Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-03-12-Speech-3-069"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-03-12"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Irak4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030312.1.3-069"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-03-12-Speech-3-0724
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	"Dans sa conférence de presse d'avant-hier, le président de la République française a justement souligné que le déploiement de forces anglo-américaines aux frontières de l'Irak a été la vraie cause du redémarrage des inspections, et de l'obtention de premiers résultats tangibles. Ce n'est pas un paradoxe de soutenir que ce déploiement nous a permis, jusqu'ici, de progresser un peu, pacifiquement, dans la direction de notre objectif à tous : le désarmement de l'Irak. Dans le débat d'aujourd'hui toutefois, nous avons nettement senti chez certains orateurs le début d'un dérapage vers une sorte d'exaltation antiaméricaine. Le président du groupe communiste, par exemple, s'est félicité de voir réuni un "camp de la paix, le plus large qu'on ait connu depuis la fin de la guerre froide". Cette argumentation nous a rappelé une vieille dialectique que l'on entendait trop, justement, pendant la guerre froide. Grâce à elle, l'objectif de désarmement de Saddam Hussein, et même quelquefois sa condamnation, disparaissent peu à peu derrière la jubilation antiaméricaine. Je voudrais pour ma part éviter ces détournements, et revenir à la question principale que l'on finit par oublier : au fait, comment désarme-t-on Saddam Hussein sans attendre dix ans ?"@fr6
lpv:spokenAs	substitute; Delegation to the European Economic Area Joint Parliamentary Committee (EEA) (2002-02-07--2004-07-19)14 substitute; ECON (2002-01-17--2004-07-19)14 member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14 member; AFCO (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with Canada (2002-02-07--2004-07-19)14
lpv:translated text	"På pressekonferencen i går understregede den franske præsident netop, at opstillingen af engelske og amerikanske tropper ved Iraks grænser var den egentlige grund til, at der kom gang i inspektionerne, og at man opnåede de første mærkbare resultater. Det er ikke paradoksalt at støtte denne opstilling, som indtil videre har muliggjort fredelige fremskridt mod vores fælles formål, nemlig afvæbningen af Irak. Imidlertid har vi under forhandlingen i dag hos nogle talere klart fornemmet et begyndende skred mod en slags antiamerikansk eksaltation. Kommunisternes formand er f.eks. glad for at se den største samlede fredsbevægelse siden den kolde krigs afslutning. Denne argumentation minder os om en gammel diskurs, som man netop hørte for ofte under den kolde krig. Den betyder, at formålet med afvæbningen af Saddam Hussein og endda sommetider fordømmelsen af ham glider lidt i baggrunden og forsvinder bag en overdrevet antiamerikansk stemning. For mit vedkommende vil jeg gerne undgå disse sidespring og vende tilbage til det vigtige spørgsmål, som man tilsyneladende har glemt. Hvordan afvæbner man Saddam Hussein, uden at det tager 10 år?"@da1 "In seiner Pressekonferenz vom vergangenen Montag hat der französische Staatspräsident zu Recht betont, dass der Aufmarsch anglo-amerikanischer Truppen an den Grenzen des Irak der eigentliche Grund für die Wiederaufnahme der Inspektionen und das Erreichen erster greifbarer Ergebnisse war. Es ist nicht paradox zu behaupten, dass uns dieser Aufmarsch bisher unserem gemeinsamen Ziel, der Entwaffnung des Irak, auf friedliche Weise um einiges näher gebracht hat. In der heutigen Debatte haben wir bei einigen Rednern allerdings ganz deutlich gewisse Anzeichen eines Abgleitens in anti-amerikanische Ausbrüche festgestellt. Der Vorsitzende der kommunistischen Fraktion hat es beispielsweise begrüßt, dass sich seit dem Ende des Kalten Krieges noch nie eine derart mächtige Friedensbewegung zusammengefunden habe. Diese Argumentation erinnert uns an die alte Dialektik erinnert, die man gerade während des Kalten Krieges allzu häufig zu hören bekam. Aus diesem Grund wird das Ziel der Entwaffnung Saddam Husseins und bisweilen sogar seine Verurteilung allmählich von anti-amerikanischem Jubelgeschrei übertönt."@de7 "Στη χθεσινή του συνέντευξη Τύπου, ο Πρόεδρος της Γαλλικής Δημοκρατίας ορθώς επεσήμανε ότι η ανάπτυξη βρετανικών και αμερικανικών στρατιωτικών δυνάμεων στα σύνορα του Ιράκ υπήρξε η πραγματική αιτία της επανέναρξης των επιθεωρήσεων, καθώς και της επίτευξης των πρώτων απτών αποτελεσμάτων. Δεν είναι παράδοξο να υποστηρίξει κανείς ότι η ανάπτυξη αυτών των δυνάμεων μας επέτρεψε, μέχρι στιγμής, να σημειώσουμε κάποια πρόοδο, με ειρηνικό τρόπο, προς την κατεύθυνση του κοινού μας στόχου: του αφοπλισμού του Ιράκ. Στη σημερινή συζήτηση, όμως, διαπιστώσαμε σαφώς, από ορισμένους ομιλητές, την έναρξη μιας διολίσθησης προς κάποιου είδους αντιαμερικανική έξαρση. Ο πρόεδρος της Ομάδας των Κομμουνιστών, για παράδειγμα, εξέφρασε ευχαρίστηση, διότι διαπίστωσε τη συσπείρωση σε ένα “μέτωπο υπέρ της ειρήνης, το μεγαλύτερο που γνωρίσαμε μετά τη λήξη του Ψυχρού Πολέμου”. Αυτό το επιχείρημα μας θυμίζει μια παλαιότερη ρητορική, την οποία ακούγαμε πολύ συχνά ακριβώς κατά τη διάρκεια του Ψυχρού Πολέμου. Χάρη σε αυτήν τη ρητορική, ο στόχος του αφοπλισμού του Σαντάμ Χουσεΐν, καθώς ενίοτε και η καταδίκη του, σταδιακά εξαφανίζονται πίσω από τις αντιαμερικανικές κορώνες. Θα ήθελα, σε ό,τι με αφορά, να αποφύγω αυτές τις εκφράσεις, και να επανέλθω στο κεντρικό ζήτημα το οποίο αρχίζουμε να λησμονούμε: δηλαδή, πώς θα μπορέσουμε να αφοπλίσουμε τον Σαντάμ Χουσεΐν, χωρίς να περιμένουμε ακόμη μια δεκαετία;"@el8 ". At his press conference the day before yesterday, the President of the French Republic rightly emphasised the fact that the deployment of UK and US forces on the borders of Iraq was the real cause of the resumption of the inspections and the obtaining of the first tangible results. It is no paradox to maintain that this deployment has enabled us, so far, to make a little progress, peacefully, towards our common objective, that is to say the disarmament of Iraq. In today’s debate, however, we have clearly felt, among certain speakers, the beginnings of a slide towards a sort of anti-American exaltation. The chairman of the Communist Group, for example, was pleased to see the coming together of what he called the largest peace camp seen since the end of the cold war. This argument reminded us of the old dialectic which we used to hear too much of precisely during the cold war. Thanks to that argument, the objective of disarming Saddam Hussein, and even sometimes of condemning him, has gradually disappeared behind anti-American jubilation. For my part, I should like to avoid such distractions, and return to the main question which we are beginning to forget: namely, how to disarm Saddam Hussein without waiting ten years to do it."@en3 "En su rueda de prensa de anteayer, el Presidente de la República Francesa recalcó con razón el hecho de que el despliegue de fuerzas británicas y norteamericanas en las fronteras del Iraq era la causa real de la reiniciación de las inspecciones y de la obtención de los primeros resultados tangibles. No resulta paradójico sostener que este despliegue nos ha permitido, hasta ahora, progresar mínimamente, de forma pacífica, hasta nuestro objetivo común, es decir, el desarme del Iraq. En el debate de hoy, no obstante, hemos percibido claramente, entre ciertos oradores, los inicios de una querencia a una especie de exaltación antiamericana. El presidente del Grupo Comunista, por ejemplo, celebraba que se hubiera reunido lo que él denominó el mayor campamento de paz desde el fin de la guerra fría. Este argumento nos recordó a la vieja dialéctica que escuchábamos en exceso precisamente durante la guerra fría. Gracias a este argumento, el objetivo de desarmar a Sadam Husein, y algunas veces incluso el de su condena, han desaparecido gradualmente detrás del júbilo antiamericano. Por mi parte, me gustaría evitar tales distracciones, y volver a la cuestión principal, que empezamos a olvidar: esto es, cómo desarmar a Sadam Husein sin tener que esperar diez años para hacerlo."@es12 ". Ranskan tasavallan presidentti korosti toissapäiväisessä lehdistötilaisuudessaan varsin asianmukaisesti sitä, että tarkastusten jatkuminen ja ensimmäisten konkreettisten tulosten saavuttaminen oli itse asiassa sen ansiota, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen joukkoja sijoitettiin Irakin rajoille. Voidaan täysin perustellusti väittää, että joukkojen sijoittamisen ansiosta olemme vihdoinkin edistyneet hieman pyrkimyksissämme saavuttaa rauhanomaisesti yhteinen tavoitteemme, joka on Irakin riisuminen aseista. Eräistä tämänpäiväisistä puhujista henki kuitenkin selkeästi tiettyä Amerikan-vastaisuutta. Esimerkiksi kommunistisen ryhmän puheenjohtaja oli iloinen voidessaan panna merkille suurimman tähänastisen rauhanliikkeen sitten kylmän sodan päättymisen. Tämä väite palautti mieliimme erään vanhan väitteen, jonka kuulimme liiankin usein juuri kylmän sodan aikana. Kyseisen väitteen vuoksi Saddam Husseinin aseistariisumista ja osittain jopa hänen tuomitsemistaan koskeva tavoite sinänsä on päässyt vähitellen unohtumaan Amerikan-vastaisuuden vallatessa alaa. Omasta puolestani haluan välttää sellaista hämmennystä ja palata peruskysymykseen, joka on alkanut unohtua: siihen, kuinka Saddam Hussein voidaan riisua aseista käyttämättä siihen kymmentä vuotta."@fi5 ". Nella conferenza stampa dell’altro ieri, il Presidente della Repubblica francese ha opportunamente sottolineato che il dispiegamento di forze angloamericane ai confini dell’Iraq è stata la vera causa della ripresa delle ispezioni e dell’ottenimento dei primi risultati tangibili. Non è un paradosso sostenere che questo dispiegamento ci ha finora permesso di avanzare un poco, in modo pacifico verso il nostro obiettivo comune: il disarmo dell’Iraq. Nella discussione odierna tuttavia abbiamo nettamente avvertito in alcuni oratori le avvisaglie di una degenerazione verso una sorta di esaltazione antiamericana. Il presidente del gruppo comunista, per esempio, si è rallegrato di veder riunito “il più largo schieramento pacifista che si sia mai visto dopo la fine della guerra fredda”. Questa argomentazione ci ha richiamato alla mente una vecchia dialettica che si sentiva troppo, per l’appunto, durante la guerra fredda. Grazie a questa argomentazione l’obiettivo del disarmo di Saddam Hussein e addirittura qualche volta la sua condanna, si dissolvono poco a poco dietro il giubilo antiamericano. Per quanto mi riguarda vorrei evitare queste degenerazioni e ritornare alla questione principale che si finisce per dimenticare: in concreto, come disarmare Saddam Hussein senza aspettare dieci anni?"@it9 ". At his press conference the day before yesterday, the President of the French Republic rightly emphasised the fact that the deployment of UK and US forces on the borders of Iraq was the real cause of the resumption of the inspections and the obtaining of the first tangible results. It is no paradox to maintain that this deployment has enabled us, so far, to make a little progress, peacefully, towards our common objective, that is to say the disarmament of Iraq. In today’s debate, however, we have clearly felt, among certain speakers, the beginnings of a slide towards a sort of anti-American exaltation. The chairman of the Communist Group, for example, was pleased to see the coming together of what he called the largest peace camp seen since the end of the cold war. This argument reminded us of the old dialectic which we used to hear too much of precisely during the cold war. Thanks to that argument, the objective of disarming Saddam Hussein, and even sometimes of condemning him, has gradually disappeared behind anti-American jubilation. For my part, I should like to avoid such distractions, and return to the main question which we are beginning to forget: namely, how to disarm Saddam Hussein without waiting ten years to do it."@lv10 ". In zijn persconferentie van eergisteren benadrukte de Franse president terecht dat het machtsvertoon van de Brits-Amerikaanse troepen aan de Iraakse grenzen er de echte oorzaak van is dat de inspecties zijn hervat en de eerste tastbare resultaten zijn verkregen. Het is geen paradox als we beweren dat we door dit machtsvertoon op vreedzame wijze steeds dichter in de buurt zijn gekomen van ons gezamenlijke doel: de ontwapening van Irak. In het debat van vandaag hebben we bij sommige sprekers echter duidelijk gemerkt dat ze in een soort anti-Amerikaanse hetze beginnen te vervallen. De voorzitter van de communistische fractie was er bijvoorbeeld verheugd over dat er een wat hij noemde “vredeskamp” was ontstaan, volgens hem het grootste in de geschiedenis sinds het einde van de Koude Oorlog. Dit doet ons denken aan de aloude dialectiek waarmee we juist tijdens de Koude Oorlog om de oren werden geslagen. Het is aan deze zienswijze te danken dat het doel om Saddam Hussein te ontwapenen, en soms zelfs om hem te veroordelen, door de anti-Amerikaanse jubelstemming langzamerhand ondergesneeuwd is geraakt. Zelf wil ik graag bij de les blijven en terugkomen op de belangrijkste vraag die steeds meer op de achtergrond raakt: hoe kunnen we Saddam Hussein ontwapenen zonder daar tien jaar op te hoeven wachten?"@nl2 "Na sua conferência de imprensa de antes de ontem, o Presidente da República francesa salientou justamente que o destacamento de forças anglo-americanas nas fronteiras do Iraque foi a verdadeira causa do novo arranque das inspecções e da obtenção dos primeiros resultados tangíveis. Não é um paradoxo sustentar que este destacamento nos permitiu, até agora, progredir um pouco, pela via pacífica, na direcção do objectivo de todos nós: o desarmamento do Iraque. No entanto, no debate de hoje, pudemos sentir claramente, no caso de algumas intervenções, o começo de uma derrapagem para uma espécie de exaltação antiamericana. O presidente do grupo comunista, por exemplo, felicitou-se por ver reunido aquilo a que ele chamou de um campo de paz, o maior visto até hoje desde o fim da guerra fria. Esta argumentação lembrou-nos uma velha dialéctica que se ouvia demasiadas vezes, precisamente durante a guerra fria. Graças a ela, o objectivo de desarmamento do Iraque e, por vezes até, a condenação de Saddam Hussein, desapareceu pouco a pouco atrás da jubilação antiamericana. Gostaria, pela parte que me toca, de evitar estas distracções, e voltar à questão principal que começamos a esquecer: como desarmar de facto Saddam Hussein sem esperar dez anos para o fazer?"@pt11 "På sin presskonferens i förrgår betonade den franske presidenten med rätta att de engelska och amerikanska truppernas uppmarsch vid Iraks gränser var den verkliga orsaken till att vapeninspektionerna kunde påbörjas på nytt, och till att de första märkbara resultaten kom. Det är ingen paradox att hävda att denna uppmarsch hittills har gjort det möjligt för oss att på fredlig väg göra en del framsteg i riktning mot allas vårt mål, som är att avväpna Irak. I dagens debatt har vi dock tydligt känt hur vissa talare börjar slå över i en sorts exalterad antiamerikanism. Ordföranden för den kommunistiska gruppen gladde sig exempelvis åt att ha sett framväxten av ”en fredsrörelse, den mäktigaste sedan det kalla krigets slut”. Denna argumentation påminde oss om en gammal dialektik som vi bara alltför ofta hörde under det kalla kriget. Tack vare den försvinner syftet med att avväpna Saddam Hussein, och ibland rentav fördömandena av honom, så sakta bakom det antiamerikanska jublet. För min del skulle jag vilja undvika dessa stickspår och återvända till själva huvudfrågan, som riskerar att glömmas bort: Hur skall vi desarmera Saddam Hussein utan att vänta i tio år?"@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Berthu (NI ),"6 "Ich persönlich möchte auf derartige Entgleisungen verzichten und lieber auf die zentrale Frage zurückkommen, die sonst am Ende noch vergessen wird: wie können wir Saddam Hussein entwaffnen, ohne zehn Jahre zu warten?"7 "par écrit."6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph