Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-04-10-Speech-4-112"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-04-10"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Afstemning4
dcterms:Language	"pt"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030410.4.4-112"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-04-10-Speech-4-1714
lpv:speaker	lp:José Ribeiro E Castro4
lpv:spoken text	". Reeditando o método furtivo de imposição do centralismo europeu, o relator optou, apesar de o negar, pela desconsideração do actual momento histórico, abstraindo dos interesses divergentes dos Estados-Membros no tocante à PESD e extravasando, de forma maximalista, os compromissos voluntariamente assumidos, nomeadamente, no Conselho Europeu de Helsínquia de 1999. A verificação da existência de uma UE a “uma só voz forte e clara” seria hoje apenas possível pela intolerável imposição do mutismo à maioria dos Estados-Membros. E a pressão para a justificação da comunitarização tendencial do segundo pilar - fundada na necessidade de reforçar “a credibilidade dos objectivos em matéria de política externa” – enferma, no contexto actual, de falta de objecto. A equiparação recorrente com os Estados Unidos da América, Estado soberano e nação bicentenária, denuncia a opção do relator quanto à evolução da UE que, manifestamente, não subscrevo. Reconstruir a arquitectura institucional europeia começando pela cúpula constitui, para além de paradoxo estrutural, inversão absoluta do modelo preconizado pelos Pais Fundadores, fazendo temer pela solidez e coerência do que paulatinamente se vem edificando. Por isso votei contra."@pt11
lpv:spokenAs	member; Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs (2002-01-17--2004-07-19)14 member; UEN (1999-11-17--2004-07-19)14 substitute; AFCO (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Members from the European Parliament to the Joint Parliamentary Assembly of the Agreement between the African, Caribbean and Pacific States and the European Union (ACP-EU) (2002-02-06--2004-07-19)14 unknown; Partido Popular (1999-11-17--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Idet den europæiske centralisme atter søges påtvunget ad bagvejen, har ordføreren - selv om han benægter det - valgt at ignorere den aktuelle historiske situation ved ikke tage hensyn til medlemsstaternes divergerende interesser, hvad angår FUSP, og på maksimalistisk vis langt overskride de forpligtelser, der er indgået frivilligt på særlig Det Europæiske Råd i Helsinki i 1999. Et EU, der taler "med samme stærke og klare stemme", kan i dag kun lade sig gøre gennem en påtvunget tavshed for de fleste af medlemsstaterne. I den aktuelle sammenhæng er der ikke nogen mulighed for at finde en berettigelse for ønsket om at gøre den anden søjle til et fællesskabsanliggende, der jo begrundes i behovet for at styrke "troværdigheden af EU's målsætninger på det udenrigspolitiske område". Den konstante sammenligning med USA, en suveræn og 200 år gammel stat, afslører ordførerens valg, hvad angår EU's udvikling, et valg, som jeg helt klart ikke kan tilslutte mig. At ville rekonstruere EU's institutionelle arkitektur ved at begynde med toppen er - ud over et strukturelt paradoks - også at vende den model fuldstændig på hovedet, som grundlæggerne stod for, så man må frygte for den soliditet og sammenhængskraft, der gradvist er blevet bygget op. Jeg har derfor stemt imod."@da1 ". Indem er das unter der Hand verfolgte Ziel des europäischen Zentralismus neu auflegt, ignoriert der Berichterstatter – auch wenn er es abstreitet – die gegenwärtige historische Situation, missachtet die unterschiedlichen Interessen der Mitgliedstaaten hinsichtlich der ESVP und geht insbesondere weit über die freiwilligen Verpflichtungen des Gipfels von Helsinki 1999 hinaus. Der einzige Weg hin zu einem Europa, das „laut und deutlich mit einer Stimme spricht“ wäre heute, die meiste Mitgliedstaaten zum Schweigen zu bringen, was aber inakzeptabel ist. Vor dem Hintergrund der gegenwärtigen Situation gibt es keine reale Grundlage für den Druck, der eine Vergemeinschaftung des zweiten Pfeilers mit dem Argument zu rechtfertigen versucht, die Union müsse „die Glaubwürdigkeit ihrer außenpolitischen Ziele stärken“. Der ständige Vergleich mit den Vereinigten Staaten von Amerika, einem souveränen Staat und einer 200 Jahre alten Nation, enthüllt die vom Berichterstatter für die Europäische Union bevorzugte Richtung, die ich in keiner Hinsicht unterstützen kann. Davon abgesehen, dass es ein bautechnisches Paradoxon ist, die institutionelle Architektur der Union von oben aus umbauen zu wollen, stellt dies gleichzeitig auch das absolute Gegenteil des von den Gründervätern befürworteten Modells dar und lässt einen um die schrittweise geschaffene Solidität und den Zusammenhalt bangen. Aus diesen Gründen habe ich gegen den Bericht gestimmt."@de7 ". Με το να ασχολείται και πάλι με την ύπουλη μέθοδο επιβολής ευρωπαϊκού συγκεντρωτισμού, ο εισηγητής προτίμησε –όσο και αν ο ίδιος το αρνείται – την αδιαφορία για την τρέχουσα ιστορική συγκυρία, την απομάκρυνση από τα αντικρουόμενα συμφέροντα των κρατών μελών αναφορικά με την ΚΕΠΑΑ και την υπέρβαση κατά πολύ των δεσμεύσεων που ανελήφθησαν οικειοθελώς, ιδιαίτερα στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Ελσίνκι το 1999. Ο μόνος τρόπος για να μπορέσει σήμερα η Ευρώπη “να μιλάει με μία φωνή” θα ήταν να αναγκάσουμε τα περισσότερα κράτη μέλη να σιωπήσουν. Αυτό είναι απαράδεκτο. Στο σημερινό πλαίσιο, δεν υπάρχουν πραγματικοί λόγοι για να βιαστούμε να δικαιολογήσουμε την τάση για κοινοτικοποίηση του δεύτερου πυλώνα, επί τη βάσει της ανάγκης να ενισχυθεί “η αξιοπιστία των στόχων της στον τομέα της εξωτερικής πολιτικής”. Η διαρκής σύγκριση με τις ΗΠΑ, οι οποίες είναι ένα κυρίαρχο κράτος και ένα έθνος διακοσίων ετών, προδίδει την κατεύθυνση που, σύμφωνα με τον εισηγητή, θα ήταν προτιμότερο να ακολουθήσει η ΕΕ, την οποία προφανώς δεν μπορώ να στηρίξω. Η ανοικοδόμηση της ευρωπαϊκής θεσμικής αρχιτεκτονικής, εκτός του ότι αποτελεί παράδοξο από την άποψη της διάρθρωσης επειδή ξεκινά από την κορυφή, αντιβαίνει πλήρως στο πρότυπο που συνέστησαν τα ιδρυτικά μέλη, γεγονός που γεννά φόβους όσον αφορά τη σταθερότητα και τη συνεκτικότητα που βαθμηδόν αποκτώνται. Συνεπώς, καταψήφισα την έκθεση."@el8 ". In reworking the underhand method of imposing European centralism, the rapporteur has chosen even though he denies this to disregard the current historical situation, straying from the divergent interests of the Member States with regard to the ESDP and far exceeding commitments given voluntarily, at the Helsinki European Council of 1999 in particular. The only way we could have an EU with ‘one strong and clear voice’ today would be to force most Member States to keep quiet. This would be unacceptable. In the current context, there are no real grounds for the pressure to justify the trend to communitise the second pillar on the basis of the need to enhance ‘the credibility of its foreign policy objectives’. The constant comparison with the United States of America, a sovereign State and a two-hundred year old nation, betrays the rapporteur’s preferred direction for the EU to take, which I clearly cannot support. Apart from being a structural paradox, reconstructing the European institutional architecture, starting at the very top, is the complete opposite of the model advocated by the Founding Fathers, causing one to fear for the solidity and coherence that are gradually being assembled. I have therefore voted against the report."@en3 "Recurriendo de nuevo al método poco limpio del centralismo europeo, el ponente ha optado –a pesar de que lo niegue– por pasar por alto la actual situación histórica, apartándose de los intereses divergentes de los Estados miembros con respecto a la PESD y excediendo en mucho los compromisos dados voluntariamente, en concreto en el Consejo Europeo de Helsinki en 1999. El único modo en que podríamos tener una UE con «una única voz fuerte y clara», hoy en día, sería obligando a la mayoría de los Estados miembros a callarse. Eso sería inaceptable. En el actual contexto, no hay fundamentos reales para la presión de justificar la tendencia de comunitarizar el segundo pilar sobre la base de la necesidad de aumentar «la credibilidad de sus objetivos de política exterior». La constante comparación con los Estados Unidos de América, un Estado soberano y una nación de doscientos años de antigüedad, pone de manifiesto la dirección que el ponente quiere que tome la UE, que claramente no puedo apoyar. Aparte de ser una paradoja estructural, reconstruir la arquitectura constitucional europea, partiendo desde lo alto, se opone completamente al modelo defendido por los Padres Fundadores y hace que uno tema por la solidaridad y la coherencia que se han conseguido gradualmente. Por ello, he votado en contra del informe."@es12 ". Työstäessään eurooppalaiseen keskittämispolitiikkaan perustuvaa salakähmäistä menetelmäänsä esittelijä on päättänyt vaikka hän tämän kieltääkin jättää huomiotta nykyisen historiallisen tilanteen ja toimia jäsenvaltioiden Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevien etujen vastaisesti, ja hän menee selvästi etenkin Helsingin Eurooppa-neuvostossa vuonna 1999 vapaaehtoisesti annettuja sitoumuksia pidemmälle. Tällä hetkellä ainoa keino saada EU "puhumaan yhdellä voimakkaalla ja selkeällä äänellä" on pakottaa useimmat jäsenvaltiot pysymään hiljaa. Sitä ei voi hyväksyä. Ei ole mitään todellisia perusteita, jotka oikeuttaisivat pyrkimykset yhteisöllistää toinen pilari, jotta voidaan vahvistaa unionin "ulkopoliittisten tavoitteiden uskottavuutta". Jatkuva vertailu Amerikan yhdysvaltoihin, itsenäiseen kaksisataa vuotta vanhaan kansakuntaan, paljastaa esittelijän puoltaman EU:n kehityssuunnan, jota en selvästikään voi kannattaa. Euroopan toimielinrakenteen uudistaminen ylhäältä lähtien olisi paitsi rakenteellisesti järjetöntä myös täysin ristiriidassa Euroopan yhteisöjen perustajien suositteleman mallin kanssa, ja herättäisi pelkoa asteittain saavutetun eheyden ja yhdenmukaisuuden puolesta. Tämän vuoksi äänestin mietintöä vastaan."@fi5 ". Reprenant la méthode sournoise d'imposition du centralisme européen, le rapporteur a choisi, bien qu'il le nie, de négliger la situation actuelle historique, de faire abstraction des intérêts divergents des États membres en ce qui concerne la PESD et de se détacher à outrance des engagements volontairement contractés, notamment lors du Conseil européen d'Helsinki en 1999. L'existence d'une UE qui "parle d'une seule voix, forte et claire" ne serait aujourd'hui possible que par l'imposition du mutisme à la majorité des États membres, ce qui serait inacceptable. En outre, dans le contexte actuel, rien ne permet réellement de motiver une pression visant à justifier la tendance à la communautarisation du deuxième pilier fondée sur la nécessité de renforcer "la crédibilité des objectifs en matière de politique extérieure. La comparaison établie de manière récurrente avec les États-Unis d'Amérique, État souverain et nation bicentenaire, trahit l'option choisie par le rapporteur quant à l'évolution de l'UE, option à laquelle je ne souscris manifestement pas. Rebâtir l'architecture institutionnelle européenne en commençant par le sommet représente, outre un paradoxe structurel, une inversion complète du modèle préconisé par les Pères fondateurs et laisse craindre pour la solidité et la cohérence de ce qui a s'est jusqu'ici construit petit à petit. C'est pourquoi j'ai voté contre."@fr6 ". Reinterpretando l’usuale metodo di introdurre di soppiatto il centralismo in Europa, il relatore ha scelto – benché non sia disposto ad ammetterlo – di ignorare l’odierna situazione storica, perdendo di vista i divergenti interessi degli Stati membri in materia di PESD, e forzando vistosamente gli impegni presi su base volontaria, soprattutto al Consiglio europeo di Helsinki del 1999. L’unico modo per avere oggi un’Unione europea che si esprima con “una voce unica e chiara” sarebbe quello di costringere al silenzio gran parte degli Stati membri – cosa del resto inaccettabile. Nel contesto attuale non esistono motivi concreti a sostegno della tendenza a comunitarizzare il secondo pilastro, in base all’esigenza di rafforzare “la credibilità dei suoi obiettivi in materia di politica estera”. Il continuo confronto con gli Stati Uniti d’America, che sono uno Stato sovrano con 200 anni di storia nazionale alle spalle, tradisce la preferenza del relatore per la direzione che egli vorrebbe imprimere all’Europa – e che io non posso certo accettare. Oltre a costituire un paradosso strutturale, ricostruire l’architettura istituzionale europea partendo dal vertice è l’esatto opposto del modello sostenuto dai Padri fondatori, e fa temere per la solidità e la coerenza dell’edificio che veniamo gradualmente costruendo. Ho quindi votato contro la relazione."@it9,9 ". In reworking the underhand method of imposing European centralism, the rapporteur has chosen even though he denies this to disregard the current historical situation, straying from the divergent interests of the Member States with regard to the ESDP and far exceeding commitments given voluntarily, at the Helsinki European Council of 1999 in particular. The only way we could have an EU with ‘one strong and clear voice’ today would be to force most Member States to keep quiet. This would be unacceptable. In the current context, there are no real grounds for the pressure to justify the trend to communitise the second pillar on the basis of the need to enhance ‘the credibility of its foreign policy objectives’. The constant comparison with the United States of America, a sovereign State and a two-hundred year old nation, betrays the rapporteur’s preferred direction for the EU to take, which I clearly cannot support. Apart from being a structural paradox, reconstructing the European institutional architecture, starting at the very top, is the complete opposite of the model advocated by the Founding Fathers, causing one to fear for the solidity and coherence that are gradually being assembled. I have therefore voted against the report."@lv10 "De rapporteur probeert op verholen wijze centralisme op te leggen en volgt daarmee een beproefde methode. Hij toont geen enkele belangstelling voor de huidige situatie en het feit dat de lidstaten met betrekking tot het GVDB uiteenlopende belangen hebben. Hij geeft aan de verplichtingen die de lidstaten op dit gebied vrijwillig zijn aangegaan (speciaal tijdens de Raad van Helsinki van 1999) een maximalistische interpretatie. De EU spreekt niet met “één luide en duidelijke stem”. Dat zou alleen kunnen als de meerderheid van de lidstaten het zwijgen werd opgelegd. Er is een tendens waarneembaar om de tweede pijler voor communautaire doeleinden op te eisen, “ter versterking van de geloofwaardigheid van haar doelstellingen op het gebied van buitenlands beleid”. In de huidige context valt dat niet te rechtvaardigheden. Er wordt een aantal malen een vergelijking gemaakt met de Verenigde Staten, een soevereine staat die nu al twee eeuwen als natie bestaat. Daarmee geeft de rapporteur aan hoe de Europese Unie zich volgens hem zou moeten ontwikkelen. Ik ben het daar niet mee eens. Als we bij de renovatie van de Europese institutionele structuur met de top beginnen begaan we een structurele fout. Zo keren we het door de oprichters van de Gemeenschap aangehouden model om. Wat op deze manier tot stand wordt gebracht kan nooit solide zijn. Ik heb daarom tegen gestemd."@nl2 ". Vid omarbetningen av den baksluga metoden för att införa EU-centralism har föredraganden valt även om han förnekar det att bortse från den nuvarande historiska situationen, överge medlemsstaterna olika intressen när det gäller den gemensamma säkerhets- och försvarspolitiken och med råge överskrida de åtaganden som man har kommit överens om på frivillig väg, framför allt vid Europeiska rådets toppmöte i Helsingfors 1999. Det enda sättet för oss att få ett EU med ”en enda stark och tydlig röst”’ i dag skulle vara att tvinga de flesta medlemsstater till tystnad. Detta skulle vara omöjligt att acceptera. I nuläget finns det inga egentliga grunder för trycket att motivera utvecklingen mot att överföra den andra pelaren till gemenskapens behörighetsområde, med hänvisning till kravet på att öka ”trovärdigheten för EU:s utrikespolitiska mål”. Den ständiga jämförelsen med Amerikas förenta stater, en suverän stat och en 200 år gammal nation, avslöjar vilken riktning föredraganden önskar att EU skulle gå i, vilket jag helt klart inte kan stödja. Bortsett från att det är en strukturell paradox att göra om EU:s institutionella struktur genom att börja i toppen, är detta raka motsatsen till den modell som förespråkas av EU:s ”fäder”, vilket får en att frukta för den soliditet och det sammanhang som byggs upp steg för steg. Jag har därför röstat emot detta betänkande."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Ribeiro e Castro (UEN ),"11 "por escrito"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph