Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-05-14-Speech-3-009"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030514.1.3-009"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, señor Comisario, Señorías, quiero comenzar añadiendo mi voz -la del Grupo socialista- a la expresión de condena de los atentados masivos en Arabia Saudí y en Chechenia, que se une a las condolencias que el Parlamento debe expresar a los familiares de todas las víctimas de esta guerra, especialmente a la población civil, y subrayar que lamentamos profundamente que, durante el conflicto, 14 periodistas hayan muerto, dos hayan desaparecido y que las tropas estadounidenses hayan bombardeado medios de comunicación como Al Yazira y también el hotel Palestina, ocupado por periodistas.
Para finalizar, señor Presidente, permítame hacer referencia a la situación en Oriente Medio. No podemos decir que ha habido que actuar porque han pasado 12 años en los que el régimen de Sadam Husein no había respetado las Resoluciones de la ONU y llevamos 3 décadas esperando a que se cumpla la Resolución 242. Hay que apoyar la hoja de ruta, el Sr. Sharon no puede vetar al Alto Representante de Política Exterior de la Unión, Sr. Solana, porque se ha entrevistado con el Presidente Arafat. Hay que mostrar buena voluntad y, sobre todo, hay que desmontar la bomba más peligrosa que hay en Oriente Medio. Y todo eso nos exige a los europeos encontrar de nuevo la unidad y actuar conjuntamente.
Después de escuchar al Sr. Poettering, quiero decir, en nombre de mi Grupo, que lamentamos más aún que ustedes no hayan considerado conveniente hacer una resolución, porque podíamos haber encontrado muchos puntos de acuerdo y porque es importante que el Parlamento Europeo exprese su voz. Da la impresión de que somos indiferentes ante lo que está pasando y tenemos una responsabilidad compartida con las demás instituciones de la Unión.
En primer lugar, en relación con las urgencias, quiero saludar la gestión que está haciendo la Comisión -el Sr. Comisario ha estado en Bagdad. Se están gestionando los 100 millones de euros, y le pido, por favor, que incluya a las mujeres en las negociaciones de paz y en la ayuda, porque este es un elemento muy importante para conseguir la paz en el Iraq. Asimismo, creo que tenemos que apoyar la restauración de servicios básicos.
Ahora bien, el Comisario ha señalado un punto que me parece importante: no debemos confundir la ayuda humanitaria con la reconstrucción y, sobre todo, no debe haber hipotecas políticas a la ayuda humanitaria. En esta línea tiene usted el apoyo del Grupo socialista.
En cuanto al proceso de reconstrucción y el debate en curso en el Consejo Seguridad, quiero señalar, en primer lugar, que, según el Derecho internacional, nos encontramos en una situación
en la que hay una coalición que actúa como potencia de ocupación en un territorio ocupado. De acuerdo con la Convención de Ginebra y los Reglamentos de La Haya, la coalición tiene claras responsabilidades y límites a su autoridad, y eso hay que insertarlo en el marco que existe hoy en día, porque si no, todo depende de las intrigas de poder que hay en Washington. Les recuerdo que, en este momento, ya se ha quemado al primer equipo de responsables estadounidenses en el Iraq. Vamos a una confusión cada vez mayor y, por lo tanto, es importante reafirmar el papel del Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas.
Ahí los europeos tenemos responsabilidades. Es cierto que, según los artículos 11, 12 y 13 del Tratado, tenemos la obligación de coordinar nuestras posiciones. Pero resulta curioso que seamos capaces de coordinarlas entre europeos y con los demás, en el Cuarteto para Oriente Medio e incluso con la Liga Árabe, y no se aplique el mismo principio en el Consejo de Seguridad. Eso no se puede explicar ante la opinión pública y, además, comporta responsabilidades graves europeas.
Por lo tanto, es muy importante que el acuerdo al que se llegó en Atenas, el 16 de abril, se aplique ahora, pero en el marco de la legalidad internacional. ¿Para qué? Para instaurar un gobierno propio del pueblo iraquí, respetando la integridad territorial y, además, dándole una posibilidad al pueblo iraquí, que, por fin, se ha liberado de una tiranía despótica. Estamos viendo cómo aparecen las huellas de la represión política y religiosa y cómo el pueblo iraquí está teniendo posibilidad de expresarse. Esa es una cuestión absolutamente importante.
La supresión del embargo -como se expresa en varias Resoluciones de las Naciones Unidas- tiene que llevarse a cabo bajo la autoridad de las mismas. También tienen que volver los inspectores, porque resulta paradójico que, hasta ahora, los únicos que han encontrado algunos rastros y algunas huellas de armas de destrucción han sido los equipos de los Sres. Blix y el-Baradei, no han sido los inspectores estadounidenses, que actúan fuera de la legalidad y, por eso, es importante también incidir en este aspecto.
Quiero reiterar, en nombre de mi Grupo, que la propiedad del petróleo iraquí y su explotación corresponden al pueblo iraquí. El petróleo -lo hemos visto demasiado a menudo- es un regalo envenenado y hay que respetar verdaderamente la utilización y el derecho al acceso a los recursos por parte del pueblo iraquí."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, hr. kommissær, mine damer og herrer, jeg vil gerne begynde med - på Den Socialdemokratiske Gruppes vegne - at tilslutte mig fordømmelsen af de massive angreb i Saudi-Arabien og Tjetjenien, og Parlamentet bør også kondolere familierne til krigens ofre, især den civile befolkning, og understrege, at vi dybt beklager, at 14 journalister er omkommet under konflikten, to er forsvundet, og amerikanske tropper har bombet medieorganisationer som Al-Jazeera og det palæstinensiske hotel, som var beboet af journalister.
Til slut, hr. formand, vil jeg gerne tale om situationen i Mellemøsten. Vi kan ikke sige, at vi var nødt til at handle, fordi der var gået 12 år, hvor Saddam Husseins styre ikke havde overholdt FN's resolutioner, når vi har ventet 30 år på, at resolution 242 skulle blive overholdt. Vi er nødt til at støtte køreplanen, Ariel Sharon kan ikke give EU's højtstående repræsentant for udenrigspolitikken, Javier Solana, den kolde skulder, fordi han har mødt præsident Arafat. Vi må vise goodwill, og vi må først og fremmest desarmere den farlige tikkende bombe i Mellemøsten. Og alt dette kræver, at vi europæere igen finder sammen i enighed og handler samlet.
Efter at have hørt hr. Poetterings indlæg vil jeg gerne på min gruppes vegne sige, at vi i endnu højere grad end De beklager, at man endnu ikke har anset det for relevant at finde en løsning, da vi kunne være nået til enighed om mange spørgsmål, og det er vigtigt, at Europa-Parlamentets stemme høres. Vi giver indtryk af at være ligeglade med, hvad der sker, og vi har et fælles ansvar med de andre EU-institutioner.
For det første vil jeg med hensyn til krisesituationen hilse Kommissionens indsats velkommen - kommissæren har været i Baghdad. Der er afsat 100 millioner euro, og jeg beder Dem lade kvinder deltage i fredsforhandlingerne og i bistandsarbejdet, for det er meget vigtigt, hvis der skal opnås fred i Irak. Desuden mener jeg, at vi bør støtte genopbygningen af de grundlæggende serviceydelser.
Kommissæren har gjort opmærksom på en ting, som efter min mening er meget vigtig: Vi må ikke forveksle humanitær bistand med genopbygning, og humanitær bistand må frem for alt ikke blive et politisk forhandlingsobjekt. De har Den Socialdemokratiske Gruppes støtte i denne henseende.
Med hensyn til genopbygningsprocessen og den igangværende debat i Sikkerhedsrådet vil jeg for det første gerne påpege, at vi i henhold til folkeretten befinder os i en de facto-situation, hvor en koalition fungerer som besættelsesmagt i et besat område. Ifølge Genève-konventionen og Haagerkonventionen har koalitionen klart definerede ansvarsområder og beføjelser, og dette skal indarbejdes i de nuværende rammer, for ellers afhænger alt af magtspillet i Washington. Jeg minder om, at det første hold amerikanske guvernører i Irak allerede er afløst. Forvirringen stiger hele tiden, og det er derfor vigtigt at få bekræftet FN's Sikkerhedsråds rolle.
Vi europæere har et ansvar i den forbindelse. Ifølge traktatens artikel 11, 12 og 13 er vi forpligtede til at findes en fælles holdning. Men det er mærkeligt, at vi er i stand til at finde fælles fodslag inden for EU og med andre, i mellemøstkvartetten og endda med Den Arabiske Liga, men ikke i Sikkerhedsrådet. Det kan befolkningen ikke forstå, og desuden har Europa et seriøst ansvar her.
Det er derfor meget vigtigt, at den enighed, der blev opnået i Athen den 16. april, nu gøres gældende, men inden for folkerettens rammer. Hvorfor? Fordi der skal dannes en regering, som tilhører det irakiske folk, og som respekterer den territoriale integritet og giver det irakiske folk muligheder, nu hvor det endelig er blevet befriet for et despotisk tyranni. Vi begynder at se den politiske og religiøse undertrykkelse forsvinde og det irakiske folk få lov til at udtrykke sin mening. Dette er helt afgørende.
Embargoens ophævelse skal - som det fremgår af adskillige FN-resolutioner - ske i henhold til disse resolutioner. Inspektørerne skal også vende tilbage, for paradoksalt nok er de eneste, der har fundet spor af masseødelæggelsesvåben, Hans Blix' og Mohamed El Baradeis hold og ikke de amerikanske inspektører, som handler illegalt, og det er derfor vigtigt at gribe ind i denne henseende.
Jeg vil gerne på min gruppes vegne gentage, at den irakiske olie og dens udnyttelse tilhører det irakiske folk. Olie er, som vi alt for ofte har set, ikke et ubetinget gode, og der skal være ægte respekt for dens anvendelse og det irakiske folks adgangsret til ressourcerne."@da1
"Herr Präsident, Herr Ratspräsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! Ich möchte mich eingangs – im Namen der sozialistischen Fraktion – der Verurteilung der massiven Attentate in Saudi-Arabien und Tschetschenien anschließen. Darüber hinaus sollte das Parlament den Familien aller Opfer dieses Krieges, insbesondere der Zivilbevölkerung, sein Beileid aussprechen. Ich möchte betonen, dass wir zutiefst bedauern, dass während des Konflikts 14 Journalisten ums Leben kamen, zwei vermisst werden und US-amerikanische Truppen Nachrichtensender wie Al-Dschasira und auch das Hotel Palästina, in dem Journalisten untergebracht waren, bombardiert haben.
Herr Präsident, gestatten Sie mir abschließend, dass ich auf die Lage im Nahen Osten eingehe. Wir können nicht sagen, dass man handeln musste, weil 12 Jahre vergangen waren, in denen das Regime Saddam Husseins die Resolutionen der Vereinten Nationen missachtete, wenn wir dagegen drei Jahrzehnte auf die Einhaltung der Resolution 242 gewartet haben. Wir müssen den Fahrplan unterstützen. Herr Sharon kann dem Hohen Vertreter der Union für Außenpolitik, Herrn Solana, nicht die kalte Schulter zeigen, weil dieser sich mit Präsident Arafat getroffen hat. Wir müssen guten Willen zeigen, und vor allem müssen wir die gefährlichste Zeitbombe im Mittleren Osten entschärfen. All dies erfordert von uns Europäern, dass wir unsere Einheit wieder herstellen und gemeinsam handeln.
Nach Anhörung von Herrn Poettering möchte ich im Namen meiner Fraktion sagen, dass wir, mehr noch als Sie, bedauern, dass es für nicht angebracht gehalten wurde, einen Entschließungsantrag zu formulieren, denn wir hätten uns in vielen Punkten einigen können. Außerdem ist es wichtig, dass die Stimme des Europäischen Parlaments gehört wird. Wir vermitteln den Eindruck, als stünden wir den Geschehnissen gleichgültig gegenüber. Wir tragen aber zusammen mit den übrigen Organen der Union eine geteilte Verantwortung.
Angesichts der Notsituation möchte ich erstens die von der Kommission unternommenen Anstrengungen begrüßen – der Kommissar war in Bagdad. 100 Millionen Euro werden bereitgestellt, und ich möchte Sie bitten, die Frauen in die Friedensverhandlungen und die humanitäre Hilfe einzubeziehen, denn dies ist ein sehr wichtiger Faktor, um Frieden im Irak zu schaffen. Ferner bin ich der Ansicht, dass wir den Wiederaufbau grundlegender Versorgungseinrichtungen unterstützen müssen.
Der Kommissar hat einen Punkt angesprochen, den ich für wichtig halte: Wir dürfen humanitäre Hilfe nicht mit Wiederaufbau verwechseln, und vor allem darf die humanitäre Hilfe keine politische Feilschware sein. In diesem Punkt haben Sie die Unterstützung der sozialistischen Fraktion.
Was den Wiederaufbau und die laufende Debatte im Sicherheitsrat angeht, möchte ich erstens hervorheben, dass wir uns laut Völkerrecht in einer
Situation befinden, in der es eine Koalition gibt, die als Besatzungsmacht in einem besetzten Gebiet auftritt. Gemäß der Genfer Konvention und der Haager Landkriegsordnung hat die Koalition eindeutige Zuständigkeiten und Befugnisgrenzen. Diese sind entsprechend den gegenwärtigen Rahmenbedingungen zu berücksichtigen, denn ansonsten wird alles von den Machtspielen in Washington abhängen. Ich erinnere Sie daran, dass der Einsatz des ersten Teams amerikanischer Gouverneure im Irak bereits abgeschlossen ist. Die Verunsicherung wächst zunehmend, und daher ist es wichtig, die Rolle des Sicherheitsrats der Vereinten Nationen erneut zu bekräftigen.
Wir Europäer tragen hier Verantwortung. Fakt ist, dass wir gemäß der Artikel 11, 12 und 13 des EU-Vertrags verpflichtet sind, unsere Haltungen abzustimmen. Eigenartig ist aber, dass uns diese Abstimmung unter uns Europäern und mit anderen, im Quartett für den Mittleren Osten und sogar mit der Arabischen Liga gelingt, dasselbe Prinzip aber im Sicherheitsrat keine Anwendung findet. Die Öffentlichkeit kann dies nicht verstehen. Zudem hat Europa hier ernst zu nehmende Verantwortlichkeiten.
Es ist daher sehr wichtig, dass die am 16. April in Athen erzielte Vereinbarung jetzt umgesetzt wird, jedoch im Rahmen des Völkerrechts. Warum? Um eine Regierung des irakischen Volkes zu errichten, die die territoriale Integrität achtet und dem irakischen Volk, welches endlich aus despotischer Tyrannei befreit wurde, eine Chance gibt. Wir sehen allmählich, wie politische und religiöse Unterdrückung schwinden, und das irakische Volk hat nun das Recht, sich zu äußern. Dies ist ein absolut grundlegender Punkt.
Die Aufhebung des Embargos – wie sie in verschiedenen Resolutionen der Vereinten Nationen gefordert wird – muss gemäß diesen Resolutionen erfolgen. Auch die Inspekteure müssen ins Land zurückkehren, weil paradoxerweise die Einzigen, die irgendwelche Spuren von Massenvernichtungswaffen gefunden haben, die Teams der Herren Blix und ElBaradei und nicht die US-amerikanischen Inspekteure waren, die illegal tätig sind. Es ist daher auch wichtig, in dieser Sache zu intervenieren.
Ich möchte im Namen meiner Fraktion noch einmal sagen, dass das irakische Erdöl und dessen Ausbeutung dem irakischen Volk zustehen. Erdöl, wie wir viel zu oft gesehen haben, ist ein Geschenk des Teufels. Die Nutzung des Erdöls und das Zugriffsrecht des irakischen Volkes darauf müssen wirklich respektiert werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι συνάδελφοι, θα ήθελα να αρχίσω προσθέτοντας και τη δική μου φωνή –τη φωνή της Ομάδας των Σοσιαλιστών– στην καταδίκη των μαζικών επιθέσεων στη Σαουδική Αραβία και στην Τσετσενία, επιπροσθέτως των συλλυπητηρίων που θα πρέπει να εκφράσει το Κοινοβούλιο στους συγγενείς όλων των θυμάτων αυτού του πολέμου, ιδίως μεταξύ του άμαχου πληθυσμού, και να υπογραμμίσω ότι λυπόμαστε βαθιά για το γεγονός ότι κατά τη διάρκεια της σύρραξης σκοτώθηκαν 14 δημοσιογράφοι, εξαφανίστηκαν δύο και ο αμερικανικός στρατός βομβάρδισε μέσα ενημέρωσης όπως το Αλ Τζαζίρα, αλλά και το ξενοδοχείο Παλαιστίνη, που ήταν κατειλημμένο από δημοσιογράφους.
Τελειώνοντας, κύριε Πρόεδρε, επιτρέψτε μου να αναφερθώ στην κατάσταση στη Μέση Ανατολή. Δεν μπορούμε να πούμε ότι ήμασταν υποχρεωμένοι να δράσουμε, επειδή είχαν περάσει 12 χρόνια κατά τα οποία το καθεστώς του Σαντάμ Χουσεΐν δεν σεβόταν τις αποφάσεις του ΟΗΕ, ενώ περιμένουμε τρεις δεκαετίες να συμμορφωθεί με το ψήφισμα 242. Πρέπει να υποστηριχθεί ο χάρτης πορείας, ο κ. Σαρόν δεν μπορεί να προβάλει βέτο στον Ύπατο Εκπρόσωπο της Εξωτερικής Πολιτικής της Ένωσης, τον κ. Σολάνα, επειδή συναντήθηκε με τον Πρόεδρο Αραφάτ. Πρέπει να δείξουμε καλή θέληση και, πάνω από όλα, πρέπει να εξουδετερώσουμε την άκρως επικίνδυνη ωρολογιακή βόμβα που υπάρχει στη Μέση Ανατολή. Και όλα αυτά απαιτούν από εμάς τους Ευρωπαίους να ξαναβρούμε την ενότητά μας και να ενεργήσουμε από κοινού.
Αφού άκουσα τον κ. Poettering, θέλω να πω, εξ ονόματος της Ομάδας μου, ότι λυπόμαστε ακόμα περισσότερο από εκείνον για το γεγονός ότι δεν θεωρήθηκε σκόπιμο να εκδώσουμε ψήφισμα, επειδή θα μπορούσαμε να βρούμε πολλά σημεία συμφωνίας και επειδή είναι σημαντικό να ακουστεί η φωνή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Δίνουμε την εντύπωση ότι αδιαφορούμε για αυτά που συμβαίνουν και ότι είμαστε συνυπεύθυνοι με τα άλλα όργανα της Ένωσης.
Κατά πρώτο λόγο, σε σχέση με την κατάσταση έκτακτης ανάγκης, θέλω να επικροτήσω τις προσπάθειες που κάνει η Επιτροπή – ο κ. Επίτροπος έχει πάει στη Βαγδάτη. Παρέχονται 100 εκατομμύρια ευρώ και θα σας παρακαλούσα να συμπεριλάβετε τις γυναίκες στις ειρηνευτικές διαπραγματεύσεις και στη βοήθεια, γιατί αυτό είναι ένα πολύ σημαντικό στοιχείο για την επίτευξη της ειρήνης στο Ιράκ. Επίσης, πιστεύω ότι πρέπει να υποστηρίξουμε την αποκατάσταση των βασικών υπηρεσιών.
Ο Επίτροπος έθιξε ένα σημείο, το οποίο θεωρώ σημαντικό: δεν πρέπει να συγχέουμε την ανθρωπιστική βοήθεια με την ανοικοδόμηση και, προπαντός, η ανθρωπιστική βοήθεια δεν πρέπει να αποτελεί αντικείμενο πολιτικών διαπραγματεύσεων. Σε αυτό έχετε την υποστήριξη της Ομάδας των Σοσιαλιστών.
Όσον αφορά τη διαδικασία ανοικοδόμησης και την εξελισσόμενη συζήτηση στο Συμβούλιο Ασφαλείας, θα ήθελα να επισημάνω, πρώτον, ότι σύμφωνα με το διεθνές δίκαιο βρισκόμαστε σε μια
κατάσταση, κατά την οποία υπάρχει ένας συνασπισμός που δρα σαν δύναμη κατοχής σε κατεχόμενο έδαφος. Σύμφωνα με τη Σύμβαση της Γενεύης και τους κανονισμούς της Χάγης, ο συνασπισμός έχει σαφείς ευθύνες και όρια στην εξουσία του και αυτό πρέπει να ενσωματωθεί στο υφιστάμενο πλαίσιο, ειδάλλως τα πάντα θα εξαρτώνται από τα παιχνίδια εξουσίας στην Ουάσιγκτον. Σας υπενθυμίζω ότι η πρώτη ομάδα αμερικανών διοικητών στο Ιράκ έχει ήδη αντικατασταθεί. Επικρατεί όλο και μεγαλύτερη σύγχυση και, συνεπώς, είναι σημαντικό να επιβεβαιωθεί ο ρόλος του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών.
Εδώ έχουμε ευθύνες εμείς οι Ευρωπαίοι. Είναι γεγονός ότι, σύμφωνα με τα άρθρα 11, 12 και 13 της Συνθήκης, έχουμε υποχρέωση να συντονίζουμε τις θέσεις μας. Είναι όμως περίεργο το ότι είμαστε ικανοί να συντονίσουμε τις θέσεις μας αναμεταξύ μας, όπως και με τα άλλα μέλη της Τετραμερούς για τη Μέση Ανατολή, συμπεριλαμβανομένου του Αραβικού Συνδέσμου, αλλά δεν εφαρμόζεται η ίδια αρχή στο Συμβούλιο Ασφαλείας. Αυτό δεν μπορεί να το καταλάβει η κοινή γνώμη και, επιπλέον, συνεπάγεται σοβαρές ευθύνες της Ευρώπης.
Συνεπώς, είναι πολύ σημαντικό να εφαρμοστεί τώρα η συμφωνία στην οποία καταλήξαμε στην Αθήνα στις 16 Απριλίου, αλλά να εφαρμοστεί στο πλαίσιο της διεθνούς νομιμότητας. Για ποιο λόγο; Για να εγκαθιδρυθεί μια κυβέρνηση που θα εκπορεύεται πραγματικά από τον ιρακινό λαό, θα σέβεται την εδαφική ακεραιότητα και, επιπλέον, θα δίνει μια δυνατότητα στον ιρακινό λαό, που απελευθερώθηκε επιτέλους από μια δεσποτική τυραννία. Βλέπουμε ότι εξαφανίζεται σιγά-σιγά η πολιτική και θρησκευτική καταπίεση και ότι ο ιρακινός λαός έχει τώρα τη δυνατότητα να εκφραστεί. Αυτό είναι ένα απολύτως σημαντικό θέμα.
Η άρση του εμπάργκο, όπως αναφέρεται σε διάφορες αποφάσεις των Ηνωμένων Εθνών, πρέπει να πραγματοποιηθεί υπό την εξουσία τους. Πρέπει επίσης να επιστρέψουν οι επιθεωρητές, επειδή είναι παράδοξο το γεγονός ότι, μέχρι σήμερα, οι μόνες που έχουν βρει ίχνη και ενδείξεις όπλων καταστροφής ήταν οι ομάδες των κκ. Blix και Ελ Μπαραντέι και όχι οι αμερικανοί επιθεωρητές, που ενεργούν παράνομα και, γι’ αυτό, είναι σημαντικό να επιμείνουμε και σε αυτό το θέμα.
Θέλω να επαναλάβω, εξ ονόματος της Ομάδας μου, ότι η κυριότητα του ιρακινού πετρελαίου και η εκμετάλλευσή του ανήκουν στον ιρακινό λαό. Το πετρέλαιο, όπως δυστυχώς έχουμε δει πάρα πολύ συχνά, είναι δηλητηριασμένο δώρο και πρέπει να σεβαστούμε πραγματικά το δικαίωμα του ιρακινού λαού να χρησιμοποιεί και να έχει πρόσβαση σ’ αυτούς τους πόρους."@el8
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, I would like to begin by joining – on behalf of the Socialist Group – in the condemnation of the massive attacks in Saudi Arabia and Chechnya, and Parliament should also send its condolences to the families of all the victims of this war, particularly the civil population, and stress that we profoundly regret the fact that 14 journalists have died during the conflict, two have disappeared and American troops have bombed media organisations such as Al-Jazeera and also the Palestine hotel, which was occupied by journalists.
Finally, Mr President, please allow me to refer to the situation in the Middle East. We cannot say that action had to be taken because 12 years had passed during which the regime of Saddam Hussein had not respected the United Nations resolutions when we have been waiting three decades for Resolution 242 to be complied with. We must support the roadmap, Mr Sharon cannot cold-shoulder the Union’s High Representative for Foreign Policy, Mr Solana, because he has met President Arafat. We must show goodwill, and above all we must defuse the most dangerous time bomb in the Middle East. And all this requires that we Europeans re-establish our unity and act together.
Having heard Mr Poettering, I would like to say, on behalf of my group, that we regret even more than you that it has not been considered appropriate to produce a resolution, because we could have agreed on many points and because it is important that the European Parliament’s voice is heard. We are giving the impression that we are indifferent to what is happening and we have a shared responsibility with the other institutions of the Union.
Firstly, with regard to the emergency situation, I would like to welcome the efforts the Commission is making – the Commissioner has been in Baghdad. EUR 100 million is being provided, and I would ask you please to include women in the peace negotiations and in aid, because this is a very important element if peace is to be achieved in Iraq. Furthermore, I believe we must support the restoration of basic services.
The Commissioner has raised a point which I believe to be important: we must not confuse humanitarian aid with reconstruction and, above all, humanitarian aid must not be a political bargaining chip. You have the support of the Socialist Group in this regard.
With regard to the reconstruction process and the debate under way in the Security Council, I would like firstly to point out that, according to international law, we are in a
situation, in which there is a coalition which is acting as an occupying power in occupied territory. In accordance with the Geneva Convention and the Hague Regulations, the coalition has clear responsibilities and limits to its authority, and this must be incorporated into the current framework, because otherwise everything will depend on the power games in Washington. I remind you that the first team of American governors in Iraq has already come to an end. The confusion is increasing all the time and it is therefore important to reaffirm the role of the United Nations Security Council.
We Europeans have responsibilities here. It is the case that, according to Articles 11, 12 and 13 of the Treaty, we are obliged to coordinate our positions. But it is odd that we are able to coordinate them amongst Europeans and with others, in the Middle East Quartet and even with the Arab League, but the same principle is not applied in the Security Council. Public opinion cannot understand this and furthermore Europe has serious responsibilities here.
It is therefore very important that the agreement reached in Athens on 16 April is now applied, but within the framework of international law. Why? In order to establish a government belonging to the Iraqi people, which respects territorial integrity and also provides the Iraqi people with an opportunity, having finally been liberated from a despotic tyranny. We are beginning to see the disappearance of political and religious repression and the Iraqi people are being allowed to express themselves. This is an absolutely essential issue.
The lifting of the embargo – as expressed in several United Nations Resolutions – must be carried out under the authority of those Resolutions. The inspectors must also return, because paradoxically the only people who have found any traces of weapons of mass destruction have been the teams of Mr Blix and Mr ElBaradei rather than the American inspectors, who are acting illegally, and it is therefore also important to intervene in this regard.
I would like to reiterate, on behalf of my group, that Iraqi oil and its exploitation belongs to the Iraqi people. Oil – as we have seen too often – is a poisoned gift and there must be genuine respect for its use and the right to access to resources for the Iraqi people."@en3
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluaisin – sosialistiryhmän puolesta – aluksi tuomita Saudi-Arabiassa ja Tšetšeniassa tapahtuneet valtaisat iskut, ja parlamentin pitäisi lisäksi lähettää surunvalittelunsa kaikkien tämän sodan uhrien, erityisesti menehtyneiden siviilihenkilöiden, perheille ja korostaa, että olemme erittäin pahoillamme siitä, että 14 toimittajaa on menehtynyt konfliktin aikana, että kaksi toimittajaa on kadonnut ja että Yhdysvaltain joukot ovat pommittaneet viestintäalan yhtiöitä, kuten Al-Jazeeraa, ja toimittajien asumaa palestiinalaista hotellia.
Arvoisa puhemies, lopuksi haluaisin sanoa jotakin Lähi-idän tilanteesta. Emme voi sanoa, että oli ryhdyttävä toimiin, koska Saddam Husseinin hallinto ei ollut 12 vuoteen noudattanut Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmia, kun olemme odottaneet kolme vuosikymmentä päätöslauselman 242 täytäntöönpanoa. Meidän on tuettava rauhansuunnitelmaa, eikä pääministeri Sharon voi kohdella tylysti YUTP:n korkeaa edustajaa Solanaa siksi, että tämä on tavannut presidentti Arafatin. Meidän on oltava myötämielisiä, ja ennen kaikkea meidän on purettava Lähi-idän kaikkien aikojen vaarallisin aikapommi. Kaikki tämä edellyttää, että me eurooppalaiset palautamme yhtenäisyytemme ja toimimme yhdessä.
Kuultuani jäsen Poetteringin puheen haluaisin ryhmäni puolesta todeta, että me pahoittelemme jopa vielä enemmän, ettei päätöslauselman laatimista pidetty tarkoituksenmukaisena, koska olisimme voineet sopia monista kohdista ja koska on tärkeää, että Euroopan parlamentin ääni tulee kuulluksi. Annamme sellaisen vaikutelman, että meille on samantekevää, mitä tapahtuu, ja että jaamme vastuun unionin muiden toimielinten kanssa.
Haluaisin ensinnäkin todeta, että suhtaudun myönteisesti komission toimiin tässä hätätilanteessa – komission jäsen on ollut Bagdadissa. Hätäapuun myönnetään 100 miljoonaa euroa, ja pyytäisin teitä ottamaan naisia mukaan rauhanneuvotteluihin ja avustukseen, sillä se on erittäin tärkeä tekijä rauhan aikaansaamisessa Irakiin. Meidän on mielestäni tuettava lisäksi peruspalvelujen palauttamista.
Komission jäsen otti esiin erään mielestäni tärkeän asian: emme saa sekoittaa humanitaarista apua jälleenrakennukseen, eikä humanitaarista apua saa missään nimessä käyttää poliittisena neuvotteluvalttina. Tässä asiassa teillä on sosialistiryhmän tuki.
Jälleenrakennusprosessista ja turvallisuusneuvostossa parhaillaan käytävästä keskustelusta haluaisin ensinnäkin todeta, että kansainvälisen oikeuden mukaan olemme tosiasiallisesti sellaisessa tilanteessa, että liittoutuma toimii miehittäjävaltana miehitetyllä alueella. Geneven yleissopimuksen ja Haagin määräysten mukaan liittoutumalla on selkeät vastuualueet ja toimivaltarajoitukset, ja tämä on liitettävä tämänhetkiseen toimintakehykseen, sillä muuten kaikki riippuu Washingtonin valtapelistä. Muistutan, että ensimmäinen yhdysvaltalaisten johtajien joukko on jo suorittanut tehtävänsä Irakissa. Hämmennys kasvaa koko ajan, minkä vuoksi on tärkeää vahvistaa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston asemaa.
Meillä eurooppalaisilla on velvollisuuksia tässä asiassa. Perustamissopimuksen 11, 12 ja 13 artiklan mukaan olemme velvollisia sovittamaan yhteen kantojamme. On kuitenkin outoa, että voimme sovittaa niitä yhteen eurooppalaisten kesken sekä muiden, Lähi-idän kysymystä käsittelevän kvartetin ja jopa Arabiliiton kanssa, mutta samaa periaatetta ei sovelleta turvallisuusneuvostoon. Kansalaiset eivät ymmärrä tätä, ja Euroopalla on sitä paitsi vakavasti otettavia velvollisuuksia tässä asiassa.
Nyt on siksi erittäin tärkeää soveltaa Ateenassa 16. huhtikuuta tehtyä sopimusta, mutta sitä sovellettaessa on noudatettava kansainvälistä oikeutta. Miksi? Jotta voidaan muodostaa Irakin kansaa edustava hallitus, joka kunnioittaa alueellista koskemattomuutta ja tarjoaa irakilaisille mahdollisuuden vapautua lopullisesti mielivaltaisesta tyranniasta. Poliittisen ja uskonnollisen sorron häviäminen alkaa olla jo havaittavissa, ja irakilaiset saavat pikku hiljaa ilmaista ajatuksiaan. Tämä on erittäin oleellista.
Useissa Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmissa ilmaistu kauppasaarron kumoaminen on toteutettava kyseisten päätöslauselmien nojalla. Asetarkastajien on lisäksi palattava maahan, koska laittomasti toimivien yhdysvaltalaisten tarkastajien sijasta paradoksaalisesti ainoastaan Hans Blixin ja Mohamed ElBaradein ryhmät ovat löytäneet ylipäänsä jonkinlaisia merkkejä joukkotuhoaseista, ja tämänkin vuoksi asiaan on tärkeää puuttua.
Haluaisin ryhmäni puolesta toistaa, että Irakin öljyvarat ja niiden hyödyntäminen kuuluvat irakilaisille. Kuten olemme liian usein nähneet, öljy on myrkyllinen hedelmä. Sen käyttöä on todellakin kunnioitettava, ja irakilaisilla on oltava oikeus hyödyntää maansa resursseja."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, je voudrais commencer par me joindre, au nom du groupe socialiste, à la condamnation des attentats massifs qui ont frappé l’Arabie saoudite et la Tchétchénie. Le Parlement se doit également d’exprimer ses condoléances aux proches des victimes de cette guerre, plus particulièrement la population civile. Je voudrais également souligner que nous regrettons profondément que pendant ce conflit, 14 journalistes aient perdu la vie, deux aient disparu, et que les troupes américaines aient bombardé des chaînes de médias tels qu’Al Jazeera et l’hôtel Palestine, occupé par des journalistes.
Pour conclure, Monsieur le Président, permettez-moi de mentionner la situation au Moyen-Orient. Nous ne pouvons pas dire qu’il a fallu agir parce que pendant 12 ans le régime de Saddam Hussein n’a pas respecté les résolutions de l’ONU, alors que cela fait 30 ans que nous attendons l’application de la résolution 242. Il faut soutenir la feuille de route; M. Sharon ne peut snober le haut-représentant de l’UE pour la politique étrangère, M. Solana, parce que ce dernier s’est entretenu avec le président Arafat. Il faut faire preuve de bonne volonté et il faut, surtout, désamorcer la bombe la plus dangereuse du Moyen-Orient. Tout cela requiert que les Européens retrouvent leur unité et agissent ensemble.
Après avoir écouté M. Poettering, je voudrais dire, au nom de mon groupe, que nous regrettons d’autant plus que vous n’ayez pas estimé opportun de faire une résolution, parce que nous aurions pu nous mettre d’accord sur de nombreux points, et parce qu’il est important que le Parlement se fasse entendre. Cela donne l’impression que nous restons indifférents face à ces événements, et nous partageons une responsabilité avec les autres institutions de l’Union.
Tout d’abord, en ce qui concerne la situation d’urgence, je tiens à saluer les démarches entreprises par la Commission - le commissaire s’est rendu à Bagdad. 100 millions d’euros ont été obtenus, et je vous prie d’inclure les femmes dans les négociations de paix et dans l’aide, parce qu’il s’agit là d’un élément de la plus haute importance pour parvenir à la paix en Irak. De même, je pense que nous devons soutenir la restauration des services de base.
Le commissaire a soulevé un point qui me semble important: nous ne devons pas confondre l’aide humanitaire et la reconstruction, et il ne doit surtout pas y avoir d’hypothèques politiques sur l’aide humanitaire. À cet égard, vous avez le soutien du groupe socialiste.
Pour ce qui est du processus de reconstruction et du débat en cours au Conseil de sécurité, je voudrais tout d’abord signaler que, selon le droit international, nous nous trouvons dans une situation
dans laquelle une coalition agit en tant que puissance d’occupation dans un territoire occupé. Conformément à la convention de Genève et aux règlements de La Haye, les responsabilités de la coalition sont claires et son autorité est limitée, et c’est quelque chose qu’il faut intégrer dans le cadre actuel, sans quoi tout dépendra des intrigues de pouvoir qui ont lieu à Washington. Permettez-moi de vous rappeler que la première équipe de responsables américains en Irak a déjà été remplacée. Nous nous dirigeons vers une confusion de plus en plus grande et, par conséquent, il est important de réaffirmer le rôle du Conseil de sécurité des Nations unies.
Les Européens ont des responsabilités là-bas. Il est certain que, selon les articles 11, 12 et 13 du Traité, nous avons l’obligation de coordonner nos positions. Mais il est tout de même curieux que nous soyons capables de les coordonner entre Européens et avec les tiers, au sein du quartet pour le Moyen-Orient et même avec la Ligue arabe, mais que ce principe ne s’applique pas au Conseil de sécurité. L’opinion publique ne peut le comprendre et, de plus, l’Europe a de sérieuses responsabilités en la matière.
Ainsi, il est très important que l’accord auquel nous sommes parvenus à Athènes le 16 avril s’applique dès à présent, mais dans le cadre du droit international. Pourquoi? Pour instaurer un gouvernement appartenant au peuple irakien tout en respectant l’intégrité territoriale et, en outre, en donnant une opportunité au peuple irakien qui est enfin libéré d’une tyrannie despotique. Nous commençons à voir disparaître la répression politique et religieuse, et le peuple irakien a aujourd’hui la possibilité de s’exprimer. Il s’agit là d’un point extrêmement important.
La suppression de l’embargo, qui est reprise dans plusieurs résolutions des Nations unies, doit être menée à bien sous l’autorité de ces dernières. Les inspecteurs doivent également revenir; il est en effet paradoxal que jusqu’à présent, les seuls à avoir trouvé quelque piste ou quelque trace d’armes de destruction massive soient les équipes de MM. Blix et El Baradei, et pas les inspecteurs américains, qui agissent en toute illégalité. Il est donc important de souligner également cet aspect.
Je tiens à répéter, au nom de mon groupe, que la propriété et l’exploitation du pétrole irakien reviennent au peuple irakien. Le pétrole, nous l’avons vu trop souvent, est un cadeau empoisonné et il convient de véritablement respecter l’utilisation et le droit d’accès aux ressources du peuple irakien."@fr6
"Signor Presidente, signor Presidente in carica del Consiglio, signor Commissario, onorevoli colleghi, vorrei cominciare aggiungendo – a nome del gruppo socialista – la mia condanna a quella espressa nei confronti degli attentati di massa perpetrati in Arabia Saudita e in Cecenia. Il Parlamento deve inoltre rivolgere le proprie condoglianze ai familiari di tutte le vittime della guerra, soprattutto alla popolazione civile. Vorrei anche sottolineare che ci rammarichiamo profondamente del fatto che, durante il conflitto, 14 giornalisti siano morti, due siano scomparsi e che le truppe statunitensi abbiano bombardato mezzi di comunicazione come
e l’
che ospitava la stampa.
Per concludere, signor Presidente, vorrei soffermarmi sulla situazione in Medio Oriente. Non possiamo dire che abbiamo dovuto intervenire perché in dodici anni il regime di Saddam Hussein non ha mai rispettato le risoluzioni ONU, quando da tre decenni aspettiamo l’attuazione della risoluzione 242. Occorre perseguire il compimento della tabella di marcia e Sharon non può porre il veto all’Alto rappresentante per la politica estera dell’Unione, Javier Solana, perché ha incontrato Arafat. Bisogna dimostrare buona volontà e, soprattutto, disinnescare la bomba più pericolosa del Medio Oriente. Per far questo, è necessario che tutti noi europei ritroviamo l’unità e agiamo insieme.
Dopo aver ascoltato l’onorevole Poettering, vorrei dire, a nome del mio gruppo, che siamo ancora più spiacenti del fatto che non si sia ritenuto opportuno elaborare una risoluzione, perché avremmo potuto trovare molti punti di convergenza e perché è importante che il Parlamento europeo faccia sentire la propria voce. Diamo l’impressione di essere indifferenti dinanzi a ciò che sta accadendo, mentre abbiamo una responsabilità comune con le altre Istituzioni dell’Unione.
Innanzi tutto, per quel che riguarda la situazione di emergenza, mi congratulo per gli sforzi della Commissione, ossia per la visita del Commissario a Bagdad. Vengono erogati 100 milioni di euro ed io vorrei chiedere di coinvolgere le donne nei negoziati di pace e nella gestione degli aiuti, perché questo è un elemento molto importante per il raggiungimento della pace in Iraq. Credo inoltre che dobbiamo sostenere il ripristino dei servizi di base.
Il Commissario ha evidenziato un punto che mi sembra importante: non dobbiamo confondere l’aiuto umanitario con la ricostruzione e, soprattutto, l’aiuto umanitario non dev’essere un elemento di contrattazione politica. A tale proposito, il Commissario ha il sostegno del gruppo socialista.
Riguardo al processo di ricostruzione e al dibattito in corso in seno al Consiglio di sicurezza, vorrei innanzi tutto sottolineare che, conformemente al diritto internazionale, ci troviamo in una situazione
nella quale siamo in presenza di una coalizione che agisce come forza di occupazione in un territorio occupato. La Convenzione di Ginevra e i Regolamenti dell’Aia stabiliscono che l’autorità di tale coalizione ha responsabilità e limiti molto chiari, e questo va inserito nel quadro attualmente in vigore, altrimenti tutto dipenderà dagli intrighi di potere che si svolgono a Washington. Vi ricordo che la missione del primo gruppo di responsabili statunitensi in Iraq è già finita. Andiamo verso una confusione sempre maggiore ed è quindi importante riaffermare il ruolo del Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite.
Noi europei abbiamo una responsabilità in questo senso. E’ vero che, ai sensi degli articoli 11, 12 e 13 del Trattato, abbiamo l’obbligo di coordinare le nostre posizioni, ma è strano che, se siamo in grado di farlo tra europei e con altri, in seno al Quartetto per il Medio Oriente e anche con la Lega araba, non riusciamo a ottenere lo stesso risultato in sede ONU. Ciò risulta incomprensibile all’opinione pubblica, senza contare che l’Europa ha gravi responsabilità in questo senso.
E’ quindi molto importante applicare l’accordo raggiunto ad Atene il 16 aprile, ma lo si deve fare nel quadro del diritto internazionale. Per quale motivo? Per instaurare un governo del popolo iracheno, rispettando l’integrità territoriale del paese e offrendo infine una possibilità alla popolazione, che si è finalmente liberata da una tirannia dispotica. Stanno venendo alla luce le tracce della repressione politica e religiosa e comincia a manifestarsi la possibilità di esprimersi di cui gode ora il popolo iracheno. Si tratta di una questione assolutamente fondamentale.
La revoca dell’
come affermano diverse risoluzioni delle Nazioni Unite, deve avvenire nel rispetto di tali risoluzioni. Devono anche tornare gli ispettori perché, paradossalmente, finora gli unici ad aver trovato qualche traccia delle armi di distruzione di massa sono stati i gruppi di Hans Blix ed El-Baradei, e non gli ispettori statunitensi, che agiscono fuori dalla legalità. E’ dunque importante intervenire anche su questo fronte.
Vorrei ribadire, a nome del mio gruppo, che la proprietà del petrolio iracheno e il suo sfruttamento spettano alla popolazione dell’Iraq. Il petrolio – lo abbiamo verificato fin troppo spesso – è un regalo avvelenato e occorre rispettare fino in fondo il diritto di sfruttamento e di accesso a questa materia prima da parte del popolo iracheno."@it9
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, I would like to begin by joining – on behalf of the Socialist Group – in the condemnation of the massive attacks in Saudi Arabia and Chechnya, and Parliament should also send its condolences to the families of all the victims of this war, particularly the civil population, and stress that we profoundly regret the fact that 14 journalists have died during the conflict, two have disappeared and American troops have bombed media organisations such as Al-Jazeera and also the Palestine hotel, which was occupied by journalists.
Finally, Mr President, please allow me to refer to the situation in the Middle East. We cannot say that action had to be taken because 12 years had passed during which the regime of Saddam Hussein had not respected the United Nations resolutions when we have been waiting three decades for Resolution 242 to be complied with. We must support the roadmap, Mr Sharon cannot cold-shoulder the Union’s High Representative for Foreign Policy, Mr Solana, because he has met President Arafat. We must show goodwill, and above all we must defuse the most dangerous time bomb in the Middle East. And all this requires that we Europeans re-establish our unity and act together.
Having heard Mr Poettering, I would like to say, on behalf of my group, that we regret even more than you that it has not been considered appropriate to produce a resolution, because we could have agreed on many points and because it is important that the European Parliament’s voice is heard. We are giving the impression that we are indifferent to what is happening and we have a shared responsibility with the other institutions of the Union.
Firstly, with regard to the emergency situation, I would like to welcome the efforts the Commission is making – the Commissioner has been in Baghdad. EUR 100 million is being provided, and I would ask you please to include women in the peace negotiations and in aid, because this is a very important element if peace is to be achieved in Iraq. Furthermore, I believe we must support the restoration of basic services.
The Commissioner has raised a point which I believe to be important: we must not confuse humanitarian aid with reconstruction and, above all, humanitarian aid must not be a political bargaining chip. You have the support of the Socialist Group in this regard.
With regard to the reconstruction process and the debate under way in the Security Council, I would like firstly to point out that, according to international law, we are in a
situation, in which there is a coalition which is acting as an occupying power in occupied territory. In accordance with the Geneva Convention and the Hague Regulations, the coalition has clear responsibilities and limits to its authority, and this must be incorporated into the current framework, because otherwise everything will depend on the power games in Washington. I remind you that the first team of American governors in Iraq has already come to an end. The confusion is increasing all the time and it is therefore important to reaffirm the role of the United Nations Security Council.
We Europeans have responsibilities here. It is the case that, according to Articles 11, 12 and 13 of the Treaty, we are obliged to coordinate our positions. But it is odd that we are able to coordinate them amongst Europeans and with others, in the Middle East Quartet and even with the Arab League, but the same principle is not applied in the Security Council. Public opinion cannot understand this and furthermore Europe has serious responsibilities here.
It is therefore very important that the agreement reached in Athens on 16 April is now applied, but within the framework of international law. Why? In order to establish a government belonging to the Iraqi people, which respects territorial integrity and also provides the Iraqi people with an opportunity, having finally been liberated from a despotic tyranny. We are beginning to see the disappearance of political and religious repression and the Iraqi people are being allowed to express themselves. This is an absolutely essential issue.
The lifting of the embargo – as expressed in several United Nations Resolutions – must be carried out under the authority of those Resolutions. The inspectors must also return, because paradoxically the only people who have found any traces of weapons of mass destruction have been the teams of Mr Blix and Mr ElBaradei rather than the American inspectors, who are acting illegally, and it is therefore also important to intervene in this regard.
I would like to reiterate, on behalf of my group, that Iraqi oil and its exploitation belongs to the Iraqi people. Oil – as we have seen too often – is a poisoned gift and there must be genuine respect for its use and the right to access to resources for the Iraqi people."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte fungerend voorzitter van de Raad, geachte commissaris, geachte afgevaardigden, om te beginnen wil ik graag laten weten dat mijn fractie en ik de ernstige aanslagen in Saudi-Arabië en Tsjetsjenië veroordelen. Ik wil mij dan ook aansluiten bij de condoleances die dit Parlement zou moeten richten aan de familieleden van alle slachtoffers van deze oorlog, met name onder de burgerbevolking. Wij willen ook benadrukken dat wij het ten diepste betreuren dat bij het conflict veertien journalisten om het leven zijn gekomen en twee vermist zijn geraakt. Ook betreuren wij dat de Amerikaanse troepen mediaorganisaties hebben gebombardeerd zoals Al-Jazeera, en ook hotel Palestina, waar veel journalisten verbleven.
Geachte Voorzitter, staat u mij ten slotte toe om nog even in te gaan op de situatie in het Midden-Oosten. Je kunt niet zeggen dat het tijd was om op te treden tegen het regime van Saddam Hoessein omdat het twaalf jaar lang de VN-resoluties negeerde, terwijl wij al dertig jaar wachten op de naleving van resolutie 242. Iedereen moet nu de routekaart volgen en premier Sharon kan de Hoge Vertegenwoordiger voor het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid van de Unie, de heer Solana, niet buiten de deur houden omdat deze laatste met president Arafat heeft gesproken. Iedereen moet nu zijn beste beentje voorzetten en werken aan de ontmanteling van de allergevaarlijkste tijdbom, die in het Midden-Oosten. En dat vereist dat wij als Europeanen de rijen weer sluiten en gezamenlijk optreden.
Na de heer Poettering te hebben aangehoord wil ik namens mijn fractie zeggen dat wij het nu nog meer betreuren dat u het niet raadzaam achtte om een resolutie op te stellen, aangezien wij het op veel punten eens hadden kunnen worden en het belangrijk is dat het Europees Parlement zijn stem laat horen. Op deze manier ontstaat de indruk dat de gebeurtenissen ons onverschillig laten, maar wij hebben hier een verantwoordelijkheid die we delen met alle andere instellingen van de Unie.
Ik verwelkom de stappen van de Commissie om de eerste nood te lenigen. De commissaris heeft een bezoek aan Bagdad gebracht en er is 100 miljoen euro voor noodhulp uitgetrokken. Ik verzoek u om vooral ook vrouwen te betrekken bij de vredesbesprekingen en het overleg over hulp, want zij kunnen een belangrijke rol spelen bij het tot stand brengen van vrede in Irak. Verder denk ik dat wij het herstel van de basisvoorzieningen moeten steunen.
De commissaris heeft wat dat betreft een punt genoemd dat mij van groot belang lijkt. Wij moeten de humanitaire hulp niet verwarren met wederopbouw en wij moeten vooral de humanitaire hulp niet tot inzet maken van de politieke onderhandelingen. Wat dat betreft kunt u rekenen op de steun van mijn fractie.
Wat het proces van de wederopbouw en het lopende debat in de Veiligheidsraad betreft wil ik in de eerste plaats aangeven dat wij ons volgens het internationaal recht in een
situatie bevinden, waarin een coalitie optreedt als bezettingsmacht in een bezet gebied. Overeenkomstig de Conventie van Genève en het Verdrag van Den Haag zijn er duidelijke verantwoordelijkheden en beperkingen verbonden aan het bestuurlijk gezag van de coalitie, en het is van groot belang dat daar in de huidige situatie rekening mee wordt gehouden; anders is alles afhankelijk van de machtsspelletjes in Washington. Ik wil u eraan herinneren dat het eerste team van Amerikaanse leidinggevenden in Irak al in opspraak is geraakt. Er is sprake van een steeds grotere wanorde en het is daarom van groot belang dat de rol van de Veiligheidsraad van de Verenigde Naties wordt benadrukt.
Wij als Europeanen hebben wat dat betreft een verantwoordelijkheid. Overeenkomstig de artikelen 11, 12 en 13 van het Verdrag zijn wij verplicht om onze standpunten te coördineren. Het is eigenaardig dat wij wel in staat zijn om tot coördinatie te komen in de relatie tussen de Europese landen en andere partijen, zoals het Midden-Oostenkwartet en zelfs de Arabische Liga, terwijl wij daar in de Veiligheidsraad niet in slagen. Dat valt moeilijk uit te leggen aan onze kiezers en dat legt bovendien een zware verantwoordelijkheid op Europa.
Het is daarom van groot belang dat het akkoord dat op 16 april in Athene werd bereikt nu wordt uitgevoerd, maar wel binnen het internationale juridische kader. Dat is nodig om een regering op te zetten die het Iraakse volk vertegenwoordigt, en daarbij moet de territoriale integriteit worden gerespecteerd en moet een kans worden geboden aan het Iraakse volk, dat zich uiteindelijk heeft bevrijd van een uitgesproken dictatoriaal regime. Wij zien op dit moment de eerste tekenen dat aan de politieke en godsdienstige repressie een einde is gekomen en zijn er getuige van dat het Iraakse volk zich kan uiten. Dat is van groot belang.
De opheffing van het embargo - die in verschillende resoluties van de Verenigde Naties wordt bepleit - moet geschieden onder het gezag van de VN. Verder moeten de wapeninspecteurs terugkeren, want paradoxaal genoeg zijn de teams van de heren Blix en El-Baradei tot nu toe de enige geweest die sporen hebben gevonden van massavernietigingswapens. Dat is de Amerikaanse inspecteurs, die buiten het juridische kader opereren, tot nu toe niet gelukt en het is daarom van groot belang ook op dit punt de aandacht op te vestigen.
Ik wil namens mijn fractie herhalen dat de Iraakse olie het bezit is van het Iraakse volk en ook door het Iraakse volk beheerd dient te worden. Olie is, zoals wij al zo vaak gezien hebben, een zeer gemene verleider, en wij moeten erop toezien dat het recht op exploitatie van de oliebronnen blijft voorbehouden aan het Iraakse volk."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores, gostaria de começar por me associar – em nome do Grupo Socialista – à condenação dos ataques maciços que atingiram a Arábia Saudita e a Chechénia. O Parlamento deverá igualmente exprimir as suas condolências aos familiares das vítimas desta guerra, especialmente à população civil. Queria igualmente sublinhar que lamentamos profundamente que, durante o conflito, 14 jornalistas tenham morrido, dois tenham desaparecido e as tropas americanas tenham bombardeado meios de comunicação como a Al Jazeera e também o hotel Palestina, ocupado por jornalistas.
Para finalizar, Senhor Presidente, permita-me que faça referência à situação no Médio Oriente. Não podemos dizer que foi necessário agir porque durante 12 anos o regime de Saddam Hussein não respeitou as resoluções das Nações Unidas, quando já esperamos há três décadas que a Resolução 242 seja cumprida. É preciso apoiar o roteiro para a paz e o Sr. Sharon não pode ignorar o Alto Representante da UE para a Política Externa, Sr. Solana, pelo facto de este se ter encontrado com o Presidente Arafat. Temos de dar provas de boa vontade e, sobretudo, temos de desactivar a bomba mais perigosa do Médio Oriente. E tudo isto exige que nós, Europeus, reencontremos a unidade e actuemos em conjunto.
Depois de ter escutado o senhor deputado Poettering, queria dizer, em nome do meu grupo, que lamentamos ainda mais o facto de não terem considerado oportuno elaborar uma resolução, pois poderíamos ter encontrado muitos pontos de acordo e porque é importante que a voz do Parlamento Europeu seja ouvida. Estamos a dar a impressão de que estamos indiferentes face a estes acontecimentos e temos uma responsabilidade partilhada com as outras Instituições da União.
Em primeiro lugar, no que se refere à situação de emergência, queria saudar os esforços desenvolvidos pela Comissão - o Senhor Comissário esteve em Bagdade. Estão a ser geridos 100 milhões de euros, e peço-lhe que as mulheres sejam incluídas nas negociações de paz e na ajuda, porque esse é um elemento muito importante para se alcançar a paz no Iraque. Além disso, penso que devemos apoiar a restauração dos serviços básicos.
O Comissário tocou num ponto que me parece importante: não devemos confundir a ajuda humanitária com a reconstrução e, acima de tudo, não deverá haver hipotecas políticas sobre a ajuda humanitária. Nesta matéria, tem o apoio do Grupo Socialista.
No que diz respeito ao processo de reconstrução e ao debate em curso no Conselho de Segurança, queria antes de mais assinalar que, segundo o direito internacional, encontramo-nos numa situação
na qual uma coligação age como potência de ocupação num território ocupado. Em conformidade com a Convenção de Genebra e os regulamentos de Haia, a coligação tem responsabilidades claras e limites para a sua autoridade, e isto deve ser inserido no cenário actual, sob pena de tudo ficar dependente dos jogos de poder em Washington. Permitam-me que vos recorde que a primeira equipa de responsáveis americanos no Iraque já foi substituída. A confusão cresce a todo o momento e, por isso, é importante reafirmar o papel do Conselho de Segurança das Nações Unidas.
Os Europeus têm ali responsabilidades. É certo que, de acordo com os artigos 11º, 12º e 13º do Tratado, temos a obrigação de coordenar as nossas posições. Mas é curioso que sejamos capazes de as coordenar entre Europeus e com os outros, no seio do Quarteto para o Médio Oriente e mesmo com a Liga Árabe, e não apliquemos o mesmo princípio no Conselho de Segurança. A opinião pública não consegue compreender isto, e além do mais, a Europa tem sérias responsabilidades na matéria.
Assim, é muito importante que o acordo a que chegámos em Atenas, em 16 de Abril, se aplique agora, mas no quadro do direito internacional. Porquê? Para instaurar um governo que pertença ao povo iraquiano, respeitando a integridade territorial e, além disso, dando uma oportunidade ao povo iraquiano, finalmente liberto de uma tirania despótica. Começamos a ver desaparecer a repressão política e religiosa e o povo iraquiano tem agora possibilidade de se exprimir. Este é um ponto extremamente importante.
O levantamento do embargo – conforme expresso em várias resoluções das Nações Unidas – deve decorrer sob a autoridade desta últimas. Os inspectores devem igualmente regressar porque, paradoxalmente, os únicos a encontrar até agora vestígios de armas de destruição maciça foram as equipas dos Srs. Blix e El-Baradei e não os inspectores americanos, que agem ilegalmente. É, pois, importante sublinhar igualmente este aspecto.
Quero reiterar, em nome do meu grupo, que a propriedade do petróleo iraquiano e a sua exploração pertencem ao povo iraquiano. O petróleo – como já vimos muitas vezes – é um presente envenenado e temos de respeitar verdadeiramente a sua utilização e o direito de acesso aos recursos por parte do povo iraquiano."@pt11
"Herr talman, herr tjänstgörande rådsordförande, herr kommissionär, kära kolleger! Jag vill börja med att instämma – på den socialistiska gruppens vägnar – i fördömandet av de omfattande attentaten i Saudiarabien och Tjetjenien och ansluta mig till de kondoleanser som parlamentet bör översända till familjerna till alla offer i detta krig, särskilt den civila befolkningen. Jag vill också betona att vi djupt beklagar att 14 journalister omkom under konflikten, att två har försvunnit och att Förenta staternas trupper besköt massmedier som al-Jazira och även hotell Palestina, där journalister uppehöll sig.
Herr talman! Låt mig avslutningsvis nämna något om läget i Mellanöstern. Vi kan inte säga att vi skulle ha agerat, eftersom det har gått 12 år, under vilka Saddam Husseins regim inte respekterade FN:s resolutioner, och vi har väntat i tre årtionden på att resolution 242 skall uppfyllas. Färdplanen måste stödjas, Sharon kan inte lägga in sitt veto mot Solana, den höge representanten för den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken, eftersom han har sammanträffat med president Arafat. Parterna måste visa god vilja, och framför allt är det nödvändigt att desarmera den farligaste bomben som finns i Mellanöstern. För att göra detta krävs det av oss européer att vi enas igen och att vi agerar gemensamt.
Efter att ha lyssnat till Poettering vill jag på min grupps vägnar säga att vi beklagar ännu mer än ni att ni inte har ansett det vara lämpligt att utarbeta en resolution, eftersom vi skulle ha kunnat enas om många punkter och eftersom det är viktigt att Europaparlamentet uttalar sig i den här frågan. Man får intrycket av att vi står likgiltiga inför vad som sker och vi har ett delat ansvar med unionens övriga institutioner.
För det första, och när det gäller de saker som det är bråttom med, välkomnar jag de åtgärder som kommissionen vidtar för närvarande – kommissionsledamoten har varit i Bagdad. Summan på 100 miljoner euro kommer att utbetalas, och jag ber er tänka på att inbegripa kvinnorna i fredsförhandlingarna och i stödet, eftersom de är en mycket viktig faktor för att nå fred i Irak. Jag anser likaså att vi måste stödja återuppbyggandet av den grundläggande samhällsservicen.
Kommissionsledamoten betonade dock en punkt som jag anser vara viktig: vi får inte blanda ihop det humanitära biståndet med återuppbyggnaden, och det får framför allt inte finnas politiska villkor för det humanitära biståndet. När det gäller den frågan har ni den socialistiska gruppens stöd.
När det gäller återuppbyggnadsprocessen och den debatt som för närvarande förs inom säkerhetsrådet, vill jag för det första betona att vi enligt den internationella rätten befinner oss i en situation de facto, där det finns en koalition som agerar som ockupationsmakt på ett ockuperat territorium. Enligt Genève- och Haagkonventionerna har en koalition ett klart ansvar och dess befogenheter är begränsade, och detta måste tas med inom den ram som finns i dag. Om vi inte gör det kommer allt att vara beroende av maktintrigerna i Washington. Jag påminner er om att den första gruppen av ansvariga i Irak redan har blivit uttröttade. Förvirringen blir allt större, och det är följaktligen viktigt att förstärka den roll som Förenta nationernas säkerhetsråd skall spela.
Här har vi européer ett ansvar. Det är sant vi enligt artiklarna 11, 12 och 13 i fördraget har en skyldighet att samordna våra ståndpunkter. Men det är underligt att vi kan samordna våra ståndpunkter i Europa och med övriga aktörer, inom Mellanösternkvartetten och till och med Arabförbundet, och samma princip inte tillämpas inom säkerhetsrådet. Detta är något vi inte kan rättfärdiga inför den allmänna opinionen, och Europa har ett stort ansvar när det gäller den här frågan.
Det är följaktligen mycket viktigt att det avtal som nåddes i Aten den 16 april tillämpas nu, men inom ramen för den internationella legaliteten. Varför? För att det irakiska folket skall inrätta en egen regering, för att respektera den territoriella integriteten och dessutom ge det irakiska folket, som till slut har befriats från en despotisk tyrann, en möjlighet. Vi ser hur spåren efter det politiska och religiösa förtrycket kommer fram och hur det irakiska folket nu har möjlighet att uttrycka sina åsikter. Detta är en mycket viktig fråga.
Upphävandet av embargot – vilket tas upp i flera resolutioner från Förenta nationerna – måste genomföras under FN:s överinseende. Inspektörerna måste också återvända, eftersom det är paradoxalt att de enda som hittills har funnit några spår av massförstörelsevapen har varit de grupper som arbetar under Blix och El-Baradei; det har inte varit Förenta staternas inspektörer, som agerar utanför lagen, och det är därför viktigt att också ta upp den aspekten.
Jag vill på min grupps vägnar upprepa att Iraks olja är det irakiska folkets egendom, och det är de som har rätt att utnyttja den. Oljan – vi har sett det allt för ofta – är en förgiftad gåva, och det irakiska folkets utnyttjanderätt och tillgång till sina oljeresurser måste verkligen respekteras."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"de facto"2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples