Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-18-Speech-3-043"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-06-18"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Mellanöstern4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030618.6.3-043"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-06-18-Speech-3-0444
lpv:speaker	lp:Solana4
lpv:spoken text	". Señor Presidente, es un gran placer, una vez más, el poder participar en una sesión plenaria del Parlamento Europeo para discutir de temas fundamentales para la Unión Europea y para el mundo en general. En este momento, como saben, están en curso dos tipos de negociaciones, una negociación que podríamos llamar "intrapalestina" y otra entre Palestina e Israel. En este mismo momento puede que se esté abriendo otra vez una luz delante de nosotros. La negociación intrapalestina la conocen ustedes bien, tiene lugar entre el Primer Ministro Abu Mazen y los sectores que han rechazado la "Hoja de Ruta" y que no han apoyado las declaraciones que se hicieron públicas en Aqaba. Hay una negociación con los dirigentes políticos de Hamás y de la Yihad islámica con la esperanza de alcanzar pronto un acuerdo de alto el fuego, que no sea un alto el fuego corto sino que permita realmente poner en marcha los aspectos más políticos de la "Hoja de Ruta". En segundo lugar hay una negociación entre las autoridades palestinas en este momento, encabezada por el el Ministro del Interior, Mohamed Dahlan, con autoridades de Israel, con la idea de conseguir la retirada de Israel de la zona de Gaza, al menos de una parte de la misma, y que los responsables de la Autoridad Palestina asuman completamente las funciones de seguridad. Si esto se llegara a acordar, tendría consecuencias para todos nosotros; tendríamos que hacer un esfuerzo para ayudar también, desde el punto de vista económico, a la Autoridad Palestina para que pudiera recuperar y construir rápidamente una parte al menos, de su infraestructura de seguridad. Por fin, señor Presidente, creo que en la aplicación de la "Hoja de Ruta", el control de este proceso es absolutamente fundamental. Si no hay sobre el terreno algunas personas que sean capaces de dictaminar, de analizar, de ver cómo evoluciona este proceso, yo creo que será muy difícil que siga adelante y que llegue a buen puerto. Tenemos delante de nosotros la posibilidad de conseguir que este proceso llegue a su fin, y saben que el fin estaría definido por la existencia de dos Estados, dos Estados que podrían vivir juntos, en paz, que podrían vivir en un entorno regional, con el cual todos los demás países de la región pudrían establecer relaciones diplomáticas y de otro tipo. El lunes, en Luxemburgo, el Consejo de Asuntos Generales se reunió por la mañana con el nuevo Ministro de Asuntos Exteriores de la Autoridad Palestina, amigo de muchos de nosotros, Nabil Shaat, y por la noche recibimos al Ministro de Asuntos Exteriores de Egipto. Sus Señorías se podrán imaginar que trabajamos conjuntamente en una cooperación estrecha con todos los países de la región para intentar que esta oportunidad que se abrió con la "Hoja de Ruta" llegue a buen puerto. He tenido la oportunidad de viajar por todos los países de la región hace pocos días, para la preparación del Consejo de Luxemburgo, y les puedo decir que hay un gran deseo de que la "Hoja de Ruta" se pueda comenzar a aplicar; a la vez que hay un gran temor de que si esta oportunidad se pierde, hayamos perdido la última oportunidad de encontrar una solución pacífica, duradera, que evite la frustración y el sufrimiento de tanta gente durante tanto tiempo. Por lo tanto, parar la violencia, parar los asesinatos selectivos es algo que tenemos que conseguir entre todos para poder poner en marcha la "Hoja de Ruta". Permítame que diga dos palabras aprovechando que está presente el Presidente de la Comisión de Asuntos Exteriores de la República de Irán. Como dije, ayer tuve la ocasión de tener una buena conversación con él, pero también les quiero decir que el lunes se hizo, en el Consejo de Relaciones Exteriores, una declaración que espero sea conocida por todas sus Señorías sobre las relaciones entre Irán y la Unión Europea. Quiero decir a nuestros amigos iraníes, que están aquí con nosotros esta tarde, que para la Unión Europea Irán es un gran país. Un gran país con el que queremos tener relaciones sólidas, con el que estamos implicados en una negociación seria que tiene dos vertientes una de carácter económico y otra de carácter político. La de carácter político que es la que me incumbe de una manera más directa, tiene que ver con el respeto de los derechos humanos, con la renuncia al apoyo de cualquier acto de terrorismo y también con la nuclearización de la República de Irán. Saben sus Señorías, que en estas horas, la Agencia Internacional de la Energía, por boca de su Director General, Sr. El Baradei, conocido por muchos de nosotros, ha hecho públicas algunas declaraciones claras sobre el comportamiento de Irán y sobre lo que debería ser un comportamiento más acorde con los recursos y las sugerencias de la Agencia Internacional de la Energía. Para la Unión Europea, y lo dije ayer con todo respeto y con todo cariño al Presidente de la Comisión de Asuntos Exteriores, es absolutamente fundamental que nuestros amigos de Irán firmen el protocolo adicional. No hay razón alguna para que no lo hagan. Además, nuestros amigos iraníes, no deberían pedir nada a cambio, firmar el protocolo adicional es algo que va en la dirección de lo que los países como Irán, los países como los que componen la Unión Europea desean; un mundo donde no haya proliferación de armas de destrucción masiva y un mundo donde la energía se utilice para fines pacíficos de forma controlada por los órganos de Naciones Unidas, y por lo tanto, firmar, cumplir con todos los requisitos de Naciones Unidas nos parece absolutamente fundamental. Me quiero sumar a las cariñosas palabras que el Presidente acaba de dirigir a los representantes del Parlamento de Irán, con el Presidente de la Comisión de Asuntos Exteriores a la cabeza, señor Mirdamadi, con quien tuve ayer la ocasión de reunirme y tener una magnífica conversación sobre temas de actualidad, a los que tendremos ocasión de referirnos esta tarde. Esperamos y deseamos del buen sentir de las autoridades y del pueblo de Irán, que a la mayor brevedad posible, hagan realidad esta demanda que los europeos de buena fe les hacemos. Que firmen el protocolo adicional, y que lo hagan sin esperar nada más a cambio que el seguir teniendo unas relaciones constructivas, positivas con sus amigos de la Unión Europea. En esta primera intervención me han solicitado que les dé una breve información sobre la operación ARTEMIS, la operación que la Unión Europea está realizando en este momento en la República Democrática de Congo, en la zona de Ituri y más concretamente en la ciudad de Bunia. Les quiero decir que esta es la primera operación militar que la Unión Europea realiza sin el concurso de ninguna otra organización. Es pura responsabilidad de la Unión Europea, es una operación autónoma a solicitud del Secretario General de las Naciones Unidas, Sr. Koffi Anan, quien se puso en contacto conmigo no hace muchos días para saber si la Unión Europea estaría dispuesta a comprometerse en una operación de esta naturaleza. La operación no es fácil, la operación es compleja y por lo tanto se ha hecho todo lo posible para que cumpla con su objetivo y que además, la Unión Europea salga de este compromiso con la cabeza bien alta y habiendo cumplido una resolución del Consejo de Seguridad de Naciones Unidas. Quiero recordar que, inmediatamente después de responder al Secretario General que la Unión Europea estaba dispuesta a cumplir esta tarea, el Consejo de Seguridad aprobó la Resolución 1484 que define los límites de esta misión tanto en el espacio como en el tiempo. Pero quiero insistir en que en un tiempo realmente récord, en menos de dos semanas desde el primer contacto con el Secretario General de Naciones Unidas, la Unión Europea ha sido capaz de poner en marcha todo un operativo complejo para la primera operación militar de mantenimiento de la paz que la Unión Europea lleva a cabo de forma autónoma en África. Me gusta decir esto, porque ha habido muchas personas en el Consejo, en la Comisión y en el Estado Mayor de la Unión Europea que han trabajado día y noche elaborando documentos de gran calidad que han permitido un despliegue de las fuerzas en un tiempo absolutamente récord. Y al hilo de esta reflexión, permítanme que les diga que estamos en la mitad del año 2003. A principios del año 2000, después de la reunión del Consejo Europeo de Helsinki, se nos pidió que estuviéramos capacitados en el año 2003 o a finales de 2003 para poder realizar operaciones de mantenimiento de la paz de carácter militar o civil. Creo que podemos estar todos orgullosos, el Parlamento, el Consejo, la Comisión, los ciudadanos de Europa, de que a la mitad del año 2003, la Unión Europea esté en este momento comprometida con tres operaciones de mantenimiento de la paz: una en Bosnia, como saben ustedes siguiendo una operación que iniciaron las Naciones Unidas, otra en Skopie tomando el relevo de una operación que inició la Alianza Atlántica y una, en este momento en Ituri, una operación que inició la Unión Europea y que espero que pueda terminar la Unión Europea. Por lo tanto, algo de satisfacción y algo de orgullo tenemos que tener todos los que hemos participado: el Parlamento, la Comisión, el Consejo, nuestros colaboradores en el Estado Mayor, por haber conseguido en un tiempo tan corto el tener en marcha tres operaciones de las que debemos sentirnos orgullosos, y creo que el Parlamento debe sentirlo así y que deberíamos trasmitírselo también a los ciudadanos europeos: la Unión Europea sigue trabajando sin perder un minuto, para intentar con los medios que tiene, con las capacidades que tiene, que este mundo en que estamos viviendo sea un mundo más justo, mejor y donde la Unión Europea juegue un papel importante. La operación ARTEMIS, insisto, va a ser una operación difícil. Saben ustedes que hace pocos días que hemos empezado a desplegar la fuerza, hay ahora mismo 400 soldados en la zona. La operación está bajo el mando de un comandante francés, y Francia actuará como nación-marco de la operación. Hay fuerzas de muchos países de la Unión Europea, una parte importante, pero también de países terceros, tanto africanos como de otras zonas del mundo, por ejemplo latino americanos, desplegadas en esta operación dirigida, por la Unión Europea. Esperamos, de acuerdo con los mandatos que nos ha dado el Secretario General de Naciones Unidas, que se pueda hacer una transición cuando esta fuerza abandone la región de Ituri; una transición suave hacia una administración fundamentalmente africana y para ello estamos en contacto con los líderes de África del Sur. Yo quisiera comenzar con unas breves palabras sobre la situación en Oriente Próximo, señor Presidente, que a pesar de que hayamos visto algún rayo de luz en los últimos días, continúa siendo de enorme dificultad y tenemos que ser conscientes de que todos los esfuerzos tienen que ir encaminados a iniciar un proceso de paz que desgraciadamente no se pone en marcha, aunque haya habido algunos momentos de esperanza en las últimas horas, en los últimos días. Esta operación en el Congo no es solamente una operación de mantenimiento de la paz, queremos ayudar en el mantenimiento de la paz, para acompañar esta operación con una acción diplomática intensa. Desde antes de empezar la operación y todos los días desde que la operación se inició, desde el día 12, mantengo contactos con el Presidente de la República Democrática del Congo, con los presidentes de las repúblicas vecinas, sobre todo Ruanda y Uganda, que han sido los países que han estado más implicados con esta región del norte del Congo que es Ituri. Yo haré un viaje dentro de pocos días a la región para intentar dar un impulso diplomático a la situación que dura ya mucho tiempo. A raíz de esta cooperación de la Unión Europea quizá podamos ver la puesta en marcha de un gobierno provisional en la República Democrática del Congo y pueda vislumbrarse algo de paz en estas zonas donde, a la vez que existe, desgraciadamente, tanta pobreza, tanto sufrimiento y tanta miseria, hay tanta riqueza en el subsuelo. Quiero, por tanto, en nombre de todos nosotros mostrar mi agradecimiento a la nación que encabeza esta operación, Francia, a todos los miembros que participan en ella incluidos - como he dicho - países de fuera del continente, y me gustaría muy directamente hacer una llamada a un país amigo que es Canadá, que no ha tenido la más mínima duda a la hora de poner fuerzas al servicio de una operación dirigida por los europeos. Canadá ha mostrado, una vez más, el cariño y respeto que tiene por la Unión Europea y, lo que es más importante, la visión tan similar a la de la Unión Europea que tiene de los problemas del mundo. Señor Presidente, Señorías, termino aquí esta primera intervención. Creo que no me dejo nada importante en el tintero y si así fuera, estoy seguro que contestando a las preguntas de sus Señorías todo quedará claro. La "Hoja de Ruta" cuya paternidad corresponde al "Cuarteto", ha sido finalmente aceptada por ambas partes, por palestinos y por el Gobierno de Israel. Como saben, en los últimos días ha habido algunas reuniones muy importantes, una en Sharm El Sheik, en Egipto, y otra importante también en Aqaba, donde tres discursos, el discurso del Presidente de los Estados Unidos, el discurso del Primer Ministro Sharon y el discurso del Primer Ministro Abu Mazen tuvieron la resonancia que corresponde a declaraciones de gran importancia. Desgraciadamente ese momento que parecía que iba a dar a luz algunos resultados de naturaleza positiva, lo hemos visto si no morir, sí pasar por un momento de dificultad por el resurgir de la acción violenta en los territorios ocupados y en Palestina. Como saben ustedes, inmediatamente después de la reunión de Aqaba, tuvieron lugar hechos de carácter violento, acciones terroristas y respuestas en esa espiral imparable de la que desgraciadamente somos testigos desde hace demasiado tiempo. Destacaré como aspecto positivo, la reunión el viernes del "Cuarteto" de los enviados de la zona, encabezados por el señor Moratinos, representando a la Unión Europea, que ha sido positiva y que va a permitir que el domingo que viene se celebre una nueva reunión en Ammán del "Cuarteto" con la presencia de los principales responsables del mismo. El objetivo de esa reunión es ver cómo se puede seguir impulsando el proceso que se abrió después de las reuniones de Sharm El Sheik y Aqaba, y que tuvo como consecuencia la aprobación por ambas partes de la "Hoja de Ruta". La "Hoja de Ruta" tiene que ser aplicada. Si la comunidad internacional no es capaz, de hacer todo lo posible para que la "Hoja de Ruta" sea aplicada, nos encontraremos con el mismo fracaso con que nos encontramos cuando se presentó el Plan Mitchell, o cuando se presentó el Plan Tenet. Hasta este momento hemos sido capaces de producir documentos sensatos, documentos que estaban cargados de esperanza pero que, desgraciadamente, las partes no han sido capaces, con ayuda de la comunidad internacional, de poner en marcha. El cumplimiento de la "Hoja de Ruta" debe ser nuestro objetivo y la comunidad internacional debe realizar los esfuerzos necesarios para alcanzarlo."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, det er en stor glæde atter at kunne deltage i Europa-Parlamentets plenarmøde for at diskutere emner af fundamental betydning for EU og for verden som helhed. I øjeblikket foregår der som bekendt to slags forhandlinger, dels nogle forhandlinger, som vi kunne benævne "intrapalæstinensiske", dels forhandlingerne mellem Palæstina og Israel. Lige nu synes der igen at være lys forude. De intrapalæstinensiske forhandlinger er velkendte. De foregår jo mellem premierminister Abu Mazen og de kredse, der har forkastet køreplanen, og som ikke har støttet de erklæringer, der blev offentliggjort i Aqaba. Der pågår forhandlinger med de politiske ledere for Hamas og Islamisk Jihad i håb om snarest at opnå en våbenhvile, der ikke blot bliver kortvarig, men som vil gøre det muligt at komme videre med køreplanens mere politiske dele. For det andet er der forhandlingerne mellem de nuværende palæstinensiske myndigheder, ledet af indenrigsminister Mohamed Dahlan, og myndighederne i Israel, med det formål, at Israel skal trække sig tilbage fra Gazastriben eller i hvert fald dele deraf, og at Den Palæstinensiske Myndighed skal påtage sig det fulde ansvar for sikkerheden. Hvis dette skulle lykkes, får det konsekvenser for os alle. Vi vil også skulle yde bistand, rent økonomisk, til Den Palæstinensiske Myndighed, så den hurtigt kan genoprette og opbygge i det mindste en del af sin sikkerhedsinfrastruktur. Endelig, hr. formand, mener jeg, at det for gennemførelsen af køreplanen for fred er afgørende, at processen overvåges. Hvis der ikke er nogen i området til at fortælle, til at analysere og observere, hvordan processen udvikler sig, tror jeg, at det bliver meget vanskeligt at komme videre og nå frem til et godt resultat. Vi har muligheden for, at denne proces kan nå til et godt resultat, hvilket jo betyder, at der kommer to stater - to stater, der kan lave side om side i fred og inden for en regional sammenhæng, hvor de øvrige stater i regionen kan etablere diplomatiske og andre typer forbindelser med dem. I mandags i Luxembourg mødtes Rådet (almindelige anliggender) om formiddagen med Den Palæstinensiske Myndigheds nye udenrigsminister, en god ven af flere af os, Nabil Shaat, og om aftenen modtog vi Egyptens udenrigsminister. Som de ærede medlemmer kan forestille sig, arbejder vi tæt sammen med alle regionens lande med henblik på, at de perspektiver, der har åbnet sig med køreplanen for fred, skal nå til et godt resultat. For at forberede Rådet i Luxembourg havde jeg for få dage siden anledning til at besøge alle landene i regionen, og jeg kan fortælle, at der hersker et stort ønske om, at køreplanen skal komme i gang. Samtidig er der stor frygt for, at vi, hvis denne mulighed går tabt, har forpasset den sidste chance til at finde en fredelig og holdbar løsning, der kan gøre en ende på så mange menneskers skuffelser og lidelser gennem så lang tid. Vi må alle sørge for at få standset volden, at få standset de selektive likvideringer, hvis køreplanen for fred skal komme i gang. Tillad mig også at sige to ord i anledning af, at formanden for Republikken Irans udenrigspolitiske udvalg er til stede. Som sagt fik jeg i går lejlighed til en god samtale med ham, men jeg vil også gerne fortælle, at Rådet (udenrigsministrene) i mandags vedtog en erklæring, som håbentlig kommer til alle de ærede medlemmers kendskab om forholdet mellem Iran og EU. Jeg vil gerne sige til vores iranske venner, der er iblandt os her til eftermiddag, at EU anser Iran for et stort land. Et stort land, som vi gerne vil have solide forbindelser med, som vi fører seriøse forhandlinger med på to hovedområder, det ene økonomisk, det andet politisk. De politiske forhandlinger, som er dem, jeg har mest direkte med at gøre, angår respekt for menneskerettighederne, afkald på at anvende enhver form for terrorhandlinger og Republikken Irans nuklearisering. De ærede medlemmer ved, at Den Internationale Atomenergiorganisation ved dets generaldirektør, hr. El Baradei, som mange af os kender, har fremsat nogle klare offentlige erklæringer om Irans adfærd og om, hvordan det burde forholde sig, så det bedre var i overensstemmelse med Den Internationale Atomenergiorganisations henstillinger og forslag. For EU - og jeg sagde det i går med al respekt og venlighed til formanden for det udenrigspolitiske udvalg - er det helt afgørende, at vores iranske venner underskriver tillægsprotokollen. Der er ingen som helst grund til ikke at gøre det. Vores iranske venner bør heller ikke forlange noget til gengæld, for en underskrivelse af tillægsprotokollen imødekommer det, som lande som Iran og landene i EU gerne vil have, nemlig en verden, hvor der ikke sker spredning af masseødelæggelsesvåben, og hvor atomenergien udnyttes til fredelige formål under overvågning af FN. Vi finder det derfor helt afgørende, at man underskriver, og at man lever op til alle FN's krav. Jeg vil gerne tilslutte mig de ord, som formanden netop har rettet til repræsentanterne fra Irans parlament med formanden for dets udenrigspolitiske udvalg i spidsen, hr. Mirdamadi, som jeg i går havde lejlighed til at træffe og have en fremragende samtale med om aktuelle spørgsmål, som vi vil få anledning til at komme ind på her til eftermiddag. Vi håber og forventer, at de iranske myndigheders og det iranske folks gode vilje vil indebære, at dette oprigtige ønske, som vi europæere fremsætter i god tro, hurtigst muligt imødekommes, så tillægsprotokollen underskrives uden forventning om nogen anden modydelse end fortsatte konstruktive og positive forbindelser med deres venner i EU. I dette første indlæg har man bedt mig om også kort at orientere om operation Artemis, som EU i øjeblikket gennemfører i Den Demokratiske Republik Congo, i Ituri-regionen og mere præcist i byen Bunia. Jeg vil gerne betone, at det er den første militære operation, som EU gennemfører uden medvirken fra nogen anden organisation. EU alene er ansvarlig for denne enkeltstående operation, som iværksættes på begæring af FN's generalsekretær, Kofi Anan, der kontaktede mig for nogle dage siden for at høre, om EU ville påtage sige en operation af denne type. Operationen er ikke let. Den er faktisk temmelig kompliceret, og der er derfor gjort mest muligt for, at den skal nå sit mål, og EU løse denne forpligtelse med rank ryg og i god overensstemmelse med resolutionen fra FN's Sikkerhedsråd. Jeg vil gerne erindre om, at Sikkerhedsrådet, efter at jeg svarede generalsekretæren, at EU var parat til at løse denne opgave, vedtog resolution 1484, der afgrænser denne mission i tid og rum. Jeg vil også gerne påpege, at EU på noget, der ligner rekordtid, nemlig på mindre end 14 dage efter den første kontakt med FN's generalsekretær, har været i stand til at opstille hele det operative apparat, der er nødvendigt for den første militære fredsbevarende operation, som EU gennemfører på egen hånd i Afrika. Det er jeg glad for at konstatere, for mange mennesker i Rådet, i Kommissionen og i EU's generalstab har arbejdet i døgndrift med at udarbejde skrivelser af høj kvalitet, så styrkerne har kunnet bringes i stilling på absolut rekordtid. Tillad mig i forlængelse heraf at bemærke, at vi jo befinder os midtvejs i 2003, og at det var i begyndelsen af 2000, at man på Det Europæiske Råd i Helsinki bad os om at være klar i 2003, eller ved udgangen af 2003, til at gennemføre militære eller civile fredsbevarende operationer. Jeg mener, at vi alle, Parlamentet, Rådet, Kommissionen, EU's borgere, har grund til stolthed over, at EU nu midtvejs i 2003 opfylder forpligtelser med hensyn til tre fredsbevarende operationer: en i Bosnien, der som bekendt er en opfølgning på en FN-påbegyndt operation, en anden i Skopje, hvor vi har overtaget operationen fra NATO, og den, som nu foregår i Ituri, som er en operation, som EU har påbegyndt, og som EU håbentlig også kan afslutte. Vi har derfor grund til at føle os både tilfredse og stolte, alle vi, der har medvirket, Parlamentet, Kommissionen, Rådet, vores samarbejdspartnere i generalstaben, over på så kort tid at have formået at iværksætte tre operationer, som vi kan være stolte af. Jeg tror også, at Parlamentet må have denne følelse, og at vi ligeledes bør udbrede den til EU's borgere. EU vil fortsat arbejde for med de midler, vi har, med de ressourcer, vi råder over, at den verden, som vi lever i, bliver en bedre og mere retfærdig verden, og hvor EU spiller en vigtig rolle. Jeg vil gerne gentage, at operation Artemis bliver en vanskelig operation. De ærede medlemmer ved, at vi begyndte at opstille styrken for få dage siden, og der er nu 400 soldater på plads i området. Operationen foregår under ledelse af en fransk øverstkommanderende, og Frankrig optræder som operationens koordinator. Der indgår styrker fra mange EU-stater, en vigtig del, men også styrker fra tredjelande, både afrikanske og fra andre dele af verden som f.eks. Latinamerika, deltager i denne EU-ledede operation. Vi håber, at der i overensstemmelse med det mandat, som FN's generalsekretær har givet os, kan ske en afløsning, når denne styrke forlader Ituri-regionen, i form af en glidende overgang til en egentlig afrikansk ledelse, og med det formål er vi i kontakt med regeringen i Sydafrika. Jeg vil gerne lægge ud med nogle få ord om situationen i Mellemøsten, hr. formand, der, selv om vi har set nogle enkelte lyspunkter i de seneste dage, stadig er særdeles vanskelig. Vi må derfor gøre os klart, at alle anstrengelser må sættes ind for at få gang i en fredsproces, der ulykkeligvis ikke kommer videre, selv om der har været nogle øjeblikke af håb i de seneste timer, i de seneste dage. Denne operation i Congo er ikke kun en fredsbevarende operation. Vi vil gerne medvirke til at bevare freden, så vi kan supplere denne operation med en intens diplomatisk indsats. Jeg har fra før operationens start og hver dag, siden den gik i gang den 12., været i kontakt med præsidenten for Den Demokratiske Republik Congo og med præsidenterne i nabolandene, især Rwanda og Uganda, som er de lande, der har været mest involveret i Ituri-regionen i den nordlige del af Congo. Jeg vil om få dage foretage en rejse i regionen for at forsøge at sætte gang i en diplomatisk løsning på en situation, der nu har varet ganske længe. Måske kan dette EU-samarbejde munde ud i dannelsen af en provisorisk regering i Den Demokratiske Republik Congo, så der kan findes en slags fred i denne region, hvor der ulykkeligvis hersker så megen fattigdom, så megen lidelse og så megen elendighed, og hvor der er så megen rigdom i undergrunden. Jeg vil derfor gerne på alles vegne takke det land, der står i spidsen for denne operation, nemlig Frankrig, og alle de stater, der deltager i den, herunder som sagt også lande uden for Europa, og jeg vil gerne rette en særlig tak til vores venner i Canada, der ikke har vist nogen tøven over for at stille styrker til rådighed for en EU-ledet operation. Canada har endnu en gang vist det venskab og den respekt, som det nærer for EU og - hvad der ikke er mindre væsentligt - en opfattelse af verdens problemer, der er ganske den samme, som EU selv har. Hr. formand, ærede medlemmer af Europa-Parlamentet, jeg slutter her mit første indlæg. Jeg tror, at jeg har fået det hele med, og skulle det ikke være tilfældet, er jeg sikker på, at alt vil fremstå klart, når jeg besvarer de spørgsmål, som de ærede medlemmer måtte ønske at stille. Køreplanen for fred, som kvartetten står bag, er endelig blevet accepteret af begge parter, af palæstinenserne og af Israels regering. Som bekendt har der i de seneste dage været nogle meget vigtige møder, et i Sharm el Sheikh i Egypten og et andet vigtigt møde i Aqaba, hvor tre indlæg, et af den amerikanske præsident, et af premierminister Sharon og et af premierminister Abu Mazen, fik den modtagelse, som meget vigtige erklæringer bør få. Desværre har vi set det øjeblik, der syntes at vise vej til positive resultater, om ikke dø, så i hvert fald få meget vanskeligt ved at bringe os videre på grund af den genopblussen af voldelige aktioner, der er sket i de besatte områder og i Palæstina. Som De ved, fandt der umiddelbart efter mødet i Aqaba voldshandlinger sted - terrorhandlinger og reaktionen på dem i den uendelige voldsspiral, som vi har været vidne til i al for lang tid. Jeg vil gerne som et positivt punkt fremhæve kvartettens møde i fredags for de udsendte til området under ledelse af hr. Moratinos, EU's repræsentant, som var positivt, og som lægger op til et nyt møde i kvartetten i Amman på søndag med deltagelse af de vigtigste politiske ledere. Formålet med det møde er at se, hvordan den proces, der blev sat i gang efter møderne i Sharm el Sheikh og Aqaba, og som gjorde, at begge parter accepterede køreplanen, kan bringes videre. Køreplanen for fred må gennemføres. Hvis det internationale samfund ikke formår at gøre alt, hvad det kan, for at køreplanen bliver gennemført, vil vi stå over for samme fiasko, som vi gjorde, da man fremlagde Mitchell-planen, eller da man fremlagde Tenet-planen. Indtil nu har vi været i stand til at fremlægge fornuftige forslag, der også rummede håbefulde perspektiver, men som parterne desværre ikke, selv med det internationale samfunds bistand, har kunnet føre ud i livet. At få gennemført køreplanen for fred må være vores mål, og det internationale samfund må mobilisere alle nødvendige kræfter, for at det kan ske."@da1 "Herr Präsident, es ist mir eine große Freude, einmal mehr an einer Plenarsitzung des Europäischen Parlaments teilnehmen zu können, um Themen zu diskutieren, die für die Europäische Union und die gesamte Welt von entscheidender Bedeutung sind. Zum jetzigen Zeitpunkt laufen, wie Sie wissen, zweierlei Verhandlungen, eine könnten wir als „innerpalästinensisch“ bezeichnen, die andere findet zwischen Palästina und Israel statt. Im Moment zeigt sich uns vielleicht wieder ein Lichtstrahl am Ende des Tunnels. Die innerpalästinensischen Unterredungen, Sie kennen sie sehr gut, finden zwischen Premierminister Abu Mazen und den Fraktionen statt, die den Friedensplan abgelehnt und die öffentlichen Erklärungen von Aqaba nicht unterstützt haben. Es laufen Gespräche mit den politischen Führern der Hamas und des islamischen Jihad, getragen von der Hoffnung, bald ein Waffenstillstandsabkommen zustande zu bringen, das nicht von nur kurzer Dauer ist, sondern wirklich den Weg öffnet, um die eher politischen Aspekte des Friedensplans umzusetzen. Weiterhin gibt es derzeit Verhandlungen zwischen den palästinensischen Behörden unter Führung des Innenministers, Mohamed Dahlan, und den israelischen Behörden, denen der Gedanke zugrunde liegt, dass sich Israel aus dem Gazastreifen, zumindest aus einem Teil davon, zurückzieht und dass die Verantwortlichen der Palästinensischen Autonomiebehörde die Sicherheitsaufgaben in vollem Umfang wahrnehmen. Würde es zu dieser Vereinbarung kommen, hätte das für uns alle Konsequenzen; wir müssten uns bemühen, der Palästinensischen Autonomiebehörde auch wirtschaftliche Hilfe zu leisten, damit sie zumindest einen Teil ihrer Sicherheitsinfrastruktur wiederherstellen und aufbauen kann. Schließlich halte ich die Kontrolle dieses Prozesses für die Umsetzung des Friedensplans für ganz grundlegend. Wenn wir niemanden vor Ort haben, der imstande ist, die Entwicklung des Prozesses zu beurteilen, zu analysieren und zu beobachten, wird es meiner Ansicht nach sehr schwer, voranzukommen und ein gutes Ergebnis zu erreichen. Uns bietet sich jetzt die Chance, den Prozess zum Erfolg zu führen, und Sie wissen, dass am Ende dieses Prozesses die Existenz zweier Staaten stehen würde, zweier Staaten, die gemeinsam in Frieden und in einem regionalen Kontext leben könnten und mit denen die übrigen Länder der Region diplomatische oder anderweitige Beziehungen aufnehmen könnten. Am Montag Vormittag tagte in Luxemburg der Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ mit dem Minister für Auswärtige Angelegenheiten der Palästinensischen Autonomiebehörde, Nabil Shaat, den viele von uns als Freund kennen, und abends empfingen wir den Minister für Auswärtige Angelegenheiten Ägyptens. Sie können sich vorstellen, dass wir mit allen Ländern der Region eng zusammenarbeiten, um diese Chance, die sich mit dem Friedensplan eröffnet hat, möglichst zu einem erfolgreichen Ende zu führen. Ich hatte Gelegenheit, vor einigen Tagen alle Länder der Region zu bereisen, um den Rat von Luxemburg vorzubereiten, und ich kann Ihnen sagen, es besteht der große Wunsch, dass der Friedensplan zur Anwendung kommt, gleichzeitig herrscht die starke Befürchtung, dass wir, wenn diese Chance verpasst wird, die letzte Gelegenheit für eine dauerhafte friedliche Lösung, die so vielen Menschen Enttäuschung und Leid über lange Zeit ersparen würde, verspielt haben werden. Deshalb muss es uns allen gemeinsam gelingen, die Gewalt und die gezielten Tötungen zu stoppen, um den Friedensplan in Gang zu setzen. Gestatten Sie mir einige Bemerkungen, da der Vorsitzende des Ausschusses für Auswärtige Angelegenheiten der Republik Iran anwesend ist. Gestern hatte ich, wie gesagt, Gelegenheit zu einem fruchtbaren Gespräch mit ihm, aber am Montag wurde im Rat „Auswärtige Angelegenheiten“ eine Erklärung über die Beziehungen zwischen dem Iran und der Europäischen Union abgegeben, die Sie sicherlich alle kennen. Ich möchte unseren iranischen Freunden gegenüber, die heute Nachmittag hier unter uns weilen, zum Ausdruck bringen, dass der Iran für die Europäische Union ein großes und wichtiges Land ist, mit dem wir solide Beziehungen pflegen wollen und mit dem wir ernsthafte Verhandlungen in zwei Richtungen führen, wirtschaftlich und politisch. Die Verhandlungen politischen Charakters, die mich ganz unmittelbar angehen, stehen im Zusammenhang mit der Achtung der Menschenrechte, mit dem Verzicht auf Unterstützung aller Akte von Terrorismus und auch mit der Nuklearisierung der Republik Iran. Sie wissen, dass die Internationale Atomenergiebehörde durch die Person ihres Generaldirektors, Herrn El Baradei, den viele von uns kennen, einige deutliche öffentliche Erklärungen zum Verhalten des Iran abgegeben und aufgezeigt hat, wie sein Verhalten sein müsste, um den Forderungen und Hinweisen der Internationalen Atomenergiebehörde zu entsprechen. Für die Europäische Union, und das sagte ich gestern dem Vorsitzenden des Ausschusses für Auswärtige Angelegenheiten mit allem Respekt und aller Hochachtung, ist es von grundlegender Bedeutung, dass unsere iranischen Freunde das Zusatzprotokoll unterzeichnen. Es gibt für sie keinen Grund, der dagegen spricht. Zudem sollten unsere iranischen Freunde keine Gegenforderungen stellen, die Unterzeichnung des Zusatzprotokolls geht in die Richtung dessen, was Länder wie der Iran und die Mitgliedstaaten der Europäischen Union wünschen: eine Welt ohne Weiterverbreitung von Massenvernichtungswaffen und eine Welt, in der die Energie für friedliche Zwecke und unter der Kontrolle der Vereinten Nationen genutzt wird, und deshalb halten wir die Unterzeichnung und Einhaltung aller Forderungen der Vereinten Nationen für ganz grundlegend. Ich möchte mich den herzlichen Worten der Begrüßung anschließen, die der Präsident soeben an die Vertreter des iranischen Parlaments unter der Leitung des Vorsitzenden des Ausschusses für Außenpolitik, Herrn Mirdamadi, gerichtet hat. Gestern hatte ich Gelegenheit zu einem Treffen und einem wundervollen Gespräch mit ihm über aktuelle Themen, über die wir heute im Laufe des Nachmittags noch diskutieren können. Wir hoffen und wünschen, dass durch die Vernunft der Behörden und der Bevölkerung des Iran diese Forderung, die wir Europäer ihnen offen und ehrlich stellen, so bald wie möglich Realität wird. Sie müssen das Zusatzprotokoll unterzeichnen, ohne im Gegenzug mehr dafür zu erwarten als die Fortsetzung konstruktiver und positiver Beziehungen mit ihren Freunden in der Europäischen Union. In dieser ersten Rede wurde ich gebeten, Ihnen eine kurze Information über die Operation ARTEMIS zu geben, die die Europäische Union derzeit in der Demokratischen Republik Kongo, im Gebiet Ituri, konkret in der Stadt Bunia, durchführt. Dies ist die erste Militäroperation der Europäischen Union ohne Mitwirkung einer anderen Organisation. Sie untersteht einzig und allein der Verantwortung der Europäischen Union und ist eine selbständige Aktion, die auf Ersuchen des Generalsekretärs der Vereinten Nationen, Herrn Kofi Annan, erfolgt, der sich vor kurzem mit mir in Verbindung setzte, um zu erfragen, ob die Europäische Union bereit wäre, sich in einer derartigen Operation zu engagieren. Die Operation ist nicht leicht. Sie ist kompliziert, und deshalb ist alles Mögliche getan worden, damit ihr Ziel erreicht wird und die Europäische Union zudem mit erhobenem Kopf aus dieser Mission hervorgeht und eine Resolution des Sicherheitsrats der Vereinten Nationen erfüllt hat. Ich möchte daran erinnern, dass unmittelbar nach der Antwort an den Generalsekretär, die Europäische Union sei bereit, die Aufgabe zu übernehmen, der Sicherheitsrat die Resolution 1484 annahm, in der die räumlichen und zeitlichen Grenzen dieser Mission definiert sind. Aber ich möchte betonen, dass die Europäische Union in einer Rekordzeit, in weniger als zwei Wochen seit dem ersten Kontakt mit dem Generalsekretär der Vereinten Nationen, imstande war, einen ganzen komplizierten Einsatz für die erste friedenserhaltende Militäroperation zu organisieren, die die Europäische Union selbständig in Afrika durchführt. Ich sage dies besonders gern, weil es viele Personen im Rat, in der Kommission und im Generalstab der Europäischen Union gab, die Tag und Nacht an Dokumenten von hoher Qualität gearbeitet und eine Mobilisierung der Streitkräfte in einer absoluten Rekordzeit ermöglicht haben. Lassen Sie mich im Zusammenhang mit dieser Überlegung daran erinnern, dass wir Mitte 2003 haben. Anfang 2000 wurden wir nach der Tagung des Europäischen Rates von Helsinki aufgefordert, bis 2003 oder bis Ende 2003 die Voraussetzungen zu schaffen, um friedenserhaltende Operationen militärischer oder ziviler Art durchzuführen. Ich glaube, wir alle, das Parlament, der Rat, die Kommission, alle Bürgerinnen und Bürger Europas, können stolz darauf sein, dass die Europäische Union jetzt, Mitte 2003, in drei friedenserhaltenden Maßnahmen engagiert ist: eine in Bosnien, bekanntlich die Fortsetzung einer von der UNO begonnenen Operation, eine weitere in Skopje als Ablösung einer Operation der Atlantischen Allianz und jetzt eine in Ituri, eine Maßnahme, die die Europäische Union begann und die sie hoffentlich auch zu Ende führen kann. Deshalb können alle Beteiligten etwas Genugtuung und Stolz fühlen: das Parlament, die Kommission, der Rat, unsere Mitarbeiter im Generalstab, da sie es in so kurzer Zeit erreicht haben, drei Operationen durchzuführen, auf die wir stolz sein müssen, und ich glaube, das Parlament muss so empfinden, und so sollten wir es auch den europäischen Bürgerinnen und Bürgern übermitteln: Die Europäische Union wird weiterhin unablässig daran arbeiten, um mit allen ihr zur Verfügung stehenden Mitteln und Kapazitäten dazu beizutragen, dass diese Welt, in der wir leben, gerechter und besser wird und die Europäische Union in ihr eine wichtige Rolle spielt. Die Operation ARTEMIS, das möchte ich unterstreichen, wird schwierig werden. Bekanntlich haben wir vor einigen Tagen mit der Stationierung der Truppen begonnen, und jetzt befinden sich 400 Soldaten in dem Gebiet. Die Operation steht unter dem Befehl eines französischen Kommandanten, und Frankreich wird als Rahmennation der Operation fungieren. Die Truppen kommen zu einem großen Teil aus verschiedenen Ländern der Europäischen Union, aber auch aus Drittländern, aus Afrika und anderen Regionen der Welt, beispielsweise Lateinamerika, und sie agieren in dieser Operation unter der Führung der Europäischen Union. Wir hoffen, dass gemäß den Mandaten, die uns vom Generalsekretär der Vereinten Nationen übertragen wurden, ein Übergang erfolgen kann, wenn diese Kräfte die Region Ituri verlassen; ein sanfter Übergang zu einer im Wesentlichen afrikanischen Verwaltung, und zu diesem Zweck stehen wir im Kontakt mit den Führern des südlichen Afrika. Lassen Sie mich einleitend in einigen kurzen Worten die Lage im Nahen Osten schildern, die trotz der Hoffnungsstrahlen in den vergangenen Tagen weiter überaus schwierig ist. Wir müssen uns bewusst sein, dass alle Anstrengungen auf den Beginn eines Friedensprozesses zu richten sind, der sich leider nicht verwirklicht, obwohl es in den letzten Stunden und Tagen Momente der Hoffnung gegeben hat. Diese Operation im Kongo dient nicht nur der Friedenserhaltung. Wir wollen helfen, den Frieden zu erhalten, um diese Operation mit einer intensiven diplomatischen Aktion begleiten zu können. Schon vor der Operation und seit ihrem Beginn am 12. des Monats stehe ich im Kontakt mit dem Präsidenten der Demokratischen Republik Kongo und mit den Präsidenten der Nachbarrepubliken, vor allem Ruanda und Uganda, die am stärksten in die Ereignisse in dieser Region Ituri im Norden des Kongo verwickelt waren. In wenigen Tagen werde ich in die Region reisen, um zu versuchen, der schon so lange währenden Situation einen diplomatischen Impuls zu geben. Ausgehend von dieser Zusammenarbeit der Europäischen Union können wir vielleicht die Errichtung einer provisorischen Regierung in der Demokratischen Republik Kongo ins Auge fassen, und es könnte Anzeichen für einen Frieden in diesen Regionen geben, wo leider so große Armut, so viel Leid und Elend herrschen und der Boden gleichzeitig so viel Reichtum birgt. Ich möchte deshalb in unser aller Namen meinen Dank an das Land aussprechen, das diese Operation leitet, Frankreich, an alle Beteiligten, darunter – wie ich sagte – Länder von anderen Kontinenten, und ich würde gern direkt ein befreundetes Land nennen, Kanada, das keine Sekunde gezögert hat, als es darum ging, Streitkräfte in den Dienst einer Operation unter Leitung der Europäer zu stellen. Kanada hat einmal mehr seine Sympathie und Achtung gegenüber der Europäischen Union unter Beweis gestellt und, was noch wichtiger ist, gezeigt, dass es die Probleme der Welt ähnlich sieht wie die Europäische Union. Herr Präsident, meine Damen und Herren, hier schließe ich meine erste Rede. Ich glaube, ich habe nichts Wichtiges ausgelassen, und wenn doch, so kann ich sicher bei der Beantwortung Ihrer Anfragen alles klarstellen. Der vom „Quartett“ vorgelegte Nahost-Friedensplan, die so genannte Roadmap, ist endlich von beiden Seiten, von Palästinensern und von der israelischen Regierung, akzeptiert worden. Wie Sie wissen, fanden in den letzten Tagen einige sehr wichtige Treffen statt, eins in Sharm El Sheik in Ägypten und ein weiteres, ebenfalls wichtiges, in Aqaba, wo drei Reden, die des Präsidenten der USA, die von Premierminister Scharon und die von Premierminister Abu Mazen die Resonanz hatten, die Erklärungen von großer Bedeutung zukommt. Leider mussten wir mit ansehen, wie dieser Zeitpunkt, der zur Hoffnung auf gewisse positive Ergebnisse Anlass zu geben schien, durch das Wiederaufleben gewalttätiger Aktionen in den besetzten Gebieten und in Palästina zwar nicht nutzlos verstrich, aber in eine schwierige Phase geriet. Unmittelbar nach der Tagung von Aqaba fanden bekanntlich Gewaltakte, terroristische Aktionen und Gegenreaktionen in dieser unaufhörlichen Spirale statt, deren Zeugen wir leider schon seit zu langer Zeit sind. Als positiven Aspekt möchte ich die Tagung des „Quartetts“ der Gesandten für diese Region am Freitag hervorheben, die unter der Leitung von Herrn Moratinos als Vertreter der Europäischen Union stand. Sie war erfolgreich und wird uns die Möglichkeit bieten, am kommenden Sonntag eine neue Tagung des „Quartetts“ in Amman in Anwesenheit seiner höchsten Repräsentanten durchzuführen. Diese Tagung soll prüfen, wie dem Prozess, der nach den Treffen von Sharm El Sheik und Aqaba begann und in dessen Ergebnis beide Seiten den Friedensplan annahmen, weitere Impulse verliehen werden können. Der Friedensplan muss durchgesetzt werden. Wenn die internationale Gemeinschaft nicht in der Lage ist, alle Möglichkeiten auszuschöpfen, damit der Friedensplan zum Tragen kommt, werden wir vor dem gleichen Fiasko stehen wie damals, als der Mitchell-Plan oder der Tenet-Plan präsentiert wurden. Bis jetzt sahen wir uns in der Lage, wohl durchdachte Dokumente zu erarbeiten, die von Hoffnung erfüllt waren, doch leider waren die Seiten nicht imstande, sie mit Hilfe der internationalen Gemeinschaft zu implementieren. Die Einhaltung des Friedensplans muss unser Ziel sein, und die internationale Gemeinschaft muss die notwendigen Anstrengungen unternehmen, um dieses Ziel zu erreichen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, είναι μεγάλη μου χαρά που μπορώ να συμμετέχω για άλλη μια φορά σε μια συνεδρίαση της Ολομέλειας του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για να συζητήσω θέματα που έχουν ουσιώδη σημασία για την Ευρωπαϊκή Ένωση και για τον κόσμο γενικά. Αυτήν τη στιγμή, όπως γνωρίζετε, βρίσκονται σε εξέλιξη δύο είδη διαπραγματεύσεων: μία διαπραγμάτευση που θα μπορούσαμε να ονομάσουμε “ενδοπαλαιστινιακή” και μια άλλη μεταξύ της Παλαιστίνης και του Ισραήλ. Σήμερα, ίσως να βλέπουμε για άλλη μια φορά λίγο φως στην άκρη του τούνελ. Γνωρίζετε πολύ καλά την ενδοπαλαιστινιακή διαπραγμάτευση. Διεξάγεται μεταξύ του Πρωθυπουργού Αμπού Μαζέν και των ομάδων που απέρριψαν τον οδικό χάρτη και δεν στήριξαν τις δηλώσεις που έγιναν στην Άκαμπα. Γίνεται διαπραγμάτευση με τους πολιτικούς ηγέτες της Χαμάς και της ισλαμικής Τζιχάντ, με την ελπίδα να επιτευχθεί σύντομα συμφωνία κατάπαυσης του πυρός, όχι μια σύντομη κατάπαυση του πυρός, αλλά μια συμφωνία που θα επιτρέψει πραγματικά την εφαρμογή των πιο πολιτικών πτυχών του οδικού χάρτη. Δεύτερον, αυτήν τη στιγμή διεξάγονται επίσης διαπραγματεύσεις μεταξύ της Παλαιστινιακής Αρχής, της οποίας ηγείται ο υπουργός Εσωτερικών, Μοχάμεντ Νταλάν, και των ισραηλινών αρχών, με στόχο την επίτευξη της αποχώρησης των Ισραηλινών από τη Γάζα, ή τουλάχιστον από μέρος αυτής, και προκειμένου οι ηγέτες της Παλαιστινιακής Αρχής να αναλάβουν πλήρως τις ευθύνες τους στο ζήτημα της ασφάλειας. Αν επιτυγχανόταν αυτή η συμφωνία, θα είχε συνέπειες για όλους μας· θα έπρεπε να κάνουμε και εμείς μια προσπάθεια για να βοηθήσουμε την Παλαιστινιακή Αρχή, από οικονομική άποψη, ώστε να μπορέσει να αποκαταστήσει και να οικοδομήσει ταχύτατα τουλάχιστον ένα μέρος της υποδομής της για την ασφάλεια. Τέλος, κύριε Πρόεδρε, πιστεύω ότι ο έλεγχος αυτής της διαδικασίας είναι απολύτως βασικός στην εφαρμογή του οδικού χάρτη. Αν δεν υπάρχει κανείς επιτόπου που να μπορεί να εκφέρει γνώμη, να αναλύσει και να παρατηρήσει πώς εξελίσσεται αυτή η διαδικασία, πιστεύω ότι θα είναι πολύ δύσκολο να προχωρήσει μπροστά και να πετύχει ένα καλό αποτέλεσμα. Μας δίδεται η δυνατότητα να οδηγήσουμε αυτήν τη διαδικασία σε επιτυχές αποτέλεσμα, και γνωρίζετε ότι ο στόχος θα καθοριζόταν από την ύπαρξη δύο κρατών, δύο κρατών που θα μπορούσαν να ζήσουν μαζί ειρηνικά, σε ένα περιφερειακό πλαίσιο, με το οποίο όλες οι υπόλοιπες χώρες της περιοχής θα μπορούσαν να καθιερώσουν διπλωματικές και άλλου είδους σχέσεις. Τη Δευτέρα, στο Λουξεμβούργο, το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων συναντήθηκε το πρωί με τον υπουργό Εξωτερικών Υποθέσεων της Παλαιστινιακής Αρχής, έναν φίλο πολλών από εμάς, τον Ναμπίλ Σάατ, ενώ το βράδυ υποδεχθήκαμε τον υπουργό Εξωτερικών της Αιγύπτου. Όπως θα φαντάζονται οι αξιότιμοι βουλευτές, εργαζόμαστε σε στενή συνεργασία με όλες τις χώρες της περιοχής προκειμένου να προσπαθήσουμε να διασφαλίσουμε ότι η ευκαιρία που προσφέρεται με τον οδικό χάρτη θα οδηγήσει σε καλό αποτέλεσμα. Πριν από μερικές μέρες, είχα την ευκαιρία να ταξιδέψω σε όλες τις χώρες της περιοχής, για την προετοιμασία του Συμβουλίου του Λουξεμβούργου, και μπορώ να σας πω ότι υπάρχει μεγάλη επιθυμία να αρχίσει η εφαρμογή του οδικού χάρτη· ταυτόχρονα, υπάρχει μεγάλος φόβος ότι, αν χαθεί αυτή η ευκαιρία, θα έχουμε χάσει την τελευταία ευκαιρία να εξευρεθεί μια ειρηνική και μόνιμη λύση που θα δώσει τέλος στην απογοήτευση και στα βάσανα τόσων ανθρώπων εδώ και τόσο πολύ καιρό. Επομένως, το σταμάτημα της βίας, το σταμάτημα των επιλεκτικών δολοφονιών, είναι πράγματα που πρέπει να πετύχουμε όλοι μαζί ώστε να μπορέσουμε να θέσουμε σε εφαρμογή τον οδικό χάρτη. Παρακαλώ επιτρέψτε μου να κάνω μερικά σχόλια ενόσω είναι παρών ο Πρόεδρος της Επιτροπής Εξωτερικών Υποθέσεων του Ιράν. Όπως είπα, εχθές είχα την ευκαιρία να έχω μια καλή συζήτηση μαζί του, αλλά θα ήθελα επίσης να πω ότι, τη Δευτέρα, έγινε στο Συμβούλιο Εξωτερικών Υποθέσεων μια δήλωση, που ελπίζω ότι γνωρίζουν όλοι οι αξιότιμοι βουλευτές, σχετικά με τις σχέσεις μεταξύ Ιράν και Ευρωπαϊκής Ένωσης. Θα ήθελα να πω στους ιρανούς φίλους μας, που βρίσκονται εδώ μαζί μας σήμερα το απόγευμα, ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση θεωρεί το Ιράν μια σπουδαία χώρα. Είναι μια μεγάλη χώρα με την οποία θέλουμε να έχουμε σταθερές σχέσεις, με την οποία διεξάγουμε σοβαρές διαπραγματεύσεις με δύο πτυχές, μία οικονομικού και μία πολιτικού χαρακτήρα. Αυτή που με αφορά αμεσότερα είναι η πολιτική πτυχή. Έχει σχέση με τον σεβασμό των ανθρώπινων δικαιωμάτων, με την παύση της υποστήριξης οποιασδήποτε μορφής τρομοκρατίας, καθώς και με την πυρηνικοποίηση της Δημοκρατίας του Ιράν. Οι αξιότιμοι βουλευτές θα γνωρίζουν ότι η Διεθνής Επιτροπή Ατομικής Ενέργειας, διά στόματος του Γενικού Διευθυντή της, κ. Ελ Μπαραντέι, τον οποίο γνωρίζουν πολλοί από εμάς, έκανε ορισμένες σαφείς δημόσιες δηλώσεις σχετικά με τη στάση του Ιράν και σχετικά με το πώς θα έπρεπε να συμπεριφέρεται προκειμένου να συμμορφωθεί με τις εκκλήσεις και τις προτάσεις της Διεθνούς Επιτροπής Ατομικής Ενέργειας. Όπως είπα εχθές, με κάθε σεβασμό και εκτίμηση προς τον Πρόεδρο της Επιτροπής Εξωτερικών Υποθέσεων, η Ευρωπαϊκή Ένωση πιστεύει ότι είναι απολύτως ουσιώδες να υπογράψουν οι Ιρανοί φίλοι μας το συμπληρωματικό πρωτόκολλο. Δεν υπάρχει κανένας απολύτως λόγος να μην το κάνουν. Επιπλέον, οι ιρανοί φίλοι μας δεν πρέπει να ζητήσουν τίποτα σε αντάλλαγμα· η υπογραφή του συμπληρωματικού πρωτοκόλλου είναι κάτι που ευθυγραμμίζεται με αυτό που επιθυμούν χώρες όπως το Ιράν καθώς και οι χώρες που αποτελούν την Ευρωπαϊκή Ένωση: έναν κόσμο όπου δεν θα υπάρχει διάδοση όπλων μαζικής καταστροφής, έναν κόσμο όπου η ενέργεια χρησιμοποιείται για ειρηνικούς σκοπούς κατά τρόπο ελεγχόμενο από τα όργανα των Ηνωμένων Εθνών και, επομένως, η υπογραφή, η συμμόρφωση με όλες τις απαιτήσεις των Ηνωμένων Εθνών θεωρούμε ότι είναι απολύτως βασική. Θα ήθελα να συμμεριστώ το θερμό καλωσόρισμα του Προέδρου προς στους εκπροσώπους του Κοινοβουλίου του Ιράν, με επικεφαλής τον Πρόεδρο της Επιτροπής Εξωτερικών Υποθέσεων, κ. Mirdamadi, με τον οποίο είχα την ευκαιρία να συναντηθώ εχθές και να έχω μια θαυμάσια συζήτηση σχετικά με επίκαιρα θέματα, θέματα τα οποία θα έχουμε την ευκαιρία να συζητήσουμε σήμερα το απόγευμα. Ελπίζουμε και επιθυμούμε ότι η καλή κρίση των αρχών και του λαού του Ιράν σημαίνει ότι αυτό το αίτημα, που υποβάλουμε εμείς οι Ευρωπαίοι καλή τη πίστη, θα γίνει πραγματικότητα το συντομότερο δυνατό. Πρέπει να υπογράψουν το συμπληρωματικό πρωτόκολλο και πρέπει να το κάνουν χωρίς να περιμένουν τίποτα σε αντάλλαγμα, πέρα από το να συνεχίσουν να έχουν εποικοδομητικές και θετικές σχέσεις με τους φίλους τους στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Σε αυτήν την πρώτη ομιλία μου, μου ζητήθηκε να σας δώσω μερικές σύντομες πληροφορίες σχετικά με την Επιχείρηση ARTEMIS, την επιχείρηση που πραγματοποιεί αυτήν τη στιγμή η Ευρωπαϊκή Ένωση στη Λαϊκή Δημοκρατία του Κογκό, στην περιοχή του Ιτουρί και πιο συγκεκριμένα στην πόλη της Μπούνια. Θα ήθελα να πω ότι αυτή είναι η πρώτη στρατιωτική επιχείρηση που πραγματοποιεί η Ευρωπαϊκή Ένωση χωρίς τη συνδρομή οιουδήποτε άλλου οργανισμού. Είναι αποκλειστική ευθύνη της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Είναι μια αυτόνομη επιχείρηση, κατόπιν αιτήματος του Γενικού Γραμματέα των Ηνωμένων Εθνών, κ. Κόφι Ανάν, ο οποίος ήρθε σε επαφή μαζί μου πριν από μερικές μέρες για να μάθει αν η Ευρωπαϊκή Ένωση θα ήταν διατεθειμένη να δεσμευτεί για μια επιχείρηση αυτής της φύσεως. Η επιχείρηση δεν είναι εύκολη. Είναι περίπλοκη και γι’ αυτό έχει γίνει ό,τι είναι δυνατό προκειμένου να εκπληρωθεί ο στόχος της και προκειμένου η Ευρωπαϊκή Ένωση να ολοκληρώσει αυτήν τη δέσμευση με το κεφάλι ψηλά και έχοντας εφαρμόσει ένα ψήφισμα του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών. Θα ήθελα να επισημάνω ότι, αμέσως μόλις απάντησα στον Γενικό Γραμματέα ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση ήταν διατεθειμένη να αναλάβει αυτό το έργο, το Συμβούλιο Ασφαλείας ενέκρινε το Ψήφισμα 1484, το οποίο καθορίζει τα όρια αυτής της αποστολής τόσο όσον αφορά τον χώρο όσο και τον χρόνο. Αλλά θα ήθελα να επιμείνω ότι πραγματικά σε χρόνο ρεκόρ, μέσα σε λιγότερο από δύο εβδομάδες μετά την πρώτη επαφή με τον Γενικό Γραμματέα των Ηνωμένων Εθνών, η Ευρωπαϊκή Ένωση ήταν σε θέση να εφαρμόσει έναν ολόκληρο περίπλοκο επιχειρησιακό μηχανισμό για την πρώτη στρατιωτική επιχείρηση διατήρησης της ειρήνης που εκτελείται αυτόνομα από την Ευρωπαϊκή Ένωση στην Αφρική. Χαίρομαι που είμαι σε θέση να το λέω αυτό, διότι πολλοί άνθρωποι στο Συμβούλιο, στην Επιτροπή και στις υπηρεσίες της Ευρωπαϊκής Ένωσης εργάστηκαν μέρα και νύχτα, εκπονώντας έγγραφα υψηλής ποιότητας τα οποία επέτρεψαν την ανάπτυξη των δυνάμεων σε χρόνο ρεκόρ. Και σε σχέση με αυτήν τη σκέψη, θα ήθελα να επισημάνω ότι βρισκόμαστε στα μισά του 2003. Στις αρχές του 2000, μετά το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Ελσίνκι, μας ζητήθηκε να είμαστε έτοιμοι το 2003 ή στα τέλη του 2003 για να μπορέσουμε να εκτελέσουμε επιχειρήσεις διατήρησης της ειρήνης στρατιωτικού ή πολιτικού χαρακτήρα. Πιστεύω ότι όλοι μας, το Κοινοβούλιο, το Συμβούλιο, η Επιτροπή, όλοι οι πολίτες της Ευρώπης, μπορούμε να είμαστε περήφανοι για το γεγονός ότι αυτήν τη στιγμή, στα μέσα του 2003, η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι αναμεμειγμένη σε τρεις ειρηνευτικές επιχειρήσεις: μία στη Βοσνία, όπως γνωρίζετε, η οποία συνεχίζει επιχειρήσεις που ξεκίνησαν τα Ηνωμένα Έθνη, μία στα Σκόπια, η οποία αναλαμβάνει τον έλεγχο μιας επιχείρησης που ξεκίνησε η Ατλαντική Συμμαχία και μία τώρα, στο Ιτουρί, μια επιχείρηση που ξεκίνησε η ίδια η Ευρωπαϊκή Ένωση και που ελπίζω ότι θα μπορέσει να τη φέρει μόνη της σε πέρας. Συνεπώς, όλοι εμείς που συμμετείχαμε, το Κοινοβούλιο, η Επιτροπή, το Συμβούλιο, οι συνεργάτες μας στο Γενικό Επιτελείο, πρέπει να νιώθουμε αρκετή ικανοποίηση και περηφάνια, διότι καταφέραμε μέσα σε ένα τόσο μικρό χρονικό διάστημα να θέσουμε σε εφαρμογή τρεις επιχειρήσεις για τις οποίες πρέπει να αισθανόμαστε περήφανοι, και πιστεύω ότι το Κοινοβούλιο πρέπει να το αισθάνεται αυτό και ότι θα πρέπει να το διαβιβάσουμε επίσης στους ευρωπαίους πολίτες: η Ευρωπαϊκή Ένωση εξακολουθεί να εργάζεται αδιάκοπα, με όλα τα μέσα και τις δυνατότητες που διαθέτει, προσπαθώντας να κάνει τον κόσμο στον οποίο ζούμε πιο δίκαιο και καλύτερο και να διασφαλίσει ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση θα διαδραματίζει σημαντικό ρόλο σε αυτόν. Θα επαναλάβω ότι η Επιχείρηση ARTEMIS θα είναι δύσκολη. Οι αξιότιμοι βουλευτές γνωρίζουν ότι αρχίσαμε να αναπτύσσουμε τις δυνάμεις μας πριν από μερικές μέρες. Υπάρχουν αυτήν τη στιγμή 400 στρατιώτες στην περιοχή. Της επιχείρησης προΐσταται ένας γάλλος διοικητής, και η Γαλλία θα ασκήσει καθήκοντα έθνους-πλαισίου για την επιχείρηση. Υπάρχουν δυνάμεις από πολλές χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης σε σημαντικό ποσοστό, αλλά και δυνάμεις τρίτων χωρών, τόσο της Αφρικής όσο και άλλων περιοχών του κόσμου, όπως η Λατινική Αμερική, που αναπτύσσονται σε αυτήν την επιχείρηση η οποία διευθύνεται από την Ευρωπαϊκή Ένωση. Σύμφωνα με τις εντολές που μας έχουν δοθεί από τον Γενικό Γραμματέα των Ηνωμένων Εθνών, ελπίζουμε ότι αυτή η μετάβαση θα μπορέσει να γίνει όταν αυτή η δύναμη εγκαταλείψει την περιοχή του Ιτουρί· μια ομαλή μετάβαση σε μια αμιγώς αφρικανική διοίκηση και για τον σκοπό αυτόν είμαστε σε επαφή με τους ηγέτες της Νότιας Αφρικής. Θα ήθελα να ξεκινήσω με λίγα λόγια σχετικά με την κατάσταση στη Μέση Ανατολή, κύριε Πρόεδρε, η οποία, παρά τις αχτίδες ελπίδας που είδαμε τις τελευταίες μέρες, εξακολουθεί να είναι τρομερά δύσκολη. Πρέπει να έχουμε επίγνωση του γεγονότος ότι όλες οι προσπάθειες πρέπει να στοχεύουν στην έναρξη της ειρηνευτικής διαδικασίας, η οποία δυστυχώς δεν εφαρμόζεται, μολονότι υπήρξαν ελπιδοφόρες στιγμές τις τελευταίες ώρες και τις τελευταίες μέρες. Αυτή η επιχείρηση στο Κογκό δεν αποσκοπεί μόνο στη διατήρηση της ειρήνης. Θέλουμε να βοηθήσουμε στην διατήρηση της ειρήνης ώστε να μπορέσουμε να συνοδεύσουμε αυτήν την επιχείρηση με μια εντατική διπλωματική δράση. Πριν ακόμη ξεκινήσει η επιχείρηση και κάθε μέρα μετά την έναρξή της στις 12 του μηνός, βρίσκομαι σε συνεχή επαφή με τον Πρόεδρο της Λαϊκής Δημοκρατίας του Κογκό, με τους Προέδρους των γειτονικών δημοκρατιών, κυρίως της Ρουάντα και της Ουγκάντα, των χωρών που έχουν εμπλακεί περισσότερο σε αυτήν την περιοχή του Ιτουρί στο βόρειο Κογκό. Σε λίγες μέρες, θα πραγματοποιήσω ένα ταξίδι στην περιοχή για να προσπαθήσω να δώσω μια διπλωματική ώθηση στην κατάσταση που συνεχίζεται εδώ και πολύ καιρό. Σαν αποτέλεσμα αυτής της συνεργασίας της Ευρωπαϊκής Ένωσης, θα μπορούσαμε ίσως να δούμε την εγκαθίδρυση μιας προσωρινής κυβέρνησης στη Λαϊκή Δημοκρατία του Κογκό και θα μπορούσαμε να διακρίνουμε μερικές ενδείξεις ειρήνης σε αυτές τις περιοχές όπου, ενώ δυστυχώς υπάρχει τόση φτώχεια, τόσος πόνος και τόση δυστυχία, υπάρχει επίσης τόσος πλούτος στο υπέδαφος. Θα ήθελα συνεπώς να ευχαριστήσω, εξ ονόματος όλων μας, τη χώρα που ηγείται αυτής της επιχείρησης, τη Γαλλία, και όλα τα μέλη που συμμετέχουν σε αυτήν συμπεριλαμβανομένων –όπως είπα– χωρών εκτός της ηπείρου, και θα ήθελα να απευθυνθώ κυρίως στους φίλους μας στον Καναδά, που δεν είχε τον παραμικρό δισταγμό να θέσει τις δυνάμεις του στην υπηρεσία μιας επιχείρησης που τη διευθύνουν Ευρωπαίοι. Ο Καναδάς απέδειξε για άλλη μια φορά τον σεβασμό και την εκτίμησή του για την Ευρωπαϊκή Ένωση, αλλά προπαντός ότι έχει μια τόσο κοινή άποψη για τα προβλήματα του κόσμου με την Ευρωπαϊκή Ένωση. Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, θα τελειώσω εδώ την πρωτολογία μου. Πιστεύω ότι δεν ξέχασα τίποτα σημαντικό, αλλά αν το έκανα, είμαι σίγουρος ότι όλα θα διασαφηνιστούν όταν θα απαντήσω στις ερωτήσεις σας. Ο οδικός χάρτης, ο οποίος παρουσιάστηκε από την Τετραμερή, έγινε τελικά δεκτός και από τα δύο μέρη, από τους Παλαιστίνιους και από την ισραηλινή κυβέρνηση. Όπως γνωρίζετε, τις τελευταίες μέρες υπήρξαν ορισμένες πολύ σημαντικές συναντήσεις, μία στο Σαρμ Ελ Σεΐχ, στην Αίγυπτο, και άλλη μία εξίσου σημαντική στην Άκαμπα, όπου τρεις ομιλίες, η ομιλία του Προέδρου των Ηνωμένων Πολιτειών, η ομιλία του Πρωθυπουργού Σαρόν και η ομιλία του Πρωθυπουργού Αμπού Μαζέν, έδωσαν την εντύπωση πολύ σημαντικών δηλώσεων. Δυστυχώς, είδαμε τη στιγμή εκείνη, που φαινόταν ότι θα οδηγούσε σε θετικά αποτελέσματα, αν όχι να πεθαίνει, τουλάχιστον να διέρχεται μια δύσκολη φάση εξαιτίας της κλιμάκωσης της βίας στα κατεχόμενα εδάφη και στην Παλαιστίνη. Όπως γνωρίζετε, αμέσως μετά τη συνάντηση της Άκαμπα, συνέβησαν βίαια γεγονότα, τρομοκρατικές δράσεις και ανταπαντήσεις, δημιουργώντας τον φαύλο κύκλο του οποίου δυστυχώς είμαστε μάρτυρες εδώ και τόσο πολύ καιρό. Ως θετικό στοιχείο θα επισημάνω τη συνάντηση των απεσταλμένων της Τετραμερούς στην περιοχή, την Παρασκευή, με επικεφαλής τον κ. Moratinos που εκπροσωπεί την Ευρωπαϊκή Ένωση, συνάντηση η οποία ήταν θετική και η οποία θα μας επιτρέψει να διεξαγάγουμε μια νέα συνεδρίαση της Τετραμερούς την Κυριακή στο Αμάν, στην οποία θα παρευρεθούν οι βασικοί ηγέτες της. Στόχος αυτής της συνάντησης θα είναι να εξεταστεί πώς μπορούμε να συνεχίσουμε να προωθούμε τη διαδικασία που ξεκίνησε μετά τις συναντήσεις του Σαρμ Ελ Σεΐχ και της Άκαμπα, η οποία είχε ως αποτέλεσμα την έγκριση του οδικού χάρτη και από τις δύο πλευρές. Ο οδικός χάρτης πρέπει να εφαρμοστεί. Αν η διεθνής κοινότητα δεν είναι σε θέση να κάνει τα αδύνατα δυνατά ώστε να εφαρμοστεί ο οδικός χάρτης, θα βρεθούμε αντιμέτωποι με την ίδια αποτυχία που αντιμετωπίσαμε όταν παρουσιάστηκε το σχέδιο Mitchell ή όταν παρουσιάστηκε το σχέδιο Tenet. Μέχρι στιγμής ήμασταν σε θέση να εκπονούμε λογικά έγγραφα, έγγραφα που ήταν γεμάτα ελπίδα αλλά που, δυστυχώς, οι δύο πλευρές δεν ήταν ικανές να εφαρμόσουν με τη βοήθεια της διεθνούς κοινότητας. Η εκπλήρωση του οδικού χάρτη πρέπει να είναι ο στόχος μας, και η διεθνής κοινότητα πρέπει να καταβάλει κάθε δυνατή προσπάθεια προκειμένου να το πετύχει."@el8 "Mr President, it is a great pleasure once again to be able to participate in this plenary session of the European Parliament to discuss issues which are essential to the European Union and to the World in general. At the moment, as you know, two types of negotiation are underway, a negotiation which we could call ‘intra-Palestinian’ and another between Palestine and Israel. At the moment, it may be that we are once again seeing some light at the end of the tunnel. You are well aware of the intra-Palestinian negotiation. It is taking place between Prime Minister Abu Mazen and the factions which have rejected the Roadmap and which have not supported the statements made in Aqaba. There is a negotiation with the political leaders of Hamas and Islamic Jihad in the hope of reaching a ceasefire agreement soon, not a short ceasefire but rather one which really allows the more political aspects of the Roadmap to be implemented. Secondly, there is a negotiation between the Palestinian Authorities at the moment, headed by the Interior Minister, Mohamed Dahlan, and the Israeli authorities, with a view to achieving an Israeli withdrawal from Gaza, or at least from part of it, and the leaders of the Palestinian Authority fully taking up their security responsibilities. If this were to be agreed, it would have consequences for all of us; we would also have to make an effort to help the Palestinian Authority, from an economic point of view, so that it could rapidly restore and construct at least a part of its security infrastructure. Finally, Mr President, I believe that the control of this process is absolutely fundamental to the application of the Roadmap. If there is nobody on the ground able to give their opinion, to analyse and to observe how this process is developing, I believe it will be very difficult to move forward and to achieve a good result. We are being offered an opportunity to bring this process to a successful conclusion, and you know that the objective would be defined by the existence of two states, two states which could live together in peace, and within a regional context, with which all the other countries of the region could establish diplomatic and other types of relationship. On Monday, in Luxembourg, the General Affairs Council met in the morning with the Foreign Affairs Minister of the Palestinian Authority, a friend of many of us, Nabil Shaat, and in the evening we received the Egyptian Foreign Affairs Minister. As the honourable Members will imagine, we are working in close cooperation with all the countries of the region in order to try to ensure that the opportunity offered by the Roadmap leads to a good result. A few days ago I had the opportunity to travel to all the countries of the region for the preparation of the Luxembourg Council, and I can tell you that there is a great desire for the application of the Roadmap to begin; and at the same time there is a great fear that, if this opportunity is missed, we may have missed the final opportunity to find a peaceful and lasting solution which puts an end to the frustration and suffering of so many people over so long. Therefore, to stop the violence, to stop the selective assassinations, are things which we must achieve amongst all of us so that we can implement the Roadmap. Please allow me to make a couple of comments while the President of the Iranian Foreign Affairs Committee is present. As I said, yesterday I was able to hold a good conversation with him, but I would also like to say that on Monday a statement was made in the External Relations Council, of which I hope all the honourable Members are aware, on relations between Iran and the European Union. I would like to say to our Iranian friends, who are here with us this afternoon, that the European Union sees Iran as a great country. It is a great country with which we want to have solid relations, with which we are involved in serious negotiations with two approaches, one of an economic nature and one of a political nature. It is the political aspect which affects me most directly. It has to do with human rights, with the renunciation of support for any form of terrorism and with the nuclearisation of the Republic of Iran. The honourable Members will be aware that the International Atomic Energy Agency, through its Director-General, Mr ElBaradei, whom many of us know, has been making certain clear statements on the behaviour of Iran and how it should behave in order to comply with the appeals and suggestions of the International Atomic Energy Agency. As I said yesterday with all respect and affection to the President of the Foreign Affairs Committee, the European Union believes it is absolutely essential that our Iranian friends sign the additional protocol. There is absolutely no reason for them not to do so. Furthermore, our Iranian friends should not ask for anything in exchange, to sign the additional protocol is something which is in line with what countries such as Iran and the countries making up the European Union want: a world in which there is no proliferation of weapons of mass destruction and a world in which energy is used for peaceful purposes in a manner which is controlled by the organs of the United Nations, and therefore, to sign, to comply with all the requirements of United Nations, seems to us to be absolutely fundamental. I would like to join the President in warmly welcoming the representatives of the Iranian Parliament, headed by the Chairman of the Foreign Affairs Committee, Mr Mirdamadi, with whom I had the opportunity to meet yesterday and have a wonderful conversation on topical issues, issues which we will have the opportunity to discuss this afternoon. Our hope and desire is that the good sense of the Iranian authorities and people will mean that this demand, which we Europeans are making in good faith, becomes a reality as soon as possible. They must sign the additional protocol and they should do so without expecting anything in exchange other than to continue constructive and positive relations with their friends in the European Union. In this first speech I have been asked to give you some brief information about Operation Artemis, the operation currently being carried out by the European Union in the Democratic Republic of the Congo, in the region of Ituri and more specifically in the city of Bunia. I would like to say that this is the first military operation the European Union has carried out without the assistance of any other organisation. It is the exclusive responsibility of the European Union. It is an autonomous operation requested by the Secretary-General of the United Nations, Mr Kofi Annan, who contacted me a few days ago to find out whether the European Union would be prepared to commit itself to an operation of this nature. The operation is not easy. It is complex, and therefore everything possible has been done so that it may fulfil its objective and so that the European Union may complete this commitment with its head held high and having implemented a resolution of the United Nations Security Council. I would like to point out that, immediately after responding to the Secretary-General that the European Union was prepared to carry out this task, the Security Council approved Resolution 1484 which defines the limits of this mission both in terms of space and in terms of time. But I would like to insist that in a genuinely record time, in less than two weeks from the first contact with the Secretary-General of the United Nations, the European Union has been able to implement a whole complex operational set-up for the first military peace-keeping operation carried out by the European Union autonomously in Africa. I am glad to be able to say this, because many people in the Council, the Commission and the General Staff of the European Union have worked day and night producing high-quality documents which have allowed forces to be deployed in absolutely record time. And in relation to this thought, I would like to point out that we are midway through 2003. At the beginning of 2000, following the meeting of the European Council in Helsinki, we were asked to put ourselves in a position in 2003 or at the end of 2003 to be able to carry out peace-keeping operations of a military or civilian nature. I believe we can all be proud, Parliament, the Council, the Commission, all the citizens of Europe, of the fact that halfway through 2003, the European Union is currently committed to three peace-keeping operations: one in Bosnia, as you know, continuing operations begun by the United Nations, another in Skopje taking over an operation begun by the Atlantic Alliance and one currently in Ituri, an operation begun by the European Union which I hope can be completed by the European Union. All of us who have participated, therefore, can feel somewhat satisfied and proud: Parliament, the Commission, the Council, our colleagues in the General Staff, of having managed in such a short space of time to implement three operations which we must feel proud of, and I believe that Parliament must feel this and that we must also communicate it to the European citizens: the European Union is still working ceaselessly, with all the resources and capacities at its disposal, to try to make the world we are living in fairer and better and to ensure that the European Union plays a significant role in it. I would insist that Operation Artemis is going to be a difficult one. The honourable Members are aware that a few days ago we began to deploy the force. There are now 400 soldiers in the region. The operation is being led by a French commander, and France will act as the framework-nation for the operation. There are forces from many countries of the European Union, a significant proportion, but also from third countries, from Africa and from other areas of the world, such as Latin America, deployed as part of this operation led by the European Union. In accordance with the mandates issued to us by the Secretary-General of United Nations, we hope that this transition can be made when this force leaves the region of Ituri; a smooth transition to a fundamentally African administration and to this end we are in contact with the leaders of southern Africa. I would like to begin with a few brief words on the situation in the Middle East, Mr President, which, despite the rays of hope we have seen over recent days, is still extremely difficult. We must be aware that every possible effort should be directed towards initiating the peace process, which is unfortunately not being implemented, although there have been moments of hope in recent hours and recent days. This operation in the Congo is not just a peace-keeping operation. We want to help to keep the peace so that we can accompany the operation with intensive diplomatic action. Since before the operation began and every day since it began on the 12th, I have maintained contact with the President of the Democratic Republic of the Congo, with the Presidents of the neighbouring republics, in particular Rwanda and Uganda, the countries which have been most closely involved with the region of Ituri in the north of the Congo. In a few days time I will travel to the region to try to give diplomatic impetus to the situation which has now been going on for a long time. As a result of this European Union cooperation we will perhaps be able to see the establishment of a provisional government in the Democratic Republic of the Congo and we may glimpse signs of peace in these regions where, while there is unfortunately so much poverty, suffering and misery, there is also so much wealth underground. I would therefore like to thank, on behalf of all of us, the country which is heading this operation, France, and all the members participating in it including – as I have said – countries from outside the continent, and I would like to address very directly our friends in Canada, which has not had the least hesitation in involving its forces in an operation led by the Europeans. Canada has demonstrated once again its affection and respect for the European Union and, more importantly, the fact that it has such a similar view of the world's problems as the European Union. Mr President, ladies and gentlemen, I will end this first speech here. I believe I have left nothing out, but if I have, I am sure that everything will become clear when I reply to your questions. The Roadmap, which was produced by the Quartet, has finally been accepted by both sides, by Palestinians and by the Israeli Government. As you know, in recent days there have been certain very important meetings, one in Sharm El Sheik, in Egypt, and another important one in Aqaba, where three speeches, the speech by the President of the United States, the speech by Prime Minister Sharon and the speech by Prime Minister Abu Mazen, had the air of very important declarations. Unfortunately, that moment, which seemed as if it would lead to certain positive results, we have seen, if not die away, at least pass through a difficult phase as a result of the resurgence of violence in the occupied territories and in Palestine. As you know, immediately after the meeting in Aqaba, acts of violence took place, terrorist actions and responses to them, creating the unstoppable spiral which we have unfortunately been witnessing for so long. On the positive side, I would highlight the Quartet meeting on Friday of the envoys to the region, headed by Mr Moratinos representing the European Union, which has been positive and which will allow us to hold a new meeting on Sunday of the Quartet in Amman, which will be attended by its principal leaders. The aim of this meeting will be to consider how we can continue to promote the process which was opened up following the meetings in Sharm El Sheik and Aqaba, which led to the approval of the Roadmap by both sides. The Roadmap must be applied. If the international community is not able to do everything possible to see that the Roadmap is applied, we will be faced with the same failure that we faced when the Mitchell Plan was presented, or when the Tenet Plan was presented. Till now we have been able to produce sensible documents, documents which were full of hope, but which, unfortunately, the parties have not been able, with the help of the international community, to implement. The fulfilment of the Roadmap must be our objective and the international community must make every possible effort to achieve that."@en3 "Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen voidessani jälleen kerran osallistua Euroopan parlamentin täysistunnossa käytävään keskusteluun kysymyksistä, jotka ovat elintärkeitä sekä Euroopan unionille että koko maailmalle. Rauhansuunnitelma on pantava täytäntöön. Jos kansainvälinen yhteisö ei tee kaikkeaan rauhansuunnitelman toteutumiseksi, epäonnistumme samalla tavoin kuin Mitchellin suunnitelman ja Tenetin suunnitelman kohdalla. Tähän mennessä olemme kyenneet laatimaan järkeviä ja täynnä toivoa olevia asiakirjoja, joita osapuolet eivät kuitenkaan ole pystyneet panemaan täytäntöön kansainvälisen yhteisön avustuksella. Tavoitteenamme on oltava rauhansuunnitelman täytäntöönpano, ja kansainvälisen yhteisön on tehtävä kaikkensa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kuten tiedätte, täällä hetkellä on käynnissä kahdenlaisia neuvotteluja – yhtäältä Palestiinan sisäisiä ja toisaalta Palestiinan ja Israelin välisiä. Saattaa olla, että juuri nyt tunnelin päässä näkyy jälleen kerran hieman valoa. Olette hyvin tietoisia Palestiinan sisäisistä neuvotteluista. Niitä käydään pääministeri Abu Mazenin sekä niiden ryhmittymien kesken, jotka ovat torjuneet rauhansuunnitelman ja jotka eivät ole tukeneet Akabassa annettuja julkilausumia. Neuvotteluja käydään myös Hamasin ja islamilaisen Jihad-järjestön johtajien kanssa siinä toivossa, että aseleposopimukseen päästään pian. Tavoitteena ei ole lyhyt tulitauko vaan sellainen aselepo, joka todella mahdollistaa rauhansuunnitelman poliittisempien osien täytäntöönpanon. Toiseksi käynnissä on sisäministeri Mohammed Dahlanin johtamien palestiinalaisviranomaisten ja israelilaisviranomaisten välisiä neuvotteluja, joiden tavoitteena on, että israelilaiset vetäytyvät Gazasta ainakin osittain ja että palestiinalaishallinnon johtajat ottavat täyden vastuun turvallisuuskysymyksistä. Jos näistä asioista päästään sopimukseen, vaikutukset ulottuvat meihin kaikkiin: meidän on siinä tapauksessa pyrittävä auttamaan palestiinalaishallintoa taloudellisesti, jotta se voi muodostaa ja palauttaa nopeasti ainakin osan turvallisuusrakenteistaan. Arvoisa puhemies, uskon, että tämän prosessin pitäminen hallinnassa on ehdottoman oleellista rauhansuunnitelman täytäntöönpanon kannalta. Uskon, että on erittäin vaikeaa edetä ja saavuttaa hyviä tuloksia, jos paikalla ei ole ketään, joka pystyy ilmaisemaan mielipiteensä sekä analysoimaan ja tarkkailemaan prosessin kehittymistä. Meille ollaan tarjoamassa mahdollisuutta saattaa tämä prosessi menestyksekkääseen päätökseen, ja te tiedätte, että tavoitteena on kahden sellaisen valtion olemassaolo, jotka voivat elää yhdessä rauhan vallitessa. Alueellisesti tarkasteltuna tavoitteena on, että alueen kaikki muut maat voivat muodostaa diplomaattiset ja muunlaiset suhteet näihin valtioihin. Yleisten asioiden neuvosto tapasi maanantaina Luxemburgissa palestiinalaishallinnon ulkoministerin Nabil Shaathin, joka on meistä monen ystävä, ja illalla tapasimme myös Egyptin ulkoministerin. Kuten arvoisat parlamentin jäsenet voivat kuvitella, toimimme tiiviissä yhteistyössä alueen kaikkien maiden kanssa varmistaaksemme, että rauhansuunnitelman tarjoama mahdollisuus johtaa hyvään tulokseen. Joitakin päiviä sitten minulla oli tilaisuus vierailla kaikissa alueen maissa valmistellakseni Luxemburgissa pidettävää neuvoston kokousta, ja voin kertoa, että alueella odotetaan innokkaasti rauhansuunnitelman täytäntöönpanon aloittamista. Samalla ilmassa on suuri pelko siitä, että jos tämä tilaisuus menetetään, saatamme menettää viimeisen tilaisuuden löytää rauhanomainen ja kestävä ratkaisu, jonka avulla voitaisiin panna piste niin monia ihmisiä jo niin kauan piinanneelle turhautumiselle ja kärsimykselle. Siksi väkivallan ja salamurhien lopettaminen on tavoite, johon meidän kaikkien on pyrittävä voidaksemme panna rauhansuunnitelman täytäntöön. Sallinette minun esittää Iranin parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan läsnäollessa joitakin huomioita. Kuten sanoin, kävimme eilen hänen kanssaan hedelmällistä keskustelua, mutta haluan myös todeta, että ulkosuhteiden neuvostossa laadittiin maanantaina Iranin ja Euroopan unionin välisiä suhteita koskeva lausunto, josta toivon kaikkien parlamentin jäsenten olevan tietoisia. Haluan sanoa iranilaisille ystävillemme, jotka ovat luonamme tänä iltapäivänä, että Euroopan unioni pitää Irania suurenmoisena maana. Se on suurenmoinen maa, jonka kanssa haluamme ylläpitää vakaita suhteita ja jonka kanssa käymme vakavia neuvotteluja. Neuvotteluja koskeva lähestymistapa on luonteeltaan kahtalainen – yhtäältä taloudellinen ja toisaalta poliittinen. Poliittinen näkökulma koskettaa itseäni kaikkein välittömimmin. Siinä on kyse ihmisoikeuksista, kaikkiin terrorismin muotoihin kohdistetun tuen kieltämisestä ja Iranin tasavallan ydinaseohjelmasta. Arvoisat parlamentin jäsenet ovat varmasti tietoisia siitä, että Kansainvälinen atomienergiajärjestö on johtajansa El Baradein – jonka monet meistä tuntevat – suulla esittänyt tiettyjä selkeitä lausuntoja Iranin käyttäytymisestä ja siitä, miten maan olisi käyttäydyttävä noudattaakseen Kansainvälisen atomienergiajärjestön vetoomuksia ja ehdotuksia. Haluan puhemiehen tavoin toivottaa lämpimästi tervetulleiksi Iranin parlamentin edustajat, joita johtaa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Mirdamadi. Minulla oli eilen tilaisuus tavata puheenjohtaja Mirdamadi ja käydä hänen kanssaan hedelmällistä keskustelua ajankohtaisista kysymyksistä, joista myös tänä iltapäivänä keskustelemme. Kuten eilen totesin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle kaikella kunnioituksella ja ystävyydellä, Euroopan unioni katsoo, että iranilaisten ystäviemme on ehdottoman välttämätöntä allekirjoittaa lisäpöytäkirja. Heillä ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla tekemättä niin. Iranilaisten ystäviemme ei pitäisi myöskään vaatia mitään vastapalvelukseksi, sillä lisäpöytäkirjan allekirjoittaminen on linjassa sen kanssa, mitä Iranin sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kaltaiset maat haluavat. Ne haluavat maailman, jossa ei levitetä joukkotuhoaseita ja jossa energia käytetään rauhanomaisiin tarkoituksiin tavalla, jota Yhdistyneiden Kansakuntien toimielimet valvovat. Siksi allekirjoittaminen ja Yhdistyneiden Kansakuntien kaikkien vaatimusten noudattaminen vaikuttaa meistä ehdottoman välttämättömältä. Toivomme ja pyyntömme on, että Iranin viranomaisten ja kansan rationaalisuuden ansiosta tämä eurooppalaisten vilpittömin mielin esittämä vaatimus toteutuu mahdollisimman nopeasti. Heidän on allekirjoitettava lisäpöytäkirja ja tehtävä niin odottamatta vastapalveluksena mitään muuta kuin rakentavien ja myönteisten suhteiden jatkumista Euroopan unioniin kuuluvien ystävien kanssa. Minua on pyydetty esittämään tässä puheenvuorossa lyhyesti tietoja Artemis-operaatiosta, jota Euroopan unioni toteuttaa parhaillaan Kongon demokraattisessa tasavallassa Iturin alueella ja etenkin Bunian kaupungissa. Haluan todeta, että kyseessä on ensimmäinen sotilasoperaatio, jonka Euroopan unioni toteuttaa ilman minkään muun organisaation avustusta. Operaatio on yksinomaan Euroopan unionin vastuulla. Pyynnön tämän riippumattoman operaation toteuttamiseksi esitti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan, joka otti minuun yhteyttä joitakin päiviä sitten tiedustellakseen, olisiko Euroopan unioni valmis sitoutumaan tämänkaltaiseen operaatioon. Operaatio ei ole helppo. Se on monitahoinen, ja siksi onkin tehty kaikki mahdollinen, jotta se voisi täyttää tarkoituksensa ja jotta Euroopan unioni voisi pitää lupauksensa pystyssä päin ja panemaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman täytäntöön. Huomautan, että välittömästi sen jälkeen, kun olin vastannut pääsihteerille Euroopan unionin olevan valmis toteuttamaan tämän operaation, turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1484, jossa määritellään operaatiota koskevat rajat niin toiminta-alueen kuin ajankin osalta. Väitän kuitenkin, että Euroopan unioni on kyennyt todellisessa ennätysajassa – alle kahdessa viikossa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin ensimmäisestä yhteydenotosta – suorittamaan kokonaisuudessaan monitahoiset operationaaliset järjestelyt, jotka koskevat Euroopan unionin ensimmäistä riippumattomasti toteuttamaa sotilaallista rauhanturvaoperaatiota Afrikassa. Olen iloinen voidessani sanoa tämän, sillä monet ihmiset neuvostossa, komissiossa ja Euroopan unionin sotilasesikunnassa ovat työskennelleet yötä päivää laatien laadultaan erinomaisia asiakirjoja, jotka ovat mahdollistaneet joukkojen sijoittamisen ehdottomassa ennätysajassa. Tähän huomioon liittyen huomautan, että olemme nyt vuoden 2003 puolivälissä. Helsingin Eurooppa-neuvoston jälkeen alkuvuodesta 2000 meitä pyydettiin huolehtimaan siitä, että pystymme vuonna 2003 tai vuoden 2003 lopussa toteuttamaan sotilaallisia tai ei-sotilaallisia rauhanturvaoperaatioita. Mielestäni me kaikki – parlamentti, neuvosto, komissio ja kaikki Euroopan kansalaiset – voimme olla ylpeitä siitä, että nyt, vuoden 2003 puolivälissä, Euroopan unioni on sitoutunut kolmeen rauhanturvaoperaatioon. Kuten tiedätte, Bosniassa jatketaan Yhdistyneiden Kansakuntien aloittamaa ja Skopjessa Atlantin liiton aloittamaa operaatiota, ja nyt Iturissa toteutetaan Euroopan unionin aloittamaa operaatiota, jonka Euroopan unioni toivottavasti myös saattaa päätökseen. Kaikki ne meistä, jotka ovat osallistuneet näihin toimiin, voivat olla jokseenkin tyytyväisiä ja ylpeitä: parlamentti, komissio, neuvosto sekä kollegamme sotilasesikunnassa voivat olla ylpeitä siitä, että olemme pystyneet toteuttamaan niin lyhyessä ajassa kolme operaatiota. Parlamentin on tiedostettava itse ja viestitettävä myös Euroopan kansalaisille, että Euroopan unioni tekee edelleen taukoamatta työtä käyttäen kaikki käytössään olevat resurssit ja mahdollisuudet, jotta maailmasta, jossa elämme, tulisi oikeudenmukaisempi ja parempi ja jotta Euroopan unionilla olisi siinä merkittävä asema. Väitän, että Artemis-operaatiosta tulee vaikea. Kuten arvoisat parlamentin jäsenet tietävät, aloitimme joukkojen sijoittamisen joitakin päiviä sitten. Nyt alueella on 400 sotilasta. Operaatiota johtaa ranskalainen komentaja, ja Ranska myös toimii operaation kantavana voimana. Mukana on huomattava määrä joukkoja monista Euroopan unionin maista, mutta tähän Euroopan unionin johtamaan operaatioon osallistuu joukkoja myös kolmansista maista – Afrikasta ja muualtakin maailmasta, esimerkiksi Latinalaisesta Amerikasta. Arvoisa puhemies, aloitan tarkastelemalla muutamalla lyhyellä sanalla Lähi-idän tilannetta, joka on viime päivinä näkemistämme toivon pilkahduksista huolimatta edelleen äärimmäisen vaikea. On muistettava, että meidän on tehtävä kaikki mahdollinen käynnistääksemme rauhanprosessin, joka ei valitettavasti etene tällä hetkellä, vaikka viimeksi kuluneina tunteina ja päivinä onkin koettu toivon hetkiä. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin meille antaman toimivaltuuksien mukaisesti toivomme, että näiden joukkojen lähtiessä alueelta perimmäinen vastuu hallinnosta voidaan siirtää joustavasti afrikkalaisille. Tältä osin olemme yhteydessä eteläisen Afrikan johtajiin. Tämä Kongossa toteutettava operaatio ei ole pelkkä rauhanturvaoperaatio. Haluamme edistää rauhan säilyttämistä niin, että voimme täydentää operaatiota päättäväisillä diplomaattisilla toimilla. Jo operaatiota edeltäneestä ajasta lähtien ja päivittäin siitä lähtien, kun operaatio 12. kesäkuuta alkoi, olen ollut yhteydessä Kongon demokraattisen tasavallan presidenttiin sekä naapuritasavaltojen, etenkin Ruandan ja Ugandan, presidentteihin. Viimeksi mainitut maat ovat osallistuneet hyvin tiiviisti tapahtumiin Iturin alueella Kongon pohjoisosassa. Joidenkin päivien kuluttua matkustan alueelle antaakseni diplomatian keinoin sysäyksen tilanteelle, joka on jatkunut jo pitkään. Euroopan unionin tarjoaman yhteistyön tuloksena Kongon demokraattiseen tasavaltaan saadaan ehkä muodostettua väliaikainen hallitus. Näin saatamme nähdä häivähdyksen rauhasta näillä alueilla, joilla on maan alla piilevistä rikkauksista huolimatta valitettavasti niin paljon köyhyyttä, kärsimystä ja puutetta. Haluan siksi kaikkien meidän puolestamme kiittää operaatiota johtavaa maata Ranskaa sekä kaikkia operaatioon osallistuvia maita, joita – kuten sanoin – on mukana myös mantereemme ulkopuolelta. Erityisen suorat kiitokset haluan esittää kanadalaisille ystävillemme, jotka eivät epäröineet hetkeäkään lähettää joukkojaan eurooppalaisten johtamaan operaatioon. Kanada on osoittanut jälleen kerran kiintymyksensä ja kunnioituksensa Euroopan unionia kohtaan sekä – mikä tärkeintä – sen, että sillä on hyvin samanlainen käsitys maailman ongelmista kuin Euroopan unionilla. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, päätän ensimmäisen puheenvuoroni tähän. En usko jättäneeni mitään pois, mutta jos näin on käynyt, olen varma, että kaikki selviää vastatessani kysymyksiinne. Kriisin molemmat osapuolet – palestiinalaiset ja Israelin hallitus – ovat viimeinkin hyväksyneet kvartettiryhmän laatiman rauhansuunnitelman. Kuten tiedätte, viime päivinä on pidetty tiettyjä erittäin tärkeitä kokouksia yhtäältä Sharm el Sheikhissä Egyptissä ja toisaalta Akabassa, jossa Yhdysvaltojen presidentin, pääministeri Sharonin ja pääministeri Abu Mazenin pitämät puheet olivat sävyltään hyvin merkittäviä julistuksia. Nuo hetket näyttivät johtavan myönteisiin tuloksiin, mutta valitettavasti niitä seurasi – jos ei nyt suorastaan toivon sammuminen – niin ainakin vaikea vaihe, kun väkivaltaisuudet alkoivat jälleen miehitetyillä alueilla ja Palestiinassa. Kuten tiedätte, välittömästi Akabassa pidetyn kokouksen jälkeen esiintyi väkivaltaisuuksia, terrori-iskuja ja vastaiskuja. Niistä muodostuu vastustamaton kierre, jota olemme valitettavasti joutuneet todistamaan jo hyvin pitkään. Myönteisenä tapahtumana haluan nostaa esiin perjantaisen kokouksen, jossa alueesta vastaavat kvartettiryhmän erityislähettiläät tapasivat Euroopan unionia edustavan puheenjohtajansa Moratinosin johdolla. Kokouksen anti oli myönteinen, ja sen ansiosta voimme pitää sunnuntaina Ammanissa uuden kokouksen, johon osallistuu kvartettiryhmän ylin johto. Sunnuntaisen kokouksen tavoitteena on pohtia, miten voimme jatkaa sen prosessin edistämistä, joka aloitettiin Sharm el Sheikhissä ja Akabassa pidettyjen kokousten jälkeen ja jonka myötä molemmat osapuolet hyväksyivät rauhansuunnitelman."@fi5 "Monsieur le Président, c’est un grand plaisir pour moi de pouvoir participer à nouveau à une séance plénière du Parlement européen pour discuter de questions essentielles pour l’Union européenne et pour le monde en général. En ce moment, comme vous le savez, deux types de négociation sont en cours, l’une que l’on pourrait appeler négociation "intrapalestinienne" et l’autre entre la Palestine et Israël. En ce moment, il se pourrait que nous puissions à nouveau entrevoir un peu de lumière au bout du tunnel. Vous êtes parfaitement au courant de la négociation intrapalestinienne. Elle a lieu entre le Premier ministre Abou Mazen et les factions qui ont rejeté la feuille de route et n’ont pas soutenu les déclarations faites à Akaba. Une négociation est ouverte avec les leaders politiques du Hamas et le Djihad islamique dans l’espoir d’aboutir rapidement à un accord de cessez-le-feu, non une courte trêve, mais un cessez-le-feu qui permettra réellement de mettre en œuvre les aspects plus politiques de la feuille de route. Deuxièmement, des négociations sont ouvertes actuellement entre les autorités palestiniennes conduites par le ministre de l’intérieur, Mohammed Dahlan, et les autorités israéliennes, visant au retrait des forces israéliennes de la bande de Gaza, ou du moins d’une partie de celle-ci, et à la prise totale par les leaders de l’Autorité palestinienne de leurs responsabilités en matière de sécurité. Si un tel accord devait être conclu, il aurait des conséquences pour nous tous; nous devrions également octroyer une aide économique à l’Autorité palestinienne pour l’aider à restaurer et à construire rapidement une partie au moins de son infrastructure de sécurité. Enfin, Monsieur le Président, je pense que le contrôle de ce processus est absolument fondamental pour l’application de la feuille de route. S’il n’y a personne sur le terrain pour donner son avis, pour analyser et observer comment ce processus se développe, je pense qu’il sera très difficile d’aller de l’avant et de parvenir à un bon résultat. L’occasion nous est offerte de mener ce processus à une heureuse conclusion et vous savez que l’objectif à atteindre est l’existence de deux États capables de vivre en paix ensemble et au sein d’un contexte régional, deux États avec lesquels tous les autres pays de la région pourraient nouer des relations diplomatiques et autres. Lundi matin à Luxembourg, le Conseil "Affaires générales" s’est réuni avec le ministre des affaires étrangères de l’Autorité palestinienne, un ami de beaucoup d’entre nous, Nabil Chaath, et dans la soirée nous avons reçu le ministre des affaires étrangères égyptien. Comme vous pouvez l’imaginer, Mesdames et Messieurs, nous travaillons en étroite coopération avec tous les pays de la région pour essayer de garantir que l’opportunité offerte par la feuille de route aboutisse à un résultat positif. Il y a quelques jours, j’ai eu l’occasion d’effectuer une visite dans tous les pays de la région pour la préparation du Conseil de Luxembourg et je peux vous dire que le désir est grand de voir commencer l’application de la feuille de route; mais en même temps la crainte est grande de voir cette occasion manquée, auquel cas nous aurons manqué la dernière occasion de trouver une solution pacifique et durable pour mettre fin à la frustration et à la souffrance de tant de personnes depuis si longtemps. Par conséquent, nous devons tous nous attacher à mettre fin à la violence, à mettre fin aux assassinats sélectifs, de manière à pouvoir mettre en œuvre la feuille de route. Permettez-moi de profiter de la présence du président de la commission iranienne des affaires étrangères pour faire quelques commentaires. Ainsi que je l’ai mentionné, j’ai eu hier une intéressante conversation avec lui, mais je voudrais dire que lundi, au Conseil "Relations extérieures", une déclaration sur les relations entre l’Iran et l’Union européenne, dont j’espère que les membres de cette Assemblée sont au courant, a été faite. Je voudrais dire à nos amis iraniens, qui sont ici avec nous cet après-midi, que l’Union européenne considère l’Iran comme un grand pays avec lequel nous voulons avoir des relations solides, avec lequel nous sommes engagés dans des négociations sérieuses selon deux approches, l’une de nature économique et l’autre de nature politique. C’est l’aspect politique qui me concerne le plus directement. Il touche aux droits de l’homme, à la renonciation au soutien de toute forme de terrorisme et à la nucléarisation de la République d’Iran. Les membres de ce Parlement savent que l’Agence internationale de l’énergie atomique, par l’intermédiaire de son directeur général, M. El Baradei, que beaucoup d’entre nous connaissent, a fait certaines déclarations précises sur le comportement de l’Iran et la manière dont ce pays devrait se comporter pour se conformer aux appels et aux suggestions de l’Agence internationale de l’énergie atomique. Comme je l’ai dit hier avec tout le respect et l’affection que j’ai pour le président de la commission des affaires étrangères, l’Union européenne pense qu’il est absolument essentiel que nos amis iraniens signent le protocole additionnel. Il n’y a absolument aucune raison pour qu’ils ne le fassent pas. De plus, nos amis iraniens ne doivent rien demander en échange; signer le protocole additionnel est un acte conforme à ce que veulent des pays tels que l’Iran et les pays qui constituent l’Union européenne: un monde où il n’y a pas de prolifération d’armes de destruction massive, un monde où l’énergie est utilisée à des fins pacifiques et contrôlées par les organes des Nations unies. Par conséquent, il nous semble absolument fondamental que l’Iran signe le protocole additionnel pour se conformer à toutes les exigences des Nations unies. Je voudrais m’associer au président pour accueillir chaleureusement la délégation des représentants du parlement iranien, conduite par le président de la commission des affaires étrangères, M. Mirdamadi, avec qui j’ai eu hier l’occasion d’avoir une conversation extrêmement intéressante sur des questions d’actualité, des questions dont nous aurons l’occasion de débattre cet après-midi. Ce que nous espérons et désirons, c’est que le bon sens des autorités et des citoyens iraniens les incite à donner suite le plus rapidement possible à cette demande que nous, Européens, faisons de bonne foi. Ils doivent signer le protocole additionnel et ils doivent le faire sans rien escompter d’autre en échange que la poursuite de relations constructives et positives avec leurs amis de l’Union européenne. L’on m’a demandé de vous donner, à l’occasion de ce premier discours, quelques brèves informations sur l’opération Artemis, actuellement menée par l’Union européenne en République démocratique du Congo, dans la région d’Ituri et plus spécifiquement la ville de Bunia. Je voudrais dire qu’il s’agit de la première opération militaire menée par l’Union européenne sans l’assistance d’une autre organisation. Elle relève de la responsabilité exclusive de l’Union européenne. C’est une opération autonome demandée par le secrétaire général des Nations unies, M. Kofi Annan, qui m’a contacté il y a quelques jours pour savoir si l’Union européenne serait disposée à s’engager dans une opération de cette nature. Il s’agit d’une opération délicate et complexe et, par conséquent, tout a été fait pour que ses objectifs soient atteints et que l’Union européenne se montre parfaitement à la hauteur de la situation en remplissant cet engagement consistant à exécuter une résolution du Conseil de sécurité des Nations unies. Je voudrais souligner que, immédiatement après que j’ai répondu au secrétaire général que l’Union européenne était prête à assumer cette tâche, le Conseil de sécurité a approuvé la résolution 1484 qui définit les limites géographiques et temporelles de cette mission. Mais je voudrais insister sur le fait qu’en un temps vraiment record, à savoir moins de deux semaines après le premier contact avec le secrétaire général des Nations unies, l’Union européenne a été en mesure de mettre sur pied toute l’organisation opérationnelle complexe de la première opération militaire de maintien de la paix menée de manière autonome par l’Union européenne en Afrique. Je suis heureux de pouvoir dire cela, parce que de nombreuses personnes au Conseil, à la Commission et de nombreux membres des services de l’Union européenne ont travaillé jour et nuit pour produire les documents de haute qualité qui ont permis le déploiement de nos forces en un temps absolument record. Et à ce propos, je voudrais signaler que nous sommes à la mi-2003 et qu’au début 2000, à la suite de la réunion du Conseil européen d’Helsinki, il nous a été demandé de nous mettre en mesure, au plus tard pour la fin 2003, d’effectuer des opérations de maintien de la paix de type militaire ou civil. Je pense que nous pouvons tous être fiers, Parlement, Conseil, Commission, et tous les citoyens européens, du fait qu’à la mi-2003, l’Union européenne soit actuellement engagée dans trois opérations de maintien de la paix: une en Bosnie, comme vous le savez, pour continuer les opérations commencées par les Nations unies, une autre à Skopje, pour prendre la relève d’une opération lancée par l’Alliance atlantique, et une à Ituri, une opération commencée par l’Union européenne et qui pourra, je l’espère, être achevée par l’Union européenne. Tout ceux qui ont été impliqués, le Parlement, la Commission, le Conseil et tout le personnel, peuvent donc être satisfaits et fiers d’avoir géré en un laps de temps aussi court la mise en œuvre de trois opérations dont nous devons nous féliciter. Je pense que ce Parlement doit ressentir cette fierté et que nous devons également la communiquer aux citoyens européens: l’Union européenne continue à travailler sans relâche, avec toutes les ressources et les capacités à sa disposition, pour essayer de rendre meilleur et plus juste le monde où nous vivons et veiller à ce que l’Union européenne y joue un rôle significatif. Je voudrais insister sur le fait que l’opération Artemis sera une opération difficile. Comme vous le savez, Mesdames et Messieurs, nous avons commencé à déployer nos forces il y a quelques jours. Il y a maintenant 400 soldats dans la région. L’opération est dirigée par un commandant français et la France agira en tant que nation-cadre pour cette opération. Ces forces sont originaires, dans une large proportion, de nombreux pays de l’Union européenne, mais il y a également des forces de pays tiers, d’Afrique et d’autres régions du monde, comme l’Amérique latine, qui font partie de cette opération conduite par l’Union européenne. Conformément aux mandats qui nous ont été délivrés par le secrétaire général des Nations unies, nous espérons que cette transition pourra se faire quand cette force quittera la région d’Ituri; un passage sans heurt à une administration fondamentalement africaine et, à cette fin, nous sommes en contact avec les responsables politiques d’Afrique australe. Je voudrais commencer, Monsieur le Président, en disant quelques mots très brefs sur la situation au Moyen-Orient, qui reste extrêmement difficile malgré les lueurs d’espoir que nous avons entrevues ces jours derniers. Nous devons nous convaincre que tout ce qui est possible doit être fait en faveur du démarrage du processus de paix, qui malheureusement n’est toujours pas mis en œuvre, bien qu’on ait pu l’espérer ces jours-ci et au cours des dernières heures. Cette opération au Congo n’est pas uniquement une opération de maintien de la paix. Nous voulons favoriser le maintien de la paix de manière à pouvoir mener parallèlement à l’opération une action diplomatique intensive. Avant le début de l’opération déjà et chaque jour depuis son lancement le 12, je suis resté en contact avec le président de la République démocratique du Congo, avec les présidents des républiques voisines, en particulier le Rwanda et l’Ouganda, pays qui ont été le plus étroitement impliqués dans la région d’Ituri au nord du Congo. D’ici quelques jours, je me rendrai dans la région pour essayer de donner une impulsion diplomatique à cette situation, qui dure désormais depuis longtemps déjà. Grâce à cette coopération de l’Union européenne, nous pourrons peut-être assister à l’établissement d’un gouvernement provisoire en République démocratique du Congo et nous pourrions entrevoir des signes de paix dans ces régions où règnent malheureusement tant de pauvreté, de souffrance et de misère alors que le sous-sol regorge de richesses. Je voudrais donc remercier, en notre nom à tous, le pays qui dirige cette opération, la France, et tous les partenaires qui y participent, y compris - comme je l’ai mentionné - les pays tiers à notre continent, et je voudrais m’adresser tout spécialement à nos amis du Canada, lequel n’a pas hésité un seul instant à impliquer ses forces dans une opération dirigée par les Européens. Le Canada a prouvé une fois encore son affection et son respect pour l’Union européenne et, plus important encore, il a montré qu’il a, sur les problèmes mondiaux, des vues tellement analogues à celles de l’Union européenne. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, j’arrêterai ici cette première intervention. Je pense n’avoir rien laissé de côté mais, si tel était le cas, je suis sûr que tout deviendra clair quand je répondrai à vos questions. La feuille de route élaborée par le quartet a finalement été acceptée par les deux parties, par les Palestiniens et par le gouvernement israélien. Comme vous le savez, il y a eu ces jours-ci plusieurs réunions très importantes, une à Charm el-Cheikh, en Égypte, et une autre, importante également, à Akaba, où trois discours contenant de très importantes déclarations ont été prononcés, l’un par le président des États-Unis, un autre par le Premier ministre Sharon et le troisième par le Premier ministre Abou Mazen. Malheureusement, nous avons vu cette étape qui semblait pouvoir aboutir à certains résultats positifs, sinon s’évanouir, du moins traverser une phase difficile suite à la résurgence de la violence dans les territoires occupés et en Palestine. Comme vous le savez, la réunion d’Akaba a immédiatement été suivie d’actes de violence, d’actions terroristes et des réactions à ceux-ci, créant la spirale sans fin dont nous sommes malheureusement les témoins depuis si longtemps. Concernant l’aspect positif de la situation, je voudrais mettre en lumière la réunion des envoyés du quartet dans la région, tenue vendredi et présidée par M. Moratinos, représentant l’Union européenne, qui a été positive et nous permettra d’organiser dimanche à Amman une nouvelle réunion du quartet à laquelle assisteront ses principaux leaders. Le but de cette réunion est d’examiner comment continuer à promouvoir le processus engagé suite aux réunions de Charm el-Cheikh et d’Akaba, qui ont conduit à l’approbation de la feuille de route par les deux parties. La feuille de route doit être appliquée. Si la communauté internationale n’est pas capable de faire tout ce qui est possible pour faire appliquer la feuille de route, nous serons confrontés au même échec que le plan Mitchell ou le plan Tenet. Jusqu’à présent, nous avons pu produire des documents raisonnables, des documents porteurs d’espoir mais que les parties n’ont malheureusement pas été capables de mettre en œuvre avec l’aide de la communauté internationale. L’application de la feuille de route doit être notre objectif et la communauté internationale doit y consacrer tous les efforts nécessaires pour y parvenir."@fr6 ". Signor Presidente, è un grande piacere poter partecipare, ancora una volta, ad una seduta plenaria del Parlamento europeo per discutere di questioni che sono fondamentali per l’Unione europea e per il mondo in generale. Al momento, come sapete, sono in corso due tipi di negoziati: un negoziato che potremmo definire “intrapalestinese” e un altro tra Palestina e Israele. Può darsi che in questo stesso istante si stia aprendo uno spiraglio di luce davanti a noi. Conoscete bene il negoziato “intrapalestinese”, in corso tra il Primo Ministro Abu Mazen e i settori che hanno rifiutato la e che non hanno appoggiato le dichiarazioni rilasciate ad Aqaba. E’ in atto un negoziato con i dirigenti politici di e della islamica nella speranza di raggiungere presto un cessate il fuoco, che non sia una tregua breve, ma che permetta di mettere effettivamente in atto gli aspetti più politici della . In secondo luogo, è ora in corso un negoziato tra le autorità palestinesi, rappresentate dal ministro degli Interni, Mohamed Dahlan, e le autorità israeliane, affinché Israele si ritiri dalla striscia di Gaza, o almeno da una parte di essa, e i dell’Autorità palestinese si assumano ogni responsabilità in materia di sicurezza. Se si riuscisse a raggiungere un accordo in questo senso, tutti noi ne sentiremmo le conseguenze; dovremmo anche compiere uno sforzo per aiutare in termini economici l’Autorità palestinese a ripristinare e a costruire rapidamente almeno una parte delle sue infrastrutture di sicurezza. Infine, signor Presidente, credo che, per l’attuazione della sia assolutamente fondamentale controllare questo processo. Se non sono presenti persone in grado di valutare, analizzare ed esaminare l’evolversi del processo, a mio parere sarà molto difficile che esso possa andare avanti e giungere a buon fine. Abbiamo la possibilità di garantire il buon esito del processo, che, come sapete, consiste nel definire l’esistenza di due Stati, due Stati che possano coesistere in condizioni di pace, in un contesto regionale e con cui tutti gli altri paesi della regione possano instaurare relazioni diplomatiche e di altro genere. Lunedì mattina, a Lussemburgo, il Consiglio “Affari generali” si è riunito con il ministro degli Esteri dell’Autorità palestinese, e amico di molti di noi, Nabil Shaat, mentre in serata abbiamo ricevuto il ministro degli Esteri egiziano. Come gli onorevoli deputati potranno immaginare, stiamo lavorando a stretto contatto con tutti i paesi della regione affinché l’opportunità offerta dalla dia buoni frutti. Pochi giorni fa, per preparare il Consiglio di Lussemburgo, ho avuto l’occasione di recarmi in tutti i paesi della regione e posso comunicarvi che il desiderio di iniziare ad applicare la è forte, così come è grande il timore che, se non si coglierà questa si perderà l’ultima opportunità di trovare una soluzione pacifica e duratura in grado di porre fine alla frustrazione e alla sofferenza di cui molte persone sono vittime da ormai parecchio tempo. Pertanto, arrestare la violenza e gli omicidi mirati è un obiettivo che dobbiamo realizzare tutti insieme per riuscire ad avviare la . Permettetemi di formulare un paio di osservazioni approfittando della presenza del presidente della commissione per gli affari Esteri della Repubblica iraniana. Come ho già detto, ieri ho avuto l’occasione di avere un’ottima conversazione con lui, ma vorrei anche comunicarvi che lunedì, in seno al Consiglio “Affari generali e relazioni esterne”, è stata rilasciata una dichiarazione sulle relazioni tra Iran e Unione europea, che spero sia nota a tutti voi. Vorrei dire agli amici iraniani qui con noi oggi che, per l’Unione europea, l’Iran è un grande paese, un grande paese con cui vogliamo mantenere relazioni solide, con cui siamo impegnati in negoziati seri ed imperniati su due linee direttrici, una di carattere economico e l’altra di carattere politico. Quella di natura politica mi vede più direttamente coinvolto e riguarda il rispetto dei diritti umani, la rinuncia al sostegno di qualunque forma di terrorismo nonché la nuclearizzazione della Repubblica iraniana. Gli onorevoli deputati sanno che, in questo momento, l’Agenzia internazionale per l’energia atomica, tramite il suo direttore generale, Mohammed El Baradei, noto a molti di noi, ha reso pubbliche alcune inequivocabili dichiarazioni sul comportamento dell’Iran e sull’atteggiamento che dovrebbe tenere per rispettare gli appelli e i suggerimenti dell’AIEA. Per l’Unione europea, come ho detto ieri al presidente della commissione per gli affari Esteri con tutto il rispetto e l’affetto possibile, è assolutamente indispensabile che gli amici iraniani firmino il protocollo addizionale, poiché non esiste alcun motivo di non farlo. I nostri amici iraniani, inoltre, non dovrebbero chiedere alcuna contropartita, in quanto la firma del protocollo addizionale è un’azione in linea con il desiderio espresso da paesi come l’Iran e dagli Stati che compongono l’Unione europea: un mondo in cui non ci sono armi di distruzione di massa, ma energia utilizzata a fini di pace, sottoposto al controllo degli organi delle Nazioni Unite. A nostro parere, quindi, la firma del protocollo e il rispetto di tutti i criteri dell’ONU sono assolutamente fondamentali. Vorrei unirmi anch’io al caloroso benvenuto rivolto dal Presidente ai rappresentanti del parlamento iraniano, guidati dal presidente della commissione per gli affari Esteri, Mohsen Mirdamadi, che ho avuto l’opportunità di incontrare ieri e con cui ho tenuto una magnifica conversazione su temi di attualità, che quest’oggi avremo l’occasione di riprendere. Ci auguriamo e auspichiamo che, nel minor tempo possibile, il buon senso delle autorità e del popolo iraniani trasformino in realtà la richiesta che noi europei abbiamo rivolto loro in buona fede. Chiediamo la firma del protocollo addizionale, e senza contropartite, se non il mantenimento di relazioni costruttive e positive con gli amici dell’Unione europea. Mi è stato chiesto di fornire, in questo primo intervento, qualche accenno sull’operazione ARTEMIS, che l’Unione europea sta portando avanti nella Repubblica democratica del Congo, nella regione di Ituri e, più precisamente, nella città di Bunia. Vorrei segnalare che questa è la prima operazione militare che l’Unione europea realizza senza la partecipazione di altre organizzazioni. L’Unione europea ne è l’unica responsabile: si tratta di un’operazione autonoma avviata su richiesta del Segretario generale delle Nazioni Unite, Kofi Annan, che qualche giorno fa mi ha contattato per sapere se l’Unione europea sarebbe stata disposta ad impegnarsi in un’impresa di questo tipo. L’operazione non è facile, anzi, è complessa. Si è fatto quindi tutto il possibile affinché si riesca a centrarne l’obiettivo e l’Unione europea possa inoltre rispettare questo impegno a testa alta, in osservanza di una risoluzione del Consiglio di sicurezza dell’ONU. Mi preme rilevare che, subito dopo aver comunicato al Segretario generale la disponibilità dell’Unione europea ad assumere tale incarico, il Consiglio di sicurezza ha approvato la risoluzione 1484 che definisce i limiti temporali e spaziali della missione. Vorrei però sottolineare il fatto che, in un tempo davvero in meno di due settimane dal primo contatto con il Segretario generale delle Nazioni Unite, l’Unione europea è stata in grado di avviare un piano operativo complesso per la prima operazione militare di mantenimento della pace che ha realizzato in maniera autonoma in Africa. Ci tengo a dirlo perché, in seno al Consiglio, alla Commissione e allo Stato maggiore dell’Unione europea, ci sono state persone che hanno lavorato giorno e notte per elaborare documenti di alta qualità che hanno permesso un dispiegamento di forze in un tempo assolutamente . Inoltre, a margine di questa riflessione, vorrei ricordarvi che siamo alla metà del 2003. All’inizio del 2000, dopo la riunione del Consiglio europeo di Helsinki, ci è stato chiesto di dotarci dei mezzi atti a realizzare, entro il 2003, operazioni di mantenimento della pace di carattere militare o civile. Credo che possiamo essere tutti orgogliosi, Parlamento, Consiglio, Commissione e cittadini dell’Unione europea, del fatto che, a metà del 2003, l’Unione europea sia impegnata in tre operazioni di mantenimento della pace: una in Bosnia, che come sapete prosegue quella avviata dalle Nazioni Unite, un’altra a Skopje, che è il seguito di un’operazione iniziata dall’Alleanza atlantica, ed ora anche una ad Ituri, missione che è stata iniziata e spero verrà anche conclusa dall’Unione europea. Tutti quelli che hanno partecipato, quindi, il Parlamento, il Consiglio, la Commissione ed i nostri collaboratori in seno allo Stato maggiore, devono sentirsi soddisfatti e orgogliosi per aver avviato in così breve tempo tre operazioni di cui possiamo andare fieri. Credo che il Parlamento debba esserne consapevole e renderne partecipi anche i cittadini europei: l’Unione europea continua a lavorare incessantemente, con i mezzi e le capacità di cui dispone, affinché il mondo in cui viviamo sia più giusto e migliore, un mondo in cui l’Unione europea possa svolgere un ruolo importante. L’operazione ARTEMIS, lo ripeto, sarà un’impresa difficile. Sapete che, a pochi giorni dal dispiegamento delle nostre forze, i soldati presenti al momento sono 400. L’operazione è stata affidata ad un comandante francese e la Francia fungerà da nazione-quadro dell’operazione. Buona parte delle forze impiegate in questa operazione guidata dall’Unione europea è costituita da vari paesi dell’UE, ma sono presenti anche paesi terzi, sia africani che di altre parti del mondo, come ad esempio dell’America latina. Speriamo, conformemente ai mandati assegnatici dal Segretario generale delle Nazioni Unite, che sia possibile realizzare una transizione nel momento in cui questa forza abbandonerà la regione di Ituri; dovrà trattarsi di una transizione morbida verso un’amministrazione essenzialmente africana e per questo siamo in contatto con i dell’Africa australe. Signor Presidente, vorrei innanzi tutto formulare alcune brevi osservazioni sulla situazione in Medio Oriente che, benché negli ultimi giorni sia stata illuminata da qualche raggio di luce, continua ad essere estremamente difficile. Dobbiamo essere consci del fatto che tutti gli sforzi devono essere finalizzati ad avviare un processo di pace che, purtroppo, non riesce a decollare, nonostante vi siano stati alcuni spiragli di speranza negli ultimi giorni e nelle ultime ore. Quest’operazione in Congo non è volta esclusivamente al mantenimento della pace; vogliamo contribuire a mantenere la pace associando quest’operazione ad un’intensa azione diplomatica. Dal giorno 12, fin da prima che venisse avviata, sono costantemente in contatto con il Presidente della Repubblica democratica del Congo e con i Presidenti delle repubbliche vicine, soprattutto con quelli di Ruanda e Uganda, ovvero con i paesi più direttamente coinvolti nella questione della regione di Ituri, nel Congo settentrionale. Tra pochi giorni mi recherò sul posto per cercare di dare slancio diplomatico ad una situazione che si protrae da ormai molto tempo. In seguito a tale cooperazione dell’Unione europea potremmo forse assistere alla creazione di un governo provvisorio nella Repubblica democratica del Congo e intravedere uno spiraglio di pace in queste zone che, pur essendo purtroppo dominate da tanta povertà, sofferenza e miseria, sono anche caratterizzate da un sottosuolo ricco di risorse. A nome di tutti noi, quindi, vorrei esprimere i miei ringraziamenti al paese che è alla guida di quest’operazione, la Francia, e a tutti coloro che vi prendono parte, tra cui, come ho già detto, paesi esterni al continente. Mi riferisco in particolar modo al Canada, un paese amico che non ha avuto la minima esitazione quando si è trattato di impiegare le proprie forze al servizio di un’operazione guidata dagli europei. Ancora una volta, il Canada ha dimostrato l’affetto e il rispetto che nutre per l’Unione europea e, fatto ancor più importante, ha dimostrato di condividere la stessa visione dei problemi del mondo dell’UE. Signor Presidente, onorevoli deputati, concludo qui questo primo intervento. Credo di non aver tralasciato alcun aspetto, ma se così fosse, sono certo che, rispondendo alle domande degli onorevoli parlamentari, tutto risulterà chiaro. La elaborata dal Quartetto, è stata finalmente accettata da entrambe le parti, sia dai palestinesi che dal governo israeliano. Come sapete, negli ultimi giorni si sono svolte alcune riunioni molto importanti: una a Sharm-el-Sheik, in Egitto, e un’altra, altrettanto importante, ad Aqaba. In queste occasioni sono stati pronunciati tre discorsi: quello del Presidente degli Stati Uniti, quello del Primo Ministro Sharon e quello del Primo Ministro Abu Mazen, che hanno avuto la risonanza che spetta a dichiarazioni di grande rilievo. Sfortunatamente questo momento, che sembrava avrebbe dato luogo ad alcuni risultati positivi, pur non essendo svanito, ha attraversato una fase difficile a causa della ripresa degli episodi di violenza nei territori occupati e in Palestina. Come sapete, subito dopo l’incontro di Aqaba si sono verificati azioni violente, attacchi terroristici e azioni di rappresaglia che hanno perpetrato quell’inarrestabile spirale di cui purtroppo siamo testimoni da troppo tempo. Tra gli aspetti positivi vorrei segnalare che venerdì si è tenuta la riunione del Quartetto degli inviati nella zona, guidati dal rappresentante dell’Unione europea Moratinos, che è andata a buon fine e che permetterà di tenere, domenica prossima, un’altra riunione del Quartetto ad Amman, alla presenza dei suoi principali esponenti. Questa riunione ha l’obiettivo di trovare un modo per continuare a promuovere il processo iniziato dopo le riunioni di Sharm-el-Sheik e Aqaba, e che è sfociato nell’approvazione della da entrambe le parti. La dev’essere applicata. Se la comunità internazionale non è in grado di fare tutto il possibile affinché questo accada, ci troveremo a dover fare i conti con lo stesso fallimento che abbiamo dovuto affrontare quando erano stati presentati il piano Mitchell e il piano Tenet. Finora siamo riusciti ad elaborare documenti ragionevoli, documenti che erano pregni di speranza, ma che purtroppo le parti, pur con l’aiuto della comunità internazionale, non sono state in grado di applicare. L’attuazione della dev’essere il nostro obiettivo e la comunità internazionale deve compiere gli sforzi necessari per realizzarlo."@it9 "Mr President, it is a great pleasure once again to be able to participate in this plenary session of the European Parliament to discuss issues which are essential to the European Union and to the World in general. At the moment, as you know, two types of negotiation are underway, a negotiation which we could call ‘intra-Palestinian’ and another between Palestine and Israel. At the moment, it may be that we are once again seeing some light at the end of the tunnel. You are well aware of the intra-Palestinian negotiation. It is taking place between Prime Minister Abu Mazen and the factions which have rejected the Roadmap and which have not supported the statements made in Aqaba. There is a negotiation with the political leaders of Hamas and Islamic Jihad in the hope of reaching a ceasefire agreement soon, not a short ceasefire but rather one which really allows the more political aspects of the Roadmap to be implemented. Secondly, there is a negotiation between the Palestinian Authorities at the moment, headed by the Interior Minister, Mohamed Dahlan, and the Israeli authorities, with a view to achieving an Israeli withdrawal from Gaza, or at least from part of it, and the leaders of the Palestinian Authority fully taking up their security responsibilities. If this were to be agreed, it would have consequences for all of us; we would also have to make an effort to help the Palestinian Authority, from an economic point of view, so that it could rapidly restore and construct at least a part of its security infrastructure. Finally, Mr President, I believe that the control of this process is absolutely fundamental to the application of the Roadmap. If there is nobody on the ground able to give their opinion, to analyse and to observe how this process is developing, I believe it will be very difficult to move forward and to achieve a good result. We are being offered an opportunity to bring this process to a successful conclusion, and you know that the objective would be defined by the existence of two states, two states which could live together in peace, and within a regional context, with which all the other countries of the region could establish diplomatic and other types of relationship. On Monday, in Luxembourg, the General Affairs Council met in the morning with the Foreign Affairs Minister of the Palestinian Authority, a friend of many of us, Nabil Shaat, and in the evening we received the Egyptian Foreign Affairs Minister. As the honourable Members will imagine, we are working in close cooperation with all the countries of the region in order to try to ensure that the opportunity offered by the Roadmap leads to a good result. A few days ago I had the opportunity to travel to all the countries of the region for the preparation of the Luxembourg Council, and I can tell you that there is a great desire for the application of the Roadmap to begin; and at the same time there is a great fear that, if this opportunity is missed, we may have missed the final opportunity to find a peaceful and lasting solution which puts an end to the frustration and suffering of so many people over so long. Therefore, to stop the violence, to stop the selective assassinations, are things which we must achieve amongst all of us so that we can implement the Roadmap. Please allow me to make a couple of comments while the President of the Iranian Foreign Affairs Committee is present. As I said, yesterday I was able to hold a good conversation with him, but I would also like to say that on Monday a statement was made in the External Relations Council, of which I hope all the honourable Members are aware, on relations between Iran and the European Union. I would like to say to our Iranian friends, who are here with us this afternoon, that the European Union sees Iran as a great country. It is a great country with which we want to have solid relations, with which we are involved in serious negotiations with two approaches, one of an economic nature and one of a political nature. It is the political aspect which affects me most directly. It has to do with human rights, with the renunciation of support for any form of terrorism and with the nuclearisation of the Republic of Iran. The honourable Members will be aware that the International Atomic Energy Agency, through its Director-General, Mr ElBaradei, whom many of us know, has been making certain clear statements on the behaviour of Iran and how it should behave in order to comply with the appeals and suggestions of the International Atomic Energy Agency. As I said yesterday with all respect and affection to the President of the Foreign Affairs Committee, the European Union believes it is absolutely essential that our Iranian friends sign the additional protocol. There is absolutely no reason for them not to do so. Furthermore, our Iranian friends should not ask for anything in exchange, to sign the additional protocol is something which is in line with what countries such as Iran and the countries making up the European Union want: a world in which there is no proliferation of weapons of mass destruction and a world in which energy is used for peaceful purposes in a manner which is controlled by the organs of the United Nations, and therefore, to sign, to comply with all the requirements of United Nations, seems to us to be absolutely fundamental. I would like to join the President in warmly welcoming the representatives of the Iranian Parliament, headed by the Chairman of the Foreign Affairs Committee, Mr Mirdamadi, with whom I had the opportunity to meet yesterday and have a wonderful conversation on topical issues, issues which we will have the opportunity to discuss this afternoon. Our hope and desire is that the good sense of the Iranian authorities and people will mean that this demand, which we Europeans are making in good faith, becomes a reality as soon as possible. They must sign the additional protocol and they should do so without expecting anything in exchange other than to continue constructive and positive relations with their friends in the European Union. In this first speech I have been asked to give you some brief information about Operation Artemis, the operation currently being carried out by the European Union in the Democratic Republic of the Congo, in the region of Ituri and more specifically in the city of Bunia. I would like to say that this is the first military operation the European Union has carried out without the assistance of any other organisation. It is the exclusive responsibility of the European Union. It is an autonomous operation requested by the Secretary-General of the United Nations, Mr Kofi Annan, who contacted me a few days ago to find out whether the European Union would be prepared to commit itself to an operation of this nature. The operation is not easy. It is complex, and therefore everything possible has been done so that it may fulfil its objective and so that the European Union may complete this commitment with its head held high and having implemented a resolution of the United Nations Security Council. I would like to point out that, immediately after responding to the Secretary-General that the European Union was prepared to carry out this task, the Security Council approved Resolution 1484 which defines the limits of this mission both in terms of space and in terms of time. But I would like to insist that in a genuinely record time, in less than two weeks from the first contact with the Secretary-General of the United Nations, the European Union has been able to implement a whole complex operational set-up for the first military peace-keeping operation carried out by the European Union autonomously in Africa. I am glad to be able to say this, because many people in the Council, the Commission and the General Staff of the European Union have worked day and night producing high-quality documents which have allowed forces to be deployed in absolutely record time. And in relation to this thought, I would like to point out that we are midway through 2003. At the beginning of 2000, following the meeting of the European Council in Helsinki, we were asked to put ourselves in a position in 2003 or at the end of 2003 to be able to carry out peace-keeping operations of a military or civilian nature. I believe we can all be proud, Parliament, the Council, the Commission, all the citizens of Europe, of the fact that halfway through 2003, the European Union is currently committed to three peace-keeping operations: one in Bosnia, as you know, continuing operations begun by the United Nations, another in Skopje taking over an operation begun by the Atlantic Alliance and one currently in Ituri, an operation begun by the European Union which I hope can be completed by the European Union. All of us who have participated, therefore, can feel somewhat satisfied and proud: Parliament, the Commission, the Council, our colleagues in the General Staff, of having managed in such a short space of time to implement three operations which we must feel proud of, and I believe that Parliament must feel this and that we must also communicate it to the European citizens: the European Union is still working ceaselessly, with all the resources and capacities at its disposal, to try to make the world we are living in fairer and better and to ensure that the European Union plays a significant role in it. I would insist that Operation Artemis is going to be a difficult one. The honourable Members are aware that a few days ago we began to deploy the force. There are now 400 soldiers in the region. The operation is being led by a French commander, and France will act as the framework-nation for the operation. There are forces from many countries of the European Union, a significant proportion, but also from third countries, from Africa and from other areas of the world, such as Latin America, deployed as part of this operation led by the European Union. In accordance with the mandates issued to us by the Secretary-General of United Nations, we hope that this transition can be made when this force leaves the region of Ituri; a smooth transition to a fundamentally African administration and to this end we are in contact with the leaders of southern Africa. I would like to begin with a few brief words on the situation in the Middle East, Mr President, which, despite the rays of hope we have seen over recent days, is still extremely difficult. We must be aware that every possible effort should be directed towards initiating the peace process, which is unfortunately not being implemented, although there have been moments of hope in recent hours and recent days. This operation in the Congo is not just a peace-keeping operation. We want to help to keep the peace so that we can accompany the operation with intensive diplomatic action. Since before the operation began and every day since it began on the 12th, I have maintained contact with the President of the Democratic Republic of the Congo, with the Presidents of the neighbouring republics, in particular Rwanda and Uganda, the countries which have been most closely involved with the region of Ituri in the north of the Congo. In a few days time I will travel to the region to try to give diplomatic impetus to the situation which has now been going on for a long time. As a result of this European Union cooperation we will perhaps be able to see the establishment of a provisional government in the Democratic Republic of the Congo and we may glimpse signs of peace in these regions where, while there is unfortunately so much poverty, suffering and misery, there is also so much wealth underground. I would therefore like to thank, on behalf of all of us, the country which is heading this operation, France, and all the members participating in it including – as I have said – countries from outside the continent, and I would like to address very directly our friends in Canada, which has not had the least hesitation in involving its forces in an operation led by the Europeans. Canada has demonstrated once again its affection and respect for the European Union and, more importantly, the fact that it has such a similar view of the world's problems as the European Union. Mr President, ladies and gentlemen, I will end this first speech here. I believe I have left nothing out, but if I have, I am sure that everything will become clear when I reply to your questions. The Roadmap, which was produced by the Quartet, has finally been accepted by both sides, by Palestinians and by the Israeli Government. As you know, in recent days there have been certain very important meetings, one in Sharm El Sheik, in Egypt, and another important one in Aqaba, where three speeches, the speech by the President of the United States, the speech by Prime Minister Sharon and the speech by Prime Minister Abu Mazen, had the air of very important declarations. Unfortunately, that moment, which seemed as if it would lead to certain positive results, we have seen, if not die away, at least pass through a difficult phase as a result of the resurgence of violence in the occupied territories and in Palestine. As you know, immediately after the meeting in Aqaba, acts of violence took place, terrorist actions and responses to them, creating the unstoppable spiral which we have unfortunately been witnessing for so long. On the positive side, I would highlight the Quartet meeting on Friday of the envoys to the region, headed by Mr Moratinos representing the European Union, which has been positive and which will allow us to hold a new meeting on Sunday of the Quartet in Amman, which will be attended by its principal leaders. The aim of this meeting will be to consider how we can continue to promote the process which was opened up following the meetings in Sharm El Sheik and Aqaba, which led to the approval of the Roadmap by both sides. The Roadmap must be applied. If the international community is not able to do everything possible to see that the Roadmap is applied, we will be faced with the same failure that we faced when the Mitchell Plan was presented, or when the Tenet Plan was presented. Till now we have been able to produce sensible documents, documents which were full of hope, but which, unfortunately, the parties have not been able, with the help of the international community, to implement. The fulfilment of the Roadmap must be our objective and the international community must make every possible effort to achieve that."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, het is mij opnieuw een groot genoegen te kunnen deelnemen aan een plenaire vergadering van het Europees Parlement voor de bespreking van kwesties die van fundamenteel belang zijn voor de Europese Unie en voor de wereld in het algemeen. U weet dat momenteel twee soorten overleg plaatsvinden: het ene binnen Palestina en het andere tussen Palestina en Israël. Mogelijk dat zich op dit moment een nieuw lichtpuntje voor ons aandient. Het overleg binnen Palestina is u welbekend. Dat vindt plaats tussen premier Abu Mazen en de partijen die de routekaart hebben verworpen en de verklaringen die in Aqaba openbaar zijn gemaakt, niet hebben gesteund. Er wordt overlegd met de politieke leiders van Hamas en de Islamitische Jihad in de hoop snel overeenstemming over een staakt-het-vuren te bereiken. Dat bestand zou niet van korte duur moeten zijn maar ons in staat moeten stellen een echt begin te maken met de meer politieke aspecten van de routekaart. Verder zijn de Palestijnse autoriteiten momenteel, onder leiding van de minister van Binnenlandse Zaken, de heer Mohamed Dahlan, in gesprek met de Israëlische autoriteiten. De bedoeling van dat overleg is te bewerkstelligen dat Israël zich gedeeltelijk terugtrekt uit de Gazastrook, en dat de leiders van het Palestijnse Gezag volledige verantwoordelijkheid aanvaarden voor de veiligheidsfuncties. Mocht daarover een akkoord worden bereikt, dan zou dat gevolgen hebben voor ons, en zouden wij ons een inspanning moeten getroosten om tevens het Palestijnse Gezag in economische zin bij te staan, zodat het de veiligheidsinfrastructuur snel opnieuw kan opbouwen, al is het maar ten dele. Tot slot denk ik, mijnheer de Voorzitter, dat bij de tenuitvoerlegging van de routekaart de beheersing van dit proces van fundamenteel belang is. Als in de praktijk de juiste mensen ontbreken om het proces te evalueren en te volgen, dan denk ik dat het zeer lastig zal blijken het voort te zetten en tot een goed einde te brengen. Nu hebben wij daarvoor de kans, en u weet wat dat betekent: het naast elkaar bestaan van twee staten die samen in vrede verder kunnen, in een regionale context, als landen waarmee alle overige landen in de regio diplomatieke en andere betrekkingen kunnen aangaan. In Luxemburg heeft op maandag de Raad Algemene Zaken ‘s ochtends de nieuwe minister van Buitenlandse Zaken van het Palestijns Gezag en vriend van velen van ons, de heer Nabil Chaath, en ‘s avonds de minister van Buitenlandse Zaken van Egypte ontvangen. U zult begrijpen dat wij ons in nauwe samenwerking met alle landen in de regio inzetten om de kans die de routekaart ons biedt te doen slagen. Ter voorbereiding op de Raad van Luxemburg heb ik enkele dagen geleden een bezoek gebracht aan alle landen in de regio. Ik kan u zeggen dat de wens een begin te maken met de tenuitvoerlegging van de routekaart sterk aanwezig is, maar ook dat men zeer bevreesd is dat als deze mogelijkheid niet wordt benut, de laatste kans op een vreedzame, duurzame oplossing verkeken zal zijn, en er geen eind zal komen aan de voor velen al zo lang durende periode van frustratie en lijden. Het is derhalve zaak dat wij met een gezamenlijke inspanning een halt toeroepen aan het geweld en de gerichte moordaanslagen, want dan maken wij de weg vrij voor de routekaart. Staat u mij toe de aanwezigheid van de voorzitter van de Commissie buitenlandse zaken van de Republiek Iran aan te grijpen voor nog een korte opmerking. In aanvulling op het goede gesprek dat ik gisteren met hem heb gehad, wil ik wijzen op de verklaring die de Raad buitenlandse betrekkingen maandag heeft afgelegd. Die verklaring, die u, geachte Afgevaardigden, hopelijk allen bekend is, betreft de betrekkingen tussen Iran en de Europese Unie. Ik wil onze vandaag hier aanwezige Iraanse vrienden zeggen dat Iran voor de Europese Unie een groot land is waarmee wij hechte betrekkingen willen onderhouden. Wij voeren met Iran momenteel serieuze besprekingen over economische en politieke aangelegenheden. De politieke kwesties, die meer rechtstreeks onder mijn verantwoordelijkheid vallen, hangen samen met de mensenrechten, steun aan terroristische daden en de ontwikkeling van kernwapens. Het Internationaal Energieagentschap heeft bij monde van het hoofd van het agentschap, de heer El Baradei, enkele duidelijke verklaringen bekendgemaakt over de handelwijze van Iran en over hoe het land die meer in overeenstemming zou kunnen brengen met de middelen en voorstellen van het Internationaal Energieagentschap. Voor de Europese Unie, en dat heb ik gisteren met de beste bedoelingen tegen de voorzitter van de Commissie buitenlandse betrekkingen gezegd, is het van fundamenteel belang dat onze Iraanse vrienden het aanvullend protocol ondertekenen. Er is geen enkele reden om dat niet te doen. Onze Iraanse vrienden zouden daarvoor geen tegenprestatie moeten verlangen, want ondertekening van het aanvullend protocol is een stap in de richting van hetgeen landen als Iran en de lidstaten van de Europese Unie nastreven, namelijk een wereld zonder proliferatie van massavernietigingswapens en een wereld waarin de landen energie voor vreedzame doeleinden gebruiken, onder toezicht van de organen van de Verenigde Naties. Ondertekening en naleving van alle voorwaarden van de Verenigde Naties is onzes inziens derhalve een eerste vereiste. Ik sluit mij aan bij de vriendelijke woorden die de Voorzitter zojuist heeft gericht tot de vertegenwoordigers van het parlement van Iran, onder leiding van de voorzitter van de Iraanse commissie van buitenlandse zaken, de heer Mirdamadi. Gisteren heb ik met hen een uiterst boeiend gesprek gehad over een aantal actuele onderwerpen die vanmiddag op de agenda staan. Wij verwachten en wensen van de Iraanse autoriteiten en het Iraanse volk dat zij op de kortst mogelijke termijn tegemoetkomen aan hetgeen de Europese Unie te goeder trouw van hen vraagt: dat zij overgaan tot ondertekening van het aanvullend protocol en daarvoor als enige tegenprestatie verwachten dat de betrekkingen met hun vrienden van de Europese Unie op dezelfde constructieve en positieve wijze worden voortgezet. Mij is gevraagd in deze eerste interventie een korte uiteenzetting te geven van Artemis, de militaire operatie die de Europese Unie op dit moment uitvoert in de Democratische Republiek Congo, in de Ituri-regio, meer in het bijzonder in de stad Bunia. Welnu, dit is voor het eerst dat de Europese Unie een militaire operatie uitvoert zonder de steun van enige andere organisatie. Het gaat om een autonome operatie die onder de uitsluitende verantwoordelijkheid van de Europese Unie valt en die wordt ondernomen op verzoek van de secretaris-generaal van de Verenigde Naties, de heer Kofi Anan. De heer Anan heeft mij nog maar enkele dagen geleden gevraagd of de Europese Unie bereid zou zijn een dergelijke operatie te ondernemen. Gelet op de complexiteit van de operatie, is al het mogelijke gedaan om ervoor te zorgen dat zij tot een goed einde wordt gebracht en dat de Europese Unie achteraf trots kan zijn op haar inzet, in het besef een resolutie van de VN-Veiligheidsraad te hebben uitgevoerd. Zoals u weet, nam de Veiligheidsraad nadat de Europese Unie had aangegeven bereid te zijn deze taak op zich te nemen, resolutie 1484 aan om de reikwijdte van deze missie in ruimte en tijd te bepalen. Ik wil er met nadruk op wijzen dat de Europese Unie in staat is gebleken in een absolute recordtijd van nog geen twee weken na het eerste verzoek van de secretaris-generaal van de Verenigde Naties een uitgebreide, complexe actie op gang te brengen voor de eerste autonome militaire operatie voor vredeshandhaving van de Europese Unie in Afrika. Ik zeg dit graag omdat in de Raad, de Commissie en de Generale Staf van de Europese Unie door velen dag en nacht is doorgewerkt om de kwalitatief zeer hoogwaardige documenten in een absolute recordtijd tot stand te brengen die de inzet van de troepen mogelijk moesten maken. In het verlengde hiervan wil ik in herinnering brengen dat wij ons halverwege 2003 bevinden, en dat ons begin 2000, na de Europese Raad van Helsinki, werd gevraagd ons voor te bereiden om tegen het einde van 2003 civiele of militaire operaties voor vredeshandhaving te kunnen uitvoeren. Mijns inziens kunnen wij allen - Parlement, Raad, Commissie en burgers van Europa - er trots op zijn dat halverwege het jaar 2003 de Europese Unie betrokken is bij drie operaties voor vredeshandhaving: één in Bosnië, zoals u bekend als voortzetting van een door de VN begonnen operatie; één in Skopje, waar wij het vaandel hebben overgenomen van de Atlantische Alliantie; en nu dan één in Ituri, een operatie waartoe de Europese Unie het initiatief heeft genomen en die zij naar ik hoop ook kan volbrengen. Enig gevoel van voldoening en trots is daarom wel op zijn plaats voor al degenen die hebben deelgenomen: Parlement, Commissie, Raad, onze medewerkers in de Generale Staf, want het is geen geringe prestatie dat wij deze drie operaties in zo’n korte tijd in gang hebben kunnen zetten. Mijns inziens zou ook het Parlement er zo over moeten denken, en zouden wij de Europese burgers moeten doen beseffen dat zij trots kunnen zijn op een Europese Unie die, met de middelen en mogelijkheden die haar ter beschikking staan, zonder een moment te verliezen opkomt voor een rechtvaardiger wereld, een wereld waarin de Europese Unie een rol van betekenis speelt. Nogmaals, ARTEMIS wordt geen eenvoudige operatie. U weet dat wij enkele dagen geleden begonnen zijn met het inzetten van onze troepen. Op dit moment bevinden zich 400 soldaten in de regio. De operatie wordt geleid door een Franse commandant, en Frankrijk fungeert als kadernatie. Een groot aantal lidstaten van de Unie zenden troepen, die tezamen een belangrijk deel van de totale strijdkrachten uitmaken, maar derde landen, zowel in Afrika als in andere delen van de wereld, bijvoorbeeld Latijns Amerika, doen eveneens mee aan deze, door de Europese Unie geleide operatie. Overeenkomstig het mandaat van de secretaris-generaal van de Verenigde Naties hopen wij na terugtrekking van de troepenmacht uit de Ituri-regio een vreedzame overgang naar een overwegend Afrikaans bestuur te kunnen bewerkstelligen, waartoe wij contact onderhouden met de leiders van Zuid-Afrika. Ik zou als eerste, mijnheer de Voorzitter, kort willen ingaan op de situatie in het Midden-Oosten. Ondanks het enkele lichtpuntje dat wij de laatste dagen hebben gezien, is die situatie nog altijd buitengewoon lastig. Wij moeten beseffen dat alle inspanningen gericht moeten zijn op het starten van een vredesproces dat helaas maar niet op gang komt, ook al zijn er de laatste uren en dagen momenten van hoop geweest. Ons optreden in Congo behelst meer dan vredeshandhaving, en gaat gepaard met een intensieve diplomatieke actie. Ik onderhoud al geruime tijd contact - en sinds de aanvang van de operatie, de twaalfde van deze maand, dagelijks - met de president van de Democratische Republiek Congo, en met de presidenten van de buurrepublieken, met name Rwanda en Uganda, want dat zijn de twee landen die het meest betrokken zijn geweest bij de ontwikkelingen in deze regio in Noord-Congo, Ituri. Over enkele dagen reis ik naar deze streek om te proberen de al heel lang bestaande situatie daar een diplomatieke impuls te geven. Wij hopen dat deze medewerking vanuit de Europese Unie aanleiding zal zijn voor de vorming van een overgangsregering in de Democratische Republiek Congo en voor de eerste lichtpuntjes van vrede in deze regio, waar de mensen paradoxaal genoeg onder zulke erbarmelijke omstandigheden moeten leven terwijl de bodem zo rijk is aan grondstoffen. Ik wil daarom namens ons allen dankzeggen aan de natie die aan het hoofd staat van deze operatie - Frankrijk - en aan alle deelnemende landen, waaronder, zoals gezegd, ook landen van buiten de Unie. Ik wil mij in dit verband graag tot een bevriend land richten, Canada, omdat het geen moment twijfelde om troepen beschikbaar te stellen voor een door Europeanen geleide operatie. Canada heeft opnieuw laten zien dat het een speciale band heeft met de Europese Unie en, wat nog belangrijker is, dezelfde visie heeft op de problemen in de wereld als de Europese Unie. Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, hiermee beëindig ik mijn eerste interventie. Ik denk dat ik alle belangrijke punten heb genoemd. Mocht dat niet zo zijn, dan kan ik aan de hand van uw vragen een en ander vast en zeker nog verduidelijken. Het door het kwartet van de Verenigde Staten, de Europese Unie, Rusland en de Verenigde Naties ontworpen vredesinitiatief, de zogenaamde “routekaart”, is eindelijk door beide partijen aanvaard, de Palestijnen en de regering van Israël. U weet dat er de laatste dagen enkele zeer belangrijke bijeenkomsten zijn gehouden, zoals in Sharm-El-Sheik, Egypte, en in Aqaba. Tijdens die bijeenkomsten hebben de president van de Verenigde Staten, premier Sharon en premier Abu Mazen elk een toespraak gehouden waarvan de woorden de weerklank vonden die van dergelijke gelegenheden verwacht mogen worden. Terwijl deze serie bijeenkomsten positieve verwachtingen wekte, hebben wij sindsdien helaas gezien dat die verwachtingen na het oplaaiende geweld in de bezette gebieden en in Palestina weliswaar niet geheel zijn tenietgedaan maar wel sterk zijn afgezwakt. Zoals u weet zijn er direct na de besprekingen in Aqaba gewelddadigheden uitgebroken: terroristische acties en de reacties daarop in die oneindige geweldsspiraal waarvan wij helaas al veel te lang getuige zijn. Daartegenover staat dat de vergadering van het kwartet van vrijdag, onder leiding van de heer Moratinos als vertegenwoordiger van de Europese Unie, positief is geweest. Positief in de zin dat er zondag aanstaande, in Amman, een nieuwe bijeenkomst zal zijn van het kwartet, waarbij de belangrijkste verantwoordelijken van het viertal aanwezig zullen zijn. Het doel van die bespreking is na te gaan hoe een nieuwe impuls kan worden gegeven aan het proces dat in Sharm-El-Sheik en Aqaba in gang is gezet en dat beide partijen gebracht heeft tot aanvaarding van de routekaart. De routekaart moet per se worden gevolgd. Als de internationale gemeenschap niet in staat is al het mogelijke te doen om dat voor elkaar te krijgen, dan wacht ons hetzelfde echec als bij het plan-Mitchell of het plan-Tenet. Tot nu toe zijn wij erin geslaagd met zinnige documenten te komen, documenten vol hoop. Helaas zijn de partijen niet in staat gebleken met behulp van de internationale gemeenschap een begin te maken met de tenuitvoerlegging van die documenten. Onze doelstelling moet zijn het volgen van de routekaart, en de internationale gemeenschap moet zich inzetten om dat mogelijk te maken."@nl2 "Senhor Presidente, é um grande prazer, mais uma vez, poder participar numa sessão plenária do Parlamento Europeu para debater questões que são fundamentais para a União Europeia e para o mundo em geral. No momento actual, como sabem, estão em curso dois tipos de negociação, uma negociação que poderíamos designar "intrapalestiniana" e outra entre a Palestina e Israel. Presentemente é possível que vejamos, de novo, alguma luz ao fundo do túnel. Os senhores deputados conhecem bem a negociação intrapalestiniana. Realiza-se entre o Primeiro-Ministro Abu Mazen e as facções que rejeitaram o Roteiro e que não apoiaram as declarações feitas em Aqaba. Há uma negociação com os dirigentes políticos do Hamas e da Jihad Islâmica com a esperança de alcançar, em breve, um acordo de cessar-fogo, não um cessar-fogo de curta duração, mas um cessar-fogo que permita, efectivamente, implementar os aspectos de carácter mais político do Roteiro. Em segundo lugar, há uma negociação entre as autoridades palestinas neste momento, encabeçada pelo Ministro do Interior, Mohamed Dahlan, e as autoridades israelitas, com o propósito de conseguir a retirada de Israel de Gaza, ou pelo menos de uma parte de Gaza, e que os líderes da Autoridade Palestina assumam plenamente as suas responsabilidades em matéria de segurança. Caso fosse possível chegar a um acordo, teria consequências para todos nós; teríamos também de fazer um esforço para ajudar a Autoridade Palestiniana, do ponto de vista económico, a fim de que pudesse recuperar e construir rapidamente, pelo menos, uma parte das suas infra-estruturas de segurança. Por último, Senhor Presidente, penso que o controlo deste processo é absolutamente fundamental para a aplicação do Roteiro. Se não houver sobre o terreno pessoas capazes de determinar, de analisar e de observar a evolução deste processo, penso que muito dificilmente se registarão progressos e se alcançarão resultados positivos. Abre-se-nos a possibilidade de conseguir que este processo chegue ao fim, e sabem que o objectivo se define pela existência de dois Estados, dois Estados que possam viver juntos em paz, num contexto regional, com os quais todos os restantes países da região possam estabelecer relações diplomáticas e outro tipo de relações. Na segunda-feira, no Luxemburgo, o Conselho “Assuntos Gerais” reuniu-se de manhã com o Ministro dos Negócios Estrangeiros da Autoridade Palestina, amigo de muitos de nós, Nabil Shaat, e, à tarde, recebemos o Ministro dos Negócios Estrangeiros do Egipto. Como os senhores deputados podem imaginar, estamos a trabalhar em estreita cooperação com todos os países da região para tentar que esta oportunidade proporcionada pelo Roteiro conduza a bons resultados. Tive a oportunidade há poucos dias de me deslocar a todos os países da região para a preparação do Conselho do Luxemburgo, e posso dizer-lhes que existe uma grande vontade de que se implemente o Roteiro; ao mesmo tempo que há um grande receio de que, caso esta oportunidade se perca, tenhamos perdido a última oportunidade de encontrar uma solução pacífica e duradoura, que ponha termo à frustração e ao sofrimento de tanta gente durante tanto tempo. Por conseguinte, pôr termo à violência, pôr termo aos assassinatos selectivos, são objectivos que temos de alcançar em conjunto para que seja possível implementar o Roteiro. Permitam-me que faça algumas observações aproveitando a presença do Presidente da Comissão da Política Externa do Parlamento da República Islâmica do Irão. Como já disse, tive ontem ocasião de manter uma boa conversação com ele, mas devo também dizer que na segunda-feira foi feita, no Conselho "Relações Externas", uma declaração que espero venha a ser do conhecimento de todos os senhores deputados sobre as relações entre o Irão e a União Europeia. Queria dizer aos nossos amigos iranianos, que estão aqui connosco esta tarde, que a União Europeia considera o Irão um grande país. É um grande país com o qual queremos manter relações sólidas, com o qual estamos comprometidos numa negociação séria que tem duas vertentes, uma de carácter económico e outra de carácter político. A vertente de carácter político é a que me diz respeito de forma mais directa. Prende-se com o respeito pelos direitos humanos, com a renúncia ao apoio a qualquer acto de terrorismo e, também, com a nuclearização da República de Irão. Os senhores deputados saberão que a Agência Internacional da Energia Atómica, através do seu Director-Geral, senhor El Baradei, conhecido de muitos de nós, tornou públicas algumas declarações inequívocas sobre o comportamento do Irão e sobre como este país deveria agir para dar resposta aos apelos e às sugestões da Agência Internacional da Energia Atómica. Como afirmei ontem, com todo o respeito e com toda a estima, ao Presidente da Comissão da Política Externa, a União Europeia considera absolutamente fundamental que os nossos amigos iranianos assinem o protocolo adicional. Não existe qualquer razão para que não o façam. Além disso, os nossos amigos iranianos não deveriam pedir nada em troca; assinar o protocolo adicional vai ao encontro do que os países como o Irão e os países como os que formam a União Europeia desejam: um mundo onde não haja proliferação de armas de destruição maciça e um mundo onde a energia seja utilizada para fins pacíficos de forma controlada pelos órgãos das Nações Unidas. Por conseguinte, assinar, cumprir todos os requisitos das Nações Unidas, afigura-se-nos absolutamente fundamental. Gostaria de me associar às calorosas boas-vindas que o Presidente dirigiu à delegação do Parlamento do Irão, encabeçada pelo Presidente da sua Comissão da Política Externa, Mohsen Mirdamadi, com quem tive ocasião de me reunir ontem e de manter uma magnífica conversa sobre temas da actualidade, temas que teremos ocasião de debater esta tarde. Esperamos e desejamos que as autoridades e o povo do Irão, com a maior brevidade possível, tornem realidade esta exigência que nós, europeus, lhes fazemos de boa fé. Devem assinar o protocolo adicional e devem fazê-lo sem esperar nada em troca para além de continuar a manter relações construtivas, positivas, com os seus amigos da União Europeia. Nesta primeira intervenção solicitaram-me que lhes facultasse uma breve informação sobre a Operação Artemis, a operação que a União Europeia está a levar a efeito presentemente na República Democrática do Congo, na zona de Ituri, mais concretamente na cidade de Bunia. Devo dizer que esta é a primeira operação militar que a União Europeia realiza sem a intervenção de nenhuma outra organização. É da exclusiva responsabilidade da União Europeia. É uma operação autónoma, a pedido do Secretário-Geral das Nações Unidas, senhor Kofi Annan, que entrou em contracto comigo há poucos dias para saber se a União Europeia estaria preparada para se comprometer com uma operação desta natureza. A operação não é fácil. É uma operação complexa e, por isso, envidaram-se todos os esforços para que cumpra o seu objectivo e para que a União Europeia conclua este compromisso com a cabeça bem erguida e tendo cumprido uma resolução do Conselho de Segurança das Nações Unidas. Desejo salientar que, imediatamente após responder ao Secretário-Geral que a União Europeia estava em condições de cumprir esta missão, o Conselho de Segurança aprovou a Resolução 1484, que define os limites desta missão, tanto no espaço como no tempo. Mas gostaria de insistir em que, num tempo realmente recorde, em menos de duas semanas desde o primeiro contacto com o Secretário-Geral das Nações Unidas, a União Europeia foi capaz de iniciar um operativo complexo para a primeira operação militar de manutenção da paz que a União Europeia leva a cabo de forma autónoma em África. É com satisfação que o digo, porque houve muitas pessoas no Conselho, na Comissão e no Secretariado-Geral da União Europeia que trabalharam dia e noite elaborando documentos de grande qualidade que permitiram a colocação das forças em tempo absolutamente recorde. Na linha desta reflexão, gostaria de salientar que estamos a meio de 2003. No início de 2000, na sequência da reunião do Conselho Europeu de Helsínquia, fomos instados a estar em condições em 2003 ou no final de 2003 de realizar operações de manutenção da paz de carácter militar ou civil. Penso que podemos estar todos orgulhosos, Parlamento, Conselho, Comissão, todos os cidadãos da Europa, pelo facto de, a meados de 2003, a União Europeia estar comprometida com três operações de manutenção da paz: uma na Bósnia, como sabem, dando seguimento a operações iniciadas pelas Nações Unidas, outra em Skopje, dando continuidade a uma operação iniciada pela Aliança Atlântica e uma em Ituri, uma operação iniciada pela União Europeia que espero possa ser concluída também pela União Europeia. Todos aqueles que participaram devem, por conseguinte, sentir um misto de satisfação e de orgulho: o Parlamento, a Comissão, o Conselho, o Secretariado-Geral, por termos conseguido, num lapso de tempo tão curto, iniciar três operações de que devemos sentir-nos orgulhosos, e penso que o Parlamento deve sentir-se assim e que devemos transmiti-lo também aos cidadãos europeus: a União Europeia prossegue incessantemente o seu trabalho, com todos os meios e capacidades que possui, para tentar que este mundo em que vivemos seja um mundo mais justo e melhor e para garantir que a União Europeia desempenha nele um papel importante. A Operação Artemis, insisto, será uma operação difícil. Ainda há poucos dias, como sabem, as forças começaram a ser enviadas para o terreno. Neste momento há 400 soldados estacionados na região. A operação está sob a liderança de um comandante francês, e a França actuará como nação-quadro da operação. É integrada por forças de muitos países da União Europeia, uma parte significativa, mas também por forças de países terceiros, africanos e de outras zonas do mundo, designadamente latino-americanas, forças que integram esta operação dirigida pela União Europeia. Esperamos, de acordo com os mandatos que recebemos do Secretário-Geral das Nações Unidas, que seja possível proceder a esta transição quando esta força abandonar a região de Ituri; uma transição suave para uma administração fundamentalmente africana, para o que nos mantemos em contacto com os líderes da África do sul. Gostaria de começar com umas breves palavras sobre a situação no Médio Oriente, Senhor Presidente, que, apesar das centelhas de esperança a que assistimos nos últimos dias, continua a ser extremamente difícil. Devemos estar conscientes de que todos os esforços possíveis têm de se dirigir para o início do processo de paz que, lamentavelmente, não está a ser implementado, não obstante alguns sinais de esperança detectados nas últimas horas e nos últimos dias. Esta operação no Congo não é unicamente uma operação de manutenção da paz. Queremos ajudar à manutenção da paz, para fazer acompanhar a operação de uma acção diplomática intensa. Já antes do início da operação, e todos os dias desde que a operação teve início, no dia 12, tenho-me mantido em contacto com o Presidente da República Democrática do Congo, com os Presidentes das repúblicas vizinhas, em particular do Ruanda e do Uganda, os países que estiveram mais envolvidos com esta região de Ituri, do norte do Congo. Dentro de poucos dias deslocar-me-ei à região para tentar conferir um impulso diplomático à situação que dura há já muito tempo. Graças a esta cooperação da União Europeia, talvez seja possível assistir ao estabelecimento de um governo provisório na República Democrática do Congo e possam vislumbrar-se alguns indícios de paz nestas zonas onde, ao mesmo tempo que há, lamentavelmente, tanta pobreza, sofrimento e miséria, há muita riqueza no subsolo. Desejo, por conseguinte, manifestar o meu agradecimento, em nome de todos nós, ao país que encabeça esta operação, a França, e a todos os que participam na mesma, incluindo - como disse - países de fora do continente, e gostaria de lançar um apelo muito directo aos nossos amigos no Canadá, que não tiveram a mais pequena hesitação em colocar as suas forças ao serviço de uma operação dirigida pelos europeus. O Canadá demonstrou, mais uma vez, o seu afecto e respeito pela União Europeia e, o que é mais importante, o facto de ter uma visão tão similar à da União Europeia relativamente aos problemas mundiais. Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, termino aqui esta minha primeira intervenção. Penso ter dito tudo, mas, caso me tenha esquecido de algo, tenho a certeza de que tudo ficará claro quando responder às perguntas dos senhores deputados. O Roteiro, elaborado pelo Quarteto, foi finalmente aceite por ambas as partes, pelos palestinianos e pelo Governo de Israel. Como é do vosso conhecimento, nos últimos dias tiveram lugar algumas reuniões muito importantes, uma em Sharm El-Sheik, no Egipto, e outra, também importante, em Aqaba, onde três discursos, o discurso do Presidente dos Estados Unidos, o discurso do Primeiro-Ministro Ariel Sharon e o discurso do Primeiro-Ministro Abu Mazen, aparentaram ser declarações de extrema importância. Lamentavelmente, esse momento, que tudo fazia crer que iria conduzir a alguns resultados positivos, se não se extinguiu, pelo menos passou por uma fase difícil na sequência do recrudescimento da violência nos territórios ocupados e na Palestina. Como é do vosso conhecimento, imediatamente após a reunião de Aqaba, registaram-se actos violentos, acções terroristas e respectivas reacções, criando essa espiral imparável de que, lamentavelmente, somos testemunhas há já demasiado tempo. Salientarei, enquanto aspecto positivo, a reunião do Quarteto de sexta-feira dos enviados à região, chefiados pelo senhor Embaixador Moratinos, em representação da União Europeia, que foi positiva e que irá permitir que no próximo Domingo se realize uma nova reunião do Quarteto em Amã, com a presença dos seus principais líderes. O objectivo desta reunião é definir como pode continuar a impulsionar-se o processo aberto na sequência das reuniões de Sharm El-Sheik e Aqaba, que concluíram com a aprovação do Roteiro por ambas as partes. O Roteiro deve ser aplicado. Se a comunidade internacional não é capaz de fazer tudo o que for possível para que o Roteiro seja aplicado, estaremos confrontados com o mesmo fracasso com que nos deparámos quando o Plano Mitchell foi apresentado, ou o Plano Tenet. Até à data fomos capazes de elaborar documentos sensatos, documentos imbuídos de esperança, mas que, lamentavelmente, as partes não foram capazes, com a ajuda da comunidade internacional, de implementar. O cumprimento do Roteiro deve ser o nosso objectivo, e a comunidade internacional deve envidar todos os esforços necessários para o alcançar."@pt11 ". Herr talman! Det är ett stort nöje att än en gång kunna delta i ett av Europaparlamentets plenarsammanträden för att diskutera frågor av grundläggande vikt för Europaparlamentet och för världen i allmänhet. Som ni vet genomförs två typer av förhandlingar för närvarande, en förhandling som vi skulle kunna kalla för ”intrapalestinsk” och en annan mellan Palestina och Israel. Just nu kan det hända att ett nytt hopp öppnas för oss. Ni är väl insatta i de intrapalestinska förhandlingarna, vilka förs mellan premiärminister Abu Mazen och de fraktioner som har förkastat färdplanen och som inte har stött de uttalanden som offentliggjordes efter mötet i Aqaba. Det genomförs förhandlingar mellan de politiska ledarna för Hamas och Islamiska Jihad, i hopp om att nå en snabb överenskommelse om eldupphör, inte ett kortvarigt sådant, utan ett eldupphör som verkligen gör det möjligt att inleda arbetet med de mer politiska aspekterna av färdplanen. Dessutom förs för närvarande förhandlingar mellan de palestinska myndigheterna, som leds av inrikesministern, Mohammed Dahlan, och Israels myndigheter. Tanken är att nå ett avtal om att Israel drar sig tillbaka från Gazaremsan, åtminstone från en del av denna, och att de ansvariga inom den palestinska myndigheten fullständigt tar på sig ansvaret för säkerhetsfunktionerna. Om man lyckas nå en överenskommelse om detta kommer det att få följder för oss alla, då måste även vi anstränga oss för att bistå med ekonomiskt stöd till den palestinska myndigheten för att den snabbt skall kunna återhämta och återuppbygga åtminstone en del av sin säkerhetsinfrastruktur. Herr talman! När det gäller tillämpningen av färdplanen anser jag avslutningsvis att det är mycket viktigt att ha kontroll över den processen. Om vi inte har personer i området som kan yttra sig om och analysera processen och följa utvecklingen, tror jag att det kommer att bli mycket svårt att gå vidare och få processen i hamn. Vi har nu möjligheten att se till att processen slutförs, och ni vet att målet är att det skall finnas två stater, som kan leva tillsammans i fred, som kan existera sida vid sida i den regionala omgivningen och som alla de andra länderna i regionen skall kunna inrätta diplomatiska och andra slags förbindelser med. I måndags i Luxemburg sammanträdde rådet (allmänna frågor) med den palestinska myndighetens nya utrikesminister, en vän till många av oss, Nabil Shaat, och på kvällen tog vi emot Egyptens utrikesminister. Som ni förstår för vi ett nära samarbete med alla länderna i regionen för att försöka se till att den möjlighet som öppnades i och med färdplanen leder till goda resultat. Jag fick tillfälle att resa till alla länderna i regionen för några dagar sedan i samband med förberedelserna inför rådets möte i Luxemburg, och jag kan säga er att det finns en stark önskan att börja tillämpa färdplanen, samtidigt som man fruktar att vi kommer att förlora det sista tillfället till att finna en fredlig och varaktig lösning för att få slut på den frustration och det lidande som så många människor har uthärdat under en så lång tid. Att stoppa våldet, att stoppa det selektiva mördandet, är följaktligen ett mål som vi måste uppnå tillsammans för att kunna genomföra färdplanen. Eftersom ordföranden för Republiken Irans utskott för utrikesfrågor är här vill jag passa på att säga ett par ord. Som jag sade tidigare fick jag tillfälle att föra ett bra samtal med honom i går, men jag vill också säga er att rådet (utrikesfrågor) kom med ett uttalande i måndags, som jag hoppas att samtliga ledamöter kommer att ta del av, om förbindelserna mellan Europeiska unionen och Iran. Till våra iranska vänner som är här i kväll vill jag säga att Europeiska unionen anser att Iran är ett betydande land. Ett land som vi vill ha stabila förbindelser med, ett land som vi genomför seriösa förhandlingar med, bestående av två grenar: en ekonomisk och en politisk gren. Den politiska delen av förhandlingarna, vilken berör mig mer direkt, handlar om frågor som respekt för de mänskliga rättigheterna, att Iran skall avstå från att stödja alla terroristhandlingar, och den omfattar också Republiken Irans tillgång till kärnvapen. Ärade ledamöter, som ni vet har Internationella atomenergibyråns generaldirektör, El-Baradei, som många av oss känner, helt nyligen offentliggjort några tydliga uttalanden om Irans agerande och att landets agerande i högre grad bör styras av dess resurser och förslagen från Internationella atomenergibyrån. För Europeiska unionens del, och jag sade detta i går till ordföranden för kommissionen för utrikesfrågor, med all min respekt och uppskattning, är det absolut grundläggande att våra vänner från Iran undertecknar tilläggsprotokollet. Det finns ingen anledning till att de inte skulle göra det. Dessutom bör våra iranska vänner inte begära något i gengäld, att underteckna tilläggsprotokollet är att gå i den riktning som länder som Iran och de stater som Europeiska unionen utgörs av önskar; en värld där det inte finns någon spridning av massförstörelsevapen, en värld där energin används för fredliga syften och under kontroll av Förenta nationernas organ. Att underteckna och uppfylla alla krav som Förenta nationerna ställer är följaktligen något som vi anser vara av yttersta vikt. Jag instämmer i de varma ord som talmannen just riktade till företrädarna från Irans parlament, med ordföranden för kommissionen för utrikesfrågor, herr Mirdamadi, i spetsen. Jag fick tillfälle att sammanträffa med honom i går och vi hade ett mycket givande samtal om aktuella frågor, vilka vi kommer få anledning att ta upp här i kväll. Vi hoppas och önskar att Irans myndigheter och folk gör det rätta, att de så snart som möjligt uppfyller det krav som européerna i god tro ställer på dem. Att de undertecknar tilläggsprotokollet, att de gör det utan att vänta sig något mer i gengäld än att fortsätta ha konstruktiva, positiva förbindelser med sina vänner i Europeiska unionen. I detta första inlägg har man bett att jag kort skall redogöra för operation Artemis, den militära operation som Europeiska unionen för närvarande genomför i Demokratiska republiken Kongo, i Ituriområdet, närmare bestämt i staden Bunia. Jag kan säga er att Artemis är den första operation som Europeiska unionen genomför utan medverkan av någon annan organisation. Europeiska unionen bär hela ansvaret, det är en fristående operation som genomförs på begäran av Förenta nationernas generalsekreterare, Kofi Annan, som för en kort tid sedan kontaktade mig för att höra om Europeiska unionen skulle vara beredd att åta sig ansvaret för en operation av det här slaget. Det är en svår och komplicerad operation och vi har därför gjort allt vi har kunnat för att uppfylla de mål som har ställts upp och för att Europeiska unionen dessutom skall kunna slutföra den med den äran och se till att resolutionen från Förenta nationernas säkerhetsråd uppfylls. Omedelbart efter det att jag hade svarat generalsekreteraren att Europeiska unionen är beredd att ta på sig ansvaret för den uppgiften antog säkerhetsrådet resolution 1484, i vilken begränsningarna för detta uppdrag fastställs, såväl rums- som tidsmässigt. Jag vill dock betona att Europeiska unionen på rekordtid, mindre än två veckor efter den första kontakten med Förenta nationernas generalsekreterare har varit kapabel att sätta igång ett helt, komplicerat operativt system för den första fredsbevarande militära operationen som Europeiska unionen genomför helt på egen hand i Afrika. Det gläder mig att kunna säga detta, eftersom många personer i rådet, kommissionen och Europeiska unionens militära ledning har varit sysselsatta dag och natt med att utarbeta dokument av mycket hög kvalitet, vilket har gjort det möjligt att utplacera styrkorna på absolut rekordtid. Låt mig i samband med detta säga att halva 2003 har gått. I början på 2000, efter Europeiska rådets möte i Helsingfors, begärdes det att vi 2003, eller vid årsslutet 2003, skulle vara i stånd att genomföra fredsbevarande operationer av militär eller civil karaktär. Vi kan alla, parlamentet, rådet, kommissionen och Europas medborgare, känna oss stolta över att Europeiska unionen nu, i mitten av 2003, är invecklad i tre fredsbevarande operationer, en i Bosnien-Hercegovina, där vi, som ni vet, tar över en operation som inleddes av Förenta nationerna, en i Skopje där vi avlöser en operation som Atlantalliansen inledde och en tredje i Ituri just nu, en operation som Europeiska unionen har inlett och som jag hoppas att vi också kommer att kunna avsluta. Alla som har deltagit: parlamentet, kommissionen, rådet, våra medarbetare i den militära ledningen, kan följaktligen känna sig stolta över att vi på en så kort tid har lyckats inleda tre operationer. Även parlamentet bör känna sig stolt och det budskapet måste vi sända till de europeiska medborgarna: Europeiska unionen fortsätter att arbeta utan att förlora en enda minut för att, med de medel den har till sitt förfogande, försöka se till att den värld vi lever i blir rättvisare och bättre, och att Europeiska unionen spelar en viktig roll i det arbetet. Jag upprepar att operation Artemis kommer att bli svår att genomföra. Som ni vet började vi placera ut styrkan bara för några dagar sedan och just nu finns 400 soldater i området. Operationen står under ledning av en fransk befälhavare, och Frankrike kommer att agera som ledande nation för operationen. Det finns styrkor från många medlemsstater i Europeiska unionen som utgör en stor del, men även från tredje länder, såväl afrikanska länder som länder från andra delar av världen, till exempel från Latinamerika, som har utplacerats i denna operation under ledning av Europeiska unionen. I enlighet med det mandat som vi har fått från Förenta nationernas generalsekreterare hoppas vi att övergången blir smidig när denna styrka lämnar Ituriregionen, en smidig övergång mot en administration som huvudsakligen är afrikansk och vi står därför i kontakt med södra Afrikas ledare. Herr talman! Jag vill börja med några korta ord om läget i Mellanöstern som, trots att vi har sett någon strimma av hopp under de senaste dagarna, fortfarande är mycket komplicerat. Vi måste vara medvetna om att alla ansträngningar måste inriktas på att inleda en fredsprocess, vilket tyvärr inte sker, även om det har sett lite hoppfullt ut under de senaste timmarna och de senaste dagarna. Operationen i Kongo är inte bara fredsbevarande. Vi vill bidra till fredsbevarandet och i det syftet kompletterar vi operationen med intensiva diplomatiska ansträngningar. Redan innan operationen inleddes och varje dag därefter, från den 12 juni, har jag stått i kontakt med Demokratiska republiken Kongos president, med presidenterna för grannrepublikerna, framför allt Rwanda och Uganda, som är de länder som har haft mest att göra med Ituriregionen, som ligger i norra Kongo. Jag kommer att resa till regionen om några dagar för att försöka ge en diplomatisk impuls till det nuvarande läget, som har varat länge nu. Till följd av Europeiska unionens samarbete i den här frågan kanske det blir möjligt att inrätta en provisorisk regering i Demokratiska republiken Kongo och kanske kan vi skymta tecken på fred i dessa områden, där det tyvärr finns så mycket fattigdom, lidande och misär, men samtidigt så stora rikedomar gömda i underjorden. Jag vill följaktligen, på allas våra vägnar, ge uttryck för min tacksamhet gentemot den medlemsstat som leder den här operationen, Frankrike, och jag tackar alla stater som deltar i den, däribland – som jag har sagt – länder utanför vår kontinent, och jag riktar mig direkt till ett land som är vår vän, Kanada, som inte har tvivlat en sekund på att ställa sina styrkor till tjänst för en operation som leds av européer. Kanada har än en gång gett uttryck för den tillgivenhet och respekt som landet känner för Europeiska unionen och, ännu viktigare, Kanadas vision av problemen i världen liknar Europeiska unionens. Herr talman, ärade ledamöter! Jag avslutar mitt första inlägg här. Jag tror inte att jag glömt några viktiga frågor, men om jag har gjort det, är jag övertygad om att de kommer att klargöras när jag besvarar era frågor. Den färdplan som kvartetten har utarbetat har slutligen godtagits av båda parter, av palestinierna och av Israels regering. Som ni vet har några mycket viktiga möten hållits under de senaste dagarna, ett i Sharm el-Sheik, i Egypten, och ett annat viktigt möte i Aqaba, där tre anföranden, av Förenta staternas president, premiärminister Sharon och premiärminister Abu Mazen, fick det gensvar som det tillkommer så viktiga uttalanden. Det verkade som om detta skulle ge positiva resultat, och det hoppet har inte dött, men läget har däremot försvårats på grund av att det återigen har skett våldshandlingar i de ockuperade territorierna och i Palestina. Som ni vet inträffade våldshändelser direkt efter mötet i Aqaba, terroristaktioner och motaktioner i denna ohejdbara våldsspiral som vi tyvärr har bevittnat sedan alltför lång tid tillbaka. Jag vill betona en positiv aspekt, kvartettens möte i fredags med de företrädare som har sänts till området, ett möte som leddes av Moratinos, som företräder Europeiska unionen. Det mötet blev positivt och har lett till att kvartetten kommer att mötas på nytt nästa söndag i Amman, vid vilket kvartettens huvudansvariga kommer att delta. Syftet med det mötet är att se hur man kan fortsätta att driva på den process som öppnades efter mötena i Sharm el-Sheik och Aqaba, och som ledde till att båda parterna godkände färdplanen. Färdplanen måste tillämpas. Om världssamfundet inte gör allt som står i dess makt för att färdplanen skall tillämpas kommer den att misslyckas, precis som när Mitchell- och Tenetplanen lades fram. Hittills har vi lyckats utarbeta sansade dokument, dokument som är fyllda av hopp, men tyvärr har parterna inte varit förmögna att genomföra dem med världssamfundets hjälp. Uppfyllandet av färdplanen måste vara vårt mål och världssamfundet måste genomföra nödvändiga ansträngningar för att nå detta mål."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Hamas"9 "Jihad"9 "chance"9 "in loco"9 "leader"9 "record"9 "roadmap"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph