Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-04-Speech-3-290"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030604.8.3-290"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Fru talman! Jag är glad över att fru Smet har utarbetat detta betänkande, som jag i många stycken är mycket enig med henne om. Jag är mycket positiv till den öppna samordningsmetoden. Jag är dock också litet bekymrad över att den ofta betraktas som en slags mjuk lagstiftning och som ett slags sämre alternativ till vanlig lagstiftning, som något som bara skall användas i nödfall. Jag tycker precis tvärtom. Jag tycker att lagstiftning måste tillämpas när det saknas andra möjligheter, när det verkligen behövs myndighet, styrka och disciplin. En rad offentliga uppgifter kan dock lösas på andra sätt än med lagar, disciplin, tvång och piska. Den öppna samordningsmetoden är en modern projektförvaltningsform. Den används till offentlig verksamhet som syftar till förändring, utveckling och löpande förnyelse och där man behöver kunna förändra sina arbetsformer i takt med de erfarenheter man får.
Det är kanske inte en tillfällighet att den öppna samordningsmetoden har vuxit fram ur de marknadsekonomiska samhällena, där den offentliga verksamheten måste vara lika smidig och lika effektiv som marknaden kan vara i sina bästa stunder. Därför tycker jag att det är rörande att höra borgerliga företrädare som säger att de inte vill ha detta smidiga och effektiva marknadsinstrument, utan att de vill ha en byråkratisk, kontrollerande, lagstyrd gammaldags styrform i den offentliga sektorn. Det tycker jag är märkvärdigt.
Den öppna samordningsmetoden tycker jag skall skrivas in i konstitutionen, så att den blir allmänt accepterad, vilket jag tycker är viktigt. Jag är dock väldigt orolig för att man skall skriva in den på ett sådant sätt att man föreskriver hur den skall arbeta, vilka metoder den skall använda, vilka processer den skall omfatta osv. Detta är vad som händer med en traditionell lagtext, men då skulle man binda den metod som skulle vara smidig, flexibel och rörlig och sätta tvångströja på den. Då blir den inte alls lika effektiv. Jag stödjer ELDR:s ändringsförslag på den punkten.
Jag har även själv lämnat in ett ändringsförslag som jag till min stora förvåning fick uppleva nedröstat i utskottet. Nu återkommer jag med det. Det handlar om att den öppna samordningsmetoden också är en samarbetsmetod, inte bara en samordningsmetod. Den kan inte vila på sanktioner och bestraffningar. Den måste som andra fria sociala relationer vila på tillit och respekt. Vi kan därför inte använda oss av
och
Vad vi behöver är
Där skall fokus ligga. Annars fördärvar man denna metod och dess möjligheter. Den är annorlunda från lagstiftningsmetoden och därför är det helt felaktigt när man inspirerad av gammal lagtradition anser att man måste disciplinera, bestraffa och peka ut dem som inte lyder. Denna metod är helt annorlunda.
Jag skulle vilja att denna metod sprider sig. Det är på så sätt som den har kommit till användning i en del av de europeiska samhällena. Den är inte lika utbredd överallt, men den är vanlig i de skandinaviska länderna som jag kommer ifrån. Där spelar den en väldigt progressiv roll. Den är också mer spridd i de anglosaxiska länderna, däremot saknas den i vissa andra länder som har en mycket mer traditionell förvaltningsapparat. Jag tror att vi måste gå mot denna öppna, demokratiska och moderna samarbetsmetod. Jag vill speciellt betona ordet demokratisk, därför att den är demokratisk, men på ett annat sätt än genom juridisk och rättslig kontroll."@sv13
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, jeg er glad for, at fru Smet har udarbejdet denne betænkning, som jeg på mange punkter er meget enig med hende om. Jeg er meget positiv over for den åbne koordinationsmetode. Jeg er dog også lidt bekymret for, at den ofte betragtes som en slags blød lovgivning og som et slags simpelt alternativ til den almindelige lovgivning eller som noget, som kun skal bruges i nødstilfælde. Jeg synes præcis det modsatte. Jeg synes, at lovgivning skal bruges, når der ikke er andre muligheder, og når der virkelig er brug for myndighed, styrke og disciplin. En række offentlige opgaver kan dog løses på andre måder end med love, disciplin, tvang og pisk. Den åbne koordinationsmetode er en moderne projektstyringsform. Den anvendes til den offentlige sektor, hvis formål er forandring, udvikling og løbende fornyelse, og hvor man har brug for at forandre sine arbejdsformer i takt med ens gjorte erfaringer.
Det er måske ikke en tilfældighed, at den åbne koordinationsmetode er vokset frem i de markedsøkonomiske samfund, hvor den offentlige sektor skal være lige så smidig og lige så effektiv som markedet, når det er bedst. Derfor synes jeg, at det er rørende at høre borgerlige ordførere sige, at de ikke vil have dette smidige og effektive markedsinstrument, men at de vil have en gammeldags, bureaukratisk, kontrollerende og lovstyret styreform i den offentlige sektor. Det er efter min mening mærkværdigt.
Den åbne koordinationsmetode skal efter min mening skrives ind i forfatningen, så den bliver alment accepteret, hvilket efter min mening er vigtigt. Jeg er dog yderst urolig over, at man indskriver den på en sådan måde, at man anviser, hvordan den skal arbejde, hvilke metoder den skal anvende, hvilke processer den skal omfatte osv. Dette sker med en traditionel lovtekst, men så skal man afgrænse denne metode, som burde være smidig, fleksibel og bevægelig, og give den spændetrøje på. Så bliver den slet ikke så effektiv. Jeg støtter ELDR-Gruppens ændringsforslag på dette punkt.
Jeg har endog selv stillet et ændringsforslag, som jeg til min store forbavselse skulle opleve at få stemt ned af udvalget. Nu kommer jeg med det igen. Det handler om, at den åbne koordinationsmetode også er en samarbejdsmetode, ikke bare en koordinationsmetode. Den kan ikke baseres på sanktioner og afstraffelser. Den skal som andre frie sociale relationer baseres på tillid og respekt. Vi kan derfor ikke benytte os af
og
Vi har brug for bedste praksis
Der skal vores fokus være. Ellers ødelægger man denne metode og dens muligheder. Den er forskellig fra en lovgivningsmetode, og derfor er det helt forkert, hvis der inspireret af gamle lovtraditioner vurderes at være behov for disciplinering, afstraffelse og udpegelse af dem, som ikke adlyder. Denne metode er helt anderledes.
Jeg ser gerne, at denne metode blev fremmet. Det er på den måde, den er blevet brugt i en del af de europæiske samfund. Den er ikke lige udbredt overalt, men den er almindelig i de skandinaviske lande, hvor jeg kommer fra. Der spiller den en yderst progressiv rolle. Den er også mere fremherskende i de anglosaksiske lande, men derimod findes den ikke i visse andre lande, som har et meget mere traditionelt forvaltningsapparat. Jeg tror, at vi skal bevæge os hen mod denne åbne, demokratiske og moderne samarbejdsmetode. Jeg vil specielt understrege ordet demokratisk, fordi den er demokratisk, men på en anden måde end via juridisk og retslig kontrol."@da1
"Frau Präsidentin! Ich bin sehr froh darüber, dass Frau Smet vom Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten diesen Bericht erarbeitet hat und stimme in vielen Punkten mit ihr überein. Ich stehe der offenen Koordinierungsmethode sehr positiv gegenüber. Es bekümmert mich jedoch ein wenig, dass sie so häufig als eine Art
und als schlechtere Alternative zu gewöhnlichen Rechtsvorschriften betrachtet wird, die folglich nur im Notfall Anwendung finden sollte. Meiner Meinung nach verhält es sich genau umgekehrt. Ich bin der Ansicht, dass Rechtsvorschriften nur dann zum Tragen kommen sollten, wenn andere Möglichkeiten fehlen; wenn Autorität, Stärke und Disziplin notwendig sind. Eine ganze Reihe öffentlicher Aufgaben könnten jedoch auch auf andere Weise gelöst werden als mithilfe von Gesetzen, Disziplin, Zwang und Peitsche. Die offene Koordinierungsmethode ist eine moderne Form der Projektverwaltung. Sie wird dann angewendet, wenn der öffentliche Sektor auf Veränderung, Entwicklung und fortlaufende Erneuerung abzielt und es notwendig wird, die Arbeitsformen kontinuierlich den wachsenden Erfahrungen anzupassen.
Es ist wohl kein Zufall, dass die offene Koordinierungsmethode in jenen marktwirtschaftlich orientierten Gesellschaften entstanden ist, wo der öffentliche Sektor ebenso beweglich und effektiv sein muss wie der freie Markt in seinen besten Zeiten. Ich finde es daher beinahe rührend mit anzuhören, wenn Vertreter bürgerlicher Parteien erklären, dass sie dieses bewegliche und effektive Marktinstrument nicht haben wollen, sondern vielmehr eine bürokratische, kontrollierende, von gesetzlichen Bestimmungen geregelte, altertümliche Verwaltungsform des öffentlichen Sektors bevorzugen. Das ist doch erstaunlich.
Meiner Ansicht nach sollte die offene Koordinierungsmethode in der Verfassung festgeschrieben werden, damit sie allgemein akzeptiert wird. Das wäre sehr wichtig. In dem Fall hätte ich jedoch Sorge, dass man vorschreiben würde, wie sie arbeiten, welcher Methoden sie sich bedienen, welche Prozesse sie umfassen sollte usw. Das ist, was in der Regel in einem traditionellen Gesetzestext passiert, aber solche Vorschriften würden die Flexibilität und Beweglichkeit dieser Methode binden und sie in eine Zwangsjacke stecken. Dann wäre sie ganz und gar nicht mehr so effektiv. Ich unterstütze in diesem Punkt den Änderungsantrag der Fraktion der Liberalen und Demokratischen Partei.
Ich habe selbst einen Änderungsantrag eingereicht, der zu meinem großen Erstaunen im Ausschuss abgelehnt wurde. Ich möchte ihn an dieser Stelle erneut vorlegen. Die offene Koordinierungsmethode ist zugleich auch eine Methode der Zusammenarbeit. Sie kann nicht auf Sanktionen und Bestrafungen beruhen, sondern muss, wie alle freien sozialen Beziehungen, auf Vertrauen und Respekt basieren. Wir können uns daher nicht des
und
der
bedienen. Vielmehr
brauchen wir
Darauf müssen wir achten, sonst verderben wir diese Methode und ihre Möglichkeiten. Sie unterscheidet sich von der Methode der Gesetzgebung, und es wäre daher völlig unpassend, sich von alter Gesetzestradition inspirieren zu lassen und zu meinen, man müsse denjenigen, der nicht gehorchen möchte, disziplinieren, bestrafen und öffentlich entlarven. Diese Methode ist völlig anders.
Ich würde mich sehr freuen, wenn sich die offene Koordinierungsmethode ausbreiten würde. Durch Ausbreitung ist sie auch in einigen der europäischen Staaten zur Anwendung gekommen. Sie ist nicht überall zu gleichen Teilen verbreitet, aber in den skandinavischen Ländern, aus denen ich komme, hat sie sich gut durchgesetzt und spielt eine ausgesprochen progressive Rolle. Auch in den angelsächsischen Ländern ist sie weit verbreitet. In anderen Staaten, die einen traditionelleren Verwaltungsapparat haben, fehlt sie jedoch ganz. Ich glaube, dass wir uns für diese offene, demokratische und moderne Methode der Zusammenarbeit entscheiden müssen. Ich möchte besonders das Wort demokratisch betonen, denn sie ist demokratisch – jedoch auf andere Weise als durch juristische und rechtliche Kontrolle."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, εκφράζω την ικανοποίησή μου για την εκπόνηση αυτής της έκθεσης από την κ. Smet, ενώ συμφωνώ σε μεγάλο βαθμό μαζί της όσον αφορά πολλές πτυχές της εν λόγω έκθεσης. Η στάση μου έναντι της ανοικτής μεθόδου συντονισμού είναι πολύ θετική. Ωστόσο, ανησυχώ επίσης και για το γεγονός ότι συχνά αντιμετωπίζεται ως ενός είδους μαλακό δίκαιο και λύση ανάγκης αντί της κανονικής νομοθεσίας, ή ως κάτι που πρέπει να χρησιμοποιείται μόνο σε επείγουσες περιστάσεις. Η άποψή μου βαίνει προς την ακριβώς αντίθετη κατεύθυνση. Φρονώ ότι η επιλογή της ψήφισης νομοθεσίας πρέπει να ακολουθείται στις περιπτώσεις κατά τις οποίες δεν υπάρχει άλλη επιλογή και όταν απαιτούνται πραγματικά κύρος, ισχύς και πειθαρχία. Αρκετές δημόσιες λειτουργίες, ωστόσο, μπορούν να διεκπεραιωθούν επιτυχώς χωρίς τη χρήση νόμων, πειθαρχίας, καταναγκασμού και μαστιγίου. Η ανοικτή μέθοδος συντονισμού είναι μια σύγχρονη μορφή διαχείρισης έργων. Χρησιμοποιείται στον δημόσιο τομέα όταν ο στόχος είναι η αλλαγή, η ανάπτυξη και η διαρκής ανανέωση και όταν χρειάζεται να υπάρχει η δυνατότητα αλλαγής των μεθόδων εργασίας, προκειμένου να συμβαδίζουμε με τη συσσωρευόμενη εμπειρία.
Δεν είναι, ίσως, τυχαίο το γεγονός ότι η ανοικτή μέθοδος συντονισμού προέκυψε από τις κοινωνίες που λειτουργούν ως οικονομίες της αγοράς, στις οποίες ο δημόσιος τομέας πρέπει να είναι εξίσου ευέλικτος και αποτελεσματικός με την αγορά όταν αυτή λειτουργεί υπό ιδανικές συνθήκες. Κατά συνέπεια, θεωρώ θλιβερό να ακούω εκπροσώπους κεντροδεξιών κομμάτων να ισχυρίζονται ότι δεν επιθυμούν αυτό το ευέλικτο και αποτελεσματικό εργαλείο της αγοράς, αλλά, αντιθέτως, προτιμούν μια παρωχημένη γραφειοκρατική, ελεγχόμενη και διεπόμενη από νόμους μορφή διακυβέρνησης του δημοσίου τομέα. Αυτό μου φαίνεται παράδοξο.
Φρονώ ότι η ανοικτή μέθοδος συντονισμού πρέπει να συμπεριληφθεί στο σύνταγμα, προκειμένου –και θεωρώ ότι αυτό είναι σημαντικό– να γίνει ευρέως αποδεκτή. Φοβούμαι πάρα πολύ, όμως, ότι πρόκειται να συμπεριληφθεί με τις επιταγές ως προς τον τρόπο με τον οποίο θα πρέπει να λειτουργεί, ποιες μεθόδους θα μπορεί να χρησιμοποιεί, ποιες διαδικασίες θα περιλαμβάνει κλπ. Αυτό συμβαίνει συνήθως με ένα παραδοσιακό νομικό κείμενο αλλά, στην προκειμένη περίπτωση, θα επρόκειτο για επιβολή αυστηρών παραμέτρων και περιορισμού σε πολύ στενά περιθώρια μιας μεθόδου η οποία οφείλει να είναι ευπροσάρμοστη, ευέλικτη και ευμετάβλητη. Έτσι, όμως, θα έχανε μεγάλο μέρος από την αποτελεσματικότητά της. Στηρίζω την τροπολογία της Ομάδας του Ευρωπαϊκού Κόμματος των Φιλελευθέρων, Δημοκρατών και Μεταρρυθμιστών σε αυτό το σημείο.
Κατέθεσα μάλιστα και ο ίδιος μια τροπολογία, η οποία, προς μεγάλη μου έκπληξη, καταψηφίστηκε από την αρμόδια κοινοβουλευτική επιτροπή. Την καταθέτω, λοιπόν, τώρα εκ νέου. Αφορά το γεγονός ότι η ανοικτή μέθοδος συντονισμού είναι και μέθοδος συνεργασίας, και όχι μόνο συντονισμού. Δεν μπορεί να στηρίζεται σε κυρώσεις και ποινές. Όπως και σε κάθε άλλη περίπτωση ελεύθερων κοινωνικών σχέσεων, οφείλει να στηρίζεται στην εμπιστοσύνη και τον σεβασμό. Συνεπώς, δεν μπορούμε να κάνουμε χρήση της μεθόδου της αποκάλυψης των ονομάτων όσων δεν συμμορφώνονται και άλλων ακόμη χειρότερων πρακτικών
Εκείνο που έχουμε ανάγκη είναι οι βέλτιστες πρακτικές
Σε αυτό πρέπει να εστιάσουμε τις προσπάθειές μας. Διαφορετικά, αυτή η μέθοδος και οι δυνατότητες που προσφέρει θα καταστραφούν. Διαφέρει από τη νομοθετική μέθοδο, και, κατά συνέπεια, θα ήταν μεγάλο σφάλμα εάν, ακολουθώντας την αρχαία νομική παράδοση, θεωρείτο ότι υπάρχει ανάγκη επιβολής πειθαρχίας, ποινών και έκθεσης όσων δεν υπακούουν. Αυτή η μέθοδος είναι τελείως διαφορετική.
Επιθυμώ την προαγωγή αυτής της μεθόδου. Αυτή είναι η μορφή στην οποία έχει χρησιμοποιηθεί σε διάφορες ευρωπαϊκές κοινωνίες. Δεν είναι ευρέως διαδεδομένη παντού, αλλά είναι συνήθης πρακτική στις σκανδιναβικές χώρες, από τις οποίες προέρχομαι και ο ίδιος, όπου διαδραματίζει εξαιρετικά προοδευτικό ρόλο. Επικρατεί επίσης σε μεγάλο βαθμό και στις αγγλοσαξονικές χώρες. Δεν παρατηρείται, ωστόσο, σε ορισμένες άλλες χώρες, οι οποίες διαθέτουν πολύ πιο παραδοσιακά συστήματα διοίκησης. Φρονώ ότι πρέπει να κινηθούμε προς την κατεύθυνση αυτής της ανοικτής, δημοκρατικής και σύγχρονης μεθόδου συνεργασίας. Επιθυμώ να τονίσω ιδιαιτέρως τη λέξη “δημοκρατική” – γιατί η εν λόγω μέθοδος είναι επί της ουσίας δημοκρατική, παρά το γεγονός ότι δεν προβλέπει νομικό και δικαστικό έλεγχο."@el8
"Madam President, I am pleased that Mrs Smet has prepared this report and am very much in agreement with her concerning many aspects of it. I am very well disposed towards the open coordination method. I am, however, also a little concerned that it is often regarded as a sort of soft legislation and poor man’s alternative to ordinary legislation, or as something that should only be used in emergencies. I think in precisely the opposite terms. I think that legislation must be applied when there are no other options and when authority, strength and discipline are genuinely needed. A number of public tasks can, however, successfully be carried out other than by using laws, discipline, compulsion and the whip hand. The open coordination method is a modern form of project administration. It is used for the public sector when it is aiming for change, development and ongoing renewal and when it needs to be able to change its methods of working to keep pace with accumulating experience.
It is perhaps no coincidence that the open coordination method has grown out of those societies that are run as market economies, in which the public sector must be as flexible and efficient as the market at its best. I therefore find it pathetic to hear representatives of the right-of-centre parties say that they do not want this flexible and efficient market tool but, instead, an old-fashioned bureaucratic, controlling and law-governed form of government in the public sector. That is something I find odd.
I think that the open coordination method should be written into the constitution so that – and I think this is important – it is generally accepted. I am, however, extremely concerned that it is to be incorporated with prescriptions as to how it is to operate, which methods it is to use and which processes it is to comprise etc. That is what happens with a traditional legal text but, in this case, it would be a question of putting strict parameters around a method that ought to be adaptable, flexible and versatile and putting a straightjacket on it. It would then be nothing like so effective. I support the amendment by the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party on that point.
I have also myself tabled an amendment that, to my great surprise, went and got voted down by the committee. I am now tabling it again. It is about the fact that the open coordination method is also a cooperation, and not only a coordination, method. It cannot be based upon sanctions and penalties. In common with other free social relations, it must be based upon trust and respect. We cannot therefore make use of naming and shaming and worst practices
What we need are best practices
That is where the focus must be. Otherwise, this method and its possibilities will be spoiled. It is different from the legislation method, and it would therefore be quite wrong if, inspired by ancient legal tradition, there was considered to be a need for disciplining, penalising and singling out those who are disobedient. This method is quite different.
I should like to see this method promoted. That is how it has come to be used in a number of European societies. It is not so widespread everywhere, but it is usual in the Scandinavian countries I myself come from, where it plays an extremely progressive role. It is also more prevalent in the Anglo-Saxon countries. It is not, however, to be found in certain other countries which have much more traditional administration systems. I believe that we must move towards this open, democratic and modern cooperation method. I particularly wish to emphasise the word ‘democratic’ – democratic being what the method in fact is, albeit in a way not involving legal and judicial control."@en3
"Señora Presidenta, me complace que la Sra. Smet haya elaborado este informe y estoy muy de acuerdo con ella en muchos aspectos del mismo. Veo con buenos ojos el método abierto de coordinación. Sin embargo, me preocupa un poco que a menudo se contemple como una especie de legislación blanda y el pariente pobre de la legislación ordinaria, o como algo que debería utilizarse únicamente en casos de emergencia. Yo pienso todo lo contrario. Creo que la legislación debe aplicarse cuando no hay otras opciones y cuando la autoridad, la fuerza y la disciplina son verdaderamente necesarias. Sin embargo, es posible llevar a cabo con éxito una serie de tareas públicas sin tener que recurrir a las leyes, la disciplina, la coerción y el látigo. El método abierto de coordinación es una forma moderna de gestión de proyectos. Se utiliza en el sector público cuando se pretende un cambio, un avance y una renovación continua y cuando necesita ser capaz de cambiar los métodos de trabajo para mantener el ritmo con la experiencia acumulada.
Quizás no sea una coincidencia que el método abierto de coordinación se haya desarrollado en las sociedades que se gestionan como economías de mercado, en las que el sector público debe ser tan flexible y eficaz como el mercado en las mejores condiciones. Por tanto, creo que es patético oír decir a los representantes de los partidos de centro-derecha que no quieren esta flexible y eficaz herramienta de mercado y que, en su lugar, prefieren para el sector público una forma de gobierno anticuada, burocrática, controladora y regida por leyes. Esto me parece extraño.
Creo que el método abierto de coordinación debería consagrarse en la Constitución de forma que sea aceptado generalmente, cosa que creo que es importante. Sin embargo, estoy muy preocupado por el hecho de que se vaya a incorporar junto con disposiciones sobre cómo debe funcionar, qué métodos debe emplear y qué procesos debe incluir. Esto es lo que sucede con un texto legal tradicional, pero, en este caso, se trataría de poner parámetros estrictos a un método que debería ser adaptable, flexible y versátil, y eso equivaldría a ponerle una camisa de fuerza. Entonces ya no sería tan eficaz. Apoyo la enmienda del Grupo del Partido Europeo de los Liberales, Demócratas y Reformistas en ese punto.
Yo también he presentado una enmienda que, para mi gran sorpresa, no fue aprobada por la comisión. Ahora vuelvo a presentarla. Se trata del hecho de que el método abierto de coordinación es también un método de cooperación, y no solo de coordinación. No puede basarse en sanciones y penalizaciones. Al igual que otras relaciones sociales libres, debe basarse en la confianza y el respeto. Por lo tanto, no podemos utilizar el método de «señalar con el dedo» ni las peores prácticas. Lo que necesitamos son las mejores prácticas. Ahí es donde debemos centrarnos. Si no lo hacemos, este método y sus posibilidades se echarán a perder. Es diferente del método legislativo, y por tanto sería un error que, inspirados en la antigua tradición legal, consideráramos que es necesario disciplinar, penalizar y excluir a los desobedientes. Se trata de un método muy distinto.
Me gustaría que se promocionara este método. Así es como ha llegado a utilizarse en una serie de sociedades europeas. No está tan extendido en todas partes, pero es habitual en los países escandinavos, de donde yo procedo, donde desempeña un papel extremadamente progresista. También prevalece más en los países anglosajones. Sin embargo, no lo encontramos en otros determinados países que tienen sistemas de administración mucho más tradicionales. Creo que debemos avanzar hacia este método de cooperación abierto, democrático y moderno. Quiero resaltar, en particular, la palabra «democrático», entendiendo que este es el calificativo que describe exactamente este método, aunque quizás no de un modo que implique un control legal y judicial."@es12
"Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että jäsen Smet on valmistellut tämän mietinnön, ja olen täysin samaa mieltä monista sen näkökohdista. Kannatan voimakkaasti avointa koordinointimenetelmää. Olen kuitenkin myös hieman huolestunut siitä, että sitä pidetään usein eräänlaisena pehmeänä lainsäädäntönä tai köyhän miehen vaihtoehtona tavanomaiselle lainsäädännölle tai menetelmänä, jota olisi käytettävä vain hätätilanteissa. Mielestäni asia on täysin päinvastoin: lainsäädäntöä on sovellettava silloin, kun muita vaihtoehtoja ei ole ja kun tarvitaan todella arvovaltaa, lujuutta ja kuria. Monet viranomaistehtävät voidaan kuitenkin hoitaa menestyksekkäästi turvautumatta lakeihin, kurinpitoon, pakottamiseen ja vallan käyttämiseen. Avoin koordinointimenetelmä on projektinhallinnan nykyaikainen muoto. Sitä käytetään julkisella sektorilla, kun tarkoituksena on muuttaa, kehittää ja uudistaa toimia jatkuvasti ja kun työmenetelmiä on mukautettava kokemuksen karttuessa.
Ei varmasti ole pelkkä sattuma, että avoin koordinointimenetelmä on syntynyt niissä yhteiskunnissa, joita johdetaan markkinatalouksina ja joissa julkisen sektorin on oltava yhtä joustava ja tehokas kuin markkinat parhaimmillaan. Mielestäni on siksi säälittävää kuulla oikeistopuolueiden edustajien toteavan, että he eivät halua julkiselle sektorille tätä joustavaa ja tehokasta markkinavälinettä vaan sen sijaan vanhanaikaisen, byrokraattisen, valvontaan painottuvan ja lailla säädetyn hallitusmuodon. Pidän tällaista ajattelutapaa varsin kummallisena.
Mielestäni avoin koordinointimenetelmä olisi kirjattava perustuslakiin, jotta se hyväksyttäisiin yleisesti, mikä on mielestäni tärkeää. Olen kuitenkin äärimmäisen huolestunut siitä, että siihen liitetään muun muassa sen toimintatapaa, käytettäviä menetelmiä ja siihen sisällytettäviä prosesseja koskevia määräyksiä. Näin toimitaan, kun kyse on perinteisestä lainsäädäntöasiakirjasta. Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin tiukkojen ehtojen asettamisesta menetelmälle, jonka olisi oltava helposti sovellettava, joustava ja monikäyttöinen, ja menetelmän pukemisesta pakkopaitaan. Se olisi tämän jälkeen kaikkea muuta kuin tehokas. Kannatan Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmän tätä kohtaa koskevaa tarkistusta.
Olen myös itse jättänyt tarkistuksen, jonka valiokunta suureksi hämmästyksekseni hylkäsi äänestyksessä. Jätän sen nyt uudestaan. Avoimessa koordinointimenetelmässä ei ole kyse vain koordinoinnista vaan myös yhteistyöstä. Se ei voi perustua pakotteisiin ja rangaistuksiin vaan muiden vapaiden sosiaalisten suhteiden tavoin luottamukseen ja kunnioitukseen. Emme voi siksi osoittaa sormella ja soveltaa pahimpia käytäntöjä
Meidän on sovellettava hyviä käytäntöjä
Meidän on painotettava tätä, koska muussa tapauksessa menetelmä ja sen tarjoamat mahdollisuudet tärvellään. Se eroaa lainsäädäntömenetelmästä, ja tämän vuoksi olisi väärin, jos meidän pitäisi ikivanhan lainsäädäntöperinteen innoittamina kurittaa, rangaista ja moittia tottelemattomia. Tämä menetelmä on täysin erilainen.
Haluaisin, että menetelmää käytettäisiin enemmän. Näin on käynytkin monissa eurooppalaisissa yhteiskunnissa. Menetelmää ei sovelleta yhtä laajasti kaikkialla, mutta se on vallannut voimakkaasti jalansijaa etenkin Pohjoismaissa, joista yhdestä myös itse olen kotoisin. Menetelmää tavataan enemmän myös anglosaksisissa maissa. Sitä ei kuitenkaan sovelleta tietyissä muissa valtioissa, joissa on paljon enemmän perinteisiä hallintojärjestelmiä. Mielestäni meidän on siirryttävä kohti tätä avointa, demokraattista ja nykyaikaista yhteistyömenetelmää. Haluan erityisesti korostaa sanaa "demokraattinen". Menetelmässä on kyse nimenomaan demokraattisuudesta, vaikka siihen ei sisällykään oikeudellista ja juridista valvontaa."@fi5
"Madame la Présidente, je me réjouis que Mme Smet ait élaboré ce rapport; je suis d’ailleurs d’accord avec elle sur de nombreux points. Je suis très favorable à la méthode ouverte de coordination. Je m’inquiète cependant quelque peu de ce qu’elle est souvent considérée comme une sorte de législation édulcorée, une alternative peu glorieuse à la législation habituelle ou un instrument à n’utiliser qu’en cas d’urgence. Je pense précisément le contraire. J’estime qu’il convient de légiférer uniquement lorsqu’il n’y a pas d’autre possibilité, lorsque l’autorité, la force et la discipline sont réellement nécessaires. Il existe toute une série de tâches publiques qui peuvent être effectuées différemment, sans lois, sans discipline, sans contrainte, sans sanctions. La méthode ouverte de coordination est une forme moderne de gestion de projets. Elle s’applique à des activités publiques qui visent au changement, au développement et au renouveau constant et pour lesquelles il est nécessaire de pouvoir modifier les formes de travail à la lumière de l’expérience acquise.
Ce n’est peut-être pas un hasard si la méthode ouverte de coordination est issue des sociétés caractérisées par une économie de marché, dans lesquelles les activités publiques doivent être aussi souples et efficaces que le marché peut l’être dans ses meilleurs aspects. Il est donc assez étonnant d’entendre des orateurs de droite déclarer qu’ils ne veulent pas de cet instrument de marché souple et efficace pour le secteur public, mais plutôt d’une forme de gouvernance à l’ancienne fondée sur la bureaucratie, les contrôles et les lois. Je trouve cela étrange.
J’estime que la méthode ouverte de coordination doit être inscrite dans la Constitution afin qu’elle soit acceptée par tous, ce qui est essentiel. Toutefois, je crains que l’on ne l’inscrive d’une manière telle que son mode de fonctionnement, les méthodes à utiliser, les processus à inclure, etc. soient déterminés. C’est ce qui se fait pour les textes de lois traditionnels mais, dans ce cas-ci, cela reviendrait à enfermer cette méthode qui doit être souple, flexible et mobile dans une camisole de force et à lui enlever son efficacité. Je soutiens l’amendement déposé par le groupe ELDR sur ce point.
J’ai également déposé un amendement qui, à ma grande surprise, a été rejeté lors du vote en commission. Je le dépose donc à nouveau. Il vise à souligner que la méthode ouverte de coordination est aussi une méthode de coopération, et pas seulement une méthode de coordination. Elle ne peut pas reposer sur des sanctions et des punitions. Elle doit, comme les autres relations sociales libres, être fondée sur la confiance et le respect. Dès lors, nous ne pouvons désigner des fautifs, les humilier et parler de mauvaises pratiques. C’est de bonnes pratiques que nous avons besoin. C’est sur ce point que nous devons placer l’accent, sans quoi nous ruinerons cette méthode et les possibilités qu’elle offre. La méthode ouverte de coordination diffère de la méthode législative, et ce serait donc une erreur de croire, inspirés par les vieilles traditions juridiques, qu’il convient de discipliner, de sanctionner et de désigner ceux qui ne respectent pas les règles. Cette méthode est totalement différente.
J’aimerais que cette méthode soit encouragée. C’est de cette manière qu’elle a été utilisée dans une série de sociétés européennes. Elle n’est pas répandue partout, mais elle est courante dans les pays scandinaves, dont je suis originaire. Dans ces régions, elle joue un rôle très progressiste. Elle est également plus répandue dans les pays anglo-saxons, mais est totalement absente dans certains États qui ont un appareil administratif beaucoup plus traditionnel. Je crois que nous devons nous diriger vers cette méthode de coopération ouverte, démocratique et moderne. J’insiste particulièrement sur le terme "démocratique", car elle est bel et bien démocratique, même si ce n’est pas à travers un contrôle juridique."@fr6
"Signora Presidente, sono lieto che l’onorevole Smet abbia elaborato questa relazione e mi trovo pienamente d’accordo con lei riguardo a molti aspetti. Sono molto favorevole al metodo aperto di coordinamento anche se, tuttavia, sono un po’ preoccupato perché spesso è considerato una norma non vincolante, l’alternativa di ripiego alla normativa solitamente applicata o una procedura da utilizzare solo in caso di emergenza. Io penso esattamente il contrario. Ritengo che le norme debbano essere applicate in mancanza di altre opzioni e quando autorità, forza e disciplina si rivelano veramente indispensabili. Alcune funzioni pubbliche possono, tuttavia, essere svolte senza ricorrere alle leggi, alla disciplina, alla coercizione e alla forza. Il metodo aperto di coordinamento è un modello di amministrazione di progetti che appartiene ai giorni nostri, che viene utilizzato per il settore pubblico quando l’obiettivo è il cambiamento, lo sviluppo e il rinnovamento continuo e quando il sistema deve poter cambiare il proprio
per stare al passo con l’esperienza acquisita.
Forse non è un caso che il metodo aperto di coordinamento sia nato in quelle società gestite come economie di mercato, in cui il settore pubblico deve essere flessibile ed efficiente tanto quanto il migliore dei mercati. Trovo quindi patetico che i rappresentanti dei partiti del centrodestra affermino di non volere questo strumento di mercato efficiente e flessibile, a cui preferiscono una forma di governo ormai superata governata dalla burocrazia, dal controllo e dalle leggi. Lo trovo strano.
A mio avviso il metodo aperto di coordinamento deve essere iscritto nella Costituzione in maniera tale da essere universalmente accettato, e penso che ciò sia importante. Tuttavia, sono estremamente preoccupato per il fatto che debba esservi incluso in base ad alcune direttive sul proprio funzionamento, sui metodi che deve utilizzare, sui processi che deve comprendere e così via. Questo è quanto succede con un testo giuridico tradizionale ma, in questo caso, si tratterebbe di imporre parametri rigidi a un metodo che dovrebbe essere adattabile, flessibile e versatile, costringendolo in una camicia di forza. In questo modo non potrebbe mai essere così efficace e, personalmente, sono a favore dell’emendamento presentato su questo punto dal gruppo del Partito europeo dei liberali, democratici e riformatori.
Io stesso ho proposto un emendamento che, con mia grande sorpresa, è stato presentato e bocciato dalla commissione, e che ora sto riproponendo. Esso verte sul fatto che la procedura aperta di coordinamento è anche un metodo di cooperazione, non solo di coordinamento, e non si può basare su pene e sanzioni: come le altre relazioni sociali basate sul libero arbitrio, deve essere fondato sulla fiducia e sul rispetto. Non possiamo quindi ricorrere alle strategie del tipo “
” e alle peggiori pratiche, perché ciò di cui abbiamo bisogno sono le migliori pratiche, sulle quali dobbiamo concentrarci per non sprecare le opportunità offerte da questo metodo. Esso è diverso dal metodo legislativo e sarebbe totalmente sbagliato se, ispirati dalla vecchia tradizione giuridica, pensassimo di dovere punire, sanzionare e individuare i disobbedienti. Si tratta di un metodo completamente diverso.
Vorrei che si incoraggiasse l’applicazione di questa procedura. E’ così che ha iniziato ad essere usata in alcune società europee. Non è così diffusa ovunque ma è prassi comune nei paesi scandinavi, da cui provengo, dove svolge un ruolo molto progressista. Spesso la si trova anche nei paesi anglosassoni, mentre non è presente in certi altri paesi dotati di sistemi amministrativi molto più tradizionalisti. Credo che dobbiamo orientarci verso questo metodo di cooperazione aperto, democratico e moderno. Vorrei soprattutto sottolineare la parola “democratico”, che descrive la natura stessa di questo sistema, benché non sia previsto un controllo legale e giudiziario."@it9
"Madam President, I am pleased that Mrs Smet has prepared this report and am very much in agreement with her concerning many aspects of it. I am very well disposed towards the open coordination method. I am, however, also a little concerned that it is often regarded as a sort of soft legislation and poor man’s alternative to ordinary legislation, or as something that should only be used in emergencies. I think in precisely the opposite terms. I think that legislation must be applied when there are no other options and when authority, strength and discipline are genuinely needed. A number of public tasks can, however, successfully be carried out other than by using laws, discipline, compulsion and the whip hand. The open coordination method is a modern form of project administration. It is used for the public sector when it is aiming for change, development and ongoing renewal and when it needs to be able to change its methods of working to keep pace with accumulating experience.
It is perhaps no coincidence that the open coordination method has grown out of those societies that are run as market economies, in which the public sector must be as flexible and efficient as the market at its best. I therefore find it pathetic to hear representatives of the right-of-centre parties say that they do not want this flexible and efficient market tool but, instead, an old-fashioned bureaucratic, controlling and law-governed form of government in the public sector. That is something I find odd.
I think that the open coordination method should be written into the constitution so that – and I think this is important – it is generally accepted. I am, however, extremely concerned that it is to be incorporated with prescriptions as to how it is to operate, which methods it is to use and which processes it is to comprise etc. That is what happens with a traditional legal text but, in this case, it would be a question of putting strict parameters around a method that ought to be adaptable, flexible and versatile and putting a straightjacket on it. It would then be nothing like so effective. I support the amendment by the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party on that point.
I have also myself tabled an amendment that, to my great surprise, went and got voted down by the committee. I am now tabling it again. It is about the fact that the open coordination method is also a cooperation, and not only a coordination, method. It cannot be based upon sanctions and penalties. In common with other free social relations, it must be based upon trust and respect. We cannot therefore make use of naming and shaming and worst practices
What we need are best practices
That is where the focus must be. Otherwise, this method and its possibilities will be spoiled. It is different from the legislation method, and it would therefore be quite wrong if, inspired by ancient legal tradition, there was considered to be a need for disciplining, penalising and singling out those who are disobedient. This method is quite different.
I should like to see this method promoted. That is how it has come to be used in a number of European societies. It is not so widespread everywhere, but it is usual in the Scandinavian countries I myself come from, where it plays an extremely progressive role. It is also more prevalent in the Anglo-Saxon countries. It is not, however, to be found in certain other countries which have much more traditional administration systems. I believe that we must move towards this open, democratic and modern cooperation method. I particularly wish to emphasise the word ‘democratic’ – democratic being what the method in fact is, albeit in a way not involving legal and judicial control."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, het verheugt mij dat mevrouw Smet dit verslag heeft gemaakt en ik ben het op vele punten met haar eens. Ik sta zeer positief tegenover de open coördinatiemethode. Het verontrust mij echter dat deze methode vaak als een soort zachte wetgeving wordt beschouwd en als een minderwaardig alternatief voor gewone wetgeving dat alleen in noodgevallen gebruikt wordt. Naar mijn mening is het net andersom. Ik ben van oordeel dat wetgeving moet worden toegepast als er geen andere mogelijkheden zijn en als autoriteit, gezag en discipline vereist zijn. Een aantal openbare taken kan echter ook op andere manieren dan met behulp van wetten, discipline, dwang en zweep worden vervuld. De open coördinatiemethode is een moderne vorm van projectbestuur. Ze wordt gebruikt voor openbare taken die verandering, ontwikkeling en permanente vernieuwing nastreven, waarbij men de methodes steeds moet kunnen veranderen volgens de opgedane ervaringen.
Het is daarom geen toeval dat de open coördinatiemethode zich ontwikkeld heeft in samenlevingen die geleid worden als een markteconomie, waar de openbare taken even soepel en efficiënt moeten zijn als de markt op de beste momenten. Het is dan ook verrassend dat afgevaardigden van de centrumrechtse partijen zeggen dat zij dit soepele en efficiënte marktinstrument niet willen, maar dat zij voorstander zijn van bureaucratische, controlerende, ouderwetse, door wetten gestuurde methodes in de openbare sector. Ik vind dat merkwaardig.
Naar mijn mening dient de methode van open coördinatie in de grondwet te worden opgenomen, zodat ze algemeen aanvaard wordt, wat zeer belangrijk is. Het mag echter niet zo zijn dat deze methode op een dusdanige manier in de grondwet wordt opgenomen, dat voorgeschreven wordt hoe zij moet werken, welke methodes gebruikt moeten worden, welke processen gevolgd moeten worden enzovoort. Dit gebeurt immers met traditionele wetteksten, maar in dit geval zou het tot gevolg hebben dat een soepele, flexibele en beweeglijke methode aan banden wordt gelegd en in een keurslijf wordt geperst, waardoor ze haar efficiëntie verliest. Op dit punt steun ik het amendement van de Fractie van de Europese Liberale en Democratische Partij.
Ik heb zelf ook een amendement ingediend, maar tot mijn grote verbazing is het in de commissie weggestemd. Ik breng het nogmaals onder de aandacht. De open coördinatiemethode is niet alleen een methode voor coördinatie maar ook voor samenwerking. Ze kan niet gebaseerd zijn op sancties en straffen, maar zoals andere vrije sociale relaties moet zij gebaseerd zijn op vertrouwen en respect. We kunnen derhalve niet degenen in gebreke blijven met naam en toenaam noemen, evenmin als slechtste praktijken. De klemtoon moet op de beste praktijken liggen. Anders worden deze methode en haar mogelijkheden verknoeid. Zij verschilt van de wetgevingsmethode en het is daarom totaal fout inspiratie te zoeken in oude wetgevende tradities met hun discipline, straffen en aanwijzing van de ongehoorzamen. Dit is een volkomen andere methode.
Ik ben voor de verdere spreiding van deze methode. Op die manier is ze in zwang geraakt in verschillende Europese samenlevingen. Niet alle landen kennen deze methode, maar in de Scandinavische landen waar ik vandaan kom, is ze heel gebruikelijk. Daar vervult ze een zeer progressieve rol. In de Angelsaksische wereld wordt deze methode ook steeds gangbaarder, maar in bepaalde landen met een meer traditioneel bestuurssysteem wordt ze niet toegepast. Naar mijn mening moeten wij naar deze open, democratische en moderne methode van samenwerking evolueren. Ik wil hier met name het woord ‘democratisch’ benadrukken – democratisch is namelijk wat deze methode in feite is, zij het op een manier die geen juridische en gerechtelijke controle met zich meebrengt."@nl2
"Senhora Presidente, congratulo-me com o facto de a senhora deputada Smet ter elaborado este relatório e concordo com a senhora deputada em muitos aspectos do mesmo. Estou muito satisfeito com o método aberto de coordenação. No entanto, estou também um pouco preocupado por o mesmo ser frequentemente visto como uma espécie de direito não vinculativo e como o parente pobre da legislação ordinária, ou como algo que apenas deverá ser utilizado em situações de emergência. Tenho a convicção oposta. Penso que este tipo de legislação deverá ser aplicado quando não existirem outras opções e quando a autoridade, força e disciplina forem verdadeiramente necessárias. No entanto, existe um certo número de tarefas públicas que pode ser levado a cabo com êxito sem ter de se recorrer a leis, disciplina, coação e à força do chicote. O método aberto de coordenação é uma forma moderna de administração de projectos. Usa-se para o sector público quando se visa a mudança, o desenvolvimento e uma renovação contínua e quando aquele precisa de ser ter capacidade para mudar os seus métodos de trabalho, de molde a poder ter em conta a experiência acumulada.
Talvez não seja coincidência o facto de o método aberto de coordenação ter nascido nas sociedades que são geridas como economias de mercado, nas quais o sector público deve ser tão flexível e eficaz como o mercado funcionando da melhor forma. Considero, por isso, patético ouvir os representantes dos partidos de centro-direita afirmar que não pretendem ver instituído este instrumento flexível e eficiente, mas sim uma forma de gestão antiquada, burocrática, controladora e legalista do sector público. Considero isso muito estranho.
Sou da opinião que o método aberto de coordenação deveria ser inserido na Constituição, para que – e considero que isso é importante – seja aceite pela generalidade das pessoas. No entanto, estou extremamente preocupado com a possibilidade de vir a ser incorporado juntamente com uma série de prescrições quanto à forma como deverá ser aplicado, com a indicação dos métodos a seguir e dos processo que deve compreender, etc. Isso é o que acontece com um texto jurídico tradicional mas, neste caso, isso significaria impor parâmetros estritos a um método que se pretende que seja adaptável, flexível e versátil e colocá-lo num colete-de-forças. Deixaria então de ser tão eficaz. Apoio a alteração apresentada pelo Grupo do Partido Europeu dos Liberais, Democratas e Reformistas a este respeito.
Eu próprio apresentei uma alteração que, para minha grande surpresa, foi rejeitada na comissão. Volto agora a apresentá-la. Está em causa o facto de o método aberto de coordenação ser também um método de cooperação, e não apenas de coordenação. Não pode assentar em sanções e penas. Tal como outras formas de relações sociais livres, deverá basear-se na confiança e no respeito. Por conseguinte, não poderemos lançar mão dos insultos e das piores práticas
Precisamos, isso sim, de melhores práticas
É aí que deverá colocar-se a ênfase. Caso contrário, este método e as suas possibilidades serão destruídos. É diferente do método legislativo, e seria, portanto, um erro se, inspirados pela antiga tradição legislativa, se considerasse existir necessidade de disciplinar, penalizar e identificar os desobedientes. Este método é bastante diferente.
Gostaria de ver este método promovido. Foi assim que passou a ser utilizado numa série de sociedades europeias. Não está assim tão disseminado em todo o lado, mas é habitual nos países escandinavos de onde sou oriundo, onde desempenha um papel extremamente progressista. Está também mais presente em países anglo-saxónicos. No entanto, não se encontra em certos países que possuem sistemas de administração muito mais tradicionais. Considero que temos de avançar para este método de cooperação democrático e moderno. Gostaria de colocar especial ênfase na palavra "democrático" – pois democrático é o que o método efectivamente é, apesar de, de certa forma, não envolver um controlo jurídico e judicial."@pt11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"naming and shaming"13,1,7
"worst practices"7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples