Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-04-Speech-3-292"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030604.8.3-292"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madam President, I too would like to thank the rapporteur and the Commissioner for their involvement in the debate this evening. Picking up from what some of the other Members have said, each of us recognises the benefits of the open method of coordination. As we have recognised and experienced ourselves, it can lead to better opportunities for the creation of frameworks in which actions can be taken, without the strict rigidity of legislation or regulation.
The other institutions should recognise and realise that Parliament is very responsible in arriving at its opinion when it is given time to be consulted. One of the most important issues we need to stress here tonight is that this Parliament has the ability, the innovation and indeed the skill to meet deadlines. However, merely throwing it to Parliament when there is no time available to put a reasoned and responsible viewpoint forward is a bigger insult to Parliament than not consulting it at all.
If we consider the question of the guidelines which we discussed this week, we see the difficulties and problems that were created, simply because we were not given the information in time. We should not be seen as an enemy of the Council and the Commission, nor as a subservient body, but as a willing and equal partner to them.
With regard to the question of whether an institutional agreement or an article in a proposed treaty or Constitution is the best place for this, I personally have not made up my mind on that point. However, I am inclined to favour an interinstitutional agreement as the best way forward, probably because it offers flexibility for us to alter and change in the future. But for us to agree to that, and for our representatives in the Convention to go along that line would require some faith from our point of view that we would be given more powers and consulted on a wider basis by the Commission and the Council when they look at these issues in the future.
Before I conclude, the question of consultation with national parliaments is one that we continually stress here in Parliament. That is because we recognise that parliaments, by their very nature, are the true democratic representatives of the peoples of the Member States of the European Union. Parliaments therefore have a right to be consulted and not to be bypassed over issues that impact directly on the lives of people within the European Union.
It is essential that national parliaments be part of this method and, indeed, if we look at the draft Constitution which we have before us, there is a requirement with regard to legislation being transmitted to national parliaments. It is quite possible also that in an open method of coordination, the national parliaments would also have transmitted to them the proposals which are coming before this Parliament and other institutions.
In conclusion, I will be supporting Mrs Smet's report on the basis that the procedure does not seek to harmonise policies or converge policies, but facilitates compatibility, facilitates flexibility and encourages dissemination of best practices and exchanges of ideas."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, jeg vil også takke ordføreren og kommissæren for deres deltagelse i forhandlingen i aften. Jeg er enig i det, som nogle af de andre medlemmer har sagt, om, at vi alle sammen anerkender fordelene ved den åbne koordinationsmetode. Som vi selv har erkendt og erfaret, kan den give bedre muligheder for at skabe rammer for, at der kan træffes foranstaltninger uden den stivhed, der kendetegner lovgivning eller regulering.
De andre institutioner bør erkende og forstå, at Parlamentet meget ansvarsbevidst når frem til en udtalelse, når der er afsat tid til, at det kan blive hørt. En af de vigtigste ting, vi skal fremhæve i aften, er, at Parlamentet har evne, fantasi og sandelig også er i stand til at overholde tidsfrister. Men at kaste noget i hovedet på Parlamentet, når der ikke er tid til, at det kan indtage en gennemtænkt og ansvarsbevidst holdning, er en større fornærmelse mod Parlamentet end slet ikke at høre det.
Hvis vi tænker på spørgsmålet om retningslinjer, som vi diskuterede i denne uge, kan vi se de vanskeligheder og problemer, der opstod, bare fordi vi ikke fik oplysningerne i tide. Vi bør ikke betragtes som en fjende af Rådet og Kommissionen og heller ikke som et underdanigt organ, men som deres velvillige og ligeværdige partner.
Hvad angår spørgsmålet om, hvorvidt en institutionel aftale eller en artikel i en foreslået traktat eller forfatning er det bedste sted til dette her, har jeg personligt ikke taget stilling. Jeg er imidlertid tilbøjelig til at gå ind for en interinstitutionel aftale, sandsynligvis fordi den giver os fleksibilitet til at ændre og lave om i fremtiden. Men hvis vi skal gå ind på det, og vores repræsentanter i konventet skal følge den linje, vil det kræve, at vi har tiltro til, at vi får flere beføjelser og bliver hørt i videre udstrækning af Kommissionen og Rådet, når de behandler disse sager i fremtiden.
Før jeg slutter, vil jeg sige, at spørgsmålet om høring af nationale parlamenter er noget, vi løbende fremhæver her i Parlamentet. Det er, fordi vi anerkender, at parlamenter på grund af deres natur er de ægte demokratiske repræsentanter for borgerne i EU's medlemsstater. Parlamenterne har derfor ret til at blive hørt og ikke overhørt i forbindelse med sager, der har direkte indflydelse på borgernes liv i EU.
Det er helt nødvendigt, at de nationale parlamenter bliver en del af denne metode, og hvis vi ser på det udkast til forfatning, som vi har liggende foran os, er der et krav om, at lovgivning skal fremsendes til de nationale parlamenter. Det er også temmelig sandsynligt, at de nationale parlamenter i en åben koordinationsmetode også vil have fremsendt de forslag, der bliver forelagt for Parlamentet og andre institutioner.
Alt i alt vil jeg støtte fru Smets betænkning på grundlag af, at proceduren ikke har til formål at harmonisere politikker eller samle politikker, men letter kompatibilitet, letter fleksibilitet og tilskynder til udbredelse af god praksis og udveksling af idéer."@da1
"Frau Präsidentin, auch ich möchte der Berichterstatterin und der Kommissarin für ihre Teilnahme an der Aussprache am heutigen Abend danken. Ich möchte an das anknüpfen, was einige andere Mitglieder bereits gesagt haben. Jeder von uns erkennt die Vorteile der offenen Koordinierungsmethode. Wie wir selbst gesehen und erfahren haben, kann sie bessere Möglichkeiten für die Schaffung von Rahmen bieten, innerhalb derer gehandelt werden kann, ohne an starre Rechts- oder Verwaltungsvorschriften gebunden zu sein.
Die anderen Organe sollten erkennen und anerkennen, dass das Parlament bei seiner Meinungsbildung sehr verantwortungsbewusst vorgeht, wenn ihm bei der Konsultation die notwendige Zeit eingeräumt wird. Einer der wichtigsten Aspekte, den wir heute Abend hier hervorheben müssen, ist, dass dieses Parlament die Fähigkeit, den Innovationsgeist und den Sachverstand hat, Fristen einzuhalten. Doch das Parlament mit einem Text zu überfallen, wenn keine Zeit mehr ist, um eine begründete und verantwortungsbewusste Stellungnahme zu erarbeiten, ist eine größere Beleidigung des Parlaments, als es überhaupt nicht zu konsultieren.
Betrachten wir das Beispiel der Leitlinien, über die wir diese Woche beraten haben, dann wird deutlich, welche Schwierigkeiten und Probleme nur deshalb auftraten, weil uns die Informationen nicht rechtzeitig zugingen. Wir sollten weder als Feind des Rates oder der Kommission noch als untergeordnetes Organ angesehen werden, sondern als kooperationsbereiter und gleichwertiger Partner.
Was die Frage angeht, ob ein institutionelles Abkommen oder ein Artikel in einem vorgeschlagenen Vertrag oder in der Verfassung der beste Rahmen dafür ist, so bin ich mir in diesem Punkt persönlich noch nicht schlüssig. Mit Blick auf die Zukunft neige ich jedoch dazu, einem interinstitutionellen Abkommen den Vorrang zu geben, vermutlich weil es uns für zukünftige Änderungen mehr Spielraum lässt. Doch damit wir dem zustimmen und unsere Vertreter im Konvent sich in diesem Sinn bewegen, müssen wir einigermaßen sicher sein, dass wir mehr Befugnisse erhalten und in größerem Maße von der Kommission und dem Rat konsultiert werden, wenn sie sich künftig mit solchen Themen befassen.
Bevor ich zum Abschluss komme, möchte ich feststellen, dass die Frage der Konsultation der nationalen Parlamente hier in diesem Haus immer wieder betont wird. Das liegt daran, dass wir diese Parlamente als wahre demokratische Vertreter der Völker der Mitgliedstaaten der Europäischen Union ansehen. Die Parlamente haben daher ein Recht darauf, bei Themen, die direkte Auswirkungen auf das Leben der Menschen in der Europäischen Union haben, konsultiert und nicht übergangen zu werden.
Es ist unbedingt erforderlich, dass die nationalen Parlamente in diese Methode einbezogen werden. Betrachten wir den uns vorliegenden Verfassungsentwurf, so findet sich darin die Forderung nach Übermittlung von Rechtsvorschriften an die nationalen Parlamente. Im Rahmen einer offenen Koordinierungsmethode ist es aber auch absolut denkbar, dass den nationalen Parlamenten ebenfalls die Vorschläge übermittelt werden, die diesem Parlament und anderen Organen vorgelegt werden.
Abschließend möchte ich feststellen, dass ich Frau Smets Bericht insoweit unterstützen werde, als nicht versucht wird, mit diesem Verfahren Politiken zu harmonisieren oder Politiken anzugleichen, sondern nur beabsichtigt wird, Kompatibilität und Flexibilität zu fördern sowie zur Verbreitung bester Praktiken und zum Ideenaustausch zu ermutigen."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, θα ήθελα κι εγώ να ευχαριστήσω την εισηγήτρια και την Επίτροπο για τη συμμετοχή τους στην αποψινή συζήτηση. Εμβαθύνοντας όσα είπαν ορισμένοι άλλοι βουλευτές, ο καθένας μας αναγνωρίζει τα οφέλη της ανοιχτής μεθόδου συντονισμού. Όπως και οι ίδιοι αναγνωρίσαμε και βιώσαμε, μπορεί να οδηγήσει σε καλύτερες ευκαιρίες για τη δημιουργία πλαισίων στα οποία μπορούν να αναληφθούν δράσεις, χωρίς την αυστηρή ακαμψία της νομοθεσίας ή των κανονισμών.
Τα άλλα θεσμικά όργανα θα πρέπει να αναγνωρίσουν και να συνειδητοποιήσουν ότι το Κοινοβούλιο επιδεικνύει μεγάλη υπευθυνότητα στις γνωμοδοτήσεις του όταν του δίνεται χρόνος για διαβούλευση. Ένα από τα πιο σημαντικά θέματα τα οποία πρέπει να τονίσουμε απόψε εδώ είναι ότι αυτό το Κοινοβούλιο έχει τη δυνατότητα, την καινοτομία και σίγουρα την ικανότητα να τηρεί τις προθεσμίες. Ωστόσο, το να τίθεται ένα θέμα στο Κοινοβούλιο όταν δεν υπάρχει διαθέσιμος χρόνος για να κατατεθεί μια σταθμισμένη και υπεύθυνη άποψη αποτελεί μεγαλύτερη προσβολή προς το Κοινοβούλιο από ό,τι η απόλυτη απουσία διαβούλευσης.
Αν εξετάσουμε το ζήτημα των κατευθυντήριων γραμμών τις οποίες συζητήσαμε αυτήν την εβδομάδα, βλέπουμε τις δυσκολίες και τα προβλήματα που δημιουργήθηκαν, απλώς και μόνο διότι δεν μας δόθηκαν εγκαίρως οι πληροφορίες. Δεν θα πρέπει να θεωρούμαστε εχθρός του Συμβουλίου και της Επιτροπής, ούτε και υποδεέστερο σώμα, αλλά πρόθυμος και ίσος εταίρος τους.
Όσον αφορά το ζήτημα του κατά πόσο μια θεσμική συμφωνία ή ένα άρθρο σε μια προτεινόμενη συνθήκη ή το Σύνταγμα αποτελούν το καλύτερο μέρος για αυτό, προσωπικά δεν έχω αποφασίσει ακόμη. Τείνω, ωστόσο, να προτιμήσω τη διοργανική συμφωνία ως τον καλύτερο τρόπο, μάλλον διότι μας προσφέρει την ευελιξία για τροποποιήσεις και αλλαγές στο μέλλον. Προκειμένου να συμφωνήσουμε όμως σε αυτό, και προκειμένου να ακολουθήσουν αυτήν τη γραμμή οι εκπρόσωποί μας στη Συνέλευση, απαιτείται να πεισθούμε ότι θα μας δοθούν περισσότερες αρμοδιότητες και ότι Επιτροπή και το Συμβούλιο θα διαβουλεύονται μαζί μας σε ευρύτερη βάση όταν εξετάζουν αυτά τα θέματα στο μέλλον.
Προτού ολοκληρώσω, το ζήτημα της διαβούλευσης με τα εθνικά κοινοβούλια είναι ζήτημα το οποίο συνεχώς τονίζουμε εδώ στο Κοινοβούλιο. Αυτό συμβαίνει διότι αναγνωρίζουμε ότι τα κοινοβούλια, εκ της φύσεώς τους, είναι οι πραγματικοί δημοκρατικοί εκπρόσωποι των λαών των κρατών μελών της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Επομένως, τα κοινοβούλια έχουν το δικαίωμα της διαβούλευσης και δεν θα πρέπει να παρακάμπτονται σε θέματα τα οποία έχουν άμεση επίπτωση στη ζωή των ανθρώπων στην Ευρωπαϊκή Ένωση.
Είναι σημαντικό να αποτελούν τα εθνικά κοινοβούλια μέρος αυτής της μεθόδου και, πράγματι, αν δούμε το σχέδιο του Συντάγματος που έχουμε ενώπιόν μας, υπάρχει ένας όρος σχετικά με τη διαβίβαση της νομοθεσίας στα εθνικά κοινοβούλια. Είναι επίσης πιθανό σε μια ανοιχτή μέθοδο συντονισμού να έχουν μεταδοθεί στα εθνικά κοινοβούλια οι προτάσεις οι οποίες έρχονται ενώπιον αυτού του Κοινοβουλίου και άλλων θεσμικών οργάνων.
Συμπερασματικά, θα υποστηρίξω την έκθεση της κυρίας Smet βάσει του γεγονότος ότι η διαδικασία δεν επιδιώκει να εναρμονίσει πολιτικές ή να συγκλίνει πολιτικές, αλλά διευκολύνει τη συμβατότητα και ενθαρρύνει τη διάδοση των βέλτιστων πρακτικών και την ανταλλαγή ιδεών."@el8
"Señora Presidenta, yo también quisiera agradecer a la ponente y a la Sra. Comisaria su participación en el debate de esta noche. De las palabras de algunos de los demás diputados se deduce que cada uno de nosotros reconoce las ventajas del método abierto de coordinación. Tal y como hemos reconocido y comprobado nosotros mismos, puede brindar mejores oportunidades para la creación de marcos en que adoptar medidas, sin la rigidez estricta de la legislación o regulación.
Las demás instituciones deberían reconocer y darse cuenta de que el Parlamento es muy responsable a la hora de elaborar un dictamen cuando se concede tiempo para consultarle. Una de las cuestiones más importantes que debemos recalcar aquí esta noche es que este Parlamento tiene la capacidad, la innovación y, de hecho, la aptitud para cumplir los plazos. Sin embargo, limitarse a lanzarlo al Parlamento cuando no hay tiempo para exponer un punto de vista razonado y responsable es insultar más al Parlamento que si no se le consulta en absoluto.
En relación con la cuestión de las directrices sobre las que hemos hablado esta semana, podemos ver las dificultades y los problemas creados simplemente porque no se nos dio la información a tiempo. No deberíamos ser considerados enemigos del Consejo y de la Comisión, tampoco un organismo subordinado, sino un socio voluntarioso e igual que ellos.
Con respecto a la cuestión de si el mejor lugar para ello es un acuerdo institucional o un artículo en un Tratado o Constitución propuestos, personalmente no me he formado una opinión. Sin embargo, me inclino a favor de un acuerdo interinstitucional como el mejor método, probablemente porque ofrece flexibilidad para que lo alteremos y cambiemos en el futuro. Pero para estar de acuerdo con esto, y para que nuestros representantes de la Convención sigan esta línea, sería preciso, desde nuestro punto de vista, tener fe en que la Comisión y el Consejo nos concederán más poderes y nos consultarán sobre una base más amplia cuando examinen estas cuestiones en el futuro.
Antes de concluir, la cuestión de la consulta con los parlamentos nacionales es motivo de continuas tensiones aquí en el Parlamento. Y esto se debe a que reconocemos que los parlamentos, por su verdadera naturaleza, son los auténticos representantes democráticos de los pueblos de los Estados miembros de la Unión Europea. Por lo tanto, los parlamentos tienen derecho a que se les consulte y a que no se les pase por alto en relación con cuestiones que afectan directamente a la vida de las personas de la Unión Europea.
Es vital que los parlamentos nacionales participen en este método y, de hecho, si nos fijamos en el proyecto de Constitución que tenemos delante, hay un requisito relativo a la transmisión de la legislación a los parlamentos nacionales. Además, es bastante posible que en un método abierto de coordinación a los parlamentos nacionales también se transmitan las propuestas que proceden de este Parlamento y otras instituciones.
Concluyendo, apoyaré el informe de la Sra. Smet porque el procedimiento no pretende armonizar políticas o hacer confluir políticas, si no que facilita la compatibilidad, facilita la flexibilidad y fomenta la divulgación de buenas prácticas y el intercambio de ideas."@es12
"Arvoisa puhemies, haluan myös kiittää esittelijää ja komission jäsentä osallistumisesta tämäniltaiseen keskusteluun. Kuten jotkut parlamentin jäsenet jo totesivat, jokainen meistä myöntää avoimen koordinointimenetelmän edut. Olemme samoin myöntäneet ja kokeneet itse, että menetelmä voi luoda parempia tilaisuuksia sellaisten järjestelmien kehittämiseksi, joissa toimet voidaan toteuttaa ilman lainsäädännölle tai sääntelylle ominaista tiukkaa jäykkyyttä.
Muiden toimielinten olisi myönnettävä ja ymmärrettävä, että parlamentti antaa lausuntonsa hyvin vastuullisesti, jos sille vain annetaan riittävästi aikaa valmistautua kuulemiseen. Yksi tärkeimmistä asioista, joita meidän on korostettava täällä tänä iltana, on parlamentin kyky, innovaatiokyky ja todellakin taito pitää kiinni määräajoista. Jos parlamentille kuitenkin vain asetetaan määräaika, jonka kuluessa se ei ehdi laatia perusteltua ja vastuullista lausuntoa, tämä on vielä kuulematta jättämistäkin suurempi loukkaus parlamenttia kohtaan.
Kun tarkastelemme suuntaviivoja koskevaa kysymystä, josta keskustelimme tällä viikolla, havaitsemme ne vaikeudet ja ongelmat, jotka aiheutuivat pelkästään siksi, että asiasta ei tiedotettu meille ajoissa. Parlamenttia ei pitäisi pitää neuvoston tai komission vihollisena tai toissijaisena elimenä vaan niiden avuliaana ja tasa-arvoisena kumppanina.
En ole itse vielä muodostanut mielipidettä siitä, olisiko avoin koordinointimenetelmä mainittava toimielinten välisessä sopimuksessa vai ehdotetun perustamissopimuksen tai perustuslain artiklassa. Kallistun kuitenkin toimielinten välisen sopimuksen puolelle parhaana etenemistapana ehkä siksi, että voimme muuttaa sitä joustavammin tulevaisuudessa. Jotta pääsisimme asiasta yksimielisyyteen ja jotta valmistelukunnassa olevat edustajamme voisivat yhtyä tähän näkemykseen, meidän on voitava luottaa jossain määrin siihen, että parlamentille annetaan enemmän toimivaltaa ja että komissio ja neuvosto kuulevat sitä laajemmin, kun ne tarkastelevat näitä kysymyksiä tulevaisuudessa.
Haluan ennen puheenvuoroni päättämistä ottaa esille jäsenvaltioiden parlamenttien kuulemista koskevan kysymyksen, jota painotamme täällä parlamentissa toistuvasti. Myönnämme, että parlamentit ovat jo perusluonteensa vuoksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten todellisia demokraattisia edustajia. Siksi parlamentteja on kuultava, eikä niitä saa sivuuttaa kysymyksissä, jotka vaikuttavat suoraan Euroopan unionin kansalaisten elämään.
On olennaista, että jäsenvaltioiden parlamentit osallistuvat tähän menetelmään. Jos tarkastelemme edessämme olevaa perustuslakiluonnosta, havaitsemme siihen sisältyvän vaatimuksen, jonka mukaan lainsäädäntö on toimitettava jäsenvaltioiden parlamenteille. On myös varsin mahdollista, että avoimessa koordinointimenetelmässä jäsenvaltioiden parlamenteille toimitetaan lisäksi Euroopan parlamentin ja muiden toimielinten käsiteltäväksi tulevat ehdotukset.
Kokoavasti toteankin tukevani jäsen Smetin mietintöä sillä perusteella, että menetelmän avulla ei pyritä yhdenmukaistamaan tai lähentämään toimintatapoja vaan helpotetaan yhteensopivuutta ja joustavuutta sekä rohkaistaan hyvien käytäntöjen levittämistä ja ajatustenvaihtoa."@fi5
"Madame la Présidente, permettez-moi de remercier à mon tour le rapporteur et la commissaire pour leur implication dans le débat de ce soir. Pour résumer les propos tenus par certains autres députés, chacun de nous reconnaît les avantages de la méthode ouverte de coordination. Comme nous l’avons reconnu et testé nous-mêmes, cette méthode donne la possibilité de créer des cadres d’action non soumis à la stricte rigidité de la législation ou de la réglementation.
Les autres institutions doivent reconnaître et réaliser que lorsqu’on prend le temps de le consulter, le Parlement ne formule pas son avis à la légère, mais qu’il fait preuve d’un très grand sens des responsabilités. Il a la faculté, l’inspiration et même la compétence nécessaires au respect des délais; il s’agit là d’une des questions les plus importantes sur laquelle nous devons insister ce soir. Par contre, jeter l’affaire devant le Parlement lorsqu’il n’a pas assez de temps pour rendre un avis motivé et responsable est pour lui une insulte plus grave encore que de ne pas être consulté du tout.
Si nous considérons la question des lignes directrices dont il a été question cette semaine, nous voyons les difficultés et les problèmes qui sont apparus simplement parce que nous n’avions pas reçu les informations à temps. Nous ne devons pas être considérés comme un ennemi du Conseil et de la Commission ni comme un organe subalterne, mais comme un partenaire égal et de bonne volonté.
En ce qui concerne la question de savoir s’il vaut mieux inscrire cette méthode dans un accord institutionnel ou l’insérer dans un article d’un projet de traité ou de Constitution, je n’ai personnellement pas encore tranché. Toutefois, je suis enclin à préférer un accord interinstitutionnel. Je pense que c’est le meilleur moyen de progresser, probablement parce que ce type de document est flexible et susceptible d’être adapté à l’avenir. Mais pour que nous adhérions à ce principe et que nos représentants à la Convention européenne suivent cette ligne, il faudrait que nous soyons sûrs de recevoir des pouvoirs plus étendus et d’être consultés plus largement par la Commission et le Conseil lorsqu’ils examineront ces questions à l’avenir.
Avant d’en arriver à ma conclusion, je reviendrai sur la question de la consultation avec les parlements nationaux, sur laquelle nous ne cessons d’insister ici au Parlement, parce que nous reconnaissons que, de par leur nature même, les parlements sont les véritables représentants démocratiques des citoyens des États membres de l’Union européenne. Les parlements ont donc le droit d’être consultés et de ne pas être court-circuités sur des questions qui ont un impact direct sur la vie des citoyens de l’Union européenne.
Il est essentiel que les parlements nationaux aient un rôle à jouer dans cette méthode ouverte de coordination. Si on examine le projet de Constitution qui nous a été présenté, on constate l’exigence que la législation soit transmise à ces parlements nationaux. De même, il est tout à fait possible, dans une méthode ouverte de coordination, que les parlements nationaux transmettent également au Parlement européen et à d’autres institutions les propositions qui leur ont été soumises.
En conclusion, je dirais que j’apporterai mon soutien au rapport de Mme Smet, car la procédure qu’elle décrit ne cherche pas à harmoniser ou à faire converger les actions politiques, mais à faciliter la compatibilité et la flexibilité, et encourage la diffusion des bonnes pratiques et les échanges d’idées."@fr6
"Signora Presidente, vorrei anch’io ringraziare la relatrice e la signora Commissario della loro presenza al dibattito questa sera. Riprendendo quanto già esposto da altri parlamentari, ognuno di noi riconosce i benefici del metodo aperto di coordinamento che, come abbiamo riscontrato e sperimentato personalmente, è capace di offrire migliori opportunità per la creazione di quadri d’azione privi dell’inflessibile rigidità di leggi e normative.
Le altre Istituzioni dovrebbero riconoscere e capire che il Parlamento, se gli si concede il tempo di essere consultato, formula il proprio parere in maniera molto responsabile. Uno dei punti più importanti da sottolineare questa sera è la competenza, l’innovazione e l’indubbia capacità di questo Parlamento di rispettare le scadenze. Consultare invece il Parlamento senza concedergli il tempo necessario per presentare un parere fondato e responsabile è nei suoi confronti un insulto maggiore che non consultarlo affatto.
Se si considera la questione delle linee guida discusse questa settimana, appare evidente che le difficoltà e i problemi emersi derivano unicamente dal fatto che non ci sono state fornite in tempo le informazioni. Il Parlamento non dovrebbe essere visto come nemico del Consiglio e della Commissione e neppure come un’entità subordinata, ma come un
attivo e paritario.
Personalmente non saprei dire se un accordo istituzionale o un articolo all’interno di una proposta di trattato o di Costituzione siano l’occasione più indicata per farvi riferimento. Sono comunque propenso ad appoggiare un accordo interistituzionale come migliore linea da seguire, probabilmente perché ci offre la flessibilità per modifiche e cambiamenti futuri. Ma per dare il nostro accordo e affinché i nostri rappresentanti alla Convenzione continuino su tale linea, dovremmo avere – dal nostro punto di vista – una certa fiducia di ottenere maggiori poteri e di essere consultati in modo più ampio dalla Commissione e dal Consiglio quando abborderanno tali questioni in futuro.
Prima di concludere, aggiungerei che la consultazione con i parlamenti nazionali è una questione costantemente sottolineata in Aula, perché riconosciamo che i parlamenti, per la loro stessa natura, sono i veri rappresentanti democratici dei cittadini degli Stati membri dell’Unione europea. I parlamenti pertanto hanno il diritto di essere consultati e di non essere esclusi su questioni che hanno ripercussioni dirette sulla vita dei cittadini dell’Unione europea.
E’ fondamentale che i parlamenti nazionali partecipino a questo metodo e, di fatto, se consideriamo l’attuale proposta di Costituzione, esiste un obbligo di trasmissione delle leggi ai parlamenti nazionali. E’ abbastanza probabile, inoltre, che in un metodo aperto di coordinamento anche ai parlamenti nazionali vengano trasmesse le proposte presentate a questo Parlamento e ad altre Istituzioni.
In conclusione, appoggerò la relazione dell’onorevole Smet, partendo dal presupposto che la procedura non cerca di armonizzare o far convergere le politiche, ma facilita la compatibilità e la flessibilità e incoraggia la diffusione delle buone pratiche nonché lo scambio di idee."@it9
"Madam President, I too would like to thank the rapporteur and the Commissioner for their involvement in the debate this evening. Picking up from what some of the other Members have said, each of us recognises the benefits of the open method of coordination. As we have recognised and experienced ourselves, it can lead to better opportunities for the creation of frameworks in which actions can be taken, without the strict rigidity of legislation or regulation.
The other institutions should recognise and realise that Parliament is very responsible in arriving at its opinion when it is given time to be consulted. One of the most important issues we need to stress here tonight is that this Parliament has the ability, the innovation and indeed the skill to meet deadlines. However, merely throwing it to Parliament when there is no time available to put a reasoned and responsible viewpoint forward is a bigger insult to Parliament than not consulting it at all.
If we consider the question of the guidelines which we discussed this week, we see the difficulties and problems that were created, simply because we were not given the information in time. We should not be seen as an enemy of the Council and the Commission, nor as a subservient body, but as a willing and equal partner to them.
With regard to the question of whether an institutional agreement or an article in a proposed treaty or Constitution is the best place for this, I personally have not made up my mind on that point. However, I am inclined to favour an interinstitutional agreement as the best way forward, probably because it offers flexibility for us to alter and change in the future. But for us to agree to that, and for our representatives in the Convention to go along that line would require some faith from our point of view that we would be given more powers and consulted on a wider basis by the Commission and the Council when they look at these issues in the future.
Before I conclude, the question of consultation with national parliaments is one that we continually stress here in Parliament. That is because we recognise that parliaments, by their very nature, are the true democratic representatives of the peoples of the Member States of the European Union. Parliaments therefore have a right to be consulted and not to be bypassed over issues that impact directly on the lives of people within the European Union.
It is essential that national parliaments be part of this method and, indeed, if we look at the draft Constitution which we have before us, there is a requirement with regard to legislation being transmitted to national parliaments. It is quite possible also that in an open method of coordination, the national parliaments would also have transmitted to them the proposals which are coming before this Parliament and other institutions.
In conclusion, I will be supporting Mrs Smet's report on the basis that the procedure does not seek to harmonise policies or converge policies, but facilitates compatibility, facilitates flexibility and encourages dissemination of best practices and exchanges of ideas."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, ook ik wil graag de rapporteur en de commissaris bedanken voor hun bijdragen aan het debat van vanavond. Luisterend naar wat sommige afgevaardigden gezegd hebben, constateer ik dat ieder van ons de voordelen ziet van de open coördinatiemethode. Zoals wij zelf hebben gezien en ondervonden, biedt die methode betere gelegenheden voor het scheppen van een kader voor actie, zonder de strenge onbuigzaamheid van wetgeving of regulering.
De andere instellingen zouden moeten erkennen en inzien dat het Parlement op een zeer verantwoordelijke manier zijn mening vormt, wanneer het de tijd krijgt om geraadpleegd te worden. Een van de belangrijkste kwesties die we hier vanavond moeten benadrukken is dat dit Parlement deskundig, innoverend en vaardig genoeg is om deadlines te halen. Het Parlement zomaar iets toewerpen als er niet genoeg tijd is voor een doordacht en verantwoordelijk standpunt, is een grotere belediging dan het Parlement helemaal niet te raadplegen.
Als we kijken naar de kwestie van de richtlijnen, waar we deze week over spraken, zien we de problemen die ontstonden eenvoudigweg doordat we de informatie niet op tijd hadden gekregen. Het Parlement moet niet gezien worden als de vijand van de Raad en de Commissie en ook niet als een ondergeschikt orgaan, maar als een welwillende en gelijkwaardige partner.
Wat betreft de vraag of een interinstitutioneel akkoord dan wel een artikel in een verdrag of Grondwet hier de beste plaats voor is, daar ben ik persoonlijk nog niet helemaal uit. Wel ben ik geneigd de voorkeur te geven aan een interinstitutioneel akkoord, wellicht omdat die vorm flexibel genoeg is om in de toekomst door ons aangepast en gewijzigd te worden. Maar voordat we daarmee instemmen en voordat onze afgevaardigden in de Conventie die lijn volgen, zullen wij er wel enig vertrouwen in moeten hebben dat wij meer bevoegdheden krijgen en dat de Commissie en de Raad ons op meer gebieden raadplegen wanneer zij zich in de toekomst over deze kwesties gaan buigen.
Wij hameren er hier in dit Parlement voortdurend op dat nationale parlementen geraadpleegd worden. De reden daarvan is dat wij inzien dat parlementen per definitie de werkelijke democratische vertegenwoordigers zijn van de volkeren van de lidstaten van de Europese Unie. Parlementen hebben er dus recht op om geraadpleegd te worden en niet gepasseerd te worden in zaken die een directe invloed hebben op het leven van mensen in de Europese Unie.
Het is van wezenlijk belang dat nationale parlementen deel uitmaken van deze methode. En inderdaad, als we kijken naar het voorontwerp van de Grondwet dat hier voor ons ligt, zien we daarin een voorwaarde met betrekking tot het overdragen van wetgeving aan nationale parlementen. Het is ook heel goed mogelijk dat in een open coördinatiemethode de nationale parlementen zouden verlangen dat de voorstellen die in dit Parlement en andere instellingen ter tafel worden gelegd ook aan hen worden overgebracht.
En tenslotte: ik zal het verslag van mevrouw Smet ondersteunen, aangezien deze procedure niet beoogt beleidsvormen te harmoniseren te convergeren, maar verenigbaarheid en flexibiliteit bevordert en verbreiding van de beste aanpak en uitwisseling van ideeën stimuleert."@nl2
"Senhora Presidente, também eu gostaria de agradecer à relatora e à Senhora Comissária o seu envolvimento no debate desta noite. Retomando aquilo que alguns colegas disseram, todos nós reconhecemos os benefícios do método aberto de coordenação. Como reconhecemos e verificámos por nós próprios, este pode conduzir a melhores oportunidades para a criação de quadros, no âmbito dos quais as nossas acções possam ser tomadas sem a rigidez estrita da legislação e da regulamentação.
As restantes Instituições deverão reconhecer e compreender que o Parlamento é extremamente responsável na elaboração do seu parecer, sempre que lhe é concedido tempo suficiente para essa consulta. Uma das mais importantes questões que precisamos de salientar aqui, esta noite, é o facto de este Parlamento ter a capacidade, a capacidade de inovação e a competência necessárias para cumprir prazos. No entanto, atirar, pura e simplesmente, os assuntos para as mãos do Parlamento quando não há tempo suficiente para apresentar um parecer fundamentado e responsável constitui, para este Parlamento, um insulto maior do que nem sequer ser consultado.
Se considerarmos a questão das orientações, que debatemos esta semana, vemos as dificuldades e os problemas criados, simplesmente porque não nos foi facultada informação a tempo. Não deveríamos ser vistos como o inimigo do Conselho e da Comissão, nem como uma entidade subserviente, mas sim como um parceiro disponível e igual.
No que respeita à questão de se saber se, para o efeito, será melhor recorrer a um acordo interinstitucional ou a um artigo de uma a proposta de Tratado ou de Constituição, pessoalmente, não tomei ainda uma posição. No entanto, inclino-me mais para um Acordo Interinstitucional, provavelmente porque nos oferece flexibilidade de alteração e modificação no futuro. Mas, para que possamos concordar com isso e para que os nossos representantes na Convenção possam aceitá-lo, seria necessário que, pela nossa parte, obtivéssemos a esperança de que nos serão atribuídos poderes e de que seremos consultados, de forma mais alargada, pela Comissão e pelo Conselho, sempre que, de futuro, abordem estas questões.
Antes de concluir, a questão da consulta aos parlamentos nacionais é uma das que salientamos continuamente aqui no Parlamento. Isto, porque reconhecemos que os parlamentos, pela sua própria natureza, são os verdadeiros representantes democráticos dos povos dos Estados-Membros da União Europeia. Os parlamentos têm, por isso, o direito de serem consultados e de não serem ignorados quando estão em causa questões com um impacto directo na vida dos povos da União Europeia.
É essencial que os parlamentos nacionais façam parte deste método e, na verdade, se olharmos para a proposta de Constituição, que temos diante de nós, há uma exigência de que a legislação seja transmitida aos parlamentos nacionais. É perfeitamente possível que, num método aberto de coordenação, os parlamentos nacionais recebam também as propostas que são apresentadas a este Parlamento e às demais Instituições.
Para concluir, apoiarei o relatório da senhora deputada Smet com base no seguinte fundamento: o procedimento não visa a harmonização ou convergência das políticas, mas facilita a compatibilidade e a flexibilidade e encoraja a disseminação de boas práticas e o intercâmbio de ideias."@pt11
"Fru talman! Jag skulle vilja tacka föredraganden och kommissionsledamoten för deltagandet i debatten i kväll. För att anknyta till vad vissa av de övriga ledamöterna har sagt, erkänner var och en av oss fördelarna med den öppna samordningsmetoden. Såsom vi har erfarit och erkänt själva kan det leda till bättre möjligheter att upprätta ramar inom vilka åtgärder kan vidtas och undvika den stränga stelbentheten i lagar och förordningar.
De övriga institutionerna borde erkänna och inse att parlamentet känner stort ansvar när det intar sin ståndpunkt efter att ha fått tid för samråd. En av de viktigaste frågorna som vi måste betona här i kväll är att detta parlament har förmåga, innovation och förvisso skicklighet att hålla tidsgränser. Att emellertid bara kasta fram det till parlamentet, när det inte finns tillgänglig tid för att lägga fram en genomtänkt och ansvarig ståndpunkt, är en större förolämpning mot parlamentet än att inte samråda med det alls.
Om vi betraktar den fråga om riktlinjerna som vi diskuterade i veckan ser vi de svårigheter och problem som uppstod bara för att vi inte fick informationen i tid. Vi borde inte ses som en fiende av rådet och kommissionen, inte heller som ett underordnat organ, utan som en beredvillig och jämställd partner till dem.
När det gäller frågan om huruvida ett institutionellt avtal eller en artikel i ett förslag till fördrag eller en konstitution är den bästa platsen för detta, har jag personligen inte tagit ställning i frågan. Jag är dock benägen att stödja ett interinstitutionellt avtal som den bästa vägen framåt, troligtvis för att det erbjuder flexibilitet så att vi kan ändra och byta ut det i framtiden. Men innan vi samtycker till det, och våra företrädare i konventet går på den linjen, krävs från vår sida lite tillförsikt om att vi skulle få fler befogenheter och rådfrågas på en bredare basis av kommissionen och rådet när de tar upp dessa frågor i framtiden.
Innan jag slutar vill jag säga att frågan om samråd med de nationella parlamenten är en fråga som vi ständigt framhåller här i parlamentet. Det är för att vi erkänner att parlamenten till sin natur är de rättmätiga demokratiska företrädarna för folken i Europeiska unionens medlemsstater. Parlamenten har därför rätt att rådfrågas och inte kringgås när det gäller frågor som direkt påverkar människors liv i Europeiska unionen.
Det är nödvändigt att de nationella parlamenten är delaktiga i metoden och förvisso, om vi ser på utkastet till konstitution som vi har framför oss, finns ett krav i fråga om att lagstiftning skall hänvisas till nationella parlament. Möjligt är också att i en öppen samordningsmetod skulle förslag som skall läggas fram inför detta parlament och andra institutioner också hänvisas till de nationella parlamenten.
Avslutningsvis vill jag ange att jag kommer att stödja betänkandet av Smet på grund av att man genom förfarandet inte försöker harmonisera politik eller sammanföra politik utan underlättar kompatibilitet och flexibilitet samt uppmuntrar spridning av bästa metoder och idéutbyte."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Crowley (UEN )."8,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples