Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-02-13-Speech-4-011"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-02-13"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Drugsverslaving4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030213.2.4-011"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-02-13-Speech-4-0124
lpv:speaker	lp:Byrne4
lpv:spoken text	". – Madam President, this proposal for a Council recommendation is based on Article 152 of the Treaty, which stipulates that Community action complementing national measures is to cover the fight against the major health scourges. The Treaty cites drugs and drugs-related harm in the following way: 'The Community shall complement the Member States' action in reducing drugs-related health damage, including information and prevention.' The Commission has received invaluable help from the Lisbon agency in preparing this recommendation, which I see as a positive step for drug users as well as public health in general. May I also remind you that one of its main initiatives in the fight against drugs - the EU Drug Strategy 2000-2004 - includes amongst its three main public health targets one to drugs-related health damage and the number of drugs-related deaths. The reported number of deaths related to drug overdose in the European Union is approximately 7 000 per year. Deaths indirectly related to drug use, such as AIDS, traffic accidents, violence or suicide, bring this figure to approximately 20 000 a year. Preventing the use of illegal drugs is a top priority. This can be achieved by reducing both the supply and the demand for drugs. This proposed recommendation particularly covers the demand side and takes over where law enforcement fails to stop the supply of drugs. Clearly, we should try to persuade people not to use illegal drugs in the first place. However, when an individual cannot be stopped from taking drugs, it is of vital importance that every effort is made to decrease the damage to the person involved, as well the indirect damage the user can cause to others. The addicted individual needs to be actively involved in these efforts. This is called risk reduction – or sometimes harm reduction or harm minimisation. This is what the main part of the recommendation is about. The risk reduction methods that feature in the recommendation are well established. They have been used in most or all of the Member States, but to varying degrees. Opiates, such as heroin, are the root cause of most drugs-related deaths. One of the oldest of the risk reduction methods is controlled use of methadone tablets as a substitute for injected heroin. Methadone first appeared in the EU in the late 1960s in response to emerging opiate use. The emergence of HIV in the 1980s led to the introduction of needle- and syringe-exchange programmes. In recent years, the number of acute drugs-related deaths at EU level as a whole has stabilised, in spite of increasing drug use. Many factors may have contributed to this development. Injecting drugs has decreased in some countries and medical treatment of overdoses has improved. However, the risk reduction methods covered by this recommendation are likely to have made a large contribution to this favourable development. Drug services need to be easily accessible, reaching out to the place where the drug user happens to be, not where we want him or her to be. These are termed 'outreach services'. Such services should also be offered without unrealistic demands – sometimes called 'low threshold services'. The aim is to prevent further deterioration in the health and social circumstances of users and motivate them to seek treatment. The more controversial risk reduction methods are not mentioned in the present recommendation, although they are being used in some of the Member States. Methods such as heroin injections under supervision, injection rooms, open-drug scenes and on-the-spot anonymous testing of substances require more research and evaluation before they can be generally recommended. The recommendation emphasises evaluation as a key tool for improving drugs-related measures. The European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction in Lisbon plays a crucial role in the development of key indicators for monitoring and comparing drug use in the Member States. It also assists in providing guidelines for the evaluation of drugs-related projects and evaluates different programmes and policies."@en3
lpv:translated text	". Fru formand, dette forslag til henstilling fra Rådet er baseret på EF-traktatens artikel 152, som slår fast, at Fællesskabets indsats skal være et supplement til de nationale politikker og skal omfatte bekæmpelse af de større trusler mod sundheden. I traktaten omtales narkotika og narkotikarelateret skade på følgende måde: "Fællesskabet supplerer medlemsstaternes indsats for at begrænse narkotikarelaterede helbredsskader, herunder oplysning og forebyggelse". Kommissionen har fået en uvurderlig hjælp fra centret i Lissabon til udarbejdelse af henstillingen, som efter min mening er et positivt skridt for narkotikamisbrugere og folkesundheden generelt. Jeg vil minde om, at et af de tre mål for folkesundheden, der indgår i hovedinitiativerne til bekæmpelse af narkotikamisbrug - EU's narkotikastrategi 2000-2004 - er forekomsten af sygdomme som følge af narkotikamisbrug og antallet af narkotikarelaterede dødsfald. Der indberettes i EU ca. 7.000 dødsfald om året, der er forårsaget af overdoser. Dødsfald, der er indirekte forårsaget af narkotikamisbrug, såsom aids, trafikulykker, vold eller selvmord bringer dette tal op på ca. 20.000 om året. Forebyggelse af anvendelsen af ulovlige stoffer har højeste prioritet. Dette kan ske ved at begrænse både udbuddet og efterspørgslen efter stoffer. Forslaget til henstilling fra Rådet omfatter særlig efterspørgslen og tager over, hvor retshåndhævelsen ikke kan standse tilførslen af stoffer. Vi skal helt klart forsøge at overtale folk til ikke at begynde at bruge ulovlige stoffer. Når en person imidlertid ikke kan tales fra at tage stoffer, er det yderst vigtigt, at der gøres så meget som muligt for at begrænse skaden på den pågældende person ligesom den indirekte skade, som brugeren kan forvolde andre. Misbrugeren skal deltage aktivt i disse bestræbelser. Det kaldes risikobegrænsning - eller af og til skadereduktion eller -minimering. Det er det, den væsentligste del af henstillingen drejer sig om. Metoderne til risikobegrænsning i henstillingen er veletablerede. De har været anvendt i næsten alle medlemsstater, men i forskellig grad. Opiater såsom heroin er den egentlige årsag til de fleste narkotikarelaterede dødsfald. En af de ældste metoder til risikobegrænsning er kontrolleret brug af metadontabletter som erstatning for heroin, der indtages intravenøst. Metadon dukkede først op i EU sidst i 1960'erne som reaktion på den stigende anvendelse af opium. Da hiv dukkede op i 1980'erne, førte det til indførelse af programmer til udlevering af rene nåle og sprøjter. I de seneste år har antallet af akutte narkotikarelaterede dødsfald i EU generelt stabiliseret sig på trods af et stigende narkotikamisbrug. Mange faktorer kan have bidraget til denne udvikling. Stiknarkomanien er faldet i nogle lande, og lægebehandlingen af overdoser er blevet forbedret. Metoderne til risikobegrænsning i henstillingen har imidlertid sandsynligvis i høj grad bidraget til denne positive udvikling. Der skal være let adgang til narkotikahjælpetjenester, som hjælper dér, hvor narkotikamisbrugerne er, og ikke hvor vi ønsker, at de skal være. Det kaldes "opsøgende arbejde". Sådanne hjælpetjenester skal også tilbydes uden urealistiske krav - de kaldes af og til "lavtærskel-hjælpetjenester". Målet er at forhindre en yderligere forværring af misbrugernes sundhed og sociale forhold samt motivere dem til at søge behandling. De mere kontroversielle metoder til risikobegrænsning er ikke nævnt i henstillingen, selv om de anvendes i nogle medlemsstater. Metoder såsom intravenøs indtagelse af heroin under opsyn steder til fri indtagelse af stoffer og anonym analyse af stoffer på stedet skal undersøges og vurderes bedre, inden de kan anbefales generelt. I henstillingen fremhæves vurdering som et nøgleredskab til at forbedre narkotikarelaterede foranstaltninger. Det Europæiske Overvågningscenter for Narkotika og Narkotikamisbrug (EONT) i Lissabon spillet en væsentlig rolle i udviklingen af nøgleindikatorer til overvågning og sammenligning af narkotikamisbrug i medlemsstaterne. Centret yder også bistand til udarbejdelse af retningslinjer for vurdering af narkotikarelaterede projekter og vurderer forskellige programmer og politikker."@da1 ". − Frau Präsidentin, dieser Vorschlag für eine Empfehlung des Rates stützt sich auf Artikel 152 des EU-Vertrags, in dem festgelegt ist, dass die die nationalen Maßnahmen ergänzende Gemeinschaftsaktion den Kampf gegen die großen Geißeln der Gesundheit umfassen muss. Der Vertrag geht auf Drogen und mit Drogen verbundene Schäden wie folgt ein: „Die Gemeinschaft ergänzt die Maßnahmen der Mitgliedstaaten zur Verringerung drogenkonsumbedingter Gesundheitsschäden, einschließlich der Informations- und Vorbeugungsmaßnahmen.“ Die Kommission hat von der Lissabonner Agentur unschätzbare Hilfe bei der Ausarbeitung dieser Empfehlung erhalten, die ich als einen positiven Schritt sowohl für Drogenabhängige als auch generell für die öffentliche Gesundheit betrachte. Ich darf Sie auch daran erinnern, dass mit Blick auf die öffentliche Gesundheit zu den drei Hauptzielen einer ihrer wichtigsten Initiativen im Kampf gegen Drogen – der EU-Drogenstrategie 2000-2004 – das Ziel zählt, die Auswirkungen drogenkonsumbedingter Krankheiten und die Anzahl der Drogentoten . Die gemeldete Zahl der durch Überdosis verursachten Todesfälle in der Europäischen Union liegt jährlich bei etwa 7 000. Indirekt mit Drogen verbundene Todesfälle, zum Beispiel durch Aids, Verkehrsunfälle, Gewaltanwendung oder Suizide, erhöhen diese Zahl auf ca. 20 000 pro Jahr. Die Prävention von illegalem Drogenkonsum hat höchste Priorität. Man kann dies durch Reduzierung sowohl des Angebots als auch der Nachfrage nach Drogen erreichen. Dieser Vorschlag für eine Empfehlung befasst sich insbesondere mit der Nachfrageseite und setzt dort an, wo das Drogenangebot nicht durch Gesetzeskraft gestoppt werden kann. Natürlich sollten wir zu allererst versuchen, Menschen davon zu überzeugen, keine illegalen Drogen zu nehmen. Wenn aber ein Mensch an der Einnahme von Drogen nicht gehindert werden kann, dann ist es höchst wichtig, alle Anstrengungen zu unternehmen, um den Schaden für den Betroffenen und auch den indirekten Schaden, den er anderen zufügen kann, zu verringern. Der Suchtabhängige muss in diese Bemühungen aktiv einbezogen werden. Man bezeichnet das als Risikominderung – manchmal auch als Schadensminderung oder Schadensbegrenzung. Genau das ist das Hauptanliegen der Empfehlung. Die Methoden der Risikominderung, die in dieser Empfehlung herausgearbeitet werden, haben sich gut bewährt. Sie sind in den meisten oder sogar in allen Mitgliedstaaten, wenn auch in unterschiedlichem Umfang, angewendet worden. Opiate, beispielsweise Heroin, sind die eigentliche Ursache für die meisten drogenbedingten Todesfälle. Eine der ältesten Methoden der Risikominderung ist die kontrollierte Anwendung von Methadontabletten als Ersatz für injiziertes Heroin. In der EU kam Methadon Ende der 60er Jahre als Reaktion auf den zunehmenden Opiatkonsum auf. Mit dem Auftreten von HIV in den 80er Jahren kam die Einführung von Nadel- und Spritzen-Tauschprogrammen. Auf EU-Ebene hat sich in den letzten Jahren die Zahl der akuten drogenbedingten Todesfälle trotz zunehmenden Drogenkonsums insgesamt stabilisiert. Zu dieser Entwicklung haben sicher viele Faktoren beigetragen. In einigen Ländern ist das Spritzen von Drogen zurückgegangen, und die medizinische Behandlung bei Überdosen hat sich verbessert. Allerdings dürften die von dieser Empfehlung erfassten Methoden der Risikominderung einen großen Beitrag zu dieser erfreulichen Entwicklung geleistet haben. Drogendienste müssen leicht zugänglich sein und dorthin reichen, wo sich der Drogenabhängige gewöhnlich aufhält, und nicht, wo wir ihn haben wollen. Dies bezeichnen wir als ‚aufsuchende Dienste’. Solche Dienste sollten auch ohne unrealistische Forderungen angeboten werden – manchmal werden sie als so genannte Niedrigschwellendienste bezeichnet. Das Ziel besteht darin, eine weitere Verschlechterung der gesundheitlichen und sozialen Umstände der Abhängigen zu verhindern und sie zu motivieren, eine Behandlung aufzunehmen. Die umstritteneren Methoden der Risikominderung werden in der vorliegenden Empfehlung nicht erwähnt, obwohl sie in einigen Mitgliedsländern angewendet werden. Methoden wie Heroininjektionen unter Aufsicht, Injektionsräume, offene Drogenszenen und anonyme Soforttests auf Substanzen erfordern weitere Untersuchungen und Bewertungen, bevor sie allgemein empfohlen werden können. Die Empfehlung hebt die Bewertung als ein Schlüsselinstrument zur Verbesserung drogenbezogener Maßnahmen hervor. Das Europäische Überwachungszentrum für Drogen und Drogenmissbrauch in Lissabon spielt bei der Entwicklung von Schlüsselindikatoren zur Überwachung und zum Vergleich des Drogenmissbrauchs in den Mitgliedstaaten eine entscheidende Rolle. Es unterstützt ferner die Bereitstellung von Leitlinien zur Bewertung drogenbezogener Projekte und beurteilt die unterschiedlichen Programme und Politiken."@de7 "Κυρία Πρόεδρε, η παρούσα πρόταση σύστασης του Συμβουλίου βασίζεται στο άρθρο 152 της Συνθήκης, το οποίο ορίζει ότι η δράση της Κοινότητας, η οποία συμπληρώνει τις εθνικές πολιτικές, αποβλέπει στην κάλυψη της καταπολέμησης των μεγάλων πληγών της ανθρωπότητας στον τομέα της υγείας. Η Συνθήκη αναφέρει τα ναρκωτικά και τους κινδύνους που συνδέονται με τα ναρκωτικά κατά τον ακόλουθο τρόπο: “Η Κοινότητα συμπληρώνει τη δράση των κρατών μελών για τη μείωση της βλάβης που προκαλούν στην υγεία τα ναρκωτικά, συμπεριλαμβανομένης της ενημέρωσης και της πρόληψης”. Η Επιτροπή δέχτηκε ανεκτίμητη βοήθεια από τον οργανισμό της Λισαβόνας κατά την προετοιμασία της παρούσας σύστασης, την οποία θεωρώ θετικό βήμα για τους χρήστες ναρκωτικών, καθώς και για τη δημόσια υγεία γενικά. Επιτρέψτε μου να σας υπενθυμίσω ότι μία από τις κυριότερες πρωτοβουλίες της Κοινότητας στον αγώνα για την καταπολέμηση των ναρκωτικών – η στρατηγική της ΕΕ για τα ναρκωτικά για την περίοδο 2000-2004 – περιλαμβάνει μεταξύ των τριών κυριότερων στόχων της για τη δημόσια υγεία την των βλαβών της υγείας που συνδέονται με τα ναρκωτικά και τον αριθμό των θανάτων που συνδέονται με τα ναρκωτικά. Ο αριθμός των αναφερόμενων θανάτων που συνδέονται με υπερβολική δόση ναρκωτικών στην Ευρωπαϊκή Ένωση είναι περίπου 7 000 ετησίως. Οι θάνατοι που συνδέονται έμμεσα με τη χρήση ναρκωτικών, όπως είναι το AIDS, τα αυτοκινητιστικά δυστυχήματα, οι πράξεις βίας ή οι αυτοκτονίες, ανεβάζουν αυτόν τον αριθμό σε σχεδόν 20 000 ετησίως. Η πρόληψη της χρήσης παράνομων ναρκωτικών αποτελεί κορυφαία προτεραιότητα. Μπορεί να επιτευχθεί με τη μείωση τόσο της προσφοράς όσο και της ζήτησης ναρκωτικών. Η παρούσα προτεινόμενη σύσταση καλύπτει ιδιαίτερα την πλευρά της ζήτησης και επιλαμβάνεται των περιπτώσεων όπου η εφαρμογή του νόμου δεν καταφέρνει να σταματήσει την προσφορά ναρκωτικών. Είναι σαφές ότι πρέπει, κατά πρώτο λόγο, να προσπαθήσουμε να πείσουμε τον κόσμο να μην χρησιμοποιεί παράνομες ναρκωτικές ουσίες. Όταν, ωστόσο, δεν είναι δυνατόν να σταματήσει ένα άτομο να παίρνει ναρκωτικά, είναι πολύ σημαντικό να καταβληθεί κάθε προσπάθεια να μειωθούν οι βλάβες στο εν λόγω άτομο, καθώς και οι έμμεσες βλάβες που μπορεί να προκαλέσει ο χρήστης σε άλλους. Το εξαρτημένο άτομο πρέπει να συμμετέχει ενεργά στις προσπάθειες αυτές. Αυτό ονομάζεται μείωση των κινδύνων – ή ορισμένες φορές μείωση της βλάβης ή ελαχιστοποίηση της βλάβης. Αυτό είναι το αντικείμενο του μεγαλύτερου μέρους της σύστασης. Οι μέθοδοι μείωσης των κινδύνων που παρουσιάζονται στη σύσταση είναι επαρκώς δοκιμασμένες. Έχουν χρησιμοποιηθεί στα περισσότερα ή σε όλα τα κράτη μέλη, αλλά σε διαφορετικούς βαθμούς. Τα οπιούχα, όπως η ηρωίνη, αποτελούν τη βασική αιτία των περισσότερων θανάτων που συνδέονται με τα ναρκωτικά. Μία από τις παλαιότερες μεθόδους μείωσης των κινδύνων είναι η ελεγχόμενη χρήση δισκίων μεθαδόνης ως υποκατάστατου της ηρωίνης που χρησιμοποιείται ενδοφλεβίως. Η μεθαδόνη εμφανίστηκε για πρώτη φορά στην ΕΕ στα τέλη της δεκαετίας του 1960 ως απάντηση στην εμφάνιση της χρήσης οπιούχων. Η εμφάνιση του ιού του AIDS τη δεκαετία του 1980 οδήγησε στην καθιέρωση προγραμμάτων αντικατάστασης των βελόνων και των συριγγών. Τα τελευταία χρόνια ο αριθμός των αιφνίδιων θανάτων που συνδέονται με τα ναρκωτικά στο επίπεδο της ΕΕ σταθεροποιήθηκε συνολικά, παρά την αυξανόμενη χρήση ναρκωτικών. Πολλοί παράγοντες ενδέχεται να συνέβαλαν στην εξέλιξη αυτή. Η ενέσιμη χρήση ναρκωτικών μειώθηκε σε ορισμένες χώρες και η ιατρική αντιμετώπιση των περιπτώσεων υπερβολικής δόσης βελτιώθηκε. Παρόλα αυτά, στην ευνοϊκή αυτή εξέλιξη πιθανόν να συνέβαλαν κατά πολύ οι μέθοδοι μείωσης των κινδύνων που καλύπτει η παρούσα σύσταση. Οι υπηρεσίες για τα ναρκωτικά πρέπει να είναι ευπρόσιτες και να φθάνουν στα μέρη όπου βρίσκεται ο χρήστης και όχι εκεί όπου θέλουμε εμείς να βρίσκεται. Ο όρος που χρησιμοποιείται για τις υπηρεσίες αυτές είναι “υπηρεσίες προσέγγισης” (outreach services). Αυτού του είδους οι υπηρεσίες θα πρέπει επίσης να παρέχονται χωρίς απαιτήσεις που δεν είναι ρεαλιστικές – ορισμένες φορές αποκαλούνται “υπηρεσίες χαμηλού κατωφλίου” (low threshold services). Ο στόχος είναι να προληφθεί η περαιτέρω επιδείνωση της κατάστασης της υγείας και της κοινωνικής θέσης των χρηστών και να παρακινηθούν να αναζητήσουν θεραπεία. Οι πιο αμφιλεγόμενες μέθοδοι μείωσης του κινδύνου δεν αναφέρονται στην παρούσα σύσταση, αν και χρησιμοποιούνται σήμερα σε ορισμένα κράτη μέλη. Μέθοδοι όπως η ενδοφλέβια χορήγηση ηρωίνης υπό επίβλεψη, οι επιτηρούμενοι χώροι χρήσης ενδοφλέβιων ναρκωτικών, οι χώροι ανοιχτής χρήσης ναρκωτικών και η επιτόπου ανώνυμη δοκιμή ουσιών απαιτούν περισσότερη έρευνα και αξιολόγηση, πριν καταστεί δυνατό να προταθούν γενικά. Η σύσταση δίνει έμφαση στην αξιολόγηση ως βασικό εργαλείο για τη βελτίωση των μέτρων που συνδέονται με τα ναρκωτικά. Το Ευρωπαϊκό Κέντρο Παρακολούθησης Ναρκωτικών και Τοξικομανίας στη Λισαβόνα διαδραματίζει κρίσιμο ρόλο στην ανάπτυξη βασικών δεικτών για την παρακολούθηση και τη σύγκριση της χρήσης ναρκωτικών στα κράτη μέλη. Συμβάλλει επίσης στην παροχή κατευθυντήριων γραμμών για την αξιολόγηση των σχεδίων που συνδέονται με τα ναρκωτικά και αξιολογεί τα διάφορα προγράμματα και πολιτικές."@el8 ". Señora Presidenta, esta propuesta de recomendación del Consejo está basada en el artículo 152 del Tratado, que estipula que la acción de la Comunidad, que complementará las medidas nacionales, abarcará la lucha contra las principales plagas para la salud. El Tratado cita las drogas y los daños que ocasionan con las siguientes palabras: «La Comunidad complementará la acción de los Estados miembros dirigida a reducir los daños a la salud producidos por las drogas, incluidas la información y la prevención». La Comisión ha contado con la ayuda inestimable de la agencia de Lisboa en la preparación de esta recomendación, que constituye una medida positiva tanto para los toxicómanos como para la salud pública en general. Asimismo, permítanme recordarles que uno de los tres objetivos principales de la Estrategia europea de lucha contra la droga 2000-2004, una de las principales iniciativas en la lucha contra la droga, es la de los daños ocasionados por las drogas y del número de muertes que éstas provocan. El número de muertes por sobredosis en la Unión Europea es de unas 7 000 anuales. Las muertes relacionadas de manera indirecta con el consumo de drogas, como el sida, los accidentes de tráfico, la violencia o el suicidio elevan esta cifra a 20 000 anuales. La prevención del consumo de drogas ilegales es un objetivo prioritario. Se conseguirá si se reduce tanto la oferta como la demanda de drogas. En particular, esta recomendación propuesta abarca la vertiente de la demanda e incide en el punto en que la actividad policial no logra detener la oferta de drogas. Evidentemente, en primer lugar tenemos que convencer a las personas de que no consuman drogas ilegales. Sin embargo, cuando no se puede impedir que un individuo consuma drogas, hay que realizar todos los esfuerzos posibles por minimizar el daño que le provocará la droga, así como el daño que el consumidor pueda provocar a terceros. El toxicómano tiene que implicarse de forma activa en estos esfuerzos. Esto se llama reducción de riesgos o, a veces, reducción de daños o minimización de daños. La parte principal de la recomendación trata de esto. Los métodos de reducción de riesgos que aparecen en la recomendación están bien establecidos. La mayoría de los Estados miembros los han utilizado en diferentes grados. Los opiáceos, como la heroína, constituyen la causa principal de la mayoría de muertes relacionadas con la droga. Uno de los métodos más antiguos de reducción de riesgos es el uso de la metadona como sucedáneo de la heroína consumida por vía parenteral. La metadona apareció por primera vez en la UE a finales de los años sesenta, en respuesta al incipiente consumo de opiáceos. La aparición del VIH en los años ochenta favoreció la introducción de programas de intercambio de agujas y jeringuillas. En los últimos años, la mortalidad vinculada al consumo de drogas en el ámbito de la UE se ha estabilizado, a pesar del aumento del consumo. Esto se debe a numerosos factores. En algunos países, el consumo de drogas por vía parenteral ha disminuido y el tratamiento médico en caso de sobredosis ha mejorado. Sin embargo, los métodos de reducción de riesgos que contempla esta recomendación seguramente también han contribuido a este cambio positivo. Los servicios de atención en materia de drogas tienen que ser fácilmente accesibles y llegar allí donde se encuentre el toxicómano, no donde nosotros queremos que se encuentre. Estos servicios se denominan «unidades móviles». Asimismo, los llamados «servicios fácilmente accesibles» tienen que ofrecerse sin exigencias poco realistas. El objetivo es prevenir un mayor deterioro de la salud y de las circunstancias sociales de los usuarios y motivarlos a buscar tratamiento. Esta recomendación no menciona de los métodos de reducción de riesgos más controvertidos, si bien algunos Estados miembros ya los están usando. Métodos como las inyecciones de heroína bajo supervisión, las salas de inyección, la distribución de jeringuillas y los análisis anónimos de sustancias realizados sobre el terreno requieren una mayor investigación y evaluación antes de que puedan recomendarse con carácter general. La recomendación señala la evaluación como instrumento clave para la mejora de las medidas relacionadas con las drogas. El Observatorio Europeo de las Drogas y las Toxicomanías de Lisboa desempeña un papel esencial en el desarrollo de los indicadores clave para el control y la comparación del consumo de drogas en los Estados miembros. Asimismo, fija las directrices para la evaluación de proyectos relacionados con las drogas y evalúa los diferentes programas y políticas."@es12 "Arvoisa puhemies, tämä ehdotus neuvoston suositukseksi perustuu EY:n perustamissopimuksen 152 artiklaan, jossa määrätään, että kansallista politiikkaa täydentävä yhteisön toiminta käsittää laajalle levinneiden vaarallisten sairauksien torjunnan. Perustamissopimuksessa mainitaan huumausaineet ja niiden aiheuttamat haitat seuraavasti: "Yhteisö täydentää huumausaineiden aiheuttamien terveyshaittojen vähentämiseen tähtäävää jäsenvaltioiden toimintaa, johon kuuluu tiedotus- ja ehkäisemistoimia." Komissio on saanut Lissabonin seurantakeskukselta arvokasta apua valmistellessaan suositusta, jota pidän edistysaskeleena huumeiden käyttäjille ja kansanterveydelle yleensä. Saanen myös muistuttaa, että yhdessä EU:n tärkeimmistä huumausaineiden torjuntaa koskevista aloitteista, EU:n huumausainestrategiassa (2000–2004), mainitaan yhtenä kolmesta kansanterveyttä koskevasta päätavoitteesta huumausaineisiin liittyvien terveyshaittojen ja huumekuolemien . Euroopan unionissa ilmoitetaan huumausaineiden yliannostukseen liittyviin syihin kuolevan vuosittain noin 7 000 ihmistä. Huumeiden käytöstä epäsuorasti johtuvat kuolemat, joita aiheuttavat aids, liikenneonnettomuudet, väkivalta ja itsemurhat, nostavat tämän luvun noin 20 000:een vuodessa. Ensisijaisesti on estettävä laittomien huumeiden käyttö. Tämä on saavutettavissa vähentämällä sekä huumausaineiden tarjontaa että niiden kysyntää. Suositusehdotus kattaa nimenomaisesti kysyntäpuolen ja jatkaa siitä, mihin poliisin tarjonnanestämiskeinot päättyvät. Tietenkin meidän olisi pyrittävä siihen, että laittomia huumeita ei lainkaan käytettäisi. Jollei ihmistä kuitenkaan voida estää käyttämästä huumeita, on erittäin tärkeää tehdä kaikki mahdollinen hänelle aiheutuvien haittojen ja niiden epäsuorien haittojen vähentämiseksi, joita hän saattaa aiheuttaa muille. Huumausaineista riippuvainen on saatava aktiivisesti mukaan näihin toimiin. Tätä kutsutaan riskinvähentämiseksi, joskus myös haittojen vähentämiseksi tai haittojen minimoimiseksi. Tämä on suosituksen pääaihe. Suosituksessa mainitut riskinvähentämismenetelmät ovat vakiintuneita. Niitä on käytetty vaihtelevassa määrin useimmissa tai kaikissa jäsenvaltioissa. Opiaatit, kuten heroiini, ovat useimpien huumekuolemien pohjimmainen syy. Yksi vanhimmista riskinvähentämismenetelmistä on metadonitablettien valvottu käyttö suonensisäisen heroiinin korvikkeena. Metadonia ruvettiin ensimmäisen kerran käyttämään EU:ssa 1960-luvun loppupuolella opiaattien käytön yleistyessä. HIV:n ilmaantuminen 1980-luvulla johti neulojen- ja ruiskujenvaihto-ohjelmiin. Viime vuosina äkillisten huumekuolemien määrä on EU:ssa vakiintunut, vaikka huumeiden käyttö on lisääntynyt. Tähän kehitykseen ovat vaikuttaneet monet tekijät. Joissakin maissa suonensisäinen käyttö on vähentynyt, ja yliannostusten hoito on parantunut. Suositukseen sisältyvät riskinvähentämismenetelmät ovat todennäköisesti kuitenkin suuresti myötävaikuttaneet myönteiseen kehitykseen. Huumausaineiden käyttäjille tarkoitettujen palvelujen on oltava helposti saatavilla, ja niiden on tavoitettava huumeiden käyttäjät siellä missä he kulloinkin ovat eikä siellä missä me haluamme heidän olevan. Tätä kutsutaan etsiväksi kenttätyöksi. Näitä palveluja tulisi tarjota ilman epärealistisia vaatimuksia, "matalakynnyspalveluina". Tavoitteena on estää käyttäjien terveyden ja sosiaalisten olojen huononeminen entisestään sekä heidän motivoimisensa hakeutumaan hoitoon. Kiistellyimpiä riskinvähennysmenetelmiä ei mainita suosituksessa, vaikka niitä käytetään joissakin jäsenvaltioissa. Valvottu heroiinin suonensisäinen käyttö, lailliset heroiinin piikityspaikat, avoin huumeiden myynti ja paikan päällä tapahtuva nimetön huumausaineiden testaus edellyttävät lisätutkimuksia ja arviointia ennen kuin niitä voidaan suositella yleisesti. Suosituksessa korostetaan, että arviointi on keskeinen huumausaineisiin liittyvien toimenpiteiden parantamiskeino. Lissabonissa sijaitsevalla Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksella (EMDC) on keskeinen rooli kehitettäessä perusindikaattoreita huumeidenkäytön seuraamiseksi ja vertailemiseksi jäsenvaltioissa. Se myös avustaa laatimalla suuntaviivoja huumeisiin liittyvien hankkeiden arvioimiseksi sekä arvioi ohjelmia ja toimintalinjoja."@fi5 ". Madame la Présidente, cette proposition de recommandation du Conseil se base sur l'article 152 du traité CE, qui stipule que les actions communautaires complétant des politiques nationales doivent comprendre la lutte contre les grands fléaux. Le Traité cite les drogues et les dommages liés aux drogues de la manière suivante : "La Communauté complète l'action menée par les États membres en vue de réduire les effets nocifs de la drogue sur la santé, y compris par l'information et la prévention." La Commission a reçu une aide inestimable de l'agence de Lisbonne dans la préparation de cette recommandation, que je considère comme une étape positive pour les consommateurs de drogue ainsi que pour la santé publique en générale. Permettez-moi également de vous rappeler que l'une des principales initiatives de la Commission en matière de lutte contre la drogue - la stratégie antidrogue de l'UE 2000-2004 - comprend parmi ses trois principaux objectifs dans le domaine de la santé publique celui de "diminuer de manière significative" la fréquence des effets nocifs des drogues pour la santé ainsi que le nombre de décès liés à la drogue. Le nombre de décès dus à une surdose dans l'Union européenne est approximativement de 7 000 par an. Les décès indirectement liés à l'utilisation de drogue, tels que le sida, les accidents de la route, la violence ou le suicide, font grimper ce chiffre à environ 20 000 morts par an. La prévention de la consommation de drogue constitue une priorité majeure. Cet objectif peut être atteint en réduisant à la fois l'offre et la demande. Cette proposition de recommandation couvre particulièrement l'aspect de la demande et complète les lacunes de la législation actuelle là où elle ne permet pas d'éradiquer l'offre. Évidemment, nous devons d'abord essayer de persuader les gens de ne pas consommer de drogue. Toutefois, lorsque nous ne parvenons pas à empêcher une personne de prendre de la drogue, il est essentiel de consentir tous les efforts afin de réduire les effets nocifs de cette pratique ainsi que les dommages indirects que le consommateur peut causer à autrui. La personne toxicodépendante doit être activement impliquée à ces efforts. Cela s'appelle la réduction des risques - ou parfois réduction des préjudices ou minimisation des préjudices. Une grande partie de la recommandation porte sur cet aspect. Les méthodes de réduction des risques reprises dans la recommandation sont bien établies. Elles ont été utilisées dans la plupart ou dans tous les États membres, mais à différents degrés. Les produits opiacés, tels que l'héroïne, sont responsables de la majorité des décès dus à la drogue. Une des méthodes de réduction des risques les plus anciennes est l'utilisation contrôlée de comprimés de méthadone comme substitut à l'injection d'héroïne. La méthadone est apparue dans l'UE à la fin des années 1960 en réponse à l'augmentation de la consommation des produits opiacés. L'émergence du VIH dans les années 1980 a entraîné la mise sur pied de programmes d'échange des aiguilles et seringues. Ces dernières années, le nombre de décès liés à des problèmes de drogue aigus au niveau de l'UE dans son ensemble s'est stabilisé, malgré l'augmentation de la consommation de drogue. Nombreux sont les facteurs qui ont contribué à cette évolution. La consommation de drogue par injection a baissé dans certains pays et le traitement médical des surdoses s'est amélioré. Toutefois, les méthodes de réduction des risques couvertes par cette recommandation ont vraisemblablement contribué de manière assez large à cette évolution positive. Les services d'aide aux toxicomanes doivent être facilement accessibles, à savoir là où les consommateurs se trouvent et non là où nous voudrions qu'ils ou elles soient. Ces services sont appelés "services de proximité". De tels services devraient être également proposés sans exigences irréalistes - parfois appelés "services à bas seuil". L'objectif est de prévenir toute détérioration supplémentaire, sanitaire et sociale, des consommateurs ainsi que de les motiver à se soigner. Les méthodes de réduction des risques les plus controversées ne sont pas mentionnées par la présente recommandation, bien qu'elles soient utilisées dans certains États membres. Des méthodes telles que les injections d'héroïne sous contrôle, les salles d'injection, les lieux de tolérance et les tests anonymes de substances in situ doivent faire l'objet de plus amples recherches et analyses avant de pouvoir être recommandées de manière générale. La recommandation souligne l'évaluation comme instrument-clé pour améliorer les mesures liées aux drogues. L'Observatoire européen des drogues et des toxicomanies de Lisbonne joue un rôle majeur dans l'élaboration d'indicateurs-clés pour le contrôle et la comparaison de la consommation de drogue dans les États membres. Il fournit également des orientations pour l'évaluation des projets liés aux drogues et évalue les différents programmes et politiques."@fr6 "Signora Presidente, questa proposta di raccomandazione del Consiglio si basa sull’articolo 152 del Trattato, il quale stabilisce che l’azione comunitaria a completamento delle misure nazionali deve coprire la lotta ai principali flagelli per la salute. Il Trattato cita stupefacenti ed effetti nocivi correlati alla tossicodipendenza nel seguente modo: “La Comunità completa l’azione degli Stati membri volta a ridurre gli effetti nocivi per la salute umana derivanti dall’uso di stupefacenti, comprese l’informazione e la prevenzione”. La Commissione ha ricevuto un aiuto inestimabile da parte dell’agenzia di Lisbona per la preparazione della presente raccomandazione che, a mio parere, rappresenta un passo positivo per i consumatori di droghe e la sanità pubblica in generale. Vorrei anche ricordarvi che una delle iniziative principali nella lotta agli stupefacenti – la strategia comunitaria per gli stupefacenti 2000-2004 – include, tra i suoi tre obiettivi fondamentali in tema di sanità pubblica, la degli effetti nocivi sulla salute legati all’uso degli stupefacenti e del numero di decessi dovuti all’uso di stupefacenti. Il numero citato di decessi dovuti ad di stupefacenti nell’Unione europea corrisponde a circa 7 000 all’anno. I decessi indirettamente associati all’uso di stupefacenti, come l’AIDS, gli incidenti stradali, gli atti di violenza o i suicidi, portano tale cifra a circa 20 000 all’anno. Prevenire l’uso di droghe illegali è una priorità assoluta. Tale obiettivo può essere conseguito riducendo sia l’offerta che la domanda di stupefacenti. La raccomandazione proposta si rivolge in particolare alla domanda e subentra laddove l’applicazione della legge non è in grado di bloccare l’offerta di stupefacenti. Ovviamente, dovremmo in primo luogo cercare di persuadere la popolazione a non far uso di droghe illegali. Tuttavia, quando non è possibile impedire che un individuo assuma droghe, è essenziale adoperarsi al meglio per ridurne gli effetti nocivi sul soggetto in questione, nonché i danni indiretti che il consumatore di sostanze stupefacenti può arrecare ad altri. I tossicodipendenti devono essere coinvolti attivamente in questi sforzi. Questa viene detta riduzione del rischio, o talvolta riduzione o minimizzazione degli effetti nocivi, ed è l’oggetto della parte principale della raccomandazione. I metodi di riduzione del rischio illustrati nella raccomandazione sono ormai consolidati, poiché sono stati impiegati nella maggior parte degli Stati membri, se non in tutti, sebbene in diversa misura. Gli oppiacei come l’eroina sono la causa principale della maggior parte dei decessi associati agli stupefacenti. Uno dei metodi più vecchi di riduzione del rischio consiste nell’utilizzo controllato di compresse di metadone quale sostituto dell’eroina iniettata. Il metadone ha fatto la sua comparsa la prima volta nell’Unione europea alla fine degli anni ‘60, in risposta all’uso emergente di oppiacei. La diffusione dell’HIV negli anni ‘80 ha portato all’introduzione di programmi relativi per la distribuzione di aghi e siringhe. Negli ultimi anni, il numero di decessi per nell’intera Unione europea si è stabilizzato, nonostante un aumento del consumo di stupefacenti; molti sono i fattori che possono aver contribuito a tale sviluppo. In alcuni paesi, l’assunzione di droghe tramite iniezione si è ridotta e la terapia medica in caso di è migliorata. Tuttavia, è probabile che i metodi di riduzione del rischio indicati nella raccomandazione abbiano contributo notevolmente a tale sviluppo positivo. I servizi per i tossicodipendenti devono essere facilmente accessibili ed essere offerti nei luoghi abitualmente da loro frequentati, non dove noi vorremmo che fossero, e questi servizi, detti “servizi sul territorio”, dovrebbero anche essere offerti senza formulare richieste poco realistiche, per cui vengono talvolta denominati “servizi a soglia bassa”. Lo scopo è quello di prevenire l’ulteriore degrado della condizione sociale e di salute dei consumatori di stupefacenti e motivarli affinché richiedano di essere sottoposti ad un trattamento. Nella presente raccomandazione non sono menzionati i metodi di riduzione del rischio più controversi, sebbene siano in uso in alcuni Stati membri. Metodi quali l’iniezione controllata di eroina, le stanze per le iniezioni, le formule di legalizzazione delle droghe e i anonimi effettuati sul territorio per individuare le sostanze usate richiedono ulteriori ricerche e valutazioni prima di poter essere consigliati a tutti. La raccomandazione sottolinea l’importanza della valutazione quale strumento fondamentale per migliorare le misure intraprese nel campo degli stupefacenti. L’Osservatorio europeo delle droghe e delle tossicodipendenze di Lisbona svolge un ruolo essenziale nello sviluppo di indicatori chiave per il monitoraggio e il confronto dell’uso degli stupefacenti negli Stati membri, offrendo anche consulenza sotto forma di orientamenti per la valutazione di progetti in materia di stupefacenti e valutando diversi programmi e politiche."@it9 ". – Madam President, this proposal for a Council recommendation is based on Article 152 of the Treaty, which stipulates that Community action complementing national measures is to cover the fight against the major health scourges. The Treaty cites drugs and drugs-related harm in the following way: 'The Community shall complement the Member States' action in reducing drugs-related health damage, including information and prevention.' The Commission has received invaluable help from the Lisbon agency in preparing this recommendation, which I see as a positive step for drug users as well as public health in general. May I also remind you that one of its main initiatives in the fight against drugs - the EU Drug Strategy 2000-2004 - includes amongst its three main public health targets one to drugs-related health damage and the number of drugs-related deaths. The reported number of deaths related to drug overdose in the European Union is approximately 7 000 per year. Deaths indirectly related to drug use, such as AIDS, traffic accidents, violence or suicide, bring this figure to approximately 20 000 a year. Preventing the use of illegal drugs is a top priority. This can be achieved by reducing both the supply and the demand for drugs. This proposed recommendation particularly covers the demand side and takes over where law enforcement fails to stop the supply of drugs. Clearly, we should try to persuade people not to use illegal drugs in the first place. However, when an individual cannot be stopped from taking drugs, it is of vital importance that every effort is made to decrease the damage to the person involved, as well the indirect damage the user can cause to others. The addicted individual needs to be actively involved in these efforts. This is called risk reduction – or sometimes harm reduction or harm minimisation. This is what the main part of the recommendation is about. The risk reduction methods that feature in the recommendation are well established. They have been used in most or all of the Member States, but to varying degrees. Opiates, such as heroin, are the root cause of most drugs-related deaths. One of the oldest of the risk reduction methods is controlled use of methadone tablets as a substitute for injected heroin. Methadone first appeared in the EU in the late 1960s in response to emerging opiate use. The emergence of HIV in the 1980s led to the introduction of needle- and syringe-exchange programmes. In recent years, the number of acute drugs-related deaths at EU level as a whole has stabilised, in spite of increasing drug use. Many factors may have contributed to this development. Injecting drugs has decreased in some countries and medical treatment of overdoses has improved. However, the risk reduction methods covered by this recommendation are likely to have made a large contribution to this favourable development. Drug services need to be easily accessible, reaching out to the place where the drug user happens to be, not where we want him or her to be. These are termed 'outreach services'. Such services should also be offered without unrealistic demands – sometimes called 'low threshold services'. The aim is to prevent further deterioration in the health and social circumstances of users and motivate them to seek treatment. The more controversial risk reduction methods are not mentioned in the present recommendation, although they are being used in some of the Member States. Methods such as heroin injections under supervision, injection rooms, open-drug scenes and on-the-spot anonymous testing of substances require more research and evaluation before they can be generally recommended. The recommendation emphasises evaluation as a key tool for improving drugs-related measures. The European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction in Lisbon plays a crucial role in the development of key indicators for monitoring and comparing drug use in the Member States. It also assists in providing guidelines for the evaluation of drugs-related projects and evaluates different programmes and policies."@lv10 "Mevrouw de Voorzitter, dit voorstel voor een aanbeveling van de Raad is gebaseerd op artikel 152 van het Verdrag dat bepaalt dat actie vanuit de Gemeenschap als aanvulling op nationale maatregelen bedoeld is om de bestrijding van de belangrijkste gezondheidsproblemen uit te voeren. In het Verdrag wordt het volgende vermeld over drugs en problemen die samenhangen met drugsgebruik: ‘De Gemeenschap vult het optreden van de lidstaten aan ter vermindering van de schade aan de gezondheid door drugsgebruik, met inbegrip van voorlichting en preventie.’ De Commissie heeft zeer veel te danken aan het agentschap in Lissabon bij de voorbereiding van deze aanbeveling, die ik zie als een stap voorwaarts zowel voor drugsgebruikers als voor de volksgezondheid in het algemeen. Ik wil u er tevens aan herinneren dat een van de belangrijkste initiatieven van de Gemeenschap in de strijd tegen drugs – de EU-drugsstrategie 2000-2004 – als een van de drie belangrijkste doelen inzake publieke gezondheid stelt: van drugsgerelateerde gezondheidsproblemen en sterfgevallen. Het geregistreerde aantal doden in verband met een overdosis drugs ligt in de Europese Unie rond de 7000 per jaar. Sterfgevallen die indirect verband houden met drugsgebruik, zoals AIDS, verkeersongevallen, geweld en zelfmoord, brengen dit getal op ongeveer 20.000 per jaar. Preventie van illegaal drugsgebruik heeft de hoogste prioriteit. Dit doel kan bereikt worden door vraag en aanbod van drugs te verminderen. De voorgestelde aanbeveling handelt met name over de vraag naar drugs maar gaat verder op het punt waar de wetsuitvoering ontoereikend is om het aanbod te stoppen. Natuurlijk moeten we altijd in de eerste plaats proberen mensen over te halen geen illegale drugs te gebruiken. Maar als zij niet kunnen worden weerhouden van drugsgebruik, is het essentieel dat alles in het werk wordt gesteld om de schade voor de persoon in kwestie en de indirecte schade die hij of zij aan anderen kan toebrengen, te beperken. De verslaafde zelf moet ook actief worden betrokken bij deze inspanningen. Dit wordt risicobeperking genoemd – ook wel schadebeperking of minimalisering van schade. Hier gaat het belangrijkste gedeelte van de aanbeveling over. De methodes voor risicobeperking die in de aanbeveling voorkomen, zijn goed ingeburgerd; ze worden toegepast in de meeste of alle lidstaten, maar niet in dezelfde mate. Opiaten zoals heroïne zijn de belangrijkste veroorzakers van de meeste drugsgerelateerde sterfgevallen. Een van de oudste methodes voor risicobeperking is het gebruik van methadontabletten onder toezicht, ter vervanging van heroïne-injecties. Methadon verscheen voor het eerst in de EU aan het eind van de jaren zestig als een reactie op het toenemende gebruik van opiaten. Toen HIV in de jaren tachtig werd ontdekt, leidde dat tot de invoering van programma’s die gericht waren op het gebruik van schone naalden en spuiten. De laatste jaren heeft het totale aantal acute drugsgerelateerde sterfgevallen in de EU zich gestabiliseerd, ondanks toenemend drugsgebruik. Veel factoren kunnen bijgedragen hebben aan deze ontwikkeling. In sommige landen worden minder drugs geïnjecteerd en de medische behandeling van overdoses is verbeterd. Maar ook de methodes voor risicobeperking die in deze aanbeveling zijn genoemd, hebben waarschijnlijk een aanzienlijke bijdrage geleverd aan deze gunstige ontwikkeling. Drugsdiensten moeten goed toegankelijk zijn en voorhanden zijn op de plaats waar de drugsgebruiker zich op dat moment toevallig bevindt, en niet waar we willen dat hij of zij is. Het gaat hier om diensten op het gebied van straathoekwerk. Zulke diensten zouden ook moeten worden aangeboden zonder daarbij onrealistische eisen te stellen – ze worden ook wel ‘laagdrempelige hulpdiensten’ genoemd. Het doel is om verdere verslechtering in de gezondheidssituatie en de sociale omstandigheden van de gebruikers tegen te gaan en deze mensen te motiveren om zich te laten behandelen. De meer controversiële methodes voor risicobeperking worden niet vermeld in de huidige aanbeveling, ofschoon ze in sommige lidstaten wel toegepast worden. Oplossingen als heroïne-injecties onder toezicht, injectiekamers, locaties waar openlijk drugs gebruikt mogen worden en het ter plaatse anoniem testen van de drugs, vereisen meer onderzoek en evaluatie voordat ze algemeen kunnen worden aanbevolen. De aanbeveling benadrukt evaluatie als een belangrijk middel om maatregelen in verband met drugs te verbeteren. Het Europees Waarnemingscentrum voor drugs en drugsverslaving in Lissabon speelt een cruciale rol in de ontwikkeling van belangrijke indicatoren om drugsgebruik in de lidstaten te controleren en te vergelijken. Het helpt ook mee om richtlijnen te verschaffen voor de evaluatie van drugsprojecten en het evalueert verschillende programma’s en beleidsvormen."@nl2 ". Senhora Presidente, esta proposta de recomendação do Conselho baseia-se no artigo 152º do Tratado, que estipula que a acção da Comunidade, que será complementar das políticas nacionais, abrangerá a luta contra os grandes flagelos. O Tratado refere-se à droga e aos efeitos nocivos da droga nos seguintes termos: “A acção da Comunidade será complementar da acção empreendida pelos Estados-Membros na redução dos efeitos nocivos da droga sobre a saúde, nomeadamente através da informação e da prevenção”. A Comissão recebeu uma ajuda preciosa do Observatório de Lisboa na elaboração da presente recomendação, que considero como uma medida positiva para os consumidores de droga e para a saúde pública em geral. Recordaria também que uma das principais iniciativas no domínio da luta contra a droga, a Estratégia da UE em matéria de Droga para 2000-2004, inclui entre os três principais objectivos no domínio da saúde pública o de a incidência dos efeitos nocivos das drogas na saúde e o número de mortes relacionadas com a droga. O número de mortes por registadas na União Europeia é de cerca de 7 000 por ano. As mortes relacionadas indirectamente com o consumo de droga, provocadas pela SIDA, pelos acidentes de viação, por actos de violência ou pelo suicídio, elevam esse número para cerca de 20 000 por ano. A prevenção do consumo de drogas ilícitas, que pode ser feita através da redução da oferta e da procura de droga, é uma prioridade máxima. A presente proposta de recomendação abrange especialmente o aspecto da procura, na medida em que os métodos policiais não conseguem pôr termo à oferta de droga. É evidente que temos antes de mais nada de tentar persuadir as pessoas a não consumirem drogas ilícitas. Porém, quando é impossível impedir que um indivíduo consuma droga, é muito importante fazer todos os esforços para reduzir os danos para a pessoa em causa, bem como os danos indirectos que esse consumidor pode causar a outrem. O toxicodependente tem de participar activamente nesses esforços. É a isto que se chama a redução dos riscos ou, por vezes, a redução ou minimização dos efeitos nocivos. É esse o tema da parte principal da recomendação. Os métodos de redução dos riscos referidos na recomendação são bem conhecidos e têm sido utilizados em todos ou quase todos os Estados-Membros, mas em grau variável. Os opiáceos são a causa da maior parte das mortes relacionadas com a droga. Um dos métodos mais antigos de redução dos riscos é a utilização controlada de comprimidos de metadona, como substituto da heroína injectável. A metadona começou a ser utilizada na UE no fim da década de 1960, em resposta ao consumo crescente de opiáceos. O aparecimento do VIH, na década de 1980, levou à criação de programas de troca de seringas e agulhas. O número de mortes relacionadas com intoxicações agudas causadas pelo consumo de droga de um modo geral estabilizou nestes últimos anos na UE, apesar de o consumo ter aumentado. Foram muitos os factores que contribuíram para essa evolução. O consumo de drogas injectáveis baixou nalguns países e o tratamento médico das melhorou. Porém, os métodos de redução dos riscos abrangidos por esta recomendação prestaram também provavelmente um contributo importante para essa evolução favorável. Os serviços de assistência aos toxicodependentes devem ser facilmente acessíveis e procurar o toxicodependente no lugar onde ele se encontra, e não onde gostaríamos que se encontrasse - são os serviços de unidades móveis. Esses serviços devem ser prestados sem exigências irrealistas, e é por isso que são por vezes designados pelo nome de (serviços de baixo nível de exigências). O objectivo é evitar a deterioração crescente do estado de saúde e da situação social dos toxicodependentes e incentivá-los a optar pela terapia. Os métodos mais controversos de redução dos riscos não são referidos na presente recomendação, apesar de serem utilizados nalguns Estados-Membros. Métodos como a injecção de heroína assistida, as salas de injecção assistida, as intervenções em locais de diversão nocturna onde se pratica o consumo recreativo de droga e a análise anónima das substâncias que vão ser consumidas, efectuada no local de consumo, exigem mais investigação e uma avaliação mais cuidadosa antes de poderem ser recomendados de um modo geral. A recomendação sublinha a importância da avaliação, enquanto instrumento essencial de melhoramento das medidas relacionadas com a droga. O Observatório Europeu da Droga e da Toxicodependência, sediado em Lisboa, tem tido uma acção muito importante, desenvolvendo indicadores chave para a monitorização e a comparação do consumo de droga nos Estados-Membros. Contribui também com orientações para a avaliação dos projectos relacionados com a droga e avalia os diferentes programas e políticas."@pt11 ". Fru talman! Det här förslaget till rekommendation från rådet grundas på artikel 152 i fördraget, där det anges att gemenskapsåtgärder tillsammans med nationella åtgärder skall täcka hela bekämpningen av större hälsogissel. I fördraget omnämns narkotika och narkotikarelaterade skador på följande sätt: Gemenskapen skall komplettera medlemsstaternas åtgärder för att begränsa narkotikarelaterade hälsoskador, inbegripet upplysning och förebyggande. Kommissionen har fått ovärderlig hjälp från centrumet i Lissabon med att utarbeta den här rekommendationen, vilket jag ser som ett positivt steg för både narkotikamissbrukarna och folkhälsan i allmänhet. Får jag även påminna er om att ett av dess viktigaste initiativ i bekämpningen av narkotika – EU:s narkotikastrategi 2000–2004 – bland annat omfattar de tre viktigaste folkhälsomålen, ett för att narkotikarelaterade hälsoskador och antalet narkotikarelaterade dödsfall. Det rapporterade antalet dödsfall i samband med överdoser av narkotika ligger i Europeiska unionen på cirka 7 000 om året. Om vi tar med dödsfall som har ett indirekt samband med användning av narkotika, till exempel aids, trafikolyckor, våld eller självmord, hamnar den siffran på cirka 20 000 om året. Förebyggande av olaglig användning av narkotika har högsta prioritet. Det kan ske genom att minska både tillgång och efterfrågan på narkotika. Det här förslaget till rekommendation gäller främst efterfrågan och tar vid där lagstiftningen misslyckats att stoppa tillgången till narkotika. Naturligtvis borde vi i första hand försöka övertyga folk om att inte använda olaglig narkotika över huvud taget. Om en enskild person dock inte kan hindras från att använda narkotika så är det av största vikt att allt görs för att minska de skador som den personen utsätts för och de indirekta skador som användaren kan utsätta andra för. Den enskilda narkotikamissbrukaren måste bli aktivt engagerad i de här ansträngningarna. Det kallas riskbegränsning – eller ibland skadebegränsning eller skademinimering. Det är vad den viktigaste delen av rekommendationen handlar om. De metoder för riskbegränsning som ingår i rekommendationen är väletablerade. De har använts i de flesta eller alla medlemsstater, men i olika utsträckning. Opiater, såsom heroin, är grundorsaken till de flesta narkotikarelaterade dödsfallen. En av de äldsta metoderna för riskbegränsning är kontrollerad användning av metadontabletter som ersättning för injicering av heroin. Metadon dök först upp i EU i slutet av sextiotalet som reaktion på den växande användningen av opiater. Uppkomsten av hiv på åttiotalet ledde till införandet av program för utbyte av nålar och sprutor. Under senare år har antalet akuta narkotikarelaterade dödsfall stabiliserats inom EU som helhet, trots den ökade användningen av narkotika. Det är många faktorer som kan ha påverkat den utvecklingen. Injicering av narkotika har minskat i vissa länder, och den medicinska behandlingen av överdoser har förbättrats. De riskbegränsningsmetoder som omfattas av den här rekommendationen har dock troligen kraftigt bidragit till den positiva utvecklingen. Narkotikatjänster måste vara lättillgängliga och nå ut till den plats där missbrukaren råkar vara, inte den plats där vi vill att han eller hon skall vara. Detta kallas uppsökande verksamhet. Sådana tjänster skall även erbjudas utan orealistiska krav – ibland kallat ”lågtröskeltjänster”. Syftet är att förebygga en ytterligare nedgång i missbrukarnas hälsosituation och sociala förhållanden och motivera dem att söka behandling. De mer kontroversiella riskbegränsningsmetoderna nämns inte i den aktuella rekommendationen, fast de används i vissa medlemsstater. Metoder såsom heroininsprutning under tillsyn, injiceringslokaler, öppna drogscener och anonym provtagning på plats behöver mer utredning och utvärdering innan de kan rekommenderas allmänt. I rekommendationen betonas utvärdering som ett viktigt instrument för förbättring av narkotikarelaterade åtgärder. Europeiska centrumet för kontroll av narkotika och narkotikamissbruk i Lissabon har en viktig funktion i utvecklingen av nyckelindikatorer för kontroll och jämförelse av narkotikabruket i medlemsstaterna. Centrumet ger även riktlinjer för utvärderingen av narkotikarelaterade projekt och gör en utvärdering av olika program och politiska inriktningar."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	""shooting rooms""1 "(ΕΝ)"8 "Byrne,"8,10,3 "Commission"10,3 "aanzienlijk terugdringen"2 "avsevärt minska"13 "diminuir significativamente"11 "erheblich zu verringern"7 "huomattava vähentäminen"5 "overdose"11,9 "overdoses"11 "reducción sustancial"12 "reduce substantially"10,3 "sostanziale riduzione"9 "test"9 "væsentligt at mindske"1 "Επιτροπή."8 "ουσιαστική μείωση"8 "“low threshold services”"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph