Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-04-08-Speech-2-072"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030408.2.2-072"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Les rapports 2000 et 2001 de la Commission sur l'application des principes de subsidiarité et de proportionnalité sont affligeants. Il en ressort une conception réductrice de la subsidiarité, qui ne devrait jamais remettre en cause l'acquis communautaire, qui ne devrait pas contrarier les projets de la Commission et qui ne devrait surtout pas être décidée par les parlements nationaux.
La diminution du nombre de textes communautaires dont la Commission fait état depuis 1990 n'est que le contrecoup mécanique de la fin de la mise en place de l'Acte unique. Mais la subsidiarité est encore constamment violée aujourd'hui.
Actuellement, la Cour de Justice, c'est-à-dire une institution communautaire non contrôlée par les peuples, est le juge ultime de la subsidiarité, en cohérence habituelle avec la Commission. L'actuelle Convention sur l'avenir de l'Europe voudrait encore renforcer ce rôle. Nous ne sommes pas d'accord.
Comme je le disais déjà dans ma "contribution sur la subsidiarité" présentée dès 1995 à la commission institutionnelle du Parlement européen, le vrai critère de la subsidiarité est tout simplement la décision que doivent prendre librement les parlements nationaux. Ce sont les peuples qui ont ratifié le traité. Ce sont eux qui doivent être les juges de ses limites."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Kommissionens rapporter fra 2000 og 2001 om anvendelse af nærhedsprincippet og proportionalitetsprincippet er bedrøvelig læsning. Af rapporterne fremgår det, at nærhedsprincippet er lavt prioriteret, og at det aldrig må bringe EU's
i fare eller komme i vejen for Kommissionens projekter og navnlig, at det ikke kan fastsættes af de nationale parlamenter.
Faldet i antallet af fællesskabstekster, som Kommissionen har taget i betragtning siden 1990, er blot en mekanisk konsekvens af gennemførelsen af den europæiske fælles akt. Men endnu i dag overtrædes nærhedsprincippet konstant.
I øjeblikket er Domstolen, det vil sige en fællesskabsinstitution, der ikke kontrolleres af befolkningen, den øverste dommer over nærhedsprincippet i sædvanlig samhørighed med Kommissionen. Det aktuelle konvent om Europas fremtid ønsker at styrke denne rolle. Vi er ikke enige.
Som jeg sagde allerede i mit "bidrag til nærhed", der blev fremsat i 1995 for Udvalget om Institutionelle Spørgsmål, er det sande kriterium for nærhedsprincippet simpelthen en beslutning, der skal træffes frit af de nationale parlamenter. Det er befolkningerne, der har ratificeret traktaten. Det er dem, der skal være dommere med hensyn til dens grænser."@da1
".
Die Berichte 2000 und 2001 der Kommission über die Anwendung der Grundsätze der Subsidiarität und der Verhältnismäßigkeit sind niederschmetternd. Sie offenbaren eine sehr beschränkte Auffassung von der Subsidiarität, die niemals den
in Frage stellen, die Projekte der Kommission nicht behindern und vor allem nicht durch die nationalen Parlamente beschlossen werden sollte.
Der Rückgang der von der Kommission vorgelegten Gemeinschaftstexte seit 1990 ist lediglich eine mechanische Widerspiegelung des Endes der Umsetzung der Einheitlichen Akte. Aber die Subsidiarität wird auch heute noch ständig verletzt.
Gegenwärtig ist der Gerichtshof, das heißt eine Gemeinschaftsinstitution, die nicht von den Völkern kontrolliert wird, der oberste Richter über die Subsidiarität in gewohntem Einklang mit der Kommission. Der derzeit tagende Konvent zur Zukunft Europas möchte gern diese Rolle noch verstärken. Damit sind wir nicht einverstanden.
Wie ich bereits in meinem „Beitrag zur Subsidiarität“, der 1995 dem Institutionellen Ausschuss des Europäischen Parlaments vorgelegt wurde, feststellte, ist das wahre Kriterium für die Subsidiarität ganz einfach die Entscheidung, die die nationalen Parlamente in aller Freiheit treffen müssen. Die Völker haben den Vertrag ratifiziert. Und sie müssen die Richter über seine Grenzen sein."@de7
"Οι εκθέσεις της Επιτροπής σχετικά με την εφαρμογή των αρχών της επικουρικότητας και της αναλογικότητας για τα έτη 2000 και 2001 είναι λυπηρές. Αποκαλύπτουν μια περιοριστική αντίληψη περί επικουρικότητας, που δεν θα πρέπει να αμφισβητεί ποτέ το κοινοτικό κεκτημένο, που δεν θα πρέπει να εναντιώνεται στα σχέδια της Επιτροπής και που κυρίως δεν θα πρέπει να αποφασίζεται από τα εθνικά κοινοβούλια.
Η μείωση του αριθμού των κοινοτικών κειμένων που σχεδίαζε η Επιτροπή από το 1990 δεν είναι παρά η φυσική συνέπεια των τελικών σταδίων υλοποίησης της Ενιαίας Πράξης. Ωστόσο, οι συνεχείς παραβιάσεις της επικουρικότητας συνεχίζονται σήμερα.
Στην παρούσα φάση, το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο, εκείνο δηλαδή το θεσμικό όργανο που δεν ελέγχεται από τους λαούς, είναι ο ανώτατος κριτής της επικουρικότητας, συνήθως σε σύμπνοια με την Επιτροπή. Η Συνέλευση για το μέλλον της Ευρώπης που συνεδριάζει αυτή την περίοδο θέλει να ενισχύσει περαιτέρω αυτόν τον ρόλο. Δεν συμφωνούμε.
Όπως έλεγα ήδη στη δική μου “Συμβολή σχετικά με την επικουρικότητα”, που κατέθεσα ήδη από το 1995 στην τότε Κοινοβουλευτική Επιτροπή Θεσμικών Θεμάτων, η όλη φιλοσοφία της επικουρικότητας είναι ότι τα εθνικά κοινοβούλια λαμβάνουν ελεύθερα τις αποφάσεις τους. Οι λαοί είναι εκείνοι που επικύρωσαν τη Συνθήκη. Αυτοί είναι εκείνοι που πρέπει να αποφασίσουν τα όριά της."@el8
"The 2000 and 2001 Commission reports on the application of the principles of subsidiarity and proportionality are distressing. They reveal a limited view of subsidiarity, which should never call into question the Community
which should not oppose the Commission’s projects and which should not, above all, be decided by national parliaments.
The reduction of the number of Community texts which the Commission has planned since 1990 is just the mechanical consequence of the final stages of the implementation of the Single European Act. However, subsidiarity continues to be constantly violated today.
Currently, the Court of Justice, that is a Community institution not controlled by the people, is the ultimate judge of subsidiarity, usually in agreement with the Commission. The Convention on the Future of Europe currently sitting would like to strengthen this role. We do not agree.
As I have already said in my ‘Contribution on subsidiarity’ which I submitted in 1995 to what was then the Parliamentary Committee on Institutional Affairs, the whole idea of subsidiarity is that national parliaments make decisions freely. It is the people who ratified the Treaty. It is the people who should decide its limits."@en3
"Los informes 2000 y 2001 de la Comisión sobre la aplicación de los principios de subisidiariedad y proporcionalidad son inquietantes. Revelan un concepto restrictivo de la subsidiariedad, que jamás debería poner en tela de juicio el acervo comunitario, que no debería ir en contra de los proyectos de la Comisión y que, sobre todo, no debería ser objeto de decisión por parte de los parlamentos nacionales.
La reducción del número de textos comunitarios que la Comisión ha venido planificando desde 1990 es justamente la consecuencia mecánica de las etapas finales de la aplicación del Acta Única Europea. Pero todavía hoy la subsidiariedad sigue siendo objeto de continuas transgresiones.
En la actualidad, el Tribunal de Justicia, una institución comunitaria no controlada por los ciudadanos, tiene la última palabra en materia de subsidiariedad, por lo general de común acuerdo con la Comisión. La Convención sobre el Futuro de Europa, que se reúne estos días, quisiera reforzar esta función. Nosotros no estamos de acuerdo.
Como ya he manifestado en mi «Contribución a la subsidiariedad», que presenté en 1995 a lo que entonces era la Comisión Parlamentaria de Asuntos Institucionales, la idea de la subisidiariedad consiste en que los parlamentos nacionales tomen decisiones libremente. Fueron los ciudadanos quienes ratificaron el Tratado. Son los ciudadanos quienes deberían decidir sus límites."@es12
"Komission vuosia 2000 ja 2001 koskevat kertomukset toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta ovat huolestuttavia. Niistä paljastuu rajoittunut näkemys toissijaisuudesta, jonka ei koskaan pitäisi asettaa kyseenalaiseksi yhteisön säännöstöä
jonka ei koskaan pitäisi estää komission hankkeiden toteutumista ja josta ennen kaikkea kansallisten parlamenttien ei pitäisi päättää.
Komission vuodesta 1990 alkaen laatimien yhteisön tekstien määrän väheneminen on vain automaattinen seuraus Euroopan yhtenäisasiakirjan täytäntöönpanon viimeisistä vaiheista. Toissijaisuusperiaatetta kuitenkin rikotaan edelleen jatkuvasti.
Tällä hetkellä yhteisöjen tuomioistuin, yhteisön toimielin, joka ei ole kansalaisten valvonnassa, määrää viime kädessä toissijaisuusperiaatteen soveltamisesta, tavallisesti yhteisymmärryksessä komission kanssa. Euroopan tulevaisuutta parhaillaan käsittelevä valiokunta haluaisi vahvistaa tuomioistuimen asemaa. Me emme hyväksy sitä.
Kuten jo vuonna 1995 silloiselle institutionaalisten asioiden valiokunnalle toimittamassani toissijaisuusperiaatetta koskevassa kannanotossa totesin, koko toissijaisuusperiaatteen ajatus on juuri, että kansalliset parlamentit voivat tehdä päätöksiä vapaasti. Kansalaiset ratifioivat perustamissopimuksen. Kansalaisten olisi myös päätettävä sen rajoista."@fi5
".
Le relazioni 2000 e 2001 della Commissione sull’applicazione dei principi di sussidiarietà e di proporzionalità sono angoscianti. Ne esce una concezione riduttiva della sussidiarietà, la quale non dovrebbe mai rimettere in discussione il coacervo comunitario, non dovrebbe contrastare i progetti della Commissione e non dovrebbe soprattutto demandare decisioni ai parlamenti nazionali.
Il calo del numero di testi comunitari previsto dalla Commissione dal 1990, altro non è che la conseguenza automatica delle fasi conclusive dell’applicazione dell’Atto unico. Oggi però la sussidiarietà viene ancora violata costantemente.
Attualmente la Corte di giustizia, che è un’Istituzione comunitaria non controllata dal popolo, è il giudice ultimo in materia di sussidiarietà, solitamente d’accordo con la Commissione. L’attuale Convenzione sul futuro dell’Europa vorrebbe rafforzare questo ruolo. Noi non siamo d’accordo.
Come ho già detto nel mio “Contributo sulla sussidiarietà” presentato nel 1995, all’allora commissione per gli affari istituzionali del Parlamento europeo, il concetto di sussidiarietà consiste semplicemente nel permettere ai parlamenti nazionali di decidere liberamente. Sono i popoli che hanno ratificato il Trattato. Sono loro che devono deciderne i limiti."@it9
"The 2000 and 2001 Commission reports on the application of the principles of subsidiarity and proportionality are distressing. They reveal a limited view of subsidiarity, which should never call into question the Community
which should not oppose the Commission’s projects and which should not, above all, be decided by national parliaments.
The reduction of the number of Community texts which the Commission has planned since 1990 is just the mechanical consequence of the final stages of the implementation of the Single European Act. However, subsidiarity continues to be constantly violated today.
Currently, the Court of Justice, that is a Community institution not controlled by the people, is the ultimate judge of subsidiarity, usually in agreement with the Commission. The Convention on the Future of Europe currently sitting would like to strengthen this role. We do not agree.
As I have already said in my ‘Contribution on subsidiarity’ which I submitted in 1995 to what was then the Parliamentary Committee on Institutional Affairs, the whole idea of subsidiarity is that national parliaments make decisions freely. It is the people who ratified the Treaty. It is the people who should decide its limits."@lv10
".
De verslagen van 2000 en 2001 van de Commissie betreffende de toepassing van de beginselen van subsidiariteit en evenredigheid zijn bedroevend. Wat eruit naar voren komt is de opvatting dat de subsidiariteit moet worden ingeperkt, dat het acquis communautaire nooit ter discussie mag worden gesteld, dat de plannen van de Commissie niet mogen worden gedwarsboomd en dat de nationale parlementen hierin vooral geen zeggenschap mogen hebben.
De afname van het aantal communautaire teksten, waarvan de Commissie sinds 1990 gewag maakt, is niet meer dan een logisch uitvloeisel van de invoering van de Europese Akte. Het subsidiariteitsbeginsel wordt echter nog steeds voortdurend geschonden.
Momenteel heeft het Hof van Justitie, oftewel een communautaire instelling die niet door de volkeren wordt gecontroleerd, het laatste woord bij subsidiariteitskwesties, en daarbij wordt gewoonlijk de lijn van de Commissie gevolgd. De huidige Conventie over de toekomst van Europa zou deze rol nog willen versterken. Wij zijn het daar niet mee eens.
Zoals ik al opmerkte in mijn “Bijdrage over de subsidiariteit”, die al in 1995 is aangeboden aan wat destijds de Commissie institutionele zaken van het Europees Parlement was, is het werkelijke criterium van de subsidiariteit eenvoudigweg dat de nationale parlementen in alle vrijheid besluiten moeten kunnen nemen. Het zijn de volkeren die het Verdrag hebben geratificeerd. Dan moeten zij ook degenen zijn die over de reikwijdte ervan oordelen."@nl2
"Os relatórios 2000 e 2001 da Comissão sobre a aplicação dos princípios da subsidiariedade e da proporcionalidade são alarmantes. Eles revelam uma concepção redutora da subsidiariedade, que jamais deverá pôr em causa o acervo comunitário, que não deverá opor-se aos projectos da Comissão e, sobretudo, que não deverá ser decidida pelos parlamentos nacionais.
A redução do número de textos comunitários que a Comissão planeou desde 1990 não é senão a consequência mecânica das fases finais da implementação do Acto Único. No entanto, a subsidiariedade continua, hoje, a ser constantemente violada.
Actualmente, o Tribunal de Justiça, isto é, uma Instituição comunitária não controlada pelos povos, é o juiz último da subsidiariedade, geralmente em acordo com a Comissão. A actual Convenção sobre o Futuro da Europa gostaria ainda de reforçar este papel. Nós não concordamos.
Como já dizia na minha "Contribuição sobre a subsidiariedade" que apresentei, em 1995, à então Comissão dos Assuntos Constitucionais do Parlamento Europeu, toda a ideia subjacente ao princípio subsidiariedade é que os parlamentos nacionais devem tomar as suas decisões livremente. Foram os povos que ratificaram o tratado. São eles que devem ser os juizes dos seus limites."@pt11
"Kommissionens rapporter från 2000 och 2001 om tillämpningen av subsidiaritetsprincipen och principen om proportionalitet är bedrövliga. Här förmedlas en inskränkt syn på subsidiaritet; subsidiariteten får aldrig ifrågasätta gemenskapens regelverk, inte stå i strid med kommissionens förslag och framför allt inte vara ett beslut av de nationella parlamenten.
Att antalet texter från gemenskapen har minskat, en tendens som enligt kommissionen började kring 1990, är endast en automatisk följdverkan av att enhetsakten har genomförts. Men än i dag bryter man ständigt mot subsidiaritetsprincipen.
I dag är EG-domstolen, dvs. en gemenskapsinstitution som inte kontrolleras av folken, den sista instans som dömer i frågor som rör subsidiaritet, och den är vanligtvis överens med kommissionen. Det nuvarande konventet om EU:s framtid skulle vilja förstärka denna roll ytterligare. Vi håller inte med.
Som jag påpekade redan i mitt ”inlägg om subsidiariteten”, vilket lades fram så tidigt som 1995 för Europaparlamentets utskott för konstitutionella frågor, är det sanna kriteriet på subsidiaritet helt enkelt ett beslut som de nationella parlamentens måste fatta i frihet. Det är folken som har ratificerat fördraget. Det är folken som bör döma hur långt det får sträcka sig."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples