Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-04-09-Speech-3-233"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030409.5.3-233"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, I apologise to Mr Morillon for not being here when he opened the debate.
This report could hardly be more timely. If – as seems likely – US and British Forces are now in control of Baghdad, then the debate on the aftermath of war and its lessons can now commence. Unlike its predecessors, the current American administration shows little interest in a strong and united Europe. Our weakness has been cruelly exposed and the onus is on the EU to develop a security strategy which may help us reshape transatlantic relations. Liberal Democrats in this House welcome the Morillon report as an important contribution to this process.
Europe's divisions over Iraq have been a stark reminder of our failure to speak with one voice on security policy, and yet we should not forget that Europe does have a single trade policy, a common development policy and an embryonic European diplomatic corps in the form of the Commission's offices around the world. These are powerful instruments and would be all the more so if combined as part of an integrated foreign policy. Our foreign policy is incoherent because it is split between three Commissioners, the Council presidency and a Council High Representative, and because some Member States deny our essential commonality of interests in foreign policy, or forbid the Commission to play a central executive role. Without a common defence policy, Europe will still lack the military muscle needed for a credible common foreign policy. With combined defence spending less than half of that of the USA, it is clear the EU is not spending enough on defence, nor would our citizens be likely to welcome much higher levels of spending. So it is not enough simply to spend more: we need to spend better, especially on key requirements such as strategic airlift, precision guided weapons and air tankers. That is why the Liberal Group supports the establishment of an armaments and research agency to coordinate defence spending. What we want is to achieve better value for money, and if EU countries agree that military equipment made outside the EU best meets our needs and provides best value for money, we should not choose a European option in a misguided attempt at protectionism. That would be to repeat the mistakes of the common agricultural policy. Better defence spending must be accompanied by stronger decision-making. By sending to the European Convention, through General Morillon's report, a clear and united message in favour of a strong and effective security and defence policy, Parliament can hope to influence its deliberations. Having one external affairs representative, based in the Commission but supplemented with resources and expertise from the Member States, will go a long way towards connecting the disparate elements of foreign and security policy.
We also need greater flexibility in launching and conducting crisis management operations, if necessary by greater recourse to constructive abstention. While there are clearly reservations about this, introducing a collective defence clause in the new Constitutional Treaty, similar to that under the Western European Union Treaty, also seems a necessary step. It may be that progress towards these goals cannot be made at once with the 15, let alone with 25 Member States. That is why I welcome the Belgian Government's initiative for a meeting later this month with France, Germany and Luxembourg, on defence policy. Progress in European integration is often only achieved by a group of determined countries pressing ahead, with others joining later. Nonetheless I insist that enhanced cooperation on defence must remain open to all governments who wish to join, and that the British Government in particular, given its military capability and experience, will do so.
In conclusion, a European security and defence policy can usefully complement the collective security provided by NATO as long as there is rationalisation of arms procurement, added value in the form of a doctrine based on conflict prevention and crisis management and backed by the credible threat of military action, and a more coherent and unified approach to security policy. Let our security and defence policy be forged on the anvil of hope from the steel of our embarrassment over Iraq."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg undskylder over for hr. Morillon, at jeg ikke var her, da han indledte debatten.
Betænkningen kunne næsten ikke være kommet mere rettidig. Hvis de amerikanske og britiske styrker, som det forlyder, nu næsten har kontrol over Baghdad, kan debatten om eftervirkningerne af krigen og den lære, som vi kan drage heraf, nu begynde. Ulig sine forgængere viser den nuværende amerikanske regering kun ringe interesse for et stærkt og forenet Europa. Vores svaghed er blevet grusomt udstillet, og EU er nu forpligtet til at udvikle en sikkerhedsstrategi, som kan hjælpe os med at genoprette de transatlantiske forbindelser. Den Liberale Gruppe her i Parlamentet hilser hr. Morillons betænkning velkommen som et vigtigt bidrag til denne proces.
Europas splittelse i forbindelse med Irak har været en klar påmindelse om vores manglende evne til at tale med én stemme i sikkerhedspolitik, men alligevel må vi ikke glemme, at EU har en fælles handelspolitik, en fælles udviklingspolitik og et vordende europæisk diplomatisk korps i form af Kommissionens kontorer rundt omkring i verden. Det er magtfulde instrumenter, og de ville blive endnu mere magtfulde, hvis de blev kombineret som led i en integreret udenrigspolitik. EU's udenrigspolitik er usammenhængende, fordi den er opdelt mellem tre kommissærer, formandskabet for Rådet og Rådets højtstående repræsentant, og fordi nogle medlemsstater afviser vores betydelige fælles interesse i udenrigspolitik eller forbyder Kommissionen at spille en central udøvende rolle. Uden en fælles forsvarspolitik vil EU stadig mangle den militære muskel, der er nødvendig for at skabe en troværdig fælles udenrigspolitik. EU's samlede forsvarsudgifter er på under halvdelen af USA's udgifter, hvilket betyder, at EU ikke bruger nok på forsvar, men borgerne ville heller ikke hilse ret meget højere forsvarsudgifter velkommen. Det er således ikke tilstrækkeligt blot at øge udgifterne. Vi skal bruge pengene bedre, særlig på centrale behov, såsom strategisk lufttransport, præcisionsstyret ammunition og tankfly. Derfor støtter Den Liberale Gruppe oprettelsen af et forsvarsmateriel- og forskningsagentur, der skal koordinere forsvarsudgifterne. Vi ønsker at få større valuta for pengene, og hvis EU-landene bliver enige om, at forsvarsmateriel, der er produceret uden for EU, opfylder vores behov bedst og giver større valuta for pengene, skal vi ikke vælge europæisk fremstillet materiel i et misforstået forsøg på protektionisme. Det ville være at gentage fejltagelserne i den fælles landbrugspolitik. En bedre anvendelse af forsvarsudgifterne skal ledsages af en stærkere beslutningstagning. Ved gennem general Morillons betænkning at sende Det Europæiske Konvent en klar og enstemmig meddelelse, hvor man går ind for en stærk og effektiv sikkerheds- og forsvarspolitik, håber Parlamentet at påvirke drøftelserne i konventet. Hvis man får en repræsentant for eksterne anliggender med base i Kommissionen, men som suppleres med ressourcer og ekspertise fra medlemsstaterne, er det et stort skridt henimod at samle de spredte elementer i udenrigs- og sikkerhedspolitikken.
Vi har også brug for større fleksibilitet til iværksættelse og gennemførelse af krisestyringsoperationer eventuelt gennem større anvendelse af princippet om "konstruktiv stemmeafholdelse". Selv om der er klare forbehold over for dette, synes tilføjelsen af en klausul om kollektivt forsvar i den nye forfatningstraktat i lighed med klausulen i traktaten om Den Vesteuropæiske Union også at være et nødvendigt skridt. Det er muligt, at udviklingen hen imod disse mål ikke kan ske med det samme med 15 medlemsstater, og slet ikke med 25 medlemsstater. Derfor glæder jeg mig over den belgiske regerings initiativ til at afholde et møde senere på måneden med Frankrig, Tyskland og Luxembourg om forsvarspolitik. Der kan ofte kun ske fremskridt i den europæiske integration, hvis en gruppe beslutsomme lande presser på, og andre kommer til senere. Ikke desto mindre understreger jeg, at et øget forsvarssamarbejde skal være åbent for alle regeringer, som ønsker at deltage, og det vil den britiske regering forhåbentlig med dens militære kapacitet og erfaring.
Til sidst vil jeg sige, at en europæisk sikkerheds- og forsvarspolitik er et hensigtsmæssigt supplement til den fælles sikkerhed, som NATO yder, hvis indkøb af våben samtidig rationaliseres, der tilføres værdi i form af en doktrin baseret på konfliktforebyggelse og krisestyring, og det underbygges af den mulige trussel om militær aktion og en mere sammenhængende og fælles strategi for sikkerhedspolitik. Lad os smede EU's sikkerheds- og forsvarspolitik på håbets ambolt af stålet fra vores forlegenhed i forbindelse med Irak."@da1
"Herr Präsident, ich möchte mich bei Herrn Morillon dafür entschuldigen, dass ich bei seiner Eröffnung der Aussprache nicht anwesend war.
Dieser Bericht könnte aktueller nicht sein. Wenn – was wahrscheinlich ist – die US-amerikanischen und britischen Streitkräfte nun die Kontrolle von Bagdad übernommen haben, dann kann nunmehr die Debatte über die Auswirkungen des Krieges und die daraus zu ziehenden Lehren beginnen. Im Gegensatz zu ihren Vorgängern zeigt die derzeitige US-Regierung nur geringes Interesse an einem starken und vereinten Europa. Unsere Schwäche ist auf grausame Weise bloßgelegt worden, und es ist nun die Pflicht der EU, eine Sicherheitsstrategie zu entwickeln, die uns bei der Neubestimmung der transatlantischen Beziehungen behilflich sein kann. Die Abgeordneten der Fraktion der Liberalen und Demokratischen Partei in diesem Hause begrüßen den Bericht von Herrn Morillon als wichtigen Beitrag zu diesem Prozess.
Die europäischen Meinungsverschiedenheiten zum Thema Irak haben uns deutlich vor Augen geführt, dass wir nicht in der Lage sind, in sicherheitspolitischen Fragen mit einer Stimme zu sprechen, und dennoch sollten wir nicht vergessen, dass Europa über eine gemeinsame Handelspolitik, eine gemeinsame Entwicklungspolitik sowie über ein gerade entstehendes diplomatisches Korps in Form der Kommissionsbüros in aller Welt verfügt. Dies sind mächtige Instrumente, die noch viel mächtiger sein könnten, wenn sie als Teil einer integrierten Außenpolitik miteinander verbunden würden. Unsere Außenpolitik ist inkohärent, weil sie auf drei Kommissionsmitglieder, die Ratspräsidentschaft und den Hohen Vertreter des Rates verteilt ist und weil einige Mitgliedstaaten abstreiten, dass wir über grundlegende gemeinsame Interessen im Bereich der Außenpolitik verfügen, oder der Kommission untersagen, eine zentrale Führungsrolle zu übernehmen. Ohne eine gemeinsame Verteidigungspolitik wird es Europa an dem für eine glaubwürdige gemeinsame Außenpolitik benötigten militärischen Einfluss fehlen. Unsere gemeinsamen Verteidigungsausgaben belaufen sich auf weniger als die Hälfte der Ausgaben der USA und machen deutlich, dass die EU weder genug in die Verteidigung investiert noch unsere Bürger höhere Verteidigungsetats begrüßen würden. Es reicht also nicht aus, einfach mehr zu investieren: wir müssen die Mittel effektiver einsetzen, insbesondere für grundlegende Erfordernisse wie strategische Lufttransporte, Präzisionslenkwaffen und Tankflugzeuge. Aus diesem Grunde unterstützt die Fraktion der Liberalen die Einrichtung einer Agentur für Rüstung und Forschung zur Kontrolle der Verteidigungsausgaben. Wir wollen kostengünstiger beschaffen, und wenn die EU-Staaten ebenfalls der Auffassung sind, dass außerhalb der EU produzierte Rüstungsgüter unseren Anforderungen gerecht werden und am kostengünstigsten sind, dann sollten wir nicht in einem fehlgeleiteten Anflug von Protektionismus die europäische Option wählen. Auf diese Weise würden wir die Fehler der Gemeinsamen Agrarpolitik wiederholen. Effektivere Verteidigungsausgaben müssen mit einer stärkeren Entscheidungsfindung einhergehen. Das Parlament kann mit seiner eindeutigen und einhelligen Botschaft zugunsten einer starken und wirksamen Sicherheits- und Verteidigungspolitik an den Europäischen Konvent in Form des Berichts von General Morillon hoffen, Einfluss auf die Erörterungen zu nehmen. Durch die Ernennung eines einzigen Vertreters für auswärtige Angelegenheiten, der aus den Reihen der Kommission stammt, aber zusätzliche Mittel und Know-how aus den Mitgliedstaaten erhält, werden wir umfangreiche Fortschritte bei der Verknüpfung der grundverschiedenen Elemente im Bereich der Außen- und Sicherheitspolitik erzielen können.
Zudem müssen wir mehr Flexibilität bei der Einleitung und Durchführung von Operationen zur Krisenbewältigung an den Tag legen und dafür falls erforderlich in größerem Maße auf die konstruktive Stimmenthaltung zurückgreifen. Es gibt zwar deutliche Vorbehalte gegen diese Möglichkeit, doch die Einführung einer Klausel zur kollektiven Verteidigung in den neuen Verfassungsvertrag, ähnlich der im Vertrag über die Westeuropäische Union enthaltenen Klausel, scheint sich ebenfalls als notwendig zu erweisen. Möglicherweise können diesbezügliche Fortschritte nicht sofort mit allen 15 Mitgliedstaaten, geschweige denn mit 25 Mitgliedstaaten erzielt werden. Daher begrüße ich die Initiative der belgischen Regierung, in diesem Monat ein Treffen mit Frankreich, Deutschland und Luxemburg zu Fragen der Verteidigungspolitik zu veranstalten. Fortschritte für die europäische Integration können häufig nur durch den entschlossenen Einsatz einer Gruppe von entschlossenen Ländern erzielt werden, die eine Angelegenheit voranbringt und der sich später weitere Länder anschließen. Nichtsdestotrotz vertrete ich nachdrücklich die Auffassung, dass eine stärkere Zusammenarbeit in Verteidigungsfragen allen Regierungen, die sich daran beteiligen möchten, weiterhin offen stehen muss und dass sich insbesondere die britische Regierung aufgrund ihrer militärischen Kapazitäten und Erfahrungen darum bemühen wird.
Abschließend möchte ich darauf hinweisen, dass eine europäische Sicherheits- und Verteidigungspolitik die durch die NATO garantierte kollektive Sicherheitsstruktur sinnvoll ergänzen kann, solange es eine Rationalisierung der Rüstungsbeschaffung, einen Mehrwert in Form einer Doktrin auf der Grundlage von Konfliktvermeidung und Krisenbewältigung sowie einer glaubwürdigen Androhung militärischer Maßnahmen und einen einheitlicheren und gemeinsamen Ansatz für die Sicherheitspolitik gibt. Lassen Sie uns unsere Sicherheits- und Verteidigungspolitik auf dem Amboss der Hoffnung und aus dem Stahl unserer Scham mit Blick auf den Irak schmieden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, ζητώ συγγνώμη από τον κ. Morillon για την απουσία μου κατά την εναρκτήρια ομιλία του.
Η υπό συζήτηση έκθεση δύσκολα θα μπορούσε να είναι περισσότερο επίκαιρη. Εάν –όπως υπονοεί η έκθεση– οι ένοπλες δυνάμεις των ΗΠΑ και της Βρετανίας έχουν πλέον αποκτήσει σχεδόν τον έλεγχο της Βαγδάτης, τότε η συζήτηση σχετικά με την περίοδο μετά τον πόλεμο και τα διδάγματα που πρέπει να αντληθούν μπορεί τώρα να ξεκινήσει. Αντίθετα από τους προκατόχους της, η σημερινή αμερικανική κυβέρνηση φαίνεται να ενδιαφέρεται πολύ λίγο για μια ισχυρή και ενωμένη Ευρώπη. Η αδυναμία μας έχει εκτεθεί με ωμό τρόπο, ενώ στην ΕΕ ανήκει το καθήκον να αναπτύξει μια στρατηγική ασφάλειας η οποία μπορεί να μας βοηθήσει να αναμορφώσουμε τις διατλαντικές σχέσεις. Οι Φιλελεύθεροι Δημοκράτες στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο χαιρετίζουν την έκθεση Morillon ως μια σημαντική συνεισφορά σε αυτήν τη διαδικασία.
Οι εσωτερικές διαφορές της Ευρώπης σχετικά με το ζήτημα του Ιράκ μάς υπενθύμισαν με σαφή τρόπο την αδυναμία μας να έχουμε ενιαία φωνή στα ζητήματα πολιτικής ασφαλείας· ωστόσο, δεν πρέπει επίσης να ξεχνούμε ότι η Ευρώπη έχει όντως ενιαία εμπορική πολιτική, κοινή αναπτυξιακή πολιτική και ένα ευρωπαϊκό διπλωματικό σώμα σε εμβρυϊκό στάδιο, με τη μορφή των γραφείων της Επιτροπής ανά τον κόσμο. Αυτά είναι ισχυρά μέσα, ενώ θα μπορούσαν να είναι ακόμη πιο ισχυρά εάν συνδυάζονταν στο πλαίσιο μιας ολοκληρωμένης εξωτερικής πολιτικής. Η εξωτερική μας πολιτική είναι αντιφατική διότι είναι μοιρασμένη μεταξύ τριών Επιτρόπων, της Προεδρίας του Συμβουλίου και ενός Υπάτου Εκπροσώπου του Συμβουλίου και διότι ορισμένα κράτη μέλη αρνούνται το γεγονός ότι έχουμε ουσιαστικά κοινά συμφέροντα στον τομέα της εξωτερικής πολιτικής, ή απαγορεύουν στην Επιτροπή να διαδραματίζει κεντρικό εκτελεστικό ρόλο. Χωρίς μια κοινή αμυντική πολιτική, η Ευρώπη θα συνεχίσει να μην διαθέτει την αναγκαία στρατιωτική ισχύ προκειμένου να έχει μια αξιόπιστη κοινή εξωτερική πολιτική. Με τις συνολικές αμυντικές δαπάνες να ανέρχονται στο ήμισυ σχεδόν των αντιστοίχων δαπανών των ΗΠΑ, είναι σαφές ότι η ΕΕ δεν δαπανά αρκετά χρήματα στην άμυνά της, ενώ και οι πολίτες μας δεν είναι πιθανόν ότι θα χαιρέτιζαν με ενθουσιασμό μια περαιτέρω αύξηση των δαπανών. Συνεπώς, το ζήτημα δεν είναι απλώς η αύξηση των δαπανών: πρέπει να βελτιωθεί η ποιότητα των δαπανών, κυρίως σε τομείς στρατηγικής σημασίας, όπως στρατηγική δυνατότητα εναέριας μεταφοράς, τα τηλεχειριζόμενα όπλα ακριβείας και τα αεροπλάνα ανεφοδιασμού εν πτήση. Γι’ αυτό και η Ομάδα των Φιλελευθέρων στηρίζει τη δημιουργία μιας υπηρεσίας εξοπλισμών και έρευνας για τον συντονισμό των αμυντικών δαπανών. Στόχος μας είναι η επίτευξη μεγαλύτερης προστιθέμενης αξίας, ενώ, εάν οι χώρες της ΕΕ συμφωνήσουν ότι τα συστήματα αμυντικών εξοπλισμών που κατασκευάζονται εκτός της ΕΕ ανταποκρίνονται καλύτερα στις ανάγκες μας και μας παρέχουν μεγαλύτερη προστιθέμενη αξία, δεν πρέπει να επιλέξουμε μια ευρωπαϊκή λύση σε μια ατυχή προσπάθεια προστατευτισμού. Κάτι τέτοιο θα συνεπαγόταν την επανάληψη των λαθών της κοινής γεωργικής πολιτικής.
Η βελτίωση της ποιότητας των αμυντικών δαπανών πρέπει να συνοδεύεται από αυξημένο σθένος στη λήψη αποφάσεων. Στέλνοντας στην Ευρωπαϊκή Συνέλευση, μέσω της έκθεσης του στρατηγού Morillon, ένα σαφές και ενωμένο μήνυμα υπέρ μιας ισχυρής και αποτελεσματικής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας, το Κοινοβούλιο μπορεί να ελπίζει ότι θα επηρεάσει τις διαβουλεύσεις της. Η ύπαρξη ενός εκπροσώπου για θέματα εξωτερικών σχέσεων, ο οποίος θα έχει την έδρα του στην Επιτροπή, αλλά θα συνεπικουρείται με τη χρήση πόρων και εμπειρογνωμοσύνης από τα κράτη μέλη, θα βοηθήσει σημαντικά στη συνένωση των επιμέρους διασκορπισμένων στοιχείων της εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφαλείας.
Χρειαζόμαστε επίσης μεγαλύτερη ευελιξία στην έναρξη και διεξαγωγή εγχειρημάτων διαχείρισης κρίσεων, αν καταστεί αναγκαίο, μέσω και της μεγαλύτερης προσφυγής σε εποικοδομητική αποχή. Παρόλο που είναι σαφές ότι υπάρχουν επιφυλάξεις ως προς αυτό, η υιοθέτηση μιας ρήτρας συλλογικής άμυνας στη νέα Συνταγματική Συνθήκη, παρόμοια με εκείνη που ισχύει στη Συνθήκη της Δυτικοευρωπαϊκής Ένωσης, φαίνεται επίσης να είναι αναγκαίο μέτρο. Είναι πιθανόν να μην καταστεί δυνατόν να επιτευχθεί πρόοδος προς την κατεύθυνση της επίτευξης αυτών των στόχων διαμιάς με τα 15, πόσω μάλλον με 25 κράτη μέλη. Γι’ αυτό και χαιρετίζω την πρωτοβουλία της βελγικής κυβέρνησης για τη διοργάνωση μιας συνάντησης στα τέλη του μήνα, με τη συμμετοχή της Γαλλίας, της Γερμανίας και του Λουξεμβούργου, με θέμα την αμυντική πολιτική. Η πρόοδος προς την ευρωπαϊκή ολοκλήρωση συχνά επιτυγχάνεται μόνον από μια ομάδα αποφασισμένων χωρών οι οποίες ανοίγουν τον δρόμο, ενώ οι υπόλοιπες ακολουθούν αργότερα. Παρόλα αυτά, επιμένω ότι η ενισχυμένη συνεργασία στα θέματα άμυνας πρέπει να είναι ανοικτή για όλες τις κυβερνήσεις οι οποίες επιθυμούν να συμμετάσχουν σε αυτήν, και ευελπιστώ ότι, ιδίως η βρετανική κυβέρνηση, δεδομένων των στρατιωτικών ικανοτήτων και της εμπειρογνωμοσύνης που διαθέτει η χώρα, θα συμμετάσχει.
Εν κατακλείδι, μια ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας μπορεί να συμπληρώσει με πρόσφορο τρόπο τη συλλογική ασφάλεια που παρέχεται από το ΝΑΤΟ, αρκεί να υπάρξει εξορθολογισμός της προμήθειας εξοπλισμών, προστιθέμενη αξία με τη μορφή ενός δόγματος το οποίο θα στηρίζεται στην πρόληψη των συγκρούσεων και τη διαχείριση των κρίσεων, και θα υποστηρίζεται από την αξιόπιστη απειλή της ανάληψης στρατιωτικής δράσης, και μια πιο συνεκτική και ενωμένη προσέγγιση στον τομέα της πολιτικής άμυνας. Ας σφυρηλατήσουμε την πολιτική ασφάλειας και άμυνάς μας στο αμόνι της ελπίδας με το ατσάλι της ντροπής μας για το Ιράκ."@el8
"Señor Presidente, pido disculpas al Sr. Morillon por no haber estado presente cuando abrió el debate.
Difícilmente este informe podría haber llegado en un momento más oportuno. Si –como sugiere el informe– las fuerzas estadounidenses y británicas ya están a punto de tomar el control de Bagdad, el debate sobre las consecuencias de la guerra y sus lecciones puede comenzar. A diferencia de sus predecesores, la actual administración norteamericana demuestra un escaso interés por una Europa sólida y unida. Nuestra debilidad ha quedado cruelmente patente y corresponde a la Unión Europea desarrollar una estrategia de seguridad que pueda ayudarnos a remodelar nuestras relaciones transatlánticas. Los Demócratas Liberales de esta Cámara acogen con satisfacción el informe del Sr. Morillon, que para ellos es una importante contribución a este proceso.
Las divisiones de Europa con respecto al Iraq han servido para recordarnos firmemente nuestra incapacidad de hablar con una sola voz sobre política de seguridad y, por tanto, no deberíamos olvidar que Europa tiene una política comercial única, una política de desarrollo única y un cuerpo diplomático europeo embrionario, en forma de oficinas de la Comisión en todo el mundo. Estos son instrumentos poderosos y lo serían todavía más si los combinásemos en el marco de una política exterior integrada. Nuestra política exterior es incoherente, debido a que está dividida entre tres Comisarios, la Presidencia del Consejo y un Alto Representante del Consejo, y porque algunos Estados miembros rechazan nuestra comunidad de intereses fundamental en materia de política exterior o prohíben que la Comisión desempeñe un papel ejecutivo central. Sin una política de defensa común, Europa seguirá sin contar con la estructura militar necesaria para una política exterior común creíble. Con un gasto en defensa común inferior a la mitad del estadounidense, está claro que la Unión Europea no invierte lo suficiente en defensa y probablemente nuestros ciudadanos tampoco acogerían con satisfacción unos niveles de gasto mucho mayores. Así pues, no basta con gastar más: tenemos que gastar mejor, especialmente en necesidades fundamentales, tales como el transporte aéreo estratégico, municiones dirigidas con precisión y aviones cisterna. Ese es el motivo de que el Grupo de los Liberales apoya el establecimiento de una agencia de armamento e investigación, para coordinar el gasto en defensa. Lo que queremos es conseguir un mayor rendimiento del dinero y, si los países de la Unión Europea acuerdan que el material militar fabricado fuera de la UE satisface mejor nuestras necesidades y resulta más productivo, no deberíamos elegir una opción europea, en un intento de proteccionismo equivocado. Eso supondría repetir los errores de la Política Agrícola Común. Un mejor gasto en defensa debería ir acompañado de una toma de decisiones más firme. Al enviar a la Convención Europea, a través del General Morillon, un mensaje claro y común a favor de una política de seguridad y defensa sólida y efectiva, el Parlamento puede esperar influir en sus deliberaciones El hecho de contar con un representante de asuntos exteriores, con base en la Comisión pero complementado con recursos y conocimientos técnicos de los Estados miembros, sería un gran paso para articular los elementos dispares de la política de seguridad y exterior.
También necesitamos una mayor flexibilidad para iniciar y dirigir las operaciones de gestión de crisis, si es necesario recurriendo más a la abstención constructiva. Aunque existen claras reservas al respecto, la introducción de una cláusula de defensa colectiva en el nuevo Tratado Constitucional, similar a la incluida en el Tratado de la Unión Europea Occidental, también parece un paso necesario. Puede que el progreso hacia estos objetivos no se pueda conseguir de inmediato con los 15, y mucho menos con los 25 Estados miembros. Por este motivo acojo con satisfacción la iniciativa del Gobierno belga de celebrar una reunión este mismo mes con Francia, Alemania y Luxemburgo sobre política de defensa. El progreso de la integración europea a menudo solo se consigue cuando un grupo de países resueltos lleva la delantera y los demás se suben al carro después. No obstante, insisto en que una cooperación mejorada en materia de defensa debe permanecer abierta a todos los Gobiernos que quieran unirse y espero que el Gobierno británico, en particular, dada su capacidad y experiencia militar, así lo haga.
En conclusión, una política europea de seguridad y defensa puede complementar de forma útil la seguridad colectiva ofrecida por la OTAN, siempre que exista una racionalización de la compra de armas, valor añadido en forma de una doctrina basada en la prevención de conflictos y la gestión de crisis, y respaldada por la amenaza creíble de acción militar, así como un planteamiento más coherente y unificado con respecto a la política de seguridad. Dejemos que nuestra política de seguridad y defensa se forje sobre el yunque de la esperanza con el acero de nuestro desconcierto con respecto al Iraq."@es12
"Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi jäsen Morillonilta, etten ollut paikalla hänen avatessaan keskustelun.
Tämä mietintö tuskin voisi olla ajankohtaisempi. Mikäli Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukot hallitsevat Bagdadia, kuten näyttää olevan, nyt voidaan aloittaa keskustelu sodan jälkiseurauksista ja sen opetuksista. Toisin kuin edeltäjänsä, Yhdysvaltojen tämänhetkinen hallinto ei juuri ole kiinnostunut vahvasta ja yhtenäisestä Euroopasta. Heikkoutemme on paljastettu julmasti, ja on EU:n vastuulla kehittää turvallisuusstrategia, jonka avulla voimme rakentaa transatlanttiset suhteet uudelleen. Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä on tyytyväinen Morillonin mietintöön ja pitää sen panosta merkittävänä tässä prosessissa.
Euroopan jakautuminen Irakin kysymyksessä on ollut karu osoitus kyvyttömyydestämme saavuttaa turvallisuuspolitiikkaa koskeva yhteisymmärrys, mutta emme saa unohtaa, että Euroopalla on kuitenkin yhteinen kauppapolitiikka, yhteinen kehitysyhteistyöpolitiikka sekä orastava eurooppalainen diplomaattikunta eri puolilla maailmaa sijaitsevissa komission lähetystöissä ja edustustoissa. Nämä ovat tehokkaita välineitä, ja ne olisivat vielä tehokkaampia, jos ne liitettäisiin osaksi yhteistä ulkopolitiikkaa. Ulkopolitiikkamme on hajanaista, koska vastuu on jaettu kolmen komission jäsenen, neuvoston puheenjohtajavaltion ja korkean edustajan kesken ja koska tietyt jäsenvaltiot kiistävät ulkopoliittisten tavoitteidemme perimmäisen samankaltaisuuden tai kieltävät komissiolta sen aseman keskeisenä toimeenpanosta vastaavana toimielimenä. Ilman yhteistä puolustuspolitiikkaa Euroopalta puuttuu yhä sotilaallinen voima, joka on uskottavan yhteisen ulkopolitiikan edellytys. Jäsenvaltioiden yhteenlasketut puolustusmenot ovat alle puolet Yhdysvaltojen vastaavista menoista, ja on selvää, ettei EU käytä tarpeeksi rahaa puolustukseen. Todennäköisesti kansalaisemme eivät kuitenkaan pitäisi menojen tuntuvaa kasvattamista myönteisenä. Ei siis riitä, että rahaa käytetään enemmän, vaan sitä on käytettävä tehokkaammin erityisesti tärkeimpiin kohteisiin, kuten strategisiin ilmakuljetuksiin, täsmäaseisiin ja tankkauskoneisiin. Siksi liberaalidemokraattien ryhmä tukee Euroopan asehankinta- ja tutkimusviraston perustamista puolustusmenojen koordinoimiseksi. Haluamme rahoillemme parempaa vastinetta, ja mikäli Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että unionin ulkopuolella valmistetut sotatarvikkeet vastaavat tarpeitamme parhaiten ja tarjoavat parasta vastinetta rahoillemme, emme saa valita eurooppalaista vaihtoehtoa pyrkiäksemme siten vain vääränlaiseen protektionismiin. Tämähän tarkoittaisi yhteisessä maatalouspolitiikassa tehtyjen virheiden toistamista. Puolustusmenojen parempaan suunnitteluun on yhdistettävä myös määrätietoisempi päätöksenteko. Lähettämällä Morillonin mietinnön myötä Eurooppa-valmistelukunnalle selvän ja yksimielisen viestin vahvan ja tehokkaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puolesta parlamentti voi yrittää vaikuttaa valmistelukunnassa käytävään keskusteluun. Komissiossa toimiva ulkoasioista vastaava edustaja, jolla jäsenvaltiot toimittavat varoja ja asiantuntemusta, on merkittävä askel kohti ulko- ja turvallisuuspolitiikan hajanaisten osatekijöiden yhdistämistä.
Tarvitsemme myös enemmän joustavuutta kriisinhallintatoimien käynnistämiseen ja toteuttamiseen, mihin päästään tarvittaessa soveltamalla rakentavaa äänestämästä pidättäytymistä. Esiintyvästä varauksellisuudesta huolimatta vaikuttaa myös välttämättömältä sisällyttää uuteen perustuslailliseen sopimukseen samankaltainen yhteistä puolustusta koskeva lauseke kuin Länsi-Euroopan unionia koskevassa sopimuksessa. Saattaa olla, ettei näihin tavoitteisiin päästä yhdellä kertaa edes nykyisten 15:n saati sitten 25 jäsenvaltion kesken. Siksi pidän myönteisenä Belgian hallituksen aloitetta puolustuspolitiikkaa koskevan tapaamisen järjestämisestä Ranskan, Saksan ja Luxemburgin kanssa myöhemmin tässä kuussa. Euroopan rakentamisessa edistytään usein vain siten, että ryhmä päättäväisiä valtioita toimii aktiivisesti ja muut liittyvät mukaan myöhemmin. Vaadin kuitenkin, että kaikkien hallitusten on halutessaan voitava osallistua puolustusta koskevaan tiivistettyyn yhteistyöhön ja että etenkin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus osallistuu siihen, mikä on maan sotilaallisen valmiuden ja kokemuksen vuoksi toivottavaa.
Yhteenvetona totean, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla voidaan täydentää tarpeellisella tavalla Naton takaamaa yhteistä turvallisuutta edellyttäen, että asehankintoja järkeistetään, että toimiin saadaan lisäarvoa konfliktien torjumiseen ja kriisinhallintaan perustuvan doktriinin sekä uskottavan sotilaallisen uhan myötä ja että turvallisuuspolitiikkaa koskevia lähestymistapoja johdonmukaistetaan ja yhtenäistetään. Olkoon Irakiin liittyvät vaikeudet se materiaali, josta turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme muokataan toivon ilmapiirissä."@fi5
"Monsieur le Président, je présente mes excuses au général Morillon pour ne pas avoir été présent lorsqu'il a ouvert le débat.
Ce rapport pourrait difficilement être plus opportun. Si, comme cela semble être le cas, les forces américaines et britanniques contrôlent à présent Bagdad, le débat sur l'après-guerre et les leçons à en tirer peut commencer. À la différence des celles qui l'ont précédée, l'administration américaine actuelle montre peu d'intérêt à l'idée d'une Europe forte et unie. Notre faiblesse s'est révélée de manière cruelle, et il incombe à présent à l'UE de développer une stratégie de sécurité qui puisse nous aider à retisser des liens transatlantiques. Les libéraux démocrates de cette Assemblée saluent le rapport Morillon et y voient une contribution importante à ce processus.
Les divisions de l'Europe sur l'Irak nous ont rappelé avec force notre incapacité à parler d'une seule voix en matière de politique de sécurité. Pourtant, nous ne devrions pas oublier que l'Europe dispose d'une politique commerciale commune, d'une politique commune en matière de développement et d'un corps diplomatique européen embryonnaire sous la forme des agences de la Commission installées à travers le monde. Il s'agit d'instruments puissants, et ils le seraient encore davantage, s'ils étaient combinés et faisaient partie d'une politique étrangère intégrée. Notre politique étrangère est incohérente du fait qu'elle est répartie sur trois commissaires, la présidence du Conseil et le haut-représentant du Conseil, mais aussi du fait que certains États membres nient le caractère essentiellement commun de nos intérêts, ou interdisent à la Commission de jouer un rôle exécutif central. Sans politique de défense commune, il manquera encore à l'Europe la force militaire requise pour mettre en place une politique étrangère commune crédible. Avec des dépenses combinées inférieures à la moitié de celles consacrées par les États-Unis en matière de défense, il paraît évident que l'UE n'alloue pas suffisamment de moyens au secteur de la défense, et que nos citoyens n'accueilleraient sans doute pas de manière favorable des niveaux de dépense nettement plus élevés. Il ne s'agit pas uniquement de dépenser plus, il s'agit de dépenser mieux, surtout pour les exigences fondamentales, tels que le transport aérien stratégique, les armes guidées avec précision et les avions citernes. C'est la raison pour laquelle le groupe libéral soutient la mise en place d'une agence des armements et de la recherche pour coordonner les dépenses en matière de défense. Ce que nous voulons, c'est parvenir à un meilleur rendement des ressources, et si les pays de l'UE conviennent que l'équipement militaire produit en dehors de l'UE répond le mieux à nos besoins et procure le meilleur rapport qualité-prix, nous ne devrions pas opter pour une solution européenne dans un élan protectionniste peu judicieux. Cela reviendrait à répéter les erreurs de la politique agricole commune. L'amélioration de nos dépenses en matière de défense doit s'accompagner d'un renforcement du processus de décision. En envoyant, par le biais du rapport Morillon, un message clair et uni à la Convention européenne en faveur d'une politique de sécurité et de défense forte et efficace, le Parlement peut espérer influer sur ses délibérations. Disposer d'un représentant extérieur qui soit membre de la Commission mais qui bénéficie des ressources et des compétences des États membres, contribuera grandement à relier les éléments disparates de la politique étrangère et de sécurité.
Une plus grande flexibilité est également requise pour le lancement et la conduite d'opérations de gestion des crises, si nécessaire grâce à un recours plus fréquent à l'abstention constructive. Bien qu'il existe des réserves manifestes sur cette question, l'introduction d'une clause de défense collective dans le nouveau Traité, similaire à celle figurant dans le traité de l'Union de l'Europe occidentale, semble également une mesure nécessaire. Peut-être est-il impossible de progresser d'un coup vers de tels objectifs avec les 15, et encore moins avec 25 États membres. C'est la raison pour laquelle je salue l'initiative du gouvernement belge en vue d'une réunion ce mois-ci avec la France, l'Allemagne et le Luxembourg au sujet de la politique de défense. Souvent, les avancées en matière d'intégration européenne ne sont rendues possibles que lorsqu'un groupe de pays déterminés va de l'avant, et que les autres lui emboîtent le pas par la suite. J'insiste toutefois sur le fait qu'une coopération renforcée en matière de défense doit rester ouverte à tous les gouvernements qui souhaitent la rejoindre, et que le gouvernement britannique en particulier, étant donné ses facultés et son expérience militaires, agira de la sorte.
Pour conclure, une politique européenne de sécurité et de défense peut renforcer utilement la sécurité collective que procure l'OTAN, pour autant qu'il y ait une rationalisation de l'approvisionnement en armes, une valeur ajoutée sous la forme d'une doctrine basée sur la prévention des conflits et la gestion des crises et appuyée par une menace crédible d'action militaire, et une approche unique plus cohérente en matière de politique de sécurité. forgeons notre politique de sécurité et de défense sur l'enclume de l'espoir et à l'acier de notre embarras par rapport à l'Irak !"@fr6
"Signor Presidente, mi scuso con l’onorevole Morillon per la mia assenza all’apertura della discussione.
Questa relazione non potrebbe essere più opportuna. Se, come sembra dalle cronache, le forze statunitensi e britanniche hanno quasi preso il controllo di Bagdad, ora può iniziare la discussione sulle conseguenze della guerra e sulle lezioni da trarne. Diversamente dalle precedenti amministrazioni, l’attuale amministrazione degli Stati Uniti dimostra scarso interesse per un’Europa forte e unita. La nostra debolezza è stata crudelmente messa in evidenza e tocca all’Unione europea sviluppare una strategia di sicurezza che possa aiutarci a dare nuova forma alle relazioni transatlantiche. Il gruppo del Partito europeo dei liberali, democratici e riformatori del Parlamento accoglie la relazione Morillon come un importante contributo a questo processo.
Le divisioni dell’Europa sull’Iraq ci hanno duramente ricordato la nostra incapacità di esprimerci all’unisono sulla politica di sicurezza, ma comunque non dobbiamo dimenticare che l’Europa ha una politica commerciale comune, una politica di sviluppo comune e un corpo diplomatico europeo allo stato embrionale nella forma degli uffici della Commissione presenti in tutto il mondo. Sono strumenti potenti e lo sarebbero ancora di più se combinati nel quadro di una politica estera integrata.
La politica estera europea è incoerente perché è divisa fra tre Commissari, la Presidenza del Consiglio e l’Alto Rappresentante del Consiglio e perché alcuni Stati membri negano l’essenziale comunanza di interessi nella politica estera o impediscono alla Commissione di svolgere un ruolo esecutivo centrale. Senza una politica di difesa comune, all’Europa manca la potenza militare necessaria per una politica estera comune credibile. Con una spesa complessiva per la difesa inferiore alla metà di quella degli Stati Uniti, è chiaro che l’Unione europea non destina risorse sufficienti alla difesa e probabilmente i cittadini europei non accoglierebbero favorevolmente livelli molto più elevati di spesa. Non è sufficiente quindi spendere di più: dobbiamo spendere meglio, soprattutto in dotazioni essenziali come il trasporto aereo strategico, le armi di precisione guidate e gli aerei cisterna. Per questo motivo il gruppo del Partito europeo dei liberali, democratici e riformatori appoggia la creazione di un’agenzia per gli armamenti e la ricerca per coordinare la spesa della difesa. Ciò che vogliamo è ottenere migliori risultati dalle risorse a disposizione e se i paesi dell’Unione europea concordano che le attrezzature militari prodotte al di fuori dell’Unione soddisfano meglio le nostre esigenze e sono più convenienti, non dovremmo scegliere attrezzature europee in un maldestro tentativo di protezionismo. Sarebbe ripetere gli errori della politica agricola comune.
Una migliore spesa per la difesa deve essere accompagnata da un processo decisionale più forte. Inviando alla Convenzione europea, mediante la relazione dell’onorevole Morillon, un messaggio chiaro e unanime a favore di una politica di sicurezza e di difesa forte ed efficace, il Parlamento può sperare di influenzarne le deliberazioni. Designare un unico rappresentante per gli affari esteri, inserito nella Commissione ma munito di risorse e competenze degli Stati membri, costituirà un notevole progresso per collegare i vari elementi della politica estera e di sicurezza.
Dobbiamo altresì dotarci di una maggiore flessibilità nell’avviare e condurre le operazioni di gestione delle crisi, se necessario facendo più spesso ricorso all’astensione costruttiva. Seppure su questo vengano espresse riserve, introdurre una clausola di difesa collettiva nel nuovo trattato costituzionale, analoga a quella contenuta nel trattato sull’Unione dell’Europa occidentale, sembra un passo necessario. Forse sarà impossibile compiere progressi verso questi obiettivi in tutti i 15 Stati membri, e tanto meno con 25 Stati membri. Per questa ragione accolgo con favore l’iniziativa del governo belga per svolgere una riunione entro la fine del mese con la Francia, la Germania e il Lussemburgo sulla politica di difesa. Spesso un avanzamento nell’integrazione europea può compiersi soltanto ad opera di un gruppo di paesi che si spingono in prima linea con determinazione, mentre gli altri li seguono in un secondo tempo. Insisto, comunque, sul fatto che una migliore cooperazione in materia di difesa deve rimanere aperta a tutti i governi che desiderano aderirvi e spero che il governo britannico in particolare, data la sua capacità ed esperienza in campo militare, si orienterà in tale direzione.
In conclusione, una politica europea di sicurezza e di difesa può utilmente completare la sicurezza collettiva fornita dalla NATO, a condizione che si attui una razionalizzazione della fornitura di armamenti, un valore aggiunto nella forma di una dottrina basata sulla prevenzione dei conflitti e sulla gestione delle crisi e sostenuta dalla minaccia credibile dell’azione militare e un approccio più coerente e uniforme alla politica di sicurezza. Dobbiamo forgiare la nostra politica di sicurezza e di difesa sull’incudine della speranza e con l’acciaio del nostro imbarazzo sulla questione irachena."@it9
"Mr President, I apologise to Mr Morillon for not being here when he opened the debate.
This report could hardly be more timely. If – as seems likely – US and British Forces are now in control of Baghdad, then the debate on the aftermath of war and its lessons can now commence. Unlike its predecessors, the current American administration shows little interest in a strong and united Europe. Our weakness has been cruelly exposed and the onus is on the EU to develop a security strategy which may help us reshape transatlantic relations. Liberal Democrats in this House welcome the Morillon report as an important contribution to this process.
Europe's divisions over Iraq have been a stark reminder of our failure to speak with one voice on security policy, and yet we should not forget that Europe does have a single trade policy, a common development policy and an embryonic European diplomatic corps in the form of the Commission's offices around the world. These are powerful instruments and would be all the more so if combined as part of an integrated foreign policy. Our foreign policy is incoherent because it is split between three Commissioners, the Council presidency and a Council High Representative, and because some Member States deny our essential commonality of interests in foreign policy, or forbid the Commission to play a central executive role. Without a common defence policy, Europe will still lack the military muscle needed for a credible common foreign policy. With combined defence spending less than half of that of the USA, it is clear the EU is not spending enough on defence, nor would our citizens be likely to welcome much higher levels of spending. So it is not enough simply to spend more: we need to spend better, especially on key requirements such as strategic airlift, precision guided weapons and air tankers. That is why the Liberal Group supports the establishment of an armaments and research agency to coordinate defence spending. What we want is to achieve better value for money, and if EU countries agree that military equipment made outside the EU best meets our needs and provides best value for money, we should not choose a European option in a misguided attempt at protectionism. That would be to repeat the mistakes of the common agricultural policy. Better defence spending must be accompanied by stronger decision-making. By sending to the European Convention, through General Morillon's report, a clear and united message in favour of a strong and effective security and defence policy, Parliament can hope to influence its deliberations. Having one external affairs representative, based in the Commission but supplemented with resources and expertise from the Member States, will go a long way towards connecting the disparate elements of foreign and security policy.
We also need greater flexibility in launching and conducting crisis management operations, if necessary by greater recourse to constructive abstention. While there are clearly reservations about this, introducing a collective defence clause in the new Constitutional Treaty, similar to that under the Western European Union Treaty, also seems a necessary step. It may be that progress towards these goals cannot be made at once with the 15, let alone with 25 Member States. That is why I welcome the Belgian Government's initiative for a meeting later this month with France, Germany and Luxembourg, on defence policy. Progress in European integration is often only achieved by a group of determined countries pressing ahead, with others joining later. Nonetheless I insist that enhanced cooperation on defence must remain open to all governments who wish to join, and that the British Government in particular, given its military capability and experience, will do so.
In conclusion, a European security and defence policy can usefully complement the collective security provided by NATO as long as there is rationalisation of arms procurement, added value in the form of a doctrine based on conflict prevention and crisis management and backed by the credible threat of military action, and a more coherent and unified approach to security policy. Let our security and defence policy be forged on the anvil of hope from the steel of our embarrassment over Iraq."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil me tegenover de heer Morillon verontschuldigen voor mijn afwezigheid op het moment dat hij het debat opende.
Dit verslag kan amper op een gepaster moment komen. Als het echt zo is dat de Amerikaanse en Britse troepen Bagdad bijna in handen hebben – wat in de berichtgeving wordt beweerd – dan kan het debat over het naspel van de oorlog en de lering die eruit kan worden getrokken, nu beginnen. In tegenstelling tot haar voorgangers is de huidige Amerikaanse regering nauwelijks geïnteresseerd in een sterk en verenigd Europa. Onze zwakheid is op wrede wijze aan het licht gekomen en het is aan de EU om een veiligheidsstrategie te ontwikkelen die ons kan helpen de transatlantische verhoudingen opnieuw vorm te geven. De liberaal-democraten in dit Parlement juichen het verslag-Morillon toe als een belangrijke bijdrage aan dit proces.
De verdeeldheid in Europa over de kwestie-Irak heeft op pijnlijke wijze duidelijk gemaakt dat wij niet in staat zijn eenstemmigheid te bereiken over ons veiligheidsbeleid, maar laten we niet vergeten dat Europa wel beschikt over een gemeenschappelijk handelsbeleid, een gemeenschappelijk ontwikkelingsbeleid en een embryonale diplomatieke dienst in de vorm van Commissiekantoren verspreid over de hele wereld. Dit zijn krachtige instrumenten, die nog meer kracht zouden krijgen als ze zouden worden gecombineerd als onderdeel van een geïntegreerd buitenlands beleid.
Ons buitenlands beleid mist samenhang omdat de beleidsvorming is verdeeld tussen drie commissarissen, het voorzitterschap van de Raad en de hoge vertegenwoordiger van de Raad, en omdat een aantal lidstaten ontkent dat wij een essentieel gemeenschappelijk belang hebben in de buitenlandse politiek, of de Commissie een centrale uitvoerende rol wil ontzeggen. Zonder gemeenschappelijk defensiebeleid zal Europa nog steeds de militaire kracht missen die onontbeerlijk is voor een geloofwaardig gemeenschappelijk buitenlands beleid. Aangezien de gezamenlijke defensie-uitgaven van de EU nog minder dan de helft bedragen dan die van de VS, is het duidelijk dat we niet genoeg geld aan defensie besteden. Tegelijkertijd bestaat er onder onze burgers echter geen groot draagvlak voor een forse verhoging van de uitgaven. We kunnen dus niet eenvoudig meer gaan besteden, maar wat we wel kunnen doen is ons geld beter besteden, bijvoorbeeld aan belangrijke voorzieningen zoals strategische luchttransportcapaciteiten, precisiegeleide wapens en tankvliegtuigen. Daarom is de Fractie van de Europese Liberale en Democratische Partij voorstander van de oprichting van een onderzoeksbureau dat zich richt op de coördinatie van defensie-uitgaven. Wat we willen is meer waar voor ons geld, en wanneer de EU-landen het eens zijn dat bepaald militair materieel dat buiten de EU wordt vervaardigd het best voldoet aan onze behoefte en de beste prijs-kwaliteitverhouding biedt, dan zou het verkeerd zijn om in een misplaatste poging tot protectionisme toch voor een Europees product te kiezen. Daarmee zouden we dezelfde fout maken die in het gemeenschappelijk landbouwbeleid is gemaakt.
Betere besteding van de defensiebegroting moet gepaard gaan met krachtigere besluitvorming. Met het verslag van generaal Morillon sturen we de Europese Conventie een duidelijke gezamenlijke boodschap ten gunste van een krachtig en effectief veiligheids- en defensiebeleid en hopelijk kunnen we hiermee enige invloed uitoefenen op de onderhandelingen. De benoeming van één vertegenwoordiger voor buitenlandse zaken, die zetelt in de Commissie maar die wordt bijgestaan met hulpmiddelen en expertise uit de lidstaten, zou al een grote stap betekenen in het aaneensluiten van de verschillende elementen van het buitenlands en veiligheidsbeleid.
Er moet ook meer flexibiliteit komen in de lancering en uitvoering van crisisbeheersingsoperaties, zo nodig door vaker een beroep te doen op constructieve onthouding. Daarnaast lijkt de opname van een collectieve defensieclausule in het toekomstig constitutioneel verdrag soortgelijk aan die in het verdrag van de West-Europese Unie, ook een noodzakelijke stap, hoewel hiertegen bij sommigen duidelijk bedenkingen bestaan. Het kan zijn dat het niet lukt om met alle 15 lidstaten, laat staan met alle 25, eensgezind vooruitgang te boeken in het nastreven van deze doelen. Daarom ben ik zeer ingenomen met het initiatief van de Belgische regering om later deze maand een vergadering met Frankrijk, Duitsland en Luxemburg te organiseren met defensiebeleid als onderwerp. Vooruitgang op het gebied van Europese integratie wordt dikwijls alleen bereikt doordat een groep vastberaden landen in zijn inspanningen volhardt, waarna de andere landen volgen. Desalniettemin sta ik erop dat een verhoogde samenwerking op defensiegebied open zou moeten staan voor alle regeringen die willen meedoen en ik hoop dat de Britse regering dat gezien de militaire kracht en ervaring van het Britse leger ook zal doen.
Tot besluit denk ik dat een Europees veiligheids- en defensiebeleid een nuttige aanvulling kan zijn op de collectieve veiligheid die de NAVO biedt, zo lang er maar sprake is van rationalisering van het inkoopbeleid, toegevoegde waarde in de vorm van een op conflictvermijding en crisisbeheersing gebaseerde doctrine die wordt gesteund door een geloofwaardige militaire dreiging, en een meer samenhangende en eensgezinde aanpak van het veiligheidsbeleid. Laat ons veiligheids- en defensiebeleid verrijzen uit de as van onze schaamte over Irak."@nl2
"Senhor Presidente, peço desculpa ao senhor deputado Morillon por não ter estado presente quando ele deu início ao debate.
O relatório em apreciação dificilmente poderia ser mais oportuno. Se – como parece provável – as forças americanas e britânicas detêm neste momento o controlo de Bagdade, o debate sobre o amanhã da guerra e as lições desta pode agora começar. Diferentemente das suas antecessoras, a actual Administração americana mostra pouco interesse numa Europa forte e unida. A nossa debilidade foi evidenciada de forma cruel e recai sobre a UE o ónus de desenvolver uma estratégia de segurança susceptível de nos ajudar a reconfigurar as relações transatlânticas. Os Liberais Democratas desta Assembleia saúdam o relatório Morillon por se tratar de um contributo importante para este processo.
As divisões da Europa relativamente ao Iraque vieram lembrar-nos cruamente o nosso fracasso em falar a uma só voz em matéria de política de segurança, e, no entanto, não deveríamos esquecer que a Europa tem uma política comercial única, uma política comum de desenvolvimento e um embrião de corpo diplomático europeu, na forma dos gabinetes da Comissão em todo o mundo. São instrumentos poderosos que o seriam ainda mais se se combinassem, constituindo parte de uma política externa integrada. A nossa política externa é incoerente porque está dividida por três Comissários, pela Presidência do Conselho e por um Alto Representante do Conselho, e ainda porque alguns Estados-Membros negam a nossa comunidade fundamental de interesses em matéria de política externa ou proíbem a Comissão de desempenhar um papel executivo central. Sem uma política comum de defesa, a Europa vai continuar a carecer do músculo militar necessário a uma política externa comum credível. Com uma defesa combinada que representa uma despesa inferior a metade da despesa americana, é evidente que a UE não está a gastar o suficiente com a defesa, nem é provável que os nossos cidadãos vissem com agrado níveis de despesa muito superiores. Assim, não basta apenas gastar mais: precisamos de gastar melhor, especialmente em necessidades-chave, tais como a capacidade aérea estratégica, as armas teleguiadas de precisão e os aviões de abastecimento aéreo. É por esta razão que o Grupo Liberal apoia o estabelecimento de uma agência de armamento e investigação destinada a coordenar a despesa com defesa. O que queremos é conseguir uma melhor utilização dos recursos financeiros, e, se os países da UE concordarem que o equipamento militar fabricado fora da União Europeia satisfaz melhor as nossas necessidades e proporciona mais rendibilidade, não deveríamos escolher uma opção europeia, movidos por uma tentativa errada de proteccionismo. Isso seria repetir os erros da política agrícola comum. Uma melhor utilização dos recursos financeiros destinados à defesa deve ser acompanhada por uma tomada de decisões mais forte. Ao enviar à Convenção Europeia, através do relatório Morillon, uma mensagem clara e unitária em favor de uma política de segurança e defesa forte e eficaz, o Parlamento pode esperar influenciar as deliberações da Convenção. A existência de um representante para assuntos externos, com sede na Comissão mas complementado com recursos e conhecimentos dos Estados-Membros, representará um grande progresso no sentido de ligar entre si os elementos díspares da política externa e de segurança.
Precisamos também de maior flexibilidade no lançamento e na condução de operações de gestão de crises, se necessário mediante um recurso mais abundante à abstenção construtiva. Apesar de, claramente, haver reservas quanto a este ponto, a introdução de uma cláusula de defesa colectiva no novo Tratado Constitucional, semelhante à que existe no Tratado da União da Europa Ocidental, parece ser também um passo necessário. Pode acontecer que não seja possível progredir em direcção a esses objectivos de uma só vez, com os quinze Estados-Membros, quanto mais com 25. É por essa razão que saúdo a iniciativa do Governo belga de, ainda este mês, organizar uma reunião com a França, a Alemanha e o Luxemburgo sobre política de defesa. Muitas vezes, só se conseguem progressos da integração europeia através do avanço de um grupo de países determinados, aos quais outros vêm a juntar-se mais tarde. Não obstante, insisto em que a cooperação reforçada em matéria de defesa deve continuar a estar aberta a todos os governos que desejem juntar-se-lhe, e em que o Governo britânico, em especial, dada a sua capacidade e experiência militar, o faça.
Em conclusão, uma política europeia de segurança e defesa pode ser um complemento útil da segurança colectiva proporcionada pela OTAN, desde que haja racionalização da aquisição de armamento, valor acrescentado na forma de uma doutrina baseada na prevenção de conflitos e na gestão de crises e sustentada pela ameaça credível de acção militar e uma abordagem mais coerente e unificada da política de segurança. Forjemos a nossa política de segurança e defesa na bigorna da esperança, com o aço do nosso embaraço relativamente ao Iraque."@pt11
"Herr talman! Jag ber Morillon om ursäkt för att jag inte var närvarande när han inledde debatten.
Detta betänkande kunde knappast komma mer lägligt. Det verkar nu som om de amerikanska och brittiska styrkorna kontrollerar Bagdad och om det är på det sättet kan man nu inleda diskussionerna om vad som skall ske efter kriget. Till skillnad från sina föregångare visar den nuvarande amerikanska regeringen inte något större intresse för ett starkt och enat Europa. Våra svagheter har blottlagts på ett grymt sätt och det åligger nu EU att utveckla en säkerhetsstrategi som kan hjälpa oss att omgestalta de transatlantiska förbindelserna. Liberaldemokraterna här i kammaren välkomnar Morillons betänkande som ett viktigt bidrag till denna process.
Europas splittring i Irakfrågan var en obönhörlig påminnelse om vårt misslyckande att tala med en röst i säkerhetspolitiska frågor, och då skall vi komma ihåg att Europa har en gemensam handelspolitik, en gemensam politik för utvecklingssamarbete och ett förstadium till en europeisk diplomatkår i form av kommissionens kontor runtom i världen. Dessa instrument är kraftfulla och skulle vara ännu kraftfullare om de utgjorde en del av en integrerad utrikespolitik. Vår utrikespolitik är osammanhängande på grund av att ansvaret är uppdelat mellan tre olika kommissionsledamöter, ordförandeskapet i rådet och rådets höge representant, och på grund av att vissa medlemsstater förnekar de gemensamma intressen vi har på utrikespolitikens område eller förbjuder kommissionen att spela en central verkställande roll. Utan en gemensam försvarspolitik kommer Europa att sakna den militära kraft som behövs för att skapa en trovärdig utrikespolitik. Våra sammanlagda försvarsutgifter uppgår till mindre än hälften av de amerikanska och det är därför uppenbart att EU inte satsar tillräckligt på försvarspolitik, men det är inte särskilt troligt att befolkningen skulle välkomna avsevärt höjda utgiftsnivåer. Därför räcker det helt enkelt inte att bara satsa mer pengar: vi måste satsa pengarna på ett bättre sätt, framför allt vad gäller huvudsakliga behov såsom strategiska luftbroar, precisionsvapen och tankningsplan. Av denna anledning stöder den liberala gruppen inrättandet av en krigsmateriel- och forskningsmyndighet med uppgift att samordna försvarsutgifterna. Vårt mål är att vi skall få bättre valuta för pengarna, vi bör inte välja ett europeiskt alternativ i ett missriktat försök till protektionism. Det vore att upprepa de misstag som begåtts inom den gemensamma jordbrukspolitiken. Bättre utnyttjade försvarsutgifter måste åtföljas av ett stärkt beslutsfattande. Genom att via general Morillons betänkande skicka ett tydligt och enat budskap till stöd för en stark och effektiv säkerhets- och försvarspolitik till Europeiska konventet kan parlamentet eventuellt utöva inflytande på debatten. Inrättandet av en representant för utrikesfrågor som är placerad inom kommissionen men som kompletteras med resurser och sakkunskap från medlemsstaterna skulle starkt bidra till att koppla samman de olika elementen inom utrikes- och försvarspolitiken.
Vi måste även kunna vara mer flexibla när vi startar och genomför krishanteringsoperationer. Om så skulle bli nödvändigt måste vi utöka användningen av konstruktiv röstnedläggelse. Även om det finns påtagliga förbehåll mot en sådan åtgärd förefaller det dessutom vara nödvändigt att inom ramen för det nya konstitutionella fördraget införa en klausul om kollektivt försvar liknande den som finns upptagen i fördraget om Västeuropeiska unionen. Det är möjligt att en utveckling mot dessa mål inte kan genomföras omgående med de nuvarande 15 medlemsstaterna, än mindre med 25 medlemsstater. Därför välkomnar jag den belgiska regeringens initiativ om att senare denna månad anordna ett möte om försvarspolitiken med Frankrike, Tyskland och Luxemburg. Framstegen inom den europeiska integrationen uppnås ofta av en grupp länder som är beslutna att driva på utvecklingen medan övriga länder ansluter sig senare. Icke desto mindre insisterar jag på att ett förbättrat samarbete i försvarsfrågor måste vara öppet för deltagande från alla länder, och att framför allt den brittiska regeringen, med tanke på dess militära kapacitet och erfarenhet, skall delta.
En europeisk säkerhets- och försvarspolitik kan utgöra ett nyttigt komplement till den kollektiva säkerhet som Nato erbjuder, förutsatt att vapeninköpen rationaliseras och att det ger ett mervärde i form av en doktrin som bygger på förebyggande av konflikter och krishantering och som understöds av ett trovärdigt hot om militära ingripanden samt att det leder till en mer sammanhängande och enhetlig inställning till säkerhetspolitiken. Låt vår säkerhets- och försvarspolitik smidas på hoppets städ och av stålet från vår handfallenhet i Irakfrågan."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Watson (ELDR )."10,3,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples