Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-05-14-Speech-3-275"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030514.12.3-275"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – I would like to thank Parliament, and Mr Van den Berg in particular, for the extensive work and interest put into the examination of the Commission’s communication on education and training.
Furthermore, the Community policy focuses on the needs of the poorest countries and poorest people, with particular attention to women, orphans and children in conflict and post-conflict areas.
The communication highlights that resources for education and training must be substantially increased, so the slogan about doubling the effort is very meaningful. The international community should give preference to countries that have the most clear-cut commitments to Education for All. This is the important outcome of the whole effort in Education for All, not only highlighting it but also creating some sort of peer pressure on all concerned to give this higher priority.
Education budgets should be geared towards vulnerable populations and equity in access to education: primary education should be compulsory and free, girls and boys should have the same opportunities, rural areas should be given priority, indigenous populations should be supported and the special educational needs of orphans or disabled should be met.
Finally, the Commission highlights the importance of a shift in the monitoring of education, focusing more on outcomes and results. Clear indicators are being developed using and reinforcing our partner countries’ own monitoring systems in close coordination with other donors. This is an issue we have been discussing in our dialogue between the Commission and Parliament. We have seen some real progress in improving these monitoring systems.
We work with other donors to agree on common, but country-specific indicators. It is not possible, or desirable, to evaluate the impact of a single donor’s activity in isolation from the country’s activity and other donors’ operations. In the coming years we will be able to have a better-founded discussion because we will have figures available in order to clarify our position.
We can see a place for a mix of input and output targets, but we do not support a specific target as a percentage for the education sector. This is in respect of the reality of ownership. There is no disagreement about the wish for increasing it, but we cannot give a specific figure.
Finally, I thank the European Parliament and the rapporteur for this resolution and the strong commitment to promoting education it always demonstrates.
Education has a major impact on reducing poverty and our purpose is to maximise it. This is in line with the Millennium Development Goals and Education for All objectives. Ownership by our partner countries and complementarity with other donors are also vital aspects. In fact, when we talk about this, not only focusing on the actions of the Commission, we should take a tour around Europe and clarify what each of our Member States is doing, because complementarity is supposed to work both ways. Even in Maastricht this is a common activity and not a Commission-only activity. Of course it is a privilege for the Commission to have an organised dialogue with Parliament on all occasions.
We support education both through budgetary support and sector funding. I would agree with Mr Van den Berg about the special quality of sector programme funding but we are, in the name of complementarity, very happy that the Commission can provide budget support. Where we do it we try to link it to policies that have also been worked out and contributed to by other donors, thus improving the quality of the recipient or partner country's actions.
The Commission’s communication on this subject also opens up the possibility for the Commission to fund recurrent expenditure in education budgets of partner countries. This has been a missing element. It is nice to build a teacher training college, but if we only build the bricks, and not the curriculum and especially the professors' salaries, we will never meet the challenge.
At the same time, we must make sure that resources reach those who truly need them and create results.
Our partner countries have to improve the efficiency and quality of their education systems and, as regards donors, a flexible attitude toward financing mechanisms is necessary.
The first priority in our education policy is basic education - six-year primary school. This is in line with the Millennium Development Goals on education, which give priority to universal primary education.
The second priority is to ensure a balanced strategy encompassing secondary and higher education, vocational training and adult literacy. Work-related training is of particular importance in countries that have attained an acceptable level of schooling as a first step. We also included additional policy priorities for our support for education.
In particular, more attention should be given to the impact of HIV/Aids on education systems and the role of education in preventing HIV/Aids and in improving health in general."@en3
|
| lpv:translated text |
"Jeg vil gerne takke Parlamentet, og navnlig hr. van den Berg, for det omfattende arbejde og den udviste interesse i forbindelse med behandlingen af Kommissionens meddelelse om almen og faglig uddannelse.
Desuden fokuserer fællesskabspolitikken på de fattigste landes og fattigste befolkningers behov med særlig opmærksomhed på kvinder, forældreløse og børn i eksisterende eller tidligere konfliktområder.
I meddelelsen understreges det, at ressourcerne til almen og faglig uddannelse skal øges væsentligt, så sloganet om at fordoble indsatsen er meget meningsfuld. Det internationale samfund bør prioritere de lande, der udviser størst vilje til at engagere sig i processen med Uddannelse for Alle. Dette er det vigtige resultat af hele indsatsen i Uddannelse for Alle, ikke bare at understrege det, men også at skabe en slags kollegialt pres på alle de berørte for at give dette højere prioritet.
Uddannelsesbudgetterne skal koncentreres om udsatte befolkningsgrupper og ligelig adgang til uddannelse: Primær uddannelse skal være obligatorisk og gratis, piger og drenge skal have de samme muligheder, landdistrikter skal prioriteres, indfødte befolkningsgrupper skal støttes, og forældreløses og handicappedes særlige behov i forbindelse med undervisningen skal opfyldes.
Endelig fremhæver Kommissionen betydningen af, at overvågningen af uddannelse ændres, så den bliver mere resultatorienteret. Der udvikles klare indikatorer ved at bruge og styrke vores partnerlandes egne overvågningssystemer i tæt samarbejde med andre bistandsydere. Dette er et spørgsmål, som vi har diskuteret i vores dialog Kommissionen og Parlamentet imellem. Vi har set reelle fremskridt med forbedringen af disse overvågningssystemer.
Vi samarbejder med andre bistandsydere om fælles, men landespecifikke indikatorer. Det er hverken muligt eller ønskeligt at evaluere virkningen af en enkelt bistandsyders aktiviteter isoleret fra landets aktiviteter og andre bistandsyderes operationer. I de kommende år vil vi være i stand til at få en bedre underbygget diskussion, fordi vi vil have adgang til data, når vi skal fastlægge vores holdning.
Vi kan se muligheden for en blanding af input- og outputmål, men vi støtter ikke et bestemt mål som en procentdel for uddannelsessektoren. Det er af respekt for eksistensen af ejerskab. Der er ingen uenighed om ønsket om at forøge den, men vi kan ikke give et specifikt tal.
Til sidst vil jeg takke Europa-Parlamentet og ordføreren for denne beslutning og det stærke ønske om at fremme uddannelse, som det altid giver udtryk for.
Uddannelse har stor betydning for fattigdomsbekæmpelse, og vi har til hensigt at maksimere den. Det er i overensstemmelse med årtusindmålene og Uddannelse for Alle-målene. Vores partnerlandes ejerskab og komplementaritet med andre bistandsydere er også vigtige aspekter. Når vi taler om dette her, burde vi egentlig ikke nøjes med at fokusere på Kommissionens aktioner, men også tage en tur rundt i Europa og klarlægge, hvad hver af vores medlemsstater gør, for komplementaritet bør fungere i begge retninger. Selv i Maastricht er dette en almindelig aktivitet og ikke udelukkende en aktivitet for Kommissionen. Det er naturligvis altid et privilegium for Kommissionen at have en organiseret dialog med Parlamentet.
Vi støtter uddannelse både gennem budgetstøtte og sektorfinansiering. Jeg er enig med hr. van den Berg i, at sektorprogramfinansiering har en særlig kvalitet, men vi er i komplementaritetens navn meget glade for, at Kommissionen kan give budgetstøtte. Når vi gør det, forsøger vi at knytte støtten sammen med politikker, som andre bistandsydere også har udarbejdet og bidraget til, hvorved kvaliteten af modtagerlandets eller partnerlandets aktioner øges.
På dette punkt åbner Kommissionens meddelelse også mulighed for, at Kommissionen kan finansiere løbende udgifter på partnerlandes uddannelsesbudgetter. Det er noget, der har manglet. Det er fint at bygge et lærerseminarium, men hvis vi kun rejser murene og ikke sørger for studieplan og især lærerlønninger, klarer vi aldrig udfordringen.
Samtidig må vi sikre os, at midlerne når ud til dem, der virkelig har brug for dem, og skaber resultater.
Vores partnerlande skal forbedre deres uddannelsessystemers effektivitet og kvalitet, og hvad angår bistandsydere, er det nødvendigt med en fleksibel holdning til finansieringsmekanismer.
Den første prioritet i vores uddannelsespolitik er grunduddannelse - seks års grundskole. Dette er i overensstemmelse med årtusindmålene om uddannelse, som prioriterer grundskoleuddannelse for alle.
Den anden prioritet er at sikre en afbalanceret strategi, der omfatter sekundær og videregående uddannelse, erhvervsuddannelse og alfabetisering af voksne. Erhvervsuddannelse er særlig vigtig i lande, der har fået en acceptabel skoleundervisning som første skridt. Vi inddrog også yderligere politiske prioriteter i vores støtte til uddannelse.
Der bør især udvises større opmærksomhed over for de konsekvenser, som hiv/aids har for uddannelsessystemerne, og uddannelsens betydning for at forebygge hiv/aids og forbedre sundheden i almindelighed."@da1
".
Ich möchte dem Parlament und besonders Herrn van den Berg dafür danken, dass sie bei der Prüfung einer Mitteilung über die Rolle der allgemeinen und beruflichen Bildung so umfassende Arbeit geleistet und so viel Interesse gezeigt haben.
Darüber hinaus konzentriert sich die Politik der Gemeinschaft auf die Bedürfnisse der ärmsten Länder und ärmsten Menschen, wobei Frauen, Waisen und Kindern in Krisengebieten oder ehemaligen Krisengebieten besonderes Augenmerk gilt.
In der Mitteilung wird hervorgehoben, dass die Mittel für allgemeine und berufliche Bildung deutlich erhöht werden müssen, insofern ist das Motto der „doppelten Anstrengung“ hier sehr angebracht. Die internationale Gemeinschaft sollte vorrangig die Länder unterstützen, in denen der Prozess der „Bildung für alle“ definitiv eingeleitet worden ist. Dies ist das wichtigste Ergebnis der ganzen Bemühungen von „Bildung für alle“, ihn nämlich nicht nur herauszustreichen, sondern auch unter allen Beteiligten eine Art Erwartungsdruck zu schaffen, um diesem Bereich größere Priorität einzuräumen.
Die Bildungshaushalte müssen für die anfälligsten Bevölkerungsgruppen bestimmt und auf einen gleichberechtigten Zugang zur Bildung ausgerichtet sein: Die Primarbildung sollte obligatorisch und kostenlos sein, für Mädchen und Jungen sollte es Chancengleichheit geben, ländlichen Gebieten sollte Vorrang eingeräumt werden, indigene Völker sollten unterstützt werden, und es sollten die besonderen pädagogischen Bedürfnisse von Waisen oder Behinderten berücksichtigt werden.
Die Kommission hebt schließlich hervor, dass es wichtig ist, beim Monitoring der Bildungsaktivitäten den Schwerpunkt zu verlagern und sich mehr auf die Ergebnisse zu konzentrieren. Es werden klare Indikatoren entwickelt, wobei die Monitoring-Systeme unserer Partnerländer in enger Abstimmung mit den Gebern eingesetzt und verstärkt werden. Dies ist eine Frage, der wir in unserem Dialog zwischen Kommission und Parlament nachgegangen sind. Bei der Verbesserung dieser Monitoring-Systeme sind echte Fortschritte zu verzeichnen.
Wir arbeiten mit anderen Gebern zusammen, um uns auf gemeinsame, jedoch landesspezifische Indikatoren zu einigen. Es ist nicht möglich und auch nicht wünschenswert, die Wirksamkeit einer Maßnahme eines bestimmten Gebers getrennt von den Maßnahmen des jeweiligen Empfängerlandes oder der anderen Geber zu evaluieren. In den kommenden Jahren werden wir in der Lage sein, eine fundiertere Diskussion zu führen, denn dann werden wir Zahlen zur Verfügung haben, um unseren Standpunkt näher zu erläutern.
Wir können uns eine Verknüpfung der Input- und Output-Ziele vorstellen, jedoch unterstützen wir kein spezifisches Ziel als prozentualen Anteil für den Bildungsbereich. Dies tun wir mit Rücksicht auf die Eigenverantwortung. Über den Wunsch, ihn zu erhöhen, herrscht durchaus Einigkeit, allerdings können wir keine konkrete Zahl nennen.
Abschließend danke ich dem Europäischen Parlament und dem Berichterstatter für diesen Entschließungsantrag und das starke Engagement zur Förderung der Bildung, das es stets unter Beweis stellt.
Bildung hat auf die Armutsminderung einen großen Einfluss, und unser Ziel ist es, sie zu maximieren. Dies steht im Einklang mit den in der Millenniums-Erklärung aufgestellten Entwicklungszielen und den Zielen der Strategie „Bildung für alle“. Die Eigenverantwortung unserer Partnerländer und die Komplementarität mit den Maßnahmen der anderen Geber sind ebenfalls wesentliche Aspekte. Wenn wir nämlich über dieses Thema reden und uns nicht nur auf die Maßnahmen der Kommission konzentrieren, dann sollten wir eine Tour durch Europa machen und klären, was jeder einzelne unserer Mitgliedstaaten tut, denn Komplementarität sollte in beide Richtungen funktionieren. Selbst in Maastricht ist dies eine gemeinsame Tätigkeit und nicht eine Tätigkeit der Kommission allein. Natürlich ist es der Kommission eine Ehre, mit dem Parlament zu allen Gelegenheiten einen organisierten Dialog zu führen.
Wir unterstützen die Bildung sowohl durch Haushaltszuschüsse als auch durch sektorale Finanzierung. Hinsichtlich der besonderen Art der Finanzierung sektorieller Programme kann ich Herrn van den Berg zustimmen, jedoch sind wir im Rahmen der Komplementarität sehr glücklich, dass die Kommission Haushaltsmittel zur Verfügung stellen kann. Wo wir dies tun, versuchen wir es mit den Strategien zu verknüpfen, die auch von anderen Gebern ausgearbeitet oder mitgestaltet wurden, und dadurch die Maßnahmen der Empfänger- oder Partnerländer in ihrer Qualität zu verbessern.
Die Mitteilung der Kommission zu diesem Thema eröffnet der Kommission auch die Möglichkeit, die fortlaufenden Aufwendungen im Rahmen der Bildungsetats der Partnerländer zu finanzieren. Dieses Element hatte bislang gefehlt. Ein Lehrerbildungsinstitut zu bauen ist ja gut und schön, aber wenn wir nur die Mauern errichten und uns nicht um die Lehrpläne und vor allem die Gehälter der Dozenten kümmern, werden wir diese Aufgabe nie bewältigen.
Gleichzeitig müssen wir dafür sorgen, dass die Mittel diejenigen erreichen, die sie wirklich benötigen, und dass sie zu Ergebnissen führen.
Unsere Partnerländer müssen die Effizienz und die Qualität ihrer Bildungssysteme verbessern, und bei den Gebern ist eine flexible Haltung hinsichtlich der Finanzierungsmechanismen erforderlich.
Oberste Priorität unserer Bildungspolitik ist die Grundschulbildung – die sechsjährige Grundschule. Dies entspricht den in der Millenniums-Erklärung aufgestellten Entwicklungszielen im Bildungsbereich, die einer allgemeinen Grundbildung Priorität einräumen.
Die zweite Priorität ist die Sicherstellung einer ausgewogenen Strategie, die Sekundar- und Hochschulbildung, berufliche Bildung und die Alphabetisierung von Erwachsenen umfasst. Berufsbezogene Ausbildung ist besonders in den Ländern von Bedeutung, die in einem ersten Schritt ein ausreichendes Bildungsniveau erreicht haben. Wir haben zudem zusätzliche politische Prioritäten für unsere Unterstützung des Bildungswesens aufgenommen.
Mehr Beachtung gebührt insbesondere den Auswirkungen von HIV/Aids auf die Bildungssysteme und der Rolle der Bildung bei der Vorbeugung gegen HIV/Aids und bei der Verbesserung der Gesundheitssituation allgemein."@de7
"Θα ήθελα να ευχαριστήσω το Κοινοβούλιο, και ιδίως τον κ. Van den Berg, για το επιμελέστατο έργο και το ενδιαφέρον που επέδειξε κατά την εξέταση της ανακοίνωσης της Επιτροπής σχετικά με την εκπαίδευση και την κατάρτιση.
Επιπλέον, η κοινοτική πολιτική εστιάζεται στις ανάγκες των φτωχότερων χωρών και των φτωχότερων κοινωνικών στρωμάτων, δίδοντας ιδιαίτερη προσοχή στις γυναίκες, τα ορφανά και τα παιδιά σε περιοχές στις οποίες υφίστανται ή έχουν εκδηλωθεί προσφάτως συγκρούσεις.
Στην ανακοίνωση τονίζεται το γεγονός ότι οι πόροι για την εκπαίδευση και την κατάρτιση πρέπει να αυξηθούν σημαντικά, ούτως ώστε το σύνθημα για τον διπλασιασμό των προσπαθειών να αποκτήσει πραγματική σημασία. Η διεθνής κοινότητα πρέπει να δώσει προτεραιότητα σε χώρες οι οποίες αναλαμβάνουν τις πλέον σαφείς δεσμεύσεις στο πλαίσιο της “Εκπαίδευσης για όλους”. Αυτό είναι το σημαντικό αποτέλεσμα των προσπαθειών στην “Εκπαίδευση για όλους”, όχι μόνο τονίζοντας αλλά και ασκώντας αμοιβαία πίεση προς όλες τις ενδιαφερόμενες πλευρές, προκειμένου να δώσουν ύψιστη προτεραιότητα στο θέμα.
Οι προϋπολογισμοί για την εκπαίδευση πρέπει να ευνοούν τους ευάλωτους πληθυσμούς και την ισότητα της πρόσβασης στην εκπαίδευση: η πρωτοβάθμια εκπαίδευση πρέπει να είναι υποχρεωτική και δωρεάν, αγόρια και κορίτσια πρέπει να έχουν ίσες ευκαιρίες, οι αγροτικές περιφέρειες πρέπει να έχουν προτεραιότητα, οι αυτόχθονες πληθυσμοί πρέπει να στηρίζονται, ενώ πρέπει επίσης να καλύπτονται οι ειδικές ανάγκες των ορφανών ή των αναπήρων.
Τέλος, η Επιτροπή τονίζει τη σπουδαιότητα μιας μεταστροφής στην παρακολούθηση της εκπαίδευσης, εστιάζοντας περισσότερο στην έκβαση και στα αποτελέσματα των δράσεων. Αναπτύσσονται σαφείς δείκτες, με τη χρησιμοποίηση και ενίσχυση των συστημάτων παρακολούθησης των ιδίων των χωρών, σε στενό συντονισμό με άλλους χορηγούς. Αυτό είναι ένα ζήτημα το οποίο συμπεριλαμβάνεται στον διάλογο μεταξύ της Επιτροπής και του Κοινοβουλίου. Έχει μάλιστα σημειωθεί ουσιαστική πρόοδος στη βελτίωση αυτών των συστημάτων παρακολούθησης.
Συνεργαζόμαστε και με άλλους χορηγούς προκειμένου να καταλήξουμε σε συμφωνία σχετικά με δείκτες οι οποίοι θα είναι εξειδικευμένοι ανά χώρα. Δεν είναι δυνατόν, ούτε είναι επιθυμητό, να αξιολογείται ο αντίκτυπος της δραστηριότητας ενός και μόνον χορηγού ανεξάρτητα από τη δραστηριότητα της χώρας και των προσπαθειών των υπολοίπων χορηγών. Στα επόμενα έτη θα μπορέσουμε να διεξαγάγουμε μια πολύ πιο βάσιμη συζήτηση, διότι τότε θα διαθέτουμε συγκεκριμένα στοιχεία, προκειμένου να είναι σαφής και η θέση μας.
Θεωρούμε πιθανό ένα μίγμα στόχων συνεισφοράς και απόδοσης, αλλά δεν στηρίζουμε τον καθορισμό συγκεκριμένου στόχου με τη μορφή ποσοστού στον τομέα της εκπαίδευσης. Αυτό σχετίζεται και με την πραγματικότητα της ιδιοκτησίας. Δεν υπάρχει καμιά διαφωνία ως προς την επιθυμία βελτίωσης αυτών των στόχων, αλλά δεν μπορούμε να ορίσουμε συγκεκριμένους αριθμούς.
Τέλος, ευχαριστώ το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και τον εισηγητή για το ψήφισμά αυτό και τη σταθερή προσήλωση που επιδεικνύει στην προαγωγή της εκπαίδευσης.
Η εκπαίδευση έχει σημαντικό αντίκτυπο στη μείωση της φτώχειας, γι’ αυτό και ο στόχος μας είναι η βελτίωσή της. Τούτο συνάδει και με τους αναπτυξιακούς στόχους της χιλιετίας, καθώς και με τον στόχο της “Εκπαίδευσης για όλους”. Η ιδιοκτησία από τις χώρες εταίρους μας, καθώς και η συμπληρωματικότητα με άλλους χορηγούς, είναι πτυχές εξίσου καίριας σημασίας. Μάλιστα, όταν αναφερόμαστε σε αυτό, χωρίς να εστιαζόμαστε μόνον στις δράσεις της Επιτροπής, πρέπει να διατρέχουμε τα διάφορα κράτη μέλη της Ευρώπης για να διαπιστώσουμε τι ακριβώς πράττει το καθένα από αυτά, διότι η συμπληρωματικότητα υποτίθεται ότι λειτουργεί αμφίδρομα. Ακόμα και σύμφωνα με το Μάαστριχτ, πρόκειται για κοινή δραστηριότητα, και όχι για δράση της Επιτροπής και μόνον. Σε κάθε περίπτωση, ασφαλώς, η Επιτροπή θεωρεί προνόμιό της να διεξάγει οργανωμένο διάλογο με το Κοινοβούλιο.
Στηρίζουμε την εκπαίδευση τόσο μέσω της δημοσιονομικής στήριξης όσο και μέσω τομεακών χρηματοδοτήσεων. Μπορώ να συμφωνήσω με τα λεγόμενα του κ. Van den Berg σχετικά με τον ιδιαίτερο χαρακτήρα της χρηματοδότησης προγραμμάτων ανά τομέα, αλλά, στο πλαίσιο της συμπληρωματικότητας, είμαστε πολύ ικανοποιημένοι με το γεγονός ότι η Επιτροπή έχει τη δυνατότητα να προσφέρει δημοσιονομική στήριξη. Στις περιπτώσεις δε που συμβαίνει αυτό, προσπαθούμε να συνδυάσουμε τη χρηματοδότηση με πολιτικές οι οποίες έχουν επίσης καθοριστεί και στις οποίες έχουν συνεισφέρει και άλλοι χορηγοί, βελτιώνοντας έτσι την ποιότητα των δράσεων του λήπτη ή της χώρας εταίρου.
Η ανακοίνωση της Επιτροπής επί του θέματος προσφέρει επίσης τη δυνατότητα στην Επιτροπή να χρηματοδοτεί περιοδικές δαπάνες στους προϋπολογισμούς για την εκπαίδευση σε χώρες εταίρους. Αυτό είναι ένα στοιχείο που έλλειπε. Είναι θαυμάσιο να χτίζει κανείς μια σχολή κατάρτισης εκπαιδευτικών, αλλά, εάν χτίσουμε μόνο τους τοίχους, χωρίς καθορισμένο πρόγραμμα σπουδών, και, κυρίως, χωρίς να έχουμε καλύψει τους μισθούς των καθηγητών, ποτέ δεν θα μπορέσουμε να φανούμε αντάξιοι της πρόκλησης αυτής.
Συγχρόνως, πρέπει να διασφαλίσουμε ότι οι πόροι θα διατίθενται σε όσους τους χρειάζονται πραγματικά και όπου θα επιφέρουν αποτελέσματα.
Οι χώρες με τις οποίες έχουμε εταιρική σχέση πρέπει να βελτιώνουν την αποτελεσματικότητα και την ποιότητα των εκπαιδευτικών τους συστημάτων, ενώ, όσον αφορά τους χορηγούς, είναι αναγκαίο να τηρούν ευέλικτη στάση έναντι των μηχανισμών χρηματοδότησης.
Η πρώτη προτεραιότητα της πολιτικής μας για την εκπαίδευση είναι η βασική εκπαίδευση – το εξαετές πρωτοβάθμιο σχολείο. Αυτό συνάδει με τους αναπτυξιακούς στόχους της χιλιετίας όσον αφορά την εκπαίδευση, στους οποίους δίδεται προτεραιότητα στην πρωτοβάθμια εκπαίδευση για όλους.
Η δεύτερη προτεραιότητα είναι να διασφαλίσουμε μια ισορροπημένη στρατηγική η οποία θα καλύπτει τόσο τη δευτεροβάθμια όσο και την ανώτατη εκπαίδευση, την επαγγελματική κατάρτιση και την ικανότητα ανάγνωσης και γραφής των ενηλίκων. Η επαγγελματική κατάρτιση είναι επίσης εξαιρετικά σημαντική σε χώρες οι οποίες έχουν επιτύχει ικανοποιητικό επίπεδο εκπαίδευσης ως πρώτο βήμα. Συμπεριλάβαμε επίσης επιπρόσθετες πολιτικές προτεραιότητες για τη στήριξη του τομέα της εκπαίδευσης.
Πιο συγκεκριμένα, πρέπει να δοθεί μεγαλύτερη προσοχή στις επιπτώσεις του HIV/AIDS στα εκπαιδευτικά συστήματα και στον ρόλο της εκπαίδευσης στην πρόληψη του HIV/AIDS και στη γενικότερη βελτίωση της υγείας."@el8
"Quiero dar las gracias al Parlamento, y al Sr. Van den Berg en particular, por el intenso trabajo y el interés que ha dedicado al examen de la comunicación de la Comisión sobre educación y formación .
Además, la política comunitaria se centra en las necesidades de los países más pobres y en las personas más pobres, prestando especial atención a las mujeres, huérfanos y niños en áreas donde hay o ha habido conflictos.
La comunicación destaca la necesidad de aumentar los recursos de educación y formación, por lo que el lema de redoblar los esfuerzos es muy significativo. La comunidad internacional debería dar preferencia a los países que ha adquirido los compromisos más claros con el objetivo de la educación para todos. Este es el importante resultado de todo el esfuerzo del programa de Educación para todos, que no solo lo realza, sino que también ejerce cierto tipo de presión sobre todos los implicados para que le den mayor prioridad.
Los presupuestos de educación deberían estar pensados para poblaciones vulnerables y para el acceso a la educación: la educación primaria tiene que ser obligatoria y gratuita, las niñas y los niños deben tener las mismas oportunidades, hay que dar prioridad a las zonas rurales, prestar apoyo a las poblaciones indígenas y satisfacer las necesidades de educación especial de los huérfanos o los discapacitados.
Por último, la Comisión destaca la importancia de modificar la supervisión de la educación, centrándose más en los resultados. Se están desarrollando indicadores claros mediante el uso y el refuerzo de los propios sistemas de supervisión de los países socios en estrecha coordinación con otros donantes. Esta cuestión la hemos tratado en nuestras conversaciones entre la Comisión y el Parlamento. Hemos visto auténticos progresos en la mejora de estos sistemas de supervisión.
Colaboramos con otros donantes para llegar a un acuerdo en torno a indicadores comunes, pero específicos de cada país. No es posible, o deseable, evaluar el impacto de la actividad de un donante único al margen de la actividad del país y de las actividades de otros donantes. En los próximos años podremos hablar con argumentos más fundados, porque dispondremos de cifras para aclarar nuestra posición.
Podemos contemplar una panoplia de objetivos de aportaciones y resultados, pero no apoyamos un objetivo específico porcentual para el sector de la educación. Esto en cuanto a la realidad de la propiedad. No hay desacuerdo en torno al deseo de aumentarla, pero no podemos dar una cifra concreta.
Por último, doy las gracias al Parlamento Europeo y al ponente por esta resolución y por el sólido compromiso de promover la educación que demuestra continuamente.
La educación tiene una gran influencia en la reducción de la pobreza y nuestro objetivo es maximizarla. Esto es coherente con los objetivos de desarrollo del milenio y de educación para todos. La propiedad por parte de nuestros países socios y la complementariedad con otros donantes también son aspectos vitales. De hecho, cuando hablamos de esto, no solo deberíamos centrarnos en las acciones de la Comisión, sino también dar una vuelta por Europa y especificar qué hace cada uno de nuestros Estados miembros, porque se supone que la complementariedad funciona en ambos sentidos. Incluso en Maastricht es una actividad común y no solo una actividad de la Comisión. Por supuesto, para la Comisión es un privilegio mantener en todo momento un diálogo organizado con el Parlamento.
Apoyamos la educación tanto a través de la ayuda presupuestaria como de la financiación sectorial. Podría estar de acuerdo con el Sr. Van den Berg sobre la calidad especial de la financiación del programa sectorial, pero, en nombre de la complementariedad, estamos muy contentos de que la Comisión pueda prestar ayuda presupuestaria. Cuando así lo hacemos intentamos vincularla a políticas que también hayan funcionado y a las que hayan contribuido otros donantes, mejorando así la calidad de las acciones del beneficiario o del país socio.
La comunicación de la Comisión sobre esta cuestión también brinda la posibilidad a la Comisión de financiar el gasto recurrente en presupuestos de educación de países socios. Este ha sido un elemento ausente. Está muy bien construir una escuela para formar a docentes, pero si solo ponemos los ladrillos y no establecemos el plan de estudios y, en especial, no fijamos los salarios de los profesores, nunca afrontaremos el desafío.
Al mismo tiempo, hemos de asegurarnos de que los recursos llegan a quienes verdaderamente los necesitan y generan resultados.
Nuestros países socios tienen que mejorar la eficacia y la calidad de sus sistemas de educación y, con respecto a los donantes, es necesaria una actitud flexible en relación con los mecanismos de financiación.
La primera prioridad de nuestra política educativa es la educación básica: la enseñanza primaria hasta los seis años. Esto es coherente con los objetivos internacionales de desarrollo del milenio en materia de educación, que conceden prioridad a la educación primaria universal.
La segunda prioridad consiste en garantizar una estrategia equilibrada que abarque la educación secundaria y superior, la formación profesional y la alfabetización de adultos. La formación asociada al trabajo reviste especial importancia en países que han logrado un nivel aceptable de escolarización como primer paso. Para apoyar la educación también hemos incluido prioridades políticas adicionales.
En particular, habría que prestar más atención al impacto del VIH/sida en sistemas educativos y el papel de la educación en la prevención del VIH/sida y en la mejora de la salud en general."@es12
".
Haluan kiittää parlamenttia, ja erityisesti esittelijä van den Bergiä, siitä laajasta työstä, jota parlamentti on tehnyt, ja siitä laajasta kiinnostuksesta, jota parlamentti on osoittanut tutkiessaan koulutusta käsittelevää komission tiedonantoa.
Yhteisön politiikassa keskitytään lisäksi köyhimpien valtioiden ja köyhimpien kansojen tarpeisiin, ja erityishuomiota kiinnitetään naisiin, orpoihin ja lapsiin, jotka asuvat alueilla, joita koettelee tai on koetellut konflikti.
Tiedonannossa korostetaan, että koulutusresursseja on lisättävä merkittävästi, joten määrärahojen kaksinkertaistamista vaativa iskulause on hyvin tärkeä. Kansainvälisen yhteisön olisi suosittava niitä valtioita, jotka ovat sitoutuneet selkeimmin koulutus kaikille -prosessiin. Tämä on kaikkien koulutus kaikille -prosessin puitteissa toteutettavien toimien tärkeä tavoite, joka koulutuksen korostamisen lisäksi luo kaikille sidosryhmille myös jonkinlaista ryhmäpainetta siitä, että koulutuksella on oltava jatkossa entistä tärkeämpi asema.
Koulutusmäärärahat olisi suunnattava haavoittuviin ihmisryhmiin ja koulutukseen pääsyn tasa-arvoisuuden edistämiseen: peruskoulutuksen olisi oltava pakollista ja ilmaista, tytöillä ja pojilla olisi oltava samat mahdollisuudet, maaseutualueille olisi myönnettävä etusija, alkuperäiskansoja olisi tuettava ja orpojen tai vammaisten koulutukseen liittyviin erityistarpeisiin olisi vastattava.
Lopuksi komissio korostaa, että koulutuksen valvonnan painopistettä olisi muutettava siten, että jatkossa keskityttäisiin enemmän seurauksiin ja tuloksiin. Parhaillaan kehitetään selkeitä mittareita käyttämällä ja kehittämällä yhteistyökumppanivaltioidemme omia valvontajärjestelmiä tiiviissä yhteistyössä muiden avunantajien kanssa. Komissio ja parlamentti ovat keskustelleet asiasta keskinäisessä vuoropuhelussaan. Valvontajärjestelmien kehittämisessä on todellakin edistytty.
Pyrimme pääsemään muiden avunantajien kanssa yhteisymmärrykseen yhteisistä mutta kuitenkin maakohtaisista mittareista. Yksittäisen avunantajan toimien merkitystä ei ole mahdollista eikä toivottavaa arvioida erillään koko valtion toimista ja muiden avunantajien hankkeista. Keskustelumme lähtökohdat ovat tulevaisuudessa paremmat, koska meillä on silloin käytettävissä tilannetta selkeyttäviä lukuja.
Kannatamme tiettyjä sijoitus- ja tulostavoitteita, mutta vastustamme sitä, että jokin tietty kohde saisi tietyn osuuden koulutusalan määrärahoista. Tämä johtuu vastuullisuuteen liittyvien tosiasioiden tunnustamisesta. Vastuullisuuden lisäämisestä ollaan yhtä mieltä, mutta emme voi kuitenkaan ilmoittaa mitään tiettyä määrärahamäärää.
Lopuksi kiitän Euroopan parlamenttia ja esittelijää tästä päätöslauselmasta ja siitä vahvasta sitoutumisesta, jota parlamentti aina osoittaa koulutuksen edistämistä koskevia kysymyksiä käsiteltäessä
Koulutuksella on keskeinen merkitys köyhyyden vähentämisessä, ja haluamme optimoida koulutuksen vaikutuksen. Pyrimme näin ollen koulutusta koskeviin uuden vuosituhannen tavoitteisiin sekä koulutus kaikille -toimintakehyksen tavoitteisiin. Yhteistyökumppanivaltioidemme vastuullisuus ja toimiemme täydentävyys muiden avunantajien toimiin nähden ovat myös tärkeitä näkökohtia. Tästä asiasta keskustellessamme meidän olisi komission toimien tarkastelun lisäksi vierailtava jäsenvaltioissa ja selvitettävä, mitä kukin jäsenvaltio tekee, koska täydentävyyden pitäisi toimia molempiin suuntiin. Tämä on yleinen toimintatapa myös Maastrichtin sopimuksen mukaan, eikä se koske pelkästään komissiota. Komissio on tietenkin etuoikeutettu, koska se voi kaikissa tilanteissa käydä järjestäytynyttä vuoropuhelua parlamentin kanssa.
Tuemme koulutusta myöntämällä sekä talousarviotukea että alakohtaista rahoitusta. Olen samaa mieltä esittelijä van den Bergin kanssa alakohtaisen ohjelmarahoituksen tärkeydestä, mutta olemme täydentävyyttä ajatellen hyvin iloisia siitä, että komissio voi myöntää koulutukseen talousarviotukea. Pyrimme yhdistämään myöntämämme tuen politiikkoihin, joiden laatimiseen muut avunantajat ovat osallistuneet. Täten parannamme edunsaajamaan tai yhteistyökumppanina toimivan valtion toimien laatua.
Tätä asiaa käsittelevä komission tiedonanto tarjoaa komissiolle mahdollisuuden yhteistyökumppanivaltioiden toistuvien koulutusmenojen rahoittamiseen. Tällaista toimintaa ei ole ennen ollut. Opettajakoulutuslaitoksen rakentaminen on hyvä asia, mutta jos valmistamme pelkästään rakennuksen emmekä opetusohjelmia, emmekä maksa professorien palkkoja, emme pysty koskaan vastaamaan haasteeseen.
Meidän on samalla varmistettava, että resurssit päätyvät sinne, missä niitä todellakin tarvitaan, ja että niiden käyttö johtaa tuloksiin.
Yhteistyökumppanivaltioidemme on parannettava koulutusjärjestelmiensä tehokkuutta ja laatua, ja avunantajien on suhtauduttava joustavasti rahoitusmekanismeihin.
Painotamme koulutuspolitiikassamme ensisijaisesti perusopetusta – kuusivuotista ala-astetta. Tämä painopistealue noudattaa koulutukseen liittyviä uuden vuosituhannen kehitystavoitteita, joissa korostetaan kaikkien saatavissa olevaa perusopetusta.
Toiseksi on tärkeää varmistaa tasapainoinen strategia, joka kattaa toisen ja korkeamman asteen koulutuksen, ammattiin johtavan koulutuksen ja aikuisten luku- ja kirjoitustaidon. Ammatillinen koulutus on erityisen tärkeässä asemassa valtioissa, joissa koulutus on jo saatu hyväksyttävälle tasolle. Koulutuksen tukemiseen sisältyy mielestämme myös muita tärkeitä toimia.
Huomioita olisi kiinnitettävä enemmän erityisesti siihen, kuinka HIV ja aids vaikuttavat koulutusjärjestelmiin ja kuinka koulutus yleensä vaikuttaa HIV:n ja aidsin torjuntaan ja terveystilanteen parantamiseen."@fi5
".
Je voudrais remercier le Parlement et M. Van den Berg en particulier pour le grand intérêt qu’ils ont porté à l’examen de la communication de la Commission sur l’éducation et la formation et le vaste travail qu’ils ont accompli à cet égard.
En outre, l’action communautaire se concentre sur les besoins des pays et des personnes les plus pauvres, en prêtant une attention particulière aux femmes, aux orphelins et aux enfants vivant dans des régions en guerre ou en période d’après-guerre.
La communication de la Commission souligne que les ressources dédiées à l’éducation et à la formation doivent être sensiblement augmentées. Aussi, la formule sur le doublement de l’effort doit être prise au sérieux. La communauté internationale devrait donner la préférence aux pays qui font preuve de l’engagement le plus tranché vis-à-vis de la Déclaration du millénaire dans le domaine de l’éducation. Il s’agit là de la grande réalisation de cet effort général en vue de l’éducation pour tous, le mettant non seulement en valeur, mais également créant une sorte de pression par les pairs sur toutes les parties prenantes pour faire figurer cet effort en tête des priorités.
Les budgets consacrés à l’éducation doivent viser les populations en situation de faiblesse et promouvoir l’égalité d’accès à l’éducation: l’éducation primaire doit être obligatoire et gratuite et offrir les même opportunités aux filles et aux garçons; les zones rurales doivent recevoir la priorité, les populations autochtones doivent recevoir un soutien et les besoins éducatifs spéciaux des orphelins et des handicapés doivent être satisfaits.
Pour terminer, la Commission souligne l’importance d’une réorientation du suivi éducatif, davantage tourné sur les résultats et les retombées. Des indicateurs clairs sont en cours d’élaboration. Ces indicateurs s’appuient sur les propres systèmes de suivi de nos pays partenaires, qu’ils renforcent, en étroite coordination avec d’autres donateurs. Il s’agit d’une question sur laquelle nous avons réfléchi dans le cadre du dialogue entre la Commission et le Parlement. Nous avons pu constater une véritable amélioration de ces systèmes de suivi.
Nous travaillons avec d’autres donateurs afin de nous mettre d’accord sur des indicateurs communs, mais adaptés à chaque pays. Il n’est pas possible, ni souhaitable, d’évaluer l’impact de l’activité d’un donateur sans la mettre en perspective avec les actions du pays ou celles des autres donateurs. Dans les années à venir, nous serons en mesure de mieux étayer nos débats, car nous serons en possession de chiffres nous permettant de clarifier notre argumentation.
Nous pouvons envisager une combinaison d’indicateurs d’entrées et de sorties, mais nous ne soutenons pas l’idée d’établir une cible spécifique en termes de pourcentage dans le secteur de l’éducation, et ce pour la réalité de l’appropriation. Il n’existe aucun désaccord quant au désir d’augmenter ce pourcentage, mais nous ne pouvons pas donner de chiffre spécifique.
Pour terminer, je voudrais remercier le Parlement européen et le rapporteur pour cette résolution et pour le solide engagement vis-à-vis de la promotion de l’éducation dont ils ont toujours fait preuve.
L’éducation a un impact majeur sur la réduction de la pauvreté et notre objectif est de le maximiser. Cet objectif s’inscrit dans le droit fil de la Déclaration du millénaire dans le domaine de l’éducation. L’appropriation par nos pays partenaires et la complémentarité avec les autres donateurs sont également des aspects vitaux. En fait, lorsque nous évoquons ces questions, au lieu de nous concentrer uniquement sur les actions de la Commission, nous devrions faire un tour d’Europe et clarifier les actions entreprises par chacun de nos États membres, car la complémentarité est censée fonctionner à double sens. Même le traité de Maastricht indique qu’il s’agit d’une activité commune, pas d’une activité propre à la Commission. Bien sûr, c’est une prérogative de la Commission que d’avoir un dialogue organisé avec le Parlement en toutes circonstances.
Nous finançons l’éducation via le budget et via le financement sectoriel. Je serais d’accord avec M. Van den Berg en ce qui concerne la qualité spéciale du financement sectoriel des programmes, mais, au nom de la complémentarité, nous sommes très contents que la Commission puisse apporter un soutien budgétaire. Lorsque nous le faisons, nous essayons de le lier aux actions qui ont été conçues et financées par d’autres donateurs, améliorant du même coup la qualité des actions entreprises par le récipiendaire ou les pays partenaires.
La communication de la Commission sur cette question ouvre également à cette dernière la possibilité de financer les dépenses courantes prévues dans les budgets de l’éducation des pays partenaires. Il s’agissait d’une lacune à combler. C’est bien beau de construire une école normale, mais si nous nous arrêtons là et que nous ne nous occupons pas des programmes de cours et, en particulier, du salaire des professeurs, nous ne relèverons jamais le défi.
Dans le même temps, nous devons nous assurer que les ressources parviennent à ceux qui en ont réellement besoin et que cela apporte des résultats.
Nos pays partenaires doivent améliorer l’efficacité et la qualité de leur système éducatif et, pour ce qui est des donateurs, il est nécessaire d’adopter une attitude flexible vis-à-vis des mécanismes de financement.
La première priorité de notre politique de l’éducation concerne l’éducation de base - les six années passées à l’école primaire. Cette priorité s’inscrit dans le droit fil Déclaration du millénaire dans le domaine de l’éducation, qui accorde la priorité à l’éducation primaire universelle.
La deuxième priorité vise à garantir une stratégie éducative équilibrée englobant l’éducation secondaire et supérieure, la formation professionnelle et la l’alphabétisation des adultes. Les formations liées à l’occupation d’un emploi revêtent une importance particulière dans des pays qui ont atteint un niveau de scolarité initiale acceptable. Nous avons également ajouté d’autres priorités en ce qui concerne l’aide que nous accordons à l’éducation.
Il faudrait en particulier accorder une plus grande attention à l’impact du sida/VIH sur les systèmes éducatifs et au rôle que l’éducation peut jouer sur la prévention du sida/VIH et l’amélioration générale de la santé."@fr6
"Vorrei ringraziare il Parlamento, e l’onorevole van den Berg in particolare, per il lavoro esauriente e per l’attenzione dedicata all’esame della comunicazione della Commissione su istruzione e formazione.
La politica comunitaria si concentra inoltre sulle necessità delle popolazioni e dei paesi più poveri, prestando particolare attenzione alle donne, agli orfani e ai bambini nelle situazioni di conflitto e post-conflitto.
La comunicazione evidenzia la necessità di aumentare in modo considerevole le risorse destinate all’istruzione e alla formazione; pertanto, lo
sul raddoppio degli sforzi è assai significativo. La comunità internazionale deve dare la preferenza ai paesi che dimostrano l’impegno più netto nei confronti di “Istruzione per tutti”. Questo è il risultato importante degli sforzi nel quadro di “Istruzione per tutti”: non solo dare risalto a questa necessità, ma anche esercitare una certa pressione su tutti i soggetti interessati affinché accordino questa maggiore priorità.
Le dotazioni destinate all’istruzione devono favorire le popolazioni vulnerabili e garantire la parità di accesso all’istruzione: l’istruzione elementare dev’essere obbligatoria e gratuita, bambini e bambine devono avere le stesse opportunità, le zone rurali devono ricevere attenzione prioritaria, occorre sostenere le popolazioni indigene e rispondere alle particolari esigenze degli orfani e dei disabili in materia di istruzione.
Infine, la Commissione sottolinea l’importanza di un cambiamento nel controllo dell’istruzione, al fine di concentrarsi maggiormente sui risultati. Si stanno definendo chiari indicatori, utilizzando e rafforzando i sistemi di controllo degli stessi paesi
in stretto coordinamento con altri donatori. E’ una questione che viene discussa anche nell’ambito del dialogo tra la Commissione e il Parlamento. Si sono realizzati alcuni progressi concreti in termini di miglioramento di tali sistemi di controllo.
Lavoriamo con altri donatori per definire indicatori comuni, ma specifici per ogni paese. Non è possibile, né auspicabile, valutare l’impatto dell’attività di un singolo donatore separatamente dall’attività del paese in questione e da quelle di altri donatori. Nei prossimi anni saremo in grado di tenere discussioni in base a dati migliori, perché avremo a disposizione cifre che permetteranno di chiarire la nostra posizione.
Possiamo contemplare un
di obiettivi differenti, ma non sosteniamo un obiettivo specifico, espresso in percentuale, per il settore dell’istruzione. Ciò rispetta la realtà dell’appropriazione. Non vi è disaccordo sul desiderio di rafforzarla, ma non possiamo indicare una cifra precisa.
Infine, ringrazio il Parlamento europeo e il relatore per questa risoluzione e per l’energico impegno che immancabilmente dimostra nel promuovere l’istruzione.
L’istruzione esercita un importante impatto sulla riduzione della povertà e intendiamo valorizzarla al massimo. Ciò è in linea con gli obiettivi di sviluppo del millennio e con gli obiettivi di “Istruzione per tutti”. L’appropriazione da parte dei paesi
e la complementarità con altri donatori costituiscono altri due aspetti essenziali. In realtà, quando discutiamo questo argomento, non solo nell’ottica delle azioni della Commissione, dovremmo fare un giro in Europa e appurare che cosa sta facendo ciascuno dei nostri Stati membri, perché la complementarità deve funzionare in entrambi i sensi. Persino nel Trattato di Maastricht questa è un’attività comune e non un’attività esclusiva della Commissione. Naturalmente, è privilegio della Commissione tenere un dialogo strutturato con il Parlamento in ogni occasione.
Promuoviamo l’istruzione sia attraverso il sostegno al bilancio sia con finanziamenti settoriali. Concordo con l’onorevole van den Berg sul carattere speciale dei finanziamenti di programmi settoriali, ma siamo molto lieti, nell’ottica della complementarità, che la Commissione possa fornire un sostegno al bilancio. Laddove lo forniamo, cerchiamo di collegarlo anche alle politiche definite e attuate da altri donatori, migliorando così la qualità degli interventi del paese beneficiario o
.
La comunicazione presentata a tale proposito dalla Commissione offre anche alla Commissione la possibilità di finanziare le spese ricorrenti nel bilancio dei paesi
destinato all’istruzione. Questo era un elemento mancante. E’ una gran bella cosa costruire una scuola di formazione per insegnanti, ma se ci limitiamo ad erigerne i muri e non ci occupiamo del corso di studi e soprattutto delle retribuzioni dei docenti, non saremo mai all’altezza della sfida.
Al tempo stesso, dobbiamo assicurare che le risorse raggiungano coloro che ne hanno effettivamente bisogno e producano risultati.
I paesi
devono migliorare l’efficienza e la qualità dei loro sistemi di istruzione e, per quanto riguarda i donatori, è necessario un atteggiamento flessibile nei confronti dei meccanismi di finanziamento.
La prima priorità nella nostra politica in materia di istruzione è l’istruzione di base, la scuola elementare della durata di sei anni. Ciò è in linea con gli obiettivi di sviluppo del millennio in materia di istruzione, che danno priorità all’istruzione elementare universale.
La seconda priorità è assicurare una strategia equilibrata in materia di istruzione secondaria e superiore, formazione professionale e alfabetizzazione degli adulti. La formazione legata al lavoro riveste particolare importanza nei paesi che hanno raggiunto, come primo passo, un livello di scolarizzazione accettabile. Abbiamo anche previsto priorità strategiche aggiuntive per il nostro sostegno all’istruzione.
In particolare, si dovrà prestare maggiore attenzione all’impatto dell’HIV/AIDS sui sistemi di istruzione e al ruolo dell’istruzione nel prevenire l’HIV/AIDS e migliorare la salute in generale."@it9
". – I would like to thank Parliament, and Mr Van den Berg in particular, for the extensive work and interest put into the examination of the Commission’s communication on education and training.
Furthermore, the Community policy focuses on the needs of the poorest countries and poorest people, with particular attention to women, orphans and children in conflict and post-conflict areas.
The communication highlights that resources for education and training must be substantially increased, so the slogan about doubling the effort is very meaningful. The international community should give preference to countries that have the most clear-cut commitments to Education for All. This is the important outcome of the whole effort in Education for All, not only highlighting it but also creating some sort of peer pressure on all concerned to give this higher priority.
Education budgets should be geared towards vulnerable populations and equity in access to education: primary education should be compulsory and free, girls and boys should have the same opportunities, rural areas should be given priority, indigenous populations should be supported and the special educational needs of orphans or disabled should be met.
Finally, the Commission highlights the importance of a shift in the monitoring of education, focusing more on outcomes and results. Clear indicators are being developed using and reinforcing our partner countries’ own monitoring systems in close coordination with other donors. This is an issue we have been discussing in our dialogue between the Commission and Parliament. We have seen some real progress in improving these monitoring systems.
We work with other donors to agree on common, but country-specific indicators. It is not possible, or desirable, to evaluate the impact of a single donor’s activity in isolation from the country’s activity and other donors’ operations. In the coming years we will be able to have a better-founded discussion because we will have figures available in order to clarify our position.
We can see a place for a mix of input and output targets, but we do not support a specific target as a percentage for the education sector. This is in respect of the reality of ownership. There is no disagreement about the wish for increasing it, but we cannot give a specific figure.
Finally, I thank the European Parliament and the rapporteur for this resolution and the strong commitment to promoting education it always demonstrates.
Education has a major impact on reducing poverty and our purpose is to maximise it. This is in line with the Millennium Development Goals and Education for All objectives. Ownership by our partner countries and complementarity with other donors are also vital aspects. In fact, when we talk about this, not only focusing on the actions of the Commission, we should take a tour around Europe and clarify what each of our Member States is doing, because complementarity is supposed to work both ways. Even in Maastricht this is a common activity and not a Commission-only activity. Of course it is a privilege for the Commission to have an organised dialogue with Parliament on all occasions.
We support education both through budgetary support and sector funding. I would agree with Mr Van den Berg about the special quality of sector programme funding but we are, in the name of complementarity, very happy that the Commission can provide budget support. Where we do it we try to link it to policies that have also been worked out and contributed to by other donors, thus improving the quality of the recipient or partner country's actions.
The Commission’s communication on this subject also opens up the possibility for the Commission to fund recurrent expenditure in education budgets of partner countries. This has been a missing element. It is nice to build a teacher training college, but if we only build the bricks, and not the curriculum and especially the professors' salaries, we will never meet the challenge.
At the same time, we must make sure that resources reach those who truly need them and create results.
Our partner countries have to improve the efficiency and quality of their education systems and, as regards donors, a flexible attitude toward financing mechanisms is necessary.
The first priority in our education policy is basic education - six-year primary school. This is in line with the Millennium Development Goals on education, which give priority to universal primary education.
The second priority is to ensure a balanced strategy encompassing secondary and higher education, vocational training and adult literacy. Work-related training is of particular importance in countries that have attained an acceptable level of schooling as a first step. We also included additional policy priorities for our support for education.
In particular, more attention should be given to the impact of HIV/Aids on education systems and the role of education in preventing HIV/Aids and in improving health in general."@lv10
".
Ik wil het Parlement, en met name de heer Van den Berg, bedanken voor het vele werk dat hij heeft verricht en de grote belangstelling die hij heeft getoond voor het bestuderen van de mededeling van de Commissie over onderwijs en scholing.
Bovendien is het communautaire beleid met name gericht op de behoeften van de armste landen en de armste mensen, waarbij speciale aandacht uitgaat naar vrouwen, wezen en kinderen in conflict- en post-conflictsituaties.
In de mededeling wordt benadrukt dat de financiële middelen voor onderwijs en scholing aanzienlijk dienen te worden uitgebreid en de slogan “Tweemaal nu” is dan ook bijzonder toepasselijk. De internationale gemeenschap moet voorrang geven aan die landen die zich het duidelijkst inzetten voor Onderwijs voor Iedereen. Dit is de belangrijkste uitkomst van de inspanningen in het kader van Onderwijs voor Iedereen: we moeten onderwijs niet alleen benadrukken, maar ook een soort onderlinge druk creëren waardoor alle betrokkenen onderwijs meer prioriteit geven.
Onderwijsbegrotingen moeten ingesteld zijn op zwakke bevolkingsgroepen en een rechtvaardige toegang tot onderwijs: basisonderwijs moet verplicht en gratis zijn, jongens en meisjes moeten gelijke kansen hebben, plattelandsgemeenschappen verdienen voorrang te krijgen, inheemse bevolkingsgroepen moeten worden gesteund en er moet rekening gehouden worden met de speciale onderwijsbehoeften van wezen en gehandicapten.
Tot slot benadrukt de Commissie het belang van een verandering met betrekking tot de controle van het onderwijs, waarbij meer gelet moet worden op uitkomsten en resultaten. Er worden duidelijke indicatoren ontwikkeld, waarbij de eigen controlesystemen van onze partnerlanden in nauwe samenwerking met andere donoren gebruikt en versterkt worden. Dit is een kwestie die we tijdens de dialoog tussen de Commissie en het Parlement hebben besproken. We hebben al daadwerkelijke vooruitgang kunnen constateren bij het verbeteren van die controlesystemen.
We werken samen met andere donoren aan afspraken over gemeenschappelijke, maar per land verschillende indicatoren. Het is onmogelijk en onwenselijk om de activiteiten van een enkele donor te evalueren zonder de activiteiten van een land of die van andere donoren daarbij te betrekken. In de komende jaren zullen we een beter onderbouwde discussie kunnen voeren omdat we over cijfers zullen kunnen beschikken waarmee we ons standpunt kunnen verhelderen.
We zien dat er misschien een plaats is weggelegd voor een mix van doelstellingen wat betreft de investeringen en de behaalde resultaten, maar wij zijn geen voorstander van doelstellingen in de vorm van een bepaald percentage dat bij de onderwijssector terecht moet komen. Dit hangt samen met de realiteit van het toe-eigeningsprincipe. We zijn het volledig eens met de wens de uitgaven voor onderwijs te verhogen, maar we kunnen hieraan geen specifiek percentage verbinden.
Tot slot wil ik het Parlement en de rapporteur bedanken voor deze resolutie en de sterke toewijding die op alle punten aan de dag wordt gelegd voor het bevorderen van het onderwijs.
Onderwijs is een zeer belangrijk middel voor armoedebestrijding en het is ons doel dit middel maximaal in te zetten. Dit is in overeenstemming met de millenniumontwikkelingsdoelen en de doelstellingen van het initiatief Onderwijs voor Iedereen. Ook toe-eigening door onze partnerlanden en complementariteit met andere donoren zijn cruciale aspecten. In feite zouden we, als we het hierover hebben, ons niet alleen moeten concentreren op de acties van de Commissie, maar zouden we een rondje door Europa moeten maken en moeten toelichten wat elke lidstaat afzonderlijk doet. Complementariteit dient immers twee kanten op te werken. Zelfs in het Verdrag van Maastricht is dit een gemeenschappelijke activiteit en niet iets waar alleen de Commissie bij betrokken is. Het is uiteraard een voorrecht voor de Commissie om bij iedere gelegenheid een georganiseerde dialoog te voeren met het Parlement.
We ondersteunen het onderwijs zowel via begrotings- als via sectorale steun. Ik ben het wel eens met de heer Van den Berg wat betreft de bijzondere kwaliteiten van sectorale programmasteun, maar we zijn toch erg blij, vanuit oogpunt van complementariteit, dat de Commissie ook begrotingssteun kan bieden. Waar we die bieden proberen we die te koppelen aan beleid dat andere donoren hebben uitgewerkt en waar zij ook aan bijdragen, waardoor de kwaliteit van de activiteiten van de ontvangers of het partnerland worden verbeterd.
De mededeling van de Commissie over dit onderwerp biedt de Commissie ook de mogelijkheid om terugkerende uitgaven binnen de onderwijsbegroting van partnerlanden te financieren. Dit is tot nu toe een ontbrekend element geweest. Het is immers prima om een lerarenopleiding op te zetten, maar als we alleen het gebouw financieren en niet het curriculum en - nog belangrijker - de salarissen van de docenten, dan zal een dergelijke inspanning nooit vruchten afwerpen.
Tegelijkertijd moeten we ervoor zorgen dat er middelen terechtkomen bij diegenen die ze echt nodig hebben en dat ze ook werkelijk effect sorteren.
Onze partnerlanden moeten de effectiviteit en de kwaliteit van hun onderwijsstelsels verbeteren en wat betreft het donoren is het noodzakelijk dat zij een flexibele houding aannemen ten aanzien van financieringsmechanismen.
De eerste prioriteit in ons onderwijsbeleid ligt bij het basisonderwijs – zes jaar basisschool. Dit is in overeenstemming met de millenniumontwikkelingsdoelen voor onderwijs, waarin prioriteit wordt gegeven aan algemeen basisonderwijs.
De tweede prioriteit is het bewerkstelligen van een evenwichtige strategie waarin het voortgezet, hoger, beroeps- en volwassenenonderwijs zijn opgenomen. Beroepsopleidingen zijn met name van belang in landen die in de eerste plaats een aanvaardbaar onderwijsniveau hebben bereikt. Verder hebben we ook aanvullende beleidsprioriteiten opgenomen voor onze onderwijssteun.
Er moet vooral meer aandacht geschonken worden aan de invloed van HIV/aids op onderwijsstelsels en aan de rol van het onderwijs in HIV/aids-preventie en het verbeteren van de algemene gezondheidssituatie."@nl2
"Gostaria de agradecer ao Parlamento e, em especial, ao senhor deputado Van den Berg, o trabalho considerável e o interesse que depositou na análise da Comunicação da Comissão relativa à educação e à formação no contexto da redução da pobreza nos países em desenvolvimento.
Para além disso, a política comunitária visa as necessidades dos países e povos mais pobres, com particular incidência nas mulheres, órfãos e crianças de regiões de conflito e pós-conflito.
A comunicação salienta que deverá haver um aumento substancial dos recursos destinados à educação e à formação, pelo que a tónica na duplicação dos recursos é extremamente significativa. A comunidade internacional deverá dar preferência aos países que apresentem os mais claros compromissos para com a “Educação para Todos”. É este o importante resultado de todo o esforço da “Educação para Todos”: não só salientar a sua necessidade, como gerar uma espécie de pressão entre pares sobre a totalidade dos interessados para que façam da educação uma clara prioridade.
Os orçamentos para a educação deverão ser orientados para as populações vulneráveis e para a equidade no acesso à educação: o ensino primário deverá ser obrigatório e gratuito; raparigas e rapazes deverão dispor das mesmas oportunidades; as zonas rurais deverão ser prioritárias; as populações indígenas deverão ser apoiadas; e as necessidades de ensino especial para os órfãos ou os portadores de deficiência deverão ser supridas.
Por último, a Comissão salienta a importância de uma mudança na monitorização da educação, incidindo mais no produto e nos resultados. Estão a ser desenvolvidos em estreita coordenação com outros doadores indicadores claros, usando e reforçando os sistemas de acompanhamento dos nossos próprios parceiros. Esta é uma questão que temos vindo a discutir no contexto do diálogo entre a Comissão e o Parlamento. Assistimos já a progressos reais na melhoria destes sistemas de acompanhamento.
Trabalhamos com outros doadores no desenvolvimento de indicadores comuns, porém específicos para cada país. Não é possível, ou desejável, avaliar o impacto da actividade de um único doador isoladamente da actividade do país beneficiário, ou dos contributos dos demais doadores. Nos próximos anos, teremos a possibilidade de proceder a uma discussão mais fundamentada, pois teremos dados disponíveis para clarificar a nossa posição.
Podemos vislumbrar a possibilidade de uma conjugação de contributos e objectivos, mas não apoiamos um objectivo específico como uma percentagem do sector da educação. Isso prende-se com a realidade da responsabilidade e controlo dos projectos. Não há qualquer desacordo quanto à vontade de a aumentar, mas não podemos avançar um valor concreto.
Por último, agradeço ao Parlamento Europeu e ao relator a sua resolução e o forte empenhamento que sempre demonstraram na promoção da educação.
A educação tem um importante impacto na redução da pobreza, e o nosso objectivo é maximizá-lo. Este objectivo é consentâneo com os Objectivos de Desenvolvimento do Milénio e da “Educação para Todos”. A assunção da responsabilidade e controlo dos projectos por parte dos nossos parceiros e a complementaridade com os restantes doadores são também aspectos vitais. Com efeito, quando abordamos estas questões, devemos, não nos centrando apenas nas acções da Comissão, dar uma volta pela Europa e clarificar as acções que cada um dos nossos Estados-Membros está levar a cabo, porque em princípio a complementaridade deve ser biunívoca. Até mesmo no contexto de Maastricht esta é uma actividade conjunta e não exclusiva da Comissão. Evidentemente que é um privilégio para a Comissão beneficiar de um debate organizado com o Parlamento em todas as ocasiões.
Apoiamos a educação, quer através do apoio orçamental, quer através do financiamento sectorial. Concordo com o senhor deputado van den Berg quanto ao carácter especial do financiamento dos programas sectoriais, mas estamos muito satisfeitos, em nome da complementaridade, com o facto de a Comissão poder prestar apoio orçamental. Sempre que o fazemos, tentamos que esse financiamento esteja ligado a políticas que tenham também sido concebidas e financiadas por outros doadores, aumentando assim a qualidade das acções no Estado beneficiário ou parceiro.
A comunicação da Comissão a este respeito abre também a possibilidade de a Comissão financiar as despesas correntes dos orçamentos para a educação dos países parceiros. Este tem sido um elemento descurado. É muito positivo que se construam centros para a formação de professores; contudo, se apenas nos preocuparmos com os tijolos e não com o currículo e, em especial, com os salários dos professores, jamais conseguiremos vencer este desafio.
Simultaneamente, temos de assegurar que os recursos cheguem aos que deles verdadeiramente carecem e que proporcionem resultados.
Os países nossos parceiros têm de aumentar a eficácia e qualidade dos respectivos sistemas educativos, e, no que se refere aos doadores, será necessária uma atitude flexível relativamente aos mecanismos de financiamento.
A principal prioridade da nossa política é o ensino básico – um ensino primário de seis anos. Esta prioridade vem na linha dos Objectivos de Desenvolvimento do Milénio relativos à educação, que atribuem prioridade ao ensino primário universal.
A segunda prioridade é assegurar uma estratégia equilibrada, que englobe o ensino secundário e o ensino superior, a formação profissional e a alfabetização de adultos. A formação profissional é de especial importância em países que atingiram um grau aceitável de escolarização, como primeiro passo. Apresentamos ainda prioridades políticas complementares para o nosso apoio à educação.
Deverá, em especial, ser dada particular atenção ao impacto do VIH/SIDA nos sistemas educativos e ao papel da educação na prevenção do VIH/SIDA e na melhoria da saúde em geral."@pt11
"Jag vill tacka parlamentet och i synnerhet Van den Berg för det omfattande arbete och det intresse man har lagt ned på att granska kommissionens meddelande om utbildning och yrkesutbildning.
Dessutom fokuserar gemenskapens policy på de fattigaste ländernas och de fattigaste människornas behov, med särskild hänsyn till kvinnor, föräldralösa och barn i konfliktområden och områden efter konflikt.
Meddelandet framhäver att resurser för utbildning och yrkesutbildning måste ökas avsevärt, så parollen om att fördubbla ansträngningarna är mycket meningsfull. Det internationella samfundet bör ge företräde åt länder som har tydliga åtaganden för utbildning för alla. Detta är den viktiga slutsatsen av hela satsningen ”Utbildning för alla”, inte enbart för att framhäva den, utan också genom att skapa någon sorts grupptryck för att alla berörda skall ge detta högre prioritet.
Utbildningsbudgetar skall inriktas på utsatta befolkningsgrupper och rättvis tillgång till utbildning: primärutbildning skall vara obligatorisk och kostnadsfri, flickor och pojkar skall ha samma möjligheter, landsbygdsområden skall prioriteras, ursprungsbefolkningar skall få stöd och föräldralösas eller funktionshindrades särskilda utbildningsbehov skall uppfyllas.
Slutligen framhäver kommissionen betydelsen av en förändring av övervakningen av utbildning, som i störrre utsträckning fokuseras på utfall och resultat. Tydliga indikatorer som använder och förstärker våra partnerländers system för övervakning, i nära samordning med andra givare, håller på att utvecklas. Detta är en fråga som har diskuterats i dialogen mellan kommissionen och parlamentet. Vi har kunnat se vissa reella framsteg när det gäller att förbättra dessa övervakningssystem.
Vi arbetar med andra givare för att komma överens om gemensamma, men ändå landspecifika indikatorer. Det är varken möjligt eller önskvärt att utvärdera effekterna av varje enskild givares verksamhet isolerat från landets och andra givares verksamhet. Under de kommande åren kommer vi att få ett bättre underlag för våra diskussioner eftersom vi kommer att ha tillgång till siffror för att klargöra vår ståndpunkt.
Vi kan se att det finns plats för en blandning av input- och ouputmål, men vi stöder inte ett specifikt mål uttryckt som en viss procentsats till utbildningssektorn. Detta är av respekt för det reella ägandet. Det råder inte några meningsskiljaktigheter om det önskvärda med en ökning av den, men vi kan inte lämna en bestämd siffra.
Till sist tackar jag Europaparlamentet och föredraganden för denna resolution och det starka engagemang för utbildning som det visar.
Utbildning har stor betydelse för att minska fattigdomen, och vår avsikt är att maximera den betydelsen. Detta är i överensstämmelse med millennieutvecklingsmålen och ”Utbildning för alla”. Ägande av våra partnerländer och komplementaritet med andra givare är också viktiga aspekter. När vi talar om detta bör vi i själva verket inte bara koncentrera oss på kommissionens åtgärder, utan vi borde resa runt Europa och klarlägga vad var och en av våra medlemsstater gör, för det är meningen att komplementaritet skall fungera åt båda hållen. Till och med i Maastricht är detta är en gemensam verksamhet och inte en verksamhet som bara berör kommissionen. Det är naturligtvis en förmån för kommissionen att vid alla tillfällen ha en organiserad dialog med parlamentet.
Vi stöder utbildning både genom budgetstöd och finansiering av sektorsprogram. Jag är böjd att hålla med Van den Berg när det gäller den speciella kvaliteten med finansiering av sektorsprogram, men i komplementaritetens namn är vi mycket nöjda med att kommissionen kan tillhandahålla budgetstöd. Där vi gör det försöker vi koppla det till strategier där även andra givare har varit med om att utarbeta dem och lämna bidrag till dem, för att på så vis förbättra kvaliteten på mottagarlandets eller partnerlandets verksamhet.
Kommissionens meddelande i denna fråga öppnar även en möjlighet för kommissionen att finansiera återkommande utgifter i partnerländers utbildningsbudgetar. Detta är ett element som har saknats. Det är fint att bygga en lärarhögskola, men om vi bara bygger tegelstenarna och inte kursplanen och i synnerhet lärarnas löner, så kommer vi aldrig att uppfylla utmaningen.
Samtidigt måste vi försäkra oss om att resurserna når de som verkligen behöver dem och ger resultat.
Våra partnerländer måste förbättra effektiviteten och kvaliteten i sina utbildningssystem och, när det gäller givare, behövs det en flexibel inställning till finansieringsmekanismer.
Den första prioriteringen i vår utbildningspolitik är grundläggande utbildning – 6-årig grundskola. Detta är i överensstämmelse med millennieutvecklingsmålen för utbildning, som prioriterar allmän och grundläggande utbildning.
Den andra prioriteringen är att säkerställa en balanserad strategi som omfattar påbyggnadsundervisning och högre utbildning, yrkesutbildning och alfabetisering för vuxna. Yrkesutbildning är speciellt viktig i länder som har uppnått en acceptabel utbildningsnivå som ett första steg. Vi inkluderar även ytterligare policyprioriteringar i vårt stöd till utbildning.
I synnerhet bör mer uppmärksamhet ägnas effekterna av HIV/aids på utbildningssystem och utbildningens roll för att förebygga HIV/aids och förbättra hälsa i allmänhet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples