Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-04-09-Speech-3-232"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030409.5.3-232"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Commissaire, deux ans après le rapport que j'avais eu l'honneur de présenter à notre Parlement sur le même sujet, j'ai le plaisir d'apporter un soutien sans réserve au texte de M. Morillon. Après l'adoption, comme je le souhaite, de quelques amendements présentés par notre groupe, nous devrions voter sans difficultés la proposition de résolution.
Je me bornerai donc à insister sur certains points qui me paraissent particulièrement importants dans le contexte, ô combien mouvementé, de ce printemps 2003. Ce contexte n'est pas bon pour la jeune politique européenne de sécurité et de défense, la PESD. Depuis le 11 septembre 2001, nous avons vu l'Union européenne largement écartée sur le plan politique et militaire, qu'il s'agisse de l'Afghanistan ou de l'Irak, ou encore du conflit israélo-palestinien. Notre présence n'est pas inexistante, mais elle est limitée à des actions civiles et humanitaires. C'est important, mais ce n'est pas suffisant. Pire, durant cette période, l'Union s'est désunie. Malgré les efforts louables de la présidence grecque pour faire adopter des plates-formes communes, l'Irak nous a divisés : d'abord, sur la nature de nos relations transatlantiques et sur notre degré d'autonomie face aux États-Unis ; ensuite et par voie de conséquence, sur de grands principes tels que l'usage de la force, la place du droit international ou le rôle des Nations unies.
Mais malgré ce sombre tableau, je voudrais affirmer haut et fort ma conviction qu'il ne faut en aucun cas baisser les bras. Déjà, plusieurs pays, la Belgique, l'Allemagne, la France et le Luxembourg, viennent de prendre une initiative pour relancer la politique de sécurité et de défense. La Grèce, qui préside l'Union, voit cela d'un œil favorable. Le Premier ministre Simitis l'a indiqué récemment. Je souhaite que, de son côté, la Convention, avec le président Giscard d'Estaing, après quelques semaines de silence et d'hésitation sur ce sujet, fasse elle aussi des propositions. D'excellentes idées concernant les institutions de la politique étrangère et de la politique de sécurité et de défense sont déjà exprimées par MM. Dehaene et Barnier ; ces idées recoupent d'ailleurs souvent celles exprimées par le Parlement. Et aujourd'hui le rapport de M. Morillon formule toute une série de propositions intéressantes, par exemple sur les objectifs de la PESC et de la PESD dans un environnement international nouveau, sur le nouveau rôle de l'OTAN, sur les relations entre l'Union européenne et l'OTAN, sur les capacités militaires dont nous avons besoin pour être tout simplement crédibles, notamment dans le domaine des hautes technologies.
Bien évidemment, il ne s'agit pas de rivaliser avec les États-Unis, ce serait parfaitement stupide et impossible. Mais il s'agit de prendre en compte des données finalement assez simples. Par leur proximité géographique et leurs frontières communes, les Européens sont de facto solidaires pour leur sécurité. Par leurs traditions, notamment culturelles, ils ont des choses et des principes importants à défendre en commun dans les affaires du monde. Enfin, par leurs richesses et par les instruments économiques dont ils se sont dotés, les Européens ont les moyens de faire rayonner leurs idées et de défendre leurs intérêts quand c'est nécessaire, partout dans le monde, pour peu qu'ils en aient la volonté. Bref, les Européens ont tout simplement un rôle à jouer dans le monde, sans prétendre dominer celui-ci, mais aussi en dehors de toute soumission ou d'un quelconque rapport de vassalité.
Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Commissaire, allez-y ! Le Parlement le souhaite et vous soutient."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, hr. kommissær, to år efter den betænkning, som jeg havde den ære at forelægge for Parlamentet om det samme emne, glæder det mig at give min uforbeholdne støtte til hr. Morillons betænkning. Jeg håber, at ændringsforslagene fra vores gruppe bliver vedtaget. Derefter burde vi uden problem kunne stemme for beslutningsforslaget.
Jeg vil således begrænse mig til at understrege et par punkter, som forekommer mig særlig vigtige i dette urolige forår 2003. Begivenhederne de seneste måneder har ikke fremmet den unge europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik (ESFP). Siden den 11. september 2001 har EU stort set være udelukket fra politiske og militære anliggender, hvad enten det drejer sig om Afghanistan eller Irak eller den israelsk-palæstinensiske konflikt. EU er ganske vist til stede, men deltagelsen er begrænset til civile og humanitære aktioner. Det er vigtigt, men det er ikke tilstrækkeligt. Det værste er, at EU i denne periode er blevet splittet. Trods det græske formandskabs prisværdige bestræbelser på at få vedtaget fælles platforme har Irak-konflikten splittet EU. For det første hvad angår arten af EU's transatlantiske forbindelser, og hvor stor uafhængighed vi har over for USA, og for det andet følgelig hvad angår de store principper såsom brugen af magt, international rets rolle og FN's rolle.
Trods dette dystre billede vil jeg imidlertid højt og tydeligt give udtryk for min stærke overbevisning om, at vi under ingen omstændigheder må give op. En række lande såsom Belgien, Tyskland, Frankrig og Luxembourg har allerede taget initiativ til at genoplive sikkerheds- og forsvarspolitikken. Det græske formandskab har reageret positivt. Premierminister Simitis har sagt det for nylig. Jeg håber, at konventet sammen med formanden Giscard d'Estaing efter nogle ugers tavshed og tøven om dette emne også vil stille forslag. Hr. Dehaene og hr. Barnier har allerede fremsat udmærkede idéer om udenrigspolitiske og sikkerheds- og forsvarspolitiske institutioner. Disse idéer overlapper for øvrigt ofte Parlamentets idéer. Hr. Morillons betænkning indeholder en lang række interessante forslag, f.eks. om målsætningerne for FUSP og ESFP i en ny international sammenhæng, NATO's nye rolle, forbindelserne mellem EU og NATO samt om den militære kapacitet, særlig med hensyn til ny teknologi, som er nødvendigt for, at EU kan blive taget alvorligt.
Det drejer sig selvfølgelig ikke om at konkurrere med USA. Det ville være fuldstændig tåbeligt og umuligt. Vi skal imidlertid tage nogle ret enkle kendsgerninger i betragtning. De europæiske lande er i kraft af deres geografiske placering og fælles grænser afhængige af hinanden, hvad angår deres sikkerhed. I kraft af deres traditioner, særlig de kulturelle traditioner, har de fælles aktiver og principper at forsvare på den internationale scene. Og endelig har europæerne i kraft af deres rigdomme og økonomiske instrumenter midlerne til at fremme deres idéer og forsvare deres interesser overalt i verden, når det er nødvendigt, og hvis de ønsker det. Europa har kort sagt en rolle at spille i verden uden at ville dominere den, men også uden at denne rolle bliver servil eller underdanig.
Hr. formand for Rådet, hr. kommissær, lad os gå videre! Det er Parlamentets ønske, og vi støtter Dem."@da1
"Herr Präsident, Herr amtierender Ratspräsident, Herr Kommissar! Zwei Jahre nach dem Bericht, den ich die Ehre hatte, unserem Hohen Haus zur gleichen Thematik vorzulegen, bringe ich heute mit Freude meine uneingeschränkte Unterstützung für den Bericht von Herrn Morillon zum Ausdruck. Nach der Annahme – wie wir hoffen – einiger von unserer Fraktion eingebrachten Änderungsvorschläge dürfte die Verabschiedung des Entschließungsentwurfs wohl ohne Schwierigkeiten vonstatten gehen.
Ich beschränke mich daher darauf, auf einige Punkte einzugehen, die mir im Kontext dieses äußerst bewegten Frühjahrs 2003 besonders wichtig erscheinen. Dieser Kontext ist nicht günstig für die noch junge europäische Sicherheits- und Verteidigungspolitik, die ESVP. Seit dem 11. September 2001 ist die Europäische Union in politischer und militärischer Hinsicht weitgehend ins Abseits geraten, sei es in der Afghanistan- oder der Irakfrage oder bezüglich des israelisch-palästinensischen Konflikts. Unsere Präsenz ist nicht auf null zurückgegangen, doch ist sie auf zivile und humanitäre Aktionen beschränkt. Dies ist zwar wichtig, aber nicht ausreichend. Weit schlimmer ist jedoch, dass in diesem Zeitraum Uneinigkeit in der Union entstanden ist. Trotz der lobenswerten Anstrengungen der griechischen Präsidentschaft, die Annahme gemeinsamer Positionen zu erreichen, bleiben die Meinungen in der Irakfrage geteilt, und zwar sowohl hinsichtlich der Art unserer transatlantischen Beziehungen und unseres Grades an Autonomie gegenüber den USA als auch – als logische Folge – hinsichtlich bestimmter Grundprinzipien wie der Anwendung von Gewalt, der Bedeutung des internationalen Rechts oder der Rolle der Vereinten Nationen.
Doch trotz dieser düsteren Lage möchte ich laut und deutlich meine Überzeugung zum Ausdruck bringen, dass man unter keinen Umständen aufgeben darf. Einige Länder – Belgien, Deutschland, Frankreich und Luxemburg – haben bereits eine Initiative gestartet, um die Sicherheits- und Verteidigungspolitik neu zu beleben. Griechenland, das den Unionsvorsitz innehat, hat positiv darauf reagiert, wie der Premierminister Simitis kürzlich verlauten ließ. Ich wünsche mir, dass der Konvent mit seinem Vorsitzenden Giscard d'Estaing nach einigen Wochen des Schweigens und Zögerns in dieser Frage ebenfalls Vorschläge macht. Ausgezeichnete Ideen zu den Institutionen der Außen-, der Sicherheits- und der Verteidigungspolitik sind bereits von Herrn Dehaene und Herrn Barnier entwickelt worden, die sich im Übrigen mit den vom Parlament geäußerten Ansichten decken. Und heute werden im Bericht Morillon eine ganze Reihe von interessanten Vorschlägen formuliert, so z. B. zu den Zielen der GASP und der ESVP unter neuen internationalen Bedingungen, zu der neuen Rolle der NATO, zu den Beziehungen zwischen der Europäischen Union und der NATO, zu den militärischen Kapazitäten, die wir insbesondere im Hochtechnologiebereich brauchen, um einfach glaubwürdig zu sein.
Natürlich geht es nicht darum, mit den USA in Wettbewerb treten zu wollen. Das wäre völlig unklug und unmöglich. Es geht vielmehr darum, bestimmte im Grunde einfache Gegebenheiten zu berücksichtigen. Aufgrund ihrer geografischen Nähe und ihrer gemeinsamen Grenzen sind die Länder Europas im Sicherheitsbereich faktisch aufeinander angewiesen. Aufgrund ihrer Traditionen, insbesondere in kultureller Hinsicht, haben sie gemeinsam wichtige Werte und Prinzipien auf der Weltbühne zu verteidigen. Und schließlich sind die Europäer aufgrund ihrer Ressourcen und der wirtschaftspolitischen Instrumente, die sie geschaffen haben, in der Lage, ihre Ideen zu verbreiten und ihre Interessen, wenn notwendig, überall in der Welt zu verteidigen, wenn sie nur den Willen dazu aufbringen. Kurz, die Europäer haben ganz einfach eine Rolle in der Welt zu spielen, ohne diese beherrschen zu wollen, doch auch ohne jede Unterordnung und ohne ein wie auch immer geartetes Untertänigkeitsverhältnis.
Herr amtierender Ratspräsident, Herr Kommissar, packen Sie es an! Dies entspricht dem Wunsch des Parlaments, das Sie unterstützen wird."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, δύο χρόνια μετά την έκθεση για το ίδιο θέμα που είχα την τιμή να παρουσιάσω στο Κοινοβούλιο, έχω τη χαρά να προσφέρω στην έκθεση του κ. Morillon την ανεπιφύλακτη στήριξή μου. Ελπίζω ότι οι τροπολογίες που κατατέθηκαν από την Ομάδα μας θα υιοθετηθούν. Τότε θα είμαστε σε θέση να υπερψηφίσουμε αυτήν την πρόταση χωρίς κανένα πρόβλημα.
Θα περιοριστώ στην επισήμανση ορισμένων σημείων που πιστεύω ότι είναι ιδιαίτερα σημαντικά στο πλαίσιο αυτών των ταραγμένων καιρών. Τα γεγονότα των τελευταίων μηνών δεν έχουν βοηθήσει την ανάπτυξη μιας νέας ευρωπαϊκής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας (ΕΠΑΑ). Από τις 11 Σεπτεμβρίου 2001, η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει τεθεί σε μεγάλο βαθμό στο περιθώριο σε πολιτικό και στρατιωτικό επίπεδο, είτε πρόκειται για την κατάσταση στο Αφγανιστάν και στο Ιράκ, είτε για την παλαιστινο-ισραηλινή σύγκρουση. Έχουμε κάποια ανάμιξη, αλλά ο ρόλος μας περιορίζεται σε μη στρατιωτικές και ανθρωπιστικές πράξεις. Μολονότι αυτό το έργο είναι σημαντικό, δεν είναι αρκετό. Το χειρότερο είναι ότι στο διάστημα αυτό η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει διασπαστεί. Παρά τις αξιέπαινες προσπάθειες της ελληνικής Προεδρίας προκειμένου να εγκριθούν κοινές πλατφόρμες, παραμένουμε διχασμένοι στο θέμα του Ιράκ. Είμαστε διχασμένοι όσον αφορά τη φύση των διατλαντικών σχέσεων και τον βαθμό αυτονομίας που έχουμε σε σχέση με τις Ηνωμένες Πολιτείες. Συνεπώς, είμαστε επίσης διχασμένοι όσον αφορά θεμελιώδεις αρχές όπως η χρήση βίας, ο ρόλος του διεθνούς δικαίου ή εκείνος των Ηνωμένων Εθνών.
Παρά αυτή τη ζοφερή εικόνα, θα ήθελα να επιβεβαιώσω την ακράδαντη πεποίθησή μου ότι δεν πρέπει σε καμία περίπτωση να εγκαταλείψουμε την προσπάθεια. Ένας αριθμός χωρών, μεταξύ των οποίων το Βέλγιο, η Γερμανία, η Γαλλία και το Λουξεμβούργο, έχουν ήδη λάβει μια πρωτοβουλία για να δώσουν νέα ώθηση στην πολιτική ασφάλειας και άμυνας. Η ελληνική Προεδρία έχει ανταποκριθεί θετικά σε αυτό. Ο Πρωθυπουργός κ. Σημίτης το δήλωσε πρόσφατα. Τις τελευταίες εβδομάδες, η Ευρωπαϊκή Συνέλευση, υπό την Προεδρία του κ. Ζισκάρ ντ’ Εστέν, δεν έχει καταλήξει σε κάποια απόφαση σχετικά με αυτό το θέμα ούτε έχει γνωστοποιήσει τη θέση της. Ελπίζω ότι τώρα θα προωθήσει μερικές δικές της προτάσεις. Ο κ. Dehaene και ο κ. Barnier έχουν σκιαγραφήσει μερικές εξαιρετικές ιδέες όσον αφορά τα θεσμικά όργανα που εμπλέκονται στην εξωτερική πολιτική και την πολιτική ασφάλειας και άμυνας. Οι ιδέες συμπεριλαμβάνουν πολλές από αυτές που εξέφρασε το Κοινοβούλιο. Η έκθεση Morillon συμπεριλαμβάνει μια ολόκληρη σειρά ενδιαφερουσών προτάσεων. Συμπεριλαμβάνει προτάσεις όσον αφορά τους στόχους της κοινής εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφαλείας (ΚΕΠΠΑ) και της ευρωπαϊκής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας (ΕΠΑΑ) σε ένα νέο διεθνές περιβάλλον. Υπάρχουν περαιτέρω προτάσεις όσον αφορά τον νέο ρόλο του ΝΑΤΟ, τις σχέσεις μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και του ΝΑΤΟ και τις στρατιωτικές ικανότητες, ιδιαίτερα όσον αφορά τις τεχνολογίες αιχμής, που χρειαζόμαστε απλώς για να μας παίρνουν στα σοβαρά.
Δεν πρέπει ασφαλώς να προσπαθούμε να καθιερωθούμε ως ανταγωνιστές των Ηνωμένων Πολιτειών. Αυτό θα ήταν εντελώς ανόητο όπως και αδύνατο. Πρέπει, ωστόσο, να λάβουμε υπόψη ορισμένα αρκετά βασικά δεδομένα. Λόγω της γεωγραφικής τους θέσης και των κοινών συνόρων τους, οι χώρες της Ευρώπης εξαρτώνται, εκ των πραγμάτων, η μία από την άλλη για την ασφάλειά τους. Λόγω των παραδόσεων τους, ιδίως των πολιτιστικών τους παραδόσεων, έχουν σημαντικά κοινά κεκτημένα και αρχές να υπερασπιστούν στη διεθνή σκηνή. Τέλος, με τους πόρους και τα οικονομικά μέσα που διαθέτουν, οι χώρες της Ευρώπης έχουν τα μέσα να προωθήσουν τις ιδέες τους και να προασπίσουν τα συμφέροντά τους σε όλον τον κόσμο, όταν είναι αναγκαίο. Απλώς πρέπει να αποφασίσουν να το κάνουν. Εν συντομία, ενώ δεν επιδιώκουν την παγκόσμια κυριαρχία, οι χώρες της Ευρώπης έχουν ασφαλώς έναν ρόλο να διαδραματίσουν στον κόσμο. Ο ρόλος τους όμως σε καμία περίπτωση δεν είναι να είναι υποτελείς ή δουλοπρεπείς.
Κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, ας προχωρήσουμε σε αυτό το θέμα! Είναι η επιθυμία του Κοινοβουλίου και θα σας στηρίξουμε."@el8
"Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, two years after I had the honour of presenting a report on the same subject to Parliament, I am pleased to offer the Morillon report my whole-hearted support. I hope the amendments presented by our group will be adopted. Then we should be able to vote in favour of this proposal without any problem.
I will restrict myself to highlighting a number of points I feel are particularly important in the context of these turbulent times. The events of recent months have not helped the development of the new European security and defence policy (ESDP). Ever since 11 September 2001, the European Union has been largely excluded from political and military affairs, whether it is the situation in Afghanistan and Iraq, or the conflict between the Israelis and the Palestinians. We do have some involvement, but our role is limited to civil and humanitarian action. While this work is important, it is not enough. The worst thing is that the European Union became disunited during this period. Despite the laudable efforts of the Greek Presidency in pushing for the adoption of common platforms, we remain divided on the question of Iraq. We are divided on the nature of transatlantic relations and on how much autonomy we have in relation to the United States. Consequently, we are also divided on important principles such as the use of force, the role of international law or that of the United Nations.
Despite this bleak picture, I would like to make it very clear that I firmly believe we must not give up under any circumstances. A number of countries, including Belgium, Germany, France and Luxembourg, have already put forward an initiative to revive the security and defence policy. The Greek Presidency has responded positively to this. Prime Minister Simitis said as much recently. Over the last few weeks, the European Convention, chaired by Mr Giscard d'Estaing, has not arrived at a decision on the issue nor made its response known. I hope it will now forward some proposals of its own. Mr Dehaene and Mr Barnier have outlined some excellent ideas on the institutions implicated in the foreign policy, and the security and defence policy. These ideas include many of those expressed by Parliament. The Morillon report contains a whole host of interesting proposals. It includes proposals on the aims of the common foreign and security policy (CFSP) and the European security and defence policy (ESDP) in a new international environment. There are further proposals on the new role of NATO, relations between the European Union and NATO and on the military capacity, especially in terms of the latest technology, we need just to be taken seriously.
We should not of course try to establish ourselves as a rival to the United States. That would be totally stupid, as well as impossible. We must however take account of some fairly basic facts. Given their geographical position and their common borders, the countries of Europe are
dependant on each other for their security. Given their traditions, especially their cultural traditions, the countries of Europe have important common assets and principles to defend on the international stage. Lastly, given the resources and the economic instruments they have, the countries of Europe do have the means to promote their ideas and defend their interests throughout the world when necessary. They just need to decide to do so. In short, while not seeking global domination, the countries of Europe certainly have a role to play in the world. Their role is far from being a servile or subservient one however.
President-in-Office of the Council, Commissioner, let us forge ahead with this! It is the wish of Parliament, and we will support you."@en3
"Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, señor Comisario, dos años después de que tuviera el honor de presentar al Parlamento un informe sobre la misma cuestión, me complace apoyar sin reservas el informe Morillon. Espero que se aprueben las enmiendas presentadas por nuestro Grupo. Entonces podremos votar a favor de esta propuesta sin ningún problema.
Me limitaré a destacar un serie de cuestiones que considero especialmente importantes en el contexto de estos tiempos turbulentos. Los acontecimientos de los últimos meses no han contribuido al desarrollo de la nueva política europea de seguridad y defensa (PESD). Desde el 11 de septiembre de 2001, la Unión Europea ha quedado prácticamente excluida de los asuntos políticos y militares, tanto en el Afganistán y el Iraq como en el conflicto entre israelíes y palestinos. Tenemos cierta participación, pero nuestra función se limita a la acción civil y humanitaria. Si bien esta tarea es importante, no es suficiente. Los peor es que la Unión Europea se dividiera en este período. A pesar de los loables esfuerzos de la Presidencia griega por impulsar la adopción de plataformas comunes, seguimos divididos en la cuestión del Iraq. Estamos divididos en torno a la naturaleza de las relaciones transatlánticas y la autonomía que tenemos con respecto a los Estados Unidos. Por consiguiente, también estamos divididos en relación con principios importantes como el uso de la fuerza, el papel del Derecho internacional o el de las Naciones Unidas.
A pesar de esta sombría visión, quisiera dejar muy claro que creo firmemente que no debemos tirar la toalla bajo ningún concepto. Una serie de países, entre ellos Bélgica, Alemania, Francia y Luxemburgo, ya han emprendido una iniciativa para reavivar la política de seguridad y defensa. La Presidencia griega ha respondido positivamente a esta iniciativa. Hace poco el Primer Ministro Simitis dijo otro tanto. En las últimas semanas, la Convención europea, presidida por el Sr. Giscard d'Estaing, no ha llegado a una decisión sobre la cuestión, ni ha dado a conocer su respuesta. Espero que ahora presente algunas de sus propuestas. El Sr. Dehaene y el Sr. Barnier han esbozado algunas ideas excelentes sobre las instituciones implicadas en la política exterior y la política de seguridad y defensa. Estas ideas incluyen muchas de las expresadas por el Parlamento. El informe Morillon contiene toda una serie de propuestas interesantes. Incluye propuestas sobre los objetivos de la política exterior y seguridad común (PESC) y la política europea de seguridad y defensa (PESD) en un nuevo entorno internacional. Hay otras propuestas sobre la nueva función de la OTAN, las relaciones entre la Unión Europea y la OTAN y sobre la capacidad militar, especialmente desde el punto de vista de la tecnología más avanzada, simplemente han de tomarnos en serio.
Es evidente que no deberíamos intentar erigirnos en el rival de los Estados Unidos. Sería absolutamente estúpido, además de imposible. Sin embargo, hemos de tener en cuenta algunos hechos muy básicos. Dada su situación geográfica y sus fronteras comunes, los países de Europa dependen, de hecho, unos de otros en materia de seguridad. Dadas sus tradiciones, especialmente sus tradiciones culturales, los países de Europa tienen importantes activos y principios comunes que defender en el escenario internacional. Por último, dados los recursos y los instrumentos económicos de que disponen, los países de Europa tienen medios para promover sus ideas y defender sus intereses en todo el mundo cuando sea necesario hacerlo. Solo tienen que decidirse a hacerlo. En pocas palabras, si bien no pretenden dominar el mundo, es cierto que los países de Europa tienen una función que desempeñar en el mundo. No obstante, su función está lejos del servilismo o la supeditación.
Señor Presidente en ejercicio del Consejo, señor Comisario, sigamos adelante por este camino. Es el deseo del Parlamento y les apoyaremos."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, kaksi vuotta sen jälkeen, kun minulla oli kunnia esitellä parlamentille mietintö samasta aiheesta, minulla on ilo antaa Morillonin mietinnölle täysi tukeni. Toivon, että ryhmämme esittämät tarkistukset hyväksytään. Silloin meidän pitäisi ilman muuta voida äänestää tämän ehdotuksen puolesta.
Tyydyn korostamaan joitakin seikkoja, jotka ovat mielestäni erityisen tärkeitä näinä myrskyisinä aikoina. Viime kuukausien tapahtumat eivät ole edesauttaneet Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) kehittämistä. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen Euroopan unioni on jätetty pitkälti poliittisten ja sotilaallisten toimien ulkopuolelle, oli sitten kyse Afganistanin ja Irakin tilanteesta tai israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä konfliktista. Osallistumme kyllä toimintaan tietyssä määrin, mutta osuutemme rajoittuu ei-sotilaallisiin ja humanitaarisiin toimiin. Vaikka tämä työ on tärkeää, se ei riitä. Pahinta on, että Euroopan unionista on tullut tänä aikana epäyhtenäinen. Huolimatta puheenjohtajavaltio Kreikan ansiokkaista yrityksistä yhteisten periaatteiden hyväksymiseksi olemme yhä jakautuneet Irakin kysymyksessä. Emme ole yksimielisiä transatlanttisista suhteista emmekä siitä, kuinka itsenäisiä olemme suhteessa Yhdysvaltoihin. Tästä seuraa, ettemme ole yksimielisiä myöskään tärkeistä periaatteista, kuten voimankäytöstä ja kansainvälisen oikeuden sekä Yhdistyneiden Kansakuntien merkityksestä.
Tilanteen synkkyydestä huolimatta korostan uskovani hyvin vakaasti, ettemme saa missään olosuhteissa antaa periksi. Tietyt maat, kuten Belgia, Saksa, Ranska ja Luxemburg, ovat jo tehneet turvallisuus- ja puolustuspolitiikan elvyttämistä koskevan aloitteen. Puheenjohtajavaltio Kreikka on vastannut aloitteeseen myönteisesti, kuten pääministeri Simitis on vastikään todennut. Viime viikkojen aikana Valéry Giscard d'Estaingin johtama Eurooppa-valmistelukunta ei ole päässyt sopimukseen tästä kysymyksestä eikä tiedottanut näkemyksestään. Toivon, että se esittää seuraavaksi omia ehdotuksiaan. Dehaene ja Barnier ovat hahmotelleet joitakin erinomaisia ajatuksia, jotka koskevat ulkopolitiikkaan osallistuvia toimielimiä sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, ja monia niistä on esitetty myös parlamentissa. Morillonin mietintö puolestaan sisältää koko joukon kiinnostavia ehdotuksia, jotka liittyvät esimerkiksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päämääriin uudessa kansainvälisessä tilanteessa. On tehty myös muita ehdotuksia Naton uudesta asemasta, Euroopan unionin ja Naton suhteista sekä sotilaallisesta valmiudesta etenkin uusimman teknologian suhteen. Meidät on vain otettava vakavasti.
Emme tietenkään saa pyrkiä Yhdysvaltojen kilpailijaksi. Se olisi todella typerää ja sitä paitsi mahdotonta. Meidän on kuitenkin muistettava joitakin melko perustavanlaatuisia tosiasioita. Kun otetaan huomioon Euroopan valtioiden maantieteellinen asema ja niiden yhteiset rajat, valtiot ovat turvallisuutensa suhteen todella riippuvaisia toisistaan. Kun otetaan huomioon Euroopan valtioiden perinteet, erityisesti kulttuuriset perinteet, niillä on kansainvälisesti puolustettavanaan tärkeää yhteistä omaisuutta ja tärkeitä periaatteita. Kun vielä otetaan huomioon Euroopan valtioiden hallussa olevat resurssit ja taloudelliset välineet, ne kyllä pystyvät edistämään ajatuksiaan ja puolustamaan etujaan tarvittaessa maailmanlaajuisestikin. Niiden on vain päätettävä
tehdä niin. Lyhyesti sanottuna Euroopan valtioilla on sanansa sanottavana maailmassa, vaikka ne eivät pyrkisikään maailmanlaajuiseen valta-asemaan. Niiden on joka tapauksessa oltava toimissaan kaikkea muuta kuin tottelevaisia ja nöyristeleviä.
Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, edetkäämme tässä asiassa. Se on parlamentin tahto, ja me tuemme teitä."@fi5
"Signor Presidente, signor Presidente in carica del Consiglio, signor Commissario, due anni dopo la relazione che ho avuto l’onore di presentare al Parlamento sullo stesso argomento, sono lieta di dichiarare un appoggio senza riserve al testo dell’onorevole Morillon. Dopo l’adozione, da me auspicata, di alcuni emendamenti presentati dal nostro gruppo, voteremo senza difficoltà a favore della proposta di risoluzione.
Mi limiterò quindi ad evidenziare alcuni punti che mi sembrano particolarmente importanti nel contesto di questo periodo così tormentato. Gli eventi degli ultimi mesi non hanno favorito lo sviluppo della nuova PESD, la politica europea di sicurezza e di difesa. Dopo l’11 settembre 2001, l’Unione europea è rimasta in ampia misura esclusa sul piano politico e militare, sia per quanto riguarda la situazione in Afghanistan e in Iraq, sia riguardo al conflitto israelo-palestinese. Siamo presenti in qualche misura, ma il nostro ruolo è limitato all’azione in ambito civile e umanitario. E’ un lavoro importante, ma non è sufficiente. Il peggio è che l’Unione ha perso la sua unità durante questo periodo. Malgrado i lodevoli sforzi della Presidenza greca per l’adozione delle piattaforme comuni, restiamo divisi sulla questione irachena. Siamo divisi sulla natura delle nostre relazioni transatlantiche e sul nostro grado di autonomia rispetto agli Stati Uniti. Di conseguenza, siamo divisi anche su importanti principi come l’uso della forza, il ruolo del diritto internazionale o delle Nazioni Unite.
Malgrado il quadro cupo, sono fermamente convinta che non dobbiamo arrenderci in nessun caso. Vari paesi, tra cui il Belgio, la Germania, la Francia e il Lussemburgo, hanno già adottato un’iniziativa per rilanciare la politica di sicurezza e di difesa. La Presidenza greca ha reagito positivamente, come ha indicato di recente il Primo Ministro Simitis. Spero che anche la Convenzione, presieduta da Giscard d’Estaing, dopo alcune settimane di silenzio e di esitazione sull’argomento, presenti le sue proposte. Alcune ottime idee riguardanti le istituzioni della politica estera e della politica di sicurezza e di difesa, che ricalcano molte idee espresse dal Parlamento, sono state delineate da Jean-Luc Dehaene e dal Commissario Barnier. La relazione Morillon formula tutta una serie di proposte interessanti, ad esempio sugli obiettivi della politica estera e di sicurezza comune e della politica europea di sicurezza e di difesa in un nuovo ambiente internazionale, sul nuovo ruolo della NATO, sulle relazioni tra l’Unione europea e la NATO, sulle capacità militari di cui abbiamo bisogno per essere credibili, in particolare in termini di alta tecnologia.
Ovviamente non dobbiamo porci come rivali degli Stati Uniti. Sarebbe del tutto stupido e impossibile. Dobbiamo però tenere conto di alcuni dati piuttosto semplici. Data la posizione geografica e le frontiere comuni, i paesi europei dipendono di fatto l’uno dall’altro per la loro sicurezza. Considerate le loro tradizioni, soprattutto culturali, hanno in comune caratteristiche e principi importanti da difendere sulla scena internazionale. Infine, date le risorse e gli strumenti economici di cui dispongono, i paesi europei hanno i mezzi per promuovere le proprie idee e per difendere i propri interessi nel mondo quando è necessario. Devono soltanto averne la volontà. In breve, senza pretendere di dominare il mondo, i paesi europei hanno un ruolo da svolgere sulla scena mondiale, che non è comunque un ruolo di sottomissione o di vassallaggio.
Signor Presidente in carica del Consiglio, signor Commissario, procediamo in questa impresa! Questo desidera il Parlamento e vi assicuriamo il nostro sostegno."@it9
"Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, two years after I had the honour of presenting a report on the same subject to Parliament, I am pleased to offer the Morillon report my whole-hearted support. I hope the amendments presented by our group will be adopted. Then we should be able to vote in favour of this proposal without any problem.
I will restrict myself to highlighting a number of points I feel are particularly important in the context of these turbulent times. The events of recent months have not helped the development of the new European security and defence policy (ESDP). Ever since 11 September 2001, the European Union has been largely excluded from political and military affairs, whether it is the situation in Afghanistan and Iraq, or the conflict between the Israelis and the Palestinians. We do have some involvement, but our role is limited to civil and humanitarian action. While this work is important, it is not enough. The worst thing is that the European Union became disunited during this period. Despite the laudable efforts of the Greek Presidency in pushing for the adoption of common platforms, we remain divided on the question of Iraq. We are divided on the nature of transatlantic relations and on how much autonomy we have in relation to the United States. Consequently, we are also divided on important principles such as the use of force, the role of international law or that of the United Nations.
Despite this bleak picture, I would like to make it very clear that I firmly believe we must not give up under any circumstances. A number of countries, including Belgium, Germany, France and Luxembourg, have already put forward an initiative to revive the security and defence policy. The Greek Presidency has responded positively to this. Prime Minister Simitis said as much recently. Over the last few weeks, the European Convention, chaired by Mr Giscard d'Estaing, has not arrived at a decision on the issue nor made its response known. I hope it will now forward some proposals of its own. Mr Dehaene and Mr Barnier have outlined some excellent ideas on the institutions implicated in the foreign policy, and the security and defence policy. These ideas include many of those expressed by Parliament. The Morillon report contains a whole host of interesting proposals. It includes proposals on the aims of the common foreign and security policy (CFSP) and the European security and defence policy (ESDP) in a new international environment. There are further proposals on the new role of NATO, relations between the European Union and NATO and on the military capacity, especially in terms of the latest technology, we need just to be taken seriously.
We should not of course try to establish ourselves as a rival to the United States. That would be totally stupid, as well as impossible. We must however take account of some fairly basic facts. Given their geographical position and their common borders, the countries of Europe are
dependant on each other for their security. Given their traditions, especially their cultural traditions, the countries of Europe have important common assets and principles to defend on the international stage. Lastly, given the resources and the economic instruments they have, the countries of Europe do have the means to promote their ideas and defend their interests throughout the world when necessary. They just need to decide to do so. In short, while not seeking global domination, the countries of Europe certainly have a role to play in the world. Their role is far from being a servile or subservient one however.
President-in-Office of the Council, Commissioner, let us forge ahead with this! It is the wish of Parliament, and we will support you."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, mijnheer de commissaris, twee jaar geleden mocht ik over dit onderwerp een verslag aan ons Parlement voorleggen. Nu ben ik verheugd dat ik het document van de heer Morillon onvoorwaardelijk kan steunen. Wel hoop ik dat enkele amendementen van onze fractie zullen worden aangenomen waarna de ontwerpresolutie probleemloos zou moeten worden goedgekeurd.
Daarom zal ik me beperken tot enkele punten die ik gezien de enerverende gebeurtenissen in het voorjaar van 2003 bijzonder belangrijk vind. Deze gebeurtenissen hebben geen positieve uitwerking op het Europees veiligheids- en defensiebeleid, het EVDB, dat nog in de kinderschoenen staat. Sinds 11 september 2001 is de Europese Unie politiek en militair goeddeels op een zijspoor gezet, of het nu gaat om Afghanistan of Irak of om het Israëlisch-Palestijnse conflict. Dat wil niet zeggen dat wij ons gezicht niet laten zien. Onze aanwezigheid beperkt zich evenwel tot civiele en humanitaire activiteiten. Dat is belangrijk, maar niet voldoende. Erger is dat de Unie in deze periode de eenheid niet heeft weten te bewaren. Ondanks de lovenswaardige pogingen van het Griekse voorzitterschap om tot een gezamenlijk standpunt te komen, heeft Irak ons verdeeld. We zijn het oneens over de aard van onze transatlantische betrekkingen en over onze mate van autonomie ten opzichte van de Verenigde Staten, met als gevolg dat we ook niet op één lijn zitten wat betreft belangrijke beginselen als het gebruik van geweld, de positie van het internationale recht of de rol van de Verenigde Naties.
Ondanks deze niet erg rooskleurige situatie wil ik luid en duidelijk uitspreken dat we naar mijn overtuiging de moed niet moeten laten zakken. Verscheidene landen, namelijk België, Duitsland, Frankrijk en Luxemburg, hebben al het initiatief genomen om het veiligheids- en defensiebeleid nieuw leven in te blazen. Griekenland, de huidige voorzitter van de Unie, staat sympathiek tegenover dit initiatief. Dat heeft de Griekse minister-president Simitis onlangs aangegeven. Ik hoop dat de Conventie, met als voorzitter de heer Giscard d’Estaing, na enkele weken van stilte en aarzeling met betrekking tot dit onderwerp, ook met voorstellen gaat komen. De heren Dehaene en Barnier hebben al heel goede ideeën geopperd over de instellingen op het gebied van het buitenlands beleid en het veiligheids- en defensiebeleid; deze ideeën blijken overigens vaak overeen te komen met de visie van het Parlement. Vandaag worden in het verslag van de heer Morillon een hele reeks interessante voorstellen geformuleerd, bijvoorbeeld over de doelstellingen van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid, het GBVB, en het EVDB in een nieuwe internationale context, over de nieuwe rol van de NAVO, over de betrekkingen tussen de Europese Unie en de NAVO en over de militaire capaciteit die nodig is om geloofwaardig te zijn, waarbij vooral gedacht moet worden aan het gebruik van hoogwaardige technologie.
Uiteraard moeten we niet wedijveren met de Verenigde Staten. Dat zou volslagen idioot en bovendien onmogelijk zijn. Het gaat er heel eenvoudig om ons gezonde verstand te gebruiken. Gezien hun geografische nabijheid en hun gemeenschappelijke grenzen hebben de Europeanen er belang bij samen hun veiligheid te waarborgen. Gezien hun tradities, met name op het culturele vlak, behoren zij hun waarden en belangrijke beginselen gezamenlijk te verdedigen. Ten slotte kunnen de Europeanen dankzij hun rijkdommen en economische instrumenten zo nodig overal hun ideeën uitdragen en hun belangen verdedigen, als de wil daartoe ten minste aanwezig is. Kortom, er is voor de Europeanen in deze wereld een taak weggelegd. Dat betekent niet dat zij de baas moeten willen spelen, maar evenmin dat zij aan de leiband van anderen lopen.
Mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, mijnheer de commissaris, ik zou zeggen: handen uit de mouwen! Het Parlement staat achter u."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, dois anos após o relatório que tive a honra de apresentar ao nosso Parlamento sobre este mesmo assunto, tenho o prazer de afirmar o meu apoio sem reservas ao texto do deputado Morillon. Depois de aprovadas - espero - algumas alterações apresentadas pelo meu grupo, poderemos votar favoravelmente sem dificuldades a proposta de resolução.
Assim, limitar-me-ei a insistir sobre alguns pontos que me parecem particularmente importantes no contexto, tão movimentado, desta Primavera de 2003. Trata-se de um contexto que não é muito bom para a jovem Política Europeia de Segurança e Defesa. Desde 11 de Setembro de 2001, vimos a União Europeia largamente afastada a nível político e militar, no Afeganistão como no Iraque, ou ainda no conflito israelo-palestiniano. A nossa presença não é inexistente, mas está limitada a acções civis e humanitárias. É importante, mas não é suficiente. Pior do que isso, durante esse período, a Europa perdeu a sua união. Apesar dos esforços louváveis da Presidência grega no sentido de que fosse aprovada uma plataforma comum, o Iraque dividiu-nos: em primeiro lugar, quanto à natureza das nossas relações transatlânticas e ao nosso grau de autonomia face aos Estados Unidos, em seguida e consequentemente quanto aos grandes princípios como o da utilização da força e aos papéis do direito internacional e das Nações Unidas.
Apesar deste quadro sombrio, gostaria de afirmar alto e bom som a minha convicção de que não podemos em caso algum baixar os braços. Diversos países, como a Bélgica, a Alemanha, a França e o Luxemburgo, acabam agora de tomar uma iniciativa no sentido de relançar a Política Europeia de Segurança e Defesa. A Grécia, que preside neste momento à União, vê-o com bons olhos. O Primeiro-Ministro Simitis disse-o recentemente. Espero que a Convenção, pelo seu lado, com o presidente Giscard d'Estaing, após algumas semanas de silêncio e hesitação, apresente também ela propostas. Foram já avançadas pelos senhores Dehaene e Barnier excelentes ideias relativas às instituições da política externa e de segurança comum e da política europeia de segurança e defesa, ideias essas muitas vezes semelhantes às manifestadas pelo Parlamento. E agora o relatório Morillon formula toda uma série de propostas interessantes, por exemplo sobre os objectivos da PESC e da PESD num novo ambiente internacional, sobre um novo papel da NATO, sobre as relações entre a União Europeia e a NATO, sobre o potencial militar de que precisamos para sermos minimamente credíveis, nomeadamente no domínio das altas tecnologias.
Evidentemente que não se trata de rivalizar com os Estados Unidos, seria perfeitamente estúpido e impossível. Trata-se sim de ter em linha de conta estes dados afinal tão simples. Pela sua proximidade geográfica e pelas suas fronteiras comuns, os Europeus são de facto solidários quanto à sua segurança. Pelas suas tradições, nomeadamente culturais, possuem coisas e princípios importantes a defender em comum nas questões mundiais. Por fim, pelas suas riquezas e pelos instrumentos económicos de que se dotaram, os Europeus possuem os meios necessários a espalharem as suas ideias e a defenderem os seus interesses quando é necessário, em todo o mundo, por pouco que lhes apeteça. Em resumo, os Europeus possuem de facto um papel a desempenhar no mundo, sem pretender dominá-lo, mas também fora de qualquer sujeição ou relação de vassalagem.
Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, avancem! O Parlamento deseja-o e apoia-vos."@pt11
"Herr talman, herr rådsordförande, herr kommissionär! Två år efter det betänkande jag hade äran att lägga fram för vårt parlament i samma fråga har jag nöjet att reservationslöst stödja Morillons text. Efter att vi, förhoppningsvis, antagit några ändringsförslag som lagts fram av vår grupp borde vi utan svårighet kunna rösta för resolutionsförslaget.
Jag skall därför nöja mig med att peka på vissa punkter som förefaller mig särskilt viktiga i detta så livliga sammanhang under våren 2003. Sammanhanget är inte bra för den unga europeiska säkerhets- och försvarspolitiken. Sedan den 11 september 2001 har Europeiska unionen i stor utsträckning varit isolerad på det politiska och militära planet, vare sig det handlar om Afghanistan eller Irak, eller om konflikten mellan Israel och Palestina. Vår närvaro är inte obefintlig men den är begränsad till civila och humanitära åtgärder. Det är viktigt men inte tillräckligt. Vad som är värre är att unionen under samma period splittrats. Trots de lovvärda ansträngningarna från det grekiska ordförandeskapet för att få gemensamma plattformar antagna, är vi splittrade när det gäller Irak: för det första när det gäller vilka slags transatlantiska förbindelser vi skall ha och vår grad av självständighet gentemot Förenta staterna, men också när det gäller stora principer såsom användningen av våld, den internationella rättens plats eller Förenta nationernas roll.
Men trots denna dystra bild skulle jag högt och tydligt vilja bekräfta min övertygelse att man inte i något fall bör ge upp. Flera länder såsom Belgien, Tyskland, Frankrike och Luxemburg har redan tagit ett initiativ för att på nytt lansera säkerhets- och försvarspolitiken. Grekland som är ordförandeland ser positivt på detta. Premiärminister Simitis nämnde det nyligen. Jag hoppas att konventet med ordförande Giscard d'Estaing, efter några veckor av tystnad och tvekan i frågan också lämnar förslag. Utmärkta förslag när det gäller institutionerna för utrikespolitiken och säkerhets- och försvarspolitiken har redan lämnats av Dehaene och Barnier; dessa idéer bekräftar för övrigt ofta det som uttryckts av parlamentet. Och i dag uttrycks i Morillons betänkande en hel rad intressanta förslag, exempelvis om målsättningen med GUSP och ESFP i en ny internationell miljö, om Natos nya roll, om förbindelserna mellan Nato och Europeiska unionen, om den militära kapacitet vi behöver för att helt enkelt vara trovärdiga, bland annat på det högteknologiska området.
Självfallet handlar det inte om att konkurrera med Förenta staterna, det skulle vara fullständigt idiotiskt och omöjligt. Men det handlar om att ta hänsyn till uppgifter som egentligen är ganska enkla. Genom sin geografiska närhet och sina gemensamma gränser är européerna de facto solidariska när det gäller säkerheten. Genom sina traditioner, bland annat de kulturella, har de viktiga saker och principer att försvara gemensamt i världsfrågorna. Genom sina rikedomar och de ekonomiska instrument de skaffat sig har européerna slutligen möjlighet att sprida sina idéer och försvara sina intressen när det är nödvändigt, överallt i världen, om de bara har viljan. Kort sagt har européerna helt enkelt en roll att spela i världen, utan att utge sig för att dominera den, men också bortom all underkastelse eller något som helst underdånighetsförhållande.
Herr rådsordförande, herr kommissionär – sätt igång! Parlamentet vill det och stöder er."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"de facto"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples