Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-05-Speech-4-172"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-06-05"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Omröstning4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030605.3.4-172"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-06-05-Speech-4-1734
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". Je mets au défi quiconque, à la lecture du rapport Smet, de comprendre à quoi correspond exactement la "méthode ouverte de coordination". Ce n’est pas la faute du rapporteur puisque la Convention elle-même, qui avait pensé inclure une définition de cette méthode de travail dans son texte de "Constitution européenne", a fini par y renoncer devant les difficultés de l’exercice (article I-14 du projet actuel). C’est le Conseil de Lisbonne, en mars 2000, qui a lancé cette expression, mais en lui donnant une définition trop vague. L’intention est pourtant assez claire: il s’agit de mettre en place une coordination flexible permettant aux gouvernements de se rapprocher, d’échanger leurs expériences, de fixer le cas échéant des orientations globales, mais ensuite de rester souple dans l’application. Malheureusement, à partir de là, les interprétations divergent. Nous pensons qu’il faudrait développer cette méthode pour en faire une alternative aux harmonisations rigides dans le champ du traité. Les "intégrationnistes" au contraire veulent s’en servir pour grignoter les compétences nationales, et même durcir la procédure en la transformant en une sorte de méthode de planification du haut en bas, assortie d’indicateurs chiffrés contraignants. Le malentendu est total."@fr6
lpv:spokenAs	substitute; Delegation to the European Economic Area Joint Parliamentary Committee (EEA) (2002-02-07--2004-07-19)14 substitute; ECON (2002-01-17--2004-07-19)14 member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14 member; AFCO (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with Canada (2002-02-07--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Jeg vil vove at påstå, at der ikke er nogen, der efter endt læsning af Smet-betænkningen kan forstå, hvad den "åbne koordinationsmetode" egentlig er. Det er ikke ordførerens skyld, eftersom konventet, der havde planer om at inkludere en definition af denne arbejdsmetode i sin tekst til den europæiske forfatning, selv er endt med at opgive projektet i lyset af vanskelighederne ved det (artikel I-14 i det nuværende forslag). Det var Det Europæiske Råd i Lissabon i marts 2000, som lancerede udtrykket, men som gav en for vag definition på det. Hensigten er imidlertid ret klar, det drejer sig om at skabe en fleksibel koordinering, som giver regeringerne mulighed for at nærme sig hinanden, udveksle erfaringer og om nødvendigt fastsætte globale retningslinjer, men derefter at forblive fleksible i gennemførelsen heraf. Desværre går fortolkningerne i hver sin retning herfra. Vi mener, at man burde udvikle denne metode for at gøre den til et alternativ til de stive harmoniseringsbestemmelser i traktaten. Integrationstilhængerne vil derimod benytte den til at underminere de nationale kompetencer og endda skærpe proceduren ved at ændre den til en slags centralt styret planlægningsmetode, som er vedhæftet nogle restriktive, kalkulerede indikatorer. Uenigheden er total."@da1 ". Ich möchte wetten, dass niemand, der den Bericht Smet liest, versteht, was genau die „Methode der offenen Koordinierung“ bedeutet. Das ist nicht die Schuld der Berichterstatterin, denn selbst der Konvent, der in seinen Text der „Europäischen Verfassung“ eine Definition dieser Arbeitsmethode aufnehmen wollte, hat schließlich angesichts der damit verbundenen Schwierigkeiten davon Abstand genommen (Artikel I-14 des aktuellen Entwurfs). Der Rat von Lissabon (März 2000) hat diesen Ausdruck geprägt, ihm jedoch eine zu vage Definition gegeben. Die Absicht ist allerdings ziemlich klar: es geht darum, eine flexible Koordinierung zu schaffen, die es den Regierungen ermöglicht, sich anzunähern, ihre Erfahrungen auszutauschen, gegebenenfalls globale Leitlinien festzulegen, dann jedoch in der Umsetzung flexibel zu bleiben. Leider gibt es im Weiteren sehr unterschiedliche Auslegungen. Unserer Meinung nach gilt es, diese Methode als Alternative zu den starren Harmonisierungen im Bereich des Vertrags zu entwickeln. Die „Integrationisten“ hingegen wollen sich ihrer bedienen, um die nationalen Kompetenzen auszuhöhlen und das Verfahren weiter zu verschärfen, indem sie es zu einer Art Methode der Planung von oben nach unten mit verbindlichen Zahlenvorgaben machen. Es gibt ein totales Missverständnis."@de7 "Προκαλώ οποιονδήποτε, διαβάζοντας την έκθεση Smet, να καταλάβει σε τι αντιστοιχεί ακριβώς η “ανοικτή διαδικασία συντονισμού”. Δεν φταίει η εισηγήτρια εφόσον η ίδια η Συνέλευση, η οποία είχε εξετάσει το ενδεχόμενο να περιλάβει έναν ορισμό αυτής της μεθόδου εργασίας στο κείμενό της για το Ευρωπαϊκό Σύνταγμα, τελικά παραιτήθηκε μπροστά στις δυσκολίες αυτής της άσκησης (άρθρο Ι-14 του σημερινού σχεδίου). Το Συμβούλιο της Λισαβόνας, τον Μάρτιο του 2000, χρησιμοποίησε πρώτο αυτήν την έκφραση δίνοντάς της, όμως, ασαφή ορισμό. Η πρόθεση είναι, παρ’ όλα ταύτα, αρκετά σαφής: πρέπει να τεθεί σε εφαρμογή ένας ευέλικτος συντονισμός που θα επιτρέπει στις κυβερνήσεις να έρχονται κοντά η μία με την άλλη, να ανταλλάσσουν τις εμπειρίες τους, να καθορίζουν, ει δυνατόν, μια γενική κατεύθυνση, αλλά και να παραμένουν ευέλικτες κατά την εφαρμογή. Δυστυχώς, σε αυτό το σημείο, οι ερμηνείες αποκλίνουν. Πιστεύουμε ότι θα έπρεπε να αναπτύξουμε αυτήν τη μέθοδο για να έχουμε μια εναλλακτική λύση στις άκαμπτες εναρμονίσεις στο πλαίσιο των συνθηκών. Οι “ολοκληρωτικοί”, αντίθετα, θέλουν να την χρησιμοποιήσουν για να μπορέσουν να υποσκάψουν τις εθνικές αρμοδιότητες, ακόμα και να σκληρύνουν την διαδικασία μετατρέποντάς την σε μέθοδο προγραμματισμού από την κορυφή προς τη βάση, συνοδευόμενη από περιοριστικούς υπολογισμένους δείκτες. Δεν μπορούμε να καταλάβουμε απολύτως τίποτα."@el8 ". I challenge anyone to understand, when reading the Smet report, exactly what ‘open coordination procedure’ means. This is not the rapporteur’s fault as the Convention itself, which had considered including a definition of this working method in its text for a European constitution, eventually gave up due to the difficulties in doing so (Article I-14 of the current draft). It was the Lisbon Council, in March 2000, that launched this expression, but with a definition that was too vague. The intention is, however, quite clear: it is about establishing flexible coordination to enable governments to establish links, exchange their experiences and to set general guidelines if necessary, but to then remain flexible in applying them. Unfortunately, at this point the interpretations diverge. We think that this method should be developed as an alternative to the rigid harmonisations within the scope of the Treaty. The ‘integrationists’, on the other hand, want to use it to erode national powers and even tighten up the procedure by making it into a type of top-down planning method, along with restrictive calculated indicators. There is a complete lack of understanding."@en3 ". Desafío a cualquiera a entender, tras la lectura del informe Smet, qué significa exactamente el «método de coordinación abierto». No es culpa del ponente, porque la propia Comisión, que tenía pensado incluir una definición de este método de trabajo en su texto de «Constitución Europea», ha acabado por renunciar ante las dificultades que ello plantea (artículo I-14 del proyecto actual). El Consejo de Lisboa lanzó esta expresión en marzo de 2000, pero le dio una definición demasiado abstracta. Sin embargo, la intención es bastante clara: se trata de establecer una coordinación flexible que permita que los Gobiernos traben lazos, intercambien experiencias, fijen en su caso orientaciones globales, pero después permanezcan flexibles en la aplicación. Por desgracia, a partir de este momento, las interpretaciones divergen. Creemos que habría que desarrollar este método para que fuera una alternativa a las armonizaciones rígidas en el ámbito del Tratado. Por el contrario, los «integracionistas» quieren servirse de él para erosionar las competencias nacionales, e incluso para endurecer el procedimiento transformándolo en una especie de método de planificación de arriba abajo, junto con indicadores calculados restrictivos. La falta de comprensión es total."@es12 ". Haastan kaikki Smetin mietinnön lukeneet yrittämään ymmärtää, mitä avoimella koordinaatiomenetelmällä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Syy ei ole esittelijän, sillä Eurooppa-valmistelukunta, jossa oli keskusteltu tämän työskentelymenetelmän määrittelemisestä luonnoksessa Euroopan perustuslaiksi, luopui lopulta ajatuksesta sen ongelmallisuuden takia (nykyisen luonnoksen 1−14 artiklat). Ilmaus otettiin käyttöön Lissabonin Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 2000, mutta se määriteltiin liian epämääräisesti. Sen ajatus on kuitenkin aivan selvä: sen halutaan olevan joustava koordinaatiomuoto, jonka avulla hallitukset voivat luoda yhteyksiä, vaihtaa kokemuksia ja päättää tarvittaessa yleisistä suuntaviivoista, joita ne kuitenkin voivat soveltaa joustavasti. Ikävä kyllä tässä vaiheessa syntyvät tulkintaerimielisyydet. Meidän mielestämme avointa koordinointimenetelmää pitäisi kehittää vaihtoehdoksi perustamissopimuksien jäykille yhdenmukaistamispyrkimyksille. Toisaalta taas "yhdentyjät" haluavat käyttää sitä kansallisten voimien vallan vähentämiseen, minkä lisäksi he haluavat jopa tiukentaa menetelmää tekemällä siitä eräänlaisen ylhäältä alas suunnatun suunnittelumenetelmän, johon sisältyy rajoittavia laskettuja indikaattoreita. Yhteisymmärryksen puute on täydellinen."@fi5 "Sfido chiunque legga la relazione Smet a capire che cosa significhi esattamente “metodo aperto di coordinamento”. Non è certo colpa della relatrice, visto che la stessa Convenzione, che aveva pensato di includere una definizione del metodo nel testo della Costituzione europea, ha poi dovuto arrendersi di fronte alle difficoltà incontrate (articolo I-14 della bozza attuale). Era stato il Consiglio di Lisbona del marzo 2000 a lanciare quest’espressione, ma con una definizione troppo vaga. L’intento è invece chiaro: si tratta di creare un coordinamento flessibile per consentire ai governi di stabilire collegamenti, scambiare esperienze e definire orientamenti generali, se necessario, per poi applicarli in modo flessibile. Purtroppo, a questo punto le interpretazioni divergono. Riteniamo che il metodo in questione andrebbe sviluppato come un’alternativa alla rigida armonizzazione entro il campo d’applicazione del Trattato. D’altro canto, gli “integrazionisti” vogliono usarlo per erodere i poteri nazionali ed addirittura per rinsaldare la procedura, trasformandola in una specie di metodo di pianificazione accompagnato da rigidi indicatori quantificati. La mancanza di comprensione è totale."@it9 ". I challenge anyone to understand, when reading the Smet report, exactly what ‘open coordination procedure’ means. This is not the rapporteur’s fault as the Convention itself, which had considered including a definition of this working method in its text for a European constitution, eventually gave up due to the difficulties in doing so (Article I-14 of the current draft). It was the Lisbon Council, in March 2000, that launched this expression, but with a definition that was too vague. The intention is, however, quite clear: it is about establishing flexible coordination to enable governments to establish links, exchange their experiences and to set general guidelines if necessary, but to then remain flexible in applying them. Unfortunately, at this point the interpretations diverge. We think that this method should be developed as an alternative to the rigid harmonisations within the scope of the Treaty. The ‘integrationists’, on the other hand, want to use it to erode national powers and even tighten up the procedure by making it into a type of top-down planning method, along with restrictive calculated indicators. There is a complete lack of understanding."@lv10 "Nu ik het verslag-Smet gelezen heb, daag ik iedereen uit mij te vertellen wat de “open-coördinatiemethode” precies inhoudt. Dat is niet de schuld van de rapporteur. Zelfs de Conventie, die toch aanvankelijk van plan was een definitie van deze werkmethode op te nemen in haar tekst van een Europese grondwet, heeft daarvan afgezien toen zij met de moeilijkheden van een dergelijke onderneming werd geconfronteerd (artikel I-14 van het actueel ontwerp). De Raad van Lissabon heeft in maart 2000 deze term gelanceerd maar daaraan een veel te vage definitie gegeven. De intentie is echter duidelijk: er moet een flexibele coördinatie komen opdat de regeringen nader tot elkaar kunnen komen, ervaringen kunnen uitwisselen en eventueel de algemene richtsnoeren kunnen vaststellen, maar bij de uiteindelijke toepassing soepel kunnen blijven. Helaas lopen daarna de interpretaties uiteen. Ons inziens moet deze methode verder ontwikkeld worden en een alternatief worden voor de rigide harmonisatie overeenkomstig het Verdrag. De “integratievoorstanders” willen deze daarentegen gebruiken om de nationale bevoegdheden uit te hollen. Zij willen deze methode verder aanscherpen en omzetten in een procedure voor verticale planning van boven naar beneden en vergezeld doen gaan van bindende kwantitatieve indicatoren. Men praat dus volledig langs elkaar heen!"@nl2 "Desafio seja quem for, a compreender, pela leitura do relatório Smet, a que corresponde exactamente o "método aberto de coordenação ". A culpa não é da relatora, uma vez que a própria Convenção, que tinha considerado a inclusão de uma definição deste método de trabalho no seu texto de "Constituição europeia", acabou por desistir dadas as dificuldades em fazê-lo (artigo I-14 do projecto actual). Esta expressão é lançada no Conselho de Lisboa, em Março de 2000, mas com uma definição demasiado vaga. Porém, a intenção é extremamente clara: trata-se de criar uma coordenação flexível que permita aos governos estabelecer laços, trocar as suas experiências e fixar, se necessário, linhas de orientação gerais, embora continuando a manter a flexibilidade na aplicação das mesmas. Infelizmente, neste ponto, as interpretações divergem. Entendemos que este método deveria ser desenvolvido em alternativa às harmonizações rígidas realizadas no âmbito do Tratado. Os "integracionistas", por outro lado, querem-no usar para corroer as competências nacionais e até para endurecer o procedimento, transformando-o numa espécie de método de planificação operado da cúpula para as bases, acompanhado de indicadores restritivos com base em cálculos. A falta de entendimento é total."@pt11 "Jag utmanar alla att vid läsningen av Smets betänkande försöka förstå exakt vad som menas med ”öppen samordningsmetod”. Detta är inte föredragandens fel. Själva konventet hade nämligen tänkt föra in en definition av denna arbetsmetod i sitt förslag till ”europeisk konstitution” men gav till slut upp inför svårigheterna med denna uppgift (artikel I-14 i det nuvarande förslaget). Det var Europeiska rådet i Lissabon som i mars 2000 myntade detta uttryck men gav det en alltför vag definition. Ändå är avsikten ganska tydlig. Det handlar om att inrätta en flexibel samordning som ger regeringarna möjlighet att närma sig varandra, utbyta erfarenheter och om så krävs fastställa övergripande riktlinjer för att därefter vara flexibla i tillämpningen. Därefter går tolkningarna tyvärr isär. Vi anser att man bör utveckla metoden så att den blir ett alternativ till den stelbenta harmoniseringen inom fördragets tillämpningsområde. ”Integrationsivrarna” vill tvärtom använda sig av metoden för att nagga medlemsstaternas befogenheter i kanten och rentav skärpa förfarandet genom att förvandla det till en sorts toppstyrd planeringsmetod som skall kombineras med bindande sifferindikatorer. Missförståndet är totalt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Berthu (NI ),"6 "par écrit"6 "top-down"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph