Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2003-02-12-Speech-3-224"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2003-02-12"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Ueksploderet ammunition og forarmet uran-ammunition4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20030212.7.3-224"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2003-02-12-Speech-3-2254
lpv:speaker	lp:Byrne4
lpv:spoken text	". – Let me start by saying that serious scientific studies have shown that there is no reason for anxiety in relation to the issue of the harmful effects of depleted uranium ammunitions on health. From the Commission perspective, I want, in particular, to refer to the opinion of the Euratom Treaty Article 31 Expert Group which was convened in early 2001, with the participation not only of Member States experts but also representatives of UNEP, the IAEA, the WHO and Nato. In 2001, under the new APL regulation providing for a dedicated legal basis for coordination at European Union level, the Community budget contributed up to EUR 30 million for demining actions. Using various Community instruments such as geographical, ECHO, APL and RRM budget lines in an integrated way, the European Commission has mainly supported surveys, clearance, assistance to victims, as well as the economic and social rehabilitation of the demined regions and the resettled populations. At European Union level the European Community efforts and the Member States' activities combined total EUR 143 million. The European Union is, therefore, with the US, the top contributor in the fight against APLs, including stockpile destruction and creation of local capacity-building. In order to ensure sustainability over the years, the Commission approved in December 2002 the European Commission mine action strategy and multiannual indicative programming for the period 2002-2004. This document was prepared on the basis of strong coordination with the Member States, the United Nations, the US, and the wider mine action community. The Commission will, in the coming weeks, make the necessary arrangements to present this strategy to the European Parliament Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy. Finally, coming to the issue of cluster bombs and other forms of unexploded ordnance, the Convention on Conventional Weapons (CCW) is the current international framework that provides the basis for the prohibition and elimination of weapons which operate in an indiscriminate fashion or cause excessive injury and suffering. Most EU Member States are parties to the CCW and are working on the revision of the Convention to further prohibit certain designs of weapon, such as explosive remnants of war, anti-handling devices, and to establish common principles on fuse insensitivity, self-destruction or self-neutralising weapon modes. These principles, if agreed, would be applied to anti-vehicle mines and submunitions – or munitions delivered by a remote carrier such as an aircraft, missile, minefield launcher and so on. The revision of the CCW is still at the level of working groups: one on anti-vehicles mines, the other on submunitions. The Commission closely follows the debates of both groups. This revision would lead to a new protocol to the CCW to address the problems caused by explosive remnants of war, thus covering cluster bombs and submunitions, so that these weapons are detectable and equipped with effective self-destruction mechanisms. The work being carried out in view of the new protocol is strongly sponsored by the EU through a common position and a number of joint démarches requesting that concrete steps be undertaken to address this issue under the CCW framework. Currently, the opportunity to prepare a further common position on the suggestions tabled is being explored. Let me conclude by mentioning that, in addition to its participation in the international framework of the CCW, the Commission, on a concrete and operational level through its activities related to APLs, is already providing an indirect but tangible contribution to the reduction of the threat posed by cluster bombs and other unexploded ordnance. Mine-clearance encompasses and clearance of other unexploded ordnance, although this is not a specific submunitions instrument. We are already engaged in such broader clearance activities in countries such as Laos, Kosovo and Afghanistan, where the APL problem is inextricably connected to unexploded ordnance pollution. The group focused on the lasting contamination from the use of depleted uranium ammunitions in the Balkans and the potential post-war radiological risk for the health of the local population and the international assistance teams. The group did not look at the actual health effect on soldiers who had been on mission in that region, this being outside the Community remit and to be handled in other fora such as Nato. Again I refer Parliament to the conclusions of its own STOA report of May 2001, when it came to much the same conclusion in relation to this issue. On 6 March 2001, the opinion of the Article 31 Expert Group was released to the press. In a nutshell, it concluded that there is no major concern, from a radiological point of view, either in terms of inducing short-term cancer, or in terms of a wide impact on the environment. Widespread intervention in the concerned regions was not required. Other reports issued by UNEP on 13 March 2001, the WHO on 1 May 2002 and the UK Royal Society on 12 March 2002 present similar conclusions. In addition, the latter two reports also address the chemical toxicity of the uranium, concluding that it is not expected that adverse effects on the kidneys or any other organ will occur. At the end of March 2001, my colleague, Commissioner Wallström, concluded that no further actions seemed to be required with regard to the application of the basic safety standards for the protection of the health of workers and the general public against the dangers arising from ionising radiation. As mentioned above, further investigations into the chemical toxicity not addressed in the report of Mrs Wallström have since been analysed in the WHO and the UK Royal Society reports. While the Article 31 Expert Group had concluded that there was no need for individual monitoring of the Commission's own staff and contractors sent to the region, the Commission's medical services nonetheless proposed a check-up and urine analysis programme for the staff members concerned. No single health effect related to depleted uranium has been observed. Coming now to the Commission's activities related to anti-personnel landmines following the European Parliament and Council Regulations 1724/2001 and 1725/2001 on the reinforcement of the European Union contribution to the fight against APLs, the European Union has taken a leading role in fostering better coordination of programmes and in providing momentum, predictability and effectiveness for cooperation between partners on the ground. This is very strong support by the European Community for the implementation of the mine ban treaty that is the Ottawa Convention, according to which all APLs should be eliminated by 2009."@en3
lpv:translated text	"Jeg vil starte med at sige, at der ifølge seriøse videnskabelige undersøgelser ikke er grund til at frygte, at ammunition af forarmet uran vil være sundhedsskadelige. Jeg skal, hvad angår Kommissionen, især henvise til den udtalelse, der blev forelagt af den ekspertgruppe, der blev nedsat i henhold til Euratom-traktatens artikel 31 i begyndelsen af 2001, og som bestod af eksperter fra medlemsstaterne såvel som repræsentanter fra UNEP, IAEA, WHO og NATO. I 2001 blev der i overensstemmelse med de nye bestemmelser om personelminer, som opstillede et specifikt retsgrundlag for samordning på EU-plan, afsat 30 millioner euro over fællesskabsbudgettet til deminering. Europa-Kommissionen har gennem en integreret anvendelse af forskellige fællesskabsinstrumenter såsom budgetposterne til geografiske forhold, ECHO, personelminer og den hurtige reaktionsmekanisme hovedsagelig støttet overvågninger, rydning og bistand til ofrene samt økonomisk og social rehabilitering af de deminerede regioner og geninstallerede befolkninger. På EU-plan har Det Europæiske Fællesskabs indsats og medlemsstaternes aktiviteter beløbet sig til i alt 143 millioner euro. EU er derfor sammen med USA blandt de største bidragydere til bekæmpelsen af personelminer, herunder ødelæggelse af lagre og sikring af lokal kapacitetsopbygning. For at sikre bæredygtighed over en årrække godkendte Kommissionen i december 2002 Europa-Kommissionens minebekæmpelsesaktionsstrategi og en flerårig vejledende programmering for perioden 2002-2004. Dette dokument blev udarbejdet på grundlag af en omfattende samordning mellem medlemsstaterne, De Forenede Nationer, USA og de øvrige involverede i minebekæmpelse. Kommissionen vil i de kommende uger træffe de nødvendige foranstaltninger for at forelægge sin strategi for Europa-Parlamentets Udvalg om Udenrigsanliggender, Menneskerettigheder, Fælles Sikkerhed og Forsvarspolitik. Hvad angår klyngebomber og andre former for blindgængere, er konventionen om konventionelle våben (CCW) den international ramme, der i dag danner grundlag for forbud mod og bortskaffelse af våben, der rammer i flæng eller forårsager unødig skade eller lidelse. De fleste EU-medlemsstater har undertegnet CCW og arbejder på en revision af konventionen, således at den også kommer til at omfatte et forbud mod visse våbenformer såsom eksplosive krigsefterladenskaber og anordninger sikret mod optagelse og opstiller fælles principper for fængtrådsufølsomhed, selvødelæggende eller selvneutraliserende våbenformer. Disse principper vil, hvis man når til enighed, finde anvendelse på panserminer og submunition - eller ammunition fra f.eks. fly, missiler og minespredere. Revisionen af CCW behandles fortsat i arbejdsgrupper: en om panserminer og en anden om submunition. Kommissionen følger nøje drøftelserne i begge grupper. Revisionen forventes at føre til en ny protokol til CCW, der omhandler problemerne forårsaget af eksplosive krigsefterladenskaber og følgelig omfatter klyngebomber og submunition, således at disse våben kan spores og bliver udstyret med selvødelæggelsesmekanismer. Det arbejde, der udføres med henblik på den nye protokol, har modtaget stærk støtte fra EU gennem en fælles holdning og flere fælles henstillinger med krav om, at der træffes konkrete foranstaltninger for at finde en løsning på dette område inden for rammerne af CCW. Man undersøger i øjeblikket muligheden for at udarbejde endnu en fælles holdning om de foreliggende forslag. Jeg skal som konklusion nævne, at ud over at deltage i det internationale arbejde under CCW yder Kommissionen gennem sine aktiviteter vedrørende personelminer på et konkret og operationelt plan allerede et indirekte, men mærkbart bidrag til mindskelsen af den trussel, der er forbundet med klyngebomber og andre former for blindgængere. Minerydning omfatter formelt og i praksis rydning af andre former for blindgængere, selv om der ikke er tale om en specifik bekæmpelse af submunition. Vi har allerede indledt sådanne brede rydningsaktiviteter i lande som Laos, Kosovo og Afghanistan, hvor personelmineproblemet er uadskilleligt knyttet til forureningen med andre former for blindgængere. Gruppen fokuserede på den varige kontaminering ved anvendelse af våben med forarmet uran i Balkanlandene og den potentielle radiologiske risiko efter krigen for lokalbefolkningens sundhed og de internationale hjælpekorps. Gruppen undersøgte ikke den umiddelbare sundhedsrisiko for soldater, der havde været udsendt til området, idet dette ligger uden for Fællesskabets kompetenceområde og bør behandles i fora såsom NATO. Jeg henviser igen Parlamentet til konklusionerne i Parlamentets egen STOA-betænkning fra maj 2001, hvori det nåede frem til en lignende konklusion vedrørende dette spørgsmål. Artikel 31-ekspertgruppens udtalelse blev forelagt pressen den 6. marts 2001. Kort fortalt konkluderede den, at der ikke var grund til større foruroligelse ud fra et radiologisk synspunkt hverken i form af kræft på kort sigt eller i form af en omfattende indvirkning på miljøet. Omfattende intervention i de pågældende områder var ikke påkrævet. Andre rapporter offentliggjort af UNEP den 13. marts 2001, WHO den 1. maj 2002 og UK Royal Society den 12. marts 2002 indeholder tilsvarende konklusioner. Derudover omhandler de to sidstnævnte rapporter også spørgsmålet om urans kemiske giftighed og konkluderer, at der ikke forventes at opstå skadelige følger for nyrer eller andre organer. I slutningen af marts 2001 konkluderede min kollega, kommissær Wallström, at der ikke forekom at være behov for at træffe yderligere forholdsregler, hvad angår anvendelsen af grundlæggende sundhedsnormer for beskyttelse af arbejdstagere og civilbefolkningen mod farerne ved ioniseret stråling. Som tidligere anført er den kemiske giftighed, der ikke undersøges i fru Wallströms betænkning, siden blevet analyseret i rapporter fra WHO og UK Royal Society. Selv om artikel 31-ekspertgruppen konkluderede, at det ikke var nødvendigt at foretage individuel overvågning af Kommissionens egne ansatte og kontrahenter i regionen, tilbød Kommissionens lægetjeneste ikke desto mindre de pågældende ansatte en helbredsundersøgelse og en urinprøve. Der konstateredes ikke en eneste helbredseffekt relateret til forarmet uran. Hvad angår Kommissionens aktiviteter vedrørende personelminer i fortsættelse af Europa-Parlamentets og Rådets forordning 1724/2001 og 1725/2001 om udbygning af EU's indsats til bekæmpelse af personelminer, har EU indtaget en ledende rolle for at sikre en bedre samordning af programmerne og skabe drivkraft, stabilitet og effektivitet i samarbejdet mellem parterne på stedet. EU har ydet stor støtte til gennemførelsen af traktaten om mineforbud, eller Ottawa-traktaten, som kræver destruktion af alle personelminer inden 2009."@da1 "Ich möchte mit dem Hinweis beginnen, dass ernst zu nehmenden wissenschaftlichen Studien zufolge die Sorge über die gesundheitsschädliche Wirkung von Munition mit abgereichertem Uran unbegründet ist. Aus der Perspektive der Kommission möchte ich insbesondere auf die Stellungnahme der Expertengruppe hinweisen, die Anfang 2001 gemäß Artikel 31 des Euratom-Vertrags eingerichtet wurde und der nicht nur Experten aus den Mitgliedstaaten, sondern auch Vertreter des UNEP, der IAEO, der WHO und der NATO angehören. Auf der Ebene der Europäischen Union wurden von der Europäischen Gemeinschaft und den Mitgliedstaaten Maßnahmen mit einem Finanzvolumen von insgesamt 143 Millionen EUR durchgeführt. Die Europäische Union gehört damit neben den Vereinigten Staaten zu den Gebern, die den größten Beitrag zur Beseitigung von Antipersonenlandminen und zur Zerstörung der Minenbestände sowie zum lokalen Aufbau von Kapazitäten leisten. Um die Nachhaltigkeit über die Jahre hinweg zu gewährleisten, wurde im Dezember 2002 von der Kommission die EU-Antiminenstrategie und das Mehrjahresrichtprogramm für 2002-2004 angenommen. Dieses Dokument wurde in enger Abstimmung mit den Mitgliedstaaten, den Vereinten Nationen, den USA und den anderen Akteuren erstellt, die an der Minenbekämpfung beteiligt sind. Die Kommission wird in den nächsten Wochen die notwendigen Vorbereitungen treffen, um diese Strategie dem Ausschuss für auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik des Europäischen Parlaments vorzustellen. Zum Abschluss möchte ich noch auf das Thema Streubomben und andere Arten von nicht detonierten Sprengkörpern eingehen. Derzeit ist das Übereinkommen über den Einsatz konventioneller Waffen der internationale Rahmen, der die Grundlage für das Verbot und die Vernichtung von Waffen bildet, die unterschiedslos wirken oder übermäßige Leiden verursachen. Die meisten EU-Mitgliedstaaten haben das Übereinkommen über den Einsatz konventioneller Waffen unterzeichnet und bereiten nun eine Revision des Übereinkommens vor, um das Verbot auf bestimmte Waffen wie verbliebene Sprengkörper aus kriegerischen Auseinandersetzungen und Aufhebesperren auszuweiten und gemeinsame Grundsätze für die Unempfindlichkeit von Zündern sowie für Waffenarten festzulegen, die sich selbst zerstören oder die per Funk aktiviert oder deaktiviert werden können. Wenn eine Einigung auf diese Grundsätze erreicht werden kann, sollen diese auf Antifahrzeugminen und Submunition, das heißt Munition, die von einem Träger wie einem Flugzeug, einer Rakete, einem Minenwerfer und so weiter abgeschossen wird, angewandt werden. Die Revision des Übereinkommens über konventionelle Waffen wird noch auf der Ebene der Arbeitsgruppen vorbereitet: Eine Arbeitsgruppe befasst sich mit Antifahrzeugminen, die andere mit Submunition. Die Kommission verfolgt die Debatten in beiden Arbeitsgruppen sehr aufmerksam. Nach dieser Revision wird ein neues Protokoll zum Übereinkommen über konventionelle Waffen erarbeitet werden, um die durch Sprengkörper aus kriegerischen Auseinandersetzungen, zu denen auch Streubomben und Submunition zählen, hervorgerufenen Probleme angehen zu können. Zu diesem Zweck soll festgelegt werden, dass diese Waffen lokalisierbar sein und mit wirksamen Selbstzerstörungsmechanismen ausgestattet werden müssen. Die Erarbeitung des neuen Protokolls wird durch die EU intensiv unterstützt, unter anderem durch einen Gemeinsamen Standpunkt und mehrere gemeinsame Demarchen, in denen konkrete Schritte zur Regelung dieses Problems im Rahmen des Übereinkommens für konventionelle Waffen gefordert werden. Derzeit wird die Erarbeitung eines weiteren Gemeinsamen Standpunkts über die vorgelegten Vorschläge geprüft. Zum Abschluss möchte ich erwähnen, dass die Kommission neben ihrer Mitwirkung im internationalen Rahmen des Übereinkommens über konventionelle Waffen durch ihre konkreten und praktischen Maßnahmen zur Bekämpfung von Antipersonenlandminen bereits einen indirekten, aber spürbaren Beitrag zur Verringerung der Bedrohung leistet, die von Streubomben und anderen nicht detonierten Sprengkörpern ausgeht. Die Minenräumung umfasst de jure und de facto die Räumung anderer nicht detonierter Sprengkörper, obgleich dies kein spezifisches Instrument für Submunitionen ist. An solchen breiter angelegten Minenräumungsaktivitäten sind wir bereits in Ländern wie Laos, Kosovo und Afghanistan beteiligt, in denen das Problem der Antipersonenlandminen untrennbar mit der Verseuchung durch nicht detonierte Sprengkörper verbunden ist. Die Gruppe befasste sich in erster Linie mit der dauerhaften Kontaminierung durch den Einsatz von Munition mit abgereichertem Uran auf dem Balkan und den potenziellen Strahlenrisiken für die Gesundheit der lokalen Bevölkerung und der internationalen Hilfskräfte nach dem Krieg. Die tatsächlichen Auswirkungen auf die Gesundheit von Soldaten, die in dieser Region eingesetzt waren, wurden von der Expertengruppe nicht untersucht, weil dies außerhalb des Zuständigkeitsbereichs der Gemeinschaft liegt und dafür andere Foren, wie die NATO, zuständig sind. Auch in diesem Zusammenhang verweise ich das Parlament auf seinen eigenen STOA-Bericht vom Mai 2001, in dem das Parlament im Wesentlichen zu denselben Schlussfolgerungen über dieses Thema gelangt ist. Am 6. März 2001 wurde die Stellungnahme der Expertengruppe nach Artikel 31 der Presse vorgesellt. Im Wesentlichen gelangte die Expertengruppe zu dem Ergebnis, dass radiologisch gesehen keine nennenswerte Gefahr besteht, weder im Hinblick auf die kurzfristige Entstehung von Krebs noch im Hinblick auf gravierende Umweltauswirkungen. Breit angelegte Maßnahmen in den betroffenen Regionen wurden nicht gefordert. In weiteren Berichten, wie zum Beispiel im Bericht des UNEP vom 13. März 2001, im Bericht der WHO vom 1. Mai 2002 und im Bericht der britischen Royal Society vom 12. März 2002 werden ähnliche Schlussfolgerungen gezogen. Außerdem wurde in den beiden letztgenannten Berichten die chemische Toxizität des Urans untersucht und festgestellt, dass nicht mit schädlichen Auswirkungen auf die Nieren oder andere Organe gerechnet wird. Ende März 2001 erklärte meine Kollegin Frau Wallström, dass nach dem aktuellen Stand der Erkenntnisse keine weiteren Maßnahmen hinsichtlich der Anwendung der grundlegenden Sicherheitsnormen für den Gesundheitsschutz der Hilfskräfte und der breiten Öffentlichkeit vor den Gefahren ionisierender Strahlung notwendig erscheinen. Wie oben erwähnt, wurden in der Zwischenzeit weitere Untersuchungen über die chemische Toxizität, die im Bericht von Frau Wallström nicht behandelt wurde, in den Berichten der WHO und der britischen Royal Society analysiert. Während aus der Sicht der Expertengruppe nach Artikel 31 keine Notwendigkeit für eine Untersuchung der einzelnen Mitarbeiter der Kommission oder der Auftragnehmer, die in die Region entsandt wurden, bestand, wurde vom Gesundheitsdienst der Kommission dennoch ein Programm zur Untersuchung und Urinanalyse für die betroffenen Mitarbeiter vorgeschlagen. Bisher wurden keinerlei Gesundheitsschäden festgestellt, die auf den Einsatz von abgereichertem Uran zurückgeführt werden könnten. Ich komme nun zu den Aktivitäten im Zusammenhang mit Antipersonenminen, die von der Kommission nach der Verabschiedung der Verordnungen 1724/2001 und 1725/2001 des Europäischen Parlaments und des Rates unternommen wurden, um den Beitrag der Europäischen Union zur Bekämpfung von Antipersonenlandminen zu stärken. Die Europäische Union hat entscheidend zur Verbesserung der Koordinierung der Programme beigetragen, und sie hat der Zusammenarbeit zwischen den Partnern vor Ort eine neue Dynamik verliehen und diese Zusammenarbeit berechenbarer und effektiver gemacht. Damit wird die Umsetzung des Übereinkommens von Ottawa über das Verbot von Antipersonenminen, das die Beseitigung aller Antipersonenlandminen bis 2009 vorsieht, von der Europäischen Gemeinschaft wirksam unterstützt. 2001 wurden auf der Basis der neuen Verordnung über Aktionen gegen Antipersonenminen, die eine spezielle Rechtsgrundlage für die Koordinierung auf der Ebene der Europäischen Union bietet, bis zu 30 Millionen EUR aus dem Gemeinschaftshaushalt für die Beseitigung von Minen bereitgestellt. Über die integrierte Nutzung verschiedener Gemeinschaftsinstrumente, wie geografische Haushaltslinien, ECHO-, APL- und KRM-Haushaltslinien, unterstützt die Europäische Kommission hauptsächlich Aktionen zur Geländeerkundung, Minenräumung und Hilfe für Minenopfer sowie die wirtschaftliche und soziale Rehabilitation der von Minen geräumten Regionen und der wieder angesiedelten Bevölkerung."@de7 ". – ( ) Επιτρέψτε μου να ξεκινήσω λέγοντας ότι σοβαρές επιστημονικές μελέτες έχουν δείξει πως δεν υπάρχει κανένας λόγος ανησυχίας σε σχέση με το θέμα των βλαβερών επιπτώσεων των πυρομαχικών απεμπλουτισμένου ουρανίου στην υγεία. Από την πλευρά της Επιτροπής, θέλω, ιδιαίτερα, να αναφερθώ στη γνώμη της ομάδας εμπειρογνωμόνων του άρθρου 31 της Συνθήκης ΕΚΑΕ, η οποία συνήλθε στις αρχές του 2001, με τη συμμετοχή όχι μόνο εμπειρογνωμόνων των κρατών μελών αλλά και εκπροσώπων του UNEP, IAEA, της ΠΟΥ και του ΝΑΤΟ. Το 2001, με βάση τον νέο κανονισμό για τις νάρκες ξηράς κατά προσωπικού που προβλέπει μια ειδική νομική βάση για τον συντονισμό σε επίπεδο Ευρωπαϊκής Ένωσης, ο προϋπολογισμός της Κοινότητας συνεισέφερε έως και 30 εκατομμύρια ευρώ για δράσεις αποναρκοθέτησης. Χρησιμοποιώντας διάφορα κοινοτικά μέσα όπως γεωγραφικά κονδύλια του προϋπολογισμού, ή κονδύλια για τα ECHO, APL και RRM με ολοκληρωμένο τρόπο, η Ευρωπαϊκή Επιτροπή έχει υποστηρίξει κυρίως έρευνες, ναρκοπεδίων εκκαθαρίσεις, βοήθειας σε θύματα, καθώς και οικονομική και κοινωνική αποκατάσταση των αποναρκοθετημένων περιοχών και των πληθυσμών που επανεγκαθίστανται. Σε επίπεδο Ευρωπαϊκής Ένωσης, οι προσπάθειες της Ευρωπαϊκής Κοινότητας και οι δραστηριότητες των κρατών μελών επέτρεψαν να συγκεντρωθούν συνολικά 143 εκατομμύρια ευρώ. Συνεπώς, η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι, μαζί με τις ΗΠΑ, ο κορυφαίος χορηγός στον αγώνα κατά των ναρκών ξηράς κατά προσωπικού, συμπεριλαμβανομένης της καταστροφής αποθεμάτων και της δημιουργίας τοπικής υποδομής. Για να εξασφαλιστεί η μακροχρόνια βιωσιμότητα, η Επιτροπή ενέκρινε τον Δεκέμβριο του 2002 τη στρατηγική δράσης κατά των ναρκών και τον πολυετή ενδεικτικό προγραμματισμό της Ευρωπαϊκής Επιτροπής για την περίοδο 2002-2004. Το έγγραφο αυτό συντάχθηκε επί τη βάση απόλυτου συντονισμού με τα κράτη μέλη, τα Ηνωμένα Έθνη, τις ΗΠΑ, και την ευρύτερη κοινότητα δράσης κατά των ναρκών. Η Επιτροπή, στις ερχόμενες εβδομάδες, θα προβεί στις απαραίτητες ενέργειες για να παρουσιάσει αυτή τη στρατηγική στην Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων, Δικαιωμάτων του Ανθρώπου, Κοινής Ασφάλειας και Αμυντικής Πολιτικής του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Τέλος, σε ό,τι αφορά το θέμα των βομβών διασποράς και άλλων μορφών μη εκραγέντων πυρομαχικών, το ισχύον διεθνές πλαίσιο είναι η Σύμβαση για τα Συμβατικά Όπλα η οποία αποτελεί τη βάση για την απαγόρευση και την εξάλειψη των όπλων που δρουν αδιακρίτως ή προκαλούν υπερβολικούς τραυματισμούς και πόνο. Τα περισσότερα κράτη μέλη της ΕΕ συμμετέχουν στη Σύμβαση αυτή και εργάζονται για την αναθεώρηση της Συνθήκης για την περαιτέρω απαγόρευση ορισμένων σχεδίων όπλων, όπως τα εκρηκτικά κατάλοιπα πολέμου, οι συσκευές αντιχειρισμού, και για την καθιέρωση κοινών αρχών σχετικά με τους τύπους όπλων με μηχανισμούς ανεπηρέαστου πυροσωλήνα, αυτοκαταστροφής ή αυτοεξουδετέρωσης. Οι αρχές αυτές, εάν συμφωνηθούν, θα εφαρμοστούν σε νάρκες κατά τεθωρακισμένων και υποπυρομαχικά – ή τηλεπυροδοτούμενα πυρομαχικά που εκτοξεύονται από φορείς όπως αεροσκάφος, πύραυλος, εκτοξευτήρας ναρκοπεδίου και ούτω καθεξής. Η αναθεώρηση της Σύμβασης βρίσκεται ακόμα στο επίπεδο των ομάδων εργασίας: μία για τις αντιαρματικές νάρκες και μία για τα υποπυρομαχικά. Η Επιτροπή παρακολουθεί στενά τις συζητήσεις και των δύο ομάδων. Η αναθεώρηση αυτή θα οδηγήσει σε ένα νέο πρωτόκολλο της Σύμβασης με το οποίο θα εξετάζονται τα προβλήματα που προκαλούνται από εκρηκτικά κατάλοιπα πολέμου, καλύπτοντας έτσι τις βόμβες διασποράς και τα υποπυρομαχικά, έτσι ώστε τα όπλα αυτά να είναι ανιχνεύσιμα και εφοδιασμένα με αποτελεσματικούς μηχανισμούς αυτοκαταστροφής. Η εργασία που διεξάγεται εν όψει του νέου πρωτοκόλλου υποστηρίζεται έντονα από την ΕΕ μέσω μιας κοινής θέσης και ενός αριθμού κοινών διαβημάτων που ζητούν να ληφθούν συγκεκριμένα μέτρα για να εξεταστεί το θέμα αυτό στο πλαίσιο της Σύμβασης για τα Συμβατικά Όπλα. Αυτή τη στιγμή διερευνάται η ευκαιρία προετοιμασίας μιας περαιτέρω κοινής θέσης για τις προτάσεις που υποβλήθηκαν. Επιτρέψτε μου να ολοκληρώσω αναφέροντας ότι, εκτός από τη συμμετοχή της στο διεθνές πλαίσιο της Σύμβασης, η Επιτροπή, σε συγκεκριμένο και επιχειρησιακό επίπεδο μέσω των δραστηριοτήτων της σχετικά με τις νάρκες ξηράς κατά προσωπικού, προσφέρει ήδη μια έμμεση αλλά αισθητή συμβολή στη μείωση της απειλής που θέτουν οι βόμβες διασποράς και άλλα μη εκραγέντα πυρομαχικά. Οι εκκαθαρίσεις ναρκών συμπεριλαμβάνουν αυτοδικαίως και εκ των πραγμάτων εκκαθαρίσεις άλλων μη εκραγέντων πυρομαχικών, παρότι αυτά δεν είναι συγκεκριμένα εργαλεία υποπυρομαχικών. Έχουμε ήδη δεσμευτεί να συμμετάσχουμε σε τέτοιες ευρύτερες δραστηριότητες εκκαθαρίσεων σε χώρες όπως το Λάος, το Κοσσυφοπέδιο και το Αφγανιστάν, όπου το πρόβλημα των ναρκών ξηράς κατά προσωπικού είναι αλληλένδετο με τη μόλυνση των μη εκραγέντων πυρομαχικών. Η ομάδα επικεντρώθηκε στη μακροχρόνια μόλυνση από τη χρήση πυρομαχικών απεμπλουτισμένου ουρανίου στα Βαλκάνια και τον πιθανό κίνδυνο ραδιενέργειας μετά τον πόλεμο για την υγεία των τοπικών πληθυσμών και των διεθνών ομάδων βοήθειας. Η ομάδα δεν εξέτασε την πραγματική επίπτωση στην υγεία των στρατιωτών που βρίσκονταν σε αποστολή σε εκείνη την περιοχή, καθώς αυτό δεν εμπίπτει στην αρμοδιότητα της Κοινότητας και θα διερευνηθεί σε άλλα φόρα όπως το ΝΑΤΟ. Και πάλι, παραπέμπω το Κοινοβούλιο στα συμπεράσματα της δικής του έκθεσης STOA τον Μάιο του 2001, όταν κατέληξε σχεδόν στο ίδιο συμπέρασμα σχετικά με αυτό το θέμα. Στις 6 Μαρτίου 2001, ανακοινώθηκε στον Τύπο η γνώμη της ομάδας εμπειρογνωμόνων του άρθρου 31. Με δυο λόγια, κατέληγε στο συμπέρασμα ότι δεν υπάρχει σοβαρή ανησυχία, από την άποψη της ραδιενέργειας, ούτε για τη βραχυπρόθεσμη πρόκληση καρκίνου, ούτε για μεγάλης έκτασης επίπτωση στο περιβάλλον. Δεν απαιτήθηκε εκτεταμένη παρέμβαση στις σχετικές περιοχές. Άλλες εκθέσεις που εξέδωσε το UNEP στις 13 Μαΐου 2001, η ΠΟΥ την 1η Μαΐου 2002 και η Βασιλική Εταιρεία του Ηνωμένου Βασιλείου στις 12 Μαρτίου 2002 παρουσιάζουν παρόμοια συμπεράσματα. Επιπλέον, οι τελευταίες δύο εκθέσεις αναφέρονται επίσης στη χημική τοξικότητα του ουρανίου, συμπεραίνοντας ότι δεν αναμένεται να εμφανιστούν επιβλαβείς επιπτώσεις στα νεφρά ή σε οποιοδήποτε άλλο όργανο. Στα τέλη Μαρτίου του 2001, η συνάδελφός μου, Επίτροπος Wallström, συμπέρανε ότι δεν φαίνεται να χρειάζονται περαιτέρω ενέργειες σχετικά με την εφαρμογή των βασικών προτύπων ασφάλειας για την προστασία της υγείας των εργαζομένων και του ευρέος κοινού έναντι των κινδύνων που απορρέουν από την ιονίζουσα ακτινοβολία. Όπως προαναφέρθηκε, περαιτέρω έρευνες για τη χημική τοξικότητα που δεν εξετάζονται στην έκθεση της κ. Wallström έχουν αναλυθεί στις εκθέσεις της ΠΟΥ και της Βασιλικής Εταιρείας του Ηνωμένου Βασιλείου. Ενώ η ομάδα εμπειρογνωμόνων του άρθρου 31 είχε συμπεράνει ότι δεν υπήρχε ανάγκη για ατομικό έλεγχο του προσωπικού της Επιτροπής και των ανεξάρτητων επαγγελματιών που στέλνονται στην περιοχή, οι ιατρικές υπηρεσίες της Επιτροπής πρότειναν ωστόσο ένα πρόγραμμα γενικών ιατρικών εξετάσεων και ανάλυσης ούρων για τα εν λόγω μέλη του προσωπικού. Δεν έχει παρατηρηθεί καμία απολύτως επίπτωση στην υγεία σε σχέση με το απεμπλουτισμένο ουράνιο. Σε ό,τι αφορά τώρα τις δραστηριότητες της Επιτροπής σχετικά με τις νάρκες ξηράς κατά προσωπικού, κατόπιν των κανονισμών του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και του Συμβουλίου 1724/2001 και 1725/2001 για την ενίσχυση της συμβολής της Ευρωπαϊκής Ένωσης στη μάχη εναντίον των ναρκών ξηράς κατά προσωπικού, η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει λάβει ηγετικό ρόλο στην καλλιέργεια καλύτερου συντονισμού των προγραμμάτων και στην παροχή ώθησης, προβλεψιμότητας και αποτελεσματικότητας για συνεργασία μεταξύ των εταίρων στον τομέα αυτό. Είναι μια πολύ δυνατή υποστήριξη από την Ευρωπαϊκή Κοινότητα για την εφαρμογή του συμφώνου απαγόρευσης των ναρκών που είναι η Συνθήκη της Οτάβα, σύμφωνα με την οποία όλες οι νάρκες ξηράς κατά προσωπικού θα πρέπει να εξαλειφθούν ως το 2009."@el8 ". Permítanme que empiece diciendo que hay estudios científicos serios que han demostrado que no hay motivos de preocupación en relación con el tema de los efectos perniciosos de las municiones de uranio empobrecido para la salud. Desde la perspectiva de la Comisión, desearía, en particular, referirme a la opinión del Grupo de Expertos del Artículo 31 del Tratado Euratom, que fue convocado a comienzos de 2001 con la participación no sólo de expertos de los Estados miembros, sino también de representantes del PNUMA, el OIEA, la OMS y la OTAN. En 2001, conforme a la nueva normativa sobre MTA que establece una base legal exclusiva para la coordinación en la Unión Europea, el presupuesto de la Comunidad aportó hasta 30 millones de euros para acciones de desminado. Utilizando de forma integrada varios instrumentos de la Comunidad, como las líneas presupuestarias geográficas, ECHO, MTA y RRM, la Comisión Europea ha subvencionado estudios, acciones de limpieza y asistencia a las víctimas, así como la rehabilitación económica y social de las zonas desminadas y las poblaciones reinstaladas. En el ámbito de la Unión Europea, los esfuerzos de la Comunidad y las actividades de los Estados miembros sumaron en total 143 millones de euros. Por lo tanto, la Unión Europea es, junto con los Estados Unidos, el principal contribuyente en la lucha contra las MTA, incluida la destrucción de existencias y la capacitación de personal local. Para garantizar la sostenibilidad a largo plazo, en diciembre de 2002 la Comisión aprobó la estrategia de acción contra las minas de la Comisión Europea y la programación indicativa multianual para el período 2002-2004. Este documento se elaboró sobre la base de una sólida coordinación con los Estados miembros, las Naciones Unidas, los Estados Unidos y la comunidad general de acción contra las minas. En las próximas semanas, la Comisión adoptará las medidas necesarias para presentar esta estrategia a la Comisión de Asuntos Exteriores, Derechos Humanos, Seguridad Común y Política de Defensa. Finalmente, llegamos al tema de las bombas racimo y otras formas de explosivos no detonados. La Convención sobre Ciertas Armas Convencionales (CCAC) es el marco internacional actual que sienta las bases para la prohibición y la eliminación de armas que operan de forma indiscriminada o causan daños y sufrimiento excesivo. Casi todos los Estados miembros de la UE participan en la CCAC y trabajan en torno a la revisión de la Convención para prohibir determinados diseños de armas, como los restos de guerra explosivos, los dispositivos contra la manipulación, y establecer principios comunes sobre la insensibilidad de las espoletas, la autodestrucción o la autoneutralización. Si se llegara a un acuerdo sobre estos principios, se aplicarían a las minas antivehículo y a las submuniciones, o municiones disparadas desde un vehículo remoto como por ejemplo un avión, un misil, un lanzador de minas, etc. La revisión de la CCAC se encuentra todavía en la fase de grupos de trabajo: uno sobre las minas antivehículo, el otro sobre submuniciones. La Comisión sigue muy de cerca los debates en ambos grupos. Esta revisión nos llevaría a un nuevo protocolo de la CCAC para tratar los problemas ocasionados por los restos de guerra explosivos, abarcando así las bombas racimo y las submuniciones, de modo que estas armas puedan detectarse y equiparse con mecanismos eficaces de autodestrucción. El trabajo que se está llevando a cabo de cara al nuevo protocolo está patrocinado por la UE mediante una posición común y varias diligencias conjuntas en que se solicita que se tomen medidas concretas para resolver este tema en el marco de la CCAC. En la actualidad se estudia la posibilidad de preparar una nueva posición común sobre las propuestas presentadas. Permítanme que acabe diciendo que, además de su participación en el marco internacional de la CCAC, la Comisión, en un nivel concreto y operativo a través de sus actividades relacionadas con las minas terrestres antipersona, ya está efectuando una aportación indirecta pero tangible a la reducción de la amenaza que plantean las bombas racimo y otros explosivos no detonados. La limpieza de minas conlleva de hecho y de derecho la eliminación de otros explosivos no detonados, aunque éste no sea un instrumento específico sobre submuniciones. Ya estamos participando en actividades de eliminación de este tipo, más amplias, en países como Laos, Kosovo y Afganistán, donde el problema de las MTA está inextricablemente relacionado con la contaminación por explosivos no detonados. El grupo se centró en la contaminación remanente del uso de municiones de uranio empobrecido en los Balcanes y el posible riesgo radiológico durante la posguerra para la salud de la población local y de los equipos de asistencia internacionales. El grupo no examinó el efecto real sobre la salud de los soldados que estuvieron en misión en aquella zona, porque queda fuera del ámbito de la Comunidad y es un tema que debe tratarse en otros foros, como la OTAN. De nuevo remito al Parlamento a las conclusiones de su propio informe STOA de mayo de 2001, donde se llegó prácticamente a la misma conclusión respecto a este tema. El 6 de marzo de 2001 se comunicó a la prensa la opinión del Grupo de Expertos del Artículo 31. En pocas palabras, decía que, desde el punto de vista radiológico, no existe motivo de preocupación ni en cuanto a la posibilidad de producir cáncer a corto plazo ni en cuanto a un gran impacto en el medio ambiente. No fue necesario intervenir a gran escala en las regiones afectadas. Otros informes emitidos por el PNUMA el 13 de marzo de 2001, por la OMS el 1 de mayo de 2002 y por la Royal Society del Reino Unido el 12 de marzo de 2002 presentan conclusiones similares. Además, los dos últimos informes hablan también de la toxicidad química del uranio, y llegan a la conclusión de que no se espera que haya efectos adversos en el riñón ni en otros órganos. A finales de marzo de 2001, mi colega, la Comisaria Wallström, llegó a la conclusión de que no parecía que fuera necesario tomar medidas adicionales en relación con la aplicación de las normas básicas de seguridad para la protección de la salud de los trabajadores ni de la población en general contra los peligros derivados de radiaciones ionizantes. Como se ha dicho antes, desde entonces se han analizado, en sendos informes de la OMS y la Royal Society del Reino Unido, otras investigaciones sobre la toxicidad química que no se abordaron en el informe de la Sra. Wallström. Aunque el Grupo de Expertos del Artículo 31 llegó a la conclusión de que no había ninguna necesidad de seguimiento individual del personal propio de la Comisión ni de los contratistas enviados a la zona, los servicios médicos de la Comisión propusieron un programa de chequeos y análisis de orina para los miembros del personal afectados. No se ha observado ni un solo efecto en la salud relacionado con el uranio empobrecido. Pasamos ahora a las actividades de la Comisión relacionadas con las minas terrestres antipersona (MTA), de conformidad con los Reglamentos del Parlamento Europeo y del Consejo 1724/2001 y 1725/2001 sobre el refuerzo de la aportación de la Unión Europea a la lucha contra las MTA. La Unión Europea ha asumido el liderazgo en el fomento de una mejor coordinación de los programas y en dar impulso, coherencia y eficacia a la cooperación entre los socios en este ámbito. Existe un gran apoyo por parte de la Comunidad Europea para la implantación del tratado de prohibición de minas, es decir, de la Convención de Ottawa, según la cual en 2009 deberían haberse eliminado todas las MTA."@es12 ". Aluksi totean, että luotettavat tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten haitallisista terveysvaikutuksista tarvitse olla huolissaan. Komission näkökulmasta haluan viitata erityisesti Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitetun asiantuntijaryhmän lausuntoon. Asiantuntijaryhmä kokoontui vuoden 2001 alussa, ja siihen osallistui jäsenvaltioiden asiantuntijoiden lisäksi UNEPin, IAEA:n, WHO:n ja Naton edustajia. Yhteisön tason koordinoinnille nimenomaisen oikeusperustan tarjoavan uuden jalkaväkimiinoja koskevan asetuksen nojalla yhteisön talousarviosta myönnettiin miinanraivaustoimintaan 30 miljoonaa euroa vuonna 2001. Käyttämällä eri yhteisön välineitä, kuten maantieteellistä aluetta, ECHO-ohjelmaa, jalkaväkimiinoja ja nopean toiminnan järjestelmää koskevia budjettikohtia yhtenäisenä kokonaisuutena Euroopan komissio on tukenut pääasiassa tutkimuksia, miinanraivausta, uhrien avustusta sekä miinoista raivattujen alueiden ja asuinseudultaan siirtymään joutuneen väestön taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman palauttamista. Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden panos oli kaiken kaikkiaan 143 miljoonaa euroa. Euroopan unioni on näin ollen Yhdysvaltojen ohella päärahoittaja jalkaväkimiinojen vastaisessa toiminnassa, joka käsittää myös miinavarastojen tuhoamisen ja paikallisten valmiuksien kehittämisen. Varmistaakseen toimien kestävyyden komissio hyväksyi joulukuussa 2002 miinoja koskevan Euroopan komission toimintastrategian ja ohjeellisen monivuotisen ohjelmasuunnittelun vuosiksi 2002–2004. Tämän asiakirjan valmistelu perustui tehokkaaseen koordinointiin jäsenvaltioiden, Yhdistyneiden Kansakuntien, Yhdysvaltojen ja muun miinojen vastaiseen toimintaan osallistuvan yhteisön kanssa. Komissio tekee tulevina viikkoina tarvittavat järjestelyt tämän strategian esittelemiseksi Euroopan parlamentin ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnalle. Rypälepommeista ja muuntyyppisistä räjähtämättömistä taisteluvälineistä totean, että tavanomaisia aseita koskeva yleissopimus on tämänhetkinen kansainvälinen kehys, jonka perusteella kielletään ja hävitetään sellaiset aseet, jotka ovat vaikutukseltaan umpimähkäisiä tai jotka aiheuttavat tarpeettoman vakavia vammoja ja kohtuutonta kärsimystä. Useimmat EU:n jäsenvaltiot ovat tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen osapuolia ja valmistelevat tällä hetkellä sen tarkistamista, jonka yhteydessä on tarkoitus kieltää tietyntyyppiset aseet, kuten räjähtämättömät ammukset ja sellaiset laitteet, joita ei voida purkaa, ja vahvistaa sytyttimen herkkyyttä ja itsetuhoutumis- tai itseneutralointimekanismilla varustettuja asetyyppejä koskevat yhteiset periaatteet. Jos nämä periaatteet hyväksytään, niitä sovelletaan panssarimiinoihin ja tytärammuksiin – tai ammuksiin, jotka laukaisee kaukolaukaisin, kuten esimerkiksi lentokone, ohjus tai miinanlaukaisin. Tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen tarkistusprosessi on vielä työryhmien tasolla: toinen ryhmä käsittelee panssarimiinoja ja toinen tytärammuksia. Komissio seuraa tiiviisti molempien ryhmien keskusteluja. Tarkistuksen yhteydessä on tarkoitus laatia uusi, tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen liitettävä pöytäkirja, jossa käsitellään sodanaikaisten räjähteiden, näin ollen myös rypälepommien ja tytärammusten, aiheuttamia ongelmia. Tällaiset aseet on oltava havaittavissa, ja niissä on oltava itsetuhoutumismekanismi. EU tukee voimakkaasti uuden pöytäkirjan valmistelua yhteisen kannan muodossa ja useiden sellaisten yhteisten vetoomusten muodossa, joissa vaaditaan käytännön toimia asian käsittelemiseksi tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen yhteydessä. Parhaillaan tutkitaan mahdollisuutta valmistella esitetyistä ehdotuksista uusi yhteinen kanta. Lopuksi haluaisin huomauttaa, että sen lisäksi, että komissio on osallistunut tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen kansainväliseen toimintakehykseen, se auttaa jo jalkaväkimiinoihin liittyvillä toimillaan käytännön ja toiminnan tasolla torjumaan epäsuorasti mutta tuntuvasti rypälepommien ja muiden räjähtämättömien taisteluvälineiden uhkaa. Miinanraivaus käsittää muiden räjähtämättömien taisteluvälineiden oikeudellisen ja tosiasiallisen raivauksen, vaikka ne eivät olekaan erityisesti tytärammusvälineitä. Olemme jo osallistuneet tällaisiin laajoihin miinanraivaustoimiin esimerkiksi Laosissa, Kosovossa ja Afganistanissa, joissa jalkaväkimiinaongelma liittyy erottamattomasti räjähtämättömien taisteluvälineiden aiheuttamaan saastumiseen. Asiantuntijaryhmä käsitteli köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käytön aiheuttamaa pitkäaikaista saastumista Balkanilla sekä paikallisväestön ja kansainvälisten apujoukkojen mahdollista altistumista sodan jälkeisen säteilyn aiheuttamalle terveysriskille. Asiantuntijaryhmä ei tarkastellut kyseisellä alueella toimineille sotilaille aiheutuneita todellisia terveysvaikutuksia, koska asia ei kuulu yhteisön vastuualueeseen ja koska sitä käsitellään muilla foorumeilla, esimerkiksi Natossa. Muistutan parlamenttia taas sen omasta toukokuussa 2001 julkaistusta STOA-raportista, jossa se esitti pitkälti samanlaiset päätelmät. Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitetun asiantuntijaryhmän lausunto annettiin lehdistölle 6. maaliskuuta 2001. Lyhyesti sanottuna siinä todettiin, ettei ole aihetta suureen huoleen siitä, että säteily aiheuttaisi lyhyellä aikavälillä syöpää tai että sillä olisi laajoja ympäristövaikutuksia. Lausunnossa ei katsottu tarpeelliseksi toteuttaa alueella laajoja interventiotoimia. Samanlaisia päätelmiä on esitetty muissakin raporteissa, kuten 13. maaliskuuta 2001 julkaistussa UNEPin raportissa, 1. toukokuuta 2002 julkaistussa WHO:n raportissa ja 12. maaliskuuta 2002 julkaistussa Yhdistyneen kuningaskunnan Royal Societyn raportissa. Kahdessa viimeksi mainitussa raportissa käsitellään lisäksi uraanin kemiallista myrkyllisyyttä ja todetaan, etteivät haitalliset vaikutukset munuaisiin ja muihin elimiin ole todennäköisiä. Maaliskuun 2001 lopussa kollegani komission jäsen Wallström totesi, ettemme näytä tarvitsevan lisätoimia sellaisten perustavanlaatuisten turvallisuusvaatimusten soveltamiseksi, jotka koskevat työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemista ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta. Kuten edellä mainittiin, komission jäsenen Wallströmin raportissa käsittelemättä jäänyttä kemiallista myrkyllisyyttä koskevia lisätutkimuksia on sittemmin analysoitu WHO:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan Royal Societyn raporteissa. Vaikka Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitettu asiantuntijaryhmä totesi, ettei alueelle lähetettyjen komission omien työntekijöiden ja urakoitsijoiden yksilöllinen seuranta ole tarpeellista, komission lääkintäyksikkö kuitenkin ehdotti asianosaisten työntekijöiden lääkärintarkastuksia ja virtsa-analyyseja sisältävää ohjelmaa. Köyhdytetyn uraanin ei ole havaittu aiheuttaneen minkäänlaisia terveydellisiä vaikutuksia. Tarkastelen seuraavaksi jalkaväkimiinoja koskevia komission toimia, jotka perustuvat Euroopan parlamentin ja komission asetuksiin (EY) N:o 1724/2001 ja N:o 1725/2001, joissa käsitellään Euroopan unionin jalkaväkimiinojen vastaisen toiminnan lujittamista. Euroopan unioni on ottanut johtavan aseman ohjelmien koordinoinnin edistämisessä sekä tapahtumapaikalla olevien kumppaneiden yhteistyön vauhdittamisessa, tehostamisessa ja sen odotuksenmukaisuuden lisäämisessä. Euroopan yhteisö tukee näin erittäin voimakkaasti miinojen käytön kieltävän sopimuksen, eli Ottawan yleissopimuksen, täytäntöönpanoa. Sen mukaan kaikki jalkaväkimiinat pitäisi poistaa vuoteen 2009 mennessä."@fi5 ". Permettez-moi de commencer en disant que des études scientifiques sérieuses ont montré qu’il n’y pas lieu de s’inquiéter quant aux conséquences néfastes des munitions à l’uranium appauvri sur la santé. Du point de vue de la Commission, je souhaite en particulier me référer à l’opinion du groupe d’experts de l’article 31 du traité Euratom qui s’est réuni au début 2001 et auquel ont participé non seulement des experts des États membres mais aussi des représentants du PNUE, de l’AIEA, de l’OMS et de l’OTAN. En 2001, en vertu du nouveau règlement sur les mines antipersonnel qui instaure le cadre juridique d’une coordination à l’échelle de l’Union européenne, le budget communautaire a alloué pas moins de 30 millions d’euros à des actions de déminage. En recourant de façon intégrée à différents instruments communautaires comme des lignes budgétaires géographiques, de l’Office humanitaire de la Communauté européenne, des mines antipersonnel et du mécanisme de réaction rapide, la Commission européenne a principalement soutenu des enquêtes, des opérations de déminage, l’assistance aux victimes ainsi que la réhabilitation socio-économique des régions déminées et des populations réintégrées. Au niveau de l’Union européenne, les efforts de la Communauté européenne et les activités des États membres se sont chiffrés à 143 millions d’euros au total. Ainsi, l’Union européenne est, avec les États-Unis, le premier contributeur dans le combat contre les mines antipersonnel, y compris dans la destruction des stocks et la création de renforcements locaux. Afin d’assurer une pérennité dans les années à venir, la Commission a approuvé en décembre 2002 la stratégie d’action sur les mines de la Commission européenne et une programmation pluriannuelle indicative pour la période 2002-2004. Ce document a été préparé en étroite collaboration avec les États membres, les Nations unies, les États-Unis et la communauté d’action contre les mines au sens large. Dans les semaines à venir, la Commission prendra les dispositions nécessaires pour présenter cette stratégie à la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense du Parlement européen. Pour finir, au sujet de la question des bombes à fragmentation et des autres formes de munitions non explosées, la convention sur certaines armes classiques est l’actuel cadre international qui sous-tend l’interdiction et l’élimination des armes frappant sans discrimination ou pouvant causer des blessures et des souffrances excessives. La plupart des États membres adhèrent à cette convention et travaillent à sa révision pour interdire en outre certains types d’armes, comme les débris de guerre explosifs et les dispositifs antimanipulation et établir des principes communs sur les systèmes d’insensibilité des fusibles, d’autodestruction ou les armes qui s’autoneutralisent. Ces principes, s’ils sont adoptés, seront d’application pour les mines antivéhicules et les sous-munitions, à savoir les munitions larguées par un porteur distant comme un avion, un missile, un détonateur de champ de mines etc. La révision de la convention en est toujours au stade des groupes de travail : un sur les mines antivéhicules, l’autre sur les sous-munitions. La Commission suit de près les débats des deux groupes. Cette révision devrait aboutir à un nouveau protocole pour la convention sur certaines armes classiques qui abordera les problèmes causés par les débris de guerre explosifs et couvrira donc les bombes à fragmentation et les sous-munitions, de façon à ce que ces armes soient détectables et équipées de mécanismes d’autodestruction efficaces. L’UE soutient de manière significative le travail en cours devant aboutir à ce nouveau protocole en adoptant une position commune et par le biais d’un certain nombre de démarches communes requérant que des mesures concrètes soient prises pour que la convention intègre cette question. En ce moment, nous étudions la possibilité de préparer une autre position commune sur les suggestions à l’examen. Permettez-moi de conclure en mentionnant qu’outre sa participation au cadre international de la convention sur certaines armes classiques, la Commission apporte déjà une contribution indirecte mais tangible à la réduction de la menace que constituent les bombes à fragmentation et autres munitions non explosées à un niveau opérationnel et concret via ses activités contre les mines antipersonnel. Le déminage comprend et le nettoyage des munitions non explosées, bien qu’il ne s’agisse pas là d’un instrument de sous-munitions spécifique. Nous sommes déjà engagés dans de telles activités de déminage dans des pays comme le Laos, le Kosovo et l’Afghanistan où le problème des mines antipersonnel est inextricablement lié à la pollution engendrée par les munitions non explosées. Le groupe s’est concentré sur la contamination à long terme résultant de l’utilisation de munitions à l’uranium appauvri dans les Balkans et sur le risque radiologique potentiel pour la santé de la population locale et des équipes internationales de secours après la guerre. Le groupe ne s’est pas penché sur les conséquences concrètes pour la santé des soldats qui ont été en mission dans cette région, ceci ne relevant pas de la Communauté mais devant être débattu dans d’autres assemblées, telles que l’OTAN. À nouveau, je renvoie le Parlement aux conclusions de son propre rapport rédigé en mai 2001 par son groupe de travail chargé d’évaluer les choix scientifiques et techniques et parvenu à des conclusions quasi similaires sur le sujet. Le 6 mars 2001, l’avis du groupe d’experts sur l’article 31 a été communiqué à la presse. En résumé, il concluait qu’il n’y a pas d’inquiétude majeure à avoir d’un point de vue radiologique, que ce soit en termes de facteur de cancer à court terme ou de conséquences majeures pour l’environnement. Une intervention de grande envergure dans les régions concernées n’a pas été requise. D’autres rapports émis par le PNUE le 13 mars 2001, l’OMS le 1er mai 2002 et la Société royale anglaise le 12 mars 2002 présentaient des conclusions similaires. En outre, ces deux derniers rapports portaient également sur la toxicité chimique de l’uranium et concluaient que l’on ne devait s’attendre à aucun effet indésirable sur les reins ou d’autres organes. À la fin du mois de mars 2001, ma collègue, la commissaire Wallström, concluait qu’aucune mesure supplémentaire ne semblait être requise en vue de l’application des normes de sécurité de base pour la protection de la santé des travailleurs et du public en général contre les dangers provenant de rayonnements ionisants. Comme mentionné plus haut, d’autres investigations sur la toxicité chimique qui ne sont pas mentionnées dans le rapport de Mme Wallström ont été menées depuis lors dans les rapports de l’OMS et de la Société royale anglaise. Tandis que le groupe d’experts de l’article 31 concluait qu’il n’était pas nécessaire de surveiller individuellement le propre personnel de la Commission et les contractants envoyés dans la région, les services médicaux de celle-ci ont néanmoins proposé un programme de check-up et d’analyse d’urine pour les membres du personnel concernés. Aucun effet sur la santé provenant de l’uranium appauvri n’a été observé. J’en arrive maintenant aux activités de la Commission concernant les mines antipersonnel suite aux règlements 1724/2001 et 1725/2001 du Parlement européen et du Conseil portant sur le renforcement de la contribution de l’Union européenne au combat contre les mines terrestres antipersonnel. L’Union européenne a assumé un rôle majeur en encourageant une meilleure coordination des programmes et en dynamisant, prévoyant et rendant efficace la collaboration des partenaires sur le terrain. Il s’agit là d’une aide importante de la Communauté européenne à la mise en œuvre de la convention interdisant les mines, la convention d’Ottawa, selon laquelle toutes les mines antipersonnel devraient être supprimées d’ici 2009."@fr6 ". Desidero innanzi tutto premettere che seri studi scientifici hanno dimostrato che non c’è motivo di preoccupazione in relazione alla questione di possibili effetti nocivi delle munizioni all’uranio impoverito sulla salute. Nella prospettiva della Commissione, va ricordato in particolare il parere formulato dal gruppo degli esperti dell’articolo 31 del Trattato Euratom, che si è riunito all’inizio del 2001, con la partecipazione, non solo degli Stati membri, ma anche dei rappresentanti del PNUA, dell’AIEA, dell’OMS e della NATO. Nel 2001, ai sensi della nuova legislazione in materia di APL, che fornisce una base giuridica specifica per il coordinamento a livello comunitario, il bilancio dell’Unione ha destinato 30 milioni di euro ad interventi di sminamento. Avvalendosi in modo integrato dei vari strumenti comunitari, quali le linee di bilancio geografiche, ECHO, APL e RRM, la Commissione europea ha essenzialmente finanziato azioni di rilevamento, bonifica, assistenza alle vittime, nonché reintegrazione economica e sociale delle zone sminate e delle popolazioni reinsediate. A livello dell’Unione, gli sforzi della Comunità economica e le attività degli Stati membri hanno rappresentato congiuntamente un totale di 143 milioni di euro. L’Unione europea fornisce, quindi, unitamente agli Stati Uniti, il maggior contributo alla lotta contro le mine terrestri antiuomo, che contempla anche la distruzione degli arsenali e la creazione di una locale. Al fine di assicurare la sostenibilità nel tempo, la Commissione ha approvato, nel dicembre 2002, la strategia di azione della Commissione europea in materia di mine e la programmazione indicativa pluriennale per il periodo 2002-2004. Questo documento è stato redatto in stretto coordinamento con gli Stati membri, le Nazioni Unite, gli USA e gli altri protagonisti in senso lato della lotta contro le mine. Nel corso delle prossime settimane, la Commissione farà quanto necessario per presentare tale strategia alla commissione parlamentare per gli affari esteri, i diritti dell'uomo, la sicurezza comune e la politica di difesa. Infine, passando alla questione delle bombe a grappolo ed altri tipi di ordigni inesplosi, la Convenzione sulle armi convenzionali (CCW) è attualmente il quadro internazionale di base per il bando delle armi con effetti indiscriminati o che infliggono danni e sofferenze inutili. La maggior parte degli Stati Membri hanno aderito alla CCW e stanno lavorando alla revisione della Convenzione per inasprire il divieto di determinati tipi di armi, come i residuati bellici inesplosi, i dispositivi antimanipolazione, nonché per stabilire principi comuni sull’affidabilità dei congegni di detonazione e sulle modalità di autodistruzione ed autoneutralizzazione delle armi. Questi principi, se approvati, si applicherebbero alle mine antiuomo ed alle submunizioni, o munizioni lanciate da un vettore remoto, quali aerei, missili, lanciatori di mine, eccetera. La revisione della CCW si svolge ancora a livello di gruppi di lavoro: uno sulle mine antiveicolo ed un altro sulle submunizioni. La Commissione segue da vicino le discussioni dei due gruppi. Questa revisione dovrebbe condurre alla stesura di un nuovo protocollo aggiuntivo alla CCW relativo ai problemi causati dai residuati bellici inesplosi, tra cui le bombe a grappolo e le submunizioni, affinché tali armi siano individuabili e dotate di efficaci meccanismi di autodistruzione. Il lavoro svolto in vista di questo nuovo protocollo è sostenuto in modo energico dall’Unione europea attraverso la posizione comune ed una serie di iniziative congiunte volte a sollecitare azioni per risolvere questa problematica nel contesto della CCW. E’ attualmente allo studio l’opportunità di elaborare un’ulteriore posizione comune sui suggerimenti presentati. Consentitemi di concludere puntualizzando che la Commissione, oltre a partecipare al quadro internazionale della CCW, opera anche ad un livello più concreto ed operativo tramite le sue attività in materia di APL, dando già un contributo indiretto ma tangibile alla riduzione della minaccia rappresentata dalle bombe a grappolo e dagli altri ordigni inesplosi. Lo sminamento comprende altresì il risanamento e dagli altri residuati inesplosi, benché non sia uno strumento destinato specificatamente alle submunizioni. Siamo già impegnati in queste azioni di bonifica più ampie nel Laos, nel Kosovo ed in Afghanistan, dove il problema delle APL è intimamente associato alla contaminazione da ordigni inesplosi. Il gruppo si è concentrato sulla contaminazione a lungo termine dovuta all’impiego di munizioni contenenti uranio impoverito nei Balcani, nonché sul rischio radiologico postbellico per le popolazioni locali e gli operatori umanitari internazionali. Esso non ha invece esaminato gli effetti reali sulla salute dei soldati che si erano recati in missione in quella regione, poiché tale questione esula dal mandato comunitario e deve essere affrontata in altre sedi, come la NATO. Rammento inoltre al Parlamento le conclusioni analoghe della sua stessa relazione STOA del maggio 2001. Il 6 marzo 2001 il parere del gruppo di esperti dell’articolo 31 è stato comunicato alla stampa. In breve, concludeva che, da un punto di vista radiologico, non c’è vero motivo di preoccupazione né per gli effetti cancerogeni a breve termine né per le ripercussioni più ampie sull’ambiente. Non era quindi necessario prevedere un intervento generalizzato nelle regioni interessate. Altre relazioni, elaborate dal PNUA il 13 marzo 2001, dall’OMS il 1° maggio 2002 e dalla del Regno Unito il 12 maggio 2002 presentano conclusioni simili. Le ultime due, inoltre, analizzano la tossicità chimica dell’uranio e deducono che non si prevedono effetti negativi sui reni o su altri organi. Alla fine del mese di marzo del 2001 la mia collega, Commissario Wallström, ha concluso che non fosse necessaria alcuna ulteriore azione in materia di applicazione degli essenziali di sicurezza per la protezione dei lavoratori e del pubblico in generale contro il rischio rappresentato dalle radiazioni ionizzanti. Come ho già detto, da allora sono state condotte ricerche sulla tossicità chimica, non esaminata dalla relazione del Commissario Wallström, da parte dell’OMS e della . Benché il gruppo di esperti dell’articolo 31 avesse stabilito che non fosse necessario procedere a controlli individuali del personale della Commissione e di quello delle ditte appaltatrici, i servizi medici interni hanno ugualmente proposto un programma di e di esame delle urine per i dipendenti interessati. Non sono stati osservati effetti riconducibili all’uranio impoverito. Per quanto riguarda le attività della Commissione nella lotta contro le mine terrestri antiuomo a seguito dell’adozione dei regolamenti del Parlamento europeo e del Consiglio nn. 1724/2001 e 1725/2001 sull’aumento del contributo comunitario nella lotta contro le APL, l’Unione europea ha svolto un ruolo essenziale, promuovendo un migliore coordinamento dei programmi ed una cooperazione più stretta, efficace e prevedibile tra i protagonisti sul campo. L’Unione europea ha così dato il suo determinante sostegno all’applicazione del trattato sul divieto delle mine, ossia la Convenzione di Ottawa, che stabilisce l’eliminazione di tutte le APL entro il 2009."@it9 ". – Let me start by saying that serious scientific studies have shown that there is no reason for anxiety in relation to the issue of the harmful effects of depleted uranium ammunitions on health. From the Commission perspective, I want, in particular, to refer to the opinion of the Euratom Treaty Article 31 Expert Group which was convened in early 2001, with the participation not only of Member States experts but also representatives of UNEP, the IAEA, the WHO and Nato. In 2001, under the new APL regulation providing for a dedicated legal basis for coordination at European Union level, the Community budget contributed up to EUR 30 million for demining actions. Using various Community instruments such as geographical, ECHO, APL and RRM budget lines in an integrated way, the European Commission has mainly supported surveys, clearance, assistance to victims, as well as the economic and social rehabilitation of the demined regions and the resettled populations. At European Union level the European Community efforts and the Member States' activities combined total EUR 143 million. The European Union is, therefore, with the US, the top contributor in the fight against APLs, including stockpile destruction and creation of local capacity-building. In order to ensure sustainability over the years, the Commission approved in December 2002 the European Commission mine action strategy and multiannual indicative programming for the period 2002-2004. This document was prepared on the basis of strong coordination with the Member States, the United Nations, the US, and the wider mine action community. The Commission will, in the coming weeks, make the necessary arrangements to present this strategy to the European Parliament Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy. Finally, coming to the issue of cluster bombs and other forms of unexploded ordnance, the Convention on Conventional Weapons (CCW) is the current international framework that provides the basis for the prohibition and elimination of weapons which operate in an indiscriminate fashion or cause excessive injury and suffering. Most EU Member States are parties to the CCW and are working on the revision of the Convention to further prohibit certain designs of weapon, such as explosive remnants of war, anti-handling devices, and to establish common principles on fuse insensitivity, self-destruction or self-neutralising weapon modes. These principles, if agreed, would be applied to anti-vehicle mines and submunitions – or munitions delivered by a remote carrier such as an aircraft, missile, minefield launcher and so on. The revision of the CCW is still at the level of working groups: one on anti-vehicles mines, the other on submunitions. The Commission closely follows the debates of both groups. This revision would lead to a new protocol to the CCW to address the problems caused by explosive remnants of war, thus covering cluster bombs and submunitions, so that these weapons are detectable and equipped with effective self-destruction mechanisms. The work being carried out in view of the new protocol is strongly sponsored by the EU through a common position and a number of joint démarches requesting that concrete steps be undertaken to address this issue under the CCW framework. Currently, the opportunity to prepare a further common position on the suggestions tabled is being explored. Let me conclude by mentioning that, in addition to its participation in the international framework of the CCW, the Commission, on a concrete and operational level through its activities related to APLs, is already providing an indirect but tangible contribution to the reduction of the threat posed by cluster bombs and other unexploded ordnance. Mine-clearance encompasses and clearance of other unexploded ordnance, although this is not a specific submunitions instrument. We are already engaged in such broader clearance activities in countries such as Laos, Kosovo and Afghanistan, where the APL problem is inextricably connected to unexploded ordnance pollution. The group focused on the lasting contamination from the use of depleted uranium ammunitions in the Balkans and the potential post-war radiological risk for the health of the local population and the international assistance teams. The group did not look at the actual health effect on soldiers who had been on mission in that region, this being outside the Community remit and to be handled in other fora such as Nato. Again I refer Parliament to the conclusions of its own STOA report of May 2001, when it came to much the same conclusion in relation to this issue. On 6 March 2001, the opinion of the Article 31 Expert Group was released to the press. In a nutshell, it concluded that there is no major concern, from a radiological point of view, either in terms of inducing short-term cancer, or in terms of a wide impact on the environment. Widespread intervention in the concerned regions was not required. Other reports issued by UNEP on 13 March 2001, the WHO on 1 May 2002 and the UK Royal Society on 12 March 2002 present similar conclusions. In addition, the latter two reports also address the chemical toxicity of the uranium, concluding that it is not expected that adverse effects on the kidneys or any other organ will occur. At the end of March 2001, my colleague, Commissioner Wallström, concluded that no further actions seemed to be required with regard to the application of the basic safety standards for the protection of the health of workers and the general public against the dangers arising from ionising radiation. As mentioned above, further investigations into the chemical toxicity not addressed in the report of Mrs Wallström have since been analysed in the WHO and the UK Royal Society reports. While the Article 31 Expert Group had concluded that there was no need for individual monitoring of the Commission's own staff and contractors sent to the region, the Commission's medical services nonetheless proposed a check-up and urine analysis programme for the staff members concerned. No single health effect related to depleted uranium has been observed. Coming now to the Commission's activities related to anti-personnel landmines following the European Parliament and Council Regulations 1724/2001 and 1725/2001 on the reinforcement of the European Union contribution to the fight against APLs, the European Union has taken a leading role in fostering better coordination of programmes and in providing momentum, predictability and effectiveness for cooperation between partners on the ground. This is very strong support by the European Community for the implementation of the mine ban treaty that is the Ottawa Convention, according to which all APLs should be eliminated by 2009."@lv10 ". Laat ik beginnen met te zeggen dat uit serieuze wetenschappelijke studies is gebleken dat er geen reden is tot bezorgdheid over de schadelijke effecten van munitie met verarmd uranium voor de gezondheid. Vanuit het gezichtspunt van de Commissie wil ik met name verwijzen naar het standpunt van de groep van deskundigen ex artikel 31 van het Euratom-Verdrag die begin 2001 bijeen is geroepen, waarin niet alleen deskundigen uit de lidstaten, maar ook vertegenwoordigers van het Milieuprogramma van de Verenigde Naties (UNEP), het IAEA, de WHO en de NAVO hebben deelgenomen. In 2001 is krachtens de nieuwe antipersoneelmijnverordening, die voorziet in een speciale rechtsgrondslag voor de coördinatie op het niveau van de Europese Unie, uit de begroting van de Gemeenschap een bijdrage tot 30 miljoen euro geleverd voor mijnopruimingsactiviteiten. Via een geïntegreerd gebruik van diverse communautaire instrumenten zoals geografische begrotingslijnen en begrotingslijnen voor ECHO, APM's en het snellereactiemechanisme, heeft de Europese Commissie vooral onderzoek gesteund, alsook opruimingsactiviteiten, slachtofferhulp en de economische en sociale wederopbouw van de ontmijnde regio's en de teruggekeerde bevolking daarvan. Op het niveau van de Europese Unie vertegenwoordigen de inspanningen van de Europese Gemeenschap en de activiteiten van de lidstaten tezamen 143 miljoen euro. De Europese Unie is daarmee met de VS de belangrijkste contribuant aan de strijd tegen antipersoneelmijnen, met inbegrip van de vernietiging van voorraden en het creëren van plaatselijke capaciteitsopbouw. Teneinde duurzaamheid in de loop van de jaren te garanderen, heeft de Commissie in december 2002 de strategie en de meerjarige indicatieve programmering voor mijnacties voor de periode 2002-2004 van de Europese Commissie vastgesteld. Dit document is voorbereid in nauw overleg met de lidstaten, de Verenigde Naties, de VS en de bredere gemeenschap die actie voert tegen mijnen. De Commissie zal de komende weken de noodzakelijke maatregelen nemen om deze strategie aan de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid van het Europees Parlement te presenteren. Tot slot kom ik bij het probleem van de clusterbommen en andere vormen van niet-ontplofte munitie. Het Verdrag inzake bepaalde conventionele wapens is het huidige internationale kader dat de basis biedt voor het verbod op en de eliminatie van wapens die op een niet-onderscheidende manier werken of buitensporig letsel en lijden veroorzaken. De meeste lidstaten van de EU zijn partij in het Verdrag inzake bepaalde conventionele wapens en werken aan de herziening van het Verdrag om bepaalde typen wapens, zoals achtergebleven oorlogsexplosieven en antihanteringsmechanismen, verder te verbieden en om gemeenschappelijke beginselen vast te stellen voor antiactiverings-, zelfvernietigings- of zelfneutraliseringsmechanismen voor wapens. Deze beginselen zullen, nadat er overeenstemming over is bereikt, worden toegepast op antivoertuigmijnen en op submunitie – of munitie die wordt afgevuurd door een drager op afstand, zoals een vliegtuig, raket, mijnlanceerinrichting, enzovoort. De herziening van het Verdrag inzake bepaalde conventionele wapens bevindt zich nog in het stadium van werkgroepen: een werkgroep voor antivoertuigmijnen, een andere voor submunitie. De Commissie volgt de debatten van beide groepen nauwlettend. Deze herziening moet leiden tot een nieuw protocol voor het Verdrag inzake bepaalde conventionele wapens teneinde de problemen aan te pakken die worden veroorzaakt door achtergebleven oorlogsexplosieven. Deze herziening zal dus clusterbommen en submunitie bestrijken, zodat deze wapens kunnen worden opgespoord en kunnen worden uitgerust met effectieve zelfvernietigingsmechanismen. De werkzaamheden die worden uitgevoerd met het oog op het nieuwe protocol, worden door de EU krachtig gesteund via een gemeenschappelijk standpunt en via diverse gezamenlijke démarches, waarbij wordt verzocht concrete stappen te nemen om in het kader van het Verdrag inzake bepaalde conventionele wapens iets aan dit probleem te doen. Op dit moment wordt onderzocht of het mogelijk is om een volgend gemeenschappelijk standpunt voor te bereiden inzake de voorstellen die zijn ingediend. Tot slot wil ik opmerken dat de Commissie, naast haar deelname aan het internationale kader van het Verdrag inzake bepaalde conventionele wapens, door haar activiteiten op het punt van de antipersoneelmijnen ook op concreet en operationeel niveau al een indirecte maar tastbare bijdrage levert aan de verkleining van het gevaar van clusterbommen en andere niet-ontplofte munitie. Mijnopruiming houdt en ook opruiming in van andere niet-ontplofte munitie, alhoewel dit geen specifiek submunitie-instrument is. We zijn al met zulke bredere opruimingsactiviteiten bezig in landen zoals Laos, Kosovo en Afghanistan, waar het probleem van de antipersoneelmijnen onlosmakelijk verbonden is met vervuiling door niet-ontploft oorlogsmateriaal. De groep heeft zich gericht op blijvende besmetting als gevolg van het gebruik van munitie met verarmd uranium op de Balkan en op de mogelijke naoorlogse radiologische risico's voor de gezondheid van de plaatselijke bevolking en de internationale hulpteams. De groep heeft niet gekeken naar de werkelijke gezondheidseffecten bij soldaten die uitgezonden zijn geweest naar die regio, aangezien dit buiten de opdracht van de Gemeenschap valt en in andere fora zoals de NAVO moet worden besproken. Ik wijs het Parlement nogmaals op de conclusies van zijn eigen STOA-verslag van mei 2001, waarin het ongeveer tot dezelfde conclusie is gekomen over deze kwestie. Op 6 maart 2001 is het standpunt van de groep van deskundigen ex artikel 31 aan de pers bekend gemaakt. In een notendop: de groep van deskundigen heeft geconcludeerd dat er vanuit radiologisch gezichtspunt geen grote zorgen bestaan, noch met betrekking tot het veroorzaken van kanker op de korte termijn, noch met betrekking tot grote gevolgen voor het milieu. Uitgebreide interventie in de betrokken regio's was niet nodig. Het rapport dat op 13 maart 2001 door het UNEP is uitgebracht, het rapport van 1 mei 2002 van de WHO en dat van 12 maart 2002 van de Britse Royal Society bevatten vergelijkbare conclusies. Daarnaast gaan de opstellers van de laatste twee rapporten ook in op de chemische toxiciteit van het uranium. Zij concluderen dat waarschijnlijk geen nadelige effecten op de nieren of andere organen zullen optreden. Eind maart 2001 concludeerde mijn collega commissaris Wallström dat er geen verdere acties nodig leken te zijn met betrekking tot de toepassing van de basisveiligheidsnormen voor de bescherming van de gezondheid van werkenden en het algemene publiek tegen de gevaren van ioniserende straling. Zoals hierboven is gezegd, zijn verdere onderzoeken naar de chemische toxiciteit die niet zijn besproken in het verslag van mevrouw Wallström, sindsdien geanalyseerd in de verslagen van de WHO en de Britse Royal Society. Hoewel de groep van deskundigen ex artikel 31 heeft geconcludeerd dat individuele monitoring van het eigen personeel van de Commissie en van contractanten die naar de regio zijn gestuurd, niet nodig was, hebben de medische diensten van de Commissie desondanks een programma voor algemeen medisch onderzoek en urineanalyse voorgesteld voor de betrokken personeelsleden. Er is geen enkel gezondheidseffect waargenomen dat verband houdt met verarmd uranium. Ik kom nu bij de activiteiten van de Commissie op het punt van de antipersoneelmijnen, volgend op de verordeningen nrs. 1724/2001 en 1725/2001 van het Europees Parlement en de Raad inzake de versterking van de bijdrage van de Europese Unie aan de bestrijding van antipersoneelmijnen. De Europese Unie speelt een leidende rol in het stimuleren van een betere coördinatie tussen de diverse programma's en in het bieden van dynamiek, voorspelbaarheid en effectiviteit voor de samenwerking tussen de partners in het veld. Dit is zeer sterke steun van de kant van de Europese Gemeenschap voor de tenuitvoerlegging van het verdrag inzake het verbod op mijnen dat het Verdrag van Ottawa eigenlijk is. Volgens dit Verdrag zouden alle antipersoneelmijnen (APM's) in 2009 moeten zijn uitgebannen."@nl2 ". Permitam-me que comece por dizer que há estudos científicos sérios que mostraram que não há razão para ter medo quanto à questão dos efeitos nocivos das munições com urânio empobrecido sobre a saúde. Do ponto de vista da Comissão, queria, em particular, referir o parecer do grupo de peritos constituído por força do artigo 31º do Tratado Euratom, que reuniu no início de 2001 e que contou com a participação não só de peritos dos Estados-Membros mas também de representantes do Programa das Nações Unidas para o Ambiente (PNUA), da Agência Internacional da Energia Atómica, da OMS e da NATO. Em 2001, nos termos da nova regulamentação sobre APL que prevê uma base jurídica específica para a coordenação a nível da União Europeia, o orçamento da Comunidade contribuiu com 30 milhões de euros para acções de desminagem. Recorrendo a vários instrumentos comunitários, tais como as rubricas orçamentais destinadas a regiões afectadas pelo problema, ao ECHO, às APL e ao Mecanismo de Reacção Rápida, de uma forma integrada, a Comissão Europeia apoiou principalmente estudos, acções de remoção e ajuda às vítimas, bem como a reabilitação das regiões desminadas e das populações reinstaladas. Ao nível da União Europeia, os esforços da Comunidade Europeia e as actividades dos Estados-Membros combinados elevaram-se a um total de 143 milhões de euros. A União Europeia é, por isso, juntamente com os Estados Unidos, o maior contribuinte para a luta contra as APL, incluindo a destruição de e o reforço das capacidades locais. A fim de assegurar sustentabilidade ao longo dos anos, a Comissão aprovou, em Dezembro de 2002, a estratégia de acção da Comissão Europeia contra as minas e um programa plurianual indicativo para o período 2002-2004. Esse documento foi elaborado com base numa intensa coordenação com os Estados-Membros, as Nações Unidas, os Estados Unidos e, em geral, a comunidade ligada à acção contra as minas. Nas próximas semanas, a Comissão vai efectuar as diligências necessárias para apresentar essa estratégia à Comissão dos Assuntos Externos, dos Direitos do Homem, da Segurança Comum e da Política de Defesa do Parlamento Europeu. Finalmente, passando à questão das bombas de fragmentação e outras formas de munições não deflagradas, a Convenção sobre Armas Convencionais (CCW) é o quadro internacional actual que proporciona a base para a proibição e eliminação de armas que funcionam de maneira indiscriminada ou que provocam danos e sofrimento excessivos. A maior parte dos Estados-Membros da União Europeia é signatária da CCW e está a trabalhar na sua revisão, no sentido de alargar a proibição a determinadas formas de armamento, tais como resíduos de guerra explosivos e dispositivos antimanipulação, e de estabelecer princípios comuns em matéria de modos de insensibilidade dos detonadores, autodestruição e autodesactivação. Esses princípios, se adoptados, seriam aplicados a minas anticarro e a submunições – ou munições transportadas por veículos tais como aeronaves, mísseis, lançadores de minas, etc. A revisão da CCW está ainda a decorrer a nível de grupos de trabalho: um grupo sobre minas anticarro, outro sobre submunições. A Comissão segue de perto os debates em ambos os grupos. Esta revisão levaria a um novo protocolo adicional à CCW, destinado a fazer face aos problemas provocados pelos resíduos de guerra explosivos, abrangendo, dessa forma, as bombas de fragmentação e as submunições, no sentido de estas armas serem detectáveis e equipadas com mecanismos eficazes de autodestruição. O trabalho que está a ser levado a cabo na perspectiva do novo protocolo tem o maior patrocínio da União Europeia, através de uma posição comum e de várias diligências comuns em que se pede que sejam dados passos concretos para tratar esta questão no quadro da CCW. Actualmente, está a ser explorada a oportunidade de elaborar mais uma posição comum sobre as sugestões apresentadas. Permitam-me que conclua referindo que, além da sua participação no quadro internacional da CCW, a Comissão, a um nível concreto e operacional, através das suas actividades relacionadas com as APL, já está a oferecer um contributo indirecto mas palpável para a redução da ameaça colocada pelas bombas de fragmentação e outras munições não deflagradas. A desminagem inclui e a eliminação de outras munições não deflagradas, apesar de não se tratar de um instrumento específico sobre submunições. Estamos já empenhados em vastas acções de eliminação desse tipo em países como o Laos, o Kosovo e o Afeganistão, nos quais o problema das APL está intimamente relacionado com a presença de munições não deflagradas. O grupo concentrou-se na contaminação duradoura resultante da utilização de munições com urânio empobrecido nos Balcãs e no risco radiológico potencial pós-guerra para a saúde da população local e das equipas de ajuda internacional. O grupo não se debruçou sobre os efeitos efectivos sobre a saúde dos militares que estiveram em missão nessa região, por se tratar de matéria que extravasa a competência comunitária e que deve ser tratada por outras instâncias, nomeadamente a NATO. Mais uma vez, remeto o Parlamento para as conclusões do seu relatório STOA de Maio de 2001, no qual se chegou a uma conclusão muito semelhante sobre esta questão. Em 6 de Março de 2001, o parecer do grupo de peritos previsto no artigo 31º foi divulgado à imprensa. Em suma, a conclusão era a de que não há preocupações de maior, de um ponto de vista radiológico, quer em termos de indução de cancro a curto prazo, quer em termos de grande impacto no ambiente. Não foi necessária uma intervenção alargada nas regiões em causa. Outros relatórios publicados pelo PNUA em 13 de Março de 2001, pela OMS em 1 de Maio de 2002 e pela britânica em 12 de Março de 2002 apresentam conclusões semelhantes. Além disso, estes dois últimos relatórios debruçam-se também sobre a toxicidade química do urânio, concluindo que não se espera surjam efeitos nocivos nos rins ou em qualquer outro órgão. No final de Março de 2001, a minha colega, Senhora Comissária Wallström, concluiu não parecer serem necessárias mais acções no que diz respeito à aplicação das normas de segurança fundamentais para a protecção da saúde dos trabalhadores e do público em geral contra os perigos resultantes das radiações ionizantes. Tal como já foi referido, outras investigações sobre a toxicidade química não tratadas no relatório da Senhora Comissária Wallström foram, entretanto, analisadas nos relatórios da OMS e da britânica. Apesar de o grupo de peritos previsto no artigo 31º ter concluído não haver necessidade de uma monitorização individual do pessoal da Comissão e do pessoal subcontratado enviado para a região, os serviços médicos da Comissão propuseram, ainda assim, um programa de e de análises de urina para o pessoal em causa. Não se constatou qualquer efeito na saúde relacionado com o urânio empobrecido. Passando agora às actividades da Comissão ligadas às minas terrestres antipessoais (APL) na sequência dos Regulamentos 1724/2001 e 1725/2001 do Parlamento e do Conselho relativos ao reforço do contributo da União Europeia para a luta contra as APL, a União Europeia assumiu um papel motor no fomento de uma melhor coordenação entre programas e ao proporcionar dinâmica, previsibilidade e eficácia à cooperação entre parceiros no terreno. É um grande apoio da Comunidade Europeia à implementação do tratado que proíbe as minas, isto é, do Tratado de Otava, nos termos do qual todas as APL devem ser eliminadas até 2009."@pt11 "Låt mig börja med att säga att seriösa vetenskapliga studier har visat att det inte finns någon anledning till oro vad gäller frågan om huruvida ammunition med utarmat uran är skadligt för hälsan. Från kommissionens perspektiv vill jag framför allt hänvisa till den expertgrupp enligt artikel 31 i Euratomfördraget som sammankallades i början av 2001, där inte bara medlemsstaternas experter utan även företrädare för UNEP, IAEA, WHO och Nato ingick. Inom ramen för den nya förordningen om antipersonella minor som skapar en särskild rättslig grund för samordning på europeisk nivå, bidrog gemenskapen med upp till 30 miljoner euro till minröjningsåtgärder. Genom att på ett integrerat sätt utnyttja olika gemenskapsinstrument såsom geografiska budgetposter inom ECHO, APL och RRM har kommissionen framför allt givit stöd till undersökningar, röjning, och offerstöd samt ekonomisk och social rehabilitering för de minröjda områdena och den omflyttade befolkningen. På unionsnivå uppgår Europeiska gemenskapens insatser och medlemsstaternas verksamhet sammantaget till 143 miljoner euro. Detta gör Europeiska unionen tillsammans med Förenta staterna till den största bidragsgivaren i kampen mot antipersonella minor, inklusive destruktion av lager och inrättande av lokal kapacitet. För att garantera hållbarhet på längre sikt antog kommissionen i december 2002 Europeiska kommissionens åtgärdsstrategi för minor och fleråriga indikativa program för perioden 2002-2004. Detta dokument utarbetades genom intensivt samarbete med medlemsstaterna, Förenta nationerna, Förenta staterna och övriga organ som arbetar med minröjning. Under de kommande veckorna kommer kommissionen att göra vad som krävs för att presentera denna strategi för Europaparlamentets utskott för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik. Avslutningsvis vill jag säga några ord om klusterbomber och andra typer av blindgångare. Konventionen om konventionella vapen (CCW) är den internationella ram som för närvarande ligger till grund för ett förbud mot och eliminering av vapen som har urskillningslös verkan eller orsakar överdrivna skador och lidanden. De flesta medlemsstater i EU har anslutit sig till CCW och arbetar med att revidera konventionen för att ytterligare förbjuda vissa vapenkonstruktioner, såsom explosiva lämningar av krig och röjningsskydd, och upprätta gemensamma principer om varianter som är utlösningsokänsliga, självförstörande och självdeaktiverande. Om man enas om dessa principer skall de tillämpas på fordonsminor och substridsdelar – eller bomber som avfyras från vapenbärare såsom flygplan, missiler, minfältsläggare och så vidare. Revideringen av CCW befinner sig fortfarande på arbetsgruppsnivå: en för fordonsminor och en annan för substridsdelar. Kommissionen följer diskussionerna i båda grupperna på nära håll. Revideringen är tänkt att resultera i nytt protokoll till CCW om problem som har att göra med explosiva lämningar av krig, däribland klusterbomber och substridsdelar, för att se till att dessa vapen kan upptäckas och är utrustade med effektiva mekanismer för självförstörelse. Arbetet med protokollet stöds av EU i form av en gemensam ståndpunkt och en rad gemensamma åtgärder där man kräver konkreta insatser för att ta itu med denna fråga inom ramen för CCW. För närvarande undersöker man möjligheten att utarbeta ytterligare gemensamma ståndpunkter med anledning av de förslag som har presenterats. Låt mig avslutningsvis nämna att kommissionen, utöver sitt internationella deltagande i CCW, på en konkret och operativ nivå redan bidrar med indirekta men påtagliga insatser för att minska det hot som klusterbomber och andra blindgångare utgör, genom den verksamhet som bedrivs med avseende på antipersonella landminor. Minröjning omfattar och röjning av andra blindgångare, även om instrumentet inte är avsett särskilt för substridsdelar. Vi är redan involverade i sådana mer omfattande röjningsarbeten i länder som Laos, Kosovo och Afghanistan, där problemet med antipersonella minor är intimt förknippat med spridningen av blindgångare. Gruppen granskade framför allt långvarig kontamination från användning av ammunition med utarmat uran på Balkan och de eventuella radiologiska hälsoriskerna för lokalbefolkningen och de internationella biståndsgrupperna efter kriget. Gruppen studerade inte de faktiska hälsomässiga konsekvenserna för de soldater som var stationerade i området, eftersom detta ligger utanför gemenskapens ansvarsområde och skall behandlas inom andra forum såsom Nato. Även här vill jag hänvisa till slutsatserna i parlamentets egen STOA-rapport från maj 2001, där man kom fram till i stort sett samma resultat i denna fråga. Den 6 mars 2001 offentliggjordes yttrandet från expertgruppen enligt artikel 31 i Euratomfördraget. I korthet drog man slutsatsen att det inte föreligger någon större risk ur radiologisk synvinkel, vare sig för orsakande av cancer på kort sikt eller för omfattande miljöpåverkan. Det var inte nödvändigt med något omfattande ingripande i de berörda områdena. Andra rapporter av UNEP den 13 mars 2001, WHO den 1 maj 2002 och UK Royal Society den 12 mars 2002 innehåller liknande slutsatser. Dessutom tar de två sistnämnda rapporterna även upp uranets kemiska toxicitet och drar slutsatsen att det sannolikt inte kommer att uppstå några skadliga effekter på njurar eller andra organ. I slutet av mars 2001 drog min kollega kommissionsledamot Wallström slutsatsen att det inte föreföll krävas några ytterligare åtgärder vad gäller tillämpningen av de grundläggande säkerhetsnormerna för skydd av arbetstagarens och allmänhetens hälsa mot de faror som uppstår till följd av joniserande strålning. Som redan har nämnts har de undersökningar av den kemiska toxiciteten som inte omfattas av Wallströms rapport sedan dess behandlats i rapporterna från WHO och UK Royal Society. Även om expertgruppen enligt artikel 31 i Euratomfördraget drog slutsatsen att det inte förelåg något behov av individuella kontroller av kommissionens egen personal och andra som varit verksamma i området, föreslog ändå kommissionens hälsovårdsenhet att de berörda tjänstemännen skulle genomgå ett program för kontroller och urinanalys. Ingen hälsoeffekt som har att göra med utarmat uran har iakttagits. Jag skall nu övergå till att tala om kommissionens verksamhet beträffande antipersonella landminor. Efter Europaparlamentets och rådets förordningar 1724/2001 och 1725/2001 om en förstärkning av Europeiska unionens bidrag till kampen mot antipersonella landminor, har Europeiska unionen intagit en ledande roll för att främja en bättre samordning mellan olika program och för att få till stånd styrka, förutsägbarhet och samarbete mellan olika partner på fältet. Detta innebär bland annat ett starkt stöd från Europeiska gemenskapen för att genomföra Ottawakonventionen om förbud av minor, enligt vilken alla antipersonella minor skall vara borttagna senast år 2009."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Byrne,"8,10,3 "Commission"10,3 "Royal"9 "Royal Society"11,9 "Society"9 "capacity-building"9 "check-up"11,9 "de facto"13,2,10,3,11,9,6 "de iure"9 "de jure"13,2,10,11,3,6 "standard"9 "stocks"11 "ΕΝ"8 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph