Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-02-13-Speech-4-044"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20030213.3.4-044"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, mi complimento con la collega Stihler per la sua relazione. Da chirurgo oncologo e ricercatore universitario ho letto con molta attenzione la relazione, condividendo buona parte delle proposte in essa contenute. Penso comunque che l’argomento sia stato posto con un tono di allarmismo eccessivo, e spiego il perché. Da circa cinquant’anni i siliconi sono ampiamente utilizzati in prodotti di largo consumo – bibite, budini, torte, farmaci, materiali pediatrici
valvole cardiache, rossetti, creme, tessuti – ed è stato dimostrato che tutto ciò non provoca il cancro nell’uomo. Da quarant’anni, nel mondo, si impiegano protesi mammarie in silicone sia per ragioni estetiche, per esempio nel caso di gravi problemi psicologici, sia per ragioni ricostruttive, per esempio nel caso di una mastectomia per cancro al seno dove non possono indicarsi limiti di età.
Nel 1986 l’Università di Los Angeles ha esaminato tremila donne portatrici di protesi per almeno sei anni e non ha evidenziato nessun rischio di incremento di neoplasia né di mobilità. Nel 1992 l’Università di Calgary, esaminando undicimila donne, è arrivata alle stesse conclusioni. Anche l’Associazione dei reumatologi americani ha promosso due studi relativi al rischio di patologia autoimmune nelle portatrici di protesi al silicone, dimostrandone sempre la buona tolleranza. E’ risultato che la vita media delle protesi è compresa tra i quindici e i venticinque anni e la rottura spontanea è spesso asintomatica. Non vi sono pertanto motivi talmente gravi da farne evitare l’uso, fatto salvo per le giovani con età inferiore ai diciotto anni.
Ci terrei a sottolineare che nella relazione non si fa alcun riferimento a quegli impianti di protesi mammarie effettuati a scopo terapeutico preventivo, quando cioè gli esiti di
genetici predittivi, sempre più diffusi in campo oncologico, abbiano evidenziato un elevato grado di rischio di cancerogenesi nelle pazienti
effettuati in particolar modo nei casi di figli di madri ammalatesi di cancro, ed è una pratica che sarà sempre più diffusa.
Per quanto riguarda il paragrafo 10
vorrei far notare che in tutti gli Stati dell’Unione è già in uso il consenso informato del paziente, strumento obbligatorio firmato dalle pazienti dopo aver ricevuto tutte le informazioni del caso, prima di qualunque atto terapeutico, impianto di protesi compreso. Ritengo pertanto superfluo parlare di un passaporto. Ritengo altresì utile l’istituzione di un registro europeo e di un registro nazionale di raccolta dei dati delle protesi mammarie, impiantate sia per ragioni estetiche che terapeutiche. Inoltre, è importante un controllo annuale effettuato da un senologo con un riscontro ecografico gratuito, senza il bisogno di ricorrere ad esami invasivi come la mammografia e la TAC, che pur sempre sottopongono la paziente a radiazioni e risultano essere pratiche più costose per i servizi sanitari nazionali. La raccolta dei dati sulle protesi impiantate e il
regolamentato faciliterebbero la raccolta della casistica valida per una valutazione più precisa, che senz’altro renderebbe tutte le donne più tranquille."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, jeg vil gerne lykønske fru Stihler med hendes betænkning. Som onkologisk kirurg og universitetsforsker har jeg læst hendes betænkning meget nøje, og jeg er enig i en stor del af de forslag, der stilles. Jeg mener dog, at spørgsmålet er blevet behandlet på en måde, hvor man overdriver advarslerne, og jeg vil nu forklare, hvorfor jeg har denne holdning. I ca. 50 år har silikone været meget benyttet i almindeligt udbredte produkter - drikkevarer, desserter, kager, lægemidler, pædiatrisk udstyr, pacemakere, hjerteklapper, læbestifter, cremer og tekstiler - og man har bevist, at alt dette ikke er kræftfremkaldende for mennesker. I de sidste 40 år har man i hele verden anvendt silikonebrystimplantater både af kosmetiske årsager, f.eks. i tilfælde af alvorlige psykologiske problemer, og af rekonstruktionsårsager, f.eks. når brystet var blevet fjernet som følge af brystkræft. I sidstnævnte tilfælde er der ingen aldersgrænse.
I 1986 undersøgte universitetet i Los Angeles 3.000 kvinder med brystimplantater i mindst seks år og konstaterede, at der ikke var nogen forøget kræftrisiko eller risiko for lækage. I 1992 undersøgte universitetet i Calgary 11.000 kvinder og kom til samme konklusion. Også den amerikanske reumatologforening har foretaget to undersøgelser af risikoen for autoimmunsygdomme hos kvinder med silikonebrystimplantater, og disse undersøgelser viste ligeledes disse implantaters gode tolerance. Det har vist sig, at implantaterne har en gennemsnitlig holdbarhed på mellem 15 og 25 år, og at et pludseligt brud på disse implantater ofte er usymptomatisk. Der er således ingen grunde, som er alvorlige nok til, at det er nødvendigt at forbyde brugen af disse implantater, undtagen når der er tale om unge piger under 18 år.
Jeg vil gerne understrege, at man i betænkningen ikke omtaler de brystimplantater, der foretages med forebyggende behandlingsformål, nemlig når resultaterne af de præsymptomatiske gentest, som bliver mere og mere udbredte inden for onkologien, viser en høj kræftrisiko hos patienterne. Disse test foretages navnlig på børn, hvis forældre har haft kræft, og det er en praksis, som bliver stadig mere udbredt.
Hvad punkt 10 a) angår, vil jeg gerne gøre opmærksom på, at alle EU-landene allerede benytter sig af patientsamtykke, hvor patienterne skal skrive under på, at de har fået alle de nødvendige oplysninger inden en hvilken som helst form for behandling, herunder en indoperering af implantater. Derfor er det efter min mening overflødigt at indføre et pas. Efter min mening er det også hensigtsmæssigt at oprette et europæisk og nationalt register over oplysningerne om brystimplantater, som er blevet indopereret af såvel kosmetiske som medicinske årsager. Desuden er det vigtigt med en årlig kontrol og gratis ultralydsscanning hos en brystspecialist, så det ikke er nødvendigt med omfattende undersøgelser som mammografi og røntgenscanning, som trods alt altid udsætter patienten for stråling, og som er dyrere for det nationale sundhedsvæsen. En registrering af oplysningerne om de indopererede implantater og en reguleret opfølgning ville gøre det lettere at føre en ordentlig statistik, så der kan foretages en mere nøjagtig vurdering, som uden tvivl ville gøre alle kvinder mere rolige."@da1
"Herr Präsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Ich beglückwünsche die Kollegin Stihler zu ihrem Bericht. Als Chirurg, Onkologe und Hochschulforscher habe ich mir den Bericht sehr aufmerksam durchgelesen und schließe mich einem Großteil der darin enthaltenen Vorschläge an. Ich glaube allerdings, dass das Thema zu pessimistisch dargestellt wurde, und möchte auch erklären, warum. Seit etwa 50 Jahren finden Silikone eine breite Verwendung in Massenverbrauchsgütern – in Getränken, Pudding, Torten, Arzneimitteln, Materialien für die Kinderheilkunde, Herzschrittmachern, Herzklappen, Lippenstiften, Cremes, Textilien –, und es wurde nachgewiesen, dass all das keinen Krebs beim Menschen hervorruft. Seit 40 Jahren werden in der Welt Silikonbrustimplantate verwendet, sowohl aus ästhetischen Gründen, beispielsweise bei ernsten psychologischen Problemen, als auch zum Wiederaufbau der Brust, beispielsweise bei einer Mastektomie wegen Brustkrebs, wofür keine Altersgrenzen vorgeschrieben werden können.
1986 hat die Universität von Los Angeles 3 000 Implantatträgerinnen über einen Zeitraum von mindestens sechs Jahren untersucht und kein höheres Neoplasie- oder Veränderlichkeitsrisiko festgestellt. 1992 gelangte die Universität Calgary nach einer Untersuchung, in die 11 000 Frauen einbezogen waren, zu denselben Schlussfolgerungen. Auch der Verband amerikanischer Rheumatologen hat zwei Studien über das Risiko von Autoimmunerkrankungen der Trägerinnen von Silikonimplantaten durchgeführt und stets deren gute Verträglichkeit nachgewiesen. Es hat sich herausgestellt, dass die durchschnittliche Lebensdauer der Implantate zwischen 15 und 25 Jahren beträgt und dass spontane Rupturen eher unsymptomatisch sind. Deshalb liegen keine ernsthaften Gründe vor, um ihren Einsatz zu unterbinden, außer bei jungen Frauen unter 18 Jahren.
Ich möchte unterstreichen, dass in dem Bericht kein einziger Hinweis auf Implantationen von Brustprothesen zu vorbeugenden Therapiezwecken enthalten ist, die dann vorgenommen werden, wenn die Ergebnisse der in der Onkologie zunehmend eingesetzten prediktiven Gentests auf ein höheres Krebsrisiko der Patientinnen hinweisen, wobei diese Tests insbesondere an Kindern krebskranker Mütter durchgeführt werden und diese Praxis immer stärkere Verbreitung finden wird.
Zur neuformulierten Ziffer 10a möchte ich bemerken, dass bereits in allen EU-Staaten die Aufklärung und anschließende Einwilligung üblich sind. Dabei ist von den Patienten ein Formular zu unterschreiben, nachdem sie alle einschlägigen Informationen erhalten haben und bevor irgendeine Behandlung erfolgt, was auch für das Einsetzten von Implantaten gilt. Ich halte es daher für überflüssig, die Einführung eines Passes zu fordern. Als nützlich betrachte ich dagegen die Einrichtung eines europäischen Registers und eines nationalen Registers, um die Daten sowohl für aus ästhetischen als auch aus therapeutischen Gründen eingesetzte Brustimplantate zu erfassen. Außerdem ist es wichtig, dass eine jährliche Kontrolle erfolgt, die ein Brustspezialist mit einer kostenlosen Ultraschalluntersuchung vornehmen könnte, sodass auf invasive Untersuchungen wie die Mammografie und die axiale Computertomografie, welche stets mit einer Strahlenbelastung für die Patientinnen und mit hohen Kosten für die nationalen Gesundheitsdienste verbunden sind, verzichtet werden kann. Die Erfassung der Daten über die eingesetzten Implantate und das geregelte
würden die Erstellung einer wirksamen Kasuistik für eine genauere Bewertung erleichtern, was alle Frauen sicherlich beruhigen würde."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, θα ήθελα να συγχαρώ την κ. Stihler για την έκθεσή της. Ως χειρουργός ογκολόγος και πανεπιστημιακός ερευνητής διάβασα με ιδιαίτερη προσοχή την έκθεση και ασπάζομαι μεγάλο μέρος των προτάσεων που περιλαμβάνει. Πιστεύω, ωστόσο, ότι το θέμα ετέθη με έναν τόνο υπερβολικής ανησυχίας και εξηγώ το γιατί. Επί πενήντα σχεδόν έτη οι σιλικόνες χρησιμοποιούνται σε μεγάλη έκταση, ακόμα και σε προϊόντα ευρείας κατανάλωσης, όπως αναψυκτικά, πουτίγκες, γλυκά, φάρμακα, παιδιατρικά υλικά, βηματοδότες, καρδιακές βαλβίδες, κραγιόν, κρέμες, υφάσματα, και έχει αποδειχθεί ότι όλα αυτά δεν προκαλούν καρκίνο στον άνθρωπο. Τα εμφυτεύματα στήθους από σιλικόνη χρησιμοποιούνται επί σαράντα έτη είτε για αισθητικούς λόγους, για παράδειγμα σε περίπτωση σοβαρών ψυχολογικών προβλημάτων, είτε για λόγους αποκατάστασης, για παράδειγμα σε περίπτωση μαστεκτομής λόγω καρκίνου του μαστού, όπου δεν υπάρχουν περιορισμοί ηλικίας.
Το 1986, το Πανεπιστήμιο του Λος Άντζελες εξέτασε 3 000 γυναίκες που έφεραν εμφυτεύματα τουλάχιστον επί έξι έτη, και δεν παρατηρήθηκε κανένας κίνδυνος αύξησης νεοπλασιών ή κινητικότητας. Το 1992, το Πανεπιστήμιο του Κάλγκαρυ, εξετάζοντας έντεκα χιλιάδες γυναίκες, κατέληξε στα ίδια συμπεράσματα. Η Αμερικανική Ρευματολογική Εταιρεία εκπόνησε επίσης δύο μελέτες σχετικά με τον κίνδυνο εμφάνισης αυτοάνοσων ασθενειών σε γυναίκες που έφεραν εμφυτεύματα σιλικόνης, αλλά και οι δύο αυτές μελέτες έδειξαν ότι υπήρχε ικανοποιητική ανοχή σε όλες τις περιπτώσεις. Απεδείχθη ότι η μέση διάρκεια ζωής των εμφυτευμάτων κυμαίνεται από δεκαπέντε έως είκοσι πέντε έτη και η αυτόματη ρήξη είναι συνήθως ασυμπτωματική. Δεν υφίστανται συνεπώς τόσο σοβαροί λόγοι για να απαγορευθεί η χρήση τους, εξαιρουμένων των νεαρών κοριτσιών ηλικίας κάτω των 18 ετών.
Θα ήθελα να υπογραμμίσω ότι στην έκθεση δεν γίνεται καμία αναφορά στα εμφυτεύματα στήθους που τοποθετούνται για προληπτικούς λόγους, όταν δηλαδή τα αποτελέσματα των γενετικών εξετάσεων πρόγνωσης εμφανίζουν υψηλό βαθμό κινδύνου καρκινογένεσης στις ασθενείς. Οι εξετάσεις αυτές πραγματοποιούνται κυρίως σε περιπτώσεις τέκνων των οποίων οι μητέρες νόσησαν από καρκίνο και αποτελούν μια μέθοδο που θα εφαρμόζεται ολοένα και περισσότερο.
Όσον αφορά την παράγραφο 10α, θα ήθελα να επισημάνω ότι σε όλες τις χώρες της Ένωσης εφαρμόζεται ήδη η συναίνεση της ασθενούς. Είναι πλέον υποχρεωτικό η ασθενής να υπογράφει ένα έντυπο, αφού πρώτα έχει λάβει την απαραίτητη ενημέρωση και προτού υποβληθεί σε οποιαδήποτε αγωγή ή επέμβαση, συμπεριλαμβανομένης της τοποθέτησης εμφυτευμάτων στήθους. Θεωρώ συνεπώς περιττή τη συζήτηση για το διαβατήριο. Επίσης, θεωρώ χρήσιμη τη δημιουργία ενός ευρωπαϊκού και ενός εθνικού μητρώου το οποίο θα περιέχει συλλεγμένα στοιχεία σχετικά με τα εμφυτεύματα στήθους που τοποθετούνται είτε για αισθητικούς είτε για θεραπευτικούς λόγους. Είναι επίσης σημαντικός ο ετήσιος έλεγχος από ιατρό ειδικευμένο στον μαστό με δωρεάν υπερηχογραφική εξέταση, χωρίς να είναι αναγκαία η χρήση επεμβατικών εξετάσεων, όπως η μαστογραφία και η αξονική τομογραφία, που υποβάλλουν πάντα την ασθενή σε ακτινοβολίες και αποτελούν πιο δαπανηρές μεθόδους για τις εθνικές υπηρεσίες υγείας. Η συλλογή στοιχείων για τα εμφυτεύματα και η ρυθμισμένη παρακολούθηση θα συνέβαλλαν στην πραγματοποίηση έγκυρης έρευνας, η οποία θα οδηγούσε σε ακριβέστερη αξιολόγηση, γεγονός που αναμφίβολα θα καθησύχαζε όλες τις γυναίκες."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, I would like to congratulate Mrs Stihler on her report. As an oncological surgeon and university research scientist, I read the report very carefully and support many of the proposals it contains. I feel, however, that the tone is excessively alarmist and I will tell you why. For 50 years or so, silicones have been widely used in products for large-scale consumption such as drinks, puddings, cakes, drugs, paediatric materials, pacemakers, cardiac valves, lipsticks, creams and fabrics – and it has been proved that none of these cause cancer in humans. For 40 years, silicone breast implants have been used throughout the world for both aesthetic reasons, as in the case of serious psychological problems, and for reconstruction, as in the case of mastectomies carried out to remove breast cancer where there are no age restrictions.
In 1986, the University of Los Angeles examined 3000 women who had had implants for at least six years and found no risk of increasing neoplasia
or to mobility. In 1992, the University of Calgary, examining 11 000 women, reached the same conclusions. The American Association of Rheumatologists also promoted two studies on the risk of autoimmune pathology in women with silicone implants, which recorded good tolerance in all cases. It was discovered that the average life of implants is between 15 and 25 years and spontaneous rupture is often asymptomatic. There are therefore no sufficiently serious grounds for preventing the use of implants, except in young women less than 18 years old.
I must point out that the report makes no reference to breast implants inserted as preventive treatment in cases where the results of predictive genetic tests have shown a high risk of carcinogenesis in patients, tests carried out particularly on the children of mothers who have suffered from cancer, which is a practice which will become increasingly widespread.
As regards paragraph 10a, I would like to point out that patient consent forms are already in use in all the States of the Union. It is compulsory for the patient to sign a form after receiving all the necessary information, before any treatment is applied, including implants. I therefore feel it superfluous to mention a passport. I also feel it would be useful to set up European and national registers containing data collected on both aesthetic and therapeutic breast implants. Furthermore, it is important for an annual check to be carried out by a breast specialist and a free echography performed, without the need for invasive examinations such as mammographies or CAT scans
which still subject patients to radiation and are practices which are on the expensive side for national health services. The collection of data on implants and regulated follow-up would contribute to the production of a valid survey allowing a more precise assessment to be carried out, which would certainly be reassuring for all women."@en3
"Señor Presidente, Señorías, quisiera felicitar a la Sra. Stihler por su informe. En calidad de cirujano oncológico y científico investigador universitario, he leído su informe con mucha atención y apoyo muchas de las propuestas que contiene. Sin embargo, me parece que el tono es excesivamente alarmista y les explicaré por qué. Durante unos 50 años, las siliconas se han usado ampliamente en productos de consumo masivo como bebidas, postres, pasteles, medicamentos, materiales pediátricos, marcapasos, válvulas cardíacas, barras de labios, cremas y tejidos: está comprobado que ninguno de estos productos produce cáncer en los humanos. Durante 40 años, los implantes mamarios de silicona se han usado en todo el mundo tanto por razones estéticas –en caso de problemas psicológicos graves– como para fines de reconstrucción, como en el caso de mastectomías llevadas a cabo para eliminar el cáncer de mama, en las que no hay restricciones de edad.
En 1986, la Universidad de Los Ángeles examinó durante al menos seis años a 3 000 mujeres que se habían sometido a implantes y no hallaron ningún riesgo de neoplasia creciente ni para la movilidad. En 1992, la Universidad de Calgary, después de examinar a 11 000 mujeres, llegó a las mismas conclusiones. La Asociación Americana de Reumatólogos también ha promovido dos estudios sobre el riesgo de patología autoinmune en mujeres con implantes de silicona, que han registrado buena tolerancia en todos los casos. Se ha descubierto que la media de vida de un implante es de 15 a 25 años y que la rotura espontánea es a menudo asintomática. Por lo tanto, no hay motivos suficientemente graves para prohibir el uso de implantes, excepto en mujeres menores de edad.
Tengo que señalar que el informe no hace ninguna referencia a los implantes mamarios insertados a modo de tratamiento preventivo cuando los resultados de exámenes genéticos de predicción muestran un alto riesgo de carcinogénesis en pacientes cuyas madres han sufrido cáncer, que es una práctica cada vez más extendida.
En cuanto al apartado 10 bis, quisiera señalar que los formularios de consentimiento de la paciente ya se usan en todos los Estados de la Unión. Es obligatorio que la paciente firme un formulario después de recibir toda la información necesaria antes de aplicarle un tratamiento, incluidos los implantes. Por lo tanto, creo que no ha lugar a hablar de un pasaporte. También creo que sería útil establecer registros europeos y nacionales que contengan información recopilada sobre los implantes mamarios estéticos y terapéuticos. Además, es importante someterse a un control anual a cargo de un especialista con ecografía gratuita, sin necesidad de realizar exámenes invasivos como las mamografías o un TAC, que someten a las pacientes a radiación y son prácticas caras para los servicios sanitarios nacionales. La recopilación de datos sobre implantes y el seguimiento regulado contribuirán a la realización de un estudio válido que permitirá llevar a cabo una evaluación más precisa, que sin duda tranquilizará a todas las mujeres."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, haluan onnitella jäsen Stihleriä hänen mietinnöstään. Syöpätauteihin erikoistuneena kirurgina ja yliopiston tutkijana luin mietinnön hyvin tarkkaan ja kannatan monia sen sisältämiä ehdotuksia. Mielestäni sen sävy on kuitenkin liiankin pelkoa lietsova, ja kerron teille syyn. Silikoneja on käytetty noin 50 vuoden ajan laajalti suureen kulutukseen tarkoitetuissa tuotteissa, kuten juomissa, jälkiruuissa, leivonnaisissa, lääkkeissä, lastentarvikkeissa, tahdistimissa, läppäproteeseissa, huulipunissa, voiteissa ja kankaissa – ja on osoitettu, että mitkään näistä eivät aiheuta ihmiselle syöpää. Silikonirintaimplantteja on käytetty 40 vuoden ajan kaikkialla maailmassa sekä esteettisistä syistä, esimerkiksi vakavissa psykologisissa ongelmissa, että korjausleikkauksissa, kuten rintasyövän poistamiseksi tehtävissä rinnanpoistoleikkauksissa, joissa ei tunneta ikärajoja.
Los Angelesin yliopistossa tutkittiin vuonna 1986 yhteensä 3 000 naista, joilla oli ollut implantit vähintään kuusi vuotta. Lisääntynyttä kasvain- tai liikkumattomuusriskiä ei havaittu. Calgaryn yliopistossa tutkittiin vuonna 1992 yhteensä 11 000 naista ja päädyttiin samaan tulokseen. Myös Yhdysvaltojen reumatologiyhdistys (
) tuki kahta selvitystä, joissa tutkittiin silikoni-implantteja kantavien naisten autoimmuniteettiriskiä. Kaikissa tapauksissa sietokyky osoittautui hyväksi. Implanttien keski-iäksi todettiin 15–25 vuotta, ja spontaanin rikkoutumisen todettiin aiheuttavan harvoin oireita. Implanttien käytön estämiselle ei siis ole riittävän vakavia perusteita alle 18-vuotiaita nuoria naisia lukuun ottamatta.
Minun on myös huomautettava, ettei mietinnössä viitata lainkaan rintaimplantteihin, jotka asennetaan ehkäisevänä hoitona sellaisille naisille, joiden on ennustavilla geneettisillä testeillä osoitettu olevan erityisen alttiita syövälle. Näitä testejä suoritetaan erityisesti syöpää sairastaneiden naisten lapsille, ja käytäntö on yleistymässä.
Haluaisin huomauttaa 10 a kohdasta, että potilaiden suostumuslomakkeet ovat jo käytössä kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Ennen kuin mitään hoitoa annetaan, potilaan on allekirjoitettava lomake, kun hän on saanut kaiken tarpeellisen tiedon. Tämä koskee myös implantteja. Mielestäni passin mainitseminen on siksi turhaa. Katson myös, että olisi hyödyllistä perustaa eurooppalainen rekisteri ja kansallisia rekistereitä, joihin kerättäisiin tietoja sekä esteettisistä että terapeuttisista rintaimplanteista. Niin ikään on tärkeää, että alaan erikoistunut lääkäri suorittaa vuositarkastuksen ja että naiset pääsevät maksuttomaan ultraäänitutkimukseen. Sen sijaan en pidä tarpeellisina mammografiaa, tietokonetomografiaa tai muita invasiivisia tutkimuksia, joissa potilaat yhä altistuvat säteilylle ja jotka ovat julkiselle terveydenhuollolle kalliinpuoleisia. Implantteja koskevan tiedon kerääminen ja säännelty seuranta auttaisivat sellaisen pätevän selvityksen tekemistä, josta olisi hyötyä tarkemman arvioinnin laatimisessa. Tämä varmasti rauhoittaisi kaikkia naisia."@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, je félicite notre collègue Stihler pour son rapport. En tant que chirurgien oncologue et chercheur universitaire j'ai lu avec beaucoup d'attention ce rapport, et je partage une bonne partie des propositions qu'il contient. Je pense cependant que le sujet y est exposé avec un ton excessivement alarmiste, et voici pourquoi. Depuis environ cinquante ans, les silicones sont amplement utilisés dans des produits de grande consommation - boissons, flans, pâtisseries, produits pharmaceutiques, produits pédiatriques, stimulateurs et valves cardiaques, rouges à lèvres, crèmes, tissus - et il a été prouvé que tout ceci ne provoque pas de cancer chez l'homme. Depuis quarante ans dans le monde, l'on implante des prothèses mammaires au gel de silicone soit pour des motifs esthétiques, par exemple dans le cas de graves problèmes psychologiques, soit à des fins de reconstruction, par exemple dans le cas d'une mastectomie à la suite d'un cancer du sein, pour laquelle aucune limite d'âge ne peut être indiquée.
En 1986, l'université de Los Angeles a examiné trois mille femmes porteuses d'implants mammaires depuis au moins six ans, et aucun risque d'augmentation de néoplasme ni de mobilité n'a été mis en évidence. En 1992, l'université de Calgary, après avoir examiné onze mille femmes, est arrivée aux mêmes conclusions. L'Association des rhumatologues américains a pour sa part réalisé deux études relatives au risque de pathologie auto-immune chez les porteuses d'implants au gel de silicone, qui ont prouvé que ceux-ci étaient toujours bien tolérés. Il s'est avéré que la durée de vie moyenne des implants est comprise entre quinze et vingt-cinq ans et que la rupture spontanée est souvent asymptomatique. Il n'y a donc pas de motifs sérieux au point d'en faire éviter l'usage, à l'exception des sujets âgés de moins de dix-huit ans.
Je tiens à souligner que le rapport ne fait aucune référence aux implants mammaires effectués à titre de thérapie préventive, c'est-à-dire quand les résultats des tests génétiques prédictifs, de plus en plus courants dans le domaine oncologique, mettent en évidence un degré élevé de risque de cancérogenèse chez les patientes, tests effectués en particulier dans le cas des enfants dont la mère a eu un cancer. C'est une pratique qui se banalisera de plus en plus.
En ce qui concerne le paragraphe 10 bis, je voudrais signaler que le consentement éclairé du patient est déjà en usage dans tous les États de l'Union. Un formulaire doit obligatoirement être signé par les patients une fois qu'ils ont reçu toutes les informations pertinentes, avant tout acte thérapeutique, y compris les implants. Je considère donc qu'il est superflu de parler d'un passeport. J'estime utile également l'institution d'un registre européen et d'un registre national de collecte des données relatives aux prothèses mammaires, implantées pour des raisons esthétiques ou thérapeutiques. En outre, il est important qu'un contrôle annuel soit effectué par un mastologue, avec examen échographique gratuit, sans qu'il soit nécessaire de recourir à des examens invasifs comme la mammographie et la tacographie, qui soumettent toujours la patiente à des radiations et s'avèrent être les pratiques les plus coûteuses pour les services nationaux de santé. La collecte des données sur les implants mammaires et le suivi réglementé faciliteraient l'établissement d'une liste de cas valide en vue d'une évaluation plus précise, qui rendrait certainement toutes les femmes plus tranquilles."@fr6
"Mr President, ladies and gentlemen, I would like to congratulate Mrs Stihler on her report. As an oncological surgeon and university research scientist, I read the report very carefully and support many of the proposals it contains. I feel, however, that the tone is excessively alarmist and I will tell you why. For 50 years or so, silicones have been widely used in products for large-scale consumption such as drinks, puddings, cakes, drugs, paediatric materials, pacemakers, cardiac valves, lipsticks, creams and fabrics – and it has been proved that none of these cause cancer in humans. For 40 years, silicone breast implants have been used throughout the world for both aesthetic reasons, as in the case of serious psychological problems, and for reconstruction, as in the case of mastectomies carried out to remove breast cancer where there are no age restrictions.
In 1986, the University of Los Angeles examined 3000 women who had had implants for at least six years and found no risk of increasing neoplasia
or to mobility. In 1992, the University of Calgary, examining 11 000 women, reached the same conclusions. The American Association of Rheumatologists also promoted two studies on the risk of autoimmune pathology in women with silicone implants, which recorded good tolerance in all cases. It was discovered that the average life of implants is between 15 and 25 years and spontaneous rupture is often asymptomatic. There are therefore no sufficiently serious grounds for preventing the use of implants, except in young women less than 18 years old.
I must point out that the report makes no reference to breast implants inserted as preventive treatment in cases where the results of predictive genetic tests have shown a high risk of carcinogenesis in patients, tests carried out particularly on the children of mothers who have suffered from cancer, which is a practice which will become increasingly widespread.
As regards paragraph 10a, I would like to point out that patient consent forms are already in use in all the States of the Union. It is compulsory for the patient to sign a form after receiving all the necessary information, before any treatment is applied, including implants. I therefore feel it superfluous to mention a passport. I also feel it would be useful to set up European and national registers containing data collected on both aesthetic and therapeutic breast implants. Furthermore, it is important for an annual check to be carried out by a breast specialist and a free echography performed, without the need for invasive examinations such as mammographies or CAT scans
which still subject patients to radiation and are practices which are on the expensive side for national health services. The collection of data on implants and regulated follow-up would contribute to the production of a valid survey allowing a more precise assessment to be carried out, which would certainly be reassuring for all women."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, waarde collega’s, ik wil mevrouw Stihler van harte gelukwensen met haar verslag. Als chirurg-oncoloog en onderzoeker aan de universiteit heb ik haar verslag aandachtig gelezen, en ik moet zeggen dat ik het voor een groot deel eens ben met haar voorstellen. Ik vind echter wel dat men een te alarmerende toon aanslaat, en ik zal u uitleggen waarom. Al vijftig jaar lang worden op grote schaal siliconen gebruikt in allerlei gebruiksgoederen - frisdranken, puddingen, taarten, medicijnen, kindergeneeskundig materiaal, pacemakers, hartkleppen, lippenstift, crèmes en weefsels - en het is bewezen dat dit gebruik geen kanker in de mens veroorzaakt. Al veertig jaar lang worden in de wereld borstprotheses gemaakt met siliconen, ofwel om esthetische redenen, wanneer sprake is van ernstige psychologische problemen, ofwel voor reconstructiedoeleinden, wanneer bijvoorbeeld een borst is afgezet bij borstkanker en waarbij geen leeftijdsgrenzen worden aangegeven.
In 1986 heeft de universiteit van Los Angeles drieduizend vrouwen onderzocht die ten minste zes jaar lang protheses droegen en dat onderzoek heeft geen enkel bewijs opgeleverd voor een verhoogd risico op kankergezwellen of mobiliteit. In 1992 is door de universiteit van Calgary een onderzoek op elfduizend vrouwen verricht waaruit dezelfde conclusies zijn getrokken. Ook de vereniging van Amerikaanse reumatologen heeft twee studies laten verrichten om na te gaan of siliconenimplantaten een weerslag hebben op het afweerstelsel. Gebleken is dat deze goed worden getolereerd. Gebleken is verder dat de gemiddelde levensduur van protheses tussen de vijftien en de vijfentwintig jaar ligt en spontane breuken meestal asymptomatisch zijn. Er zijn dus geen voldoende serieuze redenen om het gebruik van siliconen te vermijden, behoudens wanneer het om personen onder de 18 jaar gaat.
Ik wil onderstrepen dat in het verslag geen gewag wordt gemaakt van borstimplantaten voor preventieve, therapeutische doeleinden, wanneer men bijvoorbeeld aan de hand van genetische tests - die steeds vaker worden gedaan op oncologisch gebied - blijkt dat iemand een sterk verhoogd kankerrisico heeft. Het zal steeds vaker voorkomen dat dergelijke tests worden gedaan op kinderen van moeders met kanker.
Wat lid 10 bis betreft, wilde ik erop wijzen dat men in alle landen van de Unie reeds werkt met toestemmingsformulieren voor patiënten. Dit instrument is verplicht en houdt in dat de patiënt, na alle informatie over zijn geval te hebben ontvangen, met zijn handtekening toestemming geeft. Pas daarna kan een therapeutische ingreep plaats vinden, waaronder ook het aanbrengen van protheses valt. Daarom is het mijns inziens overbodig te spreken van een paspoort. Mijns inziens is het wel nuttig een Europees en een nationaal register aan te leggen waarin alle gegevens over borstimplantaten om esthetische of therapeutische redenen worden opgenomen. Het is bovendien belangrijk dat de patiënt jaarlijks wordt gecontroleerd door een borstspecialist en een gratis echografie krijgt. Het is niet nodig de patiënt aan ingrijpendere onderzoeken, zoals mammografie en TAC, te onderwerpen, want het is en blijft straling waaraan de patiënt wordt blootgesteld, en bovendien zijn deze tests voor de nationale gezondheidsdiensten tamelijk duur. De verzameling van gegevens over borstimplantaten en een gereglementeerde follow-up zullen zorgen voor een goede casuïstiek en dus een nauwkeurigere beoordeling mogelijk maken. Dan zullen ongetwijfeld ook alle vrouwen gerustgesteld kunnen worden."@nl2
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, gostaria de felicitar a senhora deputada Stihler pelo seu relatório. Na qualidade de cirurgião oncológico e de investigador científico de uma universidade, li com muita atenção o seu relatório, partilhando muitas das propostas que contém. No entanto, considero que o tom é excessivamente alarmista e gostaria de dizer porquê. Há aproximadamente 50 anos que o silicone tem vindo a ser amplamente utilizado em produtos de consumo geral, tais como bebidas, pudins, bolos, medicamentos, material pediátrico
válvulas cardíacas, batons, cremes e tecidos – e ficou comprovado que nada disso provoca cancro no ser humano. Há 40 anos que os implantes mamários de silicone são usados em todo o mundo, quer por motivos estéticos, devido a graves problemas psicológicos, quer para reconstrução mamária, após mastectomias para retirar seios infectados com cancro, caso em que não se podem impor restrições de idade.
Em 1986, a Universidade de Los Angeles estudou 3000 mulheres com implantes há pelo menos seis anos, não tendo conseguido comprovar riscos acrescidos de neoplasia
ou de mobilidade. Em 1992, a Universidade de Calgary, estudou 11 000 mulheres, e chegou às mesmas conclusões. Até a Associação Americana de Reumatologistas promoveu dois estudos sobre o risco de patologias autoimunes em mulheres com implantes de silicone, tendo registado uma boa tolerância em todos os casos. Descobriu-se que a vida média dos implantes é de 15 a 25 anos e que a ruptura espontânea é frequentemente assintomática. Por conseguinte, não há provas suficientes para impedir a utilização de implantes, excepto nas raparigas com menos de 18 anos.
Devo salientar que o relatório não faz qualquer referência a implantes mamários inseridos como tratamento preventivo em casos em que os resultados de testes genéticos preditivos tenham comprovado um elevado risco de cancro nos pacientes, testes levados a cabo, sobretudo, em filhas de mães que sofreram de cancro, o que é uma prática que se tornará progressivamente mais comum.
No que se refere ao número 10 bis, gostaria de salientar que já existem formulários de consentimento em todos os Estados da União. É obrigatório que o paciente assine um formulário de consentimento, após ter recebido toda a informação necessária, para que se possa iniciar qualquer tratamento, incluindo implantes. Por conseguinte, considero ser supérfluo prever um passaporte. Considero ainda que seria útil estabelecer registos europeus e nacionais, contendo dados recolhidos, quer a respeito de implantes estéticos, quer terapêuticos. Para além disso, é importante que seja realizado um controlo anual pelo médico especialista e facultada uma ecografia gratuita, sem a necessidade de exames invasivos, como as mamografias ou TAC
que sujeitam os pacientes a radiação e são práticas que oneram os serviços nacionais de saúde. A recolha de dados sobre os implantes e o acompanhamento regulamentado contribuiriam para a produção de um estudo válido que permitiria uma aferição mais exacta e que, seguramente, seria tranquilizadora para todas as mulheres."@pt11
"Herr talman, ärade ledamöter! Jag gratulerar Stihler till hennes betänkande. I egenskap av onkolog och universitetsforskare har jag läst betänkandet mycket noggrant, och instämmer i större delen av de förslag det innehåller. Emellertid tycker jag att ämnet avhandlas på ett lite för uppskärrat sätt, och jag skall förklara varför. Silikon används sedan cirka femtio år tillbaka utbrett i stora konsumtionsprodukter – drycker, puddingar, kakor, läkemedel, pediatriska material, pacemakrar, hjärtklaffar, läppstift, krämer och tyger –, och det har bevisats att detta inte orsakar cancer hos människor. Sedan femtio år används bröstimplantat av silikon i världen, både av estetiska skäl, till exempel vid allvarliga psykologiska problem, och för återuppbyggnad, till exempel efter en mastektomi till följd av bröstcancer där man inte kan sätta upp några åldersgränser.
1986 gjorde universitetet i Los Angeles en undersökning av tretusen kvinnor som hade haft implantat i minst sex år och fann inga risker för varken ökad neoplasi eller rörlighet. 1992 kom universitetet i Calgary fram till samma slutsatser, efter att ha studerat elvatusen kvinnor. Också det amerikanska reumatologförbundet har stått bakom två studier av riskerna för autoimmuna sjukdomar hos kvinnor med silikonimplantat, vilka visar att toleransen är god. Dessa visade att implantatens medellivslängd var mellan femton och tjugofem år och att det ofta inte uppstår några särskilda symtom om implantaten gör sönder. Därför finns det inte några skäl som är tillräckligt allvarliga för att motivera ett förbud mot användningen, utom för ungdomar under arton års ålder.
Jag tycker att det är viktigt att betona att man i betänkandet inte alls nämner de bröstimplantat som används av förebyggande skäl, det vill säga när resultaten av prediktiva genetiska test, som blir allt vanligare inom onkologin, har visat en stor cancerrisk hos patienten. Dessa test görs speciellt på döttrar till cancersjuka mödrar och blir allt mer utbredda.
Vad punkt 10b anbelangar skulle jag vilja framhålla att man redan använder informerat patientmedgivande i alla unionens länder, ett obligatoriskt instrument som patienten skall underteckna efter att ha fått all relevant information, innan någon som helst behandling sker, däribland bröstimplantat. Därför tycker jag att det är överflödigt att tala om en blankett. Jag tycker också att det är bra att man inför ett europeiskt register och ett nationellt register med uppgifter om bröstimplantat, som har gjorts både av estetiska och terapeutiska skäl. Dessutom är det viktigt med en årlig kontroll utförd av en bröstläkare med gratis ekografi, utan att man behöver ta till så invasiva undersökningar som mammografi eller CAT-scan, där patienten ju alltid utsätts för strålning och vilka är mer kostsamma för den nationella hälsovården. Insamlingen av data om bröstimplantat och tvånget på uppföljning skulle underlätta sammanställningen av fall för en noggrannare utvärdering, som säkerligen skulle lugna alla kvinnor."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"American Association of Rheumatologists"5
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples