Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-06-03-Speech-2-326"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030603.10.2-326"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, en primer lugar quiero felicitar a los ponentes de los tres informes que nos ocupan esta noche, los Sres. Fava, Stevenson y Hudghton, y quiero decirle además a este último, el Sr. Hudghton, que comparto muchas de las reflexiones planteadas por él en su intervención. Coincido en denunciar el endiosamiento de la Comisión, que toma decisiones a espaldas del sector, la incomunicación entre científicos y pescadores y, como él, opino que nada de esto ayuda a dotar de credibilidad a la idea que nuestros ciudadanos tienen de Europa.
El tiempo para el debate es limitado y los asuntos que abordan estos tres informes son muy importantes. Me limitaré a dar una pincelada sobre cada uno de ellos. Creo que estos tres informes, sobre todo debatidos así, conjuntamente, muestran las contradicciones en el seno de la Comisión a la hora de presentar sus propuestas relativas a la reforma de la PCP.
El informe del Sr. Fava sobre el Plan de actuación para contrarrestar las consecuencias sociales, económicas y regionales de la reestructuración de esta industria en la Unión Europea plantea la necesidad de que la Comunidad aborde con recursos financieros suficientes y sin tantas incertidumbres las pérdidas, sobre todo en términos de empleo, que en las regiones dependientes de la pesca va a suponer esta reforma de la PCP.
La Comisión de Pesca solicita una financiación adicional para paliar los efectos de esta reforma. La Comisión debe velar por el mantenimiento de la estructura socioeconómica de estas zonas. Resultará más barato apoyar el mantenimiento del tejido socioeconómico existente que asistir de brazos cruzados a su desaparición e intentar después crear otras actividades económicas sustitutivas, para las cuales estas regiones -y coincido con el Sr. Stevenson- parten con graves inconvenientes, ya que están situadas en la periferia y padecen de carencias en formación profesional, nuevas tecnologías, infraestructuras y acceso a los mercados.
El Sr. Comisario sabe bien que cada empleo en un barco genera de cuatro a cinco empleos en tierra, por lo que la desaparición de la actividad pesquera supone un grave quebranto en el tejido socioeconómico de estas regiones.
Con respecto al informe sobre la gestión del esfuerzo pesquero en lo que respecta a determinadas zonas y recursos, creo que a la hora de redactar resoluciones, conviene que los diputados tengamos en cuenta la realidad. Y la realidad es que el período transitorio tras la adhesión de España y Portugal ha terminado. Bastantes excepciones tiene ya la PCP como para pretender resucitar y perpetuar las que, en un tiempo, fueron meros mecanismos transitorios. Señor Stevenson, este, que se terminó, no es un favor que se cambie por otro. Si alguien se lo ha hecho creer así a usted, lo siento mucho, porque se acabó. Es un problema de fundamento jurídico y se terminó, y esto no se cambia por nada. Usted nos ha ayudado en Marruecos; nosotros le ayudaremos a usted en lo que podamos, pero la excepción se terminó.
Por último, mi Grupo apoya la propuesta de la Comisión relativa a la protección de los juveniles. Unas acertadas y eficaces medidas técnicas deberían ser la base para lograr el equilibrio entre flota y recursos. El desguace exagerado que algunos pretenden resulta antieconómico y antisocial, y nos puede conducir en unos años a que hayamos conseguido tener cantidades suficientes de pescado, pero que no tengamos ni barcos ni pescadores para capturarlos. Refiriéndome ya concretamente al
irlandés, creo que tomar en cuenta para medir el esfuerzo la histórica de 1998-2002 para nosotros es poquísimo, una vergüenza.
Con respecto a los comités consultivos, apoyo esta medida, pero, francamente, quisiera que por parte de la Comisión se me aclarase si todos los Estados miembros estamos en este momento en igualdad de condiciones para afrontar la implantación de este nuevo elemento. Quisiera saber si todos estamos en igualdad de condiciones, porque, de no ser así, estaríamos generando un nuevo motivo de disparidad, tratamiento desigual e injusticia, y lo que me dice el sector de mi país es que no estamos todos en igualdad de condiciones."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil begynde med at gratulere ordførerne for de tre betænkninger, som vi behandler i aften, hr. Fava, hr. Stevenson og hr. Hudghton. Jeg vil også gerne sige til hr. Hudghton, at jeg er enig i mange af de kommentarer, han havde i sit indlæg. Jeg vil desuden gerne tage afstand fra Kommissionens svigagtighed. Kommissionen, som tager beslutninger bag om ryggen af sektoren, og fra manglen på kommunikation mellem videnskabsfolk og fiskere, og jeg er enig i, at den slags ikke er med til at fremme et troværdigt billede af Europa blandt vores borgere.
Den tid, der er til rådighed til denne forhandling, er begrænset, og emnerne i de tre betænkninger er meget vigtige. Jeg vil begrænse mig til en kort kommentar til hver af dem. Jeg er af den opfattelse, at disse tre betænkninger, især når de forhandles sammen på denne måde, viser den modstridende måde, hvorpå Kommissionen fremlægger sine forslag om reform af den fælles fiskeripolitik.
Hr. Favas betænkning om handlingsplanen til afhjælpning de sociale, økonomiske og regionale konsekvenser af omstruktureringen af denne sektor i EU kræver, at Fællesskabet tager sig af tabene med tilstrækkelige finansielle ressourcer og uden så megen uvished, især hvad angår beskæftigelsen, som denne reform af den fælles fiskeripolitik vil medføre i de regioner, der er afhængige af fiskeriet.
Fiskeriudvalget anmoder om supplerende finansiering til at afhjælpe effekten af denne reform. Kommissionen skal sikre, at den socioøkonomiske struktur i disse områder opretholdes. Det vil være billigere at støtte opretholdelsen af den nuværende socioøkonomiske struktur end at forholde sig passiv og se den forsvinde og derefter prøve som erstatning at skabe andre økonomiske aktiviteter, som disse regioner - og jeg er enig med hr. Stevenson - ville have store vanskeligheder med, fordi de ligger i den yderste periferi og er hæmmet af manglen på faglig uddannelse, nye teknologier, infrastruktur og adgang til markederne.
Kommissæren ved godt, at hvert job på en båd skaber 4-5 job på land, og fiskeriets forsvinden ville derfor i alvorlig grad skade den socioøkonomiske struktur i disse regioner.
Med hensyn til betænkningen om forvaltning af fiskeriet, hvad angår visse områder og ressourcer, mener jeg, at vi medlemmer af Parlamentet, når vi udarbejder beslutninger, skal tage højde for virkeligheden. Virkeligheden er, at overgangsperioden efter Spaniens og Portugals tiltrædelse er udløbet. Den fælles fiskeripolitik indeholder allerede tilstrækkelig mange undtagelser uden at tilbagegive og bevare dem, der engang udelukkende var overgangsmekanismer. Hr. Stevenson, den undtagelse, som er udløbet, er ikke en fordel, der erstattes med en anden. Jeg er ked af, hvis nogen har fået Dem til at tro det, for den er udløbet. Det er et problem med retsgrundlag, og undtagelsen er udløbet og bliver ikke erstattet med noget. De hjalp os i Marokko, vi vil hjælpe Dem alt det, vi kan, men undtagelsen er udløbet.
Slutteligt støtter min gruppe Kommissionens forslag om beskyttelse af unge marine organismer. Korrekte og effektive tekniske foranstaltninger bør være grundlaget for at opnå balance mellem flåde og ressourcer. Den omfattende ophugning, som nogle ønsker, er uøkonomisk og asocial og kan om nogle få år bringe os i en situation, hvor vi har fået tilstrækkelige mængder fisk, men hverken har skibe eller fiskere til at fange dem. Med hensyn til specielt den irske kasse mener jeg, at det at bruge 1998-2002 til at måle fiskeriet er alt for kort tid, og det er skamfuldt.
Hvad angår de rådgivende udvalg, støtter jeg denne foranstaltning, men jeg ville ærlig talt gerne have Kommissionen til at afklare, om alle medlemsstaterne i øjeblikket har lige vilkår med hensyn til at gennemføre dette nye element. Jeg vil gerne vide, om vi alle har lige vilkår, fordi, hvis vi ikke har, vil vi skabe en ny kilde til ulighed, uens behandling og uretfærdighed, og sektoren i mit land fortæller mig, at vi ikke alle har lige vilkår."@da1
"Herr Präsident, zunächst möchte ich den Berichterstattern der drei Berichte, die uns heute Abend beschäftigen, Herrn Fava, Herrn Stevenson und Herrn Hudghton, meinen Glückwunsch aussprechen und dem Letztgenannten, Herrn Hudghton, zudem sagen, dass ich viele der in seiner Rede enthaltenen Gedanken teile. Auch ich möchte den Hochmut der Kommission, die Entscheidungen hinter dem Rücken des Sektors trifft, sowie die fehlende Kommunikation zwischen Wissenschaftlern und Fischern verurteilen, und ich stimme mit ihm überein, dass nichts von dem dazu beiträgt, unseren Bürgern ein glaubwürdiges Bild von Europa zu vermitteln.
Die Zeit für die Aussprache ist begrenzt, und die in diesen drei Berichten behandelten Angelegenheiten sind sehr wichtig. Ich will mich darauf beschränken, zu jedem einzelnen von ihnen nur eine kurze Bemerkung zu machen. Ich glaube, dass diese drei Berichte, vor allem wenn sie so gemeinsam diskutiert werden, den widersprüchlichen Weg offenbaren, auf dem die Kommission ihre Vorschläge zur Reform der GFP vorlegt.
Der Bericht von Herrn Fava über den Aktionsplan zur Bewältigung der sozialen, wirtschaftlichen und regionalen Folgen der Umstrukturierung dieses Zweigs in der Europäischen Union zeigt die Notwendigkeit für die Gemeinschaft, die Regelung der Verluste mit ausreichenden Finanzmitteln und ohne große Unsicherheiten in Angriff zu nehmen, die diese Reform der GFP in den von der Fischerei abhängigen Regionen verursachen wird, vor allem in Bezug auf die Beschäftigung.
Der Ausschuss für Fischerei fordert zusätzliche Finanzmittel zur Linderung der Auswirkungen dieser Reform. Die Kommission muss für den Fortbestand der sozioökonomischen Struktur dieser Gebiete sorgen. Es wird billiger sein, die Aufrechterhaltung des bestehenden sozioökonomischen Geflechts zu unterstützen, als tatenlos seinem Verschwinden zuzusehen und später zu versuchen, andere wirtschaftliche Ersatztätigkeiten zu schaffen, bei denen diese Regionen – da stimme ich mit Herrn Stevenson überein – mit schwer wiegenden Nachteilen an den Start gehen, da sie sich in einer Randlage befinden und unter Mängeln in Bezug auf Berufsausbildung, neue Technologien, Infrastrukturen und Zugang zu den Märkten leiden.
Der Kommissar weiß sehr wohl, dass jeder Arbeitsplatz auf einem Schiff vier bis fünf Arbeitsplätze an Land schafft, weshalb das Verschwinden der Fischereitätigkeit einen schwer wiegenden Bruch im sozioökonomischen Gefüge dieser Regionen bedeutet.
Im Hinblick auf den Bericht über die Steuerung des Fischereiaufwands für bestimmte Fanggebiete und Fischereiressourcen halte ich es für günstig, wenn wir Abgeordneten bei der Ausarbeitung von Entschließungen die Realität im Auge behalten. Und die Realität ist, dass der Übergangszeitraum nach dem Beitritt von Spanien und Portugal zu Ende ist. Die GFP hat bereits genügend Ausnahmen, so dass man nicht versuchen muss, diejenigen zu neuem Leben zu erwecken oder für alle Ewigkeit festzuschreiben, die seinerzeit reine Übergangsmechanismen waren. Herr Stevenson, diese Ausnahmeregelung, die zu Ende gegangen ist, ist kein Gefallen, der gegen einen anderen eingetauscht wird. Wenn Sie jemand in dem Gedanken ließ, tut es mir sehr leid, denn damit ist Schluss. Es ist ein Problem der Rechtsgrundlage und ist zu Ende und wird in keiner Weise eingetauscht. Sie haben uns in Marokko geholfen; wir werden Ihnen helfen, wo wir können, aber die Ausnahme ist vorbei.
Schließlich unterstützt meine Fraktion den Vorschlag der Kommission zum Schutz der jungen Meerestiere. Kluge und wirksame technische Maßnahmen sollten die Grundlage sein, um das Gleichgewicht zwischen Flotte und Beständen zu erreichen. Das übermäßige Verschrotten, das einige anstreben, ist antiökonomisch und antisozial und kann uns in einigen Jahren dazu führen, dass wir eine ausreichende Menge an Fisch, aber weder Schiffe noch Fischer haben, um sie zu fangen. Was konkret die Irish Box angeht, glaube ich, dass es für uns viel zu wenig und beschämend ist, zur Messung des Aufwands den Zeitraum 1998-2002 heranzuziehen.
Was die beratenden Ausschüsse anbelangt, so unterstütze ich diese Maßnahme, aber offen gesagt möchte ich, dass mir seitens der Kommission erläutert wird, ob alle Mitgliedstaaten zum gegenwärtigen Zeitpunkt bei der Einführung dieses neuen Elements die gleichen Bedingungen haben. Ich möchte wissen, ob die Bedingungen für uns alle gleich sind, denn wenn nicht, würden wir einen neuen Anlass für Ungleichheit, ungleiche Behandlung und Ungerechtigkeit schaffen, und der Sektor meines Landes sagt mir, dass wir nicht alle die gleichen Bedingungen haben."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς θα ήθελα να συγχαρώ τους εισηγητές για τις τρεις εκθέσεις που εξετάζουμε απόψε, τον κ. Fava, τον κ. Stevenson και τον κ. Hudghton, και θα ήθελα επίσης να πω στον τελευταίο, τον κ. Hudghton, ότι συμφωνώ με πολλά από τα σχόλια που έκανε στην ομιλία του. Κι εγώ επίσης θα ήθελα να καταδικάσω την έπαρση της Επιτροπής, η οποία λαμβάνει αποφάσεις πίσω από την πλάτη του τομέα, την έλλειψη επικοινωνίας μεταξύ επιστημόνων και αλιέων, και συμφωνώ μαζί του ότι τίποτα απ’ όλα αυτά δεν βοηθά στην προώθηση μιας αξιόπιστης εικόνας της Ευρώπης στους πολίτες μας.
Ο διαθέσιμος χρόνος για αυτή τη συζήτηση είναι περιορισμένος, και τα θέματα που εξετάζουν αυτές οι τρεις εκθέσεις είναι πολύ σημαντικά. Θα περιοριστώ σε ένα σύντομο σχόλιο για καθεμία από αυτές. Πιστεύω ότι αυτές οι τρεις εκθέσεις, ιδιαίτερα όταν συζητώνται μαζί κατ’ αυτόν τον τρόπο, δείχνουν τον αντιφατικό τρόπο με τον οποίο παρουσιάζει η Επιτροπή τις προτάσεις της σχετικά με τη μεταρρύθμιση της ΚΑΠ.
Η έκθεση του κ. Fava σχετικά με το σχέδιο δράσης για την αντιμετώπιση των κοινωνικών, οικονομικών και περιφερειακών συνεπειών της αναδιάρθρωσης αυτής της βιομηχανίας στην Ευρωπαϊκή Ένωση θέτει επί τάπητος την ανάγκη να καλύψει η Κοινότητα τις απώλειες με επαρκείς οικονομικούς πόρους και χωρίς τόση αβεβαιότητα, κυρίως όσον αφορά την απασχόληση, που πρόκειται να προκαλέσει αυτή η μεταρρύθμιση της ΚΑΠ στις περιοχές που εξαρτώνται από την αλιεία.
Η Επιτροπή Αλιείας ζητά επιπρόσθετη χρηματοδότηση για τον μετριασμό των επιπτώσεων αυτής της μεταρρύθμισης. Η Επιτροπή πρέπει να διασφαλίσει τη διατήρηση της κοινωνικοοικονομικής δομής σε αυτές τις περιοχές. Θα είναι πιο φτηνή η υποστήριξη της διατήρησης του υφιστάμενου κοινωνικοοικονομικού ιστού από το να παρακολουθούμε με σταυρωμένα τα χέρια την εξαφάνισή του και να προσπαθήσουμε στη συνέχεια να δημιουργήσουμε οικονομικές δραστηριότητες υποκατάστατα, με τις οποίες αυτές οι περιοχές –και συμφωνώ με τον κ. Stevenson– θα είχαν μεγάλες δυσκολίες, καθώς βρίσκονται στην περιφέρεια και υποφέρουν από έλλειψη επαγγελματικής κατάρτισης, νέων τεχνολογιών, υποδομών και πρόσβασης στις αγορές.
Ο κ. Επίτροπος γνωρίζει πολύ καλά ότι κάθε θέση απασχόλησης σε ένα πλοίο δημιουργεί τέσσερις ή πέντε θέσεις απασχόλησης στην ξηρά, και επομένως η εξαφάνιση της αλιείας θα προκαλούσε σοβαρή βλάβη στον κοινωνικοοικονομικό ιστό αυτών των περιοχών.
Όσον αφορά την έκθεση σχετικά με τη διαχείριση της αλιείας όσον αφορά συγκεκριμένες περιοχές και πόρους, πιστεύω ότι, όταν σχεδιάζουμε ψηφίσματα, εμείς οι βουλευτές πρέπει να λαμβάνουμε υπόψη την πραγματικότητα. Και η πραγματικότητα είναι ότι η μεταβατική περίοδος μετά την ένταξη της Ισπανίας και της Πορτογαλίας έχει λήξει. Η ΚΑΠ έχει ήδη αρκετές εξαιρέσεις και χωρίς να αναβιώνει και να διαιωνίζει εκείνες που κάποτε ήταν απλοί μεταβατικοί μηχανισμοί. Κύριε Stevenson, αυτή η εξαίρεση, που έληξε, δεν είναι μια χάρη που ανταλλάσσεται με μια άλλη. Αν κάποιος σας έκανε να το πιστέψετε αυτό, λυπάμαι πολύ, διότι έχει λήξει. Είναι ένα πρόβλημα νομικής βάσης και έχει λήξει, και δεν ανταλλάσσεται με τίποτα. Εσείς μας βοηθήσατε με το Μαρόκο· εμείς θα σας βοηθήσουμε όσο μπορούμε, αλλά η εξαίρεση έχει λήξει.
Τέλος, η Ομάδα μου στηρίζει την πρόταση της Επιτροπής σχετικά με την προστασία των νεαρών θαλάσσιων οργανισμών. Σωστά και αποτελεσματικά τεχνικά μέτρα θα πρέπει να είναι η βάση για την επίτευξη της ισορροπίας μεταξύ στόλου και πόρων. Η υπερβολική διάλυση που επιδιώκουν ορισμένοι είναι αντιοικονομική και αντικοινωνική, και θα μπορούσε να μας οδηγήσει σε μερικά χρόνια σε μια κατάσταση σύμφωνα με την οποία θα έχουμε δημιουργήσει επαρκείς ποσότητες αλιευμάτων, αλλά δεν θα έχουμε ούτε πλοία ούτε αλιείς για να τα αλιεύσουν. Όσον αφορά συγκεκριμένα το Irish Box, πιστεύω ότι το να χρησιμοποιούμε το 1998-2002 για τη μέτρηση της αλιείας είναι υπερβολικά λίγο, είναι ντροπή.
Όσον αφορά τα γνωμοδοτικά συμβούλια, στηρίζω αυτό το μέτρο, αλλά ειλικρινά θα ήθελα να διευκρινίσει η Επιτροπή αν όλα τα κράτη μέλη είναι αυτή τη στιγμή ισότιμα για να εφαρμόσουν αυτό το νέο στοιχείο. Θα ήθελα να μάθω ότι είμαστε όλοι ισότιμοι, διότι, αν δεν είμαστε, θα δημιουργούσαμε μια νέα πηγή διαφοράς, άνισης μεταχείρισης και αδικίας, και αυτό που μου λέει ο τομέας της χώρας μου είναι ότι δεν είμαστε όλοι ισότιμοι."@el8
"Mr President, I would firstly like to congratulate the rapporteurs for the three reports we are dealing with tonight, Mr Fava, Mr Stevenson and Mr Hudghton, and I would also like to say to the latter, Mr Hudghton, that I agree with many of the comments he made in his speech. I would also like to condemn the conceit of the Commission, which takes decisions behind the backs of the sector, the lack of communication between scientists and fishermen and I agree with him that none of this helps in promoting a credible image of Europe amongst our citizens.
The time available for this debate is limited, and the issues dealt with by these three reports are very important. I will restrict myself to a brief comment on each of them. I believe that these three reports, particularly when debated together in this way, demonstrate the contradictory way in which the Commission presents its proposals on reform of the CFP.
The report by Mr Fava on the action plan to counteract the social, economic and regional consequences of the restructuring of this industry in the European Union raises the need for the Community to deal with the losses with sufficient financial resources and without so much uncertainty, particularly in terms of employment, which this reform of the CFP will cause in the regions dependent on fishing.
The Committee on Fisheries is requesting additional funding to alleviate the effects of this reform. The Commission must ensure that the socio-economic structure of these areas is maintained. It will be cheaper to support the maintenance of the existing socio-economic fabric than to stand back and watch it disappear and then try to create other replacement economic activities, with which these regions – and I agree with Mr Stevenson – would have great difficulties, since they are located in peripheral areas and suffer from a lack of professional training, new technologies, infrastructures and access to the markets.
The Commissioner is well aware that each job on a ship generates from 4 to 5 jobs on land, and therefore the disappearance of fishing would cause serious disruption to the socio-economic fabric of these regions.
With regard to the report on the management of fishing in relation to certain areas and resources, I believe that, when drawing up resolutions, we Members of Parliament must take account of reality. And the reality is that the transitional period following the accession of Spain and Portugal has come to an end. The CFP has quite enough exceptions already without restoring and perpetuating those which at one time were mere transitional mechanisms. Mr Stevenson, this exception, which has come to an end, is not one favour which is being exchanged for another. If anybody has led you to believe this, I am very sorry, because it has come to an end. It is a problem of legal basis and it has come to an end, and it is not being exchanged for anything. You helped us in Morocco; we will help you as much as we can, but the exception has ended.
Finally, my group supports the Commission's proposal on the protection of juveniles. Correct and effective technical measures should be the basis for achieving the balance between fleet and resources. The excessive scrapping which some people want to see is anti-economic and antisocial, and could lead us to a situation in a few years when we have created sufficient quantities of fish but do not have either the ships or the fishermen to catch them. With regard specifically to the Irish Box, I believe that to use 1998-2002 to measure fishing is far too little, it is shameful.
With regard to the consultative committees, I support this measure, but quite frankly I would like the Commission to clarify whether all the Member States are currently in an equal position to implement this new element. I would like to know whether we are all in an equal position, because, if we are not, we would be generating a new source of disparity, of unequal treatment and injustice, and I am told by the sector in my country that we are not all in an equal position."@en3
"Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää esittelijöitä Favaa, Stevensonia ja Hudghtonia kolmesta tänä iltana käsittelemästämme mietinnöstä, ja haluan myös sanoa heistä viimeksi mainitulle, esittelijä Hudghtonille, että olen samaa mieltä monista hänen puheenvuorossaan esittämistä huomioista. Haluan myös tuomita komission ylimielisyyden, koska se tekee päätöksiä kalastusalan selän takana, sekä tutkijoiden ja kalastajien välisen puutteellisen tiedonkulun, ja olen esittelijä Hudghtonin kanssa samaa mieltä siitä, että mikään näistä seikoista ei edistä Euroopan uskottavuutta kansalaistemme silmissä.
Tähän keskusteluun varattu aika on rajallinen, ja näissä kolmessa mietinnössä käsitellyt asiat ovat hyvin tärkeitä. Kommentoin kutakin mietintöä vain lyhyesti. Katson, että näistä kolmesta mietinnöstä käy ilmi varsinkin tällaisessa yhteiskeskustelussa se, kuinka ristiriitaisesti komissio esittää YKP:tä koskevat ehdotuksensa.
Esittelijä Favan mietintö toimintasuunnitelmasta, jolla pyritään tasapainottamaan EU:n kalastusalan rakenneuudistuksesta aiheutuvia sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia seurauksia, osoittaa sen tarpeellisuuden, että yhteisö varaa erityisesti työttömyyteen liittyvien, YKP:n uudistamisesta kalastuksesta riippuvaisilla alueilla aiheutuvien menetysten korjaamiseen riittävästi rahavaroja ilman kohtuuttomia epävarmuustekijöitä.
Kalatalousvaliokunta pyytää lisärahoitusta tämän uudistuksen vaikutusten lievittämiseen. Komission on varmistettava, että näiden alueiden sosiaalinen ja taloudellinen rakenne säilyy. Tulee halvemmaksi tukea olemassa olevan sosiaalisen ja taloudellisen rakenteen säilymistä kuin seurata sivusta sen katoamista ja yrittää sen jälkeen kehittää muuta korvaavaa taloudellista toimintaa, joka olisi näille alueille – ja olen asiasta samaa mieltä esittelijä Stevensonin kanssa – erittäin vaikeaa, sillä ne ovat syrjäisiä ja niillä on puutteita ammatillisen koulutuksen, uuden tekniikan, infrastruktuurin ja markkinoille pääsyn osa-alueilla.
Komission jäsen on hyvin tietoinen siitä, että jokainen työpaikka laivalla luo 4–5 työpaikkaa maalla, ja näin ollen kalastuksen häviäminen aiheuttaisi suurta tuhoa näiden alueiden sosiaaliselle ja taloudelliselle rakenteelle.
Tiettyjä alueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnointia käsittelevästä mietinnöstä olen sitä mieltä, että meidän parlamentin jäsenten on päätöslauselmia laatiessamme otettava tosiasiat huomioon, ja tosiasia on, että Espanjan ja Portugalin liittymistä seurannut siirtymäkausi on päättynyt. YKP:hen liittyy jo ennestään kylliksi poikkeuksia ilman, että palautetaan ja tehdään pysyviksi sellaisia poikkeuksia, jotka olivat aikanaan pelkästään siirtymäjärjestelyjä. Arvoisa esittelijä Stevenson, tämä poikkeus, jonka aika on ohi, ei ole suosionosoitus, joka vaihdetaan toiseen. Jos joku on saanut teidät uskomaan niin, olen hyvin pahoillani, koska soveltaminen on päättynyt. Ongelmana on oikeusperusta, ja se on rauennut, eikä sitä vaihdeta toiseen. Te autoitte meitä Marokon kanssa ja me autamme teitä niin paljon kuin vain voimme, mutta poikkeuksen aika on ohi.
Lopuksi toteaisin ryhmäni kannattavan komission ehdotusta nuorten eliöiden suojelemisesta. Oikeiden ja tehokkaiden teknisten toimenpiteiden olisi oltava perustana pyrittäessä tasapainoon laivaston ja kalavarojen välillä. Joidenkuiden tahtoma liiallinen kalojen heittäminen pois on vastoin taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita, ja voisi saattaa meidät parissa vuodessa tilanteeseen, jossa kalojen määrä on saatu riittävälle tasolle, mutta jossa meillä ei olisi laivoja eikä kalastajia pyytämään kaloja. Erityisesti Irish Boxista totean, että mielestäni vuosien 1998–2002 käyttäminen kalastuksen mittana on aivan liian vähän. Tätä on syytä hävetä.
Neuvoa-antavista toimikunnista sanottakoon, että kannatan tätä toimenpidettä, mutta rehellisesti sanottuna haluaisin komission selventävän, voivatko kaikki jäsenvaltiot tällä hetkellä yhdenvertaisesti käyttää tätä uutta mahdollisuutta. Haluan tietää, olemmeko me kaikki yhdenvertaisessa asemassa, sillä jos näin ei ole, syntyy uusi epätasapuolisuuden, epäyhdenvertaisen kohtelun ja epäoikeudenmukaisuuden lähde, ja kotimaani kalastusalan edustajat ovat kertoneet minulle, ettemme kaikki ole yhdenvertaisessa asemassa."@fi5
"Monsieur le Président, je tiens tout d’abord à remercier les rapporteurs des trois rapports qui nous occupent ce soir, MM. Fava, Stevenson et Hudghton, et je souhaiterais signaler à ce dernier, M. Hudghton, que je partage nombre des réflexions qu’il a émises lors de son intervention. Je voudrais également dénoncer l’orgueil de la Commission qui prend des décisions sans consulter le secteur, l’absence de communication entre les scientifiques et les pêcheurs et, comme lui, je pense que tout ceci nuit à la crédibilité que nos citoyens accordent à l’Europe.
Le temps imparti au débat est limité et les points soulevés dans ces trois rapports sont importants. Je me contenterai d’aborder brièvement chacun d’eux. Je pense que ces trois rapports, débattus ainsi, conjointement, montrent les contradictions au sein de la Commission à l’heure de présenter ses propositions relatives à la réforme de la PCP.
Le rapport de M. Fava sur le plan d’action visant à contrecarrer les conséquences sociales, économiques et régionales de la restructuration de cette industrie au sein de l’Union européenne montre que la Communauté doit aborder avec des ressources financières suffisantes et sans toutes ces incertitudes les pertes, notamment en termes d’emploi, que supposera cette réforme de la PCP dans les régions dépendantes de la pêche.
La commission de la pêche demande un financement supplémentaire pour pallier les effets de cette réforme. La Commission doit veiller au maintien de la structure socio-économique de ces zones. Il sera moins coûteux de soutenir le maintien du tissu socio-économique existant que d’assister, les bras croisés, à sa disparition pour ensuite essayer de créer des activités économiques substitutives que ces régions - et je rejoins M. Stevenson - devront affronter avec un grave handicap étant donné qu’elles sont situées à la périphérie et qu’elles présentent des lacunes en matière de formation professionnelle, de nouvelles technologies, d’infrastructures et d’accès aux marchés.
M. le commissaire sait pertinemment que chaque emploi dans un bateau génère quatre à cinq emplois sur terre. La disparition de l’activité de la pêche suppose une sérieuse mise en péril du tissu socio-économique de ces régions.
En ce qui concerne le rapport sur la gestion de l’effort de pêche en matière de zones et de ressources déterminées, je crois qu’à l’heure de rédiger des résolutions, il serait judicieux que nous, les députés, tenions compte de la réalité. La réalité est que la période transitoire consécutive à l’adhésion de l’Espagne et du Portugal est terminée. La PCP compte déjà suffisamment d’exceptions pour prétendre raviver et perpétuer celles qui, en leur temps, ne furent que de simples mécanismes transitoires. Monsieur Stevenson, cette exception qui vient de s’achever n’est pas une faveur qui s’échange contre une autre. Si on vous l’a fait croire, j’en suis désolée car elle est terminée. Elle avait une base juridique qui est révolue, et elle n’est échangée contre rien d’autre. Vous nous avez aidés au Maroc; nous vous aiderons de notre mieux, mais l’exception est terminée.
Enfin, mon groupe soutient la proposition de la Commission relative à la protection des juvéniles. Des mesures techniques opportunes et efficaces devraient constituer la base d’un équilibre entre flotte et ressources. Le déchirage exagéré que certains visent s’avère antiéconomique et antisocial; il peut nous conduire, d’ici quelques années, à ce que nous soyons parvenus à obtenir des quantités suffisantes de poisson, mais que nous n’ayons ni bateaux ni pêcheurs pour les capturer. Concernant l’Irish Box, très concrètement, je crois que prendre en compte la période de 1998-2002 pour mesurer l’effort est dérisoire voire honteux.
En ce qui concerne les conseils consultatifs, je soutiens cette mesure mais, franchement, je voudrais que la Commission me précise si tous les États membres sont actuellement égaux pour affronter l’implantation de ce nouvel élément. Je souhaiterais savoir si nous sommes tous égaux car, dans le cas contraire, nous engendrerions une nouvelle source de disparité, de traitement inégal et d’injustice. Or, le secteur de mon pays me dit que nous ne sommes pas tous égaux."@fr6
"Signor Presidente, vorrei innanzi tutto congratularmi con i relatori per le tre relazioni in esame stasera, gli onorevoli Fava, Stevenson, e Hudghton, e vorrei dire a quest’ultimo, all’onorevole Hudghton, che condivido molte osservazioni che ha fatto nel suo intervento. Vorrei anch’io denunciare la superbia della Commissione, che prende decisioni alle spalle del settore, l’assenza di comunicazione tra esperti e pescatori, e concordo con l’onorevole Hudghton sul fatto che tutto ciò non contribuisce affatto a promuovere la credibilità dell’Europa tra i nostri cittadini.
Il tempo disponibile per il dibattito è limitato e le questioni affrontate nelle tre relazioni sono molto importanti. Mi limiterò ad esprimere una breve osservazione su ciascuna di esse. Ritengo che queste tre relazioni, soprattutto perché sono così dibattute, dimostrino il modo contraddittorio in cui la Commissione presenta le sue proposte sulla riforma della PCP.
La relazione dell’onorevole Fava sul piano d’azione per ovviare alle conseguenze sociali, economiche e regionali della ristrutturazione di questo settore nell’Unione europea evidenzia la necessità che la Comunità risponda con sufficienti risorse finanziarie e senza tutte queste incertezze, in particolare per quanto riguarda l’occupazione, alle perdite che la riforma della PCP causerà nelle regioni che dipendono dalla pesca.
La commissione per la pesca chiede fondi supplementari per alleviare gli effetti della riforma. La Commissione deve garantire che la struttura socioeconomica di tali aree sia salvaguardata. Sarà meno oneroso sostenere la preservazione del tessuto socioeconomico esistente che aspettare a braccia conserte di vederlo sparire e poi tentare di creare attività economiche sostitutive, per le quali queste regioni – e concordo con l’onorevole Stevenson – sarebbero fortemente svantaggiate, dal momento che si trovano in zone periferiche e risentono della mancanza di formazione professionale, nuove tecnologie, infrastrutture e accesso ai mercati.
Il Commissario sa bene che ogni posto di lavoro su un peschereccio genera da quattro a cinque posti di lavoro a terra, quindi la scomparsa della pesca provocherebbe una grave disgregazione del tessuto socioeconomico di queste regioni.
Per quanto riguarda la relazione sulla gestione dello sforzo di pesca per talune zone e risorse, ritengo che, quando elaboriamo risoluzioni, noi deputati al Parlamento dobbiamo tenere conto della realtà. La realtà è che il periodo transitorio successivo all’adesione della Spagna e del Portogallo è terminato. La PCP prevede già abbastanza eccezioni, senza bisogno di ripristinare e perpetuare quelle che per un certo periodo sono stati semplici meccanismi transitori. Onorevole Stevenson, questa eccezione, che è giunta a termine, non è un favore in cambio di un altro. Se qualcuno l’ha indotto a crederlo, mi spiace molto, perché è giunto a termine. E’ un problema di base giuridica che non esiste più, e non è oggetto di scambio. Ci avete aiutato in Marocco; noi vi aiuteremo il più possibile, ma l’eccezione è terminata.
Infine, il mio gruppo appoggia la proposta della Commissione sulla protezione del novellame. Misure tecniche precise ed efficaci dovranno essere la base per raggiungere l’equilibrio tra flotte e risorse. Le demolizioni eccessive che alcuni pretendono sono antieconomiche e antisociali, e nel giro di pochi anni possono determinare una situazione in cui avremo creato sufficienti quantità di pesce, ma non avremo né le navi né i pescatori per catturarlo. Per quanto riguarda specificamente l’
ritengo che utilizzare il periodo 1998-2002 per misurare lo sforzo di pesca sia troppo poco, è una vergogna.
Riguardo ai consigli consultivi, appoggio tale misura, ma francamente vorrei chiedere alla Commissione di chiarire se attualmente siano presenti condizioni paritarie in tutti gli Stati membri per quanto riguarda l’introduzione di questo nuovo elemento. Vorrei sapere se siamo tutti nella stessa situazione perché, se così non fosse, creeremmo una nuova fonte di disparità, trattamento discriminatorio e ingiustizia e, da quanto apprendo dal settore nel mio paese, mi risulta che non siamo tutti nella stessa situazione."@it9
"Mr President, I would firstly like to congratulate the rapporteurs for the three reports we are dealing with tonight, Mr Fava, Mr Stevenson and Mr Hudghton, and I would also like to say to the latter, Mr Hudghton, that I agree with many of the comments he made in his speech. I would also like to condemn the conceit of the Commission, which takes decisions behind the backs of the sector, the lack of communication between scientists and fishermen and I agree with him that none of this helps in promoting a credible image of Europe amongst our citizens.
The time available for this debate is limited, and the issues dealt with by these three reports are very important. I will restrict myself to a brief comment on each of them. I believe that these three reports, particularly when debated together in this way, demonstrate the contradictory way in which the Commission presents its proposals on reform of the CFP.
The report by Mr Fava on the action plan to counteract the social, economic and regional consequences of the restructuring of this industry in the European Union raises the need for the Community to deal with the losses with sufficient financial resources and without so much uncertainty, particularly in terms of employment, which this reform of the CFP will cause in the regions dependent on fishing.
The Committee on Fisheries is requesting additional funding to alleviate the effects of this reform. The Commission must ensure that the socio-economic structure of these areas is maintained. It will be cheaper to support the maintenance of the existing socio-economic fabric than to stand back and watch it disappear and then try to create other replacement economic activities, with which these regions – and I agree with Mr Stevenson – would have great difficulties, since they are located in peripheral areas and suffer from a lack of professional training, new technologies, infrastructures and access to the markets.
The Commissioner is well aware that each job on a ship generates from 4 to 5 jobs on land, and therefore the disappearance of fishing would cause serious disruption to the socio-economic fabric of these regions.
With regard to the report on the management of fishing in relation to certain areas and resources, I believe that, when drawing up resolutions, we Members of Parliament must take account of reality. And the reality is that the transitional period following the accession of Spain and Portugal has come to an end. The CFP has quite enough exceptions already without restoring and perpetuating those which at one time were mere transitional mechanisms. Mr Stevenson, this exception, which has come to an end, is not one favour which is being exchanged for another. If anybody has led you to believe this, I am very sorry, because it has come to an end. It is a problem of legal basis and it has come to an end, and it is not being exchanged for anything. You helped us in Morocco; we will help you as much as we can, but the exception has ended.
Finally, my group supports the Commission's proposal on the protection of juveniles. Correct and effective technical measures should be the basis for achieving the balance between fleet and resources. The excessive scrapping which some people want to see is anti-economic and antisocial, and could lead us to a situation in a few years when we have created sufficient quantities of fish but do not have either the ships or the fishermen to catch them. With regard specifically to the Irish Box, I believe that to use 1998-2002 to measure fishing is far too little, it is shameful.
With regard to the consultative committees, I support this measure, but quite frankly I would like the Commission to clarify whether all the Member States are currently in an equal position to implement this new element. I would like to know whether we are all in an equal position, because, if we are not, we would be generating a new source of disparity, of unequal treatment and injustice, and I am told by the sector in my country that we are not all in an equal position."@lv10
"(
Mijnheer de Voorzitter, in de eerste plaats wil ik de rapporteurs van de drie verslagen die wij hier vanavond bespreken, de heren Fava, Stevenson en Hudghton, graag feliciteren met hun werk. Aan de heer Hudghton wil ik bovendien graag laten weten dat ik het eens ben met veel van de ideeën die hij hier net ter sprake heeft gebracht. Ook ik veroordeel de zelfingenomenheid van de Commissie, die achter de rug van de sector om beslissingen neemt, en het gebrek aan communicatie tussen wetenschappers en vissers. Ik ben het met de heer Hudghton eens dat dit niet bijdraagt aan de geloofwaardigheid van Europa onder de burgers.
De tijd voor dit debat is beperkt terwijl de onderwerpen die in deze verslagen aan de orde komen van groot belang zijn. Ik beperk mij hier daarom tot enkele korte opmerkingen over de drie verslagen. Ik denk dat deze drie verslagen, vooral nu ze hier tegelijkertijd worden besproken, de tegenstrijdige wijze aan het licht brengen waarop de Commissie haar de voorstellen inzake de herstructurering van het gemeenschappelijk visserijbeleid presenteert.
In zijn verslag over het actieplan om de sociale, economische en regionale gevolgen van de herstructurering van de visserijsector in de Europese Unie tegen te gaan wijst de heer Fava erop dat de Gemeenschap de verliezen - met name op het gebied van de werkgelegenheid - die deze hervorming van het GVB zal veroorzaken in de regio’s die afhankelijk zijn van de visserij, met voldoende financiële middelen moet compenseren en niet zoveel onzekerheid moet laten bestaan.
De Commissie visserij vraagt om extra financiering om de gevolgen van deze hervorming te verzachten. De Commissie moet toezien op het behoud van de sociale en economische structuren in die gebieden. Het is goedkoper om het behoud van het bestaande sociale en economische netwerk te steunen dan met de armen over elkaar te wachten tot het verdwenen is en daarna te proberen om andere, vervangende economische activiteiten te creëren. Zoals de heer Stevenson al terecht aangaf, zijn deze regio’s daar immers helemaal niet geschikt voor omdat ze perifeer gelegen zijn en achterstanden hebben op het gebied van opleidingen, nieuwe technologieën, infrastructuur en toegang tot de markten.
De commissaris weet dat elke baan op een vissersboot vier tot vijf banen aan land oplevert, en daarom kan het verdwijnen van de visserijsector grote schade toebrengen aan het sociale en economische netwerk in deze regio’s.
Wat het verslag over het beheer van de visserij-inspanning voor bepaalde vangstgebieden en visbestanden betreft, denk ik dat wij als afgevaardigden bij het opstellen van resoluties rekening moeten houden met de werkelijkheid. En de werkelijkheid is dat de overgangsperiode na de toetreding van Spanje en Portugal is afgelopen. Er bestaan al meer dan genoeg uitzonderingen in het GVB zonder dat we ook nog eens de uitzonderingen die ooit niet meer dan overgangsregelingen waren herstellen en in stand houden. Mijnheer Stevenson, deze uitzondering, die nu niet meer van kracht is, is niet een gunst die zomaar vervangen kan worden door een andere. Als iemand u dat heeft doen geloven, dan spijt het me zeer, maar de overgangsperiode is voorbij. Het is in wezen een juridische kwestie en er is een einde aan gekomen, daar valt niets meer aan te doen. U hebt ons geholpen met betrekking tot Marokko en wij willen u waar mogelijk ook de helpende hand reiken, maar de uitzonderingssituatie is voorbij.
Tot besluit: mijn fractie steunt het voorstel voor de bescherming van jonge exemplaren van maritieme organismen. Er dient een aantal doeltreffende technische maatregelen te worden genomen om een evenwicht te bereiken tussen de vloot en de visbestanden. De uitgebreide sloop die sommigen voorstaan is oneconomisch en asociaal en kan er in enkele jaren toe leiden dat er wel genoeg vis is, maar dat er geen boten en vissers meer zijn om die vis te vangen. Als wij het dan concreet hebben over de Ierse box, vind ik het een schande om de visserij-inspanning over de jaren 1998-2002 als uitgangspunt te nemen, want dat is veel te weinig.
Ik ben het eens met de instelling van regionale adviesraden, maar ik wil wel graag duidelijkheid van de Commissie of alle lidstaten op dit moment in een gelijkwaardige positie zijn om dit nieuwe element in te voeren. Dat wil ik graag weten, want als dat niet zo is dan leidt dat opnieuw tot ongelijkheid, tot een ongelijke en onrechtvaardige behandeling, en de visserijsector in mijn land vindt dat er op dit moment nog geen sprake is van gelijkwaardigheid."@nl2
"Senhor Presidente, em primeiro lugar, desejo felicitar os relatores dos três relatórios que aqui estamos a tratar esta noite, os senhores deputados Fava, Stevenson e Hudghton, e gostaria igualmente de dizer ao senhor deputado Hudghton que concordo com muitas das observações que proferiu durante a sua intervenção. Desejo também condenar a atitude de presunção da Comissão, que toma decisões nas costas do sector, bem como a ausência de comunicação entre a comunidade científica e os pescadores, e concordo com o senhor deputado quando este afirma que nada disto contribui para promover uma imagem de credibilidade da Europa junto dos nossos cidadãos.
O tempo de que dispomos para este debate é limitado, e são muito importantes os assuntos tratados nos três relatórios. Limitar-me-ei, pois, a fazer um breve comentário em relação a cada um deles. Sou de opinião que estes três relatórios, sobretudo quando debatidos assim, em conjunto, põem em evidência a forma contraditória como a Comissão apresenta as suas propostas relativas à reforma da PCP.
O relatório do senhor deputado Fava sobre o plano de acção para compensar as consequências sociais, económicas e regionais da reestruturação do sector das pescas da União Europeia chama a atenção para a necessidade de a UE abordar com suficientes recursos financeiros e sem tantas incertezas o problema das perdas, sobretudo em termos de emprego, que esta reforma da PCP irá causar nas regiões dependentes da pesca.
A Comissão das Pescas solicita a atribuição de fundos suplementares para mitigar as consequências desta reforma. À Comissão cabe assegurar que seja mantida a estrutura socioeconómica das referidas regiões. Será menos dispendioso apoiar a manutenção do tecido socioeconómico existente do que assistir de braços cruzados ao seu desaparecimento e procurar, depois, criar outras actividades económicas de substituição, em relação às quais estas regiões – e concordo com o que aqui disse o senhor deputado Stevenson – teriam sérias dificuldades, já que se encontram situadas em zonas periféricas e padecem de carências em termos de formação profissional, novas tecnologias, infra-estruturas e acesso aos mercados.
O Senhor Comissário sabe bem que cada posto de trabalho a bordo de uma embarcação gera 4 a 5 empregos em terra, e que, por conseguinte, o desaparecimento da actividade da pesca causaria graves perturbações no tecido socioeconómico destas regiões.
No tocante ao relatório relativo à gestão do esforço de pesca no que respeita a determinadas zonas e recursos de pesca, sou de opinião que, ao elaborarmos propostas de resolução, nós, membros deste Parlamento, devemos ter em conta a realidade. E a realidade é que o período transitório que se seguiu à adesão de Espanha e de Portugal terminou. A PCP já de si contém excepções suficientes para ainda estar a restabelecer e a perpetuar aquelas que, a seu tempo, constituíram meros mecanismos de transição. Senhor Deputado Stevenson, este regime de excepção, que terminou, não é um favor que se troca por outro. Se alguém o levou a pensar que era assim, lamento-o, pois a verdade é que aquele terminou. Trata-se de uma questão de base jurídica e terminou, e isto não se troca por nada. O senhor ajudou-nos em Marrocos; nós ajudá-lo-emos tanto quanto pudermos, mas o regime de excepção terminou.
Por último, o meu grupo apoia a proposta da Comissão relativa à protecção dos juvenis. Na base do desejável equilíbrio entre a frota e os recursos, terá de haver medidas técnicas correctas e eficazes. O excessivo desmantelamento de embarcações que alguns pretendem é antieconómico e anti-social e poderá conduzir-nos a uma situação, dentro de alguns anos, em que tenhamos conseguido ter suficientes quantidades de pescado mas não disponhamos nem dos navios nem dos pescadores para as capturar. Em relação, concretamente, à
creio que tomar por base o período de 1998-2002 para medir o esforço de pesca é demasiado pouco, é vergonhoso.
No que diz respeito aos conselhos consultivos regionais, trata-se de uma medida que merece o meu apoio, mas, falando sinceramente, gostaria que a Comissão nos esclarecesse sobre se todos os Estados-Membros se encontram actualmente em condições de igualdade para instituir este novo elemento. Gostaria de saber se nos encontramos todos em pé de igualdade nesta matéria, pois, não sendo assim, estaríamos a criar uma nova fonte de disparidade, de tratamento desigual e de injustiça, e a informação que recebi do sector no meu país é que não nos encontramos todos em situação de igualdade."@pt11
"Herr talman! Jag vill först och främst gratulera de föredragande för de tre betänkanden som vi behandlar här i kväll, Fava, Stevenson och Hudghton, och jag vill dessutom tala om för den siste av dem, Hudghton, att jag instämmer i många av de åsikter han gav uttryck för i sitt inlägg. Jag instämmer i att vi måste kritisera kommissionens högmod, som vidtar åtgärder bakom ryggen på sektorn, samt bristen på kommunikation mellan forskare och fiskare, och liksom Hudghton, anser jag att detta inte precis är till någon hjälp för oss när det gäller att göra tanken om Europa trovärdig för våra medborgare.
Den tid som har avsatts för den här debatten är begränsad och de frågor som tas upp i de här tre betänkandena är mycket viktiga. Jag kommer att endast att säga några korta ord om vart och ett av dem. Enligt min åsikt visar dessa betänkanden, särskilt när de diskuteras tillsammans, på de motsättningar som finns inom kommissionen när det gäller förslagen om reformen av den gemensamma fiskepolitiken.
I Favas betänkande om handlingsplanen för att motverka de sociala, ekonomiska och regionala konsekvenserna av omstruktureringen av Europeiska unionens fiskeindustri, talas det om behovet av att gemenskapen avsätter tillräckliga ekonomiska medel och inte lämnar så stort rum för osäkerhet för att kompensera förluster, framför allt när det gäller de förlorade arbetstillfällen som den här reformen av GFP kommer att innebära i de fiskeberoende regionerna.
Fiskeriutskottet begär ett extra anslag för att mildra konsekvenserna av denna reform. Kommissionen bör värna om att bevara den socioekonomiska strukturen i dessa områden. Det kommer att bli billigare att stödja bevarandet av det befintliga socioekonomiska nätet än att stå med korslagda armar och bara se på när det försvinner och sedan försöka skapa annan ekonomisk verksamhet för att ersätta fisket. Dessa regioner har –och jag håller med Stevenson – nämligen en dålig utgångspunkt, eftersom de är belägna i de yttersta randområdena och det råder brist på yrkesutbildning, ny teknik, infrastruktur och tillträdet till marknaderna försvåras.
Kommissionsledamoten vet mycket väl att varje arbetstillfälle på ett fartyg ger upphov till fyra eller fem arbetstillfällen på land, och därför medför försvinnandet av fiskenäringen en allvarlig skada på det socioekonomiska nätet i dessa regioner.
När det gäller betänkandet om förvaltningen av fiskeansträngningen i vissa fiskezoner i gemenskapen, anser jag att vi ledamöter måste veta hur det ser ut i verkligheten när vi utarbetar våra resolutioner. Och verkligheten är att övergångsperioden efter Spaniens och Portugals anslutning har upphört. Det finns redan tillräckligt många undantag i den gemensamma fiskepolitiken för att vi skall försöka återuppväcka och bevara sådana som, för en tid, endast var övergångsmekanismer. Om någon har fått er att tro något annat är jag ledsen, men det är slut med dem. Det är ett problem som har med den rättsliga grunden att göra och det är avslutat, och det kan inte ändras på något sätt. Ni hjälpte oss i Marocko; vi kommer att hjälpa er med vad vi kan, men undantaget har upphört.
Slutligen stöder min grupp kommissionens förslag om skydd av unga exemplar av marina organismer. Lägliga och effektiva tekniska åtgärder bör vara grunden för att nå jämvikt mellan flottan och resurserna. Den överdrivna skrotning som några vill försöka få igenom är oekonomisk och antisocial, och om några år kan den leda till att vi har fått tillräckliga mängder fisk, men att vi varken har fartyg eller fiskare för att fånga dem. För att konkret ta upp den irländska boxen, anser jag att det faktum att begränsningar av fiskeansträngningen skall införas på grundval av fiskeansträngningen under 1998–2002 är mycket litet för oss, det är en skam.
När det gäller de regionala rådgivande nämnderna stöder jag den åtgärden, men jag vill, uppriktigt sagt, att kommissionen klargör en fråga för mig, nämligen om alla medlemsstater för närvarande har samma förutsättningar för att införa den här nya faktorn. Jag skulle vilja veta om vi alla har samma förutsättningar, för om vi inte har det, skulle en sådan åtgärd ge upphov till större skillnader, olika behandling och orättvisor, och enligt vad jag hör från fiskesektorn i min medlemsstat, råder det inte samma förutsättningar i alla medlemsstater."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Irish Box"11,9
"box"12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples