Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-05-14-Speech-3-005"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-05-14"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Situationen i Irak4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030514.1.3-005"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-05-14-Speech-3-0064
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – Mr President, I wish to begin by giving an account of my visit to Baghdad a week ago. I travelled there with the overall objective of signalling our continuing humanitarian support and solidarity with the Iraqi people. As a reminder, ECHO has since 1992 and before the current conflict allocated EUR 157 million in humanitarian aid, mainly for health and sanitation. This programme was complementary to the oil-for-food programme and, in fact, made ECHO the largest humanitarian donor in the country. Following the outbreak of the conflict, EUR 100 million was secured overall for humanitarian needs, of which an amount of EUR 22.5 million has now been committed and is being implemented, mainly for activities concerning health and water. Concerning the wider political framework, the discussion at the UN Security Council of a draft UN Security Council resolution constitutes a positive step in bringing the debate over Iraq’s future back to the United Nations. We make a very clear distinction – for many good reasons – between the immediate response to humanitarian needs and the whole discussion concerning reconstruction. They are very different. Everything relating to reconstruction brings us immediately into the centre of political discussions about the structure and structuring of power in the new Iraq. In the case of humanitarian aid, however, the immediate response can and should be handled as a much more focused activity. This Security Council draft resolution has been tabled, as everybody knows, by the US and the UK to clarify how the occupying powers would like things to be organised. The Iraqi Assistance Fund is the cornerstone for handling all the decisions and financial management of the country and its resources. The decisions concerning this Iraqi Assistance Fund and also covering decisions on licensing in the oil industry are to be taken by the occupying powers, and the Iraqi side and the UN are given a consultative role in those decisions on the basis of the draft resolution. The draft resolution would also provide for immunity for those making these decisions, and the remaining money - the unspent balance from the oil-for-food programme - should also be put into this fund and administered like the rest of it. It is supposed to run for 12 months, but then to continue unchanged - with all the provisions unchanged - if no new decisions are made to that effect by the Security Council, of which these two main occupying powers are permanent members. The Commission’s involvement in the reconstruction phase will naturally depend on the outcome of these discussions in the Security Council – this is self-evident. At the informal ministerial meeting in Rhodes, the Council invited the Commission to undertake some concrete steps to start identifying possibilities for EU involvement in the reconstruction in Iraq. We have therefore increased our working contacts with the relevant international organisations (World Bank, IMF and UN) with a view to taking forward jointly our analysis of the situation in Iraq. The Commission has developed specific expertise in various aspects of reconstruction and rehabilitation from other crisis situations, such as Kosovo, East Timor, Afghanistan and Ivory Coast. But, in any case, concrete decisions will need to be taken on the basis of an appropriate political framework and a solid needs assessment, and through a participatory process with the international community and the Iraqis themselves. A final comment on the regional dimension: the Union is very well placed to offer a regional approach to stabilisation, which will be extremely important in the case of Iraq. Our ties with the region are already very important. The Barcelona process, the comprehensive dialogue, the human rights and on-going political and cooperation negotiations with Iran, the on-going negotiations for a free trade area with the Gulf Cooperation Council, the ministerial meetings and our very tight political links with Turkey - all these constitute a solid basis on which to build an active and constructive EU policy in the wake of the Iraqi conflict. We need to continually assess how best to reinforce our political dialogue and role in the region. I wanted to get a first-hand impression of the humanitarian situation in the country through discussions with our partners - the UN, Red Cross and NGOs, the US-led Office for Reconstruction and Humanitarian Aid (ORHA) - and Member States, and through project visits. To that effect, I met with ICRC President Kellenberger, Ambassador Ward, who is heading the humanitarian aid pillar of ORHA, the UN Humanitarian Coordinator Mr Lopes da Silva, a large number of NGOs and the Member States present in Baghdad. I visited the Abu Nawas raw water pumping station and the big Al Yarmouk hospital. Another objective was to evaluate possibilities for the opening of an ECHO office in Baghdad. Premises have now been identified and following the administrative procedures the office should open by the end of May. ECHO staff have been present in Baghdad for some time. My assessment of the humanitarian situation in Iraq is that it cannot be characterised as a humanitarian catastrophe. The direct humanitarian impact of the war has fortunately been smaller than was expected by most humanitarian agencies. No massive population movements have occurred and direct casualties as a result of the conflict have also, fortunately, been far less numerous than some of the initial estimations had predicted. Nevertheless, there are very real humanitarian needs and the situation remains fragile, notably in the main urban centres - there are more than two or three cities of importance in this respect - where the problem is still very much the availability of safe water and similar problems. There could easily be a humanitarian disaster if the occupying powers fail to enforce law and order and institutions are not reactivated and put back in charge. Safety is still a very real problem for people trying to go to work or return to work in Iraq. According to the Geneva Conventions, it is the obligation of the occupying powers not only to restore and maintain law and order in all places under their control, but also to ensure that people have full and secure access to vital goods and services, and to make it possible for people to return to their work. In spite of this, the international community, as such, has a duty to assist the victims of the situation, and the Commission has up to now approved humanitarian aid operations, as I have already mentioned, amounting to EUR 22.5 million. These include emergency relief, emergency supplies of drugs and medical equipment, water supply and basic, very immediate rehabilitation of health, water and sanitation infrastructures. ECHO is also supporting OCHA - the UN coordinator - and is making it possible for it to work efficiently. The remaining EUR 77.5 million of the 100 million secured will be programmed, and decisions made, as further needs are assessed and identified. The current priorities for ECHO are to support the rapid restoration of social services, especially health care, including the resumption of vaccination campaigns, the effective coordination of humanitarian assistance, mine awareness and de-mining activities. It also envisages support for the World Food Programme to help cover the gaps in the food distribution programme. I hope this will be a transitional challenge. Under the oil-for-food programme the system was well organised: 44 000 local outlets running year-in-year-out provided 60% of the population's food requirements. This was a huge operation, with the Iraqi authorities themselves responsible for the two southern parts of the country, and the UN for the north. We must ensure the whole thing works, because leaving it to some miracle of the market economy to solve all this from one week to another is a recipe for turmoil and disaster. This is quite well understood by all the different players involved in the situation. However, it is a complicated operation."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil starte med at fortælle om mit besøg i Baghdad for en uge siden. Jeg tog dertil med det overordnede mål at vise vores fortsatte humanitære støtte og solidaritet over for det irakiske folk. Jeg vil gerne minde om, at ECHO siden 1992 og indtil den nuværende konflikt har tildelt 157 millioner euro i humanitær bistand, hovedsagelig til sundhed og sanitet. Programmet var et supplement til olie for mad-programmet og betød, at ECHO var den største donor af humanitær bistand til landet. Efter at konflikten brød ud, blev der sikret 100 millioner euro til humanitær bistand, hvoraf et beløb på 22,5 millioner euro nu er tildelt og iværksat, hovedsageligt til aktiviteter vedrørende sundhed og vand. Vedrørende de bredere politiske rammer er drøftelserne i FN's Sikkerhedsråd om et udkast til en resolution et positivt skridt til at få bragt debatten om Iraks fremtid tilbage til FN. Vi skelner - af mange gode grunde - skarpt imellem den umiddelbare reaktion på humanitære behov og hele diskussionen om genopbygning. Det er meget forskellige problemstillinger. Alt, hvad der har med genopbygningen at gøre, er helt centralt i de politiske drøftelser om strukturen og struktureringen af magt i det nye Irak. I forbindelse med humanitær bistand kan og bør den umiddelbare reaktion håndteres som en meget mere fokuseret aktivitet. Udkastet til resolution til drøftelse i Sikkerhedsrådet er - som alle ved - udarbejdet af USA og Det Forenede Kongerige for at klarlægge, hvordan besættelsesmagten ønsker, at tingene organiseres. Den irakiske nødfond er hjørnestenen til håndtering af alle beslutninger og økonomisk styring af landet og dets ressourcer. De beslutninger, der vedrører den irakiske nødfond og omfatter beslutninger om licenser i olieindustrien, træffes af besættelsesmagten, og Irak og FN tildeles i henhold til udkastet en konsulterende rolle i disse beslutninger. I henhold til udkastet gives der også immunitet til beslutningstagerne, og de resterende penge - fra olie for mad-programmet - vil formentlig også gå til denne fond og blive administreret på samme måde. Programmet er planlagt til at køre i 12 måneder og derefter fortsætte uden ændringer - uden ændring af bestemmelserne - hvis der ikke træffes nye beslutninger af Sikkerhedsrådet, hvoraf disse to største magthavere er permanente medlemmer. Kommissionens involvering i genopbygningsfasen vil naturligvis afhænge af udbyttet af disse drøftelser i Sikkerhedsrådet - det er klart. På det uformelle ministermøde på Rhodos opfordrede Rådet Kommissionen til at tage konkrete skridt til at identificere muligheder for EU's deltagelse i genopbygningen af Irak. Vi har derfor intensiveret vores kontakter med de relevante internationale organisationer (Verdensbanken, IMF og FN) med henblik på at samarbejde om vurderingen af situationen i Irak. Kommissionen har opnået særlig ekspertise inden for forskellige aspekter af genopbygning og rehabilitering gennem andre krisesituationer, f.eks. Kosovo, Østtimor, Afghanistan og Côte d'Ivoire. Men konkrete beslutninger skal under alle omstændigheder træffes på grundlag af relevante politiske rammer og en fornuftig vurdering af behov samt en proces, der involverer både det internationale samfund og Irak. En sidste kommentar til de regionale forhold: EU er meget indstillet på at tilbyde en regional tilgang til stabilisering, som vil være meget vigtig i Iraks tilfælde. Vores bånd til regionen er allerede meget vigtige. Barcelona-processen, den omfattende dialog, menneskerettighederne og igangværende politiske og samarbejdsforhandlinger med Irak, de igangværende forhandlinger vedrørende et frihandelsområde med Golfstaternes Samarbejdsråd, ministermøderne og vores meget tætte politiske bånd med Tyrkiet udgør alt sammen et solidt grundlag for at fastsætte en aktiv og konstruktiv EU-politik efter Irak-konflikten. Vi skal fortsat vurdere, hvordan vi bedst styrker vores politiske dialog og rolle i den pågældende region. Jeg ønskede at få et førstehåndsindtryk af den humanitære situation i landet gennem drøftelser med vores partnere - FN, Røde Kors og ngo'erne, det amerikanske kontor for genopbygning og humanitær bistand (ORHA) - og medlemsstaterne samt gennem projektbesøg. I denne sammenhæng mødte jeg formanden for Den Internationale Røde Kors Komité, hr. Kellenberger, ambassadør Ward, der leder søjlen for humanitær bistand, FN's humanitære koordinator, hr. Lopes da Silva, en lang række ngo'er og medlemsstater i Baghdad. Jeg besøgte grundvandsstationen Abu Nawas og det store hospital Al Yarmouk. Et andet mål var at evaluere mulighederne for åbning af et ECHO-kontor i Baghdad. Der er fundet lokaliteter, og kontoret skal åbne i slutningen af maj. Der har allerede været ECHO-personale i Baghdad i et stykke tid. Min vurdering af den humanitære situation i Irak er, at den ikke kan karakteriseres som en humanitær katastrofe. Den direkte humanitære virkning af krigen har heldigvis været mindre end forventet af de fleste humanitære organisationer. Der har ikke været enorme folkevandringer, og de direkte tab af menneskeliv som følge af konflikten har heldigvis også været langt færre end forudset i starten. Der er ikke desto mindre meget store humanitære behov, og situationen er stadig skrøbelig, især i byområder - det drejer sig om mere end 2-3 vigtige byer - hvor et af de største problemer stadig er adgangen til rent vand og lignende. Der kan let opstå en humanitær katastrofe, hvis besættelsesmagten ikke håndhæver lov og orden, og hvis institutionerne ikke genaktiveres. Sikkerhed er stadig et meget reelt problem for mennesker, der prøver at komme til og fra arbejde i Irak. Ifølge Genève-konventionen er det besættelsesmagtens forpligtelse ikke blot at reetablere og opretholde lov og orden på alle områder, men også at sikre, at mennesker har fuld og sikker adgang til de vigtigste varer og tjenesteydelser, samt gøre det muligt for befolkningen at vende tilbage til arbejdet. Trods disse forhold har det internationale samfund en forpligtelse til at hjælpe konfliktens ofre, og Kommissionen har som allerede nævnt indtil nu godkendt humanitære hjælpeforanstaltninger til et beløb på 22,5 millioner euro. Foranstaltningerne omfatter nødhjælp, nødforsyninger af medicin og medicinsk udstyr, vandforsyning og grundlæggende, meget basal genoprettelse af infrastrukturerne for sundhed, vand og sanitet. ECHO støtter også OCHA - FN's kontor for koordination af humanitære anliggender - og gør det muligt at arbejde effektivt. Der vil blive truffet beslutning om de resterende 77,5 af de 100 millioner euro, der er tildelt, i takt med vurderingen og identifikationen af yderligere behov. Prioriteten for ECHO i øjeblikket er at støtte en hurtig genoprettelse af sociale myndigheder, sundhedsvæsen, herunder genoptagelse af vaccinationskampagner, effektiv koordination af humanitær bistand, fastholdelse af fokus på miner og aktiviteter til demontering af miner. ECHO planlægger endvidere støtte til Verdensfødevareprogrammet for at afhjælpe fødevarefordelingen. Jeg håber, at der vil være tale om en midlertidig udfordring. Under olie for mad-programmet var systemet velorganiseret: 44.000 lokale forsyningssteder, der år efter år opfyldte 60 % af befolkningens fødevarekrav. Det var en stor operation, hvor de irakiske myndigheder havde ansvaret for de to sydlige dele af landet, og FN havde ansvaret for den nordlige del. Vi skal sikre, at hele apparatet fungerer, for vi kan ikke bare forlade os på et markedsøkonomisk mirakel til håndtering af situationen fra uge til uge, det vil være at bede om kaos og katastrofe. Men det lader til, at alle i den pågældende situation forstår dette. Det er dog en meget kompliceret situation."@da1 "Herr Präsident, ich möchte als Erstes über meinen Besuch in Bagdad vor einer Woche berichten. Ich wollte mit meiner Reise in den Irak vor allen Dingen signalisieren, dass wir unsere humanitäre Hilfe fortsetzen werden und dass das irakische Volk weiterhin auf unsere Solidarität zählen kann. Ich erinnere daran, dass ECHO seit 1992 und vor dem aktuellen Konflikt 157 Mio. EUR für die humanitäre Hilfe bereitgestellt hat, in erster Linie für Gesundheitsprojekte und elementare sanitäre Einrichtungen. Dieses Programm wurde zusätzlich zu dem Programm „Öl für Nahrungsmittel“ durchgeführt, und damit leistete ECHO den größten Beitrag zur humanitären Hilfe im Irak. Nach dem Ausbruch des Konflikts wurden insgesamt 100 Mio. EUR für den humanitären Bedarf zugesagt. Davon wurden nun 22,5 Mio. EUR bereitgestellt, die hauptsächlich für Projekte zur Gesundheits- und Wasserversorgung eingesetzt werden. Was den allgemeinen politischen Rahmen anbelangt, ist die Diskussion im UN-Sicherheitsrat über den Entwurf für eine UN-Resolution ein positiver Schritt dahin, die Debatte über die Zukunft des Irak wieder in die Vereinten Nationen zu verlagern. Es gibt viele gute Gründe, weshalb wir ganz klar zwischen humanitären Soforthilfemaßnahmen und der ganzen Diskussion um den Wiederaufbau unterscheiden. Dies sind zwei völlig verschiedene Dinge. Mit allem, was den Wiederaufbau betrifft, geraten wir sofort mitten hinein in die politischen Diskussionen über die Struktur und die Strukturierung der Macht im neuen Irak. Bei der humanitären Hilfe kann und sollte die Soforthilfe jedoch als sehr viel gezieltere Maßnahme eingesetzt werden. Dieser Resolutionsentwurf des Sicherheitsrats wurde, wie allgemein bekannt ist, von den USA und dem Vereinigten Königreich vorgelegt, um klarzustellen, wie die Dinge aus der Sicht der Besatzungsmächte organisiert werden sollten. Der Hilfsfonds für den Irak ist der Eckpfeiler für alle Entscheidungen und die finanzielle Verwaltung des Landes und seiner Ressourcen. Der Resolutionsentwurf sieht vor, dass die Entscheidungen, die diesen Hilfsfonds zur Unterstützung des Irak betreffen, sowie Grundsatzentscheidungen über die Vergabe von Förderrechten in der Ölindustrie von den Besatzungsmächten getroffen werden sollen und die irakische Seite und die UN eine beratende Rolle einnehmen. Nach dem Resolutionsentwurf würden außerdem diejenigen Immunität genießen, die diese Entscheidungen treffen, und es ist vorgesehen, dass die noch vorhandenen Mittel, das Geld, das im Rahmen des Programms „Öl für Nahrungsmittel“ nicht ausgegeben wurde, ebenfalls in diesen Fonds fließen und wie die übrigen Mittel verwaltet werden. Der Fonds soll zunächst für eine Dauer von 12 Monaten eingerichtet und danach unverändert, das heißt ohne jegliche Änderung der Bestimmungen, weiterlaufen, wenn vom Sicherheitsrat, in dem diese beiden wichtigsten Besatzungsmächte einen ständigen Sitz haben, dazu keine neuen Beschlüsse gefasst werden. Es liegt auf der Hand, dass die Beteiligung der Kommission in der Wiederaufbauphase vom Ergebnis dieser Diskussionen im Sicherheitsrat abhängen wird. Beim informellen Ministertreffen in Rhodos wurde die Kommission vom Rat aufgefordert, konkrete Schritte zu unternehmen, um die Möglichkeiten einer Beteiligung der EU am Wiederaufbau des Irak zu klären. Wir haben daher unsere Arbeitsbeziehungen mit den maßgeblichen internationalen Organisationen (Weltbank, IWF und UN) intensiviert, um eine gemeinsame Analyse der Lage im Irak zu erarbeiten. Die Kommission hat sich durch ihre Arbeit bei der Bewältigung anderer Krisensituationen, wie im Kosovo, in Osttimor, in Afghanistan und an der Elfenbeinküste, eine spezielle Kompetenz im Hinblick auf verschiedene Aspekte des Wiederaufbaus erworben. Konkrete Entscheidungen müssen jedoch grundsätzlich auf der Basis eines geeigneten politischen Rahmens und einer gründlichen Bedarfsabschätzung getroffen und mit der internationalen Gemeinschaft und der irakischen Seite abgestimmt werden. Abschließend noch ein Wort zur regionalen Dimension: Die Union verfügt über ideale Voraussetzungen, um einen regionalen Ansatz für die Stabilisierung zu bieten, der im Falle des Irak von größter Bedeutung ist. Wir verfügen bereits über sehr wichtige Verbindungen zu dieser Region. Der Barcelona-Prozess, der umfassende Dialog, die Gespräche über Menschenrechtsfragen sowie die laufenden politischen Gespräche und die Kooperationsverhandlungen mit dem Iran, die aktuellen Verhandlungen über eine Freihandelszone mit dem Golf-Kooperationsrat, die Ministertreffen und unsere sehr engen politischen Beziehungen mit der Türkei, all diese Dinge bilden eine solide Basis, auf der wir nach dem Irak-Konflikt eine aktive und konstruktive EU-Politik aufbauen können. Wir müssen immer wieder neu prüfen, wie wir unseren politischen Dialog und unsere Rolle in der Region am besten stärken können. Ich wollte mir durch die Gespräche mit unseren Partnern – der UNO, dem Roten Kreuz und NRO sowie dem unter amerikanischer Leitung stehenden Office for Reconstruction and Humanitarian Aid (ORHA) – und den Mitgliedstaaten sowie durch Besuche bei den einzelnen Projekten selbst einen Eindruck über die humanitäre Lage im Land verschaffen. Zu diesem Zweck habe ich mit dem Präsidenten des IKRK, Herrn Kellenberger, mit Botschafter Ward, dem Leiter der Abteilung für humanitäre Hilfe des ORHA, mit dem UN-Koordinator für humanitäre Hilfe, Herrn Lopes da Silva, mit zahlreichen NRO sowie mit den in Bagdad vertretenen Mitgliedstaaten gesprochen. Ich habe die Rohwasserpumpstation Abu Nawas und das große Al-Yarmouk-Krankenhaus besucht. Ein weiteres Ziel war es, zu prüfen, ob in Bagdad ein ECHO-Büro eingerichtet werden kann. Mittlerweile wurden geeignete Räumlichkeiten gefunden, und wenn alle Verwaltungsverfahren abgeschlossen sind, kann das Büro Ende Mai eröffnet werden. Mitarbeiter von ECHO halten sich bereits seit einiger Zeit in Bagdad auf. Nach meiner Einschätzung kann die humanitäre Lage im Irak nicht als humanitäre Katastrophe bezeichnet werden. Die unmittelbaren humanitären Auswirkungen des Krieges sind glücklicherweise nicht so groß wie von den meisten humanitären Organisationen befürchtet. Es gab keine großen Flüchtlingsströme, und die Zahl der Menschen, die in diesem Konflikt getötet wurden, war glücklicherweise ebenfalls weit geringer als ursprünglich angenommen. Dennoch besteht erheblicher Bedarf an humanitärer Hilfe, und insbesondere in den großen Städten ist die Lage instabil. Dabei handelt es sich nicht nur um zwei oder drei Städte, in denen die Versorgung mit sauberem Wasser noch immer sehr problematisch ist und weitere ähnliche Probleme bestehen. Es könnte leicht zu einer humanitären Katastrophe kommen, wenn es den Besatzungsmächten nicht gelingt, die öffentliche Sicherheit und Ordnung wiederherzustellen und wenn die Institutionen ihre Arbeit nicht bald wieder aufnehmen und die Verantwortung wieder übernehmen können. Die Sicherheit ist weiterhin ein großes Problem für die Menschen im Irak, die Arbeit finden oder ihre bisherige Arbeit wieder aufnehmen wollen. Nach der Genfer Konvention sind die Besatzungsmächte nicht nur verpflichtet, die öffentliche Sicherheit und Ordnung in allen von ihnen kontrollierten Gebieten wiederherzustellen und aufrechtzuerhalten, sondern auch sicherzustellen, dass die Bevölkerung uneingeschränkt und ohne Gefährdung Zugang zu lebenswichtigen Gütern und Dienstleistungen hat und dass die Menschen ihre Arbeit wieder aufnehmen können. Dessen ungeachtet hat auch die internationale Gemeinschaft die Pflicht, die Bevölkerung zu unterstützen, die unter der Situation zu leiden hat. Wie ich bereits erwähnte, hat die Kommission bis heute humanitäre Hilfsprogramme mit einem Finanzvolumen von 22,5 Mio. EUR gebilligt. Hierzu zählen Soforthilfemaßnahmen, Hilfslieferungen von Medikamenten und medizinischen Versorgungsgütern, die Wasserversorgung und Sofortmaßnahmen zur Wiederherstellung der Infrastrukturen für die Gesundheits-, Wasser- und sanitäre Versorgung. ECHO unterstützt außerdem das Büro für die Koordinierung der humanitären Angelegenheiten der UN, OCHA, und sorgt dafür, dass diese Stelle wirksame Arbeit leisten kann. Die verbleibenden 77,5 Mio. EUR der zugesagten 100 Mio. EUR werden dann für Programme zur Verfügung gestellt und einer entsprechenden Entscheidung unterworfen, wenn der weitere Bedarf ermittelt worden ist. Die wichtigsten Ziele von ECHO sind derzeit die Unterstützung des raschen Wiederaufbaus der sozialen Dienste, insbesondere der Gesundheitsdienste. Dazu zählt auch die Fortsetzung der Impfmaßnahmen, die wirksame Koordinierung der humanitären Hilfe, die Aufklärung der Bevölkerung über Minengefahren sowie Minenräumaktionen. Vorgesehen ist außerdem die Unterstützung des Welternährungsprogramms, um die Lücken im Programm zur Verteilung von Lebensmitteln schließen zu helfen. Ich hoffe, dass dies nur für eine Übergangszeit notwendig sein wird. Im Rahmen des Programms „Öl für Nahrungsmittel“ war das System gut organisiert: Über 44 000 lokale Verteilstellen, die ununterbrochen tätig waren, wurden 60 % des Nahrungsmittelbedarfs der Bevölkerung gedeckt. Dies war eine groß angelegte Operation, bei der die irakischen Behörden für die Versorgung der beiden südlichen Landesteile und die UN für den Norden zuständig waren. Wir müssen sicherstellen, dass der Irak die notwendige Unterstützung erhält, denn die Katastrophe wäre vorprogrammiert, wenn wir darauf hoffen würden, dass sich durch die Marktwirtschaft auf wundersame Weise alle Probleme von einer Woche auf die andere lösen ließen. Dies ist allen Beteiligten der verschiedenen Stellen klar. Trotzdem handelt es sich um eine komplizierte Aufgabe."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να ξεκινήσω εξιστορώντας την επίσκεψή μου στη Βαγδάτη την περασμένη εβδομάδα. Ταξίδεψα εκεί με τον γενικό στόχο να δηλώσω τη συνεχιζόμενη ανθρωπιστική υποστήριξή μας και την αλληλεγγύη μας προς τον ιρακινό λαό. Υπενθυμίζω ότι η ECHO, η Υπηρεσία Ανθρωπιστικής Βοήθειας της Ευρωπαϊκής Κοινότητας έχει διαθέσει από το 1992 και πριν από την παρούσα σύγκρουση 157 εκατομμύρια ευρώ σε ανθρωπιστική βοήθεια, κυρίως στους τομείς της υγείας και της αποχέτευσης. Το πρόγραμμα αυτό ήταν συμπληρωματικό του προγράμματος “πετρέλαιο έναντι τροφίμων” και, στην πραγματικότητα, κατέστησε την ECHO τον μεγαλύτερο χορηγό ανθρωπιστικής βοήθειας στη χώρα. Μετά το ξέσπασμα της σύγκρουσης, εξασφαλίστηκαν συνολικά 100 εκατομμύρια ευρώ για ανθρωπιστικές ανάγκες, από τα οποία 22,5 εκατομμύρια ευρώ έχουν ήδη δεσμευθεί και χρησιμοποιούνται, κυρίως για δράσεις που αφορούν την υγεία και το νερό. Όσον αφορά το ευρύτερο πολιτικό πλαίσιο, η συζήτηση στο Συμβούλιο Ασφαλείας του ΟΗΕ ενός σχεδίου ψηφίσματος του Συμβουλίου Ασφαλείας του ΟΗΕ αποτελεί ένα θετικό βήμα για την επαναφορά στα Ηνωμένα Έθνη της συζήτησης για το μέλλον του Ιράκ. Κάνουμε έναν πολύ σαφή διαχωρισμό –για πολλούς βάσιμους λόγους– μεταξύ της άμεσης ανταπόκρισης στις ανθρωπιστικές ανάγκες και της συνολικής συζήτησης για την ανασυγκρότηση. Είναι πολύ διαφορετικά θέματα. Καθετί που αφορά την ανασυγκρότηση μας φέρνει αμέσως στο κέντρο πολιτικών συζητήσεων για τη δομή και τη διάρθρωση των εξουσιών στο νέο Ιράκ. Στην περίπτωση της ανθρωπιστικής βοήθειας, ωστόσο, η άμεση ανταπόκριση μπορεί και θα πρέπει να αντιμετωπίζεται ως μια πολύ πιο επικεντρωμένη δραστηριότητα. Αυτό το σχέδιο ψηφίσματος του Συμβουλίου Ασφαλείας έχει, όπως ξέρουν όλοι, υποβληθεί από τις ΗΠΑ και το Ηνωμένο Βασίλειο για να αποσαφηνιστεί το πώς θα ήθελαν οι δυνάμεις κατοχής να οργανωθούν τα πράγματα. Το Ταμείο Βοηθείας για το Ιράκ αποτελεί τον ακρογωνιαίο λίθο για τον χειρισμό όλων των αποφάσεων και της οικονομικής διαχείρισης της χώρας και των πόρων της. Βάσει του σχεδίου ψηφίσματος, οι αποφάσεις που αφορούν αυτό το Ταμείο Βοηθείας για το Ιράκ, όπως και οι αποφάσεις για τις αδειοδοτήσεις στη βιομηχανία πετρελαίου, θα λαμβάνονται από τις δυνάμεις κατοχής, ενώ στην ιρακινή πλευρά και στον ΟΗΕ δίδεται συμβουλευτικός ρόλος στις αποφάσεις αυτές. Το σχέδιο ψηφίσματος προβλέπει επίσης ασυλία για εκείνους που λαμβάνουν αυτές τις αποφάσεις και τα εναπομείναντα κονδύλια –το μη δαπανηθέν υπόλοιπο από το πρόγραμμα “πετρέλαιο έναντι τροφίμων”– θα πρέπει επίσης να κατατεθούν στο ταμείο αυτό και να υπόκεινται στην ίδια διαχείριση με τα υπόλοιπα. Το ταμείο υποτίθεται ότι θα λειτουργήσει για 12 μήνες, αλλά μετά θα συνεχιστεί αμετάβλητο –με αμετάβλητες όλες τις διατάξεις– αν δεν ληφθούν νέες αποφάσεις για τον σκοπό αυτό από το Συμβούλιο Ασφαλείας, του οποίου αυτές οι δύο κύριες δυνάμεις κατοχής είναι μόνιμα μέλη. Η εμπλοκή της Επιτροπής στη φάση της ανασυγκρότησης θα εξαρτηθεί φυσικά από το αποτέλεσμα αυτών των συνομιλιών στο Συμβούλιο Ασφαλείας – αυτό είναι αυτονόητο. Στο άτυπο συμβούλιο υπουργών στη Ρόδο, το Συμβούλιο κάλεσε την Επιτροπή να κάνει συγκεκριμένες κινήσεις προκειμένου να ξεκινήσει ο εντοπισμός των δυνατοτήτων συμμετοχής της ΕΕ στην ανασυγκρότηση του Ιράκ. Αυξήσαμε, επομένως, τις επαφές εργασίας μας με τους σχετικούς διεθνείς οργανισμούς (την Παγκόσμια Τράπεζα, το ΔΝΤ και τον ΟΗΕ) με σκοπό να προωθήσουμε από κοινού την ανάλυσή μας για την κατάσταση στο Ιράκ. Η Επιτροπή έχει αποκτήσει συγκεκριμένη εμπειρία σε διάφορες πτυχές της ανασυγκρότησης και της αποκατάστασης από άλλες καταστάσεις κρίσης, όπως το Κοσσυφοπέδιο, το Ανατολικό Τιμόρ, το Αφγανιστάν και η Ακτή Ελεφαντοστού. Όμως, σε κάθε περίπτωση, θα πρέπει να ληφθούν συγκεκριμένες αποφάσεις με βάση ένα κατάλληλο πολιτικό πλαίσιο και μια πραγματική εκτίμηση των αναγκών και μέσω μιας συμμετοχικής διαδικασίας με τη διεθνή κοινότητα και τους ίδιους τους Ιρακινούς. Ένα τελευταίο σχόλιο για την περιφερειακή διάσταση: η Ένωση είναι σε πολύ καλή θέση για να προσφέρει μια περιφερειακή προσέγγιση της σταθεροποίησης, η οποία θα είναι εξαιρετικά σημαντική στην περίπτωση του Ιράκ. Οι δεσμοί μας με την περιοχή είναι ήδη πολύ σημαντικοί. Η διαδικασία της Βαρκελώνης, ο σφαιρικός διάλογος, τα ανθρώπινα δικαιώματα και οι συνεχιζόμενες διαπραγματεύσεις για την πολιτική και τη συνεργασία με το Ιράν, οι συνεχιζόμενες διαπραγματεύσεις για μια ζώνη ελεύθερου εμπορίου με το Συμβούλιο Συνεργασίας του Περσικού Κόλπου, οι υπουργικές συσκέψεις και οι πολύ στενοί πολιτικοί δεσμοί μας με την Τουρκία – όλα αυτά αποτελούν μια στέρεα βάση για την οικοδόμηση μιας ενεργητικής και εποικοδομητικής πολιτικής της ΕΕ μετά τη σύγκρουση στο Ιράκ. Πρέπει να εξετάζουμε συνεχώς πώς μπορούμε να ενισχύσουμε καλύτερα τον πολιτικό μας διάλογο και ρόλο στην περιοχή. Ήθελα να σχηματίσω μια εντύπωση από πρώτο χέρι για την ανθρωπιστική κατάσταση στη χώρα μέσα από συζητήσεις με τους εταίρους μας –τον ΟΗΕ, τον Ερυθρό Σταυρό και τις ΜΚΟ, την υπό αμερικανική ηγεσία Υπηρεσία για την Ανοικοδόμηση και την Ανθρωπιστική Βοήθεια (ORHA)– και τα κράτη μέλη και μέσα από επισκέψεις στα έργα. Για τον σκοπό αυτό, συναντήθηκα με τον Πρόεδρο της ΔΕΕΣ κ. Kellenberger, τον πρέσβη κ. Ward, επικεφαλής του πυλώνα ανθρωπιστικής βοήθειας της ORHA, τον συντονιστή ανθρωπιστικής βοήθειας του ΟΗΕ κ. Lopes da Silva, μεγάλο αριθμό ΜΚΟ και τα κράτη μέλη που έχουν παρουσία στη Βαγδάτη. Επισκέφθηκα τον σταθμό άντλησης ακάθαρτου ύδατος Abu Nawas και το μεγάλο νοσοκομείο Al Yarmouk. Ένας άλλος στόχος ήταν η αξιολόγηση της δυνατότητας δημιουργίας ενός γραφείου της ECHO στη Βαγδάτη. Έχει τώρα εντοπιστεί ο χώρος και, αφού ολοκληρωθούν οι διοικητικές διαδικασίες, το γραφείο προβλέπεται να ανοίξει στα τέλη Μαΐου. Προσωπικό του ECHO βρίσκεται στη Βαγδάτη εδώ και λίγο καιρό. Η εκτίμησή μου για την ανθρωπιστική κατάσταση στο Ιράκ είναι ότι δεν μπορεί να χαρακτηριστεί ως ανθρωπιστική καταστροφή. Η άμεση ανθρωπιστική επίδραση του πολέμου ήταν ευτυχώς μικρότερη από ό,τι ανέμεναν οι περισσότερες ανθρωπιστικές οργανώσεις. Δεν υπήρξαν μαζικές μετακινήσεις πληθυσμών και οι άμεσες απώλειες ως αποτέλεσμα της σύγκρουσης υπήρξαν επίσης, ευτυχώς, πολύ λιγότερες από ό,τι προέβλεπαν μερικές από τις αρχικές εκτιμήσεις. Ωστόσο, υπάρχουν πολύ πραγματικές ανθρωπιστικές ανάγκες και η κατάσταση παραμένει εύθραυστη, ιδιαίτερα στα κυριότερα αστικά κέντρα –υπάρχουν πάνω από δύο-τρεις σημαντικές πόλεις σε αυτή την κατάσταση– όπου το κυρίως πρόβλημα παραμένει η διαθεσιμότητα ασφαλούς νερού και παρόμοια προβλήματα. Θα μπορούσε εύκολα να υπάρξει ανθρωπιστική καταστροφή, αν οι δυνάμεις κατοχής δεν καταφέρουν να επιβάλουν τον νόμο και την τάξη και αν οι θεσμοί δεν επανενεργοποιηθούν και δεν αναλάβουν και πάλι τις ευθύνες τους. Η ασφάλεια παραμένει ένα πραγματικό πρόβλημα για τους ανθρώπους που προσπαθούν να πάνε στη δουλειά τους ή να επιστρέψουν στο Ιράκ για να εργαστούν. Σύμφωνα με τις Συμβάσεις της Γενεύης αποτελεί υποχρέωση των δυνάμεων κατοχής όχι μόνο να αποκαταστήσουν και να διατηρήσουν τον νόμο και την τάξη σε όλες τις περιοχές που βρίσκονται υπό το έλεγχό τους, αλλά και να διασφαλίσουν ότι οι πολίτες έχουν πλήρη και ασφαλή πρόσβαση σε ζωτικά αγαθά και υπηρεσίες και να καταστήσουν δυνατή την επιστροφή των πολιτών στις εργασίες τους. Παρόλα αυτά, η διεθνής κοινότητα, ως τέτοια, έχει υποχρέωση να συνδράμει τα θύματα της κατάστασης και η Επιτροπή έχει μέχρι στιγμής εγκρίνει επιχειρήσεις ανθρωπιστικής βοήθειας, όπως ανάφερα ήδη, που ανέρχονται σε 22,5 εκατομμύρια ευρώ. Αυτές περιλαμβάνουν άμεση βοήθεια, επείγουσα προμήθεια φαρμάκων και ιατρικού εξοπλισμού, υδροδότηση και βασική, εξαιρετικά άμεση αποκατάσταση των υποδομών υγείας, ύδρευσης και αποχέτευσης. Η ECHO υποστηρίζει επίσης το Γραφείο Συντονισμού Ανθρωπιστικών Υποθέσεων (OCHA) –τον συντονιστή του ΟΗΕ– και επιτρέπει την αποτελεσματική λειτουργία του. Τα υπόλοιπα 77,5 εκατομμύρια ευρώ από τα 100 εκατομμύρια που έχουν εξασφαλιστεί θα προγραμματιστούν και θα ληφθούν αποφάσεις ανάλογα με την εκτίμηση και τον εντοπισμό των περαιτέρω αναγκών. Οι τρέχουσες προτεραιότητες της ECHO είναι η υποστήριξη της ταχείας αποκατάστασης των κοινωνικών υπηρεσιών, ιδιαίτερα της υγειονομικής περίθαλψης, συμπεριλαμβανομένης της επανέναρξης των εκστρατειών εμβολιασμού, ο αποτελεσματικός συντονισμός της ανθρωπιστικής συνδρομής, η ευαισθητοποίηση σε σχέση με τις νάρκες και δραστηριότητες αποναρκοθέτησης. Προβλέπει επίσης στήριξη του Παγκοσμίου Επισιτιστικού Προγράμματος, για να βοηθήσει να καλυφθούν τα κενά στο πρόγραμμα διανομής τροφίμων. Ελπίζω ότι αυτή θα είναι μια μεταβατική πρόκληση. Με το πρόγραμμα “πετρέλαιο έναντι τροφίμων” το σύστημα ήταν καλά οργανωμένο: 44.000 τοπικά σημεία διανομής, τα οποία λειτουργούσαν όλο το χρόνο, κάλυπταν το 60% των αναγκών του πληθυσμού σε τρόφιμα. Ήταν μια τεράστια επιχείρηση, όπου οι ίδιες οι ιρακινές αρχές ήταν υπεύθυνες για τα δύο νότια τμήματα της χώρας και ο ΟΗΕ για το βόρειο. Πρέπει να διασφαλίσουμε ότι το όλο πράγμα λειτουργεί, γιατί το να περιμένουμε κάποιο θαύμα της οικονομίας της αγοράς να δώσει λύση σε όλα αυτά από την μια εβδομάδα στην άλλη οδηγεί σίγουρα σε αναταραχή και καταστροφή. Αυτό το κατανοούν καλά όλοι οι εμπλεκόμενοι στην κατάσταση. Είναι, ωστόσο, μια περίπλοκη επιχείρηση."@el8 "Señor Presidente, empezaré informándoles de mi visita a Bagdad de hace una semana. Viajé a esa ciudad con el objetivo general de demostrar nuestro permanente apoyo humanitario y nuestra solidaridad con el pueblo iraquí. Me permito recordarles que, desde 1992 y hasta el conflicto actual, la Oficina Humanitaria de la Comunidad Europea asignó al Iraq 157 millones de euros de ayuda humanitaria, fundamentalmente para sanidad y saneamiento. Este programa complementaba al programa «Petróleo por alimentos» y, de hecho, convirtió a la Oficina Humanitaria de la Comunidad Europea en el mayor donante de ayuda humanitaria a ese país. Tras el estallido del conflicto, se asignaron 100 millones de euros en total para necesidades humanitarias, de los cuales ya se han comprometido y se están utilizando 22,5 millones de euros, fundamentalmente para actividades relativas a la sanidad y al agua. En relación con el marco político general, los debates en el Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas sobre un proyecto de resolución del Consejo de Seguridad constituyen un paso adelante para conseguir que el debate sobre el futuro del Iraq vuelva a las Naciones Unidas. Hacemos una distinción muy clara –por muchas razones– entre la respuesta inmediata a las necesidades humanitarias y todo el debate sobre la reconstrucción. Son dos cuestiones muy diferentes. Todo lo relacionado con la reconstrucción nos lleva inmediatamente al centro de los debates políticos sobre la estructura y la estructuración del poder en el nuevo Iraq. En el caso de la ayuda humanitaria, sin embargo, la respuesta inmediata puede y debe gestionarse como una actividad mucho más centrada. Este proyecto de resolución del Consejo de Seguridad ha sido presentado, como todo el mundo sabe, por los Estados Unidos y el Reino Unido para clarificar cómo desean las fuerzas de ocupación que se organicen las cosas. El Fondo de Asistencia Iraquí es la piedra angular para llevar a cabo todas las decisiones y la gestión financiera del país y sus recursos. De acuerdo con ese proyecto de resolución, las decisiones sobre este Fondo de Asistencia Iraquí y también las decisiones relativas a la concesión de licencias en la industria del petróleo serán tomadas por las fuerzas de ocupación, mientras que se otorga al Iraq y a la ONU un papel consultivo en esas decisiones. El proyecto de resolución también daría inmunidad a los que toman esas decisiones, y el resto del dinero –el dinero no gastado del programa «Petróleo por alimentos»– se incluiría también en ese fondo y sería administrado como el resto del mismo. Se supone que este sistema duraría 12 meses, pero a partir de ese plazo se prorrogaría sin cambios –sin cambios en ninguna de sus disposiciones– si el Consejo de Seguridad, del que son miembros permanentes las dos potencias ocupantes, no tomara ninguna decisión a tal efecto. La participación de la Comisión en la fase de reconstrucción dependerá, por supuesto, del resultado de esas conversaciones en el Consejo de Seguridad, como es evidente. En el Consejo de Ministros informal de Rodas, el Consejo invitó a la Comisión a dar algunos pasos concretos para empezar a discernir posibilidades para la participación de la UE en la reconstrucción del Iraq. Por lo tanto, hemos incrementado nuestros contactos de trabajo con las organizaciones internacionales relevantes (Banco Mundial, FMI y Naciones Unidas), con el fin de presentar conjuntamente nuestros análisis sobre la situación en el Iraq. La Comisión ha desarrollado una competencia específica en diversos aspectos de la reconstrucción y la rehabilitación en otras situaciones de crisis, como las de Kosovo, Timor Oriental, el Afganistán y Côte d’Ivoire. Sin embargo, en cualquier caso habrá que tomar decisiones concretas sobre la base de un marco político apropiado y una sólida evaluación de las necesidades, así como a través de un proceso participativo con la comunidad internacional y los propios iraquíes. Un comentario final sobre la dimensión regional: la Unión está muy bien situada para ofrecer un enfoque regional de la estabilización, que será extraordinariamente importante en el caso del Iraq. Nuestras relaciones con la región son ya muy importantes El proceso de Barcelona, el diálogo amplio, los derechos humanos y unas negociaciones políticas y de cooperación continuas con Irán, las negociaciones, aún en curso, sobre un espacio de libre comercio con el Consejo de Cooperación del Golfo, las reuniones ministeriales y nuestros estrechos vínculos políticos con Turquía, todo esto constituye un sólido cimiento sobre el que construir una política comunitaria activa y constructiva después del conflicto iraquí. Tenemos que evaluar continuamente la mejor manera de reforzar nuestro diálogo y nuestro papel político en la región. Quería tener una impresión de primera mano sobre la situación humanitaria en el país a través de conversaciones con nuestros socios –la ONU, la Cruz Roja y ONG, la Oficina de Reconstrucción y Ayuda Humanitaria (ORAH) bajo dirección estadounidense– y los Estados miembros, así como a través de visitas a proyectos. A tal fin, me reuní con el Presidente del CICR, Sr. Kellenberger, con el Embajador Ward, que dirige el pilar de ayuda humanitaria de la ORAH, con el Coordinador Humanitario de la ONU, Sr. Lopes da Silva, con un gran número de ONG y con los Estados miembros presentes en Bagdad. Visité la estación de bombeo de agua natural Abu Nawas y el gran hospital Al Yarmouk. Otro de mis objetivos era evaluar las posibilidades de apertura de una sede de la Oficina Humanitaria de la Comunidad Europea en Bagdad. Ya se ha encontrado un local y la oficina debería abrir sus puertas para finales de mayo, una vez concluyan los trámites administrativos. Hace ya tiempo que hay personal de la Oficina Humanitaria de la Comunidad Europea en Bagdad. Según mi apreciación, la situación humanitaria en el Iraq no puede calificarse de catástrofe humanitaria. Afortunadamente, la incidencia directa de la guerra en el aspecto humanitario ha sido menor de lo que la mayor parte de las agencias humanitarias preveían. No se han producido desplazamientos masivos de la población y las víctimas directas del conflicto han sido, por fortuna, mucho menos numerosas de lo previsto en algunos de los cálculos iniciales. No obstante, hay necesidades humanitarias muy reales y la situación sigue siendo frágil, sobre todo en los principales centros urbanos –hay más de dos o tres ciudades importantes a este respecto– en los que el problema sigue siendo la disponibilidad de agua segura y otras dificultades similares. Podría producirse fácilmente un desastre humanitario si las fuerzas de ocupación no consiguen instaurar la ley y el orden y las instituciones no se reactivan y se vuelven a poner al mando. La seguridad sigue siendo un problema muy real para las personas que intentan ir o volver al trabajo en el Iraq. De acuerdo con las Convenciones de Ginebra, las fuerzas de ocupación están obligadas no solo a restaurar y mantener la ley y el orden en todos los lugares bajo su control, sino también a garantizar que las personas pueden acceder con seguridad a bienes y servicios esenciales, así como a posibilitar que las personas vuelvan a sus puestos de trabajo. A pesar de esto, la comunidad internacional como tal tiene la obligación de ayudar a las víctimas de la situación, y la Comisión ha aprobado hasta ahora operaciones de ayuda humanitaria, como ya he mencionado, por importe de 22,5 millones de euros. Entre ellas se incluye ayuda de emergencia, suministros de emergencia de medicamentos y equipos médicos, suministro de agua y rehabilitación básica e inmediata de las infraestructuras sanitarias, agua y saneamiento. La Oficina Humanitaria de la Comunidad Europea también ayuda a la Oficina para la Coordinación de Asuntos Humanitarios de las Naciones Unidas (OCHA), posibilitando que esta trabaje con eficacia. Los otros 77,5 millones de euros de los 100 millones asignados se programarán, y se tomarán decisiones al respecto, según se vayan evaluando e identificando otras necesidades. Las prioridades actuales de la Oficina Humanitaria de la Comunidad Europea consisten en apoyar la rápida restauración de los servicios sociales, sobre todo de la atención sanitaria, incluyendo la reanudación de las campañas de vacunación, la coordinación eficaz de la ayuda humanitaria, la sensibilización sobre las minas y actividades de desminado. También prevé ayuda para el Programa Mundial de Alimentos, con el fin de ayudar a cubrir las deficiencias del programa de distribución de alimentos. Espero que esta sea una dificultad transitoria. El sistema estaba bien organizado al amparo del programa «Petróleo por alimentos»: Un total de 44 000 establecimientos locales, que funcionaban año tras año, cubrían el 60% de las necesidades alimentarias de la población. Se trataba de una operación enorme, en la que las propias autoridades iraquíes se encargaban de las dos zonas del sur del país, mientras que la ONU se encargaba del norte. Debemos asegurarnos de que todo funcione, porque confiar en que un milagro de la economía de mercado solucione toda la cuestión de un día para otro nos abocaría a una situación de disturbios y al desastre. Todos los que están implicados de una u otra forma en esta situación lo comprenden bastante bien. Sin embargo, es una operación complicada."@es12 ". Arvoisa puhemies, haluan aluksi käsitellä viikko sitten tekemääni Bagdadin vierailua. Vierailuni kokonaistavoitteena oli viestittää jatkuvasta humanitaarisesta avustamme ja yhteisvastuullisuudestamme Irakin kansaa kohtaan. Muistutan, että ECHO on myöntänyt vuoden 1992 jälkeen ja ennen nykyistä konfliktia 157 miljoonaa euroa humanitaarista apua pääasiassa terveydenhuollon tarjoamiseen ja hygieniaolojen parantamiseen. Tämä ohjelma täydensi "öljyä ruokaa vastaan" –ohjelmaa ja teki ECHO:sta itse asiassa suurimman Irakille myönnettävän humanitaarisen avun lahjoittajan. Konfliktin puhjettua humanitaarisiin tarkoituksiin varattiin kaiken kaikkiaan 100 miljoonaa euroa, joista 22,5 miljoonaa on nyt myönnetty, ja näitä määrärahoja käytetään parhaillaan terveydenhoitoon ja vesihuoltoon. Laajempaa poliittista kehystä tarkasteltaessa YK:n turvallisuusneuvostossa käytävä keskustelu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaluonnoksesta on myönteinen askel tavoitteessa palauttaa Irakin tulevaisuutta koskeva keskustelu Yhdistyneiden kansakuntien yhteyteen. Erotamme – monestakin syystä – erittäin selvästi toisistaan välittömän reagoinnin humanitaarisiin tarpeisiin ja koko jälleenrakennusta koskevan keskustelun. Ne ovat aivan eri asioita. Kaikki jälleenrakennukseen liittyvä tuo meidät välittömästi keskelle poliittisia keskusteluja uuden Irakin rakenteesta ja vallan jäsentämisestä. Humanitaarisen avun kohdalla välitöntä reagointia voidaan ja pitää kuitenkin käsitellä huomattavasti selkeämmin kohdennettuna toimintana. Kuten kaikki tietävät, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat esittäneet luonnoksen turvallisuusneuvoston päätöslauselmaksi tehdäkseen selväksi, miten miehittäjävallat haluaisivat järjestää asiat. Irakin avustusrahastolla on keskeinen asema kaikkien päätösten sekä Irakin varainhoidon ja resurssien käsittelyssä. Miehittäjävaltojen on tarkoitus tehdä Irakin avustusrahastoa koskevat päätökset, jotka kattavat myös öljyteollisuuden lisensointipäätökset, ja Irakille ja YK:lle annetaan päätöslauselmaluonnoksessa neuvonantajan asema näissä päätöksissä. Päätöslauselmaluonnoksessa päätöksentekijöille myönnettäisiin lisäksi koskemattomuus, ja jäljellä olevat varat – "öljyä ruokaa vastaan" - ohjelman käyttämätön ylijäämä – on tarkoitus lisätä tähän rahastoon, ja niitä hallinnoitaisiin kuten muitakin rahaston varoja. Rahaston on tarkoitus olla toiminnassa 12 kuukautta ja jatkua sitten entisellään samoin säännöin, ellei turvallisuusneuvosto, jonka pysyviä jäseniä nämä kaksi suurinta miehittäjävaltiota ovat, tee uusia päätöksiä. Komission osallistuminen jälleenrakennusvaiheeseen riippuu tietenkin näiden turvallisuusneuvoston keskustelujen tuloksesta – se on itsestään selvää. Rhodoksella pidetyssä epävirallisessa ministerikokouksessa neuvosto kehotti komissiota käytännössä määrittämään EU:n mahdollisuudet osallistua Irakin jälleenrakennukseen. Olemme siksi tehostaneet yhteyksiämme merkittäviin kansainvälisiin järjestöihin (Maailmanpankkiin, Kansainväliseen valuuttarahastoon ja YK:hon) jatkaaksemme yhdessä Irakin tilanteen analysointia. Komissio on kehittänyt jälleenrakennuksen ja kunnostuksen eri näkökohtia koskevaa erityistä asiantuntemustaan aikaisemmissa kriisitilanteissa, kuten Kosovossa, Itä-Timorissa, Afganistanissa ja Norsunluurannikolla. Joka tapauksessa on tehtävä konkreettisia päätöksiä asianmukaisen poliittisen kehyksen pohjalta, ja tarpeita on arvioitava perinpohjaisesti kansainvälisen yhteisön ja irakilaisten osallistumisprosessin avulla. Lopuksi sanon muutaman sanan alueellisesta ulottuvuudesta: unionilla on erinomaiset edellytykset tarjota alueellinen lähestymistapa vakauttamiseen, mikä on äärimmäisen tärkeää Irakin tapauksessa. Siteemme kyseiseen alueeseen ovat jo nyt hyvin merkittäviä. Barcelonan prosessi, kokonaisvaltainen vuoropuhelu, ihmisoikeudet ja parhaillaan Iranin kanssa käytävät politiikkaa ja yhteistyötä koskevat neuvottelut, Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa meneillään olevat neuvottelut vapaakauppa-alueesta, ministerikokoukset ja erittäin tiiviit poliittiset yhteytemme Turkkiin – kaikki nämä muodostavat vankan perustan, jolle voimme rakentaa aktiivisen ja rakentavan EU:n politiikan Irakin konfliktin jälkeen. Meidän on jatkuvasti arvioitava, miten voisimme parhaiten tehostaa poliittista vuoropuheluamme ja asemaamme tällä alueella. Halusin saada omakohtaisen käsityksen maan humanitaarisesta tilanteesta keskustelemalla kumppaneidemme – YK:n, Punaisen Ristin ja kansalaisjärjestöjen, Yhdysvaltojen johtaman jälleenrakennuksen ja humanitaarisen avun toimiston (ORHA) – sekä jäsenvaltioiden kanssa hankekohteisiin tekemieni vierailujen aikana. Tätä tarkoitusta varten tapasin Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) puheenjohtajan Kellenbergerin, suurlähettiläs Wardin, joka johtaa ORHA:n humanitaarista apua, humanitaarisen avun koordinoijan Lopes da Silvan sekä Bagdadissa olevia useiden kansalaisjärjestöjen ja jäsenvaltioiden edustajia. Vierailin Abu Nawasin raakavedenpumppausasemalla ja suuressa Al Yarmoukin sairaalassa. Toisena tavoitteenani oli arvioida mahdollisuuksia avata ECHO:n toimisto Bagdadiin. Tilat on nyt järjestetty, ja toimisto on tarkoitus avata hallinnollisten menettelyjen jälkeen toukokuun loppuun mennessä. ECHO:n työntekijät ovat olleet Bagdadissa jo jonkin aikaa. Arvioni Irakin humanitaarisesta tilanteesta on se, että sitä ei voida luonnehtia humanitaariseksi katastrofiksi. Sota on onneksi vaikuttanut suoraan humanitaariseen tilanteeseen vähemmän kuin useimmat humanitaariset järjestöt otaksuivat. Laajoja väestön muuttoliikkeitä ei ole esiintynyt, ja konflikti on onneksi vaatinut vähemmän välittömiä uhreja kuin joissakin alun perin esitetyissä arvioissa ennustettiin. Irakissa on siitä huolimatta todellisia humanitaarisia tarpeita, ja tilanne on epävakaa varsinkin tärkeimmissä kaupunkikeskuksissa, joissa ongelmat johtuvat vieläkin pääasiassa puhtaan veden puutteesta ja muista tämänkaltaisista seikoista – tämän kannalta merkityksellisiä suuria kaupunkeja on enemmän kuin kaksi tai kolme. Tilanne voi helposti kehittyä humanitaariseksi katastrofiksi, elleivät miehittäjävallat onnistu valvomaan lain ja järjestyksen noudattamista ja ellei toimielimiä saada jälleen toimimaan ja ottamaan vastuuta. Turvallisuus on edelleen erittäin vakava ongelma niille, jotka yrittävät mennä tai palata töihin Irakissa. Geneven yleissopimusten mukaan miehittäjävaltioiden velvollisuutena on paitsi palauttaa ja ylläpitää lakia ja järjestystä kaikissa hallitsemissaan paikoissa myös varmistaa, että kansalaiset voivat esteettä ja turvallisesti hankkia elintärkeitä hyödykkeitä ja palveluja ja että he voivat palata työhönsä. Tästä huolimatta kansainvälinen yhteisön tehtävänä on auttaa tilanteen uhreja, ja kuten jo totesin, komissio on hyväksynyt humanitaarisia avustustoimia, joihin osoitetut varat ovat tähän mennessä yhteensä 22,5 miljoonaa euroa. Nämä toimet kattavat hätäavun, lääkkeiden ja lääkintätarvikkeiden hätätoimitukset, vesihuollon ja terveyden-, vesi- ja saniteettihuollon infrastruktuurien välittömän peruskunnostuksen. ECHO tukee myös YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimistoa (OCHA) ja mahdollistaa sen tehokkaan työskentelyn. Loput 77,5 miljoonaa varatuista 100 miljoonasta eurosta ohjelmoidaan myöhemmin, ja päätöksiä tehdään, kun lisätarpeet on arvioitu ja määritetty. ECHO:n ensisijaisena tavoitteena on tällä hetkellä tukea sosiaalipalvelujen, erityisesti terveydenhoitopalvelujen, nopeaa palauttamista, sekä edistää rokotuskampanjoiden jatkamista, humanitaarisen avun tehokasta koordinointia, miinoja koskevaa valistusta ja miinanraivaustoimia. Se aikoo lisäksi tukea Maailman elintarvikeohjelmaa auttaakseen täyttämään elintarvikkeiden jakeluohjelmassa olevat aukot. Toivon tämän olevan vain siirtymävaiheen ongelma. "Öljyä ruokaa vastaan" - ohjelmassa järjestelmä toimi hyvin: vuodesta toiseen toimineet 44 000 paikallista myymälää pystyivät jakelemaan 60 prosenttia väestön tarvitsemista elintarvikkeista. Tämä oli valtava operaatio, jossa Irakin viranomaiset olivat itse vastuussa kahdesta maan eteläisestä alueesta ja YK huolehti pohjoisosasta. Meidän on varmistettava koko järjestelmän toiminta, sillä jos jätämme tämän ongelman ratkaisun viikosta toiseen jonkin markkinatalouden ihmeen armoille, se on varma tie tuhoon ja kaaokseen. Kaikki tilanteen käsittelyyn osallistuvat toimijat ymmärtävät tämän varsin hyvin. Tämä on kuitenkin mutkikas operaatio."@fi5 ". Monsieur le Président, je souhaite commencer en vous faisant le compte-rendu de ma visite à Bagdad la semaine dernière. Je m’y suis rendu avec l’objectif général d’envoyer un signal de notre soutien humanitaire et de notre solidarité permanents au peuple irakien. Je vous rappelle que depuis 1992 et avant le conflit actuel, ECHO a alloué 157 millions d’euros d’aide humanitaire, principalement dans les secteurs de la santé et de l’assainissement. Ce programme était complémentaire au programme "pétrole contre nourriture" et, en réalité, a fait d’ECHO le plus important donateur d’aide humanitaire du pays. Après le déclenchement du conflit, 100 millions d’euros au total ont été garantis pour des besoins humanitaires; de ce montant, 22,5 millions d’euros ont déjà été engagés et sont utilisés, principalement pour des actions concernant la santé et l’eau. En ce qui concerne le cadre politique plus large, la discussion au Conseil de sécurité des Nations unies sur un projet de résolution du Conseil de sécurité constitue une avancée positive afin de ramener le débat sur l’avenir de l’Irak au sein des Nations unies. Nous faisons une distinction très claire - pour de nombreuses bonnes raisons - entre la réponse immédiate aux besoins humanitaires et la discussion générale sur la reconstruction. Ces deux aspects sont très différents. Tout ce qui a trait à la reconstruction nous amène immédiatement au cœur des discussions politiques concernant la structure et la répartition du pouvoir dans le nouvel Irak. Toutefois, pour ce qui est de l’aide humanitaire, la réponse immédiate peut et devrait être une activité bien plus centrée. Ce projet de résolution du Conseil de sécurité a été présenté, comme tout le monde le sait, par les États-Unis et le Royaume-Uni afin de clarifier comment les puissances occupantes voudraient que les choses soient organisées. Le fonds d’assistance irakien est la pierre angulaire de toutes les prises de décision et de la gestion financière du pays et de ses ressources. Selon le projet de résolution, les décisions concernant ce Fonds d’assistance irakien ainsi que les décisions concernant les licences de l’industrie pétrolière reviennent aux puissances occupantes; le camp irakien et l’ONU disposent d’un rôle consultatif à cet égard. Le projet de résolution concéderait également l’immunité à ceux qui prennent ces décisions. L’argent restant - le solde non dépensé du programme "pétrole contre nourriture" - devrait également être ajouté à ce fonds et administré comme le reste. Le fonds est censé ne durer que 12 mois mais restera inchangé - sans modifier aucune disposition - si aucune nouvelle décision n’est prise à ce propos par le Conseil de sécurité, dont les deux puissances occupantes principales sont membres permanents. L’implication de la Commission dans la phase de reconstruction dépendra naturellement du résultat des discussions au Conseil de sécurité - cela va sans dire. Lors de la réunion informelle des ministres à Rhodes, le Conseil a invité la Commission à prendre certaines mesures concrètes pour commencer à identifier les possibilités d’une implication de l’UE dans la reconstruction de l’Irak. C’est pourquoi nous avons augmenté nos contacts de travail avec les organisations internationales concernées (Banque mondiale, FMI et ONU) afin de faire avancer ensemble notre analyse de la situation en Irak. La Commission a développé une expertise spécifique sur plusieurs aspects de la reconstruction et de la réhabilitation à partir d’autres situations de crises, comme le Kosovo, le Timor-Oriental, l’Afghanistan et la Côte d’Ivoire. Cependant, en tous les cas, des décisions concrètes devront être prises sur la base d’un cadre politique approprié, d’une évaluation sérieuse des besoins ainsi que par un processus participatif avec la communauté internationale et les Irakiens eux-mêmes. Un dernier commentaire sur la dimension régionale: l’Union est très bien placée pour offrir une approche régionale à la stabilisation, ce qui s’avérera extrêmement important dans le cas de l’Irak. Nos liens avec la région sont déjà très importants. Le processus de Barcelone, le dialogue général, les droits de l’homme ainsi que les négociations politiques et de coopération en cours avec l’Iran, les négociations en cours pour établir une zone de libre-échange avec le Conseil de coopération du Golfe, les réunions ministérielles et nos liens politiques très étroits avec la Turquie - tout ceci constitue une base solide sur laquelle construire une politique européenne active et constructive à la suite du conflit irakien. Nous devons évaluer continuellement la meilleure manière de renforcer notre dialogue et notre rôle politiques dans cette région. Je voulais me faire l’idée la plus précise de la situation humanitaire dans le pays par des discussions avec nos partenaires - l’ONU, la Croix-Rouge et les ONG, l’Office pour la reconstruction et l’aide humanitaire dirigé par les États-Unis (ORHA) - et les États membres ainsi que par des visites des projets. À cette fin, j’ai rencontré le président du CICR, M. Kellenberger, l’ambassadeur Ward, qui dirige le pilier de l’aide humanitaire de l’ORHA, le coordinateur des Nations unies pour les affaires humanitaires, M. Lopes da Silva, un grand nombre d’ONG ainsi que les États membres présents à Bagdad. J’ai visité la station de pompage d’eau brute d’Abu Nawas et le grand hôpital Al-Yarmouk. Un autre objectif était d’évaluer les possibilités d’ouvrir un bureau d’ECHO à Bagdad. Nous avons à présent trouvé des locaux et, en fonction des procédures administratives, le bureau devrait ouvrir ses portes fin mai. Le personnel d’ECHO est présent à Bagdad depuis un certain temps. Il ressort de mon évaluation de la situation humanitaire en Irak qu’on ne peut la qualifier de catastrophe humanitaire. L’impact direct de la guerre sur la situation humanitaire s’est heureusement avéré moindre que ce que la plupart des agences humanitaires avaient escompté. Il n’y a pas eu de mouvements massifs de population et les victimes directes du conflit ont, heureusement aussi, été moins nombreuses que certaines estimations initiales ne le laissaient supposer. Toutefois, les besoins humanitaires existent bel et bien et la situation demeure très fragile, notamment dans les principaux centres urbains - on compte davantage que deux à trois villes importantes à cet égard -, où le problème reste encore essentiellement la disponibilité de l’eau salubre et des questions similaires. Une catastrophe humanitaire peut facilement éclater si les puissances occupantes ne parviennent pas à faire respecter l’ordre public et si les institutions ne sont pas rétablies dans leurs fonctions. En Irak, la sécurité est encore un réel problème pour les personnes qui tentent d’aller travailler ou de retourner au travail. Selon les conventions de Genève, les puissances occupantes sont dans le devoir non seulement de restaurer et de préserver l’ordre public dans toutes les zones sous leur contrôle mais aussi de garantir que la population dispose du plein accès aux biens et aux services vitaux en toute sécurité et de rendre possible le retour des gens à leur travail. Malgré cela, la communauté internationale, en tant que telle, a le devoir d’aider les victimes de cette situation et la Commission a jusqu’à présent approuvé des opérations d’aide humanitaire, comme je l’ai déjà mentionné, à concurrence de 22,5 millions d’euros. Ces opérations comprennent des secours d’urgence, la fourniture d’urgence de médicaments et d’équipements médicaux, l’approvisionnement en eau et un réaménagement sommaire, très rapide, des infrastructures sanitaires et hydrauliques. ECHO soutient également l’OCHA - le coordinateur des Nations unies - et lui permet de travailler efficacement. Les 77,5 millions d’euros qui restent des 100 millions garantis seront utilisés dans le cadre d’un programme et des décisions seront prises lorsque des besoins supplémentaires seront identifiés et évalués. Les priorités actuelles d’ECHO sont de soutenir la réhabilitation rapide des services sociaux, particulièrement les soins de santé, y compris la reprise des campagnes de vaccination, la coordination efficace de l’aide humanitaire, des activités de déminage et de sensibilisation aux mines. ECHO envisage également de soutenir le Programme alimentaire mondial afin d’aider à combler les lacunes du programme de distribution alimentaire. J’espère que ce défi sera transitoire. Sous le programme "pétrole contre nourriture", le système était bien organisé: 44 000 sorties locales fonctionnant une année sur deux ont fourni 60% des besoins alimentaires de la population. Il s’agissait d’une énorme opération; les autorités irakiennes étaient elles-mêmes responsables des deux zones méridionales du pays et l’ONU de la zone septentrionale. Nous devons faire en sorte que tout fonctionne, car attendre que l’économie de marché résolve miraculeusement tous ces problèmes en une semaine est le plus sûr moyen de voir éclater des troubles et une catastrophe. Les différents acteurs impliqués l’ont assez bien compris. Néanmoins, cette opération est compliquée."@fr6 ". Signor Presidente, vorrei iniziare fornendo un resoconto del viaggio che ho compiuto a Bagdad una settimana fa. Mi sono recato sul posto con l’obiettivo generale di dimostrare il permanente sostegno umanitario e la solidarietà dell’Unione europea nei confronti della popolazione irachena. Vorrei ricordare che, dal 1992 e prima del conflitto attuale, ECHO ha stanziato 157 milioni di euro in aiuti umanitari, soprattutto nel settore igienico-sanitario. Quest’iniziativa era complementare al programma “petrolio in cambio di cibo” e, di fatto, ECHO si è rivelato il principale donatore di aiuti umanitari al paese. Dopo lo scoppio della guerra, sono stati complessivamente assegnati 100 milioni di euro per esigenze umanitarie; di questi, vi sono stati stanziamenti di impegno per 22,5 milioni, principalmente destinati ad attività relative alla fornitura di acqua e di cure mediche, ed i relativi pagamenti sono in corso. Per quanto riguarda il più ampio quadro politico, il dibattito in corso in seno al Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite su un progetto di risoluzione ONU rappresenta un positivo passo avanti per riportare la discussione sul futuro dell’Iraq nel contesto delle Nazioni Unite. Per molti buoni motivi occorre operare una netta distinzione tra la risposta immediata alle esigenze umanitarie e l’intero dibattito sulla ricostruzione. Si tratta di due aspetti ben diversi. Tutto ciò che riguarda la ricostruzione ci conduce subito al centro delle discussioni politiche sulla struttura e sulla strutturazione del potere nel nuovo Iraq. Nel caso dell’aiuto umanitario, invece, la risposta immediata può e deve essere gestita come un’attività molto più focalizzata. Come noto, il progetto di risoluzione del Consiglio di sicurezza è stato presentato dagli USA e dal Regno Unito per chiarire le modalità con cui le forze di occupazione vorrebbero che venissero organizzate le operazioni. Il Fondo di assistenza all’Iraq è la base per gestire tutte le decisioni, il finanziamento del paese e le sue risorse. Le decisioni relative al Fondo di assistenza all’Iraq e quelle riguardanti le licenze in campo petrolifero devono spettare alle forze di occupazione e, ai sensi del progetto di risoluzione, all’Iraq e all’ONU verrà affidato un ruolo consultivo. Il progetto di risoluzione prevede anche l’immunità per coloro che prendono queste decisioni, mentre il denaro restante – quella parte di dotazione finanziaria del programma “petrolio in cambio di cibo” che non verrà utilizzata – deve a sua volta essere destinato al fondo e amministrato come il resto della somma. La sua validità dovrebbe essere di dodici mesi e, se il Consiglio di sicurezza, di cui queste due principali forze di occupazione sono membri permanenti, non adotterà nuove decisioni in merito, rimarrà invariato al pari degli stanziamenti previsti. E’ ovvio che la partecipazione della Commissione alla fase di ricostruzione dipenderà dall’esito di queste discussioni in seno al Consiglio di sicurezza. In occasione della riunione ministeriale informale tenutasi a Rodi, il Consiglio ha invitato la Commissione ad intraprendere passi concreti per iniziare ad individuare le possibilità che l’Unione europea partecipi alla ricostruzione dell’Iraq. Abbiamo quindi intensificato i contatti con le organizzazioni internazionali pertinenti (la Banca mondiale, il Fondo monetario internazionale e l’ONU) al fine di realizzare insieme l’analisi della situazione irachena. La Commissione ha maturato una competenza specifica su vari aspetti della ricostruzione e della ristrutturazione da altre situazioni di crisi, ad esempio quelle del Kosovo, di Timor Est, dell’Afghanistan e della Costa d’Avorio. In ogni caso, però, si dovranno adottare decisioni politiche concrete sulla base di un quadro politico adeguato, di un’effettiva valutazione delle necessità e tramite un processo di partecipazione nel quale saranno coinvolti la comunità internazionale e gli iracheni stessi. Un’ultima osservazione sulla dimensione regionale: l’Unione si trova in buona posizione per offrire un approccio regionale alla stabilizzazione, che nel caso dell’Iraq sarà estremamente importante. I nostri legami con la regione sono già molto importanti. Il processo di Barcellona, il dialogo globale, i diritti umani e i negoziati politici e di cooperazione avviati con l’Iran, i negoziati in corso per un’area di libero scambio con il Consiglio di cooperazione del Golfo, le riunioni ministeriali e i nostri strettissimi legami con la Turchia, sono tutti elementi che costituiscono una solida base su cui costruire una politica comunitaria attiva e costruttiva a seguito del conflitto iracheno. Non dobbiamo smettere di cercare il modo migliore per rafforzare il dialogo politico e il nostro ruolo nella regione. Volevo avere una prima impressione della situazione umanitaria nel paese dopo aver preso contatto con gli Stati membri e con i nostri l’ONU, la Croce Rossa, le ONG e l’Ufficio per la ricostruzione e l’aiuto umanitario (ORHA), guidato dagli Stati Uniti – e dopo aver effettuato visite programmate. A tal fine ho incontrato il Presidente della Croce Rossa, Jacob Kellenberger, l’ambasciatore Ward, che è a capo del pilastro dell’aiuto umanitario dell’ORHA, il coordinatore umanitario dell’ONU, Ramiro Lopes da Silva, diverse ONG e gli Stati membri presenti a Bagdad. Ho visitato la stazione di pompaggio di acqua non depurata di Abu Nawas e il grande ospedale di Al Yarmouk. Un altro obiettivo era quello di valutare le possibilità di aprire un ufficio ECHO a Bagdad. I locali sono stati individuati e, concluso l’ amministrativo, l’ufficio dovrebbe aprire entro la fine di maggio. Il personale ECHO è a Bagdad da diverso tempo. Riguardo alla situazione umanitaria in Iraq, ritengo che non si possa parlare di catastrofe. Il diretto impatto umanitario della guerra è stato fortunatamente minore di quanto previsto dalla maggior parte delle agenzie umanitarie. Non si sono registrati movimenti di massa della popolazione e anche le vittime causate direttamente dal conflitto sono state per fortuna molto meno numerose di quanto stimato inizialmente. Tuttavia, sussistono veri e propri fabbisogni umanitari e la situazione resta fragile, soprattutto nei principali centri urbani – le città particolarmente interessate, a tale proposito, sono più di due o tre – dove il problema maggiore è ancora la disponibilità di acqua potabile ed altre difficoltà di questo tipo. Potrebbe certamente verificarsi un disastro umanitario se le forze di occupazione non rafforzeranno l’ordine pubblico e le istituzioni non verranno ripristinate e reinsediate nei loro poteri. La sicurezza rimane un vero e proprio problema in Iraq per chi cerca di andare a lavorare o vuole tornare al lavoro. Conformemente alle Convenzioni di Ginevra, le forze di occupazione non hanno solo il compito di restaurare e mantenere l’ordine pubblico in tutte le località sottoposte al loro controllo, ma anche di garantire che la popolazione abbia pieno e sicuro accesso ai beni e ai sevizi di prima necessità e possa riprendere il lavoro. Ciononostante, la comunità internazionale in quanto tale ha il dovere di assistere le vittime della situazione e, a tale proposito, la Commissione ha finora approvato operazioni di aiuto umanitario che, come ho già detto, ammontano a 22,5 milioni di euro. Queste prevedono aiuti di emergenza, forniture di emergenza di medicinali e attrezzature mediche, approvvigionamento idrico e l’immediata ristrutturazione di infrastrutture idriche e igienico-sanitarie fondamentali. ECHO sostiene anche l’OCHA – l’ufficio per il coordinamento degli affari umanitari delle Nazioni Unite – e il suo contributo permette a tale organo di svolgere efficacemente il proprio lavoro. Dei 100 milioni di euro assegnati, i restanti 77,5 saranno oggetto di programmazione e, non appena saranno valutate e identificate ulteriori necessità, verranno prese le decisioni del caso. Tra le attuali priorità di ECHO rientrano il rapido ripristino dei servizi sociali, e dell’assistenza sanitaria in particolare, tra cui la ripresa delle campagne di vaccinazione, l’effettivo coordinamento dell’assistenza umanitaria, le attività di sensibilizzazione sulle mine e quelle di sminamento. E’ anche previsto un sostegno al Programma alimentare mondiale per far fronte alle carenze nella distribuzione di cibo. Spero che in questo caso si tratti solo di una necessità temporanea. Il programma “petrolio in cambio di cibo” ha permesso una buona organizzazione del sistema: 44 000 punti vendita locali, che esauriscono le scorte anno per anno, hanno soddisfatto i fabbisogni alimentari del 60 per cento della popolazione. Si è trattato di una vastissima operazione, nella quale alle autorità irachene è stata affidata la responsabilità delle due parti meridionali del paese, mentre l’ONU si è occupata di quella settentrionale. Dobbiamo fare in modo che il meccanismo funzioni, perché sperare che arrivi un miracolo dell’economia di mercato a risolvere l’intera situazione da una settimana all’altra significa generare disordini e disastri. I vari attori coinvolti nella situazione se ne sono resi conto piuttosto bene. In ogni caso, si tratta di un’operazione complessa."@it9 ". – Mr President, I wish to begin by giving an account of my visit to Baghdad a week ago. I travelled there with the overall objective of signalling our continuing humanitarian support and solidarity with the Iraqi people. As a reminder, ECHO has since 1992 and before the current conflict allocated EUR 157 million in humanitarian aid, mainly for health and sanitation. This programme was complementary to the oil-for-food programme and, in fact, made ECHO the largest humanitarian donor in the country. Following the outbreak of the conflict, EUR 100 million was secured overall for humanitarian needs, of which an amount of EUR 22.5 million has now been committed and is being implemented, mainly for activities concerning health and water. Concerning the wider political framework, the discussion at the UN Security Council of a draft UN Security Council resolution constitutes a positive step in bringing the debate over Iraq’s future back to the United Nations. We make a very clear distinction – for many good reasons – between the immediate response to humanitarian needs and the whole discussion concerning reconstruction. They are very different. Everything relating to reconstruction brings us immediately into the centre of political discussions about the structure and structuring of power in the new Iraq. In the case of humanitarian aid, however, the immediate response can and should be handled as a much more focused activity. This Security Council draft resolution has been tabled, as everybody knows, by the US and the UK to clarify how the occupying powers would like things to be organised. The Iraqi Assistance Fund is the cornerstone for handling all the decisions and financial management of the country and its resources. The decisions concerning this Iraqi Assistance Fund and also covering decisions on licensing in the oil industry are to be taken by the occupying powers, and the Iraqi side and the UN are given a consultative role in those decisions on the basis of the draft resolution. The draft resolution would also provide for immunity for those making these decisions, and the remaining money - the unspent balance from the oil-for-food programme - should also be put into this fund and administered like the rest of it. It is supposed to run for 12 months, but then to continue unchanged - with all the provisions unchanged - if no new decisions are made to that effect by the Security Council, of which these two main occupying powers are permanent members. The Commission’s involvement in the reconstruction phase will naturally depend on the outcome of these discussions in the Security Council – this is self-evident. At the informal ministerial meeting in Rhodes, the Council invited the Commission to undertake some concrete steps to start identifying possibilities for EU involvement in the reconstruction in Iraq. We have therefore increased our working contacts with the relevant international organisations (World Bank, IMF and UN) with a view to taking forward jointly our analysis of the situation in Iraq. The Commission has developed specific expertise in various aspects of reconstruction and rehabilitation from other crisis situations, such as Kosovo, East Timor, Afghanistan and Ivory Coast. But, in any case, concrete decisions will need to be taken on the basis of an appropriate political framework and a solid needs assessment, and through a participatory process with the international community and the Iraqis themselves. A final comment on the regional dimension: the Union is very well placed to offer a regional approach to stabilisation, which will be extremely important in the case of Iraq. Our ties with the region are already very important. The Barcelona process, the comprehensive dialogue, the human rights and on-going political and cooperation negotiations with Iran, the on-going negotiations for a free trade area with the Gulf Cooperation Council, the ministerial meetings and our very tight political links with Turkey - all these constitute a solid basis on which to build an active and constructive EU policy in the wake of the Iraqi conflict. We need to continually assess how best to reinforce our political dialogue and role in the region. I wanted to get a first-hand impression of the humanitarian situation in the country through discussions with our partners - the UN, Red Cross and NGOs, the US-led Office for Reconstruction and Humanitarian Aid (ORHA) - and Member States, and through project visits. To that effect, I met with ICRC President Kellenberger, Ambassador Ward, who is heading the humanitarian aid pillar of ORHA, the UN Humanitarian Coordinator Mr Lopes da Silva, a large number of NGOs and the Member States present in Baghdad. I visited the Abu Nawas raw water pumping station and the big Al Yarmouk hospital. Another objective was to evaluate possibilities for the opening of an ECHO office in Baghdad. Premises have now been identified and following the administrative procedures the office should open by the end of May. ECHO staff have been present in Baghdad for some time. My assessment of the humanitarian situation in Iraq is that it cannot be characterised as a humanitarian catastrophe. The direct humanitarian impact of the war has fortunately been smaller than was expected by most humanitarian agencies. No massive population movements have occurred and direct casualties as a result of the conflict have also, fortunately, been far less numerous than some of the initial estimations had predicted. Nevertheless, there are very real humanitarian needs and the situation remains fragile, notably in the main urban centres - there are more than two or three cities of importance in this respect - where the problem is still very much the availability of safe water and similar problems. There could easily be a humanitarian disaster if the occupying powers fail to enforce law and order and institutions are not reactivated and put back in charge. Safety is still a very real problem for people trying to go to work or return to work in Iraq. According to the Geneva Conventions, it is the obligation of the occupying powers not only to restore and maintain law and order in all places under their control, but also to ensure that people have full and secure access to vital goods and services, and to make it possible for people to return to their work. In spite of this, the international community, as such, has a duty to assist the victims of the situation, and the Commission has up to now approved humanitarian aid operations, as I have already mentioned, amounting to EUR 22.5 million. These include emergency relief, emergency supplies of drugs and medical equipment, water supply and basic, very immediate rehabilitation of health, water and sanitation infrastructures. ECHO is also supporting OCHA - the UN coordinator - and is making it possible for it to work efficiently. The remaining EUR 77.5 million of the 100 million secured will be programmed, and decisions made, as further needs are assessed and identified. The current priorities for ECHO are to support the rapid restoration of social services, especially health care, including the resumption of vaccination campaigns, the effective coordination of humanitarian assistance, mine awareness and de-mining activities. It also envisages support for the World Food Programme to help cover the gaps in the food distribution programme. I hope this will be a transitional challenge. Under the oil-for-food programme the system was well organised: 44 000 local outlets running year-in-year-out provided 60% of the population's food requirements. This was a huge operation, with the Iraqi authorities themselves responsible for the two southern parts of the country, and the UN for the north. We must ensure the whole thing works, because leaving it to some miracle of the market economy to solve all this from one week to another is a recipe for turmoil and disaster. This is quite well understood by all the different players involved in the situation. However, it is a complicated operation."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik wil beginnen met een verslag van mijn bezoek aan Bagdad, een week geleden. Het algehele doel van mijn reis was om onze voortdurende humanitaire steun en onze solidariteit met het Iraakse volk over te brengen. Ik wil in herinnering brengen dat ECHO sinds 1992, en vóór het huidige conflict, 157 miljoen euro aan humanitaire hulp heeft toegekend, voornamelijk voor gezondheidszorg en ter bevordering van de hygiëne. Dit programma was een aanvulling op het olie-voor-voedselprogramma en feitelijk was ECHO daarmee de grootste humanitaire donor in het land. Nadat het conflict was uitgebroken werd er in totaal 100 miljoen euro gegarandeerd voor humanitaire behoeften, waarvan een bedrag ter hoogte van 22,5 miljoen euro nu is toegekend en op dit moment voor acties ter plekke wordt ingezet, voornamelijk ten behoeve van activiteiten op het gebied van gezondheidszorg en watervoorziening. Wat betreft het bredere politieke kader is de discussie in de VN-Veiligheidsraad omtrent een ontwerpresolutie van de VN-Veiligheidsraad een positieve stap om het debat over de toekomst van Irak weer te laten plaatsvinden in het kader van de Verenigde Naties. We maken een zeer duidelijk onderscheid, en daar zijn veel goede redenen voor, tussen de onmiddellijke reactie met betrekking tot humanitaire noden en de hele discussie over wederopbouw. Dit zijn zeer verschillende zaken. Alles wat verband houdt met de wederopbouw voert ons meteen naar het middelpunt van de politieke discussies over de structuur en het vormgeven van de macht in het nieuwe Irak. In het geval van humanitaire hulp kan en moet de onmiddellijke reactie echter beschouwd worden als een veel doelgerichtere activiteit. Deze ontwerpresolutie van de Veiligheidsraad is, zoals iedereen weet, ter tafel gebracht door de VS en het Verenigd Koninkrijk om duidelijk te maken hoe de bezettingsmachten de zaken georganiseerd zouden willen zien. Het ondersteuningsfonds voor Irak, het is de hoeksteen voor alle beslissingen inzake het financieel beheer van het land en zijn hulpbronnen. De beslissingen omtrent dit ondersteuningsfonds voor Irak en ook de beslissingen met betrekking tot het verlenen van concessies in de olie-industrie zullen door de bezettingsmachten genomen worden, waarbij Irak en de VN een adviserende rol krijgen, op basis van de ontwerpresolutie. De ontwerpresolutie verleent tevens onschendbaarheid aan diegenen die deze beslissingen nemen, en het resterende geld, het niet uitgegeven geld van het olie-voor-voedselprogramma, zou ook in dit fonds gestoken moeten worden en op dezelfde manier als de rest van het fonds moeten worden beheerd. Deze operatie wordt geacht twaalf maanden te gaan duren en zal vervolgens onveranderd doorgaan, met ongewijzigde voorwaarden, als er geen nieuwe beslissingen worden genomen door de Veiligheidsraad, waarvan deze twee bezettingsmachten permanente leden van zijn. De betrokkenheid van de Commissie bij deze fase van wederopbouw zal uiteraard afhangen van de uitkomst van deze discussies in de Veiligheidsraad. Dit spreekt vanzelf. Tijdens de informele ministeriële ontmoeting op Rhodos heeft de Raad de Commissie verzocht een aantal concrete stappen te zetten om te beginnen met het aanwijzen van mogelijke vormen van betrokkenheid van de EU bij de wederopbouw van Irak. Daarom hebben wij onze lopende contacten met de relevante internationale organisaties (Wereldbank, IMF en VN) geïntensiveerd, met het oog op een gezamenlijke voortzetting van onze analyse van de situatie in Irak. De Commissie heeft een specifieke deskundigheid ontwikkeld met betrekking tot verschillende aspecten van wederopbouw en herstel in andere crisissituaties, zoals in Kosovo, Oost-Timor, Afghanistan en Ivoorkust. Maar in elk geval zullen concrete beslissingen genomen moeten worden op basis van een correct politiek kader en een degelijke inventarisatie van de behoeften, en door een proces van deelname van de internationale gemeenschap en de Irakezen zelf. Nog een laatste opmerking over de regionale dimensie: de Unie verkeert in een zeer goede positie om een regionale aanpak gericht op stabilisatie aan te bieden, wat in het geval van Irak extreem belangrijk is. Onze banden met de regio zijn nu al erg belangrijk. Het proces van Barcelona, de uitvoerige dialoog, de mensenrechten en de lopende politieke onderhandelingen en onderhandelingen over samenwerking met Iran, de lopende onderhandelingen over vrijhandel met de Samenwerkingsraad van de Golf, de ministeriële ontmoetingen en onze zeer hechte politieke banden met Turkije - al deze zaken vormen een degelijke basis waarop we een actief en constructief EU-beleid kunnen bouwen in de nasleep van het Irak-conflict. We moeten voortdurend bekijken hoe we onze politieke dialoog en onze rol in de regio kunnen versterken. Ik wilde uit de eerste hand een indruk krijgen van de humanitaire situatie in het land, door middel van gesprekken met onze partners – de VN, het Rode Kruis en NGO’s, en het door de VS geleide Bureau voor Wederopbouw en Reconstructie (ORHA) – en met de lidstaten, en ook door het bezoeken van projecten. Voor dit doel had ik ontmoetingen met voorzitter Kellenberger van het ICRC (Internationaal Comité van het Rode Kruis), ambassadeur Ward, die aan het hoofd staat van de humanitaire hulptak van ORHA, de humanitaire coördinator van de VN, de heer Lopes da Silva, veel NGO’s en de lidstaten die in Bagdad aanwezig waren. Ik heb het pompstation voor ruw water Abu Nawas en het grote ziekenhuis Al Yarmouk bezocht. Een ander doel was het bekijken van de mogelijkheden voor de oprichting van een ECHO-kantoor in Bagdad. Er is nu kantoorruimte aangewezen en na afhandeling van de administratieve procedures zou het kantoor eind mei open moeten gaan. Personeel van ECHO is al sinds enige tijd aanwezig in Bagdad. De humanitaire situatie in Bagdad kan naar mijn inschatting niet gekarakteriseerd worden als een humanitaire ramp. De directe humanitaire impact van de oorlog is gelukkig kleiner dan de meeste humanitaire organisaties hadden verwacht. Er zijn geen grootschalige verplaatsingen van de bevolking geweest en de directe slachtoffers als gevolg van het conflict zijn gelukkig eveneens veel kleiner in aantal geweest dan in de aanvankelijke schattingen voorzien werd. Er is echter sprake van zeer reële humanitaire noden en de situatie blijft fragiel, met name in de belangrijkste stedelijke centra – er zijn meer dan twee of drie belangrijke steden in dit verband – waar de beschikbaarheid van veilig drinkwater en aanverwante zaken nog steeds in belangrijke mate het probleem is. Er kan gemakkelijk een humanitaire ramp plaatsvinden als de bezettingsmachten er niet in slagen om recht en orde te handhaven en als instellingen niet opnieuw gaan functioneren en de touwtjes niet weer in handen krijgen. Veiligheid is nog steeds een groot probleem voor mensen die proberen naar hun werk te gaan of opnieuw in Irak aan het werk willen gaan. Volgens de Geneefse Conventie hebben de bezettingsmachten niet alleen de verplichting om recht en orde te herstellen en te handhaven, in alle gebieden die ze onder controle hebben, maar ook om ervoor te zorgen dat de mensen volledige en veilige toegang hebben tot essentiële goederen en diensten, en om het de mensen mogelijk te maken weer aan het werk te gaan. Ondanks dit heeft de internationale gemeenschap als zodanig de plicht om de slachtoffers van de crisis te helpen, en tot nu toe heeft de Commissie humanitaire hulpacties goedgekeurd, zoals ik reeds vermeld heb, ten bedrage van 22,5 miljoen euro. Dit omvat noodhulp, noodvoorraden medicijnen en medische apparatuur, watervoorziening en het elementaire, onmiddellijke herstel van de infrastructuur op het gebied van gezondheidszorg, waterdistributie en hygiëne. ECHO ondersteunt tevens OCHA – de VN-coördinator – en maakt het mogelijk dat deze efficiënt kan werken. De resterende 77,5 miljoen euro van de gegarandeerde 100 miljoen zal ingezet worden wanneer de verdere behoeften zijn beoordeeld en aangewezen. Hiertoe zullen nog beslissingen worden genomen. De huidige prioriteiten van ECHO bestaan uit de ondersteuning van een snel herstel van de maatschappelijke dienstverlening, in het bijzonder de gezondheidszorg, met onder meer de hervatting van vaccinatieprogramma’s, de effectieve coördinatie van humanitaire hulp, bewustwording omtrent landmijnen en mijnopruiming. Ook wordt gekeken naar steun voor het Wereldvoedselprogramma om te helpen met het dichten van de gaten in het voedseldistributieprogramma. Ik hoop dat dit een overgangsprobleem is. Tijdens het olie-voor-voedselprogramma was het systeem goed georganiseerd: 44.000 plaatselijke vestigingen die jaar in, jaar uit operationeel waren, leverden 60 procent van het voedsel dat de bevolking nodig had. Dit was een gigantische operatie, waarbij de Iraakse autoriteiten zelf verantwoordelijk waren voor de twee zuidelijke delen van het land, en de VN voor het noorden. We moeten ervoor zorgen dat dit alles werkt en wel hierom: als we vertrouwen op een soort wonder van de markteconomie om de problemen van de ene week op de andere op te lossen, dan hebben we een recept voor chaos en rampspoed. Alle partijen die betrokken zijn bij de situatie realiseren zich dat maar al te goed. Het is echter een gecompliceerde operatie."@nl2 "Senhor Presidente, desejo começar por fazer um relato da minha visita a Bagdade, há uma semana. Desloquei-me àquele país com o objectivo geral de manifestar o nosso ininterrupto apoio humanitário e a nossa ininterrupta solidariedade para com o povo iraquiano. Sinal disso é o facto de o ECHO ter afectado, desde 1992 e antes do início do actual conflito, 157 milhões de euros de ajuda humanitária, sobretudo nas áreas da saúde e do saneamento básico. Este programa era complementar do programa “petróleo por alimentos” e, de facto, fez do ECHO o maior doador de ajuda humanitária do país. A seguir à eclosão do conflito, foram assegurados 100 milhões de euros, na globalidade, para necessidades de natureza humanitária; desse montante, foram já atribuídos e estão a ser aplicados 22,5 milhões de euros, sobretudo para actividades relacionadas com a saúde e o abastecimento de água. No que diz respeito ao quadro político mais alargado, a discussão, no Conselho de Segurança das Nações Unidas, de uma proposta de resolução desse mesmo Conselho constitui um passo positivo para trazer de volta às Nações Unidas o debate sobre o futuro do Iraque. Por muitas e boas razões, estabelecemos uma distinção muito nítida entre a resposta imediata às necessidades de natureza humanitária e toda a discussão respeitante à reconstrução. São coisas muito diferentes. Tudo o que tem a ver com a reconstrução transporta-nos de imediato para o centro das discussões políticas sobre a estrutura e a estruturação do poder no novo Iraque. No caso da ajuda humanitária, porém, a resposta imediata pode e deverá ser tratada como uma actividade orientada de forma muito mais definida. Esta proposta de resolução do Conselho de Segurança foi apresentada, como todos sabem, pelos Estados Unidos e pelo Reino Unido, para clarificar o modo como as potências ocupantes gostariam que as coisas fossem organizadas. O Fundo de Assistência ao Iraque é a pedra angular para tratar de todas as decisões e da gestão financeira do país e respectivos recursos. As decisões relativas a esse Fundo e também as que respeitam à concessão de licenças no sector do petróleo vão ser tomadas pelas potências ocupantes, e ao lado iraquiano e às Nações Unidas é atribuído, com base na proposta de resolução, um papel consultivo nessas decisões. A proposta de resolução prevê também a imunidade para os que tomam essas decisões, e o dinheiro que resta – o saldo que não foi gasto proveniente do programa “petróleo por alimentos” – deverá ser também canalizado para este fundo e administrado como o restante. A proposta de resolução deverá vigorar durante 12 meses, após o que continuará, inalterada – com todas as disposições inalteradas -, se não forem tomadas novas decisões para esse efeito pelo Conselho de Segurança, de que são membros permanentes as duas principais potências ocupantes. O envolvimento da Comissão na fase de reconstrução dependerá, como é natural, do resultado dessas discussões no Conselho de Segurança. Isso é, em si mesmo, evidente. Na reunião ministerial informal de Rodes, o Conselho convidou a Comissão a tomar algumas medidas concretas no sentido de começar a identificar possibilidades de participação da UE na reconstrução do Iraque. Daí que tenhamos aumentado os nossos contactos de trabalho com as organizações internacionais relevantes (Banco Mundial, FMI e ONU) com vista a levarmos por diante, em conjunto, a nossa análise da situação no Iraque. A Comissão tem desenvolvido conhecimentos especializados específicos em diversos aspectos de reconstrução e de reabilitação a partir de outras situações de crise, como a do Kosovo, de Timor Leste, do Afeganistão e da Costa do Marfim. No entanto, seja como for, será necessário tomar decisões concretas com base num quadro político adequado e numa sólida avaliação das necessidades, e também através de um processo de participação que inclua a comunidade internacional e os próprios iraquianos. Um último comentário sobre a dimensão regional: a União está muito bem posicionada para oferecer uma abordagem regional à estabilização, o que será de extrema importância no caso do Iraque. Os nossos laços com a região já são muito importantes. O processo de Barcelona, o diálogo abrangente, os direitos humanos e as negociações em curso - políticas e de cooperação - com o Irão, as negociações em curso com vista ao estabelecimento de uma zona de comércio livre com o Conselho de Cooperação do Golfo, as reuniões ministeriais e os laços políticos muito estreitos que nos ligam à Turquia – tudo isto constitui uma base sólida sobre a qual se pode edificar uma política activa e construtiva da UE na sequência do conflito iraquiano. É necessário que avaliemos continuamente qual a melhor maneira de reforçarmos o nosso diálogo político e o nosso papel na região. O que eu pretendia era ficar com uma ideia, em primeira mão, da situação humanitária do país através de discussões travadas com os nossos parceiros – as Nações Unidas, a Cruz Vermelha e as ONG, o Serviço de Reconstrução e Ajuda Humanitária (ORHA), liderado pelos EUA – e com Estados-Membros, e através de visitas a projectos. Para esse efeito, avistei-me com o Presidente Kellenberger do Comité Internacional da Cruz Vermelha (CICV), com o Embaixador Ward, que chefia o pilar da ajuda humanitária do ORHA, com o Coordenador das Nações Unidas para a Ajuda Humanitária, Lopes da Silva, com um grande número de ONG e com os Estados-Membros presentes em Bagdade. Visitei a central de bombagem de água bruta de Abu Nawas e o grande hospital de Al Yarmouk. Avaliar as possibilidades de abrir uma delegação do ECHO em Bagdade era outro dos meus objectivos. As instalações já estão identificadas e, concluídos os procedimentos administrativos, a delegação deverá abrir até ao fim de Maio. Já há pessoal do ECHO em Bagdade há algum tempo. A avaliação que faço da situação humanitária no Iraque é que não se pode caracterizá-la como sendo catastrófica. Felizmente, o impacto directo da guerra em termos humanitários foi menor do que a maior parte das agências humanitárias esperava que fosse. Não houve deslocações em massa da população e o número de vítimas directamente resultante do conflito também ficou, felizmente, muito aquém de algumas das previsões iniciais. Ainda assim, há carências muito reais em termos humanitários, e a situação continua a ser frágil, principalmente nos principais centros urbanos – sob este aspecto, há mais do que duas ou três cidades importantes – onde o problema continua a ser, sobretudo, a disponibilidade de água própria para consumo e problemas do género. Poderá haver facilmente uma catástrofe humanitária se as potências ocupantes não conseguirem impor a ordem pública e as instituições não forem reactivadas para voltarem a controlar a situação. A segurança continua a ser um problema muito real para os que tentam ir trabalhar ou voltar ao trabalho no Iraque. De acordo com as Convenções de Genebra, as potências ocupantes têm a obrigação não só de restabelecer e manter a ordem pública em todos os lugares que estão sob o seu controlo, mas também de garantir que a população tenha acesso total e seguro a bens e serviços vitais e de criar as condições para que as pessoas regressem ao trabalho. Apesar disso, a comunidade internacional, como tal, tem o dever de ajudar as vítimas da situação, e a Comissão aprovou até agora acções de ajuda humanitária, como já referi, no montante de 22,5 milhões de euros. Dessas acções fazem parte a ajuda de emergência, o abastecimento de emergência de medicamentos e equipamento médico, o abastecimento de água e a reabilitação de base e o mais imediata possível de infra-estruturas na área da saúde, do abastecimento de água e do saneamento. O ECHO apoia igualmente o OCHA, o Serviço de Coordenação dos Assuntos Humanitários – o coordenador das Nações Unidas –, permitindo-lhe funcionar de forma eficiente. Os 77,5 milhões de euros que restam dos 100 milhões reservados serão programados, e as decisões serão tomadas, à medida que novas necessidades forem avaliadas e identificadas. As actuais prioridades do ECHO são o apoio ao rápido restabelecimento dos serviços sociais, em especial os cuidados de saúde, incluindo o recomeço das campanhas de vacinação, a coordenação eficaz da assistência humanitária, a sensibilização para o problemas das minas e as actividades de levantamento de minas. Está igualmente previsto o apoio ao Programa Alimentar Mundial para ajudar a colmatar as lacunas existentes no programa de distribuição de alimentos. Espero que este seja um desafio transitório. O sistema em vigor no âmbito do programa “petróleo por alimentos” estava bem organizado: 44 000 pontos de distribuição locais que funcionavam em anos alternados satisfaziam 60% das necessidades alimentares da população. Era uma operação gigantesca, em que as próprias autoridades iraquianas eram responsáveis pelas duas regiões meridionais do país e as Nações Unidas pelo norte. Temos de garantir que todo este sistema funcione, pois ficar à espera que um qualquer milagre da economia de mercado venha resolver tudo isto de uma semana para a outra não passa de uma receita para a desordem e a catástrofe. Todos os diferentes actores envolvidos nesta situação compreendem muito bem que assim é. Trata-se, porém, de uma operação complicada."@pt11 "Herr talman! Jag vill börja med att lämna en redogörelse för mitt besök i Bagdad för en vecka sedan. Jag reste dit med den övergripande målsättningen att markera vårt fortsatta humanitära bistånd och vår solidaritet med det irakiska folket. Som en påminnelse kan jag säga att ECHO sedan 1992 och före den nuvarande konflikten har anslagit 157 miljoner euro i humanitärt bistånd, i huvudsak för hälsa och hygien. Detta program var ett komplement till olja för mat-programmet och gjorde faktiskt ECHO till den största givaren av humanitärt bistånd i landet. När konflikten hade brutit ut togs totalt 100 miljoner euro i anspråk för humanitära behov, av vilka ett belopp på 22,5 miljoner euro nu har avsatts och håller på att genomföras, i huvudsak för aktiviteter som gäller hälsa och vatten. När det gäller den politiska ramen i stort så är diskussionen i FN:s säkerhetsråd om förslaget till en resolution från säkerhetsrådet ett positivt steg mot att föra debatten om Iraks framtid tillbaka till Förenta nationerna. Av många goda skäl gör vi en mycket tydlig åtskillnad mellan den omedelbara responsen på de humanitära behoven och hela diskussionen om återuppbyggnad. De är mycket olika. Allt som har med återuppbyggnad att göra leder direkt till de politiska diskussionerna om maktstrukturen och maktens organisering i det nya Irak. När det gäller humanitärt bistånd kan och bör den omedelbara responsen hanteras som en mycket mera fokuserad verksamhet. Detta förslag till säkerhetsrådets resolution har, som alla vet, lagts fram av Förenta staterna och Förenade kungariket för att klargöra hur ockupationsmakterna önskar att saker och ting organiseras. Biståndsfonden för Irak [Iraqi Assistance Fund] är grundvalen för att hantera alla beslut och den ekonomiska förvaltningen av landet och dess resurser. Beslut om denna biståndsfond för Irak och även beslut om licensiering inom oljeindustrin skall fattas av ockupationsmakterna, och den irakiska sidan och FN får på grundval av resolutionsförslaget en konsultativ roll i de besluten. Resolutionsförslaget skulle även ge de som fattar dessa beslut immunitet, och de återstående pengarna – det outnyttjade saldot från olja –för mat-programmet – skulle också placeras i denna fond och administreras på samma sätt som resten av den. Fonden förutsätts löpa i 12 månader, men skall sedan fortsätta oförändrad – med alla bestämmelserna oförändrade – om säkerhetsrådet, i vilket de två viktigaste ockupationsmakterna är permanenta medlemmar, inte fattar några nya beslut om detta. Kommissionens engagemang i återuppbyggnadsfasen kommer naturligtvis att bero på resultatet av dessa diskussioner i säkerhetsrådet – det är självklart. Vid det informella ministermötet på Rhodos uppmanade rådet kommissionen att sätta i gång med några konkreta steg för att börja identifiera möjligheter för EU:s engagemang i återuppbyggnaden av Irak. Vi har därför ökat våra arbetskontakter med relevanta internationella organisationer (Världsbanken, Internationella valutafonden och FN) i syfte att gemensamt utveckla vår analys av situationen i Irak. Kommissionen har samlat speciell sakkunskap beträffande olika aspekter av återuppbyggnad och återhämtning från andra krissituationer, som till exempel Kosovo, Östtimor, Afghanistan och Elfenbenskusten. Men konkreta beslut måste dock under alla omständigheter fattas på grundval av en lämplig politisk ram och en grundlig bedömning av behoven i en process där både det internationella samfundet och irakierna själva är delaktiga. Till sist en kommentar om den regionala dimensionen: unionen befinner sig i en mycket bra position för att kunna erbjuda en regional strategi för stabilisering, vilket kommer att vara oerhört viktigt när det gäller Irak. Våra band med regionen är redan mycket viktiga. Barcelonaprocessen, den omfattande dialogen, förhandlingarna om mänskliga rättigheter och de pågående politiska förhandlingarna och samarbetsförhandlingarna med Iran, de pågående förhandlingarna om ett frihandelsområde med Gulfstaternas samarbetsråd (GCC), ministermötena och våra mycket nära politiska band med Turkiet – allt detta utgör en solid grundval på vilken vi kan bygga en aktiv och konstruktiv EU-politik i kölvattnet av Irakkonflikten. Vi måste fortlöpande utvärdera hur vi bäst skall förstärka vår politiska dialog och vår roll i regionen. Jag ville få ett förstahandsintryck av den humanitära situationen i landet genom diskussioner med våra partner – FN, Röda Korset och icke-statliga organisationer, den USA-ledda Byrån för återuppbyggnad och humanitärt bistånd (ORHA) – och med medlemsstater, samt genom projektbesök. I detta syfte träffade jag Kellenberger, ordförande för Internationella rödakorskommittén, ambassadör Ward, som leder ORHA:s pelare för humanitärt bistånd, Lopes da Silva, FN:s samordnare för humanitärt bistånd, ett stort antal icke-statliga organisationer och de medlemsstater som finns på plats i Bagdad. Jag besökte pumpstationen för orenat vatten i Abu Nawas och det stora Al Yarmouk-sjukhuset. Ett annat syfte var att utvärdera möjligheten att öppna ett ECHO-kontor i Bagdad. Lokaler har valts ut, och efter de administrativa förfarandena bör kontoret kunna öppna i slutet av maj. ECHO-personal har befunnit sig i Bagdad sedan en tid tillbaka. Min bedömning av den humanitära situationen i Irak är att den inte kan betecknas som en humanitär katastrof. Krigets direkta humanitära konsekvenser har lyckligtvis varit mindre än vad de flesta humanitära organisationer hade väntat sig. Det har inte förekommit några massiva befolkningsrörelser, och antalet direkta offer till följd av konflikten har, lyckligtvis, även de varit långt färre än vad som hade förutsagts i några av de ursprungliga uppskattningarna. De humanitära behoven är icke desto mindre mycket reella, och situationen fortsätter att vara ömtålig, särskilt i stora stadscentrum – det finns mer än två eller tre städer av betydelse i det här avseendet – där det fortfarande till mycket stor del handlar om tillgången på säkert vatten och liknande problem. En humanitär katastrof skulle mycket väl kunna uppstå om ockupationsmakterna inte lyckas tvinga fram lag och ordning och institutionerna inte återupplivas och på nytt får ta ansvar. Säkerhet är fortfarande ett mycket reellt problem för människor som försöker ta sig till arbetet eller återvända för att arbeta i Irak. Enligt Genèvekonventionerna åligger det ockupationsmakterna inte bara att återupprätta och upprätthålla lag och ordning på alla platser under deras kontroll, men även att se till att människor har full och säker tillgång till livsnödvändiga varor och tjänster och göra det möjligt för människor att återgå till sina arbeten. Trots det är det en plikt för det internationella samfundet som sådant att hjälpa situationens offer, och kommissionen har, som jag nämnde, hittills godkänt insatser för humanitärt bistånd som uppgår till 22,5 miljoner euro. De omfattar katastrofhjälp, leverans av det allra viktigaste i form av läkemedel och medicinsk utrustning, vattenförsörjning och ett snabbt återställande av grundläggande infrastrukturer för hälsa, vatten och hygien. ECHO stöder även OCHA – FN:s samordnare –, och gör det möjligt för detta kontor att arbeta effektivt. De återstående 77,5 miljoner euro av de 100 miljoner som redan tagits i anspråk kommer att göras till föremål för programplanering i takt med att fler behov utvärderas och identifieras. ECHO:s nuvarande prioriteringar är att stödja ett snabbt återupprättande av sociala tjänster, i synnerhet hälsovård, inklusive återupptagande av vaccinationskampanjer, en effektiv samordning av humanitärt bistånd, medvetenhet om minor och minröjning. Detta kontor har även för avsikt att stödja Världslivsmedelsprogrammet för att hjälpa till med att täcka luckorna i programmet för livsmedelsdistribution. Jag hoppas att detta kommer att vara en utmaning av övergående karaktär. Systemet var mycket välorganiserat under olja för mat-programmet: 44 000 lokala försäljningsställen som år efter år stod för 60 procent av befolkningens livsmedelsbehov. Detta var en mycket omfattande insats där de irakiska myndigheterna själva ansvarade för de två södra delarna av landet medan FN ansvarade för den norra delen. Vi måste se till att alltihop fungerar; att förlita sig på att allt det här kommer att lösas från den ena veckan till den andra genom något sorts marknadsekonomiskt mirakel är ett recept för kaos och katastrof. Detta är något som samtliga de aktörer som är involverade i situationen förstår rätt så väl. Det är emellertid en komplicerad operation."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(ΕΝ)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Commission"10,3 "Iraqi Assistance Fund"2 "Nielson,"8,10,3 "erittäin"5 "iter"9 "meget"1 "molto"9 "muito"11 "muy"12 "mycket"13 "partner"9 "very"10,3 "zeer"2 "äußerst"7 "Επιτροπή"8 "πολύ"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph