Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-04-10-Speech-4-008"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030410.1.4-008"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Signora Presidente, signor Commissario, non vorrei impiegare il mio tempo di parola per illustrare sul piano tecnico il lavoro svolto e i suoi significati, perché credo che esso sia sufficientemente conosciuto; e questo non certo per presunzione quanto per l’evidente impegno profuso dai colleghi della commissione per l’ambiente, innanzitutto, manifestato nella presentazione di numerosi emendamenti. Non posso che ringraziarli per questo, perché non vi è dubbio che, al di là del generale scopo di introdurre propri concetti in una relazione, il fine ultimo sia quello di migliorare la relazione stessa e la sua efficacia nel comune, generale interesse; come non posso esimermi dal ringraziare i relatori ombra di tutti i gruppi politici per la loro sensibilità e la disponibilità dimostrata nel redigere ben otto compromessi, nei quali sono stati ripresi concetti, obiettivi e proposizioni.
A personale, sommesso avviso, quindi, il lavoro che è uscito dalla commissione per l’ambiente per approdare in Aula è quanto di più partecipato si potesse pensare dal momento in cui la Commissione esecutiva ha fatto pervenire la sua proposta al Parlamento. Ripeto, non affermo questo per vanto personale quanto per attribuzione di merito a tutti i colleghi che in questa relazione si sono impegnati.
Certo, non si può affermare che essa sia esaustiva della problematica inerente ai detergenti; mancano ancora diversi aspetti da focalizzare e sui quali esprimersi. Mi riferisco all’atteggiamento da tenere nei confronti dei fosfati, ad esempio, a quello da adottare nei riguardi della biodegradabilità anaerobica dei tensioattivi o, ancora, alla misura da fissare per la biodegradabilità degli ulteriori componenti dei detergenti. Da ciò – per inciso – è apparso a tutti doveroso fissare un termine entro il quale chiedere l’espressione della Commissione esecutiva a completamento del discorso. Si può dire, però, che ciò che ha contato nell’opera di emendazione della proposta in esame, è stato innanzitutto l’obiettivo di rendere più fruibile, più funzionale e più organico l’articolato e le sue valenze.
Questa, comunque, è stata la filosofia operativa e, nell’ambito di quest’opera, preme sottolineare che assieme alla ricerca della maggiore fruibilità, funzionalità ed organicità delle norme proposte, non si è mancato di perseguire due ulteriori obiettivi: un primo, attinente all’attuazione di una pratica sensibilità verso la piccola e media impresa, soprattutto manifestata nell’ambito dell’istituto della deroga, senza scadere – si crede – dal doveroso perseguimento di una sempre maggiore tutela dell’ambiente, della salute umana e del benessere degli animali; un secondo, all’interno del sistema – finalmente obbligatorio – di etichettatura, riferito al perseguimento di una maggiore consapevolezza del consumatore nell’effettuare le sue scelte, senza minimamente adombrare, anzi valorizzandola, la preziosa opera delle organizzazioni operanti a sua tutela.
Detto questo, vorrei tornare per un attimo al fatto che il regolamento in esame non è certo esaustivo delle complessive questioni connesse ai detergenti, e questo non per criticare l’operato della Commissione esecutiva quanto per evidenziare due ulteriori aspetti che hanno connotato l’emanazione di questa, ma anche delle precedenti normative sui detergenti: il primo – come accennavo all’inizio del mio intervento – è stato la
di approccio al problema, la cui scelta, da parte della Commissione, è stata caratterizzata dalla gradualità nell’implementazione normativa; il secondo, che quasi giustifica il primo, è il ricorso necessario all’opera di un organismo terzo, nel caso specifico di un comitato scientifico, per effettuare l’implementazione stessa.
Nell’opera di emendazione del regolamento in questione si è teso a valutare i compiti demandati al suddetto comitato e a riportare quelli giudicati politici, e non tecnici, all’esame e all’espressione del Parlamento: un’opera peraltro sancita, anche questa, dall’impegno congiunto del relatore e dei relatori ombra. Se, pertanto, i due aspetti da ultimo citati sono veri – come lo sono – e se è vero che il lavoro in commissione per l’ambiente è stato proficuo e notevolmente condiviso, desta perplessità il fatto che alcuni colleghi, senza nulla togliere al diritto soggettivo di ciascuno, abbiano presentato ulteriori emendamenti per la plenaria.
Comunque, a questo riguardo, devo dire di condividere quelli contrassegnati dai numeri 47, 52, 53 e 60, che indiscutibilmente apportano, in via complementare, ulteriori importanti aspetti. Debbo altresì dire di essere sostanzialmente neutro nei confronti degli emendamenti contrassegnati dai numeri 56 e 61, che si limitano a spostare argomenti all’interno del regolamento stesso, mentre debbo esprimere un convinto dissenso nei confronti dei restanti, e ciò – per concludere – non certo per una denegazione aprioristica del loro contenuto e nemmeno per il fatto che essi contraddicono in parte l’assenso espresso in commissione, quanto invece per il fatto che, in caso di un eventuale loro accoglimento, essi apporterebbero all’emanando testo non già innegabili intenti di migliori tutele quanto la compromissione di quella organicità, funzionalità e fruibilità alla quale accennavo, coerente con quella gradualità normativa fondata sull’approccio scientifico."@it9
|
| lpv:spokenAs |
vice-chair; Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy (2002-01-22--2004-07-19)14
|
| lpv:translated text |
"Fru formand, hr. kommissær, jeg vil ikke bruge min taletid på at give en teknisk redegørelse for det udførte arbejde og dets betydning, for det tror jeg, at De alle sammen er klar over. Det siger jeg bestemt ikke af indbildskhed, men som en anerkendelse af den store indsats, som mine kolleger i Miljøudvalget tydeligvis har gjort, og som ikke mindst kommer til udtryk i de talrige ændringsforslag. Det kan jeg kun takke dem for. Når man ser bort fra den generelle målsætning om at få sine egne idéer medtaget i en betænkning, er der nemlig ingen tvivl om, at det i den sidste ende gælder om at forbedre betænkningen og gøre den mere effektiv i alles fælles interesse. Jeg vil ligeledes gerne takke skyggeordførerne fra alle de politiske grupper for den lydhørhed og velvilje, som de har udvist ved at udarbejde hele otte kompromisændringsforslag for at tage højde for forskellige begreber, målsætninger og forslag.
Efter min egen, beskedne mening har resultatet af det arbejde, som Miljøudvalget har udført, og som Parlamentet nu skal behandle, således en meget bredere opbakning, end man skulle tro på det tidspunkt, hvor Kommissionen forelagde sit forslag for Parlamentet. Jeg vil gerne gentage, at det ikke er noget, jeg siger af indbildskhed, men for at anerkende den indsats, som alle de kolleger har udført, der har beskæftiget sig med denne betænkning.
Man kan selvfølgelig ikke påstå, at betænkningen er udtømmende, når det gælder problematikken i forbindelse med vaske- og rengøringsmidler. Der er flere aspekter, som vi endnu ikke har fokuseret på, og som vi endnu ikke har udtalt os om. Her tænker jeg f.eks. på vores holdning til fosfater og på den holdning, som vi skal fastlægge til de overfladeaktive stoffers anaerobe bionedbrydelighed, eller på de foranstaltninger, der skal træffes med hensyn til bionedbrydeligheden af de andre bestanddele i vaske- og rengøringsmidler. Derfor vil jeg gerne indskyde, at det forekom os alle nødvendigt at fastsætte en frist for, hvornår vi skal anmode Kommissionen om at udtale sig om resten af dette spørgsmål. Man kan dog sige, at vores hovedmålsætning med ændringerne af det pågældende forslag var at gøre teksten og de hermed forbundne instrumenter mere anvendelige, mere funktionelle og mere sammenhængende.
Dette var under alle omstændigheder tankegangen bag vores arbejde, og her vil jeg gerne understrege, at vi foruden bestræbelserne på at opnå en større anvendelighed, funktionalitet og sammenhæng i de foreslåede bestemmelser forfulgte to målsætninger mere. Den første målsætning var en konkret lydhørhed over for de små og mellemstore virksomheder, som ikke mindst gav sig udslag i medtagelsen af en undtagelse, uden at dette dog efter vores mening går ud over den nødvendige stræben efter en stadig større beskyttelse af miljøet, den menneskelige sundhed og dyrevelfærd. Den anden målsætning hænger sammen med det - langt om længe obligatoriske - mærkningssystem og er målsætningen om nogle mere bevidste valg fra forbrugernes side. Dette må dog på ingen måde overskygge det værdifulde arbejde, som forbrugerorganisationerne udfører for at beskytte forbrugerne, men skal tværtimod fremme dette arbejde.
Når det er sagt, vil jeg kort komme tilbage til den kendsgerning, at den pågældende forordning bestemt ikke dækker alle de spørgsmål, der er forbundet med vaske- og rengøringsmidler. Det siger jeg ikke for at kritisere Kommissionens arbejde, men for at fremhæve to andre aspekter, som har været kendetegnende for såvel denne forordning som de tidligere bestemmelser om vaske- og rengøringsmidler. Det første aspekt er det, som jeg var inde på i starten af min tale, nemlig indfaldsvinkelen til problemet. Kommissionens indfaldsvinkel har været præget af en gradvis gennemførelse af lovgivningen. Det andet aspekt, som næsten er en forklaring på det første, er nødvendigheden af at gøre brug af et tredje organ - i det foreliggende tilfælde et videnskabeligt udvalg - for at implementere lovgivningen.
Under vores arbejde med at ændre den pågældende forordning har vi bestræbt os på at vurdere de opgaver, der pålægges dette udvalg, og på at lade de opgaver, som i højere grad er politiske end tekniske, blive forelagt for Parlamentet, så det kan behandle dem og stemme om dem. Ordføreren og skyggeordførerne har i øvrigt også samarbejdet om at nå denne målsætning. Eftersom der således både er tekniske og politiske aspekter - sådan som det er tilfældet - og eftersom Miljøudvalgets arbejde var givtigt og fik en bred opbakning, må man undre sig over, at nogle af parlamentsmedlemmerne har stillet yderligere ændringsforslag til plenarforsamlingen, selv om de selvfølgelig er i deres gode ret til at gøre dette.
I den forbindelse må jeg dog sige, at jeg bifalder ændringsforslag 47, 52, 53 og 60, som utvivlsomt supplerer bestemmelserne med yderligere vigtige aspekter. Jeg må også sige, at jeg stort set forholder mig neutralt over for ændringsforslag 56 og 61, der udelukkende tager sigte på at ændre rækkefølgen af visse punkter i forordningen. Jeg er til gengæld stærkt uenig i de resterende ændringsforslag, og her vil jeg gerne slutte af med at sige, at min uenighed bestemt ikke skyldes, at jeg på forhånd er modstander af deres indhold, og heller ikke, at de til dels er i modstrid med udvalgets holdning, men derimod at de - såfremt de skulle blive vedtaget - ikke ville give den tekst, som nu bliver udarbejdet, det ubestridelige formål at sikre en bedre beskyttelse, men derimod gå ud over den sammenhæng, funktionalitet og anvendelighed, som jeg nævnte, og som er i tråd med den gradvise lovgivningsvedtagelse, der er baseret på en videnskabelig indfaldsvinkel."@da1
"Frau Präsidentin, Herr Kommissar, ich möchte meine Redezeit nicht für die technische Erörterung der geleisteten Arbeit und ihrer Bedeutungsinhalte verwenden, weil sie ausreichend bekannt dürften, wie ich meine, und zwar nicht aufgrund einer Vermutung, sondern wegen des offenkundigen Engagements der Kolleginnen und Kollegen des Umweltausschusses, wie es vor allem durch das Einreichen zahlreicher Änderungsanträge zum Ausdruck kam. Ich kann ihnen nur dafür danken, denn es steht außer Zweifel, dass, abgesehen von dem allgemeinen Bestreben, eigene Vorstellungen in einen Bericht einzubringen, das oberste Ziel darin besteht, den Bericht selbst und seine Wirksamkeit im gemeinsamen, allgemeinen Interesse zu verbessern. Desgleichen kann ich nicht umhin, den Schattenberichterstattern aller Fraktionen für ihr Verantwortungsbewusstsein und ihr Entgegenkommen zu danken, die sie durch die Erarbeitung von acht Kompromissen, in die verschiedene Konzepte, Ziele und Anliegen übernommen wurden, unter Beweis gestellt haben.
Meiner bescheidenen persönlichen Auffassung nach wird daher das jetzt dem Plenum vorliegende Produkt der Arbeit des Umweltausschusses stärker mitgetragen als zu dem Zeitpunkt, da die Kommission dem Parlament ihren Vorschlag übermittelte, zu vermuten war. Wie schon gesagt, sage ich das nicht meines eigenen Ruhmes wegen, sondern wegen des Verdienstes, der allen Kolleginnen und Kollegen, die an diesem Bericht mitgearbeitet haben, zukommt.
Man kann sicherlich nicht behaupten, dass in dem Bericht sämtliche Aspekte der Problematik der Detergenzien behandelt werden. Verschiedenen Punkten muss noch auf den Grund gegangen und es muss dazu Position bezogen werden. Ich denke dabei an die Haltung, die beispielsweise zu den Phosphaten oder zur anaeroben biologischen Abbaubarkeit von Tensiden bezogen werden muss, und auch an die in Bezug auf die biologische Abbaubarkeit der anderen Waschmittelbestandteile festzulegenden Maßnahmen. Deshalb erschien es – nebenbei – allen geboten, einen Termin festzulegen, bis zu dem die Kommission diesbezügliche ergänzende Vorschläge vorlegen muss. Gleichwohl kann man sagen, dass das vorrangige Ziel der Bemühungen um die Abänderung des vorliegenden Vorschlags darin bestand, ihn hinsichtlich seines Wortlauts und seiner Bedeutung praxisnäher, funktionaler und schlüssiger zu gestalten.
So sind wir also bei unserer Arbeit vorgegangen. Ich muss hervorheben, dass gleichzeitig mit dem Bemühen um mehr Praxisnähe, Funktionalität und Schlüssigkeit der vorgeschlagenen Vorschriften auch zwei weitere Ziele verfolgt worden sind. Das erste bezieht sich darauf, in der Praxis Verständnis für die KMU aufzubringen, wofür die Festlegung einer Ausnahmeregelung ein besonders gutes Beispiel ist, ohne – das können Sie glauben – von dem gebotenen Streben nach einer stetigen Verbesserung des Umweltschutzes, der menschlichen Gesundheit und des Wohlergehens der Tiere abzugehen. Das zweite, im Rahmen des – endlich zwingend vorgeschriebenen – Kennzeichnungssystems, betrifft das Hinsteuern auf eine bewusstere Entscheidung der Verbraucher, ohne jedoch die wertvolle Arbeit der Verbraucherschutzorganisationen im Geringsten zu bemänteln, die im Gegenteil voll zur Geltung gebracht werden muss.
Dies vorausgeschickt, möchte ich kurz darauf zurückkommen, dass die vorliegende Verordnung die komplexen Fragen im Zusammenhang mit den Detergenzien sicher nicht erschöpfend behandelt, womit ich die Arbeit der Kommission keineswegs kritisieren, sondern vielmehr zwei weitere Aspekte hervorheben will, welche die Verabschiedung dieser, aber auch der vorangegangenen Regelungen zu den Waschmitteln gekennzeichnet haben: Der erste betrifft – wie ich bereits zu Beginn meiner Ausführungen andeutete – die Herangehensweise an das Problem, wobei die Kommission den Ansatz der schrittweisen Umsetzung der Bestimmungen gewählt hat; der zweite, durch den der erste quasi gerechtfertigt wird, ist die notwendige Hinzuziehung einer dritten Stelle, im vorliegenden Fall eines Wissenschaftlichen Ausschusses, um die Umsetzung selbst zu bewerkstelligen.
Bei den Arbeiten zur Abänderung der vorliegenden Verordnung waren wir bemüht, die diesem Ausschuss übertragenen Aufgaben zu bewerten und diejenigen, die als politische und nicht als fachliche Aufgaben beurteilt werden, dem Parlament zur Prüfung und zur Stellungnahme vorzulegen: eine Arbeit, die im Übrigen ebenfalls durch das gemeinsame Engagement des Berichterstatters und der Schattenberichterstatter bestätigt wurde. Wenn indessen die beiden letztgenannten Aspekte zutreffen – was sie tun – und der Umweltausschuss wirklich eine Frucht bringende und weitgehend mitgetragene Arbeit geleistet hat, so löst es Erstaunen aus, dass einige Kollegen dem Plenum weitere Änderungsanträge vorgelegt haben, womit ich niemandem sein subjektives Recht darauf absprechen möchte.
Gleichwohl muss ich diesbezüglich sagen, dass ich den Änderungsanträgen 47, 52, 53 und 60, mit denen unbestreitbar weitere wichtige Aspekte als Ergänzung eingeführt werden, beipflichte. Außerdem muss ich sagen, dass ich den Änderungsanträgen 56 und 61, die lediglich eine Umstellung bestimmter Formulierungen innerhalb der Verordnung selbst bezwecken, im Wesentlichen neutral gegenüberstehe, wohingegen ich meine überzeugte Ablehnung gegenüber den übrigen Änderungsanträgen bekunden muss, und dies – um zum Schluss zu kommen – bestimmt nicht, weil ich sie inhaltlich von vornherein ablehnen würde, und auch nicht, weil sie teilweise der im Ausschuss bekundeten Zustimmung widersprechen würden, sondern weil sie im Falle ihrer Annahme keine unleugbaren Ziele eines besseren Schutzes in den zu verabschiedenden Text einführen, sondern stattdessen die von mir erwähnte Schlüssigkeit, Funktionalität und Praxisnähe, die mit der auf einem wissenschaftlichen Ansatz beruhenden schrittweisen Regelung im Einklang stehen, beeinträchtigen würden."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, δεν θέλω να χρησιμοποιήσω τον χρόνο ομιλίας μου για να δώσω μια τεχνική περιγραφή του έργου που επιτελέστηκε και της σημασίας του, επειδή πιστεύω ότι αυτά είναι σε όλους σας αρκετά γνωστά – και αυτό δεν το λέω βέβαια από αλαζονεία, αλλά ως αναγνώριση των σαφώς εκτενών προσπαθειών των μελών της Επιτροπής Περιβάλλοντος, Δημόσιας Υγείας και Πολιτικής των Καταναλωτών, που εκδηλώθηκαν κατά πρώτο λόγο με την υποβολή πολυάριθμων τροπολογιών. Δεν μπορώ να μην τους ευχαριστήσω γι’ αυτό, διότι δεν υπάρχει αμφιβολία ότι, πέρα από τη γενική πρόθεση της εισαγωγής των προσωπικών τους ιδεών σε μια έκθεση, ο απώτερος στόχος είναι να βελτιωθεί η ίδια η έκθεση και η αποτελεσματικότητά της προς το κοινό, γενικό συμφέρον. Δεν μπορώ επίσης να μην ευχαριστήσω τους σκιώδεις εισηγητές όλων των πολιτικών ομάδων για την ευαισθησία τους και για την καλή προαίρεση που επέδειξαν κατά τη σύνταξη τουλάχιστον οκτώ συμβιβαστικών τροπολογιών, προκειμένου να ληφθούν υπόψη οι διάφορες ιδέες, στόχοι και προτάσεις.
Η προσωπική μου γνώμη, συνεπώς, είναι ότι το έργο που προέκυψε από την Επιτροπή Περιβάλλοντος και που υποβάλλεται τώρα προς συζήτηση στο Σώμα έχει πολύ ευρύτερη υποστήριξη από ό,τι θα περίμενε κανείς όταν η Επιτροπή διαβίβασε για πρώτη φορά την πρότασή της στο Κοινοβούλιο. Επαναλαμβάνω, δεν το λέω αυτό από προσωπική υπερηφάνεια, αλλά ως αναγνώριση της αξίας όλων των μελών της επιτροπής που εργάστηκαν για αυτή την έκθεση.
Βέβαια, δεν μπορούμε να ισχυριστούμε ότι η έκθεση καλύπτει όλες τις πτυχές του θέματος των απορρυπαντικών. Έχουμε ακόμη να αναλύσουμε και να εκφράσουμε τη θέση μας για αρκετά σημεία. Πρέπει να αποφασίσουμε ποια στάση πρέπει να κρατήσουμε έναντι των φωσφορικών αλάτων, για παράδειγμα, ποια γραμμή πρέπει να ακολουθήσουμε σε σχέση με την αναερόβια βιοδιασπασιμότητα των επιφανειοδραστικών ουσιών ή, ακόμη, ποιο όριο πρέπει να θεσπιστεί για τη βιοδιασπασιμότητα των περαιτέρω συστατικών των απορρυπαντικών. Γι’ αυτό, παρεμπιπτόντως, κρίθηκε από όλους τους ενδιαφερόμενους απαραίτητο να τεθεί μια προθεσμία, εντός της οποίας να ζητήσουμε από την Επιτροπή να λάβει θέση για τις υπόλοιπες πτυχές του ζητήματος. Μπορούμε να πούμε, όμως, ότι ο πρωταρχικός μας στόχος κατά την τροποποίηση της εξεταζόμενης πρότασης ήταν να καταστούν πιο εύχρηστα, πιο λειτουργικά και πιο συνεκτικά το κείμενο και τα σχετικά μέσα.
Αυτή, εν πάση περιπτώσει, ήταν η γραμμή που ακολουθήσαμε κατά την εργασία μας. Πρέπει να τονίσω ότι, εκτός από την επιδίωξη μεγαλύτερης ευχρηστίας, λειτουργικότητας και συνοχής των προτεινόμενων κανόνων, δεν παραλείψαμε να επιδιώξουμε και δύο περαιτέρω στόχους. Ο πρώτος ήταν να εφαρμόσουμε μια έμπρακτη ευαισθησία έναντι των μικρών και μεσαίων επιχειρήσεων, με ιδιαίτερα καλό παράδειγμα τη θεσμοθέτηση της παρέκκλισης, χωρίς να παραβλέψουμε – πιστεύουμε – την αναγκαία εξασφάλιση όλο και μεγαλύτερης προστασίας του περιβάλλοντος, της ανθρώπινης υγείας και της ευημερίας των ζώων. Ο δεύτερος, ο οποίος εγγράφεται στο πλαίσιο του – υποχρεωτικού επιτέλους – συστήματος επισήμανσης, αφορά την επιδίωξη μεγαλύτερης επίγνωσης του καταναλωτή όταν κάνει τις επιλογές του, χωρίς να υποτιμάμε στο ελάχιστο, αλλά αντίθετα αξιοποιώντας, το πολύτιμο έργο των οργανώσεων προστασίας των καταναλωτών.
Τούτου λεχθέντος, θα ήθελα να σταθώ για λίγο στο γεγονός ότι ο υπό εξέταση κανονισμός δεν εξαντλεί βέβαια όλα τα προβλήματα που συνδέονται με τα απορρυπαντικά· και αυτό όχι για να επικρίνω το έργο της Ευρωπαϊκής Επιτροπής, αλλά για να τονίσω δύο περαιτέρω πτυχές που χαρακτηρίζουν τόσο την παρούσα όσο και τις προηγούμενες ρυθμίσεις για τα απορρυπαντικά. Η πρώτη – όπως ανέφερα στην αρχή της ομιλίας μου – ήταν ο τρόπος προσέγγισης του προβλήματος: η Επιτροπή επέλεξε την προσέγγιση της σταδιακής εισαγωγής των ρυθμίσεων. Η δεύτερη, η οποία δικαιολογεί κατά κάποιον τρόπο την πρώτη, είναι η ανάγκη προσφυγής σε έναν τρίτο οργανισμό, στην προκειμένη περίπτωση μια επιστημονική επιτροπή, για την εφαρμογή της νομοθεσίας.
Κατά την τροποποίηση του εξεταζόμενου κανονισμού, προσπαθήσαμε να αξιολογήσουμε τα καθήκοντα που ανατίθενται σ’ αυτή την επιτροπή και να υποβάλουμε όσα από αυτά θεωρούνται πολιτικά και όχι τεχνικά στην εξέταση και την ψηφοφορία του Κοινοβουλίου. Στο έργο αυτό συνεργάστηκαν τόσο ο εισηγητής όσο και οι σκιώδεις εισηγητές. Αν, λοιπόν, υπάρχουν – που όντως υπάρχουν – τεχνικές και πολιτικές πτυχές και αν αληθεύει ότι το έργο της Επιτροπής Περιβάλλοντος ήταν παραγωγικό και έχαιρε αξιοσημείωτα ευρείας υποστήριξης, τότε δυσκολεύομαι να καταλάβω γιατί ορισμένοι συνάδελφοι, χωρίς να θέλω να θίξω το ατομικό δικαίωμα του καθένα να το πράττει, υπέβαλαν περαιτέρω τροπολογίες στη σύνοδο ολομέλειας.
Εν πάση περιπτώσει, σε σχέση με αυτό το θέμα, πρέπει να πω ότι συμφωνώ με τις τροπολογίες αριθ. 47, 52, 53 και 60, οι οποίες παρέχουν αναμφίβολα σημαντικές πρόσθετες συμβολές, που συμπληρώνουν τις υφιστάμενες διατάξεις. Πρέπει επίσης να πω ότι είμαι ουσιαστικά ουδέτερος έναντι των τροπολογιών αριθ. 56 και 61, οι οποίες αλλάζουν απλώς τη θέση ορισμένων σημείων στο εσωτερικό του ίδιου του κανονισμού, ενώ πρέπει να εκφράσω την ακράδαντη διαφωνία μου με τις υπόλοιπες τροπολογίες και αυτό – για να τελειώσω – όχι βέβαια επειδή απορρίπτω εκ των προτέρων το περιεχόμενό τους ούτε επειδή προδίδουν εν μέρει τη συναίνεση που εκφράστηκε στην επιτροπή, αλλά επειδή, αν γίνουν δεκτές, δεν θα επιτύγχαναν την αναμφισβήτητη πρόθεση του προτεινόμενου κειμένου, που είναι η καλύτερη προστασία, αλλά θα έθεταν σε κίνδυνο τη συνοχή, τη λειτουργικότητα και την ευχρηστία που ανέφερα προηγουμένως, οι οποίες συνάδουν με τη σταδιακή εφαρμογή των ρυθμίσεων με βάση την επιστημονική προσέγγιση."@el8
".
Madam President, Commissioner, I do not want to use my speaking time to give a technical account of the work carried out and its significance because I believe you are all familiar with that; this is certainly not presumption on my part but an acknowledgement of the clearly prodigious efforts of the members of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, manifested, first and foremost, in the tabling of a large number of amendments. I can only thank them for this, for there is no doubt that, over and above the general intention of introducing one’s own ideas into a report, the ultimate goal is to improve the report itself and its effectiveness in the common, general interest. Likewise, I cannot fail to thank the shadow rapporteurs from all the political groups for their sensitivity and for their goodwill in drafting at least eight compromise amendments to take account of concepts, objectives and proposals.
My personal opinion, therefore, is that the product of the work of the Committee on the Environment, which is now before the House, has much broader backing than might have been expected when the Commission first submitted its proposal to Parliament. As I said before, I am not saying this out of pride but in order to give credit to all the members of the committee who have worked on the report.
Of course, we cannot claim that the report covers all aspects of the issue of detergents. We still have to analyse and express a position on a number of points. We have to decide what line to take on phosphates, for example, what line to take on the anaerobic biodegradability of surfactants, and again, what level to set with regard to the biodegradability of other components of detergents. Incidentally, it therefore appeared necessary to all concerned to set a deadline within which to ask the Commission to express its opinion on the rest of the matter. It can be said, however, that our primary objective in amending the proposal in question was to make the text and related instruments more usable, more functional and more cohesive.
This, in any case, was the line we followed in our work. I must stress that, as well as seeking to make the rules proposed more usable, functional and cohesive, we took care to pursue two further objectives. The first was to employ practical sensitivity with regard to small and medium-sized enterprises, a particularly good example of this being the establishment of the derogation, without – we trust – giving any less consideration to the need to provide ever-increasing protection of the environment, public health and animal welfare. The second, in the context of the – at last binding – labelling system, concerns the goal of increasing the awareness of consumers when they make choices, without in any way detracting from the valuable work of consumer protection organisations but, on the contrary, enhancing it.
That said, I would like to focus briefly on the fact that the regulation in question certainly does not cover all the questions related to detergents, and I am not criticising the Commission’s work here but pointing out two further characteristic aspects of both this and previous provisions on detergents. The first – as I suggested at the start of my speech – is the underlying approach to the issue: the Commission took the approach of phasing in the legislation. The second, which almost justifies the first, is the need for recourse to a third body, in this case to a scientific committee, to implement the legislation.
When amending the regulation in question, we have attempted to assess the tasks entrusted to the committee and bring those considered to be political rather than technical before the House for it to study and vote on. The rapporteur and the shadow rapporteurs worked together to achieve this undertaking too. Since, however, there are both technical and political aspects – and there are – and since it is true that the work carried out in the Committee on the Environment has been productive and enjoyed remarkably broad support, then I find it difficult to understand why some of my colleagues, without wishing to undermine everyone’s individual right to do so, have tabled further amendments in plenary.
In any case, in this regard, I have to say that I support Amendments Nos 47, 52, 53 and 60, which indisputably make additional important contributions which complement the current provisions. I also have to say that my feelings are essentially neutral as regards Amendments Nos 56 and 61, which merely change the position of points within the regulation itself, whereas I have to express firm rejection of the remaining amendments, certainly not – to conclude – because I disapprove of their content in principle, nor even because they partially belie the consensus expressed in committee, but because, should they be accepted, they would not achieve what is undeniably the desired objective of the text to be issued, namely providing better protection, but would compromise the cohesiveness, functionality and usability which I mentioned earlier, which is consistent with that phasing-in of the legislation that is based on the scientific approach."@en3
".
Señora Presidenta, señor Comisario, no quiero emplear mi tiempo de uso de palabra para dar una explicación técnica de la labor llevada a cabo y de su relevancia porque creo que todos conocen sobradamente estos aspectos; esto no es una asunción por mi parte, sino un reconocimiento de los prodigiosos esfuerzos de los miembros de la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Política del Consumidor, manifestados, principalmente, con la presentación de un gran número de enmiendas. Tan solo puedo agradecérselo, porque no hay duda de que, además de la intención general de introducir las ideas propias en un informe, el fin último es mejorar el propio informe y su eficacia por el bien de todos. Del mismo modo, no puedo dejar de dar las gracias a los ponentes alternativos de todos los grupos políticos por la sensibilidad y la buena voluntad que mostraron al elaborar al menos ocho enmiendas transaccionales para incluir conceptos, objetivos y propuestas.
Mi opinión personal, por tanto, es que el resultado de la labor de la Comisión de Medio Ambiente, que se presenta ahora a la Cámara, cuenta con un respaldo más amplio de lo que se podría haber esperado cuando la Comisión presentó su propuesta al Parlamento. Como dije anteriormente, no lo digo por vanagloriarme, sino para reconocer la labor de todos los miembros de la comisión que han trabajado en el informe.
Por supuesto, no podemos sostener que el informe cubre todos los aspectos de la cuestión de los detergentes. Aún tenemos que analizar una serie de cuestiones y expresar una postura respecto a las mismas. Debemos decidir qué línea seguiremos respecto a los fosfatos, la biodegradabilidad anaeróbica de los tensioactivos y qué listón fijaremos con respecto a la biodegradabilidad de otros componentes de los detergentes. Por cierto, a todos les pareció necesario establecer un plazo para que la Comisión expresara su opinión sobre el resto de la cuestión. Puede decirse, no obstante, que nuestro objetivo fundamental al modificar la propuesta en cuestión era que el texto y los instrumentos relacionados resultaran más útiles, más funcionales y más cohesivos.
Ésta fue, en cualquier caso, la línea que seguimos en nuestro trabajo. Debo subrayar que, además de intentar que las normas propuestas fueran más utilizables, funcionales y cohesivas, nos ocupamos de perseguir dos objetivos adicionales. El primero era utilizar la sensibilidad práctica con respecto a las pequeñas y medianas empresas, un ejemplo particularmente bueno de lo cual fue el establecimiento de las excepciones, sin desatender –esperamos– la necesidad de proporcionar una protección cada vez mayor del medio ambiente, la salud pública y el bienestar de los animales. El segundo, en el contexto del sistema de etiquetado –por fin vinculante– se refiere a la meta de una información cada vez mayor por parte de los consumidores a la hora de elegir, sin menospreciar la importante labor de las organizaciones de protección del consumidor, sino, por el contrario, valorándola.
Dicho esto, me gustaría centrarme brevemente en el hecho de que el reglamento en cuestión no cubre todas las cuestiones relacionadas con los detergentes, y no estoy criticando la labor de la Comisión, sino señalando dos aspectos característicos de esta disposición y de las anteriores en materia de detergentes. El primero –como sugerí al inicio de mi intervención– es el enfoque subyacente de la cuestión: la Comisión adoptó el enfoque de la introducción gradual de legislación. El segundo, que prácticamente justifica el primero, es la necesidad de recurrir a un tercer organismo, en este caso un comité científico, para aplicar la legislación.
Al modificar el reglamento en cuestión, hemos intentado evaluar las tareas confiadas al comité y presentar a esta Cámara, para que las estudie y vote al respecto, aquellas que tenían una naturaleza más política que técnica. El ponente y los ponentes alternativos colaboraron para conseguir llevar a cabo también esta tarea. No obstante, puesto que verdaderamente hay aspectos políticos y técnicos y puesto que es cierto que la labor desempeñada por la Comisión de Medio Ambiente ha sido productiva y ha gozado de un apoyo excepcionalmente amplio, me resulta difícil entender que algunos de mis colegas, sin ánimo de mermar el derecho individual de hacerlo, hayan presentado enmiendas adicionales en el pleno.
En cualquier caso, a este respecto, debo decir que apoyo las enmiendas 47, 52, 53 y 60, que incuestionablemente realizan contribuciones adicionales importantes que complementan las disposiciones actuales. Debo decir, asimismo, que mis sentimientos son esencialmente neutrales en lo que respecta a las enmiendas 56 y 61, que simplemente cambian la posición de puntos dentro del propio reglamento, mientras que debo expresar un rechazo firme del resto de las enmiendas, no porque desapruebe –y ya concluyo– su contenido en principio, ni porque pongan en tela de juicio el consenso expresado en la comisión, sino porque, de aceptarse, no alcanzarían lo que constituye innegablemente el objetivo deseado del texto, es decir, una mayor protección, sino que comprometerían su cohesión, funcionalidad y utilizabilidad, que ya mencioné anteriormente y que resultan coherentes con la introducción gradual de la legislación en la que se basa el enfoque científico."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, en halua käyttää puheelleni varattua aikaa siihen, että antaisin teknisen selvityksen tekemästämme työstä ja sen merkityksestä. Olen sitä mieltä, että te kaikki tiedätte siitä puolesta jo tarpeeksi. En vain oleta, vaan tiedän, miten loistavaa työtä ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan jäsenet ovat tehneet. Tämä näkyy etenkin siinä, että he ovat tehneet niin paljon tarkistuksia. Kiitän heitä lämpimästi, sillä ei ole epäilystäkään, etteikö tärkein tavoite olisi mietinnön ja sen yleisen tehokkuuden parantaminen, eikä niinkään se, että esittelijä pääsee esittelemään omia mielipiteitään. Haluan myös kiittää kaikkien ryhmien varjoesittelijöitä siitä, että he ovat ottaneet kaikkien mielipiteet huomioon ja siitä, että he luonnostelivat ainakin kahdeksan kompromissitarkistusta, joissa tarkastellaan käsitteitä, tavoitteita ja ehdotuksia.
Olenkin sitä mieltä, että ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan työn tuloksella on paljon laajempi kannatus kuin mitä odotettiin komission jättäessä ehdotuksensa parlamentille. Kuten olen jo todennutkin, en halua ylpeillä asialla, vaan antaa tunnustusta kaikille valiokunnan jäsenille, jotka ovat osallistuneet mietinnön laatimiseen.
Emme tietenkään voi väittää, että mietintö kattaisi kaikki detergentteihin liittyvät näkökohdat. Meidän on vielä tutkittava asiaa ja ilmaistava kantamme moneen kysymykseen. Meidän on päätettävä, miten suhtaudumme esimerkiksi fosfaatteihin ja pinta-aktiivisten aineiden anaerobiseen biologiseen hajoavuuteen, ja mikä raja-arvo olisi määritettävä detergenttien muiden ainesosien biologiselle hajoavuudelle. Kaikkien asianosaisten mielestä onkin asetettava selvä määräaika, jonka kuluessa komission on ilmoitettava kantansa loppuihin kysymyksiin. Voidaan kuitenkin todeta, että tärkein tavoitteemme ehdotuksen tarkistamisessa oli tehdä tekstistä ja siihen liittyvistä välineistä käyttökelpoisempia, tarkoituksenmukaisempia ja yhtenäisempiä.
Tätä periaatetta noudatimme työssämme. Minun on painotettava, että työllämme oli kaksi muutakin tavoitetta sen lisäksi, että pyrimme tekemään ehdotetuista säännöksistä käyttökelpoisemmat, tarkoituksenmukaisemmat ja yhtenäisemmät. Tavoitteista ensimmäinen oli ottaa käytännössä huomioon pienet ja keskisuuret yritykset. Hyvä esimerkki tästä on poikkeuslupien laatiminen. Emme silti unohtaneet jatkuvasti kasvavaa tarvetta suojella luontoa, kansanterveyttä ja eläinten hyvinvointia. Tavoitteista toinen on – vihdoinkin sitovat – pakkausmerkinnät. Tavoitteena on, että kuluttajilla olisi valintoja tehdessään enemmän tietoja. Emme silti halua ollenkaan vähätellä kuluttajansuojajärjestöjen tekemää arvokasta työtä, vaan päinvastoin edistää sitä.
Seuraavaksi haluaisin puuttua lyhyesti siihen, ettei asetuksessa todellakaan käsitellä kaikkia detergentteihin liittyviä kysymyksiä. En arvostele komission työtä, vaan viittaan kahteen tämän ja aiemman detergenttejä koskevan lainsäädännön ominaispiirteeseen. Kuten puheeni alussa totesin, ensimmäinen on kysymyksen taustalla oleva näkökulma: komission lähestymistapa on lainsäädännön porrastaminen. Toinen on tarve turvautua kolmanteen tahoon, tässä tapauksessa tieteelliseen komiteaan, lainsäädännön täytäntöön panemiseksi, mikä taas melkein riittää ensimmäisen perusteluksi.
Kun teimme asetukseen tarkistuksia, yritimme arvioida valiokunnalle uskottuja tehtäviä ja tuoda parlamentin tarkasteltavaksi ja äänestettäväksi vain ne, joita pidimme poliittisina. Halusimme jättää teknisemmät seikat sivuun. Esittelijä ja varjoesittelijät tekivät yhteistyötä tässäkin asiassa. Koska sekä teknisiä että poliittisia näkökulmia kuitenkin on ja koska ympäristövaliokunnan tekemä työ on todellakin ollut hedelmällistä ja saanut hyvin laajan kannatuksen, minun on vaikea ymmärtää, miksi jotkut kollegani ovat tehneet uusia tarkistuksia täysistunnossa, vaikken haluakaan kyseenalaistaa jokaisen oikeutta tehdä niin.
Minun on kuitenkin sanottava, että tuen tarkistuksia 47, 52, 53 ja 60, jotka kiistämättä ovat tärkeä lisä ja joilla nykyistä lainsäädäntöä täydennetään. Tunteeni tarkistuksia 56 ja 61 kohtaan taas ovat lähinnä neutraalit. Niillä vain muutetaan kohtien paikkaa asetuksen sisällä. Muita tarkistuksia vastustan jyrkästi. Lopuksi totean, etten vastusta niitä siksi, ettenkö olisi periaatteessa samaa mieltä niiden sisällöstä tai siksi, että niillä osittain romutetaan valiokunnassa saavutettu kompromissi. Vastustan niitä siksi, että jos ne hyväksytään, niillä ei saavutettaisi julkaistavan tekstin varmastikin tärkeintä tavoitetta eli turvallisuuden parantamista. Niillä vaarannettaisiin jo aiemmin mainitsemani yhtenäisyys, tarkoituksenmukaisuus ja käyttökelpoisuus, jotka ovat yhdenmukaiset tieteelliseen lähestymistapaan perustuvan lainsäädännön porrastamisen kanssa."@fi5
"Madame la Présidente, Monsieur le Commissaire, je ne voudrais pas utiliser mon temps de parole pour illustrer sur le plan technique le travail accompli et sa signification, parce que je crois que c'est suffisamment clair ; je ne le dis pas tant par présomption que par reconnaissance pour l'engagement évident des collègues de la commission de l'environnement, qui s'est manifesté surtout par la présentation de nombreux amendements. Je ne puis que les en remercier parce qu'il ne fait aucun doute qu'au-delà de l'objectif général d'introduire des concepts propres dans un rapport, la fin ultime a été d'améliorer le rapport et d'assurer son efficacité dans l'intérêt commun. De même, je me dois de remercier les rapporteurs fictifs de tous les groupes politiques pour leur sensibilité et leur disponibilité à rédiger pas moins de huit compromis reprenant des idées, des objectifs et des propositions.
À mon avis donc, le travail issu de la commission de l'environnement bénéficie d'un soutien beaucoup plus large que lorsque la Commission a présenté sa proposition au Parlement pour la première fois. Je le répète : je ne le dis pas par vanité, mais pour insister sur le mérite de tous les collègues impliqués dans ce rapport.
Certes, on ne peut affirmer que ce rapport couvre la question des détergents dans son intégralité ; il faut encore se pencher et s'exprimer sur certains aspects. Je pense à l'attitude à adopter vis-à-vis par exemple des phosphates, de la biodégradabilité en anaérobie des agents de surface ou, encore, aux niveaux à fixer pour la biodégradabilité des autres composants des détergents. Dès lors, tout le monde a vu de son devoir de fixer un délai dans lequel demander l'avis de la Commission sur le reste de la question. On peut toutefois dire que l'objectif principal du travail d'amendement de la proposition à l'examen, était de rendre le texte et les instruments qui y sont liés plus utilisables, plus fonctionnels et plus homogènes.
Telle a cependant été le mode opératoire et, dans le cadre de ce travail, il faut souligner qu'en plus de chercher à rendre les règles proposées plus utilisables, plus fonctionnelles et plus homogènes, on n'a pas manqué de poursuivre deux autres buts : un premier, attenant à la mise en œuvre d'une sensibilité pratique envers les petites et moyennes entreprises, manifestée surtout dans le contexte de la dérogation, sans oublier - nous en sommes sûrs - la recherche d'une plus grande protection de l'environnement, de la santé humaine et du bien-être des animaux. Un second, interne au système - finalement obligatoire - d'étiquetage, lié à la poursuite d'une plus grande conscientisation des consommateurs au moment de faire leur choix, sans faire de l'ombre au travail précieux des organisations œuvrant à la protection des consommateurs, mais au contraire en le valorisant.
Cela dit, je reviendrai un moment sur le fait que le règlement à l'examen n'aborde pas toutes les questions liées aux détergents et ce, non pour critiquer le travail de la Commission, mais pour insister sur deux autres aspects qui ont marqué l'émanation de cette législation et des précédentes : le premier - comme je l'ai dit au début de mon intervention - concerne l'approche du problème, dont le choix, de la part de la Commission, a été caractérisé par la mise en œuvre graduelle de la législation ; le second, qui justifie presque le premier, relève du recours nécessaire à un organisme tiers, dans ce cas-ci à un comité scientifique, pour assurer l'application de la législation.
Dans le travail d'amendement du règlement en question, on a tenté d'évaluer les tâches confiées à la commission et de rapporter celles qui ont un caractère politique, plutôt que technique, à cette Assemblée pour qu'elle puisse les examiner et les voter. Ce travail a par ailleurs été sanctionné par l'engagement conjoint du rapporteur et des rapporteurs fictifs. Dès lors, s'il y a bel et bien des aspects politiques et techniques - et il y en a -, et s'il est exact que le travail au sein de la commission de l'environnement a été fructueux et a fait l'objet d'un large consensus, le fait que certains collègues - sans toucher au droit subjectif de chacun - aient présenté d'autres amendements en plénière suscite la perplexité.
Quoi qu'il en soit, je dois dire que je suis d'accord avec les amendements 47, 52, 53 et 60, qui contribuent indiscutablement à compléter les dispositions actuelles. J'ajoute que je suis neutre vis-à-vis des amendements 56 et 61, qui ne font que déplacer des sujets à l'intérieur du règlement, tandis que je suis fortement opposé aux autres et ce - je conclus - non par rejet
de leur contenu, ni parce qu'ils sont en partie contraires à la position de la commission, mais parce que, s'ils étaient adoptés, ils ne parviendraient pas à atteindre l'objectif indéniable du texte, c'est-à-dire d'apporter une plus grande protection, mais compromettraient au contraire l'homogénéité, la facilité d'utilisation et la fonctionnalité dont j'ai parlé plus tôt, ce qui est en accord avec l'introduction graduelle de la législation basée sur une approche scientifique."@fr6
".
Madam President, Commissioner, I do not want to use my speaking time to give a technical account of the work carried out and its significance because I believe you are all familiar with that; this is certainly not presumption on my part but an acknowledgement of the clearly prodigious efforts of the members of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, manifested, first and foremost, in the tabling of a large number of amendments. I can only thank them for this, for there is no doubt that, over and above the general intention of introducing one’s own ideas into a report, the ultimate goal is to improve the report itself and its effectiveness in the common, general interest. Likewise, I cannot fail to thank the shadow rapporteurs from all the political groups for their sensitivity and for their goodwill in drafting at least eight compromise amendments to take account of concepts, objectives and proposals.
My personal opinion, therefore, is that the product of the work of the Committee on the Environment, which is now before the House, has much broader backing than might have been expected when the Commission first submitted its proposal to Parliament. As I said before, I am not saying this out of pride but in order to give credit to all the members of the committee who have worked on the report.
Of course, we cannot claim that the report covers all aspects of the issue of detergents. We still have to analyse and express a position on a number of points. We have to decide what line to take on phosphates, for example, what line to take on the anaerobic biodegradability of surfactants, and again, what level to set with regard to the biodegradability of other components of detergents. Incidentally, it therefore appeared necessary to all concerned to set a deadline within which to ask the Commission to express its opinion on the rest of the matter. It can be said, however, that our primary objective in amending the proposal in question was to make the text and related instruments more usable, more functional and more cohesive.
This, in any case, was the line we followed in our work. I must stress that, as well as seeking to make the rules proposed more usable, functional and cohesive, we took care to pursue two further objectives. The first was to employ practical sensitivity with regard to small and medium-sized enterprises, a particularly good example of this being the establishment of the derogation, without – we trust – giving any less consideration to the need to provide ever-increasing protection of the environment, public health and animal welfare. The second, in the context of the – at last binding – labelling system, concerns the goal of increasing the awareness of consumers when they make choices, without in any way detracting from the valuable work of consumer protection organisations but, on the contrary, enhancing it.
That said, I would like to focus briefly on the fact that the regulation in question certainly does not cover all the questions related to detergents, and I am not criticising the Commission’s work here but pointing out two further characteristic aspects of both this and previous provisions on detergents. The first – as I suggested at the start of my speech – is the underlying approach to the issue: the Commission took the approach of phasing in the legislation. The second, which almost justifies the first, is the need for recourse to a third body, in this case to a scientific committee, to implement the legislation.
When amending the regulation in question, we have attempted to assess the tasks entrusted to the committee and bring those considered to be political rather than technical before the House for it to study and vote on. The rapporteur and the shadow rapporteurs worked together to achieve this undertaking too. Since, however, there are both technical and political aspects – and there are – and since it is true that the work carried out in the Committee on the Environment has been productive and enjoyed remarkably broad support, then I find it difficult to understand why some of my colleagues, without wishing to undermine everyone’s individual right to do so, have tabled further amendments in plenary.
In any case, in this regard, I have to say that I support Amendments Nos 47, 52, 53 and 60, which indisputably make additional important contributions which complement the current provisions. I also have to say that my feelings are essentially neutral as regards Amendments Nos 56 and 61, which merely change the position of points within the regulation itself, whereas I have to express firm rejection of the remaining amendments, certainly not – to conclude – because I disapprove of their content in principle, nor even because they partially belie the consensus expressed in committee, but because, should they be accepted, they would not achieve what is undeniably the desired objective of the text to be issued, namely providing better protection, but would compromise the cohesiveness, functionality and usability which I mentioned earlier, which is consistent with that phasing-in of the legislation that is based on the scientific approach."@lv10
".
Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de commissaris, ik wil mijn spreektijd niet gebruiken om een technische toelichting te geven op de verrichte werkzaamheden en het belang ervan. Mijns inziens zijn die namelijk al genoegzaam bekend. Dat zeg ik niet uit verwaandheid; ik erken daarmee juist de onmiskenbare, grote inzet van mijn collega’s in de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid, die zich in de eerste plaats heeft gemanifesteerd in talloze amendementen. Ik kan niet anders dan mijn collega’s daarvoor bedanken, want achter de algemene bedoeling om eigen ideeën in een verslag te introduceren, ligt ongetwijfeld het uiteindelijke doel, namelijk om dat verslag zelf en de doeltreffendheid ervan te verbeteren, in het gemeenschappelijk, algemeen belang. Ook wil ik uiteraard de schaduwrapporteurs uit alle fracties bedanken voor de wijsheid en de beschikbaarheid die zij getoond hebben in het opstellen van maar liefst acht compromisteksten, waarin ideeën, doelen en voorstellen zijn opgenomen.
Ik wil verder in alle bescheidenheid opmerken dat het verslag dat de Milieucommissie aan het Parlement voorlegt, veel meer steun geniet dan verwacht had kunnen worden op het moment dat de Commissie haar voorstel in het Parlement ter tafel legde. Nogmaals, ik zeg dit niet om mijzelf op de borst te kloppen, maar om alle collega’s die aan dit verslag gewerkt hebben de eer te geven die hun toekomt.
Toegegeven, dit verslag kan geen uitputtende behandeling genoemd worden van de problematiek rond detergentia; een aantal aspecten moet nog geanalyseerd worden en over diverse punten moeten we nog een standpunt formuleren. Ik denk hierbij aan het standpunt dat we moeten innemen ten opzichte van bijvoorbeeld fosfaten of ten opzichte van de anaërobe biologische afbreekbaarheid van oppervlakteactieve stoffen. Een ander voorbeeld is ons standpunt over de vraag welke limiet we moeten vaststellen voor de biologische afbreekbaarheid van de andere bestanddelen van detergentia. Overigens werd het daarom door alle betrokkenen noodzakelijk geacht een termijn vast te stellen waarbinnen de Commissie gevraagd kan worden naar haar mening over de overige aspecten. Men kan echter zeggen dat de amendementen op het onderhavige verslag, in de eerste plaats ten doel hadden de tekst en de betreffende instrumenten bruikbaarder, functioneler en samenhangender te maken.
Dit is in elk geval de achterliggende gedachte geweest bij onze werkzaamheden. Ik moet in dat verband onderstrepen dat wij niet alleen gestreefd hebben naar een betere bruikbaarheid, functionaliteit en logische samenhang
van de voorgestelde regels, maar ook naar de verwezenlijking van twee uiteindelijke doelstellingen. Het eerste doel is dat het beleid inzake kleine en middelgrote ondernemingen met gezond verstand wordt gevoerd. Dit is vooral zichtbaar in de voorgestelde ontheffing, die evenwel – naar onze mening – niet ten koste gaat van het terechte streven naar een steeds betere bescherming van het milieu, de menselijke gezondheid en het dierwelzijn. De tweede doelstelling, in het kader van het – eindelijk verplichte – etiketteringssysteem, is de consument in staat te stellen een bewustere keuze te maken, zonder dat daarmee ook maar iets wordt afgedaan aan het waardevolle werk van consumentenorganisaties – integendeel, dat moet er juist door versterkt worden.
Dit gezegd hebbende, wil ik nu kort stilstaan bij het feit dat in de onderhavige verordening alle vraagstukken die met detergentia samenhangen allerminst uitputtend aan de orde komen. Dit zeg ik niet om kritiek uit te oefenen op het werk van de Commissie, maar om te wijzen op nog twee andere kenmerken van zowel deze als eerdere regelgeving. Het eerste kenmerk – zoals ik aan het begin van mijn betoog al opgemerkt heb – is de gedachte
achter de aanpak van het probleem, namelijk dat de Commissie gekozen heeft voor geleidelijke invoering van de regeling. Het tweede kenmerk, dat bijna een rechtvaardiging vormt van het eerste, is dat er noodzakelijkerwijs een beroep gedaan wordt op het werk van een derde instantie, in dit geval een wetenschappelijk comité, om diezelfde regeling ten uitvoer te leggen.
In de amendementen op deze verordening hebben wij getracht om de taken die worden overgedragen aan voornoemd comité te beoordelen, en om de besluiten die niet zozeer technisch als wel politiek van aard zijn, aan het onderzoek en het oordeel van het Parlement te onderwerpen; ook daaraan is gezamenlijk gewerkt door de rapporteur en de schaduwrapporteurs. Aangezien er echter zowel technische als politieke aspecten zijn en aangezien het werk in de Milieucommissie vruchtbaar en opmerkelijk eensgezind is geweest, begrijp ik niet dat enkele collega’s vervolgens nog eens amendementen hebben ingediend in het plenum, al wil ik hun het recht daartoe natuurlijk niet ontzeggen.
Hoe dan ook, ik kan in dit verband meedelen dat ik de amendementen 47, 52, 53 en 60 kan onderschrijven, aangezien deze ontegenzeggelijk een belangrijke aanvulling vormen op de huidige bepalingen. Bovendien kan ik meedelen dat ik grotendeels neutraal sta tegenover de amendementen 56 en 61, die zich ertoe beperken de plaats van bepaalde punten in de verordening zelf te veranderen. Ik ben het daarentegen volstrekt oneens met de overige amendementen, en dat – om af te ronden – niet zozeer omdat ik het op voorhand oneens ben met hun inhoud en ook niet omdat zij gedeeltelijk in strijd zijn met hetgeen in de parlementaire commissie is goedgekeurd, maar omdat zij, als zij zouden worden aangenomen, niet zouden bereiken wat ontegenzeggelijk het doel is van de uit te vaardigen tekst, namelijk een betere bescherming. Zij zouden, integendeel, een bedreiging vormen voor de logische samenhang, functionaliteit en bruikbaarheid waarnaar ik eerder al verwezen heb, en die in overeenstemming is met de op de wetenschappelijke benadering gebaseerde geleidelijke invoering van de wetgeving"@nl2
"Senhora Presidente, Senhor Comissário, não pretendo usar o meu tempo de palavra para apresentar no plano técnico o trabalho realizado e o seu significado, pois penso que isso é já sobejamente conhecido; isto não corresponde de modo algum a uma atitude de presunção da minha parte mas antes ao reconhecimento dos manifestos e prodigiosos esforços dos colegas da Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor, que se traduziram, antes de mais, na apresentação de um grande número de alterações. Só me resta agradecer-lhes por isso, pois não há dúvida de que, independentemente do objectivo geral de introduzir as nossas próprias ideias num relatório, o objectivo final consiste em melhorar esse mesmo relatório e a sua eficácia no interesse geral e comum. De igual modo, não posso deixar de agradecer aos relatores-sombra de todos os grupos políticos pela sua sensibilidade e pela disponibilidade demonstrada na elaboração de, pelo menos, oito alterações de compromisso, por forma a abarcar conceitos, objectivos e propostas.
Por conseguinte, a minha opinião pessoal é que o resultado do trabalho efectuado na Comissão do Meio Ambiente, que é neste momento submetido à apreciação desta assembleia, tem um apoio muito maior do que se podia imaginar quando a Comissão apresentou pela primeira vez a sua proposta ao Parlamento. Como já disse antes, não estou a dizer isto por imodéstia mas sim para que seja dado o devido crédito a todos os membros da comissão que trabalharam neste relatório.
Evidentemente, não podemos pretender que este relatório abranja todos os aspectos inerentes à questão dos detergentes. Ainda temos de analisar e dar o nosso parecer sobre uma série de pontos. Temos de tomar uma decisão quanto à linha a seguir no que respeita aos fosfatos, por exemplo, sobre a linha seguir no que respeita à biodegradabilidade anaeróbica dos tensioactivos, ou ainda, quanto ao nível a estabelecer no que se refere à biodegradabilidade de outros componentes dos detergentes. A propósito, pareceu necessário a todas as pessoas envolvidas fixar um prazo para a Comissão dar a sua opinião sobre o resto da questão. No entanto, podemos dizer que o nosso principal objectivo ao alterar a proposta em análise foi tornar o texto e os instrumentos conexos mais práticos, mais funcionais e mais orgânicos.
Seja como for, esta foi a linha de orientação que seguimos no nosso trabalho. Devo salientar que, a par de procurarmos tornar as regras propostas mais práticas, funcionais e orgânicas, não deixámos de tentar alcançar dois objectivos. O primeiro dizia respeito à utilização de uma sensibilidade prática em relação às pequenas e médias empresas, sendo um bom exemplo disso a criação da derrogação, sem – esperemos – por isso se prestar menos atenção à necessidade de garantir uma protecção cada vez maior do ambiente, da saúde pública e do bem-estar dos animais. O segundo objectivo, no contexto – finalmente obrigatório – do sistema de rotulagem, prende-se com uma maior consciencialização dos consumidores quando fazem as suas escolhas, sem de algum modo ensombrar, mas antes valorizar, o precioso trabalho das organizações de protecção aos consumidores.
Dito isto, gostaria de voltar por um momento ao facto de o regulamento em análise não abranger certamente todas as questões relacionadas com detergentes, e com isto não pretendo criticar o trabalho da Comissão, mas sim chamar a atenção para dois novos aspectos característicos tanto desta como das anteriores legislações sobre detergentes. O primeiro – tal como sugeri no início da minha intervenção – é a
da questão: a Comissão optou pelo carácter gradual na implementação da legislação. O segundo, que quase justifica o primeiro, é a necessidade de recorrer a um terceiro organismo, neste caso concreto a um comité científico, para se proceder à implementação da legislação.
No trabalho de alteração do regulamento em questão houve tendência para avaliar as funções confiadas a esse comité e para levar as funções consideradas políticas, e não técnicas, à análise e à votação do Parlamento. O relator e os relatores-sombra trabalharam em conjunto para conseguir este resultado. No entanto, uma vez que existem tanto aspectos técnicos como aspectos políticos – e existem de facto – e uma vez que é verdade que o trabalho realizado na Comissão do Meio Ambiente foi produtivo e objecto de um amplo consenso, custa-me a compreender, sem com isso pretender subestimar o direito individual que cada pessoa tem de proceder dessa maneira, por que razão alguns colegas apresentaram novas alterações em sessão plenária.
No entanto, sobre esta matéria, devo dizer que concordo com as alterações 47, 52, 53 e 60 que, indiscutivelmente, contribuem com novos e importantes aspectos, que vêm complementar as medidas existentes. Devo também dizer que sou essencialmente neutro no que respeita às alterações 56 e 61, que se limitam a deslocar certos pontos no interior do próprio regulamento, mas tenho de manifestar uma forte discordância em relação às restantes alterações, não certamente – para terminar – por não concordar, em princípio, com o seu conteúdo nem tão pouco pelo facto de elas contradizerem em parte o consenso expresso em comissão, mas sim porque, no caso de serem aceites, não garantiriam aquilo que é, inegavelmente, o objectivo pretendido do texto que irá ser emanado, a saber, garantir uma maior protecção, iriam sim comprometer o carácter prático, funcional e orgânico a que já fiz referência anteriormente, em sintonia com a implementação gradual da legislação que se baseia na perspectiva científica."@pt11
".
Fru talman, herr kommissionär! Jag tänker inte utnyttja den tid som står till mitt förfogande till att beskriva det arbete som utförts och vad det innebär i tekniska termer. Det är förmodligen redan tillräckligt välbekant. Detta säger jag inte för att skryta, utan för att peka på det omfattande arbete mina kolleger i miljöutskottet lagt ned och framför allt det engagemang de visat i sina många ändringsförslag. Jag vill tacka dem för det, för oavsett det generella målet att införa de egna idéerna i ett betänkande kan det inte råda någon tvekan om att slutmålet varit att förbättra själva betänkandet och dess effektivitet när det gäller att skydda medborgarnas intressen. Jag måste också tacka skuggföredragandena från samtliga politiska grupper för deras förståelse och deras beredvillighet att hjälpa till. De utarbetade minst åtta kompromissändringsförslag, vilkas olika idéer, målsättningar och förslag har upptagits.
Enligt min egen ödmjuka uppfattning har följaktligen den text som lämnade utskottet för miljö för att landa i kammaren ett betydligt allmännare stöd än man hade kunnat vänta sig när kommissionen lämnade sitt förslag till parlamentet. Detta är som sagt inte något jag säger för att framhäva mig själv, utan för att framhålla det förtjänstfulla arbetet från alla de kolleger som har engagerat sig i detta betänkande.
Man kan naturligtvis inte säga att betänkandet är uttömmande när det gäller problemen i samband med tvättmedel. Fortfarande måste vi lyfta fram flera aspekter som vi måste uttala oss om. Jag tänker till exempel på hur vi skall ställa oss till fosfaterna, hur vi skall ställa oss till den anaeroba nedbrytbarheten för ytaktiva ämnen eller de gränsvärden som skall bestämmas för nedbrytbarheten för tvättmedlens övriga komponenter. Det är bland annat därför som alla är överens om att vi måste ge kommissionen en tidsfrist för att komplettera sitt förslag. Man kan säga att det som varit viktigt i arbetet med ändringsförslagen har framför allt varit strävan att göra förslaget till resolution och dess slutsatser mera användbara, funktionella och organiska till sin utformning.
Detta har varit strategin för arbetet. Inom ramen för det arbetet har det emellertid också funnits en strävan att uppnå ytterligare två mål, förutom att göra de föreslagna normerna mera användbara, funktionella och organiska: det första målet är att i praktiken ta större hänsyn till de små och medelstora företagen, något som framför allt kommer till uttryck genom undantagsinstitutet, förhoppningsvis utan att vi gör avsteg från skyldigheten att hela tiden förstärka miljöskyddet, skyddet av människors hälsa och djurens välfärd. Det andra målet gäller systemet för märkning, som äntligen blir obligatoriskt. Det målet gäller strävan efter en större medvetenhet från konsumenternas sida när de gör sina val, utan att man därför på minsta sätt förringar, utan snarare förstärker, det viktiga arbete som utförs av de organisationer som verkar för att skydda konsumenterna.
Låt mig emellertid återkomma ett ögonblick till det faktum att den förordning som behandlas sannerligen inte är heltäckande när det gäller de komplexa frågeställningarna i samband med tvättmedel. Detta säger jag inte för att kritisera kommissionens arbete, utan snarare för att peka på ytterligare två aspekter som hänger samman med det, men även med tidigare regler om tvättmedel: den första, som jag nämnde i början av mitt inlägg, var kommissionens strategi när det gäller att ta itu med problemet, en strategi som gick ut på en gradvis tillämpning av normerna. Den andra, som nästan motiverar den första, är nödvändigheten av att låta en utomstående organisation genomföra själva tillämpningen, i det här speciella fallet en vetenskaplig kommitté.
I arbetet med ändringsförslagen till förordningen har vi försökt värdera de förslag som skickats till utskottet och att lägga fram dem som bedömdes som politiska, och inte tekniska, för behandling i parlamentet. Detta är dessutom en arbetsmetod som godkänts av föredraganden och skuggföredragandena. Om därför de båda aspekter som angavs ovan är sanna – vilket de är – och om det är sant att arbetet i utskottet för miljö har varit fruktbart och samstämmigheten stor, så väcker det förvåning att vissa kolleger har lagt fram ytterligare ändringsförslag i kammaren. Detta sagt utan att jag vill beröva dem deras rätt att ha en egen åsikt.
Men låt mig i det sammanhanget säga att jag instämmer i ändringsförslagen 47, 52, 53 och 60, som utan tvekan tillför ytterligare viktiga aspekter. Däremot förhåller jag mig i stort sett neutral när det gäller ändringsförslagen 56 och 61, som enbart flyttar olika argument inom ramen för förordningen, medan jag måste uttrycka ett kraftig avståndstagande från resterande ändringsförslag. Inte på grund av att jag à priori vill förneka deras innehåll. Inte heller på grund av att de delvis strider mot den eniga uppfattning som uttryckts i utskottet, utan snarare på grund av att det inte är självklart att de skulle förstärka skyddet i texten om de skulle antas. De skulle snarare äventyra den organiska helhet, funktionalitet och användbarhet som jag nämnde tidigare och som bygger på ett gradvis införande av ny lagstiftning, grundad på en vetenskaplig strategi."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"ratio"11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples