Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-04-Speech-3-291"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030604.8.3-291"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madam President, I also wish to thank the rapporteur for her excellent report and very incisive explanatory statement, and welcome the Commissioner's statement this evening.
As we have heard, the open method of coordination is now being used in a wide variety of areas. At times it appears to be addictive, as that list gets longer and longer. There is an obvious need for a common approach and to edge very cautiously towards agreement, for example in the field of immigration and its close links to employment and social inclusion. However, as Members have said, this is certainly not a publicly-owned process and at times it has a very questionable democratic legitimacy, because it can appear to be almost a creeping backdoor assumption of competences by the European Union, and not sufficiently open and in the public domain.
There are interesting imbalances within it. I thoroughly concur with the Commissioner: when the Committee on Employment and Social Affairs has been on delegations to various Member States and met its partner committees or European Affairs Committees in the national parliaments and asked them about their involvement in the national action plans – on employment or social inclusion, for example – it has received blank looks, because they have never heard of it: it is not something in which their government has involved them. One British minister admitted that the trade unions and the Confederation of British Industry in the UK had more influence on the national action plans on employment than the British Parliament, which had never ever discussed them – although that situation is now changing, since the new Committee on Works and Pensions came into being – what an exciting name that is.
We certainly need a framework for the open method of coordination which is clear, is democratically controlled by this Parliament, national parliaments and sub-national parliaments – which in some Member States are those with responsibility for particular issues.
We get that clarity by the process currently being established, so that people have an idea of what to expect and where the points of intervention might then be for relevant NGOs, etc. The Constitution is probably the best place for this information in terms of public access and awareness. Our group is not convinced that an interinstitutional agreement is sufficiently known to and understood by the public.
There are issues about the timescales of consultation which our Committee on Employment and Social Affairs has certainly suffered from. Therefore, we need to build into this method time for real consultation, not just here in Parliament but also for NGOs to exercise their own internal democracy in making their contributions as well."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, jeg vil også takke ordføreren for hendes glimrende betænkning og meget skarpe forklarende indlæg og bifalde kommissærens redegørelse i aften.
Som vi har hørt, anvendes den åbne koordinationsmetode nu på en lang række områder. Nogle gange synes det at være vanedannende, efterhånden som listen bliver længere og længere. Der er tydeligvis brug for en fælles tilgang og for meget forsigtigt at rykke nærmere en aftale, f.eks. vedrørende indvandring og dens tætte forbindelse med beskæftigelse og social inddragelse. Men, som nogle medlemmer har sagt, er dette sandelig ikke en offentligt ejet proces, og sommetider har den meget tvivlsom demokratisk legitimitet, fordi den kan vise sig at være en næsten snigende tiltagelse af beføjelser ad bagvejen fra EU's side og ikke at være tilstrækkeligt åben og offentligt tilgængelig.
Der er interessante skævheder i den. Jeg er helt enig med kommissæren: Når Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender har været på delegationsbesøg i forskellige medlemsstater og mødte tilsvarende udvalg eller udvalg om europæiske anliggender i de nationale parlamenter og spurgte dem om deres engagement i de nationale handlingsplaner - om beskæftigelse og social inddragelse f.eks. - har det fået desorienterede blikke, fordi de aldrig har hørt om det. Det er ikke noget, som deres regering har involveret dem i. En britisk minister indrømmede, at fagforeningerne og sammenslutningen af britiske industrivirksomheder i Det Forenede Kongerige havde mere indflydelse på de nationale handlingsplaner for beskæftigelse end det britiske parlament, som aldrig nogensinde havde diskuteret dem - selv om det nu er ved at blive anderledes efter nedsættelsen af det nye udvalg om arbejder og pensioner - sikke et interessant navn.
Vi har uden tvivl brug for en ramme for den åbne koordinationsmetode, der er klar og demokratisk kontrolleret af Parlamentet, nationale parlamenter og lokale parlamenter - som i nogle medlemsstater er dem, der har ansvaret for bestemte sager.
Vi får den klarhed gennem den proces, der er ved at blive etableret, så folk har en idé om, hvad de kan forvente, og hvor relevante ngo'er kan deltage osv. Forfatningen er sandsynligvis det bedste sted for disse oplysninger af hensyn til aktindsigt og bevidstgørelse. Vores gruppe er ikke overbevist om, at offentligheden har tilstrækkeligt kendskab til og forståelse for en interinstitutionel aftale.
Der er spørgsmål om tidsplanerne for høring, som Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender unægteligt har lidt under. Derfor må vi i forbindelse med denne metode sætte tid af til rigtig høring, ikke bare her i Parlamentet, men også således at ngo'erne kan få tid til at udøve deres eget interne demokrati, når de også giver deres bidrag."@da1
"Frau Präsidentin, auch ich möchte der Berichterstatterin für ihren ausgezeichneten Bericht und ihre sehr prägnanten Erläuterungen danken. Ebenso begrüße ich die Erklärung der Frau Kommissarin am heutigen Abend.
Wie wir gehört haben, wird die offene Koordinierungsmethode nunmehr auf den verschiedensten Gebieten praktiziert. Manchmal scheint es, als ob sie süchtig mache, da die Liste länger und länger wird. Es besteht ein offensichtliches Bedürfnis nach einer gemeinsamen Herangehensweise und nach einer sehr vorsichtigen Annäherung an eine Einigung, beispielsweise auf dem Gebiet der Einwanderung und der damit eng verbundenen Fragen der Beschäftigung und sozialen Integration. Wie einige meiner Vorredner dargelegt haben, handelt es sich dabei offensichtlich nicht um ein öffentliches Verfahren und zuweilen ist seine demokratische Legitimität sehr fragwürdig, weil es zuzeiten fast den Eindruck erweckt, es gehe um eine schleichende Übernahme von Zuständigkeiten durch die Europäische Union, aber nicht um ein ausreichend offenes und öffentliches Verfahren.
Innerhalb dieses Verfahrens gibt es interessante Unausgewogenheiten. Ich stimme der Kommissarin voll und ganz zu: Wenn Delegationen des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten mit ihren Partnerausschüssen oder mit Ausschüssen für europäische Angelegenheiten in den nationalen Parlamenten zusammentreffen und diese nach ihrer Beteilung an den nationalen Aktionsplänen zum Beispiel auf dem Gebiet der Beschäftigung oder der sozialen Integration befragen, ernten sie nur fragende Blicke, weil die Betreffenden nie davon gehört haben. Ihre Regierungen hatten sie nicht mit einbezogen. Ein britischer Minister räumte ein, dass im Vereinigten Königreich die Gewerkschaften und der Britische Industrieverband mehr Einfluss auf die nationalen Aktionspläne zur Beschäftigung haben als das Britische Parlament, das darüber nie debattiert hatte. Durch die Gründung eines neuen Ausschusses für Arbeit und Renten – was für ein phantasievoller Name! – ändert sich die Lage jetzt allerdings.
Mit Sicherheit brauchen wir einen Rahmen für die offene Koordinierungsmethode, der eindeutig ist und demokratisch durch dieses Parlament, die nationalen Parlamente und die regionalen Parlamente, die in einigen Mitgliedstaaten für bestimmte Angelegenheiten zuständig sind, kontrolliert wird.
Zu dieser Gewissheit kommen wir angesichts des Verfahrens, das gegenwärtig eingeführt wird. Die Menschen müssen eine Vorstellung davon erhalten, was zu erwarten ist und wo dann die Interventionsmöglichkeiten für die zuständigen Nichtregierungsorganisationen etc. liegen könnten. Was den Zugang der Öffentlichkeit zu diesen Informationen und ihre Kenntnis darüber angeht, so ist die Verfassung sicherlich der beste Platz für diese Festlegungen. Unsere Fraktion ist nicht davon überzeugt, dass ein interinstitutionelles Abkommen von der Öffentlichkeit ausreichend wahrgenommen und verstanden wird.
Weiterhin gibt es die Problematik des zeitlichen Rahmens für Konsultationen, unter der unser Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten in der Tat gelitten hat. Wir müssen daher in dieser Methode Zeit für wirkliche Konsultationen einplanen, nicht nur hier im Parlament, sondern auch für Nichtregierungsorganisationen, damit diese ihre eigene interne Demokratie ausüben können, um ihren Beitrag zu leisten."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, θέλω και εγώ να συγχαρώ την εισηγήτρια για την εξαιρετική έκθεσή της και την πολύ αιχμηρή αιτιολογική έκθεση και να επικροτήσω την αποψινή δήλωση της Επιτρόπου.
Όπως ακούσαμε, η ανοιχτή μέθοδος συντονισμού χρησιμοποιείται τώρα σε ένα ευρύ φάσμα τομέων. Ορισμένες φορές, μοιάζει να είναι εθιστική καθώς ο κατάλογος αυτός γίνεται όλο και μακρύτερος. Είναι προφανής η ανάγκη για μια κοινή προσέγγιση και μια προσεκτική προσέγγιση συμφωνίας, για παράδειγμα στον τομέα της μετανάστευσης και των στενών δεσμών της με την απασχόληση και την κοινωνική συμμετοχή. Ωστόσο, όπως είπαν οι συνάδελφοι, η διαδικασία αυτή δεν πρέπει να επιφυλάσσεται αποκλειστικά στον δημόσιο τομέα και ορισμένες φορές η δημοκρατική νομιμότητά της αμφισβητείται έντονα, διότι μπορεί να εμφανιστεί σχεδόν ως υποχθόνια εν κρυπτώ ανάληψη αρμοδιοτήτων της Ευρωπαϊκής Ένωσης και όχι επαρκώς ανοιχτή στον δημόσιο τομέα.
Στο εσωτερικό της, υπάρχουν ενδιαφέρουσες ανισορροπίες. Συμφωνώ απολύτως με την Επίτροπο: όταν αντιπροσωπείες της Επιτροπής Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων επισκέπτονται διάφορα κράτη μέλη και συναντώνται με τις ομόλογες επιτροπές ή τις Επιτροπές Ευρωπαϊκών Υποθέσεων στα εθνικά κοινοβούλια και ερωτούν για την εμπλοκή τους στα εθνικά σχέδια δράσης –για την απασχόληση ή την κοινωνική συμμετοχή, για παράδειγμα– βλέπουν κενά βλέμματα, διότι ουδέποτε άκουσαν σχετικά με κάτι τέτοιο: δεν είναι κάτι στο οποίο τους ενέπλεξε η κυβέρνησή τους. Ένας βρετανός υπουργός παραδέχτηκε ότι τα συνδικάτα και ο Σύνδεσμος Βρετανικών Βιομηχανιών στο Ηνωμένο Βασίλειο είχαν μεγαλύτερη επιρροή στα εθνικά σχέδια δράσης για την απασχόληση από ό,τι το βρετανικό κοινοβούλιο το οποίο ουδέποτε τα είχε καν συζητήσει –αν και η κατάσταση τώρα αλλάζει, από τότε που συστάθηκε η νέα Επιτροπή Έργων και Συντάξεων– τι ενδιαφέρον τίτλος και αυτός.
Χρειαζόμαστε σίγουρα ένα πλαίσιο για την ανοιχτή μέθοδο συντονισμού που είναι σαφές ότι ελέγχεται δημοκρατικά από το Κοινοβούλιο, τα εθνικά κοινοβούλια και τα περιφερειακά κοινοβούλια – τα οποία σε ορισμένα κράτη μέλη είναι αρμόδια για συγκεκριμένα ζητήματα.
Η διαδικασία που τώρα δημιουργείται προσφέρει αυτήν τη σαφήνεια, έτσι ώστε ο κόσμος να έχει μια ιδέα του τι να περιμένει και πού μπορεί να βρίσκονται τα σημεία παρέμβασης για τις αντίστοιχες ΜΚΟ κλπ. Το Σύνταγμα είναι πιθανότατα το καλύτερο μέρος για αυτήν την πληροφόρηση όσον αφορά τη δημόσια πρόσβαση και ευαισθητοποίηση. Η Ομάδα μας δεν έχει πεισθεί ότι το κοινό γνωρίζει επαρκώς και κατανοεί μια διοργανική συμφωνία.
Υπάρχουν ζητήματα σχετικά με το χρονοδιάγραμμα διαβούλευσης από τα οποία έχει σίγουρα ταλαιπωρηθεί η Επιτροπή Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων. Επομένως, πρέπει να εντάξουμε σε αυτήν τη μέθοδο χρόνο για πραγματική διαβούλευση, όχι μόνο εδώ στο Κοινοβούλιο αλλά και για τις ΜΚΟ, ώστε να ασκούν τη δική τους εσωτερική δημοκρατία κατά τη συνεισφορά τους."@el8
"Señora Presidenta, también deseo dar las gracias a la ponente por su excelente informe y por una exposición de motivos tan aguda, y acojo con agrado la declaración de la Sra. Comisaria de esta noche.
Como hemos podido escuchar, en una amplia variedad de ámbitos ya se utiliza el método abierto de coordinación. A veces parece ser una adicción, ya que la lista es cada vez es más larga. Es evidente la necesidad de un enfoque común y de acercarse muy cautelosamente a un acuerdo, por ejemplo, en materia de inmigración y sus estrechos vínculos con el empleo y la inclusión social. Sin embargo, como han dicho los Diputados, no es realmente un proceso de titularidad pública y a veces tiene una legitimidad democrática muy cuestionable, porque puede parecer casi una sigilosa ampliación encubierta de las competencias de la Unión Europea, y que no es lo suficientemente abierta y del dominio público.
En él hay desequilibrios interesantes. Coincido plenamente con la Sra. Comisaria: cuando la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales ha visitado en delegación varios Estados miembros y se ha reunido con sus comisiones homólogas o las Comisiones de Asuntos Europeos de los parlamentos nacionales y les ha preguntado sobre su participación en los planes de acción nacionales en materia de empleo o integración social, por ejemplo, la respuesta han sido gestos de perplejidad, porque nunca habían oído hablar de ellos. Sus Gobiernos no les han hecho partícipes de estas cuestiones. Un Ministro británico reconoció que los sindicatos y la Confederación de la Industria Británica del Reino Unido influían más en los planes de acción nacionales sobre empleo que el Parlamento Británico, que nunca los había tratado, aunque esta situación ahora está cambiando desde que empezó a funcionar la nueva Comisión de Trabajos y Pensiones –qué nombre tan emocionante–.
Verdaderamente necesitamos un marco para el método abierto de coordinación que sea claro, que lo controlen democráticamente este Parlamento, los parlamentos nacionales y los parlamentos subnacionales, que en algunos Estados miembros son los que tienen competencias en determinadas cuestiones.
Esta claridad se obtiene gracias al proceso que se está estableciendo en estos momentos, de modo que las personas se forman una idea de lo que pueden esperar y, por consiguiente, de cuáles pueden ser los ámbitos de intervención para ONG interesadas, etc. La Constitución probablemente se el mejor lugar para esta información desde el punto de vista del acceso público y de la sensibilización. Nuestro Grupo no está convencido de que el público conozca y entienda suficientemente un acuerdo interinstitucional.
Nuestra Comisión de Empleo y Asuntos Sociales ha sufrido sin duda con algunas cuestiones sobre el calendario de consultas. Por lo tanto, necesitamos integrar en este método una porción tiempo suficiente para una verdadera consulta, no solo aquí en el Parlamento, sino también para las ONG que practican su propia democracia interna también a la hora de elaborar sus aportaciones."@es12
"Arvoisa puhemies, haluan myös kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä ja hyvin terävistä perusteluista sekä ilmaista tyytyväisyyteni komission tämäniltaiseen julkilausumaan.
Kuten olemme kuulleet, avointa koordinointimenetelmää sovelletaan nykyisin hyvin monilla aloilla. Toisinaan tuntuu, että siitä ollaan jopa riippuvaisia, sillä luettelo vain pitkittyy. Tarvitsemme selvästikin yhteistä lähestymistapaa, ja meidän on pyrittävä sopimukseen varovasti esimerkiksi maahanmuuton ja siihen läheisesti liittyvän työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden edistämisen aloilla. Kuten parlamentin jäsenet ovat todenneet, menetelmä ei kuitenkaan ole missään nimessä julkinen, ja toisinaan sen demokraattinen legitiimiys on hyvin kyseenalainen. Saattaa näyttää siltä, että alalla pyritään jopa vaivihkaa lisäämään Euroopan unionin toimivaltaa ja että menetelmä ei ole riittävän avoin ja julkinen.
Menetelmässä on mielenkiintoista epätasapainoa. Olen täysin samaa mieltä komission jäsenen kanssa. Hän kuvailee työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan valtuuskunnan vierailuja lukuisiin jäsenvaltioihin, joissa se on tavannut jäsenvaltioiden parlamenttien vastaavia valiokuntia tai Eurooppa-asioista vastaavia valiokuntia. Kun valtuuskunta on tiedustellut näiltä valiokunnilta niiden osallistumista esimerkiksi työllisyyttä tai sosiaalisen osallisuuden edistämistä koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin, siihen on luotu kummastuneita katseita. Valiokunnat eivät ole koskaan kuulleetkaan asiasta, koska hallitukset eivät ole ottaneet niitä mukaan tämänkaltaiseen toimintaan. Eräs Yhdistyneen kuningaskunnan ministeri myönsi, että ammattiyhdistyksillä ja Yhdistyneen kuningaskunnan teollisuusliitolla (Confederation of British Industry) on maassa enemmän vaikutusvaltaa kansallisiin työllisyyttä koskeviin toimintasuunnitelmiin kuin kansallisella parlamentilla, joka ei edes ole koskaan keskustellut niistä. Tilanne on nyt kuitenkin muuttumassa uuden työ- ja eläkevaliokunnan – varsin mielenkiintoinen nimi valiokunnalle – perustamisen jälkeen.
Tarvitsemme todellakin avointa koordinointimenetelmää koskevaa järjestelmää, jota Euroopan parlamentti sekä kansalliset ja alueelliset parlamentit valvovat demokraattisesti. Joissakin jäsenvaltioissa juuri alueelliset parlamentit vastaavat tietyistä kysymyksistä.
Voimme selkiyttää tilannetta parhaillaan käyttöön otettavan prosessin avulla. Näin kansalaiset saavat käsityksen tulevasta ja esimerkiksi asianomaisten kansalaisjärjestöjen mahdollisista toiminta-aloista. Kansalaiset saavat tietoa ehkä parhaiten, jos tieto sisällytetään perustuslakiin. Ryhmämme ei ole vakuuttunut siitä, että kansalaiset tuntevat toimielinten välisen sopimuksen riittävän hyvin ja ymmärtävät sen sisällön.
Työllisyys- ja sosiaalivaliokuntamme on joutunut usein kärsimään kuulemisen aikarajoista. Tämän vuoksi menetelmässä on varattava aikaa todelliselle kuulemiselle, eikä vain täällä parlamentissa, vaan myös kansalaisjärjestöille on varattava aikaa harjoittaa omaa sisäistä demokratiaansa ja esittää kannanottoja."@fi5
"Madame la Présidente, j’aimerais à mon tour remercier le rapporteur pour son excellent rapport et son exposé des motifs très incisif. Je me félicite également de la déclaration que la Commission a faite ce soir.
Comme nous l’avons entendu, la méthode ouverte de coordination est à présent utilisée dans de nombreux domaines. Par moment, il semble que l’on ne peut s’en passer, la liste des domaines concernés ne cessant de s’allonger. Il existe un besoin évident d’adopter une approche commune et de s’acheminer très prudemment vers un accord, par exemple dans le domaine de l’immigration, notamment vis-à-vis des liens étroits que cette problématique entretient avec l’emploi et l’intégration sociale. Toutefois, comme l’ont dit certains députés, il ne s’agit certainement pas d’un processus public et l’on peut parfois s’interroger sérieusement sur sa légitimité démocratique. En effet, on peut presque assimiler ce processus à une appropriation détournée et larvée de compétences par l’Union européenne, insuffisamment ouverte et tournée vers le public.
Ce processus présente des déséquilibres intéressants. Je suis tout à fait d’accord avec la commissaire: lorsque la commission de l’emploi et des affaires sociales faisait partie de délégations envoyées dans divers États membres et qu’elle a rencontré ses partenaires ou les comités des affaires européennes des parlements nationaux et qu’elle les a questionnés sur leur implication dans les plans d’action nationaux en matière d’emploi et d’intégration sociale, par exemple, on regardait les délégués d’un air ébahi, parce que personne n’en avait jamais entendu parlé: leur gouvernement ne les avait pas impliqués. Un ministre britannique a admis que les syndicats et la Confédération des industries britanniques au Royaume-Uni exerçaient une plus grande influence sur les plans d’action nationaux en matière d’emploi que le parlement britannique, qui n’en avait jamais débattu - même si les choses sont en train de changer depuis la création de la nouvelle Commission du travail et des retraites - quelle appellation agréable!
Il est clair que nous devons inscrire la méthode ouverte de coordination dans un cadre clair soumis au contrôle démocratique du présent Parlement, des parlements nationaux et infranationaux, lesquels assument la responsabilité de ces questions particulières dans certains États membres.
Le processus en cours d’établissement nous apporte cette clarté. Les personnes savent à quoi s’attendre et ont une idée des domaines d’intervention des ONG concernées, etc. La Constitution est probablement le meilleur endroit pour fixer ces informations en termes d’accès et de sensibilisation du public. Notre groupe n’est pas convaincu qu’un accord interinstitutionnel soit suffisamment connu et compris du public.
Notre commission de l’emploi et des affaires sociales a certainement souffert de la question du calendrier des consultations. Il faut donc que la méthode prévoie du temps pour l’organisation de consultations réelles, pas uniquement ici au Parlement, mais également au sein des ONG, afin de permettre à celles-ci d’appliquer leurs propres règles démocratiques internes et d’apporter leurs propres contributions."@fr6
"Signora Presidente, anch’io desidero ringraziare la relatrice per l’ottima relazione e la sua motivazione molto incisiva, e accolgo con favore le osservazioni fatte questa sera dalla signora Commissario.
Come abbiamo potuto sentire, il metodo aperto di coordinamento viene ora utilizzato in moltissimi settori. A volte sembra che dia assuefazione, perché la lista si allunga sempre più. Ovviamente è indispensabile adottare un approccio comune e avviarci lentamente e con cautela verso un accordo, ad esempio nell’ambito dell’immigrazione e del suo stretto legame con l’occupazione e l’integrazione sociale. Tuttavia, come affermato dai colleghi, sicuramente non si tratta di un processo noto a tutti e, talvolta, è caratterizzato da una legittimità democratica molto discutibile, perché può apparire come una progressiva e subdola assunzione di competenze da parte dell’Unione europea non sufficientemente esplicita e di dominio pubblico.
Vi sono interessanti asimmetrie in questo metodo. Sono pienamente d’accordo con la signora Diamantopoulou: quando la commissione per l’occupazione e gli affari sociali si è recata in delegazione nei vari Stati membri incontrando le controparti o le commissioni per gli affari europei dei parlamenti nazionali, ha chiesto loro quanto fossero coinvolte nei piani d’azione nazionali – ad esempio sull’occupazione o sull’integrazione sociale – e i suoi interlocutori sono rimasti interdetti, perché non ne avevano mai sentito parlare. Sembra non sia un tema su cui vengono interpellati dai rispettivi governi. Un ministro del governo britannico ha ammesso che, nel Regno Unito, i sindacati e la Confindustria britannica avevano più influenza sui piani d’azione nazionali per l’occupazione del parlamento stesso, che non li aveva mai neanche presi in considerazione, benché la situazione stia ora cambiando grazie all’istituzione della nuova commissione per il lavoro e le pensioni (che nome affascinante!).
Sicuramente abbiamo bisogno di un quadro in cui inserire il metodo aperto di coordinamento che è trasparente ed è democraticamente controllato da questa Assemblea, dai parlamenti nazionali e dai parlamenti subnazionali che, in alcuni Stati membri, sono responsabili di alcuni settori specifici.
La trasparenza può derivare dal processo che sta nascendo, in maniera tale che le persone abbiano un’idea di cosa aspettarsi e dei punti su cui possono intervenire le ONG del settore. La Costituzione è, probabilmente, il migliore strumento in termini di conoscenza e di accesso al pubblico per dare queste informazioni. Il gruppo cui appartengo, infatti, non è convinto che un accordo interistituzionale sia sufficientemente noto e comprensibile all’opinione pubblica.
Vi sono, infine, problemi legati ai tempi di consultazione di cui la commissione per l’occupazione e gli affari sociali ha sicuramente sofferto. Dobbiamo quindi dare a questo metodo il tempo necessario per permettere una vera e propria consultazione, non solo qui all’interno dell’Assemblea ma anche nelle ONG, affinché possano dare il proprio contributo nel rispetto dei propri principi democratici."@it9
"Madam President, I also wish to thank the rapporteur for her excellent report and very incisive explanatory statement, and welcome the Commissioner's statement this evening.
As we have heard, the open method of coordination is now being used in a wide variety of areas. At times it appears to be addictive, as that list gets longer and longer. There is an obvious need for a common approach and to edge very cautiously towards agreement, for example in the field of immigration and its close links to employment and social inclusion. However, as Members have said, this is certainly not a publicly-owned process and at times it has a very questionable democratic legitimacy, because it can appear to be almost a creeping backdoor assumption of competences by the European Union, and not sufficiently open and in the public domain.
There are interesting imbalances within it. I thoroughly concur with the Commissioner: when the Committee on Employment and Social Affairs has been on delegations to various Member States and met its partner committees or European Affairs Committees in the national parliaments and asked them about their involvement in the national action plans – on employment or social inclusion, for example – it has received blank looks, because they have never heard of it: it is not something in which their government has involved them. One British minister admitted that the trade unions and the Confederation of British Industry in the UK had more influence on the national action plans on employment than the British Parliament, which had never ever discussed them – although that situation is now changing, since the new Committee on Works and Pensions came into being – what an exciting name that is.
We certainly need a framework for the open method of coordination which is clear, is democratically controlled by this Parliament, national parliaments and sub-national parliaments – which in some Member States are those with responsibility for particular issues.
We get that clarity by the process currently being established, so that people have an idea of what to expect and where the points of intervention might then be for relevant NGOs, etc. The Constitution is probably the best place for this information in terms of public access and awareness. Our group is not convinced that an interinstitutional agreement is sufficiently known to and understood by the public.
There are issues about the timescales of consultation which our Committee on Employment and Social Affairs has certainly suffered from. Therefore, we need to build into this method time for real consultation, not just here in Parliament but also for NGOs to exercise their own internal democracy in making their contributions as well."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, ik wil ook graag de rapporteur bedanken voor haar uitstekende verslag en haar uiterst scherpzinnige toelichting. Verder juich ik de verklaring toe die de commissaris vanavond heeft afgelegd.
Zoals we gehoord hebben, wordt de open coördinatiemethode nu op allerlei gebieden gebruikt. De methode lijkt soms wel verslavend, want de lijst wordt steeds langer. Het is duidelijk dat een gemeenschappelijke aanpak noodzakelijk is en dat we zeer behoedzaam tot overeenstemming moeten zien te komen, bijvoorbeeld op het gebied van immigratie en, in nauwe samenhang daarmee, werkgelegenheid en integratie. Dit is echter bepaald niet een proces dat zich in de openbaarheid afspeelt, zoals verschillende afgevaardigden al hebben opgemerkt, en op sommige momenten is de democratische legitimiteit hoogst twijfelachtig. Nu en dan lijkt de Europese Unie zich immers via een achterdeurtje allerlei bevoegdheden toe te eigenen, zonder voldoende openheid en openbaarheid.
De methode bevat enige interessante onevenwichtigheden. Ik ben het roerend eens met de commissaris. Toen de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken afvaardigingen stuurde naar verschillende lidstaten om daar haar directe tegenhangers of commissies van Europese Zaken in de nationale parlementen te ontmoeten, vroeg men deze commissies naar hun betrokkenheid bij nationale actieplannen - voor werkgelegenheid of integratie bijvoorbeeld. Deze vraag werd beantwoord met niet-begrijpende blikken – de commissies hadden er namelijk nog nooit van gehoord. Hun regeringen hebben hen niet bij het proces betrokken. Eén Britse minister gaf toe dat de vakbonden en de
de Britse werkgeversorganisatie, meer invloed hadden op het nationale actieplan voor werkgelegenheid dan het Britse parlement. Dat had het plan zelfs nog nooit besproken - hoewel die situatie nu aan het veranderen is sinds een nieuwe commissie met de opwindende naam
in het leven geroepen is.
We hebben voor de open coördinatiemethode absoluut een kader nodig dat helder is en dat democratisch gecontroleerd wordt door dit Parlement, nationale en sub-nationale parlementen, die in sommige lidstaten de zeggenschap over bepaalde onderwerpen hebben.
Die helderheid bereiken we door het proces dat momenteel wordt vastgesteld, zodat mensen een idee hebben van wat ze kunnen verwachten, waar de interventiemogelijkheden liggen voor de betreffende NGO’s, enzovoort. De Grondwet is waarschijnlijk de beste plek om deze informatie vast te leggen, met het oog op toegankelijkheid voor en bekendheid bij de burgers. Onze fractie is er niet van overtuigd dat een interinstitutioneel akkoord bekend en begrijpelijk genoeg is voor de burgers.
Het tijdschema van de raadplegingsprocedure levert problemen op, waarvan onze Commissie werkgelegenheid en sociale zaken zeker last gehad heeft. Daarom moeten we in deze methode genoeg tijd inruimen voor werkelijke raadpleging, niet alleen hier in het Parlement maar ook voor NGO’s, zodat die hun eigen interne democratische procedures kunnen volgen wanneer zij hun bijdragen leveren."@nl2
"Senhora Presidente, também eu gostaria de agradecer à relatora o seu excelente trabalho e a sua exposição de motivos muito incisiva, e congratulo-me com a declaração da Senhora Comissária esta noite.
Como ouvimos, o método aberto de coordenação está agora a ser utilizado numa série de domínios. Por vezes, parece ser viciante, uma vez que esta lista é cada vez mais extensa. Há uma necessidade óbvia de uma abordagem comum e de caminhar de forma cautelosa rumo a um acordo, por exemplo, no domínio da imigração e das suas estreitas ligações com o emprego e a inclusão social. No entanto, como alguns dos senhores deputados referiram, este não é certamente um processo do domínio público e, por vezes, tem uma legitimidade democrática questionável, pois pode parecer tratar-se de uma assunção sub-reptícia de competências por parte da União Europeia, não sendo suficientemente aberto e do domínio público.
Encerra interessantes desequilíbrios. Concordo em absoluto com a Senhora Comissária: quando a Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais se deslocou, em delegação, a diversos Estados-Membros e se encontrou com as suas homólogas, ou com comissões dos Assuntos Europeus nos parlamentos nacionais, inquirindo sobre o envolvimento destas nos planos de acção nacionais – por exemplo, relativos ao emprego e à inclusão social – não obteve respostas concretas, porque aquelas nunca tinham ouvido falar da questão: não se trata de um domínio em que os respectivos governos as envolvam. Um dos ministros britânicos admitiu que os sindicatos e a Confederação da Indústria Britânica tinham mais influência nos planos de acção nacionais sobre o emprego do que o Parlamento britânico, que jamais o discutiu, embora esta situação esteja agora a mudar, desde a criação da nova Comissão sobre Emprego e Pensões - que designação fantástica.
Faz seguramente falta um enquadramento para o método aberto de coordenação, que seja claro, democraticamente controlado pelo Parlamento, pelos parlamentos nacionais e pelos parlamentos subnacionais – que em alguns dos Estados-Membros detêm a responsabilidade por estas questões específicas.
Conseguimos essa clareza com o processo que actualmente está a ser criado, para que as pessoas tenham uma ideia do que podem esperar e de quais serão os pontos de intervenção que poderão ser relevantes para as ONG, etc. A Constituição é provavelmente a melhor sede para esta informação, no que respeita ao acesso do público e à sua sensibilização. O nosso grupo não está convencido de que um acordo interinstitucional seja suficientemente conhecido e compreendido pelo público.
Há questões relacionadas com os prazos de consulta que prejudicaram seguramente a Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais. Por conseguinte, precisamos de incluir, neste método, uma consulta em tempo real, não só aqui no Parlamento, mas também para que as ONG possam exercer a sua democracia interna, dando-nos também o seu contributo."@pt11
"Fru talman! Jag vill också tacka föredraganden för det utmärkta betänkandet och mycket skarpsynta förklarande uttalandet samt välkomna kommissionärens uttalande i kväll.
Såsom vi har hört används nu den öppna samordningsmetoden inom en stor mängd områden. Tidvis verkar det vanebildande eftersom listan bara blir längre och längre. Ett tydligt behov av en gemensam metod finns och av att försiktigt bana väg fram till ett avtal, exempelvis på invandringsområdet och dess nära länkar till sysselsättning och social utslagning. Såsom några ledamöter har sagt är detta emellertid inte en process som staten har ensamrätt på, och tidvis har den diskutabel demokratisk legitimitet eftersom det kan verka nästan som om Europeiska unionen smyger med en låtsad behörighet, som är hemlig och inte tillräckligt öppen och tillgänglig på ett offentligt plan.
Det förekommer intressanta ojämlikheter inom processen. Jag instämmer till fullo med kommissionsledamoten: när utskottet för sysselsättning och sociala frågor har deltagit i delegationer till olika medlemsstater och mött sina partnerutskott eller utskotten för Europafrågor i de nationella parlamenten och frågat dem om deras engagemang i de nationella handlingsplanerna, till exempel om sysselsättning och social utslagning, har man fått tomma blickar till svar, eftersom de aldrig har hört talas om det: det är inte något som deras regering har engagerat dem i. En brittisk minister medgav att fackföreningarna och det brittiska industriförbundet i Förenade kungariket hade större inflytande på de nationella handlingsplanerna för sysselsättning än det brittiska parlamentet, som aldrig någonsin diskuterat dem, även om situationen håller på att förändras sedan det nya utskottet för arbete och pensioner bildades – vilket spännande namn det är.
Vi behöver förvisso en ram för den öppna samordningsmetoden som är tydlig och demokratiskt kontrollerad av detta parlament, nationella parlament och subnationella parlament, vilka i vissa medlemsstater är de parlament som har ansvar för särskilda frågor.
Vi får denna tydlighet genom den process som för närvarande har upprättats så att det ger en idé om vad man kan förvänta sig och var insatspunkterna därefter kan vara för de berörda icke-statliga organisationerna etc. Konstitutionen är troligtvis den bästa platsen för denna information när det gäller offentlighet och medvetenhet. I vår grupp är vi inte övertygade om att ett interinstitutionellt avtal är tillräckligt välkänt och förstått av allmänheten.
Det finns frågor om tidsplaner för samråd som vårt utskott för sysselsättning och sociala frågor förvisso har besvärats av. Vi måste därför införliva tid för verkligt samråd i denna metod, inte bara här i parlamentet utan också så att icke-statliga organisationer kan utöva sin egen interna demokrati genom att utarbeta sina bidrag också."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Committee on Works and Pensions"2
"Lambert (Verts/ALE )."8,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples