Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-04-10-Speech-4-041"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030410.3.4-041"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, det er ikke de store internationale selskaber, der lider under kaffekrisen. Tværtimod er det dem, som presser prisen så meget, at bønderne knap nok opnår fortjeneste på deres kaffe.
Hvordan kan de slippe af sted med det? Ved et debatmøde i Europa-Parlamentet om kaffekrisen gav Louis Belinda fra Uganda svaret: "Vi har ikke noget alternativ til kaffedyrkning", sagde han. "Vi har prøvet med fiskeri, men dette forhindrede EU's regler. Vi har prøvet med traditionelt landbrug, men EU's eksport af kød og mælk til dumpingpriser betyder, at vi ikke engang kan sælge vores varer til andre afrikanske lande. Vi har prøvet med sukker, men EU's eksportstøtte levner os ikke en chance."
Det er altså ikke rigtigt, kommissær Liikanen, at alt andet end våben løser problemet, for EU's landbrugspolitik ødelægger kaffebøndernes mulighed for at skifte til andre former for job. EU er altså i høj grad ansvarlig for, at 25 millioner kaffebønder nu trues af ekstrem fattigdom, så meget desto mere som EU selv gav udviklingslandene det skæbnesvangre råd at satse på kaffeproduktion. EU må og skal leve op til dette ansvar. Udviklingsfonden har 7,5 milliarder kr. tilovers, så hvorfor tøver EU med at handle, mens kaffebønderne sulter?
Anders Wijkman havde en løsning med svampe. Jeg synes, at den idé lød meget interessant, og jeg håber, at Kommissionen vil tage den op.
Men her og nu må der sikres kaffebønderne en mindsteindtægt. Det kunne ske ved at yde støtte til institutioner som Max Havelaar, men EU bør også hurtigst muligt øge kaffeproducenternes egen indflydelse på markedet ved at styrke deres forhandlingskapacitet gennem bistand til dannelse af kooperativer og ved at give dem mulighed for at producere bedre produkter og få adgang til kreditter.
Det er helt umoralsk, at de internationale kaffegiganter kan få lov til at udnytte krisen til yderligere at øge deres overskud, der i forvejen er alt for høje.
Jeg vil også gerne have svar på de spørgsmål, fru Kinnock stillede."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, nicht die großen internationalen Gesellschaften leiden unter der Kaffeekrise. Im Gegenteil, sie selbst drücken die Preise so sehr, dass die Bauern an ihrem Kaffee kaum noch etwas verdienen.
Wie ist das möglich? Bei einer Zusammenkunft im Europäischen Parlament zum Thema Kaffeekrise hat Louis Belinda aus Uganda die Antwort gegeben. „Wir haben keine Alternative zum Kaffeeanbau“, sagte er. „Wir haben es mit Fischerei versucht, aber das wurde durch EU-Vorschriften unmöglich gemacht. Wir haben herkömmliche Landwirtschaft ausprobiert, aber der EU-Export von Fleisch und Milch zu Schleuderpreisen bedeutet, dass wir unsere Waren nicht einmal in andere afrikanische Länder verkaufen können. Wir haben es mit Zucker versucht, aber wegen der EU-Exportbeihilfen haben wir keine Chance.“
Es stimmt also nicht, Herr Kommissar Liikanen, dass das Problem durch alles außer durch Waffen gelöst wird, denn die Agrarpolitik der EU nimmt den Kaffeeproduzenten die Möglichkeit, auf andere Arbeitsplätze auszuweichen. Die EU ist also in hohem Maße verantwortlich dafür, dass 25 Millionen Kaffeeproduzenten jetzt von extremer Armut bedroht sind, insbesondere auch deshalb, weil die EU selbst den Entwicklungsländern zur Kaffeeproduktion geraten hat. Die EU muss und soll hier zu ihrer Verantwortung stehen. Der Entwicklungsfonds hat 7,5 Mrd. DKK übrig, warum also zögert die EU zu handeln, während die Kaffeeproduzenten hungern?
Herr Wijkman hatte einen Lösungsvorschlag mit Pilzen. Ich fand diese Idee recht interessant und ich hoffe, dass die Kommission sie aufgreifen wird.
Aber als Sofortmaßnahme muss den Kaffeeproduzenten eine Mindesteinnahme zugesichert werden. Das könnte durch Unterstützung von Institutionen wie Max Havelaar geschehen, aber die EU muss auch so schnell wie möglich den Einfluss der Kaffeeproduzenten selbst auf den Markt verbessern, und zwar durch Stärkung ihrer Verhandlungsposition – über die Förderung der Bildung von Genossenschaften – und durch die Möglichkeit, bessere Produkte herstellen und Kredite aufnehmen zu können.
Es ist völlig unmoralisch, dass die internationalen Kaffeeriesen die Krise dazu benutzen dürfen, ihren Überschuss weiter zu steigern, der schon vorher viel zu hoch war.
Ich möchte auch gern die von Herrn Kinnock gestellten Fragen beantwortet haben."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, δεν υποφέρουν μόνο οι μεγάλες επιχειρήσεις από την κρίση του καφέ. Αντιθέτως, αυτές είναι που ασκούν πιέσεις στις τιμές, με αποτέλεσμα οι γεωργοί μετά βίας να κερδίζουν κάτι από τον καφέ που παράγουν.
Πώς θα ξεφύγουν από αυτήν την κατάσταση; Σε μια συνεδρίαση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου με θέμα την κρίση του καφέ, ο Louis Belinda από την Ουγκάντα έδωσε την ακόλουθη απάντηση: “Δεν έχουμε εναλλακτική λύση στην καλλιέργεια καφέ”, είπε. “Δοκιμάσαμε την αλιεία, αλλά οι κανονισμοί της ΕΕ στάθηκαν εμπόδιο. Πειραματιστήκαμε με την παραδοσιακή αλιεία, αλλά οι εξαγωγές κρέατος και γάλακτος της ΕΕ με τιμές ντάμπινγκ μάς οδήγησαν να μην μπορούμε να πουλήσουμε τα προϊόντα μας ούτε καν στις υπόλοιπες αφρικανικές χώρες. Κάναμε μια προσπάθεια με τη ζάχαρη, αλλά οι επιδοτήσεις εξαγωγών της ΕΕ μάς στέρησαν κάθε ευκαιρία”.
Δεν αληθεύει, λοιπόν, Επίτροπε Liikanen, ότι η πρωτοβουλία “Όλα εκτός από όπλα” επιλύει το πρόβλημα, διότι η αγροτική πολιτική της ΕΕ καταστρέφει την ικανότητα των παραγωγών καφέ να διαφοροποιήσουν την παραγωγή τους και να ασχοληθούν και με άλλες μορφές παραγωγής. Η ΕΕ συνεπώς φέρει μεγάλη ευθύνη για το γεγονός ότι 25 εκατομμύρια παραγωγοί καφέ απειλούνται αυτή τη στιγμή από απόλυτη φτώχεια, πολύ δε περισσότερο επειδή η ίδια η ΕΕ έδωσε στις αναπτυσσόμενες χώρες τη μοιραία συμβουλή να αγκιστρωθούν στην παραγωγή καφέ. Η ΕΕ πρέπει να αναλάβει τις ευθύνες της σε αυτόν τον τομέα, και θα το κάνει. Το Ταμείο Ανάπτυξης έχει πλεόνασμα 7 500 εκατ. κορωνών Δανίας· γιατί λοιπόν η ΕΕ διστάζει να αναλάβει δράση τη στιγμή που οι παραγωγοί καφέ πεινούν;
Ο κ. Wijkman πρότεινε μια λύση με μανιτάρια. Η ιδέα ακούγεται κατά τη γνώμη μου ενδιαφέρουσα, και ελπίζω η Επιτροπή να την εξετάσει.
Ωστόσο, πρέπει να εξασφαλίσουμε στους παραγωγούς καφέ ένα ελάχιστο εισόδημα εδώ και τώρα. Αυτό θα μπορούσε να γίνει επιδοτώντας ιδρύματα όπως το Max Havelaar, αλλά η ΕΕ πρέπει επίσης να αυξήσει το ταχύτερο δυνατόν την επιρροή των ίδιων των παραγωγών καφέ στην αγορά, ενισχύοντας τη διαπραγματευτική τους ικανότητα – με τη στήριξη της ανάπτυξης συνεργασιών – και δίνοντάς τους την ευκαιρία να παράγουν καλύτερα προϊόντα και να αποκτήσουν πρόσβαση σε πιστώσεις.
Είναι εντελώς ανήθικο να επιτρέπουμε στους διεθνείς κολοσσούς του καφέ να εκμεταλλεύονται την κρίση προκειμένου να αυξήσουν περαιτέρω τα πλεονάσματά τους, τα οποία είναι ήδη πολύ υψηλά.
Θα ήθελα επίσης κάποιες απαντήσεις στα ερωτήματα που έθεσε ο κ. Kinnock."@el8
"Mr President, it is not the big international companies that are suffering during the coffee crisis. On the contrary, it is those who are putting such pressure on prices that farmers are scarcely earning anything from the coffee they produce.
How can they get away with it? At a meeting in the European Parliament to debate the coffee crisis, Louis Belinda from Uganda gave the following answer. ‘We have no alternative to coffee growing,’ he said. ‘We have given fisheries a try, but EU regulations prevented that. We have experimented with traditional agriculture, but EU exports of meat and milk at dumping prices mean that we cannot even sell our goods to other African countries. We have had a go with sugar, but the EU’s export subsidy did not give us a chance.’
It is, then, not true, Commissioner Liikanen, that everything but arms solves the problem, for the EU’s agricultural policy destroys coffee growers’ ability to diversify into other forms of work. The EU is therefore largely responsible for the fact that 25 million coffee growers are now threatened with extreme poverty, all the more so because the EU itself gave the developing countries the fatal advice to pin their hopes on coffee production. The EU must and shall fulfil its responsibilities in this area. The Development Fund has a surplus of DKK 7 500 million, so why does the EU hesitate to act while the coffee growers go hungry?
Mr Wijkman had a solution involving mushrooms. I think that idea sounded very interesting, and I hope the Commission will look into it.
The coffee growers must, however, be guaranteed a minimum income here and now. That could happen by subsidising institutions such as the Max Havelaar one, but the EU should also, as quickly as possible, increase the coffee producers’ own influence on the market by strengthening their negotiating capacity – through supporting the development of cooperatives – and by giving them the opportunity to come up with better products and to be given access to credits.
It is quite immoral that the international coffee giants can be allowed to exploit the crisis in order further to increase their surpluses, which are already too high.
I should also like some answers to the questions put by Mrs Kinnock."@en3
"Señor Presidente, no son las grandes empresas internacionales quienes están sufriendo por la crisis del café. Por el contrario, son ellas quienes ejercen tanta presión sobre los precios que los agricultores apenas ganan nada por el café que producen.
¿Cómo pueden salir impunes? En una reunión en el Parlamento Europeo para debatir la crisis del café, Louis Belinda de Uganda daba la siguiente respuesta: «No tenemos alternativa al cultivo de café. Hemos probado con la pesca, pero los reglamentos de la UE lo impidieron. Hemos experimentado con la agricultura tradicional, pero las exportaciones comunitarias de carne y leche a precios de
suponen que no podemos vender nuestros bienes a otros países africanos. Probamos con el azúcar, pero la subvención a las exportaciones de la UE no nos dejó una sola oportunidad».
Así, no resulta cierto, Comisario Liikanen, que la iniciativa «todo menos armas» resuelva el problema, porque la política agrícola comunitaria destruye la capacidad de los agricultores del café de diversificarse y recurrir a otras formas de trabajo. Por tanto, la UE es responsable en gran medida del hecho de que 25 millones de agricultores del café se enfrenten ahora a la amenaza de la pobreza extrema, aún más teniendo en cuenta que la propia UE dio a los países en vías de desarrollo el fatídico consejo de centrar sus esperanzas en la producción de café. La UE debe, y así lo hará, asumir sus responsabilidades en esta área. El Fondo de Desarrollo tiene un superávit de 7.500 millones de coronas danesas; ¿por qué vacila entonces a la hora de tomar medidas cuando los agricultores del café pasan hambre?
El Sr. Wijkman tenía una solución en la que se recurría a los hongos. Creo que esa idea resultaba muy interesante y espero que la Comisión la examine.
No obstante, hay que garantizar unos ingresos mínimos para los agricultores del café aquí y ahora. Eso podría conseguirse mediante la subvención de instituciones como la de Max Havelaar, pero la UE también debería, tan rápido como sea posible, aumentar la influencia de los productores de café en el mercado reforzando su capacidad de negociación —a través del apoyo al desarrollo de cooperativas— y dándoles la oportunidad de generar mejores productos y de tener acceso a créditos.
Resulta bastante inmoral que los gigantes internacionales del café puedan explotar la crisis para aumentar aún más su superávit, que ya es demasiado elevado.
También me gustaría escuchar algunas respuestas a las preguntas de la Sra. Kinnock."@es12
"Arvoisa puhemies, suuret kansainväliset yhtiöt eivät kärsi kahvikriisistä. Päin vastoin ne asettavat hintoja kohtaan sellaisia paineita, että viljelijät ansaitsevat tuskin mitään tuottamastaan kahvista.
Miten on mahdollista, että niiden annetaan toimia tällä tavoin? Euroopan parlamentin keskustelutilaisuudessa, jossa käsiteltiin kahvikriisiä, Ugandan edustaja Louis Belinda totesi seuraavasti: "Meillä ei ole vaihtoehtoa kahvin viljelylle. Olemme yrittäneet kalastusta, mutta EU:n säännökset estävät kalastustoiminnan. Olemme kokeilleet perinteistä maanviljelyä, mutta EU:n polkumyyntihinnoilla myymän lihan ja maidon vuoksi emme saa myytyä omia tuotteitamme edes muille Afrikan maille. Olemme kokeilleet sokerintuotantoa, mutta EU:n vientitukien vuoksi meillä ei ollut mahdollisuuttakaan onnistua".
Arvoisa komission jäsen Liikanen, kaikki paitsi aseet -hanke ei siis ole ratkaisu tähän ongelmaan, sillä EU:n maatalouspolitiikka murentaa kahvinviljelijöiden mahdollisuudet monipuolistaa toimialaansa. EU onkin siksi suurelta osin syyllinen siihen, että 25:tä miljoonaa kahvinviljelijää uhkaa nyt äärimmäinen köyhyys – juuri EU:han antoi kehitysmaille kohtalokkaan neuvon, että niiden olisi pantava toivonsa kahvintuotantoon. EU:n on kannettava vastuunsa tässä asiassa. Kehitysrahasto on 7 500 miljoonaa Tanskan kruunua ylijäämäinen, joten miksi EU epäröi toimissaan, vaikka kahvinviljelijät näkevät nälkää?
Jäsen Wijkman ehdotti ratkaisuksi sieniä. Ajatus kuulosti erittäin mielenkiintoiselta, ja toivon komission tutkivan asiaa.
Kahvinviljelijöille on kuitenkin taattava vähimmäistoimeentulo tässä ja nyt. Se voitaisiin tehdä tukemalla sellaisia laitoksia kuin Max Havelaar, mutta myös EU:n olisi mahdollisimman nopeasti lisättävä kahvintuottajien vaikutusmahdollisuuksia markkinoilla vahvistamalla niiden neuvotteluvoimaa – tukemalla osuuskuntien perustamista – ja antamalla viljelijöille mahdollisuuden tuottaa parempia tuotteita sekä saada luottoa.
On täysin moraalitonta, että kansainvälisten jättiläismäisten kahviyhtiöiden annetaan käyttää hyväkseen kriisiä jo ennestäänkin liian suurten voittojensa lisäämiseksi.
Haluaisin kuulla vastauksia jäsen Kinnockin esittämiin kysymyksiin."@fi5
"Monsieur le Président, ce ne sont pas les grandes multinationales qui souffrent de la crise du café. Au contraire, ce sont elles qui exercent une telle pression sur les prix que les cultivateurs parviennent à peine à réaliser des bénéfices.
Comment peuvent-ils s'en sortir ? Lors d'un débat consacré à la crise du café dans cette Assemblée, l'Ougandais Louis Belinda a répondu à cette question : "Nous ne disposons d'aucune alternative à la culture du café", a-t-il déclaré. "Nous avons essayé la pêche, mais les règles européennes nous ont empêché de mener notre projet à bien. Nous avons essayé l'agriculture traditionnelle, mais les exportations européennes de viande et de lait à des prix de dumping font que nous ne pouvons même pas vendre nos produits à d'autres pays africains. Nous avons essayé le sucre, mais les aides européennes à l'exportation ne nous laissent aucune chance."
Il n'est donc pas vrai, Monsieur le Commissaire Liikanen, que "Tout sauf les armes" résout le problème, car la politique agricole de l'UE empêche les cultivateurs de café de trouver d'autres formes d'emploi. Ainsi, l'UE est dans une large mesure responsable de la situation de 25 millions de cultivateurs de café qui sont aujourd'hui menacés par une pauvreté extrême, d'autant plus que l'UE a elle-même donné aux pays en voie de développement le conseil fatal de miser sur la production de café. L'UE doit également assumer cette responsabilité. Le Fonds de développement a un excédent de 7,5 milliards de couronnes, alors pourquoi l'UE hésite-t-elle à agir pendant que les cultivateurs de café meurent de faim ?
Anders Wijkman a proposé une solution : les champignons. Je trouve cette idée très intéressante et j'espère que la Commission la prendra en considération.
Mais dans l'immédiat, il convient de garantir un revenu minimum aux cultivateurs de café. Nous pourrions le faire en octroyant des aides à des institutions telles que celle de Max Havelaar, mais l'UE doit également s'attacher le plus rapidement possible à accroître l'influence des producteurs de café sur le marché en renforçant leur capacité de négociation via un soutien à la formation de coopératives et en leur donnant la possibilité de produire des produits de meilleure qualité et d'accéder à des crédits.
Il est tout à fait immoral que les géants internationaux du café puissent exploiter la crise pour accroître davantage encore leurs bénéfices déjà beaucoup trop élevés.
Je souhaiterais également obtenir une réponse aux questions posées par Mme Kinnock."@fr6
"Signor Presidente, non sono le grandi multinazionali a risentire della crisi del caffè. Al contrario, sono loro a schiacciare i prezzi fino al punto in cui i coltivatori non riescono quasi più a trarre alcun guadagno dal caffè che producono.
Come possono farla franca? In occasione della riunione tenuta dal Parlamento europeo per discutere della crisi del caffè, l’ugandese Louis Belinda ha risposto: “non abbiamo alternative alla coltivazione del caffè. Abbiamo provato con la pesca, ma la normativa UE ce lo ha impedito. Abbiamo sperimentato le colture tradizionali, ma le esportazioni UE di carne e latte a prezzi di
non ci consentono di vendere la nostra merce neppure agli altri Stati africani. Ci siamo lanciati anche nello zucchero, ma i sussidi alle esportazioni dell’UE hanno vanificato i nostri tentativi”.
Dopotutto forse non è vero, Commissario Liikanen, che l’iniziativa “Tutto fuorché le armi” sia sufficiente a risolvere il problema, poiché la politica agricola dell’Unione preclude ai coltivatori di caffè qualsiasi possibilità di diversificazione del lavoro. L’Unione è dunque responsabile in larga misura della povertà estrema che minaccia oggi 25 milioni di coltivatori di caffè, tanto più che è stata proprio l’UE a consigliare ai paesi in via di sviluppo di puntare tutto sulla produzione del caffè. L’Unione europea deve ottemperare alle proprie responsabilità. Il Fondo per lo sviluppo ha un’eccedenza di 7 500 corone danesi; perché l’Unione è dunque così titubante ad intervenire in favore dei coltivatori di caffè che sono ai limiti della fame?
L’onorevole Wijkman ha proposto la soluzione dei funghi. L’idea mi è parsa molto interessante e spero che la Commissione la prenderà in esame.
Occorre comunque garantire subito un reddito minimo ai coltivatori di caffè. E’ possibile intervenire finanziando, ad esempio, istituzioni come la
ma l’Unione europea dovrebbe anche contribuire quanto prima a incrementare il peso dei produttori sul mercato rafforzandone la capacità negoziale, incoraggiando la creazione di cooperative, dando loro l’opportunità di fornire prodotti migliori e di accedere ai crediti.
E’ alquanto immorale che i giganti internazionali del caffè possano sfruttare impunemente questa crisi per incrementare i loro profitti che sono già spropositati.
Vorrei anche che fosse fornita una risposta alle domande poste dall’onorevole Kinnock."@it9
"Mr President, it is not the big international companies that are suffering during the coffee crisis. On the contrary, it is those who are putting such pressure on prices that farmers are scarcely earning anything from the coffee they produce.
How can they get away with it? At a meeting in the European Parliament to debate the coffee crisis, Louis Belinda from Uganda gave the following answer. ‘We have no alternative to coffee growing,’ he said. ‘We have given fisheries a try, but EU regulations prevented that. We have experimented with traditional agriculture, but EU exports of meat and milk at dumping prices mean that we cannot even sell our goods to other African countries. We have had a go with sugar, but the EU’s export subsidy did not give us a chance.’
It is, then, not true, Commissioner Liikanen, that everything but arms solves the problem, for the EU’s agricultural policy destroys coffee growers’ ability to diversify into other forms of work. The EU is therefore largely responsible for the fact that 25 million coffee growers are now threatened with extreme poverty, all the more so because the EU itself gave the developing countries the fatal advice to pin their hopes on coffee production. The EU must and shall fulfil its responsibilities in this area. The Development Fund has a surplus of DKK 7 500 million, so why does the EU hesitate to act while the coffee growers go hungry?
Mr Wijkman had a solution involving mushrooms. I think that idea sounded very interesting, and I hope the Commission will look into it.
The coffee growers must, however, be guaranteed a minimum income here and now. That could happen by subsidising institutions such as the Max Havelaar one, but the EU should also, as quickly as possible, increase the coffee producers’ own influence on the market by strengthening their negotiating capacity – through supporting the development of cooperatives – and by giving them the opportunity to come up with better products and to be given access to credits.
It is quite immoral that the international coffee giants can be allowed to exploit the crisis in order further to increase their surpluses, which are already too high.
I should also like some answers to the questions put by Mrs Kinnock."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het zijn niet de grote internationals die onder de koffiecrisis te lijden hebben. Integendeel, zij zijn het die de prijs zoveel drukken dat de boeren nog maar nauwelijks iets aan hun koffie kunnen verdienen.
Hoe kunnen zij daaraan ontkomen? Op een debat in het Europees Parlement over de koffiecrisis gaf Louis Belinda uit Oeganda daarop het antwoord: “Wij hebben geen alternatief voor de koffieteelt”, zei hij. “We hebben het geprobeerd met visserij, maar dat werd belemmerd door de regels van de EU. We hebben het geprobeerd met traditionele landbouw, maar export door de EU van vlees en melk tegen dumpprijzen betekent dat wij niet eens onze producten aan andere Afrikaanse landen kunnen verkopen. We hebben het geprobeerd met suiker, maar door de exportsubsidie van de EU hebben we geen kans.”
Het is dus onjuist, geachte commissaris Liikanen, dat het probleem met alle andere middelen dan wapens kan worden opgelost, want het landbouwbeleid van de EU maakt het koffieboeren onmogelijk over te stappen op andere vormen van werk. De EU draagt dus in hoge mate de verantwoordelijkheid voor het feit dat 25 miljoen koffieboeren nu door extreme armoede worden bedreigd, te meer daar de EU zelf de ontwikkelingslanden het noodlottige advies heeft gegeven om in de koffieproductie te investeren. De EU dient hiervoor dan ook de verantwoordelijkheid te nemen. Het Ontwikkelingsfonds heeft 7,5 miljard Deense kroon over, dus waarom aarzelt de EU met handelen, terwijl de koffieboeren honger lijden?
De heer Wijkman had een oplossing met paddestoelen. Naar mijn idee klonk dat bijzonder interessant en ik hoop dat de Commissie iets met zijn voorstel wil doen.
Maar de koffieboeren moet nu een minimuminkomen gegarandeerd worden. Dat zou kunnen door steun te verlenen aan organisaties als Max Havelaar, maar de EU dient ook zo snel mogelijk de eigen invloed van de koffieproducenten op de markt te vergroten door hun onderhandelingscapaciteit te versterken middels hulp bij de oprichting van coöperaties en door hun de mogelijkheid te bieden betere producten te produceren en toegang te krijgen tot kredieten.
Het is absoluut immoreel dat de internationale koffiegiganten de crisis mogen gebruiken ter verdere verhoging van hun winsten, die toch al veel te hoog zijn.
Ik wil ook graag antwoord hebben op de vragen die mevrouw Kinnock heeft gesteld."@nl2
"Senhor Presidente, não são as grandes empresas internacionais que estão a sofrer com a crise do café. Pelo contrário, são estas que estão a impelir a descida dos preços, a tal ponto que os agricultores quase não têm lucro com o café que produzem.
E como é isso possível? Numa sessão no Parlamento Europeu destinado ao debate da crise do café, o senhor Louis Belinda, do Uganda, deu a resposta: "Não temos alternativa para o cultivo do café", disse ele. "Experimentámos a pesca, mas fomos impedidos pelas regras da UE. Tentámos a agricultura tradicional, mas a exportação de carne e de leite da UE, a preços de
significa não conseguimos vender sequer os nossos produtos a outros países africanos. Tentámos o açúcar, mas os apoios da UE à exportação não nos dão qualquer hipótese."
Portanto, não é verdade, Senhor Comissário Liikanen, que a Iniciativa “tudo menos armas” resolve o problema, pois a política agrícola da UE destrói as hipóteses dos produtores de café de arranjarem outro tipo de trabalho. Assim, cabe à UE uma grande parte da responsabilidade pelo facto de 25 milhões de produtores de café estarem agora ameaçados pela pobreza extrema, tanto mais que foi a própria UE que deu estes conselhos fatais aos países em vias de desenvolvimento para apostassem na produção de café. A UE tem de e deve assumir esta responsabilidade. O Fundo de Desenvolvimento dispõe de um excedente de 7,5 mil milhões de coroas, assim, por que motivo a hesita a UE em agir, quando os produtores de café estão a passar fome?
O senhor deputado Anders Wijkman tinha uma solução que passava pelo cultivo de cogumelos. A ideia pareceu-me muito interessante, e espero que a Comissão esteja disposta a analisá-la.
Mas é necessário, aqui e agora, assegurar um rendimento mínimo aos produtores de café. Esta medida poderia ser concretizada através da concessão de apoios a instituições como a Max Havelaar, mas a UE deverá igualmente, e o mais rapidamente possível, aumentar a influência dos produtores de café no mercado, reforçando a sua capacidade negocial através do apoio à criação de cooperativas, dando-lhes a possibilidade de produzirem melhores produtos, e do acesso ao crédito.
É absolutamente imoral que os gigantes internacionais do café possam explorar a crise, com vista a aumentar ainda mais os seus lucros que já são excessivos.
Gostaria também que fossem respondidas as perguntas colocadas pela senhora deputada Kinnock."@pt11
"Herr talman! Det är inte de stora internationella företagen som blir lidande på grund av kaffekrisen. Tvärtom är det företagen som pressar priset så mycket att odlarna knappt gör någon förtjänst på sitt kaffe.
Hur kommer det sig då att detta kan ske? Vid ett debattmöte i Europaparlamentet angående kaffekrisen fick vi svaret från Louis Belinda från Uganda: ”Det finns för oss inte något alternativ till kaffeodling”, sade han. ”Vi har försökt med fiske, men det satte Europeiska unionens bestämmelser stopp för. Vi har försökt med traditionellt jordbruk, men Europeiska unionens export av kött och mjölk till dumpningspriser innebär att vi inte ens kan sälja våra varor till andra afrikanska länder. Vi har försökt med socker, men Europeiska unionens exportstöd ger oss inte en chans.”
Det stämmer således inte riktigt, kommissionär Liikanen, att problemet kan lösas med allt utom vapen, eftersom Europeiska unionens jordbrukspolitik omintetgör kaffeodlarnas möjligheter att övergå till andra sysselsättningar. Europeiska unionen bär alltså ett stort ansvar för att 25 miljoner kaffeodlare nu hotas av extrem fattigdom, speciellt med tanke på att Europeiska unionen själv gav utvecklingsländerna det ödesdigra rådet att satsa på kaffeproduktion. Europeiska unionen måste och skall leva upp till detta ansvar. Utvecklingsfonden har 7,5 miljarder danska kronor i överskott, så varför tvekar Europeiska unionen att agera, när kaffeodlarna svälter?
Anders Wijkman hade en lösning som handlade om svampar. Jag tycker att denna idé lät mycket intressant och jag hoppas att kommissionen tar upp den till diskussion.
Men vår uppgift är nu att garantera kaffeodlarna en minimiinkomst. Det skulle kunna ske genom att man stöder institutioner som Max Havelaar, men Europeiska unionen bör även så snart som möjligt öka kaffeproducenternas eget inflytande på marknaden genom att stärka deras förhandlingsförmåga via hjälp till upprättande av kooperativ och genom att ge dem möjlighet att producera bättre produkter och att få tillgång till krediter.
Det är fullständigt omoraliskt att de internationella kaffegiganterna tillåts utnyttja krisen för att ytterligare öka sitt överskott, som redan sedan tidigare är alltför högt.
Dessutom vill jag gärna få svar på de frågor Kinnock ställde."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Max Havelaar"9
"dumping"12,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples