Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-04-10-Speech-4-105"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-04-10"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Omröstning4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030410.4.4-105"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-04-10-Speech-4-1064
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". - Le rapport Morillon propose une nouvelle architecture européenne de sécurité et de défense de type unitaire et centralisé, qui apparaît à la fois irréaliste et dépassée. En effet, le rapport se situe d'emblée dans le cadre communautaire. Aucun développement n'est consacré à ce qui devrait être le principe central, la liberté de participation des pays et la géométrie variable des associations. On ne trouve qu'une allusion à "l'abstention constructive", légère flexibilité que le traité d'Amsterdam avait introduite pour préserver le cadre général centralisé. Mais, en sens inverse, sont affirmées hautement la nécessité de développer les compétences des institutions européennes existantes et l'inclusion des coûts dans le budget communautaire (paragraphes 40, 56 et 57 de la résolution). La crise irakienne a montré à quel point ce montage était dépassé. Mais de toute façon, ce rapport n'était guère réaliste, car il affirmait à la fois la compétence des parlements nationaux en matière d'emploi des forces nationales et celle du Parlement européen à l'égard de l'approbation des opérations. Tout cela est contradictoire. Il faut choisir. La seule solution possible pour nous, c'est la légitimité supérieure des nations et la responsabilité principale de leurs parlements. Tout le reste doit en découler."@fr6
lpv:spokenAs	substitute; Delegation to the European Economic Area Joint Parliamentary Committee (EEA) (2002-02-07--2004-07-19)14 substitute; ECON (2002-01-17--2004-07-19)14 member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14 member; AFCO (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with Canada (2002-02-07--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Morillon-betænkningen foreslår et nyt europæisk sikkerheds- og forsvarssystem, som er unitaristisk og centraliseret, og som forekommer både urealistisk og forældet. Betænkningen kan uden videre placeres inden for fællesskabsrammen. Der er ikke ofret nogen opmærksomhed på det, som burde være det centrale princip, nemlig landenes frie ret til at deltage og variabel geometri i deres forbindelser. Man finder kun én hentydning til "konstruktiv stemmeundladelse", som er en lille fleksibilitet, som Amsterdam-traktaten indførte for at bevare den overordnede, centraliserede ramme. Men modsat er der et højlydt krav om at udvikle de eksisterende europæiske institutioners kompetencer og sætte omkostningerne på fællesskabsbudgettet (stk. 40, 56 og 57 i beslutningen). Den irakiske krise har vist, i hvilken grad denne opsætning er forældet. Men under alle omstændigheder var betænkningen næppe realistisk, for den stadfæstede både de nationale parlamenters kompetence vedrørende anvendelse af nationale styrker og Europa-Parlamentets kompetence, hvad angår godkendelsen af operationerne. Disse ting modsiger hinanden. Vi må vælge. Vores eneste mulige løsning er, at den øverste legitimitet ligger hos nationerne og hovedansvaret hos deres parlamenter. Resten må afhænge heraf."@da1 "Der Bericht Morillon schlägt eine neue europäische Sicherheits- und Verteidigungsarchitektur im einheitlichen und zentralistischen Stil vor, die mir sowohl unrealistisch als auch veraltet vorkommt. Der Bericht ordnet sich gleich zu Beginn in den gemeinschaftlichen Rahmen ein. Keine einzige Passage befasst sich mit dem, was den zentralen Grundsatz darstellen sollte, nämlich der Mitwirkungsfreiheit der Länder und der variablen Geometrie der Zusammenschlüsse. Es findet sich lediglich eine Anspielung auf die „konstruktive Stimmenthaltung“, die im Sinne geringfügiger Flexibilität mit dem Vertrag von Amsterdam zur Wahrung des allgemeinen zentralistischen Rahmens eingeführt wurde. Umgekehrt jedoch wird die notwendige Erweiterung der Zuständigkeiten der bestehenden europäischen Institutionen und die Aufnahme der Kosten in den Gemeinschaftshaushalt (Ziffern 40, 56 und 57 der Entschließung) mit Nachdruck bekräftigt. Die Irakkrise hat gezeigt, wie veraltet eine solche Konzeption ist. Der vorliegende Bericht war in jedem Fall wenig realistisch, denn er hat sowohl die Zuständigkeit der nationalen Parlamente im Bereich der nationalen Streitkräfte betont als auch diejenige des Europäischen Parlaments in Bezug auf die Billigung der Operationen. All dies ist widersprüchlich. Man muss sich entscheiden. Die einzige, für uns in Frage kommende Lösung ist die übergeordnete Legitimität der Nationen und die vorrangige Verantwortung ihrer Parlamente. Alles andere muss sich daraus ergeben."@de7 "Η έκθεση Morillon προτείνει μια νέα, ενωτική και συγκεντρωτική ευρωπαϊκή δομή ασφάλειας και άμυνας, η οποία φαίνεται τόσο εξωπραγματική όσο και ξεπερασμένη. Πράγματι, η έκθεση αυτή είναι απολύτως συμβατή με το κοινοτικό πλαίσιο. Δεν ασχολείται καθόλου με αυτό που θα έπρεπε να αποτελεί τη βασική αρχή, την ελεύθερη, δηλαδή, συμμετοχή των χωρών και την κυμαινόμενη γεωμετρία των εταιρικών σχέσεων. Συναντάμε μόνο μια νύξη στην “εποικοδομητική αποχή”, την ελάχιστη αυτή ελαστικότητα που εισήγαγε η Συνθήκη του Άμστερνταμ για να διατηρήσει το γενικό συγκεντρωτικό πλαίσιο ελέγχου. Αντίθετα, γίνεται λόγος, και μάλιστα πολύς, για την ανάγκη να εξελιχθούν οι αρμοδιότητες των υφιστάμενων ευρωπαϊκών θεσμικών οργάνων και να συμπεριληφθεί το κόστος στον κοινοτικό προϋπολογισμό (παράγραφοι 40, 56 και 57 του ψηφίσματος). Η κρίση στο Ιράκ έδειξε σε ποιο βαθμό αυτή η οργάνωση ήταν ξεπερασμένη. Όμως, όπως και να έχει το πράγμα, αυτή η έκθεση δεν είναι καθόλου ρεαλιστική, εφόσον επιβεβαιώνει τόσο την αρμοδιότητα των εθνικών κοινοβουλίων σε θέματα χρήσης των εθνικών δυνάμεων όσο και την αρμοδιότητα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στην έγκριση των επιχειρήσεων, πράγματα που είναι αντικρουόμενα. Πρέπει να επιλέξουμε. Πιστεύουμε ότι η μόνη δυνατή λύση είναι το κάθε κράτος να διαθέτει την υπέρτατη εξουσία και το κοινοβούλιό του να είναι το πλέον αρμόδιο για τη λήψη αποφάσεων. Όλα τα υπόλοιπα πρέπει να απορρέουν από αυτό."@el8 ". The Morillon report proposes a new, unitarian, centralised European security and defence architecture, which seems to be both unrealistic and outdated. In fact, the report is entirely consistent with the Community framework. It pays no attention to what should be the main principle, the free participation of countries and variable geometry of associations. There is only one reference to ‘constructive abstention’, the slight flexibility introduced by the Treaty of Amsterdam to preserve the general centralised framework. On the other hand, however, great emphasis is placed on the need to develop the competences of the existing European institutions and the inclusion of costs in the Community budget (Paragraphs 40, 56 and 57 of the resolution). The Iraq crisis has shown the extent to which this organisation was outdated. In any case, however, this report is not realistic, as it asserts both the competence of the national parliaments with regard to the use of national forces and that of the European Parliament in relation to approving operations. All that is contradictory. We have to choose. The only possible solution is for the nations to have greater authority and for their parliaments to bear the main responsibility. All the rest should follow on from that."@en3 "El informe Morillon propone una arquitectura de seguridad y defensa europea nueva, unitaria y centralizada, que parece ser anticuada y poco realista. De hecho, el informe es del todo coherente con el marco comunitario. No presta atención a lo que debería ser el principal objetivo: la libre participación de países y una geometría variable de asociaciones. Solo hay una referencia a la «abstención constructiva», la ligera flexibilidad introducida por el Tratado de Ámsterdam para preservar el marco centralizado general. Sin embargo, por otro lado se hace hincapié en la necesidad de desarrollar las competencias de las instituciones europeas existentes y en la inclusión de costes en el presupuesto comunitario (apartados 40, 56 y 57 de la resolución). La crisis del Iraq ha demostrado la medida en que esta organización está desfasada. Sin embargo, sea como fuere, este informe no es realista, pues reafirma tanto la competencia de los parlamentos nacionales con respecto al uso de las fuerzas nacionales como la del Parlamento Europeo en relación con la aprobación de operaciones. Todo esto es contradictorio. Hemos de elegir. La única solución posible es que las naciones tengan una mayor autoridad y que sus parlamentos asuman la principal responsabilidad. El resto debería derivar de ello."@es12 ". Morillonin mietinnössä ehdotetaan uutta, jakamatonta, keskitettyä Euroopan turvallisuus- ja puolustusrakennetta, joka vaikuttaa sekä epärealistiselta että vanhentuneelta. Mietintö on itse asiassa täysin yhdenmukainen yhteisön kehyksen kanssa. Siinä ei kiinnitetä lainkaan huomiota maiden osallistumisen vapaaehtoisuuteen ja yhteenliittymien monimuotoiseen geometriaan, vaikka näiden pitäisi olla pääperiaatteita. Mietinnössä on vain yksi viittaus "rakentavan äänestämästä pidättäytymisen" -periaatteeseen, Amsterdamin perussopimuksessa vahvistettuun hienoiseen joustovaraan yleisen keskitetyn järjestelmän säilyttämiseksi. Toisaalta mietinnössä painotetaan voimakkaasti tarvetta lujittaa Euroopan unionin nykyisten toimielinten toimivaltaa ja kustannusten sisällyttämistä yhteisön talousarvioon (päätöslauselman 40, 56 ja 57 kohta). Irakin kriisi on osoittanut, miten vanhentunut tämä rakenne onkaan. Mietintö ei kuitenkaan ole realistinen, sillä siinä lujitetaan sekä kansallisten parlamenttien toimivaltaa kansallisten asevoimien käytön osalta että Euroopan parlamentin toimivaltaa operaatioiden hyväksymisen osalta. Tämä on ristiriidassa keskenään. Meidän on valittava. Ainoa mahdollinen ratkaisu on se, että jäsenvaltioiden toimivaltaa lujitetaan ja että niiden parlamentit ottavat päävastuun. Kaiken muun pitäisi määräytyä tämän mukaan."@fi5 "La relazione Morillon propone una nuova architettura europea di sicurezza e difesa, che si ispira ad un modello unitario e centralizzato, ma appare irrealistica e superata insieme. In realtà la relazione si situa senz’alcun dubbio nel quadro comunitario. Non si dedica alcuna riflessione a quello che dovrebbe essere il principio centrale, la libertà di partecipazione dei paesi e la geometria variabile delle associazioni. Si accenna una sola volta alla “astensione costruttiva”, una cauta forma di flessibilità introdotta dal Trattato di Amsterdam per mantenere un quadro generale centralizzato. D’altro canto, però, si ribadisce con insistenza la necessità di sviluppare le competenze delle Istituzioni europee esistenti, nonché di includere i costi nel bilancio comunitario (paragrafi 40, 56 e 57 della risoluzione). La crisi irachena ha dimostrato l’anacronismo di questa struttura. In ogni caso la relazione manca di realismo, in quanto affida ai parlamenti nazionali la competenza relativa all’impiego delle forze nazionali, e contemporaneamente assegna al Parlamento europeo la responsabilità dell’approvazione delle operazioni: tutto ciò è contraddittorio. Bisogna scegliere: l’unica soluzione possibile è la superiore legittimità delle nazioni, e la responsabilità principale dei parlamenti di queste ultime. Da questo principio deve discendere tutto il resto."@it9,9 ". The Morillon report proposes a new, unitarian, centralised European security and defence architecture, which seems to be both unrealistic and outdated. In fact, the report is entirely consistent with the Community framework. It pays no attention to what should be the main principle, the free participation of countries and variable geometry of associations. There is only one reference to ‘constructive abstention’, the slight flexibility introduced by the Treaty of Amsterdam to preserve the general centralised framework. On the other hand, however, great emphasis is placed on the need to develop the competences of the existing European institutions and the inclusion of costs in the Community budget (Paragraphs 40, 56 and 57 of the resolution). The Iraq crisis has shown the extent to which this organisation was outdated. In any case, however, this report is not realistic, as it asserts both the competence of the national parliaments with regard to the use of national forces and that of the European Parliament in relation to approving operations. All that is contradictory. We have to choose. The only possible solution is for the nations to have greater authority and for their parliaments to bear the main responsibility. All the rest should follow on from that."@lv10 ". In het verslag Morillon wordt een nieuwe Europese veiligheids- en defensiestructuur voorgesteld die met zijn unitaristische en gecentraliseerde opzet zowel onrealistisch als achterhaald overkomt. Het rapport is namelijk van het begin af aan in een communautair kader geplaatst. Er wordt geen enkele aandacht besteed aan hetgeen het grondbeginsel zou moeten zijn, namelijk dat landen vrij zijn om al of niet mee te doen en dat de samenwerking er niet altijd hetzelfde hoeft uit te zien. Er wordt slechts één maal gerefereerd aan de “constructieve onthouding”, de kleine mate van flexibiliteit die in het Verdrag van Amsterdam was ingebouwd om toch maar het algemene gecentraliseerde kader te behouden. Omgekeerd wordt echter uitgebreid benadrukt dat de bevoegdheden van de bestaande Europese instellingen moeten worden uitgebreid en dat de kosten op de communautaire GBVB-begroting moeten komen te staan (artikelen 40, 56 en 57 van de resolutie). De crisis rond Irak heeft aangetoond hoezeer een dergelijke constructie achterhaald is. Maar dit verslag is hoe dan ook nauwelijks realistisch te noemen, want het bevat tegelijkertijd een bevestiging van de bevoegdheid van de nationale parlementen als het gaat om het inzetten van nationale troepen, en van de bevoegdheid van het Europees Parlement inzake het verlenen van goedkeuring aan militaire operaties. Dat is tegenstrijdig. Er moeten een dus keuzen gemaakt worden. De enige voor ons aanvaardbare oplossing is te erkennen dat de naties het belangrijkste mandaat hebben en dat de verantwoordelijkheid dus in de eerste plaats bij hun parlementen ligt. De rest is daaraan ondergeschikt."@nl2 ". O relatório Morillon propõe uma nova arquitectura europeia de segurança e de defesa de tipo unitário e centralizado, que parece ser simultaneamente irrealista e ultrapassada. De facto, o relatório é absolutamente consistente com o quadro comunitário. Nada é consagrado àquele que deveria ser o princípio central, a liberdade de participação dos países e uma geometria variável de associações. Apenas se faz uma referência à ‘abstenção construtiva’, uma ligeira flexibilidade introduzida pelo Tratado de Amesterdão para preservar o quadro geral centralizado. Porém, ao invés, coloca-se grande ênfase na necessidade de se desenvolverem as competências das actuais Instituições Europeias e na inclusão dos custos no orçamento comunitário (números 40, 56 e 57 da resolução). A crise do Iraque demonstrou até que ponto esta organização está ultrapassada. Mas seja como for, este relatório não é realista, uma vez que afirma simultaneamente a competência dos parlamentos nacionais, no que se refere à autorização do uso das forças nacionais, e a do Parlamento Europeu, no que toca à aprovação das operações. Tudo isso é contraditório. Temos de optar. A única solução possível é a legitimidade superior das nações e a responsabilidade principal dos respectivos parlamentos. Tudo o mais decorrerá daí."@pt11 ". I Morillonbetänkandet föreslås en ny europeisk säkerhets- och försvarsstruktur av enhetligt och centraliserat slag, vilken framstår som både orealistisk och förlegad. Betänkandet utgår helt från ett gemenskapsperspektiv. Inga resonemang ägnas åt vad som borde vara den centrala principen, nämligen ländernas frihet att delta och den variabla geometrin när det gäller anslutning. Bara på ett ställe nämns ”konstruktiv röstnedläggning”, den försiktiga flexibilitetsmekanism som infördes i Amsterdamfördraget, för att skydda den övergripande centraliserade strukturen. Åt motsatt håll går istället de högljutt hävdade kraven på att utöka EU-institutionernas nuvarande kompetensområde och på att kostnaderna skall införlivas i gemenskapens budget (punkterna 40, 56 och 57 i resolutionen). Irakkrisen har visat hur förlegad denna modell var. Men betänkandet var hur som helst knappast realistiskt, eftersom det där samtidigt slås fast att de nationella parlamenten skall vara behöriga i fråga om användning av nationella styrkor och att Europaparlamentet skall vara behörigt när det gäller att godkänna operationerna. Allt detta är motsägelsefullt. Man måste välja. Den enda möjliga lösningen för oss är att den nationella legitimiteten är överordnad och att de nationella parlamenten bär det främsta ansvaret. Resten måste följa av detta."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Berthu (NI ),"6 "par écrit"6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph