä palestiinalaishallinnon ja erityisesti valtionvarainministeri Salam Fayyadin kanssa, ja voin tyytyväisenä todeta, että työ on johtanut menestyksekkääseen uudistusprosessiin. Prosessia ei ole missään tapauksessa vielä saatettu päätökseen, ja siksi jatkammekin läheistä yhteistyötä palestiinalaishallinnon kanssa määritelläksemme uudistukseen liittyvät ehdot tämänvuotiselle tuellemme. Ministeri Fayyad on vahvistanut, että viimeaikaisen apumme ansiosta hän on onnistunut vakauttamaan julkisen sektorin tulot, ja talousarviota koskeva avoimuus on lisääntynyt huomattavasti talousarvion täytäntöönpanoa koskevien kuukausittaisten kertomusten ollessa nyt saatavilla jopa Internetissä. Yhdessä ulkoisen rahoitusavun kanssa uudistukset ovat mahdollistaneet ministerille menojen lisäämisen Gazassa ja Länsirannalla vuoden alusta lähtien, joten rästiin jääneet maksut ja palkat on nyt voitu maksaa. Kokonaiskysynnän kasvattaminen on hänen mukaansa tärkein toimenpide, joka on voitu toteuttaa tässä vaiheessa Palestiinan talouteen kohdistuvien vakavien rajoitteiden lieventämiseksi. Seuraavana askeleena voisi olla liikkumisvapautta koskevien rajoitusten lieventäminen esimerkiksi Jordanian ja Egyptin osalta, mikä auttaisi olennaisesti elvyttämään taloudellista toimintaa. Lisää edistymistä tarvitaan. Euroopan unionin ja Palestiinan välinen sekakomitea keskustelee ensi viikolla kaikista näistä kysymyksistä. Tutkimme myös tapoja ja keinoja väliaikaisen assosiaatiosopimuksen hyödyntämiseksi nykyistä tehokkaammin. Kvartettiryhmän jäsenenä Euroopan unionin on tarkasteltava seurantajärjestelmää, johon kvartettiryhmän kaikkien jäsenten pitäisi pystyä osallistumaan. Komissio on taatusti valmis tukemaan tätä tärkeää työtä kokemuksellaan sekä toimilla paitsi uudistusten ja instituutioiden rakentamisen myös taloudellisten ja humanitaaristen asioiden edistämiseksi."@fi5 "Monsieur le Président, le haut-représentant vient de montrer avec éloquence à quel point le Moyen-Orient oscille entre espoir et désespoir. À la suite de la présentation de la feuille de route et des sommets de Charm el-Cheikh et d’Akaba, la paix semblait avoir de meilleures chances de triompher. Hélas, la violence actuelle la menace à nouveau gravement. L’Union européenne - et bien plus encore les populations du Moyen-Orient - ne peut se permettre de laisser échapper cette chance de paix, si mince soit-elle, offerte par la feuille de route. Il y a un autre domaine où l’Union européenne devra intensifier ses efforts: la requête, prévue par la feuille de route et adressée à tous les États arabes, pour que ceux-ci mettent fin au financement public et privé des groupes engagés dans la violence et le terrorisme. Nous avons discuté ce point à la réunion euroméditerranéenne en Crète. Nous avons encouragé les États arabes à canaliser l’aide financière via le seul compte du ministère des finances de l’Autorité palestinienne. Mais nous devons traiter ce point extrêmement important dans le cadre de notre partenariat avec les pays arabes. Il y a toutefois des questions qui doivent être traitées d’urgence dans le cadre de la feuille de route et en collaboration avec les États-Unis: par exemple, les activités de colonisation en voie d’expansion rapide et le mur dit "de sécurité" qui entaille la Cisjordanie. Ces deux faits sapent la solution des deux États qui est envisagée. Autre préoccupation, la situation humanitaire qui se dégrade et qu’aggravent encore les restrictions à l’accès de l’aide humanitaire. Ces nouvelles mesures ont un impact négatif sur l’action des donateurs internationaux et rendront de plus en plus difficile, voire impossible, la réalisation des initiatives humanitaires et de développement. Nous nous réjouissons toutefois des mesures d’établissement de la confiance prises par les Israéliens, telles que le démantèlement des implantations illégales, la levée des couvre-feux, la libération de prisonniers et la délivrance de permis de travail plus nombreux pour les Palestiniens. Des mesures proactives supplémentaires pourraient gagner les cœurs et les esprits de la population et réduiraient l’attrait et l’influence de ceux qui s’opposent avec tant d’acharnement à la paix. Comme je l’ai déjà dit, nous sommes prêts à apporter notre aide mais il incombe aux parties israélienne et palestinienne de faire le premier pas. Sans leur volonté et leur engagement politiques, rien ne changera. Le massacre continuera. Permettez-moi d’ajouter quelques mots à propos de ce que le haut-représentant a dit au sujet de l’Iran et de nos relations avec ce pays. Comme vous, Monsieur le Président, je me réjouis de la présence aujourd’hui, dans la galerie officielle de notre Assemblée, d’une délégation du parlement iranien. J’ai moi aussi beaucoup apprécié les discussions que j’ai eues avec ses membres cette semaine, tout comme celles que nous avons eues avec eux à Téhéran. L’année dernière et même avant cela, nous avons fait savoir clairement à nos interlocuteurs iraniens que nous voulons nouer des relations étroites, globales, avec eux; des relations reconnaissant que l’Iran est une grande civilisation pré-islamique, que l’Iran a une énorme importance géostratégique dans la région et, en fait, dans le monde, et que l’issue du débat sur la démocratie en Iran est importante non seulement pour la région mais pour nous tous. C’est un débat sincère et nous l’observons et l’écoutons avec le plus grand intérêt. Comme cette Assemblée le sait, nous avons entamé une série de discussions avec l’Iran. Nous avons trois thèmes de discussions: un sur les droits de l’homme, un sur des questions politiques telles que l’utilisation, la fabrication et la prolifération d’armes de destruction massive, et le troisième sur le commerce et la coopération. Nous avons eu deux cycles de discussions sur les deux premiers de ces thèmes, trois cycles de discussions sur les deux premiers et quatre cycles de discussions sur le commerce et la coopération. Le Conseil a toujours affirmé très clairement que les progrès dans chacun de ces domaines étaient liés, que nous ne pouvons pas progresser dans un domaine sans pouvoir prouver que nous faisons des progrès dans d’autres. Nous pouvons faire état de certaines avancées. Nous ne pouvons pas, hélas, faire état d’autant de progrès résultant du dialogue sur les droits de l’homme que nous le souhaiterions, mais nous nous réjouissons, par exemple, de l’accord permettant le retour en Iran des rapporteurs thématiques de l’ONU. Des progrès considérables ont été accomplis en matière de commerce et de coopération, un sujet qui a fait l’objet de discussions excellentes et approfondies par les deux parties. Aujourd’hui plus que jamais, il est crucial que la feuille de route soit appliquée sans être prise en otage par les extrémistes qui ne veulent pas de la paix. Malgré le déchaînement de violence de la semaine dernière, j’espère que les Palestiniens et les Israéliens, avec le soutien de la communauté internationale, sauront créer le climat de confiance qui leur permettra d’aller de l’avant. Je dois dire que, sur les questions politiques, et en particulier sur la question que le haut-représentant a mis en lumière - les questions nucléaires et la transparence du programme nucléaire iranien -, nous n’avons pas constaté les progrès que nous aurions voulu voir. Ceci n’est pas nouveau pour nous. Lors de chaque réunion que j’ai eue avec un responsable iranien - à chaque réunion -, un appel était lancé à l’Iran l’invitant à signer le protocole additionnel de l’Agence internationale de l’énergie atomique. C’est un point sur lequel le haut-représentant et moi-même avons insisté quand nous sommes allés à Téhéran immédiatement après le 11 septembre. C’est un point que j’ai souligné, encore une fois, lors de ma récente et extrêmement intéressante visite à Téhéran. Ce n’est donc pas une question dont l’Union européenne ne se préoccupe que récemment. Il n’est pas question de se faire l’écho des préoccupations des autres pays. Il s’agit pour nous de préoccupations réelles et nous voulons qu’elles soient traitées. L’Iran est une nation souveraine et elle prend ses propres décisions mais j’espère qu’elle prendra des décisions qui faciliteront ses relations avec l’Europe, avec le reste du monde et les relations de l’Europe avec l’Iran. C’est ce que nous aimerions voir se produire, mais cela doit être un processus d’engagement bilatéral. L’Iran doit admettre que, lorsque nous parlons d’armes de destruction massive, nous sommes absolument sérieux, peut-être pas aussi absolus que ces armes, mais certainement extrêmement sérieux quant au résultat que nous voulons obtenir. Nous avons également besoin de réfléchir maintenant à la manière dont nous, au sein de l’Union européenne, nous pourrions faciliter cette mise en œuvre. Je peux discerner plusieurs domaines où l’Union européenne et la Commission, en particulier, pourraient apporter une contribution utile: Premièrement, nous devons continuer à soutenir le renforcement et la réforme des institutions palestiniennes, comme nous l’avons déjà fait avec succès dans le passé. Deuxièmement, nous devons contribuer au processus de contrôle de la feuille de route et faire pression sur les États arabes pour qu’ils cessent de financer les groupes extrémistes et qu’ils ferment les bureaux de ces groupes. Nous devons également presser Israël de modérer ses réactions aux attentats-suicides, qui sont d’une indicible atrocité et que de nombreux leaders arabes eux-mêmes ont condamnés. Nous continuerons à apporter notre soutien concret au processus de réforme et nous aiderons également le nouveau cabinet palestinien à atteindre ses buts ambitieux. En 2003, la Communauté fournira un paquet de soutien financier de 132 millions d’euros pour la réforme institutionnelle palestinienne et pour remédier à la détérioration de la situation économique et humanitaire. Mais il est clair que la réforme doit également être poursuivie dans d’autres domaines, en matière de justice notamment, un domaine sur lequel j’ai particulièrement insisté auprès des responsables palestiniens cette semaine encore. Nous souhaitons aussi que des élections soient organisées d’ici la fin de la première phase de la feuille de route. La Commission a beaucoup travaillé avec l’Autorité palestinienne, surtout avec le ministre des finances, Salam Fayyad, et je suis heureux d’annoncer que ce travail a abouti à un processus de réforme réussi. Mais celui-ci est loin d’être achevé et nous continuons donc à collaborer étroitement avec l’Autorité palestinienne pour fixer à quelles conditions la réforme pourra obtenir notre soutien pour l’année en cours. Le ministre Fayyad a confirmé que notre dernière aide lui a permis de consolider les recettes du secteur public et que la transparence budgétaire s’est grandement améliorée grâce à la présentation de rapports mensuels sur l’exécution du budget, ces derniers étant même disponibles sur l’internet. Les réformes, associées à l’aide financière extérieure, lui ont permis depuis le début de l’année d’augmenter les dépenses à Gaza et en Cisjordanie et de payer les arriérés, y compris de salaires. Stimuler la demande globale était, à son avis, la contribution plus importante pouvant être faite à ce stade pour réduire les graves contraintes pesant sur l’économie palestinienne. La prochaine étape pourrait éventuellement consister à assouplir les restrictions à la libre circulation, y compris vers la Jordanie et l’Égypte, ce qui contribuerait grandement à raviver l’activité économique. D’autres avancées sont nécessaires. La semaine prochaine, le comité mixte Union européenne-Palestine discutera de toutes ces questions. Nous explorerons également des voies et moyens en vue de faire un meilleur usage de l’accord d’association intérimaire. En tant que membre du quartet, l’Union européenne devra veiller au mécanisme de contrôle. Tous les partenaires du quartet devraient être en mesure d’y contribuer. La Commission est tout à fait disposée à soutenir cet important travail par notre expérience et nos activités en matière de réforme et de renforcement des institutions, mais également dans les domaines de l’économie et de l’aide humanitaire."@fr6 ". Signor Presidente, l’Alto rappresentante ha appena eloquentemente dimostrato quanto in Medio Oriente speranza e disperazione siano vicine. Dopo la presentazione della ai Vertici di Sharm-el-Sheik ed Aqaba, sembrava che per la pace ci fosse un’opportunità molto migliore. Purtroppo, il perdurare della violenza sta di nuovo compromettendo seriamente la situazione. L’Unione europea non può permettersi di perdere l’opportunità di pace creata dalla per quanto esigua possa essere, né tanto meno possono farlo i popoli del Medio Oriente. Un altro settore in cui l’Unione europea dovrà intensificare gli sforzi è la richiesta di tagliare i finanziamenti pubblici e privati ai gruppi autori di atti di violenza e di terrorismo, imposta dalla a tutti gli Stati arabi. Abbiamo affrontato l’argomento in occasione dell’incontro euromediterraneo tenutosi a Creta. Abbiamo invitato gli Stati arabi ad incanalare gli aiuti tramite l’unico conto del ministero delle Finanze dell’Autorità palestinese. Dovremmo però avvalerci del nostro partenariato con i paesi arabi per affrontare un aspetto estremamente importante come questo. Vi sono però questioni che devono essere affrontate con urgenza nel contesto della e congiuntamente agli Stati Uniti, come ad esempio la rapida espansione degli insediamenti e il cosiddetto muro di sicurezza in fase di costruzione attorno alla Cisgiordania, poiché minano entrambe la prevista soluzione dei due Stati. Altrettanto preoccupante è il peggioramento della situazione umanitaria, aggravata dalle limitazioni imposte all’accesso umanitario. Queste nuove misure hanno un effetto negativo sull’opera dei donatori internazionali e renderanno sempre più difficile, se non impossibile, intraprendere azioni di carattere umanitario e finalizzate allo sviluppo. Siamo comunque favorevoli alle misure adottate dagli israeliani al fine di instaurare un clima di fiducia, quali la rimozione dei cosiddetti avamposti di insediamento illegali, la revoca del coprifuoco, la liberazione dei prigionieri e il rilascio di un maggior numero di permessi di lavoro per i palestinesi. Ulteriori misure proattive potrebbero contribuire a convincere del tutto la popolazione e ridurrebbero il fascino e l’influenza esercitati da coloro che si oppongono tanto tenacemente alla pace. Come ho detto prima, siamo disposti a fornire il nostro aiuto, ma spetta ad israeliani e palestinesi compiere il primo passo. Senza il loro impegno e la loro volontà politica, nulla cambierà. Gli omicidi continueranno. Vorrei solo aggiungere alcune osservazioni facendo seguito alle parole pronunciate dall’Alto rappresentante sull’Iran e sui nostri rapporti con questo paese. Anch’io, come ha fatto lei, signor Presidente, vorrei dare il benvenuto alla delegazione dei membri del parlamento iraniano presente oggi in tribuna d’onore. Anche per me è stato un piacere intrattenere discussioni con loro questa settimana, così com’è stato davvero piacevole discutere insieme a loro a Teheran. Nel corso dell’ultimo anno e oltre, abbiamo detto chiaramente ai nostri interlocutori iraniani che intendiamo instaurare un rapporto approfondito ed esaustivo con il loro paese, riconoscendo che l’Iran è una grande civiltà preislamica, che è un paese che riveste un’enorme importanza geostrategica nella regione, e anche nel mondo, e riconoscendo che l’esito della discussione sulla democrazia in Iran è importante non solo per quell’area, ma per tutti noi. E’ un dibattito autentico, che osserviamo e ascoltiamo con notevole interesse. Come il Parlamento sa, sono state avviate diverse discussioni con l’Iran, incentrate su tre tracce: una sui diritti umani, una su questioni politiche quali l’uso, la produzione e la proliferazione delle armi di distruzione di massa, e la terza su commercio e cooperazione. Abbiamo tenuto due serie di colloqui sulle prime due questioni, tre serie di colloqui sulle prime due e quattro serie di colloqui su commercio e cooperazione. Il Consiglio ha sempre affermato a chiare lettere che i progressi in ciascuno di questi ambiti sono collegati, che non si possono compiere passi avanti in un settore senza riuscire a dimostrare che si sta avanzando anche negli altri. Possiamo aspirare a compiere progressi, anche se purtroppo non possiamo aspettarci di realizzarne tanti quanti vorremmo a seguito del colloquio sui diritti umani. Ad esempio, però, accogliamo con favore l’accordo che permette agli ispettori ONU di fare ritorno in Iran. Si sono compiuti notevoli passi avanti nell’agenda relativa al commercio e alla cooperazione, sulla quale si sono tenute discussioni valide ed esaurienti da entrambe le parti. Ora più che mai è fondamentale applicare la tabella di marcia senza cadere ostaggio degli estremisti che non vogliono la pace. Nonostante la violenza dell’ultima settimana, mi auguro che israeliani e palestinesi, con il sostegno della comunità internazionale, sappiano creare un clima di fiducia atto a permettere loro di andare avanti. Devo dire che, in ambito politico, e soprattutto sulla questione evidenziata dall’Alto rappresentante – il nucleare e la trasparenza del programma atomico iraniano – non si sono riscontrati i progressi che avremmo voluto constatare. Questa non è una novità. In ogni incontro che ho tenuto con funzionari iraniani – ogni incontro – ho esortato l’Iran a firmare il protocollo addizionale dell’Agenzia internazionale per l’energia atomica, punto sul quale abbiamo insistito l’Alto rappresentante ed io quando ci siamo recati a Teheran all’indomani dell’11 settembre e che ho nuovamente sollevato in occasione dell’ultima ed estremamente proficua visita effettuata nella capitale iraniana. Non si tratta quindi di un aspetto che l’Unione europea ha rilevato solo di recente, né di un nostro tentativo di fare il verso alle preoccupazioni di altri. Si tratta di questioni che ci stanno veramente a cuore e che vogliamo vengano affrontate. L’Iran è uno Stato sovrano in grado di decidere autonomamente, ma spero che eserciti tale facoltà per giungere a decisioni che gli permettano di mantenere buoni rapporti con l’Europa e con il resto del mondo e che consentano all’Europa di restare in buoni rapporti con l’Iran. E’ questo che vorremmo, ma deve trattarsi di un processo di partecipazione bilaterale. L’Iran deve rendersi conto che, quando parliamo di armi di distruzione di massa, siamo di una serietà terribile, forse non così terribile come le armi stesse, ma di certo siamo serissimi sul risultato che intendiamo ottenere. Ora dobbiamo anche pensare al modo in cui l’Unione europea può fornire il proprio aiuto in tal senso. Si possono individuare diverse aree in cui l’Unione europea, e la Commissione in particolare, possono apportare un valido contributo. Innanzi tutto, dovremmo continuare a sostenere la riforma e il potenziamento delle istituzioni palestinesi, come abbiamo già fatto con successo in passato. In secondo luogo, dovremmo contribuire al processo di monitoraggio della e sollecitare gli Stati arabi a prosciugare i fondi dei gruppi estremisti e a chiuderne gli uffici. Dobbiamo anche esortare Israele a moderare le proprie reazioni all’indicibile atrocità degli attentati suicidi che molti arabi hanno a loro volta condannato. Continueremo a fornire il nostro appoggio concreto al processo di riforma e aiuteremo anche il nuovo gabinetto palestinese a raggiungere gli ambiziosi obiettivi che si è prefissato. Nel 2003 la Comunità stanzierà un pacchetto di aiuti pari a 132 milioni di euro per la riforma istituzionale palestinese e per far fronte al deteriorarsi della situazione economica e umanitaria. Ovviamente, però, la riforma deve procedere anche in altri ambiti: uno su cui ho particolarmente insistito con i funzionari palestinesi, anche questa settimana, è quello giudiziario. Entro la fine della prima fase della inoltre, si dovranno tenere le elezioni. La Commissione ha lavorato molto con l’Autorità palestinese, soprattutto con il ministro delle Finanze, Salam Fayyad, e sono lieto di poter dire che da tale impegno è scaturito un valido processo di riforma. Tale processo, però, non è affatto giunto al termine e pertanto continuiamo a lavorare a stretto contatto con l’Autorità palestinese sulle condizioni della riforma alle quali subordinare il nostro sostegno per quest’anno. Il Ministro Fayyad ha confermato che con i nostri ultimi aiuti è riuscito a consolidare i proventi del settore pubblico e che, grazie a rapporti mensili sull’esecuzione del bilancio, la trasparenza finanziaria è molto maggiore e le relative informazioni sono consultabili anche su . Dall’inizio dell’anno le riforme, unitamente all’assistenza finanziaria esterna, gli hanno permesso di avere una maggiore disponibilità di fondi a Gaza e in Cisgiordania, con cui pagare gli arretrati e i salari. Aumentare la domanda aggregata era, a suo parere, lo sforzo più significativo che si potesse compiere in questa fase per mitigare le ristrettezze dell’economia palestinese. L’eventuale passo successivo, consistente nell’allentare le limitazioni alla libertà di movimento anche verso Egitto e Giordania, contribuirebbe in modo significativo a ridare vita all’attività economica. E’ necessario compiere ulteriori progressi. La settimana prossima, il comitato congiunto Unione europea-Autorità palestinese affronterà tutti questi aspetti. Valuteremo anche i mezzi e i modi per utilizzare al meglio l’accordo interinale di associazione. Come membro del Quartetto, l’Unione europea dovrà esaminare il meccanismo di monitoraggio. Tutti i del Quartetto devono essere in grado di partecipare. Ovviamente la Commissione è disposta a sostenere questo importante lavoro tramite l’esperienza acquisita e le attività svolte nell’ambito della riforma e del potenziamento istituzionale, ma anche nei settori relativi alle questioni economiche e umanitarie."@it9 ". Mr President, the High Representative has just eloquently demonstrated how close hope and despair are in the Middle East. Following the presentation of the Roadmap and the Sharm-el-Sheikh and Aqaba Summits, there seemed to be a much better chance for peace Alas, the ongoing violence is again putting this at serious risk. We, the European Union – and much more so the peoples in the Middle East – cannot afford to lose the opportunity for peace which has been created by the Roadmap, small though it may be. There is another area where we in the European Union will need to step up our efforts: the request of the Roadmap for all Arab states to cut off public and private funding for the groups engaged in violence and terror. We discussed this point at the Euro-Mediterranean meeting on Crete. We encouraged Arab states to channel aid funds through the single account of the Palestinian Authority Ministry of Finance. But we should use our partnership with Arab countries to address this extremely important point. There are, however, issues that need to be dealt with urgently in the context of the Roadmap and together with the United States: for example, the rapidly expanding settlement activities and the so-called security wall which is biting into the West Bank. Both undermine the envisaged two-State solution. Equally worrying is the worsening humanitarian situation which is compounded by restrictions on humanitarian access. These new measures have a negative impact on the operation of international donors and will make it increasingly difficult, if not impossible, to undertake humanitarian and development tasks. We welcome, however, confidence-building measures on the Israeli side such as the removal of so-called illegal settlement outposts, the lifting of curfews, the release of prisoners and the provision of more work permits for Palestinians. Additional proactive measures would help win the hearts and minds of the population and would reduce the attraction and influence of those who are so bitterly opposed to peace. As I said before, we are willing to help but it is up to the Israeli and Palestinian parties to take the first step. Without their political will and commitment nothing will change. The killing will go on. Let me just say a few additional words, following what the High Representative said about Iran and our relationship with Iran. I welcome, as you did Mr President, a delegation from the Parliament in Iran to the official gallery here today. I too have enjoyed discussions with them this week and, indeed, enjoyed discussions with them in Tehran. Over the last year and more, we have made it clear to our interlocutors in Iran that we want to develop a sophisticated, comprehensive relationship with them; which recognises that Iran is a great pre-Islamic civilisation; which recognises Iran's enormous geo-strategic importance in the region and, indeed, in the world; and which recognises that the outcome of the debate on democracy in Iran is important not just for the region but for all of us. It is a genuine debate and we watch it and listen to it with considerable interest. We have started, as the House knows, a series of discussions with Iran. We have three tracks of discussions: one on human rights, one on political issues such as the use, manufacture and proliferation of weapons of mass destruction, and the third on trade and cooperation. We have had two rounds of talks on the first two of those issues, three rounds of talks on the first two, and four rounds of talks on trade and cooperation. The Council has always made it absolutely clear that progress on each of those tracks is interlinked, that we cannot make progress in one area without being able to demonstrate that we are making progress in others. We can point to some progress. We cannot, alas, point to as much progress as a result of the human rights dialogue as we would like, though we welcome, for instance, the agreement to allow thematic UN rapporteurs to return to Iran. There has been considerable progress on the trade and cooperation agenda where there have been very good and thorough discussions on both sides. Now more than ever it is crucial that the Roadmap should be implemented without being taken hostage by extremists who do not want peace. Despite the violence of last week I hope that Palestinians and Israelis, with support from the international community, will generate sufficient confidence to allow them to move forward. I have to say that, on political issues, and in particular on the issue to which the High Representative drew attention – nuclear matters and the transparency surrounding Iran's nuclear programme – we have not enjoyed the progress that we would have like to have seen. This is not a new point for us. Every meeting I have had with any Iranian official – every meeting – has involved a call for Iran to sign the additional Protocol to the International Atomic Energy Agency. It was a point that the High Representative and I made when we went to Tehran in the immediate aftermath of 11 September. It was a point which, again, I made on a recent and extremely valuable visit to Tehran. So this is not an issue to which the European Union has come recently. It is not a question of us parroting other peoples' concerns. These are real concerns for us and we want to see them addressed. Iran is a sovereign nation and it makes its own decisions but I hope it will make decisions which will make it easier for it to get on with Europe, for it to get on with the rest of the world and for Europe to get on with Iran. That is what we would like to see but this has to be a two-way process of engagement. There has to be a recognition in Iran that when we talk about weapons of mass destruction we are deadly serious, not perhaps as deadly as the weapons, but certainly profoundly serious about what we want to see as the outcome. We also need to reflect now on how we in the European Union could help on this. I can see several areas where the European Union and the Commission, in particular, could make a useful contribution: First we ought to continue supporting Palestinian institution-building and reform, as we have already done with a successful record in the past. Secondly, we should contribute to the Roadmap’s monitoring process and put pressure on Arab States to help dry up funds to extremist groups and to close the offices of those groups. We should also press Israel to moderate its responses to the unspeakably atrocious suicide bombings which many Arab leaders have themselves condemned. We will continue our concrete support to the reform process and will also assist the new Palestinian cabinet in achieving its ambitious goals. In 2003, the Community will provide a EUR 132 million support package for Palestinian institutional reform and respond to the deterioration of the economic and humanitarian situation. But clearly, the reform needs to go further in other areas as well: one that I have particularly pressed on Palestinian officials, even this week, is the judiciary. We would also like to see elections held by the end of the first phase of the Roadmap. The Commission has done a lot of work with the Palestinian authority, especially with the Finance Minister, Salam Fayyad, which I am pleased to say has led to a successful reform process. This is by no means completed, and we therefore continue working closely with the Palestinian authority on reform conditions for our support during this year. Minister Fayyad has confirmed that with our latest help he has succeeded in consolidating public-sector revenues and there is much greater budgetary transparency with monthly budget execution reports available, even on the Internet. The reforms, together with external financial assistance, have allowed him to increase expenditure in Gaza and West Bank since the beginning of the year by meeting arrears and salary payments. Boosting aggregate demand was, in his view, the most important contribution that could be made at this stage to alleviating the severe constraints on the Palestinian economy. As a possible next step, easing restrictions on freedom of movement, including to Jordan and Egypt, would greatly help to revive economic activity. Further progress is needed. Next week, the European Union-Palestinian Joint Committee will be discussing all these issues. We will also explore ways and means of making better use of the Interim Association Agreement. As a member of the Quartet, the European Union will need to look at the monitoring mechanism. All Quartet partners should be able to contribute. The Commission is certainly ready to support this important work through our experience and activities in reform and institution-building, but also in the areas of economic and humanitarian issues."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, de Hoge Vertegenwoordiger heeft zojuist op welsprekende wijze aangegeven hoe dicht hoop en wanhoop in het Midden-Oosten bij elkaar liggen. Na de presentatie van de routekaart en de topontmoetingen in Sharm-el-Sheikh en Aqaba leek het of de vrede een stuk dichterbij was gekomen. Het aanhoudende geweld gooit echter helaas opnieuw roet in het eten. Wij, de Europese Unie - en meer nog de volkeren in het Midden-Oosten - kunnen het ons niet veroorloven om de kans op vrede die de routekaart heeft gecreëerd, hoe klein deze ook is, te verspelen. Er is nog een gebied waarop wij als Europese Unie onze inspanningen zullen moeten intensiveren: de oproep die in het kader van de routekaart aan alle Arabische staten is gedaan om de financiële steun aan gewelddadige en terroristische groeperingen van overheids- en particuliere zijde te blokkeren. We hebben dit punt besproken tijdens de Euro-mediterrane bijeenkomst op Kreta. We hebben de Arabische staten aangemoedigd om financiële steun te laten verlopen via de rekening van het ministerie van Financiën van de Palestijnse Autoriteit. We moeten deze uiterst belangrijke kwestie aanpakken via onze partnerschappen met Arabische landen. Er zijn echter zaken waaraan in het kader van de routekaart en in samenwerking met de Verenigde Staten dringend aandacht moet worden geschonken: bijvoorbeeld de snel toenemende kolonisatieactiviteiten en de bouw van de veiligheidsmuur op de Westelijke Jordaanoever. Beide ondermijnen de beoogde tweestatenoplossing. Minstens zo verontrustend is de verslechterende humanitaire situatie, die wordt verergerd door de beperkingen die zijn opgelegd aan de humanitaire hulpverlening. Deze nieuwe maatregelen hebben een negatief effect op de internationale fondsenwerving en maken het steeds moeilijker, zo niet onmogelijk, om humanitaire en ontwikkelingsactiviteiten te ontplooien. Gelukkig worden er aan Israëlische zijde ook maatregelen genomen die het vertrouwen versterken, zoals het ontruimen van illegale nederzettingen, het opheffen van uitgaansverboden, het vrijlaten van gevangenen en het verstrekken van meer werkvergunningen aan Palestijnen. Door nog meer proactieve maatregelen te nemen kan de regering de bevolking voor zich winnen en de aantrekkingskracht en invloed van degenen die zo fel gekant zijn tegen vrede verminderen. Zoals ik al heb gezegd, zijn wij bereid om te helpen, maar het is aan Israël en de Palestijnen om de eerste stap te zetten. Zonder hun politieke wil en inzet zal er niets veranderen. Dan zullen de moordpartijen doorgaan. Ik wil graag nog iets zeggen in aansluiting op wat de Hoge Vertegenwoordiger heeft gezegd over Iran en onze betrekkingen met Iran. Ik verwelkom, net als u, mijnheer de Voorzitter, een delegatie van het Iraanse parlement die hier vandaag op de publieke tribune aanwezig is. Ik heb deze week zeer plezierige gesprekken met hen gevoerd, net als eerder in Teheran. In het afgelopen jaar en daarvoor hebben we onze gesprekspartners in Iran duidelijk gemaakt dat we uitvoerige betrekkingen van hoog niveau met hen willen onderhouden; betrekkingen waarbij Iran wordt erkend als een vooraanstaande pre-islamitische beschaving, waarbij het enorme geostrategische belang van Iran in de regio en in de wereld wordt erkend en waarbij wordt erkend dat de uitkomst van het debat over democratie in Iran niet alleen belangrijk is voor de regio, maar voor ons allemaal. Het is een serieus debat en we kijken en luisteren er met grote interesse naar. Zoals u weet, zijn we een reeks besprekingen met Iran begonnen. Daarbij staan drie thema's centraal: de mensenrechten, politieke kwesties zoals het gebruik, de vervaardiging en de verspreiding van massavernietigingswapens en handel en samenwerking. Er hebben drie gespreksronden plaatsgevonden over de eerste twee genoemde onderwerpen en vier over handel en samenwerking. De Raad heeft er nooit enig misverstand over laten bestaan dat er een sterke onderlinge afhankelijkheid is tussen de thema's en dat we geen vooruitgang kunnen boeken op het ene gebied als we niet kunnen aantonen dat er ook vooruitgang op andere gebieden wordt geboekt. We kunnen wel enige vooruitgang melden. Helaas valt er ten aanzien van de dialoog over de mensenrechten minder vooruitgang te melden dan we zouden willen, hoewel we bijvoorbeeld verheugd zijn over de afspraak dat thematische VN-rapporteurs naar Iran mogen terugkeren. Er is aanzienlijke vooruitgang geboekt ten aanzien van het thema handel en samenwerking; op dat gebied hebben beide partijen goede en diepgaande besprekingen gevoerd. Het is nu meer dan ooit van groot belang dat de routekaart wordt gevolgd zonder dat hij gesaboteerd wordt door extremisten die geen vrede willen. Ondanks het geweld van de afgelopen week hoop ik dat de Palestijnen en de Israëliërs, met steun van de internationale gemeenschap, voldoende vertrouwen zullen opbouwen om verder te kunnen gaan. Ik moet zeggen dat we over de politieke kwesties, en met name de kwestie waarop de Hoge Vertegenwoordiger de aandacht heeft gevestigd - nucleaire aangelegenheden en de openheid omtrent het nucleaire programma van Iran - niet de vooruitgang hebben geboekt die we graag hadden gezien. Daar kijken we niet van op. Bij iedere ontmoeting die ik met een Iraanse functionaris heb gehad is Iran opgeroepen om het aanvullend protocol van het Internationaal Atoomagentschap te ondertekenen. De Hoge Vertegenwoordiger en ik hebben dit punt aangekaart toen we in de directe nasleep van 11 september naar Teheran gingen en ik heb het opnieuw aangekaart toen ik onlangs weer een uiterst nuttig bezoek aan Teheran bracht. Dit is dus geen kwestie die pas sinds kort de aandacht van de Europese Unie heeft. Het is niet zo dat wij anderen in dezen napraten. Wij vinden dit belangrijke zaken en we willen dat er werk van wordt gemaakt. Iran is een soeverein land en neemt zijn eigen beslissingen, maar ik hoop dat het beslissingen neemt die het Iran gemakkelijker maken om goede betrekkingen te onderhouden met Europa en de rest van de wereld en die het Europa gemakkelijker maken om goede betrekkingen te onderhouden met Iran. Dat is wat we graag willen, maar de toenadering moet van twee kanten komen. Iran moet weten dat het ons dodelijke ernst is als we over massavernietigingswapens praten, misschien niet zo dodelijk als die wapens zelf, maar Iran moet weten dat het resultaat dat wij willen zien voor ons een zeer serieuze aangelegenheid is. We moeten ook nadenken over de manier waarop de Europese Unie in dit verband kan helpen. Ik zie verschillende gebieden waar de Europese Unie en in het bijzonder de Commissie een waardevolle bijdrage kunnen leveren: Ten eerste moeten we de Palestijnse institutionele opbouw en hervorming blijven steunen, net zoals we in het verleden met succes hebben gedaan. Ten tweede moeten we toezicht houden op de voortgang van het routekaartproces en moeten we druk uitoefenen op de Arabische staten om te helpen de financiering van extremistische groeperingen te blokkeren en de kantoren van die groeperingen te sluiten. We moeten ook druk uitoefenen op Israël om gematigder te reageren op de onbeschrijflijk gruwelijke zelfmoordaanslagen, die veel Arabische leiders zelf hebben veroordeeld. We zullen onze concrete steun aan het hervormingsproces voortzetten en zullen ook het nieuwe Palestijnse kabinet helpen om zijn ambitieuze doelen te verwezenlijken. In 2003 stelt de Gemeenschap een steunpakket van 132 miljoen euro ter beschikking voor de Palestijnse institutionele hervorming en om de verslechterde economische en humanitaire situatie het hoofd te bieden. De hervorming dient echter ook op andere gebieden te worden voortgezet: een gebied waar ik vooral de nadruk op heb gelegd bij Palestijnse functionarissen, zelfs deze week nog, is dat van de rechterlijke macht. Ook zouden we graag aan het einde van de eerste fase van de routekaart verkiezingen willen zien. De Commissie heeft veel werk verzet samen met de Palestijnse Autoriteit, vooral met de minister van Financiën, Salam Fayyad, en ik kan tot mijn genoegen zeggen dat dit tot een succesvol hervormingsproces heeft geleid. Dat proces is absoluut nog niet voltooid en daarom blijven we nauw met de Palestijnse Autoriteit samenwerken aan de hervormingsvoorwaarden voor onze steun gedurende dit jaar. Minister Fayyad heeft bevestigd dat hij met onze hulp van de laatste tijd erin is geslaagd de overheidsinkomsten te stabiliseren. Ook is de begroting transparanter geworden doordat er maandelijks wordt gerapporteerd, zelfs via internet, hoe gelden zijn besteed. Door de hervormingen, en door externe financiële steun, is hij erin geslaagd de uitgaven in de Gazastrook en op de Westelijke Jordaanoever vanaf het begin van het jaar op te voeren doordat hij schulden heeft kunnen voldoen en salarissen heeft kunnen betalen. Het stimuleren van de vraag was in zijn ogen het belangrijkste wat op dit moment kon worden gedaan om de ernstige tekortkomingen waaronder de Palestijnse economie gebukt gaat aan te vullen. Een mogelijk volgende stap kan het verruimen van de bewegingsvrijheid zijn, waaronder de mogelijkheid om naar Jordanië en Egypte te reizen, iets wat de economische activiteit ook een flinke impuls kan geven. Er is verdere vooruitgang nodig. Volgende week worden al deze kwesties besproken in de gemengde commissie waarin vertegenwoordigers van de EU en de Palestijnse regering zitting hebben. Ook zullen we onderzoeken op welke manier we beter gebruik kunnen maken van de interim-associatieovereenkomst. Als lid van het kwartet zal de Europese Unie naar het toezichtmechanisme moeten kijken. Alle leden van het kwartet moeten een bijdrage kunnen leveren. De Commissie is zeker bereid dit belangrijke werk te steunen op basis van haar ervaring en de door haar ontplooide activiteiten op het gebied van hervorming en institutionele opbouw, maar ook op het gebied van economische en humanitaire zaken."@nl2 "Senhor Presidente, o Alto Representante acaba de demonstrar eloquentemente como a esperança e o desespero andam próximos um do outro no Médio Oriente. Na sequência da apresentação do Roteiro para a paz e das Cimeiras de Sharm-el-Sheikh e de Aqaba, parecia haver muito melhores condições para a paz. Infelizmente, a violência contínua está uma vez mais a colocar tudo isso em sério risco. Nós, União Europeia – e ainda mais os povos do Médio Oriente – não nos podemos dar ao luxo de perder a oportunidade para alcançar a paz criada pelo Roteiro, por mais pequena que ela seja. Ainda existe outra área na qual nós, na União Europeia, teremos de intensificar os nossos esforços: o pedido contido no Roteiro para que todos os Estados árabes acabem com os financiamentos públicos e privados aos grupos ligados à violência e ao terror. Discutimos este aspecto na reunião euromediterrânica em Creta. Incentivámos os Estados árabes a canalizarem fundos de auxílio através da conta individual do Ministério das Finanças da Autoridade Palestiniana. Mas deveríamos fazer uso da nossa parceria com os países árabes para tratar deste assunto extremamente importante. No entanto, há questões de que é preciso tratar urgentemente no contexto do Roteiro para a paz e juntamente com os Estados Unidos: por exemplo, as actividades referentes aos colonatos, que se estão a expandir rapidamente, e o chamado muro de segurança que penetra na Cisjordânia. Ambas fragilizam a solução prevista da existência de dois Estados. A degradação da situação humanitária, agravada por restrições ao acesso da ajuda humanitária, é igualmente preocupante. Estas novas medidas têm um impacto negativo sobre a acção dos doadores internacionais e dificultarão cada vez mais, se é que não vão mesmo impossibilitar, o empreendimento de acções humanitárias e de desenvolvimento. No entanto, congratulamo-nos com as medidas de instauração de um clima de confiança por parte de Israel, tal como o desmantelamento dos chamados colonatos “selvagens”, o levantamento do recolher obrigatório, a libertação de prisioneiros e a concessão de mais autorizações de trabalho aos palestinianos. Outras medidas pró-activas contribuiriam para conquistar a boa vontade da população e reduzir a atracção e a influência daqueles que implacavelmente se opõem à paz. Como já disse, estamos dispostos a ajudar, mas cabe às partes israelita e palestiniana dar o primeiro passo. Sem a sua vontade e empenhamento políticos nada mudará. A mortandade vai continuar. Permitam-me que acrescente apenas algumas palavras na sequência do que o Alto Representante disse sobre o Irão e sobre a nossa relação com o Irão. Dou as boas-vindas, como o Senhor Presidente do Parlamento já deu, à delegação do parlamento do Irão que aqui se encontra hoje na tribuna oficial. Também tenho tido o prazer de debater com eles várias questões esta semana e, de facto, tive o prazer de debater várias questões com eles em Teerão. Ao longo do último ano e há mais tempo ainda, tornámos claro aos nossos interlocutores no Irão que desejamos manter com eles uma relação sofisticada e abrangente; uma relação que reconheça o Irão como uma grande civilização pré-islâmica; que reconheça a enorme importância geostratégica do Irão na região e, de facto, no mundo; e que reconheça que o resultado do debate sobre a democracia no Irão é importante não só para a região, mas para todos nós. É um debate verdadeiro, que vemos e escutamos com bastante interesse. Como a Assembleia sabe, iniciámos uma série de debates com o Irão. Temos três linhas diferentes de debate: uma sobre direitos humanos, outra sobre questões políticas, como a utilização, o fabrico e a proliferação de armas de destruição maciça, e a terceira sobre comércio e cooperação. Tivemos duas rondas de conversações acerca do primeiro assunto, três rondas acerca dos dois primeiros, e quatro rondas de conversações acerca do comércio e cooperação. O Conselho sempre deixou absolutamente claro que os progressos em cada uma das referidas linhas de debate estão interligados, que não podemos progredir numa área se não formos capazes de demonstrar que estamos a progredir noutras. Podemos apontar alguns progressos. Infelizmente, não resultaram tantos progressos do diálogo sobre os direitos humanos como desejaríamos, mas congratulamo-nos, por exemplo, com o acordo que permite o regresso de relatores temáticos da ONU ao Irão. Tem havido progressos consideráveis no que respeita à agenda de trabalhos no domínio do comércio e da cooperação, onde tem havido discussões muito positivas e exaustivas de ambas as partes. Agora, mais do que nunca, é crucial que o Roteiro para a paz seja implementado sem ficar refém de extremistas que não desejam a paz. Apesar da violência ocorrida na semana passada, espero que Palestinianos e Israelitas, com o apoio da comunidade internacional, construam um clima de confiança suficiente, que lhes permita avançar. Devo dizer que, em questões políticas e, em particular, no que respeita à questão para a qual o Alto Representante chamou a atenção – assuntos nucleares e transparência em redor do programa nuclear do Irão – não fizemos os progressos que gostaríamos de ter feito. Para nós, este não é um novo assunto. De cada reunião que tive com qualquer entidade iraniana – de cada reunião – fez parte um pedido para que o Irão assine o Protocolo Adicional da Agência Internacional da Energia Atómica. Foi um assunto em que eu e o Alto Representante insistimos quando fomos a Teerão logo a seguir ao 11 de Setembro. Foi um assunto em que eu, mais uma vez, voltei a insistir numa visita recente e extremamente frutuosa que fiz a Teerão. Daí que esta questão não seja nova para a União Europeia. Não se trata de repetirmos como papagaios as preocupações de outros. Trata-se de preocupações verdadeiras para nós e queremos vê-las tratadas. O Irão é uma nação soberana e toma as suas próprias decisões, mas espero que tome decisões que facilitem a sua convivência com a Europa, com o resto do mundo e que facilitem a convivência da Europa com o Irão. Era isto que gostaríamos de ver, mas tem de ser um compromisso dos dois lados. O Irão tem de reconhecer que, quando falamos sobre armas de destruição maciça, estamos a falar com uma extrema seriedade, não tão extrema como a ameaça de morte que essas armas colocam, mas certamente com uma profunda seriedade acerca do resultado pretendido. Também precisamos de reflectir agora sobre a forma como nós, na União Europeia, podemos contribuir para tal. Vejo várias áreas em que a União Europeia e a Comissão, em particular, poderiam dar um contributo útil. Em primeiro lugar, deveríamos continuar a apoiar a construção de instituições e o processo de reforma institucional palestinianos, tal como já fizemos com êxito no passado. Em segundo lugar, deveríamos contribuir para o processo de acompanhamento do Roteiro para a paz e pressionar os Estados árabes para que estes ajudem a acabar com os financiamentos a grupos extremistas e encerrem as delegações desses grupos. Também deveríamos pressionar Israel para que modere as suas reacções aos ataques suicidas bombistas, que são de uma atrocidade indizível e que mesmo muitos líderes árabes condenam. Vamos continuar a apoiar concretamente o processo de reforma e auxiliar também o novo Gabinete palestiniano a alcançar os seus ambiciosos objectivos. Em 2003, a Comunidade irá fornecer um pacote de auxílio de 132 milhões de euros para a reforma institucional palestiniana e dar resposta à deterioração da situação económica e humanitária. Mas, claramente a reforma necessita de avançar também noutras áreas: uma em que eu tenho insistido especialmente junto de entidades palestinianas, até mesmo esta semana, é o poder judicial. Também gostaríamos que houvesse eleições até ao final da primeira fase do Roteiro para a paz. A Comissão tem trabalhado bastante com a Autoridade Palestiniana, especialmente com o Ministro das Finanças, Salam Fayyad, o que, tenho muito prazer em dizê-lo, tem conduzido um processo de reforma coroado de êxito. Esse processo não está de modo algum concluído e, portanto, continuamos a trabalhar em estreita colaboração com a Autoridade Palestiniana sobre condições de reforma que poderão contar com o nosso apoio durante este ano. O Ministro Fayyad confirmou que, com a nossa última ajuda, conseguiu consolidar as receitas do sector público e que existe muito maior transparência orçamental, estando disponíveis relatórios de execução orçamental mensais, até na Internet. As reformas, juntamente com a assistência financeira externa, têm-lhe permitido aumentar as despesas em Gaza e na Cisjordânia desde o início do ano, para satisfazer pagamentos em atraso e pagar salários. Do seu ponto de vista, estimular a procura agregada foi a contribuição mais importante que se poderia fazer nesta fase para aliviar as extremas limitações colocadas à economia palestiniana. Um possível passo a dar a seguir seria o de diminuir as restrições à liberdade de circulação, inclusivamente para a Jordânia e o Egipto, o que contribuiria muito para relançar a actividade económica. É necessário que haja mais progresso. Para a semana, a Comissão Mista União Europeia-Palestina irá discutir todas estas questões. Também iremos explorar maneiras e meios de fazer melhor uso do Acordo Provisório de Associação. Como membro do Quarteto, a União Europeia deverá analisar o mecanismo de vigilância. Todos os parceiros do Quarteto deveriam poder contribuir. A Comissão está certamente pronta para apoiar este projecto importante através da nossa experiência e actividades em matéria de reforma e de desenvolvimento institucional, como também nas áreas que lidem com questões económicas e humanitárias."@pt11 ". Herr talman! Den höge representanten har just vältaligt visat hur lite det är som skiljer hopp och förtvivlan i Mellanöstern. Sedan färdplanen lagts fram och efter toppmötena i Sharm el-Sheik och Aqaba, tycktes det som att utsikterna för fred hade förbättrats Tyvärr innebär det fortsatta våldet återigen att detta är långtifrån säkert. Vi, Europeiska unionen – och än mer folken i Mellanöstern – har inte råd att missa den möjlighet till fred som har skapats av färdplanen, hur liten den än må vara. Det finns ett annat område där vi inom Europeiska unionen behöver intensifiera våra ansträngningar: kravet i färdplanen att alla arabstater skall avbryta offentlig och privat finansiering av grupper som är inblandade i våld och terror. Vi diskuterade detta vid Europa-Medelhavsmötet på Kreta. Vi uppmuntrade arabstater att kanalisera biståndsmedel genom det enda kontot för finansministeriet i den palestinska myndigheten. Men vi bör använda vårt partnerskap med arabländer för att ta itu med denna ytterst viktiga fråga. Det finns emellertid frågor kring färdplanen som vi snarast måste ta itu med tillsammans med Förenta staterna: till exempel, de snabbt växande bosättningarna och den så kallade säkerhetsmuren som naggar på Västbanken. Båda undergräver den tänkta tvåstatslösningen. Den förvärrade humanitära situationen som försvåras ytterligare av restriktioner för humanitära insatser är lika bekymmersam. Dessa nya åtgärder har en negativ inverkan på internationella givares arbete och kommer att göra det allt svårare, om inte rentav omöjligt, att genomföra insatser för humanitär hjälp och utveckling. Vi välkomnar, emellertid, förtroendeskapande åtgärder på den israeliska sidan som till exempel att så kallade illegala bosättningar tas bort, utegångsförbud hävs, fångar släpps fria och att fler arbetstillstånd görs tillgängliga för palestinier. Fler proaktiva åtgärder skulle bidra till att vinna befolkningens hjärtan och sinnen och minska dragningskraften och inflytandet för de som motsätter sig fred med sådan förbittring. Som jag sade tidigare är vi villiga att hjälpa, men det är de israeliska och palestinska parterna som måste ta det första steget. Utan politisk vilja och engagemang från deras sida kommer ingenting att förändras och dödandet att fortsätta. Låt mig bara säga ytterligare några ord för att följa upp vad den höge representanten sade om Iran och vårt förhållande till Iran. Jag hälsar, som ni herr talman, en delegation från Irans parlament välkommen till åhörarläktaren här i dag. Jag har också kunnat glädja mig åt diskussioner med dem den här veckan och jag har faktiskt även diskuterat med dem i Teheran. Under det senaste året och mer än så har vi gjort klart för våra samtalspartner i Iran att vi vill utveckla ett sofistikerat mångsidigt förhållande med dem. Ett förhållande som erkänner att Iran är en stor förislamisk civilisation, som erkänner Irans ofantliga geostrategiska betydelse i regionen och i världen, och som erkänner att utgången av debatten om demokrati i Iran är viktig inte bara för regionen utan för oss alla. Det är en uppriktig debatt och vi observerar den och lyssnar på den med betydande intresse. Vi har, som kammaren känner till, inlett en rad diskussioner med Iran. Vi följer tre spår i diskussionerna: ett om mänskliga rättigheter, ett om politiska frågor som till exempel användning, framställning och spridning av massförstörelsevapen, och det tredje handlar om handel och samarbete. Vi har haft två diskussionsrundor om de första två av dessa frågor, tre diskussionsrundor om de första två, och fyra diskussionsrundor om handel och samarbete. Rådet har hela tiden gjort fullständigt klart att framsteg i dessa diskussioner är sammanlänkade, att vi inte kan göra framsteg på ett område om det inte går att visa att vi gör framsteg på de andra. Vi kan framhålla vissa framsteg. Vi kan tyvärr inte framhålla så stora framsteg till följd av dialogen om mänskliga rättigheter som vi skulle önska, även om vi välkomnar, till exempel, avtalet om att låta särskilda FN-rapportörer återvända till Iran. Det har gjorts betydande framsteg i agendan för handel och samarbete med mycket goda och grundliga diskussioner från båda sidor. Nu är det viktigare än någonsin att färdplanen genomförs utan att bli tagen som gisslan av extremister som inte önskar fred. Trots våldet i förra veckan hoppas jag att palestinier och israeler, med stöd från det internationella samfundet, kommer att kunna skapa tillräckligt mycket förtroende för att gå vidare. Jag måste säga att i politiska frågor och i synnerhet i den fråga som den höge representanten tog upp – kärnkraftsfrågor och insyn i Irans kärnkraftsprogram – har vi inte gjort så stora framsteg som vi skulle önska. Detta är inte en ny fråga för oss. Vid varje möte som jag har haft med en iransk befattningshavare – varje möte – har vi uppmanat Iran att underteckna tilläggsprotokollet till avtalet med Internationella atomenergiorganet. Detta framhölls av den höge representanten och mig när vi reste till Teheran omedelbart efter den 11 september. Jag framhöll det återigen under mitt mycket värdefulla besök i Teheran för inte så länge sedan. Så detta är inte en fråga som Europeiska unionen först på sistone har börjat bekymra sig för. Det handlar inte om att vi skulle upprepa andra människors farhågor. Detta är viktiga frågor för oss och vi vill att något görs åt dem. Iran är en suverän nation och fattar sina egna beslut men jag hoppas att landet kommer att fatta beslut som gör det lättare för Iran att komma överens med Europa, att komma överens med resten av världen och för Europa att komma överens med Iran. Det är vad vi hoppas på men det måste vara en dubbelriktad process. I Iran måste man inse att vi menar dödligt allvar när vi talar om massförstörelsevapen, kanske inte lika dödligt som vapnen, men vi menar absolut allvar med vad vi vill se för resultat av det här. Vi måste också fundera på hur vi i Europeiska unionen kan bidra till detta. Jag kan se flera områden där Europeiska unionen och, i synnerhet, kommissionen skulle kunna lämna användbara bidrag: För det första bör vi fortsätta att stödja institutionsbyggande och reformer på den palestinska sidan, som vi redan har gjort med framgång i det förflutna. För det andra bör vi bidra till övervakningen av färdplanen och utöva tryck på arabstaterna att hjälpa till genom att upphöra att finansiera extremistgrupper och stänga dessa gruppers kontor. Vi bör även utöva tryck på Israel att moderera sina reaktioner på de obeskrivligt ohyggliga självmordsbombningarna som har fördömts av många arabiska ledare. Vi kommer att fortsätta med vårt konkreta stöd för reformprocessen och kommer även att bistå den nya palestinska regeringen med att uppnå sina ambitiösa mål. Under 2003 kommer gemenskapen att bidra med ett stödpaket på 132 miljoner euro för en institutionell reform och för att svara på den försämrade ekonomiska och humanitära situationen. Men det är tydligt att reformen måste gå längre även på andra områden. Ett som jag särskilt har ansatt palestinska tjänstemän med, till och med den här veckan, är rättsväsendet. Vi önskar även att val skall hållas vid slutet av färdplanens första fas. Kommissionen har arbetat mycket med den palestinska myndigheten, i synnerhet med finansministern, Salam Fayyad, vilket, och det gläder mig att säga, har lett till en framgångsrik reformprocess. Detta är inte på något vis avslutat och vi fortsätter därför att arbeta ingående med den palestinska myndigheten om reform som villkor för vårt stöd under detta år. Minister Fayyad har bekräftat att han med vårt senaste stöd har lyckats konsolidera den offentliga sektorns intäkter, och det finns nu mycket större insyn i budgeten med månatliga rapporter om budgetgenomförandet, till och med på Internet. Reformerna har, tillsammans med externt ekonomiskt bistånd, gjort det möjligt för honom att öka utgifterna i Gaza och på Västbanken sedan början av året genom att täcka innestående fordringar och löneutbetalningar. Att höja den totala efterfrågan var, enligt hans mening, det viktigaste bidraget som var möjligt i detta skede för att lindra de allvarliga begränsningarna för den palestinska ekonomin. Lättade begränsningar i rörelsefriheten, inklusive till Jordanien och Egypten, skulle vara till stor hjälp för att blåsa nytt liv i den ekonomiska aktiviteten, som ett möjligt nästa steg. Det behövs fler framsteg. Nästa vecka kommer den gemensamma kommittén för Europeiska unionen och Palestina att diskutera alla dessa frågor. Vi kommer även att utforska sätt och medel för att utnyttja interimsavtalet om associering bättre. Som medlem av kvartetten måste Europeiska unionen undersöka övervakningsmekanismen. Alla deltagare i kvartetten bör kunna bidra. Kommissionen är förvisso beredd att stödja detta viktiga arbete med våra erfarenheter av reform och institutionsbyggande, men även från de ekonomiska och humanitära områdena."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(ΕΝ)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Commission"10,3 "Internet"9 "Patten,"8,10,3 "leader"9 "partner"9 "roadmap"9 "Επιτροπή."8 "κάθε"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph