Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-05-13-Speech-2-046"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-05-13"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Milieuaansprakelijkheid4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030513.2.2-046"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-05-13-Speech-2-0474
lpv:speaker	lp:Wallström4
lpv:spoken text	". – Mr President, I should like to thank Members for all those valuable speeches and constructive ideas on how to improve this proposal. It has also been proposed that after a five-year transitional period, the Commission should develop proposals so that the directive applies eventually in a complementary manner to the international conventions where liability or compensation is insufficiently regulated within those conventions. The Commission does not believe that letting the directive play the role of filling in possible gaps in existing conventions would be either constructive or workable. The conventions contain exclusivity clauses that bind the States' parties to the conventions and prevent them from imposing any complementary legal instruments, so Member States would have to denounce conventions they had ratified to be able to follow Community rules. Before letting it come to that, it would surely be preferable to try to improve those conventions by renegotiating them in the proper international context. What about regulatory compliance and state-of-the-art and development risks? Some amendments have been tabled that seek to maintain the so-called permit and state-of-the-art or development risk defences as proper defences and, as far as permit defences are concerned, with a formulation that would better specify its scope. Other amendments aim instead to introduce regulatory compliance and state-of-the-art as mitigating factors. The Commission believes that proper defences, with the proposed improved wording, constitute a preferable solution in terms of insurability and legal certainty. The Commission considers it useful, however, to better specify the scope of the so-called permit defence to avoid any suggestion that this might be tantamount to a blank cheque to pollute, because this is not the idea. The Commission does not find it appropriate to impose liability on the competent authority when damage is caused by a permitted activity, nor does it find it appropriate that there should be a link between the state-of-the-art defence and any environmental audit and management system. I am sure that these issues will come back during further decision-making on this issue. Amendments have been tabled to impose either proportional liability or joint and several liability. The Commission considers, however, that Member States should retain the right to opt for either joint and several, or for proportional liability, or a mix of both, according to their national legal traditions. I recall in that respect that the proposal offers some safeguards to operators, since it provides that operators who are able to establish the extent to which the damage results from their activities, be required to bear only such costs as relate to that part of the damage. It has been proposed that the Commission should present a proposal to supplement the regulatory framework on liability for damage caused by GMOs. Apart from the fact that such a requirement would unduly impinge on the Commission's right of initiative, the Commission is currently considering the issue of economic damage to conventional and organic farmers in the context of the so-called coexistence debate. The outcome of that debate should not be prejudged here. Again, this is what will cover traditional damage. On financial security: amendments have been tabled either to propose that financial security become compulsory after the directive enters into force, or to oppose such a move towards compulsory financial security. I think we can agree that financial security will become an important factor in the proper implementation of the directive. Member States and market operators, as well as the Commission, will have an important role to play in encouraging a timely emergence of financial assurance systems, products and markets to that effect. Having said this, it is clear to me that Member States should have the possibility to develop financial assurance solutions at their own pace; solutions which are well adapted to their own needs and institutional conditions. In addition, financial markets should be given time and leeway to develop market solutions following the demand for insurance that is very likely to take off once the new liability regime is established. In the light of this, it appears premature to impose fully-fledged financial security for all Annex I operators within a few years. That said, it would certainty be fruitful to revisit the situation when the Commission carries out its general review of the implementation of the directive. There is general agreement that the polluter-pays principle should imply, for the liable operator as polluter, to pay for all the damage it causes to the environment. In addition, there is a clear need for a common understanding within the Community that the costs of environmental damage should be borne by the polluter. Furthermore, the rules set out in the proposal specify the full range of remediation actions to be carried out by the liable operator. Let me begin by commenting on two things: the polluter-pays principle and the scope. Several Members referred to the long history of this proposal; the debate reflected the different views and the need to find a balanced approach in the end. I also understand that many Members want to be more ambitious: to overload this proposal with a lot more. I can understand that, but it is important to see it as a step-by-step approach, because we have a practical view on this. We do not want to overload it with aspects that we are negotiating at the same time in international fora. I am sure that there would be more chance of losing the whole proposal if we were to try to burden it with these aspects. Amendments have now been tabled to narrow down the scope of damage remediation by suppressing the remediation of interim losses, together with suppressing the concept of a natural resource service. Deleting elements from this range of actions would inevitably result in the polluter not having to carry the full cost of the damage he causes. Finally, in the difficult context of this debate on environmental liability, the Commission has tried to reach an overall balance which has already been built on compromise solutions. At this stage the Commission is still of the opinion that the proposal is fair and workable in many respects and should be supported. I am also aware, however, that we are still at the beginning of the legislative process, and thus entirely conscious of the need for all the institutions involved in this process to reach agreement in due course. Such an agreement implies necessarily the willingness of all parties to find appropriate and satisfactory compromises. The debate has reflected this need to ensure that we bridge the different views and find a workable solution in the end. I shall hand the Commission's position on all the amendments to Parliament's services for publication. However, I should like to say one word about the amendments we have accepted. In addition to the technical amendments that the Commission can support, I would single out the amendments to Articles 4 and 5. The Commission can accept these – at least in principle. These two articles are at the core of the proposal since they specify via whom and how preventive and remediation measures should be taken. The polluter-pays principle is the guiding principle behind this whole proposal, and that is why it is quoted in the first article. The idea behind it is to create responsibility and, via that, to achieve prevention. It gives that very clear signal. We also touch upon the fact that in many cases it is not possible to find the polluter, or to make the polluter pay. In that case, there has to be remediation. We want to see an insurance system. However, we believe that market forces should be allowed to create that kind of system. We do not want to impose it today in a situation where it is not clear that we would achieve the desired effect. In reply to Miss Breyer's point: all accidents are covered. I do not know what Members' presumptions are about the targets for this legislation, but our presumptions are very much based on the facts that there are too many accidents and too many cases of negligence, and also that short-sighted greed is behind much of the pollution. This is why we have designed the proposal this way. Therefore, all accidents are covered and we have also covered cases of negligence; this will create a polluter-pays principle and, in the end, pave the way for prevention. What about the scope? It was important for us to ensure that we have legal clarity if we want to introduce a new system covering biodiversity, because traditional damage – economic damage or damage to people – is already well covered by the legislation in all Member States. We do not have to take over that at Community level, but we want to harmonise the rules for covering damage to biodiversity. That was the starting-point. If we want to do this and have a credible system, we need legal clarity and a system which is manageable and which can be applied. If the definition is too wide – as it is proposed, it would cover, in some cases, the whole biosphere – it will be unmanageable. For example, we would have to cover damage to weeds! Is that something insurers will be happy to cover? Would that be a manageable system? Digging the foundations for a house would hurt worms. Do we want that to be covered? Is that reasonable? You have to be sure about the scope and make a definition that provides legal clarity. We have to see it as a step-by-step approach. I am sure that as we apply this legislation there will be more legal clarity. However, if we are too ambitious at the beginning and think that we can cover the whole biosphere, then we would not be serving environmental interests. On GMOs, nuclear and marine pollution: we can see that this is an area in which we would also like to be more ambitious. However, we have a very practical reason for not covering this in this particular proposal. We are negotiating to improve the rules on these areas. We have international fora and conventions that cover these matters. We do not want to duplicate work: we want to be practical. We do not want to overload this system by taking it on here. We need another few years to work on incorporating these aspects. For international activities, there should be international rules. As I have already said, traditional damage is already covered by legislation in Member States. What about oil or marine pollution? The polluter shall pay! This is the only rule that can apply. It is a scandal that we have let it go this far. We have seen accident after accident. But, again, this is a truly international activity and we have to work towards international rules that apply the polluter-pays principle. I understand that the Director of the IOPC Fund has announced that claims for compensation would only be covered by up to 15% of this amount. This is not acceptable. The Commission is well aware of the situation and this is why we have always supported the attempt to raise the funds available up to EUR 1 billion. I understand that this week a diplomatic conference is being held in London to sign a protocol to raise the ceiling of the funds available for compensation. I hope that this conference will be a success; we are all determined to work on marine pollution and to do everything we can. We want to avoid loopholes and also the absurd situation where neither the directive nor international conventions apply. That is why the Commission agrees that the directive should apply in all cases where the relevant international convention is not yet in force. For the same reason, where the relevant conventions are not in force, the Commission does not support the notion of waiting for five years before the directive is applicable."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil gerne takke medlemmerne for alle de værdifulde indlæg og konstruktive idéer til, hvordan forslaget kan forbedres. Det er også blevet foreslået, at Kommissionen efter en femårig overgangsperiode skal udarbejde forslag, som skal sikre, at direktivet i sidste ende anvendes som et supplement til de internationale konventioner, når spørgsmål om miljøansvar eller erstatningsspørgsmål ikke reguleres tilstrækkeligt inden for de pågældende konventioner. Kommissionen mener, at det hverken er konstruktivt eller praktisk gennemførligt at lade direktivet udfylde huller i de eksisterende konventioner. Konventionerne indeholder eksklusivbestemmelser, der binder de stater, der har underskrevet konventionerne, og hindrer dem i at indføre supplerende juridiske instrumenter, således at medlemsstaterne vil være nødt til at træde ud af de konventioner, som de har ratificeret, for at kunne følge Fællesskabets regler. Men før det kommer så vidt, vil det da være at foretrække at forsøge at forbedre konventionerne ved at genforhandle dem i den rette internationale sammenhæng. Hvad med overholdelse af lovgivningen, teknisk og videnskabelig viden og udviklingsrisici? Der er stillet ændringsforslag, hvor man søger at fastholde muligheden for at benytte godkendelser eller tilladelser og den tekniske og videnskabelige viden på et givet tidspunkt som et egentligt forsvar, og hvad angår godkendelser og tilladelser er der tale om en formulering, der indebærer en bedre definition af rækkevidden. Andre ændringsforslag sigter i stedet mod at indføre overholdelse af lovgivningen og den tilgængelige tekniske og videnskabelige viden som formildende omstændigheder. Kommissionen mener, at et egentligt forsvar, med den foreslåede forbedrede ordlyd, udgør en bedre løsning med hensyn til forsikringsmuligheder og retssikkerhed. Kommissionen finder det imidlertid nyttigt med en bedre specifikation af rækkevidden for et forsvar med licenser eller tilladelser for at undgå enhver antydning af, at det svarer til en blankocheck til at forurene, for det er ikke meningen. Kommissionen finder det ikke hensigtsmæssigt at pålægge den kompetente myndighed et ansvar, når skaden skyldes en tilladt aktivitet, og den finder det heller ikke passende med en forbindelse mellem et forsvar baseret på den tilgængelige tekniske og videnskabelige viden og et eventuelt miljørevisions- og forvaltningssystem. Jeg er sikker på, at disse spørgsmål vil dukke op igen ved den videre beslutningstagning om dette spørgsmål. Der er stillet ændringsforslag om indførelse af enten forholdsmæssigt ansvar eller solidarisk ansvar. Kommissionen mener imidlertid, at medlemsstaterne fortsat bør have ret til at vælge enten solidarisk ansvar eller forholdsmæssigt ansvar eller en blanding af begge, i henhold til deres nationale retstraditioner. I den forbindelse skal jeg erindre om, at forslaget indeholder nogle sikkerhedsforanstaltninger for virksomhederne, idet virksomheder, der kan fastslå, i hvilket omfang skaden skyldes deres aktiviteter, kun skal bære udgifterne til den pågældende del af skaden. Det er blevet foreslået, at Kommissionen skal fremsætte et forslag om at supplere de lovgivningsmæssige rammer om ansvar for skader, der forårsages af GMO'er. Bortset fra, at et sådant krav vil være en uberettiget indgriben i Kommissionens initiativret, overvejer Kommissionen i øjeblikket spørgsmålet om økonomiske tab for konventionelle og økologiske landbrugere i forbindelse med den såkaldte sameksistensdiskussion. Jeg skal ikke foregribe resultatet af den diskussion her. Også her vil det dække traditionelle skader. Med hensyn til økonomisk sikkerhed er der stillet ændringsforslag om enten at gøre finansiel sikkerhed obligatorisk, efter at direktivet er trådt i kraft, eller at modsætte sig en sådan udvikling i retning af obligatorisk finansiel sikkerhed. Jeg tror, at vi kan blive enige om, at finansiel sikkerhed vil blive en vigtig faktor for den praktiske gennemførelse af direktivet. Medlemsstaterne og markedsoperatørerne vil sammen med Kommissionen få en vigtig rolle med at tilskynde til rettidig indførelse af relevante økonomiske forsikringssystemer samt produkter og markeder i den sammenhæng. Når det er sagt, står det klart for mig, at medlemsstaterne bør have mulighed for at udvikle finansielle sikkerhedsløsninger i deres eget tempo; løsninger, som er tilpasset deres egne behov og institutionelle forhold. Desuden skal finansmarkederne have tid og plads til at udvikle markedsløsninger i henhold til efterspørgslen på forsikringer, som meget vel kan tænkes at gå kraftigt i vejret, når den nye ordning for erstatningsansvar er på plads. I lyset af dette er det for tidligt at indføre en fuldt udbygget finansiel sikkerhedsordning, der gælder alle virksomheder i bilag I inden for nogle få år. Når det er sagt, vil det helt klart være nyttigt at tage situationen op til fornyet overvejelse, når Kommissionen foretager sin gennemgang af direktivets gennemførelse. Der er generel enighed om, at princippet om, at forureneren betaler, skal indebære, at den ansvarlige erhvervsdrivende som forurener skal betale for alle de skader, der påføres miljøet. Desuden findes der et klart behov for en fælles forståelse inden for Fællesskabet af, at udgifterne ved skader på miljøet skal bæres af forureneren. Desuden indeholder bestemmelserne i forslaget en hel række genopretningsforanstaltninger, som den ansvarlige virksomhed skal gennemføre. Jeg vil først kommentere to ting, nemlig princippet om, at forureneren betaler, og rækkevidden. Adskillige medlemmer henviste til forslagets lange historie. Diskussionen afspejlede de forskellige synspunkter og behovet for at nå frem til en afbalanceret fremgangsmåde i sidste ende. Jeg forstår også, at mange medlemmer ønsker at være mere ambitiøse, at læsse mange flere ting på dette forslag. Det har jeg forståelse for, men det er vigtigt at opfatte det som en trinvis metode, fordi vi har en praktisk indstilling til spørgsmålet. Vi ønsker ikke at overlæsse det med aspekter, som vi samtidig forhandler om i internationale sammenhænge. Jeg er sikker på, at der vil være større risiko for at tabe hele forslaget på gulvet, hvis vi forsøger at belaste det med disse aspekter. Der er nu stillet ændringsforslag, der sigter mod at indsnævre rækkevidden for genopretning af skader, idet man afskaffer genopretning af midlertidige tab og samtidig afskaffer princippet om en tjeneste for naturressourcer. Hvis man fjerner elementer fra denne række af foranstaltninger, vil det uundgåeligt medføre, at forureneren ikke kommer til at betale alle omkostninger ved den skade, han forårsager. Endelig har Kommissionen i den vanskelige diskussion om miljøansvar forsøgt at nå frem til en samlet balance, som allerede er baseret på kompromisløsninger. På nuværende tidspunkt har Kommissionen fortsat den holdning, at forslaget er retfærdigt og praktisk gennemførligt i mange henseender, og at det bør støttes. Jeg er imidlertid også klar over, at vi stadig befinder os ved begyndelsen af lovgivningsprocessen, og jeg er således fuldt opmærksom på behovet for, at alle de involverede institutioner skal nå til enighed i løbet af processen. En sådan aftale indebærer nødvendigvis, at alle parter er villige til at finde hensigtsmæssige og tilfredsstillende kompromiser. Forhandlingen har afspejlet dette behov for at sikre, at vi slår bro over de forskellige opfattelser og til slut finder en praktisk gennemførlig løsning. Jeg vil give Kommissionens holdning til alle ændringsforslag til Parlamentets tjenestegrene med henblik på offentliggørelse. Men jeg vil gerne knytte en bemærkning til de ændringsforslag, vi har accepteret. Ud over de tekniske ændringsforslag, som Kommissionen kan støtte, vil jeg især nævne ændringsforslagene til artikel 4 og 5. Kommissionen kan acceptere disse ændringsforslag - i det mindste i princippet. Disse to artikler er det centrale i forslaget, eftersom det her specificeres, gennem hvem og hvordan forebyggelses- og genopretningsforanstaltninger skal træffes. Princippet om, at forureneren betaler, er det ledende princip bag hele dette forslag, og det er grunden til, at det nævnes i første artikel. Tanken bag er at skabe ansvarlighed og derigennem opnå en forebyggende effekt. Derved sender vi et meget klart signal. Vi nævner også, at det i mange tilfælde ikke er muligt at finde forureneren eller at få forureneren til at betale. I disse tilfælde er der behov for genopretning. Vi ønsker et forsikringssystem. Men vi mener, at markedskræfterne skal have mulighed for at skabe et sådant system. Vi ønsker ikke at gøre det obligatorisk i dag i en situation, hvor det er uklart, om det vil have den ønskede effekt. Som svar til fru Breyer: Alle ulykker er dækket. Jeg ved ikke, hvad medlemmerne forestiller sig med hensyn til målsætningen for denne lovgivning, men vores overvejelser er i høj grad baseret på det faktum, at der er sker for mange ulykker, og at der er for mange tilfælde af forsømmelighed, og ligeledes, at kortsigtet grådighed ligger bag mange tilfælde af forurening. Derfor har vi udformet forslaget på denne måde. Derfor er alle ulykker dækket, og vi har også dækket tilfælde af forsømmelighed; på den måde indføres princippet om, at forureneren betaler, og i sidste ende vil det bane vejen for forebyggelse. Hvad med rækkevidden? Det var vigtigt for os at sikre, at vi har juridisk klarhed, hvis vi vil indføre et nyt system, der dækker biodiversitet, fordi traditionelle skader - økonomiske skader eller personskader - allerede er godt dækket af lovgivningen i alle medlemsstaterne. Det ønsker vi ikke at overtage på fællesskabsplan, men vi ønsker at harmonisere reglerne for dækning af skader på biodiversiteten. Det var udgangspunktet. Hvis vi ønsker at gøre dette og få et troværdigt system, har vi brug for juridisk klarhed og et system, der er nemt at forvalte og anvende i praksis. Hvis definitionen er for bred - ifølge forslaget vil det i visse tilfælde dække hele biosfæren - bliver det umuligt at forvalte. F.eks. ville vi skulle dække alle skader på ukrudt! Er det noget, som forsikringsselskaberne vil glæde sig over at dække? Vil det være et system, der er let at forvalte? Når man graver ud til fundament til et hus, skader man ormene. Skal det være dækket? Er det fornuftigt? Man skal være sikker på rækkevidden og indføre en definition, der skaber juridisk klarhed. Vi er nødt til at se det som en trinvis procedure. Jeg er sikker på, at der vil komme større juridisk klarhed, efterhånden som vi anvender lovgivningen. Men hvis vi er alt for ambitiøse i begyndelsen og tror, at vi kan dække hele biosfæren, tjener vi ikke miljøets interesser. Med hensyn til GMO'er, nuklear forurening og havforurening: Vi kan se, at vi også ønsker at være mere ambitiøse på dette område. Men vi har en meget praktisk grund til ikke at medtage det i netop dette forslag. Vi forhandler om at forbedre reglerne på disse områder. Vi har internationale sammenhænge og konventioner, der dækker disse områder. Vi ønsker at undgå dobbeltarbejde. Vi ønsker at være praktiske. Vi ønsker ikke at overbelaste systemet ved at tage det med her. Vi har brug for endnu nogle år for at inddrage disse aspekter. For internationale aktiviteter skal der være internationale regler. Som sagt dækkes traditionelle skader allerede af medlemsstaternes lovgivning. Hvad med olie- og havforurening? Forureneren skal betale! Det er den eneste regel, der kan bruges. Det er en skandale, at vi har ladet det komme så vidt. Vi har set ulykke efter ulykke. Men igen, det er en virkeligt international aktivitet, og vi må arbejde i retning af internationale regler, hvorved princippet om, at forureneren betaler, bringes i anvendelse. Jeg har forstået, at direktøren for IOPC-fonden har meddelt, at krav om erstatning kun vil blive dækket med op til 15 % af beløbet. Det er ikke acceptabelt. Kommissionen er udmærket klar over denne situation, og derfor har vi hele vejen igennem støttet forsøget på at forhøje det beløb, der er til rådighed, til 1 milliard euro. Jeg forstår, at der i denne uge afholdes en diplomatisk konference i London, hvor man vil underskrive en protokol med henblik på at hæve loftet for de midler, der er til rådighed til erstatninger. Jeg håber, at denne konference bliver en succes. Vi ønsker alle at arbejde engageret med havforurening og gøre alt, hvad vi kan. Vi ønsker at undgå smuthuller og ligeledes den absurde situation, hvor hverken direktivet eller internationale konventioner finder anvendelse. Derfor er Kommissionen enig i, at direktivet skal gælde i alle tilfælde, hvor den relevante internationale konvention endnu ikke er trådt i kraft. Af samme grund støtter Kommissionen ikke forslaget om at vente i fem år, før direktivet finder anvendelse, på de områder, hvor de relevante konventioner endnu ikke er trådt i kraft."@da1 ". Herr Präsident, ich möchte den Abgeordneten für ihre wertvollen Beiträge und konstruktiven Vorschläge zur Verbesserung des vorliegenden Entwurfs danken. Des Weiteren wurde vorgeschlagen, dass die Kommission nach einer fünfjährigen Übergangsfrist Vorschläge erarbeiten soll, denen zufolge die Richtlinie ergänzend zu den internationalen Übereinkommen gelten soll, wenn die Haftung oder Entschädigung durch diese Übereinkommen nicht ausreichend geregelt ist. Nach Ansicht der Kommission ist es weder konstruktiv noch praktikabel zu versuchen, mit der Richtlinie potenzielle Lücken bei den geltenden Konventionen zu schließen. Die Übereinkommen enthalten Exklusivitätsklauseln, die die Parteien an die Übereinkommen binden und sie daran hindern sollen, ergänzende Rechtsinstrumente zu erlassen. Die Mitgliedstaaten müssten also, um Gemeinschaftsregeln einzuhalten, Übereinkommen verletzen, die sie ratifiziert haben. Es wäre doch sicher sinnvoller, diese Übereinkommen durch neue Verhandlungen im entsprechenden internationalen Kontext zu verbessern. Wie steht es um die Einhaltung der Umweltgesetzgebung und Risiken in Verbindung mit dem Stand der Technik und der Entwicklung? Einige Änderungsanträge zielen auf den Erhalt der so genannten Einreden „Übereinstimmung mit der Genehmigung“ und „Stand der Technik“ als ordnungsgemäßer Haftungsausschluss. Im Falle des Haftungsausschlusses bei behördlich genehmigtem Normalbetrieb wird zudem der Geltungsbereich konkretisiert. Andere Änderungsanträge wiederum schlagen die Einführung der Einhaltung der Umweltgesetzgebung und den Stand der Technik als haftungsbegrenzende Faktoren vor. Nach Ansicht der Kommission stellen ordnungsgemäße Haftungsausschlüsse, zumal unter Berücksichtigung der Vorschläge zur Verbesserung des Wortlauts, eine bevorzugte Lösung in Bezug auf Versicherbarkeit und Rechtssicherheit dar. Nach Meinung der Kommission sollte der Geltungsbereich des so genannten Haftungsausschlusses „Übereinstimmung mit der Genehmigung“ konkretisiert werden, um keinesfalls den Eindruck zu erwecken, hier handele es sich um einen Freibrief zur Umweltverschmutzung, denn das ist nicht Sinn und Zweck der Sache. Nach Ansicht der Kommission ist es weder sinnvoll, die zuständige Behörde haftbar zu machen, wenn ein Schaden durch eine zugelassene Tätigkeit verursacht wird, noch sollte eine Verbindung bestehen zwischen dem Haftungsausschluss „Stand der Technik“ und einem System für das Management von Umweltverträglichkeitsprüfungen. Ich bin sicher, dass wir uns im weiteren Entscheidungsfindungsprozess zu dieser Problematik mit diesen Themen auseinander zu setzen haben werden. Die vorgelegten Änderungsanträge sehen entweder die anteilige Haftung oder die gesamtschuldnerische Haftung vor. Nach Ansicht der Kommission sollten die Mitgliedstaaten im Einklang mit ihren eigenstaatlichen Rechtstraditionen selbst entscheiden können, welche der beiden Haftungsarten oder eine Mischung aus beiden für ihre Zwecke die sinnvollste ist. Ich möchte Sie in diesem Zusammenhang daran erinnern, dass der Vorschlag den Betreibern eine gewisse Sicherheit bietet. So sieht er vor, dass Betreiber, die nachweisen können, in welchem Maße der Schaden auf ihre Tätigkeit zurückzuführen ist, nur für die ihrem Anteil entsprechenden Kosten aufzukommen haben. Es wurde vorgeschlagen, dass die Kommission einen Vorschlag zur Ergänzung des Rechtsrahmens für die Haftung von Schäden, die von GVO verursacht werden, vorlegt. Abgesehen davon, dass diese Forderung eine unangemessene Einschränkung des Initiativrechts der Kommission darstellt, prüft die Kommission derzeit im Rahmen der so genannten Koexistenzdebatte die Frage des wirtschaftlichen Schadens für den konventionellen und ökologischen Landbau. Das Ergebnis dieser Debatte sollte nicht vorweggenommen werden. Auch hier geht es um traditionelle Schäden. Zur Deckungsvorsorge. In den vorgelegten Änderungsanträgen wird entweder vorgeschlagen, mit In-Kraft-Treten der Richtlinie die Deckungsvorsorge für verbindlich zu erklären, oder es wird angeregt, Bestrebungen zur Einrichtung einer verbindlichen Deckungsvorsorge abzulehnen. Ich denke, wir sind uns darin einig, dass die Deckungsvorsorge einen wichtigen Faktor für die ordnungsgemäße Umsetzung der Richtlinie darstellen wird. Mitgliedstaaten, Marktteilnehmer sowie die Kommission sollten auf die rasche Entwicklung von entsprechenden Systemen, Produkten und Märkten der Deckungsvorsorge hinwirken. Natürlich ist mir klar, dass die Mitgliedstaaten die Möglichkeit haben sollten, im eigenen Tempo Lösungen zur finanziellen Absicherung zu erarbeiten; Lösungen, die ihren Erfordernissen und institutionellen Voraussetzungen entsprechen. Zudem sollten die Finanzmärkte Zeit und einen gewissen Spielraum für die Entwicklung von Marktlösungen haben, um der Nachfrage zu entsprechen, mit der nach Einrichtung des neuen Haftungssystems sehr wahrscheinlich zu rechnen sein wird. Ausgehend davon, erscheint die Einrichtung eines Systems der verbindlichen Deckungsvorsorge für sämtliche in Anhang I aufgeführten Betreiber innerhalb weniger Jahre als verfrüht. Trotzdem wäre es natürlich sinnvoll, uns zum Zeitpunkt der Prüfung der generellen Umsetzung der Richtlinie durch die Kommission erneut diesem Punkt zuzuwenden. Es herrscht generelle Einigkeit, dass nach dem Verursacherprinzip der haftbare Betreiber als Verursacher für sämtliche Schäden aufzukommen hat, die er der Umwelt zufügt. Es muss auch innerhalb der Gemeinschaft allen klar sein, dass die aus Umweltschäden resultierenden Kosten vom Verursacher zu tragen sind. Darüber hinaus regelt der Vorschlag konkret, welche Abhilfemaßnahmen vom haftbaren Betreiber zu ergreifen sind. Lassen Sie mich zunächst auf zwei Dinge eingehen, und zwar das Verursacherprinzip und den Anwendungsbereich. Mehrere Abgeordnete verwiesen auf die lange Geschichte dieses Vorschlags; die Aussprache widerspiegelte die unterschiedlichen Ansichten und die Notwendigkeit eines ausgewogenen Ansatzes. Ich verstehe auch, dass viele Abgeordnete ehrgeizigere Ziele anstreben; sie wollen noch viel mehr in den Vorschlag aufnehmen. Ich kann das verstehen, aber wichtig ist, dass wir einen schrittweisen Ansatz wählen, denn wir vertreten einen praxisorientierten Standpunkt. Wir möchte den Vorschlag nicht mit Aspekten überfrachten, über die wir gleichzeitig auf internationaler Ebene verhandeln. Wenn wir den Vorschlag mit diesen Aspekten belasten, dann bringen wir ihn möglicherweise zum Scheitern. Durch die vorgelegten Änderungsanträge wird der Geltungsbereich der Schadenssanierung dadurch eingeschränkt, dass das Konzept des Ausgleichs vorübergehender Verluste wie auch das Konzept von Ausgleichsmaßnahmen für den Verlust an natürlichen Ressourcen herausgenommen werden sollen. Die Streichung einzelner Elemente des Maßnahmenpakets wird unweigerlich dazu führen, dass der Verursacher nicht in vollem Umfang für die von ihm verursachten Schäden aufzukommen braucht. Die Kommission hat sich vor dem Hintergrund des schwierigen Umfelds dieser Debatte um ein globales Gleichgewicht bemüht, dem bereits Kompromisslösungen zugrunde liegen. Die Kommission vertritt zum jetzigen Zeitpunkt nach wie vor die Ansicht, dass es sich um einen in vielerlei Hinsicht fairen und praktikablen Vorschlag handelt, der Unterstützung verdient. Mir ist jedoch auch bewusst, dass wir uns noch am Beginn des legislativen Prozesses befinden und dass alle an diesem Prozess beteiligten Institutionen zum gegebenen Zeitpunkt eine Einigung erzielen müssen. Eine solche Einigung impliziert natürlich die Bereitschaft aller Beteiligten, angemessene und zufrieden stellende Kompromisse zu erzielen. Die Aussprache macht deutlich, dass wir unsere Meinungsverschiedenheiten ausräumen und letztlich eine praktikable Lösung finden müssen. Ich werde den Standpunkt der Kommission zu sämtlichen Änderungsanträgen den Sitzungsdiensten des Parlaments zur Veröffentlichung übergeben. Lassen Sie mich jedoch noch kurz etwas zu den Änderungsanträgen sagen, die wir angenommen haben. Neben den technischen Änderungsanträgen, die die Kommission befürworten kann, möchte ich die Änderungsanträge zu den Artikeln 4 und 5 herausheben. Die Kommission kann diese Änderungsanträge akzeptieren, zumindest dem Grundsatz nach. Diese beiden Artikel bilden den Kern des Vorschlags, denn sie legen fest, über wen und wie Vorsorge- und Abhilfemaßnahmen zu ergreifen sind. Das Verursacherprinzip ist das Leitprinzip des gesamten Vorschlags, deshalb wird es auch gleich im ersten Artikel erwähnt. Es geht darum, Verantwortung zu schaffen und dadurch auf die Vermeidung von Schäden hinzuwirken. Das ist ein klares Signal. Wir gehen auch darauf ein, dass der Verursacher in vielen Fällen unauffindbar ist und nicht zur Kasse gebeten werden kann. In diesen Fällen muss Abhilfe geschaffen werden. Wir streben ein System der Versicherung an. Wir sind jedoch der Ansicht, dass die Marktkräfte die Möglichkeit haben müssen, ein solches System zu schaffen. Wir wollen nicht in einer Situation ein System verordnen, in der noch nicht klar ist, ob wir damit auch die gewünschte Wirkung erzielen. An Frau Breyers Adresse gerichtet, ist zu sagen, dass alle Unfälle abgedeckt werden. Ich weiß nicht, wovon sich die Abgeordneten im Hinblick auf die Ziele der Regelung leiten lassen, wir jedenfalls gehen davon aus, dass es zu viele Unfälle und Fälle von Fahrlässigkeit gibt und dass kurzsichtige Habgier ebenfalls häufig zu Umweltschäden führt. Deshalb haben wir den Vorschlag in dieser Form angelegt. Es werden also alle Unfälle abgedeckt und auch die Fahrlässigkeit. Dadurch kommt das Verursacherprinzip zum Tragen, was letztlich die Vorsorge fördern wird. Ein Wort zum Anwendungsbereich. Uns war sehr wichtig, für rechtliche Klarheit zu sorgen, wenn wir ein neues System einführen wollen, das die biologische Vielfalt umfasst, denn Schäden im herkömmlichen Sinne – wirtschaftliche Schäden und Schäden in Bezug auf den Menschen – sind in allen Mitgliedstaaten gesetzlich umfassend abgedeckt. Das brauchen wir auf Gemeinschaftsebene nicht zu übernehmen, aber wir wollen die Regelungen zu Schäden harmonisieren, die der biologischen Vielfalt zugefügt werden. Das war der Ausgangspunkt. Wenn wir das tun und ein glaubhaftes System entwickeln wollen, dann brauchen wir rechtliche Klarheit und ein System, das überschaubar ist und mit dem man arbeiten kann. Wird die Definition zu weit gefasst – den Vorschlägen zufolge würde sie in einigen Fällen die gesamte Biosphäre umfassen – dann ist es nicht mehr überschaubar. Dann müssten wir beispielsweise auch Unkraut aufnehmen. Würden Versicherungsgesellschaften dafür Versicherungsschutz anbieten? Wäre ein solches System beherrschbar? Beim Ausheben einer Baugrube kommen Würmer zu Schaden. Wollen wir uns dagegen versichern? Ist das sinnvoll? Wir müssen uns über den Anwendungsbereich im Klaren sein und eine Definition erarbeiten, die rechtliche Klarheit bietet. Wir müssen dies als einen schrittweisen Ansatz verstehen. Ich bin sicher, dass sich mit Anwendung dieser Regelung mehr rechtliche Klarheit einstellen wird. Wenn wir zu Beginn jedoch zu ehrgeizig vorgehen und meinen, dass wir die gesamte Biosphäre abdecken können, dann würden wir damit den Umweltinteressen keinen Dienst erweisen. Zu den GVO, zur Strahlenbelastung und Meeresverschmutzung: Das ist ein Bereich, in dem auch wir gern ehrgeiziger vorgehen würden. Wir haben jedoch einen sehr praktischen Grund dafür, dass wir diese Aspekte nicht in den vorliegenden Vorschlag aufgenommen haben. Derzeit führen wir Verhandlungen zur Verbesserung der Bestimmungen in diesen Bereichen. Wir haben internationale Foren und Übereinkommen, die diese Belange abdecken. Wir wollen Überschneidungen vermeiden; wir wollen praktisch vorgehen. Wir wollen das System nicht dadurch überfrachten, dass wir diese Belange an dieser Stelle berücksichtigen. Die Einarbeitung dieser Aspekte wird noch ein paar Jahre in Anspruch nehmen. Für internationale Tätigkeiten sollten internationale Bestimmungen gelten. Wie ich bereits gesagt habe, werden traditionelle Schäden von der Gesetzgebung in den Mitgliedstaaten abgedeckt. Wie steht es um die Ölverschmutzung bzw. die Meeresverschmutzung? Hier muss der Verursacher zur Verantwortung gezogen werden! Eine andere Regelung darf es nicht geben. Es ist eine Schande, dass wir es haben so weit kommen lassen. Wir wurden Zeuge, wie eine Havarie nach der anderen passierte. Doch wir haben es hier mit einer wirklich internationalen Tätigkeit zu tun, und wir müssen internationale Bestimmungen auf der Grundlage des Verursacherprinzips anstreben. Soweit mir bekannt ist, hat der Direktor des IOPC-Fonds angekündigt, dass Schadenersatzforderungen nur bis zu 15 % erfüllt werden können. Das ist inakzeptabel. Die Kommission kennt die Situation recht gut, und deshalb haben wir stets eine Aufstockung der zur Verfügung stehenden Beträge auf 1 Milliarde Euro befürwortet. Soweit ich weiß, findet in dieser Woche in London eine diplomatische Konferenz statt, auf der ein Protokoll zur Anhebung des Höchstbetrags der zur Entschädigung zur Verfügung stehenden Mittel unterzeichnet werden soll. Ich hoffe, dass diese Konferenz erfolgreich verlaufen wird. Wir alle wollen alles in unseren Kräften Stehende gegen die Verschmutzung der Meere tun. Wir wollen Gesetzeslücken ebenso vermeiden wie absurde Situationen, bei denen weder die Richtlinie noch internationale Übereinkommen greifen. Deshalb teilt die Kommission die Ansicht, dass die Richtlinie in all den Fällen gelten soll, in denen das entsprechende internationale Übereinkommen noch nicht in Kraft ist. Aus demselben Grund lehnt die Kommission in Fällen, in denen die entsprechenden Übereinkommen nicht in Kraft sind, eine Übergangsfrist von fünf Jahren bis zum In-Kraft-Treten der Richtlinie ab."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να ευχαριστήσω τους βουλευτές για τις πολύτιμες ομιλίες τους και τις εποικοδομητικές ιδέες που εξέθεσαν γύρω από το πώς μπορούμε να βελτιώσουμε αυτήν την πρόταση. Κάποιοι επίσης πρότειναν η Επιτροπή, μετά την παρέλευση μεταβατικής περιόδου πέντε ετών, να καταρτίσει προτάσεις οι οποίες να καθιστούν την εφαρμογή της παρούσας οδηγίας συμπληρωματική προς τις διεθνείς συμβάσεις, σε περιπτώσεις κατά τις οποίες η ευθύνη ή οι αποζημιώσεις ρυθμίζονται ανεπαρκώς στο πλαίσιο αυτών των συμβάσεων. Η Επιτροπή δεν θεωρεί εποικοδομητικό ούτε εφικτό να χρησιμοποιήσουμε αυτήν την οδηγία για την κάλυψη κενών που εμφανίζουν ενδεχομένως οι υπάρχουσες συμβάσεις. Οι συμβάσεις περιλαμβάνουν ρήτρες αποκλειστικότητας, οι οποίες δεσμεύουν τα συμβαλλόμενα κράτη με τη σύμβαση και τα εμποδίζουν να επιβάλουν οποιαδήποτε συμπληρωματικά νομικά μέσα, γεγονός που θα έχει ως αποτέλεσμα τα κράτη μέλη να αναγκαστούν να καταγγείλουν διάφορες συμβάσεις που είχαν κυρώσει για να μπορέσουν να ακολουθήσουν τους κοινοτικούς κανόνες. Προτού αφήσουμε να συμβεί κάτι τέτοιο, θα ήταν σίγουρα προτιμότερο να προσπαθήσουμε να βελτιώσουμε αυτές τις συμβάσεις μέσω νέων διαπραγματεύσεων στο κατάλληλο διεθνές πλαίσιο. Όσον αφορά τη συμμόρφωση με τους κανόνες καθώς και τους κινδύνους της ανάπτυξης και της άσκησης μεθόδων αιχμής, κατατέθηκαν κάποιες τροπολογίες οι οποίες επιδιώκουν τη διατήρηση των επονομαζόμενων διασφαλίσεων περί συμμόρφωσης προς την άδεια και περί μεθόδων αιχμής ή κινδύνων της ανάπτυξης, θεωρώντας τις κατάλληλες διασφαλίσεις, ενώ, ειδικότερα όσον αφορά τις διασφαλίσεις περί συμμόρφωσης προς την άδεια, ζητείται μια διατύπωση η οποία θα διευκρινίζει καλύτερα το πεδίο εφαρμογής της. Αντίθετα, κάποιες άλλες τροπολογίες στόχο έχουν η συμμόρφωση με τους κανόνες και οι μέθοδοι αιχμής να θεωρούνται ελαφρυντικές περιστάσεις. Η Επιτροπή θεωρεί ότι οι κατάλληλες διασφαλίσεις, με την προτεινόμενη βελτιωμένη διατύπωση, είναι προτιμότερη λύση ως προς την ασφαλισιμότητα και τη νομική ασφάλεια. Ωστόσο, η Επιτροπή θεωρεί χρήσιμο να καθοριστεί καλύτερα το πλαίσιο της αποκαλούμενης διασφάλισης περί συμμόρφωσης προς την άδεια, προκειμένου να αποφευχθεί οιαδήποτε υπόνοια ότι αυτό πιθανόν να ισοδυναμεί με άδεια ρύπανσης, διότι κάτι τέτοιο δεν αληθεύει. Η Επιτροπή δεν θεωρεί σωστό να επιβάλει ευθύνη στην αρμόδια αρχή όταν η ζημία προκαλείται από επιτρεπόμενη δραστηριότητα, ούτε θεωρεί σωστό η διασφάλιση περί μεθόδων αιχμής να συνδέεται με οποιοδήποτε σύστημα λογιστικού περιβαλλοντικού ελέγχου και διαχείρισης. Είμαι βεβαία ότι τα ζητήματα αυτά θα επανέλθουν κατά την περαιτέρω διαδικασία λήψης αποφάσεων σχετικά με το θέμα αυτό. Έχουν κατατεθεί τροπολογίες για την επιβολή είτε αναλογικής είτε από κοινού και εις ολόκληρον ευθύνης. Εντούτοις, η Επιτροπή θεωρεί ότι τα κράτη μέλη πρέπει να διατηρήσουν το δικαίωμα να επιλέγουν είτε την από κοινού και εις ολόκληρον ευθύνη, είτε την αναλογική ευθύνη, είτε ένα σύμπλεγμα των δύο, σύμφωνα με τις εθνικές νομικές παραδόσεις τους. Ως προς αυτό, θα ήθελα να υπενθυμίσω ότι η πρόταση προσφέρει κάποια μέτρα προστασίας στους φορείς εκμετάλλευσης, καθώς προβλέπει ότι οι φορείς εκμετάλλευσης οι οποίοι είναι σε θέση να αποδείξουν την έκταση της ζημίας που οφείλεται στις δραστηριότητές τους, υποχρεούνται να επωμιστούν μόνο τις δαπάνες που σχετίζονται με αυτό το μέρος της ζημίας. Κάποιοι πρότειναν ότι η Επιτροπή πρέπει να παρουσιάσει πρόταση η οποία να συμπληρώνει το κανονιστικό πλαίσιο σχετικά με την ευθύνη για τη ζημία που προκαλείται από τους ΓΤΟ. Εκτός του ότι μια τέτοια απαίτηση θα καταπατούσε το δικαίωμα πρωτοβουλίας της Επιτροπής, πράγμα ανάρμοστο, η Επιτροπή εξετάζει επί του παρόντος το ζήτημα της οικονομικής ζημίας που υφίστανται οι γεωργοί από τη μόλυνση των προϊόντων της συμβατικής ή οργανικής καλλιέργειας στο πλαίσιο της αποκαλούμενης “συζήτησης για τη συνύπαρξη”. Δεν πρέπει να προδικάσουμε σήμερα το αποτέλεσμα αυτής της συζήτησης. Για άλλη μία φορά, αυτό θα καλύψει την παραδοσιακή ζημία. Όσον αφορά τη χρηματοπιστωτική κάλυψη, κατατέθηκαν ορισμένες τροπολογίες οι οποίες είτε προτείνουν η χρηματοπιστωτική κάλυψη να καταστεί υποχρεωτική μετά τη θέση σε ισχύ της οδηγίας, είτε αντιτίθενται στην επιδίωξη της υποχρεωτικής χρηματοπιστωτικής κάλυψης. Μπορούμε, νομίζω, να συμφωνήσουμε ότι η χρηματοπιστωτική κάλυψη θα αποτελέσει σημαντικό παράγοντα για τη σωστή εφαρμογή αυτής της οδηγίας. Τα κράτη μέλη και οι φορείς εκμετάλλευσης της αγοράς, αλλά και η Επιτροπή, θα διαδραματίσουν σημαντικό ρόλο στην ενθάρρυνση της έγκαιρης δημιουργίας συστημάτων χρηματοπιστωτικής κάλυψης, προϊόντων και αγορών υπό αυτήν την έννοια. Τούτου λεχθέντος, είναι πλέον σαφές σε εμένα ότι τα κράτη μέλη πρέπει να έχουν τη δυνατότητα να εξεύρουν λύσεις χρηματοπιστωτικής κάλυψης με τον δικό τους ρυθμό· λύσεις οι οποίες θα είναι προσαρμοσμένες στις δικές τους ανάγκες και στους δικούς τους θεσμικούς όρους. Επιπροσθέτως, πρέπει να δοθεί χρόνος και περιθώρια ελιγμών στις χρηματαγορές, προκειμένου να εξεύρουν λύσεις της αγοράς σύμφωνα με τη ζήτηση για ασφάλιση, η οποία πιθανόν να απογειωθεί μόλις θεσπιστεί το νέο καθεστώς ευθύνης. Υπό αυτό το πρίσμα, είναι μάλλον πρόωρο να επιβάλουμε κανονική χρηματοπιστωτική κάλυψη για όλους τους φορείς εκμετάλλευσης του Παραρτήματος Ι μέσα σε λίγα χρόνια. Κατόπιν τούτου, θα ήταν ασφαλώς γόνιμο να επανεξετάσουμε την κατάσταση αφότου η Επιτροπή θα έχει διεξαγάγει τη γενική επισκόπηση της εφαρμογής της οδηγίας. Υπάρχει ευρεία συμφωνία ότι η αρχή “ο ρυπαίνων πληρώνει” πρέπει να σημαίνει ότι ο φορέας εκμετάλλευσης που είναι υπεύθυνος για τη ρύπανση οφείλει να επωμίζεται το κόστος όλης της ζημίας που προκάλεσε στο περιβάλλον. Επιπροσθέτως, υπάρχει σαφής ανάγκη για μια κοινή συμφωνία εντός της Κοινότητας ότι το κόστος της περιβαλλοντικής ζημίας πρέπει να βαρύνει τον ρυπαίνοντα. Επιπλέον, οι κανόνες που περιλαμβάνονται στην πρόταση καθορίζουν ολόκληρο το φάσμα των μέτρων αποκατάστασης που πρέπει να λάβει ο υπεύθυνος φορέας εκμετάλλευσης. Επιτρέψτε μου καταρχάς να σχολιάσω δύο θέματα: την αρχή “ο ρυπαίνων πληρώνει” και το πεδίο εφαρμογής. Αρκετοί βουλευτές αναφέρθηκαν στη μακρά ιστορία αυτής της πρότασης, και στη συζήτηση αυτήν αντικατοπτρίστηκαν οι διαφορετικές απόψεις και η ανάγκη να βρεθεί στο τέλος μια ισορροπημένη προσέγγιση. Αντιλαμβάνομαι επίσης ότι πολλοί βουλευτές είναι ακόμα πιο φιλόδοξοι και θέλουν να φορτώσουν πολύ περισσότερο αυτήν την πρόταση. Το κατανοώ, ωστόσο είναι σημαντικό να θεωρήσουμε την πρόταση ως μια βήμα προς βήμα προσέγγιση, διότι έχουμε μια πρακτική άποψη για αυτήν. Δεν θέλουμε να την υπερφορτώσουμε με πτυχές τις οποίες διαπραγματευόμαστε επί του παρόντος στα διεθνή φόρα. Είναι σίγουρο ότι εάν επιχειρήσουμε να φορτώσουμε την πρόταση με αυτές τις πτυχές, στο τέλος θα έχουμε περισσότερες πιθανότητες να την χάσουμε εν τω συνόλω. Κατατέθηκαν τώρα κάποιες τροπολογίες που επιδιώκουν τον περιορισμό του πεδίου αποκατάστασης της ζημίας μέσω της κατάργησης της αποκατάστασης των ενδιάμεσων απωλειών, καθώς και της κατάργησης της ιδέας των υπηρεσιών που προσφέρουν οι φυσικοί πόροι. Η διαγραφή στοιχείων από αυτό το φάσμα δράσεων συνεπάγεται αναπόφευκτα ότι ο ρυπαίνων δεν θα υποχρεούται να επωμιστεί ολόκληρο το κόστος της ζημίας που προκαλεί. Τέλος, στο πλαίσιο αυτής της δύσκολης συζήτησης σχετικά με την περιβαλλοντική ευθύνη, η Επιτροπή προσπάθησε να πετύχει μια γενική ισορροπία η οποία βασίζεται ήδη σε συμβιβαστικές λύσεις. Στο παρόν στάδιο, η Επιτροπή εξακολουθεί να πιστεύει ότι η πρόταση είναι δίκαιη και εφικτή από πολλές απόψεις και ότι πρέπει να λάβει τη στήριξή σας. Ωστόσο, γνωρίζω επίσης ότι βρισκόμαστε ακόμη στην αρχή της νομοθετικής διαδικασίας, συνεπώς έχω πλήρη επίγνωση της αναγκαιότητας να καταλήξουν εγκαίρως σε συμφωνία όλα τα θεσμικά όργανα που εμπλέκονται σε αυτήν τη διαδικασία. Μια τέτοια συμφωνία απαιτεί απαραίτητα την προθυμία όλων των μερών για εξεύρεση κατάλληλων και ικανοποιητικών συμβιβασμών. Στη συζήτηση αντικατοπτρίστηκε αυτή η ανάγκη να διασφαλίσουμε τη γεφύρωση των διαφορετικών απόψεων και να εξεύρουμε τελικώς μια εφικτή λύση. Θα παραδώσω τη θέση της Επιτροπής επί όλων των τροπολογιών στις υπηρεσίες του Κοινοβουλίου για δημοσίευση. Ωστόσο, θα ήθελα να πω λίγα λόγια για τις τροπολογίες που έγιναν δεκτές. Εκτός από τις τεχνικές τροπολογίες, τις οποίες μπορεί να στηρίξει η Επιτροπή, θα ήθελα να αναφερθώ ειδικά στις τροπολογίες επί των άρθρων 4 και 5. Η Επιτροπή μπορεί να κάνει δεκτές αυτές τις τροπολογίες – τουλάχιστον καταρχήν. Τα δύο αυτά άρθρα βρίσκονται στο επίκεντρο της πρότασης, διότι διευκρινίζουν μέσω ποίων και με ποιον τρόπο πρέπει να ληφθούν τα μέτρα πρόληψης και αποκατάστασης. Η αρχή “ο ρυπαίνων πληρώνει” είναι εκείνη που καθοδηγεί ολόκληρη την πρόταση, και για τον λόγο αυτόν παρατίθεται στο πρώτο άρθρο. Η ιδέα που κρύβεται πίσω από αυτήν την αρχή είναι η ύπαρξη ευθύνης και, μέσω αυτής, η επίτευξη της πρόληψης. Αυτό δίνει ένα σαφές μήνυμα. Επιπλέον, αναφέρθηκε το γεγονός ότι σε πολλές περιπτώσεις δεν είναι δυνατόν να βρούμε τον ρυπαίνοντα ή να τον αναγκάσουμε να πληρώσει. Στην περίπτωση αυτήν, χρειάζεται περισσότερη σκέψη. Θέλουμε να υπάρξει ένα σύστημα ασφάλειας. Από την άλλη μεριά, όμως, πιστεύουμε ότι οι δυνάμεις της αγοράς πρέπει να έχουν τη δυνατότητα να δημιουργήσουν ένα τέτοιο σύστημα. Δεν θέλουμε να το επιβάλουμε σήμερα, σε μια περίοδο όπου δεν είναι σαφές ότι μπορούμε να πετύχουμε το επιθυμητό αποτέλεσμα. Σε απάντηση του ζητήματος που έθιξε η κ. Breyer: όλα τα ατυχήματα καλύπτονται. Δεν ξέρω ποιες υποθέσεις εκ μέρους των βουλευτών αφορούν τους στόχους αυτής της νομοθεσίας, πάντως οι δικές μας υποθέσεις βασίζονται εν πολλοίς στο γεγονός ότι υπάρχουν πάρα πολλά ατυχήματα και πάρα πολλές περιπτώσεις αμέλειας, καθώς επίσης και στο γεγονός ότι η κοντόφθαλμη απληστία αποτελεί σε μεγάλο βαθμό αιτία ρύπανσης. Για τον λόγο αυτόν, σχεδιάσαμε την πρόταση κατά αυτόν τον τρόπο. Συνεπώς, καλύπτονται όλα τα ατυχήματα καθώς και κάποιες περιπτώσεις αμέλειας, γεγονός το οποίο θα καθιερώσει την αρχή “ο ρυπαίνων πληρώνει” και τελικά θα ανοίξει τον δρόμο για την πρόληψη. Και το πεδίο εφαρμογής; Είναι σημαντικό για εμάς να διασφαλίσουμε ότι υπάρχει νομική σαφήνεια, εάν θέλουμε να εισαγάγουμε ένα νέο σύστημα το οποίο να καλύπτει τη βιοποικιλότητα, διότι η παραδοσιακή ζημία –η οικονομική ζημία ή η ζημία στους ανθρώπους– καλύπτεται ήδη πλήρως από τη νομοθεσία σε όλα τα κράτη μέλη. Δεν είμαστε αναγκασμένοι να αναλάβουμε κάτι τέτοιο σε κοινοτικό επίπεδο, ωστόσο θέλουμε να εναρμονίσουμε τους κανόνες για την κάλυψη της ζημίας στη βιοποικιλότητα. Αυτή ήταν η αφετηρία. Εάν θέλουμε να το πράξουμε αυτό και να αποκτήσουμε ένα αξιόπιστο σύστημα, χρειαζόμαστε νομική σαφήνεια και ένα σύστημα το οποίο να είναι εύχρηστο και εφαρμόσιμο. Εάν ο ορισμός είναι υπερβολικά ευρύς –έτσι όπως προτείνεται, θα μπορούσε σε ορισμένες περιπτώσεις να καλύπτει ολόκληρη τη βιόσφαιρα– τότε θα ήταν δύσχρηστος. Για παράδειγμα, θα ήμασταν υποχρεωμένοι να καλύπτουμε τη ζημία που προκαλείται στα ζιζάνια! Θα άρεσε όμως στους ασφαλιστές να είναι αναγκασμένοι να καλύπτουν κάτι τέτοιο; Θα ήταν άραγε εύχρηστο ένα τέτοιο σύστημα; Η εκσκαφή για τη θεμελίωση ενός σπιτιού προκαλεί ζημία στους σκώληκες. Θέλουμε να καλυφθεί αυτού του είδους η ζημία; Είναι λογικό αυτό; Πρέπει να σιγουρευτείτε ποιο θα είναι το πεδίο εφαρμογής και να δημιουργήσετε έναν ορισμό ο οποίος να παρέχει νομική σαφήνεια. Πρέπει να το αντιμετωπίσουμε ως μια βήμα προς βήμα προσέγγιση. Είμαι βεβαία ότι, εφόσον εφαρμόσουμε αυτήν τη νομοθεσία, θα υπάρξει περισσότερη νομική σαφήνεια. Ωστόσο, εάν είμαστε υπερβολικά φιλόδοξοι εξαρχής και πιστέψουμε ότι μπορούμε να καλύψουμε ολόκληρη τη βιόσφαιρα, τότε δεν θα υπηρετήσουμε τα περιβαλλοντικά συμφέροντα. Όσον αφορά τη ρύπανση που προέρχεται από ΓΤΟ, τη ρύπανση λόγω πυρηνικής ενέργειας και τη θαλάσσια ρύπανση, διαπιστώνουμε ότι υπάρχει επιθυμία για μεγαλύτερες φιλοδοξίες και σε αυτόν τον τομέα. Ωστόσο, έχουμε έναν πολύ πρακτικό λόγο για τον οποίο δεν καλύπτουμε τον εν λόγω τομέα σε αυτήν τη συγκεκριμένη οδηγία. Διαπραγματευόμαστε τη βελτίωση των κανόνων σε αυτούς τους τομείς. Διαθέτουμε διεθνή φόρα και συμβάσεις που καλύπτουν αυτά τα θέματα. Δεν θέλουμε να κάνουμε διπλή δουλειά: θέλουμε να είμαστε πρακτικοί. Δεν θέλουμε να υπερφορτώσουμε το σύστημα λαμβάνοντας στην παρούσα φάση μέτρα σχετικά με αυτούς τους τομείς. Χρειαζόμαστε μερικά χρόνια δουλειάς ακόμη για την ενσωμάτωση αυτών των πτυχών. Για να υπάρξουν διεθνείς δραστηριότητες, πρέπει να υπάρξουν διεθνείς κανόνες. Όπως είπα προηγουμένως, η παραδοσιακή ζημία καλύπτεται ήδη από τη νομοθεσία των κρατών μελών. Τι θα γίνει με την πετρελαϊκή και τη θαλάσσια ρύπανση; Θα πληρώνει ο ρυπαίνων! Αυτός είναι ο μόνος κανόνας που μπορεί να εφαρμοστεί. Το γεγονός ότι αφήσαμε τα πράγματα να φτάσουν τόσο μακριά είναι σκανδαλώδες. Είδαμε τα ατυχήματα να διαδέχονται το ένα το άλλο. Και πάλι, όμως, πρόκειται για μια πραγματικά διεθνή δραστηριότητα. Επομένως, πρέπει να εργαστούμε για τη δημιουργία διεθνών κανόνων βάσει των οποίων θα εφαρμόζεται η αρχή “ο ρυπαίνων πληρώνει”. Πληροφορούμαι ότι ο διευθυντής του διεθνούς ταμείου αποζημίωσης των ζημιών πετρελαϊκής ρύπανσης ανακοίνωσε ότι οι διεκδικήσεις αποζημίωσης πρέπει καλύπτουν έως και το 15% του εν λόγω ποσού. Αυτό είναι απαράδεκτο. Η Επιτροπή γνωρίζει καλά την κατάσταση, και για τον λόγο αυτόν στηρίζαμε ανέκαθεν την προσπάθεια δημιουργίας ταμείων τα οποία να μπορούν να διαθέσουν έως και 1 δισ. ευρώ. Πληροφορούμαι ότι τούτη την εβδομάδα, πραγματοποιείται στο Λονδίνο διπλωματική διάσκεψη για την υπογραφή ενός πρωτοκόλλου το οποίο προβλέπει την αύξηση του ανωτάτου ορίου των κονδυλίων που διατίθενται για αποζημίωση. Ευελπιστώ η διάσκεψη αυτή να έχει επιτυχία· είμαστε όλοι αποφασισμένοι να εργαστούμε με όλες μας τις δυνάμεις για την αντιμετώπιση της θαλάσσιας ρύπανσης. Θέλουμε να αποφύγουμε τα παραθυράκια, καθώς και την παράλογη κατάσταση κατά την οποία δεν θα εφαρμόζεται ούτε η οδηγία ούτε οι διεθνείς συμβάσεις. Για τον λόγο αυτόν, η Επιτροπή συμφωνεί ότι η οδηγία πρέπει να εφαρμόζεται σε όλες τις περιπτώσεις κατά τις οποίες οι σχετικές διεθνείς συμβάσεις δεν βρίσκονται ακόμη εν ισχύι. Για τον ίδιον λόγο, στις περιπτώσεις όπου οι σχετικές συμβάσεις δεν ισχύουν, η Επιτροπή δεν στηρίζει την ιδέα να περιμένουμε πέντε χρόνια ώσπου να εφαρμοστεί η οδηγία."@el8 ". Señor Presidente, me gustaría agradecer a sus Señorías todas sus valiosas intervenciones y sus ideas constructivas sobre el modo de mejorar esta propuesta. Se ha sugerido también que después de un período de transición de cinco años, la Comisión presente propuestas para que la Directiva se aplique a título de complemento de los convenios internacionales cuando estos no regulen debidamente la responsabilidad o la indemnización. La Comisión no considera constructivo ni factible que la Directiva trate de llenar las posibles lagunas de los convenios vigentes. Los convenios contienen cláusulas de exclusividad vinculantes para los Estados que les impiden imponer otros instrumentos jurídicos complementarios, de manera que los Estados miembros tendrían que incumplir convenios ya ratificados para poder respetar la legislación comunitaria. Antes de dejar que las cosas lleguen a ese punto, sería preferible, desde luego, tratar de mejorar esos convenios renegociándolos en el marco internacional adecuado. ¿Qué podemos decir del cumplimiento de la legislación y de los riesgos del estado de la técnica y del desarrollo? Algunas de las enmiendas presentadas tratan de mantener las llamadas defensas basadas en permisos y las defensas basadas en el riesgo del estado de la técnica o el desarrollo como defensas apropiadas y, en lo que respecta a las primeras, con una definición que especifique mejor su ámbito de aplicación. Otras enmiendas tratan, por el contrario, de introducir el cumplimiento de la legislación y el estado de la técnica como factores atenuantes. La Comisión cree que las defensas apropiadas, una vez mejorado el texto propuesto, constituyen la mejor solución en términos de asegurabilidad y certidumbre jurídica. Pero la Comisión considera conveniente especificar mejor el ámbito de aplicación de lo que se entiende por defensa basada en permisos y autorizaciones, para evitar cualquier posible interpretación como un cheque en blanco para contaminar, porque esa no es la idea. La Comisión no considera apropiado que se exijan responsabilidades a las autoridades competentes cuando los daños hayan sido causados por una actividad permitida, como tampoco considera apropiado que exista un vínculo entre la defensa basada en el estado de la técnica y cualquier sistema de gestión y auditoría medioambiental. Estoy segura de que estas cuestiones volverán a plantearse cuando tengamos que tomar otras decisiones sobre el tema. Se han presentado enmiendas para exigir una responsabilidad proporcional o bien una responsabilidad solidaria. La Comisión considera, no obstante, que los Estados miembros deben conservar el derecho a optar por la responsabilidad solidaria o por la responsabilidad proporcional, o por una combinación de ambas, según sus respectivas tradiciones jurídicas. Quiero recordarles, en este sentido, que la propuesta ofrece algunas garantías a los operadores, puesto que establece que los operadores que puedan demostrar el grado de contribución de sus actividades a los daños causados, tendrán que pagar solo los costes correspondientes a esa parte de los daños. Se ha sugerido que la Comisión presente una propuesta que complemente el marco reglamentario referente a las responsabilidades por daños causados por los OGM. Aparte de que esta exigencia supondría una intromisión inaceptable en el derecho de iniciativa de la Comisión, la Comisión está considerando actualmente la cuestión de los daños económicos a agricultores tradicionales y orgánicos en el contexto del llamado debate de la coexistencia. No debe prejuzgarse aquí el resultado de ese debate. En ese debate es donde también se tratará la cuestión de los daños tradicionales. Respecto a las garantías financieras: algunas de las enmiendas presentadas proponen que las garantías financieras sean obligatorias cuando la Directiva entre en vigor, mientras que otras se oponen a que dichas garantías sean obligatorias. Creo que podemos estar de acuerdo en que las garantías financieras se convertirán en un factor importante para la correcta aplicación de la Directiva. Los Estados miembros y los operadores del mercado, así como la Comisión, tendrán que desempeñar un papel importante para fomentar la creación, a su debido tiempo, de sistemas, productos y mercados de seguros financieros con ese fin. Dicho esto, a mí me parece claro que los Estados miembros deben tener la posibilidad de crear al ritmo que ellos mismos decidan las soluciones para las garantías financieras; unas soluciones adaptadas a sus respectivas necesidades y condiciones institucionales. Además, los mercados financieros deben disponer de tiempo y margen para idear soluciones de mercado en respuesta a la demanda de seguros que muy probablemente aparecerá cuando se establezca el nuevo sistema de responsabilidades. A la vista de todo ello, parece prematuro imponer una garantía financiera de hecho y de derecho para todos los operadores que figuran en el Anexo I en los próximos años. Dicho esto, sería desde luego conveniente replantearse la situación cuando la Comisión lleve a cabo su revisión general de la transposición de la Directiva. Existe consenso general respecto a que el principio de «quien contamina paga» debe significar que los operadores responsables de la contaminación paguen todos los daños causados al medio ambiente. Además, existe una clara necesidad de consenso en la Comunidad respecto a que el contaminador debe pagar el coste de los daños causados al medio ambiente. Por otra parte, las disposiciones contenidas en la propuesta especifican todo tipo de medidas reparadoras que debe adoptar el operador responsable. Permítanme que empiece comentando dos cosas : el principio de «quien contamina paga» y su ámbito de aplicación. Algunos diputados se han referido a la larga historia de esta propuesta; en el debate han quedado reflejadas las diferentes opiniones y la necesidad de encontrar al final un enfoque equilibrado. Entiendo también que muchas de sus Señorías quieran ser más ambiciosas: que quieran sobrecargar esta propuesta con otras muchas cosas. Lo entiendo, pero es importante que nos planteemos el proceso paso a paso, porque así será más fácil desde el punto de vista práctico. No queremos sobrecargar la propuesta con aspectos que estamos negociando al mismo tiempo en foros internacionales. Estoy segura de que tendremos muchas menos posibilidades de sacar adelante la propuesta si la sobrecargamos con esos aspectos. Algunas de las enmiendas presentadas tratan de delimitar el ámbito de las acciones reparadoras suprimiendo la reparación de las pérdidas provisionales, además de suprimir el concepto de un servicio de reparación natural. Si se eliminan algunos elementos de ese conjunto de acciones, el resultado inevitable sería que el contaminador no tendría que pagar todo el coste de los daños causados. Finalmente, en el difícil contexto en que está teniendo lugar este debate sobre responsabilidad medioambiental, la Comisión ha tratado de llegar a un equilibrio general que ya se basa en soluciones de compromiso. Llegados a este punto, la Comisión sigue opinando que la propuesta es justa y viable en muchos aspectos y que merece ser apoyada. Pero sé también que estamos todavía al comienzo del proceso legislativo y, por tanto, soy plenamente consciente de la necesidad de que todas las instituciones participen en el proceso si queremos alcanzar un consenso a su debido tiempo. Ahora bien, ese consenso exige necesariamente la voluntad de todas las partes de encontrar compromisos apropiados y satisfactorios. El debate ha puesto de manifiesto esta necesidad de tender puentes entre las diferentes opiniones y encontrar al final una solución factible. Entregaré la posición de la Comisión sobre todas las enmiendas a los servicios del Parlamento para su publicación.Sin embargo, me gustaría decir algo sobre las enmiendas que hemos aceptado. Además de las enmiendas técnicas que la Comisión puede apoyar, destacaría las enmiendas a los artículos 4 y 5. La Comisión puede aceptarlas, al menos en principio. Estos dos artículos constituyen el núcleo de la propuesta, puesto que especifican a través de quién y cómo deben adoptarse las medidas preventivas y reparadoras. El principio de «quien contamina paga» es el principio rector en que se basa toda la propuesta, y por eso se cita en el primer artículo. La idea es exigir responsabilidades y, por esa vía, asegurar la prevención. La propuesta transmite muy claramente ese mensaje. Consideramos también el hecho de que, en muchos casos, no se puede identificar al contaminador, o no se consigue hacerle pague. En tales casos, hay que encontrar un remedio. Queremos que exista un sistema de seguros. Pero creemos que deben ser las fuerzas del mercado las que creen ese tipo de sistema. No queremos imponerlo hoy en una situación en la que no tenemos claro que conseguiremos el efecto deseado. En respuesta al comentario de la Sra. Breyer: todos los accidentes están cubiertos. No conozco las presunciones de sus Señorías respecto a los objetivos de esta Directiva, pero las nuestras se basan mucho en el excesivo número de accidentes y casos de negligencia que se producen, y también en que detrás de la contaminación hay mucha codicia y cortedad de miras. Por eso hemos concebido la propuesta de esta manera. Así pues, todos los accidentes están cubiertos y también cubrimos los casos de negligencia; de esta forma se creará el principio de «quien contamina paga» y, al final, se allanará el camino para la prevención. ¿Qué podemos decir de su ámbito de aplicación ? Nosotros consideramos importante que exista claridad jurídica para introducir un nuevo sistema que abarque la biodiversidad, porque los daños tradicionales –daños económicos o personales– están ya debidamente contemplados en la legislación de todos los Estados miembros. No tenemos que trasladar esa cuestión al ámbito comunitario, pero sí queremos armonizar la legislación para que incluya los daños a la biodiversidad. Ese ha sido el punto de partida. Si queremos hacerlo así y tener un sistema creíble, necesitamos claridad jurídica y un sistema manejable y aplicable. Una definición demasiado amplia –se propone que abarque, en algunos casos, toda la biosfera– sería inmanejable. Por ejemplo ¡tendríamos que cubrir los daños a las malas hierbas! ¿Estarían dispuestas las compañías de seguros a cubrir esos daños? ¿Sería un sistema manejable? La excavación de los cimientos de una casa ocasionaría daños a los gusanos. ¿Queremos que se cubran esos daños ? ¿Es eso razonable? Primero tenemos que tener claro cuál queremos que sea el ámbito de aplicación y elaborar una definición que proporcione claridad jurídica. Tenemos que ver esto como un proceso gradual. Estoy segura de que cuando apliquemos esta Directiva, habrá más claridad jurídica. Ahora bien, si somos demasiado ambiciosos desde el principio y pensamos que podemos abarcar toda la biosfera, no estaremos defendiendo bien los intereses medioambientales. Respecto a los OGM, la contaminación nuclear y la contaminación marina : sabemos que son aspectos en que quisiéramos ser también más ambiciosos. Pero tenemos razones muy prácticas para no incluirlas en esta propuesta. Estamos negociando para mejorar la legislación en esas materias. Tenemos foros y convenios internacionales que abordan esas cuestiones. No queremos duplicar el trabajo: queremos ser prácticos. No queremos sobrecargar el sistema con esas cuestiones. Tenemos varios años por delante para incorporar esos aspectos. En cuanto a las actividades internacionales, deben existir normas internacionales. Como acabo de decir, los daños tradicionales están ya contemplados en la legislación de los Estados miembros. Pero ¿que ocurre con la contaminación petrolera o marina? ¡El que contamina debe pagar! Esa es la única regla que cabe aplicar. Es un escándalo que hayamos dejado que las cosas llegaran tan lejos. Hemos sido testigos de un accidente tras otro. Pero, de nuevo, se trata de una actividad realmente internacional y tenemos que trabajar para adoptar una legislación internacional que aplique el principio de «quien contamina paga». Tengo entendido que el Director del FIPOL ha anunciado que las indemnizaciones reclamadas solamente se cubrirán hasta el 15% de ese importe. Eso es inaceptable. La Comisión es muy consciente de la situación y por eso hemos apoyado siempre las propuestas de aumentar los fondos disponibles a un millardo de euros. Tengo entendido que esta semana se celebra una conferencia diplomática en Londres para firmar un protocolo que aumentará la cuantía máxima de los fondos disponibles para indemnizaciones. Espero que esa conferencia sea todo un éxito; todos estamos decididos a trabajar sobre la contaminación marina y hacer todo lo que esté en nuestras manos. Queremos evitar los pretextos y también la absurda situación que supone la falta de aplicación de la Directiva y de los convenios internacionales. Por eso la Comisión considera que la Directiva debe aplicarse en todos los casos cuando los convenciones internacionales relevantes no hayan entrado todavía en vigor. Por ese mismo motivo y cuando los convenios relevantes no hayan entrado todavía en vigor, la Comisión no es partidaria de esperar cinco años más para aplicar la Directiva."@es12 ". Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäseniä kaikista arvokkaista puheenvuoroista ja rakentavista ideoista tämän ehdotuksen parantamiseksi. On myös ehdotettu, että viiden vuoden siirtymäkauden jälkeen komission olisi laadittava ehdotuksia, joiden mukaan direktiiviä sovelletaan lopulta kansainvälisiä yleissopimuksia täydentävästi silloin, kun vastuuta tai korvauksia säännellään riittämättömästi kyseisissä yleissopimuksissa. Komission mielestä nykyisten yleissopimusten mahdollisten puutteiden paikkaaminen direktiivin avulla ei olisi rakentavaa eikä toteutettavissa. Yleissopimuksissa on yksinoikeuslausekkeita, jotka sitovat sopimuspuolina olevat valtiot yleissopimuksiin ja estävät niitä ottamasta käyttöön täydentäviä säännöksiä, ja voidakseen noudattaa yhteisön sääntöjä jäsenvaltioiden pitäisi näin ollen sanoutua irti ratifioimistaan yleissopimuksista. Ennen kuin tilanteen annetaan mennä näin pitkälle, olisi varmastikin parempi yrittää parantaa yleissopimuksia neuvottelemalla niistä uudelleen asianmukaisessa kansainvälisessä yhteydessä. Entäpä sitten sääntelyvaatimusten noudattaminen, viimeisimmän tiedon mukaiset perusteet ja kehittämisen riski. Käsiteltäväksi on jätetty joitakin tarkistuksia, joilla pyritään säilyttämään niin kutsutut luvanvaraiset sekä viimeisimpään tietämykseen perustuvat syyt sekä kehittämiseen liittyvä riski asianmukaisina perusteina ja ainakin luvanvaraisten syiden osalta sellaisessa sanamuodossa, jossa soveltamisala määriteltäisiin tarkemmin. Sen sijaan muilla tarkistuksilla pyritään ottamaan sääntelyvaatimusten noudattaminen ja viimeisimpään tietämykseen perustuvat syyt käyttöön lieventävinä seikkoina. Komissio katsoo, että asianmukaiset perusteet sekä ehdotettu parempi sanamuoto ovat parempi ratkaisu vakuutuskelpoisuuden ja oikeusvarmuuden kannalta. Komission mielestä on kuitenkin hyödyllistä määrätä tarkemmin niin kutsuttujen luvanvaraisten syiden soveltamisala, jotta voitaisiin välttää kaikki viittaukset siihen, että se merkitsisi samaa kuin avoimet valtuudet saastuttamiseen, koska siitä ei ole kyse. Komission mielestä ei ole tarkoituksenmukaista asettaa vastuuseen toimivaltaista viranomaista, kun vahinko johtuu luvanvaraisesta toiminnasta, eikä myöskään yhdistää viimeisimmän tietämyksen mukaisia perusteita mihinkään ympäristöasioiden arviointi- ja hallintajärjestelmään. Olen varma, että nämä asiat tulevat uudelleen esille kun tästä kysymyksestä tehdään lisää päätöksiä. Käsiteltäväksi on jätetty tarkistuksia, joiden tavoitteena on saada voimaan joko suhteellinen vastuu tai yhteisvastuu. Komissio katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden olisi säilytettävä oikeus valita joko yhteisvastuu tai suhteellinen vastuu tai niiden yhdistelmä oman oikeusperinteensä mukaisesti. Tässä yhteydessä muistutan, että ehdotuksessa huolehditaan toimijoiden suojasta, sillä sen mukaan toimijat, jotka kykenevät vahvistamaan, missä määrin vahingot johtuvat niiden toiminnasta, joutuvat vastaamaan ainoastaan kyseiseen vahingon osaan liittyvistä kustannuksista. On ehdotettu, että komission olisi esitettävä ehdotus muuntogeenisten organismien aiheuttamaa vahinkovastuuta koskevan säädöskehyksen täydentämiseksi. Riippumatta siitä, että tällainen vaatimus vaikuttaisi kohtuuttomasti komission aloiteoikeuteen, komissio tarkastelee parhaillaan kysymystä perinteistä tuotantoa harjoittaville ja luonnonmukaista tuotantoa harjoittaville viljelijöille aiheutuvista vahingoista niin kutsutun rinnakkaisviljelyä koskevan keskustelun yhteydessä. Tuon keskustelun tulosta ei pitäisi ratkaista etukäteen parlamentissa. Toistan, että tällä tavoin katetaan perinteiset vahingot. Taloudellinen turva: käsiteltäväksi on jätetty tarkistuksia, joissa ehdotetaan joko taloudellisen turvan tekemistä pakolliseksi direktiivin voimaantulon jälkeen tai vastustetaan siirtymistä pakolliseen taloudelliseen turvaan. Mielestäni voimme olla yhtä mieltä siitä, että taloudellisesta turvasta tulee tärkeä tekijä direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta. Jäsenvaltioiden, markkinoiden toimijoiden sekä komission tärkeä tehtävä on kannustaa vakuutusjärjestelmien, -tuotteiden ja -markkinoiden kehittämistä ajoissa tätä tarkoitusta varten. Mielestäni onkin selvää, että jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus kehittää vakuutusratkaisuja omaan tahtiinsa – ratkaisuja, jotka soveltuvat niiden omiin tarpeisiin ja institutionaalisiin vaatimuksiin. Lisäksi rahoitusmarkkinoille tulisi antaa aikaa ja pelivaraa vakuutusten kysynnän mukaisten markkinaratkaisujen kehittämiseksi, sillä kysyntä todennäköisesti kasvaa uuden vakuutusjärjestelmän perustamisen myötä. Tällä perusteella vaikuttaa ennenaikaiselta määrätä valmiiksi suunniteltu vakuutusturva kaikille liitteessä� I mainituille toimijoille viiden vuoden kuluessa. Olisi varmasti hyödyllistä arvioida tilannetta uudelleen kun komissio suorittaa direktiivin täytäntöönpanoa koskevan yleisen tarkistuksen. Yleisesti ollaan yksimielisiä siitä, että saastuttaja maksaa -periaatteessa tulisi edellyttää saastumista aiheuttaneen vastuullisen toimijan maksavan kaikki ympäristölle aiheuttamansa vahingot. Lisäksi yhteisössä on selkeästi päästävä yksimielisyyteen siitä, että saastuttajan olisi vastattava ympäristövahingoista aiheutuneista kustannuksista. Lisäksi ehdotuksessa säädetään kaikki vastuulliselle toimijalle kuuluvat korjaavat toimet. Aloitan käsittelemällä kahta seikkaa: saastuttaja maksaa -periaatetta ja soveltamisalaa. Useat jäsenet mainitsivat tämän ehdotuksen pitkän historian. Keskustelussa tulivat ilmi erilaiset näkemykset ja tarve löytää lopultakin tasapainoinen toimintamalli. Ymmärrän myös sen, että monet jäsenet haluavat asettaa korkeampia tavoitteita ja ylikuormittaa tämän ehdotuksen paljolla muullakin. Ymmärrän sen, mutta on tärkeää nähdä ehdotus vaiheittaisena lähestymistapana, koska suhtaudumme asiaan käytännöllisesti. Emme halua ylikuormittaa sitä kysymyksillä, joista neuvottelemme samanaikaisesti kansainvälisillä foorumeilla. Olen varma, että koko ehdotus saattaa epäonnistua, jos yritämme kuormittaa sitä näillä seikoilla. Käsiteltäväksi on jätetty tarkistuksia, joilla pyritään kaventamaan vahinkojen korjaamisen soveltamisalaa poistamalla väliaikaisten menetysten korjaaminen sekä luonnonvarapalvelujen käsite. Jos osa näiden alojen toimista poistetaan, tuloksena olisi väistämättä se, ettei saastuttaja joutuisi korvaamaan kaikkien aiheuttamiensa vahinkojen kustannuksia. Lopuksi toteaisin, että komissio on näiden ympäristövastuuta koskevien monimutkaisten keskustelujen yhteydessä pyrkinyt saavuttamaan yleisen tasapainon kompromissiratkaisujen avulla. Tässä vaiheessa komissio on edelleen sitä mieltä, että ehdotus on monessa suhteessa oikeudenmukainen ja toteuttamiskelpoinen ja että sitä olisi tuettava. Ymmärrän kuitenkin, että olemme edelleen lainsäädäntöprosessin alussa ja näin ollen täysin tietoisia siitä, että kaikkien tähän prosessiin osallistuvien toimielinten on päästävä aikanaan yhteisymmärrykseen. Yksimielisyys edellyttää välttämättä kaikkien osapuolten halua löytää asianmukaisia ja tyydyttäviä kompromisseja. Keskusteluissa on käynyt ilmi, että erilaisten näkemysten lähentäminen on tarpeen ja että lopulta on löydettävä toimiva ratkaisu. Toimitan komission kannan kaikista tarkistuksista parlamentin yksiköille julkaisemista varten. Haluan kuitenkin sanoa muutaman sanan komission hyväksymistä tarkistuksista. Komission kannattamien teknisten tarkistusten lisäksi haluan mainita 4� ja 5� artiklaan tehdyt tarkistukset. Komissio hyväksyy ne ainakin periaatteessa. Nämä kaksi artiklaa ovat ehdotuksen kannalta keskeisiä, sillä niissä määritellään, ennaltaehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden toteuttaja ja toteuttamistapa. Saastuttaja maksaa -periaate on koko ehdotuksen johtava periaate, ja siksi se mainitaan ensimmäisessä artiklassa. Sen ajatuksena on synnyttää vastuuta ja sen kautta ennaltaehkäisyä. Sen sanoma on erittäin selvä. Käsittelemme myös sitä, että monissa tapauksissa saastuttajaa on mahdotonta löytää tai saada maksamaan vahinkoja, ja sen vuoksi tarvitaan korjaavia toimenpiteitä. Haluamme vakuutusjärjestelmän. Joka tapauksessa markkinavoimien olisi mielestämme saatava perustaa tällainen järjestelmä. Emme halua saattaa sitä voimaan nykyisessä tilanteessa, jossa ei voida olla varmoja halutun vaikutuksen saavuttamisesta. Vastauksena jäsen Breyerin huomautukseen: kaikki onnettomuudet on otettu mukaan direktiiviin. En tiedä, mitkä parlamentin jäsenten olettamukset tämän lainsäädännön tavoitteista ovat, mutta komission olettamukset perustuvat pitkälti siihen, että onnettomuuksia ja piittaamattomuudesta johtuvia tapauksia on liikaa ja että suuri osa saastumisesta johtuu lyhytnäköisestä ahneudesta. Siksi olemme suunnitelleet ehdotuksen tällä tavoin. Näin ollen kaikki onnettomuudet kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, ja olemme ottaneet mukaan myös piittaamattomuudesta johtuvat tapaukset. Tällä tavoin otetaan käyttöön saastuttaja maksaa -periaate, jonka lopullisena tavoitteena on ennaltaehkäisy. Entä soveltamisala? Komissiolle oli tärkeää varmistaa oikeudellinen selkeys, mikäli halutaan ottaa käyttöön uusi, biologisen monimuotoisuuden kattava järjestelmä, sillä perinteiset vahingot – taloudelliset tai henkilövahingot – on jo asianmukaisesti katettu jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Niistä ei enää tarvitse vastata yhteisön tasolla, mutta komissio haluaa yhdenmukaistaa säännöt biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneiden vahinkojen kattamiseksi. Tämä oli ehdotuksen lähtökohta. Jos haluamme saavuttaa tämän tavoitteen ja perustaa uskottavan järjestelmän, tarvitaan oikeudellista selkeyttä ja järjestelmä, joka on hallittavissa ja jota voidaan soveltaa. Jos määritelmä on liian laaja – ehdotuksen mukaan se kattaisi joissain tapauksissa koko biosfäärin – järjestelmää on mahdotonta hallita. Siihen olisi esimerkiksi otettava mukaan rikkaruohoille aiheutetut vahingot! Suostuisivatko vakuutusyhtiöt tähän mielihyvin? Olisiko tällainen järjestelmä hallittavissa? Talon perustusten kaivaminen vahingoittaisi matoja. Haluammeko, että tämäkin kuuluu direktiiviin ja onko se järkevää? Soveltamisalasta on oltava varmuus ja määritelmällä on saavutettava oikeudellinen selkeys. Tätä on pidettävä vaiheittaisena lähestymistapana. Olen varma, että soveltaessamme tätä lainsäädäntöä myös oikeudellinen selkeys lisääntyy. Jos kuitenkin asetamme tavoitteet alussa liian korkealle ja luulemme voivamme kattaa direktiivillä koko biosfäärin, emme toimi ympäristön etujen mukaisesti. On selvää, että haluaisimme asettaa tavoitteet korkeammalle myös GMO:iden sekä ydinsaasteiden ja meren pilaantumisen aloilla. Komissiolla on kuitenkin hyvin käytännöllinen syy siihen, että niitä ei otettu mukaan tähän nimenomaiseen ehdotukseen. Neuvottelemme määräysten parantamisesta näillä aloilla. Näitä asioita käsitellään kansainvälisillä foorumeilla ja yleissopimuksissa. Emme halua tehdä päällekkäistä työtä, vaan haluamme olla käytännöllisiä. Emme halua ylikuormittaa järjestelmää ottamalla näitä kysymyksiä mukaan tässä vaiheessa. Meidän on työskenneltävä muutama vuosi näiden näkökohtien sisällyttämiseksi. Kansainväliselle toiminnalle tarvitaan kansainväliset säännöt. Kuten totesin, perinteiset vahingot on jo katettu jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Entäpä sitten öljysaasteet tai meren pilaantuminen? Saastuttajan on maksettava! Ainoastaan tätä sääntöä voidaan soveltaa. On häpeällistä, että olemme antaneet asioiden mennä näin pitkälle. On tapahtunut onnettomuus toisensa jälkeen. Toistan vielä, että kyseessä on todellakin kansainvälinen toiminta ja että meidän on laadittava kansainväliset määräykset, joissa sovelletaan saastuttaja maksaa -periaatetta. Ymmärtääkseni FIPOL-rahaston johtaja on ilmoittanut, että korvausvaatimuksista katetaan vain 15� prosenttia vahinkojen määrästä. Tätä ei voida hyväksyä. Komissio on tietoinen tilanteesta, ja siksi se on aina tukenut pyrkimystä korottaa korvauksiin käytettäviä varoja 1� miljardiin euroon. Ymmärtääkseni tällä viikolla pidetään Lontoossa diplomaattikonferenssi, jossa on määrä allekirjoittaa pöytäkirja korvauksiin käytettävien varojen ylärajan nostamiseksi. Toivon, että konferenssista tulee menestys. Komissio on päättänyt puuttua meren pilaantumiseen ja tehdä kaiken voitavansa. Haluamme välttää porsaanreikiä ja sellaisen järjettömän tilanteen, jossa laiminlyötäisiin sekä kyseisen direktiivin että kansainvälisten yleissopimusten soveltaminen. Siksi komissio on samaa mieltä siitä, että direktiiviä olisi sovellettava kaikissa niissä tapauksissa, joissa tätä alaa koskeva kansainvälinen yleissopimus ei vielä ole voimassa. Samasta syystä komissio katsoo, että silloin kun kansainväliset yleissopimukset eivät ole voimassa, direktiivin voimaantuloa ei pidä odottaa viittä vuotta."@fi5 ". Monsieur le Président, je tiens à remercier les députés pour toutes ces précieuses interventions et ces idées constructives sur la manière d’améliorer cette proposition. Il a également été proposé qu’après une période de transition de cinq ans, la Commission développe des propositions visant finalement l’application de la directive en complément des conventions internationales, lorsque la responsabilité ou la compensation ne sont pas suffisamment réglementées par ces conventions. La Commission ne pense pas que le fait de laisser la directive combler les manquements éventuels des conventions existantes serait constructif ou réalisable. Les conventions contiennent des clauses d’exclusivité qui sont contraignantes pour les États parties aux conventions et les empêchent d’imposer tout instrument juridique complémentaire. Ainsi, les États membres devraient dénoncer les conventions qu’ils ont ratifiées afin d’être à même de suivre les règles communautaires. Avant d’en arriver là, il serait certainement préférable d’essayer d’améliorer ces conventions en les renégociant dans le contexte international adéquat. Et qu’en est-il du respect du permis, de l’état des connaissances et du risque de développement? Certains des amendements qui ont été présentés visent à maintenir la défense basée sur le permis, l’état des connaissances ou le risque de développement en tant que moyens de défense adéquats et, en ce qui concerne la défense basée sur le permis, en ajoutant une formulation qui préciserait davantage son champ d’application. D’autres amendements visent plutôt à introduire le respect du permis et l’état des connaissances en tant que circonstances atténuantes. La Commission pense qu’avec la formulation améliorée qui est proposée, les défenses adéquates représentent une solution préférable en termes d’assurance et de certitude juridique. Toutefois, la Commission pense qu’il est utile de mieux spécifier le champ d’application et la défense basée sur le permis afin d’éviter toute suggestion que cela s’apparenterait à une autorisation de polluer, parce que ce n’est pas le but. La Commission n’estime pas très opportun d’imposer la responsabilité à l’autorité compétente quand le dommage est causé par une activité permise, et elle n’estime pas plus opportun d’établir un lien entre la défense basée sur l’état des connaissances et un système de contrôle et de gestion environnementale. Je suis certaine que ces questions seront à nouveau soulevées lors des prochaines prises de décisions sur ce sujet. Des amendements ont été déposés visant à imposer soit la responsabilité proportionnelle, soit la responsabilité solidaire. La Commission estime cependant que les États membres devraient conserver le droit d’opter soit pour la responsabilité solidaire, soit pour la responsabilité proportionnelle, ou une combinaison des deux, en fonction de leurs traditions juridiques nationales. À cet égard, je vous rappelle que la proposition offre certaines garanties aux exploitants, puisqu’elle stipule que les exploitants qui sont à même d’établir dans quelle mesure le dommage est dû à leurs activités sont priés d’assumer les coûts de la partie du dommage dont ils sont responsables. Il a été suggéré que la Commission présente une proposition pour compléter le cadre réglementaire sur la responsabilité des dommages causés par les OGM. Mis à part le fait qu’une telle demande empiéterait indûment sur le droit d’initiative de la Commission, cette dernière envisage actuellement la question du dommage économique envers les agriculteurs conventionnels et biologiques dans le contexte du débat sur la coexistence. Il ne faut pas préjuger de l’issue de ce débat. Une fois encore, cela couvrira le dommage habituel. Pour ce qui est de la garantie financière: des amendements ont été présentés pour proposer que la garantie financière devienne obligatoire après l’entrée en vigueur de la directive, ou pour s’opposer à ce que la garantie financière devienne obligatoire. Je pense que nous sommes tous d’accord pour dire que la garantie financière deviendra un important facteur de la bonne mise en œuvre de la directive. Les États membres et les opérateurs du marché, ainsi que la Commission, auront un rôle important à jouer afin d’encourager une émergence opportune des systèmes d’assurance financière, des produits et des marchés à cet effet. Ceci étant dit, il me semble clair que les États membres devraient avoir la possibilité de développer des solutions d’assurance financière à leur propre rythme; des solutions bien adaptées à leurs besoins et à leurs conditions institutionnelles. De plus, les marchés financiers devraient avoir le temps et la liberté de développer des solutions du marché faisant suite à la demande d’assurances, laquelle va très certainement s’envoler une fois que le nouveau régime de responsabilité sera établi. Ainsi, il semble prématuré d’imposer une véritable sécurité financière à tous les exploitants de l’annexe I dans quelques années. Ceci dit, il serait certainement productif de réexaminer la situation quand la Commission aura mené à bien sa révision générale de la mise en œuvre de la directive. Il est reconnu à l’unanimité que le principe du pollueur-payeur devrait imposer à l’exploitant responsable d’une pollution de payer pour tous les dommages qu’il a causés à l’environnement. De plus, la Communauté a clairement besoin de comprendre que les coûts des dommages environnementaux devraient être assumés par le pollueur. Aussi, les règles établies dans la proposition précisent toute l’étendue des actions de réparation qui doivent être menées à bien par l’exploitant responsable. Permettez-moi de commencer par commenter deux choses: le principe du pollueur-payeur et le champ d’application. Plusieurs députés ont mentionné la longue histoire de cette proposition. Le débat a fait ressortir les différentes opinions et le besoin de finalement trouver une approche équilibrée. J’ai également pu constater que de nombreux députés veulent être plus ambitieux: surcharger cette proposition avec beaucoup plus d’éléments. Je peux le comprendre, mais il est important de l’envisager comme une approche graduelle, parce que nous avons des idées concrètes à cet égard. Nous ne voulons pas surcharger la directive avec des aspects que nous sommes en train de négocier au sein de forums internationaux. Je pense qu’il y aurait beaucoup plus de risques de perdre l’ensemble de la proposition si nous tentions de l’encombrer avec ces aspects. Des amendements ont été déposés afin de réduire le champ d’application des réparations de dommages en supprimant la compensation des pertes intermédiaires, tout en supprimant le concept de services liés à des ressources naturelles. Supprimer des éléments de ce champ d’action impliquerait inévitablement que le pollueur n’aurait pas à assumer le coût total des dommages qu’il cause. Enfin, dans le contexte difficile de ce débat sur la responsabilité environnementale, la Commission a tenté de parvenir à un équilibre général fondé sur des solutions de compromis. À ce stade-ci, la Commission pense toujours que la proposition est juste et réalisable à de nombreux égards et qu’elle mérite un vote favorable. Cependant, j’ai également conscience que nous sommes encore au début du processus législatif et je suis donc totalement consciente que toutes les institutions impliquées dans ce processus doivent parvenir à un accord en temps utile. Un tel accord requiert nécessairement la volonté de toutes les parties de trouver des compromis pertinents et satisfaisants. Le débat à mis au jour cette nécessité de garantir que nous comblerons le fossé entre les différentes opinions et trouverons finalement une solution réalisable. Je vais transmettre l’avis de la Commission sur tous les amendements aux services du Parlement pour publication. Je souhaiterais toutefois dire un mot sur les amendements que nous avons acceptés. En plus des amendements techniques que la Commission peut accepter, je distinguerai les amendements aux articles 4 et 5. La Commission peut les accepter - du moins en principe. Ces deux articles sont au cœur de la proposition puisqu’ils précisent par qui et comment les mesures de prévention et de réparation doivent être prises. Le principe du pollueur-payeur est le principe de base de toute la proposition, et c’est la raison pour laquelle il est mentionné à l’article premier. L’idée sous-jacente est de créer la responsabilité et, à travers elle, de parvenir à la prévention. Ce signal clair est envoyé. Nous abordons aussi le fait que dans de nombreux cas, il est impossible de trouver le pollueur ou de le faire payer. Dans ce cas, il doit y avoir un recours. Nous voulons un système d’assurance. Nous pensons cependant qu’il faudrait laisser les forces du marché créer ce type de système. Nous ne voulons pas l’imposer aujourd’hui, alors qu’il n’est pas clairement défini que nous pourrions parvenir à l’effet désiré. Pour répondre à Mme Breyer: tous les accidents sont couverts. Je ne sais pas quelles sont les suppositions des députés quant aux cibles de cette législation, mais les nôtres se basent sur le fait qu’il y a bien trop d’accidents et bien trop d’actes de négligence, et aussi que l’avidité aveugle se trouve souvent à l’origine de la pollution. C’est pourquoi nous avons élaboré la proposition de cette manière. Par conséquent, tous les accidents sont couverts et nous avons également englobé les actes de négligence. Cela concrétisera le principe du pollueur-payeur et, au bout du compte, ouvrira la voie à la prévention. Qu’en est-il du champ d’application? Il était important pour nous d’assurer la clarté juridique afin d’être à même d’introduire un nouveau système englobant la biodiversité, puisque la législation de chaque État membre englobe déjà de manière satisfaisante les dommages habituels - les dommages économiques ou envers les personnes. Nous ne devons pas reprendre cela au niveau communautaire, mais nous voulons harmoniser les règles afin d’englober les dommages à la biodiversité. Tel était le point de départ. Si nous voulons y parvenir et avoir un système crédible, nous avons besoin de clarté juridique et d’un système gérable et facile à appliquer. Si la définition est trop large - telle qu’elle est proposée, elle engloberait parfois la biosphère tout entière - elle sera impossible à gérer. Nous devrions par exemple couvrir les dommages aux mauvaises herbes! Est-ce là quelque chose que les assureurs seront ravis de couvrir? Ce système serait-il gérable? Creuser les fondations d’une maison nuit aux vers de terre. Voulons-nous couvrir cela? Est-ce bien raisonnable? Il faut être certain quant au champ d’application et élaborer une définition qui fournisse une clarté juridique. Nous devons l’envisager comme une approche graduelle. Je suis sûre qu’il y aura davantage de clarté juridique au fur et à mesure de l’application de la législation. Néanmoins, si nous nous montrons trop ambitieux au début et pensons que nous pouvons couvrir toute la biosphère, nous ne servirions pas les intérêts de l’environnement. En ce qui concerne les OGM, la pollution nucléaire et la pollution maritime: nous pouvons constater que ce sont des domaines dans lesquels nous souhaiterions également nous montrer plus ambitieux. Toutefois, nous avons une excellente raison de ne pas couvrir ce sujet dans cette proposition. Nous sommes en négociations afin d’améliorer les règles en la matière. Des conventions et des forums internationaux couvrent déjà ces questions. Nous ne voulons pas faire le travail en double: nous voulons être pragmatiques. Nous ne voulons pas surcharger ce système en intégrant ces aspects ici. Nous avons besoin d’encore quelques années afin de travailler à leur incorporation. Les activités internationales requièrent des règles internationales. Comme je l’ai déjà dit, les dommages habituels sont déjà couverts par les législations des États membres. Qu’en est-il de la pollution maritime ou par les hydrocarbures? Le pollueur payera! C’est la seule règle à appliquer. C’est un scandale d’avoir laissé les choses aller si loin. Les accidents se sont succédé. Mais, une fois encore, il s’agit d’une activité véritablement internationale et nous devons travailler à des règles internationales qui appliquent le principe du pollueur-payeur. J’ai pu comprendre que le directeur du FIPOL a annoncé que les demandes de compensation ne seraient couvertes qu’à concurrence de 15% du montant. C’est inacceptable. La Commission est bien au courant de la situation et c’est pourquoi nous avons toujours soutenu les tentatives d’augmenter les fonds disponibles à 1 milliard d’euros. D’après ce que je sais, une conférence diplomatique a lieu cette semaine à Londres dans le but de signer un protocole afin d’élever le plafond des fonds disponibles pour les compensations. J’espère que cette conférence sera un succès. Nous sommes tous déterminés à travailler sur la pollution maritime et à faire tout notre possible. Nous tenons à éviter les vides juridiques ainsi que la situation absurde dans laquelle ni la directive ni les conventions internationales ne s’appliqueraient. C’est pourquoi la Commission est d’accord pour que la directive s’applique là où la convention internationale pertinente n’est pas encore en vigueur. Pour cette même raison, la Commission ne soutient pas l’idée d’attendre cinq ans avant que la directive soit applicable là où la convention pertinente n’est pas en vigueur."@fr6 ". Signor Presidente, ringrazio i deputati per tutti i loro interessanti interventi e per le costruttive idee sul miglioramento della presente proposta. E’ stato altresì proposto che, dopo un quinquennio di transizione, la Commissione metta a punto proposte affinché la direttiva possa infine applicarsi a titolo complementare rispetto alle convenzioni internazionali laddove esse non disciplinino adeguatamente la materia della responsabilità civile e del risarcimento. La Commissione non ritiene che attendersi dalla direttiva che copra eventuali lacune nelle esistenti convenzioni sia una strada costruttiva o anche solo praticabile. Le convenzioni contengono clausole di esclusività, vincolanti per gli Stati firmatari, che impediscono loro di imporre strumenti giuridici complementari, e a questo punto, per poter seguire le norme comunitarie, gli Stati membri sarebbero costretti a denunciare convenzioni che essi stessi hanno ratificato. Piuttosto che dare adito a una situazione come questa, mi pare certo preferibile puntare a perfezionare quelle stesse convenzioni, rinegoziandole nell’adeguato contesto internazionale. Che dire dell’osservanza delle norme e dei rischi dello stato dell’arte e di sviluppo? Sono stati presentati alcuni emendamenti tesi ad garantire che la difesa basata sullo stato dell’arte e sul rischio di sviluppo resti una forma di difesa adeguata e, nel caso della difesa basata sull’autorizzazione, con una formulazione che ne precisi meglio la portata. Altri emendamenti sono invece finalizzati a introdurre l’osservanza normativa e lo stato dell’arte come attenuanti. La Commissione ritiene che le difese consentite, con il miglioramento della stesura proposto, rappresentino una soluzione migliore in termini di assicurabilità e certezza giuridica. La Commissione reputa tuttavia utile un’ulteriore precisazione della portata della cosiddetta difesa basata sull’autorizzazione, per evitare qualsiasi rischio che questa possa essere vista come una licenza a inquinare: non è certo questa l’idea di fondo. La Commissione non reputa opportuno addossare la responsabilità alle competenti autorità, per il danno causato da un’attività autorizzata, né ritiene opportuno un legame fra la difesa basata sullo stato dell’arte e qualsiasi sistema di o di controllo ambientale. Sono certa che tutti questi temi ricorreranno in occasione di ulteriori decisioni in merito. Sono stati presentati emendamenti tesi a imporre la proporzionalità della responsabilità o la responsabilità finanziaria in solido. Tuttavia, la Commissione reputa che gli Stati membri debbano preservare la facoltà di optare per la responsabilità proporzionale, per la responsabilità finanziaria in solido o per una combinazione di entrambe, in funzione delle rispettive tradizioni giuridiche nazionali. Ricordo al riguardo che la proposta offre alcune garanzie agli operatori, disponendo infatti che, agli operatori in grado di dimostrare la quota di danno imputabile alla rispettiva attività, sia richiesto di sostenere unicamente i costi relativi a tale quota del danno. E’ stato inoltre suggerito che la Commissione presenti una proposta volta a integrare il quadro normativo relativamente alla responsabilità per i danni causati dagli OGM. A parte il fatto che una simile richiesta equivarrebbe a inficiare il diritto di iniziativa della Commissione, attualmente l’Esecutivo sta considerando l’aspetto del danno economico agli agricoltori convenzionali e biologici nel contesto del cosiddetto dibattito sulla coesistenza. L’esito di tale dibattito non può essere ipotecato in questa sede. Ancora una volta, entra il gioco la copertura del danno convenzionale. Per quanto attiene alla garanzia finanziaria, sono stati presentati emendamenti che mirano a renderla obbligatoria dopo l’entrata in vigore della direttiva, oppure a impedire tale evoluzione verso l’obbligatorietà della garanzia finanziaria. Possiamo certo convenire dell’importanza della garanzia finanziaria ai fini della corretta attuazione della direttiva. Gli Stati membri e gli operatori di mercato, nonché la Commissione, avranno un ruolo essenziale da svolgere nella tempestiva comparsa di sistemi di garanzia finanziaria, nonché di prodotti e di un mercato in tal senso. Ciò detto, mi pare chiaro che gli Stati membri debbano avere la possibilità di mettere a punto, in materia di garanzia finanziaria, soluzioni adatte alla propria realtà, alle proprie esigenze e al rispettivo contesto istituzionale. Inoltre, ai mercati finanziari vanno lasciati il tempo e lo spazio di manovra necessari per la messa a punto di soluzioni commerciali in grado di soddisfare la domanda assicurativa che, con ogni probabilità, decollerà non appena verrà introdotto il nuovo regime di responsabilità. Alla luce di ciò, appare prematura l’imposizione, nel giro di qualche anno, della piena garanzia finanziaria per tutti gli operatori di cui all’allegato I. Comunque, sarebbe certo utile fare nuovamente il punto della situazione, quando la Commissione procederà alla valutazione d’insieme dell’attuazione della direttiva. Vi è un assenso generale sul fatto che il principio “chi inquina paga” debba comportare, per l’operatore responsabile dell’inquinamento, la riparazione del danno causato all’ambiente. Ma occorre anche che, all’interno dell’Unione, venga comunemente riconosciuto che i costi del danno ambientale devono ricadere sull’inquinatore. Inoltre, le regole contenute nella proposta precisano l’intero ventaglio di interventi di riparazione che l’operatore responsabile è tenuto a mettere in atto. Inizio da due elementi: il principio “chi inquina paga” e il campo di applicazione. Diversi deputati hanno alluso alla lunga vicenda di questa proposta. La discussione ha rispecchiato i vari punti di vista e la necessità di individuare, in ultima analisi, un approccio equilibrato. Prendo inoltre atto che numerosi deputati hanno chiesto una politica più ambiziosa, caricando la presente proposta di numerosi altri elementi. Posso comprenderlo, ma è essenziale che la proposta venga vista in un’ottica “passo dopo passo”, in ossequio a un’impostazione realistica. Non vogliamo gravare la proposta di elementi proprio ora in corso di negoziato presso altre sedi internazionali. Sono certa che, se dovessimo appesantirla con questi elementi, le probabilità di perdere l’intera proposta sarebbero alquanto elevate. Sono stati inoltre presentati emendamenti tesi a restringere la portata della riparazione del danno, sopprimendo la riparazione delle perdite temporanee, oltre alla soppressione del concetto di servizio naturale. Cancellare voci da questa gamma di interventi significherebbe, inevitabilmente, che l’inquinatore non sarebbe più tenuto a sostenere l’intero costo del danno che ha causato. Infine, nel difficile contesto di questa discussione sulla responsabilità ambientale, la Commissione si è sforzata di raggiungere un equilibrio di insieme, costruito sulla base di soluzioni di compromesso. A questo stadio, la Commissione resta dell’avviso che la proposta sia equa, ampiamente attuabile e che vada sostenuta. Tuttavia, sono consapevole che ci troviamo solo all’inizio del processo legislativo e, pertanto, sono ben conscia della necessità che le istituzioni coinvolte in questo processo giungano, a tempo debito, a un accordo. Un accordo che implica necessariamente la volontà delle parti di pervenire a soluzioni di compromesso appropriate e soddisfacenti. La discussione ha rispecchiato proprio la necessità di garantire che vengano colmate le distanze fra i vari punti di vista, allo scopo di giungere infine a una soluzione praticabile. Per quanto concerne la posizione della Commissione sui singoli emendamenti, la consegno affinché sia pubblicata. Tuttavia, vorrei dire due parole sugli emendamenti che abbiamo accolto. Oltre a quelli di natura tecnica, che la Commissione può appoggiare, mi preme evidenziare gli emendamenti agli articoli 4 e 5. La Commissione può accoglierli, almeno nel principio. Si tratta di due articoli posti al nucleo stesso della proposta, poiché precisano da parte di chi e con quali modalità debbano essere adottati i provvedimenti di prevenzione e di riparazione. Il principio “chi inquina paga” è il principio alla base dell’intera proposta e, non a caso, viene citato all’articolo 1. L’idea sottesa è indurre una responsabilizzazione e, in questo modo, assicurare la prevenzione. Il segnale lanciato è inequivocabilmente questo. Si considera altresì il fatto che non è sempre possibile risalire all’inquinatore, o fargli pagare i danni. In questo caso, è necessaria una riparazione per la quale chiediamo un regime assicurativo. Ma riteniamo ugualmente che siano le forze del mercato a dover dar vita a siffatto regime. Non vogliamo imporlo oggi, in un contesto in cui non è per nulla certo che verrebbe raggiunto l’effetto desiderato. Per rispondere all’onorevole Breyer, ogni tipo di incidente è coperto. Non so quali siano le tesi dei deputati circa gli obiettivi di questa legislazione, ma posso dire che le nostre tesi al riguardo partono sostanzialmente dalla considerazione che vi sono troppi incidenti, troppi casi di negligenza, e che molti casi di inquinamento siano imputabili a miopi forme di ingordigia. Ecco perché abbiamo concepito una proposta in questi termini. Pertanto, ogni tipo di incidente è coperto, al pari dei casi di negligenza. Ciò si tradurrà in un principio “chi inquina paga” spianando, in ultima analisi, la via alla prevenzione. Che dire del campo di applicazione? Volendo introdurre un nuovo sistema atto a coprire la biodiversità, era della massima importanza garantire la certezza giuridica, dal momento che il danno tradizionale – economico o alle persone – è già ampiamente coperto dalla legislazione degli Stati membri. Non occorre elevare questa materia al livello comunitario, ma più semplicemente noi intendiamo armonizzare le norme atte a coprire il danno alla biodiversità. Era questo il punto di partenza. Se vogliamo ottenere questo risultato e dotarci di un sistema credibile, sono necessarie chiarezza giuridica e un sistema sufficientemente agevole e attuabile. Se la definizione diverrà troppo vasta – come è stato proposto dovrebbe coprire, in alcuni casi, l’intera biosfera – risulterà inapplicabile. Per esempio, dovremmo addirittura coprire il danno alle piante infestanti! Credete che gli assicuratori muoiano dalla voglia di assicurare una cosa del genere? Vi parrebbe un sistema gestibile? Scavare le fondamenta per una casa causerà un danno ai vermi. Vogliamo coprire anche questo? Vi pare ragionevole? Occorre chiarezza sul campo di applicazione e occorre mettere a punto una definizione che garantisca la chiarezza sul piano giuridico. E’ necessaria un’impostazione “passo dopo passo” e sono certa che, parallelamente l’attuazione della legislazione, vi sarà sempre più certezza giuridica. Se invece ci mostreremo troppo ambiziosi sin dall’inizio, pensando di poter contemplare l’intera biosfera, non renderemo certo un servizio alla causa dell’ecologia. Per quanto concerne gli OGM, il nucleare e l’inquinamento marittimo, come possiamo constatare anche su questo fronte si vorrebbe una linea più ambiziosa. Vi è tuttavia una ragione di ordine squisitamente pratico che milita per la non inclusione di questi ambiti nella proposta. Stiamo infatti negoziando una miglior protezione al riguardo. La materia risulta già coperta in convenzioni e sedi internazionali. In ossequio all’efficienza, nessuno auspica doppioni di lavoro. Né si vuole il sovraccarico del sistema, con l’inclusione di questi elementi, che richiederà ancora qualche anno di lavoro. Alle attività internazionali devono corrispondere regole internazionali. Come ho già detto, il danno tradizionale è coperto ai sensi della legislazione degli Stati membri. Che dire dell’inquinamento marittimo o da petrolio? Chi inquina deve pagare. E’ questa l’unica regola applicabile. E’ scandaloso che finora si sia lasciato correre, disastro dopo disastro. Eppure, ancora una volta si tratta di un’attività genuinamente internazionale, per la quale dobbiamo chiedere norme internazionali nelle quali sia applicato il principio “chi inquina paga”. Prendo atto che, stando alle dichiarazioni del direttore del FIPOL, le richieste di indennizzo verranno soddisfatte nell’ordine del 15 per cento. Ciò è inaccettabile. La Commissione è del tutto consapevole di questa situazione ed è per questo che ha sempre sostenuto il tentativo di aumentare gli stanziamenti complessivi a 1 miliardo di euro. Mi risulta che questa settimana si tenga a Londra una conferenza diplomatica per innalzare i massimali per i risarcimenti. Spero che la conferenza si risolva in un successo; siamo determinati a lavorare sull’inquinamento marittimo facendo veramente tutto il possibile. Vogliamo evitare scappatoie e l’assurda situazione in cui non siano applicabili né la direttiva, né le convenzioni internazionali. Ecco perché la Commissione conviene sul fatto che la direttiva debba essere applicabile in tutti i casi in cui non sia ancora entrata in vigore la pertinente convenzione internazionale. Per la stessa ragione, ove non siano ancora in vigore le pertinenti convenzioni, la Commissione non sostiene l’idea di attendere 5 anni per l’entrata in vigore della direttiva."@it9 ". – Mr President, I should like to thank Members for all those valuable speeches and constructive ideas on how to improve this proposal. It has also been proposed that after a five-year transitional period, the Commission should develop proposals so that the directive applies eventually in a complementary manner to the international conventions where liability or compensation is insufficiently regulated within those conventions. The Commission does not believe that letting the directive play the role of filling in possible gaps in existing conventions would be either constructive or workable. The conventions contain exclusivity clauses that bind the States' parties to the conventions and prevent them from imposing any complementary legal instruments, so Member States would have to denounce conventions they had ratified to be able to follow Community rules. Before letting it come to that, it would surely be preferable to try to improve those conventions by renegotiating them in the proper international context. What about regulatory compliance and state-of-the-art and development risks? Some amendments have been tabled that seek to maintain the so-called permit and state-of-the-art or development risk defences as proper defences and, as far as permit defences are concerned, with a formulation that would better specify its scope. Other amendments aim instead to introduce regulatory compliance and state-of-the-art as mitigating factors. The Commission believes that proper defences, with the proposed improved wording, constitute a preferable solution in terms of insurability and legal certainty. The Commission considers it useful, however, to better specify the scope of the so-called permit defence to avoid any suggestion that this might be tantamount to a blank cheque to pollute, because this is not the idea. The Commission does not find it appropriate to impose liability on the competent authority when damage is caused by a permitted activity, nor does it find it appropriate that there should be a link between the state-of-the-art defence and any environmental audit and management system. I am sure that these issues will come back during further decision-making on this issue. Amendments have been tabled to impose either proportional liability or joint and several liability. The Commission considers, however, that Member States should retain the right to opt for either joint and several, or for proportional liability, or a mix of both, according to their national legal traditions. I recall in that respect that the proposal offers some safeguards to operators, since it provides that operators who are able to establish the extent to which the damage results from their activities, be required to bear only such costs as relate to that part of the damage. It has been proposed that the Commission should present a proposal to supplement the regulatory framework on liability for damage caused by GMOs. Apart from the fact that such a requirement would unduly impinge on the Commission's right of initiative, the Commission is currently considering the issue of economic damage to conventional and organic farmers in the context of the so-called coexistence debate. The outcome of that debate should not be prejudged here. Again, this is what will cover traditional damage. On financial security: amendments have been tabled either to propose that financial security become compulsory after the directive enters into force, or to oppose such a move towards compulsory financial security. I think we can agree that financial security will become an important factor in the proper implementation of the directive. Member States and market operators, as well as the Commission, will have an important role to play in encouraging a timely emergence of financial assurance systems, products and markets to that effect. Having said this, it is clear to me that Member States should have the possibility to develop financial assurance solutions at their own pace; solutions which are well adapted to their own needs and institutional conditions. In addition, financial markets should be given time and leeway to develop market solutions following the demand for insurance that is very likely to take off once the new liability regime is established. In the light of this, it appears premature to impose fully-fledged financial security for all Annex I operators within a few years. That said, it would certainty be fruitful to revisit the situation when the Commission carries out its general review of the implementation of the directive. There is general agreement that the polluter-pays principle should imply, for the liable operator as polluter, to pay for all the damage it causes to the environment. In addition, there is a clear need for a common understanding within the Community that the costs of environmental damage should be borne by the polluter. Furthermore, the rules set out in the proposal specify the full range of remediation actions to be carried out by the liable operator. Let me begin by commenting on two things: the polluter-pays principle and the scope. Several Members referred to the long history of this proposal; the debate reflected the different views and the need to find a balanced approach in the end. I also understand that many Members want to be more ambitious: to overload this proposal with a lot more. I can understand that, but it is important to see it as a step-by-step approach, because we have a practical view on this. We do not want to overload it with aspects that we are negotiating at the same time in international fora. I am sure that there would be more chance of losing the whole proposal if we were to try to burden it with these aspects. Amendments have now been tabled to narrow down the scope of damage remediation by suppressing the remediation of interim losses, together with suppressing the concept of a natural resource service. Deleting elements from this range of actions would inevitably result in the polluter not having to carry the full cost of the damage he causes. Finally, in the difficult context of this debate on environmental liability, the Commission has tried to reach an overall balance which has already been built on compromise solutions. At this stage the Commission is still of the opinion that the proposal is fair and workable in many respects and should be supported. I am also aware, however, that we are still at the beginning of the legislative process, and thus entirely conscious of the need for all the institutions involved in this process to reach agreement in due course. Such an agreement implies necessarily the willingness of all parties to find appropriate and satisfactory compromises. The debate has reflected this need to ensure that we bridge the different views and find a workable solution in the end. I shall hand the Commission's position on all the amendments to Parliament's services for publication. However, I should like to say one word about the amendments we have accepted. In addition to the technical amendments that the Commission can support, I would single out the amendments to Articles 4 and 5. The Commission can accept these – at least in principle. These two articles are at the core of the proposal since they specify via whom and how preventive and remediation measures should be taken. The polluter-pays principle is the guiding principle behind this whole proposal, and that is why it is quoted in the first article. The idea behind it is to create responsibility and, via that, to achieve prevention. It gives that very clear signal. We also touch upon the fact that in many cases it is not possible to find the polluter, or to make the polluter pay. In that case, there has to be remediation. We want to see an insurance system. However, we believe that market forces should be allowed to create that kind of system. We do not want to impose it today in a situation where it is not clear that we would achieve the desired effect. In reply to Miss Breyer's point: all accidents are covered. I do not know what Members' presumptions are about the targets for this legislation, but our presumptions are very much based on the facts that there are too many accidents and too many cases of negligence, and also that short-sighted greed is behind much of the pollution. This is why we have designed the proposal this way. Therefore, all accidents are covered and we have also covered cases of negligence; this will create a polluter-pays principle and, in the end, pave the way for prevention. What about the scope? It was important for us to ensure that we have legal clarity if we want to introduce a new system covering biodiversity, because traditional damage – economic damage or damage to people – is already well covered by the legislation in all Member States. We do not have to take over that at Community level, but we want to harmonise the rules for covering damage to biodiversity. That was the starting-point. If we want to do this and have a credible system, we need legal clarity and a system which is manageable and which can be applied. If the definition is too wide – as it is proposed, it would cover, in some cases, the whole biosphere – it will be unmanageable. For example, we would have to cover damage to weeds! Is that something insurers will be happy to cover? Would that be a manageable system? Digging the foundations for a house would hurt worms. Do we want that to be covered? Is that reasonable? You have to be sure about the scope and make a definition that provides legal clarity. We have to see it as a step-by-step approach. I am sure that as we apply this legislation there will be more legal clarity. However, if we are too ambitious at the beginning and think that we can cover the whole biosphere, then we would not be serving environmental interests. On GMOs, nuclear and marine pollution: we can see that this is an area in which we would also like to be more ambitious. However, we have a very practical reason for not covering this in this particular proposal. We are negotiating to improve the rules on these areas. We have international fora and conventions that cover these matters. We do not want to duplicate work: we want to be practical. We do not want to overload this system by taking it on here. We need another few years to work on incorporating these aspects. For international activities, there should be international rules. As I have already said, traditional damage is already covered by legislation in Member States. What about oil or marine pollution? The polluter shall pay! This is the only rule that can apply. It is a scandal that we have let it go this far. We have seen accident after accident. But, again, this is a truly international activity and we have to work towards international rules that apply the polluter-pays principle. I understand that the Director of the IOPC Fund has announced that claims for compensation would only be covered by up to 15% of this amount. This is not acceptable. The Commission is well aware of the situation and this is why we have always supported the attempt to raise the funds available up to EUR 1 billion. I understand that this week a diplomatic conference is being held in London to sign a protocol to raise the ceiling of the funds available for compensation. I hope that this conference will be a success; we are all determined to work on marine pollution and to do everything we can. We want to avoid loopholes and also the absurd situation where neither the directive nor international conventions apply. That is why the Commission agrees that the directive should apply in all cases where the relevant international convention is not yet in force. For the same reason, where the relevant conventions are not in force, the Commission does not support the notion of waiting for five years before the directive is applicable."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, ik wil de afgevaardigden bedanken voor alle waardevolle toespraken en de vele constructieve ideeën die zijn geopperd om dit voorstel te verbeteren. Er is ook geopperd dat de Commissie na een vijfjarige overgangsperiode voorstellen zou moeten ontwikkelen waarmee de richtlijn uiteindelijk ook een aanvulling kan vormen op de internationale verdragen voorzover deze tekortschieten in de regulering van aansprakelijkheid en schadevergoeding. De Commissie is echter niet van mening dat het constructief of haalbaar zou zijn om met deze richtlijn eventuele leemten in de bestaande verdragen op te vullen. De verdragen bevatten exclusiviteitsclausules die de verdragsluitende staten aan de verdragen binden en die ze verbieden om enige aanvullende juridische instrumenten op te leggen. De lidstaten zouden de door hen geratificeerde verdragen dus eerst moeten verwerpen om in staat te zijn de communautaire regels na te leven. Om dit te voorkomen is het beter om te proberen de verdragen door middel van nieuwe onderhandelingen in het juiste internationale verband te verbeteren. En hoe zit het met uitzonderingen in verband met de naleving van de geldende voorschriften en de stand van de techniek? Een aantal ingediende amendementen pleit voor de handhaving van “overeenkomstigheid met vergunning” en “stand van de techniek”, oftewel ontwikkelingsrisico's, als volledig geldige verweermiddelen, waarbij tevens wordt geijverd voor een formulering waarmee de reikwijdte van “overeenkomstigheid met vergunning” beter wordt afgebakend. In andere amendementen wordt voorgesteld de betreffende verweermiddelen slechts als verzachtende omstandigheden te laten gelden. De Commissie is van mening dat de betreffende verweermiddelen met de voorgestelde verbeterde formulering goede oplossingen bieden op het gebied van verzekerbaarheid en rechtszekerheid. De Commissie acht het echter wenselijk om de draagwijdte van de zogenaamde “overeenkomstigheid met vergunning” beter te specificeren, om zo iedere notie dat dit verweermiddel synoniem is met een carte blanche voor vervuiling, in de kiem te smoren. De Commissie vindt het niet gepast om de aansprakelijkheid af te schuiven op de bevoegde autoriteit wanneer deze schade het gevolg is van een toegestane activiteit. Ook vindt zij het niet gepast om een verband te leggen tussen het verweermiddel “stand van de techniek” en een controle- en beheersingssysteem voor milieurisicobeoordeling. Ik weet zeker dat deze onderwerpen in een later stadium van de besluitvorming over deze kwestie nog aan bod komen. Er zijn amendementen ingediend die pleiten voor de invoering van evenredige dan wel hoofdelijke aansprakelijkheid. De Commissie is echter van mening dat de lidstaten het recht moeten behouden om te kunnen kiezen voor een van deze twee mogelijkheden of een mengvorm van beide, al naargelang de nationale juridische tradities. Ik wil er in dat opzicht op wijzen dat het voorstel wel enige garanties voor exploitanten biedt, aangezien er een bepaling in voorkomt die stelt dat exploitanten slechts hoeven op te draaien voor een deel van de totale schade mits zij kunnen aantonen dat alleen dit bewuste deel het gevolg is geweest van hun activiteiten. Er is ook gesuggereerd dat de Commissie een voorstel ter aanvulling van de wetgeving over aansprakelijkheid voor schade als gevolg van GGO's zou moeten indienen. Los van het feit dat zo'n eis zou neerkomen op een onrechtmatige inbreuk op het recht van initiatief van de Commissie, bestudeert de Commissie momenteel de kwestie van economische schade voor conventionele en biologische boeren in verband met het zogenaamde coëxistentiedebat. Laten wij hier niet vooruitlopen op de uitkomst van dat debat. Nogmaals, de traditionele schade zal daaronder vallen. Over financiële borgstelling: er zijn amendementen ingediend die ervoor pleiten om maatregelen voor financiële borgstelling verplicht te stellen nadat de richtlijn van kracht is geworden, en amendementen die juist tegen zo'n verplichting zijn. Ik denk dat u het met me eens bent dat financiële borgstelling een belangrijke factor zal zijn bij de juiste tenuitvoerlegging van de richtlijn. De lidstaten, de marktspelers en de Commissie zullen allemaal een belangrijke rol spelen bij de tijdige totstandkoming van stelsels, producten en markten op het vlak van financiële borgstelling. Dit gezegd hebbende, is het voor mij een uitgemaakte zaak dat lidstaten de mogelijkheid moeten hebben om in hun eigen tempo oplossingen voor financiële zekerheid te ontwikkelen; oplossingen die goed zijn toegesneden op hun eigen behoeften en institutionele situatie. Bovendien moeten de financiële markten de tijd en speelruimte krijgen om de marktoplossingen te ontwikkelen die aansluiten bij de vraag naar verzekeringen die zeer waarschijnlijk zal ontstaan op het moment dat het nieuwe aansprakelijkheidsstelsel van kracht wordt. In dit verband lijkt het voorbarig om al binnen een paar jaar complete financiële borgstelling op te leggen aan alle exploitanten die vallen onder bijlage I. Desalniettemin zou het zeker nuttig zijn om de situatie nogmaals in ogenschouw te nemen wanneer de Commissie haar algemene evaluatie van de richtlijn uitvoert. Er heerst algemene consensus over het idee dat het beginsel "de vervuiler betaalt" voor de exploitant in zijn hoedanigheid van vervuiler inhoudt dat hij zal moet betalen voor alle milieuschade die het gevolg is van zijn activiteiten. Bovendien bestaat er duidelijk behoefte aan een gemeenschappelijk besef in de Gemeenschap dat de kosten van milieuschade door de vervuiler moeten worden gedragen. Verder wordt het volledige scala aan herstelmaatregelen dat de aansprakelijke exploitant dient uit te voeren in de bepalingen van het voorstel beschreven. Laat ik beginnen met een paar opmerkingen over twee punten: het beginsel “de vervuiler betaalt” en de draagwijdte van het voorstel. Een aantal afgevaardigden maakte al melding van de lange geschiedenis van dit voorstel en de noodzaak om uiteindelijk te komen tot een evenwichtige aanpak. Ik begrijp ook dat veel afgevaardigden ambitieuzer willen zijn en dit voorstel een veel grotere lading willen geven. Daar heb ik begrip voor, maar het is belangrijk om deze kwestie stapsgewijs aan te pakken, omdat we gedwongen zijn een praktisch standpunt in te nemen. We willen deze richtlijn niet volpompen met aspecten waarover we tegelijkertijd nog aan het onderhandelen zijn in internationale fora. Ik weet zeker dat de kans dat we dit voorstel er in zijn geheel niet door zouden krijgen groter zou zijn als we hadden geprobeerd om deze aspecten in de richtlijn mee te nemen. Er zijn nu amendementen ingediend waarmee wordt gepleit voor een beperking van de reikwijdte van de schadevergoeding, door de compensatie van tussentijdse verliezen alsmede het concept "ecosysteemdienst" te schrappen. Het verwijderen van elementen uit het maatregelenpakket zou echter als onvermijdelijk gevolg hebben dat de vervuiler niet volledig hoeft op te draaien voor de kosten van de schade die hij veroorzaakt. Uiteindelijk heeft de Commissie, rekening houdend met het ingewikkelde debat over milieuaansprakelijkheid, geprobeerd om een globaal evenwicht te vinden tussen oplossingen die zelf al gebaseerd zijn op compromissen. De Commissie is nog steeds van mening dat dit voorstel in veel opzichten eerlijk en uitvoerbaar is, en derhalve gesteund zou moeten worden. Ik ben me er echter ook van bewust dat we nog maar aan het begin van de wetgevingsprocedure staan en dat alle instellingen die bij dit proces zijn betrokken uiteindelijk overeenstemming moeten zien te bereiken over deze richtlijn. Voor die overeenstemming is per definitie de bereidheid van alle partijen vereist om op zoek te gaan naar passende en bevredigende compromissen. Het debat gaf al aan dat het noodzakelijk is om de kloof tussen de verschillende standpunten te overbruggen en uiteindelijk een uitvoerbare oplossing te vinden. Ik zal het standpunt van de Commissie over alle amendementen aan de diensten van het Parlement overhandigen voor publicatie. Ik wil nog één ding zeggen over de amendementen die door ons zijn aanvaard. Naast de amendementen van technische aard die voor de Commissie aanvaardbaar zijn, wil ik speciaal de aandacht vestigen op de amendementen op de artikelen 4 en 5. De Commissie kan deze in ieder geval in beginsel aanvaarden. Deze twee artikelen zijn van centraal belang voor het voorstel aangezien erin wordt gespecificeerd via wie en op wat voor manier er preventieve en herstelmaatregelen moeten worden genomen. Het beginsel “de vervuiler betaalt” is het uitgangspunt achter dit voorstel en daarom wordt het in het eerste artikel vermeld. Het idee dat erachter steekt is het scheppen van verantwoordelijkheid om op die manier te komen tot preventie. Dat is de zeer duidelijke boodschap die wij geven. Wij gaan ook niet voorbij aan het feit dat het in veel gevallen niet mogelijk is om de vervuiler te traceren of om de vervuiler te laten betalen. In die gevallen moet er toch herstel plaatsvinden. Wat wij willen is een stelsel van verzekeringen. Wij denken echter niet dat de vorming van zo’n stelsel mag worden overgelaten aan de krachten van de vrije markt. En wij willen zo’n stelsel niet nu in het leven roepen, op een moment dat we nog niet goed weten of het wel het gewenste effect zou sorteren. In reactie op het argument van mevrouw Breyer kan ik zeggen dat alle ongelukken gedekt zijn. Ik weet niet wat in de ogen van de leden van dit Parlement de veronderstelde doeleinden zijn van deze wetgeving, maar onze doelstellingen zijn grotendeels gebaseerd op het feit dat er te veel ongelukken gebeuren, dat er te veel gevallen van nalatigheid voorkomen en dat veel gevallen van vervuiling hun oorsprong vinden in kortzichtige hebzucht. Daarom hebben we het voorstel zijn huidige opzet gegeven. Op deze manier zijn alle ongelukken gedekt en is er ook dekking voor gevallen van nalatigheid. Zo zal het beginsel "de vervuiler betaalt" vorm krijgen en zal er uiteindelijk een preventief effect ontstaan. En nu over de draagwijdte. Het was in onze ogen belangrijk om over juridische duidelijkheid te beschikken bij het invoeren van een nieuw systeem waaronder ook biodiversiteit valt, want traditionele schade – economische schade of schade aan personen - is reeds goed gedefinieerd in de wetgeving van alle lidstaten. Dergelijke wetgeving hoeven we dus niet op communautair niveau over te nemen, maar wat we wel willen is de regels over de dekking van schade aan de biodiversiteit harmoniseren. Dat was het uitgangspunt. Als we dit willen doorzetten en een geloofwaardig systeem willen creëren, hebben we dus juridische duidelijkheid nodig, en een systeem dat hanteerbaar en toepasbaar is. Als de definitie te breed is - volgens sommige voorstellen zou de gehele biosfeer eronder vallen – wordt het systeem onuitvoerbaar. Zo zouden we bijvoorbeeld zelfs schade aan onkruid moeten opnemen! Denkt u dat er verzekeraars zijn die bereid zijn dat te dekken? Zou dat een uitvoerbaar systeem opleveren? Bij het aanleggen van de funderingen van een huis zouden er wormen de dupe worden. Willen we dat dat ook gedekt wordt? Is dat redelijk? De draagwijdte moet goed worden afgebakend en je hebt een definitie nodig die juridische duidelijkheid schept. We moeten deze zaak stapsgewijs benaderen. Ik weet zeker dat we bij de toepassing van de wetgeving in haar huidige vorm over meer juridische duidelijkheid zullen beschikken. Als we echter te ambitieus van start gaan en denken dat we de hele biosfeer kunnen dekken is het milieu daar uiteindelijk niet mee gediend. Wat betreft GGO's en nucleaire en zeevervuiling: dit zijn zaken waarin wij graag ambitieuzer te werk waren gegaan. Er bestaat echter een zeer praktische reden waarom deze zaken niet in dit bewuste voorstel zijn opgenomen. Wij zijn momenteel bezig met onderhandelingen om de regels op deze terreinen te verbeteren. Er zijn internationale fora en verdragen die aan deze kwesties zijn gewijd. Wij willen geen werk dupliceren: we willen praktisch blijven. Wij willen dit systeem niet overbelasten door ook deze zaken erin op te nemen en er is nog een paar jaar werk nodig om deze aspecten te integreren. Voor internationale activiteiten zijn internationale regels nodig. Zoals ik eerder zei, is traditionele schade reeds gedekt door de wetgeving van de lidstaten. En olie- en zeevervuiling? De vervuiler betaalt! Dat is de enige regel die telt. Het is een grof schandaal dat we het zover hebben laten komen. We hebben het ene ongeluk na het andere zien gebeuren. Maar opnieuw gaat het hier om een bij uitstek internationale activiteit en we moeten gaan werken aan internationale regels op basis van het beginsel "de vervuiler betaalt". Ik heb begrepen dat de directeur van het IOPCF heeft verklaard dat de claims voor schadevergoeding slechts voor maximaal 15 procent uit dit fonds kunnen worden gedekt. Dit is onaanvaardbaar. De Commissie is zich terdege bewust van deze situatie en heeft zich dan ook altijd ingespannen om de beschikbare middelen te verhogen tot 1 miljard euro. Ik heb vernomen dat er deze week in Londen diplomatiek overleg wordt gehouden met als doel een protocol te ondertekenen om het maximumbedrag aan middelen dat beschikbaar is voor schadevergoeding te verhogen. Ik hoop dat dit overleg een succes wordt. Wij zijn allemaal vastbesloten om zeevervuiling aan te pakken en om hier alles voor te doen wat in ons vermogen ligt. Wij willen eventuele mazen in de wetgeving uitbannen en ook absurde situaties uitsluiten waarin noch deze richtlijn, noch de internationale verdragen van toepassing zijn. Daarom is de Commissie van mening dat de richtlijn in alle gevallen moet gelden waar de betreffende internationale verdragen nog niet van kracht zijn. Om dezelfde reden wil de Commissie bij gevallen waarin de betreffende verdragen nog niet van kracht zijn, ook geen vijf jaar wachten voordat de richtlijn van toepassing zal zijn."@nl2 "Senhor Presidente, gostaria de agradecer a todos os deputados os seus valiosos discursos e as suas ideias construtivas sobre a forma de melhorar a presente proposta. Foi igualmente proposto que, após um período de transição de cinco anos, a Comissão deveria desenvolver propostas de modo a que a aplicação da directiva passe a ser, eventualmente, complementar às convenções internacionais em que a responsabilidade civil ou as compensações estão insuficientemente reguladas no âmbito dessas mesmas convenções. Para a Comissão, a ideia de permitir que a directiva tenha a função de preencher possíveis lacunas nas actuais convenções não é nem construtivo nem exequível. As convenções contêm cláusulas de exclusividade que vinculam os Estados-partes nas convenções e os impedem de impor quaisquer instrumentos jurídicos complementares, pelo que os Estados-Membros teriam de ir contra as convenções que ratificaram para poderem observar as normas comunitárias. Antes de se chegar aí, será seguramente preferível tentar melhorar essas convenções, renegociando-as no contexto internacional próprio. Quanto ao cumprimento das normas impostas, ao estado do conhecimento científico e técnico e aos riscos de desenvolvimento? Foram apresentadas algumas alterações que procuram manter as chamadas defesas com base na autorização, no estado do conhecimento científico e técnico e nos riscos do desenvolvimento como defesas admissíveis, sendo que, no que toca às defesas com base numa autorização, estas deverão ter uma formulação que especifique melhor o seu âmbito. Outras alterações visam, em vez disso, introduzir o cumprimento das normas e o estado do conhecimento científico e técnico como factores atenuantes. A Comissão considera que as defesas admissíveis, com uma formulação melhorada como proposto, constituem uma solução preferível em termos de segurança e de certeza jurídica. Todavia, a Comissão entende que é útil especificar melhor o campo de aplicação da chamada defesa com base numa autorização para evitar qualquer sugestão de que esta pode ser o mesmo que um cheque em branco para poluir, pois não é essa a ideia. A Comissão não considera apropriado a imposição da responsabilidade civil à autoridade competente quando o dano é causado por uma actividade autorizada, nem considera que deva existir uma relação entre a defesa com base no estado do conhecimento científico e técnico e qualquer sistema de auditoria e gestão ambiental. Estou certa de que estas questões voltarão à baila quando se tomarem novamente decisões sobre esta matéria. Foram apresentadas alterações com vista à imposição quer de responsabilidade proporcional quer de responsabilidade conjunta e solidária. Porém, a Comissão considera que os Estados-Membros deverão preservar o direito de optar seja por responsabilidade proporcional seja conjunta ou solidária, seja uma mistura das duas, de acordo com as tradições jurídicas nacionais. Lembro que, a esse respeito, a proposta proporciona aos operadores algumas salvaguardas, uma vez que prevê que os operadores que são capazes de definir até que ponto os danos resultaram das suas actividades sejam obrigados a suportar apenas e só os custos ligados à parte do dano por que são responsáveis. Foi proposto que a Comissão apresentasse uma proposta para complementar o quadro regulamentar relativo à responsabilidade civil pelos danos causados por OGM. À parte o facto de o referido pedido se intrometer indevidamente no direito de iniciativa da Comissão, a Comissão está actualmente a considerar a questão dos danos económicos a explorações agrícolas convencionais e orgânicas, no quadro do chamado debate de coexistência. O resultado desse debate não deverá ser antecipado aqui. Mais uma vez, isto é o que cobrirá os danos tradicionais. Quanto à segurança financeira: foram apresentadas alterações que defendem que a garantia financeira deverá tornar-se obrigatória após a entrada em vigor da directiva, e alterações que se opõem a esta opção. Julgo que podemos estar de acordo com o facto de que a segurança financeira será um factor importante na correcta implementação da directiva. Cumpre aos Estados-Membros e operadores de mercado, bem como à Comissão, incentivarem o aparecimento, em tempo oportuno, de regimes de garantia financeira, produtos e mercados para esse efeito. Posto isto, é claro para mim que os Estados-Membros deverão gozar da possibilidade de desenvolver, ao seu próprio ritmo, soluções em termos de garantias financeiras, soluções essas que deverão estar de acordo com as suas próprias necessidades e condições institucionais. Além do mais, deverá dar-se tempo e liberdade de acção aos mercados financeiros para desenvolver soluções de mercado consoante a procura de seguros que, muito provavelmente, vai subir em flecha uma vez estabelecido o novo regime de responsabilidade civil. À luz disto, parece prematuro impor, no espaço de alguns anos, uma garantia financeira já experimentada a todos os operadores incluídos no Anexo I. Dito isto, seria certamente profícuo voltar a rever a situação quando a Comissão proceder à avaliação geral da implementação da directiva. Todos estão de acordo em que o princípio do poluidor-pagador deverá implicar, para o operador responsável pelo acto de poluição, o pagamento de todos os danos que causar ao ambiente. Mas à parte isso, existe uma necessidade óbvia de uma compreensão comum no interior da Comunidade de que os custos dos danos ambientais sejam suportados pelo poluidor. Além do mais, as regras estabelecidas na proposta especificam toda a variedade de acções reparadoras a serem levadas a cabo pelo operador responsável. Permitam-me que comece por comentar dois aspectos: o princípio do poluidor-pagador e o campo de aplicação da directiva. Vários deputados referiram a longa história desta proposta; o debate reflectiu as diferentes opiniões e a necessidade de, no final, encontrar uma abordagem equilibrada. Também compreendo que muitos deputados queiram ir mais além: tornar esta proposta muito mais abrangente. Posso compreender esse desejo, mas é importante entender que esta é uma abordagem construída passo a passo, fruto de uma visão pragmática da questão. Não queremos sobrecarregá-la com aspectos que, paralelamente, estão a ser objecto de negociações em fóruns internacionais. Tenho a certeza de que as probabilidades de perder de vista o objectivo global da proposta seriam muito maiores se nos dispuséssemos a incluir mais esses aspectos. Foram agora apresentadas alterações que estreitam o âmbito das medidas de reparação do dano ao suprimir a reparação de perdas intermédias, juntamente com a supressão do conceito de um serviço de recurso natural. Eliminar elementos desta variedade de acções desobrigaria inevitavelmente o poluidor de suportar todos os custos inerentes aos danos que provocou. A terminar, no difícil contexto deste debate sobre responsabilidade ambiental, a Comissão tentou alcançar um equilíbrio global que já foi trabalhado nas soluções compromisso. Nesta fase, a Comissão é ainda de opinião de que a proposta é justa e exequível em muitos aspectos e deve ser apoiada. Sei no entanto que estamos ainda no início deste processo legislativo e, portanto, estou inteiramente consciente da necessidade de todas as instituições envolvidas neste processo alcançaram um acordo em tempo útil. Um tal acordo implica necessariamente a boa vontade de todas as partes envolvidas para se encontrarem compromissos adequados e satisfatórios. O debate reflectiu esta necessidade, a saber, assegurar que as diferenças de opinião sejam superadas e que cheguemos a uma solução exequível no final. Entregarei a posição da Comissão sobre todas as alterações aos serviços do Parlamento para publicação. Porém, gostaria de dizer uma palavra sobre as alterações que aceitámos. Para além das alterações técnicas que a Comissão pode apoiar, distinguiria as alterações aos artigos 4º e 5º. A Comissão pode aceitá-las - pelo menos em princípio. Estes dois artigos estão no cerne da proposta, uma vez que especificam, por via de quem e como, as medidas de prevenção e reparação deverão ser tomadas. O princípio do poluidor-pagador é o princípio que norteia toda esta proposta, razão por que é referido no artigo 1º. A ideia subjacente ao mesmo é criar responsabilidade e, através disso, alcançar a prevenção. Este é o sinal inequivocamente transmitido por este princípio. Também aludimos ao facto de não ser possível, em muitos casos, encontrar o poluidor ou obrigar o poluidor a pagar. Nessas circunstâncias, terá de se proceder à reparação dos danos. Defendemos a existência de um regime de segurança financeira. Contudo, consideramos que as forças de mercado deveriam gozar da possibilidade de criar essa espécie de regime. Não o queremos impor para já, numa situação em que não está ainda claro que logremos alcançar o efeito desejado Em resposta à questão da senhora deputada Breyer: todos os acidentes estão cobertos. Não sei quais são os pressupostos dos senhores deputados sobre os objectivos desta legislação, mas os nossos pressupostos são largamente baseados na preocupação com o excesso de acidentes, com o excesso de casos de negligência e também com a ganância míope que está por detrás de tantos casos de poluição. Razão por que concebemos a proposta desta forma. Por conseguinte, todos os acidentes estão abrangidos, assim como abrangemos também casos de negligência; isto gera o princípio do poluidor-pagador e acaba por preparar o caminho para a prevenção. Quanto ao campo de aplicação? Era extremamente importante para nós assegurar que existe clareza do ponto de vista jurídico se queremos introduzir um novo sistema que cubra biodiversidade, pois o dano tradicional - dano económico ou o dano infligido a pessoas - já está claramente contemplado na legislação de todos os Estados-Membros. Não temos de chamar isso para o nível comunitário, mas queremos harmonizar as normas para cobrir os danos contra a biodiversidade. Este era o ponto de partida. Se queremos fazê-lo e dispor de um sistema credível, precisamos de clareza do ponto de vista jurídico e de um sistema que seja gerível e passível de aplicação. Se a definição for demasiado ampla - segundo o que é proposto, cobriria, em alguns casos, toda a biosfera - será inviável a sua gestão. Por exemplo, teríamos de abranger os danos a ervas daninhas! Haverá algumas seguradoras dispostas a fazê-lo? Seria possível gerir um sistema destes? As escavações necessárias para as fundações de uma casa vão ferir vermes. Querem que isso esteja coberto? Será que é razoável pensar assim? Os senhores têm de ter certezas quanto ao campo de aplicação e depois avançar com uma definição que proporcione clareza do ponto de vista jurídico. Há que encarar tudo isto como uma abordagem feita passo a passo. Estou certa de que à medida que aplicarmos esta legislação iremos obtendo uma maior clareza do ponto de vista jurídico. Contudo, se formos demasiado ambiciosos no início e pensarmos que podemos abranger toda a biosfera, acabaremos por não estar a servir os interesses ambientais. Quanto aos OGM e à poluição marítima: vê-se que esta é uma área em que também seria desejável ir mais longe. Contudo, temos uma razão extremamente prática para não incluir este aspecto na proposta. Decorrem neste momento negociações para melhorar as regras nestes domínio. Temos internacionais e convenções que tratam estas matérias e não queremos duplicar trabalho: queremos ser práticos. Não queremos sobrecarregar este sistema trazendo esta questão para aqui. Precisamos de mais alguns anos para trabalharmos na incorporação desses aspectos. Para actividades internacionais, deverá haver normas internacionais. Como já referi, os danos tradicionais já estão contemplados na legislação nacional. E quanto à poluição marítima e petrolífera? O poluidor tem de pagar! Esta é a única regra que pode aplicar-se. É escandaloso que tenhamos deixado as coisas irem tão longe. Temos assistido a acidentes atrás de acidentes. Mas, mais uma vez, esta é uma actividade verdadeiramente internacional e há que trabalhar tendo em vista normas internacionais que apliquem o princípio do poluidor-pagador. Sei que o Administrador do Fundo FIPOL anunciou que as compensações pelos danos atingem apenas 15%, o que é inaceitável. A Comissão está bem ciente da situação e daí a razão por que sempre apoiou a tentativa de elevar os fundos disponíveis para mil milhões de euros. Tenho conhecimento de que esta semana está a decorrer em Londres uma conferência diplomática com vista à assinatura de um protocolo que visa aumentar o tecto dos fundos disponíveis para as compensações. Espero bem que esta Conferência seja um sucesso; todos nós estamos determinados a combater a poluição marítima e a fazer tudo o que estiver ao nosso alcance. Queremos evitar as lacunas, mas também a situação absurda de nem a directiva nem as convenções internacionais serem aplicadas. Razão por que a Comissão defende que a directiva deverá aplicar-se em todos os casos em que a convenção internacional pertinente não estiver ainda em vigor. Pela mesma razão, nos casos em que as convenções pertinentes não estiverem em vigor, a Comissão não apoia a ideia de esperar cinco anos até que a directiva seja aplicável."@pt11 ". Herr talman! Jag vill tacka ledamöterna för alla värdefulla anföranden och konstruktiva förslag om hur man kan förbättra detta förslag. Ett annat förslag gick ut på att kommissionen efter en femårig övergångsperiod skulle utarbeta förslag så att direktivet kan tillämpas som ett komplement till de internationella konventionerna på de områden där ansvar eller ersättning inte har reglerats på ett tillfredsställande sätt genom dessa konventioner. Enligt kommissionens mening skulle det vara varken konstruktivt eller praktiskt genomförbart att använda direktivet för att täppa till eventuella luckor i de befintliga konventionerna. Konventionerna innehåller exklusivitetsklausuler som är bindande för de som är parter till konventionerna och förhindrar att de inför kompletterande rättsinstrument. Medlemsstaterna skulle sålunda tvingas säga upp konventioner som de redan har undertecknat för att kunna rätta sig efter gemenskapsbestämmelserna. Innan man låter det gå så långt vore det sannerligen att föredra att man omförhandlade dessa konventioner inom ett lämpligt internationellt sammanhang och på så vis försökte att åstadkomma en förbättring. Hur ser situationen ut beträffande efterlevnad av regler och bestämmelsen om den befintliga vetenskapliga och tekniska kunskapsnivån och utvecklingsrisker? Några av de ändringsförslag som har lagts fram syftar till att bibehålla ansvarsfrihetgrunderna i samband med efterlevnad av tillstånd och beroende på den befintliga vetenskapliga och tekniska kunskapsnivån eller utvecklingsrisker som verkliga grunder för ansvarsfrihet och, med avseende på ansvarsfrihet för efterlevnad av tillstånd, att finna en formulering som tydligare anger dess tillämpningsområde. Andra ändringsförslag syftar i stället till att införa efterlevnad av regler och bestämmelsen om den befintliga vetenskapliga och tekniska kunskapsnivån som förmildrande omständigheter. Kommissionen anser att verkliga ansvarsfrihetsgrunder, justerade enligt det förslag till förbättrad formulering som har lagts fram, utgör en mer gynnsam lösning vad gäller försäkringsbarhet och rättssäkerhet. Kommissionen menar emellertid att det kan vara värt att tydligare ange tillämpningsområdet för den så kallade ansvarsfrihetsgrunden i samband med efterlevnad av tillstånd för att undvika varje antydan om att detta skulle innebära fria händer att förorena, eftersom detta inte är avsikten. Kommissionen anser det inte vara lämpligt att lägga ansvar på den behöriga myndigheten när skada uppstår till följd av en tillåten verksamhet. Inte heller är det lämpligt att det skall finnas en koppling mellan å ena sidan ansvarsfrihetsgrunden i samband med den existerande vetenskapliga och tekniska kunskapsnivån och å andra sidan system för miljörevision och miljöstyrning. Jag är säker på att dessa frågor kommer att dyka upp igen under det fortsatta beslutsfattandet om detta ärende. Det har lagts fram ändringsförslag för att införa antingen proportionellt eller solidariskt ersättningsansvar. Kommissionen anser emellertid att medlemsstaterna bör behålla rätten att välja antingen solidariskt eller proportionellt ersättningsansvar, eller en kombination av dessa, beroende på ländernas nationella rättstraditioner. Jag vill påminna om att förslaget i detta hänseende skapar vissa garantier för verksamhetsutövarna, då det regleras att de verksamhetsutövare som kan fastställa i vilken utsträckning skadorna uppstått till följd av deras verksamhet, endast skall bära de kostnader som gäller denna del av skadan. Det har föreslagits att kommissionen borde presentera ett förslag för att komplettera regelverket om ansvar för skador som orsakats av genetiskt modifierade organismer. Förutom att ett sådant krav i onödan skulle inkräkta på kommissionens initiativrätt, håller kommissionen för närvarande på att överväga frågan om ekonomiska skador på konventionella och ekologiska jordbruk inom ramen för den så kallade diskussionen om samexistens. Resultatet av denna debatt skall inte föregripas i detta sammanhang. Traditionella skador kommer sålunda att omfatta dessa element. Beträffande ekonomisk säkerhet: det har lagts fram ändringsförslag där man antingen föreslår att ekonomisk säkerhet skall göras obligatoriskt när direktivet har trätt i kraft, eller att man skall bekämpa en utveckling mot obligatorisk ekonomisk säkerhet. Jag tror att vi kan vara överens om att frågan om ekonomisk säkerhet kommer att spela en viktig roll för att få till stånd ett korrekt genomförande av direktivet. Medlemsstater och marknadsaktörer kommer liksom kommissionen att spela en viktig roll för att främja en läglig utveckling av system, produkter och marknaden för ekonomisk säkerhet. Mot denna bakgrund är jag övertygad om att medlemsstaterna bör ha möjlighet att utveckla försäkringslösningar i sin egen takt och finna lösningar som är väl anpassade till deras egna behov och institutionella förutsättningar. Dessutom bör finansmarknaderna ges tid och spelrum att utveckla marknadslösningar utifrån den efterfrågan på försäkringar som högst sannolikt kommer att göra sig gällande så snart en ny ansvarsordning har inrättats. Med dessa fakta för ögonen förefaller det vara alltför tidigt att inom loppet av ett par år införa fullskalig ekonomisk säkerhet för alla verksamhetsutövare som nämns i bilaga I. Därför skulle det helt säkert vara givande att på nytt göra en bedömning av situationen när kommissionen genomför sin allmänna granskning av hur direktivet har genomförts. Det råder allmän enighet om att principen om att förorenaren betalar borde innebära att den ansvarige verksamhetsutövare som orsakat föroreningen skall betala för alla skador som föroreningen orsakat på miljön. Dessutom krävs det att man inom gemenskapen är överens om att kostnaderna för miljöskador skall bäras av förorenaren. Förslagets regler innehåller vidare en fullständig förteckning över de avhjälpande åtgärder som skall vidtas av den ansvarige verksamhetsutövaren. Låt mig börja med att kommentera två saker: principen om att förorenaren skall betala och direktivets tillämpningsområde. Många ledamöter nämnde detta direktivs långa historia. Debatten återspeglade de olika åsikterna och behovet av att i slutändan finna ett balanserat tillvägagångssätt. Jag har även förstått att många ledamöter gärna ser ett mer ambitiöst förslag: man vill överbelasta detta förslag med många fler element. Jag har förståelse för detta, men det är viktigt att man betraktar förslaget som en metod med flera steg. Vi ser nämligen praktiskt på denna fråga. Vi vill inte överbelasta förslaget med aspekter som på samma gång är föremål för förhandlingar inom internationella forum. Jag är övertygad om att risken för att hela förslaget går i stöpet ökar om vi skulle försöka att belasta det med dessa aspekter. Det har nu lagts fram ändringsförslag om att begränsa tillämpningsområdet för att avhjälpa skador genom att dels stryka avhjälpande av tillfälliga förluster och dels stryka begreppet om naturresursers funktioner. Om man stryker dessa element från åtgärderna kommer det oundvikligen att leda till att förorenaren slipper bära kostnaderna för de skador som uppstått. Inom ramen för denna besvärliga debatt om miljöansvar har kommissionen försökt att finna en övergripande jämvikt som redan bygger på kompromisslösningar. Kommissionen är i nuläget fortfarande av åsikten att förslaget på många sätt är rimligt och praktiskt genomförbart och bör stödjas. Jag är emellertid samtidigt medveten om att vi ännu befinner oss i lagstiftningsprocessen inledningsskede och att alla de institutioner som är involverade i denna process i sinom tid måste komma överens. Detta förutsätter med nödvändighet att alla parter är beredda att finna lämpliga och tillfredsställande kompromisser. Debatten har återspeglat detta behov av att se till att vi kan förlika de olika åsikterna med varandra och i slutändan finna en fungerande lösning. Jag kommer att överlämna kommissionens ståndpunkter om alla ändringsförslagen till parlamentets tjänsteenheter för offentliggörande. Jag vill emellertid säga några ord om de ändringsförslag som vi har godtagit. Utöver de tekniska ändringsförslag som kommissionen kan godta, skulle jag särskilt vilja nämna ändringsförslagen till artiklarna 4 och 5. Kommissionen kan åtminstone i princip godta dessa ändringsförslag. Dessa två artiklar utgör själva kärnan i förslaget eftersom de anger genom vem och hur förebyggande och avhjälpande åtgärder skall vidtas. Principen om att förorenaren skall betala är den princip som ligger till grund för detta förslag och det är av det skälet som den nämns i första artikeln. Syftet är att skapa ansvar och därigenom åstadkomma förebyggande arbete. Detta är ett mycket tydligt budskap. Vi nämner dessutom det faktum att det ofta inte är möjligt att finna förorenaren eller att förmå förorenaren att betala. Vid sådana tillfällen är det nödvändigt med efterbehandling av det förorenade området. Vi vill att det inrättas ett försäkringssystem. Vi anser emellertid att marknadskrafterna skall ges utrymme att skapa ett sådant system. Vi vill inte påtvinga systemet i dagens läge när vi inte vet om det skulle ge önskad effekt. För att besvara Breyers kommentar: alla typer av olyckor omfattas. Jag vet inte vilka antaganden ledamöterna gör beträffande målet med denna lagstiftning, men våra antaganden bygger i hög grad på det faktum att det förekommer alltför många olyckor och alltför många fall av försumlighet, samt dessutom att kortsiktigt penningbegär ligger bakom många föroreningar. Av denna anledning har vi utformat förslaget på detta sätt. Därför omfattas alla typer av olyckor och fall av försumlighet. På så vis skapas en princip om att förorenaren skall betala, vilket i slutändan kommer att bana väg för förebyggande insatser. Hur var det då med tillämpningsområdet? Det var viktigt för oss att se till att skapa rättslig klarhet om vi ville införa ett nytt system som inbegriper biologisk mångfald, eftersom traditionella skadetyper – ekonomisk skada eller personskada – redan omfattas av samtliga medlemsstaters lagstiftning. Denna lagstiftning behöver vi inte överföra till gemenskapsnivån, men vi vill harmonisera de regler som omfattar skador på den biologiska mångfalden. Detta var vår utgångspunkt. Om vi vill åstadkomma detta och skapa ett trovärdigt system, behöver vi rättslig klarhet och ett system som är hanterligt och tillämpbart. Om definitionen är alltför omfattande – enligt vissa av de föreliggande förslagen skulle hela biosfären omfattas – kommer det att bli ohanterligt. Vi skulle till exempel tvingas täcka in skador på ogräs! Är det något som försäkringsgivarna utan vidare kommer att försäkra? Skulle det vara ett hanterligt system? Man skadar maskarna om man gräver en husgrund. Vill vi att detta skall täckas in? Är det rimligt? Man måste vara på det klara över tillämpningsområdet och skapa en definition som tillhandahåller rättslig klarhet. Vi måste se det som ett tillvägagångssätt med flera olika steg. Jag är säker på att den rättsliga klarheten kommer att öka när vi börjar att tillämpa denna lagstiftning. Om vi däremot är alltför ambitiösa i början och tror att vi kan täcka in hela biosfären kommer det inte att vara till gagn för miljöintressena. Angående genetiskt modifierade organismer, kärn- och havsföroreningar: även vi skulle vilja inta en mer ambitiös hållning på dessa områden. Det finns emellertid ett mycket praktiskt skäl till varför vi har valt att låta dessa områden falla utanför ramen för just detta förslag. Vi håller på att förhandla för att förbättra reglerna på dessa områden. Det finns internationella forum och konventioner som behandlar dessa frågor. Vi vill undvika överlappningar: vi vill vara praktiska. Vi vill inte överbelasta detta system genom att föra fram frågorna här. Vi behöver ytterligare några år på oss för att införliva dessa aspekter. Det bör finnas internationella regler för internationella verksamheter. Som jag redan har sagt omfattas traditionella skadetyper redan av medlemsstaternas lagstiftning. Hur är läget vad gäller oljeföroreningar eller marina föroreningar? Förorenaren skall betala! Detta är den enda regel som kan gälla. Det är en skandal att vi har låtit det gå så här långt. Vi har upplevt olycka efter olycka. Men detta är som sagt en verkligt internationell verksamhet och vi måste arbeta för att få till stånd internationella regler som tillämpar principen om att förorenaren skall betala. Jag har fått veta att chefen för FIPOL har meddelat att ersättningsanspråken endast täcks med upp till 15 procent av detta belopp. Detta är inte acceptabelt. Kommissionen är väl medveten om situationen och därför har vi alltid givit vårt stöd åt försöken att höja de tillgängliga medlen till 1 miljard euro. Jag har förstått att det denna vecka i London äger rum en diplomatkonferens där man kommer att underteckna ett protokoll för att höja taket i de tillgängliga ersättningsfonderna. Jag hoppas att denna konferens kommer att bli en framgång. Vi är alla fast beslutna att arbeta vidare med frågan om marina föroreningar och vi kommer att anstränga oss till vårt yttersta. Vi vill förebygga kryphål och undvika den absurda situation som uppstår när varken direktivet eller de internationella konventionerna är tillämpliga. Därför har kommissionen gått med på att direktivet skall gälla på samtliga områden där de hithörande konventionerna ännu inte har trätt i kraft. Av samma skäl, det vill säga att konventionerna ännu inte har trätt i kraft, kan inte kommissionen stödja tanken på att vänta fem år innan direktivet blir tillämpligt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Commission"10,3 "Wallström,"10,3 "audit"9,9 "erittäin"5 "fora"11 "meget"1 "muy"12 "mycket"13 "très"6 "very"10,3 "zeer"2 "πολύ"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph