Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-03-12-Speech-3-175"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030312.5.3-175"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Commissario, innanzitutto mi soffermo sulla procedura: lei dice che non si tratta di un atto legislativo, di un atto comunitario. Il problema è che ci pare quantomeno possibile che da quell’atto, da quelle dichiarazioni congiunte – prima quelle di febbraio, poi quelle di marzo – siano derivati effetti giuridici, azioni, scambi di dati e di informazioni che sono stati effettuati in ragione di quegli incontri e di quelle dichiarazioni.
Già nella dichiarazione comune rilasciata dalle due parti a febbraio si parla del fatto che i dati di natura più sensibile devono venire processati – e lo sono – in conformità con la legislazione dell’Unione europea. Questa affermazione è anche una valutazione delle modalità di trasferimento dei dati, una valutazione conclusiva, ha un valore normativo e, di fatto, serve a legittimare uno scambio di dati che già è esistito; così come la raccomandazione – al paragrafo 4 – della Commissione alle autorità di protezione dei dati nazionali, secondo la quale non è necessario prendere misure di
contro le linee aeree che si trovino a non adempiere alle richieste degli Stati Uniti. Questa è un’altra raccomandazione che ha un valore e un effetto legislativo: la Commissione dice "non intervenite!" sulle linee aeree che si trovino a trasferire dati in conformità con la legislazione americana.
Io credo che, quindi, esistano quantomeno la possibilità e il dubbio che questo atto debba essere equiparato ad un atto legislativo, contro il quale il Parlamento può far ricorso alla Corte di giustizia. Credo anche che questa procedura potrebbe aiutare la stessa Commissione e la stessa Unione europea a rafforzare la propria posizione in un dialogo che dev’essere condotto a pari livello, tra pari grado, tra un mercato di 250 milioni di persone e un mercato di 350 milioni di persone, perché occorre prendere in considerazione molto seriamente il fatto che, già oggi, la raccolta di questi dati e il loro trasferimento negli Stati Uniti non possono rispettare la legislazione comunitaria.
Al contrario di quello che è stato detto dalla Commissione nelle dichiarazioni congiunte, la raccolta di dati fatta su dati che hanno dei fini commerciali e vengono poi utilizzati a fini di sicurezza o di
configura, di per sé, una violazione del principio di necessità e del principio di proporzionalità, inclusi nella legislazione comunitaria. Si crea, di fatto, una situazione di cosiddetta sorveglianza generalizzata, che
contraria alla legislazione comunitaria, non che potrebbe essere contraria o che dovremmo verificare che è contraria.
Quindi, il problema è aprire delle negoziazioni formali, ufficiali, per vedere che accordo, che compromesso possa essere trovato, ma non è possibile risolvere la questione preventivamente, legittimando così, di fatto, un trasferimento di dati che è già iniziato. Questa è la ragione per la quale questo Parlamento deve proseguire su questa strada, credo anche proprio per dare più forza alla Commissione e alle Istituzioni comunitarie."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. kommissær, jeg vil starte med at komme ind på proceduren. De siger, at der ikke er tale om en retsakt eller en fællesskabsakt. Problemet er, at denne akt og disse fælles erklæringer - først erklæringene i februar og herefter erklæringerne i marts - tilsyneladende alligevel har retsvirkning og indebærer handlinger samt udveksling af oplysninger og data, der er sket som følge af disse møder og erklæringer.
Allerede i de to parters fælles erklæring fra februar taler man om, at de mest følsomme oplysninger bør behandles - hvilket de også bliver - i overensstemmelse med EU's lovgivning. Denne udtalelse er ligeledes en vurdering af dataoverførselsprocedurerne. Det er en konkluderende udtalelse, som har retsgyldighed, og som reelt har det formål at legitimisere en udveksling af oplysninger, der allerede eksisterer. Det samme gælder for punkt 4 i Kommissionens henstilling til de nationale databeskyttelsesmyndigheder, hvor der står, at det ikke er nødvendigt at træffe håndhævelsesforanstaltninger over for de luftfartsselskaber, som ikke efterkommer USA's krav. Dette er en anden henstilling, som har retsgyldighed. Kommissionen siger nemlig, at man ikke skal gribe ind med hensyn til de luftfartsselskaber, der overfører oplysninger i henhold til amerikansk lovgivning.
Jeg mener derfor, at der i det mindste er mulighed for og tvivl om denne akts sidestilling med en retsakt, som Parlamentet kan indbringe for Domstolen. Jeg mener ligeledes, at denne procedure kunne være med til at styrke Kommissionens og EU's holdning i en dialog, som skal foregå på lige fod og mellem to ligeværdige partnere - mellem et marked på 250 millioner mennesker og et marked på 350 millioner mennesker - eftersom vi er nødt til at tage meget alvorligt højde for, at indhentningen af disse oplysninger og deres overførsel til USA allerede i dag er i strid med EU-lovgivningen.
I modsætning til det, som Kommissionen sagde i de fælles erklæringer, er indhentningen af oplysninger, der har kommercielle formål, og som herefter bliver brugt i sikkerheds- eller efterretningsøjemed, i sig selv en overtrædelse af de nødvendigheds- og proportionalitetsprincipper, der er taget højde for i fællesskabslovgivningen. Der opstår således en situation med en såkaldt generel overvågning, som rent faktisk er i strid med fællesskabslovgivningen - og det er ikke noget, der er tvivl om, eller som vi behøver at undersøge først.
Det, som vi skal gøre, er således at indlede nogle formelle og officielle forhandlinger for at se, hvilken aftale og hvilket kompromis vi kan nå frem til, men vi kan ikke løse spørgsmålet på forhånd ved reelt at legitimere en overførsel af oplysninger, som allerede er begyndt. Derfor skal Parlamentet fortsætte i denne retning, og det tror jeg netop også, at vi skal gøre for at styrke Kommissionen og EU-institutionerne."@da1
"Herr Kommissar, zunächst komme ich auf das Verfahren zu sprechen: Sie sagen, es handele sich nicht um einen Rechtsetzungsakt, nicht um einen Gemeinschaftsakt. Das Problem ist, dass wir es zumindest für möglich halten, dass sich aus dieser Vereinbarung, aus diesen gemeinsamen Erklärungen – denen vom Februar und dann denen vom März – rechtliche Wirkungen, Handlungen, Daten- und Informationsaustauschmaßnahmen ergeben haben, die aufgrund dieser Treffen und Erklärungen stattfanden.
Bereits in der von beiden Seiten im Februar abgegebenen gemeinsamen Erklärung ist davon die Rede, dass die sensibelsten Daten in Übereinstimmung mit den Rechtsvorschriften der Europäischen Union verarbeitet werden müssen – was auch geschieht. Diese Behauptung ist auch eine Bewertung der Modalitäten der Datenübermittlung, eine abschließende Bewertung, die von rechtlicher Bedeutung ist und
dazu dient, einen bereits existierenden Datenaustausch zu legitimieren. Gleiches gilt für Ziffer 4 der Empfehlung der Kommission an die nationalen Datenschutzbehörden, wonach sie keine Zwangsmaßnahmen gegen die Fluggesellschaft ergreifen müssten, die den Forderungen der Vereinigten Staaten nicht nachkämen. Und hier noch eine weitere Empfehlung mit rechtlicher Bedeutung und rechtlicher Wirkung: Die Kommission fordert dazu auf, nicht zu intervenieren, wenn Fluggesellschaften die Daten in Übereinstimmung mit den amerikanischen Gesetzen übermitteln.
Deshalb besteht meines Erachtens zumindest die Möglichkeit und die Vermutung, dass diese Vereinbarung einem Rechtsakt gleichgesetzt werden müsste, gegen den das Europäische Parlament Klage vor den EuGH einlegen kann. Zudem glaube ich, dass dieses Verfahren der Kommission und der Europäischen Union dabei helfen könnte, ihre Position in einem Dialog, der auf gleichberechtigter Grundlage, zwischen gleichberechtigten Partnern, zwischen einem Markt von 250 Millionen und einem Markt von 350 Millionen Menschen geführt werden muss, zu stärken, denn es ist ernsthaft in Betracht zu ziehen, dass möglicherweise schon jetzt bei der Erfassung dieser Daten und ihrer Übermittlung in die Vereinigten Staaten gegen Gemeinschaftsrecht verstoßen wird.
Im Gegensatz zu dem, was von der Kommission in den gemeinsamen Erklärungen behauptet wird, stellt die Erfassung von Daten, die kommerziellen Zwecken dienen und dann für Sicherheits- oder geheimdienstliche Zwecke genutzt werden, an sich eine Verletzung der im Gemeinschaftsrecht verankerten Grundsätze der Notwendigkeit und der Verhältnismäßigkeit dar. Es wird faktisch eine Situation der so genannten generellen Überwachung geschaffen, die zweifellos im Widerspruch zum Gemeinschaftsrecht steht, und nicht nur stehen könnte oder von uns daraufhin überprüft werden müsste.
Es geht also darum, formale, offizielle Verhandlungen aufzunehmen, um zu sehen, was für ein Übereinkommen bzw. Kompromiss gefunden werden kann, doch kann die Frage nicht vorab gelöst werden, da somit faktisch eine Datenübermittlung, die bereits begonnen hat, legitimiert wird. Aus diesem Grunde muss das Parlament diesen Weg weiter beschreiten, und damit werden meines Erachtens auch die Kommission und die Gemeinschaftsorgane gestärkt."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς θα σταθώ στη διαδικασία: λέτε ότι δεν πρόκειται για νομοθετική πράξη, για κοινοτική πράξη. Το πρόβλημα είναι ότι μας φαίνεται τουλάχιστον πιθανό από αυτήν την πράξη, από αυτές τις κοινές δηλώσεις –πρώτα εκείνες του Φεβρουαρίου και έπειτα εκείνες του Μαρτίου– να απέρρευσαν νομικές συνέπειες, δράσεις, ανταλλαγές δεδομένων και πληροφοριών, που πραγματοποιήθηκαν εξαιτίας εκείνων των συναντήσεων και εκείνων των δηλώσεων.
Ήδη, στην κοινή δήλωση που εξέδωσαν τα δύο μέρη τον Φεβρουάριο, γίνεται λόγος για το γεγονός ότι η επεξεργασία των δεδομένων πιο ευαίσθητου χαρακτήρα πρέπει να γίνεται –και όντως γίνεται– σύμφωνα με τη νομοθεσία της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η διαβεβαίωση αυτή αποτελεί επίσης αξιολόγηση του τρόπου διαβίβασης των δεδομένων, μια καταληκτική αξιολόγηση, που έχει νομοθετική ισχύ και χρησιμεύει, εκ των πραγμάτων, στη νομιμοποίηση μιας ανταλλαγής δεδομένων που συμβαίνει ήδη. Το ίδιο ισχύει και για τη σύσταση –στην παράγραφο 4– της Επιτροπής προς τις αρχές προστασίας προσωπικών δεδομένων, σύμφωνα με την οποία δεν είναι απαραίτητο να λαμβάνονται μέτρα επιβολής εναντίον των αεροπορικών εταιρειών που δεν συμμορφώνονται με τα αιτήματα των ΗΠΑ. Αυτή είναι άλλη μία σύσταση που έχει νομοθετική ισχύ και έννομο αποτέλεσμα: η Επιτροπή λέει: “Μην παρεμβαίνετε!” στις αεροπορικές εταιρείες που διαβιβάζουν δεδομένα σύμφωνα με την αμερικανική νομοθεσία.
Πιστεύω, επομένως, ότι υπάρχει τουλάχιστον η δυνατότητα και η υποψία ότι αυτή η πράξη πρέπει να θεωρείται νομοθετική, οπότε το Κοινοβούλιο μπορεί να προσφύγει εναντίον της στο Ευρωπαϊκό Δικαστήριο. Πιστεύω επίσης ότι αυτή η διαδικασία θα μπορούσε να βοηθήσει την ίδια την Επιτροπή και την ίδια την Ευρωπαϊκή Ένωση να ενισχύσουν τη θέση τους σε ένα διάλογο, ο οποίος θα πρέπει να διεξαχθεί επί ίσοις όροις, μεταξύ ισοτίμων, μεταξύ μιας αγοράς 250 εκατομμυρίων ατόμων και μιας αγοράς 350 εκατομμυρίων ατόμων, διότι πρέπει να λάβουμε πολύ σοβαρά υπόψη το γεγονός ότι, ήδη σήμερα, η συλλογή αυτών των δεδομένων και η διαβίβασή τους στις Ηνωμένες Πολιτείες δεν μπορούν να είναι συμβατές με την κοινοτική νομοθεσία.
Αντίθετα από ό,τι ανέφερε η Επιτροπή στις κοινές δηλώσεις, η συλλογή δεδομένων που προορίζονται για εμπορικούς σκοπούς και χρησιμοποιούνται έπειτα για σκοπούς ασφαλείας ή συλλογής πληροφοριών συνιστά, από μόνη της, παραβίαση της αρχής της αναγκαιότητας και της αρχής της αναλογικότητας, που θεσπίζει η κοινοτική νομοθεσία. Δημιουργεί, στην πράξη, μια κατάσταση γενικευμένης επιτήρησης, όπως λέγεται, που είναι
αντίθετη στην κοινοτική νομοθεσία και όχι πιθανώς αντίθετη ούτε μια κατάσταση της οποίας πρέπει να ελέγξουμε τη νομιμότητα.
Αυτό που χρειάζεται, λοιπόν, είναι να ξεκινήσουν τυπικές, επίσημες διαπραγματεύσεις, για να δούμε τι συμφωνία, τι συμβιβασμός μπορεί να βρεθεί, αλλά δεν είναι δυνατόν να λυθεί το ζήτημα προληπτικά, νομιμοποιώντας έτσι, εκ των πραγμάτων, μια διαβίβαση δεδομένων που έχει ήδη αρχίσει. Αυτός είναι ο λόγος για τον οποίο το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο πρέπει να συνεχίσει σε αυτόν τον δρόμο, που θα ενισχύσει, πιστεύω, την Επιτροπή και τα κοινοτικά όργανα."@el8
"Commissioner, I will focus on procedure first: you say it is not a question of a legislative act, a Community act. The problem is that it seems to us at least possible that that act, those joint statements – first the February ones and then the March ones – give rise to legal effects, actions, exchanges of data and information that have taken place because of those meetings and those statements.
The joint statement issued by the two parties in February already mentions the fact that the most sensitive data should be – and are – processed in accordance with European Union legislation. This statement is also an assessment of the data transfer procedures, a conclusive assessment; it has legislative force and, indeed, serves to legitimise an exchange of data that already exists. The same is true of Paragraph 4 of the Commission recommendation to the national data protection authorities, according to which it is not necessary to take enforcement measures against airlines that are not complying with the United States’ requests. This is another recommendation that has legislative force and effect: the Commission is saying ‘Do not intervene!’ regarding those airlines that are transferring data in compliance with US legislation.
I therefore believe that there is at least the possibility and the suspicion that this act should be considered a legislative act, against which Parliament can appeal to the Court of Justice. I also believe this procedure might help the Commission and the European Union themselves to strengthen their own position in a dialogue that should be conducted on equal terms, between parties of equal rank, between a market of 250 million people and a market of 350 million people, because we have to consider very seriously the fact that, right now, collecting these data and transferring them to the United States cannot be in compliance with Community law.
Contrary to what the Commission said in the joint statements, the collecting of data that is intended for commercial purposes and the subsequent use thereof for security or intelligence purposes constitutes in itself a breach of the principle of necessity and the principle of proportionality laid down by Community law. This, in fact, creates a situation of so-called generalised surveillance, which is definitely against Community law, and not just might be or something we must check up on to see whether it contravenes the law.
What is needed, then, is to open formal, official negotiations to see what agreement, what compromise can be found, but it is not possible to resolve the issue pre-emptively by thus attributing
legitimacy to a transfer of data that has already begun. This is why Parliament must continue down this road, and I also believe it will strengthen the Commission and the Community institutions."@en3
"Comisario, primero me centraré en el procedimiento: sostiene que no se trata de un acto legislativo, de un acto comunitario. El problema es que nos parece al menos posible que ese acto, esas declaraciones conjuntas –en primer lugar las de febrero y posteriormente las de marzo– den lugar a efectos jurídicos, acciones, intercambios de datos e información que han tenido lugar debido a esas reuniones y esas declaraciones.
La declaración conjunta emitida por las dos partes en febrero ya menciona el hecho de que los datos más delicados deberían ser –y son– procesados de acuerdo con la legislación de la Unión Europea. Esta declaración también es una evaluación de los procedimientos de transferencia de datos, una evaluación concluyente; tiene efectos legislativos y sirve para legitimar un intercambio de información que ya existe. Lo mismo puede decirse del apartado 4 de la recomendación de la Comisión a las autoridades nacionales de protección de datos, de acuerdo con la cual solo resulta necesario tomar medidas de ejecución contra las compañías aéreas que no accedan a las peticiones de los Estados Unidos. Esta es otra recomendación con valor y efecto legislativo: la Comisión está diciendo «no intervengan», en lo que se refiere a las compañías aéreas que transfieren sus datos de acuerdo con la legislación estadounidense.
Creo por tanto que existe al menos la posibilidad y la duda en cuanto a que este acto podría considerarse un acto legislativo, en contra del cual el Parlamento podría recurrir al Tribunal de Justicia. Asimismo, creo que este procedimiento puede ayudar a la Comisión y a la Unión Europea a reforzar su propia postura en un diálogo que debería realizarse en igualdad de condiciones, entre dos partes a la misma altura, entre un mercado de 250 millones de personas y otro de 350 millones, porque debemos considerar seriamente el hecho de que, ahora mismo, la recopilación de estos datos y su transferencia a los Estados Unidos no se pueden realizar sin infringir el derecho comunitario.
En contra de lo manifestado por la Comisión en las declaraciones conjuntas, la recopilación de datos tiene fines comerciales y su uso posterior para fines de seguridad e inteligencia constituye en sí mismo una vulneración del principio de necesidad y del de proporcionalidad establecidos en el derecho comunitario. Esta práctica crea, de hecho, una situación de lo que se denomina vigilancia generalizada, que a todas luces va en contra del derecho comunitario, es decir, no se trata de una práctica que podría ir en contra de la ley o que debamos verificar que no la infrinja.
Lo que resulta necesario, pues, es iniciar negociaciones formales, oficiales, para ver a qué acuerdo, a qué compromiso se puede llegar, pero no resulta posible resolver la cuestión preventivamente atribuyendo una legitimidad
a una transferencia de datos que ya se ha iniciado. Por esta razón, el Parlamento debe seguir por esta senda y también creo que reforzará a la Comisión y a las instituciones comunitarias."@es12
"Arvoisa komission jäsen, keskityn ensin menettelyyn. Totesitte, ettei kyseessä ole lainsäädäntötoimi, yhteisön säädös. Ongelmana on, että meistä vaikuttaa vähintäänkin mahdolliselta, että kyseisillä toimilla, yhteisillä julistuksilla –� jotka annettiin ensin helmikuussa, sitten maaliskuussa� – on oikeusvaikutuksia: tapaamisten ja julistusten seurauksena on toteutettu toimia sekä vaihdettu tietoja.
Helmikuussa annetussa kahden osapuolen yhteisessä julistuksessa mainitaan jo, että kaikkein arkaluonteisinta tietoa olisi käsiteltävä –� ja käsitellään� – Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti. Julistus on myös arvio tiedonsiirtomenettelyistä, itse asiassa ratkaiseva arvio: sillä on lainsäädännön arvo ja sen avulla voidaan laillistaa nykyisin käynnissä oleva tietojenvaihto. Sama pätee kansallisille tietosuojaviranomaisille osoitetun komission suosituksen 4� kohtaan, jonka mukaan ei ole välttämätöntä ryhtyä toimiin niitä lentoyhtiöitä vastaan, jotka eivät noudata Yhdysvaltojen vaatimuksia. Tämä on toinen suositus, jolla on lainsäädännön arvo sekä oikeusvaikutusta: komissio kehottaa olemaan puuttumatta niiden lentoyhtiöiden toimintaan, jotka siirtävät tietoja Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaisesti.
Olen näin ollen sitä mieltä, että on vähintäänkin mahdollista sekä epäiltävissä, että toimea olisi pidettävä lainsäädäntötoimena, jonka parlamentti voi viedä yhteisöjen tuomioistuimeen. Olen myös sitä mieltä, että menettely voisi auttaa komissiota ja Euroopan unionia vahvistamaan omaa asemaansa vuoropuhelussa, jota olisi käytävä tasapuolisesti kahden tasavertaisen osapuolen, 250� miljoonan ihmisen markkina-alueen ja 350� ihmisen markkina-alueen kesken. Meidän on suhtauduttava hyvin vakavasti siihen, että tällä hetkellä tietojen kerääminen ja niiden siirto Yhdysvaltoihin ei voi olla yhteisön lainsäädännön mukaista.
Päinvastoin kuin mitä komissio totesi yhteisissä julistuksissa, tietojen keruu kaupallisissa tarkoituksissa sekä tietojen käyttö turvallisuutta tai tiedustelua koskevaa tarkoitusta varten rikkoo yhteisön oikeuden mukaista tarpeellisuus- sekä suhteellisuusperiaatetta. Näin syntyy tosiasiassa tilanne, jossa harjoitetaan niin kutsuttua yleistä valvontaa, joka ei ole pelkästään mahdollisesti vaan on taatusti yhteisön lainsäädännön vastaista. Meidän ei tarvitse tarkistaa asiaa tietääksemme, rikkooko se lakeja.
Tarvitaan siis avoimia, muodollisia ja virallisia neuvotteluja, jotta nähdään, millainen sopimus ja millainen kompromissi voidaan saada aikaan. Asiaa ei ole kuitenkaan mahdollista ratkaista ennalta ehkäisevästi tekemällä jo aloitetusta tiedonsiirrosta tosiasiallisesti laillista. Parlamentin on siksi jatkettava samaa tietä. Uskon, että tämä vahvistaa samalla komissiota ja yhteisön toimielimiä."@fi5
"Monsieur le Commissaire, tout d'abord je m'arrête sur la procédure : vous dites qu'il ne s'agit pas d'un acte législatif, d'un acte communautaire. Le problème est qu'il nous semble possible, au minimum, que de cet acte, de ces déclarations conjointes - celles de février, puis celles de mars - ont découlé des effets juridiques, des actions, des échanges de données et d'informations qui ont eu lieu en raison de ces rencontres et de ces déclarations.
Déjà, dans la déclaration commune publiée par les deux parties en février, l'on parle du fait que les données les plus sensibles doivent être traitées - et elles le sont - conformément à la législation de l'Union européenne. Cette affirmation constitue également une évaluation des modalités de transfert des données, une évaluation concluante, elle a une valeur normative et, de fait, elle sert à légitimer un échange de données qui existe déjà. Il en va de même pour le paragraphe 4 de la recommandation de la Commission aux autorités de protection des données nationales, selon lequel il n'est pas nécessaire de prendre des mesures d'exécution contre les compagnies aériennes qui s'avéreraient ne pas satisfaire aux requêtes des États-Unis. Il s'agit d'une autre recommandation qui a une valeur et un effet législatifs : la Commission dit "n'intervenez pas !" concernant les compagnies aériennes qui transfèrent des données conformément à la législation américaine.
Je crois donc qu'il existe au moins une possibilité et un doute que cet acte doive être considéré comme équivalent à un acte législatif contre lequel le Parlement peut introduire un recours devant la Cour de justice. Je crois aussi que cette procédure pourrait aider la Commission et l'Union européenne à renforcer leur position dans un dialogue qui doit être conduit sur un pied d'égalité, entre degrés égaux, entre un marché de 250 millions de personnes et un marché de 350 millions de personnes, parce qu'il faut prendre en considération très sérieusement le fait qu'aujourd'hui déjà la collecte de ces données et leur transfert vers les États-Unis ne peuvent respecter la législation communautaire.
Contrairement à ce qu'a dit la Commission dans les déclarations conjointes, la collecte de données à finalité commerciale et qui sont ensuite utilisées à des fins de sécurité ou de renseignement représente en soi une violation du principe de nécessité et du principe de proportionnalité, y compris dans la législation communautaire. Il se crée, de fait, une situation dite de surveillance généralisée, qui est contraire à la législation communautaire, et non qui "pourrait être contraire" ou dont "nous devrions vérifier si elle est contraire".
Le problème est donc d'ouvrir des négociations formelles, officielles, pour voir quel accord, quel compromis pourrait être trouvé, mais il n'est pas possible de résoudre la question de manière préventive, en légitimant ainsi, de fait, un transfert de données qui a déjà commencé. C'est la raison pour laquelle notre Parlement doit continuer sur cette voie. Je pense qu'en agissant de la sorte, il donnera plus de force à la Commission et aux institutions communautaires."@fr6
"Commissioner, I will focus on procedure first: you say it is not a question of a legislative act, a Community act. The problem is that it seems to us at least possible that that act, those joint statements – first the February ones and then the March ones – give rise to legal effects, actions, exchanges of data and information that have taken place because of those meetings and those statements.
The joint statement issued by the two parties in February already mentions the fact that the most sensitive data should be – and are – processed in accordance with European Union legislation. This statement is also an assessment of the data transfer procedures, a conclusive assessment; it has legislative force and, indeed, serves to legitimise an exchange of data that already exists. The same is true of Paragraph 4 of the Commission recommendation to the national data protection authorities, according to which it is not necessary to take enforcement measures against airlines that are not complying with the United States’ requests. This is another recommendation that has legislative force and effect: the Commission is saying ‘Do not intervene!’ regarding those airlines that are transferring data in compliance with US legislation.
I therefore believe that there is at least the possibility and the suspicion that this act should be considered a legislative act, against which Parliament can appeal to the Court of Justice. I also believe this procedure might help the Commission and the European Union themselves to strengthen their own position in a dialogue that should be conducted on equal terms, between parties of equal rank, between a market of 250 million people and a market of 350 million people, because we have to consider very seriously the fact that, right now, collecting these data and transferring them to the United States cannot be in compliance with Community law.
Contrary to what the Commission said in the joint statements, the collecting of data that is intended for commercial purposes and the subsequent use thereof for security or intelligence purposes constitutes in itself a breach of the principle of necessity and the principle of proportionality laid down by Community law. This, in fact, creates a situation of so-called generalised surveillance, which is definitely against Community law, and not just might be or something we must check up on to see whether it contravenes the law.
What is needed, then, is to open formal, official negotiations to see what agreement, what compromise can be found, but it is not possible to resolve the issue pre-emptively by thus attributing
legitimacy to a transfer of data that has already begun. This is why Parliament must continue down this road, and I also believe it will strengthen the Commission and the Community institutions."@lv10
"Mijnheer de commissaris, ik wil eerst iets zeggen over de procedure. U zegt dat het niet gaat om communautaire wetgeving. Het probleem is dat het volgens ons wel degelijk mogelijk is dat die gemeenschappelijke verklaringen - eerst de verklaring van februari en toen die van maart - juridische effecten hebben gesorteerd en tot bepaalde daden hebben geleid, en dat naar aanleiding van die ontmoetingen en verklaringen men is overgegaan tot gegevens- en informatie-uitwisseling.
Reeds in de verklaring van beide partijen van februari staat dat de meest gevoelige gegevens verwerkt moeten worden - en verwerkt worden - overeenkomstig de wetgeving van de Europese Unie. Deze uitspraak behelst in feite ook een aanwijzing voor de manier waarop de gegevens worden overgebracht. Deze heeft wel degelijk een juridisch effect en legitimeert de reeds bestaande gegevensuitwisseling. Hetzelfde geldt voor paragraaf 4 van de aanbeveling van de Commissie aan het adres van de met de bescherming van de nationale gegevens belaste autoriteiten. Op grond daarvan is het niet noodzakelijk dwangmaatregelen te nemen tegen de luchtvaartmaatschappijen die aan de verzoeken van de Verenigde Staten gevolg geven. Dat is eveneens een aanbeveling met een legislatieve waarde en een legislatief effect. De Commissie zegt: “handen af” van de luchtvaartmaatschappijen die gegevens overdragen overeenkomstig de Amerikaanse wetgeving.
Bijgevolg is het mijns inziens tenminste mogelijk dat deze verklaring gelijk is aan wetgeving en dan kan het Parlement beroep aantekenen bij het Hof van Justitie. Ik geloof eveneens dat wij met een beroep de Commissie en de Europese Unie zelf zouden kunnen helpen om hun positie te versterken. Het moet immers gaan om een dialoog onder gelijken, op voet van gelijkheid, om een dialoog tussen een markt van 250 miljoen mensen en een markt van 350 miljoen mensen. Wij moeten namelijk serieus rekening houden met het feit dat nu al bij de inzameling van deze gegevens en hun overdracht naar de Verenigde Staten de communautaire wetgeving niet kan worden geëerbiedigd.
In tegenstelling tot hetgeen de Commissie heeft gezegd in de gemeenschappelijke verklaringen is de inzameling van gegevens, als deze gegevens commerciële doeleinden hebben en daarna worden gebruikt voor de veiligheid of door geheime diensten, op zich al een schending van de in de communautaire wetgeving opgenomen noodzakelijkheids- en proportionaliteitsbeginselen. Op die manier wordt feitelijk een zogenaamde situatie van algemeen toezicht gecreëerd, hetgeen niet “in strijd zou kunnen zijn” of “getoetst zou moeten worden om na te gaan of deze in strijd is met”, maar in strijd
met de communautaire wetgeving.
Het probleem is dus dat er formele, officiële onderhandelingen moeten worden geopend om na te gaan welk akkoord, welk compromis mogelijk is. Dit kan niet bij voorbaat worden ingecalculeerd, want dan wordt een reeds begonnen overdracht van gegevens gelegitimeerd. Daarom moet het Parlement deze weg bewandelen, juist om de Commissie en de communautaire instellingen een hart onder de riem te steken."@nl2
"Senhor Comissário, em primeiro lugar, uma questão processual: afirma V. Ex.ª que não se trata de um acto legislativo, de um acto comunitário. O problema é que nos parece pelo menos possível que daquele acto, daquelas declarações conjuntas - primeiro as de Fevereiro, e depois as de Março - tenham decorrido efeitos jurídicos, acções, intercâmbio de dados e de informações efectuados na sequência daqueles encontros e daquelas declarações.
Já na declaração comum feita pelas duas partes em Fevereiro se fala da necessidade de os dados de natureza mais sensível serem processados – e são-no – em conformidade com a legislação da União Europeia. Esta afirmação é também uma avaliação das modalidades de transferência dos dados, uma avaliação conclusiva, com valor normativo e, de facto, permite legitimar um intercâmbio de dados que já está a verificar-se; assim como a recomendação – no nº 4 – da Comissão às autoridades de protecção dos dados nacionais, segundo a qual não é necessário tomar medidas de coacção contra as companhias aéreas que não estão a satisfazer as exigências dos Estados Unidos. Esta é outra recomendação com valor e efeito legislativo: a Comissão diz "Não intervenham!" relativamente às companhias aéreas que estejam a transferir dados em conformidade com a legislação americana.
Penso, pois, que há, pelo menos, a possibilidade e a suspeita de que este acto deva ser equiparado a um acto legislativo, com base no qual o Parlamento pode recorrer perante o Tribunal de Justiça. Penso também que este procedimento poderia ajudar a própria Comissão e a própria União Europeia a reforçarem a sua posição num diálogo que deve ser conduzido de igual para igual, entre pares, entre um mercado de 250 milhões de pessoas e um mercado de 350 milhões de pessoas, porque é preciso ter muito seriamente em consideração o facto de, neste momento, a recolha destes dados e a sua transferência para os Estados Unidos não poderem estar de acordo com a legislação comunitária.
Contrariamente ao que foi dito pela Comissão nas declarações conjuntas, a recolha de dados feita a partir de dados com fins comerciais e que depois são utilizados para fins de segurança ou de
configura, só por si, uma violação do princípio da necessidade e do princípio da proporcionalidade consagrados na legislação comunitária. Cria-se, de facto, uma situação de chamada vigilância generalizada, que viola claramente a legislação comunitária, e não apenas uma situação em que algo pode acontecer e que temos de verificar para ver se viola ou não a legislação.
Por conseguinte, a questão consiste em encetar negociações formais, oficiais, para ver a que acordo, a que compromisso se pode chegar, mas não é possível resolver a questão preventivamente, legitimando, desse modo
uma transferência de dados que já se iniciou. É esta a razão pela qual este Parlamento deve prosseguir nesta via, inclusivamente, a meu ver, para dar mais força à Comissão e às Instituições comunitárias."@pt11
"Herr kommissionär! Först och främst en procedurfråga: ni säger att det inte är ett lagstiftningsdokument, ett gemenskapsdokument. Problemet är att vi tycker att det åtminstone är möjligt att dessa handlingar, dessa uttalanden sammantagna – först det från februari och sedan det från mars – kan ge upphov till rättsliga konsekvenser, åtgärder och utbyte av uppgifter och information på basis av dessa möten och dessa uttalanden.
Redan i det gemensamma uttalande som de båda parterna gjorde i februari talas det om att de känsligaste uppgifterna skall behandlas i enlighet med lagstiftningen i Europeiska unionen – och så sker. Genom att hävda detta bedömer man också sättet att överföra uppgifter, man gör en slutgiltig bedömning som är normerande och de facto legitimerar ett uppgiftsutbyte som redan har funnits. Så är det också med kommissionens rekommendation – i punkt 4 – till de nationella myndigheter som skall skydda personuppgifter, enligt vilken man inte behöver vidta några åtgärder mot de flygbolag som inte uppfyller Förenta staternas krav. Också detta är en rekommendation som har status och verkan av lag: kommissionen säger ”gör ingenting!” gentemot flygbolag som överför uppgifter i enlighet med amerikansk lagstiftning.
Jag tror alltså att det åtminstone finns en möjlighet till och en tveksamhet kring om denna handling skall jämställas med ett lagstiftningsdokument, vilket parlamentet kan överklaga till domstolen. Jag tror också att detta förfarande skulle kunna hjälpa kommissionen och Europeiska unionen att stärka sin ställning i en dialog som måste föras på samma nivå, av jämställda parter, mellan en marknad på 250 miljoner människor och en marknad på 350 miljoner människor. Vi måste nämligen ta det faktum att insamlingen av dessa uppgifter och överföringen av dem till Förenta staterna redan i dag måste anses strida emot gemenskapslagstiftningen på stort allvar.
Tvärtemot vad kommissionen har sagt i de gemensamma uttalandena utgör insamling av uppgifter som har inhämtats i kommersiellt syfte och sedan används för säkerhets- eller underrättelseändamål i sig ett brott mot nödvändighetsprincipen och proportionalitetsprincipen i gemenskapslagstiftningen. Det uppstår de facto en så kallad generell övervakning, som faktiskt står i strid med gemenskapens lagstiftning, det är inte så att den skulle kunna strida mot den eller att vi behöver undersöka om så är fallet.
Det handlar alltså om att inleda formella, officiella förhandlingar för att se vilka överenskommelser och kompromisser vi kan uppnå. Vi kan inte lösa frågan med förebyggande åtgärder och på så sätt faktiskt legitimera den överföring av uppgifter som redan har inletts. Av detta skäl måste parlamentet fortsätta på den inslagna vägen, bland annat också för att ge kommissionen och gemenskapens institutioner råg i ryggen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"de facto"10,3,7,12,11
"intelligence"11,9
"is"2
"è"9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples