Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-04-Speech-3-046"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030604.2.3-046"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". Signor Presidente, onorevoli parlamentari, è stato un dibattito di grande intensità, di grande interesse; ho preso nota di tutti i problemi toccati, problemi vitali per il nostro futuro: dal problema dei Balcani a quello della parità dei cittadini dell’Unione, alla salvaguardia delle Istituzioni. In questa breve risposta mi limiterei semplicemente a un appello, che mi sembra assolutamente necessario e indispensabile oggi, quando a Salonicco dovremo prendere delle decisioni fondamentali per tutto il nostro futuro.
Voglio fare un appello alla Convenzione perché essa ci dia quella risposta che molti di voi – a cominciare dall’onorevole Wurtz – hanno detto che la Convenzione non ha ancora dato. Ciò sta avvenendo per un processo molto semplice. Noi abbiamo voluto la Convenzione nel momento della massima depressione delle nostre Istituzioni; l’abbiamo voluta tutti insieme dopo la notte di Nizza, quando si è visto che il metodo intergovernativo della trattativa fra gli Stati – appunto, nelle notti dell’intergovernativo – non dava risultati sufficienti; l’abbiamo voluta per far riprendere al nostro popolo e ai nostri parlamenti la sovranità che loro conviene.
Ora la Convenzione si è messa al lavoro: doveva essere un processo che si chiudeva; la Convenzione doveva dare alla Conferenza intergovernativa un prodotto compiuto. E’ nato invece un processo parallelo: è nata una specie di Conferenza intergovernativa parallela alla Convenzione, che si è frammentata in vari pezzi e che corre il rischio, in questo momento, di essere ulteriormente frammentata. Ripeto le parole dell’onorevole Frassoni: ci si dà in questi giorni la falsa impressione, il falso messaggio di una Convenzione divisa su tutto. Il mio è allora un appello molto semplice: vogliamo che la Convenzione compia fino in fondo, nella sua autonomia, il lavoro della Convenzione; che presenti, come tutti voi avete richiesto, un progetto preciso e organico, perché l’Assemblea della Convenzione rappresenta tutti i cittadini, tutti i paesi, tutte le Istituzioni della nostra Europa. Abbiamo bisogno della sua voce, abbiamo bisogno che essa eserciti fino in fondo il suo ruolo.
Siamo stati, negli ultimi mesi, divisi sui punti fondamentali della nostra politica e siamo stati anche umiliati nella nostra politica estera. Vogliamo negare a noi stessi gli strumenti di cui abbiamo bisogno per costruire la nostra dignità? Vogliamo negarci il coraggio di fare proposte che diventano lo strumento per la nostra sopravvivenza? Posso riassumere con grande gioia l’intervento di tutti i presidenti dei grandi gruppi politici – che ho il piacere di avere qui di fronte a me – i quali, in modo concorde, hanno espresso proposte coerenti, coraggiose sulla regola della coalizione, sul ruolo del Parlamento, sulla dinamica futura delle Istituzioni. Essi hanno fatto proposte coraggiose per oggi e anche per domani, come l’unificazione del Presidente della Commissione e del Presidente del Consiglio. Ci hanno dato, tutti assieme, un quadro unitario di quello che vogliono per l’Europa futura. Allora, come chiedo alla Convenzione che esprima un parere unico e forte e che lo consegni alla Conferenza intergovernativa
così chiedo a voi, presidenti dei massimi gruppi parlamentari europei, di dire ai nostri amici e ai nostri colleghi che sono in plenaria di far sentire forte la propria voce, di far sentire le condizioni alle quali essi saranno d’accordo per firmare il nuovo patto su cui si deve fondare l’Europa. Questo è l’appello che vi rivolgo, perché in questo momento abbiamo tutti bisogno della voce della Convenzione per la nuova Europa."@it9
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer, det har været en meget heftig og meget interessant forhandling. Jeg har noteret mig alle de spørgsmål, som blev berørt, og som er af afgørende betydning for vores fremtid. Det gælder både Balkan-spørgsmålet, ligheden mellem EU-borgerne og institutionernes beskyttelse. I dette korte svar vil jeg nøjes med at komme med en appel, som efter min mening er absolut nødvendig og uundværlig i dag, eftersom vi i Thessaloniki skal træffe beslutninger, der er fundamentale for hele vores fremtid.
Jeg vil appellere til konventet om, at det giver os det svar, som mange af Dem - ikke mindst hr. Wurtz - sagde, at konventet endnu ikke har givet. Det er der en meget simpel grund til. Vi besluttede at oprette konventet på et tidspunkt, hvor EU-institutionerne var i dyb krise, og vi ønskede alle et konvent efter den natlige debat, hvor det var tydeligt, at den mellemstatslige metode med forhandling mellem staterne - som netop fandt sted i disse nætter med mellemstatslige drøftelser - ikke gav et tilstrækkeligt resultat. Vi ønskede et konvent for at give vores befolkning og vores parlamenter den suverænitet tilbage, der tilkommer dem.
Nu er konventet gået i gang med arbejdet. Det skulle være en proces, som blev afsluttet med, at konventet gav regeringskonferencen et færdigt produkt. I stedet opstod der en parallel proces. Der opstod nemlig en slags regeringskonference parallelt med konventet, som blev splittet i flere dele, og som i øjeblikket risikerer at blive endnu mere splittet. Jeg vil gerne gentage det, som fru Frassoni sagde, nemlig at man for tiden giver det forkerte indtryk og sender det forkerte budskab, at konventet er uenigt om alting. Derfor er min appel meget enkel. Vi ønsker, at konventet selvstændigt færdiggør sit arbejde, og at konventet - sådan som De alle bad om - stiller et præcist og systematisk forslag, for konventet repræsenterer alle EU's borgere, lande og institutioner. Det er nødvendigt for os, at det giver sin mening til kende, og det er nødvendigt for os, at det spiller sin rolle fuldt ud.
I de sidste par måneder har vi været uenige om vores politiks hovedspunkter, og vi er også blevet ydmyget i vores udenrigspolitik. Vil vi nægte os selv de instrumenter, som vi har brug for, hvis vi skal genfinde vores værdighed? Vil vi nægte at være modige nok til at stille forslag, som bliver de instrumenter, der er nødvendige for vores overlevelse? Det er mig en stor glæde at give et resumé af bidraget fra alle formændene for de store politiske grupper, som jeg har den fornøjelse at have foran mig, og som samstemmende stillede nogle sammenhængende og modige forslag om koalitionsreglen, Parlamentets rolle og det fremtidige institutionssystem. De har stillet nogle modige forslag, som både omfatter nutiden og fremtiden, f.eks. forslaget om en kombination af kommissionsformanden og rådsformanden. De har i fællesskab givet os et samlet billede af, hvilket EU de ønsker i fremtiden. Derfor vil jeg ikke bare bede konventet om at afgive en stærk og samlet udtalelse til regeringskonferencen
men også bede formændene for Europa-Parlamentets største grupper om at sige til vores venner og kolleger i plenarforsamlingen, at de skal give deres mening højlydt til kende, og at de skal fortælle, på hvilke betingelser de vil acceptere at underskrive den nye aftale, som EU skal bygge på. Det er den appel, som jeg retter til Dem, for som det er nu, har vi alle brug for konventets udtalelse om det nye Europa."@da1
"Herr Präsident, meine sehr verehrten Damen und Herren Abgeordneten! Das war eine sehr intensive und aufschlussreiche Aussprache. Ich habe alle Probleme, die angesprochen wurden und ausschlaggebend für unsere Zukunft sind, zur Kenntnis genommen: vom Problem der Balkanländer über die Gleichstellung der Unionsbürger bis hin zum Schutz der Organe. In dieser kurzen Antwort möchte ich mich ganz einfach auf einen Appell beschränken, der mir heute als unbedingt notwendig und unerlässlich erscheint, da wir in Thessaloniki grundsätzliche Beschlüsse für unsere gesamte Zukunft fassen müssen.
Ich möchte einen Appell an den Konvent richten, damit er uns die Antwort gibt, von denen viele von Ihnen – angefangen beim Kollegen Wurtz – gesagt haben, dass sie noch aussteht. Dafür gibt es einen ganz einfachen Grund. Wir haben zu einem Zeitpunkt der tiefsten Krise unserer Institutionen die Bildung des Konvents beschlossen; wir haben alle nach der Nacht von Nizza diesen Beschluss gefasst, als deutlich geworden war, dass die Methode zwischenstaatlicher Verhandlungen – just in den Nächten der Regierungsverhandlungen – zu keinen ausreichenden Ergebnissen führte; wir haben uns für diesen Weg entschieden, um dafür Sorge zu tragen, dass unsere Bevölkerung und unsere Parlamente die ihnen gebührende Souveränität zurückerlangen.
Der Konvent hat mittlerweile seine Arbeit aufgenommen: es handelte sich um einen Prozess, der zum Abschluss gebracht werden musste; der Konvent sollte der Regierungskonferenz ein fertiges Ergebnis vorlegen. Indessen entstand ein paralleler Prozess, d. h. parallel zum Konvent entstand eine Art Regierungskonferenz, die in mehrere Teile zersplittert wurde und der in diesem Augenblick eine weitere Zersplitterung droht. Ich wiederhole die Worte von Frau Frassoni: in diesen Tagen wird uns der falsche Eindruck, die falsche Botschaft eines in jeder Hinsicht zerstrittenen Konvents vermittelt. Mein Appell ist daher ganz simpel: Wir wollen, dass der Konvent eigenständig seine Arbeit zu Ende führt; dass er, wie von Ihnen allen gefordert, einen präzisen und in sich geschlossenen Entwurf vorlegt, denn das Plenum des Konvents vertritt alle Bürger, alle Länder, alle Institutionen unseres Europas. Wir brauchen seine Stimme, und er muss seine Rolle vollständig wahrnehmen.
In den letzten Monaten waren wir hinsichtlich der grundsätzlichen Fragen unserer Politik gespalten, und wir waren auch gefügig in unserer Außenpolitik. Wollen wir uns selbst die Instrumente vorenthalten, die wir benötigen, um unsere Würde wiederherzustellen? Wollen wir uns den Mut zur Unterbreitung von Vorschlägen, die zu Instrumenten für unser Überleben werden, absprechen? Es ist mir eine besondere Genugtuung, die Redebeiträge der Vorsitzenden aller großen Fraktionen zusammenzufassen, die ich hier erfreut vor mir sehe und die übereinstimmend schlüssige und mutige Vorschläge zur Bündnisregel, zur Rolle des Europäischen Parlaments und zur zukünftigen Entwicklung der Organe vorgelegt haben. Sie haben mutige Vorschläge für die Gegenwart und für die Zukunft unterbreitet, wie die Zusammenführung der Ämter des Kommissions- und des Ratspräsidenten. Sie alle zusammen haben uns ein einheitliches Bild ihrer Ziele für das zukünftige Europa vermittelt. Wie ich also den Konvent dazu auffordere, eine geschlossene und kraftvolle Stellungnahme abzugeben und der Regierungskonferenz zu übermitteln
so fordere ich Sie, die Vorsitzenden der stärksten Fraktionen des EP, dazu auf, unseren im Plenum des Konvents sitzenden Freunden und Kollegen zu sagen, dass sie laut ihre Stimme erheben und die Bedingungen nennen mögen, unter denen sie einverstanden sind, dass der neue Vertrag, auf den sich die Union gründen soll, unterzeichnet wird. Das ist der Appell, den ich an Sie richte, denn in diesem Augenblick brauchen wir alle die Stimme des Konvents für das neue Europa."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, ήταν μια πολύ έντονη και πολύ ενδιαφέρουσα συζήτηση· σημείωσα όλα τα θέματα που εθίγησαν, θέματα ζωτικά για το μέλλον μας: από το ζήτημα των Βαλκανίων έως το ζήτημα της ισότητας των πολιτών της Ένωσης και τη διασφάλιση των θεσμικών οργάνων. Σε αυτήν τη σύντομη απάντηση, θα περιοριστώ απλώς σε μία έκκληση, την οποία θεωρώ απολύτως ουσιώδη και απαραίτητη σήμερα, αφού στη Θεσσαλονίκη θα πρέπει να λάβουμε θεμελιώδεις αποφάσεις για όλο μας το μέλλον.
Θέλω να απευθύνω έκκληση προς την Ευρωπαϊκή Συνέλευση να μας δώσει εκείνη την απάντηση που πολλοί από εσάς –αρχίζοντας από τον κ. Wurtz– είπαν ότι η Συνέλευση δεν έχει δώσει ακόμα. Υπάρχει ένας πολύ απλός λόγος για αυτό. Αποφασίσαμε να συστήσουμε τη Συνέλευση τη στιγμή της μέγιστης κρίσης των οργάνων μας· την αποφασίσαμε όλοι μαζί μετά την ολονύχτια συζήτηση της Νίκαιας, όταν είδαμε ότι η διακυβερνητική μέθοδος των διαπραγματεύσεων μεταξύ των κρατών –ακριβώς, κατά τις ολονύχτιες διακυβερνητικές συζητήσεις– δεν έδινε ικανοποιητικά αποτελέσματα· αποφασίσαμε να ακολουθήσουμε αυτόν τον δρόμο, για να δώσουμε και πάλι στον λαό και στα κοινοβούλιά μας την κυριαρχία που τους αρμόζει.
Τώρα η Συνέλευση έχει αρχίσει να εργάζεται: έπρεπε να είναι μια πεπερασμένη διαδικασία· η Συνέλευση έπρεπε να δώσει στη Διακυβερνητική Διάσκεψη ένα ολοκληρωμένο προϊόν. Εμφανίστηκε, αντίθετα, μια παράλληλη διαδικασία: δημιουργήθηκε ένα είδος Διακυβερνητικής Διάσκεψης παράλληλης με τη Συνέλευση, η οποία κατακερματίστηκε σε διάφορα κομμάτια και αυτήν τη στιγμή διατρέχει τον κίνδυνο να κατακερματιστεί περαιτέρω. Επαναλαμβάνω τα λόγια της κ. Frassoni: μας δίνεται αυτές τις ημέρες η εσφαλμένη εντύπωση, το εσφαλμένο μήνυμα ότι η Συνέλευση είναι διχασμένη επί όλων των θεμάτων. Η έκκλησή μου είναι, λοιπόν, πολύ απλή: θέλουμε να επιτελέσει η Συνέλευση μέχρι τέλους, αυτόνομα, το έργο της Συνέλευσης· να παρουσιάσει, όπως όλοι σας ζητήσατε, ένα σαφές και συστηματικό σχέδιο, επειδή η Ολομέλεια της Συνέλευσης εκπροσωπεί όλους τους πολίτες, όλες τις χώρες, όλα τα θεσμικά όργανα της Ευρώπης. Έχουμε ανάγκη τη φωνή της, έχουμε ανάγκη να ασκήσει μέχρι τέλους τον ρόλο της.
Τους τελευταίους μήνες, διχαστήκαμε για θεμελιώδη σημεία της πολιτικής μας και εξευτελιστήκαμε μάλιστα στην εξωτερική μας πολιτική. Θέλουμε άραγε να αρνηθούμε στον εαυτό μας τα μέσα που χρειαζόμαστε για να αποκαταστήσουμε την αξιοπρέπειά μας; Θέλουμε να αρνηθούμε στον εαυτό μας το θάρρος να υποβάλουμε προτάσεις που θα γίνουν απαραίτητα μέσα για την επιβίωσή μας; Μπορώ να συνοψίσω με μεγάλη ικανοποίηση τη συμβολή όλων των προέδρων των μεγάλων πολιτικών ομάδων –που έχω την ευχαρίστηση να βλέπω εδώ ενώπιόν μου– οι οποίοι εξέφρασαν με ομοθυμία συνεκτικές, θαρραλέες προτάσεις για τους κανόνες του συνασπισμού, για τον ρόλο του Κοινοβουλίου, για τη μελλοντική δυναμική των οργάνων. Έκαναν θαρραλέες προτάσεις για το σήμερα αλλά και για το αύριο, όπως η ενοποίηση του Προέδρου της Επιτροπής και του Προέδρου του Συμβουλίου. Μας έδωσαν, όλοι μαζί, ένα ενιαίο πλαίσιο των επιθυμιών τους για τη μελλοντική Ευρώπη. Λοιπόν, όπως ζητώ από τη Συνέλευση να εκφράσει μια ενιαία και ισχυρή γνώμη και να την παρουσιάσει στη Διακυβερνητική Διάσκεψη
έτσι ζητώ και από εσάς, τους προέδρους των μεγαλύτερων ευρωπαϊκών κοινοβουλευτικών ομάδων, να πείτε στους φίλους και στους συναδέλφους μας στην Ολομέλεια να μιλήσουν δυνατά και καθαρά, να αποσαφηνίσουν τους όρους υπό τους οποίους θα συμφωνήσουν να υπογράψουν το νέο σύμφωνο, στο οποίο πρέπει να θεμελιωθεί η Ευρώπη. Αυτή είναι η έκκληση που σας απευθύνω, γιατί αυτήν τη στιγμή έχουμε όλοι ανάγκη τη φωνή της Συνέλευσης για τη νέα Ευρώπη."@el8
".
Mr President, ladies and gentlemen, this has been a very heated, highly interesting debate; I have noted all the issues raised, vital issues for our future: from the Balkans question to equality of the Union’s citizens, to safeguarding the Institutions. During this brief reply, I will restrict myself simply to making an appeal, which I consider absolutely necessary and indispensable today when, at Thessaloniki, we will have to take fundamental decisions for our whole future.
I would like to appeal to the Convention to give us the response that many of you – starting with Mr Wurtz – have said that the Convention has not yet provided. There is a very simple reason for this. We decided to form the Convention during our institutions’ deepest crisis; we decided on it all together after the night of debate at Nice, when we saw that the intergovernmental method of negotiations between States – precisely, during the intergovernmental nights of talks – did not provide satisfactory results; we decided to take that path in order to restore to our people and our parliaments the sovereignty which befits them.
Now the Convention has got down to business: it was to be a finite process; the Convention was to give the Intergovernmental Conference a finished product. Instead, a parallel process has emerged: a kind of Intergovernmental Conference parallel to the Convention has come about, which has divided into various fragments and which is in danger, at this time, of further fragmentation. I repeat what Mrs Frassoni said: currently a false impression is being given, a false message that the Convention is split on everything. Therefore, my appeal is very simple: we want the Convention to carry out the Convention’s work fully, autonomously; we want it to produce, as you have all requested, a clear, systematic draft, because the Convention Assembly represents all the citizens, all the countries, all the institutions of Europe. We need its voice, we need it to carry out its role in full.
Over recent months, we have been divided over basic policy points and we have also suffered humiliation in our foreign policy. Do we wish to deny ourselves the instruments we need to restore our dignity? Do we wish to deny ourselves the courage to advance proposals which are becoming instruments necessary for our survival? I can summarise with great satisfaction the contribution of all the leaders of the main political groups – whom I have the pleasure of seeing here before me – who, as one, have put forward coherent, courageous proposals on the coalition rules, on Parliament’s role, on the future dynamics of the Institutions. They have put forward courageous proposals for both today and tomorrow, such as combining the President of the Commission and the President of the Council. They have given us, all working together, a single framework of what they want for the Europe of the future. And so, just as I am calling on the Convention to express a single, strong opinion and to present it to the Intergovernmental Conference
I am calling on you, chairmen of the largest European parliamentary groups, to tell our friends and fellow Members in plenary to speak out loud and clear, to make clear the conditions under which they will agree to sign the new agreement upon which Europe must be built. This is my appeal to you, because, at this time, we all need the Convention’s voice for the new Europe."@en3
".
Señor Presidente, Señorías, ha sido un debate de gran intensidad, de gran interés; he tomado nota de todos los problemas abordados, que son problemas vitales para nuestro futuro: desde el problema de los Balcanes al de la igualdad de los ciudadanos de la Unión o la salvaguardia de las Instituciones. En esta breve respuesta me limitaré a hacer un llamamiento, que me parece absolutamente necesario e indispensable hoy, cuando en Salónica tendremos que tomar decisiones fundamentales para nuestro futuro.
Quiero hacer un llamamiento a la Convención para que nos dé la respuesta que muchos de ustedes –empezando por el Sr. Wurtz– han dicho que no nos ha dado aún. Esto se debe a una cuasa muy sencilla. Decidimos crear la Convención durante la crisis más profunda de nuestras Instituciones; la decidimos todos juntos después de la noche de Niza, cuando se vio que el método intergubernamental de negociación entre los Estados –justamente las noches de conversaciones intergubernamentales– no daba resultados suficientes; la decidimos para devolver a nuestros ciudadanos y a nuestros parlamentos la soberanía que les corresponde.
Ahora bien, la Convención se pusomanos a la obra: debía ser un proceso finito; la Convención debía dar a la Conferencia Intergubernamental un producto acabado. Nació en cambio un proceso paralelo: nació una especie de Conferencia Intergubernamental paralela a la Convención, que se fragmentó en varias piezas y que corre el riesgo, en este momento, de fragmentarse aún más. Repito las palabras de la Sra. Frassoni: se nos da en estos días la falsa impresión, el falso mensaje, de una Convención dividida en todo. El mío es, pues, un llamamiento muy sencillo: queremos que la Convención lleve a cabo hasta el final, dentro de su autonomía, el trabajo de la Convención; que presente, como todos ustedes han pedido, un proyecto preciso y orgánico, porque la Asamblea de la Convención representa a todos los ciudadanos, a todos los países, a todas las Instituciones de nuestra Europa. Necesitamos su voz, necesitamos que desempeñe su papel hasta el final.
En los últimos meses hemos estado todos divididos sobre puntos fundamentales de nuestra política y hemos sido incluso humillados en nuestra política exterior. ¿Queremos negarnos a nosotros mismos los instrumentos que necesitamos para construir nuestra dignidad? ¿Queremos negarnos la valentía de hacer propuestas que se conviertan en el instrumento de nuestra supervivencia? Puedo resumir con gran satisfacción la intervención de todos los presidentes de los grandes Grupos políticos –que tengo el placer de tener frente a mí– los cuales expresaron propuestas coherentes, valientes, sobre las reglas de la coalición, sobre el papel del Parlamento, sobre la futura dinámica de las Instituciones. Han hecho propuestas valientes para hoy y también para mañana, como la unificación del Presidente de la Comisión y el Presidente del Consejo. Nos han dado, todos juntos, un único marco de lo que desean para la Europa futura. Entonces, del mismo modo que pido a la Convención que exprese un parecer único y enérgico y que lo presente a la Conferencia Intergubernamental
así les pido a ustedes, presidentes de los principales Grupos parlamentarios europeos, que digan a nuestros amigos y a nuestros colegas que están en el pleno que eleven su voz, que dejen oír las condiciones con las cuales están de acuerdo para firmar un nuevo pacto sobre el cual fundar Europa. Este es el llamamiento que les hago, porque en este momento todos necesitamos de la voz de la Convención para la nueva Europa."@es12
".
Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä on ollut erittäin kiivas ja mielenkiintoinen keskustelu. Olen pannut merkille kaikki esiin otetut asiat, jotka ovat ratkaisevia tulevaisuutemme kannalta – olen pannut merkille Balkanin kysymyksen, unionin kansalaisten tasa-arvon sekä toimielinten suojelemisen. Tässä lyhyessä vastauksessani esitän vain yhden pyynnön, joka on mielestäni erittäin oleellinen ja välttämätön nyt, kun Thessalonikissa on tehtävä koko tulevaisuutemme kannalta ratkaisevia päätöksiä.
Pyytäisin valmistelukuntaa antamaan meille vastauksen, jota se ei ole vielä antanut, kuten useat teistä – esimerkiksi jäsen Wurtz – totesivat. Tähän on hyvin yksinkertainen syy. Päätimme muodostaa valmistelukunnan toimielintemme kaikkien aikojen vakavimman kriisin aikana; päätimme siitä yhdessä Nizzassa käytyjen öisten keskustelujen jälkeen todettuamme, ettei valtioiden välisiin neuvotteluihin sovellettava hallitustenvälinen menettely tuota tyydyttäviä tuloksia – varsinkaan yöllä käytävissä hallitustenvälisissä neuvotteluissa. Päätimme lähteä tälle tielle, jotta voisimme palauttaa kansalaisillemme ja parlamenteillemme niiden edun mukaisen suvereeniuden.
Nyt valmistelukunta on ryhtynyt työhön: tämän oli tarkoitus olla rajallinen prosessi, ja valmistelukunnan oli tarkoitus toimittaa hallitustenväliselle konferenssille valmis tuote. Sen sijaan käynnistyi rinnakkainen prosessi: syntyi eräänlainen valmistelukunnan kanssa rinnakkain toimiva hallitustenvälinen konferenssi, joka on pirstoutunut moneen osaan ja joka on tällä hetkellä vaarassa pirstoutua lisää. Toistan, mitä jäsen Frassoni totesi: tällä hetkellä annetaan väärä vaikutelma, väärä viesti, että valmistelukunnalla on erimielisyyksiä kaikissa asioissa. Pyyntöni onkin siksi hyvin yksinkertainen: haluamme valmistelukunnan hoitavan työnsä täysimääräisesti ja itsenäisesti; haluamme sen laativan selkeän ja järjestelmällisen ehdotuksen, kuten te kaikki olette vaatineet, koska valmistelukunta edustaa kaikkia Euroopan kansalaisia, valtioita ja toimielimiä. Tarvitsemme sen panosta, ja sen on hoidettava tehtävänsä loppuun asti.
Viime kuukausina meillä on ollut erimielisyyksiä politiikan peruskysymyksistä, ja meitä on lisäksi nöyryytetty ulkopolitiikassamme. Haluammeko evätä itseltämme välineet, joita tarvitsemme arvokkuutemme palauttamiseksi? Haluammeko riistää itseltämme rohkeuden tehdä ehdotuksia, jotka koskevat selviytymisemme kannalta välttämättömiä välineitä? Olen erittäin tyytyväinen kaikkien merkittävimpien poliittisten ryhmien johtajien toimintaan – minulla on ilo havaita heidän olevan paikalla. He ovat yksimielisesti tehneet johdonmukaisia, rohkeita ehdotuksia koalitioita koskevista säännöistä, parlamentin asemasta ja toimielinten välisistä voimasuhteista. He ovat tehneet rohkeita ehdotuksia sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta silmällä pitäen ja ehdottaneet muun muassa komission puheenjohtajan ja neuvoston puheenjohtajan tehtävien yhdistämistä. He ovat esittäneet meille yksissä tuumin yhden ainoan näkemyksen siitä, mitä he haluavat tulevaisuuden Euroopalta. Niinpä kehotan valmistelukuntaakin antamaan yhden vahvan lausunnon ja esittämään sen hallitustenväliselle konferenssille.
Hyvät Euroopan parlamentin suurimpien ryhmien puheenjohtajat, kehottakaa täysistunnossa olevia ystäviämme ja kollegojamme ilmaisemaan kantansa kuuluvasti ja selvästi ja tekemään selväksi, millä ehdoin he suostuvat allekirjoittamaan uuden sopimuksen, joka määrää Euroopan suunnan tulevaisuudessa. Esitän teille tämän pyynnön, koska me kaikki tarvitsemme nyt valmistelukunnan panosta uuden Euroopan hyväksi."@fi5
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, ce débat a été d’une grande intensité, d’un grand intérêt; j’ai pris bonne note de tous les problèmes abordés, des problèmes cruciaux pour notre avenir: du problème des Balkans à celui de l’égalité des citoyens de l’Union, en passant par la sauvegarde des institutions. Dans cette brève réponse, je me limiterai simplement à lancer un appel qui me semble absolument nécessaire et indispensable aujourd’hui, dans la perspective de Thessalonique, où nous devrons prendre des décisions fondamentales qui engageront tout notre avenir.
Je veux lancer un appel à la Convention afin qu’elle nous donne cette réponse dont beaucoup d’entre vous - à commencer par M. Wurtz - ont dit qu’elle ne l’a pas encore donnée. Il y a une raison très simple à cela. Nous avons décidé de former la Convention au plus profond de la crise de nos institutions; nous l’avons décidé tous ensemble après la nuit de débat à Nice, quand nous avons constaté que la méthode intergouvernementale des tractations entre États - précisément durant les nuits de débats intergouvernementaux - ne donnait pas de résultats suffisants; nous avons décider de nous engager sur cette voie pour redonner à nos citoyens et à nos parlements la souveraineté qui leur revient.
La Convention s’est donc mise au travail: ce devait être un processus limité; la Convention devait donner à la Conférence intergouvernementale un produit fini. Or, il se fait qu’un processus parallèle a émergé: il est né une espèce de Conférence intergouvernementale parallèle à la Convention, qui s’est fragmentée en plusieurs parties et qui court en ce moment le risque de se fragmenter davantage. Je répète les paroles de Mme Frassoni: l’on nous donne ces jours-ci la fausse impression, le faux message d’une Convention divisée sur tout. Mon appel est donc très simple: nous voulons que la Convention accomplisse jusqu’au bout, en toute autonomie, son travail de Convention; qu’elle présente, comme vous l’avez tous demandé, un projet précis et systématique, car l’Assemblée de la Convention représente tous les citoyens, tous les pays, toutes les institutions de l’Europe. Nous avons besoin de sa voix, nous avons besoin qu’elle joue son rôle jusqu’au bout.
Au cours des derniers mois, nous nous sommes divisés sur des points fondamentaux de notre politique et nous avons aussi été humiliés dans notre politique étrangère. Voulons-nous nous priver nous-mêmes des instruments dont nous avons besoin pour restaurer notre dignité? Voulons-nous renoncer au courage de faire des propositions propres à devenir les instruments nécessaires pour notre survie? Je peux résumer avec joie les interventions de tous les présidents des grands groupes politiques, que j’ai le plaisir d’avoir ici devant moi et qui ont unanimement présenté des propositions cohérentes et courageuses sur les règles de la coalition, sur le rôle du Parlement, sur la dynamique future des institutions. Ils ont fait des propositions courageuses pour le présent et pour l’avenir, telle que l’unification des postes de président de la Commission et de président du Conseil. Il nous ont présenté, tous ensemble, un cadre unique pour l’Europe future à laquelle ils aspirent. Ainsi, de même que je demande à la Convention qu’elle exprime un avis unique et ferme et qu’elle le transmette à la Conférence intergouvernementale
de même je vous demande, à vous les présidents des plus grands groupes parlementaires européens, de dire à nos amis et collègues qui sont en plénière de faire entendre haut et fort leur voix, de définir clairement les conditions auxquelles ils seront d’accord de signer le nouveau pacte sur lequel l’Europe devra être basée. C’est l’appel que je vous lance, parce qu’à l’heure actuelle, nous avons tous besoin de la voix de la Convention pour la nouvelle Europe."@fr6
".
Mr President, ladies and gentlemen, this has been a very heated, highly interesting debate; I have noted all the issues raised, vital issues for our future: from the Balkans question to equality of the Union’s citizens, to safeguarding the Institutions. During this brief reply, I will restrict myself simply to making an appeal, which I consider absolutely necessary and indispensable today when, at Thessaloniki, we will have to take fundamental decisions for our whole future.
I would like to appeal to the Convention to give us the response that many of you – starting with Mr Wurtz – have said that the Convention has not yet provided. There is a very simple reason for this. We decided to form the Convention during our institutions’ deepest crisis; we decided on it all together after the night of debate at Nice, when we saw that the intergovernmental method of negotiations between States – precisely, during the intergovernmental nights of talks – did not provide satisfactory results; we decided to take that path in order to restore to our people and our parliaments the sovereignty which befits them.
Now the Convention has got down to business: it was to be a finite process; the Convention was to give the Intergovernmental Conference a finished product. Instead, a parallel process has emerged: a kind of Intergovernmental Conference parallel to the Convention has come about, which has divided into various fragments and which is in danger, at this time, of further fragmentation. I repeat what Mrs Frassoni said: currently a false impression is being given, a false message that the Convention is split on everything. Therefore, my appeal is very simple: we want the Convention to carry out the Convention’s work fully, autonomously; we want it to produce, as you have all requested, a clear, systematic draft, because the Convention Assembly represents all the citizens, all the countries, all the institutions of Europe. We need its voice, we need it to carry out its role in full.
Over recent months, we have been divided over basic policy points and we have also suffered humiliation in our foreign policy. Do we wish to deny ourselves the instruments we need to restore our dignity? Do we wish to deny ourselves the courage to advance proposals which are becoming instruments necessary for our survival? I can summarise with great satisfaction the contribution of all the leaders of the main political groups – whom I have the pleasure of seeing here before me – who, as one, have put forward coherent, courageous proposals on the coalition rules, on Parliament’s role, on the future dynamics of the Institutions. They have put forward courageous proposals for both today and tomorrow, such as combining the President of the Commission and the President of the Council. They have given us, all working together, a single framework of what they want for the Europe of the future. And so, just as I am calling on the Convention to express a single, strong opinion and to present it to the Intergovernmental Conference
I am calling on you, chairmen of the largest European parliamentary groups, to tell our friends and fellow Members in plenary to speak out loud and clear, to make clear the conditions under which they will agree to sign the new agreement upon which Europe must be built. This is my appeal to you, because, at this time, we all need the Convention’s voice for the new Europe."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, dit was een zeer intensief en zeer interessant debat. Ik heb nota genomen van alle punten die zijn aangestipt en die van vitaal belang zijn voor onze toekomst: van de Balkan tot de gelijkheid van de burgers in de Unie en het behoud van de instellingen. In dit korte antwoord wil ik mij beperken tot een oproep, tot een mijns inziens absoluut noodzakelijke oproep, want wij moeten in Thessaloniki beslissingen nemen, beslissingen die van fundamenteel belang zullen zijn voor onze toekomst.
Ik wil een oproep richten tot de Conventie: geeft u ons het antwoord dat u - zoals velen onder ons, om te beginnen de heer Wurtz, zeggen - als Conventie nog niet heeft gegeven. Daar is een heel eenvoudige reden voor. Wij begonnen aan te dringen op het instellen van een conventie op een moment waarop onze instellingen diep in de put zaten. Na de nacht van Nice, toen bleek dat de intergouvernementele methode, de methode van onderhandelingen tussen de lidstaten - tijdens die intergouvernementele nachten - geen tevredenstellende resultaten kon opleveren, zeiden wij: wij willen een conventie. Wij wilden een conventie omdat wij onze bevolking en onze parlementen de passende soevereiniteit wilden teruggeven.
De Conventie is nu aan het werk geslagen; het moest een proces worden dat op zeker moment zou worden afgesloten, en de Conventie moest de Intergouvernementele Conferentie een afgerond product voorleggen. Wij hebben evenwel gezien dat er een parallel proces is ontstaan, een soort met de Conventie parallel lopende Intergouvernementele Conferentie. Wij hebben gezien dat de Conventie versplinterd raakte, en wij zien nu zelfs dat het risico op versplintering nog groter wordt. Ik herhaal de woorden van mevrouw Frassoni: men geeft ons in deze dagen de verkeerde indruk, de verkeerde boodschap dat de Conventie over alles verdeeld is. Daarom wil ik een heel eenvoudige oproep doen: laten wij ervoor zorgen dat de Conventie zich volledig en autonoom van haar taak als Conventie kan kwijten, dat zij een nauwkeurig en goed onderbouwd ontwerp op tafel kan leggen, zoals u allen hebt gevraagd. De voltallige vergadering van de Conventie vertegenwoordigt namelijk alle burgers, alle landen, alle instellingen van ons Europa. Wij hebben haar stem nodig. Zij moet haar rol volledig kunnen vervullen.
In de afgelopen maanden waren wij verdeeld over fundamentele punten van ons beleid en zijn wij zelfs vernederd in ons buitenlands beleid. Willen wij onszelf de instrumenten ontzeggen die wij nodig hebben om onze waardigheid te herstellen? Willen wij onszelf de moed ontnemen om voorstellen te doen die wij als instrument nodig hebben om te overleven? Het verheugt mij ten zeerste dat ik de woorden kan herhalen van de voorzitters van alle grote fracties - die ik tot mijn genoegen hier voor mij zie zitten -, die allen coherente, moedige voorstellen hebben gedaan inzake de regels van het bondgenootschap, de rol van het Parlement en de dynamische toekomst van de instellingen. Zij hebben moedige voorstellen gedaan voor het heden en de toekomst, zoals de samensmelting van de functies van Commissievoorzitter en Raadsvoorzitter. Zij hebben allen tezamen een gemeenschappelijk kader aangegeven voor hetgeen zij van het toekomstig Europa willen. Daarom vraag ik de Conventie één advies, één krachtig advies voor te leggen aan de Intergouvernementele Conferentie.
Daarom vraag ik u, voorzitters van de grootste Europese fracties, onze vrienden en collega’s in de voltallige vergadering te zeggen dat zij hun stem moeten verheffen en de voorwaarden moeten verduidelijken waaronder zij bereid zouden zijn het nieuwe pact te ondertekenen waarop Europa moet worden gegrondvest. Dat is de oproep die ik tot u richt, want op dit moment hebben wij allen behoefte aan de stem van de Conventie voor het nieuwe Europa."@nl2
"Senhor Presidente, Senhores Deputados, tivemos um debate muito intenso e de grande interesse; tomei nota de todas as questões focadas, questões vitais para o nosso futuro: desde o problema dos Balcãs até à igualdade dos cidadãos da União, passando pela salvaguarda das Instituições. Nesta breve resposta, limitar-me-ei simplesmente a lançar um apelo, que eu considero absolutamente necessário e indispensável neste momento em que, em Salónica, teremos de tomar decisões fundamentais para todo o nosso futuro.
Gostaria de lançar um apelo à Convenção para que nos dê a resposta que muitos de vós – a começar pelo senhor deputado Wurtz – disseram que a Convenção ainda não deu. Há uma razão muito simples para isso. Nós decidimos criar a Convenção no momento da mais profunda crise das nossas Instituições; decidimos criá-la todos juntos depois da noite de discussão em Nice, quando vimos que o método intergovernamental de negociações entre Estados – precisamente, durante as noites de debates intergovernamentais – não estava a dar resultados satisfatórios; decidimos seguir por essa via a fim de permitir que o nosso povo e os nossos parlamentos possam recuperar a soberania que lhes compete.
Agora a Convenção lançou mãos à obra: devia ser um processo delimitado no tempo; a Convenção devia dar à Conferência Intergovernamental um produto acabado. Em vez disso, surgiu um processo paralelo: nasceu uma espécie de Conferência Intergovernamental paralela à Convenção, que se dividiu em vários fragmentos e que corre o risco, neste momento, de vir a registar uma nova fragmentação. Repito aquilo que foi dito pela senhora deputada Frassoni: actualmente está a ser dada uma falsa impressão, uma falsa mensagem segundo a qual a Convenção está dividida em relação a tudo. Por isso, o meu apelo é muito simples: queremos que a Convenção realize cabalmente e de forma autónoma o trabalho da Convenção; queremos que ela apresente, como todos vós haveis pedido, um projecto claro e sistemático, uma vez que a Assembleia da Convenção representa todos os cidadãos, todos os países, todas as instituições da Europa. Precisamos da sua voz, precisamos que a Convenção desempenhe integralmente o seu papel.
Nos últimos meses, andámos divididos quanto a pontos básicos de política e também sofremos humilhações no âmbito da nossa política externa. Queremos negar a nós próprios os instrumentos necessários para recuperar a nossa dignidade? Queremos negar a nós próprios a coragem de fazer propostas que se convertem nos instrumentos necessários à nossa sobrevivência? Posso resumir com grande satisfação o contributo de todos os presidentes dos principais grupos políticos -–que tenho o prazer de ver aqui à minha frente – que, de forma concordante, apresentaram propostas coerentes e corajosas sobre as regras da coligação, sobre o papel do Parlamento e sobre a futura dinâmica das Instituições. Apresentaram propostas corajosas para hoje e também para amanhã, como a unificação do cargo de Presidente da Comissão e Presidente do Conselho. Deram-nos, trabalhando todos em conjunto, um quadro unitário daquilo que eles pretendem para a Europa do futuro. E assim, da mesma forma que eu peço à Convenção que exprima um parecer único e forte e que o apresente na Conferência Intergovernamental
também vos peço a vós, presidentes dos maiores grupos parlamentares europeus, que digam aos nossos amigos e colegas da Assembleia plenária que façam ouvir bem alto a sua voz, que esclareçam as condições necessárias para que eles possam concordar com a assinatura do novo acordo sobre o qual a Europa tem de ser construída. Este é o apelo que vos dirijo, porque, neste momento, todos precisamos da voz da Convenção para a nova Europa."@pt11
"Herr talman, ärade ledamöter! Det har varit en mycket intensiv och intressant debatt, och jag har noterat alla de frågor som har tagits upp, frågor som är avgörande för vår framtid: från Balkanproblemet till frågan om jämställdhet mellan unionens medborgare, till värnandet om institutionerna. I detta korta svarsanförande skall jag begränsa mig till en enkel appell, som jag tycker är absolut nödvändig och oundgänglig i dag när vi skall fatta grundläggande beslut för hela vår framtid i Thessaloniki.
Jag vill vädja till konventet att ge oss det svar som många av er – Wurtz med flera – har sagt att konventet ännu inte har gett. Skälet till detta är mycket enkelt. Det var vid en tidpunkt av maximal nedgång för våra institutioner som vi ville ha ett konvent. Vi ville alla ha det efter natten i Nice, där vi såg att den mellanstatliga metoden med förhandlingar mellan staterna – just under natten med sådana förhandlingar – inte ledde till tillräckliga resultat. Vi ville ha det för att vårt folk och våra parlament skulle återfå den suveränitet som anstår dem.
Nu har konventet börjat arbeta, och det borde ha varit en process med en avslutning: konventet skulle överlämna en färdig produkt till regeringskonferensen. I stället har det uppstått en parallell process, en slags regeringskonferens som löper parallellt med konventet, som har fragmenterats i olika delar och som för närvarande löper risken att fragmenteras ytterligare. Jag upprepar det som Frassoni sade: i dessa dagar får man det falska intrycket, det falska budskapet att konventet är splittrat i alla frågor. Då har jag en mycket enkel appell att komma med: vi vill att konventet självständigt skall slutföra konventets arbete och att det, som ni alla har begärt, skall lägga fram ett preciserat och sammanhängande förslag. Konventet företräder ju nämligen alla medborgare, alla länder och alla institutioner i vårt Europa. Vi behöver höra dess röst och att det spelar sin roll till fullo.
Under de senaste månaderna har vi varit splittrade på punkter som är grundläggande för vår politik, och vi har också blivit förödmjukade i vår utrikespolitik. Skall vi neka oss de instrument som vi behöver för att bygga upp vår värdighet? Skall vi neka oss modet att lägga fram förslag som blir instrument för vår överlevnad? Det gläder mig mycket att kunna sammanfatta inlägget från alla ordförandena för de stora politiska grupperna – som jag har nöjet att ha här framför mig – i vilket de som en man framförde konsekventa och modiga förslag om koalitionsregeln, parlamentets roll och institutionernas framtida dynamik. De har lagt fram modiga förslag för dagens situation, men också för framtiden, som till exempel förslaget att slå ihop ordförandeskapet för kommissionen och rådet. Tillsammans har de gett oss en enhetlig ram, en sådan som vi vill ha för det framtida Europa. Liksom jag då ber konventet att avge ett enhetligt och kraftfullt yttrande och överlämna detta till regeringskonferensen
ber jag er, ordförande för de största politiska grupperna i Europaparlamentet, att säga till våra vänner och kolleger i kammaren att de skall upphäva sina röster och tala om på vilka villkor de kan gå med på att underteckna den nya pakt som skall ligga till grund för Europa. Detta är den appell som jag riktar till er, för i denna stund behöver vi alla konventets röst för det nya Europa."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"(Vivos aplausos)"12,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples