Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-05-13-Speech-2-196"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030513.10.2-196"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Firstly, as regards drinking water in developing countries, the Commission proposed in its communication on water management in developing countries that priority should be given to ensuring a supply to every human being – especially the poorest – of sufficient drinking water of good quality and of adequate means of waste disposal, with the general objective of reducing poverty and improving people's health and quality of life. This focus on access to safe water and sanitation was further reinforced in the context of the World Summit on Sustainable Development with the launch of the EU Water Initiative and the signature of the EU-Africa Strategic Partnership on Water Affairs and Sanitation.
After Johannesburg we started to concentrate on a long-term effort to translate these political commitments into action on the ground and, for sewerage, action under the ground. We are engaged in a dialogue to anchor the process at country level. The core of this action is to catalyse and support the engagement of all partners at the local, national and regional levels, from central and local governments to civil society users and private professional actors, reflecting the multi-stakeholder partnership approach under the Water Initiative. A key objective is to focus on the millennium development goals and the targets for access to water and sanitation for the poor. We negotiated this in Johannesburg and we are now trying to tackle the problem.
The Commission is also exploring the opportunities to increase financial support for these objectives, including the possible creation of a specific water fund using development aid as a catalyst to attract other financial resources in response to the countries' prioritisation of water in their poverty reduction and sustainable development strategies. This proposal by the Commission is presented in the recent communication on the establishment of an EU water fund.
Secondly, concerning drinking water in industrialised countries, the European Union started more than 20 years ago to take steps to secure drinking water quality. The Drinking Water Directive of 1980 established quality standards for drinking water as well as regular monitoring obligations, thus ensuring a high level of protection throughout the Union. In 1998 the Drinking Water Directive was amended to check the parameters and related values and, where necessary, tighten them up and ensure greater transparency and more information to citizens.
In order to comprehensively protect water resources, the European Union has recently thoroughly restructured its water protection policy by adopting the Water Framework Directive: protection of all waters, rivers, lakes, ground waters and coastal waters, establishing a binding obligation to achieve or maintain good quality for all those waters by 2015 at the latest; ensuring a broad participation of citizens, stake-holders, NGOs when developing the necessary protection measures; and underpinning the environmental objective by economic instruments such as economic analysis and water pricing, reflecting cost recovery and thus promoting the wise use of water and the protection of our water resources.
Environmental policy in the field of water is complicated and supported by targeted efforts in research policy, where the Sixth Framework Programme is devoting considerable effort and budget to the issue of water resources and their protection, and in regional policy both for the existing Member States by instruments such as the structural and cohesion funds and in candidate countries by instruments like ISPA and Phare."@en3
|
| lpv:translated text |
"For det første, for så vidt angår drikkevand i udviklingslandene, foreslog Kommissionen i sin meddelelse om vandforvaltning i udviklingslandene en prioritering af, at alle mennesker, især de fattigste, skal have adgang til tilstrækkeligt drikkevand af god kvalitet og mulighed for bortskaffelse af affald inden for rammerne af det overordnede mål, nemlig fattigdomsnedbringelse og forbedring af befolkningernes sundhed og livskvalitet. Fokuseringen på adgang til rindende vand og sanitet blev yderligere forstærket under verdenstopmødet for bæredygtig udvikling med søsætningen af EU's vandinitiativ og underskrivelsen af det strategiske EU-Afrika-partnerskab om vand og sanitet.
Efter Johannesburg begyndte vi at koncentrere os om en langsigtet indsats for at omsætte disse politiske forpligtelser til handlinger i marken samt under jorden for så vidt angår kloakering. Vi er i dialog for at forankre processen i de enkelte lande. Hovedformålet med denne indsats er at katalysere og fremme deltagelse af alle parter på lokalt, nationalt og regionalt plan fra de centrale og lokale regeringer til brugerne i det civile samfund og private professionelle aktører, hvilket afspejler multiinteressentpartnerskabsmodellen i henhold til vandinitiativet. Et centralt mål er fokus på millenniumudviklingsmålene og målsætningen om de fattiges adgang til vand og sanitet. Vi forhandlede om disse ting i Johannesburg, og nu forsøger vi at løse problemet.
Kommissionen undersøger også mulighederne for at øge den økonomiske støtte til disse mål, herunder muligheden for at oprette en konkret vandfond, hvor udviklingshjælp bruges som katalysator for at tiltrække andre finansielle midler som svar på landenes prioritering af vand i deres strategier for fattigdomsreduktion og bæredygtig udvikling. Dette forslag fra Kommissionen præsenteres i den nylige meddelelse om oprettelse af en EU-vandfond.
For det andet, for så vidt angår drikkevand i industrilandene, begyndte EU for mere end 20 år siden at træffe foranstaltninger for at sikre drikkevandets kvalitet. Drikkevandsdirektivet fra 1980 indeholder kvalitetsstandarder for drikkevand samt regulære overvågningsforpligtelser, der sikrer et højt beskyttelsesniveau i hele EU. I 1998 blev drikkevandsdirektivet ændret for også at kontrollere parametre og beslægtede værdier samt for i påkommende tilfælde at opstramme disse og skabe større gennemsigtighed og et bedre informationsniveau for borgerne.
For at sikre en effektiv beskyttelse af drikkevandsressourcerne omstrukturerede EU for nylig sin vandbeskyttelsesstrategi med vedtagelsen af vandrammedirektivet. Dette direktiv vil beskytte alle farvande, floder, søer, underjordiske vandlag og kystfarvande gennem indførelsen af en bindende forpligtelse til at skaffe eller bevare en god vandkvalitet i alle disse vande inden udgangen af 2015. Det vil sikre en bred deltagelse af borgere, aktører og ikke-statslige organisationer ved udviklingen af de nødvendige beskyttelsesforanstaltninger, og det vil understøtte miljømålet med økonomiske instrumenter såsom økonomiske analyser og vandprisfastsættelse, der afspejler omkostningsdækningen og fremmer fornuftig brug af vand samt beskyttelse af vores vandressourcer.
Vandmiljøpolitikken er kompliceret og understøttes af en målrettet indsats på det forskningspolitiske område, hvor der under det sjette rammeprogram afsættes betydelige ressourcer og økonomiske midler til spørgsmålet om vandressourcer og beskyttelsen heraf, samt på det regionalpolitiske område for både de eksisterende medlemsstater gennem eksisterende instrumenter som f.eks. struktur- og samhørighedsfondene og i kandidatlandene gennem instrumenter som ISPA og Phare."@da1
".
Erstens zum Trinkwasser in Entwicklungsländern. Dazu hat die Kommission in ihrer Mitteilung zur Wasserbewirtschaftung in Entwicklungsländern vorgeschlagen, dass der Sicherung der Versorgung aller Menschen und vor allem der Ärmsten mit ausreichend Trinkwasser von guter Qualität sowie die Gewährleistung angemessener Möglichkeiten der Abwasserbeseitigung Vorrang einzuräumen ist, wobei das übergeordnete Ziel darin besteht, die Armut zu lindern und die Gesundheit und Lebensqualität der Menschen zu verbessern. Eine weitere Maßnahme zur Erreichung des Ziels des Zugangs zu sauberem Trinkwasser sowie zu Abwasserentsorgung und sanitären Einrichtungen bilden die in Verbindung mit dem Weltgipfel für nachhaltige Entwicklung ins Leben gerufene EU-Wasserinitiative sowie die Unterzeichnung der Strategischen Partnerschaft EU-Afrika im Bereich Wasserversorgung sowie Abwasserentsorgung und sanitäre Einrichtungen.
Nach Johannesburg begannen wir, uns auf die langfristige Umsetzung dieser politischen Verpflichtungen vor Ort zu konzentrieren. Wir führen Gespräche, um diesen Prozess auf Länderebene zu verankern. Der Kern dieser Maßnahme besteht darin, das Engagement aller Beteiligten auf lokaler, nationaler und regionaler Ebene anzuschieben und zu fördern, und zwar von den Regierungsbehörden auf zentraler und lokaler Ebene über die Nutzer der Zivilgesellschaft bis hin zu privatwirtschaftlichen Akteuren, wie es der alle Betroffenen einbeziehende Ansatz der Wasserinitiative vorsieht. Dabei stehen die Millennium-Entwicklungsziele sowie die Ziele im Hinblick auf den Zugang zu Wasserversorgung, Abwasserentsorgung und sanitären Einrichtungen für die Armen im Vordergrund. Das haben wir in Johannesburg ausgehandelt, und wir bemühen uns jetzt um eine Lösung des Problems.
Die Kommission prüft ferner Möglichkeiten zur Aufstockung der finanziellen Hilfe für diese Ziele. Dazu zählt die potenzielle Einrichtung eines Wasserfonds aus Entwicklungshilfemitteln, der als Katalysator die Beschaffung weiterer finanzieller Ressourcen zur Unterstützung von Ländern fördern soll, die dem Wasser in ihren Strategien zur Armutsminderung und nachhaltigen Entwicklung Vorrang einräumen. Dieser Vorschlag der Kommission ist Bestandteil einer kürzlich veröffentlichten Mitteilung über die Einrichtung eines EU-Wasserfonds.
Zweitens zum Trinkwasser in den Industrieländern. Die Europäische Union hat vor über 20 Jahren begonnen, Schritte zur Sicherung der Trinkwasserqualität einzuleiten. Die Trinkwasser-Richtlinie aus dem Jahr 1980 legte Normen für die Qualität von Trinkwasser fest und sah regelmäßige Kontrollmaßnahmen vor. Sie gewährleistete damit unionsweit ein hohes Schutzniveau. 1998 wurde die Trinkwasser-Richtlinie abgeändert. Ziel war eine Überprüfung und gegebenenfalls eine Verschärfung der entsprechenden Parameter sowie die Gewährleistung einer größeren Transparenz und besseren Information der Bürger.
Zur Sicherung eines umfassenden Schutzes der Wasserressourcen hat die Europäische Union unlängst ihre Wasserschutzpolitik grundlegend umstrukturiert und eine Wasserrahmenrichtlinie verabschiedet. Diese sieht den Schutz aller Gewässer, Flüsse, Seen, des Grundwassers und der Küstengewässer sowie verbindliche Vorgaben zur Erreichung oder Aufrechterhaltung einer guten Qualität für alle diese Gewässer bis spätestens 2015 vor. Dabei ist die Einbeziehung von Bürgern, sonstigen Betroffenen und NRO in die Erarbeitung der erforderlichen Schutzmaßnahmen festgelegt. Zur Untermauerung der Umweltziele sind wirtschaftliche Instrumente wie eine Wirtschaftsanalyse sowie kostendeckende Wasserpreise vorgesehen, die die sinnvolle Nutzung von Wasser und den Schutz unserer Wasserressourcen fördern sollen.
Die Umweltpolitik auf diesem Gebiet ist kompliziert und wird von gezielten Maßnahmen im Bereich der Forschungspolitik flankiert. So sind im Sechsten Rahmenprogramm umfangreiche Maßnahmen und Mittel für die Wasserressourcen und ihren Schutz vorgesehen. Im Bereich der Regionalpolitik dienen für die jetzigen Mitgliedstaaten Instrumente wie die Struktur- und der Kohäsionsfonds der Erreichung dieses Ziels, während für die Kandidatenländer Instrumente wie ISPA und Phare für diese Zwecke bereitstehen."@de7
"Καταρχάς, όσον αφορά το πόσιμο ύδωρ στις αναπτυσσόμενες χώρες, η Επιτροπή, στην ανακοίνωσή της σχετικά με τη διαχείριση των υδάτων στις αναπτυσσόμενες χώρες, πρότεινε να δοθεί απαραίτητα προτεραιότητα στην εξασφάλιση επαρκούς ανεφοδιασμού όλων των ανθρώπων –ιδιαίτερα δε των φτωχότερων– σε πόσιμο ύδωρ καλής ποιότητας και σε κατάλληλα μέσα διαχείρισης των αποβλήτων, με ευρύτερο στόχο τη μείωση της φτώχιας και τη βελτίωση της υγείας και της ποιότητας ζωής. Αυτή η επικέντρωση στην πρόσβαση σε πόσιμο ύδωρ και σε αποχέτευση ενισχύθηκε περαιτέρω στο πλαίσιο της Παγκόσμιας Διάσκεψης Κορυφής για την Αειφόρο Ανάπτυξη, κατά την οποία ξεκίνησε η πρωτοβουλία της ΕΕ για τα ύδατα και υπεγράφη η στρατηγική εταιρική σχέση ΕΕ-Αφρικής σχετικά με θέματα που αφορούν τους υδάτινους πόρους και την αποχέτευση.
Μετά τη Διάσκεψη του Γιοχάνεσμπουργκ, αρχίσαμε να επικεντρωνόμαστε σε μια μακροπρόθεσμη προσπάθεια υλοποίησης αυτών των πολιτικών δεσμεύσεων τόσο επί του εδάφους όσο και, στην περίπτωση της αποχέτευσης, κάτω από το έδαφος. Εκκινήσαμε διάλογο, ώστε οι διαδικασίες αυτές να πραγματοποιηθούν σε επίπεδο χωρών. Ο βασικός στόχος αυτής της δράσης είναι να ενεργήσει ως καταλύτης και να στηρίξει τη συστράτευση όλων των εταίρων σε τοπικό, εθνικό και περιφερειακό επίπεδο, από τις κεντρικές κυβερνήσεις και τις αυτοδιοικήσεις έως τους χρήστες της κοινωνίας των πολιτών και τους επαγγελματίες του ιδιωτικού τομέα, γεγονός που αντικατοπτρίζει την προσέγγιση την οποία προβλέπει η πρωτοβουλία για τα ύδατα και σύμφωνα με την οποία η εταιρική σχέση πρέπει να περιλαμβάνει πολλούς ενδιαφερόμενους φορείς. Ένας βασικός στόχος είναι να εστιάσουμε στους αναπτυξιακούς στόχους της χιλιετίας και στους στόχους για πρόσβαση των φτωχότερων στο ύδωρ και στην αποχέτευση. Διαπραγματευτήκαμε το θέμα αυτό στο Γιοχάνεσμπουργκ και τώρα προσπαθούμε να αντιμετωπίσουμε το πρόβλημα.
Επιπλέον, η Επιτροπή διερευνά τις ευκαιρίες αύξησης της χρηματοδοτικής στήριξης αυτών των στόχων, συμπεριλαμβανομένης της ενδεχόμενης δημιουργίας ενός ειδικού ταμείου υδάτων, με τη χρησιμοποίηση της αναπτυξιακής βοήθειας ως καταλύτη για την προσέλκυση και άλλων χρηματοδοτικών πόρων, κατόπιν της προτεραιότητας για το ύδωρ που έχουν θέσει οι χώρες στις στρατηγικές τους για τη μείωση της φτώχειας και για την αειφόρο ανάπτυξη. Η πρόταση αυτή της Επιτροπής παρουσιάζεται στην πρόσφατη ανακοίνωση για τη δημιουργία ενός ταμείου υδάτων της ΕΕ.
Κατά δεύτερο λόγο, αναφορικά με το πόσιμο ύδωρ στις βιομηχανοποιημένες χώρες, η Ευρωπαϊκή Ένωση ξεκίνησε πριν από 20 και πλέον χρόνια να πραγματοποιεί βήματα για τη διασφάλιση της ποιότητας του πόσιμου ύδατος. Η οδηγία για το πόσιμο ύδωρ του 1980 θέσπισε πρότυπα ποιότητας του πόσιμου ύδατος, καθώς και υποχρεώσεις τακτικού ελέγχου, διασφαλίζοντας έτσι υψηλό επίπεδο προστασίας σε ολόκληρη την Ένωση. Το 1988, η οδηγία για το πόσιμο ύδωρ τροποποιήθηκε, ούτως ώστε να ελεγχθούν οι παράμετροι και οι σχετικές τιμές και, όπου ήταν απαραίτητο, να γίνουν πιο αυστηρές, ώστε να διασφαλιστεί μεγαλύτερη διαφάνεια και περισσότερη ενημέρωση των πολιτών.
Προκειμένου να προστατευθούν οι υδάτινοι πόροι κατά τρόπο συνολικό, η Ευρωπαϊκή Ένωση προέβη πρόσφατα σε πλήρη αναδιάρθρωση της πολιτικής της για την προστασία των υδάτων, υιοθετώντας την οδηγία πλαίσιο για τα ύδατα, η οποία προβλέπει τα εξής: προστασία όλων των υδάτων, των ποταμών, των λιμνών, των υπογείων υδάτων και των θαλάσσιων ακτών, πρώτον με τη θέσπιση μιας δεσμευτικής υποχρέωσης ως προς την επίτευξη ή τη διατήρηση της καλής ποιότητας όλων αυτών των υδάτων, το αργότερο έως το 2015, δεύτερον με τη διασφάλιση της ευρείας συμμετοχής των πολιτών, των κύκλων συμφερόντων και των ΜΚΟ κατά την εφαρμογή των απαραίτητων μέτρων προστασίας και, τρίτον, με τη στήριξη του περιβαλλοντικού στόχου με οικονομικά μέσα, όπως είναι η οικονομική ανάλυση και η τιμολόγηση του ύδατος κατά τρόπον ώστε να αντικατοπτρίζεται σε αυτήν η κάλυψη του κόστους, πράγμα που θα οδηγήσει στη συνετή χρησιμοποίηση του ύδατος και στην προστασία των υδάτινων πόρων.
Η περιβαλλοντική πολιτική στον τομέα των υδάτων είναι σύνθετη και υποστηρίζεται από στοχοθετημένες προσπάθειες στην πολιτική για την έρευνα, στην οποία το 6ο πρόγραμμα πλαίσιο καταβάλλει σημαντική προσπάθεια και αφιερώνει σημαντικό προϋπολογισμό, αλλά και στην περιφερειακή πολιτική, τόσο για τα υφιστάμενα κράτη μέλη με τη χρήση μέσων όπως τα διαρθρωτικά ταμεία και τα ταμεία συνοχής όσο και για τις υποψήφιες προς ένταξη χώρες με τη χρήση μέσων όπως το Μέσο Προενταξιακών Διαρθρωτικών Πολιτικών (ISPA) και το Phare."@el8
".
En primer lugar, con respecto al agua potable en los países en desarrollo, la Comisión proponía en su comunicación sobre la gestión del agua en los países en desarrollo que la prioridad debería ser que se garantice a todos los seres humanos –en especial los más pobres– el suministro de suficiente agua potable de buena calidad y los medios adecuados para la eliminación de residuos, con el objetivo general de reducir la pobreza y mejorar la salud de las personas y su calidad de vida. Este objetivo del acceso al agua segura y al saneamiento se vio reforzado en el contexto de la Cumbre Mundial sobre el Desarrollo Sostenible con el lanzamiento de la Iniciativa sobre el Agua de la UE y la firma de la alianza estratégica UE-África sobre cuestiones del agua y el saneamiento.
Después de Johanesburgo empezamos a concentrarnos en un esfuerzo a largo plazo para traducir estos compromisos políticos en acciones sobre el terreno y, para las aguas residuales, en acciones bajo el terreno. Estamos comprometidos en un diálogo para afianzar el proceso a nivel de cada país. El núcleo de la acción es catalizar y apoyar el compromiso de todas las partes interesadas en el ámbito local, nacional y regional, desde los gobiernos centrales y locales hasta los usuarios de la sociedad civil y los profesionales privados, lo que refleja el planteamiento de cooperación con los diversos sectores en el marco de la Iniciativa del Agua. Una meta clave es centrarse en los objetivos de desarrollo del milenio y en los objetivos para el acceso de los pobres al agua y al saneamiento. Negociamos todo esto en Johanesburgo y ahora estamos intentando resolver el problema.
La Comisión está estudiando también la posibilidad de aumentar el apoyo financiero para estos objetivos, incluida la posible creación de un fondo específico para el agua, utilizando la ayuda al desarrollo como catalizador para atraer otros recursos financieros en respuesta a la prioridad que los países otorgan al agua en sus estrategias de desarrollo sostenible y reducción de la pobreza. Esta propuesta de la Comisión se presenta en la reciente comunicación sobre el establecimiento de un fondo europeo del agua.
En segundo lugar, en relación con el agua potable en los países industrializados, la Unión Europea empezó hace más de 20 años a tomar medidas para garantizar la calidad del agua potable. La Directiva comunitaria sobre el Agua Potable de 1980 establecía unas normas de calidad para el agua potable, así como unas obligaciones de seguimiento regular, para asegurar un elevado nivel de protección en toda la Unión. En 1998 la Directiva sobre el Agua Potable se modificó para comprobar los parámetros y valores asociados, y, cuando fuera necesario, consolidarlos y asegurar una mayor transparencia y más información a los ciudadanos.
Con el fin de proteger ampliamente los recursos hídricos, hace poco la Unión Europea ha reestructurado a fondo su política de protección del agua adoptando la Directiva Marco del Agua: protección de todas las aguas, ríos, lagos, aguas subterráneas y aguas costeras, estableciendo una obligación vinculante de alcanzar o mantener la buena calidad de todas estas aguas antes de 2015 como máximo; asegurar una amplia participación de los ciudadanos, partes interesadas y ONG en el desarrollo de las medidas de protección necesarias; y reforzar el objetivo medioambiental mediante instrumentos económicos como el análisis económico y el precio del agua, reflejando la recuperación del coste y promoviendo así el uso racional del agua y la protección de nuestros recursos hídricos
La política medioambiental en el ámbito del agua es complicada y requiere esfuerzos específicos en política de investigación, donde el Sexto Programa Marco está dedicando un esfuerzo y un presupuesto considerables al tema de los recursos hídricos y su protección, y en la política regional tanto para los Estados miembros existentes mediante instrumentos como los fondos estructurales y de cohesión, como para los países candidatos mediante instrumentos como ISPA y Phare."@es12
".
Puhun ensin kehitysmaiden juomavesitilanteesta. Komissio ehdotti vesihuollosta kehitysmaissa antamassaan tiedonannossa, että ensisijaiseksi asiaksi tulisi asettaa sen varmistaminen, että kaikki ihmiset ja ennen kaikkea kaikkein köyhimmät saavat riittävästi hyvälaatuista juomavettä ja keinot jäteveden käsittelyyn, jotta köyhyyttä voidaan vähentää ja ihmisten terveyttä ja elämänlaatua parantaa. Vesi- ja jätevesihuollon turvaamiseen liittyvän painopisteen merkitystä korostettiin myös kestävän kehityksen huippukokouksessa, jossa käynnistettiin EU:n vesialoite ja jossa allekirjoitettiin vesi- ja viemärihuoltoa koskeva EU:n ja Afrikan strateginen kumppanuus.
Johannesburgin jälkeen olemme keskittyneet pitkän aikavälin toimiin, joiden tarkoituksena on muuttaa nämä poliittiset sitoumukset käytännön työsaralla tapahtuvaksi toiminnaksi ja viemäröinnin kohdalla työsaran alla tapahtuvaksi toiminnaksi. Olemme käynnistäneet vuoropuhelun prosessin ankkuroimiseksi valtiotasolle. Toiminnan keskeinen tehtävä on edistää ja tukea kaikkien paikallis-, valtio- ja aluetason osapuolten, keskushallinnon ja paikallishallintojen sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien ja yksityisten ammattitoimijoiden osallisuutta, kuten vesialoitteen mukainen moninaiset sidosryhmät kattava lähestymistapa edellyttää. Keskeisenä päämääränä on saavuttaa vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteet ja köyhimpien ihmisten vesihuoltoa ja jätevesihuoltoa koskevat tavoitteet. Sovimme tästä Johannesburgissa, ja yritämme nyt puuttua ongelmaan käytännössä.
Komissio tutkii myös mahdollisuutta lisätä näihin tavoitteisiin kohdistettavaa taloudellista tukea, mukaan luettuna mahdollisuutta perustaa erityinen vesirahasto, jossa kehitysapua käytettäisiin houkuttelemaan muita rahoituslähteitä, kun vesihuolto asetettaisiin valtioiden ensisijaiseksi tehtäväksi köyhyyden torjunnan ja kestävän kehityksen strategioiden alalla. Tämä komission ehdotus on esitetty hiljattain annetussa tiedonannossa EU:n vesirahaston perustamisesta.
Seuraavaksi puhun teollisuusmaiden juomavedestä. Euroopan unioni ryhtyi yli 20� vuotta sitten toimiin juomaveden laadun turvaamiseksi. Vuonna� 1980 annetussa juomavesidirektiivissä määriteltiin juomaveden laatuvaatimukset ja säännöllistä valvontaa koskevat velvoitteet ja varmistettiin näin korkea suojelun taso kaikkialla unionissa. Vuonna� 1998 juomavesidirektiivissä asetettuja muuttujia ja niihin liittyviä arvoja tarkistettiin ja tarvittaessa tiukennettiin ja samalla annettiin säännöksiä avoimemmasta toiminnasta ja kansalaisille tiedottamisesta.
Euroopan unioni on vesivarojen kokonaisvaltaisen suojelun takaamiseksi uudistanut hiljattain koko vesiensuojelupolitiikkansa antamalla vesipolitiikkaa koskevan puitedirektiivin. Siinä suojellaan kaikkia vesistöjä, kuten jokia, järviä, pohjavesiä ja rantavesiä, asetetaan sitova velvollisuus saavuttaa tai ylläpitää kaikkien kyseisten vesistöjen hyvä laatu viimeistään vuoteen� 2015 mennessä, varmistetaan laaja-alainen kansalaisten, sidosryhmien ja kansalaisjärjestöjen osallisuus laadittaessa tarvittavia suojelutoimia ja tuetaan ympäristöön liittyvää tavoitetta taloudellisten välineiden, kuten taloudellisten arvioiden ja veden hinnoittelun avulla, joissa otetaan huomioon kustannusten takaisin saaminen ja joilla edistetään näin veden järkevää käyttöä ja vesivarojemme suojelua.
Vesialan ympäristöpolitiikka on monitahoista, ja sitä tuetaan lukuisin kohdennetuin toimin, joita toteutetaan sekä tutkimuspolitiikan alalla, jossa kuudenteen puiteohjelmaan sisältyy huomattava määrä vesivaroihin liittyvään ongelmaan ja niiden suojeluun osoitettuja toimia ja varoja, että aluepolitiikan alalla nykyisissä jäsenvaltioissa muun muassa rakenne- ja koheesiorahastojen turvin ja ehdokasmaissa ISPAn ja Pharen kaltaisten välineiden avulla."@fi5
".
Tout d’abord, en ce qui concerne l’eau potable dans les pays en développement, la Commission a proposé dans sa communication sur la gestion de l’eau dans les pays en développement que la priorité soit accordée à assurer pour tous les êtres humains - spécialement les plus pauvres - un approvisionnement suffisant en eau potable de bonne qualité et des moyens adéquats d’élimination des déchets, avec l’objectif général de réduire la pauvreté et d’améliorer la santé et la qualité de vie de la population. Cette concentration sur l’accès à l’eau potable et à l’hygiène a été renforcée davantage dans le contexte du sommet mondial sur le développement durable avec le lancement de l’initiative de l’UE pour l’eau et la signature du partenariat stratégique UE-Afrique dans le domaine de l’eau et de l’assainissement.
Après Johannesburg, nous avons commencé à nous concentrer sur un effort à long terme pour traduire ces engagements politiques en actions sur le terrain et, pour les eaux usées, en actions souterraines. Nous sommes engagés dans un dialogue visant à ancrer le processus au niveau national. Le centre de cette action est de catalyser et de soutenir l’engagement de tous les partenaires aux niveaux local, national et régional, des gouvernements centraux et locaux aux utilisateurs de la société civile et aux acteurs professionnels privés, en réfléchissant ainsi l’approche de partenariat multiple dans le cadre de l’initiative pour l’eau. Un objectif clé consiste à se concentrer sur les objectifs de développement du millénaire et sur les cibles pour l’accès à l’eau et aux services sanitaires pour les pauvres. Nous avons négocié cela à Johannesburg et nous essayons à présent de remédier à ce problème.
La Commission étudie également les possibilités d’augmenter le soutien financier pour ces objectifs, y compris la possibilité de créer un fonds spécifique pour l’eau utilisant l’aide au développement comme catalyseur pour attirer d’autres ressources financières en réponse à la priorité accordée à l’eau par les pays dans leurs stratégies de réduction de la pauvreté et de développement durable. Cette proposition de la Commission est présentée dans la communication récente sur l’établissement d’un fonds européen pour l’eau.
Deuxièmement, en ce qui concerne l’eau potable dans les pays industrialisés, l’Union européenne a commencé il y a plus de 20 ans à prendre des mesures pour assurer la qualité de l’eau potable. La directive sur l’eau potable de 1980 a établi des normes de qualité en matière d’eau potable et des obligations de contrôle régulier, assurant ainsi un niveau de protection élevé dans toute l’Union. En 1998, la directive sur l’eau potable a été amendée afin de vérifier les paramètres et les valeurs liées et, le cas échéant, de les parfaire et d’assurer davantage de transparence et d’informations envers les citoyens.
Afin de protéger globalement les ressources en eau, l’Union européenne a récemment restructuré massivement sa politique de protection de l’eau en adoptant la directive-cadre sur l’eau: protection des eaux, des rivières, des lacs, des eaux souterraines et côtières, établissant une obligation d’atteindre ou de maintenir une bonne qualité pour toutes ces eaux d’ici 2015 au plus tard; assurance d’une large participation des citoyens, des parties prenantes et des ONG lors du développement des mesures de protections nécessaires; et renforcement de l’objectif environnemental grâce à des instruments économiques comme l’analyse économique et la tarification de l’eau, réfléchissant la récupération des coûts et donc promouvant l’utilisation raisonnable de l’eau et la protection des ressources en eau.
La politique environnementale dans le secteur de l’eau est compliquée et soutenue par des efforts ciblés dans la politique de la recherche, où le sixième programme-cadre consacre des efforts et des budgets considérables au problème des ressources en eau et de leur protection, et dans la politique régionale, tant pour les États membres via des instruments tels que les Fonds structurels et de cohésion que pour les pays candidats à l’adhésion via des instruments tels que ISPA et Phare."@fr6
".
In primo luogo, per ciò che concerne l’acqua potabile nei paesi in via di sviluppo, la Commissione, nella comunicazione sulla gestione delle risorse idriche nei paesi in via di sviluppo, ha proposto di inserire tra le priorità la necessità di garantire a ogni essere umano – specialmente ai più disagiati – la fornitura, in quantità sufficiente, di acqua potabile di buona qualità e di mezzi adeguati per il trattamento dei rifiuti con l’obiettivo generale di ridurre la povertà e di migliorare lo stato di salute e la qualità di vita della popolazione. La necessità di garantire l’accesso alle risorse idriche e il miglioramento delle misure igieniche è stata ulteriormente sottolineata nell’ambito del Vertice mondiale sullo sviluppo sostenibile con l’avvio dell’Iniziativa Acqua dell’UE e la firma del partenariato strategico EU-Africa in materia di risorse idriche e misure igieniche.
Dopo Johannesburg abbiamo iniziato a concentrarci su un impegno a lungo termine per tradurre questi impegni politici in azioni sul terreno e, per quanto riguarda i sistemi di scolo, in azioni sotto il terreno. Abbiamo avviato un dialogo per ancorare il processo a livello di singolo paese. Obiettivo centrale di tali azioni è catalizzare e sostenere l’impegno di tutti i
a livello locale, nazionale e regionale, dalle amministrazioni centrali e locali agli utenti della società civile, compresi gli attori professionali privati, in modo da rispecchiare l’approccio del partenariato multi proprietario come previsto dall’Iniziativa Acqua dell’UE. Uno degli scopi principali è fissare l’attenzione sugli obiettivi di sviluppo del millennio e sugli obiettivi di accesso alle risorse idriche e alle misure igieniche da parte dei più disagiati. Di questo si è discusso in occasione dei negoziati di Johannesburg; attualmente stiamo lavorando per risolvere il problema.
La Commissione sta inoltre valutando la possibilità di rafforzare il sostegno finanziario a favore di tali obiettivi, fra i quali rientra l’eventuale creazione di un fondo specifico per l’acqua che utilizzerebbe gli aiuti allo sviluppo come catalizzatore di altre risorse finanziarie, in risposta alla priorità assegnata dai paesi interessati alle risorse idriche nell’ambito delle proprie strategie di riduzione della povertà e di sviluppo sostenibile. La proposta della Commissione è inserita nella recente comunicazione sull’istituzione di un Fondo europeo per l’acqua.
In secondo luogo, per quanto riguarda l’acqua potabile nei paesi industrializzati, l’Unione europea ha iniziato oltre vent’anni fa ad adottare misure atte a garantire la qualità dell’acqua potabile. La direttiva sull’acqua potabile del 1980 stabiliva
qualitativi per l’acqua potabile e l’obbligo di monitoraggio periodico, al fine di garantire un elevato livello di protezione in tutta l’Unione. Successivamente, nel 1998, tale direttiva è stata modificata per effettuare una verifica dei parametri e dei relativi valori e, ove necessario, renderli più severi e garantire trasparenza e informazioni maggiori ai cittadini.
Recentemente l’Unione europea, al fine di garantire una protezione globale alle risorse idriche, ha radicalmente ristrutturato la politica di protezione delle acque, adottando la Direttiva quadro sulle risorse idriche che prevede la protezione di tutte le acque, fiumi, laghi, acque costiere e falde freatiche, stabilendo un obbligo vincolante di ottenere e mantenere una buona qualità di queste acque entro il 2015, assicurando, nello sviluppo delle necessarie misure di protezione, una vasta partecipazione di cittadini, azionisti, organizzazioni non governative, fondando l’obiettivo ambientale su strumenti economici quali l’analisi economica e la valorizzazione dell’acqua basata sul principio del recupero dei costi e inoltre promuovendo un intelligente utilizzo delle acque e la salvaguardia delle nostre risorse idriche.
La politica ambientale in questo settore è complicata e sostenuta da sforzi mirati nell’ambito della politica di ricerca (all’interno della quale il sesto programma quadro dedica sforzi e risorse considerevoli al problema delle risorse idriche e alla loro protezione) e nell’ambito della politica regionale, sia per gli attuali Stati membri, attraverso strumenti quali i Fondi strutturali e di coesione, sia per i paesi candidati, mediante strumenti quali l’ISPA e i programmi PHARE."@it9
". – Firstly, as regards drinking water in developing countries, the Commission proposed in its communication on water management in developing countries that priority should be given to ensuring a supply to every human being – especially the poorest – of sufficient drinking water of good quality and of adequate means of waste disposal, with the general objective of reducing poverty and improving people's health and quality of life. This focus on access to safe water and sanitation was further reinforced in the context of the World Summit on Sustainable Development with the launch of the EU Water Initiative and the signature of the EU-Africa Strategic Partnership on Water Affairs and Sanitation.
After Johannesburg we started to concentrate on a long-term effort to translate these political commitments into action on the ground and, for sewerage, action under the ground. We are engaged in a dialogue to anchor the process at country level. The core of this action is to catalyse and support the engagement of all partners at the local, national and regional levels, from central and local governments to civil society users and private professional actors, reflecting the multi-stakeholder partnership approach under the Water Initiative. A key objective is to focus on the millennium development goals and the targets for access to water and sanitation for the poor. We negotiated this in Johannesburg and we are now trying to tackle the problem.
The Commission is also exploring the opportunities to increase financial support for these objectives, including the possible creation of a specific water fund using development aid as a catalyst to attract other financial resources in response to the countries' prioritisation of water in their poverty reduction and sustainable development strategies. This proposal by the Commission is presented in the recent communication on the establishment of an EU water fund.
Secondly, concerning drinking water in industrialised countries, the European Union started more than 20 years ago to take steps to secure drinking water quality. The Drinking Water Directive of 1980 established quality standards for drinking water as well as regular monitoring obligations, thus ensuring a high level of protection throughout the Union. In 1998 the Drinking Water Directive was amended to check the parameters and related values and, where necessary, tighten them up and ensure greater transparency and more information to citizens.
In order to comprehensively protect water resources, the European Union has recently thoroughly restructured its water protection policy by adopting the Water Framework Directive: protection of all waters, rivers, lakes, ground waters and coastal waters, establishing a binding obligation to achieve or maintain good quality for all those waters by 2015 at the latest; ensuring a broad participation of citizens, stake-holders, NGOs when developing the necessary protection measures; and underpinning the environmental objective by economic instruments such as economic analysis and water pricing, reflecting cost recovery and thus promoting the wise use of water and the protection of our water resources.
Environmental policy in the field of water is complicated and supported by targeted efforts in research policy, where the Sixth Framework Programme is devoting considerable effort and budget to the issue of water resources and their protection, and in regional policy both for the existing Member States by instruments such as the structural and cohesion funds and in candidate countries by instruments like ISPA and Phare."@lv10
".
Ten eerste heeft de Commissie op het terrein van drinkwater in ontwikkelingslanden in haar mededeling over waterbeheer in ontwikkelingslanden voorgesteld om meer prioriteit te geven aan het garanderen van drinkwatervoorzieningen voor alle mensen – met name de armste – zodat zij kunnen beschikken over voldoende water van goede kwaliteit en over geschikte methoden van afvalverwerking. Dit heeft in het algemeen tot doel de armoede terug te dringen en de gezondheid en kwaliteit van leven van de mensen te verbeteren. Deze aandacht voor de toegang tot veilig water en sanitaire voorzieningen werd nog verder benadrukt in het kader van de Wereldtop over duurzame ontwikkeling met de presentatie van het EU-waterinitiatief en de ondertekening van het strategische waterpartnerschap met Afrika over water en sanitaire voorzieningen.
Na Johannesburg zijn we ons gaan concentreren op een langetermijninspanning om deze politieke toezeggingen te vertalen naar acties in het veld en, als het om riolering gaat, onder het veld. We voeren een dialoog om dit proces op nationaal niveau ingang te doen vinden. Deze actie bestaat hoofdzakelijk uit het op gang brengen en bevorderen van de betrokkenheid van alle partners op de diverse lokale, nationale en regionale niveaus, van centrale en lokale bestuurders tot vertegenwoordigers van de burgersamenleving en het bedrijfsleven. Dat geeft een idee van de brede
benadering van het EU-waterinitiatief. Een kerndoel is dat we ons richten op de doelstellingen uit de Millenniumverklaring en de doelen met betrekking tot de toegang tot water en sanitaire voorzieningen voor de armen. In Johannesburg hebben we hierover onderhandeld en nu proberen we het probleem daadwerkelijk aan te pakken.
De Commissie onderzoekt ook de mogelijkheden om de financiële ondersteuning voor deze doelstellingen te vergroten, onder meer door het eventueel opzetten van een speciaal waterfonds. Hierin zou ontwikkelingsgeld gebruikt kunnen worden als een duwtje in de rug voor andere geldverstrekkers, als tegemoetkoming voor het verlenen van een hogere prioriteit aan water binnen de armoedebestrijding en de duurzame ontwikkelingsstrategieën door een bepaald land. Dit voorstel van de Commissie wordt gedaan in de onlangs gepresenteerde mededeling over het opzetten van een EU-waterfonds.
Ten tweede, met betrekking tot het drinkwater in geïndustrialiseerde landen, heeft de EU meer dan twintig jaar geleden al de eerste stappen genomen om de kwaliteit van het drinkwater te waarborgen. In de drinkwaterrichtlijn van 1980 zijn kwaliteitsnormen voor drinkwater vastgelegd, evenals bepalingen ten aanzien van het regelmatig controleren van die kwaliteit, waardoor in de hele Unie een hoog beschermingsniveau gewaarborgd werd. In 1998 is de drinkwaterrichtlijn gewijzigd ter controle van de parameters en de daarmee samenhangende waarden en, waar nodig, werden deze aangescherpt. Verder werd er ook voor meer transparantie en meer informatie voor de burgers gezorgd.
Om haar watervoorraden volledig te beschermen, heeft de Europese Unie recentelijk haar beleid aangaande de bescherming van drinkwater ingrijpend geherstructureerd door de kaderrichtlijn water aan te nemen. Deze behelst de bescherming van alle wateren, rivieren, meren, grond- en kustwateren en bevat de bindende verplichting om, in ieder geval voor 2015, een goede waterkwaliteit te bereiken of te handhaven voor al die verschillende soorten water en deze moet leiden tot brede participatie van burgers, belanghebbenden en NGO’s bij het ontwikkelen van de noodzakelijke beschermingsmaatregelen. Ook worden in de kaderrichtlijn de milieudoelstellingen benadrukt. Dit gebeurt door middel van economische instrumenten zoals economische analyse en de waterprijs, die gebaseerd moet zijn op dekking van de kosten, waardoor het verstandig gebruik van water en de bescherming van watervoorraden wordt bevorderd.
Het milieubeleid met betrekking tot water is ingewikkeld en wordt gebaseerd op doelgerichte inspanningen op het terrein van het onderzoeksbeleid – waar onder het zesde kaderprogramma veel moeite en een groot deel van het budget besteed wordt aan kwesties rond onze watervoorraden en hun bescherming – en op het terrein van het regionale beleid, zowel voor de huidige lidstaten, door instrumenten als de structuur- en cohesiefondsen, als in de kandidaat-lidstaten, door middel van instrumenten als ISPA en PHARE."@nl2
"Em primeiro lugar, no que diz respeito à água potável nos países em desenvolvimento, a Comissão, na sua comunicação sobre a gestão da água nos países em desenvolvimento, preconiza que deve ser conferida prioridade à garantia de abastecimento, a todo o ser humano – sobretudo os mais pobres –, de água potável de boa qualidade, em quantidade suficiente, e de meios adequados de eliminação de resíduos, com o objectivo genérico de reduzir a pobreza e melhorar a saúde e as condições de vida das populações. A focalização no acesso a água potável e a medidas sanitárias foi uma vez mais reforçada no contexto da Cimeira Mundial sobre o Desenvolvimento Sustentável, com o lançamento, pela União Europeia, da Iniciativa relativa à Água e a assinatura da parceria estratégica UE-África para as questões relativas à água e a medidas sanitárias.
Após Joanesburgo, começámos a concentrar-nos num esforço, a longo prazo, de conversão destes compromissos políticos em acções no terreno - no caso dos esgotos, em acções sob o terreno. Estamos empenhados num diálogo que visa a implementação deste processo a nível nacional. Estas acções têm por objectivo, essencialmente, catalizar e apoiar o envolvimento de todos os parceiros aos níveis local, nacional e regional, desde os governos centrais e locais até aos utentes da sociedade civil, passando por operadores profissionais privados, reflectindo assim a abordagem de parceria multi-sectorial prevista no âmbito da Iniciativa relativa à Água. Fundamental, também, é a focalização nas metas de desenvolvimento do milénio e nos objectivos que visam garantir aos mais pobres o acesso à água e a medidas sanitárias. Negociámos estas questões em Joanesburgo e estamos agora a procurar acometer o problema.
A Comissão está igualmente a explorar as possibilidades de incrementar o apoio financeiro à prossecução destes objectivos, incluindo a eventual criação de um fundo específico relativo à água, utilizando, para o efeito, a ajuda ao desenvolvimento como catalizador para atrair outros recursos financeiros, na linha do papel prioritário conferido à água pelos diferentes países nas suas estratégias de redução da pobreza e de desenvolvimento sustentável. Esta proposta foi apresentada pela Comissão na sua recente comunicação sobre a criação de um fundo comunitário para a água.
Em segundo lugar, no que diz respeito à água potável nos países industrializados, a União Europeia começou há mais de vinte anos a tomar medidas para garantir a qualidade da mesma. A Directiva “Água Potável” de 1980 estabeleceu normas em matéria de qualidade da água potável bem como obrigações de vigilância regular, assegurando, pois, um elevado nível de protecção em toda a União Europeia. Em 1998, a Directiva “Água Potável” foi alterada por forma a corrigir os parâmetros e outros valores afins, bem como, sempre que possível, torná-los mais exigentes e assegurar uma maior transparência e informação dos cidadãos.
No intuito de assegurar a protecção abrangente dos recursos hídricos, a União Europeia procedeu recentemente a uma reestruturação completa da sua política em matéria de protecção da água, adoptando para o efeito a Directiva-Quadro relativa à Água, cujos principais objectivos são garantir a protecção de todas as águas, rios, lagos, água subterrâneas e águas costeiras, estabelecendo a obrigação vinculativa de alcançar ou manter a boa qualidade de todas esses recursos hídricos até 2015, o mais tardar; assegurar a ampla participação dos cidadãos, das partes interessadas e das ONG no desenvolvimento das necessárias medidas de protecção; e consolidar o objectivo da defesa do meio ambiente através de instrumentos económicos, como sejam as análises económicas e a fixação dos preços da água, reflectindo a recuperação de custos e promovendo, dessa forma, a utilização sensata da água e a protecção dos nossos recursos hídricos.
A política ambiental no domínio da água é complexa e conta com o apoio de esforços específicos tanto a nível da política de investigação - sendo de referir que o Sexto Programa-Quadro dedica um esforço e verbas consideráveis à questão dos recursos hídricos e respectiva protecção -, como a nível da política regional, quer no caso dos actuais Estados-Membros, através de instrumentos como os Fundos Estruturais e de Coesão, como no caso dos países candidatos, mediante instrumentos como o ISPA e o programa Phare."@pt11
".
För det första, med avseende på dricksvatten i utvecklingsländer, har kommissionen i sitt meddelande om förvaltning av vatten i utvecklingsländer föreslagit att man bör prioritera en säker tillgång till vatten för alla människor – särskilt de fattigaste – i tillräcklig mängd av god kvalitet samt ändamålsenlig avfallshantering med det allmänna syftet att minska fattigdomen och förbättra människors hälsa och livskvalitet. Denna tonvikt på säker tillgång till vatten och sanitet förstärktes ytterligare i samband med världstoppmötet om hållbar utveckling genom att EU:s vatteninitiativ startades och att det strategiska partnerskapet mellan EU och Afrika om vattenfrågor och sanitet undertecknades.
Efter Johannesburg började vi koncentrera oss på en långsiktig ansträngning för att omsätta dessa politiska åtaganden i praktiken på marken och för avloppssyften även under marken. Vi är involverade i en dialog för att förankra denna process i länderna. Det centrala i denna åtgärd är att fungera som en katalysator och stödja medverkan från alla parter på lokal, nationell och regional nivå, från statliga och lokala regeringar till användarna i det civila samhället och de privata yrkesmässiga aktörerna där vatteninitiativets partnerskap mellan en mångfald intressenter återspeglas. Ett nyckelmål är att fokusera på millennieutvecklingsmålen och målsättningarna tillgång till vatten och sanitet för de fattiga. Detta förhandlade vi om i Johannesburg och nu försöker vi ta itu med problemen.
Kommissionen undersöker också möjligheterna att öka det ekonomiska stödet för dessa mål. I detta ingår att eventuellt inrätta en särskilt vattenfond och att använda utvecklingshjälp som en katalysator för att locka fram andra ekonomiska resurser som en reaktion på att länderna prioriterar vattnet i strävan att minska fattigdomen och främja hållbara utvecklingsstrategier. Detta kommissionsförslag presenteras i meddelandet om inrättandet av en EU-vattenfond.
För det andra, med avseende på dricksvatten i industriländer, började Europeiska unionen vidta mått och steg för över 20 år sedan för att garantera kvaliteten på dricksvattnet. I dricksvattendirektivet från 1980 fastlades kvalitetsnormer för dricksvatten och även skyldigheter för regelmässiga kontroller. Det syftade alltså till en hög skyddsnivå i hela unionen. Dricksvattendirektivet ändrades 1998 för att stämma av parametrar och tillhörande värden och vid behov strama upp dem och skapa öppenhet och insyn samt mer information för medborgarna.
För att skydda vattenresurserna på ett komplett sätt omstrukturerade Europeiska unionen nyligen sin politik för skydd av vatten fullständigt genom att anta ramdirektivet på vattenpolitikens område: Skydd av alla vatten, floder, grundvatten och kustnära vatten och fastslående av bindande skyldigheter att uppnå eller upprätthålla hög kvalitet för alla dessa vatten till senast 2015. Vidare avser det att garantera en bred medverkan från medborgarnas, intressenternas och de icke-statliga organisationernas sida vid utvecklandet av de nödvändiga skyddsåtgärderna samt att bekräfta miljömålet genom ekonomiska instrument som exempelvis ekonomisk analys och vattenprissättning där kostnadstäckningen beaktas och på så vis främja vettig användning av vatten och skydda våra vattenresurser.
Miljöpolitik på vattnets område är komplicerad och understöds av riktade åtgärder inom forskningspolitik där det inom sjätte ramprogrammet läggs ned stor energi och stora ekonomiska resurser på frågan om vattenresurser och skyddet av dessa. Det gäller både inom dagens medlemsstaters regionalpolitik genom instrument som struktur- och sammanhållningsfonderna och i kandidatländerna genom instrument som ISPA och Phare."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples