Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-03-12-Speech-3-271"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030312.8.3-271"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, θα ήθελα να συγχαρώ την κ. Avilés Perea, όχι για τυπικούς λόγους, αλλά διότι η συζήτηση που γίνεται σήμερα είναι πράγματι ουσιαστική, μια και τα διαρθρωτικά ταμεία είναι πολύ συγκεκριμένη εφαρμογή πολιτικών όπου μπορούμε να μετρήσουμε εάν υπάρχουν ουσιαστικά αποτελέσματα ή όχι. Βεβαίως και για τα διαρθρωτικά ταμεία ισχύει η διττή προσέγγιση στην ισότητα των δύο φύλων, δηλαδή από τη μια πλευρά η οριζόντια διάσταση, το mainstreaming, και από την άλλη πλευρά συγκεκριμένες πρακτικές και συγκεκριμένα προγράμματα που αφορούν μόνο γυναίκες, δηλαδή θετικές δράσεις.
Είναι σωστό, όπως τονίστηκε από αρκετές ομιλήτριες, ότι ο στόχος αυτός δεν επιτυγχάνεται πάντοτε. Ο κανονισμός των διαρθρωτικών ταμείων είναι ένα σημαντικό εργαλείο, αλλά χρειάζεται σωστή εφαρμογή στην πράξη. Υπάρχουν τέσσερα στάδια: η σύλληψη του προγράμματος, δηλαδή ο σχεδιασμός του, η εκτέλεση, η παρακολούθηση και η αξιολόγηση. Εάν αυτοί που συμμετέχουν και στις τέσσερις διαδικασίες δεν επιδεικνύουν την ευαισθητοποίηση και τη δέσμευση που χρειάζεται στις συγκεκριμένες πολιτικές, δεν μπορούμε να έχουμε αποτελέσματα.
Πρόσφατα η σουηδική κυβέρνηση έκανε σεμινάριο σε όλους τους υπουργούς. Το Υπουργικό Συμβούλιο πέρασε από σεμινάρια για το mainstreaming, ώστε να κατανοήσουν την ανάγκη σχεδιασμού σε όλους τους επιμέρους τομείς πολιτικής. Είναι λοιπόν σημαντικό να δούμε ότι εκεί που συλλαμβάνονται και σχεδιάζονται τα προγράμματα των διαρθρωτικών ταμείων, είτε σε επίπεδο υπουργών είτε σε επίπεδο περιφερειαρχών, νομαρχών ή δημάρχων, απαιτείται μια πολιτική ευαισθητοποίηση. Δεν τη βλέπουμε παντού. Νομίζω ότι στις αξιολογήσεις που γίνονται υπάρχει ένα σημαντικό πολιτικό έλλειμμα, για να ξεκινήσω από εκεί.
Πάμε στο δεύτερο επίπεδο, που είναι η εκτέλεση και στο τρίτο που είναι η παρακολούθηση. Εδώ παίζει πολύ σημαντικό ρόλο η διοίκηση, όλα τα επίπεδα της διοίκησης, πράγμα που δεν είναι άσχετο με τη συζήτηση που είχατε προηγουμένως. Η διοίκηση σε όλες τις χώρες, με ελάχιστες εξαιρέσεις, στελεχώνεται στα ανώτερα επίπεδα από άνδρες σε πάρα πολύ μεγάλα ποσοστά, η δε ευαισθητοποίηση και η κατάρτιση των υπαλλήλων της διοίκησης γίνεται μόνο σε λίγες χώρες. Άρα και σε επίπεδο εκτέλεσης και παρακολούθησης δεν έχουμε την ιδιαίτερη εκείνη ευαισθητοποίηση που θα βοηθούσε, έστω και σε αυτή τη φάση, την προώθηση των στόχων. Κι ερχόμαστε στο τέταρτο στάδιο, που είναι η αξιολόγηση. Εκεί έχουμε εταιρείες συμβούλων, έχουμε εξωτερικά γραφεία που κάνουν την αξιολόγηση. Σε πολύ λίγα προγράμματα παίρνουν εντολή να κάνουν μια ξεχωριστή αξιολόγηση για το αποτέλεσμα των πολιτικών και των προγραμμάτων στο θέμα των γυναικών.
Νομίζω ότι η Επιτροπή πολύ σωστά και σε σωστή χρονική στιγμή, το Δεκέμβριο του 2002, παρουσίασε αυτή την ανακοίνωση με θέμα την υλοποίηση της ενσωμάτωσης της διάστασης του φύλου στα διαρθρωτικά ταμεία για την περίοδο 2000-2006. Έτσι έχουμε μια πρώτη δυνατότητα τα δύο πρώτα χρόνια υλοποίησης του νέου κοινοτικού πλαισίου στήριξης να δούμε στα κράτη μέλη αν και κατά πόσον έχει ληφθεί υπόψη κατά το σχεδιασμό η διάσταση του φύλου. Έχουμε μια πρώτη καταγραφή, δεν έχουμε ποσοτικά στοιχεία, γιατί, όπως ξέρετε, τα περισσότερα προγράμματα έχουν ξεκινήσει τον τελευταίο ενάμιση χρόνο. Αυτό που μπορούμε να δούμε λαμβάνοντας υπόψη την επικουρικότητα στο θέμα του σχεδιασμού των διαρθρωτικών ταμείων είναι ότι μπορούμε να δούμε αρκετές καλές πρακτικές, μπορούμε να δούμε σημαντικούς δείκτες που έχουν χρησιμοποιηθεί, αλλά μόνο από κάποια κράτη μέλη. Έτσι θα αναφερθώ σε κάποιους δείκτες, όπως είναι ο αριθμός των γυναικών που έχουν κάνει τη δική τους επιχείρηση, ο αριθμός των προγραμμάτων που αφορούν τις γυναίκες σε σχέση με τα υπόλοιπα προγράμματα, η κατάρτιση των γυναικών στην κοινωνία της πληροφορίας ως ποσοτικό μέγεθος, τα τοπικά προγράμματα απασχόλησης που λαμβάνουν υπόψη τους τη διάσταση του φύλου, το ποσοστό των γυναικών που συμμετέχουν συνολικά στα προγράμματα κατάρτισης και μια σειρά από δείκτες που χρησιμοποιούνται σε ορισμένες μόνο χώρες. Δεν είναι ο κανόνας και νομίζω ότι θα ήταν σκόπιμο η επιτροπή σας και, θα έλεγα, τα μέλη του κοινοβουλίου σε κάθε χώρα να ρωτήσουν τις κυβερνήσεις γιατί δεν υπάρχουν δείκτες, όπως θα έπρεπε, για όλα τα επιμέρους προγράμματα.
Το ότι έχουμε σε αυτή τη φάση αυτή την ανακοίνωση είναι πολύ σημαντικό από πλευράς χρόνου, διότι μας δίνεται η δυνατότητα να δούμε την επανεξέταση των διαρθρωτικών ταμείων, τις τροποποιήσεις της κατανομής της χρηματοδότησης, αλλά και την κατανομή του νέου αποθεματικού, ώστε να ληφθεί υπόψη η απόδοση των προγραμμάτων αυτών σε θέματα mainstreaming. Η ενδιάμεση αυτή επισκόπηση θα μας δώσει μια καλή ευκαιρία, έχοντας πια υπόψη την καταγραφή του τι έχει γίνει στα κράτη μέλη, ώστε να δούμε πώς θα πιέσουμε για μια νέα αναδιανομή πόρων που να κατευθύνονται περισσότερο προς συγκεκριμένες πολιτικές για τις γυναίκες.
Για να γίνουμε πιο συγκεκριμένοι, θα πρέπει να προχωρήσουμε σε πρόσθετη βαθμολογία για τα προγράμματα που εγκρίνονται για χρηματοδότηση, όταν αυτά περιλαμβάνουν και τη διάσταση του φύλου. Χρειάζονται ειδικές ενέργειες για την προβολή των προγραμμάτων αυτών που αφορούν την ισότητα των δύο φύλων και συνήθως η προβολή έχει και πολλαπλασιαστικά αποτελέσματα, διότι ευαισθητοποιεί αυτούς που σχεδιάζουν.
Ένα τρίτο σημαντικό είναι η ανάγκη του να αυξηθούν τα μέτρα κατάρτισης για τα στελέχη της διοίκησης αλλά και για τους πολιτικούς. Η κατάρτιση στα πολιτικά κόμματα, στις κυβερνήσεις, στην αυτοδιοίκηση αλλά και στις διοικήσεις είναι απαραίτητη προϋπόθεση για έναν πιο αποτελεσματικό σχεδιασμό, και βεβαίως το κοινωνικό ταμείο χρηματοδοτεί χωρίς κανένα πρόβλημα την εν λόγω κατάρτιση όσων ουσιαστικά σχεδιάζουν τα προγράμματα.
Το τέταρτο σημείο είναι η προετοιμασία στις χώρες της διεύρυνσης. Αυτό που προσπαθούμε να κάνουμε από την αρχή, τουλάχιστον όσον αφορά το δικό μου ταμείο, είναι να υπάρχει από την αρχή στα τμήματα που οργανώνονται στις υποψήφιες χώρες για το Κοινωνικό Ταμείο υπεύθυνο στέλεχος που ενημερώνεται και καταρτίζεται στις Βρυξέλλες, ώστε ο σχεδιασμός του Κοινωνικού Ταμείου να λάβει από την αρχή υπόψη του το θέμα του mainstreaming."@el8
|
| lpv:translated text |
".
Hr. formand, mine damer og herrer, jeg vil gerne lykønske fru Avilés Perea - og ikke blot af høflighed - fordi denne forhandling her i dag virkelig er af stor betydning, idet strukturfondene er en meget specifik anvendelse af politiske foranstaltninger og giver os mulighed for at evaluere, hvorvidt de fører til substantielle resultater. Strukturfondene er naturligvis også genstand for den dobbelte tilgang til ligestillingen af mænd og kvinder, hvorved jeg forstår integrering af ligestillingsaspektet og specifikke fremgangsmåder og specifikke programmer udelukkende for kvinder, som vi benævner positive foranstaltninger.
Det er korrekt, hvilket flere talere har påpeget, at vi ikke altid når dette mål. Strukturfondsforordningerne er et vigtigt redskab, men det bør anvendes korrekt i praksis. Der er fire faser, nemlig udarbejdelsen eller planlægningen af programmet, gennemførelsen, tilsynet og evalueringen. Hvis de parter, der deltager i disse fire faser, ikke udviser den omhu og forpligtelse, der er nødvendig inden for de specifikke politikker, opnår man ingen resultater.
Den svenske regering afholdt for nylig et seminar for alle sine ministre. Der blev afholdt et seminar for Ministerrådet om integrering af ligestillingsaspektet, som omfattede en redegørelse for alle planlægningskrav for de enkelte politiske områder. Vi må erkende, at der er behov for at skabe større politisk bevidsthed i de instanser, der planlægger strukturfondsprogrammerne, det være sig på ministerplan eller på regionalt eller lokalt plan. Vi ser det ikke overalt. Jeg mener, at der er et alvorligt politisk underskud i den evaluering, der foretages. Det er mit første punkt.
Det bringer mig til anden fase, som er gennemførelsen, og tredje fase, som er tilsynet. Her spiller forvaltningen - på alle niveauer - en meget vigtig rolle, og det viser tilbage til det, der blev sagt tidligere under forhandlingen. I alle lande er de ansatte i de øverste lag af forvaltningen med få undtagelser mænd, og kun få lande arrangerer opmærksomhedsskabende tiltag og uddannelse for de ansatte i forvaltningen. Det betyder, at den særlige opmærksomhed, der er nødvendig for at bidrage til at fremme disse målsætninger, selv i denne fase, ikke er til stede i forbindelse med gennemførelsen og tilsynet. Det bringer mig til den fjerde fase, nemlig evalueringen. Det er her, konsulentvirksomhederne kommer ind, og eksterne agenturer foretager evalueringer. De får i meget få tilfælde instruktioner om at foretage separate evalueringer af, hvilke konsekvenser de politiske tiltag og programmerne har for kvinderne.
Jeg mener, at Kommissionen gjorde rigtigt i at forelægge en meddelelse om integrering af princippet om lige muligheder for mænd og kvinder i strukturfondene for perioden 2000-2006. Tidspunktet kunne ikke have været mere velvalgt. Dette giver os en første mulighed for i løbet af de første to års gennemførelse af den nye fællesskabsstøtteramme at konstatere, i hvilket omfang medlemsstaterne tager hensyn til ligestillingsaspektet i programmeringsfasen. Vi har foreløbige optegnelser, men ikke statistikker, fordi de fleste programmer som bekendt er startet op inden for de sidste 18 måneder. Det, vi kan konstatere under hensyntagen til subsidiariteten i strukturfondenes programmering, er, at der er indført flere former for god praksis og vigtige indikatorer, dog kun i visse medlemsstater. Blandt disse indikatorer er antallet af kvinder, der har oprettet deres egen virksomhed, forholdet mellem antallet af programmer for kvinder og andre programmer, procentdelen af kvinder, der deltager i uddannelsesprogrammer generelt, og en hel række indikatorer, der kun anvendes i visse lande. Det er ikke reglen, og jeg synes, at det ville være en god idé, hvis Parlamentets udvalg og parlamentsmedlemmerne i hvert enkelt land udførte lobbyvirksomhed i forhold til deres regering, fordi vi ikke har indikatorer for alle enkeltprogrammer, og det er det, vi har brug for.
Denne meddelelse kommer lige på det rigtige tidspunkt, fordi den giver os mulighed for at overveje en revision af strukturfondene og en ændring af midlernes fordeling og tildelingen af den nye reserve under hensyntagen til, hvor gode resultater disse programmer har, hvad angår integreringen af ligestillingsaspektet. Denne foreløbige opgørelse vil kunne sammenholdes med fortegnelserne over udviklingen i medlemsstaterne og give os rig lejlighed til at overveje, hvordan vi kan arbejde for en omfordeling af midlerne og øgede tildelinger til specifikke politikker til fordel for kvinder.
Mere specifikt bør vi tildele flere point til støtteberettigede programmer, hvor ligestillingsaspektet indgår. Vi har brug for særlige aktioner til fremme af disse ligestillingsrelaterede programmer, og sådanne tiltag har generelt en eksponentiel effekt, fordi de skaber større bevidsthed om problemet i de instanser, der varetager programmeringen.
Et tredje vigtigt punkt er behovet for yderligere uddannelse af personer i ledende stillinger inden for den offentlige forvaltning og politikere. En mere effektiv planlægning forudsætter uddannelse inden for de politiske partier, inden for den statslige forvaltning og hos de lokale myndigheder og den lokale forvaltning. Denne uddannelse af de personer, der reelt planlægger programmerne, kan uden problemer finansieres via Socialfonden.
Mit fjerde punkt vedrører udvidelseslandene. Det, vi forsøger at gøre fra starten, i det mindste hvad angår min fond, er at sikre, at der i de afdelinger, der oprettes i kandidatlandene for Socialfonden, fra starten er en ledende tjenestemand med uddannelse og instrukser fra Bruxelles, således at Socialfondens planlægning fra starten sker under hensyntagen til princippet om integrering af ligestillingsaspektet."@da1
"Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich möchte Frau Avilés Perea gratulieren, und dies nicht nur der Form halber, sondern weil diese Debatte heute wirklich eine bedeutende Debatte ist, zumal die Strukturfonds eine sehr spezifische Umsetzung der Politik darstellen und uns ermöglichen einzuschätzen, ob sie wesentliche Resultate erzielt hat oder nicht. Selbstverständlich gilt auch für die Strukturfonds der doppelte Ansatz hinsichtlich der Gleichstellung der Geschlechter, das heißt, einerseits die horizontale Dimension, das Mainstreaming, und andererseits konkrete Praktiken und spezifische Programme, die ausschließlich Frauen betreffen, also positive Maßnahmen.
Es ist richtig, dass, wie verschiedene Redner betonten, dieses Ziel nicht immer erreicht wurde. Die Strukturfondsverordnung stellt ein wichtiges Instrument dar, doch sie muss ordnungsgemäß in die Praxis umgesetzt werden. Es gibt vier Stufen: die Konzeption beziehungsweise die Planung des Programms, die Umsetzung, die Überwachung und die Evaluierung. Wenn diejenigen, die an den vier Prozessen beteiligt sind, nicht die für die konkreten Politiken erforderliche Sensibilität und Verpflichtungsbereitschaft zeigen, dann können keine Resultate erzielt werden.
Kürzlich veranstaltete die schwedische Regierung ein Seminar für alle ihre Minister. Der Ministerrat nahm an einem Seminar zum Mainstreaming teilt, in dem die Notwendigkeit der Planung in den einzelnen politischen Bereichen erklärt wurde. Es ist deshalb wichtig, dafür zu sorgen, dass dort, wo die Strukturfondsprogramme ausgearbeitet und geplant werden, sei es auf ministerieller Ebene oder auf der Ebene der Regional-, Kreis- und Kommunalverwaltungen, politische Sensibilisierungsmaßnahmen durchgeführt werden. Das geschieht nicht überall. Meiner Meinung nach bestehen bei den vorgenommenen Evaluierungen wesentliche politische Defizite, was mein erster Punkt ist.
Schauen wir uns die zweite Stufe an, die Umsetzung, sowie die dritte Stufe, die Überwachung. Hier spielt die Verwaltung, und zwar auf allen Ebenen, eine überaus bedeutende Rolle, worauf auch während der Debatte hingewiesen wurde. Der Verwaltungsapparat setzt sich in allen Ländern, mit nur wenigen Ausnahmen, auf den höheren Ebenen überwiegend aus Männern zusammen, Sensibilisierungs- und Ausbildungsmaßnahmen für die Verwaltungsangestellten werden nur in einigen Ländern realisiert. Das zeigt, dass selbst auf der Ebene der Umsetzung und Überwachung nicht die erforderliche Sensibilisierung durchgeführt wird, die dazu beitragen würde, auch auf dieser Stufe die Ziele voranzutreiben. Damit komme ich zur vierten Stufe, der Evaluierung. Dies ist der Bereich, wo Beratungsfirmen und auswärtige Büros Bewertungen vornehmen. Sie werden nur bei wenigen Programmen angewiesen, eine separate Evaluierung der durch die Politik und die Programme für Frauen erzielten Resultate durchzuführen.
Ich glaube, die Kommission hat das Richtige zur rechten Zeit getan, indem sie im Dezember 2002 die Mitteilung zur Implementierung des Gender Mainstreaming in den Strukturfonds 2000-2006 vorlegte. Dies gibt uns eine erste Gelegenheit zu sehen, ob und inwieweit in den beiden Anfangsjahren der Umsetzung des neuen Gemeinschaftlichen Förderkonzepts in den Mitgliedstaaten bei der Planungsphase die Geschlechterdimension berücksichtigt worden ist. Wir haben eine erste Bestandsaufnahme, wir verfügen jedoch über keine statistischen Angaben, da, wie Sie wissen, die meisten Programme erst in den letzten anderthalb Jahren begonnen haben. Was wir jedoch unter Beachtung der Subsidiarität bei der Planung der Strukturfonds sehen können, ist, dass eine Anzahl bewährter Praktiken und wichtiger Indikatoren angewendet worden ist, allerdings nur von einigen Mitgliedstaaten. Diese Indikatoren beinhalten die Zahl der Unternehmensgründerinnen, das Verhältnis zwischen der Zahl der Programme für Frauen und anderen Programmen, den Prozentsatz der Frauen, die in der Informationsgesellschaft ausgebildet worden sind, die lokalen Beschäftigungsprogramme, die die Geschlechterdimension berücksichtigen, die Zahl der Frauen, die insgesamt an Berufsbildungsprogrammen teilgenommen haben, sowie eine Reihe von Indikatoren, die nur in bestimmten Ländern angewendet werden. Dies ist nicht die Regel, und ich denke, es wäre sinnvoll, wenn sich Ihr Ausschuss und die Parlamentsabgeordneten eines jeden Landes an ihre Regierungen wendeten, denn wir haben nicht für jedes einzelne Land Indikatoren, wir könnten sie allerdings gebrauchen.
Diese Mitteilung kam genau zur richtigen Zeit, weil uns dies die Möglichkeit gibt, uns mit der Überprüfung der Strukturfonds und der Umschichtung der finanziellen Mittel sowie der neuen Reserve zu befassen, um sehen zu können, was diese Programme unter dem Gesichtspunkt des Gender Mainstreaming leisten. Diese Halbzeitbewertung wird uns eine gute Gelegenheit bieten, parallel zur Bestandsaufnahme dessen, was in den Mitgliedstaaten getan wurde, zu prüfen, wie wir die Neuverteilung von Mitteln beeinflussen können, um sie mehr in konkrete Politiken für die Frauen fließen zu lassen.
Genauer gesagt, wir brauchen zusätzliche Einstufungen für Finanzierungsprogramme, die die Geschlechterdimension beinhalten. Wir benötigen spezielle Aktionen, um diese mit dem Gender Mainstreaming verbundenen Programme zu unterstützen, denn diese Förderung wirkt zumeist multiplikatorisch, da sie die mit der Planung befassten Personen sensibilisiert.
Ein dritter wichtiger Punkt ist die Notwendigkeit, die Fortbildungsmaßnahmen der Verwaltungsangestellten und der Politiker zu verstärken. Die Schulungen in politischen Parteien, in Regierungen, lokalen Behörden und Verwaltungen stellen eine notwendige Voraussetzung für eine effizientere Planung dar, und die Fortbildungsmaßnahmen für diejenigen, die im Wesentlichen mit der Programmplanung befasst sind, können selbstverständlich problemlos durch den Strukturfonds unterstützt werden.
Der vierte Punkt betrifft die Vorbereitung in den Beitrittsländern. Worum wir uns von Beginn an zumindest in meinem Fonds bemühen, ist, sicherzustellen, dass es in den Abteilungen, die in den Beitrittsländern für den Sozialfonds eingerichtet werden, einen verantwortlichen Mitarbeiter gibt, der zunächst in Brüssel instruiert und ausgebildet wird, um zu garantieren, dass bei der Planung des Sozialfonds von Beginn an das Gender Mainstreaming berücksichtigt wird."@de7
".
Mr President, ladies and gentlemen, I should like to congratulate Mrs Avilés Perea – and this is not just a courtesy – because this debate here today really is an important debate, given that the Structural Funds are a very specific application of policy and allow us to measure whether or not it has had any substantive results. Naturally the Structural Funds are also subject to the dual approach to gender equality, by which I mean mainstreaming and specific practices and specific programmes open only to women, what we call positive action.
It is true, as several speakers have said, that this objective is not always achieved. The Structural Funds regulation is an important tool, but it needs to be applied correctly in practice. There are four stages: the conception or planning of the programme, its application, monitoring and evaluation. If the parties involved in these four processes fail to demonstrate the awareness and commitment needed in specific polices, there are no results.
The Swedish Government recently held a seminar for all its ministers. The ministerial council was given a seminar on mainstreaming, at which planning requirements in all the individual political areas were explained. What we have to realise is that political awareness raising is needed among Structural Fund programmes planners, be they at ministerial level or at regional or local level. We do not see that everywhere. I think that there is a serious political deficit in the evaluations carried out. That is my first point.
That brings me to stage two, which is application, and stage three, which is monitoring. The administration – all levels of the administration – play a very important part here, and this refers back to what was said during the debate. The administration in every country, with a few exceptions, is staffed overwhelmingly in the upper echelons by men, with only a few countries arranging awareness raising and training for administrative officials. This means that the special level of awareness needed to help promote objectives, even at this stage, is lacking at the application and monitoring levels. That brings me to the fourth stage, which is evaluation. This is where firms of consultants come in and external offices carry out evaluations. They are instructed to carry out a separate evaluation of the impact of policies and programmes on women in very few instances.
I think that the Commission was quite right to present a communication in December 2002 on gender mainstreaming in the Structural Funds for 2000 to 2006; it could not have done so at a better time. This gives us an initial opportunity, in the first two years’ implementation of the new Community Support Framework, to see if and to what extent Member States have taken account of the gender dimension at the planning stage. We have initial records; we do not have statistics because, as you know, most programmes started up in the last 18 months. What we can see, taking account of subsidiarity in the planning of the Structural Funds, is that a number of good practices and important indicators have been introduced, but only by certain Member States. These indicators include the number of women which have set up their own company, the ratio between the number of programmes for women and other programmes, the percentage of women trained in the information society, which local employment programmes take account of the gender dimension, the percentage of women taking part in training programmes overall and a whole series of indicators which only certain countries use. It is not the rule and I think it would be a good idea if your committee and the members of parliament in each country were to lobby their governments, because we do not have indicators for all the individual programmes and that is what we need.
This communication has come along at exactly the right time, because it gives us the opportunity to consider revising the Structural Funds and changing the distribution of funding and the distribution of the new reserve, in order to take account of how well these programmes perform from the mainstreaming perspective. This interim review will give us ample opportunity, together with the records of what has been happening in the Member States, to see how we can lobby for funds to be redistributed and channelled to specific policies for women.
To be more specific, we need to award extra marks to programmes approved for funding which include the gender dimension. We need special actions to promote these gender equality-related programmes and promotion generally has an exponential effect because it raises awareness among programme planners.
A third important point is the need for more training for senior administrative officials and politicians. More efficient planning depends on training in political parties, governments, local authorities and administrations; naturally, this training for actual programme planners can be funded from the Social Fund without any problem.
My fourth point has to do with preparing the enlargement countries. What we are trying to do from the outset, at least as far as my fund is concerned, is to ensure that there is a senior official in the departments set up in the candidate countries for the Social Fund who is trained and instructed in Brussels from the outset, so that Social Fund planning takes account of mainstreaming right from the start."@en3
".
Señor Presidente, Señorías, quiero felicitar a la Sra. Avilés Perea –y no por simple cortesía– porque el debate ante el que nos encontramos aquí hoy es un debate realmente importante, dado que los Fondos Estructurales son una aplicación muy específica de la política y nos permiten medir si se han obtenido resultados sustanciales o no. Como es natural, los Fondos Estructurales también están supeditados al doble enfoque de la igualdad de género, y con ello me refiero a la integración de la perspectiva de género y a las prácticas y programas específicos propuestos solo a mujeres, que es lo que llamamos acción positiva.
Es cierto, como han reiterado varias oradoras, que este objetivo no siempre se ha conseguido. El Reglamento de los Fondos Estructurales es una herramienta importante, pero tiene que aplicarse correctamente en la práctica. Existen cuatro fases: la concepción o planificación del programa, la aplicación, el control y la evaluación. Si las partes implicadas en estos cuatro procesos no demuestran la sensibilidad y el compromiso necesarios en políticas específicas, no habrá resultados.
El Gobierno sueco organizó hace poco un seminario para todos sus ministros. El consejo ministerial asistió a un seminario sobre integración de la perspectiva de género, en el que se explicaron los requisitos de planificación en todos y cada uno de los terrenos políticos. Lo que hemos de tener en cuenta es que es preciso sensibilizar a los responsables de la elaboración de programas de los Fondos Estructurales en el nivel ministerial, regional o local, pero eso no ocurre en todas partes. Creo que existe un serio déficit político en las evaluaciones llevadas a cabo. Este es mi primer punto
lo que me conduce a la segunda fase, que es la de aplicación y a la tercera fase, que es la de supervisión. La administración –en todos los niveles– desempeña un papel muy importante en este terreno, y esto nos lleva a lo que se ha dicho en el curso del debate. La administración de cada país, con unas pocas excepciones, está ocupada, en sus niveles superiores, mayoritariamente por hombres, y son muy pocos los países que fomentan la sensibilización e imparten formación a sus funcionarios. Lo que significa que el grado de sensibilización necesario para ayudar a promover los objetivos, incluso en esta fase, no se da en los niveles de aplicación y supervisión. Esto me conduce a la cuarta fase, la evaluación. En esta fase entran en juego las empresas consultoras y las evaluaciones realizadas por instancias externas, que en muy pocos casos reciben la orden de llevar a cabo una evaluación separada del efecto de las políticas y los programas en las mujeres.
Creo que la Comisión estuvo bastante acertada al presentar una comunicación en diciembre de 2002 sobre la integración de la perspectiva de género en los Fondos Estructurales para el período 2000 a 2006; no podría haberlo hecho en un momento más propicio. De este modo se nos ofrece una oportunidad inicial durante los dos primeros años de aplicación del nuevo marco de apoyo comunitario, para comprobar en qué medida los Estados miembros han tenido en cuenta la perspectiva de género en la fase de planificación. Disponemos de datos iniciales; no tenemos estadísticas porque, como saben, la mayoría de los programas han comenzado en los últimos 18 meses. Lo que podemos comprobar, teniendo en cuenta la subsidiariedad en la planificación de los Fondos Estructurales, es que se ha logrado introducir una serie de buenas prácticas y de indicadores importantes, pero solo por parte de algunos Estados miembros. Entre los indicadores se incluye el número de mujeres que han establecido su propia empresa, la proporción entre el número de programas destinados a mujeres y otros programas, el porcentaje de mujeres formadas en la sociedad de la información, los programas locales que tienen en cuenta la perspectiva de género, el porcentaje de mujeres que forman parte de los programas de formación en general y otra serie de indicadores que solo utilizan determinados países. No es la norma y creo que sería una buena idea si su comisión y los miembros del parlamento de cada país presionaran a sus respectivos gobiernos, porque no disponemos de indicadores para todos y cada uno de los programas, y eso es precisamente lo que necesitamos.
Esta comunicación ha llegado justo en el momento preciso, porque nos brinda la oportunidad de plantearnos una revisión de los Fondos Estructurales y cambiar la distribución de la financiación y la distribución de la nueva reserva, con el fin de tener en cuenta el rendimiento de estos programas desde la perspectiva de la integración de la dimensión de género. Esta evaluación intermedia, junto con los datos de lo que ha ido ocurriendo en los Estados miembros, nos brindará una buena oportunidad para comprobar cómo podemos ejercer presión para que los fondos se redistribuyan y se canalicen hacia políticas específicas para las mujeres.
Para concretar, tenemos que otorgar puntos adicionales a los programas aprobados que incluyan la dimensión de género. Necesitamos acciones especiales para promover estos programas relacionados con la igualdad de género, teniendo en cuenta que dicha promoción, en general, tiene un efecto exponencial porque potencia la sensibilización entre los planificadores de programas.
Un tercer punto importante es la necesidad de impartir más formación a los funcionarios administrativos superiores y a los políticos. Una planificación más eficaz depende de la formación impartida en los partidos políticos, los gobiernos, las autoridades y administraciones locales; por supuesto, la formación de los responsables efectivos de la planificación de programas puede ser financiada con cargo al Fondo Social sin ningún problema.
El cuarto punto trata sobre la preparación de los países de la ampliación. Lo que intentamos hacer desde un principio, al menos en lo que respecta al fondo del que soy responsable, es asegurarnos de que exista un funcionario superior en los departamentos creados en cada país candidato para el Fondo Social, que haya sido formado e instruido en Bruselas desde el principio, para que la planificación del Fondo Social tenga en cuenta la integración de la perspectiva de género desde el primer momento."@es12
".
Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää esittelijä Avilés Pereaa – eikä tämä ole pelkästään kohteliaisuus – sillä tämänpäiväinen keskustelu on todella tärkeä, kun otetaan huomioon, että rakennerahastot edustavat hyvin erityistä politiikan sovellusta ja antavat meille mahdollisuuden arvioida, onko politiikalla saatu aikaan olennaisia tuloksia. Myös rakennerahastoihin sovelletaan luonnollisesti kaksitahoista lähestymistapaa sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevassa kysymyksessä, millä tarkoitan valtavirtaistamista sekä ainoastaan naisille tarkoitettuja erityisiä käytänteitä ja ohjelmia. Näitä kutsutaan positiivisiksi toimiksi.
On totta, ettei tätä tavoitetta ole aina saavutettu, kuten moni puhuja on täällä todennut. Rakennerahastoista annettu asetus on tärkeä väline, jota on kuitenkin sovellettava oikealla tavalla käytännössä. Vaiheita on neljä: ohjelman luonti tai suunnittelu, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi. Jos näissä neljässä prosessissa mukana olevat osapuolet eivät kykene osoittamaan erityisissä menettelyissä tarvittavaa tietämystä ja sitoutumista, tuloksia ei synny.
Ruotsin hallitus järjesti hiljattain seminaarin kaikille ministereilleen. Neuvostoa varten puolestaan järjestettiin seminaari tasa-arvon valtavirtaistamisesta. Seminaarissa kerrottiin suunnittelua koskevista vaatimuksista kaikilla erillisillä politiikan aloilla. Meidän on ymmärrettävä, että rakennerahastoista rahoitettavien ohjelmien suunnittelijoiden poliittista tietoisuutta on lisättävä sekä ministeritasolla että alueellisella taikka paikallisella tasolla. Kaikkialla ei näin toimita. Suoritetuissa arvioinneissa on mielestäni havaittavissa vakava poliittinen vaje. Tämä on ensimmäinen huomioni.
Tästä pääsenkin vaiheeseen kaksi, ohjelman täytäntöönpanoon, sekä vaiheeseen kolme eli ohjelman seurantaan. Hallinnolla – kaikilla hallinnon tasoilla – on tässä hyvin merkittävä osa. Tästä pääsemmekin takaisin siihen, mitä tässä keskustelussa on todettu. Hallinnon johtoporras koostuu kaikissa maissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ylivoimaisesti miehistä, ja vain muutamassa maassa hallintovirkamiehille järjestetään valistusta ja koulutusta. Tämä tarkoittaa, että jopa tämän tason soveltamisesta ja seurannasta puuttuu riittävä erityistietämys, jonka avulla tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Tästä pääsen neljänteen vaiheeseen eli ohjelman arviointiin. Tässä vaiheessa konsulttiyritykset tulevat mukaan, ja ulkopuoliset virastot suorittavat arviointeja. Niiden tehtäväksi on annettu laatia erillinen arviointi eri toimintatapojen ja ohjelmien vaikutuksesta naisiin hyvin harvoissa esimerkkitapauksissa.
Minusta komissio teki aivan oikein esitellessään joulukuussa� 2002 tiedonannon tasa-arvon valtavirtaistamisesta rakennerahastojen ohjelma-asiakirjoissa ohjelmakaudella 2000–2006. Tämä ei olisi voinut sattua sopivampaan ajankohtaan. Täten voimme ensimmäistä kertaa niinä kahtena vuotena, jolloin uutta yhteisön tukikehystä on pantu täytäntöön, tarkastella, ovatko jäsenvaltiot ottaneet tasa-arvoulottuvuuden huomioon suunnitteluvaiheessa, ja jos ovat, niin missä määrin. Meillä on alustavia tietoja asiasta, mutta tilastoja meillä ei ole, sillä, kuten tiedätte, suurin osa ohjelmista on aloitettu viimeisen puolentoista vuoden kuluessa. Kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate rakennerahastojen suunnittelussa, voimme nyt havaita, että monia hyviä käytäntöjä ja tärkeitä indikaattoreita on otettu käyttöön, tosin vain tietyissä jäsenvaltioissa. Näihin indikaattoreihin sisältyvät oman yrityksen perustaneiden naisten lukumäärä, naisille suunnattujen ohjelmien ja muiden ohjelmien lukumäärän välinen suhde, tietoyhteiskuntaan koulutettujen naisten lukumäärä, tasa-arvoulottuvuuden huomioon ottavat paikalliset työllisyysohjelmat, koulutusohjelmiin kaiken kaikkiaan osallistuvien naisten lukumäärä sekä joukko indikaattoreita, jotka ovat vain tiettyjen maiden käytössä. Vaikka tämä ei olekaan tapana, minusta olisi hyvä, jos valiokuntanne ja parlamentin jäsenet kussakin maassa lobbaisivat hallituksiaan, koska meillä ei ole kaikkia yksittäisiä ohjelmia varten tarvitsemiamme indikaattoreita.
Edellä mainitsemani tiedonanto annettiin juuri oikeaan aikaan, koska voimme sen ansiosta harkita rakennerahastojen tarkistamista sekä rahoituksen jaon ja uuden varauksen jaon muuttamista voidaksemme ottaa huomioon, miten hyvin nämä ohjelmat toimivat valtavirtaistamisen kannalta. Tämä väliarviointi ja tiedot siitä, mitä jäsenvaltioissa on tapahtunut, antavat meille laajat mahdollisuudet pohtia sitä, miten voimme lobata uusia tai uudelleen kohdennettavia varoja naisille suunnattuihin erityistoimiin.
Tarkemmin sanoen meidän on myönnettävä ylimääräisiä varoja rahoituskelpoisiin ohjelmiin, joissa otetaan huomioon tasa-arvoulottuvuus. Tarvitsemme erityistoimia, joilla voidaan edistää näitä sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevia ohjelmia, ja tällä edistämisellä on yleensä eksponentiaalinen vaikutus, koska se lisää ohjelmien suunnittelijoiden tietoisuutta.
Kolmas tärkeä huomio koskee tarvetta lisätä senioritason hallintovirkamiesten ja politiikkojen koulutusta. Entistä tehokkaampi suunnittelu riippuu puolueryhmien, hallitusten, paikallisviranomaisten ja paikallishallinnon koulutuksesta. Tämä varsinaisille ohjelmien suunnittelijoille tarkoitettu koulutus voidaan toki helposti rahoittaa Euroopan sosiaalirahastosta.
Neljäs huomioni liittyy ehdokasvaltioiden valmistamiseen laajentumista varten. Olemme alusta pitäen pyrkineet varmistamaan, ainakin mitä omaan rahastooni tulee, että ehdokasvaltioissa Euroopan sosiaalirahastoa varten perustetuissa yksiköissä työskentelisi Brysselissä alun perin koulutusta ja ohjausta saanut korkean tason virkamies, jotta Euroopan sosiaalirahaston toiminnan suunnittelussa otettaisiin alusta pitäen huomioon valtavirtaistaminen."@fi5
".
Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je voudrais féliciter Mme Avilés Perea - et cela n'est pas que courtoisie - parce que le débat que nous menons ici aujourd'hui est vraiment un débat essentiel, dans la mesure où les Fonds structurels constituent une application très spécifique de la politique et nous permettent de mesurer si oui ou non cette politique a produit des effets substantiels. Il va de soi que les Fonds structurels prennent également en compte la double approche de l'égalité entre les sexes, j'entends par là le
et les pratiques et programmes spécifiques ouverts uniquement aux femmes, ce que nous appelons l'action positive.
De fait, comme l'ont déjà souligné plusieurs orateurs, cet objectif n'est pas toujours atteint. Le règlement des Fonds structurels est un outil fondamental, mais sa mise en pratique doit être appropriée. Il y a quatre étapes : la conception ou la planification du programme, son application, le contrôle et l'évaluation. Si les parties concernées au cours de ces quatre processus ne parviennent pas à faire preuve de la compréhension et de l'engagement nécessaires dans les politiques spécifiques, le résultat laisse à désirer.
Le gouvernement suédois a organisé récemment un séminaire pour tous ses membres. Le conseil des ministres a suivi un séminaire sur le
qui expliquait les exigences en matière de planifications dans chacun des domaines de compétence politique. Nous devons réaliser qu'il faut conscientiser politiquement les planificateurs de programmes de Fonds structurels, tant au niveau ministériel qu'au niveau régional ou au niveau local. Cette prise de conscience n'est pas généralisée, nous le voyons. Je pense qu'il existe un déficit politique considérable dans les évaluations réalisées. Voilà pour la première étape.
Cela m'amène à la deuxième, à savoir l'application, et à la troisième, le contrôle. À cet égard, l'administration - tous les niveaux de l'administration - joue un rôle absolument crucial, je fais ici référence à ce qui a été dit durant la discussion. Les échelons supérieurs de l'administration de tous les pays, à quelques exceptions près, sont quasi-monopolisés par les hommes, seuls quelques pays consacrent des efforts à la conscientisation et organisent des formations pour les fonctionnaires administratifs. Cela signifie que le niveau de conscientisation nécessaire pour atteindre les objectifs, même à ce stade, n'est pas suffisant pour ce qui concerne l'application et le contrôle. Ceci m'amène à la quatrième étape, l'évaluation. C'est ici que les sociétés de consultance entrent en scène et que les bureaux extérieurs se chargent de l'évaluation. Il n'y a que très peu de cas où elles sont tenues d'effectuer une évaluation séparée de l'impact des politiques et des programmes sur les femmes.
Je pense que la Commission a eu raison de présenter une communication en décembre 2002 sur le
au sein des Fonds structurels sur la période 2000 à 2006 ; elle n'aurait pas pu choisir meilleur moment. Ainsi disposons-nous, durant les deux premières années de mise en œuvre du nouveau cadre communautaire d'appui, d'une première possibilité de voir si les États membres ont pris en compte la dimension de l'égalité des sexes lors de l'étape de la planification et, s'ils l'ont fait, dans quelle mesure. Nous avons de premières données ; nous n'avons pas de statistiques parce que, comme vous le savez, la plupart des programmes ont été lancés ces 18 derniers mois. Lorsque nous prenons en compte la subsidiarité dans la planification des Fonds structurels, nous pouvons voir que certaines bonnes pratiques et des indicateurs importants ont été introduits, mais seulement par certains États membres. Ces indicateurs concernent le nombre de femmes ayant fondé leur propre société, le ratio entre le nombre de programmes destinés aux femmes et les autres programmes, le pourcentage de femmes formées pour la société de l'information, les programmes locaux pour l'emploi prenant en compte la dimension de l'égalité entre les sexes, le pourcentage de femmes participant à des programmes de formation en général et toute une série d'indicateurs que n'utilisent que certains pays. Ces derniers ne sont pas toujours repris et je pense que ce serait une bonne idée si votre commission et les députés mettaient leur gouvernement sous pression, parce que nous n'avons pas d'indicateurs sur tous les programmes, et c'est ce dont nous avons besoin.
Cette communication est venue exactement au bon moment parce qu'elle nous donne l'opportunité d'envisager une révision des Fonds structurels et une modification de la distribution des financements et de la distribution de la nouvelle réserve, afin de mesurer la progression de ces programmes dans la perspective du
. Cet examen intérimaire, ainsi que les données relatives à ce qui s'est passé dans les États membres, nous donnent tout le loisir d'analyser comment faire pression dans le sens d'une redistribution des fonds et d'une orientation de ces fonds vers des politiques destinées spécifiquement aux femmes.
Pour être plus spécifiques, nous devons attribuer des points supplémentaires aux programmes bénéficiant d'un financement et intégrant la spécificité de genre. Nous avons besoin d'actions spécifiques afin de promouvoir ces programmes liés à l'égalité entre les sexes, sachant que la promotion produit généralement un effet exponentiel puisqu'elle encourage la prise de conscience des planificateurs de programmes.
Le troisième point important est le besoin de multiplier les formations destinées aux hauts fonctionnaires et au personnel politique. L'efficacité de la planification augmentera si les partis politiques, les gouvernements, les autorités et les administrations locales se forment ; bien sûr, ces formations pour les planificateurs actuels de programmes pourraient être financées sans problème par le fonds social.
Mon quatrième point concerne la préparation des pays de l'élargissement. Ce que nous tentons de faire depuis le début, en tout cas en ce qui concerne mon fonds, c'est de faire en sorte qu'il y ait un haut fonctionnaire formé et instruit à Bruxelles dès le départ dans les départements mis en place dans les pays candidats pour le Fonds social, afin que la planification du Fonds social prenne en compte le
dès le départ."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli parlamentari, desidero congratularmi con l’onorevole Avilés Perea, e non semplicemente per motivi di cortesia, poiché la discussione odierna riveste davvero una notevole importanza, in quanto i Fondi strutturali costituiscono un’applicazione del tutto specifica delle politiche comunitarie, tale da consentirci di valutare se esse producano o meno un qualche risultato significativo. Ovviamente, i Fondi strutturali sono altresì soggetti ad un duplice approccio in materia di parità fra i sessi, ossia il
e le prassi e programmi specificamente aperti solo alle donne, le cosiddette “azioni positive”.
E’ vero, come sostenuto da diversi oratori, che non sempre tale obiettivo è raggiunto. Il regolamento sui Fondi strutturali costituisce uno strumento importante, ma richiede, nella pratica, una corretta applicazione. Vi sono quattro fasi: concezione o pianificazione del programma, attuazione, monitoraggio e valutazione. Qualora le parti interessate alle quattro fasi summenzionate non dimostrino sufficiente consapevolezza e impegno, indispensabili per tali politiche, non si ottiene alcun risultato.
Il governo svedese ha recentemente organizzato un seminario per tutti i suoi ministri. Il Consiglio dei ministri ha quindi preso parte ad un seminario sul
in cui sono stati esposti i criteri per la definizione di ciascuna politica. Dobbiamo comprendere che è indispensabile accrescere la consapevolezza politica dei responsabili della programmazione dei Fondi strutturali, sia a livello ministeriale, sia a livello regionale e locale. Tale consapevolezza non è presente ovunque. Personalmente, ritengo che permangano gravi carenze di natura politica sul versante delle valutazioni. Con ciò concludo la mia prima osservazione.
A questo punto, possiamo passare alla seconda fase, ovvero l’attuazione, e quindi alla terza, il monitoraggio. A tale riguardo, l’amministrazione pubblica, ad ogni livello, svolge un ruolo cruciale e qui mi riferisco a quanto emerso dalla discussione. Non solo, i gradi elevati dell’amministrazione pubblica di ciascuno Stato membro sono costituiti in maniera prevalente, con qualche rara eccezione, da uomini, ma ben pochi sono gli Stati che si adoperano per accrescere la consapevolezza, organizzando formazione per i funzionari pubblici. Ciò implica una carenza nel grado di consapevolezza specifica indispensabile nelle fasi dell’attuazione e del monitoraggio al fine di promuovere gli obiettivi stabiliti. Si giunge così alla quarta fase, ossia la valutazione. In questa fase, sono imprese di consulenza ed agenzie esterne che si occupano di operare le valutazioni. Tuttavia, solo in rare occasioni hanno l’incarico di effettuare una valutazione distinta dell’impatto che le politiche e i programmi hanno sulle donne.
Ritengo sia stato opportuno da parte della Commissione presentare nel dicembre 2002 una comunicazione in merito al
di genere nell’ambito dei Fondi strutturali per il periodo 2000-2006: non avrebbe potuto giungere in un momento migliore. Ciò ci offre, già nei primi due anni di attuazione del nuovo quadro di sostegno comunitario, l’opportunità di valutare se ed in quale misura gli Stati membri abbiano integrato la dimensione di genere nella fase di programmazione. In tal modo, disponiamo fin dall’inizio di informazioni, sebbene non di statistiche, poiché, come sapete, la maggior parte dei programmi è stata avviata negli ultimi diciotto mesi. In considerazione della sussidiarietà vigente nella programmazione dei Fondi strutturali, si registra l’adozione di una serie di buone pratiche e di indicatori significativi soltanto da parte di alcuni Stati membri. Tali indicatori includono il numero di donne che creano un’impresa, il rapporto fra il numero di programmi a favore delle donne e il numero degli altri programmi, la percentuale di donne che riceve una formazione in materia di società dell’informazione, quali programmi locali integrino la dimensione di genere, la percentuale complessiva di donne che partecipa a programmi di formazione nonché tutta una serie di indicatori in uso soltanto in alcuni paesi. Poiché tale prassi non costituisce la norma, a mio avviso, sarebbe opportuno che la commissione per i diritti della donna e i parlamentari di ciascun paese esercitassero pressioni sui rispettivi governi, dato che non disponiamo di indicatori per ogni singolo programma ed è di questo che abbiamo bisogno.
La presente comunicazione giunge nel momento più opportuno, poiché ci permette di prendere in esame l’eventualità di una revisione dei Fondi strutturali al fine di modificare la distribuzione dei finanziamenti e della nuova riserva, tenendo conto delle prestazioni dei singoli programmi nell’ottica del
. Tale revisione intermedia, unitamente alla raccolta di informazioni su quanto avviene negli Stati membri, ci consente di valutare attentamente in che maniera possiamo esercitare pressioni a favore di una redistribuzione dei fondi affinché siano destinati a politiche specificamente rivolte alle donne.
Per essere più precisi, occorre assegnare maggiori risorse a quanti, fra i programmi il cui finanziamento sia stato approvato, integrano la dimensione di genere. Sono necessarie azioni straordinarie al fine di promuovere i programmi relativi alla parità fra i sessi: la promozione, infatti, produce in genere un effetto esponenziale, in quanto accresce la consapevolezza fra i responsabili della pianificazione dei programmi.
In terzo luogo, è indispensabile una più ampia formazione dei dirigenti dell’amministrazione pubblica e dei politici. Una programmazione più efficiente dipende da un’adeguata formazione nell’ambito dei partiti politici, dei governi, delle autorità locali e delle amministrazioni. Ovviamente, la formazione rivolta ai responsabili dell’elaborazione dei programmi può essere finanziata senza alcuna difficoltà a titolo del Fondo sociale europeo.
In quarto luogo, occorre preparare i paesi candidati. La nostra azione, almeno per quanto riguarda il Fondo di cui mi occupo, è intesa innanzitutto a garantire la presenza di un dirigente del Fondo sociale, che abbia ricevuto un’adeguata formazione a Bruxelles, in ciascun dipartimento istituito nei paesi candidati, affinché il Fondo sociale integri fin dal principio la dimensione di genere."@it9
".
Mr President, ladies and gentlemen, I should like to congratulate Mrs Avilés Perea – and this is not just a courtesy – because this debate here today really is an important debate, given that the Structural Funds are a very specific application of policy and allow us to measure whether or not it has had any substantive results. Naturally the Structural Funds are also subject to the dual approach to gender equality, by which I mean mainstreaming and specific practices and specific programmes open only to women, what we call positive action.
It is true, as several speakers have said, that this objective is not always achieved. The Structural Funds regulation is an important tool, but it needs to be applied correctly in practice. There are four stages: the conception or planning of the programme, its application, monitoring and evaluation. If the parties involved in these four processes fail to demonstrate the awareness and commitment needed in specific polices, there are no results.
The Swedish Government recently held a seminar for all its ministers. The ministerial council was given a seminar on mainstreaming, at which planning requirements in all the individual political areas were explained. What we have to realise is that political awareness raising is needed among Structural Fund programmes planners, be they at ministerial level or at regional or local level. We do not see that everywhere. I think that there is a serious political deficit in the evaluations carried out. That is my first point.
That brings me to stage two, which is application, and stage three, which is monitoring. The administration – all levels of the administration – play a very important part here, and this refers back to what was said during the debate. The administration in every country, with a few exceptions, is staffed overwhelmingly in the upper echelons by men, with only a few countries arranging awareness raising and training for administrative officials. This means that the special level of awareness needed to help promote objectives, even at this stage, is lacking at the application and monitoring levels. That brings me to the fourth stage, which is evaluation. This is where firms of consultants come in and external offices carry out evaluations. They are instructed to carry out a separate evaluation of the impact of policies and programmes on women in very few instances.
I think that the Commission was quite right to present a communication in December 2002 on gender mainstreaming in the Structural Funds for 2000 to 2006; it could not have done so at a better time. This gives us an initial opportunity, in the first two years’ implementation of the new Community Support Framework, to see if and to what extent Member States have taken account of the gender dimension at the planning stage. We have initial records; we do not have statistics because, as you know, most programmes started up in the last 18 months. What we can see, taking account of subsidiarity in the planning of the Structural Funds, is that a number of good practices and important indicators have been introduced, but only by certain Member States. These indicators include the number of women which have set up their own company, the ratio between the number of programmes for women and other programmes, the percentage of women trained in the information society, which local employment programmes take account of the gender dimension, the percentage of women taking part in training programmes overall and a whole series of indicators which only certain countries use. It is not the rule and I think it would be a good idea if your committee and the members of parliament in each country were to lobby their governments, because we do not have indicators for all the individual programmes and that is what we need.
This communication has come along at exactly the right time, because it gives us the opportunity to consider revising the Structural Funds and changing the distribution of funding and the distribution of the new reserve, in order to take account of how well these programmes perform from the mainstreaming perspective. This interim review will give us ample opportunity, together with the records of what has been happening in the Member States, to see how we can lobby for funds to be redistributed and channelled to specific policies for women.
To be more specific, we need to award extra marks to programmes approved for funding which include the gender dimension. We need special actions to promote these gender equality-related programmes and promotion generally has an exponential effect because it raises awareness among programme planners.
A third important point is the need for more training for senior administrative officials and politicians. More efficient planning depends on training in political parties, governments, local authorities and administrations; naturally, this training for actual programme planners can be funded from the Social Fund without any problem.
My fourth point has to do with preparing the enlargement countries. What we are trying to do from the outset, at least as far as my fund is concerned, is to ensure that there is a senior official in the departments set up in the candidate countries for the Social Fund who is trained and instructed in Brussels from the outset, so that Social Fund planning takes account of mainstreaming right from the start."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik wil mevrouw Avilés Perea danken, niet als plichtpleging, maar omdat we hier vandaag een zeer belangrijk debat voeren. De structuurfondsen zijn namelijk een concreet voorbeeld van een beleid dat ons in staat stelt te meten of er tastbare resultaten zijn geboekt of niet. Uiteraard geldt ook voor de structuurfondsen de tweeledige aanpak op het vlak van gelijke kansen, enerzijds de horizontale dimensie (mainstreaming) en anderzijds concrete activiteiten en projecten ten behoeve van vrouwen, positieve actie met andere woorden.
Zoals verschillende spreeksters benadrukten, wordt dat doel niet altijd bereikt. De verordening betreffende de structuurfondsen is een belangrijk instrument maar het moet wel correct worden toegepast. Daarbij kunnen we uitgaan van vier fasen: het uittekenen van het project, de projectplanning dus, de uitvoering, de follow-up en de beoordelingsfase. Wanneer de mensen die aan die vier stappen meewerken niet de vereiste aandacht of inzet betonen voor de concrete beleidskeuzes, kunnen we ook geen resultaten verwachten.
Onlangs organiseerde de Zweedse regering een seminar voor alle ministers. De ministerraad volgde aldus een reeks seminars over mainstreaming om tot het inzicht te komen dat dit onderwerp ook op alle andere beleidsterreinen een rol moet spelen. Op het niveau waar de projecten voor de structuurfondsen worden uitgewerkt, op ministerieel niveau of in de regio's, provincies en gemeenten, moet men zich voldoende politiek bewust worden van deze problematiek. Dat zien we niet overal. Ik vind, om hiermee te beginnen, dat de beoordelingen qua politieke gevolgtrekkingen veel te wensen overlaten.
Laten we het nu hebben over de tweede fase, de uitvoering, en ook de derde fase, de follow-up. Hier speelt het bestuurlijke niveau in al zijn geledingen een erg belangrijke rol en dat heeft te maken met wat we daarnet al zeiden. Op een paar uitzonderingen na vinden we in de lidstaten bijna alleen maar mannen op de hoogste bestuursniveaus. Slechts in een paar landen krijgen overheidsambtenaren de nodige voorlichting en scholing. Bijgevolg krijgt dit probleem bij de tenuitvoerlegging en de follow-up niet de nodige aandacht die, althans in deze fase, de doelstellingen sterk zou bevorderen. Dan krijgen we de vierde fase, de beoordeling. Op dit vlak zijn adviesbedrijven en externe consultants actief. Slechts in een klein aantal projecten krijgen zij de opdracht ook de resultaten van het genderbeleid en van initiatieven voor vrouwen te beoordelen.
Ik meen dat de Commissie terecht en op het juiste moment - in december 2002 - haar mededeling heeft voorgesteld over de integratie van de genderdimensie in de structuurfondsen voor de periode 2000-2006. Zo kunnen we tijdens de eerste twee jaren waarin het nieuwe communautaire bestek van toepassing is al toetsen of en hoe de lidstaten bij de programmering rekening hebben gehouden met de genderdimensie. We beschikken nu over een eerste overzicht, maar zonder cijfergegevens, omdat - zoals u weet - de meeste programma’s pas de laatste achttien maanden zijn begonnen. Rekening houdend met het subsidiariteitsbeginsel, dat van toepassing is bij de programmering van de structuurfondsen, stellen we behoorlijk veel goede, navolgbare voorbeelden vast. We zien dat er belangrijke indicatoren zijn gebruikt, maar dan wel in slechts een paar lidstaten. Die indicatoren zijn: het aantal vrouwen met een eigen bedrijf, het aantal projecten ten behoeve van vrouwen in vergelijking met het totale aantal projecten, de opleidingsmogelijkheden voor vrouwen in de informatiemaatschappij, plaatselijke werkgelegenheidsmaatregelen die rekening houden met de genderdimensie, het totale aantal vrouwen dat deelneemt aan opleidingsprogramma's en nog een reeks indicatoren, die slechts in een beperkt aantal landen worden gebruikt. Dit is echter niet de algemene regel en ik denk dat het nuttig zou zijn als uw commissie en de andere parlementsleden hun regeringen zouden vragen waarom er geen indicatoren zijn voor alle projecten, terwijl dat wel het geval zou moeten zijn.
In deze fase komt de mededeling op het juiste moment. Want nu kunnen we de structuurfondsen opnieuw bekijken en kunnen we nadenken over een andere verdeling van de kredieten, maar ook over de verdeling van de nieuwe reserve, zodat de projectresultaten kunnen worden getoetst op hun mainstreaming-gehalte. Nu we kunnen vaststellen wat er in de lidstaten reeds is verwezenlijkt, vormt de tussentijdse herziening een mooie gelegenheid om te streven naar een zodanige verdeling van de kredieten dat er meer geld gaat naar vrouwgerichte beleidskeuzes.
Concreet wil dat zeggen dat subsidiabele projecten meer punten kunnen krijgen wanneer ze ook rekening houden met de genderdimensie. Projecten ten behoeve van de gelijkheid tussen man en vrouw verdienen extra stimulansen en dat brengt gewoonlijk een multiplicatoreffect teweeg. Dat sterkt het genderbewustzijn van de projectplanners.
Een derde vereiste is meer scholingsmogelijkheden voor ambtenaren en politici. Scholing is voor politieke partijen, regeringen, plaatselijke overheden maar ook voor de administratie een onmisbare voorwaarde met het oog op een meer doelmatige planning. Uiteraard financiert het Sociaal Fonds zonder enig probleem de opleiding van de projectplanners.
Het vierde punt betreft de voorbereiding in de kandidaat-lidstaten. We proberen er van meet af aan voor te zorgen dat er - tenminste wat mijn eigen fonds betreft - in die landen een in Brussel geschoolde en opgeleide ambtenaar werkt, zodat mainstreaming bij de programmering van het Sociaal Fonds vanaf het begin de nodige aandacht krijgt."@nl2
".
Senhor Presidente, Senhoras e Senhores, gostaria de felicitar a senhora deputada Avilés Perea – e isto não é apenas um gesto de cortesia – porque este debate que estamos a ter aqui neste momento é verdadeiramente importante, uma vez que os Fundos Estruturais são uma aplicação muito específica das políticas e permitem-nos avaliar se estas produziram ou não resultados concretos. Naturalmente, os Fundos Estruturais também estão sujeitos à dupla abordagem da igualdade entre os sexos, ou seja, à integração da igualdade e à adopção de práticas específicas e programas específicos exclusivamente destinados às mulheres, aquilo que designamos por acções positivas.
É verdade que, como disseram vários oradores, este objectivo nem sempre é alcançado. O Regulamento sobre os Fundos Estruturais é um instrumento importante, mas tem de ser aplicado correctamente na prática. Temos quatro fases: a concepção ou planeamento do programa, a sua aplicação, acompanhamento e avaliação. Se as partes envolvidas nestas quatro fases não conseguirem demonstrar a sensibilidade e o empenhamento necessários nas políticas específicas, não poderemos ter resultados.
O Governo sueco realizou recentemente um seminário destinado a todos os seus ministros. O Conselho de Ministros teve um seminário sobre integração da igualdade entre os sexos, no qual foram explicados os requisitos de planeamento em cada uma das áreas políticas. Aquilo que temos de compreender é que é necessária uma sensibilidade política entre os responsáveis pela planificação dos programas dos Fundos Estruturais, seja ao nível ministerial, regional ou local. Não vemos isso em toda a parte. Penso que existe um sério défice político nas avaliações que são levadas a cabo. Esta é a minha primeira questão.
Passemos agora à segunda fase, da execução, e à terceira fase, do acompanhamento. A administração – todos os níveis da administração – desempenha aqui um papel muito importante, que remete para o que já foi dito durante o debate. Salvo raras excepções, em todos os países as administrações apresentam um número esmagador de homens nas categorias superiores, e só em alguns países são organizadas acções de sensibilização e de formação para os funcionários administrativos. Isto significa que nos níveis de execução e de acompanhamento não temos essa sensibilidade especial necessária para ajudar, já nesta fase, a promover os objectivos. E chegamos à quarta fase, a da avaliação. É aqui que entram as empresas de consultadoria e os gabinetes externos que realizam as avaliações. São raros os casos em que eles são encarregados de realizar uma avaliação separada do impacto das políticas e dos programas a favor das mulheres.
Penso que a Comissão fez muito bem em apresentar em Dezembro de 2002 uma comunicação sobre a inclusão da questão da igualdade entre os sexos nos Fundos Estruturais para o período de 2000 a 2006; não podia ter encontrado melhor altura para o fazer. Isto oferece-nos uma oportunidade inicial, nos dois primeiros anos de aplicação do novo Quadro Comunitário de Apoio, para ver se e em que medida os Estados-Membros tiveram em conta a perspectiva do género na fase de planificação. Temos os registos iniciais; não temos estatísticas porque, como sabem, a maioria dos programas tiveram início nos últimos 18 meses. O que podemos constatar, tendo em conta a subsidiariedade na planificação dos Fundos Estruturais, é que foi introduzida uma série de boas práticas e de indicadores importantes, mas só por determinados Estados-Membros. Estes indicadores incluem o número mulheres que criaram a sua própria empresa, o rácio entre o número de programas destinados a mulheres e outros programas, a percentagem de mulheres que receberam formação sobre a sociedade da informação, os programas de emprego locais que têm em conta a perspectiva da igualdade entre os sexos, a percentagem de mulheres que participam em programas de formação em geral e toda uma série de indicadores que só alguns países utilizam. Esta não é a norma e penso que seria uma boa ideia se a vossa comissão e os membros do Parlamento em cada país exercessem pressão junto dos respectivos governos, porque não temos indicadores para cada um dos programas e é disso que precisamos.
Esta comunicação surgiu no momento certo, porque nos dá a oportunidade de pensar numa revisão dos Fundos Estruturais e em alterar a repartição dos fundos e a distribuição da nova reserva, por forma a ter em conta a correcta execução destes programas do ponto de vista da integração da igualdade entre os sexos. Esta revisão provisória, juntamente com os registos do que se tem feito nos Estados-Membros, dar-nos-á uma ampla oportunidade para vermos a melhor maneira de conseguir que os fundos sejam redistribuídos e canalizados para políticas específicas a favor das mulheres.
Para ser mais concreta, precisamos de garantir níveis adicionais para os programas aprovados para financiamento que incluam a dimensão da igualdade entre os sexos. Precisamos de acções para promover esses programas e a promoção tem geralmente um efeito exponencial porque sensibiliza os responsáveis pela planificação dos programas para esta questão.
Uma terceira questão importante é a necessidade de proporcionar mais formação aos funcionários administrativos dos escalões superiores e aos políticos. Uma planificação mais eficiente depende da formação nos partidos políticos, governos, autoridades locais e administrações; naturalmente, esta formação destinada aos verdadeiros responsáveis pela planificação dos programas pode ser financiada pelos Fundos Estruturais sem qualquer tipo de problema.
A minha quarta questão tem a ver com a preparação dos países do alargamento. O que estamos a tentar fazer logo desde o início, pelo menos no que se refere ao meu fundo, é garantir que desde o primeiro momento haja nos departamentos criados nos países candidatos para o Fundo Social um alto funcionário que tenha obtido informação e formação em Bruxelas, de modo a garantir que a planificação do Fundo Social tenha em consideração a questão da integração da igualdade entre os sexos."@pt11
".
Herr talman, mina damer och herrar! Jag skulle vilja gratulera Avilés Perea, inte av formella skäl, utan för att den debatt som äger rum i dag verkligen är påtaglig, eftersom strukturfonderna är en mycket konkret politisk tillämpning där vi kan mäta om det finns påtagliga resultat eller inte. Även för strukturfonderna gäller naturligtvis det dubbla greppet på jämställdheten mellan könen, det vill säga å ena sidan den övergripande dimensionen – integreringen av jämställdhetsperspektivet – och å andra sidan konkreta lösningar och konkreta program som endast gäller kvinnor, det vill säga positiva åtgärder.
Det stämmer, vilket flera talare har betonat, att detta mål inte alltid uppnås. Förordningen om strukturfonderna är ett viktigt instrument, men det behövs en riktig tillämpning i praktiken. Det finns fyra stadium: programmets utformande, det vill säga dess planering, genomförande, övervakning och utvärdering. Om de som deltar i de fyra processerna inte visar prov på den medvetenhet och det engagemang som behövs i den konkreta politiken, kan vi inte uppnå resultat.
Den svenska regeringen anordnade nyligen ett seminarium för alla ministrarna. Statsråden deltog i seminarium om integreringen av jämställdhetsperspektivet, så att de skulle förstå behovet av planering på alla enskilda politikområden. Det är följaktligen viktigt att vi inser att det krävs en politisk medvetenhet där strukturfondsprogrammen utformas och planeras, antingen detta sker på ministernivå eller på regions-, läns- eller kommunnivå. Vi ser inte en sådan överallt. Jag anser att det finns ett betydande politiskt underskott i de utvärderingar som görs, för att börja där.
Vi övergår till den andra nivån, som är genomförande, och den tredje, som är övervakning. Här spelar förvaltningen en mycket viktig roll, alla nivåer i förvaltningen, och det finns ett tydligt samband med föregående debatt. I alla länderna, med mycket få undantag, bemannas de högre nivåerna i förvaltningen i mycket hög grad av män, och åtgärder för att öka förvaltningstjänstemännens medvetenhet eller för att utbilda dem vidtas i endast några få länder. Även på nivåerna genomförande och övervakning saknas följaktligen den särskilda medvetenhet som skulle bidra till – låt vara i detta skede – att främja målen. Och vi kommer till det fjärde stadiet, som är utvärdering. Här använder vi oss av konsultföretag och externa byråer som gör utvärderingarna. I mycket få program får de i uppdrag att göra en särskild utvärdering av de politiska åtgärdernas och programmens resultat när det gäller kvinnorna.
Jag anser att kommissionen lade fram detta meddelande om genomförandet av jämställdhetsintegrering i strukturfonderna 2000-2006 fullt motiverat och vid rätt tidpunkt, i december 2002. Det ger oss en första möjlighet att se om och i vilken utsträckning jämställdhetsaspekten har beaktats vid planeringen i medlemsstaterna under de två första årens genomförande av den nya gemenskapsstödramen. Vi har en första förteckning, men inga kvantitativa uppgifter, eftersom de flesta program, som ni vet, har startat de senaste ett och ett halvt åren. Vad vi kan konstatera i det att vi tar hänsyn till subsidiariteten när det gäller frågan om strukturfondernas planering är att vi ser ganska många goda lösningar, att viktiga indikatorer har använts, men bara av vissa medlemsstater. Jag skall nämna några indikatorer, som antalet kvinnor som har startat eget företag, antalet program för kvinnor i förhållande till övriga program, kvinnors utbildning i informationssamhället som kvantitativ storhet, lokala sysselsättningsprogram i vilka hänsyn tas till jämställdhetsaspekten, andelen kvinnor som deltar i utbildningsprogram totalt sett samt en rad indikatorer som används endast i vissa länder. Det är inte regeln, och jag tror att det skulle vara bra om ert utskott och, skulle jag vilja säga, parlamentsledamöterna i varje land frågade regeringarna varför det inte, som det borde, finns indikatorer för varje enskilt program.
Det faktum att vi har detta meddelande i detta skede är mycket viktigt ur ett tidsperspektiv, för det ger oss möjlighet att betrakta översynen av strukturfonderna, ändringarna av finansieringens fördelning, men även den nya reservens fördelning, mot bakgrund av dessa programs resultat på området jämställdhetsintegrering. Halvtidsöversynen kommer att ge oss ett bra tillfälle, i det att vi tar hänsyn till förteckningen över vad som har gjorts i medlemsstaterna, att undersöka hur vi kan åstadkomma en ny omfördelning av medlen som innebär större anslag till konkreta politiska åtgärder för kvinnor.
För att vara mer konkret bör vi ge extra poäng till de program som godkänns för finansiering när de även omfattar ett jämställdhetsperspektiv. Det behövs särskilda åtgärder för att främja de program som gäller jämställdheten mellan de två könen, vilket ofta även ger upphov till multiplikatoreffekter, eftersom det ökar medvetenheten hos dem som planerar.
En tredje viktig fråga är behovet av att vidta fler åtgärder för att utbilda cheferna i förvaltningen, men även politikerna. Utbildningen i de politiska partierna, i regeringarna, i de självstyrande organen, men även i förvaltningarna, är en nödvändig förutsättning för en effektivare planering, och socialfonden finansierar givetvis sådan utbildning av de personer som verkligen planerar programmen.
Den fjärde punkten gäller förberedelserna i de nya medlemsländerna. Vad vi försöker göra redan från början, åtminstone när det gäller den fond som ligger under mitt ansvar, är att se till att det i de enheter som inrättas för socialfonden i kandidatländerna redan från början finns en ansvarig chef som informeras och utbildas i Bryssel, så att planeringen inom ramen för socialfonden tar hänsyn till frågan om jämställdhetsintegrering redan från början."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples