Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-03-12-Speech-3-029"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030312.1.3-029"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de Commissaris, mijnheer de Voorzitter van de Raad. De Verenigde Staten ontwikkelden in de laatste 10 jaar, sedert de Golfoorlog, een "moeder van alle bommen". Europa heeft in die tijd met geduld en diplomatie geprobeerd de Unie uit te breiden. Dat is een symbolisch en duidelijk verschil. Indien het Europees Parlement en de Europese Commissie de eindverantwoordelijkheid zouden dragen, zou de EU met gezag kunnen optreden ten voordele van een mondiale vrede en een internationale rechtsorde. Dat is helaas niet het geval. Niet alleen de waarde van democratie en mensenrechten verenigt de EU, maar ook de wil om via samenwerking de vrede te garanderen en een internationale orde te vestigen.
Is de oorlog tegen Irak al begonnen, of niet? Of is de oorlog tegen Irak sedert de eerste Golfoorlog eigenlijk nooit opgehouden en de strijd om de hegemonie in het Midden-Oosten alleen in een nieuwe fase beland? De geschiedenis zal hierover oordelen. Na de militaire nederlaag van Saddam tegen de internationale coalitie bleef het regime overeind, maar werd het in bedwang gehouden door een genadeloos embargo dat de macht van het regime tegenover de bevolking onaangetast liet, maar de bevolking uithongerde. De wapeninspecteurs van de eerste vier jaar waren niet effectief inzake ontwapening van Irak, maar fungeerden als inlichtingendienst voor die staten die hun experts en spionnen stuurden en betaalden. De Verenigde Staten en Groot-Brittannië konden nadien in Irak met meer succes bombarderen. De nieuwe wapeninspecties onder de leiding van Hans Blix en de Verenigde Naties die gepaard gaan met militaire dreigingen waren wel succesvol. Derhalve moeten wij op die weg voortgaan en moeten wij de Europese landen rond dat standpunt verenigen."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, hr. formand for Rådet, USA har i de seneste 10 år, siden Golfkrigen, arbejdet på at udvikle "alle bombernes moder". Europa har i samme periode med tålmodighed og diplomati søgt at udvide Unionen. Der er tale om en symbolsk og tydelig forskel. Skulle Europa-Parlamentet og Europa-Kommissionen bære det endelige ansvar, kunne EU optræde med myndighed til fordel for verdensfreden og den internationale retsorden. Det er imidlertid ikke tilfældet. Det er ikke kun værdier som demokrati og menneskerettigheder, der forener EU, men også viljen til ved samarbejde at sikre freden og etablere en international orden.
Er krigen mod Irak allerede indledt? Eller er krigen mod Irak egentlig aldrig ophørt siden den første Golfkrig, og har striden om overherredømmet i Mellemøsten således blot nået en ny fase? Historien vil besvare det spørgsmål. Saddam Husseins styre blev siddende efter det militære nederlag til den internationale koalition, men blev holdt i skak ved en nådesløs embargo, som betød, at befolkningen sultede, mens styrets magt over den forblev usvækket. Våbeninspektørernes indsats var de første fire år ikke effektiv med hensyn til at sikre Iraks afvæbning, men fungerede som efterretningstjeneste for de stater, der udsendte og betalte egne eksperter og spioner. USA og Storbritannien kunne efterfølgende bombe Irak med større succes. Det nye hold våbeninspektører under FN's ledelse og med Hans Blix i spidsen, som støttes af truslen om militær intervention, har til gengæld kunnet fremvise resultater. Derfor bør vi fortsætte ad den vej, og vi bør samle de europæiske lande om dette standpunkt."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar, Herr Ratspräsident! Die Vereinigten Staaten haben in den letzten 10 Jahren, seit dem Golfkrieg, eine „Mutter aller Bomben“ entwickelt. Europa war während dieser Zeit mittels Geduld und Diplomatie um die Erweiterung der Union bemüht. Dies ist ein symbolischer und eindeutiger Unterschied. Wenn das Europäische Parlament und die Europäische Kommission die letztendliche Verantwortung zu tragen hätten, besäße die EU die Autorität, um sich für den Weltfrieden und eine internationale Rechtsordnung einsetzen zu können. Leider ist dies nicht der Fall. Die Europäische Union beruht nicht nur auf den Grundsätzen der Demokratie und der Achtung der Menschenrechte, sondern auch auf dem gemeinsamen Willen, durch Zusammenarbeit den Frieden sicherzustellen und eine internationale Ordnung zu schaffen.
Hat der Krieg gegen den Irak bereits begonnen, oder noch nicht? Oder hat der Krieg gegen den Irak seit dem ersten Golfkrieg eigentlich nie aufgehört und ist der Kampf um die Vorherrschaft im Nahen Osten nur in eine neue Phase getreten? Die Geschichte wird darüber urteilen. Nach der militärischen Niederlage Saddams gegenüber der internationalen Koalition ist das Regime zwar bestehen geblieben, wurde aber durch ein gnadenloses Embargo in Schach gehalten, durch welches die Bevölkerung ausgehungert wurde, während die Macht des Regimes über sie unangetastet blieb. Die Waffeninspektoren der ersten vier Jahre haben hinsichtlich der Entwaffnung des Irak nichts bewirkt, sie erfüllten aber eine nachrichtendienstliche Funktion für die Staaten, von denen Experten und Spione geschickt und finanziert wurden. Die Vereinigten Staaten und Großbritannien waren danach in der Lage, den Irak erfolgreicher zu bombardieren. Die neuen Waffeninspektionen unter der Leitung von Hans Blix und den Vereinten Nationen, die mit militärischen Drohungen einhergingen, waren indes zielführend. Deshalb müssen wir diesen Weg fortsetzen und erreichen, dass sich die europäischen Länder auf diese Position einigen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κατά την τελευταία δεκαετία, μετά τον πόλεμο του Κόλπου, οι Ηνωμένες Πολιτείες ανέπτυσσαν μια “μητέρα όλων των βομβών”. Στο ίδιο διάστημα, η Ευρώπη, με όπλα την υπομονή και τη διπλωματία, κατέβαλλε προσπάθειες διεύρυνσης της Ένωσης. Αυτή είναι μια συμβολική και σαφής διαφορά. Εάν το Κοινοβούλιο και η Επιτροπή μπορούσαν να αναλάβουν την ευθύνη των πολιτικών, η ΕΕ θα μπορούσε να ενεργεί με κύρος προς όφελος της παγκόσμιας ειρήνης και μιας διεθνούς τάξης δικαίου. Δυστυχώς, αυτό δεν συμβαίνει. Την ΕΕ δεν την ενώνουν μόνον οι αξίες της δημοκρατίας και των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, αλλά και η βούληση για την εγγύηση της ειρήνης και τη διαμόρφωση μιας διεθνούς τάξεως μέσω της συνεργασίας.
Έχει αρχίσει ή όχι ο πόλεμος κατά του Ιράκ; Ή μήπως ο πόλεμος κατά του Ιράκ δεν σταμάτησε πραγματικά μετά τον πρώτο πόλεμο του Κόλπου, πράγμα που σημαίνει ότι η μάχη για την ηγεμονία στη Μέση Ανατολή έχει απλώς εισέλθει σε νέο στάδιο; Αυτό θα το κρίνει η Ιστορία. Μετά τη στρατιωτική ήττα του Σαντάμ από τη διεθνή συμμαχία, το καθεστώς παρέμεινε ανέπαφο, βρισκόταν όμως στον ασφυκτικό κλοιό ενός ανελέητου αποκλεισμού, ο οποίος οδήγησε τον πληθυσμό της χώρας στη λιμοκτονία, αλλά δεν άγγιξε καθόλου το κυρίαρχο καθεστώς. Οι επιθεωρητές όπλων των πρώτων τεσσάρων ετών δεν κατάφεραν να αφοπλίσουν το Ιράκ, αλλά λειτουργούσαν ως υπηρεσία πληροφοριών για τα κράτη εκείνα που έστελναν και πλήρωναν τους ειδήμονες και τους κατασκόπους τους. Οι Ηνωμένες Πολιτείες και η Μεγάλη Βρετανία κατάφερναν, κατά συνέπεια, να βομβαρδίζουν το Ιράκ με μεγαλύτερη επιτυχία. Οι νέες επιθεωρήσεις όπλων υπό τη διεύθυνση του Χανς Μπλιξ και των Ηνωμένων Εθνών, και με τη συνοδεία στρατιωτικών απειλών, υπήρξαν, εντούτοις, επιτυχείς. Πρέπει, συνεπώς, να ακολουθήσουμε αυτήν την οδό και να συσπειρώσουμε τις χώρες της Ευρώπης γύρω από αυτήν τη θέση. Σας ευχαριστώ."@el8
"Mr President, Commissioner, Mr President-in-Office of the Council, over the last ten years, since the Gulf War, the United States has been developing a ‘mother of all bombs’. Europe in that time has been putting patience and diplomacy to use in an attempt to enlarge the Union. That is a symbolic and clear difference. If Parliament and the Commission were to accept ultimate responsibility, the EU could act with authority for the benefit of world peace and an international legal order. That is unfortunately not the case. It is not only the values of democracy and human rights that unite the EU, but also the will to guarantee peace and to establish an international order through cooperation.
Has the war against Iraq already started, or not? Or has the war against Iraq never really stopped since the first Gulf War and the struggle for hegemony in the Middle East simply entered a new phase? History will be the judge. Following the military defeat of Saddam by the international coalition the regime remained in place, but it was kept in check by a merciless embargo that left the population starving, but the power of the regime over them intact. The weapons inspectors of the first four years were not effective in disarming Iraq, but acted as an intelligence service for those states that sent and paid their experts and spies. The United States and Great Britain were subsequently able to bomb in Iraq with greater success. The new weapons inspections under the direction of Hans Blix and the United Nations, and accompanied by military threats, have however been successful. We must therefore pursue this path and we must unite the European countries around this position. Thank you."@en3
"Señor Presidente, señor Comisario, señor Presidente en ejercicio del Consejo, a lo largo de los últimos años desde la Guerra del Golfo, los Estados Unidos han estado desarrollando la «madre de todas las bombas». Durante ese tiempo, Europa ha sido paciente y ha empleado la diplomacia en un intento de ampliar la Unión. Es una diferencia clara y representativa. Si el Parlamento y la Comisión aceptaran la responsabilidad definitiva, la UE podría actuar con autoridad en beneficio de la paz mundial y de un orden jurídico internacional. Desgraciadamente, este no es el caso. La unidad de la UE no depende únicamente de los valores democráticos y los derechos humanos, sino también de la voluntad de garantizar la paz y establecer un orden internacional mediante la cooperación.
¿Ha comenzado ya la guerra contra el Iraq, o no? ¿O realmente la guerra contra el Iraq nunca se detuvo desde la primera Guerra del Golfo y la lucha por la hegemonía en Oriente Próximo simplemente entra en una nueva fase? La historia juzgará. Tras la derrota militar de Sadam a manos de la coalición internacional, se mantuvo el régimen, pero controlado por un embargo despiadado que dejó a la población hambrienta pero que mantuvo intacto el poder del régimen que la gobernaba. Los inspectores de armas de los cuatro primeros años no avanzaron en el desarme del Iraq, pero actuaron como un servicio de espionaje para aquellos Estados que enviaban y pagaban a sus expertos y espías. En consecuencia, los Estados Unidos y el Reino Unido pudieron bombardear el Iraq con más acierto. Sin embargo, las nuevas inspecciones de armas dirigidas por Hans Blix y las Naciones Unidas, y acompañadas de amenazas militares, han dado resultado. Por tanto, debemos seguir por este camino y tenemos que unir a los países de Europa en torno a esta posición. Gracias."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Yhdysvallat on Persianlahden sodasta lähtien kymmenen vuoden ajan kehitellyt "kaikkien pommien äitiä". Tällä aikaa Eurooppa on käyttänyt kaiken kärsivällisyytensä ja diplomaattisuutensa unionin laajentamiseksi. Tämä on symbolista, ja osoitus selvästä erosta. Jos parlamentti ja komissio olisivat viimekädessä valmiit ottamaan vastuun, EU voisi harjoittaa arvovaltaansa maailmanrauhan ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen puolesta. Näin ei valitettavasti ole. EU:ta yhdistävät demokratian ja ihmisoikeuksien arvojen lisäksi halu taata rauhanomainen rinnakkaiselo ja luoda kansainvälinen oikeusjärjestys yhteistyön avulla.
Onko sota Irakia vastaan jo alkanut? Vai loppuiko sota Irakia vastaan ollenkaan ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen ja siirtyivätkö taistelut Lähi-idän hegemoniasta ainoastaan seuraavaan vaiheeseen? Historia paljastaa tämän aikanaan. Sen jälkeen, kun kansainvälinen liittouma kukisti Saddamin, hänen hallituksensa jäi valtaan, mutta se pidettiin aisoissa säälimättömällä kauppasaarrolla, joka aiheutti kansalaisten keskuudessa nälkää, mutta jonka vaikutukset hallitukseen olivat olemattomat. Asetarkastajat eivät saaneet neljän ensimmäisen vuoden aikana riisuttua Irakia aseista, mutta he toimivat salaisen palvelun agentteina niille valtioille, jotka lähettivät asetarkastajia ja vakoojia ja jotka maksoivat heidän kulunsa. Tämän jälkeen Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta saattoivat pommittaa Irakia paremmalla menestyksellä. Hans Blixin ja YK:n johdolla toteutetuilla uusilla asetarkastuksilla ja niitä seuranneella sotilaallisella uhalla aseistariisunnassa on kuitenkin onnistuttu. Näin ollen meidän on jatkettava tällä tiellä ja yhdistettävä Euroopan maat tämän kannan taakse. Kiitos."@fi5
"Signor Presidente, signor Commissario, signor Presidente in carica del Consiglio, nel corso degli ultimi dieci anni, in seguito alla guerra del Golfo, gli Stati Uniti hanno messo a punto la “madre di tutte le bombe”. Durante lo stesso periodo, l’Europa ha impiegato pazienza e diplomazia nel tentativo di allargare l’Unione. E’ una differenza emblematica e palese. Se il Parlamento e la Commissione ne accettassero la responsabilità fondamentale, l’Unione europea potrebbe agire con autorevolezza a beneficio della pace nel mondo e di un legittimo ordine internazionale. Purtroppo non è così. Non sono solo i valori della democrazia e dei diritti umani a unire l’Unione europea, ma anche la volontà di garantire la pace e stabilire un ordine internazionale attraverso la cooperazione.
La guerra contro l’Iraq è già cominciata o no? Oppure la guerra contro l’Iraq non si è mai interrotta dalla prima guerra del Golfo e la lotta per l’egemonia in Medio Oriente è semplicemente entrata in una nuova fase? Sarà la storia a giudicare. In seguito alla sconfitta militare di Saddam Hussein da parte della coalizione internazionale, il regime è rimasto al potere, tenuto sotto controllo con un
spietato che ha costretto la popolazione alla fame, ma non ha scalfito il potere del regime sulla popolazione stessa. Nei primi quattro anni gli ispettori delle Nazioni Unite non sono stati in grado di disarmare l’Iraq, ma hanno agito come una specie di servizio di
per gli Stati che hanno inviato e pagato esperti e spie. Gli Stati Uniti e il Regno Unito sono poi riusciti a bombardare l’Iraq con maggiore successo. Le nuove ispezioni degli armamenti, condotte sotto la direzione di Hans Blix e delle Nazioni Unite e accompagnate da minacce militari, hanno nondimeno prodotto risultati positivi. Dobbiamo quindi continuare a seguire questa via e riunire i paesi europei intorno a questa posizione. Vi ringrazio."@it9
"Mr President, Commissioner, Mr President-in-Office of the Council, over the last ten years, since the Gulf War, the United States has been developing a ‘mother of all bombs’. Europe in that time has been putting patience and diplomacy to use in an attempt to enlarge the Union. That is a symbolic and clear difference. If Parliament and the Commission were to accept ultimate responsibility, the EU could act with authority for the benefit of world peace and an international legal order. That is unfortunately not the case. It is not only the values of democracy and human rights that unite the EU, but also the will to guarantee peace and to establish an international order through cooperation.
Has the war against Iraq already started, or not? Or has the war against Iraq never really stopped since the first Gulf War and the struggle for hegemony in the Middle East simply entered a new phase? History will be the judge. Following the military defeat of Saddam by the international coalition the regime remained in place, but it was kept in check by a merciless embargo that left the population starving, but the power of the regime over them intact. The weapons inspectors of the first four years were not effective in disarming Iraq, but acted as an intelligence service for those states that sent and paid their experts and spies. The United States and Great Britain were subsequently able to bomb in Iraq with greater success. The new weapons inspections under the direction of Hans Blix and the United Nations, and accompanied by military threats, have however been successful. We must therefore pursue this path and we must unite the European countries around this position. Thank you."@lv10
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhor Presidente em exercício do Conselho, ao longo dos últimos dez anos, desde a Guerra do Golfo, os Estados Unidos desenvolveram a “mãe do todas as bombas”. Durante esse período, a Europa investiu paciência e diplomacia na tentativa de alargar a União. Isso constitui uma diferença simbólica e clara. Se o Parlamento Europeu e a Comissão Europeia aceitassem a responsabilidade final, a UE poderia actuar com autoridade em prol da paz mundial e da ordem jurídica internacional. Infelizmente, não é isso que acontece. Não são só os valores da democracia e dos direitos humanos que unificam a UE, mas também a vontade de garantir a paz e estabelecer uma ordem internacional por via da cooperação.
Será que a guerra no Iraque já começou, ou não? Ou será que, na realidade, a guerra contra o Iraque nunca acabou desde a primeira Guerra do Golfo, e que a luta pela hegemonia no Médio Oriente entrou simplesmente numa nova fase? A História o dirá. Na sequência da derrota militar infligida a Saddam pela coligação internacional, o regime manteve-se de pé mas foi subjugado por um impiedoso embargo que esfomeou a população mas deixou intacto o poder do regime sobre essa mesma população. Os inspectores de desarmamento dos primeiros quatro anos não foram eficazes no que respeita ao desarmamento do Iraque, mas actuaram como um serviço de informação para os Estados que enviaram e pagaram os seus peritos e os seus espiões. Os Estados Unidos e o Reino Unido puderam seguidamente bombardear o Iraque com maior sucesso. As novas inspecções de armamento, chefiadas por Hans Blix e pelas Nações Unidas, e acompanhadas de ameaças militares, foram todavia bem sucedidas. Por consequência, devemos continuar por esta via e unir os países europeus em torno desta postura. Muito obrigada."@pt11
"Herr talman, herr kommissionär, herr rådsordförande! De senaste tio åren, sedan Gulfkriget, har Förenta staterna utvecklat en ”alla bombers moder”. Europa har under tiden med tålamod och diplomati försökt utvidga unionen. Det är en symbolisk och tydlig skillnad. Om Europaparlamentet och Europeiska kommissionen skulle ha det slutgiltiga ansvaret så skulle EU kunna agera med auktoritet för en världsfred och en internationell rättsordning. Tyvärr är det inte så. Det är inte bara demokratins och de mänskliga rättigheternas värderingar som förenar EU utan även viljan att genom samarbete garantera fred och inrätta en internationell ordning.
Har kriget mot Irak börjat eller inte? Eller har kriget mot Irak egentligen aldrig slutat sedan Gulfkriget och kampen om övermakten i Mellanöstern bara hamnat i en ny fas? Det kommer historien att utvisa. Efter Saddams militära nederlag mot den internationella koalitionen hade regimen kvar sin ställning, men den hölls på plats genom ett hänsynslöst embargo som lämnade regimens makt över befolkningen oantastad men svälte ut befolkningen. De första fyra årens vapeninspektörer var inte effektiva när det gällde att avväpna Irak men fungerade som en underrättelsetjänst för de stater som skickade ut och betalade sina experter och spioner. Förenta staterna och Storbritannien kunde därefter bomba Irak med större framgång. De nya vapeninspektionerna under ledning av Hans Blix och Förenta nationerna som går hand i hand med militära hot var däremot framgångsrika. Därför måste vi fortsätta på den vägen och vi måste förena de europeiska länderna kring den ståndpunkten."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples